Kehollisten kokemusten syventäminen on ollut yksi tärkeimpiä asioita matkallani nauttivaan naiseuteen. Joogapolkuni olen aloittanut perinteisen ja aikalailla patriarkaalisen joogan parissa, mutta irtauduin siitä, kun aloin huomata, mitä kehoni todella haluaa.
Alkusysäys tutkivaan ja sallivaan kehollisuuteen tapahtui, kun usean rankan harjoitusvuoden ja ainaisten migreenien jälkeen tajusin muuttaa harjoitustani ja oikeastaan koko elämänasennetta. Aloin kuuntelemaan vatsani pohjasta – kohdustani – nousevaa ääntä joka aluksi sopersi hiljaisena mutta pian alkoi voimistumaan niin suureksi etten enää voinut laiminlyödä itseäni. Ymmärsin, että lantioni haluaakin keinua, vatsani haluaakin pehmentyä ja hengittää, selkärankani muodostaa spiraalin…
Ja kun sisäinen ohjaukseni vahvistui, huusi se minua tanssimaan ja rikkomaan kaikki opitut muodot. Oman mehukkaan liikkeen muotokielen löytäminen on ollut tärkeimpiä suunnanmuutoksia matkalla omaan nautintoon. Nautinnosta saan voimaa arkeen, uskallusta toteuttaa itseäni ja siten pysyn yhteydessä oman tahtotilani kanssa.
Kun tunnet itsesi, tunnet nautintosi
Oma voima on myös sitä, että kyseenalaistaa totutut toimintatavat. Meidän ei tarvitse seurata jotain tiettyä traditiota – oli se sitten uskonto, veriheimon käytänteet tai seksuaalisuuden ilmenemismuoto – vain sen takia, että muut kokevat sen sopivaksi.
Nautinnon löytäminen on autenttisempaa kun nainen on sisäisesti motivoitunut eikä ulkoa päin ohjattu. Tätä varten on tietenkin rohkeasti uskallettava luottaa omaan sisäiseen intuitiiviseen ääneensä (joka ei ole itsestäänselvyys). Sekä pysyä myötätuntoisena ympäristöämme ja muita, jopa toisin ajattelevia kohtaan.
Oma voima asuu kaikissa ihmisyyden kerroksissa. Kehollisuus on niistä yksi tuntuvimmista ja turvallisesti itsekseen tutustuttavissa. Omassa voimassa eläminen edellyttää omien terveiden halujen tunnistamista. Kun tulemme ystäviksi kehotemppelimme kanssa, aistimme avautuvat ja herkistymme kokemaan kaikki elämän maut, sävyt ja värit, pysymme omassa voimassamme myös arjen keskellä, eikä meidän tarvitse lähteä erityisesti etsimään nautintoa tai pakenemaan omaa arkeamme.
Seitsemän tapaa nousta Omaan voimaan:
Rakasta itseäsi kuten toivot sinua rakastettavan.
Selvitä millaisesta kosketuksesta pidät.
Puhu kehostasi kauniisti.
Sukella suin päin omaan nautintoosi, ja nauti mehukkuudestasi. (Vaikka se aluksi tuntuisikin oudolta ja jännittävältä).
Anna itsesi kokeilla jotain aivan uutta, saatat yllättyä!
Ole itseäsi kohtaan armollinen. Siten voit olla myötätuntoisempi myös muita kohtaan.
Kuinka monta kertaa olet haukkunut itseäsi laiskaksi? Kuinka usein olet epäillyt itseäsi ja onnistumistasi jonkin uuden asian edessä? Kuinka usein olet tuntenut ahdistusta, syyllisyyttä tai huonommuutta, koska et koe olevasi tarpeeksi hyvä.
Omassa elämässäni huomaan usein soimaavani itseäni. Jos sorrun lukemaan kirjaa liian kauan tai jos en jaksa lähteä lenkille, kuulen usein sisältäni moittivan äänen, joka saa minut tuntemaan huonommuutta tai syyllisyyttä. Sisäinen vartijani rupeaa ilkkumaan, kun käteni havittelee viidettä keksiä tai latistaa itsetuntoni, kun sovitan uutta mekkoa. Puhumattakaan jos en saavuta työtavoitteita itselle asettamassani aikataulussa, se hukuttaa minut ahdistukseen. Ja aina se muistaa epäillä, kun yritän saavuttaa jotain itselleni tärkeätä.
Meillä jokaisella on sisäinen pomo, eräänlainen mielen ylituomari tai ikävien tunteiden generaattori, joka yrittää saada meidät kulkemaan oikeaan suuntaan, kehittymään, muuttumaan ja olemaan parempia. Sisäisen pomon aikomus on sinänsä ihan hyvä, mutta sen keinot saavat meidät usein tuntemaan olomme huonoksi ja arvottomaksi.
Tunnistatko sisäisen pomosi?
