Kenen fiilis siitä muka kohenee, että pitäs olla tämmönen, ei sais olla tommonen, ei pitäs vetää röökiä, pitäs laihtua, ei pitäs olla herkkä, pitäs olla kiltimpi, ei sais olla niin kiltti, ei muuten pitäs kertoo mielipiteitään, pitäs muuten joskus kertoo mielipiteitään, ei sais olla näin eikä varsinkaan noin?
No miten voi odottaa, että itsetunto ”kohenisi” tämmösen vaatimusarsenaalin myötä? Mitä tekemistä sillä OIKEASTI on minkään röökin lopettamisen tai epävarmuudesta ”eroon pääsemisen” kanssa, että olisi itsen kanssa hyväksyvä olo? Ne on vaan peitetarinoita sille, että juuri nyt ei tarvitsisi sanoa itselleen: hyvä beibe, teet parhaas, nyt kuule otetaan vähän lempeemmin.
Olo itsen kanssa kohenee siitä, kun alkaa enemmän antaa itsensä vaan olla, antaa itselleen iloa ja hyvää, ilman että pitää ”muuttua” (paremmaksi). Jos sä et jollekin toiselle ihan inhimillisenä pörhönä kelpaa (niinkuin et ehkä kelpaakaan – siis eihän kaikki meitä tajua eikä se ole meidän arvon mittari) niin ei sitten, hyvänen aika. Oma arvo nousee juuri siellä missä antaa itselleen oman arvostuksensa, tällaisenaan.
Ja mitä tämä maailma – ja sun tyypit – menettäisivätkään, jos me ei oltaisi just omanlaisiamme pörhelöitä? Ja kuka tän pörhelöyden meille syvimmin suo, ellemme me itse?
Törmäsin Facebookissa eräässä ryhmässä viestiketjuun, joka oli herättänyt paljon keskustelua. Alkuperäinen postaaja kirjoitti turhautuneena, kuinka kiltteys ei taaskaan kannattanut, vaan turpaan tuli, kun hän oli hyväntahtoinen. Postauksen alle oli kertynyt vajaassa tunnissa lähes sata kommenttia, joissa pohdittiin, missä menee liiallisen kiltteyden raja ja miten niitä terveitä rajoja voisi vetää.
Teen töitä kilttien, empaattisten ja herkkien ihmisten kanssa. Aivan ihania ihmisiä, joista on helppo pitää. Viimeksi eilen juttelin naisen kanssa, joka kertoi kärsineensä koko ikänsä siitä, ettei osaa vetää terveitä rajoja ja puolustaa itseään. Ainaisen joustamisen, omien tunteiden ja mielipiteiden nielemisen sekä muiden palvelemisen kaava on tuttu monen monista elämäntarinoista, joita ihmiset ovat jakaneet kanssani vuosien varrella. Osa ylikilteistä on ajautunut esimerkiksi melkoisiin talousongelmiin tai terveys on pettänyt jossain vaiheessa, kun rajoja ei ole osattu tai uskallettu vetää ajoissa.
Olisi ihanaa, jos eläisimme sellaisessa maailmassa, missä kiltti ihminen ei tule hyväksikäytetyksi. Olisi ihanaa, jos olisimme kaikki kilttejä ja ystävällisiä ja kunnioittaisimme toisiamme ja yhteisiä hyviä pelisääntöjä. Valitettavasti on kuitenkin niin, että kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta käytetään herkästi hyväksi, ellei näiden hyveiden tukena ole jämäkkyyttä ja rohkeutta vetää selkeät rajat.
Missä se liiallisen kiltteyden raja sitten menee? Se on jokaisen itsensä päätettävä, mutta asiakkaitteni kertomuksia kuunnellessani hälytyskelloni alkavat soida silloin, kun kertomuksesta kuulee, että ihminen jää toistuvasti jalkoihin, tulee sivuutetuksi tai eri tavoin hyväksikäytetyksi, eikä saa osakseen samaa kunnioitusta ja huomaavaisuutta, mitä itse antaa muille ihmisille. Ylikiltteys voi näkyä elämässä monin eri tavoin. Muistellessani vuosien varrella käymiäni keskusteluja, mieleeni nousivat muun muassa seuraavat esimerkit:
Kiltti muistaa aina syntymäpäivät, mutta harva muistaa onnitella kilttiä.
Kiltti askartelee joulukortit kaikille sukulaisille, ystäville ja kollegoille käyttäen paljon aikaa ja vaivaa. Kiltin postilaatikosta tipahtaa vain pari korttia.
Kiltillä yksi tai useampi ystäviä tai sukulainen, joka soittaa aina kun hänellä on vaikeaa. Näitä tilanteita tuntuu olevan jatkuvasti. Kun kiltti yrittää kertoa omista murheistaan sanat kaikuvat kuuroille korville ja keskustelu kääntyy taas soittajan asioihin. Harvoin, jos koskaan kukaan soittaa kysyäkseen, mitä kiltille kuuluu.
Kiltti tekee työnsä tunnollisesti ja tarkasti ja on pidetty työyhteisössään. Moni kääntyy kiltin puoleen kaivatessaan apua. Jostain syystä ylennykset ja palkankorotukset menevät kuitenkin aina toiseen osoitteeseen.
Kiltti joutuu usein tilanteisiin, joissa muut tekevät päätöksiä hänen puolestaan. Kiltin mielipidettä ei kysytä eikä oteta huomioon.
Kiltti on usein ymmällään sen suhteen, miksi elämä ei suju kuten hän toivoisi, vaikka hän kuinka pyrkisi olemaan hyvä ihminen. Tuntuu siltä, että muilla elämä menee eteenpäin ja he onnistuvat kaikessa, mihin he ryhtyvät. Kiltille puolestaan jää käteen se lyhyempi tikku.
