Sivu 109 – Hidasta elämää

Maailman parantaminen vaatii myös epämiellyttävien asioiden tunnustamista ja niihin tarttumista

On vaikeaa tietää kaikkea, mitä maailmassa tapahtuu.
On kuitenkin hyvä tarkastaa miltä sisällä tuntuu.

Kokemukseni elämästä on, että:
Kukaan ei voi tunkeutua omaan kotiini aggressiivisesti
Kukaan/mikään ei voi tunkeutua kehoni sisään ilman lupaani
Kukaan ei saisi tunkeutua maan sisään vihamielisesti
Kukaan ei saisi viedä toiselta ihmiseltä elämää pois
Meillä ei ole oikeutta tappaa alkuperäiskansoja, sivistyksen tieltä pois. Kuten ei myöskään tappaa ja riistää luontoa, omien tarkoitusperiemme siivittämänä.

Elämän olisi hyvä perustua, monimuotoisuuden kunnioittamiseen.

Rauhan ja yhteiselon rakentamiseen.
Erilaisuuden hyväksymiseen, mikäli se on rauhanomaista.

Kommunikaatioon ja sen opetteluun, sekä harjoitteluun.

Omassa työssäni olen nähnyt sodan jäljet, jotka ovat pitkät. Ne eivät lopu silloin, kun sota loppuu, vaan ne jatkuvat kasvatuksessa, traumoissa, sekä ylisukupolvisissa käyttäytymisessä vielä pitkään. Kun vanhempien sota loppuu, se usein jatkuu lapsissa ja heidän lapsissa, ellei siihen ole työkaluja, kuinka sen lopettaa.

En jaksa uskoa, että meistä kukaan haluaa oikeasti kokea jotain niin kauheaa. Uskallan väittää, että suurin osa maapallon väestöstä kaipaa rauhaa ja harmoniaa. Silti maapallolla on käynnissä useita sotia nytkin.

Kuinka me saataisiin elämä rauhallisempaan, kunnioittavampaan suuntaan? En tiedä vastausta, mutta uskoisin, että osittain se tapahtuu sisäisen työskentelyn kautta ja sen tuomisessa päivänvaloon, arvojen, uskomusten ja päivitettyjen käyttäytymisen kautta toisille ihmisille. Hiljaisen hyväksynnän kautta en usko sen tapahtuvan, vaan aktiivisen osallistumisen ihmiselle tärkeiden asioiden puolesta.

Samalla kun kirjoitan, huomaan, että olen myös tekopyhä. Miksi en ole tarttunut asiaan aiemmin, miksi en ole puolustanut tuhottuja, alistettuja kansoja aiemmin? Osittan vastaus on laiskuudessa, osittan siinä, että asiat ovat tuntuneet liian kaukaisilta, jotta niihin olisi tuntunut voivan vaikuttaa. Osittan siksi, että nyt asia tuntuu olevan kirjaimellisesti lähempänä, kuin aiemmin.

Sanonta kuuluu, että ”rajat ovat rakkautta”. Ehkäpä siihen voisi vielä lisätä, että rajoja voi tehdä pelosta, kuten niitä voi tehdä myös rakkaudesta. Se kokemus mikä mulla on rakkauteen, näyttää siltä, että rakkauden kokemukseen pääsee helpommin, kun pääsee rentoutumaan ja vastaanottamaan. Siis ihan kehollisestikin.

Mä toivon, että tämä olisi osaltani muutakin, kuin hyvesignalointia ja todellisuudessa olisin osa rakentamassa, jotain muutakin kuin sanoja ruudulle. Jotta rakkaudellisempaa maailmaa voidaan luoda, vaatii se myös epämiellyttävien asioiden tunnustamista ja niihin tarttumista. Ei reagoimalla välittömästi tunnelatauksella, vaan tarkistamalla sisäisen maailman kautta, oman arvopohjan mukaisen toiminnan.

Ehkä olen uneksija, mutta tiedän, myös sen, että en ole ainoa. Mä uskon, että me voidaan meidänkin aikana luoda parempaa maailmaa, kaikille tasavertaisempaa palloa. Se ei välttämättä sitä ole koskaan, kaikille, mutta jo askeleet sitä kohti, ovat kehitystä parempaan. Parempi maailma vaatii rohkeita ratkaisuja, uudenlaista ajattelua ja toisten huomiomista myös. Kyseessä ei ole helppo tehtävä, mutta tehtävä, mikä on mahdollinen kuitenkin aloittaa.

Rauhaa jokaiselle tähän päivään, ehkäpä joku päivä, koko maailmaan.

Aiemmat traumat ja elämänhistoria vaikuttavat siihen, miten kohtaamme pelon – Tunnistatko, miten oma turvatutkasi toimii?

Jollakin tasolla pelko ja uhka elävät meissä joka päivä, vaikka emme sitä joka hetki tiedostaisi. Aivoillemme ja koko selviytymisjärjestelmällemme uhka ja siitä seuraava pelon tunne ovat yksi tärkeimmistä tiloista viestiä, mitä meissä ja ympärillämme tapahtuu. Et siis periaatteessa voi vältellä pelkoa tai estää itseäsi tuntemasta sitä ainakin tiedostamattomasti.

Kuvittele, että aivosi toimisivat kuin tietokoneen keskusyksikkö, aivosi ”pelaisivat” nollilla ja ykkösillä. Hermostossasi nimittäin asuu niin kutsuttu neuroseptio eli turvatutka, joka on sinussa hereillä silloinkin, kun nukut. Turvatutkan tärkein tehtävä on huolehtia koko organismin elossa pysymisestä.

Nollat ja ykköset voisivat vertautua turvatutkan toiminnassa niin, että kun tutka ei hälytä mistään vaarasta, ”nolla” aktivoituu. Voit rauhoittua. Kun tutka havahtuu johonkin epätavalliseen eli mahdolliseen uhkaan ja riskiin, se kääntää ”ykkösen” päälle. Kun näin käy, aivot käynnistävät äärimmäisen nopean prosessin arvioidakseen uhkaa lisää. Aivojen eri osat käsittelevät tietoa, muun muassa hippokampus vertaa saatua informaatiota menneisiin kokemuksiisi. Kun tilanne lopulta tulkitaan uhaksi, sympaattinen eli stressihermosto aktivoituu.

Jos mietimme tätä jatkuvaa keho-mieli-aivot -kokonaisuuden tulkinta- ja reagointiprosessia, ymmärrämme, että pelko todella asuu meissä, vaikka emme sitä aina tiedostaisikaan. Pelko saattaa myös verhoutua eri ihmisillä eri tavoin riippuen esimerkiksi heidän elämänhistoriastaan. Erityisesti menneet traumakokemukset tai ylisukupolvinen traumaperimä altistavat turvatutkamme toimimaan tietyllä tavalla.

Turvatutkan toiminnan kaksi ääripäätä

Ihminen, joka on lapsuudesta asti elänyt pelon ilmapiirissä, oppii luovimaan siinä mahdollisimman vähin vahingoin, mutta sillä on hintansa. Lapsi saattaa joutua pärjäämään liian pienenä omin avuin. Hän oppii taitavaksi muiden ihmisten ja tilanteiden lukijaksi, eli hänen turvatutkansa toimii superisti, liiankin hyvin. Lapsi oppii olemaan aina valmiina ja varautumaan pahimpaan, joten hän elää taistele-pakene-jähmety-miellytä -moodissa, jännittää kehoaan jatkuvasti ja pidättelee varautunutta hengitystään. Jos tilanne käy liian uhkaavaksi, hän lamaantuu.

Vaikka lapsi myöhemmin eläisi turvallisemmassa elinympäristössä ja välittävien ihmisten ympäröimänä, hermostoon jää jälki lapsena koetusta. Aikuisena hän saattaa kärsiä epämääräisestä ahdistuksesta, jatkuvista vatsavaivoista, masennus- ja uupumusherkkyydestä sekä kehon erilaisista jännitys- ja kiputiloista, migreenistä. Harvemmin sitä tulee aikuisena ajatelleeksi, että sisällä asuva liiankin aktiivinen turvatutka aiheuttaisi tällaista, mutta joskus tilanne on juurikin tämä.

