Narsismi on yksi vakava ja varteenotettava syy pitkittyneisiin ja ongelmallisiin huoltajuusriitoihin.
Tutkimus on osoittanut patologisiin huoltoriitoihin osallisten vanhempien olevan narsistisempia, empatiakyvyttömämpiä, itsekeskeisempiä ja kyvyttömämpiä käsittelemään haastavia ja jännittyneitä vuorovaikutustilanteita.
Myös vieraannuttamisen on osoitettu olevan yhteydessä narsismiin sekä empatiakyvyttömyyteen.
Huoltoriitojen pitkittäminen erityisesti silloin, jos narsistinen henkilö on tullut jätetyksi voi olla vastareaktio, kosto entiselle kumppanille hylätyksi ja jätetyksi, sekä loukatuksi tulemisesta.
Empatiakyvyttömyys ja toisen ihmisen asemaan asettumisen taidon puuttuminen aiheuttavat sen, ettei narsistinen ihminen ymmärrä tai välitä teoillaan olevan merkitystä oman lapsenkin hyvinvointiin.
Huoltoriitojen pitkittyminen on raskas prosessi, joka aiheuttaa ei-narsistiselle vanhemmalle monenlaisia haasteita. Epävarmuus, turhautuminen, ahdistus, pelko ja pitkittynyt stressi ovat tavallisimpia terapia-vastaanotolla kohtaamiani haasteita. Nämä ihmiset tarvitsevat saada jaksamisensa avuksi mahdollisimman hyvää ja riittävää tukea.
Edesmennyt asianajana Markku Salo pohti kirjassaan Varo narsistia narsistien olevan merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, koska narsistit käyttävät eri viranomaistahoja, etenkin tuomiostuinta, alistamisen ja vallankäytön välineenä – usein entisiä kumppaneitaan ja lapsiaan kohtaan.
Salo moittii kirjassaan viranomaisia ja tuomioistuinta liiallisesta narsistin suojelemisesta ja kehottaa suojelemaan ennen kaikkea lapsia ja narsistin uhreja.
Vahvistamalla omaa jaksamistasi vahvistat vanhemmuuttasi ja sitä myötä myös lastasi
Vaikka joutuisitkin korjaamaan toisen vanhemman jälkiä ja tuhoja ota se työnä, joka sinun on vain tässä elämänvaiheessa tehtävä. Se ei tule kestämään loputtomiin, vaikka odottavan aika onkin tuskallisen hidas.
Kaiken tuon ns.ylimääräisen työn vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että pidät hyvää huolta itsestäsi ja omasta jaksamisesta.
Oma hyvinvointi on kaiken lähtökohta. Jos ei itse jaksa, ei ole voimia auttaa muitakaan.
Panosta ja kohdista ajatuksesi ja energiasi ennen kaikkea omaan vanhemmuuteesi, sekä kaikkeen siihen hyvään, jonka olet huomannut olevan hyödyksi niin sinulle, kuin lapsellesikin. Tee lisää sitä mikä toimii!
Vahvista positiivista hyvää, jota sinun ja lapsesi välisessä suhteessa jo on. Laita suurimmat energiasi asioihin, joihin sinä pystyt vaikuttamaan.
Listasin alle keinoja, joiden avulla voit vahvistaa itseä, sekä omaa jaksamista:
Panosta yöuniin. Uni on kaiken A ja O. Riittävä unenmäärä aikuiselle on 7-9h yössä.
Panosta myös terveelliseen ja ravintorikkaaseen ruokavalioon ja pidä ruokailuväli tasaisena (syö 4-5h välein).
Täydennä vitamiinivarastoihisi ainakin D, C ja B -vitamiineja.
Ulkoile ja harrasta liikuntaa. Vältä raskasta liikuntaa, jos olet rasittunut tai hyvin stressaantunut.
Vältä alkoholia tai muita päihteitä, ne eivät ole ratkaisu vaikeisiin ongelmiin, vaan usein luovat niitä lisää.
Näe ystäviä tai soita heille. Keskustelu luotettavien hyvien läheisten ja tuttavien kanssa auttaa monella tapaa.
Panosta sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa voit aidosti hyvin. Hyvät ihmissuhteet ovat parantavia.
Meditoi, se auttaa tutkitustikin stressiin, ahdistukseen ja masennukseen. Voit aloittaa kuuntelemalla yhteistyössä Kupariketun kanssa tekemiäni terapeuttisia meditaatioita täällä!
Tanssi, laula ja leiki. Älä luovu niistä asioista, jotka joskus tekivät sinut iloiseksi.
Ota omaa aikaa ihan joka päivä, edes puolen tunnin tai lyhyen kävelylenkin ajan.
Hae rohkeasti ammattiapua, ansaitset saada apua.
Vaikeina hetkinä suosittelen pysähtymään, sulkemaan silmät, hengittämään syvään ja tekemään mielikuvaharjoituksen, jossa olet tulevaisuudessa 10-20 vuoden päässä tästä hetkestä.
Kuvittele, että olet tilanteessa, jossa lapsesi on jo aikuinen ja hänellä on ehkä jo oma perhe.
Mitä silloin haluat hänelle kertoa ja mitä uskot hänen sinulle vastaavan ja sanovan?
Anna itsellesi lupa pohtia näihin vastauksia hyvin lempeästä ja lohdullisesta näkökulmasta käsin.
Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita, sekä terapeuttista apua ja tukea vaikeista kokemuksista selviytymisen tueksi kirjassani: Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä
Sinut on tarkoitettu elämään seksuaalisesti vapaana ja voimakkaana naisena, mutta koska viimeksi teit jotain vain oman nautintosi vuoksi? Ainoastaan itseäsi varten? Viime viikolla, viime kuussa, viime vuonna? Ehkä kesän nautinnollinen lämpö on auttanut tässä, mutta talvi on tulossa…
Me naiset yleensä asetamme muut ihmiset ja käytännön asiat itsemme edelle. To- do- lista on saatava hoidettua ennen kuin voimme antaa itsellemme hengähdyshetken tai jonkunlaista nautintoa. Silloinkin mieleemme voi hiipiä ajatus siitä, että olemme itsekkäitä.
Toisten auttaminen
Terapiassa käytämme usein vertausta, joka on tuttu lentokoneesta: Sinun on ensin laitettava happinaamari omille kasvoillesi ennen kuin autat muita. Jos sinulle ei ole happea, et voi auttaa ketään muuta. Arjessa tämä on muistutus siitä, että jos et ole omassa voimassasi, et oikeasti pysty auttamaan muita. Tai jos yrität ”pyörryt hapen puutteesta”, käytännössä palat loppuun tai ihmissuhteissasi tulee vakavia haasteita.
Naisen nautintoharjoitukset ovat tuo happinaamari.
Kuten hapenpuute voi aiheuttaa komplikaatioita, nautinnon puute aiheuttaa niitä myös. Stressitasot ovat korkealla, libido ja elinvoimasi ovat kadonneet, seksuaalinen haluttomuus on vallannut elämäsi, et saa orgasmeja tai olet vain väsynyt, ärtynyt, katkera, tyhjä, mikään ei huvita. Elät selviytymisvaihteella.
