Valittaminen, tyytymättömyys… Haastavia teemoja parisuhteissa (kuten toki muuallakin, mutta tämä kirjoitus keskittyy tutkimaan ilmiötä parisuhteen kontekstissa).
Tekopositiivisuus ei sekään toimi, mutta valituksellekaan ei ole viisasta antaa liikaa valtaa. Miten parisuhteessa tähän valittamis-ilmiöön voisi sitten suhtautua?
Kukaan ei ole aina positiivinen, kiitollinen, hyväntuulinen tai myötätuntoinen. Parisuhteessa tulee vääjäämättä näkyviin kokonainen ihmisyytemme, sekin, että joskus on tatti otsassa, joskus sanoo tyhmästi, joskus tuhahtelee pikkuasioille, tai mitä hyvänsä.
Ihmisenä oleminen sisältää myös monenlaista turhautumista, jännitystä ja epävarmuuden hetkeä. Olisi tietysti esimerkillistä, jos pystyisimme joka ikisen jännityksemme omistamaan purkamatta sitä tarpeettomasti muille. Mutta en usko, että olen itse tavannut ketään, joka siihen pystyisi. Teen itse parhaani, enkä silti todellakaan aina pysty.
Sen sijaan että alkaa valittamaan valittamisesta, on viisasta tulla uteliaaksi siitä, mitä valittamisen takana ihan oikeasti on.
▶️ Valittaminen on usein naamioitunut tarve tai itseltäkin piilotettu kaipuu.
Esim. -> ”Olet ihan liikaa töissä” – Kaipaisin sinulta läsnäoloa. Kaipaisin huomiota tms.
▶️ Valittamisen takana voi myös olla jokin muu tunne, jota ei ole osannut/uskaltanut tunnistaa taikka ilmaista.
Esim. Valittamisen taustalla voi olla omaa jännitystä, pettymystä, surua tms.
Jos tekee mieli valittaa, kiinnostukaa siitä, mikä kaipuu tai tarve valituksen takana oikeasti on. Sitä ei ole aina välttämättä mahdollista täyttää, mutta jo kuulluksi tulo usein riittää.
Moni meistä on oppinut epäsuoran tavan viestiä vihjein, kiertotein ja sivupoluin. Aito ja läheinen parisuhde on kutsu harjoitella viestimään suoremmin – ja samalla vaatimatta.
Kommunikointi on monisyinen taitolaji, mutta alla olevan ”tukilauseen” avulla voi aloittaa harjoittelun vaikka heti.
Tunnen _____________ ja toivoisin sinulta _________________. Olisiko se mahdollista?
Joskus parisuhteessa nousee esiin syviä kaipuita ja toiveita, joita emme automaattisesti voi vaatia toista täyttämään. Turvallisessa kiintymyssuhteessa on kuitenkin hyvin luonnollista ja vilpitöntä tahtoa tarjota toiselle korjaavia kokemuksia.
Miten kasvaa yhdessä, tulla kuulluksi ja nähdyksi syvemmin?
Aito ja läheinen parisuhde verkkokurssi on kesäkuun ajan tarjouksessa 79€ (99€).
Kurssi sisältää 7 ymmärrystä lisäävää luentoa sekä useita harjoituksia. Voit osallistua kurssille yksin tai yhdessä <3
Kirjoittamisen voima voi olla todella suuri – vaikka et omasta mielestäsi edes osaisi kirjoittaa. Tässä 5 esimerkkiä siitä, miten kirjoittaminen voi auttaa jaksamaan ja voimaan paremmin.
1. Kun ajatuksia ja tunteita pukee sanoiksi paperille, niiden pyörinä ja hyörinä helpottaa. Kirjoittaminen voi olla keino järjestellä omaa päätä ja ajatuksia – ja se rauhoittaa.
2. Kirjoittamalla voi ottaa etäisyyttä vaikeisiinkin asioihin. Etäisyys puolestaan auttaa suhtautumaan rauhallisemmin ja katsomaan asioita uudenlaisesta kulmasta. Saattaa jopa tuntua siltä, että voimakkaat tunteet tai kokemukset eivät enää murskaa alleen.
3. Kirjoittaminen voi auttaa tyhjentämään mielestä häiritseviä ajatuksia, jotka vievät kaiken huomion ja estävät keskittymästä muuhun.
4. Kirjoittaminen voi auttaa selvittämään, miksi minusta tuntuu tältä tai mitä oikeastaan haluaisin elämässäni tehdä.
5. Kun kirjoitat itsellesi, ei pilkuilla, yhdyssanoilla, lukihäiriöllä tai kenenkään muun mielipiteellä ole mitään merkitystä. Tärkeää on vain se, miten oma tekstisi vaikuttaa sinuun.
Kirjoittaessa anna tekstin tulla vapaasti mitään sensuroimatta tai liikaa miettimättä. Älä siis murehdi oikeinkirjoitusta tai käsialaa. Muistathan, että kirjoitat vain itseäsi varten.
Tärkeintä ei ole se, miten paljon tai miten hyvin kirjoitat vaan se, mikä on sinulle totta tässä hetkessä. Lue lopuksi, mitä olet kirjoittanut ja halutessasi poimi sieltä itsellesi tärkeimmät asiat lauseella tai parilla.
