Sinä et ole koskaan liian nuori tai liian vanha, eikä koskaan ole liian myöhäistä astua kohti muutosta❤️
Katso lisää voimakuvia Instagram -tililtämme @hidasta.
PS:
Rakkaus ei ole tunne vaan valinta – 5 totuutta parisuhteesta
Elämme nopeassa kulutuskulttuurissa joka mielellään luo meille kuvaa siitä että elämän ja ihmissuhteiden pitäisi olla kuin ihana päivä rannalla, kevyttä, kivaa ja ihanaa. Erityisesti sosiaalinen media on taipuvainen luomaan rakkaudesta ja parisuhteesta kuvaa, joka on varsin epärealistinen.
Yksi myytti rakkaudesta on, että se olisi tunne. Todellisuudessa rakkaus on valintaa, tekoja, arvojen mukaista toimintaa ja sitoutumista. Sitoutuminen rakkauteen tuo elämään syvää merkityksellisyyttä. Rakastuminen ja ihastuminen ovat tunteita, joissa hormonit puuttuvat peliin. Kuten vanha sanonta menee: Rakastunut näkee vaaleanpunaisten linssien läpi. Ehkä aluksi ne vaaleanpunaiset linssit ovat hellyyttävät ja ihanat, mutta rakastumisen muuntaminen valinnaksi rakastaa kysyy meiltä realistisempaa käsitystä rakkaudesta.
Todellisuudessa ihmissuhteet eivät ole aina helppoja. Parisuhde kysyy paikoin kompromiseeja. Se kysyy joskus luopumaan omista itsekkäistä haluista. Se kysyy haavoittuvaisuutta, se kysyy sopimista, se kysyy omien uskomusten tarkastelua.
Aito ja läheinen parisuhde kysyy uudelleen määrittelemään ihannekuvaa rakkaudesta, jonka kulttuurimme on luonut.
Se että parisuhteet eivät ole ihan helppoja, ei ole mitenkään huono uutinen. Aikuinen parisuhde, jossa kummatkin haluavat vilpittömästi kasvaa, on äärimmäisen palkitseva ja merkityksellinen asia – syvällä tasolla.
Voidaksemme murtaa epärealistista rakkauskäsitystä, avataan hieman muutamaa haastavaakin totuutta parisuhteista. Näiden tarkoitus ei ole latistaa, vaan auttaa meitä enemmänkin kypsymään aikuiseen rakkauteen – joka on valinta.
1. Et aina pidä kumppanistasi tai tunne vetoa häntä kohtaan. Joskus tulet suorastaan olemaan ärsyyntynyt, kyllästynyt ja tympääntynyt.
Ja se ei tarkoita, että et olisi sinulle hyvässä suhteessa. Joskus sydämemme on avoinna, joskus suljettuna. Joskus reagoimme ja näemme toisen heikoimmillaan. Miten suostumme yhä uudelleen ja uudelleen kurottamaan kohti yhteyttä? Miten kieltäydymme leimaamasta kumppaniamme tietynlaiseksi?
2. Tulet joskus tuntemaan yksinäisyyttä ja mitä luultavimmin joskus kyseenalaistat suhteenne
Suhde ei ole lääke joka poistaa vaikeat tunteet. Parhaimmillaan tasapainoisessa suhteessa on tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja siitäkin huolimatta tunnemme joskus yksinäisyyttä. Se on ok. Luultavasti tulee myös aikoja jolloin mielemme tarjoaa ajatuksia, että ehkä et olekaan oikeassa suhteessa. Ehkä mieli tarjoaa ajatuksia että jonkun toisen kanssa olisi parempaa. Nämä ajatukset ovat ajatuksia, eivätkä ne itsessään ole luotettava tiedon lähde. Sitoutuminen suojaa sinua tekemästä äkillisiä valintoja hetkellisten ajatusten sijasta.
3. Teillä tulee olemaan konflikteja. Ja ne herättävät kipua.
Tätäkin on joskus intiimiys. Se ei tarkoita että olisi oikeutettua satuttaa toista sanoin (tai muutenkaan), ja silti on inhimillistä että niin ihmiselle joskus käy. En ainakaan ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolle näin ei olisi käynyt. Miten te yhdessä omistatte, käsittelette ja harjoittelette viisasta konfliktien käsittelyä? Se on taito, jota on kultaakin kalliimpaa harjoitella yhdessä.
4. Rakkauden kanssa tulee pelko, josta ei ole mahdollista päästä täysin eroon.
Kokonainen ihmisyys sisältää myös epämieluisia tunteita. Rakkaus ja kiintyminen tuovat mukanaan myös menettämisen pelon. Se on ihan ok. Joskus pelko pukeutuu valevaatteisiin vihana, kontrollointina, ärsyyntymisenä tai ahdistuksena. Onko teidän suhteessa tilaa ilmaista myös rehellisesti, että joskus pelottaa?
5. Tulette kumpikin tuomaan menneisyytenne lastia suhteeseen.
Suhteeseen tulee mukanamme myös menneisyydessä syntyneitä pelkoja, epävarmuuksia ja haavoja. Se miten herkästi, avoimesti ja kunnioittaen voimme näistä kommunikoida on tietoinen lahja suhteellenne. Suhteessa on mahdollista saada korjaavia kokemuksia, vaikka ketään ei voi eikä tarvitse pelastaa. Mutta on aikuista ymmärtää, että jokaisella on haavoja ja pelkoja.
Aito intiimiys on kaikkea muuta kuin helppoa, ja silti se on suuri, kaunis, arvokas kutsu kasvaa. Kasvaa anteeksiannossa, kasvaa rakkaudessa, kasvaa inhimillisyydessä, kasvaa kommunikaatiossa, kasvaa yhdessä.