Kiltteys on kaunis ominaisuus, mutta liiallisuuksiin mennessään se muuttuu elämää kuormittavaksi tekijäksi. Ylikiltti unohtaa arvostaa itseään ja asettaa omat tarpeensa riittävän korkealle tärkeysjärjestyksessä. Se alkaa väsyttää ja kerryttää monenlaista sydänsurua, pettymyksiä ja kiukkua. Olen tavannut monta kilttiä, jotka urheasti kääntävät suupielet ymmärtäväiseen hymyyn, vaikka sisimpään sattuu.
Ylikiltteydestä toipuminen ja tasapainon löytäminen on vuosien kasvumatka, joka käynnistyy usein siinä vaiheessa, kun kiltin mitta on tullut täyteen. Sillä matkalla opetellaan uutta itsekunnioitusta, jämäkkyyttä, rehellistä kommunikaatiota, rajojen vetämistä, anteeksiantoa, rajoittavista uskomuksista luopumista ja armollisuutta itseä kohtaan. Se vaatii uskallusta, mutta palkintona tästä työstä odottaa lisääntynyt energian määrä, itseluottamus, ilo ja monin tavoin kohentunut elämänlaatu. Suhteellisen hyvin toipuneena ylikilttinä suosittelen uskaltautumaan sille matkalle.
Sinun kehosi on ainut paikka, jossa voit tämän elämän elää. Sen kautta voit kokea kaiken ympärillä olevan – tuntea maan jalkojesi alla, nähdä kirkkaan taivaan ja sen takana tähdet, avaruuden, antaa kesätuulen helliä kasvoja, veden kannatella painoa…Sinun kehosi on sinun kotisi maan päällä – pidäthän siitä huolta. ❤️
Tässä 5 voimarunoa elämäsi tärkeimmälle kumppanille eli itsellesi:
Seison peilin edessä, silmäni loistavat, vatsassa on perhosia ja posket punottavat. Olen pitkästä aikaa lähdössä treffeille. Aamulla olin kuitenkin herännyt tuttuun epävarmuuden tunteeseen: riitänkö sellaisena kuin olen, olenko tarpeeksi kiinnostava, kaunis ja haluttava? Onneksi minulla on salainen resepti, jolla saan hehkuni syttymään, joka saa minut itsevarmaksi ja nauttimaan treffeistä täysin siemauksin.
Kokeile tätä reseptiä kun sinulla on treffit uuden, jännittävän ja kiinnostavan tuttavuuden kanssa. Joskus on kiva sopia erityiset treffit myös oman tutun ja turvallisen kullan kanssa, leikkiä aivan kuin tapaisitte ensimäistä kertaa. Alamme niin helposti pitämään toista itsestäänselvyytenä. Tämä myös piristää päivääsi vaikka treffikumppani olisi vasta unelmissasi. Voit aina opetella olemaan unelmallinen treffikumppani itse itsellesi.
1. Herätä sensuaalisuutesi
Mmmm… Ensimmäinen askel siihen, että sinusta tulee vastustamaton ja itsevarma, on feminiinisen sensuaalisen nautintosi herättäminen. Sivele ja koskettele kehoasi päästä varpaisiin sensuaalisella herkällä kosketuksella. Usein sormenpäät toimivat parhaiten. Kosketus saa olla hidasta. Anna itsesi rentoutua ja antautua kosketukseen. Herätät aistillisuutesi ja uppoudut hetkeksi omaan nautintoosi.
2. Anna seksuaalisen energiasi virrata
Sivele rintojasi sekä muita erogeenisiä alueitasi nautinnollisesti ja ala kiihottamaan itseäsi seksuaalisesti. Käytä kookosöljyä tai jotain muuta luomulaatuista öljyä ainakin herkille sukupuolielinten alueille. Pidättäydy kuitenkin saamasta orgasmia. Näin jätät itsesi hekumalliseen tilaan. Voit kokea hekumasi herkkänä tai villin voimakkaana tuntemuksena sisälläsi. Anna sen tunteen levitä koko kehoosi.
3. Juhlista elämääsi
Laita soimaan lempikappaleesi, joka kuvastaa niitä tuntemuksia, joita haluat kokea treffeillä ja kumppanisi kanssa. Viritä itsesi kokemaan iloa, rakkautta, hauskuutta, intohimoa, kiitollisuutta ja leikkisyyttä. Tanssi ja juhlista elämää ja tunne miten sinulla on jo nyt kaikki se, mitä haluat.
Minun suosikki kappaleitani ovat fiiliksestä riippuen Beyoncen ”Naughty girl” tai Bananaraman ”Venus”.
4. Nauti suklaasmoothie
Ja viimeiseksi lisäät nautintoasi lemmenjuomalla. Minun tuskin tarvitsee kertoa sinulle mitä lemmenrohtoja suklaa ja kaakao ovat. Ne herättävät romanttisen mielen ja seksuaaliset halut.
Yksinkertainen suosikkireseptini on 2dl mantelimaitoa, puolikas banaani, puolikas avokado, kaksi lusikallista raakakaakaojauhetta, hunajaa.
Tee kaikki tämä jos haluat olla super kuuma, mutta jos aikasi on rajallinen, toteuta ainakin pari näistä vinkeistä. Kun lähdet tällä tavalla valmistautuneena treffeille, olet jo valmiiksi hunajainen ja puoleensavetävä. Et ole epätoivoinen rakkauden kerjäläinen vaan säkenöit, koska omistat oman voimasi ja nautintosi. Pukeudu kauneimpiin vaatteisiisi, jotka saavat olosi itsevarmaksi ja ovesta lähtiessä huikkaa peilille suukko: ”Sinä olet kuningatar!”
Kuva: Dreamstime/ Konradbak
Lämpimästi tervetuloa nautinnollisille ja voimauttaville kursseilleni sekä valmennukseen. Lisätiedot löydät nettisivuiltani täältä
Mervi ajatteli, että kiire kyllä loppuu ”sitku”. Hän toisteli itselleen, että ”kohta tämä menee ohi” ja ”tämä on normaalia”.
Seitsemän vuotta sitten Mervi Lamminen johti it-yksikköä ja rakasti palavasti työtään. Vauhti oli niin kova, ettei hän huomannut uupumuksen merkkejä, vaikka ne olivat olleet selkeät jo useamman vuoden.