Kun seuraavan kerran tunnet syyllisyyttä, huonommuutta tai ahdistusta, löydätkö tunteesi takaa oman sisäisen pomosi? Sisäinen pomo on erilainen eri persoonallisuustyypeillä. Tuo pomo voi olla kuin
… sisäinen kriitikko, joka arvostelee heti sinua, jos et pysty täydelliseen virheettömyyteen.
… sisäinen ankeuttaja, joka antaa sinun olettaa, ettet ole riittävän epäitsekäs.
… sisäinen piiskuri, joka vaatii sinua olemaan nopeampi, tehokkaampi ja menestyvämpi.
… sisäinen erottautuja, joka uskottelee sinun olevan jotenkin viallinen ja erilainen kuin muut.
… sisäinenoppimestari, joka muistuttaa, ettet vieläkään tiedä ja ymmärrä niin paljon kuin pitäisi.
… sisäinenepäilijä, joka pelottelee sinua kaikella, mikä voi mennä pieleen.
… sisäinenahnehtija, joka varoittelee tylsyydestä ja juoksuttaa sinua hauskuuden perässä.
… sisäinentaistelija, joka vaatii sinua olemaan vahva ja vastuussa kaikesta.
… sisäinenhyssyttelijä, joka painostaa sinua olemaan näkymätön ja väittää, ettei mielipiteilläsi ole arvoa.
Tärkeää on tietää, että tuo pomosi ei ole todellinen minuutesi. Se ei ole totuus sinusta. Sisäinen pomo ei näe sinun todellista arvoasi. Se ei näe sitä, missä sinä olet hyvä ja mitkä ovat sinun vahvuutesi. Sillä sisäinen pomo tarttuu kohtiin, joita sinun pitäisi parantaa, kehittää tai missä sinun pitäisi muuttua ja olla erilainen.
Se näkee vain epäkohtia, koska se pelkää. Sisäinen pomo pelkää, että emme kelpaa muille tai emme ole riittävän hyviä ja sen takia meidät hylätään. Meillä jokaisella on sisällämme tuo inhimillinen peruspelko. Se on kirjoitettu geeneihimme evoluution myötä, sillä historian hämärissä ihminen ei selvinnyt hengissä yksin. Hylkäämisen pelko aktivoituu jo heti vastasyntyneenä, kun rinta ei ensimmäisen kerran osu suuhun tyydyttämään nälkää.
Sisäinen pomo on rakentunut selviytymismenetelmäksi peruspelkoamme vastaan jo lapsuudessamme. Mutta selviytyminen ei välttämättä tuota arvostusta itseäsi kohtaan. Sinun todellinen arvosi ei ole hylkäämisen pelon välttämisessä. Älä siis usko sisäistä pomoasi. Sillä sinä olet paljon enemmän kuin se kykenee koskaan edes kuvittelemaan.
Jokainen meistä on ydinolemukseltaan eheä, kaunis ja kokonainen. Kaikki hyvät ominaisuutemme ovat meissä jo valmiina. Mitään ei puutu, mikään ei ole rikki. Mitään ei tarvitse muuttaa tai parantaa. Meidän tarvitsee vain tunnistaa persoonallisuustyyppimme ja tiedostaa sisäisen pomomme rajoittavat uskomukset vapautuaksemme näkemään ja tuntemaan todellinen arvomme ja kauneutemme.
Kun pelon sijasta näemme itsemme rakkaudesta käsin, tiedämme olevamme hyviä ja arvokkaita juuri näin. Ja rakkaus kertoo aina totuuden.
Lue lisää sisäisestä pomostasi ja oman persoonallisuustyyppisi tavasta toimia kirjastani Onni asuu jo sinussa
Tutustu koulutus ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.
Väsyttää ja uuvuttaa. Vaikka ei pitäisi. Enhän tee niin paljon kuin muut. Sitä paitsi: miten hitokseen noi muut jaksaa?
Usein katselemme enemmän muiden suorituksia, pystymistä ja vauhtia, vaikka todellisuudessa meidän pitäisi katsoa sitä, mitä meissä itsessämme tapahtuu ja miltä se ihan oikeasti tuntuu.
Jos väsyttää, se ei johdu luultavastikaan laiskuudesta. Se saattaa johtua tunteesta (esim. stressi, pelko, suru), joka yrittää tulla näkyväksi ja jonka kuittaamme ehkä pannullisella kahvia – ja säksättämällä pikkaisen lisää. Tai se johtuu yksinkertaisesti siitä, että keho ei osaa enää levätä silloin, kun saisi nukkua – se käy ylikierroksilla.
Voimme mitata ihmisenä olemista joko suorituksissa tai siinä, miltä meistä tuntuu. Jälkimmäinen on oman elämämme, hyvinvointimme ja elämänkokemuksemme kannalta paljon olennaisempaa.