Jotkut taas oppivat elämänkokemustensa seurauksena rakentamaan vahvan kuoren haavoitetun ja pelkäävän puolensa, sisäisen lapsen ympärille. Oman haavoittuvuuden ja heikkouden esilletulo on viimeinen asia, jota he elämässään haluavat. Nämä ihmiset eivät pelkää – ehkä mitään. He ovat uhkarohkeita seikkailijoita, extremeä eri elämänalueilla harrastavia ja saattavat ottaa elämässään isoja riskejä. Pahimmillaan he saattavat elää vihansa kautta ja toimia hyvin empatiakyvyttömästi muita ihmisiä kohtaan, eiväthän he tunnista omaa aitoa sisäisyyttään, jota he ovat oppineet eri tavoin pakenemaan.

Näin me huomaamme, ettei liian tehokkaasti toimiva eikä myöskään kehomielen syvimpiin kerroksiin haudattu turvatutka kumpikaan ole lopulta toimiva juttu ihmiselle. Kummassakaan tilanteessa ja toimintastrategiassa uhkaavaa tai pelottavaa asiaa ei kohdata sellaisena kuin se on. Toinen ääripää ylireagoi ja toinen alireagoi pelon viisaaseen viestiin. Ylitehokas turvatutka tulkitsee pienimmätkin asiat vaaran merkeiksi, kun taas pienille tehoille asetettu turvatutka ei varoita sellaisistakaan asioista, joita oikeasti tulisi varoa tai esim. harkita ryhtymästä liian riskialttiisiin tekoihin.

Tiedätkö sinä, missä tilassa sinun kehomielesi on tältä osin? Oletko liiankin helposti triggeröityvä tai reagoiko kehosi kovin herkästi kaikkeen erilaisin oirein, vaikkei suoranaista tiedostettua pelkoa kokisikaan? Entä oletko rohkelikko, mitään pelkäämätön, riskejä ottava ihminen? Ihminen, joka on täyttä teflonia ja kovaa kuorta, joka ei itke eikä näytä heikkouttaan kenellekään? Sinäkin voit silti oireilla kehollisesti ja myös psyykkisesti, muttet ehkä halua oireitasi kohdata ja tunnustaa?

Vai oletko ihminen, joka tunnistaa tunteensa ja ymmärtää, että tunteet eivät ole pelkkiä ajatuksia tai tunnesanoja, vaan tunteet ovat kokonaisvaltainen kokemus minussa, kehossani? Tunnistatko ahdistavan olon alla olevat tunnekerrokset, sieltä kerroksista löydät myös pelon? Tai kykenetkö huomaamaan ne tilanteet, joissa yrität liikaa tai et tee järkisyihin, vaan pelkoon perustuvia valintoja? Siinä ei ole todellakaan mitään väärää, se on inhimillistä, mutta jossakin vaiheessa on hyvä pysähtyä pelkonsa äärelle, jotta pystyy tekemään viisaita päätöksiä siitä, mihin seuraavaksi ryhtyy.

Ihminen, joka on tietoinen itsestään tuntevana ihmisenä, hyväksyy tämän eikä pelkää tunteitaan, pystyy valitsemaan hyödyllisellä ja terveellä tavalla ne keinot, miten selviytyä hankalista tilanteista. Autopilottia toki edelleenkin tarvitaan äkillisissä uhkaavissa tilanteissa, siihenhän se on luotu, elossa pysymiseen. Kun turvatutka toimii optimaalisesti, se on oppinut hälyttämään suurimmaksi osaksi vain sellaisten uhkien kohdalla, jossa sitä oikeasti tarvitaan. Näin energiaa ei kulu turhaan stressaamiseen, pelkäämiseen tai toisaalta tunnepanssarien ylläpitoon ja kompensoivien tunnetilojen, kuten vihan purkamiseen itseen tai muihin.

Meille aikuisille tämä on senkin vuoksi tärkeää, että näin voimme olla malliesimerkkinä tuleville sukupolville, miten tunteita on mahdollista vastaanottaa ja kokea ilman, että mitään pahaa tapahtuu meille – silloin kun ei ole kyse akuutista tilanteesta, joka vaatii välitöntä reagointia. Voisimmeko olla jopa turvassa pelon tunteen kanssa? Pelko tunteena on ok, mutta pelon pelkääminen on jo toinen asia, samoin kuin pelon pakeneminen.

Kun tunnemme kehomme tässä hetkessä, voimme aistia maadoittumisemme, eli sen miten maa tai kulloinenkin alustamme kannattelee kehoamme joka hetki. Tämä vakauden tunne tuo hermostolle turvaa aina kun maltamme pysähtyä tämän tuntemuksen aistimiseen. Maadoittumisen lisäksi kehossa olevien rytmien aistiminen auttaa meitä purkamaan esimerkiksi pelkoon liittyvää jähmettymistä. Yksi luonnollisesta rytmeistämme on hengitys.

Maadoittuneena ja luonnollisen hengityksen sallien, voit olla pelkosi kanssa turvassa. Kun näin tapahtuu, olet itse kunnioittanut sisäistä tunnettasi sallimalla sen tulla – ja lopulta mennä. Joskus on myös hyvä sanoittaa itselle hiljaa: juuri nyt ei ole mitään hätää, olen turvassa, vaikka pelkäänkin. Tämäkin tunne menee ohi.

Kunnioittamalla pelkoasi ja luomalla siihen hyväksyvän suhteen, tuot itsesi takaisin turvaan ja luottamukseen. Juuri nyt se on sitä, mihin voin vaikuttaa. Seuraava hetki on uusi, elämä kantaa silloinkin.

Haluaisitko lukea lisää tältä kirjoittajalta? Karita Palomäen uutuuskirjan Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD löydät täältä.

Tein hiljattain videon tunteen kohtaavasta ja rauhoittavasta Energy EFT-tapping -harjoituksesta. Pääset siihen TÄSTÄ LINKISTÄ.

Artikkelikuva: Depositphotos

Luonnon rytmi on vastakohta tehokkaan arjen junttaamiselle – metsässä pääset lähemmäs oman hyvinvointisi lähdettä

Luonnossa toteutuu rytmi, jota ihminen on lähtökohtaisesti tottunut myötäilemään. Tuota rytmiä säätelevät muun muassa valo ja pimeys, eri vuodenajat, sekä syntymä ja kuolema.

Tässä ajassa vallalla oleva teknologinen vallankumous osaltaan sekoittaa tuota rytmiä. Sormi ei osoita itse teknologiaan vaan ennemmin tapaamme käyttää sitä ilman ennalta luotua strategiaa. Esimerkiksi älypuhelimet yleistyivät arjessamme niin salakavalasti, että monilta osin olemme yhä hukassa sen suhteen, koska ja missä niitä on suotavaa käyttää.

On paradoksaalista, että samalla kun enenemissä määrin vapaudumme ajasta ja tilasta, vangitsemme itsemme kiireeseen.

Kirjakauppojen hyllyt ja podcastien vaihtoehdot pursuavat kädenojennuksia, jotka tarjoavat apua jaksamiseen. Ihmisen fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä ominaisuuksia peilataan kuitenkin yhä useammin vasten tehokkuutta.

Lepää, että jaksat juosta pidemmälle, älä suinkaan siksi, että sinua väsyttää. Tehokkuudesta palaudutaan, jotta siihen voidaan palata.

Tehokkuuden messun rytmi on usein perin yksioikoinen. Itse asiassa siinä ei ole lainkaan rytmiä, pelkkää junttaamista.

Ja kun rytmi katoaa, äänet puuroutuvat. Tällöin on vaikea erottaa yksityiskohtia, ja pahimmillaan kuuroutuu äänille, jotka viestivät omasta hyvinvoinnista.

