Vaikka elämässäsi on tapahtunut raskaitakin asioita, olet silti pyrkinyt eteenpäin, joskus sokkonakin. Etkä vain pyrkinyt, vaan kun katsot taaksesi, huomaat että myös liikkunut ja päässyt. Olet tullut kauas ja voit onnitella siitä itseäsi tänään, sinä vahva ja rohkea sielu!
Kaiken jälkeen sinulla on kokemus siitä, kuinka elämästä selvitään. Eikä vain juuri ja juuri tai miten sattuu, vaan sittenkin aikamoisen hyvin. En selviytymisellä tarkoita sitä tilaa, jossa loit itsellesi selvitymismallin ja pakenit menneitä kokemuksia laput silmillä. Vaan tätä uutta, jossa vähä vähältä opit kuuntelemaan itseäsi ja oikeasti, ihan oikeasti menemään eteenpäin, uudenlaiseen elämään. Iso hali ja aplodit sinulle!
2. Ainutlaatuinen sinä
Tapasi olla, elää ja liikkua autenttisena sinuna on kaunista. Lisää sitä!
Usko minua. Älä vertaa. Olet uniikki sekoitus kaikkeutta. Sinussa on jotain, mitä muissa ei. Huomaisit sen parhaiten, jos voisit katsoa itseäsi ulkopuolisen silmin. Et vain ehkä ole tottunut kutsumaan itseäsi kauniiksi, mutta sitä sinä todellakin olet. Kaunis ja ihana. Ja seksikäskin, jos tahdot! 😉
3. Hassu ja innostunut
Kun ihastut johonkin asiaan tai ihmiseen (tai vaikkapa koiranpentuun), se tunne on sinussa niin vilpitöntä, söpöä ja ihanaa! Kun pidät jostakin kovasti, on kuin lamppu syttyisi sisälläsi ja silmäsi alkaisivat loistaa. Rakkauden taajuus huokuu sinusta. Olet ihan rusetilla ja polvillasi (ainakin kuvainnollisesti) etkä tiedäkään olevasi silloin aivan yhtä ihastuttava kuin tuo kohde jota katsot tai mietit! Etsiydythän siis ihanien ja positiivisten asioiden pariin mahdollisimman usein, se tekee sinulle hyvää.
4. Uusiutumiskykysi
Kykysi uusiutua ja oppia uutta on ihailtavaa. Heittäydy vain rohkeasti, kaikki tulee menemään hyvin! Kykysi kuunnella aidosti eikä ajatellen, että joo joo, tiedän jo kaiken. Se on jotain hyvin kaunista ja arvokasta.
Tämän elämän aikana sinä olet elänyt niin monta eri elämää – ja tulet vielä elämään. Ja kuinka taitavasti sinä siirryt ja kasvat aina kun aika on. Kun sitä miettii, jää suu auki.
5. Intuitiosi, sisäinen viisaus
Olet hyvin todennäköisesti elänyt lapsuutesi aikana, jolloin missään ei puhuttu itsemyötätunnosta, voimaantumisesta tai oman sisäisen äänen kuuntelusta. Ja katso, minne sinä olet tullut! Sinussa on sisällä vahva intuitio, joka johdattaa oikeille urille, joskus vaikean kautta, mutta lopulta kumminkin.
Et ole aikasi tuotos, et edes sukupuusi. Olet jotain vielä paljon enemmän. Ja kun mietit tarkkaan, sinä tiedät kyllä sen. ❤️
Ihanin terveisin,
Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
Mainosyhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Otavan ja Moreenin kanssa. Huivin ohje on kirjasta Siskoni mun ja muita neuleita (Moreeni, 2022)
Suklaisen ruskea pitkä Mestaripiirros-huivi on saanut inspiraationsa Niina Laitisen suositusta Mestaripiirros-sukkamallista. Huivissa yhdistyvät pörröinen mohair ja tencelmerinovilla. Nopeasti valmistuvan huivin kuvioraportti on helppo oppia ja mukava neuloa. Jos haluat huivistasi hiukan suurikokoisemman ja muhkeamman, voit valita langaksi ohjeen lankaa paksumman Novita 7 Veljestä Nature -langan.
Kohoneulekaavioissa kavennusten ja lisäysten vuoksi neulottavaa kerrosta ei voi suoraan verrata alla olevaan kerrokseen. Aina kannattaa neuloa kerros kerrallaan välittämättä alemmasta kerroksesta.
Luo kaksinkertaisella langalla 83 s ja neulo 1 krs oikein työn nurjalla puolella. Aloita kohoneule ruutupiirroksen 1. kerrokselta: neulo oikeasta reunasta 3 s, toista mallikerta 3 kertaa ja neulo vasemmasta reunasta 5 s. Neulo ruutupiirroksen kerrokset 2–16. Toista sitten ruutupiirroksen kerroksia 17–28, kunnes huivin pituus on noin 195 cm. Neulo vielä kerrokset 29–36. Päätä s:t neulomalla oikeat s:t oikein ja nurjat nurin.
VIIMEISTELY
Höyrytä valmis huivi kevyesti. Pese valmis huivi käsin.
Siskoni mun -kirjasta löydät Niina Laitisen rakastettuihin neulemalleihin perustuvia neulepuseroita ja -takkeja, torkkupeiton sekä pienempiä neuleita kämmekkäistä baskeriin. Innostavaa neulottavaa löytyy niin aloitteleville kuin edistyneille neulojille.
Yksi yleinen teema, johon törmään psykologin asiakastyössäni on, että sosiaalisten tilanteiden kohtaamisesta huolimatta sosiaalinen jännittäminen ei helpota. Yleinen logiikka sosiaalisen jännittämisen helpottamiseen on seuraava; Kun kohtaat jännittäviä tilanteita riittävästi, jännittäminen helpottaa. Kun hyppäämme uimatornista kymmenen kertaa, niin kymmenennellä hypyllä pelkoreaktio ei ole enää niin suuri, koska olemme oppineet aiemmista hypyistä, että hyppy on lopulta vaaraton.
Täysin sama periaate pätee suurimmaksi osaksi sosiaalisten tilanteiden kohtaamiseen, mutta ei aina. On valtava määrä yksilöitä, jotka työssään tai vapaa-ajallaan kohtaavat sosiaalisia tilanteita säännöllisesti ja silti jännittävät niitä. Tässä on usein taustalla pyrkimys sosiaalisen jännittämisen piilottamiseen, joka kumpuaa herkkyydestä muiden ihmisten negatiivisille arvioille.
Piilottamisen taustalla on usein uskomus, että muut ihmiset arvioivat meitä jännittämisemme vuoksi negatiivisemmin. Usein ihmiset kuvaavatkin esimerkiksi esiintymistilanteissa, että eivät jännitä niinkään itse tilannetta, vaan juuri oman esiintymisjännityksensä näkymistä muille ihmisille. Monella ydinpelkona ei siis ole varsinaisesti itse sosiaalinen tilanne, vaan oman jännittämisen näkyminen muille kyseisessä sosiaalisessa tilanteessa.