Hyvinvointi ja seksuaalinen nautinto
Sinut on tarkoitettu elämään nautinnossa. Kehosi on rakennettu nautintoa varten tuhansine hermopäätteineen, joista monet ovat siellä vain, jotta voisit kokea nautintoa. Olet varmasti kuullut klitoriksen 8000 hermopäätteestä, joille ei ole löydetty mitään muuta biologista funktiota paitsi nautinto.
Joten kannustan sinua sydämestäni valitsemaan nautinnon. Lähde tutkimaan ja tutustumaan syvemmin omaan sensuaaliseen ja seksuaaliseen nautintoosi. Sanomaan isosti nautinnollesi: ”Kyllä!”. Laittamaan sen ykköspaikalle elämässäsi. Ja muista, se ei ole itsekästä. Se on tie sinun ja kaikkien ympärilläsi olevien hyvinvointiin.
Kuva: pexels-elina-sazonova
Sensuaalisen naisen nautinto- verkkokurssini alkaa maanantaina 5.9. Lisätiedot täältä.
Nämä sanat ovat sinulle, joka olet tottunut aina pärjäämään yksin.
Sille on syynsä, että sisintäsi suojaamaan on kasvanut iskunkestävä kuori. Että sinun on vaikea tukeutua toisiin ihmisiin. Luottaa siihen, etteivät muut käännä sinulle selkäänsä. Ei ole sattumaa, että tiukan paikan tullen pukeudut ennemmin haarniskaan, puret hammasta ja jatkat eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Sinussa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Se, miten toimit, on sisäänrakennettuna kehoomme ja hermostoomme. Kun ihminen kokee jotakin sellaista, mikä järkyttää sisintä, mitä ei pysty sellaisenaan käsittelemään ja vastaanottamaan, siirtyy keho taistele, pakene tai jähmety -tilaan. Kun näin tapahtuu elämän aikana toistamiseen tai liian monta kertaa, voi kehollisesta hälytystilasta tulla pysyvä olotila – tapa selviytyä.
Elämässä jatkuvasti mukana kulkeva tunne yksin pärjäämisestä, tai niin sanotusta “ylivahvuudesta”, voi olla merkki hermostollisesta tilasta, jossa kehon taistelumoodi on jäänyt päälle. Vaikka välitön vaara olisi ohitse ja vaikka apua sittemmin olisi saatavilla, tapa reagoida säilyy samana.
Tällöin taistelusta ja pärjäämisestä on tullut keskeinen osa ihmisen identiteettiä, sitä kuka ja millainen hän kokee olevansa, ja miten hän uskoo selviytyvänsä elämässä.
Moni kovia kokeneista ihmisistä kutsuu itseään selviytyjäksi, soturiksi tai taistelijaksi, ja sellaisia he ovatkin. Vaikka elämä on kohdellut heitä rankoin ottein, he ovat pystyneet kasaamaan itsensä ja nousemaan aina uudestaan. He tietävät, että huonomminkin olisi voinut käydä. Mutta vahvimmankin soturin sisällä asuu pieni ihminen, joka toivoo tulevansa nähdyksi kaikkine puolineen.
Kun elämä jossain vaiheessa (toivottavasti) helpottaa, saattaa haarniska alkaa tuntua raskaalta. Ehkä ihmisen sisällä herää kaipuu toisenlaiseen, kevyempään ja pehmeämpään tapaan olla, kenties myös toive siitä, ettei aina tarvitsisi olla vahva. Että välillä voisi olla myös pieni ja haavoittuva. Tällainen kaipuu voi äkkiseltään tuntua pelottavalta. Kuka olen, jos luovun siitä osasta itseäni, joka on kannatellut minua kaikki nämä vuodet? Kuka olen, jos en enää ole selviytyjä?
Vaikka rintaa puristavasta haarniskasta haluaisi kuinka kovasti eroon, sitä ei voi repäistä pois kertaheitolla. Liiallisesta vahvuudesta poisoppiminen on samalla vanhojen tunnetaakkojen kohtaamista ja niiden hellää asteittaista kuorimista. Koska taustalla on monesti kipeitä traumoja, tarvitaan toisen ihmisen tukea ja hyväksyvää katsetta. Ihmistä, jonka edessä saat harjoitella turvallisesti olemaan rikki, auki, heikko ja haavoittuva.
Uudenlaista, haavoittuvaisempaa olemisen tapaa harjoitellessa suru, häpeä ja pelko ovat usein läsnä. Haarniskan sisältä paljastuu paljon sellaista, jota on vaikea kohdata ja hyväksyä: kaikki ne padotut tunteet ja yksin jäämisen kokemukset, joiden käsittelyyn ei ole aiemmin ollut voimavaroja. Ne, jotka on pitänyt huitaista pois arkisen selviytymisen ja henkisen kasassa pysymisen tieltä.
Lohdullista kyllä suojakuoren keventyessä myös askel kevenee ja keho saa viimein hellittää. Turvallisen ihmisen seurassa, kaikki puolet sinusta pääsevät lähemmäksi päivänvaloa. Ja ehkä jossain vaiheessa tulee se päivä, kun voit katsoa riisuttuja selkäpanssareita ja rintasuojuksia lämmin tunne sydämessäsi. Niiden ansiosta jaksoit kulkea tähän päivään asti. Ja nyt olet vapaa.
Vieraskynäkirjoittaja Petri Aspegren on ensihoidon lehtori, eroryhmäohjaaja, mies ja isä. Petri viihtyy luonnonvesissä kesät talvet ja pohtii mielellään elämää sekä ihmisenä olemista ja omakohtaisten kokemusten avulla pyrkii myös jakamaan ajatuksia muun muassa kriisin kääntämisestä mahdollisuudeksi.
Tässä kohdassa pystyn katsomaan matkaani taaksepäin kiitollisena kaikista niistä kärsimyksistä, joita elämä on eteeni heittänyt. Se on vaatinut paljon ja ilman osin onnekkaitakin sattumuksia kohtaloni voisi olla karumpi. On ollut hetkiä, jolloin olen ajatellut, että tästä en kyllä enää nouse. Elämä on ohi. En näistä hetkistä tietenkään kenellekään hiiskunut, vaan paahdoin menemään muka pärjäävänä.
Muistan ala-asteella tehneeni havainnon, että on parempi olla itkemättä ja ryhdyin vahvaksi. Se kantoi jotakuinkin siihen saakka, kunnes tuli aika kertoa lapsille erosta. Sitten itkin, eikä itkulle tullut loppua. Tein sitä kyllä enimmäkseen salaa, kavereiden nähden en ollenkaan. Avioeroni jälkeen minun olisi ollut helppo syrjäytyä tai alkoholisoitua, kenties molempia. Tutkimusten mukaan kuolemanriski on eron jälkeen merkittävästi kohonnut erityisesti miehillä, muun muassa alkoholin ja itsetuhoisuuden vuoksi. Mutta eroon ei kenenkään elämän tarvitse loppua.