Rytmi on koko olemassaolomme lähde, kenties loputon sellainen. Se yhdistää niin kasveja kuin eläimiä. Primitiivinen ihminen noudattaa sitä luonnossa ollessaan. Rytmi on läsnä kaikessa hänen toiminnassaan, liikkeissään ja havainnoissaan.

Moderniin kulttuuriin eksynyt ihminen ei kykene tähän, koska kontakti ja yhteys luontoon on heikentynyt.

Luojan kiitos olemme kansakunta, jonka pitkälti jokaisella jäsenellä on mahdollisuus irtaantua luontoon lähes päivittäin. Rytmin ääreen voi aina palata. Sen tavoittaa jo sillä, että astuu metsään ja aistii ympäristöä. Ruokailemalla ulkosalla tai yöpymällä taivasalla puhutaan jo lähes sinfonisesta elämyksestä.

Harri-Pekka Pietikäisen kirjoittama Luolatarinoita – suomalaisen luolan filosofia ja muotokuva (Docendo 2022) on julkaistu, ja löytyy useimmista kirjakaupoista ja äänikirjapalveluista. Se on tarinallinen tietokirja kotimaamme jännittävistä ja vähemmän tunnetuista luontokohteista, joita harvat osaavat etsiä. Se on myös kiehtova kuvaus omien pelkojen kohtaamisesta sekä koskettava kuvaus ihmisen luontokokemuksesta.

5 todellista supersankaritaitoa, jotka auttavat lasta parantamaan itsetuntoa ja selviytymään elämässä

Tutkin tässä taannoin supersankarikuvastoa, ja olin hieman kauhuissani siitä, että supersankarit, joihin lapset haluaisivat samaistua ovat ruumiinrakenteeltaan kuivan lihaksikkaita ja muutoinkin tarjoavat lapselle saavuttamattoman samaistumispinnan.

Ymmärrän kyllä, että superit ovat supereita, koska he ovat epärealistisia satuhahmoja. Sitten aloin pohtia sitä, että miten jokainen lapsi voisi oppia todellisia supersankarin ominaisuuksia. Ja mitä nuo ominaisuudet voisivat olla?

Tässä supersankarin todelliset taidot, joita jokainen lapsi voi oppia:

1. Keskittyminen

Supersankarin pitää osata rauhoittaa itsensä – muuten hän ei pysty keskittymään supersankarin tehtäviin. Vain rauhoittamalla itsensä pystyy toimimaan myös silloin, kun esimerkiksi pelottaa tai jännittää.

Tässä yksi Mindfulness-tyyppinen keskittymisharjoitus Lasten omista supersankarikorteista kaikille supersankareille:

Supersankarin yksi supervoimista on SUPER10: Hän hengittää keskittyneesti sisään ja ulos jokaisen sormen kohdalla: peukku, etusormi, keskisormi, nimetön, pikkusormi – ja sama toisen käden sormille.

2. Uteliaisuus

Supersankarin tulee olla utelias eli avoin kaikelle tiedolle, mitä hän saa. Hänen pitää pystyä pitämään aistinsa avoinna, suunnata huomionsa siihen, mistä haluaa saada tietoa: ääniin, tunteisiin, ajatuksiin tai omiin kehotuntemuksiin. Tällainen utelias ja avoin huomion tuominen on Mindfulness-metodille ominainen tapa. Ei arvioida tai arvostella vaan huomataan ja liikutellaan omaa huomiota.

Tässä yksi uteliaisuusharjoitus Lasten omista supersankarikorteista kaikille supersankareille:

Kun supersankarilla on paha mieli, hän tuntee sen kehossaan. Hän tutkii tunnetta uteliaana supersankari-aisteillaan. Missä kohtaa kehoa paha mieli tuntuu? Laita käsi siihen kohtaa kehoa, missä paha mieli tuntuu.

3. Kannustaminen

Sisäisen puheen positiivisuus on supersankarille supertaito, koska tiukoissa tilanteissa hän tietää, miten voi kannustaa itseään – ja osaa sitten kannustaa myös muita. Kun supersankari osaa kannustaa itseään, hän antaa itselleen mahdollisuuden onnistua.

Tässä yksi harjoitus Lasten omista supersankarikorteista, jonka avulla voi opettaa kannustavaa sisäistä puhetta:

Jännittävässä tilanteessa supersankari hengittää rauhassa sisään ja ulos, ja kuiskaa itselleen kannustussanan. Mikä voisi olla sinun kannustussanasi? Kokeile yhdistää sanasi hengitykseen: Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos, sitten kuiskaa supersanasi.

4. Ystävällisyys

Supersankari on aina hyvän eli ystävällisyyden puolella. Ystävällisyys tarkoittaa myötätuntoa muita mutta myös itseä kohtaan. Supersankari voi pelastaa maailman vain, jos tunnistaa sen, mikä tekee hyvää ihmiselle.

Tässä yksi pohdintaharjoitus Lasten omista supersankarikorteista:

Supersankari tietää, mikä on reilua ja hän toimii sen mukaan. Millaiset asiat ovat sinun mielestäsi reiluja? Entä epäreiluja?

5. Tunnetaidot ja muut salaiset supersankaritaidot

Tunnetaidot ovat yksi supersankarin salaisista supersankaritaidoista. Supersankari tunnistaa tunteita ensin itsessään, jotta voi tunnistaa niitä myös muissa. Näin supersankari saa sellaista salaista tietoa ihmisistä, mitä usein yritetään piilotella.

Tässä yksi pohdintaharjoitus Lasten omista supersankarikorteista:

Supersankari on niin rohkea, että hän uskaltaa tuntea kaikkia tunteita. Millaisia tunteita sinä tiedät nimeltä?

Lasten omat supersankarikortit -pakka sisältää 42 harjoitus- ja pohdintakorttia sekä 3 käytöskorttia: 1) vihreän, kun kaikki on sujunut loistavasti, 2) keltaisen, kun käytös ei ole ollut ihan supersankarimaista ja 3) punaisen, kun joutuu miettimään vielä, millainen käytös olisi supersankarimaista.

Toisten yliymmärtäminen kuluttaa herkän voimavaroja salakavalasti

Herkkä ihminen on myös herkkä aistimaan. Hän usein haluaa, että toisia ja myös itseä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja lämmöllä.

Jos herkän keskustelukumppani on esimerkiksi väsynyt, voi hän huomaamatta vaikuttaa tylyltä nopeine vastauksineen ja poissolevine olemuksineen. Herkän ihmisen tuntosarvet ovat alati pystyssä — ajatusvirta ei pysähdy, ja toisen käytös tulkitaan usein syvempänä ja vakavampana kuin arki antaisi myöten.

Herkkä ottaa usein vastuun epäonnistuneesta viestinnästä: ”Teinkö tai sanoinko jotain väärää? Voinkohan korjata tilanteen?” ”Voisinkohan auttaa jotenkin?” Jos keskustelukumppanin välinpitämättömyys johtuu esimerkiksi huonosti nukutustuista yöunista, ei vastapuoli voi tehdä mitään — paitsi lopettaa ylitulkitsemisen, vikojen etsimisen itsestään ja sitä kautta itsensä turhan kuormittamisen.

Helpommin sanottu kuin tehty — tämän varmasti jokainen herkkä tietää. Kun ajatuksenjuoksu pääsee valloilleen, on sitä hankala pysäyttää. Omaan arkeen voi kuitenkin ottaa tietoisia työkaluja näitä tilanteita helpottamaan.

Mitä tehdä ajatusvirran lähtiessä hallitsemattomaksi?

Kun ajatuksen virta lähtee hallitsemattomaksi, voit tietoisesti hengittää muutaman kerran syvään, toistaen rauhalisesti pään sisällä jotain itselle sopivaa mantraa, kuten: ”En voi vaikuttaa tähän asiaan” tai vaikkapa: ”Hänen käytöksensä ei johdu minusta”. Ajatusketju on hyvä saada pysähtymään ennen kuin ahdistus kasvaa liiaksi.