Ja tämä tarkoittaa myös rehellisyyttä omaa kokemusta kohtaan: vaikka minua hävettäisi olla tehottomampi tai hitaampi kuin joku toinen, lepään silti. Levätessä tutkin mielenkiinnolla (ei sättien!) samalla sitä, kuinka kierroksille oma keho on joutunut ja mitä se todella nyt kaipaa.
Kukaan ei voi sanoa, miltä sinusta tuntuu ja kuinka paljon sinun pitäisi jaksaa. Jos sinulla on väsy, sinulla on väsy. Eikä se poistu vastustelemalla tai yrittämällä pikkaisen enemmän. Eikä se poistu itseä mollaamalla tai vertailemalla muihin. Väsy poistuu lepäämällä ja katsomalla niitä syitä, joita väsymyksen taakse piiloutuu.
Väsyneenä sinun tehtäväsi on:
Tunnistaa väsymys.
Myöntää väsymys.
Levätä.
Tutkia, mikä johti väsymykseen.
Lempeintä, mitä voit tehdä itsellesi, on ottaa itsesi ja kokemuksesi todesta.
Sinä olet nimittäin paljon tärkeämpi kuin se, mitä yrität saada aikaiseksi. Muista se <3
Haastateltu asiantuntija: Laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen
Aivoillesi ei ole merkityksetöntä, mitä syöt ja missä kunnossa suolistosi on. Eikä suolistollesi ole merkityksetöntä, mitä mielessäsi liikkuu ja miltä sinusta tuntuu. Nykytiedon valossa tiedetään, että suoliston ja aivot yhdistävän vagushermon kautta liikkuu informaatiota (välittäjäaineita ja hormoneja) molempiin suuntiin: suolistosta aivoihin 90 prosenttia ja aivoista suolistoon 10 prosenttia.
Toistaiseksi tämä vahva yhteys aivojen ja suoliston välillä ei ole kaikilta osin läheskään selvä tutkijoille, mutta laillistetun ravitsemusterapeutin Leena Putkosen mukaan on lohduttavaa, että tämän tiedon myötä suoliston ongelmiin voidaan puuttua sekä mielen työkaluilla että ruokavaliolla.
”Melkeinpä jokainen ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS) kärsivä kärsii ajoittain myös alakuloisuudesta, masentuneisuudesta ja katastrofiajattelusta”, Putkonen sanoo. Katastorofiajattelulla tarkoitetaan sellaista ajatteluketjua, jossa yksi pieni ärsyke saa mielen kuvittelemaan pahinta mahdollista. Se on kuin lumivyöry, joka vain kasvaa.
Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi muistiongelmista tai masennuksesta kärsivillä on köyhempi suoliston mikrobisto kuin terveillä ihmisillä. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä mikrobisto voi olla niin köyhä, ettei se muodosta riittävää suojamuuria suoliston ja kehon välille, jolloin suoli alkaa falskata. Falskaaminen taas aiheuttaa kehossa matala-asteista tulehdusta.
Mikäli mieli on maassa mutta vatsa toimii, ei ole syytä epäillä suolisto-ongelmia. Mutta mikäli sinulla on ripulia, ummetusta, vatsan turvotusta ja/tai närästysoireita ja lisäksi mieli on maassa, kannattaa antaa huomiota paremmalle ruokailutilanteelle ja panostaa stressinhallintaan. Mikäli oireet jatkuvat useamman kuukauden, kannattaa mennä lääkäriin.
”Aivan aluksi kannattaa kiinnittää huomiota ruokailuväleihin, jotta ne pysyvät säännöllisinä eivätkä veny liian pitkiksi eikä tule ahmittua nälkäisenä liian isoja annoksia. Toiseksi kannattaa käyttää ruokailuun riittävästi aikaa, ainakin 20 minuuttia: kannattaa ensin syödä ruokaa silmillään, jotta suolisto ehtii mukaan ruokailutilanteeseen – ruoan fiilisteleminen nimittäin parantaa ruoansulatusta. Ja kolmanneksi tietenkin kannattaa alkaa myös panostaa ruoan laatuun”, Putkonen ohjeistaa. Hän vinkkaa vaihtamaan arkiruokailussa ainakin kolme asiaa: ruisleipä kauraleipään, sipuli esimerkiksi ruohosipuliin tai muihin sipulin vihreisiin osiin sekä omenat ja päärynät sitrushedelmiin.
”Stressi vähentää suoliston mikrobistoa, ja siksi on olennaisen tärkeää löytää itselleen sopiva tapa rauhoittua. Suosittelen ennen kaikkea niin sanottua turhaa harrastusta. Tarkoitan tällä jotain luovaa harrastusta, josta ei ole varsinaisesti hyötyä. Se voi olla saviruukun tekemistä, kuorossa laulamista tai vaikka metsässä samoilua”, Putkonen vinkkaa.