Kun yksilöt pelkäävät tulevansa negatiivisesti arvioiduksi oman jännittämisensä vuoksi, he kokevat usein pakottavaa tarvetta piilottaa oma jännittämisensä. Jännittämisen piilottaminen puolestaan käynnistää itsetarkkailun kokemusmallin, jossa suuri osa energiasta menee piilottamisen onnistumisen tarkkailuun. Kun keskitymme sosiaalisen tilanteen ja muiden ihmisten sijaan siihen, kuinka hyvin onnistumme jännittämisemme piilottamisessa, korjaavat positiiviset kokemukset menevät meiltä ohitse. Tämän vuoksi aivomme eivät koskaan opi, että hyppy sosiaaliseen tilanteeseen oli pohjimmiltaan vaaraton. Voimme kuitenkin pyrkiä korjaamaan asiaa seuraavien ohjeiden avulla:
1.Anna jännittämisen elää omaa elämäänsä pyrkimättä siitä eroon. Kun et pyri jännittämisestä eroon, se menee nopeammin ohi, etkä jää siihen samalla tavalla lukkoon.
2.Anna jännittämisesi näkyä muille ihmisille. Kun annat jännittämisesi näkyä muille ihmisille, opit huomaamaan, että muut eivät suhtaudu siihen yhtä negatiivisesti kuin kuvittelet.
3.Kerro jännittämisestäsi avoimesti muille ihmisille. Kun puhut jännittämisestäsi avoimesti muille, huomaat, että muut suhtautuvat sinuun kannustavammin kuin kuvittelet.
Jännittäjät usein kertovat minulle, että haluaisivat oppia suhtautumaan sosiaalisiin tilanteisiin rennommin. Avain ei kuitenkaan ole siinä, että oppii suhtautumaan sosiaalisiin tilanteisiin rennommin, vaan siinä, että oppii suhtautumaan omaan jännittämiseensä rennommin.
Kun näytämme jännittämisemme muille avoimesti, kohtaat ydinpelkoamme, että jännittämisen paljastuminen muille olisi vaarallista. Toki joku saattaa ajoittain huomauttaa jännittämisestämme jotain ikävää. Tätäkään ei pidä kuitenkaan pelätä, vaan tämä on kuin hierontaa juuri oikeaan kipupisteeseen. Tämän seurauksena opimme sietämään paremmin negatiivisia arvioita ja opimme, että vaikka ne saattavat tuntua hetken ikävältä, niihin ei kuole.
Kurkkaa myös Joni Martikaisen uusi Rohkaisukirja ujoille, joka käsittelee mm. sosiaalisten tilanteiden jännittämisen helpottamista, sosiaalista herkkyyttä sekä käytännön keinoja löytää tasapaino.
Joulu on maagista aikaa. Eikä vain siksi, että kultaiset köynnökset koristavat kuusta ja on loma, ja perheet mahdollisesti kokoontuvat yhteen – vaan ihan oi-ke-as-ti.
Yule eli joulu oli olemassa jo kauan ennen kuin limutehtaan joulupukki punaisessa nutussaan alkoi vierailla kodeissamme. Siis se naapurin setä. Yulea on vietetty yleensä 21.12. eli talvipäivänseisauksen kohdalla. Se on valon juhla, ja valoa on syytäkin juhlia kun syksyn ja talven pimeyden pisin aika on voitettu, ja valon määrä alkaa jälleen lisääntyä. Valoa houkutellaan esiin kynttilöin ja tuoden tuiketta talven pimeyteen – tai jos pakkasherra on meitä suosinut, hohtamaan kilpaa valkoisten hankien kanssa. Keskitalven tunnelma on toiveikas, kun uusi sykli kohti valoa ja kasvua taas käynnistyy. Me teimme sen! Nyt päivät kirkastuvat ja mielet niiden mukana.
Vaihtoehto joulukuuselle
Kuuselle on Yulen juhlinnassa olemassa vaihtoehto: puuhalon rituaalinen polttaminen. Puu kaadetaan tätä varten jo keskellä kesää. Se kuivuu koko syksyn ja talven keskellä se sitten yhteisöllisesti poltetaan. Tuhka kerätään talteen seuraavaksi vuodeksi suojaamaan vahingoilta. Minä ehkä levittäisin sen kodin ympärille suojaavaksi piiriksi ja ripottelisin kukkapenkkeihin. Rituaali on alkujaan germaaninen, kuten moni meille omaksuttu juhlapyhien tapa toimia. Skandinaviassa halko esiintyy edelleen – kynttilänjalkana! Muistan jopa askarrelleeni puukäsitöissä alakoulussa vastaavan: pölli laitettiin halki
ja porattiin tuikuille reiät. Puiseen halkoon voi myös kirjoittaa toiveita ja kiinnittää paperinauhaa ja sitä solmiessa tehdä toiveita tulevalle vuodelle.
Perinteiset esineet ja käsityöt elävät kanssamme ilman, että välttämättä tiedostamme niiden alkuperäistä merkitystä. Lapsuuteni kodissa tehtiin suuresta kelomännystä jätkänkynttilä. Se roihusi usein joulun aikaan etupihan syvässä hangessa. Sen ympärillä ei 80-luvulla kuiskittu tietoisesti toiveita hangessa, mutta rutikuiva puu paloi suurella liekillä valaisten jopa lähimetsän reunan ja oli vaikuttava näky keskellä talven kylmyyttä.
Pukilla pelottelua ja muita perinteitä
Suomalaisen perinteen pukki oli kaikkea muuta kuin se punaiseen nuttuun pukeutunut, hou-houta hohottava limsafirman edustaja. Meillä sarvipäinen ukko viskasi säkillisen perunoita tupaan – siis jos oltiin oltu kiltisti. Kun oma lapseni kasvaa, olisikin hauskaa korvata mukava valkopartainen pukki sarvipäisellä kolistelijalla. Se huutelisi rappukäytävässä “Onko täällä kilttejä lapsia?” niin uskottavasti, että tuhmat aikuisetkin pakenisivat piiloon sängyn alle. Vähän säpinää joulupyhiin!
Lapsuuden kotini traditioihin on kuulunut joulusaunan jättäminen lämpimäksi myös tontuille: viimeiset löylyt heitetään aina saunatontun saunottavaksi. Teen yhä näin, vuodenajasta riippumatta. Saunatonttu on syytä pitää tyytyväisenä, jotta säilyy saunarauha (eikä sauna pala). Jouluna tontuille jätetään kuusen alle tai tonttuoven eteen pipareita ja pientä purtavaa.
Käsitöihin uppoutuminen tuo läsnäoloa
Käsitöitä tehdessäni ja askarrellessani olen luomisen kautta yhteydessä joulunajan magiaan. Tämä taika liittyy vahvasti kotiin, kiitollisuuteen, lepoon, perheeseen ja kestävään rakkauteen.