Nämä uupumuksen merkit Mervi ymmärsi vasta jälkeenpäin:
1. Liikunnan loppuminen
”Ensin liikuntaharrastuksista jäi pois joukkuelaji, koska se vaati sitoutumista. Loppuaikana hoidin työtehtäviä pukuhuoneessa ennen treenejä, ja heti treenien jälkeen oli saman tien puhelin kädessä. Sitten myös muu liikunta väheni, koska ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Huomasin myös, että liikunta ei enää palauttanut. Kierre olikin sitten valmis: kunto huononi, mikä vaikutti suoraan yleiseen jaksamiseen.”
2. Hermojen menetys
”Ihmiset alkoivat tuntua ärsyttäviltä yhä useammin. Myös kauniisti ja rakentavasti tuodut ehdotukset tuntuivat henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä, koska ei ollut voimavaroja eikä aikaa tehdä niistä seuraavia muutoksia. Työtunteja ei yksinkertaisesti enää pystynyt lisäämään: omassa aikataulussa tai jaksamisessa ei ollut yhtään liikkumavaraa. Tämä johti lopulta myös ammatillinen itseluottamuksen laskuun.”
3. Keskittymiskyvyn puute
”Vasta jälkeenpäin tajusin, että esimerkiksi meilin kirjoittaminen saattoi viedä kohtuuttomasti aikaa: jos se ennen oli vienyt vartin, uupuneena se vei helposti monta tuntia. En myöskään olisi jaksanut lukea kirjaa tai pidempää artikkelia. Keskittymiskyky riitti ainoastaan Facebookin selailuun. Muutamat kymmenet merkit olivat silloin enintä, mihin pystyin keskittymään.”
4. Univaje
”Minulla oli tapana tehdä töitä yömyöhään. Nukuin lyhyitä yöunia, ja aamuisin heräsin päänsärkyyn. En syönyt aamupalaa lainkaan. Kun aamulla päätä särki univajeesta, otin särkylääkkeen ja lähdin työpaikalle muutaman tunnin yöunien jälkeen. Päivän sinnittelin hereillä palavereissa. Huomasin, että ideointikyky oli heikkoa ja tehokkuus oli laskenut. Kun oli kovin vauhti päällä, unesta karsi kaikkein mieluiten ensin, koska siihen kului suhteessa eniten aikaa. Kaikki tämä tuli uudeksi normaaliksi, ja oli tosi vaikea nähdä vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.”
5. Fyysiset oireet
”Jokaisella on varmasti vähän erilaiset fyysiset oireet. Minulla selkeimpiä olivat päänsärky, niska- ja hartiakivut sekä vatsakivut. Välillä minun oli jopa vaikea kävellä, kun vatsaan sattui niin paljon, mutta koitin vain selviytyä kivun kanssa.”
Tätä nykyä Mervi johtaa Auntie-nimistä yritystä, joka tarjoaa psykologista tukea yritysten työntekijöille, jotka kärsivät stressistä, ylisuorittamisesta tai vaikka unettomuudesta. Omasta kokemuksesta Mervi tietää, että mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä helpommin ne on hoidettavissa.
Mervin vinkit oman hyvinvoinnin parantamiseen:
1. Ole tietoinen omista arvoistasi
Omien arvojen vastaan tekeminen kuormittaa. Ihminen kestää ihan eri tavalla työkuormaa ja montaa muutakin asiaa pitkällä aikavälillä, jos työ vastaa omia arvoja.
2. Listaa omat varoitusmerkit
Käy läpi omaa elämää ja omaa toimintaa etukäteen – ennen uupumista – esimerkiksi seuraavan liikennevalo-mallin mukaan:
Vihreä: Millaista on elämäsi silloin, kun elämä on hyvää?
Keltainen: Mistä tunnistat arjessa, että elämänlaatu alkaa huonontua? Mikä muuttuu? Mikä jää pois? Mitä tulee lisää?
Punainen: Mitkä ovat sellaisia huolestuttavia merkkejä omassa toiminnassa, jotka eivät tee sinulle hyvää pidemmällä aikavälillä? Miten toimit, kun alkaa mennä överiksi?
Jos pystyt tunnistamaan omassa elämässäsi näitä merkkejä silloin, kun asiat ovat balanssissa, on helpompi huomata, milloin tarvitsee tehdä korjausliike oman jaksamisen eteen.
3. Luota tulevaan
Asioiden ei tarvitse olla järjestyksessä, mutta pitää luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Se sijaan että hakee lyhyen aikavälin tehokkuutta, pitäisi hakea pidemmän aikavälin ratkaisuja, sillä pidemmälle katsominen lisää luottamusta.
4. Varjele unta
Tutki, miten voit parantaa unta. Anna unelle aikaa ja mahdollisuus. Arvosta unta.
Oman uupumuskokemuksensa inspiroimana Mervi perusti mielen hyvinvointipalveluja tarjoavan palvelun Auntien.
Sanotaan, että lapsissa ja nuorissa on toivo, mutta minkälaista maailmaa nuoret itse toivovat? Seuraavat ajatukset ovat seitsemäsluokkalaisten kirjoittamia. Mitä voisimme tehdä, että heidän toivomansa maailma olisi mahdollinen?
Vuonna 2018 pyysin seitsemänsien luokkien oppilaitani kertomaan, mitä he toivovat ja pyytävät maailmassamme ja mistä he kiittävät. Opettajana keräsin heidän kirjoittamansa vastaukset yhteen ja ne luettiin koulun yhteisessä tilaisuudessa.
Nuo silloiset seiskaluokkalaiset ovat nyt päättäneet peruskoulunsa ja suuntaavat maailmaan kolhuineen ja toiveineen, mutta samat toiveet ovat edelleen ajankohtaiset. Tässä osa niistä.
Moi, kuka siellä kuunteleekaan!