Siksi uskon, että aito ja läheinen parisuhde on syvästi henkinen harjoitus, joka kysyy kärsivällisyyttä, rehellisyttä ja sitoutumista. Se kysyy ehkä ihan uusien taitojen harjoittelua.
Luonnossa ei tarvitse suorittaa, riittää, että olet – 7 vinkkiä kadonneen liikunnan ilon etsintään
Monilla meistä suorittaminen tulee selkärangasta. Onhan länsimainen moderni kulttuurimme iskostanut meihin ajatuksen, että kaiken aikaa pitäisi olla tavoitteellinen ja tuottava. Kiire ja tehokkuuden vaatimus siirtyvät helposti työelämästä myös vapaa-ajalle. Yhtäkkiä sitä huomaa laskevansa askeleita, punnitsevansa kaloreita ja miettivänsä, minkä haasteen sitä ottaisi itselleen seuraavaksi.
Itsensä haastamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta harmittavan usein sillä on taipumusta kääntyä itseään vastaan. Liikunta on tästä hyvä esimerkki. Jos ei yllä itselle asetettuihin tavoitteisiin, tuntee helposti olonsa epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi. Tämä voi johtaa siihen, että motivaatio liikkumiseen laskee. Koska mikään ei ole kuitenkaan omasta mielestä tarpeeksi, on melkein parempi jättää lenkkarit suosiolla kaappiin pölyyntymään.
On helppoa sanoa ”unohda suorittaminen ja nauti tekemisestä”, mutta niin kauan kuin sisäinen piiskuri laskee päässä tahtia, on vaikea tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ensimmäinen askel suorittamisesta hellittämiseen onkin oppia tarkkailemaan omaa sisäistä puhettaan.
Jos huomaa olevansa itselleen liian ankara ja asettavansa tavoitteet kerta toisensa jälkeen liian korkealle, voi lähteä kysymään itseltään, mistä tuo vaatimus on peräisin. Mitä tai kenen tarkoitusta se palvelee? Voisiko olla toisinkin?
Tässä 7 käytännön vinkkiä, jotka voivat auttaa sinua lepyttämään sisäisen piiskurisi ja tuomaan takaisin liikunnan ilon ja läsnäolon:
1. Siirrä huomio mielesi tavoitteista kehosi toiveisiin. Sinun kehoasi ei kiinnosta, miltä se näyttää, paljonko se painaa, montako kiloa se kyykkää tai kuinka nopeasti se juoksee pururadan ympäri. Se on mielesi tuotetta. Kehoasi kiinnostaa energia, hyvä olo ja mahdollisimman pitkä elämä. Käännä siis huomio mielestä kehoosi ja kysy, minkälaista liikettä se kaipaisi. Mikä tekisi sille hyvää juuri nyt?
Jos kehosi on väsynyt ja olo stressaantunut, älä pakota itseäsi rehkimään. Kevyt ulkoilu tai venyttely auttavat kehoasi ja mieltäsi elpymään.
2. Liiku niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Sinun ei tarvitse käydä kuntosalilla tai juosta väkisin pururadalla vain siksi, että suuri osa ihmisistä ympärilläsi tekisi niin. Etsi mieluummin lajeja, joista aidosti nautit. Jos et ole ihan varma, minkälaisesta liikunnasta todella pidät, voit matkustaa mielessäsi lapsuuteen.
Minkälaisesta liikkeestä tai leikeistä pidit lapsena? Voisiko se johdattaa sinut ilon äärelle?
3. Kokeile rohkeasti eri lajeja. Testaamalla erilaisia tapoja liikkua voi löytää ne jutut, jotka toimivat parhaiten itselle. Jo uusien asioiden kokeileminen voi itsessään olla palkitsevaa. Muista, että tärkeintä ei ole onnistuminen vaan se, että uskaltaa astua uuden äärelle.
4. Hae inspiraatiota ja hyvää oloa luonnosta. Luonnossa ei tarvitse suorittaa, riittää, että olet. Jo pelkän metsässä oleilun on todettu lievittävän stressiä ja parantavan mielialaa. Luonto tuo liikkumiseen myös ihan uuden elementin ja auttaa kehoa ja mieltä laskeutumaan tähän hetkeen.
Toisille meistä luonnossa liikkuminen on ainut mielekäs tapa harrastaa liikuntaa. Vaikka keho olisi liikkeessä, mieli ja sielu lepäävät.
5. Keskity aistimiseen tekemisen sijasta. Joskus elämme niin vahvasti päämme sisällä, omissa ajatuksissamme, että kehollista aistimista pitää tietoisesti herätellä. Aistien kääntäminen sisäänpäin onnistuu, kun keskität huomion siihen, mitä kehossasi tapahtuu ja miltä se tuntuu.
Voit käyttää keskittymisen ankkureina esimerkiksi sisään- ja uloshengitystä, kehosi asentoa tai kosketusta maahan. Tunnustele, miten jalkapohjasi osuu maaten vasten tai miten selkärankasi kasvaa pituutta jokaisella sisäänhengityksellä. Kun huomiosi on keskittynyt kehollisiin tuntemuksiin, voi analysoiva mielesi hetkeksi hengähtää.
6. Ota mallia lapsista ja/tai eläimistä. Molemmat ovat mainioita liikunnan ilon lähettiläitä! Mieti, miten voisit ruokkia samaa hetkessä olemisen riemua itsessäsi. Jokaisessa meissä elää vielä tuo pieni sisäinen lapsi ja ripaus eläimellisyyttä. Joskus ne pitää vain houkutella esiin.