Joulunajan runsaita ja luonnollisia koristeita voivat olla sarvet ja olkipukit, kävyt ja kuivatut sitrushedelmäviipaleet, havut ja rusetit. Appelsiineihin voi upottaa mausteisen tuoksuisia neilikoita (näitä vien lahjaksi kauniiseen silkkinauhaan solmittuna). Talven ja valon juhlan maagiset värit ovat punainen, joka edustaa menestystä, intohimoa, juurevuutta ja hyvää onnea. Ikivihreät ikuista elämää ja runsautta. Valkoinen kirkkautta ja talven valoa, sekä kultainen aurinkoa, voimaa ja energiaa.
Tärkeintä on, että voimme tehdä joulusta omamme näköisen! Jouluun pätee mielestäni sama kuin häihin; jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain…maagista!
Artikkelikuva: Photosplash | Anita Austvika. Artikkeli on julkaistu aiemmin Minä olen -lehdessä.
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä:
Erityisherkkänä tarvitsen omaa aikaa ja rauhaa ympärilleni – myös juhlapyhinä. Etenkin joulu on monissa kodeissa, perheissä ja ystäväpiireissä yhdessä olon aikaa. Aikaa, jolloin kokoonnutaan kaikki saman pöydän ääreen ja vietetään tiivisti aikaa saman katon alla.
Joulun suuret tunteet
Jouluun liittyy usein vahvasti myös tunteet – oli ne sitten myönteisiä tai kielteisiä, mukavalta tai ikävältä tuntuvia tunteita. Joillekin joulu voi olla suuren ilon tai surun aikaa, toisille siihen liittyy suorituspaineita ja toiset haluavat unohtaa koko juhlan. Erityisherkkä kokee nämä kaiken kirjavat tunteet normaalia voimakkaampina.
Kun tuntee suuria tunteita ja aistii herkästi, ympäröivä joulutunnelma voi tuntua helposti yllättävänkin stressaavalta ja raskaalta, vaikka kaikki olisi hyvin. Myös intensiivinen aika läheisten kanssa on usein ihanaa, mutta samalla se voi olla voimia vievää. Kivatkin asiat ja tunteet voivat uuvuttaa – etenkin erityisherkkää.
Tästä syystä tarvitsen herkkänä paljon omaa aikaa palautuakseni – tämä pätee erityisesti joulun alla. Palautumisen tarve tarkoittaa, että koen halua vetäytyä omiin oloihini ja hiljaisuuteen. Usein myös fyysinen lepo on tarpeen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö viihtyisi läheisteni seurassa tai koe tarvetta viettää heidän kanssaan aikaan.
Tarvitsen vain kaiken yhdessäolon vastapainoksi tavallista enemmän rauhallista omaa tilaa ja mahdollisuuden ladata akkujani, jotta normaali toimintakykyni palautuisi ja voin nauttia yhteisestä ajasta kunnolla.
Tarvitsen herkkänä paljon omaa aikaa palautuakseni – tämä pätee erityisesti joulun alla.
Ylivirittymisen riski
Erityisherkkänä ihmisenä hermostoni on normaalia herkempi, minkä vuoksi kehoni ja mieleni myös ylivirittyvät tavallista herkemmin. Etenkin, jos palautumista on liian vähän, meno äityy liian vauhdikkaaksi tai ärsykkeitä poukkoilee joka suunnalta.
Ylivirittyminen tarkoittaa kehon hetkellistä stressitilaa, jossa tyypillisiä oireita ovat muun muassa sykkeen kohoaminen, ärsyyntyminen, keskittymiskyvyn heikentyminen, ahdistuneisuus ja aivojen käyminen ylikierroksilla. Ylivireystila ei tarkoita pelkästään yliaktiivisuutta, vaan itselläni se oireilee myös väsymyksenä, aivosumuna, sisäisenä levottomuutena ja haluna olla yksin.
Arjen rutiinit ovat yksi asia, jotka suojelevat usein ylikuormitukselta, mutta pitkien juhlapyhien aikana ne saattavat jäädä taka-alalle ja sekin saattaa aiheuttaa omia haasteita herkän kehossa sekä mielessä. Kiireen tuntu, kovat äänet ja kirkkaat valot ajavat elimistöni hälytystilaan hyvin herkästi. Tämän takia koen tärkeäksi minimoida ympäröivät ärsykkeet ja kaikenlaiset joulun ohjelmanumerot niin hyvin kuin mahdollista.
Tuntosarvet eivät lomaile
Erityisherkkyyteen kuuluu vahvasti myös aistien herkkyys, intuitiivisuus ja empaattisuus. Havaitsen herkästi ympäristön pienimmätkin vivahteet ja yksityiskohdat sekä ihmisten mielialat, tunnetilat ja tarpeet – kuten myös niiden muutokset. Usein ne ovat asioita, joita normiherkkä ihminen ei välttämättä havaitsisi – ainakaan niin nopeasti.
Huomaan hetkessä, jos jollain perheenjäsenellä on huono mieli. Kun istun perheen kanssa joulupöytään, aistin yleisen tunnetilan ja sen eri nyanssit saman tien. Jos ilmapiiri tuntuu jotenkin kireältä, koen sen erilaisina tuntemuksina kehossani. Mieleni analysoi tahtomattanikin joulun eri tunnelmia ympärilläni – tulkitsen ja luen rivien välistä havaitsemiani viestejä, niin sanallisia kuin sanattomia. Eikä tätäkään ominaisuutta voi kytkeä halutessaan pois päältä. Herkän tuntosarvet eivät lomaile joulunakaan.
Tärkeintä on oppia pitämään huolta tästä ihanasta herkkyydestä, jotta sen lahjasta voi nauttia parhaimmalla mahdollisella tavalla – etenkin itse, mutta myös ympärillä olevat ihmiset.
Kiireen tuntu, kovat äänet ja kirkkaat valot ajavat elimistöni hälytystilaan hyvin herkästi. Tämän takia koen tärkeäksi minimoida ympäröivät ärsykkeet ja kaikenlaiset joulun ohjelmanumerot niin hyvin kuin mahdollista.
Vinkit, miten jaksaa paremmin jouluna:
Tutustu omaan herkkyyteesi ja opi tunnistamaan oma mukavuusalueesi.
Kerro herkkyydestäsi läheisillesi. Kerro, miten se näkyy sinussa.
Muista, että herkkyys on voimavara, ei heikkous.
Tee juhlasta rohkeasti omannäköisesi huomioimalla herkkyytesi.
Kiinnitä huomiota ympäröivien ärsykkeiden minimoimiseen.
Muista omat rajat. Kaikkeen ei tarvitse venyä. Ei edes jouluna.
Ota aikaa palautumiselle ja huolehdi omasta ajastasi, vaikka se tuntuisi ensin väärältä.
Rauhoita juhlapyhien ohjelmaa. Mieti, milloin vireystilasi on parhaimmillaan ja mitä kaikkea jaksat?
Suhtaudu itseesi ja muihin lempeydellä – vähempikin riittää.