Monet kokevat saavansa apua ahdistukseen, alakuloon ja stressiin myös erilaisista tietoisuusharjoituksista, kuten mindfulnessista. Joskus keholle kannattaa puhua kehon kieltä, eli rauhoittuminen voi olla helpointa vaikka joogassa. Mutta toimivin rauhoittumisharjoitus on se, joka todella tulee tehtyä, ja siksi olennaisempaa on löytää juuri se oma tapa stressin lievittämiseen.
Hyvä uutinen ärtyvän suolen kanssa kamppaileville on se, että suoliston kuntoon ja mikrobiston rikastuttamiseen voi vaikuttaa monesta suunnasta: parantamalla mieltä ja parantamalla ruokailutottumuksiaan. Ja sekin kannattaa tehdä rennolla otteella, ettei syömisestä ja stressinhallinnasta tule stressiä!
Mistä ja miten ammentaa voimaa työhön? Miten löytää oma sydämen asia työssä? Ja entä jos ei ole sydämellä mukana työssä?
Hyvinvointivalmentaja ja -kirjailija Tara Langen vieraana Keittiöpsykologiaa-jaksossa on yrittäjä Maija Vastamäki.
“Olen huomannut, että vaikka minulla on ollut ihania työpaikkoja ennen yrittäjyyttä, mutta jos se ei ole ihan sun sydämen asia, niin se vie voimia. Mutta sitten kun sinä teet sitä sydämen juttua, niin sinä saat siitä voimaa”, yrittäjänä jo vuosia työskennellyt Tara kuvailee yrittäjyyden antoisia puolia.
“Sydämestä tekemisen lisäksi usein sen kaiken päättäväisyyden, uskon ja heittäytymisen pohjalla on hyvin vankka arvomaailma”, Tara jatkaa.
Katso koko keskustelu videolta:
Kuvauspaikka: Keittiömaailman A la Carte Rigato -keittiö
Kurkista Keittiömaailman ihaniin erilaisiin keittiövaihtoehtoihin TÄSTÄ.
Nämä ihanat banaanilätyt ovat yksi arki-iltojemme suosikkiherkuista.
Ohje on superhelppo. Pidän tästä herkusta maun lisäksi myös siksi, että se on valmis nautittavaksi hyvin nopeasti.
Banaanilätyt ovat maidottomia ja ne sopivat hyvin myös gluteenittomaan ruokavalioon, sillä ne eivät sisällä lainkaan jauhoja. Ja ah, miten joku näin herkullinen voi olla saman aikaisesti myös terveellistä? Lättyjen makeus on peräisin pelkästään banaaneista.
BANAANILÄTYT
(Ohjeesta tulee noin 8 pientä / tai 2 suurikoista lättyä)
2 kananmunaa
2 hieman tummunutta banaania
1 vaniljatanko
ripaus suolaa
VAIHE 1) Viillä vaniljatanko auki pituussuunnasta ja raaputa sen sisällä olevat vaniljan siemenet talteen.
VAIHE 2) Sekoita kaikki ohjeen aineet yhteen esimerkiksi sauvasekoittimella.
VAIHE 3) Kuumenna paistinpannu, voitele sen pinta kookosöljyllä ja kaada sen jälkeen lättytaikinaa pannulle. Käännä lätty ympäri vasta kun sen reunat ovat alkaneet hyytyä melko pitkältä matkalta.
Ps. Ethän paista banaanilättyjä liian kuumalla lämmöllä, jotta niiden pinta ei pala.
Harvoin elämä menee niin kuin olemme suunnitelleet sen menevän. Älä kuitenkaan luovuta, vaikka elämä olisi töytäissyt sinut eri suuntaan mitä alunperin suunnittelit kulkevasi. Joskus ikävimmät käänteet vievät sinut tielle, jossa tapahtuvat elämäsi parhaimmat asiat.❤️
Toisinaan tuntuu siltä kuin haasteet tai elämänmuutos koettelisivat vähän liikaa. Tekisi mieli laittaa pillit pussiin. Voimat uhkaavat loppua ja universumi tuntuu heittelevän omalle kohdalle haasteen toisensa perään kuin kiusallaan. Tai sitten yhden megahaasteen, josta toipuminen ottaa raivostuttavan paljon aikaa.
Mutta niin se vain on, että vaikeinkin elämäntilanne ja synkimmätkin tunteet menevät lopulta ohi – niin kuin elämässä tuppaa tapahtumaan kaiken kanssa. Kiitos elämän ikuisen väliaikaisuuden.
Ystäväni pyysi minua hiljan listaamaan omasta vinkkelistäni konkreettisia selviytymiskeinoja haastavan elämäntilanteen keskelle. Spontaanisti mieleeni tulivat alla olevat asiat. Siltä varalta, että löytäisit jostain niistä lohtua tai hännänpään helpotukseen, päätin jakaa ajatukseni myös Sinun kanssasi.