Susanna Jussilan Sielun sopukoita -kirjoituskorteista löydät 45 kirjoitusharjoitusta ja Sielun sopukoita -runoa, jotka kannustavat käsittelemään tunteita ja ajatuksia kirjoittamalla, vahvistavat itsemyötätuntoa, itsetuntemusta ja oman tarinasi voimaa tai auttavat avaamaan luovuuden lukkoja. PS. Kortit ovat puodissa OSTA 3 – MAKSA 2 -tarjouksessa 30.6. asti.
Kirjoitan yleensä herkkyyden hyvistä puolista ja herkän voimavaroista, sillä liiallinen ongelmien vatvominen harvemmin saa hyvää oloa aikaiseksi. Herkkyydessä on kuitenkin se toinenkin puoli, ne hetket, kun herkkyys on melkoisen raskas ominaisuus. On hyvä ymmärtää itseään ja tärkeää saada läheisiltään ymmärrystä hankalissa hetkissä.
Kurjiin olotiloihin on helpompi suhtautua, kun tietää niiden olevan luonnollisia, että ne menevät ohi ja ettei kyse ole jostain kauheasta henkilökohtaisesta viasta. Kaikkein parasta on, jos saa lempeää hyväksyntää silloin, kun herkkyys tekee olon kamalaksi. Monille tilanteille voi jopa nauraa jälkeenpäin. Kokosin tähän joitain tyypillisiä hetkiä omasta arjestani, jolloin koen erityisherkkyyteni taakkana.
Nälkä ja väsymys
Kun minua väsyttää ja/tai nälättää riittävästi, saatan mennä totaaliseen tilttiin. Mikään ei tunnu hyvältä ja olo on kuin kiukkukohtauksen partaalla olevalla uhmäikäisellä. Silloin on parasta saada verensokeri kohdilleen nopeasti tai mennä hetkeksi nukkumaan. Pyrinkin pitämään huolta säännöllisistä ruoka-ajoista ja vältän syömästä liikaa verensokeria pompottavia hiilihydraatteja.
Päätöksenteko
Päätöksenteko on joskus ihan suunnattoman vaikeaa. Erityisherkkänä haluan puntaroida vaihtoehtoja monelta kantilta ja välttää virheitä. Isojen ja tärkeiden päätösten kanssa tuskailu voi kestää todella pitkään. Saatan myös juuttua miettimään jotain simppeliä valintaa ja jos hyviä vaihtoehtoja ei löydy nopeasti, homma menee ihan mahdottomaksi. Lomakohteen valitseminen on ihan painajaismaista, sillä niin moni asia voi mennä pieleen. Siksi varmaan palaammekin tuttuun ja hyväksi todettuun lomakohteeseen vuosi toisensa jälkeen.
Kritiikki
Ikävimpien mieleen jääneiden kokemusteni listalle pääsevät ne kerrat, kun olen joutunut todella kohtuuttoman kritiikin kohteeksi jonkin väärinymmärryksen vuoksi. Olen joko kirjoittanut tai sanonut jotain puhtaasti hyvin aikein ja se on tulkittu aivan päin honkia, mistä johtuen olen saanut osakseni täyslaidallisen suuttumusta ja solvauksia. Näistä hyökkäyksistä toipuminen kestää joskus viikkoja.
Epäystävällisyys ja pahantahtoisuus
Kaikenlainen töykeä ja epäystävällinen käytös järkyttää minua syvästi. Tuntuu pahalta aina kun ihmiset purkavat huonon olonsa muihin. Hiljattain eräs autoilija ajoi lähes kylkeeni isolla maasturillaan ihan vain sen tähden, että tukin hetkellisesti kulkuväylän yrittäessäni päästä pois parkkialueelta. En ymmärrä moista aggressiota.
Epämiellyttävä tunnelma tai ympäristö
Rauha, harmonia ja kauneus ovat minulle tärkeitä asioita hyvinvointini kannalta. Jos joudun tilanteeseen, missä pinnan alla muhii jotain jännitteitä, koen oloni tukalaksi. Viime syksynä olin seminaarissa, jossa aistin todella kummallista energiaa. Kaikki muut tuntuivat olevan kuin mikään ei olisi pielessä. Tuntemukseni sai pian selityksen. Kärsin myös tiloista ja paikoista, joissa on epäsiistiä ja sellaisia elementtejä, jotka eivät miellytä silmääni. Kyse voi olla vaikkapa liiallisesta tavaran määrästä, räikeistä väreistä, toisiinsa sopimattomista esineistä, ikävästä hajusta tai akustiikasta.
Maailmantuska
Kutsun maailmantuskaksi sitä olotilaa, joka valtaa minut, jos seuraan liikaa kaikkia niitä ikäviä asioita, joita maailmassa tapahtuu. Kaikenlainen kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus tuntuu välillä ihan konkreettisesti sydämessä. Saatan saada hengenahdistusta ja rytmihäiriöitä, jos kuormitan itseäni liikaa kaikilla maailman vääryyksillä. Monta kertaa aivan nuoresta saakka olen jopa toivonut, että minut haettaisiin pois tältä pallolta jonnekin rakkaudellisempaan paikkaan.