Kuuntele itseäsi ja kehoasi – älä pakota itseäsi superyksilön rooliin.
Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.
Kaamosajan pimeys, ruuhkaiset kauppakeskukset, paljon tapahtumia, konsertteja, juhlia, joulutoreja… kaikkea tiivistettynä muutamaan hassuun viikkoon vuodessa. Joulunalusaika on monella täynnä menoa ja meininkiä. Kivaakin tekemistä voi olla liikaa, jolloin kaikkeen alkaa turtua ja ilo katoaa suoritusten jalkoihin.
Vielä muutama vuosi sitten muistan jo marraskuun alussa vetäneeni aina syvään henkeä ennen kuin sukelsin loppuvuoden sakeaan suorituspilveen. Juhlakausi alkoi kahden lapsen syntymäpäivillä marraskuussa ja jatkui iloisesti jouluun asti koulun ja harrastusten joulunäytösten ja konserttien merkeissä. Jossakin välissä sitten lahjaostoksia, pikkujouluja, joulukorttiaskarteluita, kodin koristelua ja ties mitä muistamisia mummeille, kummeille, naapureille, työkavereille, opettajille, päiväkodin hoitajille jne. Muistettavien asioiden ja metatyön määrä triplaantui aina joulun alla ja sisäinen stressitaso sujuvasti siinä mukana. Pahimmillaan vietin monet joulupyhät vielä vuorotöissä, koska olivathan ne rahakkaita pyhiä. Seuraavan kerran happea sain yleensä vasta tammikuussa.
Nykyään osaan jo ottaa rennommin. Olen jättänyt paljon taakse sellaisia “velvollisuuksia”, joita kuvittelin olevani velvollinen tekemään tai joiden tekemättä jättäminen nosti aiemmin huonon omatunnon pintaan. Olen opetellut irtipäästämään myös monesta jouluperinteestä, joita en aiemmin osannut edes kyseenalaistaa. Tein asioita vanhasta tottumuksesta, enkä suinkaan omasta todellisesta halusta.
Sanotaan, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja sen oivaltaminen on minulle ollut ratkaiseva tekijä. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa “kummasta jää lapsilleni paremmat muistot: siitä, että suoritan pakolla ja pinna kireällä muka-jouluun-kuuluvat-velvoitteet vai rentoutumalla ja tekemällä asioita sydämestäni?” Valitsin kääntyä jälkimmäiseen tapaan sekä keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin, jotka oikeasti merkitsevät.
Pimeä vuodenaika kutsuu luontaisesti hiljentymään, hellittämään ja pysähtymään. Luonto on vetäytynyt lepoon ja niin olisi meidän ihmistenkin hyvä tehdä. Olemme osa luontoa ja sen kiertokulkua ja meissäkin on syvään koodattuna levon tarve. On suorastaan hulluutta lisätä kierroksia ja säntäillä kovalevy punaisena paikasta toiseen, jos oikeasti keho ja mieli kaipaa hiljaista tilaa. Oletko koskaan pysähtynyt kyseenalaistamaan omia odotuksia ja asenteita joulusta? Jos jokin vaatii sisälläsi suorittamaan ja juoksemaan paikasta toiseen, niin kenen ääni tai mikä tunne se todellisuudessa on? Mitä oikeasti kaipaat juuri nyt? Mistä kumpuavat uskomukset ja perinteet? Olisiko aika jättää joitakin perinteitä pois?
Minkälainen olisi sinun unelmien joulu tunnelmaltaan? Voisitko mennä sitä kohti sisäisesti jo nyt?
Mistä syntyy sinun joulutunnelma? Tunnelma tarkoittaa sinun sisäistä tunnetilaa. Minkälaisessa tunnetilassa vietät loppuvuoden viimeiset viikot ja päivät? Jääkö sinulla aikaa pysähtyä ja peilata taaksepäin myös kulunutta vuotta ja sen tuomia kokemuksia sekä oppeja? Loppuvuosi ja erityisesti joulukuu olisi hyvä varata aidosti aikaa kääntyä sisäänpäin ja tehdä itsensä kanssa tilinpäätös kuluneen vuoden tapahtumista. Elämä ei ole mikään suoritusputki, jonka läpi vain juostaan kieli vyön alla. Omasta oravanpyörästä on hyvä hypätä välillä sivuun ja tarkastella kaikkea eri näkökulmista. Mikä on sinulle tärkeää eli mistä et halua luopua ja toisaalta mikä on tullut tiensä päähän? Mistä olet henkisesti valmis päästämään irti?
Omia valintoja ja päätöksiäni helpotti huomattavasti, kun aloin punnita asioita enemmän sydämellä kuin mielellä. Pystyin helposti luopumaan mm. joulusiivouksesta, joulukorttien tekemisestä, itsetehdystä jouluruuasta sekä suurimmasta osasta lahjojen ostoa. Oikeasti haluan tarjota lapsilleni kiireettömän joulun, iloa pienistä asioista, enemmän läsnäoloa ja rennon tunnelman. Huomasin joulun nimittäin herättävän omankin sisäisen lapseni eloon! Sisäinen lapseni rakastaa joulua, joulukoristeita, yhteistä oleilua ja sitä hiukan maagista joulun tunnelmaa. Sekä suklaata ;).
Mikään lahjavuori tai viimeisen päälle suunniteltu joulumenu ei korvaa poissaolevaa, kiukkuista, päihtynyttä tai väsynyttä vanhempaa. Huomasin, että sisäinen lapseni myös suri edelleen niitä menneisyyden jouluja, kun kuningas alkoholi vei vanhempien huomion ja läsnäolon pois. Otin nekin sisäisen lapsen kokemat surun ja turvattomuuden tunteet syliini ja mielikuvissani kannattelin itseäni läpi vaikeiden muistojen. Sitä suuremmalla syyllä annan nyt sisäisen lapseni nauttia turvallisesta perhejoulusta, sillä oivalsin, että siinä on kaikki mitä joululta todella haluan.
Mikäli sinä haluat punnita omia valintojasi ja sitä teetkö asioista sydämen vai järjen autopilotilla niin tässä sinulle vinkki: sydämestä annetut lahjat, toivotukset ja kortit eivät vie antajaltaan voimia, vaan saavat aikaan molemminpuolisen ilon! Pelkät järkiratkaisut eivät yleensä jätä lämmön ja ilon tunnetta jälkeensä, vaan tuntuvat pikemminkin raskailta. Se mistä käsin asioita teet tai toimit merkitsee enemmän kuin se, paljonko saat aikaan.
Sydän olkoon siis joulun ajan kompassi tästä eteenpäin! Rauhallista joulunaikaa sinulle ja läheisillesi.