Aina ei ole sopivaa kysyä suoraan, miksi toinen on vaisu, mutta tarpeeksi läheisen ihmisen kanssa se usein kannattaa. Omien ajatusten sanoiksi pukeminen helpottaa. Voit aloittaa esimerkiksi näin: ”Minusta tuntuu, että olet vaisu. Johtuuko se minusta tai tekemisistäni?” Usein tilanne paljastuu ylitulkituksi ja toisen käytökselle on jokin hyvin looginen selitys — yleensä tilanteeseen täysin liittymätön sellainen.

Joskus on myös hyvä pysähtyä miettimään, miksi toisen käytös aiheuttaa niin valtavia tunteita itsessä. Jotta ylitulkinnan saa hallintaan, täytyy itsetunnon ja -arvostuksen olla kohdillaan. Jos syyttää lähtökohtaisesti itseään, kokee epäoikeudenmukaisuutta ja päätyy ottamaan kaiken vastuun haastavissa tilanteissa, on taustalla usein asioita, jotka tällaisen ajatusmallin aiheuttavat.

Olemme erilaisia, jotkut puhuvat ja näyttävät tunteensa suoraan. Toiset ovat tottuneet toimimaan sovinnaisesti ja mielipahaa viimeiseen asti välttäen. Kumpikaan ei ole oikein tai väärin, mutta on hyvä ymmärtää, että toisen hankalalta vaikuttava käytös ei hänestä itsestään aina tunnu hankalalta vaan aivan tavanomaiselta. Samoin herkkyyttä ja sen mukanaan tuomia tilanteita olisi suotavaa oppia ymmärtämään — herkkyys on suuri voimavara, jos ympäristö on siihen salliva.

TOIMITUKSEN VINKKI: Herkän voimien elvyttäjä ja itsearvostuksen vahvistaja

Herkkyys voi tuntua ihmissuhteissa kuormituksena tai vahvuutena. Herkän voimakortit auttavat nauttimaan herkkyydestä ja ottamaan käyttöön herkkyydessä piilevän voiman.

Kortit auttavat vähentämään riittämättömyyden kokemusta ja parantamaan omanarvontuntoa: ne kannustavat huolehtimaan itsestä, muistuttavat herkän kauniista ominaisuuksista sekä auttavat tunnistamaan ja vahvistamaan omia voimavaroja.

Kortteihin voit tutustua TÄÄLLÄ.

6 syytä opettaa lapselle kiitollisuustaitoja – ”Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että kielletään tosiasiat”

Meitä ympäröi valtavasti erilaisia asioita: osa tuntuu ikävältä, osa kivalta. Huomiomme kohdistuu kuitenkin helposti niihin asioihin, jotka eivät ole hyvin – koska se on ollut aivan olennainen taito ihmisen hengissä selviytymisen kannalta. Uhkien, ikävyyksien tai ”mitä minulta puuttuu” -asioiden skannailu kuitenkin uuvuttaa meitä ihmisiä. Myös lapsia. Siksi kiitollisuuden harjoittaminen on ikään kuin loma, jonka voimme antaa itsellemme hankalista tunnemaisemista.

Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että kielletään tosiasiat. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että meillä on ikään kuin valonheitin, jota ohjailemme omalla huomiollamme. Maailmassa on ikäviä ja hyviä asioita – koko ajan, yhtä aikaa. Jos aina valaisemme ja katsomme mahdollisia kurjuuksia, uuvumme. Kun taas välillä siirrämme veloheittimme asioihin, jotka ovat hyvin, saamme pienen loman.

Sanotaan myös, että kiitollisuus ei ole sitä, että odottaa hetkeä, jolloin on onnellinen, jotta voi olla kiitollinen. Vaan se on sitä, että oppii olemaan kiitollinen, jolloin tulee myös onnelliseksi. Kiitollisuuden harjoittaminen – eli hyvän huomaaminen – rauhoittaa meitä, koska tunnemme sillä hetkellä, että asiat ovat hyvin – ei tarvitse pinnistellä, ponnistella tai saada jotain lisää. Vaan tässä, juuri näin, voi saada hyvän tunteen aikaiseksi itsessä.

Tässä 6 syytä, miksi lapselle kannattaa opettaa kiitollisuustaitoja:

1. Kiitollisuus rauhoittaa oloa, koska tuntuu, että ei tarvitse pinnistellä, ponnistella ja olla tai saada yhä enemmän: tässä on hyvä.

2. Kiitollisuus palauttaa. Se on kuin pieni aurinkoinen tyven tunnemyrkyjen ja elämän karikoiden keskellä.

3. Kiitollisuus tekee onnelliseksi. Onnellisuus on kaiketi jonkinlaista luottamuksen tunnetta elämää kohtaan. Koska kiitollisuus rauhoittaa olon, se palauttaa myös luottamuksen kokemuksen.

4. Kiitollisuus auttaa näkemään hyvän itsessä. Se parantaa itsetuntoa, kun ei aina katso itsessä vain sitä, mikä on heikkoa tai huonoa, vaan vahvistaa hyvien puolien näkemistä.

5. Kiitollisuus auttaa näkemään mahdollisuuksia. Kun ei ole koko ajan suojauksessa mahdollisia epäonnistumisia, uhkia tai ikäviä asioita kohtaan, mieli vapautuu näkemään ja oppimaan uutta.

6. Kiitollisuus auttaa myös kohtaamaan hankalalta tuntuvat tunteet. Vaikeista tunteistakin voi oppia olemaan kiitollinen, koska niillä on aina viestinsä ja tarkoituksensa.

Lapsen tai nuoren kanssa voi harjoitella kiitollisuustaitoja Lasten omien kiitollisuuskorttien avulla:

Tunnista myötätuntouupumisen merkit ajoissa – 10 tapaa vahvistaa sisäistä rauhaa

Jokainen meistä reagoi omalla tavallaan maailman tapahtumiin ja kriiseihin. Toisilla itsesuojeluvaisto saa eristäytymään ulkomaailmasta ja käpertymään sisäänpäin, toiset etsivät turvan tunnetta asiantuntijoiden lausunnoista tai vaihtoehtoisista uutisista. Toiset keskittyvät välittömästi toimintaan ja olemaan hyödyksi. Toiset myötäelävät niin vahvasti, että meinaavat uppoutua koko sydämellään kärsimykseen. Suurin osa meistä seikkailee näiden välimaastossa koittaen etsiä itselleen oikealta tuntuvaa tapaa sopeutua tilanteeseen ja elää omaa arkeaan.

On normaalia tuntea henkistä väsymystä tilanteissa, jotka ovat epänormaaleja ja epäinhimillisiä. Joskus kuormittuminen on kuitenkin niin voimakasta, että se saa ihmisen lamaantumaan tai koko elämän pyörimään kriisitapahtumien ympärillä. Tilanne saattaa nostaa esiin myös omiin tai ylisukupolvisiin traumoihin liittyviä ajatuksia, tunteita ja reaktiota. Olo voi tuntua siltä kuin vaappuisi taistele, pakene ja lamaannu -tilojen välimaastossa.

Myötätuntouupumuksesta tai sijaistraumatisoitumisesta puhutaan paljon ammattiauttajien keskuudessa. Myötäelämiseen perustuvaa uupumusta kokevat usein muun muassa hoito- ja sosiaalialalla työskentelevät ihmiset, omaishoitajat ja yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tekevät aktivistit. Globaalien kriisien kautta myötätuntouupumus, maailmantuska, ilmastosuru ja -ahdistus ovat asioita, jotka koskettavat yhä useampaa meistä ammatista riippumatta.

Myötätuntouupumus ilmenee esimerkiksi nukkumiseen liittyviä vaikeuksina, ahdistuneisuutena, masentuneisuutena, erilaisina kipuina ja kehollisina oireina, syyllisyyden, voimattomuuden ja avuttomuuden tunteina. Pahimmillaan myötätuntouupumus voi saada valon ja toivon katoamaan näköpiiristä.