ITSESYYTTELYSTÄ Lopeta itsesyyttely alkuunsa ja erota faktat omista tulkinnoistasi. Älä ajattele, että menetit työsi, läheisesi tai parisuhteesi jostain tietystä syystä. Usein analyysisi ovat pelkkää omaa tulkintaasi tai itsesyyttelyä. Lopulta tiedät ainoastaan sen, mitä on tapahtunut, et sitä miksi se on tapahtunut.
OLE OMAN ITSESI ASIANTUNTIJA Jokaisella on omanlaisensa tarinankäänteet ja omanlaisensa keinot selviytyä niistä. Neuvonantajia on silti monenlaisia. Luota itseesi. Jos tarvitset toipumiseen jotain muuta kuin jatkuvaa seuraa, ota oma aikasi. Olet oman elämäsi ja itsesi paras asiantuntija.
OLE AVOIN, NIIN MUUTKIN AVAUTUVAT Puhu avoimesti asioistasi. Olen saanut omien kirjoitusteni myötä paljon viestejä, joissa ihmiset haluavat kertoa omia kokemuksiaan. Yllättävän monella on samankaltaisia vaikeuksia kuin sinulla, mutta niistä puhuminen hävettää. Näytä omalla esimerkilläsi, että haasteissasi tai kohtaamissasi asioissa ei ole mitään hävettävää.
YMPÄRISTÖN VAIHDOKSESTA Monesti vaikeuksien hetkellä tekee mieli pakata laukku ja paeta omaa elämää toiselle puolelle maapalloa. Mutta omia ajatuksiaan ja taakkojaan ei voi juosta karkuun. Voi vaihtaa hetkeksi ympäristöä hengähdystauon toivossa, mutta asiat eivät silti katoa. Ennemmin tai myöhemmin ne joutuu käsittelemään.
UNOHDA MINIMURHEET Yritä olla vellomatta pienissä ongelmissa. Ne ovat usein sellaisia joita et muista enää seuraavalla viikolla. Niihin käytetty murehtimisaika on siten mennyt hukkaan. Varsinkin, jos et voi itse tehdä sen hetkiselle ongelmalle mitään.
MENNYT JA TULEVA Yritä olla järjestelemättä jo tehtyjä tekoja tai sanottuja sanoja toisin. Se ei hyödytä ketään. Se saattaa vain vääristää sitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Älä sorru myöskään tulevaisuusmatkailuun, ajatteluun, että ”Sitten kun minulla on sitä ja tätä, kaikki on paremmin.” Sinulla on ainoastaan tämä hetki. Tee siitä niin hyvä kuin pystyt.
P.S. Muista uni. Kaikki asiat tuntuvat paljon pahemmilta ilman unta. Pidä huolta, että nukut tarpeeksi. Jos et saa unta, hae apua rentoutumisharjoituksista tai meditoinnista. Katkaise unettomuuskierre tavalla tai toisella ajoissa.
Tunnelukkoterapiassa keskeinen tausta-ajatus on, että jos ydintarpeemme eivät täyty, opimme jotenkinsopeuttamaan itseämme ja reagointiamme siten, että emme enää joutuisi kohtaamaan satuttavia tunteita, kuten hylätyksi joutumista, yksinäisyyttä ja surua.
Tunnelukko on hyvin kokonaisvaltainen ilmiö, jossa mukana ovat keho, mieli ja tunteet. Yritämme suojautua kokemasta uudelleen kipeitä tunteita joiden kanssa olemme jääneet ilman tukea.
Tämä välttäminen on osa ihmisen biologista selviytymisjärjestelmää, mutta tänä päivänä tuo välttäminen tuottaakin elämäämme vain enemmän kipua, ahdistusta ja ihan suoranaisia ongelmia. Se saa meidät tuntemaan olomme ahtaaksi ja elämämme alkaa rajoittua. Tunnelukot kääntyvät meitä itseämme vastaan.
Se joka yrittää hinnalla millä hyvänsä välttää hylkäämistä, hylkääkin kokoajan itseään (usein huomaamattaan)
Se joka yrittää välttää altistumasta muiden vaatimuksille ja tuomitsemiselle, vaatii ja tuomitsee kokoajan itseään
Se joka yrittää välttää torjutuksi tuloa miellyttämällä yli rajojensa, torjuukin autenttista itseään
ja niin edelleen.
Merkkejä siitä, että alitajuisesti hylkää itse itseään:
Yksin selviäminen omilla keinoilla, ei tunnista tuen tarvetta vaan pyrkii selviytymään itse kaikesta
Turvattomissa ja epävakaissa ihmissuhteissa oleminen
Erilaiset itseä mitätöivät ja lamauttavat tarinat, jotka estävät muutoksen: Minä nyt vain olen tällainen, aina minulle käy näin
Rajattomuus, ei tunnista/uskalla ilmaista rajojaan, mikä johtaa usein passiivisaggressiivisuuteen ja uupumiseen
Omien tarpeiden tunnistamattomuus: elämä on jatkuvaa selviytymistä
Addiktiot
Tunnelukot saavat meidät tuntemaan ja toimimaan kuin automaatiolla, meissä on jo hermosolujen väliset yhteydet ikiaikaisille tavoille suojautua. Selviytymisjärjestelmän automatisoituminen on osa jokaisen ihmisen taipumusta, eikä siinä ole mitään tuomittavaa tai väärää.