Pyydän itselleni ja muille iloa. Pyydän kiltteyttä, huomaavaisuutta, toisen kannustamista ja itsevarmuutta. Pyydän reiluutta, terveyttä, ystävällisyyttä ja anteliaisuutta.
Pyydän, ettei maailmassa syrjittäisi ketään uskontonsa, ihonvärinsä, sukupuolensa, sukupuolettomuutensa, taustojen, ulkonäön tai muun asian vuoksi. Pyydän, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet.
Pyydän, että jokaisella olisi mahdollisuus olla oma itsensä ja arvokas, ja että jokainen pääsisi tekemään elämässään juuri niitä asioita mitä itse haluaa. Haluaisin, että jokainen on tervetullut.
Pyydän, ettei sotia olisi, vaan että kaikki eläisivät sovussa ja pysyisivät turvassa. Toivon, että maailmaan saataisiin rauhaa ja rakkautta erimielisyyksien tilalle. Haluaisin, että vaikka ihmiset riitelisivät, riidat sovittaisiin ja riidoista opittaisiin.
Toivon, että…
Toivon, että ilmaston lämpeneminen loppuu tai että sitä voidaan hidastaa. Pyydän, että ihmiset tukisivat luontoa ja sen elementtejä – eivätkä käyttäisi lahjaa väärin.
Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät eläinten tunteita, eivätkä kohtelisi niitä kaltoin.
Toivon, että sukuni pysyy terveenä ja hyvissä väleissä toistensa kanssa.
Toivon, ettei koulussani kiusattaisi ketään.
Toivon työrauhaa.
Toivon, että elämän valinnat olisivat oikeat, ja että elämä antaa paljon hyviä kokemuksia.
Toivoisin, että ihmiset sanoisivat toisilleen enemmän hyviä asioita, ja että jokainen sanoisi joskus toiselle: ”Olet minulle rakas”, ”olet tärkeä”.
Toivon, että maailma saataisiin paremmaksi, sillä voisimme parantaa monien ihmisten vointia varsinkin köyhemmissä maissa. Anna meille voimaa luopua tarpeettomasta muiden hyväksi.
Kiitos, että…
Kiitos että me olemme yhdessä tänään, juuri nyt.
Kiitos huolenpidosta: perheestä, vanhemmista, ystävistä, terveydestä, ruoasta, vedestä, vaatteista, kodin lämmöstä ja katosta pään päällä.
Kiitos kavereista, teknologiasta ja musiikista.
Kiitos, että maailmassa on kehittynyt lääketiede ja että voimme sen avulla parantaa sairauksia.
Kiitos, että saamme elää Suomessa. Täällä on yleisesti turvallista ja hyvä kasvaa. Kiitos, että saan mahdollisuuden käydä koulua, tutustua uusiin ihmisiin ja harrastaa.
Kiitos, että voin omalla osaamisellani ja yrittämälläni tehdä maailmasta paremman paikan elää.
Kiitos että saan elää.
Hyvää kaikille
Toivon hyvää niille, joilla on vaikutusvaltaa, että he osaisivat tehdä hyviä päätöksiä, joista seuraisi hyvää muillekin.
Toivon hyvää läheisilleni. Perheelleni, jotta he jaksaisivat arjen haasteissa. Ystävilleni, jotta heillä riittäisi positiivista mieltä. Kaukana asuville sukulaisilleni, jotta he pysyisivät terveinä.
Toivon hyvää kaikille, jotka ovat muille ystävällisiä, ja kaikille, jotka elävät vaikeita aikoja.
Toivon hyvää jokaiselle ihmiselle, eläimelle ja eliölle tällä maapallolla, sillä jokainen on ansainnut sen.
En nykyisin enää blogiteksteissäni avaa kovin paljon omaa elämääni, mutta nyt tuntui siltä, että voisin vähän avata sitä, mitä itseni kautta pohdiskelen.
Elän naisena vaihetta, joka puhuttelee minua syvästi. Olen 46-vuotias ja tunnen olevani siirtymävaiheessa. Joku voisi kutsua tätä neljänkympin kriisiksi.
Jo vuosia olen tuntenut, että kehoni on joutunut tekemään paljon töitä, jotta kuukautiset ovat päässeet alkamaan. Ihan kuin kehoni ei jaksaisi pyörittää jotain, mitä se on tehnyt jo vuosikymmenten ajan. Jossain kohtaa oli aaltoja, yöllistä peitonheilutusta päälle ja pois sen mukaan, oliko menossa kylmä vai kuuma aalto. En jaksanut urheilla samaan tapaan kuin ennen – ihan kuin kehoni ei oikeasti olisi jaksanut liikkua samaan tapaan kuin aiemmin.
Hämmästykseni oli valtaisa, kun tajusin, että minä elän vaihdevuosiaikaa. Minusta olisi oikeasti tulossa nainen, joka oli jo synnyttämistehtävänsä ja pikkulapsiaikansa elänyt. Ja voi miten surulliselta se tuntuu. Olen aina rakastanut kuukautisia ja nyt luovun niistä. Olen aina myös rakastanut vauvoja ja sekin tuntuu surulliselta, etten enää voi olla raskaana ja synnyttää.
Käyn elettyä elämää läpi ja kyselen hiljaa, miten tämä näin meni? En koskaan ajattele, että olisin tehnyt vääriä valintoja tai katuisin jotain. Mietin vain, että onpahan ollut aikamoista touhua. Elämä ei ole mikään helppo reissu. Sydän särkyy matkalla monta kertaa ja kaikenlaisista kamaluuksista joutuu kahlaamaan läpi: erilaisista luopumisista ja suunnanmuutoksista.
”Katselen silloin tällöin itsestäni valokuvaa, jossa olen ihan pieni, ehkä puolen vuoden ikäinen. Kuvassa minulla on vaaleanpunainen kietaisupaita ja valkoiset potkuhousut. Katson isoilla silmillä kuvaajaa suoraan ja hymyilen. Katson pientä ja näen pelkkää suloisuutta. Katse on vauvalla niin auki, että sielu näkyy. Sillä tavalla ihan pieni lapsi maailmaa katselee. Kuva aiheuttaa minussa usein itkuisen olon. Tunnen surua siitä, mitä kaikkea tuo lapsi joutui kokemaan niin, että katse muuttui toisenlaiseksi. Samalla etsin katseesta sitä jotakin, mitä olin ja mitä kohti olen edelleen menossa – alkuperäistä sielullista minua kohti, joka on valoa ja rakkautta, häivähdys taivasten valtakuntaa.”