Myötätuntouupumuksen taustalla on varsin tärkeä ja inhimillinen taito, empatia ja samaistumisen kyky, jonka avulla ihminen pystyy asettumaan toisen asemaan ja kokemaan syvää yhteyttä häneen. Empatia on auttamisen edellytys, yhteyttä luova ja liikkeelle saava voima, jota tässäkin maailman tilanteessa eniten tarvitaan.

Albert Einstein on sanonut: ”Myötätuntoiset ihmiset ovat elämäntaiteen neroja, tärkeämpiä ihmiskunnan arvokkuudelle, turvallisuudelle ja ilolle kuin tieteentekijät.”

Itse olen kokenut myötätuntouupumuksen ihmisoikeustyössä, jolloin vuosien varrella koko persoonani muuttui toiveikkaasta kyyniseksi, tarmokkaasta uupuneeksi. Sittemmin olen huomannut samoja kuormittumisen oireita globaalien kriisien aikana. Ukrainan tilanne on nostanut esiin paljon voimakkaita tunteita, kuten surua, pelkoa, vihaa, myötätuntoa, voimattomuutta sekä vanhoja kehollisia muistoja. Vahvan myötäelämisen vastapainona joudun pitämään huolta siitä, etten päästä itseäni hukkumaan huoleen. Alla oma muistilistani sisäisen rauhan vahvistamiseen – ehkä siitä on hyötyä myös sinulle.

Jos tiedostat olevasi altis myötätuntouupumisen merkeille, kokeile seuraavia keinoja:

1. Muista hengittää ja vahvistaa yhteyttä kehoosi. Kun hermostosi kierrokset tasaantuvat, myös mieli rauhoittuu. Ilmaisia kehoa rauhoittavia harjoituksia löydät esimerkiksi Oivamieli-sivustolta.

2. Älä jää yksin tunteidesi kanssa. Puhu tilanteesta läheistesi kanssa. Myös Suomen Punainen Ristin perustamalla keskustelualueella voit jakaa tilanteeseen liittyviä ajatuksiasi.

3. Itke, kun itkettää ja anna kaikille tunteille tilaa olla. Itku on myös kehon tapa purkaa stressiä.

4. Tee jotain, mikä maadoittaa ja vie ajatukset hetkeksi muualle. Muun muassa liikunta auttaa rauhoittamaan mieltä ja vahvistamaan yhteyttä kehoon.

5. Kirjoita, runoile, tanssi, maalaa tms. – luo tuntemukset ulos.

6. Rajoita tarvittaessa uutisaikaa ja suojaa itseäsi kaikista järkyttävimmiltä materiaaleilta.

7. Kanavoi suru, viha ja epätoivo toimintaan ja auta itsellesi sopivalla tavalla – lahjoita keräykseen, osallistu mielenosoitukseen tai ammenna osaamisestasi ympärillesi.

8. Kiinnitä huomiota myös hyvään kuten arjen pieniin asioihin ja ihmisten solidaarisuuteen.

9. Pidä huolta itsestäsi ja ihmisistä ympärilläsi.

10. Ruoki rauhaa – meditoi, rukoile, käänny luonnon tai jonkun muun itseäsi suuremman puoleen.

Tutustu myös Lempeyttä keholle -kortteihin, jotka auttavat lisäämään itsemyötätuntoa ja rauhoittumaan oman kehon äärelle:

Kun uskallamme tuntea tunteemme, ne luovat meille väylän kulkea vaikean ajan läpi

Maallamme on traumaattinen historia, vain pari sukupolvea ennen meitä eläneet ihmiset ovat kokeneet sodan kauhut. Voi vain kuvitella miltä tuntuu asettua tilanteeseen, jossa sinun tulee olla valmis tappaa tai kuolla. Vierellä haavoittuu ja menehtyy läheisiä. Kotonakaan ei ollut helppoa. Omaiset pelkäsivät rintamalla olevien läheistensä puolesta ja joutuivat elämään jatkuvan menettämisen pelon kanssa samalla kun huolehdittiin lapsista, eläimistä ja muista tärkeistä arjen asioista. Meidän isovanhempamme ovat eläneet tämän ajan läpi.

Tätä kirjoittaessani käydään Venäjän ja Ukrainan sodan ensimmäisiä päiviä. Se herättää valtavaa myötätuntoa ja halua auttaa. Samalla se muistuttaa omasta kipeästä historiastamme. Mietin usein omaa äitiniäitiä Elsaa, joka kuoli äitini ollessa 21-vuotias ja minun ollessani yksivuotias. Hänen miehensä Kalle kaatui Kuhmossa jatkosodan viimeisten päivien aikana ja Elsa jäi leskeksi neljän tytön kanssa. Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi äitini, jolla Elsa antoi suuressa viisaudessaan nimeksi Sisko. Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa neljän muun tyttären oli ymmärtää tai hyväksyä pienen sisaren syntymä perheeseen, jossa ei ollut isää. Ei tilanne varmaan ollut Elsalle muutenkaan helppo, vaikka avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ei varmasti ollut harvinaisuus vuonna 1949 Kainuussa. Elsa huolehti naapuriavun turvin perheestään ja muutamasta eläimestään. Toppila-nimisessä pienessä torpassa oli tupa ja yksi huone. Pihalla oli lisäksi pieni aitta ja navetta. Vesi kannettiin lähteeltä sisään ja saunaan. Lampovaaran helmassa sijaitsevassa Tenämä-järvessä uitiin ja siitä saatiin kalaa. Elämä oli niukkaa, ja niin oli tunteidenkin osoittaminenkin, vaikka niitä varmasti oli paljon. Ei varmaan ihme, että äitini läheisimmät suhteet lapsena olivat talon eläimiin. Lehmät, kissat, lampaat ja kanat toivot iloa ja läheisyyden kokemuksia äidin elämään. Yhä tänään äitini elämässä eläimillä on tärkeä osa ja niiden hoitaminen rytmittää hänen arkeaan. Hän osoittaa vuolaasti rakkauttaan kissoilleen hoitaen niitä lempeästi. Hän myös toimii eläinten hyvinvoinnin eteen laajemminkin. Osallistuu mielenosoituksiin ja lähettää postia ministereille eläinten oikeuksista. Vaihtelee vegaanisten herkkujen reseptejä kavereidensa kanssa. Ihailen äitiäni paljon, hän on ollut aina hieno esikuva minulle. Ukrainan sodankin keskellä hän muistaa myös eläimiä.

Suuret ikäluokat kasvoivat aikuisiksi sodan jättämässä pitkässä varjossa. Heistä valtaosa on välttelevästi kiinnittyneitä. Se on ymmärrettävää, koska heidän vanhempansa eivät osanneet tai pystyneet osoittamaan välittämistä sillä tavoin kuin lapselle olisi tärkeää. Nämä mallit siirtyvät eteenpäin kasvatuksen ja kokemusten kautta. On sanottu, että tunnevajeen tunnelukko on suomalaisille yleisin. Tunnevajeella tarkoitetaan kokemusta siitä, etteivät omat tarpeet täyty suhteessa. Ihminen kokee jäävänsä paitsi sitä mitä kaipaa. Ikävä kyllä, tunnevaje luo hyvät olosuhteet itseään toteuttavalle ennusteelle (kuten toki myös muut tunnelukot). Kun ihminen alistuu ajatukselle, ettei hän ole tarpeeksi arvokas tai ettei hänen tarpeillaan ole väliä, hän alkaa käyttäytyä juuri niin, että näin tapahtuu. Kun ihminen taas ylikompensoi omaa tunnelukkoaan, hän voi alkaa käyttäytyä aivan toisin kuin tunnelukko kehottaa. 1970-luvun seksuaalinen vallankumous lienee joltain osin reaktiota tähän.