7. Uskalla poiketa polulta! Unohda hetkeksi tavoitteet ja seuraa intuitiota, fiilistä ja hetken päähänpistoja. Liikkumisen ei tarvitse olla kaavamaista. Venyttele vaikka bussipysäkillä, hyppele metsäpoluilla tai piipahda lähimmässä lasten leikkipuistossa. Kun katsot ympäristöäsi uteliain ja avoimin silmin, saatat löytää vaikka mitä uusia mahdollisuuksia.
Kaipaatko lisää lempeyttä ja hengähdyshetkiä arkeesi? Lähde mukaan Kesähuoltoa keholle ja mielelle -verkkokurssille ja löydä uusia, kehoa ja mieltä helliviä tapoja pitää huolta itsestäsi. Kurssi on suunniteltu siten, että voit tehdä kaikki harjoitukset ulkona luonnon helmassa – takapihan terassilla, lähipuistossa tai vaikkapa mökkilaiturin nokassa. 6 viikkoa kestävä kesäkurssi alkaa 30.5.! Materiaalit ovat käytössäsi koko kesän ajan, syyskuun loppuun asti. Lue lisää täältä.
Henkinen ja fyysinen väkivalta musertaa ihmisen itsetunnon – Siksi uhrin voi olla mahdotonta lähteä ilman apua
Teen työtä terapeuttina, ja työni on näköalapaikka asioihin, joiden äärellä ihmiset elämässään painiskelevat. Paljon on ahdistuneisuutta, pelkoja, uupumusta ja masentuneisuutta – joille on aina jokin ihan oikea syy.
Työssäni liikutaan uskomattoman monen teeman äärellä. Hyvin usein nämä teemat koskettavat myös omaa elämääni, joko nykyhetkeä tai menneisyyttä. Tuo yhteinen kosketuspinta auttaa minua samaistumaan edes jollain tavalla siihen, mitä asiakkaani sillä hetkellä kokee.
Eräs näistä teemoista on väkivalta. Väkivalta perheessä on niin yleistä, etten voi enää olla kirjoittamatta siitä.
Minulla itselläni on kokemusta siitä, mitä väkivalta on. Kirjoitan kokemuksistani joskus ihan avoimesti, mutta vielä ei ole sen aika. Kokemuksista on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta se jätti minuun niin ison jäljen, että olen joutunut paikkaamaan sitä koko aikuisikäni. Nyt kun olen haavani saanut paikattua, on ollut aikaa ja halua lukea muidenkin kokemuksia.
Luin ajatusteni tueksi ja laajennukseksi kirjan ”Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä pääsee irti” (Riina-Maria Metso, Atena 2018). Tartuin kirjaan, koska mietin, miksi ne, jotka joutuvat parisuhteessaan kokemaan henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, jäävät eivätkä lähde. Tarkoitan sitä, kun tulee ensimmäinen lyönti, tukistus, potku. Miksi suhteeseen jäädään odottamaan sitä että tilanne jollain tavalla korjaantuu?
Minua puhutteli erään kokijan toteamus siitä, että hän toivoi aina lopulta, että tarinalla olisi onnellinen loppu. Sitä ei koskaan tullut, vaikka kuinka toivoi ja odotti. Mitäpä jos onkin aina ihan hyvä syy lähteä? Syyksi riittää, että suhteessa on paha olla – vaikkei olisi edes väkivaltaa. On niitäkin tilanteita, ettei ihminen voi valita – esimerkiksi lapsi ei voi valita, jääkö hän vai lähteekö.
Kirjasta jäi erityisesti mieleeni se, että tarinansa kertoneet naiset puhuivat siitä, miten henkinen väkivalta on lopulta pahempaa kuin fyysinen. Henkistä väkivaltaa on voinut olla suhteessa jo niin pitkään ja salakavalasti, ettei enää tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.
Henkinen väkivalta hiipii suhteeseen usein niin, ettei sen uhri tajua sitä. Henkinen väkivalta on kaikenlaista manipulointia, alistamista, uhkailua, pelon lietsontaa, hylkäämistä, torjuntaa, sääntöjä, kyttäämistä ja kontrollointia. Jos jotenkin voisi kaiken tiivistää, voisi sanoa, että väkivaltaisen ihmisen mottona on: ”Hajoita ja hallitse”.
Henkistä (ja hengellistä) väkivaltaa on vaikea todentaa ja todistaa. Harmillisinta on se, että väärinkohtelu voi alkaa tuntua normaalilta.
Käsittämätöntä onkin aina se, miten väkivallan uhri lopulta tuntee itsensä syylliseksi. Ja totta kai tuntee, koska väkivallan tekijä oikeuttaa väkivaltansa sillä, että toinen teki jotain sellaista, joka sai väkivallan aikaan. Väkivallassa on jotain samaa kuin riippuvuuksista kärsivän käytöksessä. Syyllistäminen kielii siitä, ettei väkivaltaa harjoittava ota vastuuta teoistaan vaan sysää sen toisen kannettavaksi.
Väkivaltaa kokevan itsetunto on usein hajotettu niin, ettei uhrilla ole enää voimia nousta vastustamaan väkivaltaa. Eikä uskallustakaan. Moni väkivaltaa kokeva puolustelee esimerkiksi väkivaltaista puolisoa. Tällä tavalla väkivaltaa kokeva kietoutuu häpeän, valheiden ja peittelyn verkkoon, josta voi olla vaikea rimpuilla irti.