Haastavien asioiden puheeksi ottaminen on erityisen tärkeää, jotta asiat tulisi käsiteltyä, voisimme kehittyä yksilöinä sekä ryhminä ja samalla parantaa kunnioitusta itseä ja muita kohtaan. Kyse on oppimiskokemuksista, jolloin parannetaan vallitsevia olosuhteita. Ilman asioiden kohtaamista se ei ole mahdollista. Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen voi kuitenkin tuntua haastavalta ja siksi haluankin heti kärkeen lohduttaa: Et ole yksin asian kanssa. Suurelle osalle vaikean asian puheeksi ottaminen on haastavaa.
Ikävä kyllä asioiden esille nostaminen tapahtuu usein väärien henkilöiden kanssa
Asioiden vältteleminen on yksi tyypillinen tapa reagoida konflikteissa. Tämän lisäksi on ainakin kolme muuta tapaa reagoida riitatilanteissa. Toinen tapa on itsensä syyllistäminen, mikä johtaa helposti tarpeettomaan anteeksipyytelemiseen. Kolmantena toisen tai olosuhteiden syyttäminen, jolloin vastuun ottaminen ja itsereflektointi jää vähäiseksi. Viimeisenä se kaikista suotavin tapa eli halu ratkaista asia, mikä tosin pahimmillaan saattaa johtaa epäterveeseen joustamiseen.
”Mähän pelkään riitoja. Välttelen viimeiseen asti, ettei asiaa tarvitse käsitellä.”
Miksi asioita on sitten niin vaikea nostaa esille? Usein tilanteeseen saattaa liittyä uskomuksia, joiden mukaan on pelko siitä, että asiat vain pahenevat, jos niistä puhuu. Tai ihmiset eivät kuitenkaan muuta käytöstään. Ilmassa voi olla pelko siitä, että asioista puhuminen voi leimata hankalaksi ja tämän jälkeen jää yksin. Jotakin saattaa taas pelottaa, että toinen suuttuu ja siitä seuraa huutamista. Jos huutamiseen ei ole tottunut, niin kyse voi olla erityisen pelottavasta asiasta. Näihin pelkoihin liittyy helposti se, että asioiden esille nostaminen tapahtuu usein väärien henkilöiden kanssa. Me kaikki tiedämme mitä se käytännössä tarkoittaa.
Erään pitämäni luennon jälkeen eräs henkilö tuli juttelemaan ja sanoi, ettei hän osaa ollenkaan riidellä: ”Mähän pelkään riitoja. Välttelen viimeiseen asti, ettei asiaa tarvitse käsitellä”. Jokainen meistä voi kuitenkin oppia riitelemään mitään lisää rikkomatta, se tosin vaatii usein treenaamista.
Et ole yksin asian kanssa. Suurelle osalle vaikean asian puheeksi ottaminen on haastavaa.
Useimmiten konflikteihin pätee tietyt lainalaisuudet eli vaiheet, miten riidat etenevät. Jos opimme nostamaan asiat riittävän ajoissa esille käsiteltäväksi, vähentää tämä juuri asioiden tulehtuneisuutta ja räjähdysherkkyyttä. Voimme toimia samalla ennalta ehkäisevästi, kun asiat tulevat käsiteltyä. On olemassa nyrkkisääntö, jonka mukaan ongelmaan olisi hyvä tarttua 24 tunnin sisällä sen ilmenemisestä, mutta tämä ei päde aina. Usein asiaan ei ole järkevää tarttua aivan välittömästi ja mielestäni ehkä jopa keskeisin asia puheeksi ottamisessa onkin juuri ajoitus: oikea aika ja paikka sekä riittävästi aikaa keskustelulle.
Tässä listattuna muutamia tärkeimpiä asioita, mitä kannattaa huomioida haastavan asian puheeksi ottamisessa:
Ajoitus ja paikka: ei ohimennen käytäväpuheena, riittävästi aikaa keskustelulle
Kerro havainnoista minä-muodossa ja pysy asiassa
Puhu suoraan ja selkeästi: nyt voi viimeistään unohtaa hampurilaismallin ja muut kikat
Oman motiivin esille tuominen: haluan hyvää tällä keskustelulla
Ole valmis kuuntelemaan aidosti henkilön näkökulma asiaan
Pyrkimys saavuttaa yhdessä ratkaisu asialle
Tämän tyylisissä keskusteluissa avoimet kysymykset toimivat yleensä parhaiten. Kaksi erityisen toimivaa, mitkä kannattaa yleisesti ottaen painaa mieleen tulevia vuorovaikutustilanteita varten ovat ”kerro lisää” ja ”mitä muuta”.
On jäätävä silloin kuin tekisi mieli paeta tai oltava reagoimatta silloin kuin tekisi mieli hyökätä.
Jos puheeksi ottaminen on sinulle haastavaa, niin en voi liika korostaa sitä, että muista olla armollinen itselle ja toiselle. Ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä oppikirjamallia tässäkään asiassa. Ihmisiä liikenteessä, reitillä on myös mutkia ja matkalle mahtuu varmasti kompastelua. Aikaisemmin mainitsemani riitelyä pelkäävän henkilön sanoin: ”vitsi mä haluan nyt päästä treenaamaan hyvin riitelemistä”. Treeniä treeniä, toistot ratkaisee siinä missä kuntosalilla. Kyse on aluksi paljolti siitä, että on jäätävä silloin kuin tekisi mieli paeta tai oltava reagoimatta silloin kuin tekisi mieli hyökätä.
Olemme laatineet yhdessä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskän kanssa Riidan ratkaisu -kortit. Korttien avulla voi ratkaista joko sellaisen riidan, missä itse olet osallisena tai auttaa toisia riidan ratkaisemisessa. Tutustu kortteihin täällä.
Kirjoittaja on seksuaaliväkivaltaan, lapsuudenaikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, narsismiin sekä rakkaus- ja seksiriippuvuuden hoitoon erikoistunut erityistason seksuaaliterapeutti ja seksuaaliväkivallan asiantuntija, kriisityöntekijä, sertifioitu Mind-Body Bridging -terapeutti, MBB® (kognitiiviskehollinen lyhytterapia) sekä Valviran vahvistama laillistettu sote-alan ammattilainen, Sosionomi/diakoni (AMK). Tanjalla on omakohtaisia kokemuksia narsismista. Tanja auttaa ihmisiä yrityksessään Kriisiapua Tanja Moring.
Onko työpaikallasi, sosiaalisen median tuttavapiirissäsi tai harrastuspiirissäsi joku erityisen hankala tyyppi? Tällaiset ihmiset leimataan joskus kevein perustein narsisteiksi, mutta useimmiten kyse onkin jostain muusta. Jatkuvat törmäilyt ihmissuhteissa sekä mielialan lasku ja itsetunnon mureneminen esimerkiksi sometykkäyksien ja huomion hupenemisen vuoksi voivat olla merkkejä siitä, että ihminen keskittyy itseensä liikaa, hän on itsekeskeinen.