Murehtiminen
Herkkänä huolestun helposti. Huolet saatavat saada nopeasti suhteettoman suuret mittasuhteet ja niinä aikoina kaikki tuntuu toivottomalta. Tiedän järjellä, että murehtiminen ei auta mitään, mutta se ei muuta olotilaani. Paras apu murheiden ja huolten keskellä on sydämen keventäminen läheisille, mukavien asioiden tekeminen (vaikka ei edes huvittaisi), ja kunnon itku kun siltä tuntuu. Jos oloni on täysin neuvoton, pyydän apua ”yläkerrasta”, joltain itseäni suuremmalta voimalta. Se helpottaa.
Siirtymätilanteet
Kun jokin tärkeä juttu on saatu päätökseen ja iso työ on tehty, tipahdan yleensä joksikin aikaa melankoliaan. Olo on tyhjä ja kaikkensa antanut. Myös lomalle lähtö ja siltä paluu on stressaavaa ja yleensä äksyilen koko perheelle kun olemme lähdössä reissuun. Yleisesti ottaen kaikenlainen siirtyminen paikasta toiseen ja olotilasta toiseen vaatii minulta hetken orientoitumisen. En pysty henkisesti hyppäämään asiasta toiseen ja monen asian välillä kauhean nopeasti, ja sitä monen on vaikea ymmärtää.
Suoritusten arviointi
Lopetin lapsena kaikki sellaiset harrastukset, joissa kilpailtiin tai suorituksia arvioitiin kokeilla. Halusin harrastaa vain harrastamisen ilosta. Tarkkailun alaisena pystyn harvemmin niin hyvään suoritukseen kuin omassa rauhassani ja se on aiheuttanut monta pettymystä itseen. Aikuisena sisuunnuin ja opettelin suoriutumaan paineen alaisena. Kokemus on tuonut itseluottamusta.
Yksinäisyys
Moni erityisherkkä on kertonut kokeneensa suurta yksinäisyyttä aika ajoin. Samoin on minulla. Muistan monia aikoja lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa, kun olen potenut erilaisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteita ja niistä johtuvaa yksinäisyyttä. Se alkoi helpottaa kun tutustuin erityisherkkyyteen, opin ymmärtämään itseäni ja hakeuduin sellaisten asioiden ja ihmisten pariin, jotka tukevat herkkyyttäni.
Voimakkaat tunteet
Erityisherkällä kaikki tuntuu enemmän ja syvemmin kuin vähemmän herkällä. Joskus minuun iskee selittämätön alakulo, joka voi jatkua päiväkaupalla. Mieli yrittää vimmatusti keksiä näille olotiloille aina jotain järkevää selitystä, mutta usein sitä ei löydy. Tämä on ominaisuus, jonka kanssa on vain pitänyt opetella elämään. Jonkin ajan päästä alakulo väistyy ja saatan kokea suurta onnea ja kiitollisuutta.
Laitoin itseni nuorena emotionaalisesti takalukkoon, sillä en jaksanut tuntea kaikkea koko ajan. Niitä lukkoja olenkin saanut purkaa nyt aikuisiällä ja useimmiten olen onnellinen kyvystäni tuntea syvästi.
Erityisherkällä on monesti aika lailla tekemistä omien luontaisten ominaisuuksiensa kanssa. Maailma, missä kilpaillaan, ihannoidaan saavutuksia, älyä ja materiaa tuntuu välillä hengästyttävän kiivastahtiselta, hyökkäävältä, pinnalliselta ja pahalta.
Jos olet herkän ihmisen läheinen tai työkaveri, ethän tee pilkkaa tai halvenna herkän ominaisuuksia? Älä kutsu herkkää yliherkäksi, epävakaaksi tai ylitunteelliseksi. Herkät ovat usein kovin ankaria itseään kohtaan ja heidän itsetuntonsa on kärsinyt monta kolausta herkkyyden vuoksi.
Kun herkällä on raskasta itsensä kanssa, silloin paras apu toiselta ihmiseltä on tuomitsematon läsnäolo, kuunteleva korva ja muutama lohdun sana. Ikävä olo helpottaa nopeammin, kun sen hyväksyy. Hyvääkin tarkoittavat neuvot ja kärsimättömyys voivat saada herkän tuntemaan, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on.
Uskon, että vääränlaisuuden kokemusten takia moni herkkä onkin kehittänyt itselleen aina iloisen ja auttavaisen roolin suojatakseen itseään torjutuksi tulemiselta. Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää sille, keitä sisimmässämme olemme. Jos olet herkkä, toivon ettet itse lisää omaa taakkaasi arvostelemalla itseäsi. Suo itsellesi samaa ymmärrystä, mitä annat muille.
Huonoina päivinä tai haastavina elämänjaksoina itsensä kanssa eläminen on toisinaan haastavaa. Itsestään on helpompi löytää epäonnistumisia ja epäkohtia. Negatiiviset ajatukset valtaavat mielen — yhdestä ajatuksesta kasvaa loppumaton virta. Omaa persoonaa, toimintaa tai esimerkiksi kehoa on vaikeaa nähdä hyvänä ja arvokkaana, yksi negatiivinen ajatus johtaa toiseen.