Kolmas nainen laulaa:
”Viime yönä naapurissa
Vaimo hakattiin
Siellä vaimokulta piestiin
Henki hieveriin
Levotonta koiranunta meillä nukuttiin
Eikä kuultu mitään
Ei kuultu mitään
Yöpaidassaan tytär hiipi rappukäytävään
Se meni pommisuojaan
Suojaan isältään
En oo kuullu mitään
Jos multa kysytään
En ala sekaantumaan
Toisten elämään…” (Laulusta: En oo kuullut mitään)
Haluaisin sanoa kaikille väkivaltaa kokeville: älä anna kohdella itseäsi väärin. Älä ummista silmiäsi siltä, mitä koet. Puhu, hae apua ja anna totuuden tulla päivänvaloon. Ja sinä joka tiedät väkivallasta, mutta et puutu tai sekaannu toisten elämään – voisitko saada apua sille, jonka tiedät elävän väkivallan alla, onpa kyse sitten eläimestä, lapsesta tai aikuisesta? Kenenkään ei pidä joutua elämään pelossa.
Väkivalta jättää aina traumajäljen. Pelko aiheuttaa valtavasti stressiä ja vaikuttaa ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Oikeilla työvälineillä väkivallastakin voi toipua.
Kurkkaa Miian kirja:
Jos kaipaat toivon sanoja, kurkista Hidasta elämää puodista Toivon kortit-korttipakka.
Ei kannata uskotella itselleen sellaista, mikä ei ole totta – näin voimalauseita kannattaa käyttää
Voimalauseet ja vahvistuslauseet ovat parhaimmillaan hyödyllisiä positiivisuuden ja rauhan lähteitä, mutta huonoimmillaan ne saavat vaan olosi hermostuneeksi. Ai miksi?
Siksi, että jos toistat itsellesi lausetta, joka ei ole totta, koet stressiä ja rauhattomuutta! Tämän vuoksi klassiset: ”Minulla on kaikki hyvin. Saan unelmatyöni ihan pian. Tilini on täynnä rahaa.” -tyyppiset vahvistuslauseet toimivat lähinnä itseään vastaan.
Kun tiedät, ettet puhu totta, koet olosi levottomaksi ja koet myös painetta siitä, että sinun on pakko saada lauseiden sisältö pian toteutumaan elämässäsi. Et voi myöskään tietää, kuuluuko niiden toteutua. Saat toki unelmoida ja kuunnella sydäntäsi – mitä toivoisit? Älä kuitenkaan jää kiinni lopputulokseen. Elämällä on oma kulkunsa, eikä kannata puskea omaa, egonsa tahtoa läpi väkisin.
Unohda siis itsesi vakuuttelu. Muotoile vahvistuslauseet aina sellaisiksi, että ne tuntuvat sinusta tosilta jo nyt ja herättävät sinussa ilon ja rauhan tunteita!
Minkälaiset vahvistuslauseet toimivat?
Kun koet olosi rauhattomaksi liikenneruuhkassa, älä toista itsellesi sitä mitä toivoisit, mutta mitä et oikeasti koe:
”Olen rauhallinen. Ruuhka ei haittaa minua.”
Jos ruuhka oikeasti haittaa sinua, valehtelet itsellesi ja tukit kokemustasi. Sinussa on tällöin suuri ristiriita aidon kokemuksesi ja sen välillä, mitä sinun mielestäsi pitäisi kokea.
Salli sen sijaan itsellesi kaikki erilaiset tunteet. Hyväksy ne, niin olosi rauhoittuu kuin itsestään. Vahvistuslauseet voivat auttaa sinua hyväksymään itsesi ja tuntemuksesi:
”Huomaan, että ruuhka herättää minussa rauhattomuutta ja vastustusta. Hyväksyn silti itseni täysin.”
Miten vahvistuslauseet kannattaa muotoilla?
Kun aloitat lauseesi sanalla ”huomaan” tai ”havaitsen”, pääset jo hieman etäälle tuntemuksistasi etkä ole niiden vietävissä. Ja kun myönnät itsellesi, että tunnet olosi levottomaksi, rauhoitut heti. Viimeinen lause on monille tuttu EFT eli tapping-tekniikasta.
Voit aina hyväksyä itseni täysin kaikista kokemuksista, ajatuksista, traumoista, muistoista ja tunteista riippumatta. Se ei aina tunnu helpolta, ei todellakaan! Mutta on ihanaa tuoda vahvistuslauseen kautta itselleen se mahdollisuus esille. Voit hyväksyä itsesi aina täydellisesti. Ja kaikki me tiedämme, miten ihanasti elämä soljuu silloin, kun emme vastusta mitään.
Miltä esimerkiksi nämä vahvistuslauseset sinusta kuulostavat:
”Vaikka minusta tuntuukin nyt hankalalta, sisälläni on aina rauha.”
”Voin aina lohduttaa itseäni ja antaa itselleni rakkautta.”
”Teen parhaani.”
”Keskityn sydämeeni.”
”Rakastan itseäni aivan yhtä paljon riippumatta siitä, miten jokin suoritus menee.”
Aidot vahvistuslauseet tuovat sinulle rauhaa, iloa ja muistutuksen siitä, ettei sinun tarvitse samastua ohimeneviin tuntemuksiin ja ajatuksiin.
Löydät Mitran rohkaisevat ja käytännönläheiset kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.
Jos haluat paremman loppuelämän, valitse ajatuksesi hyvin
Mielessämme seikkailee päivittäin noin 65 000–70 000 ajatusta. Suuri osa niistä koskee asioita, joita emme halua. Sellaisilla ajatuksilla rakennamme esteitä unelmillemme, sillä se, mitä ajattelemme ja mihin keskitymme, lisääntyy elämässämme. Me myös toimimme pitkälti ajatustemme ohjaamina, vaikka emme sitä itse tiedosta.