Miksi minulle ei sitten käynyt niin? Minua auttoi yksi sattumalla otettu askel oikeaan suuntaan, toinen toiseen ja sen myötä toivon herääminen, ajatus siitä, että kenties elämällä on minulle vielä annettavaa. Ero pitkästä parisuhteesta ravistelee ihmisen perusturvallisuutta ja miehenä riski pudota synkkään kuoppaan ja jäädä sinne yksin on erityisen suuri. Me miehet emme ole saaneet samankaltaisia eväitä tunteidemme sanoittamiseen, saatikka heikkouden näyttämiseen. Kuitenkin juuri oman heikkouden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee meistä ainutlaatuisia ja inhimillisiä. Parhaimmillaan ero voi olla matka syvempään itsetuntemukseen ja oman inhimillisen identiteetin löytämiseen. Oman näköiseen isyyteen ja miehuuteen, kokonaisena ihmisenä olemiseen. Ensin on kuitenkin selvittävä erosta elossa.
Kun menettää ydinperheen idyllin, on luovuttava lähes kaikesta totutusta ja kriisin ollessa kovimmillaan on tehtävä usein kauaskantoisia, myös eroperheen lapsiin liittyviä päätöksiä sekä sopeuduttava heikentyneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Vaatimuksia ja taakkaa tulee useasta suunnasta. Mitä tekee näennäisesti vahva mies, joka on oppinut vetäytymään ja sulkeutumaan? Onnekas on se mies, joka tässä kohdassa uskaltautuu tunnustamaan voimattomuutensa mahdottoman edessä ja ottamaan apua vastaan. Tai mies, jonka pian entinen kumppani tuuppaa avun piiriin. Osa herää pohtimaan, onko tämä elämä, johon on takertunut kynsin ja hampain, ollut lainkaan sitä, mitä on itse aidosti halunnut. Joku pohtii ensimmäistä kertaa, mitä elämältään todella haluaa ihan itseään varten.
Erokriisistä selviämisessä yksi arvokkaimpia tukimuotoja ovat vertaisuudelle perustuvat ryhmät. Samankaltaisessa tilanteessa olevien miesten tunteiden jakamisessa on jotain, jota on mahdoton sanoittaa. Eroseminaari tarjoaa mahdollisuuden tarkastella mennyttä suhdetta, isyyttä, eroon johtaneita syitä ja ennen kaikkea se ohjaa tarkastelemaan elämää myös eteenpäin. Omalla kohdallani eroseminaariin osallistuminen tarjosi näkökulmaa elämään; oma kärsimys ei ollutkaan niin ainutlaatuista, vaan ympäriltäni löytyi muitakin miehiä, jotka tunsivat painon rinnassaan. Tämä jaettu kokemus teki siitä painosta kevyemmän.
Ryhmään osallistuminen on kuitenkin usein vasta alkua toipumiselle. Omalla toipumisen tielläni olen opetellut tervettä itsekkyyttä sekä oman keskeneräisyyteni hyväksymistä. Olisi ollut kaunis ajatus jatkaa ystävinä entisen kumppanin kanssa, mutta itselleni tunneyhteyden purkaminen on vaatinut rajun irti repäisyn ja keskittymisen omaan elämään. Alkuun se tuntui toivottomalta, mutta oman näköistä elämää onkin rakennettu pala palalta, yritysten ja erehdysten kautta. Olen oppinut vaaliman suhdetta itseeni, on ollut pakko. Kun vierellä ei ole ketään ketä helliä, olen oppinut hellimään itseäni. Yksinolosta on muodostunut arvokasta, pelkällä olemisella on arvonsa. Luonnonvesissä uiminen on tullut osaksi arkeani. Kylmä vesi kangistaa sanotaan, mutta minut se herättää eloon.
Uskon, että vasta eron myötä olen opetellut arvostamaan itseäni ja myös kantamaan vastuun omasta elämästäni. Eikä eron tarvitse aina tarkoittaa rakkauden loppumista, mutta luopumista ja hyväksymistä se useimmiten tarkoittaa. Joskus suurinta rakkautta onkin antaa toisen mennä. Eroryhmän ohjaajana ja eron kokeneena toivon voivani auttaa muita miehiä tälle matkalle, sillä parhaimmillaan vertaisryhmä naurattaa, itkettää ja sitten taas naurattaa, joskus ihan vedet silmissä.
Erityisherkkyys vaikuttaa myös sinkkuna olemiseen, mutta kumpaakaan ei tarvitse häpeillä! Tärkeintä on olla itsensä ja oman herkkyytensä puolella. Oppia rakastamaan ensin itseään – kokonaan ja täysillä.
Itse olen ollut sinkkuna yli 7 – enkä enää häpeile kertoa sitä. Nykyään olen ylpeästi sinkku ja viime vuodet olen ollut sitä ensimmäistä kertaa omasta tahdostani. Toisin oli ennen. Vuosien ajan koin olevani yksinäinen, rikki ja erilainen kuin muut. Silloin myös erityisherkkyyteni kääntyi kaikilla elämän osa-alueilla minua vastaan enkä osannut arvostaa sitä. Myöskään rakkaudessa.
“Miksi olet vielä vapaana?”
Kuulostaako tutulta? Ainakin minulta on kysytty usein, miten voi olla, että olen vielä vapaana? Se voi turhauttaa, jos et ole vapaa omasta tahdostasi.
Ehkä joku miettii, että minussa on pakko olla jotain vikaa, ja toisten mielestä olen liian vaativa. Vastaus on kuitenkin se, etten ole tavannut vielä sitä minulle “oikeaa ihmistä” – ainakaan sopivalla hetkellä. Sinkkuvuosiin on mahtunut myös paljon huonoa tuuria, vääriä miehiä ja huonoja ajoituksia. Myös erityisherkkyydellä on oma roolinsa tässä tarinassa.
Muutama vuosi sitten päätin lopettaa etsimisen. Silloin alkoi elämäni tärkein matka; kasvumatka itseni puolelle. Olen opetellut rakastamaan itseäni ja olemaan itse itselleni paras puoliso. Olen löytänyt todellisen minäni, alkanut ohjautua sisältäpäin ja unohtanut kaikki ulkoapäin tulevat vaatimukset sekä oletukset. Olen myös tutustunut herkkyyteeni – sitä aidosti arvostaen ja kunnioittaen.
Ja kyllä, taidan olla myös hieman nirso, mutta miksi en saisi olla? Olen viimein oppinut arvostamaan itseäni ja silloin pitääkin vaatia itselleen sitä parasta. Ja tiedätkö, uskon, että tulen vielä löytämään sen, mitä olen vuosia odottanut. En edelleenkään aio tyytyä mihinkään, mikä ei tunnu oikealta sieluni sopukoita myöden, mutta nyt luotan tulevaan. Ja samalla tunnen, että näinkin on hyvä. Minä riitän itselleni – ja se on tärkeintä.
Olen opetellut rakastamaan itseäni ja olemaan itse itselleni paras puoliso. Olen löytänyt todellisen minäni, alkanut ohjautua sisältäpäin ja unohtanut kaikki ulkoapäin tulevat vaatimukset sekä oletukset
Millaista on olla erityisherkkä sinkku?
Tämä ei aina ole täysin kivuton yhdistelmä. Vuosia koin vaikeaksi olla erityisherkkänä sinkkumarkkinoilla ja samaan aikaan olla rehellinen itselleen. Erityisherkille on lisäksi normaalia olla huolissaan siitä, tekevätkö he oikean valinnan puolisonsa suhteen.