Miksi sitten tunteiden käsittely on ollut meille vaikeaa? Sodan lisäksi osansa on todennäköisesti ollut uskonnolla, kansallisella mentaliteetilla ja tietämättömyydellä. Traumatisoituminen, köyhyys ja osattomuus ovat vahvistaneet varmasti omalla osallaan tilannetta. Me olemme myös tottuneet isoon omaan tilaan, jossa olemme saaneet olla rauhassa ylenmääräisiltä sosiaalisilta suhteilta ja niissähän meillä olisi valtavan hyvä mahdollisuus juuri oppia ja kasvaa. Tunteista siis ei ole ollut sopivaa puhua ja ne on ehkä jopa koettu vaarallisiksi. Sitä ne eivät missään nimessä kuitenkaan ole. Tunteet auttavat meitä menemään vaikeiden aikojen ja muutosten läpi. Ne luovat meille väyliä uuteen suuntaan. Meidän tehtävämme on antaa niiden hoitaa tehtävänsä.

Kun nyt joudumme seuraamaan vierestä Euroopassa käytävää sotaa, on tärkeää että toimimme kukin kykyjemme mukaan rauhan edistämisen eteen. Se antaa toivoa ja tunteen siitä, että voimme vaikuttaa asioihin. Lamaantuminen on huonoin selviytymiskeino kriisin keskellä. Älä jää yksin, jos koet jähmettyväsi pelon keskellä, koska sinä et ole yksin. me olemme tässä yhdessä.

Mitä voit tehdä paranteeksesi maailmaa ja omaa vointiasi Ukrainan tilanteen keskellä?

Lahjoita rahaa suurille ja luotetuille hyväntekeväisyysjärjestöille, jos voit.

Jaa some-kanavillasi oikeaa ja ajanmukaista tietoa.

Vaikuta mielenosoituksissa.

Mieti, voisitko tarjota majoitusta Ukraainan pakolaisille.

Seuraa järjestöjen tarjoamia toimintamahdollisuuksia.

Pidä toivoa yllä.

Huolehdi hyvinvoinnistasi, jotta jaksat päivän kerrallaan.

Kirjoitin kirjani Luopumisen kauneus – kirja hellittämisestä ja hyväksymisestä sinulle, joka kaipaat apua ahdistuksen tunteiden kanssa.

Mitä tehdä, kun jatkuva riittämättömyyden tunne kalvaa?

Susanna Aarnikallio on uupuneiden oivalluttaja ja Oivallusten Olohuone-yrityksen perustaja, jossa hän tekee ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, ammattijärjestämistä sekä intuitiivisia energiahoitoja. Hän auttaa uupuneita ja henkisestä kasvusta kiinnostuneita. Susanna on kolmen lapsen äiti, entinen sairaanhoitaja ja uupunut itsekin elämässä kaksi kertaa. Hän on kiinnostunut ihmisyyden eri puolista, herkkyydestä, intuitiosta ja henkisen kasvun ulottuvuuksista.

Moni uupunut kokee syvää ja kalvavaa riittämättömyyden tunnetta. Riittämättömyyden tunne voi liittyä elämän eri osa-alueisiin kuten työhön, ihmissuhteisiin, kehoon/ulkonäköön, arjen velvollisuuksiin, mutta pahimmillaan riittämättömyyden tunne nielaisee koko persoonan ja ihmisyyden. Vallitseva ajatus ja tunne on: “en riitä sellaisena kuin olen”.

Riittämättömyyden tunteesta ja siihen liittyvistä ajatuksista on syntynyt hallitseva uskomus. Kaikista ponnisteluista huolimatta et koe itseäsi riittävänä, saati arvokkaana. Uskomus voi olla niin vahva, että se uuvuttaa ja lamaannuttaa täysin. Jatkuvat sisäiset vaatimukset saavat mielen ja kehon uupumaan ja voimaan huonosti.

Onko sinun haastavaa iloita arjen pienistä tai isoista asioista? Vaivaako sinua jatkuva tyytymättömyys itseen ja omaan elämään? Vai onko sinulla kenties taipumusta lamaantua helposti haasteiden edessä? Pelkäätkö epäonnistumista ja kritiikkiä? Saatat kärsiä alitajuisesta kalvavasta riittämättömyyden tunteesta, joka saa sinut tuntemaan syvää voimattomuutta, arvottomuutta sekä pettymystä omaan itseen.

Stressi ja kuormittuminen ruokkivat riittämättömyyden tunnetta entisestään. Syvästä riittämättömyyden kuilusta ei nousta pelkällä reippaudella, positiivisella ajattelulla tai hyvillä affirmaatioilla. Hyvin todennäköisesti tarvitset muutokseen sukellusta alitajuisten uskomusten ja tunteiden maailmaan.

Riittämättömyyden tunteen ympärille kietoutuu usein häpeää ja syyllisyyttä, jolloin niitä voi olla vaikeaa erottaa toisistaan erillisinä tunteina. Koko ihmisenä oleminen voi tuntua kohtuuttomalta taakalta ja pahimmillaan elämästä katoaa kaikki kaunis ja hyvä. Katsot maailmaa vääristyneiden linssien läpi ikään kuin ulkopuolisena nähden jatkuvasti itsessäsi vikoja ja puutteita.

Elämä ei vaadi sinulta täydellistä suoritusta, vaan sinä olet itse luonut sellaisia uskomuksia eli oletuksia itsellesi.

Miten päästä eroon kalvavasta riittämättömyyden tunteesta?

Mieti hetki, milloin sinä tunnet riittävyyttä suhteessa itseesi? Milloin riität? Mitä vahvuuksia sinulla on? Tee itsellesi vahvuuslista, johon kirjoitat ylös omat vahvuutesi.

Kiinnitä seuraavaksi huomiota sisäiseen puheeseen. Riittämättömyyden tunteen taustalla on usein ankara sisäinen puhe eli liian äänekäs sisäinen kriitikko. Voisitko opetella puhumaan ja suhtautumaan itseesi edes hieman lempeämmin ja sallivammin? Sinun ei tarvitse olla kohtuuttoman vaativa itsellesi. Sinä riität aivan varmasti kaikille muille, kunhan opettelet ensin riittämään itsellesi.

Riittävyyden tunteen taustalla on pohjimmiltaan itsemyötätuntoinen ajattelutapa. Se on taito, josta ei tarvitse tehdä itselleen liian ylevää tai vaikeaa. Mieti käytännössä: “mitä voin tehdä itseni ja hyvinvointini hyväksi tänään?”

Miten voisit pehmentää suhdetta omaan itseesi? Voisitko nähdä itsesi paremmassa valossa jatkuvien varjojen sijaan?

Lakkaa vahvistamasta haitallisia uskomuksia ja hae tietoisesti tilalle uutta näkökulmaa itseesi. Se mitä ajattelet ja tunnet itsestäsi, määrittää suhtautumisesi. Keskity ohjaamaan itseäsi kohti myötätuntoisempia ajatuksia. Mikäli myönteinen suhtautuminen itseen on liian kaukaa haettua, voit opetella ensin neutraalia hyväksyntää: tässä hetkessä sinussa on kaikki mitä tarvitset.

Pienet askeleet ovat avain pysyvään muutokseen. Uskomusten ja vahvojen negatiivisten tunteiden muuttaminen kysyy sinulta kärsivällisyyttä asettua itsesi puolelle yhä uudelleen. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, vaan tulet aina olemaan ainutlaatuinen SINÄ, juuri sellaisena kuin olet. Maailmalle sinä kelpaat ja riität!

Mikä avuksi, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle? – 6 arkisen lempeää vinkkiä selviytymisen tueksi

Jokaisella meistä on kokemuksia hetkistä, joissa maailma tuntuu kaatuvan päälle. Joskus kyse on omasta elämänpiiristämme, joskus rytisee isommassa mittakaavassa. Kun elämän mielettömyys tulee iholle, voi oma olo olla lamaantunut. Kenties hämmennymme, emmekä oikein tiedä enää miten ajatella tai toimia.
Lähdin etsimään lähipiiristäni vastauksia tähän kysyen ”mikä sua on auttanut, kun maailma kaatuu päälle?”