Itsekeskeisyys on kyvyttömyyttä ymmärtää muita näkökulmia kuin omansa
Itsekeskeisyys erillisenä oireena ei ole kliininen häiriö, joka voitaisiin diagnosoida. Se on tapa ajatella ja tulkita todellisuutta pääasiassa itsestä käsin. Itsekeskeisillä ihmisillä on puutteellinen kyky ymmärtää muiden ihmisten näkökulmia. He keskittyvät vain omiin mielipiteisiinsä ja ajatuksiinsa.
Itsekeskeiset ihmiset uskovat, että muut ajattelevat samoin kuin he. Itsekeskeinen ihminen keskittyy itseensä, mutta ilman tarvetta olla parempia kuin muut. Itsekeskeisillä ihmisillä ei ole myöskään moraalin puutetta tai taipumusta rikolliseen käyttäytymiseen kuten narsistisilla ihmisillä.
Narsistilta puuttuu empatiakyky
Toisin kuin Itsekeskeisyys, narsismi voi ilmetä persoonallisuushäiriönä. Narsisti myös tarvitsee ihmisiä ympärilleen vahvistaakseen suuruuden tunteitaan. Itsekeskeiset eivät tarvitse muita ihmisiä vahvistaakseen omaa minuuttaan. Narsisteilta puuttuu kyky empatiaan. He ymmärtävät loukkaavansa muiden tunteita ja tekevät sen tarkoituksella.
Itsekeskeiset eivät ymmärrä loukkaavansa muita. Narsistit kokevat olevansa parempia kuin muut ihmiset. Itsekeskeinen henkilö ei etsi eikä tarvitse tunnetta, että hän on parempi kuin muut. Narsistit pelaavat itse keksimillään säännöillä ja muuttavat niitä mielivaltaisesti. He toimivat usein epäeettisesti.
Narsistinen ihminen saattaa antaa somessa ja työpaikalla väärää tietoa itsestään tai esimerkiksi koulutuksestaan ja työkokemuksestaan. He kokevat olevansa oikeutettuja toimimaan kuten haluavat säännöistä piittaamatta. Narsismin ja rikollisen käyttäytymisen välillä on merkittävä yhteys.
Itsekeskeinen ihminen saattaa kärsiä alemmuuden tunteista
Itsekeskeinen ihminen ei välttämättä vaikuta millään tavalla itseriittoiselta. Itsekeskeinen ihminen saattaa kärsiä jopa alemmuuskompleksista. Tällöin minäkeskeinen ajattelu voi pyöriä sellaisten ajatusten ympärillä kuin: ”En ole yhtä tärkeä tai hyvä kuin muut.” tai ”Minulla tai minun mielipiteilläni ei ole mitään väliä.”
Joskus omaan itseen, elämään ja tunteisiin keskittyvien ajatusten takaa voi löytyä masennus tai jokin muu mielenterveyden tai neurokirjon häiriö. Silloin ihminen juuri yleensä ajattelee olevansa muita huonompi eikä parempi.
Narsimin ja itsekeskeisyyden juuret ovat lapsuudessa
Pohja narsismille ja itsekeskeisyydelle luodaan varhaislapsuudessa, mutta sosiaalinen media saattaa vahvistaa itsekeskeisiä ja narsistisia piirteitä. Somekuvissa narsisti on usein muiden ympäröimänä, itsekeskeinen ottaa enemmän seflieitä. Tutkimuksissa on löydetty kaksi erilaista ryhmää, joihin kuuluvilla ihmisillä narsistiset piirteet voimistuvat sosiaalisen median käytön myötä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat janosivat tykkäyksiä ja empatiaa muilta, mutta eivät antaneet niitä itse. Toinen ryhmä provosoi ja haastoi riitaa.
Sosiaalisen median perusteella ei kuitenkaan voi määritellä henkilöä sen enempää itsekeskeiseksi kuin narsistiseksikaan. On myös normaalia seurata oman päivityksen keräämiä tykkäyksiä.
Yhteiskunnalliset muutokset lisäävät itsekeskeisyyttä
Yhteiskunnalliset muutokset ovat osittain pakottaneet meidän itsekeskeisiksi. Sosiaalinen media on myös nimensä mukaan sosiaalinen, mutta se on yksilölähtöistä sosiaalisuutta. Yksityisyrittäjyyden, etätöiden ja itseohjautuvuuden lisääntyessä työelämässä, kilpailu ajaa ihmisiä someen jopa vastentahtoisesti. Tietynlaiset kasvuolosuhteet lapsuudessa saattavat yhdessä yhteiskunnallisten muutosten kanssa ajaa meitä kohti itsekeskeisyyttä tai narsismia.
Narsismin kaksi syntytapaa
Narsismin uskotaan syntyvän kahdella tavalla. Eräänä syntymekanismina pidetään epäjohdonmukaista, rajatonta ja vähättelevää kasvatusta, joka
aiheuttaa heikon itsetunnon ja sitä kautta tarpeen saada jatkuvasti muilta ihmisiltä vakuuttelua omasta erinomaisuudestaan.
Toinen syntymekanismi on palvova ja ylistävä kasvatustyyli. Lapsi saa ylitsevuotavaa ihailua silloinkin, kun siihen ei ole aihetta. Vanhemmat viestittävät, että lapsi on joka osa-alueella paras. Lasta ei opeteta ottamaan huomioon muita ihmisiä. Hänelle kehittyy motivaatiojärjestelmä, joka saa hänet tavoittelemaan näitä ylitsevuotavia ja epätosiakin palautteita.
Itsekeskeinen ihminen on jäänyt lapsen tasolle
Myös itsekeskeisen persoonallisuuden syntyyn vaikuttavat varhaiset kokemukset lapsuudessa eli se, miten olemme tulleet läheisissä ihmissuhteissa kohdatuksi. Sveitsiläinen psykologi Jean Piaget määritteli itsekeskeisyyden alle 8-vuotiaiden lasten ajattelutavaksi.
Tämän ikäiset lapset näkevät ja tulkitsevat maailman vain omasta näkökulmastaan. Kun lapset vähitellen kehittyvät, he oppivat ymmärtämään ja hyväksymään myös muiden ihmisten näkemykset. Joillakin ihmisillä itsekeskeinen ajattelutapa säilyy kuitenkin aikuisikään saakka.
Itsekeskeinen ajattelutapa voi syntyä esimerkiksi siitä, että kokee olevansa muille tärkeä vain omien suoritustensa kautta. Silloin ihminen oppii tarkastelemaan omaa arvoaan vain suorittamisen kautta. Itsekeskeinen ajattelija voi kuitenkin toiminnallaan tähdätä myös yhteiseen hyvään.
Itsekeskeisyys tekee meistä onnettomia
Jos huomaat itsessäsi itsekeskeisiä tai narsistisia piirteitä ja ne huolettavat sinua, asialle kannattaa tehdä jotain. Sillä jos ajatukset pyörivät oman itsen ympärillä, ihminen muuttuu onnettomammaksi ja hänen on vaikeampi elää tässä hetkessä. Tutkimusten mukaan voimme paremmin, kun emme ole niin kiinni itsessämme. Silloin esimerkiksi koemme vähemmän stressiä ja meidän on helpompi olla myötätuntoisia itseämme kohtaan.