Samalla itsetuntemuksen tie antaa kuitenkin mahdollisuuden meille tulla tietoiseksi, hoitaa tunnehaavojamme ja valita ihan oikeasti tuoreita, raikkaita ja itseämme sekä toisia kunnioittavia tapoja reagoida.
Tunnelukkotyöskentelyssä on usein seuraavat vaiheet:
1. Tunnelukon tunnistaminen ja siihen uteliaasti tutustuminen
”Näin tämä tunnelukon automatiikka minussa toimii.” Tässä vaiheessa voi tuntua hetkittäin toivottomalta ja keinottomalta. Yritä muistaa, että jos pystyisit muuttumaan itseäsi arvostelemalla, se olisi jo tapahtunut. Nyt tarvitset ihan uutta taitoa, joka on itsemyötätunto ja ymmärrys.
Kun uskallat katsoa elämänhistoriaasi, alat nähdä logiikan, johon tunnelukko perustuu. Tämä ei ole menneisyydellä mässäilyä tai sen kaivelua, vaan halua ymmärtää. Ymmärrys tuo tilaa huomata sitä, mitä olisi kaivannut, mitä on jäänyt vaille. Voimme näin osoittaa ymmärtävämme kipumme ja sen välttämisen sijaan uskaltautua harjoittelemaan itsellemme rakastavana aikuisena olemista.
2. Tunteiden kohtaaminen ja tunnesäätelytaitojen harjoittelu
Tässä vaiheessa harjoitellaan olemaan vaikeiden tunteiden kanssa niiden välttämisen sijaan, ja tämä kysyy kyllä todellista ninjan asennetta: Ainoa tie ulos on läpi. Kun kieltäytyy reagoimasta ja välttämästä tunnelukkoa, tunne tulee kohdattavaksi. Usein alitajuisesti pelkäämme hukkuvamme tunteisiin, pelkäämme että emme kestä, pelkäämme, että ne eivät lopu koskaan.
Se ei ole totta. Tunne on energiaa, joka vapautuu kun sitä ei vastusta. Tämä kohta kysyy myös ihan uudenlaisien taitojen harjoittelua: miten opin tukemaan itseäni vaikeiden tunteiden keskellä? Tässä vaiheessa harjoitellaan pysähtymistä ja sallimista, joka tekee meille valtavasti tilaa. On jotenkin ihmeellistä, että todellisuudessa vapautemme asuu kyvyssä kohdata kipumme. Tällöin emme ole enää kivun vankeja ja saamme oikeasti mahdollisuuden valita, mikä minulle on rakkautta nyt.
3. Uusien toimintatapojen harjoittelu
Mitä tämä hetki minulta kysyy? Mikä on minulle nyt totta? Tässä vaiheessa harjoitellaan itsensä syvempää kuulemista. Kutsuuko tämä tilanne minua johonkin uuteen? Kutsuuko se minua ilmaisemaan itseäni- vai enemmänkin olemaan hiljaa? Kutsuuko tämä minua sallimaan itsessäni syvemmin jotain (kuten vaikka luovuus, seksuaalisuus, tms.) ja miten voisin sitä harjoitella? Kutsuuko tämä tilanne minua luopumaan jostain roolista, jotta voin olla autenttisemmin minä? Tässä vaiheessa olet kuin tallaamattomalla hangella. Voit lähteä moneen suuntaan, mutta mitään polkua ei ole valmiiksi tallattu. Mikä on sinun polkusi?
4. Tunteiden ja tarpeiden muuntuminen luonnolliseksi osaksi elämää ja itseä
Ymmärrät, että elämässä ei tule valmiiksi. Elämä tulee aina sisältämään myös hankalia tunteita, mutta kun suostut sallimaan ne vastustamisen sijaan elämässäsi on paljon enemmän tilaa tehdä autenttisia valintoja. Sinulla on keinoja rauhoitella itseäsi, hakea tukea ja tukea myös itseäsi. Mitä luultavimmin elämääsi tulee valtavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia sillä tunteiden välttäminen ei enää vie energiaasi kuten aiemmin. Olet kokonainen, et vain suikale itseäsi. Silti keskeneräinen, sillä juuri se on kokonaisena ihmisenä olemista.