Hiljaa katselen kättäni, joka alkaa muistuttaa äitini kättä. Nivelissä alkaa tuntua sitä, mikä sai mummun sormien nivelet paisumaan (viljat olen tästä syystä jättänyt jo vuosia sitten pois ruokavaliostani). Jollain selittämättömällä tavalla liityn mielessäni entistä enemmän sukuni naisten ketjuun.
Ja sitten katson itseäni peilistä: näen kehon, joka ei ole enää entisensä. En enää jaksa taistella aikaa vastaan, en jaksa pyhittää elämääni liialle liikkumiselle ja syömisen kyttäämiselle. Luonto ohjaa kehoani liikkumaan armollisemmin, mieluiten luonnossa sekä syömään vähemmän ja kevyemmin. (Olen kyllä intohimoinen vitamiinien, hiven- ja kivennäisaineiden ja hyvien öljyjen käyttäjä ja suosittelen muillekin).
Mutta tiedättekö, vaikka kasvot alkavat valua napaa kohti, näen silti silmät, jotka ovat samat kuin ennen. Minussa asuu sama sielu kuin ennenkin. Ihaninta elämän äärellä on ollut sen tajuaminen, että elämän ensimmäinen ”puoliaika” mennään usein itsestä poispäin ja sen jälkeen takaisin sinne, mistä on joskus lähtenyt – alkuperäisen itsen äärelle.
Muistan, kun lapsena tajusin, että minäkin kuolen joskus. Ymmärrys kuolevaisuudesta jätti minut pitkäksi aikaa rauhaan, mutta on taas alkanut nostaa päätään. Lapsena ajatus sai minut ahdistumaan, nyt ei niinkään. Kuoleman ajatus kysyy minulta, elänkö todella kuten haluan ja miten haluan aikani käyttää. Senkin ymmärrän, että elämää on elettävä nyt ja unelmat toteutettava nyt eikä sitten kun.
En ole vielä vanha ollenkaan, mutta silti sisälläni jokin sanoo, että on aika astua pikku hiljaa sivuun ja antaa tilaa niille, jotka edelleen jaksavat ja viitsivät juosta. Samaan aikaan kuuntelen hiljaisuutta, joka on ollut pitkään hiljaa ja synkronoin ulkoisen tahtini sisäiseen tahtiini – siitä syntyy tasapaino. Minä hidastun ja hiljenen sisäisesti, siksi myös ulkoisen elämän on hidastuttava ja hiljennyttävä.
Olet varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa työt ja tehtävät tuntuvat kaatuvan päällesi. Yrität toimia yhä tehokkaammin, nopeammin ja saada aikaiseksi vielä enemmän.
Kehosi jännittyy puristaessasi lisää tehoa koneestasi, vaikka sisälläsi tunnet valtavan levon tarpeen. Tiedät olevasi äärirajoilla, mutta kun vielä raportti on saatava valmiiksi tai vielä on pakko silittää liina juhlapöytään, koska huomennakaan sitä ei ehdi.
Enneagrammi-persoonallisuusmallin mukaan tehokkuus on enneagrammikolmosen perustarve. Mutta tilanteen ollessa päällä kyllä kaikki muutkin tuntevat tehokkuuden vaatimuksen ja osaavat olla armottoman tehokkaita.
Tehokkaina ihmisinä pyrimme tekemään useita asioita yhtäaikaisesti. Yritämme sopia lapselle lääkäriin aikaa samalla kun kirjoitamme kauppalistaa. Pissalla käydessämme pesemme hampaitamme. Kokoukseen osallistuessamme voimme samalla käydä läpi sähköpostejamme. Ja autolla ajaessamme hoidamme pois muutaman työpuhelun. Vie mennessäsi, tuo tullessasi, tee ollessasi on kaiken toimintamme motto. Yhtä asiaa tehdessämme olemme jo mielessämme tekemässä seuraavaa.
Kuvittelemme multitaskaamisella säästävämme aikaa ja saavamme aikaiseksi enemmän. Kuitenkin tutkimusten mukaan monen asian yhtäaikainen tekeminen vähentää tehokkuutta ja hidastaa tulosten aikaansaamista. Sillä jokaisen siirtymän jälkeen aivomme joutuvat uudelleen luomaan keskittymisen tilan. Puhumattakaan siitä, miten aivomme kuormittuvat, kun yritämme pitää mielessämme (eli työmuistimme maksimissaan seitsemällä kaistalla) lukemattomia hoidettavia asioita.
Mitä tehokkaampia pyrimme olemaan, sitä kireämmäksi tunnemme itsemme. Ja miten silloin muiden hitaus ja turhat askeleet voivatkaan ärsyttää. Kärsimättömyys ihan tihkuu ulos joka solusta. Et sitten voinut viedä puhtaita pyykkejä yläkertaan siellä käydessäsi, saatamme ajatella puolisoa mulkaisten. Koska sisäinen piiskurimme ei anna meidän itsemme levätä, meidän on vaikea sallia sitä muillekaan.
Jatkuvan tekemisen keskellä saatamme hetkittäin kuulla, miten aivomme ja kehomme huutavat taukoa ja tilaa hengittää. Mutta sisäisen piiskurimme mukaan vain suoritustemme kautta meistä voi tulla hyviä ja kelpaavia ihmisiä. Niinpä jatkamme tehon puristamista itsestämme, sillä olemme unohtaneet yhden elämän tärkeistä viisauksista: Voimme olla tehokkaita vain olemalla läsnä.