Ajatukset valitsevat, lajittelevat, työstävät, tulkitsevat, muistavat ja arvostelevat. Ajatuksemme eivät kuitenkaan ole tosia, vaikka niin kuvittelemme.
Ajatukset ovat vain tulkintojamme asioista, ihmisistä, itsestämme ja maailmasta, mutta niiden voima on varsin väkevä. Jos haluat muuttaa elämääsi paremmaksi, on sinun muutettava ensi töiksesi ajatuksiasi paremmiksi.
Sinulla on mahdollisuus ohjata ajatuksiasi tulkitsemaan asioita toisin – paremman elämän, unelmiesi ja hyvinvointisi hyväksi. Voit keskittää ajatuksesi siihen, mitä haluat, miksi haluat ja miten voit saada haluamasi.
En yritä uskotella sen olevan aivan helppoa, sillä meillä on taipumus rakastua tulenpalavasti omiin ajatuksiimme ja taistella henkemme, veremme, ihmissuhteiden ja onnellisuutemmekin uhalla niiden puolesta. Niiden hemmetin huonojenkin puolesta. Mutta ei ajatusten parantaminen mahdotonta ole. Se vaatii pysähtymistä, tiedostamista ja aitoa halua suostua asioiden ja näkemysten toisenlaisuuteen. Joustamista, mikä onkin terveen mielen merkki.
Teet tärkeitä valintoja joka päivä valitsemalla ajatuksesi, sillä vain sinä voit päättää, mitä ja miten ajattelet. Minkälaisia tulkintoja asioista teet.
Voit lukea lisää asenteesta ja ajatusten merkityksestä uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
”Ole ylpeä siitä, kuinka kauas olet tullut. Usko siihen kuinka kauas voit mennä.” – 5 voimakuvaa koulunsa päättäneille
Koulutien päättäminen on yksi elämän merkittävimmistä hetkistä. Opettajat ovat tähän asti avanneet ovia, nyt on sinun vuorosi astua sisään ja aloittaa seikkailu❤️✨
Lisää voimakuvia löydät Instagram -tililtämme @hidasta.
Konfliktien välttely ajaa puolisot erilleen – Nämä 4 harjoitusta auttavat parantamaan suhdetta
Konfliktit parisuhteissa ovat vääjäämättömiä.
Kun kaksi ihmistä erilaisine persoonineen, pelkoineen, haavoineen, toiveineen ja preferensseineen aloittaa suhteen – on varmaa että edessä on kohtia jotka tuottavat kitkaa ja hankausta. Tätä ei tarvitse välttää – parhaimmillaan kitka suhteessa on kutsu syvempään autenttisuuteen ja läheisyyteen.
Konfliktien välttäminen hinnalla millä hyvänsä taas jättää suhteeseen tietyn etäisyyden, latautuneita aiheita vältellään, ja konfliktit alkavat ilmetä epäsuorin keinoin. Tällöin todellisten arkojen, haavoittuvaisten ja herkkien kohtien päälle alkaa tulla erilaisia suojuksia ja defenssejä jotka ovat ikäänkuin esteenä aidolle kohtaamiselle.
Riita ja konflikti eivät ole sama asia. Konflikti ei tarkoita sitä, että toista loukataan, huudetaan tai toimitaan jollain muulla tavoin satuttaen. Moni meistä välttää konfliktejä juuri siksi, että alitajunnassamme on syvä haava siitä, että konfliktit ovat aiemmin elämässämme näyttäytyneet pelottavina, repivinä ja dramaattisina. Sitä me ymmärrettävästi haluamme välttää.
Konfliktien käsittely kieltämättä kysyy taitoja ja asennetta: miten suostun luopumaan siitä, kuka on oikeassa ja väärässä, ja uskaltaudun yhdessä toisen kanssa tutkimaan mitä välillämme tapahtuu? Tämä kysyy epämukavien tunteiden sietokykyä sekä pysymistä uteliaana: haluan kuulla sinua, minua ja meitä. Haluan ymmärtää.
Kysymyksiä joita tutkia konfliktien äärellä:
- Mihin haavaan minussa osui?
- Minkä tulkinnan ehkä tein?
- Mitä pelkään, miltä koitan suojautua?
- Mihin sinussa osui?
- Minkä tulkinnan sinä teit?
- Mitä pelkäät, miltä koitat suojautua?
Konfliktit lähtevät avautumaan, kun suostutte yhdessä tutkimaan, kun suostutte luopumaan hetkeksi äkillisestä tarpeesta ratkaista kitka ja uskaltaudutte katsomaan pintakerroksia syvemmälle.
”Ei etsitä oikeassa tai väärässä olijaa vaan etsitään ymmärrystä”.
”Sitoudun siihen, etten katkaise mitään tunnekuohussa”
4 haastetta jotka ajavat parisuhdetta kurjaan kehään (Lähde: Gottman institute)
- Kritisointi – ”Sä aina…” , ”Sä et koskaan…”
- Ilkeys, mitätöinti, vähättely, arkoihin kohtiin sohiminen – ”Sä oot aivan narsisti, Ei susta oo mihinkään, Lopeta toi pillittäminen”
- Defensiivisyys – ”Säkin teet xxx ja yyy”
- Kuoreen meneminen ja tunneyhteydestä vetäytyminen
4 harjoitusta, jotka auttavat teitä takaisin yhteyteen
- Omistaminen, me-henki – ”Minä koen”, ”Mussa herää tällainen tarina”, ”Miten me voitaisiin yhdessä käsitellä tätä asiaa?”