Usein osaamme kertoa työkavereille, ystäville, lapsille ja puolisolle, missä he ovat onnistuneet ja mikä heissä on arvokasta. Kuinka moni pystyy sanoittamaan omat vahvuutensa?
Jokaisessa on enemmän hyvää kuin huonoa, mutta jostain kumman syystä haluamme itsessämme tarttua useammin niihin huonoihin juttuihin. Itsensä kehuminen on tärkeää, vaikka voi aluksi tuntua haastavalta ja turhaltakin. Satunnaisia negatiivisia ajatuksia itsestä on varmasti kaikilla, mutta jatkuvat moitteet ja syyttelyt itsellemme alkavat hiljalleen muodostua totuudeksi, jota toistamme itsellemme.
Muistathan sinä, että olet arvokas omana itsenäsi. Olet arvokas ja taitava, vaikka välillä et onnistukaan saavuttamaan tavoitteitasi. Olet arvokas ja kaunis, vaikka et aina näytä siltä, miltä haluaisit näyttää. Olet arvokas ja riittävä, vaikka et saisi aina ilmaistua itseäsi kuten haluaisit. Olet arvokas silloinkin, kun tiuskit tai olet hiljaa, kun et tiedä, mitä sanoa. Olet arvokas myös nälkäkiukkuisena, väsyneenä ja kiireisenä. Tärkeintä on, että muistat puhua kannustavasti itsellesi myös haastavina hetkinä.
Jos itsensä kehuminen tuntuu vaikealta, ehkä voisitte seuraavan kerran ystävien kanssa tavatessanne kehua itseänne tai toisianne kilpaa. Toisten kannustavat sanat auttavat etsimään hyvän itsessämme etenkin niinä päivinä, kun koemme itsemme arvottomaksi. Muiden kauniit sanat auttavat meitä matkalla itsemme rakastamiseen, kauniita sanoja voi, ja kannattaa, myös pyytää.
Meissä kaikissa on valtavasti kauneutta, osaamista ja vahvuutta, mitä kannamme mukanamme läpi elämän. Nämä asiat jäävät liian usein sanoittamatta. Siispä juuri nyt on hyvä hetki miettiä itsesäsi yksi tai useampi hyvä asia. Mitä hyvää juuri sinussa on?
Saunan lauteilla lempeän löylyn lämmössä rentoutuvat sekä mieli että keho, senhän me saunaa rakastavat suomalaiset jo kokemuksesta tiedämme. Tässä 8 saunan hyvää tekevää vaikutusta ja vinkit saunojille:
1. Sauna rentouttaa ja palauttaa henkisesti ja fyysisesti, joten se voi auttaa stressiperäisiin oireisiin
Sauna koetaan palauttavana ja rentouttavana, joten se on omiaan vähentämään moninaisia stressistä johtuvia oireiluja. Fyysisesti palautumista tapahtuu, kun lämpö saa verenkiertoelimistön ja lihastason aineenvaihdunnan tehostumaan. Mielenterveydelle suotuisista vaikutuksista on on tehty alustavia havaintoja sairaalaoloissa: lämpöterapialla voisi olla mahdollista hoitaa jopa keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta lääkkeiden ohella.
2. Sauna auttaa aivoja
Tutkimuksissa on todettu, että säännöllisesti saunovilla (4-7 kertaa viikossa) on esimerkiksi 62% pienempi riski aivohalvaukseen ja 65% pienempi riski dementiaan.
Tutkimuksissa on huomattu, että 80 asteessa saunoessa saadaan merkittäviä terveyshyötyjä.
3. Sauna luo yhteenkuuluvuutta
Sauna on useimmille suomalaisille sosiaalinen tapahtuma. Saunassa jutellaan perheen tai ystävien kanssa asioista, joista ei ehkä muuten ehditä. Saunan lauteilla on usein turvallista puhua sellaisistakin asioista, jotka eivät arjen touhujen keskellä tule puheeksi.
4. Suomalainen sauna vastaa muun Euroopan trendikästä lämpöhoitoa lihaskipuihin
Saksassa ja Itä-Euroopassa on käytetty viime vuosisadan aikana koko kehon lämpöhoitoja, jotka vastaavat suomalaisen saunan vaikutuksia. Suomalaisilla on siis mahdollisuus kotona tai mökillä hyödyntää saunaa lihaskipuihin, jotka eivät johdu tulehduksesta. Kokeile esimerkiksi saunavenyttelyä!
Levitä laudeliina ”joogamatoksi” ylälauteelle ja tee rentouttava lämpövenyttely.
5. Saunojat ovat iloisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä
Tutkimusten mukaan saunojat kokevat elämänlaatunsa hyväksi, ja heidän on todettu olevan elämänmyönteistä ja iloista sakkia. Tällainen onnellisuuden kokemuksen lisääntyminen vaikuttaa monien fyysisiinkin oireisiin. Saunominen nimittäin lisää esimerkiksi mielihyvähormoni beetaendorfiinin määrää, mikä on jopa 18-33 kertaa voimakkaampaa kuin morfiini. Saunan vaikutus on siis hyvin kokonaisvaltaista, sillä mieli ja keho ovat kokonaisuus!