Miten muuttaa itsekeskeistä ajattelutapaa?
Valitse muutama henkilö, joihin voit luottaa, ja pyydä heitä kuvailemaan mitä he ajattelevat toimintatavoistasi.
Opettele aktiivisesti kuuntelemaan ja pyri olemaan kiinnostunut muiden ihmisten elämästä. Pyydä ystävältä palautetta kohtaamisestanne ja keskustelustanne: kokiko hän tulleensa kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi.
Lue ja kuuntele kirjallisuutta, katso elokuvia. Tee se uudestaan ja pyri asettumaan kirjan tai elokuvan eri hahmojen rooliin. Keskustele ystävien kanssa siitä, miten ajattelette eri hahmojen kokeneen eri tilanteet.
Luovu vaatimuksista muita ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Ajattele, että sinulla saa olla luonnollinen toive, mutta varo toiveen muuttumista vaatimukseksi. Esimerkiksi: Toivoisin, että kumppanini olisi säästäväisempi (toive). Kumppanini pitää olla säästäväisempi (vaatimus).
Muistathan, että kaikilla ihmisillä on omat kiinnostuksen kohteensa ja uskomuksensa, eikä kenelläkään ei ole oikeutta loukata tätä vapautta. Ei myöskään sinulla.
Opettele tietoisesti ymmärtämään muiden ihmisten tapaa ajatella ja tuntea. Auttaa, jos teet sen ensiksi kirjallisesti.
Hakeudu vapaaehtoistyöhön, mutta älä kerro siitä sosiaalisessa mediassa. Vapaaehtoistyö auttaa sinua ajattelemaan asioita muiden ihmisten näkökulmasta.
Pohdi motiivejasi: mihin pyrit toiminnallasi? Mitä tunteita sinussa herättävät erilaiset näkemykset?
Muistathan, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Täydennämme toisiamme. Meillä on oikeus ja vapaus kasvaa ja kehittyä omaa tahtiamme.
Olen kasvanut kodissa, jossa ennen joulua siivottiin kaapit, tuuletettiin ja pestiin vaatehuoneen tavarat, pyyhittiin paneelikatto ja seinät mäntysuovalla. Valmistettiin luumusose ja suolattiin kinkku kellarissa. Pikkuleipiä leivottiin lusikkaleivistä ja hevosenkengistä tavallisiin piparkakkuihin ja joulupöydässä oli tuhannen sorttia. Jokainen ruokalaji tehtiin itse alusta asti.
Olihan se jouluaattona oikeasti ihanaa, kodikasta ja lämmintä. Oli puhdasta, vaikka olisi kurkistanut lattiakaivoon tai liesituulettimen suodattimen taakse. Tavarat olivat paikoillaan. Joulun puhtaus ja kaikki ne perinteikkäät ruoat tuoksuivat hyvälle. Me olimme yhdessä saaneet aikaan sen kaiken. Äiti teki eniten.
Joulu oli myös väsynyt, ja joskus kiukkuinen. Ei sitä kaikkea olisi oikein jaksanut.
Jouluisin suorittajuus minussa kipuilee pahoin. Silloin letteihini sidotut perinteet tahtovat saada rätin käteen ja ajatuksen kiertymään kehälle: joulu ei tule, jos yläkaapit eivät ole järjestyksessä. Joulusta ei voi nauttia, jos perunalaatikko ei ole imeltynyt tai kirjahyllystä repsottaa tyttären englannin muistiinpanot.
Suorittajuus saa ärtyneeksi ja stressaantuneeksi, kun tuntuu että pitäisi, mutta en ehdi. Päivät ovat jo täynnä. Monessa työpaikassa kvartaaleittain pyörivä maailma on oltava valmis ennen pyhiä. Ja vaikka ottaisin lomaa, ehtisinkö sittenkään? Työlistan suorittaminen olisi pitänyt jo aloittaa, ja olen jo myöhässä.
Suorittaja minussa pettyy, etten taaskaan kyennyt, ja siitä tulee kamala olo. Sisäinen ääni sättii, mikset tätä tehnyt ja kyllä pitäisi. Muutkin tekee! Niinpä minä olen tehnyt, yrittänyt ja pyrkinyt. Lopulta olen ollut väsynyt, stressaantunut ja kiukkuinen.
Suorittajuudesta, stressistä ja palautumisen tärkeydestä kertovaa Aina ei tarvitse jaksaa -kirjaa kirjoittaessani ymmärsin monta asiaa suorittajuuden syistä. Siihen voi ajaa lukuisat asiat, mutta yhteistä on sisäinen vaativa ääni, joka käskee tekemään. Ja sitten vielä vähän enemmän. Muuten ei voi nauttia, jos ei ensin tee. Sitä ääntä suorittaja pakenee yliviivattavien tehtävien ääreen. Hänelle tulee kamala olo, jos antaa löysää, tekeekin vähemmän tai vähän sinne päin.
Onko puhdas kenkäkaappi tärkeämpi kuin jaksava, hyväntuulinen ilmapiiri?
Suorittajalle todennäköisesti on. Mutta onko muille?
Suorittaja unohtaa sen, mikä on lopulta oikeasti tärkeää. Ja sen, mikä on muille tärkeää. Ei kukaan iloitse rättiväsyneestä puolisosta, vanhemmasta, ystävästä, sukulaisesta. Ei jouluna eikä vuoden 364 muunakaan päivänä.
Mieleeni juolahti, ehkä olenkin itsekäs, kun nostan oman suorittajapääni vaatimukset läheisteni toiveita korkeammalle. Ehkä ei olekaan ok tehdä niin paljon vain siksi, että vasta silloin MINÄ voin tai saan itseltäni luvan nauttia joulusta. Ehkä todo-listat vain kiristävät koko perheen tunnelmaa ja väsyttävät koko porukan. Ehkä se, että kaikki on tiptop onkin pois muiden hyvänmielen joulusta? Sillä väsyneenä ei jaksa olla kovin kiva.
Siispä minä päätin, että tämä joulu on erilainen. Teen vain sen, mikä on tärkeää. Aion miettiä, mikä minulle ja läheisilleni tekee joulun. Mitkä ovat ne ydinasiat, jotka tuovat meille aidon joulun tunnelman? Riittäisikö perussiisti? Riittäisivätkö kynttilöiden valo, valmiina ostetut ruoat, pähkinä-rusinasekoitus ja hymy?
Riittäisivät. Hyvin.
Lisää ajatuksia suorittajuuden syistä ja keinoista, joilla väsynyt suorittaja saisi lepoa itseltään, löytyy uutuuskirjastani Aina ei tarvitse jaksaa.
Tarvitseeko elämässä aina olla onnellinen? Entä jos oma arki on lähinnä selviytymistä päivästä toiseen? Silloin puhe onnellisuudesta ja alituinen läsnäolon vaade saattavat lähinnä ahdistaa ja saada olon tuntumaan epäonnistuneelta.