Ihmisestä, joka miellyttää ympärillään olevia ihmisiä löytääkseen arvostusta, tulee kameleontti, seuransa mukaan värejään vaihtava kulkuri, joka kulkee jatkuvasti itsensä ohitse. Sosiaalinen noutaja. Rakkauden kulkukoira, joka etsii kotiaan muiden hyväksynnästä.
Konfliktien väistely; mukailu, myötäily ja mielistely. Omien tunteidensa ja tarpeidensa alas polkeminen. Niillä ehkä onnistuu välttämään tehokkaasti itsessään piilevän heikkouden ja kivun kohtaamista, mutta yhtä tehokkaasti niillä välttää astumasta omaan voimaansa ja pääsemästä aitoon yhteyteen itsensä, sekä muiden kanssa.
Ollakseen miellyttävä, ei tarvitse mielistellä. Ihmissuhteet, jotka rakentuvat sen pohjalle keitä me olemme aidosti ihmisinä, toimivat taatusti paremmin ja ovat antoisampia, kuin ihmissuhteet, joissa piilotamme osan itsestämme.
Suurin riski siinä, että jättää itsensä varjoon ihmissuhteissa asettamalla muiden tarpeet omiensa yläpuolelle, on, että menettää yhteyden itseensä. On osattava asettaa selkeitä rajoja ja huomioida toisen lisäksi yhtä lailla myös omat tunteensa ja tarpeensa. Tasapainoinen ihmissuhde virtaa molempiin suuntiin tasapuolisesti.
”Ne muurit, jotka olemme rakentaneet suojaamaan itseämme, ovat niitä samoja muureja, jotka pitävät meitä etäällä toisistamme.”
Jotta voi kohdata, täytyy myös uskaltaa tulla kohdatuksi. Tie aitoon yhteyteen käy aitouden kautta ja vaatii sitä, että rohkenee näyttää myös sen, mikä meissä on särkyvää, sillä ne muurit, jotka olemme rakentaneet suojaamaan itseämme, ovat niitä samoja muureja, jotka pitävät meitä etäällä toisistamme.
Jokaisessa ihmissuhteessa, jonka haluaa kasvavan hedelmää, on tultava toista vastaan omana itsenään, sillä vain aitojen asioiden välille voi syntyä aitoja asioita.
Reilu vuosi sitten kirjoitin kolme avointa tekstiä tahattomasta lapsettomuudesta ja sen hyväksymisestä. Näiden tekstien kirjoittaminen auki havahdutti minut viimeistään siihen ihanaan todellisuuteen, jota tänä päivänä koen ja jossa elän.
Nämä tekstit toimivat kuin porttina onnellisuuteen, joka etsimisen sijaan tuli vain lopullisesti oivaltaa. En ole sen koommin kirjoittanut aiheesta, sillä nuo tekstit avasivat aihetta ja näkökulmaani niin hyvin ja laajasti.
Ajatus palasi kuitenkin mieleeni hiljattain; tiedän aiheen koskettavan niin monia. Toisia raadollisemmin, toisia hellemmin mutta kuitenkin.
Lapsen saaminen ei ole luonnollisesti tai adoption kautta mahdollista läheskään kaikille. Jälkimmäisen kannalta oman terveydentilan, iän, talouden, työllisyyden ja parisuhteen tulee olla tietyt, eikä joustoa anneta. Tunnistan yhteiskunnassamme tarpeen lapsettomuuden hyväksymiseen, johon ei juurikaan ole eväitä tarjolla. Avoimia kirjoituksia on vain vähän ja vielä vähemmän niitä, joissa positiivinen vire elämään on löytynyt kaiken jälkeen.
Vuoden jälkeen mietin aihetta uusin silmin: Mitä haluaisin sanoa siitä tänä päivänä? Mitkä ovat ne tärkeimmät asiat?
Oletukset ulos päivänvaloon
Lapsettomuuden käsittelyssä olen havainnut tärkeäksi nostaa esiin kaikki mielen perukoilla piilevät ajatukset ja olettamukset. Vain siten ne voi huomata järjettömiksi. Totuus nimittäin on, että:
Lapsen saaminen ei ole kilpailu.
Se ei ole aikuisuuden mittari.
Se ei myöskään ole kokemuksen tai kypsyyden mittari.
Se ei muuta arvoasi suuntaan tai toiseen.
Lapseton ei ole vajavainen tai epäonnistunut.
Lapsi ei muodosta ”oikeaa perhettä” – oikea perhe on se, jonka perheeksesi koet.
Lapsen saaminen ei tee naisesta ”oikeaa naista” tai miehestä ”oikeaa miestä”. Olet se jo nyt.
Lapsi ei ole ainut mahdollisuus kokea ehdotonta rakkautta.
