Entä jos tyhjä ja tyytymätön olo johtuukin unelmien kadottamisesta? – 5 vinkkiä uinuvien unelmien ja elämänilon herättelyyn

Mikä on sinun unelmasi?

Kuvittelin saavani vastauksiksi runsautta, kun esitin yllättäen kysymyksen erään ”muun aiheisen” porukkavalmennuksen päätteeksi. Hämmästykseni oli suuri, kun eräs neljänkymmenen eletyn vuoden etapilla oleva nainen purskahti hillittömään itkuun ja sanoi tajunneensa, että hänellä ei ole unelmia.

Vastaavaa on tapahtunut sittemminkin.

Mihin unelmamme katosivat?

Lapsina osasimme unelmoida. Estoitta ja isosti. Olimme prinsessoja, prinssejä, pupuja, lintuja, leijonia, hirviöitä ja ufoja ja sankareita. Unelmissamme meistä tuli isona lentokapteeneita, presidenttejä, laulajia, opettajia, jalkapalloilijoita, muotisuunnittelijoita ja astronautteja. Meistä oli moneksi. Mitä ihmettä sitten tapahtui?

Kuulimmeko matkallamme kenties liian usein hyvää tarkoittavia kehotuksia unohtaa haihattelu ja mahdottomuudet ja keskittyä asioihin, joiden toteutuminen on järkevää ja realistista?

Kuulimmeko sudenkuoppien, uhkien ja vaarojen liioittelua, epäonnistumisen todennäköisyyksiä? ”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”.

Saimmeko osaksemme unelmiemme vähättelyä, kun olisimme tarvinneet ihailua? Kuulimmeko olevamme lapsellisia ja sinisilmäisiä? Alkoivatko unelmamme vähitellen nolostuttaa?

Joidenkin tutkimusten mukaan pelkäämme eniten sairastumista ja kuolemaa. Omaa ja läheistemme. Mitä, jos kyseenalaistamme tutkimustuloksen?

Jospa pelkäämmekin eniten elossa olemista ja kadotamme siksi unelmamme? Kuolemme elämältä?

Unelmien kadottaminen kaventaa ajattelua, vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja näköaloja. Se liioittelee uhkia ja vaaroja. Se tappaa ideat ja innostuksen, intohimosta puhumattakaan. Koko maailma ja oma itse kutistuvat.

Unelmien kadottaminen lamaannuttaa ja tekee meistä pahimmillaan uhreja, jotka eivät voi millekään mitään.

Voisiko unelmien kadottaminen olla yhtä suuri tai jopa suurempi syy tyytymättömyyteen, tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteeseen ja elämättömään omaan elämään kuin rohkeuden puute, josta kuitenkin puhutaan enemmän?

Unelmointia voi oppia unelmoimalla. Tässä avuksesi muutama vinkki. 

1. Varaa viikkoosi muutama hetki (vaikka puolituntinen), jolloin istut rauhassa unelmoimaan. Älä ole milläsikään, jos unelmia ei aluksi tunnu löytyvän. Mieli on luonteeltaan laiskanläntä ja toistaa helposti samoja vanhoja ja totuttuja ajatusratojaan.

Toistossa on kuitenkin myös mahdollisuutesi. Kun vain uutterasti annat itsellesi ajan ja luvan toistaa uinuvien unelmiesi herättelyä, niin jo vain alkaa tapahtua. Unelmat heräävät, kasvavat, saavat siivet ja lähtevät lentoon. Anna niiden lentää mielin määrin. Ei kaikkien unelmien tarvitse edes toteutua.

2. Älä anna itsesi, äläkä kenenkään muunkaan vähätellä unelmiasi, vaikka ne olisivat maapallon kokoisia. Älä myöskään, vaikka ne olisivat miten pieniä tahansa. Monesta pienestä kasvaa suurta.

3. Unohda realismi, äläkä piittaa minkäänlaisista huomautteluista siihen suuntaan. Kuka muka tietää, mikä on realistista ja mikä ei?

4. Unelmoi lottovoittoa mieluummin siitä, mitä haluaisit tehdä, oppia, kokea ja tuntea. Oppiminen, kehittyminen ja kasvu ovat useiden tutkimusten mukaan onnellisuuden tunnetta merkittävästi lisääviä tekijöitä.

5. Unelmoi uteliaisuudesta, innostuksesta, ilosta ja rakkaudesta käsin. Kuuntele sydämesi puhetta, älä egosi. Egon unelmat ovat aivan jotain muuta kuin sydämen unelmat. Egon halujen toteutuminen ei tuota hyvinvointia, toisin kuin sydämen halujen toteutuminen.


Voit lukea unelmien merkityksestä kirjastani
Sinä olet enemmän – Palavalla sydämellä kohti omaa juttua.
Kurkkaa ja osta se täältä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image