6. Sauna lisää hehkua
Vaikka tutkimuksissa ei ole löydetty todisteita siitä, että sauna vaikuttaisi ihon terveyteen, moni sanoo, että ihminen on kauneimmillaan saunan jälkeen. Tämä perustunee endorfiinien sekä ihon pintaverenkierron hetkelliseen vaikutukseen. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi esitellä enemmän somessakin saunahehkuamme!
7. Sauna luo vahvoja kehollisia muistoja
Eräässä tutkimuksessa todetaan, että sauna antaa ihmisille menneisyyden. Saunomisen paikkoja muistellaan erityisen tarkasti ja tunteikkaasti: millaista oli lapsena mummolan saunassa tai suvun kesäpaikan löylyissä? Tutkimuksessa todetaan, että aistit toimivat kuin aikakoneena: hajut, äänet tai asennot saavat kehon muistamaan ja kokemuksen palaamaan. Näin menneisyys voi olla läsnä kokemuksessa, ohi tietoisuuden, tutkimuksessa todetaan.
8. Saunominen on suomalaisen mindfulnessia
Saunalla on tutkitusti verenpainetta laskeva vaikutus, sillä saunominen lisää muun muassa valtimoiden elastisuutta. Saunomisen lisäämä endorfiini myös vähentää ahdistusta. Sauna on myös paikka, jossa on ok olla hiljaa, seurata ajatustensa juoksua, tuoda huomio hieman kiihtyvään hengitykseen tai kuunnella pienen tilan hiljaisuutta, ulkoa kantautuvia luonnon ääniä – tai polttopuiden rätinää. Toisin sanoen sauna on oivallinen paikka mindfulnessille.
Lähteet: Sauna, keho ja mieli -kirja (Tanjaniina Laukkanen & Jari Laukkanen), Wikipedia
Moni sinkku ja yksin elävä varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. On kamalaa elää yksin, kun kukaan ei koske. Ihoa voi ihan särkeä kosketuksen kaipuusta.
Parisuhteessa eläväkin voi elää kosketusta vailla – kun ollaan jostain syystä jo niin kaukana, ettei tee mieli koskea eikä uskalla sitä pyytää. Sekin on ihan kamala tunne, kun toinen on lähellä, mutta silti niin kaukana. Yksinäisyyttä ja ihon kaipuuta on niin monenlaista.
Moni kaipaa kosketusta; suukkoa, halia ja rakastelua. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.
Turvallinen syli on paikka, jossa vauva kasvaa itseään rakastavaksi aikuiseksi. Ja sylin puute tuntuu kipeänä asiana alusta loppuun asti. Vuokko Hovatan laulussa Kosketusta vailla vapiseva mies kertoo jotain tästä:
”Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie sydämeesi kivinen tie Isiesi lailla olet, kosketusta vailla, vapiseva mies”.
Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa.
Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä.
Kehotuntemukset ovat aina mukana, vaikka emme niitä läheskään aina tiedostakaan. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä. Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon.
Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Kun sattuu jotain ikävää ja tunnereaktiot ravisuttavat, on halille käyttöä. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.
Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.
Miian Toivon kortit houkuttelevat läsnäoloon, toivoon ja luottamukseen.
Tiedät varmasti sen tunteen, kun painat työpaikan oven kiinni ja seuraavana päivänä alkaa kesäloma. Sen kutkuttavan ilon, vaikka olisikin väsynyt. ”Nyt se oli siinä – olen vapaa seuraavat neljä viikkoa!”, miettii ja ostaa kotimatkalla isoimman jäätelön, minkä löytää.
Mielessä siintävät lehmien laitumet, laiturinnokat, vesilintua kohti lentävät tietokoneet ja vakaa aikomus pitää puhelin pääosin kiinni. Arjen kahleet ja ”pitäisi sitä, pitäisi tätä” saa vihdoin sysätä syrjään, koska loma on vasta edessä. ”Kesäloma on sitä, että ei tarvitse tehdä mitään – ja aikaa siihen on koko päivä”, sanottiin jossain viisaasti.
Vapaus on siis aikaa itselle.
Monesti tunnen vapautta myös juostessani. Silloin koen kiitollisuutta terveistä jaloista ja kehosta, jotka jaksavat liikuttaa minua pitkin polkuja ja hiekkateitä. Endorfiinipöllyt saattavat joskus kastella silmätkin vain siitä ilosta, että saan elää, nähdä voikukkapellot ja tuntea tuulen viileänä hikisillä kasvoilla.
Terveys tuo vapautta – voin juosta, pyöräillä, ratsastaa, uida tai vaikka kiipeillä. Liikkua juuri siihen suuntaan kuin haluan.
Välillä pelkään, että menetän sen. Mitä jos katkaisen jalan tai sairastun niin, etten enää kävele tai edes seiso? Voinko vielä tuntea vapautta, jos jalat ovat sidotut?
En tiedä, miltä se tuntuu. Mutta ymmärrän, että vapaus on muutakin. Ja tiedän, mitä vapaus ei ole.
Jos sinulta viedään vapaus, joku muu sanelee sinulle, kuinka kuuluu elää. Se joku voi olla myös oma rajoittava mielesi. Tai häpeä. Se sanoo, ettet tänään voi, etkä huomennakaan, eikä sinulla ole rahkeita, eikä taitoja – etkä ikinä kykenisi oppimaan. ”Sellaiset asiat” tekee aina joku muu. Ja mitä ne naapuritkin sanovat?