Vaikka nämä asiat kuulostavat itsestään selviltä näin ääneen sanottuna, voi lapsettoman mielessä pyöriä toisenlaisia piilotettuja uskomuksia. Nämä uskomukset eivät ole alunperin omiamme, vaan yleisiä, jostain omaksuttuja. Perhehierarkia on historiallisesti hyvin voimakas arvon määrittelijä. Se tulee olemaan sitä, kunnes jonain päivänä päätämme irtautua tällaisesta omituisesta arvoajattelusta ja ymmärrämme, että arvomme on täysi niin lasten kanssa kuin lapsettomana – ja niin parisuhteessa kuin yksinkin.
– Minun lapsiani ovat kissat ja puutarha, voisi tämä nainen sanoa.
Yksinjäämisen pelko
Toinen merkittävä asia lapsettomuuteen liittyen onkin yksinjäämisen pelko. Emme tunnista sitä itsessämme, sillä se on niin syvällä, luissa ja ytimissä. Se on ikäänkuin perusasia, joka ohjaa meitä läpi elämän – tosin näin ei ole pakko olla.
Yksinjäämisen pelko on hyvin yleinen ja voimakas asia. Se saa meidät jäämään huonoihin parisuhteisiin. Se puskee pitämään yhteyttä johonkuhun, joka aiheuttaa kerta toisensa jälkeen omituista oloa. Se estää meitä olemasta aitoja sukulaistemme seurassa.
Kaikkien ei toki tarvitse haluta elää yksin, mutta jo iso merkitys on sillä, että tunnistamme pelon itsessämme. Joskus, kun yksinjäämisen pelko on erittäin vahva ja traumaperäinen, on järkevämpää hoitaa ensin tuota traumaa kuin hankkia monta lasta täyttämään tyhjiötä. Sen lisäksi, että trauma periytyy sukupolvelta toiselle, se ei myöskään poistu itsestään, vaan ihminen kipuilee sen kanssa aina, kunnes tavalla tai toisella pääsee sen kohtaamaan. Jos ihminen on menettänyt luottamuksen rakkauteen eikä hänellä ole aidosti läheisiä ihmisiä, on todennäköistä, että tilanne tulee olemaan jälleen sama siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä.
Kokonainen yksinkin
Pidän itseäni onnekkaana, sillä minulla on ihana aviomies, sekä sopivasti ”vauvan kokoiset” kissa ja koira. Toisaalta viime aikoina olen havahtunut siihen, ettei onneni sittenkään riipu vain tästä ihanasta perheestäni, jota suuresti arvostan. Oivalsin, etten halua enää nähdä itseäni siten, että yksin olisin onneton, hukassa tai arvoltani alempi kuin nyt. En ollut koskaan tietoisesti ajatellut näin, mutta nyt tunnistin alitajuisen uskomuksen.
Koen olevani kokonainen, en ainoastaan osa jostakin. Tätä edesauttaa mielikuvaleikki, jossa näen itseni luonnossa kulkevana intiaanina nykypäiväisen naisen roolin (äiti, vaimo, työntekijänä ym.) sijaan. Yksinkertaisesti: olen paljon enemmän kuin roolini. Ja vaikka minulta puuttuisi jokin rooli, minusta ei puutu mitään.
Tietynlainen ”yksinjäämisen” hyväksyminen on usein pitkäkestoinen muutos. Tämä prosessi ei missään tapauksessa tarkoita, että meidän olisi luovuttava ihanista ihmissuhteistamme. Päin vastoin, se voi parantaa niitä ja lisätä niissä arvostusta. Sillä se, mikä tapahtuu vapaudessa ilman riippuvaisuutta, on kaunista. Siinä on myös paljon vähemmän riitaa ja vaatimuksia, uhrautuvuutta ja kaunaa.
Heimo voi löytyä elämän varrelta
Mitä yksinjäämisen pelkoon tulee, nykypäivän sosiaaliset mahdollisuuden ja mallit ovat moninaisia. Erilaiset harrastukset, aikuisopiskelu, yrittäjäverkostot, työyhteisöt sekä sosiaalisen median suoma mahdollisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin vaikka maailman toiselta puolelta luovat tilaisuuksia löytää omaa heimoa.
Kun kaikki on kunnossa, heimon löytää usein yrittämättäkin, elämän varrelta. Suhteita ystäviin tulee toki ylläpitää, mutta voidessaan hyvin ne voivat jatkua koko elämän ajan.
Oma lapsi voi parhaimmillaan olla yksi tällaisista ystävistä, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto. Eikä toisaalta ole taattua, että lapsi on kiinnostunut samoista asioista kuin me itse. Lapsi tulisikin hankkia inspiraatiosta saada lapsi – ei omaishoitajaa.
Yksinjäämisen pelko on ikioma taakkamme, jota voimme tarkastella ja työstää. (Mitään hirveän pelottavaa siinä ei lopulta ole ja osin kyseessä onkin vain suuri kupla.) Saavutettu sisäinen rauha on myös paras lahja lapselle, mikäli tämä jonain päivänä päättääkin tupsahtaa. ❤️
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