Olen myös kokenut itseni usein väärinymmärretyksi ja vääränlaiseksi. Olen kokenut, että miehet usein pelästyvät herkälle ominaista voimakasta intensiteettiä ja sitä, että näytän tunteeni avoimesti. Myös tämä rikas tunne-elämä voi säikäyttää. Yleensä ihastunkin kovaa – tai en sitten ollenkaan. Toki välimuotojakin on mahtunut mukaan, mutta ne eivät ole johtaneet tapailua pidemmälle.
Koen, että erityisherkälle sinkulle on tavallista haastavampi löytää sopivaa kumppania – sellaista, joka ymmärtää herkkyyteen kuuluvat piirteet ja osaa myös arvostaa niitä. Nähdä erityisherkkyyden lahjana ja ominaisuutena, josta myös toinen osapuoli pääsee nauttimaan. Koenkin tärkeäksi löytää ihmisen, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen ja näkee erityisherkkyyden vahvuutena.
Miten herkän elämyshakuisuus vaikuttaa sinkkuuteen?
Itselläni sinkkuelämän haasteisiin on vaikuttanut myös se, että olen elämyshakuinen erityisherkkä. On ollut haastavaa tasapainoilla näiden välillä. Elämyshakuisessa herkässä yhdistyvät herkän tunteellisuus ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus. Lisäksi kaipuu vaihteluun ja uusiin seikkailuihin ohjaa usein elämyshakuisen herkän valintoja myös ihmissuhteisiin liittyen.
Pelkkään elämyshakuisuuteen ja rakkauteen tyypillisesti yhdistetään ohimenevät suhteet, näin kirjoittaa Elaine Aron. Elämyshakuiset herkät kuitenkin tekevät usein itsensä kanssa kompromissin ja lopulta sitoutuvat – etsiessään herkkien kaipaamaa syvää yhteyttä ja aitoa rakkautta. Toisaalta he myös usein pelkäävät sitoutumista, koska eivät haluaisi menettää vapauttaan tai pelkäävät suhteessa tylsistymistä, kirjoittaa Aron.
Koenkin tärkeäksi löytää ihmisen, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen ja näkee erityisherkkyyden vahvuutena.
Mitä kannattaa huomioida, jos tapailee erityisherkkää?
Ei kannata heti pelästyä erityisherkän avoimuutta, suuria tunteita ja intensiivisyyttä, vaan olisi hyvä sallia herkän olla sellainen kuin on. Me myös huomaamme kaiken – ne pienetkin asiat. Analysoimme kaikkea kokemaamme ja näkemäämme, tahdoimme tai emme. Meillä on niin sanotusti tuntosarvet pystyssä 24/7.
Lisäksi erityisherkillä on vahva intuitio ja usein luotammekin siihen – ehkä sitä kannattaa myös toisen välillä kuunnella. Keskustelu ja hyvä kommunikaatio on meille erityisen tärkeää. Jos uskaltaa antaa ja avata itseään erityisherkälle, saa myös itse paljon. Tarvitsemme kuitenkin paljon omaa aikaa palautuaksemme, myös niistä kivoista asioista, eli tasapaino oman tilan ja läheisyyden suhteen on tärkeää.
Toiselta osapuolelta tarvitaan myös kärsivällisyyttä, empatiakykyä ja aitoa halua tutustua herkkyyden moniin ominaisuuksiin. Pienet asiat myös merkitsevät meille enemmän kuin arvaatkaan. Meille läsnäololla, huomionosoituksilla, kosketuksella, äänenpainolla, katseilla ja sanavalinnoilla on valtavan suuri merkitys.
Kun meidän kanssa syntyy yhteys ja luottamus, me annamme toiselle todella paljon sekä tarjoamme hyvin rikasta ja värikästä elämää. Ja koska rakastamme läheisyyttä ja toisen huomioimista, erityisherkkä harvoin jättää ketään kylmäksi! Meiltä saa usein sellaista rakkautta ja lämpöä, jonka syvyyttä ei voi ymmärtää, ellei sitä itse koe.
Jos uskaltaa antaa ja avata itseään erityisherkälle, saa myös itse paljon.
10 lempeää vinkkiä erityisherkälle sinkulle – näin olet itsesi puolella:
Tutustu itseesi. Itsetuntemus on lähtökohta kaikelle.
Luota itseesi ja intuitioosi.
Arvosta herkkyyttäsi ja huolehdi omasta ajasta.
Puhu avoimesti herkkyydestäsi äläkä yritä olla jotain muuta.
Vältä kertomasta itsestäsi ihan kaikkea ensitapaamisella.
Älä koskaan muuta itseäsi kenenkään toisen takia.
Älä tyydy. Ansaitset vain parasta.
Uskalla heittäytyä äläkä pelästy, jos alun huuman jälkeen tunteet hieman viilenevät.
Ole ensisijaisesti itse itsesi paras puoliso.
Opettele ensin rakastamaan itseäsi ja sitten vasta toista.
Monen suorittajan pinnan alla voi piillä sekoitus kiltteyttä, perfektionismia, ylikontrolliin taipuvaisuutta sekä sotkuinen mytty häpeän ja riittämättömyyden tunteita. Suorittajat ja sitä kautta väsyjät ovat usein myös erittäin tunnollisia. Sellaisia, joilla tunnollisuus on mennyt yli.
Tunnollisuus on aisoissa pysyessään ihailtava ominaisuus. Tunnollinen on työpaikan, perheen ja arjen työmyyrä, joka pitää pyörät pyörimässä, kantaa vastuunsa, tekee mitä lupaa ja vie asiat loppuun saakka. Yltiöpäinen tunnollisuus voi kuitenkin olla vaarallinen ominaisuus tunnolliselle itselleen.
Mistä tietää, että tunnollisuus on mennyt överiksi? Tunnistatko itsesi näistä:
Lupaudut tehtäviin ja projekteihin, vaikka to do -listasi olisi jo valmiiksi epäinhimillisen täynnä.
Et saa lupaa levätä, ennen kuin kaikki on valmista. Keskeneräisyyden keskellä on mahdotonta rentoutua.
Aikataulutat elämässäsi kaiken, jotta pystyt pitämään tehtävät hallinnassasi. Ei riitä, että teet tiukat tehtävälistat työajallesi, vaan aikataulutat myös vapaa-ajan. Osaat ehkä priorisoida, mutta yksikään tehtävistä ei deletoidu listaltasi. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä ja sisäinen pakko käskee tehdä ne kaikki hyvin ja kunnolla.
Elämässäsi on paljon rutiineja tai asioita, jotka vain “kuuluu tehdä”, vaikka kukaan tai mikään ei tosiasiassa odota niitä tehtäväksi – paitsi sinä itse.
Elämästä häviää jousto. Koska tärkeitä tehtäviä on niin paljon, yllättävät asiat ovat vaarassa kaataa koko paletin, jolloin tingit unesta ja omasta ajasta. Omaa aikaa on vain harvoin, sillä sille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Vain harvoin, esimerkiksi loma-aikoina, sinulla on aikaa tehdä asioita, jotka ovat kivoja, mutta joista ei ole mielestäsi varsinaisesti hyötyä kenellekään.
Unohdat, että myös sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeää. Se on tehtävälistoillasi jonossa vasta sitten, kun kaikki muu on hoidettu, tehty ja huolehdittu. Lopulta tosiasia on, ettei sille jää vuorokaudessa tunteja lainkaan.