Jokainen meistä kohtaa elämässään erilaisia vaiheita, toiset niistä synkempiä ja raskaampia. On hetkiä, jolloin toivomme olevamme jossakin muualla, aikoja, joiden ylitse haluaisimme hypätä. Ja se on ihan ok. Joskus se, että katsoo tämän hetken sijasta tulevaisuuteen, voi auttaa jatkamaan eteenpäin.
Seuraavat 3 lohturunoa ovat sinulle, jonka arki tuntuu juuri nyt selviytymiseltä:
Tekeminen jää helposti päälle. Hellittäminen ei ole itsestäänselvä taito. Moni on oppinut suorittamaan läpi elämänsä. Meitä on ohjattu olemaan ja tekemään koko ajan enemmän. Mutta se ei ole mahdollista.
Ennen kuin uusi voi alkaa, pitää päästää irti vanhasta. Pudota tyhjään tilaan – se voi olla kuin pieni kuolema.
On sisäisen talven aika.
Sisäinen talvi tulee, kun olet antanut kaikkesi. Luova kierto on tullut päätökseen. Olet jo jaksanut tarpeeksi pitkään, ehkä liikaakin.
Sisäinen talvi on se aika, jolloin ei tarvitse jaksaa kukoistaa.
On aika käpertyä sisäänpäin.
On ehkä aika luopua jostakin. Uusi antaa odottaa itseään – ja se voi turhauttaa.
Hellittäminen ei välttämättä ole helppoa. Tyhjyyden tilaan laskeutuminen tuntuu työläältä. Moni vastustaa sitä viimeiseen asti – minä ainakin.
Irtipäästäminen vaatii luottamusta ja kärsivällisyyttä. Ja jos on yhtään ylikierroksilla, silloin niitä yleensä on kaikkein vähiten… Tyhjyys tai tekemättömyys tekevät levottomaksi.
Ravistele kehoa, pura mielessä pyörivät ajatukset muistikirjaan, kävele luonnossa. Touhuile jotain rentoa, ilman tavoitteita. Tunnista, mitä turhautumisen takaa löytyy. Mitä oikeastaan toivoisit? Tai miksi pysähtyminen pelottaa?
Vaikeinta on usein kohdata se pelko, että mitä jos tämän jälkeen ei koskaan tule enää mitään.
Mutta luota siihen, että kyllä tulee.
Yön jälkeen tulee aina auringonnousu. Talven jälkeen luonto herää jälleen uuteen kevääseen. Kun pinnan alla on saanut muhia, on aika kukoistaa. Juuri oikealla hetkellä.
Sitä ennen täytyy levätä hetki tilassa tarinoiden välissä. Viipyä varjoissa. Ja luottaa.
Mieheni on mahtava kaikenlaisten laitteiden, johtojen ja laskelmien kanssa, muttei kotitöissä.
Minulle taas kaikenlaiset kotityöt ovat mielekkäitä. Nautin siivoamisesta ja laitan mielelläni todella maukasta ruokaa. Tykkään viikata pyykit, ja olen siinä oikein tehokas.
Mikset sä voi pestä pyykkiä?
Suhteemme alussa riitelimme jonkin verran siitä, että mieheni ei juurikaan tehnyt kotitöitä. Oletuksemme oli, että kotityöt tulee jakaa puoliksi. Okei, ehkä toinen pesee enemmän pyykkiä ja toinen tekee enemmän keittiössä, mutta puoliksi ne yleensä jaetaan kuitenkin. Huokaisten mieheni tarttui sitten imuriin tai tiskiharjaan.
Kun riitoja oli jatkunut miltei puoli vuotta jatkuvasti ja säännöllisesti, aloin miettiä tilanteen järjettömyyttä. Näin, miten hankalina ja vastenmielisinä mieheni koki työt, jotka itselleni olivat joko helppoja, neutraaleja tai jopa miellyttäviä.
Mieleeni tuli kreisi idea. Ehdotin hänelle huippudiiliä:
Minä teen kaikki kotityöt. Mieheni puolestaan antaa minulle hierontaa.
Olin varma, että mieheni ei todellakaan suostuisi diiliin. Olinhan siinä selkeä voittaja. Teinhän siinä mukavia hommia, joista vastineeksi saisin vain makoilla ja ottaa vastaan ihanaa kosketusta.
Mieheni taas purskahti nauruun. Hänen ei siis tarvitsisi tehdä tylsiä kotitöitä, vaan riittäisi että hän koskettaisi rakasta vaimoaan mukavan keskustelun lomassa? Tämähän oli huippudiili, jossa hän oli selkeä voittaja!
Olemme hoitaneet kotityöt tämän diilin mukaan kohta 7 vuotta. Välillä saan enemmän hierontaa, kun järjestän esimerkiksi joulun – josta nautin todella paljon, mutta joka myös rasittaa. Välillä taas hieronta jää, kun mieheni rakentaa meille pihavajaa tai hoitaa enemmän lapsia.
Miksei me tehdä omalla tavalla?
Tapahtuma oli ihmeellisen silmiä avaava. Miten eri tavalla koimmekaan asiat! Ja miten tuo erilainen kokemuksemme pystyikään hyödyttämään meitä kumpaakin suhteessamme? Mitä muuta teimme vain oletuksesta?
Kumpikin meistä tykkää remontoida. Remontissa on ollut aina todella helppoa jakaa ”sun ja mun työt” kiinnostuksien ja lahjakkuuksien mukaan. Jännää, että kotitöiden jakaminen ei sujunut näin neutraalisti. Oletuksemme oli, että molempien ”pitää” tehdä kaikkea, vaikkei se palvele kokonaisuutta.
Nautin siitä, että saan laittaa ruokaa ja pitää kodin siistinä. En silti hanki kotiin esimerkiksi sisustustavaraa, josta myös mieheni ei pidä. Kotityöt ovat minulle ominaisia, mutta koti ei ole minun valtakuntani. Koti on koko perheen näköinen tila.
Tämä työnjako ja tapa ajatella sopii juuri meille. Joillekin toisille taas sopii jokin täysin toisenlainen diili.
TEHTÄVÄ:
Onko teillä hyvä tasapaino kotitöiden ja muiden hommien hoitamisessa?
Millainen olisi teidän huippudiilinne – kummankin omasta mielestä?
Mitkä hommat ovat kummankin mielestä
mieluisia
neutraaleja
vastenmielisiä?
Yllätyittekö? Voitteko vaihtaa joitain hommia keskenänne? Kokeilkaa toisenlaista työnjakoa vaikkapa viikon verran, uteliaasti ja paineettomasti. Jos homma ei toimi, tehkää muutoksia.
Meidän vuosi on ihana parisuhteen tehtäväkirja, joka vie vuoden mittaiselle matkalle kohti yhä syvempää ja antoisampaa parisuhdetta. Kirjan täyttämisen voi aloittaa yhdessä missä kohtaa vuotta tahansa. Tutustu tästä.