Tehokkuus ei synny tekemällä vaan olemalla läsnä
Tehokkuuden vaatimus on aivoillemme aina stressitilanne, jossa ne eivät pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Aivomme eivät ole juurikaan muuttuneet luolamiesajoista. Kun piti päättää juokseeko pakoon tiikeriä vai ryhtyykö taistelemaan henkensä edestä, stressi kavensi keskittymisen vain ja ainoastaan selviytymiseen.
Jokainen stressitilanne on yhä ihan samanlainen. Aivojemme kyky havaita ja huomioida vaaran ulkopuolisia signaaleja heikkenee. Tuijotamme kuin talouspaperirullan hylsyn läpi vain sitä, mihin olemme kullakin hetkellä keskittyneet. Samalla menetämme valtavan määrän ulkopuolelle jäävää tietoa, joka voisi helpottaa toimintaamme ja tehdä siitä oikeasti tehokasta.
Sen sijaan ollessamme läsnä kussakin hetkessä aivomme rentoutuvat. Silloin muistimme sopukoista pääsee nousemaan edessä olevaan tehtävään liittyviä tärkeitä tiedonmurusia ja kykenemme yhdistelemään erilaisia asioita uudenlaisiksi luoviksi ratkaisuiksi. Lehteä selaillessamme tai ystävämme kanssa jutellessamme saatamme saada loistavia ideoita tai havaita uusia yhteistyökuvioita.
Ollessamme levollisesti läsnä tekemisissämme aivomme tekevät työtä puolestamme ja toimivat vaivattoman tehokkaasti. Tehokkuutta ei tarvitse tehdä tai puristaa, vaan se syntyy läsnäolossa.
Valitse levollisuus ja antaudu olemaan
Usein tekemisen ja tehokkuuden keskellä pelkäämme luopua suorittamisesta, sillä tekemättömyys, pelkkä oleminen, on sisäisen piiskurimme mukaan laiskuutta ja huonoutta. Saatamme olla niin myös samaistuneita pärjäävään suorittajaan, että ettemme edes tunnista itseämme ilman tekemistä. Olemme hukanneet itsemme jatkuvan suorittamisen oravanpyörään. Olemme unohtaneet kuunnella sydäntämme.
Niinpä kun tunnet kiireen sisälläsi ja tehokkuuden lähtevän kiristämään olemistasi, pysähdy ja hengitä muutaman kerran tietoisesti ja rauhallisesti syvään. Samalla toista itsellesi: Valitsen levollisuuden. Tunne, miten kehosi rentoutuu. Näin pysäytät eteenpäin kiirehtivän toiminnan tulemalla läsnä olevaksi kuhunkin hetkeen. Sinulla on yhä lupa tehdä kaikki tarvittavat asiat, mutta voit tehdä ne levollisuuden täyttäessä mielesi ja kehosi.
Kysy myös muutaman kerran päivässä itseltäsi: Mitä sydämeni kaipaa juuri nyt? Minkä sydämeni tietää olevan hyväksi minulle juuri nyt? Kuppi kahvia nojatuolissa tai ulkoportaalla istuen? Varttitunnin lepo sohvalla? Rauhallista kävelyä metsässä? Pienet pysähtymisen hetket, läsnäolohetket, tuovat kiireettömyyttä arkeesi ja antavat aivojesi levätä. Vain rentous mahdollistaa todellisen tehokkuuden.
Toteuta usein niitä sydämen toiveita, joille et voi asettaa tavoitteita. Ja joita et voi mitata etkä tehdä tehokkaammin. Jätä siis lenkille lähtiessäsi aktiivisuusmittarisi kotiin ja pysähdy usein nauttimaan luonnon äänistä, tuoksuista – ja pelkästä olemisesta. Sillä vain olemalla löydät yhteyden todelliseen minuuteesi, joka on aina hyvä ja kelpaava. Ihan semmoisenaan.
Kursivoitu teksti on kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka auttaa sinua paremmin ymmärtämään itseäsi ja 8 muuta persoonallisuustyyppiä.
Montako kertaa olet valmis antamaan hänelle vielä yhden mahdollisuuden?
Montako kertaa jaksat selitellä itsellesi, että tällä kertaa tilanne on erilainen?
Montako kertaa jaksat toivoa, että kaiken läpikäymänne jälkeen hän vihdoin arvostaisi ja kunnioittaisi sinua?
Montako kertaa jaksat uskoa, että tällä kertaa sinua ei vähätellä, loukata ja manipuloida?
Montako kertaa jaksat uskoa, että tällä kertaa voit luottaa siihen, että sinulle annetut lupaukset pidetään?
Montako kertaa olet valmis rakastamaan, ymmärtämään ja antamaan kaikkesi, vaikka tiedät, ettei hän osaa ottaa rakkauttasi vastaan?
Montako kertaa antaudut yhteiseen iloon, vaikka tiedät, ettei se ole aitoa, koska hän ei salli itsensä tuntea iloa ja onnea.
Montako kertaa jaksat pettyä siihen, että heti kun alat tuntea läheisyyttä häntä kohtaan, hän alkaa sabotoida suhdettanne?
Montako kertaa jaksat aidosti yllättyä siitä, että heti kun olet antanut sen, mitä sinulta tällä kertaa haluttiin, sinut unohdetaan ja jätetään pulaan?
Montako kertaa jaksat kuulla, että kaikki on ihan hyvin, että ylireagoit ja että kaikki oli oikeastaan sinun vikaasi?
Montako kertaa jaksat antaa anteeksi, vaikka sinulta ei koskaan pyydetä anteeksi?
Montako kertaa jaksat parsia sydämesi kokoon, itkeä ja olla vihainen itsellesi siitä, että olet niin hyväsydäminen ja haluat uskoa ihmisiin?
Montako kertaa jaksat nostaa itsesi ylös ja parantaa sydämesi, vain avataksesi sen jälleen hänelle?