Tunnet, että kaikki on sinun vastuullasi ja harteillasi, ja tunnet, että on sinusta kiinni voivatko läheisesi hyvin tai pärjätäänkö työpaikalla. Koet, että kaikki kaatuu, jos sinä vähän hellität.
Joskus tunnet, että kiltteyttäsi ja taipumustasi myöntyä käytetään hyväksi. Mietit kuitenkin, että on parempi joustaa ja suostua, sillä muuten sinulle tulee kamala olo.
Murehdit usein, loukkasitko toista tai otitko kaikki huomioon. Mietit, oletko tarpeeksi hyvä ystävä, alainen, kollega, puoliso, lapsi tai vanhempi, ja muistitko huomioida kaiken.
Väsyt tehtäviin ja vastuun kantamiseen, mutta teet kaiken silti. Levätä ei saa, ennen kuin kaikki järjestyksessä, suoritettu ja hoidettu.
Jos jokin näistä kohdista – tai kaikki – tuntui tutulta, omaa tunnollisuuttaan kannattaa hiljalleen kyseenalaistaa.
Kirjoittaja Anu Tevanlinna on psykologi ja valmentaja, jonka toinen tietokirja Muutos mielessä – kohti omannäköistä elämää (Atena, 2022) tarjoaa mielen työkaluja elämänmuutoksen toteuttamiseen.
Kuva: Riikka Kantinkoski / Atena Kustannus
Haaveiletko muutoksesta elämäntyyliin, uraan, arkeen tai elintapoihisi, mutta lykkäät aloittamista kerätäksesi rohkeutta?
Elämänmuutos on askel kohti tuntematonta, joten myös jännitys, epäily ja huoli ovat luontainen osa sitä. Rohkeus ei kuitenkaan ole sitä, etteikö muutos pelottaisi. Se on sitä, että toimii pelosta huolimatta.
Kirjani Muutos mielessä (Atena, 2022) kokoaa muutoksen mielentaitoja ja elämänmuutosta tukevia harjoituksia. Kokosin niistä neljä vinkkiä Sinulle, joka kaipaat rohkeutta siirtyäksesi haaveilusta toimintaan.
1. Tunnista, mihin tarvitset rohkeutta
Pyri ymmärtämään, mikä muutoksessa tarkemmin ottaen pelottaa tai mietityttää. Minkä kohtaamiseen tarvitset rohkeutta tai mikä pidättelee vanhassa?
Ennakoitko epäonnistumista, pelkäät pettymystä tai murehdit hukkaan heitettyä aikaa, jos muutos ei onnistuisikaan? Vai arveletko muiden arvostelevan tavallisuudesta poikkeavia valintoja? Tai ehkä tuntematon jännittää ja epävarmuus ahdistaa. Ajatusten ja tunteiden tunnistaminen tuo selkeyttä, joka auttaa ratkaisujen löytämisessä.
2. Aloita muutos arvoista
Vetovoimainen päämäärä tuo magneettimaisen voiman. Uskallus muutokseen kasvaa ja myös muutokseen liittyviä pelkoja on silloin mielekästä kohdata.
Vetovoima löytyy muutoksen henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä. Ethän siis tavoittele jotain vain siksi, että toinen odottaa, toivoo tai vaatii sitä?
Pohdi, mikä on sinulle aidosti tärkeää eli mitkä ovat arvosi. Millaista on juuri sinulle hyvä elämä? Mille haluat antaa painoarvoa arjessasi ja mikä on vähemmän tärkeää? Minkä eteen olet aidosti valmis ponnistelemaan? Suo aikaa toiveidesi tutkimiseen.
3. Myötätunnosta muutosvoimaa
Harva elämänmuutos on silkkaa onnistumisten riemujuhlaa. Epäonnistumisia, takapakkeja ja epäonnisia sattumia voi tulla eteen. Muutosrohkeus vahvistuu, kun tiedät osaavasi huolehtia itsestäsi vaikeuksien hetkellä.
Harjoittele siis suhtautumaan itseesi myötätunnolla myös silloin, kun asiat eivät mene toivotusti. Huolehdi itsestäsi ystävällisyydellä ja siirrä huomio itsekritiikistä siihen, mitä tarvitset ja mikä helpottaa oloasi.
4. Rakenna turvaa
Mitä isompi muutos, sitä pelottavammalta se todennäköisesti tuntuu. Pieniin tekoihin on helpompi löytää uskallusta, joten aseta minitavoitteita ja tee mikromuutoksia. Kun muutos on sidottu arvoihisi, pienelläkin valinnalla tai teolla on myönteinen vaikutus elämääsi.
Myös tuki tuo turvaa, mikä vahvistaa uskallusta. Etsi vertaistukiryhmä, ota avuksi ammattilainen tai hae tukea läheisistäsi. Vaikka muutoksen päähenkilö olet sinä, ei muutosta tarvitse tehdä yksin.
Kokeile aluksi konkretisoida pienin mahdollinen teko, joka tekisi arjestasi parempaa. Voitko toteuttaa sen heti?
Lue lisää muutokseen tarvittavista mielentaidoista psykologi Anu Tevanlinnan kirjasta Muutos mielessä – kohti omannäköistä elämää. Kirjasta löydät harjoituksia myös yllä esiteltyjen mielentaitojen vahvistamiseksi.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavaksi kirjailija, terapeutti ja Ihminen tavattavissa -kasvuohjelman perustaja Tommy Hellsten kertoo, mitä hänelle tulee eri sanoista mieleen.
SUORITTAMINEN – jotain jonka täytyy nousta olemisesta niin, että oleminen ohjaa suorittamista. Muuten se riistäytyy käsistä ja villiintyy.
KOHTAAMINEN – nousee kyvystä olla läsnä ja oman varjon tiedostamisesta. Toista ei voi nähdä ellei ensin näe itseään.
JOHTAJUUS – sillä palvellaan toisia, ei itseä.
KESKENERÄISYYS – koskee meitä kaikkia, toiset vain eivät ole siitä tietoisia.
NÖYRYYS – todellisuudentajua ja rohkeutta.
TIETOISUUS – syntyy kun alkaa tutkia itseään. Toisia tutkimalla sitä ei synny.
KUNNIOITUS – nousee sielun oikeudesta vapauteen. Kunnioitus syntyy sinne, missä tämä ymmärretään. Mitä syvemmin on kohdannut itseään ja nähnyt omaa keskeneräisyyttään, sitä helpompi on kunnioittaa muita.
YHTEYS – paikka, johon rakkaus hakeutuu, salamannopeasti.
RIITTÄMÄTTÖMYYS – vain riittämättömänä voi riittää.
LEVOLLISUUS – syntyy sinne, missä rakkaus otetaan vastaan. Hätä poistuu, kun astuu rakkauden antamaan turvaan.
RAKKAUS – kaikki tietävät, mitä rakkaus on, vaikka kukaan ei tiedä mitä rakkaus on.
SIELU – sielu muistaa, mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Me unohdamme ja tehtävämme elämässä on alkaa muistaa.
Tommy Hellstenin uutuuskortit puhuvat rakkaudesta, joka tekee meidät näkyväksi ja ravitsee meitä. Sen turvassa saamme levätä. Sen turvassa uskallamme kohdata itsemme ja maailman. Katso kortit täältä.