- Arvostus ja arvokas kohtaaminen vaikeista tunteista huolimatta
- Ota vastuu – Kiitos ja auts, kirpaisee kuulla mutta haluan ymmärtää ja ottaa tämän vastuulleni. (Tämä ei ole kuitenkaan vastuunottoa toisen puolesta vaan omasta puolesta.)
- Palaa yhteyteen, tutki, miltä suojaudut ja jaa haavoittuvaisuutesi.
”Tie ulos muureista kulkee haavoittuvaisuuden kautta”
Yksi osio Aito ja läheinen parisuhde -verkkokurssilla on omistettu konfliktien tietoiselle käsittelylle.
Miten te kohtaatte haastavia tilanteita? Parisuhteessa tulee vääjäämättä vastaan tilanteita, jotka ovat kitkaisia. Konfliktien välttäminen ei ole suhteelle hyväksi – mutta viisaan ja sydämestä käsin kommunikoimisen taidot haastavissa tilanteissa ovat taito, jota on ensiarvoisen tärkeää harjoitella. Millaiset asiat ovat latautuneita, ja miten niiden latausta voisi purkaa?
Aito ja läheinen parisuhde verkkokurssi on kesäkuun ajan tarjouksessa 69€ (99€).
Kurssi sisältää 7 osaa sekä harjoituksia. Kurssimateriaali on käytettävissä syyskuun loppuun asti.
Lue lisää kurssin teemoista ja ilmoittaudu mukaan!
https://hidastaelamaa.fi/2020/05/aito-ja-laheinen-parisuhde-verkkokurssi/#6fe47ae8
Vapaus olla erilainen vahvistaa parisuhdetta – Erilaisuus ei ole uhka, jatkuva uhrautuminen sen sijaan on
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa parisuhteesta ja vapaudesta. Parisuhteessa suurin vapaus on sitä, että kumpikin osapuoli saa toteuttaa itseään eikä toinen tukahduta toisen sisäistä paloa. Toki kompromisseillekin on paikkansa, mutta juuri tänään haluan puhua siitä, ettei kompromissi ole aina se ainut vaihtoehto. Saati useinkaan paras vaihtoehto.
Vastakohdat kiehtovat
Kuten tiedämme, vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Ne kiehtovat. Todennäköisesti kumppanimme on siis joltain osin erilainen kuin me itse, ja hyvä niin. Vaikka erilaisuus on rikkaus, ajaudumme silti helposti parisuhteessa tilanteeseen, jossa yritämme supistaa kahta erilaista persoonallisuutta yhdeksi tiiviiksi kokonaisuudeksi.
Kun esimerkiksi toinen haluaa matkustaa ja toinen pysyä kotona, ei välttämättä ole pitkän päälle järkevää, että kaikki matkat tehdään yhdessä. Tällöin toinen tulee matkustaneeksi liikaa ja toinen liian vähän.
Kun parisuhteessa vallitsee avoimuus ja luottamus, ei yksin matkustamisessa tai kotiin jäämisessä ole mitään ihmeellistä. Aivan kuten ei siinäkään, että sosiaalisempi osallistuu yksin kekkereille, samalla kun introvertimpi menee metsään.
Yhdistävät tekijät
Erilaisuuden myöntäminen ei ole eroamisen ensi askelia. Niin pitkään kuin suhteen osapuolilla on yhdistäviä asioita, ei erilaisuuden tarvitse olla uhka. Yhdistävät asiat ovat usein ihan muita asioita kuin näkyvät käytännönasiat. Niitä voivat olla vaikkapa mieltymys samanlaisiin elokuviin tai yhteiset arvot. Joillakin pariskunnilla yhdistävät asiat ovat erityisen kattavia, kuten perhe, yritys tai jopa näistä molemmat.
Vaikka yhteistä laatuaikaa on suotavaa järjestää aika ajoin, on luontaista, että yhteisen elämän vastapainoksi jokaisen on saatava toteuttaa erilaisuuttaan.
Rakkaus ei tukahduta ja rajoita, vaan tuo aina jotain lisää. Toki yhteiset asiat voivat tuoda velvollisuuksia ja rajoitteita, mutta mikäli ihminen tekee valintansa tietoisesti ja itsenäisesti, ei tämä päädy painolastiksi kumppania kohtaan. Kaikenlainen uhrautuminen toisen vuoksi ei ole mitään muuta kuin sitä itseään: Kärsimystä ja sen alleviivaamista, ettei ihminen riitä omana itsenään. Jos siis tunnet olevasi pakotettu luopumaan itsellesi tärkeistä asioista tai arvoista, mieti uudemman kerran. Rakkaus nuukahtaa vankilassa.
Omat ruoat
Ruokailu on yksi hyvä esimerkki pienistä kompromisseista, joita helposti teemme aivan huomaamattamme. Yhteinen ruoka on mukava ja käytännöllinen juttu, mutta se johtaa useilla pariskunnilla kompromisseihin, joissa aina joku kärsii. Kun toinen ei syö kalaa, toinenkaan ei sitä tule syödyksi. Kun vain toinen haluaa vähentää lihansyöntiä tai hiilareita, toteutus jää helposti uupumaan käytännöllisyyden nimissä.
On ymmärrettävää, että kahden ruoan valmistaminen vie aikaa, mutta tämän ei tietenkään tarvitse kapsahtaa vain yhden ihmisen harteille. Kun joustamme liikaa ruoka-asioissa, viestitämme itsellemme, ettei toiveillamme ole väliä emmekä ole panostamisen arvoisia. Tällöin herää kysymys, missä kaikessa muussa uhraudumme samoin perustein.