Toimituksen vinkki satuttavassa suhteessa olevalle
Satuttavan suhteen varoitusmerkkejä ovat muun muassa kumppanin impulsiivinen ja arvaamaton käyttäytyminen sekä patologinen valehtelu ja vastuun välttely. Myrkylliseksi suhteen voivat tehdä esimerkiksi narsistiset piirteet ja henkinen tai fyysinen lähisuhdeväkivalta. Tällaisesta parisuhteesta irtaantuminen saattaa olla yksi vaikeimmista ja raskaimmista elämänkriiseistä. Suhteesta on voinut tulla riippuvuutta muistuttava kehä, jota ei osata lopettaa, vaikka arki on turvatonta, epävakaata, kuluttavaa, stressaavaa ja jopa uudelleen traumatisoivaa.
Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä. Hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen. Toivu satuttavasta suhteesta -kirjan itsehoidolliset harjoitukset vahvistavat tervettä itsetuntemusta ja itsetuntoa. Niiden vahvistuminen auttaa irtaantumaan ja lopulta toipumaan satuttavasta suhteesta.
Usein ajattelemme, että ”hyvä itsetunto” on voimakasta sisäistä pörheyttä, ettei huonommuuden tai vääränlaisuuden oloja pääse syntymään. Se on oikeastaan sisäistä vaatimusta pikemminkin kuin lempeyden realiteetti. Lempeyden realiteetti on, että välillä menemme muussiksi oloissamme; väsymys, vastoinkäymiset, kriisit ja kasvun kivut tuottavat kenelle tahansa haastetta.
Hyvä itsetunto nousee siellä, missä omat olot ja tunteet saavat kussakin tilanteessa olla mitä ovat, niin ettei taistele niitä vastaan. Aikuisuus ei ole sitä, että pystyy kohauttamaan olkiaan ja kelaamaan, että hälläväliä kaikissa tilanteissa. Aikuisuus on sitä, että havaitsee, että oho, nyt kolahti. Kun tunnistaa, että nyt tuli shitti fiilis opetteleekin tukemaan itseään, tulemaan aikuiseksi tuntevan sisäisen lapsensa viereen. Ottaa sisäisesti itseään kädestä kiinni, näkee ja kuulee: ”joo, nyt tuli kurja fiilis. Keitetään kuule kahvit”.
Lapsen sisäiseen maailmaan kuuluu kokemus, jossa huonosta fiiliksestä yritetään äkkiä päästä eroon; väännetään ikävä olo positiiviseksi ajatteluksi väkisin, ohitetaan oma kokemus tai lakaistaan se maton alle, koska se on muka ”kypsempää”. Aikuisuus on paradoksaalisesti sitä, että kestää lasta sisällään.
Vasta silloin voi oikeastaan kohdata toisetkin, koska halusimmepa tai emme, meidän jokaisen sisällä asuu pieni lapsi haavoineen, toiveineen, elämäniloineen. Mitä enemmän tuo lapsi saa kokea koko skaalalla tunteita, sitä enemmän ilo, leikki ja huumori virtaa elämässämme.
Uuteen voi kasvaa vain, jos on tilaa ja turvaa kokea tunteitaan: pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, kaikenmaailman kärvistelyitä. Ilman niihinkin suostumista ei voi löytää itsestään uutta; taitoja, potentiaalia, sitä mikä itseä nyt elossa sytyttää. Ei eloa kärvistely pysäytä vaan kivun vastustaminen ja väistely, yritys pysyä poterossa, jossa on kyllä kenties mukavaa, mutta ahdasta.
Kun olo itsestä on syystä tai toisesta lintallaan, kannattaa tehdä omia turva- ja hellimisjuttujaan, niitä lempeyden tekoja, jotka sinulle toimivat. (Voi esimerkiksi mennä lämpimään suihkuun, lähteä kävelylle, kilauttaa kaverille, kirjoittaa päiväkirjaa, laittaa hyvää ruokaa jne.) Itsensä hoitamisjuttujen tarkoitus ei ole viedä huonoa oloa pois vaan tehdä tilaa rehellisille sisäisille oloillesi.
Ja jos romahdus tapahtuu esimerkiksi keskellä työpäivää, voi itselleen suoda jonkun sisäistä tilaa vaikka puoleksi minuutiksi raivaavan minijutun, esimerkiksi keittää kupin teetä, jonka aikana itselleen voi kertoa, että hei ou nou, nyt tuntuu hankalalta, palataan tähän kunhan vain tilaa tulee enemmän – pidän sinusta huolta.
Taika on siinä, että kun pieni lapsi sisälläsi saa murista ja märistä ja kun asetut aikuisena siihen rinnalle kuulemaan ja hoitamaan, olo alkaa jossain vaiheessa helpottaa ja saat asioihin perspektiiviä. Hyvä itsetunto syntyy siellä, missä saa rehellisesti olla oma itsensä, kaikkine tunteineen, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat. Se luo sisäistä turvaa ja luottamusta siihen, että hanskaan tätä elämää, tulee mitä tulee – ja silloin kun en hanskaa, sekin on okei. Kasvua ja kokemusta kaikki tyynni!
Seksuaalinen halu on yksilöllinen samoin kuin ruokahalu. On merkityksellistä halun syttymisen tai sammumisen kannalta, miltä mikin maistuu, tuoksuu, näyttää, tuntuu, kuulostaa.
Seksuaaliterapiassa olen huomannut, että haluun liittyvissä asioissa halun sytyttäjät ja sammuttajat voivat olla vaikeita tunnistaa. Emme ole tulleet pohtineeksi niitä juurikaan.
Usein pyydän asiakasta pohtimaan halun sytyttäjiä ja sammuttajia eri aistien kautta. Aistien kautta on helpompi lähteä tarkastelemaan halua, koska sytyttäjien ja sammuttajien tunnistaminen voi olla äkkiseltään kovin vaikeaa.
Olen luetellut alle useita kysymyksiä, joiden avulla voit lähteä tarkastelemaan omaa seksuaalista haluasi. Löydät kysymyksiin vastaamalla sen mitkä sinut sytyttävät ja sen mitkä sammuttavat seksuaalisen halusi.