Toiset ihmiset ovat kuin sosiaalisia kissaeläimiä. He sukkuloivat seurueesta toiseen ja reagoivat nokkelasti keskustelussa tapahtuviin muutoksiin. Toisille rentoutuminen on vaikeampaa. On vaikea keksiä keskustelun aiheita, ja pää lyö herkästi tyhjää, jos joku esimerkiksi heittää jonkun spontaanin vitsin, johon pitäisi vastata. Sopivat sanat löytyvät usein vasta myöhemmin. Itse kuulun sosiaalisesti herkkänä ihmisenä jälkimmäiseen ryhmään. Etenkin nuoruudessani rentoutuminen suurissa ihmisryhmissä oli minulle erittäin vaikeaa, mutta iän myötä olen löytänyt keinoja olla rennommin oma itseni sosiaalisissa tilanteissa.
Psykologinen tutkimus tuntee edellä kuvatun lukkoon menemisen kokemusmallin varsin hyvin. Ensisijaisesti taipumusta salpautua välittää perusluonteemme, mutta salpautumista voimistaa usein oma pyrkimyksemme kätkeä se muilta. Pyrkimys kätkemiseen käynnistää puolestaan dominonappuloiden kaatumisen kaltaisen efektin, jossa siirrymme tarkkailemaan itseämme ulkomaailman sijaan. Tässä itsetarkkailun tilassa sekoitamme itsetarkkailumme siihen, että muut ihmiset tarkkailevat meitä ja huomaavat sosiaalisesta epämukavuudestamme pienimmänkin vivahteen. Tämä lisää usein edelleen pyrkimystämme piilottaa salpautumisen kokemus, mikä lisää itsetarkkailua ja näin kierre on valmis.
Älä yritä piilottaa ujouttasi
Kun reagoimme omaan salpautumiseemme kätkemällä sen, se voimistuu ja pitkittyy. Avain kokemusmallin purkamiseen onkin lakata piilottamasta omaa salpautumista muilta, sekä kääntää tarkkaavuus ulospäin muihin ihmisiin itsetarkkailun sijasta. Tässä muutama vinkki siihen, miten se onnistuu:
1. Pyri olemaan kätkemättä salpautumistaipumustasi muilta. Sosiaalinen rohkeus ei ole muuttumista joksikin mitä emme ole, vaan sitä, että olemme aidosti oma itsemme.
2. Pyri kääntämään sosiaaliset tuntosarvesi muiden ihmisten tarkkailuun itsetarkkailun sijasta. Voit tietoisesti pyrkiä kääntämään tarkkaavuutesi muihin ihmisiin keskittymällä esimerkiksi muiden ihmisten kehon kieleen.
3. Keskity oppimaan toisista ihmisistä. Voit tarkoituksella ja avoimin mielin pyrkiä oppimaan toisesta jotakin. Muihin ihmisiin keskittyminen saa meidät usein unohtamaan itsemme, sen miltä meistä tuntuu tai miltä näytämme.
4. Keskity yhteen ihmiseen kerralla. Usein meidän on helpompi kohdata yksittäinen ihminen kuin ryhmä ihmisiä. Voitkin muokata tilannetta mieluisammaksi pyrkimällä keskittymään yhteen ihmiseen kerralla, vaikka ympärillänne onkin useampia ihmisiä.
5. Juttele siitä, mikä teitä yhdistää. Yleensä toimiva jäänmurtaja on keskustella jostain, mikä yhdistää sinua ja keskustelukumppaniasi. Jos et tunne henkilöä vielä, niin keskustele tilanteesta, jonka sillä hetkellä jaatte.
6. Kerro jotain pintaa syvempää itsestäsi. Kun puhut avoimesti itsestäsi, synnytät psykologista turvallisuutta ja myös muut uskaltavat paremmin olla oma itsensä. Tästä on puolestaan seurauksena hedelmällisempää kanssakäymistä.
Nuoruudessani verkostoitumistilanteet ja juhlat ahdistivat minua. Taustalla oli uskomus, että minun täytyy olla jotain muuta kuin olen. Nykyään olen hyväksynyt, että minusta ei koskaan tule ulospäinsuuntautunutta sosiaalista kissaeläintä, mutta samalla olen ymmärtänyt, että myös sosiaalisesti herkän yksilön sosiaalisilla voimavaroilla voi pärjätä varsin hyvin sosiaalisissa tilanteissa.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija-palvelu on kehitetty sosiaalisesti herkille ja sosiaalisesta jännittämisestä kuormittuville. Se tarjoaa luotettavaa tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman ja asiantuntijan ohjausta. Lue lisää Ujonrohkaisija-palvelusta TÄÄLTÄ.
Aikaa on meillä kaikilla 24 tuntia vuorokaudessa. Lisää aikaa saa käyttöönsä vain luopumalla jostakin aikaavievästä.
Miten kiireen keskellä voisi luoda tilan tuntua arkeensa?
1. Keskity vain yhteen asiaan kerrallaan. Saat nopeammin valmista, kun et jatkuvasti jaa huomiotasi moneen asiaan etkä kuluta turhaan aikaa orientoitumiseen ja siirtymiin asioiden välillä.
2. Ota työtehtävien väliin pieniä taukoja. Jos lyhennät pitkää silpputyölistaa, ota aina työtehtävän raksittuasi viisi syvää hengitystä. Jos taas teet keskittymistä vaativaa luovaa työtä, kokeile 45–50 minuutin työsyklejä ja 10–15 minuutin taukoja. Tauolla hengitä ja liiku lempeästi, nouse ainakin työtuolista! Säilytät virkeytesi pidempään.
3. Vaali siirtymiä asioiden välillä. Älä yritä hypätä yhdestä asiasta suoraan seuraavaan. Tarvitsemme tekemisten ja elämänkokemusten jälkeen jälkihöyry- ja prosessointiaikaa. Monet edessä olevat tärkeät asiat puolestaan vaativat orientoitumista jo ennakkoon. Anna huomiosi viipyä menneessä tärkeässä kokemuksessa – ja vähitellen suuntautua seuraavaan.
4. Kytkeydy luontoon ja tunnustele vuodenaikoja. Kesä kestää kauemmin, kun olet aidosti läsnä kesäaamuissa ja -illoissa, näet syksyn lehdet ja viipyilevät värit. Kun elämä ei tapahdu pelkästään omassa kiireisessä mielessä, huolissa tai älylaitteissa, ehdit oikeasti huomata vuodenkierron ja nauttiakin siitä.
5. Ole tarkkana siitä, mille ja millaisilla ehdoilla sanot kyllä. Aseta rajoja sille, mihin suostut. Rajat ei tarkoita, että kaikesta pitäisi kieltäytyä, mutta huomaa, millaisia aikatauluja (ja jopa ruuhkia) elämääsi syntyy. Rajat tarkoittavat paitsi ei:n sanomista, sen tiedostamista, millä ehdoilla sanot kyllä. ”En ehdi saada tätä valmiiksi huomiseksi, mutta maanantaiksi kyllä.” ”Olisi ihana nähdä tänään, mutta otetaanko mieluummin ensi viikolla? Muuten illasta tulee liian tukkoinen.”