Vapaudettomuutta kuvataan usein umpikujana – ja sitä se onkin. Edessä on este, jonka yli ei näe ja on helpompi olla katsomattakin. ”No kun tässä ovat ne minun elämäni speksit”. Ojasta ei ponnisteta, eikä vaihtoehtoja ole.
Mutta vaikkemme aina näe, edessämme on mahdollisuuksien maailma. Erilaisten väylien loputon labyrintti, jonka jokaisen tien voit valita – jos haluat. Vapaus on sisimpäsi tunne, että voit valita toisinkin. Voit valita uuden polun tai jatkaa tuttua, mutta tiedät, että sinulla on vapautta ja rohkeutta valita juuri se tie, mikä sillä hetkellä on sinulle oikea.
Vapaus on myös pieniä asioita. Tulen monesti iloiseksi, kun olen kaupassa ja saan valita, mitä syön tänään, mitä huomenna, ja monta kertaa annan lastenikin valita – vaikka tiedän, että silloin pöytään katetaan joka kerta nakkeja eri muodoissaan. Se ei haittaa, sillä valinnan vapaus on se juttu – se on jokaisesta ihanaa.
Suurinta rakkautta onkin antaa toiselle vapaus valita oma ajankäyttönsä, omat ajatuksensa ja mahdollisuutensa maailmassa. Etsiä ja löytää, joskus epäonnistua ja tulla maitojunalla pari askelta taakse – tai ihan kokonaan. Ihminen kaipaa rajoja ja rutiiniakin, merkityksellisyyttä elämäänsä, mutta välillä on tärkeää saada valita päivälliseksi nauravia nakkeja ja iltapalaksi niitä samoja.
Kukaan ei voi tehdä kaikkea täysin oman mielensä mukaan jos ympärillä on läheisiä, mutta sekin on valinta. On vapautta saada olla läheisille saatavilla ja hyvä. Joskus joutuu tekemään myönnytyksiä, mutta silloinkin toinen vapauden väylä löytyy jostain muualta. Pääasia, että elämä, jota elät, on sinun omasi ja sinun valintasi.
Riippumaton nainen on vapaa mielen ja toisten sanelemista kahleista. Hän voi valita itselleen uuden ammatin, uuden uran tai elämän. Hän voi valita puutarhaansa keltaisia tai punaisia kukkia, tai kiinnittää olohuoneensa kattoon nyrkkeilysäkin.
Riippumaton nainen voi lojua riippumatossa vaikka koko päivän, koska hän voi sen itselleen järjestää, oli loma tai ei. Sillä elämässä on loppujen lopuksi kaikki mahdollista – ja juuri sitä on vapaus.
Luin lehdestä artikkelin, jossa vanhempi kertoi oman lapsen menetyksestä. Hän puhui siinä surusta, ihmisten välttelevistä reagoinneista, yksinäisyydestä, selviämisestä. Kirjoituksen äärellä peilasin hänen kokemuksiaan omiini.
Suruni tuli iholle. Se puristi keuhkoissani. Oman tyttäreni kuolema ja siitä seurannut suru sai olla näkyvä minussa ja kipu sai tuntua. Itkin ikävääni. Itkin kokemaani. Itkin tulevaa, koska suru on aina minussa. Kipu ei lähde.
Pahin mahdollinen asia
Lapsen kuolema osuu joidenkin vanhempien elämään. Se osuu monenkin ihmisen elämään läheisen kautta. Suomessa kuolee lapsia yhä. Joku sanoo, etten selviäisi oman lapsen kuolemasta. Sanotaan, että pahin mitä vanhemmalle voi tapahtua on oman lapsen kuolema.
Vaikka tiesin, että tyttäreni kuolema olisi hyvin todennäköistä ennen minua, en ollut asiaan yhtään sen valmiimpi. En kuvitellut yhtään sen enempää selviäväni kuin kukaan muukaan. Ei minulta kysytty, tahdonko tätä. Ei ollut vaihtoehtoa sanoa, että ei minun lapseni. Ei minulle.
Elämä ennen ja elämä jälkeen
Vaikka kuolema hengitti lähes yhdeksän vuotta vieressämme, ei sen läsnäolo valmistellut minua tulevaan. Kun kuolema tuli ja nouti tyttäreni, päättyi siihenastinen elämäni. Tuli elämä ennen ja elämä jälkeen tyttäreni kuoleman.
Suru sattuu
Lähelläni oli ihmisiä, joille menetys oli liian suuri kohdattavaksi. Suruani ei kyetty ottamaan vastaan. Vaikka ymmärrän sen, silti tunnen yhä kipua. Sen lisäksi, että menetin tyttäreni, menetin monia siihen asti tärkeitä ihmisiä.
Jäin heidän osaltaan yksin kipuni ja suruni kanssa. Koin tulleeni moninkerroin hyljätyksi. Häpeäni minussa aktivoitui. Minä ja suruni emme kuulu tänne. Minä ja suru olemme vääriä.
Surun äärellä ei kysytä, otatko vai jätätkö
Suru tunteena on pusertava. Sen kohtaaminen sattuu. Suru on kipua. Ymmärrän, että kipua on vaikea kohdata. Mutta.