Vastausten kirjo ja arkinen kauneus liikuttaa ja ilahduttaa. Löydätkö näistä oman tutun selviytymiskeinosi tai saitko kenties oivalluksen jostain uudesta, joka voisi toimia myös sinulla?

1. Luonnon kauneus

Meitä ihmisiä taitaa yhdistää rakkaus luontoon: niin monen vastauksessa mainittiin tavalla tai toisella luonto tärkeänä voimavarana. Luonnossa asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan ja rytmiin, ihminen osaksi suurta kaikkeutta. Pihalintujen ruokkiminen ja niiden lentelyn seuraaminen keventävät oloa, eläinten puuhastelun katseleminen ilahduttaa ja puiden halaaminen maadoittaa. Kävelylenkit lähipoluilla tai uppoutuminen syvälle metsän siimekseen tuo rauhaa.

2. Toisiin turvautuminen

”Tuntuu olevan terapiaa kävellä toisen ihmisen kanssa ja puhua ihan mitä mieleen tulee.”

Hädän hetkellä moni meistä löytää turvaa läheisistä ihmisistä. Kokemus siitä, että ei ole yksin on tärkeää. Yksi juttelee ystävälle, toinen keskittyy touhuamaan lastensa kanssa, kolmas hakee vertaistukea someyhteisöistä. Ne, joille se on mahdollista, lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen.

”Vaikka olen vain pieni osa tätä maailmankaikkeutta, teen minkä pystyn.”

Läheiset ihmissuhteet eivät ole kaikille itsestäänselvyys. Yhteisöllisyyttä voi onneksi nykyään vaalia monella tavalla: esimerkiksi verkossa tapahtuvan toiminnan tai vapaaehtoistyön kautta.

”Lohduta ja auta muita, se auttaa myös itseä”.

3. Turvan luominen omaan kehoon

Huolet pyörivät joskus sitkeästi päässämme, vaikka emme voi murehtimalla parantaa maailmaa. Moni meistä rajaakin informaatiotulvaa tietoisesti ja rajoittaa esimerkiksi uutisten seuraamista.

Tehokeino murehtimisen helpottamiseen on kehoyhteyden vaaliminen: ”Mulle ratkaisu on palata mielen tasolta kehoon ja ohjautua sieltä käsin.” Fyysisiä ahdistusoireita voi helpottaa liikkumalla ja tanssimalla.

Omaa kehoa voi rauhoittaa hengitysharjoituksilla, kosketuksella ja puhelemalla itselle rauhoittavasti: juuri nyt ei ole hätää, olen turvassa.

4. Arkiset apukeinot

Käsillä tekeminen, jalkakylpy, saunominen, vastaantulijalle hymyily, kukkien ja kasvien hoitaminen, leipominen. Pienten arkisten asioiden arvostaminen: oman ajan ottaminen, kiitollisuuden tunteen vaaliminen.

Arkiset apukeinomme ovat verrattomia juuri siinä, että ne saattelevat meidät tiiviisti tähän hetkeen. Toimeen tarttuminen ja omasta ympäristöstä huolehtiminen auttaa.

”Kun oma pöytä on siistinä, on helpompi olla – siis myös konkreettisesti.”

5. Asenne

Kaikki se mikä nyt tuntuu mahdottomalta kestää tai hetkellisessä uutukaisuudessaan kovin yllättävältä, on jotain sellaista, joka maailman historian mittakaavassa on jo moneen kertaan nähty. Moni on löytänyt lohtua aikaperspektiivin ymmärtämisestä.

Kaikenlaista on tapahtunut maailman sivu ja monesta on selvitty.

”Saan lohtua siitä, kun katson taaksepäin ja tajuan miten jostain ylitsepääsemättömältä tuntuneesta on kuin onkin selvitty.” ”Olen perusasenteeltani positiivinen, uskon, että selviän.”

6. Hiljentyminen

Yksittäisen ihmisen voimattomuus maailman suurien liikahdusten edessä on usein turhauttavaa. Toisaalta sen hyväksyminen voi myös tuoda helpotuksen. Kuten iäkkäämpi läheiseni sanoo: ”Mikä ihmisen osa täällä on, se jää minulle arvoitukseksi.” Helpotusta tähän kokemukseen moni saa omaan maailmankatsomukseen sopivasta hiljentymisestä: meditaatiosta, rukouksesta tai vaikkapa musiikin kuuntelusta.

Haastavissa tilanteissa oman selviytymisen vahvistaminen, hiljentyminen ja oman sydämen kuuntelu on perusteltua siksikin, että kaoottisuuden tilasta emme saa aikaan rakentavia ratkaisuja ja toimintaa. Se rauha jota toivomme ympärillemme alkaa aina meistä itsestämme. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen – pienin arkisin keinoin – voikin olla radikaaleimpia tekojamme haastavan tilanteen keskellä.

Tunteita ei tarvitse työstää, vaan tuntea

Ensin tarvitaan turvaa, jotta voi olla kropassaan läsnä. Kun on kropassaan läsnä, voi tuntea tunteensa, koska ne ovat aina myös ja nimen omaan kehossa. ⁠Kun voi vain tuntea, voi antaa tunteiden tuoman viestin avautua, ja päästää myös irti. ⁠
⁠
Tunteesta voi ottaa breikkiä ja sitä voi säädellä. Sitä voi purkaa kehon kautta tai jakamalla tai luovin puuhailuin. That’s it. Eikä mitään työstelyitä tarvita – se on minusta tämän suorituskulttuurin luoma defensiivinen harha, että tunteita tarvitsisi hirveästi mentalisoida ja työstellä. Ja silti niitä voi oppia ymmärtämään ja kohtaamaan.⁠

Tunteet ovat vain tunteita, elämänvirtaa systeemissämme. Teemme tulkintoja ja kerromme mielessämme stooreja siitä, mikä tunteita aiheuttaa ja mistä mikäkin johtuu, ja jaotellaan hommeleita usein ”positiivisiksi” tai ”negatiivisiksi”. ⁠Jo tuo tunteiden leimaaminen osaltaan aiheuttaa sitä, että pyrimme tunteista herkästi poispäin. Tunteet ovat viestejä tarpeista, ja kun oppii kannattelemaan ja sietämään vaikeita fiiliksiä ihan hirmusti niitä arvottamatta, tunteita oppii myös kuulemaan ja ymmärtämään sinä neutraalina käyttövoimana tai virtauksena, jota ne ovat. Ja kun oppii hiffaamaan tunteitaan, niitä on tosi paljon helpompi myös kohdata itsessään ja toisissa. ⁠

⁠
Siinä on läheisriippuvuudesta vapautumisen avain: kun oppii kohtaamaan tunteitaan, niistä oppii myös kommunikoimaan läheisyyttä luovalla tavalla. Mutta suurin osa meistä myös pelkää (alitajuisesti) läheisyyttä, vaikka niin sitä haluaakin.⁠
⁠
Sanoisin, että tunnetaidot on aivan olennainen jutska, jos haluaa voida laiffissaan ja suhteissaan hyvin ja eheytyä läheisriippuvuudesta ja myös pyyhällellä kasvavaisesti kohti sydänkutsujaan. ⁠

Täällä videolla avaan hitusen tunnetaitoja (ja youtubekanavaltani löydät muitakin videoita sisäisestä turvasta ja tunteista, samoin kuin Insta-tililtäni @annataipale)

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Pelko ei ole koko totuus – 10 keinoa huolestuneisuuden torjuntaan

Maailmalta kantautuvat uutiset saavat tänä(kin) keväänä monet huolestumaan. Sota on käsitteenä massiivinen, ja siihen liittyy monenlaisia henkilökohtaisia mielleyhtymiä.

Huolestuminen on pelkoa. Ja vaikkei maailmatilanne huolestuttaisi itseä, hirvittää se monia ympärillä olevia ihmisiä.