6. Heittäydy siihen, mikä sinua kutsuu. Valitse arkeesi ainakin aika ajoin tekemistä, joka vetää sinua puoleensa, ilman tulosvaatimuksia. Jotain sellaista, johon uppoudut siksi, että se on niin antoisaa. Aika saattaa kyllä vilahtaa kuin huomaamatta, mutta pääset flow-tilaan, jolloin muut asiat unohtuvat ja nautit jokaisesta hetkestä sellaisena kuin se on.
Kaipaatko arkeesi lisää taika-aikaa? Tutustu Katri Syvärisen ihanaan, inspiroivaan kirjaan Vuoden paras päivä.
Jos ihmisellä on narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistisia piirteitä ovat ne pysyvä osa persoonaa ja nuo piirteet esiintyvät jokaisella elämän eri osa-alueella, niin työssä kuin vapaallakin.
Narsistiset piirteet aiheuttavat haittoja nimenomaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Empatiakyvytön ja äärimmäisen itsekeskeinen ihminen voi olla johtajana hyvin julma ja vahingollinen alaisilleen, sekä koko työyhteisölle.
Mitä enemmän ja pidempään narsistisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä, sitä enemmän ja vaikeammin narsistiset piirteet tulevat näkyviin.
Tutkimusten mukaan narsisteja on johtavissa asemissa paljon, jopa joka neljäs. Erityisesti ne yritykset, jotka etsivät rohkeita johtajia, voivat saada johtajaksi narsistin.
Narsistisia piirteitä omaavat tai narsistit hakeutuvat herkemmin johtaviin asemiin mm. heillä olevan ylemmyyden tunteen, kontrollin tarpeen ja oikeutuksenkin tunteen saattelemina.
Viisi merkkiä, joista voi tunnistaa narsistisen esihenkilön
1. Jatkuva ihailun tarve
Narsismin ydinongelmiin kuuluvat heikko itsetunto ja horjuva minäkuva. Epävarmuus on syvällä itsessä ja se on syntynyt jo varhain lapsuudessa vaillinaisen kasvatuksen johdosta.
Epävarmuutensa vuoksi narsistinen esihenkilö tarvitsee suuressa määrin ihailua ja nostatusta, jatkuvaa varmistusta sille, että on varmasti riittävä ja tarpeeksi.
Kuin pieni lapsi hän tarvitsee varmistuksen sille, että on hyvä ja hänestä takuu varmasti pidetään ja rakastetaan.
2. Empatiakyvyttömyys
Ihminen, joka ei tunne empatiaa ei yksinkertaisesti kykene asettumaan toisen asemaan.
Empatiakyvyttömyys johtaa narsistisen esihenkilön kylmään ja tunteettomaan toimintaan, jossa alaisten ajatuksille, kokemuksille ja tunteille ei ole tarvetta eikä sijaa.
Tutkimusten mukaan narsistien kyky tuntea empatiaa on alentunut tai se loistaa poissaolollaan.
Tutkimuksista tiedetään myös, että vaikka narsisti tuntisikin joissain määrin empatiaa hän voi päättää jättää käyttämättä tuon tunteen, siis ohittaa sen. Tämä väistämättä tuo suuria ongelmia missä tahansa ihmissuhteissa, niin työpaikalla kuin muuallakin elämässä.
3. Kääntää omat virheet muiden syyksi
Narsistisen ihmisen itsetunto on äärimmäisen huono, niin huono ettei hän yksinkertaisesti kykene tarkastelemaan itseään ja omaa toimintaansa rehellisesti, koska jos hän niin tekisi romahtaisi koko maailma ja oma todellisuus. Tätä on siis vältettävä viimeiseen asti, keinoja kaihtamatta.
Narsistit ovat usein myös hyvin vaativia täydellisyyden tavoittelijoita, joka kohdistuu niin itseen kuin kaikkiin muihinkin.
Täydellisyyden saavuttaminen on kuitenkin mahdotonta, koska sitä ei ole edes olemassakaan. Tämä on narsistille hyvin tuskallista ja voi herättää suurta narsistista raivoa ja kateutta, jonka alaiset saavat tuntea nahoissaan narsistin peilatessa kaikkea epäonnistumistaan muihin.
4. Epävakaus ja arvaamattomuus
Narsisteilla on yleensä hyvin heikot tunnetaidot, eli kyky havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Pettymyksen tai kateuden tunteet voivat olla äärimmäisen vaikeita, jopa mahdottomia tunnistaa, sietää ja käsitellä.
Narsistisesta peilaamisesta puhuttaessa tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kateuden tunteen ilmestyessä, hän voi tuntea käsittämättömän suurta vihaa ja syyttää muita kateellisiksi ja kyvyttömiksi käsitellä omia vaikeita tunteita.
Narsistinen johtaja voi kaikessa epävakaudessaan ja arvaamattomuudessaan olla ensin hyvin hurmaava, oikeudenmukainen ja muita liiaksikin huomioonottava ja muuttua salamannopeasti muita halveksuvaksi, syytteleväksi ja ilkeäksi.
Takuuta siitä millä tuulella narsistinen johtaja tänään tai huomenna on, ei koskaan ole. Tämä tekee työnteosta äärimmäisen kuluttavaa erityisesti henkisesti.
5. Loukkaantumisherkkä marttyyri
Huono itsetunto, horjuva minäkäsitys sekä suuri alttius raskaalle häpeän tunteelle aiheuttavat sen, että narsisti tarkkailee jatkuvasti ympäristöään:
Kuka on minua vastaan ja kuka puolellani?
Usein narsisti esimies suosiikin tiettyjä alaisia samalla manipuloiden heitä uskomaan olemaan jotain erityistä. Lopulta tilanne kääntyy kuitenkin päälaelleen ja hän syyttää alaistaan kyvyttömyydestä ja epäonnistumisesta ja ottaa uuden jäsenen siipiensä alle.
Kaikessa epävarmassa herkkyydessään (joka harvoin näkyy ulospäin) narsistinen esihenkilö on hyvin loukkaantumisherkkä ja saattaa pyhittää vaikka lopuuelämänsä kostaakseen jonkin vääryydeksi kokemansa hyvin turhan tai pienenkin asian.
Miten narsistisen esihenkilön kanssa voi toimia?
Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis hyvin vaativa, kylmä ja arvaamaton persoona, jonka manipuloinnin taidot ovat usein hioutuneet timantin koviksi.
Näiden persoonien työ esihenkilön asemassa voi tuottaa hyvää tulosta yrityksille, tai ajaa alas kaiken toiminnan. Olipa työn tulos mikä tahansa on selvää, että alaiset kärsivät ja voivat pahimmassa tapauksessa menettää jopa mielenterveytensä, sekä työkykynsä.
Listasin alle viisi kohtaa, joiden avulla voi selviytyä narsistisen esihenkilön vallasta ja haitallisesta vaikutuksesta.
1. Ole tietoinen omista elämän arvoista ja rajoista
Pitämällä hyvää huolta siitä, että tiedät kuka olet, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi, mitä tarvitset, jotta voit hyvin, mitä ovat ne asiat, joita ehdottomasti tarvitset elämässä, työssä ja ihmissuhteissa jotta voit voida hyvin ja miten sinua saa kohdella ja miten ei ja mihin kaikkeen itse lähdet mukaan ja mihin et, olet varmemmalla maaperällä, jossa sinua ei voi pyöritellä mennen tullen ja ihan miten sattuu.