Minulle ei ollut vaihtoehtoa. Äitinä menetin lapseni. Suru kietoi minut puristukseensa. Keuhkoissani tuntui kipua. Minuun sattui. Minun oli kohdattava kipu. Ei ollut vaihtoehtoa, koska olin kohdannut pahimman, mitä vanhemmalle voi sattua. Minun elämäni ei ollut enää sama.
Surevan kohtaaminen
Lähelläni on ihmisiä, jotka ottivat suruni vastaan. Vaikka heihinkin sattui, he olivat kivun äärellä. Ilman sanojakin he olivat läsnä ja katsoivat, kun vanhemman elämä ei ole koskaan enää sama tämän menetyksen vuoksi. He kohtasivat minut ja kipuni. He kohtasivat oman kipunsa.
Näiden ihmisten äärellä oma kipu oli turvallisempaa ottaa vastaan. Vaikka sitä ei voi puolittaa tai poistaa, tiesin ja tunsin, etten ollut yksin. Minua ei hylätty. Joku jakoi tätä kanssani ja se toi lohtua ja toivoa.
Ikuinen kiitollisuuden tunne valinnasta kohdata
Olen ikuisesti kiitollinen ihmisille, jotka eivät pelänneet minun kipuani ja kipua itsessään. Tai pelkäsivätkin, mutta valitsivat kohdata kivun.
Surun ja menetyksen kohtaava ei voi valita ottaako kaiken vastaan. Surevan kohtaamisen voi valita. Jos valitset kohdata surevan surun ja kivun, olet rohkea ja läsnäolosi on mittaamattoman arvokasta! Sen jäljet vaikuttavat surevan tuleviin päiviin syvästi ja erityisen kannattelevasti.
Usein ajattelemme kehoa vain ulkokuorena, vaikka pohjimmiltaan se on viisas elävä organismi. Kehomme tekee puolestamme valtavan paljon. Se pitää yllä elämää, silloinkin, kun emme sitä itse huomaa. Mieti hetki, mitä kaikkea kehosi osaa ja mahdollistaa.
Milloin viimeksi muistit kiittää kehoasi? Jo yksi sanakin riittää, mutta tässä 10 lempeää kiitosta, joita voit kokeilla.
Kiitos, että olet kanssani silloinkin, kun luulen olevani aivan yksin.
Kiitos, että annat minulle aina uuden mahdollisuuden olla ystäviä.
Kiitos, että muistutat minua tämän hetken tärkeydestä. Siitä, mitä on olla ja hengittää.
Kiitos, kun olet jaksanut kanssani kaikki nämä vuodet.
Kiitos kaikista kokemuksista, jotka olemme saaneet yhdessä jakaa. Myös niistä kipeistä ja vaikeista.
Kiitos auringonlaskuista, laineen liplatuksesta, metsän tuoksusta, hellästä kosketuksesta, makeista mansikoista, syvistä huokauksista…Kiitos, että sallit minun kokea elämän kaikilla aisteilla.
Kiitos, että yhdistät minut kaikkeen ympärillä olevaan – toisiin ihmisiin, luontokappaleisiin, maahan, taivaaseen, avaruuteen, universumiin, rakkauteen…
Kiitos kaikesta siitä, mitä olet minulle opettanut ja kaikesta mitä tulemme vielä yhdessä oppimaan. Olet niin paljon viisaampi kuin osasin koskaan kuvitellakaan.
Kiitos, ettet ole hylännyt minua, vaikka en ole aina seissyt rinnallasi. Harjoittelen yhä ja teen parhaani.
Kiitos, että olet.
Halutessasi voit kirjoittaa oman listasi ja lausua sen myös ääneen. Minkälaisia tunteita kiitollisuuden sanat sinussa herättävät?
Oletko sinä hiljattain menettänyt ihmisen, asian tai paikan elämästäsi? Oletko joutunut luopumaan ihmissuhteesta, kodistasi, jostain muusta? Onko muutos tulossa, ja se pelottaa? Älä huolehdi, selviät kyllä.
Todellinen minäsi tulee nousemaan ja tulet elämään onnellisena, vaikka tilanne juuri nyt tuntuisi epätoivoisen kivuliaalta. Miksi väitän näin? No kun sinäkin tiedät sen, vaikket vielä sitä myöntäisi.
Miksi sen pitää sattua niin paljon?
Ajoittainen luopuminen ja muutos ovat luonnollinen osa elämää ja maailman kiertokulkua. Jos tällä hetkellä koet kipua tai ikävää menetyksen vuoksi, mistä se johtuu? Mikä sen aiheuttaa? Miksi se sattuu?
Me näemme maailmamme omien odotustemme kautta. Sanon maailmaMME, sillä meidän jokaisen kuva ympäristöstämme on erilainen, ja muodostuu toiveistamme, odotuksistamme ja peloistamme. Eli, HALUISTAMME. Olet luonut nämä kaikki itse, syystä tai toisesta.
Pyydän sinua kysymään itseltäsi yhden kysymyksen ja vastaamaan itsellesi rehellisesti:
Kaipaatko todellisuudessa ikäväsi kohdetta vai omia mielikuviasi, jotka tuohon asiaan tai ihmiseen liittyvät?