Pelko taas on voimakas tunne, ja kaikkien muidenkin tunteiden lailla se on liikkuvaa energiaa. Altistumme siis jatkuvasti myös muiden ihmisten energioille ja tunteille.

Jos pelko tuntuu rajoittavan elämääsi tai haluat pitää itsestäsi hyvää huolta muiden ihmisten pelon keskellä, kokeile jotakin näistä keinoista.

1. Huomaa, että pelko on ”vain tunne”
Pelko on ilman muuta inhimillinen tunne, mutta samalla pelko on kuin pisara mustetta, joka pudotetaan maitotonkkaan: se värjää koko maidon. Pelko rajoittaa elämää ja aiheuttaa niin henkisiä kuin fyysisiä stressireaktioita.

Tunteet ovat toki tärkeä osa ihmiselämää, mutta tunteisiin ei kannata identifoitua. Tästä kirjoitin enemmän pari vuotta sitten ilmestyneessä Selviytymisoppaassa elämän kriiseihin. Elämän rikkaus tulee tunteiden laajoista virtauksista, ja kaikki inhimilliset tunteet kuuluvat ihmisyyteen.

Tustustu pelkoon ja siihen, mihin sitä tarvitaan. Se käy esimerkiksi Tara Langen Tikapuut rakkauteen -kirjan avulla (äänikirja tai tehtäväkirja). Keskity siihen, mitä muuta on olemassa pelon lisäksi, sen rinnalla, alla ja poimuissa. Elämä on hyvin paljon laajempaa kuin yksittäinen tunne.

2. Antaudu elämän syklisyydelle
Elämä on samaan aikaan sekä lineaarista että jatkuvasti kiertävä sykli: kaikki elämässä alkaa, kasvaa ja kukoistaa, hiipuu ja kuolee. Kuolema ja tuhoutuminen ovat aina myös uuden alun mahdollisuus. (Aikakäsitteestä ja ikuisuudesta löytyy lisää tekstiä mm. vasta ilmestyneestä kirjasta Naisen elämänkaari.)

Uutta alkua edeltää usein jonkinlainen joutsenlento, grande finale, joka saattaa olla hyvin kivulias ja vaikea. Mikään kipu ei kuitenkaan kestä ikuisesti.

Keskity huomaamaan, mitä pelon kohtaaminen elämässä mahdollistaa. Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan rohkeus edellyttää pelkoa. Vain pelon läpi kulkemalla voi osoittaa rohkeutensa – ja syntyä uudelleen.

3. Älä lue uutisia jatkuvasti
Uutisotsikot provosoivat ja huolestuttavan kenet tahansa. Suojele itseäsi uutisilta ja sosiaalisen median kuvatulvalta rajoittamalla uutistenlukua. Uutisten seuraaminen ei ole välttämätöntä ollenkaan, mutta jos haluat tutkia maailmantilanteen muutoksia, varaa sille etukäteen tietty aika, esimerkiksi 15 minuuttia kerran viikossa tai joka kolmas päivä. Älä uppoudu internetin linkkitulvaan. Harjoittele kriittistä medianlukutaitoa. Keskity siihen, mikä on omassa elämässäsi totta.

4. Harjoita itsehoivaa
Pidä hyvää huolta itsestäsi. Siihen voit vaikuttaa. Pidä huolta perustarpeistasi: riittävästä unesta, ravitsevasta ruoasta, kävelyretkistä kevätauringossa – tai muista sinulle hyvää tekevistä asioista, jotka tuottavat oksitosiinia.

Pidä arjen lomassa minitaukoja (valmista kupillinen teetä ihan vain itsellesi, käy kylvyssä, hieronnassa, energiahoidossa, joogassa, lakkaa kynnet tai lue inspiroivaa kirjaa…). Keskity kauniisiin ja kohottaviin asioihin, taiteisiin, tanssiin, musiikkiin. Ja läheisiisi. Vinkkejä itsehoivaan löytyy lisää mm. kirjasta Nainen omassa voimassaan.

5. Meditoi
Rauha alkaa sinusta itsestäsi. Sinä voit pelon vastapainoksi säteillä rauhaa. Harjoita tietoista hengitystä, mindfulnessia, joogaa tai sinulle sopivaa meditaatiotapaa. Vaihtoehtoja on lukuisia. Jos et tiedä, mistä lähteä liikkeelle, pääset alkuun esimerkiksi kirjani Viihdy omassa arjessasi avulla. Kirjan meditaatioharjoituksia löydät myös täältä.

6. Istu ja katso
Kukaan ei juuri nyt näe kunnolla isoa kuvaa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Siksi ei ole myöskään tarpeen rynnätä nopeisiin johtopäätöksiin. Kirjoitin tammikuussa tämän vuoden ”teemasta” otsikolla valitsetko pelon vai luottamuksen.

Tämän vuoden teema on ole valmis – kuten soturi. Ole rukoileva soturi, joka ei taistele mitään vastaan, vaan ainoastaan tietoisuuden puolesta. Kuten oma opettajani Shiv Charan Singh sanoo: ”Älä taistele menneisyyttä vastaan. Puhu tulevaisuuden puolesta ja ole läsnä muille.” Jos et ole varma, että henki ohjaa toimintaasi, älä tee mitään. Älä vetäydy, vaan pidättäydy. Pysy. Hengitä. Ole valmis.

7. Rukoile
Rukoileminen liitetään uskontoon, mutta se ei ole minkään uskonnon omaisuutta. Rukous on puhetta tietoiselta itseltä tiedostamattomalle itselle. Se on siis kommunikaatiota itsen kanssa. Laita kädet yhteen ja anna sydämeni avautua. Rukoilemiseen ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Jos kaipaat inspiraatiota, löytyy aiempi tekstini rukoilemisesta täältä.

8. Päästä irti
Älä yritäkään kontrolloida tai pitää kiinni. Ystävien, puolison, työkaverien – tai terapeutin kanssa on toki hyvä keskustella, mutta älä jää vatvomaan ja älyllistämään loputtomasti asioita, jotka eivät ole sinun hallinnassasi. Välillä voi olla hyvä juosta itsensä väsyksiin tai keskittyä ihan johonkin muuhun kuin huoliinsa. Samanaikaisesti voi olla olemassa monenlaisia tunteita tai ajatuksia. Harjoittele keskittymistä.

Ennen nukkumaanmenoa voit ihan tietoisesti päästää irti rukouksella, hengitysharjoituksilla tai molemmilla. Päivän lopuksi voit myös lähettää kauniin ajatuksen, toivon kyyhkyn tai siunauksen jollekin tai jonnekin, joka sitä tuntuu tarvitsevan. Ja päästää samalla itse irti, antaa itsellesi lupa rentoutua ja levätä.

9. Keskity solidaarisuuteen
Pelko eristää meitä yhteydestä – ja pelon vastalääke on myös yhteys. Näe inhimillisyys ja elämä ympärilläsi. Valitse myötätunto: valitse, sillä myötätunto on aktiivinen valinta.

Jos sinulla on mahdollisuus auttaa rahallisesti, voit tehdä lahjoituksen mm. SPR:n Katastrofirahastoon, UN Womenin hätäapukeräykseen tai löytää sopivan kohteen esimerkiksi näiden linkkien kautta. Tehokkain tapa konkreettiseen auttamiseen on kansainvälisten organisaatioiden tukeminen.

10. Hengitä
Lopuksi kaikkein tärkein neuvo: hengitä. Syvä ja tietoinen hengitys yhdistää sinut kehoosi, sydämeesi ja henkeesi. Liikuta napaa ja keskity sisään- ja uloshengitysten jatkuvaan virtaan. Voit tehdä myös erilaisia rauhoittavia hengitysharjoituksia, joihin löytyy vinkkejä esimerkiksi täältä.

Hengitys kiinnittää sinut elämänvirtaan ja läsnäoloon. Nojaa omaan selkärankaasi, anna painovoiman pitää sinut paikallaan, antaudu hengityksellesi ja anna kaiken virrata. Sinä olet turvassa itsessäsi.