Narsistisen esihenkilön kanssa yllä olevat ovat ehdottoman tärkeitä. Jos et esimerkiksi ole tietoinen omista taidoistasi voi manipuloinnin mestariksikin nimetty narsisti saada sinut uskomaan, ettei sinusta ykisnkertaisesti ole muuhun, kuin palvelemaan häntä ja hänen tarpeitaan.
2. Pidä huolta itsestäsi
Pidä kiinni työajoista ja töiden määrästä. Jaksamisesi on kaiken a ja o ja siitä sinulla on kaikki oikeus ja velvollisuuskin pitää huolta.
Viimeistään siinä vaiheessa, jos tunnet, ettet pysty vapaa aikana unohtamaan työasioita, sinulla on vaikeuksia unen kanssa tai tunnet epämääräistä ahdistusta yli kahden viikon ajan on syytä pysäyttää tilanne, ottaa etäisyyttä (sairaslomaa) ja pohtia yhdessä ulkopuolisen, ystävien, työterveyshuollon tai terapeutin (ei narsistisen esihenkilön) kanssa mistä on kyse ja miten voit itse vaikuttaa tilanteeseesi.
Huomioithan aina myös sen, että sinä hyvin mahdollisesti olet se, joka joustat. Narsistinen esihenkilö ei yleensä koskaan ole se, joka suostuu vaihtamaan työtehtäviään tai työpaikkaansa tai ennen kaikkea myöntämään omaa vahingollista ja kieroa toimintaansa.
Tämän ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaa sinua säästämään voimia mahdollisesti täysin turhilta taisteluilta tai yrityksiltä keskustella asiallisesti ja löytää hyviä ja molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja.
3. Älä provosoi, älä provosoidu
Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta samalla ehkä kaikista tärkein kohta.
Tunteiden näyttäminen narsistiselle ihmiselle on kuin polttoainetta. Jos esimerkiksi olet poissa tolaltasi, itket tai osoitat haltioitumista häntä kohtaan hän saa tiedon siitä, että hänellä on suurta valtaa vaikuttaa sinuun ja hän tulee käyttämään samoja keinoja myös jatkossa, aina silloin, kun itse niistä hyötyy.
Pysy siis mahdollisimman neutraalina. Jos koet jotain täysin absurdia hänen osaltaan voit vain tokaista: “Ymmärrän ja kunnioitan kantaasi ja huomaan, että minulla on kuitenkin toisenlainen mielipide asiasta ja toivon, että sinäkin pystyt kunnioittamaan minun kantaani asiasta”.
Paras ohje riitatilanteen voittamiseen narsistin kanssa on mielestäni tämä:
“Olet varmaan täysin oikeassa!” Ja seuraavaksi: poistu paikalta.
En koskaan suosittele jäämään haastamaan narsistia sanallisesti/keskustelemalla, koska se voi olla täysin mahdotonta. Tämän hyväksyminen ei ole luovuttamista vaan viisautta lopettaa “peli”, jossa toinen ei ole koskaan noudattanut yhteisiä sääntöjä.
4. Pidä etäisyyttä
Älä koskaan kaveraa narsistisen esihenkilön kanssa vapaalla tai varsinkaan mene mukaan hänen flirttailuun tai ehdotuksiin läheisemmästä suhteesta.
Anna hänelle mahdollisimman vähän ja ympäripyöreitä tietoja henkilökohtaisesta elämästäsi. Voit esimerkiksi sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi: “Pidän työn ja vapaa ajan aina täysin erillään toisista” ja kun hän ei meinaa suostua vastaukseesi, vaan ottaa sen ehkä haasteena voit toistaa samaa lausetta yhä uudestaan ja uudestaan antamatta mitään muuta vastausta. Se on todellakin ihan ok, mutta se vaatii sinulta sinnikkyyttä.
Näin suojaat itseäsi, koska kaikessa tunnekylmyydessä röyhkeydessään hän voi käyttää niitäkin tietoja sinua vastaan jos sellainen hetki suinkin vain tulee.
5. Keskity faktoihin
Jos tämä olisi mahdollista, niin suosittelisin aina kaikkia narsistisen ihmisen kanssa tekemisissä olevia toimimaan seuraavalla tavalla:
Pitäydy aina, vain ja ainoastaan faktoissa, ajattele kaikkia asioita pelkästään järjen kautta ja poista kaikki tunteesi siksi aikaa, kun olet tekemisissä narsistisen ihmisen kanssa.
Toisaalta tämä voi ollakin mahdollista, kun siihen todella keskittyy ja kun sen muistaisi aina ja ihan joka hetki narsistisen ihmisen lähellä ollessa.
Inhimillisillä, empatiaan ja lämpöön kykenevillä ihmisillä on usein luonnollisen kaunis taito uskoa toisen ihmisen sanoihin ja tekoihin. Tämä taito on kuitenkin heitettävä roskakoriin narsistisen ihmisen kanssa tekemisissä oltaessa, koska on hyvin tärkeä tiedostaa se tosiseikka, ettei mikään mitä näet ja kuulet ole välttämättä lähelläkään totuutta tai se voi muuttua täysin päinvastaiseksi hetkenä minä hyvänsä.
Tuon tiedon mukana pitäminen ei suinkaan ole pessimismiä, vaan suurta viisautta ja ennalta varautumista, jota narsistisen ihmisen kanssa toimiessa aina tarvitaan.
Lähes jokainen meistä tuntee elämänsä aikana joskus riittämättömyyden tunnetta.
Omat epärealistiset tavoitteet voivat kuormittaa meitä, mutta lisäksi vertailemme itseämme usein tahattomasti muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Vaikka omasta mielestämme kaikki sujuisi mallikkaasti, voimme kokea riittämättömyyden tunnetta siksi, että joku toinen suoriutuu asioista meitä paremmin.
Olen oppinut vuosien varrella, että tietyt elämänvaiheet ovat sellaisia, joiden yhteydessä riittämättömyydestä puhutaan erityisen paljon. Yksi näistä teemoista on vanhemmuus ja kiireiset ruuhkavuodet.
Lapsen kasvattaminen on ehkä maailman vaikein ja vastuullisin tehtävä. Ei siis ihme, että vanhemmat tuntevat olonsa riittämättömäksi, jos ja kun arki tuo eteen monenlaisia haasteita.
Vanhemmuus on kasvamista ja siihen prosessiin kuuluu olennaisesti se, että välillä meille tulee tunne, että emme ole riittävän hyviä vanhempia. Joskus tämän asian ymmärtäminen auttaa meitä pääsemään ahdistuksesta eroon.
Vaikka naapurin vanhempi leikkii lastensa kanssa ulkona vesisateessa ja ikkunasta leijailee aina tuoreen pullan tuoksu, tälläkin vanhemmalla on varmasti omat hetkensä, jolloin hän on väsynyt ja tuntee olonsa riittämättömäksi.
Opettele olemaan itsellesi armollisempi. Jokaisella vanhemmalla on hyviä ja huonoja hetkiä, emmekä voi kaikki suoriutua samoista asioista täydellisesti. Jos annamme itsellemme luvan olla sellaisia kuin olemme, samalla opetamme lapsille, että erehtyminen ja erilaiset tunteet ovat sallittuja.
Ymmärrämme hyvin sen, että jokainen lapsi on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