Mielikuvasi ja sinä
Mielikuvasi siitä miten asioiden pitäisi olla, muodostuvat elämänhistoriasi aikana niistä asioista, jotka olet kokenut turvallisiksi, hyväksyttäviksi, sopiviksi, hyviksi. Haluamme luoda elämäämme sääntöjä ja ohjeita, ja se on ihan inhimillistä.
Usein luomme näitä mielikuvia lähinnä kokeaksemme olevamme turvassa edes jossain, ja mikä sen parempaa kuin turvallisuus, vaikka jonkun muun mielestä olosuhteemme ja tilanteemme ei todellakaan olisi edes siedettävä.
Miten mielikuvia muutetaan?
No, myönnetään ihan ensimmäiseksi, että surusta luopuminen ei ole helppoa. Surustakin voi tulla turvallinen olotila, ja turvaa mielemme hakee ensimmäisenä ja viimeisenä. Voit toki pyytää tähän ammattiapua, ja esim. ratkaisukeskeinen terapia ja hypnoosi voivat tässä olla suureksi avuksi.
Kuitenkin, jos tunnistat ongelman, jotain on tehtävissä ihan omin voiminkin.
Minkä tunteen kaipaamasi asia sinussa synnyttää? Jos niitä on useampia, listaa ne.
Saitko todella nämä tunteet asiasta, ihmisestä tai paikasta, jota kaipaat? Vai voiko olla, että kuvittelit niin?
Miksi haluat kokea näitä tunteita?
Haluatko tai tarvitsetko todella näitä tunteita?
Jos todellakin haluat kokea näitä tunteita, mikä muu asia, ihminen tai paikka voisi näitä sinulle tuottaa? Voitko kokea niitä ilman toista ihmistä, paikkaa, asiaa tai olosuhdetta? Voitko korvata nämä tunteet jollain sinulle hyödyllisemmällä?
Parantuminen, palautuminen, onnelliseksi tuleminen. Ne voivat kestää hetken, mutta edellä olevien kysymysten selvittäminen itsellesi auttaa takuulla. Mielesi työskentelee omaan tahtiinsa, eikä sinun kannata sitä yrittää hoputtaa. Kysy itseltäsi nuo kysymykset ja luota mieleesi, sillä se parantaa sinut kyllä.
Sinun ainoa suuntasi on nyt ylöspäin.
Mieti hetki, tunnustele, kuuntele. Sinä selviät. Sinusta tulee onnellinen.
Parisuhteissa tapahtuu monenlaisia ilmiöitä jotka eivät ole ”nopeasti ratkaistavissa” eikä niiden piilottaminen pumpuliin auta. Näistä esimerkkejä ovat mm. alitajuiset kiintymyssuhdetyylit ja alitajuiset selviytymisroolit, defenssit, yms.
Joskus parisuhteessa kohtaamme haastavia vaiheita, jotka eivät aukea ihan hetkessä eikä pelkkä positiiviseen keskittyminen auta, vaan on ihan aikuisten oikeasti vakavoiduttava ja sitouduttava yhdessä katsomaan, mikä on juuri teille suhteessa kasvua. Varsinkin haastavina aikoina tarvitsemme tietoisesti keinoja, kuinka vahvistaa suhdetta. Miten te tulette toista kohti, silloinkin kun se on vaikeaa?
Nämä 5 harjoitusta eivät tietenkään pysty ratkaisemaan alitajuisia haasteita, mutta nämä 5 harjoitusta voivat todella auttaa teitä vahvistamaan yhteyttänne, kiintymystänne ja sitoutumistanne.
Kenen fiilis siitä muka kohenee, että pitäs olla tämmönen, ei sais olla tommonen, ei pitäs vetää röökiä, pitäs laihtua, ei pitäs olla herkkä, pitäs olla kiltimpi, ei sais olla niin kiltti, ei muuten pitäs kertoo mielipiteitään, pitäs muuten joskus kertoo mielipiteitään, ei sais olla näin eikä varsinkaan noin?
No miten voi odottaa, että itsetunto ”kohenisi” tämmösen vaatimusarsenaalin myötä? Mitä tekemistä sillä OIKEASTI on minkään röökin lopettamisen tai epävarmuudesta ”eroon pääsemisen” kanssa, että olisi itsen kanssa hyväksyvä olo? Ne on vaan peitetarinoita sille, että juuri nyt ei tarvitsisi sanoa itselleen: hyvä beibe, teet parhaas, nyt kuule otetaan vähän lempeemmin.
Olo itsen kanssa kohenee siitä, kun alkaa enemmän antaa itsensä vaan olla, antaa itselleen iloa ja hyvää, ilman että pitää ”muuttua” (paremmaksi). Jos sä et jollekin toiselle ihan inhimillisenä pörhönä kelpaa (niinkuin et ehkä kelpaakaan – siis eihän kaikki meitä tajua eikä se ole meidän arvon mittari) niin ei sitten, hyvänen aika. Oma arvo nousee juuri siellä missä antaa itselleen oman arvostuksensa, tällaisenaan.
Ja mitä tämä maailma – ja sun tyypit – menettäisivätkään, jos me ei oltaisi just omanlaisiamme pörhelöitä? Ja kuka tän pörhelöyden meille syvimmin suo, ellemme me itse?