Ruoka ei ole ”vain ruokaa”. Parhaimmillaan se on intuitiivinen kehittyvä prosessi, joka ravitsee ja parantaa itseä. Ihminen voi myös toteuttaa itseään ja arvojaan ruoan kautta. Sen vuoksi omat ruoat tai esimerkiksi omat lisukkeet voi joskus olla parempi kuin vuorotella kummankin haluamalla tavalla.
Erilliset ruoat ei tarkoita sitä, etteikö koskaan enää voisi nauttia yhteisistä kynttiläillallisista. (Sitä paitsi ravintolassakin usein tilataan eri annokset ilman tunnetta petturuudesta!) Sen sijaan erilliset ruoat voi viestiä, että minä olen tärkeä ja sinä olet tärkeä.
Vapaus vahvistaa parisuhdetta. Se sallii kummankin osapuolen elää kokonaisena, opetellen rakastamaan itseään ja sitä kautta muita. Kukaan ei pitkän päälle jaksa olla vain puolikas jostain. Kaksi kokonaista on enemmän kuin kaksi, mutta kaksi puolikasta, rikkinäistä ja rajoittavaa, on sen sijaan vähemmän kuin yksi.
Vapautta ihmissuhteessa ei kuitenkaan opetella sinkkuna, vaan siellä suhteessa, rohkeasti pienin askelin. Moni luulee, että suhteessa on jotain vikaa, vaikka vika on siinä, ettemme vielä ole oppineet elämään itsellemme.
Ensimmäinen askel vapauteen parisuhteessa on oivaltaa, ettei mitään yhtä tapaa elää tai toimia parisuhteessa ole. Kaikki on mahdollista. Se miten vanhempamme toimivat tai miten muissa perheissä eletään, on heidän asiansa. Sinun elämäsi on sinun asiasi. Tie on auki edessäsi, ja saat poimia siltä parhaat palat.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Miten oppia tuntemaan itsensä paremmin? Tätä keinoa et ehkä tullut ajatelleeksi
Liike voi olla väylä syvempään itsetuntemukseen ja keholliseen läsnäoloon.
Usein ajattelemme liikuntaa ”treenaamisena”, fyysisenä suoritteena, jonka tarkoitus on pitää huolta kunnostamme tai ennaltaehkäistä passiivisen työn aiheuttamia kremppoja. Nämä ovat toki molemmat hyviä ja riittäviä syitä liikkua.
Harvemmin kuitenkaan puhutaan liikkumisen syvemmästä ulottuvuudesta. Siitä, että liikkuessa on mahdollisuus löytää syvempi yhteys itseensä ja omaan kehoonsa. Että liike on parhaimmillaan paitsi kehon, myös mielen ja sielun lääkettä.
On paljon lajeja, joissa keskitytään suoraan keho-mieli yhteyden vahvistamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi perinteiset itämaiset lajit kuten jooga, chikung tai taiji. Suomessa luontoliikkuminen on usein toiminut syvemmän yhteyden lähteenä. Metsäkävelyt, hiihto valkoisilla hangilla, avantouinti, patikointi tuntureilla tai soutelu järvenselällä ovat kaikki esimerkkejä kotimaisista keho-mieli lajeista.
Kehon ja mielen yhteyttä voi kuitenkin harjoittaa missä tahansa liikunnassa. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä tekee, vaan miten tekee.
Monille rauhallinen liike on helpompi tapa vahvistaa kehoyhteyttä kuin perinteinen paikallaan meditointi. Liike voimistaa kehon sisäisiä tuntemuksia ja auttaa säilyttämään huomion sisäisessä aistimaailmassa.
Pohjimmiltaan ero suorittavan liikunnan ja läsnäolevan liikkeen välillä on kiinni vain huomion tietoisesta keskittämisestä. Tätä voi onneksi harjoitella. Tuomalla huomion tietoisesti omiin kehollisiin tuntemuksiinsa tuo automaattisesti mukaan syvemmän ulottuvuuden siihen, mitä on tekemässä.
Tässä kolme keinoa, joilla voit lisätä läsnäoloa omassa kehossasi liikunnan aikana – ja minä hetkenä tahansa:
1. Tunnustele hengitystäsi. Hengitys on avain mielestä kehoosi. Jos mielesi lähtee vaeltamaan päivän kauppalistoihin, työasioihin tai mihin tahansa muuhun kuin siihen, mitä olet parhaillaan tekemässä, palaa takaisin hengitykseen. Näin autat itseäsi siirtämään huomion ja läsnäolon takaisin omaan kehoosi.
Jos hengitykseen keskittyminen on vaikeaa, voit toistaa mielessäsi ”hengitän sisään”, ”hengitän ulos”. Voit myös tunnustella hengitystäsi laittamalla kämmenen kevyesti esimerkiksi vatsan tai rintakehän päälle.
2. Tarkkaile kehosi asentoa. Alkuun kannattaa valita jokin fokus. Keskity esimerkiksi lantioon ja tarkkaile, miten lantiosi asento vaikuttaa ylös selkärankaan (aina päähän asti) ja alas jalkoihin. Muita hyviä huomion ankkureita ovat esimerkiksi syvien vatsalihasten tuki tai yläselän ryhti. Ole utelias, vaihtele fokusta ja opettele tuntemaan kehosi sisältäsi käsin. Voit käyttää apuna peiliä. Pikkuhiljaa opit tuntemaan kehosi paremmin myös ilman ulkoista palautetta.