Näköaisti
Pohdi maailmaa silmiesi kautta ja linkitä näköaistimuksesi seksuaaliseen haluun. Mikä sinusta on seksikästä? Mikä visuaalinen ärsyke kiinnittää huomiosi?
Puhutaan peppu-ja tissi-ihmisistä. Sillä voidaan tarkoittaa, mihin kropassa kiinnittää huomion ja kumpi sytyttää enemmän. Kun kerrotaan, että ihminen on seksikäs tai kun hän kantaa itsensä hyvin, mitä se sinusta tarkoittaa? Onko se jokin tietty ele vai ominaisuus mikä ihmisessä on? Mikä kehon osa on sinusta erityisen kiinnosta, kiihottava, miellyttävä, sytyttävä?
Mikä minussa itsessäni on seksuaalisesti vetoavaa?
Katsomme toista ihmistä seksuaalisen halun näkökulmasta, mikä hänessä sytyttää, mutta mitä olisikin katsoa itseä? Mikä visuaalisesti minussa itsessäni sytyttää minun haluni? Tiedänkö, mikä minussa sytyttää kumppanini halun? Mikä itsessäni on seksikästä, sensuellia, halun nostattavaa? Kuinka eroottinen olenkaan omilla silmilläni katsottuna?
Fantasiat
Visuaalisuus on myös päässämme. Fantasiamme ovat visuaalisesti rakennettuja seksuaalisen halun sytyttäjiämme. Työssäni olen huomannut, että fantasiat ovat monella ihmisellä vajaakäytöllä tai tyystin unohtuneet.
Fantasioissa voimme rakentaa juuri sellaisen ”seksinäytelmän” kuin vain osaamme kuvitella. Siinä voivat kaikki palaset olla juuri niin kuin haluamme. Tätä puolta on tärkeää myös hyödyntää omassa seksielämässä ja halun sytyttämisessä. Fantasiassa kaikki voi olla täydellistä!
Tuntoaisti
Ajattele tuntoaistia ja tuntoaistilla. Minkälainen kosketus tuntuu hyvältä? Miten kehon eri osissa erilainen kosketus tuntuu? Miltä tuntuu sively, puristelu, läpsyttely, raapiminen, hipsuttelu, läimäytys? Miltä mikin tuntuu selässä, niskassa, päänahassa, nilkoissa, jalkapohjassa, varpaissa, kainalossa, vatsalla, reisissä, pohkeissa, pakaroissa?
Miltä tuntuu kylmä, kuuma, nahka, höyhen, kumi, puu, muovi tai sametti eri osissa kehoasi? Minkälainen tuntoaistimus herättää? Mikä ei tunnu hyvältä? Mikä tuntuu seksikkäältä?
Miltä tuntuu hyväillä eri kehon osillasi kumppaniasi? Miltä iho, karvoitus, hiukset tuntuvat sormenpäilläsi, poskillasi, kaulallasi, varpaillasi, pohkeillasi? Tuntoaistimuksen kautta seksintutkimusmatkastakin tulee aivan uudenlainen. Iho on valtava elin ja yksi tärkeimmistä seksielimistä!
Makuaisti
Ajattele seksiä makuaistin kautta ja makuaistilla. Minkälainen maku on juuri mieleesi? Miltä kumppanisi maistuu? Poskelta? Miltä maistuu hiki? Miltä kehon eritteet? Miltä maistuu puhtaus? Miltä maistuu persoona?
Miltä maistuu kiihko? Miltä maistuu halu? Mikä maku sytyttää? Mikä maku on ällöttävä ja halun sammuttaja? Tiedätkö miltä itse maistut? Onko makuja, jotka tuovat muistoja erotiikasta, halusta, seksuaalisesta vetovoimasta?
Hajuaisti
Miltä seksi ja seksuaalinen halu näyttäytyvät hajuaistin kautta? Mikä tuoksu sytyttää sinut välittömästi? Onko se ihmisen oma ominaistuoksu vai jokin parfyymi? Onko se kumi, nahka, savu, kukkaistuoksu, myski? Tiedätkö miltä seksi sinusta tuoksuu?
Maailma on täynnä tuoksuja. Monet olemme myös tuoksuyliherkkiä. Tiedämmekö enää miltä puhdas tosiasiassa tuoksuu? Miltä iho tuoksuu? Miltä tuoksuu hiki? Miltä sinä tuoksut? Mikä on ominaistuoksusi?
Teemme valintoja tuoksun kautta hyvinkin paljon. Ihmisestä erittyvät feromonit vaikuttavat myös parinvalintaan. Hormonimme ohjaavat miltä tuoksumme. Nainen tuoksuu kuukautiskierron alkuvaiheessa erilaiselta kuin loppuvaiheessa. Mitä syömme ja miten liikumme vaikuttavat tuoksuumme. Peseytymällä emme vaikuta niin paljon tuoksuumme kuin kuvittelemme. Olemme myös keinotekoisilla hajusteilla erkaantuneet todellisista tuoksuista.
Kuuloaisti
Miltä kuulostaa halu? Mikä ääni on todellinen turn off eli halun välitön sammuttaja? Miltä seksi kuulostaa sinun korvissasi?
Mikä ääni sytyttää sinut? Onko se jokin ele tai kehon osa, josta kuuluu ääni? Onko se jokin tietty kappale, joka saa halun virtaamaan suonissasi? Onko ne sanat, jotka sanotaan korvaasi? Miltä sinä kuulostat? Miltä kuulostaa kumppanisi?
Seksuaalinen halu ja aistit
Aistien kautta tulee seksistä suuri tutkimusmatka, josta löytyy aina uutta! Aistien kautta tarkasteluna seksistä tulee monipuolisempaa. Samalla kun kysyt itseltäsi näitä lukemattomia kysymyksiä opit itsestäsi uutta. Kun kysyt nämä kumppaniltasi, löydätte aivan uutta seksiinne! Saatamme jumiutua seksissä hyvin kapeaan katsantokantaan ja joskus on hyvä herätellä itseä pohtimaan asioita ihan eri näkökulmista. Aistit ja seksuaalinen halu voivat olla yksi näkökulma.