3. Keskity siihen, mitä kehossasi tapahtuu ja miltä se tuntuu. Käännä aistit sisäänpäin ja tarkkaile kehosi tuntemuksia. Oli kyse sitten istuma-asennosta, askelkyykystä tai jooga-asanasta, kehosi välittää sinulle viestiä jatkuvasti. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja tee muokkauksia asentoon tarpeen mukaan. Kun teet liikkeet hitaasti ja hallitusti, pysyt paremmin mukana kehosi tuntemuksissa.
Parhaimmillaan liikkuminen on yksi meditaatiomuoto muiden joukossa. Hetki, jonka voit omistaa itsellesi ja sille, mitä on tässä ja nyt. Läsnäolevan ja kehoa kuulostelevan liikkeen avulla opit myös tuntemaan itsesi syvemmin – aina luihin ja ytimiin asti.
Tunnetko olevasi yksin tunteidesi ja ajatustesi kanssa? – Ehkä et olekaan ainoa
Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että me kaikki olemme erityisiä ja ainutlaatuisia. Toki tämä on osittain totta ja haluan uskoa, että jokaisella meistä on jotakin uniikkia annettavaa tälle maapallolle. Samainen ajatuskulku johtaa kuitenkin helposti myös yksinäisyyden kokemukseen. Saatamme ajatella, että kellään muulla ei ole samanlaisia ajatuksia tai tuntemuksia kuin meillä itsellämme. Etenkään niitä vähän vaikeampia.
Minulle on ollut vapauttava oivallus, etten ehkä olekaan niin erityislaatuinen, kuin olen joskus itse ajatellut olevani. Erityisesti vaikeina hetkinä lohduttaa ajatus, että monet muutkin jakavat ne ihan samat tunteet ja kipupisteet. Minulle miehenä esimerkiksi erityisherkkyydestä puhuminen on vaatinut rohkeutta ja kykyä sietää ajoittaisia häpeän pistoksia.
Kuitenkin se, kun rohkaistuu jakamaan omia vaikeita tunteitaan tai niitä puolia itsessään, joita on joutunut tai ajautunut peittelemään, saa yleensä aikaan positiivisen ketjureaktion. Kun yksi uskaltaa avautua elämälle, helpottaa se myös muita samassa tilanteessa olevia ja antaa jollekin toiselle kipeästi kaivattua rohkeutta astua esiin omana kokonaisena itsenään.
Jos uskaltautuu jakamaan itsestään maailmalle vain osan, on iso riski, että jää paljon tekemättä, kokematta ja tuntematta. Voi myös pohtia haluaako käyttää ainutkertaisen elämänsä miettimällä mitä muut ajattelevat tai ovat ajattelematta. Lopulta kuitenkin meidän kaikkien ajatukset pyörivät enemmän tai vähemmän omien napojemme ympärillä, jolloin meille ei edes jää niin paljon aikaa toisten napojen tutkimiseen ja analysoimiseen.
Seuraavan kerran kun murehdit ja häpeilet tunteidesi ja ajatustesi kanssa, muista, että et ole yksin. Meitä on lukemattomia muitakin ja juuri tunteiden ja ajatusten valtava kirjo tekee meistä inhimillisiä ja kiinnostavia.
Sinun ei myöskään tarvitse olla täydellinen. Se on paitsi tylsää ja hajutonta, niin myös epäinhimillistä.
Luonnollinen liike voi auttaa pitkäaikaisiin kipuihin
Jalat, selkäkivut, polvikivut ja luonnollinen liike.
Siitä on n. kymmenen vuotta, kun ensimmäiset paljasjalkatossut tuli hankittua. Idea lähti siitä, että lähtisi vahvistamaan jalkoja ja ennen kaikkea jalkojen lihaksia, joita ei tule käytettyä, kun pitää kenkiä.
Siitä matkasta minulle tärkein oppi oli ehdottomasti maltti ja pitkäjänteisyys. Moni sanoi, että rikot jalkasi noilla, kun juoksin ja hyppelin ilman tuettuja kenkiä.
Keho on prosessi, jolle on tärkeää antaa aikaa. Mikään kehon muutoksista ei ole saavutettavissa päivässä, viikossa, eikä edes kuukaudessa. Mutta me voidaan antaa joka päivä erilaisia ärsykkeitä, jotka alkavat tuomaan toivottuja tuloksia meidän kehollemme pitkässä juoksussa.
Sen sijaan, että miettisi viikon kuureja, niin mitä jos ajattelisi vuosien prosesseja. Mitä tapahtuisi, jos antaisit keholle vuosia ärsykkeitä, jotka tukisivat kehon omia vahvistumis signaaleja? Voisitko vaikuttaa kipuihin, oireisiin, jopa sairauksiin, jos tukisimme terveyttä?
Varsinkin paljasjalka hommissa maltti ja pitkäjänteisyys korostuu. Jos on tottunut käyttämään tukea elämässä kymmeniä vuosia, ilman tukea ei välttämättä heti osaa elää. Tämä pätee muuhunkin, kuin paljasjalkailuun. Malta lähteä kevyesti liikkeelle ja tulokset voivat olla hämmästyttäviä.
Juttelimme tämän päivän vieraan kanssa aluksi jaloista, mutta homma meni nopeasti myös muihin teemoihin, kuten läsänäoloon, tietoiseen liikkumiseen, hengitykseen, kehon luottamiseen ja moneen muuhun teemaan. Vieraana Matti Melanen.
Jos haluat tukea kehon luonnollista hyvinvointia, niin tämä jakso kannattaa kuunnella.
