Lähes jokainen meistä tuntee elämänsä aikana joskus riittämättömyyden tunnetta.
Omat epärealistiset tavoitteet voivat kuormittaa meitä, mutta lisäksi vertailemme itseämme usein tahattomasti muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Vaikka omasta mielestämme kaikki sujuisi mallikkaasti, voimme kokea riittämättömyyden tunnetta siksi, että joku toinen suoriutuu asioista meitä paremmin.
Olen oppinut vuosien varrella, että tietyt elämänvaiheet ovat sellaisia, joiden yhteydessä riittämättömyydestä puhutaan erityisen paljon. Yksi näistä teemoista on vanhemmuus ja kiireiset ruuhkavuodet.
Lapsen kasvattaminen on ehkä maailman vaikein ja vastuullisin tehtävä. Ei siis ihme, että vanhemmat tuntevat olonsa riittämättömäksi, jos ja kun arki tuo eteen monenlaisia haasteita.
Vanhemmuus on kasvamista ja siihen prosessiin kuuluu olennaisesti se, että välillä meille tulee tunne, että emme ole riittävän hyviä vanhempia. Joskus tämän asian ymmärtäminen auttaa meitä pääsemään ahdistuksesta eroon.
Vaikka naapurin vanhempi leikkii lastensa kanssa ulkona vesisateessa ja ikkunasta leijailee aina tuoreen pullan tuoksu, tälläkin vanhemmalla on varmasti omat hetkensä, jolloin hän on väsynyt ja tuntee olonsa riittämättömäksi.
Opettele olemaan itsellesi armollisempi. Jokaisella vanhemmalla on hyviä ja huonoja hetkiä, emmekä voi kaikki suoriutua samoista asioista täydellisesti. Jos annamme itsellemme luvan olla sellaisia kuin olemme, samalla opetamme lapsille, että erehtyminen ja erilaiset tunteet ovat sallittuja.
Ymmärrämme hyvin sen, että jokainen lapsi on yksilö omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä eroaminen ole helppoa kenellekään. Hylätyksi tuleminen sattuu, mutta ei jättäjäkään pääse helpolla. Joskus on jopa vaikea nimetä, kumpaan joukkoon tuntee kuuluvansa. Kokemukseni mukaan ihmiset eivät eroa liian helposti, vaikka nopealiikkeisiäkin lähtijöitä löytyy. Työssäni tulee enemmän näkyväksi se, että haastavissa ihmissuhteissa pysytään usien jopa oman terveyden kustannuksella. Muutos pelottaa, ja varmistusta oikealle ratkaisulle haetaan pitkään. Jokaisen ero pohtivan parin olisi hyvä ottaa aikalisä varsinkin silloin, jos tilanne tulee toiselle täysin yllättäen. Ikävä kyllä, varsinkin salaa eroa pohtineet ihmiset ovat usein jo pitkällä irrottautumisprosessissa saadessaan rohkeutta puhua siitä, että haluavat lopettaa parisuhteen. Aina ei ole jäljellä enää toivoa tai motivaatiota parantaa tilannetta. Olen kuullut monta kertaa vastaanotollani kuinka pari toteaa, että eropäätöksen jälkeen on ihmeen helppoa puhua viimeinkin avoimesti asioista, kun ei ole enää mitään menetettävää. Niinpä, kunpa tuon riski olisikin jo otettu parisuhteen aikana. Ehkä silloin erokaan ei olisi ollut vaihtoehto.
Moni pari miettii, milloin on yrittänyt suhteessaan tarpeeksi? Tärkeää on ymmärtää, että parisuhteen parantaminen ei milloinkaan ole vain toisen harteilla. Tärkeimmät kysymykset pitää kysyä itseltä. Ylipäätään eroa pohtiessa on hyvä ymmärtää, ettei syyllistä ole tarpeen etsiä, molempien vaikutus suhteen dynamiikkaan on ilmeinen. Aina tilannetta ei saada korjattua, vaikka kuinka yritetään parhaansa. Silloin voi olla viisasta hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja punnita onko näissä puitteissa parempi jäädä vai lähteä? Molemmat valinnat voivat johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen. Yksi mahdollisuus on myös tunnustella asumuseron avulla miltä erillisyys tuntuu ja miltä kumppani näyttää kauempaa katsottuna. Mahdollisuus parempaan yhteiselämään on olemassa, mutta se vaatii molempien tahtoa muutokseen. Jos näette vielä mahdollisuuksia välillänne, kannattaa toimeen ryhtyä jo tänään, koska elämä tapahtuu nyt ja tässä, ei aikomuksissamme.
Tärkeimmät kysymykset parisuhteen parantamiseksi pitää asettaa itselle, kokemukseni mukaan näitä ovat:
Olenko tehnyt parhaani suhteemme eteen?
Pystynkö sanomaan vilpittömästi, että olen ollut niin hyvä kumppani kuin kykenen?
Olenko ilmaissut selvästi tarpeitani kumppanilleni, enkä vain odottanut, että toinen osaa tulkita minua?
Olenko pyrkinyt kuuntelemaan aidosti, mitä kumppanini tarvitsee?
Olenko osoittanut rakkautta ja kiinnostusta kumppaniani kohtaan?
Olenko pyrkinyt tutustumaan omiin kasvunpaikkoihini ja kehittymään ollakseni hyvä kumppani?
Ymmärränkö, että kumppanini ei ole vastuussa minun onnellisuudestani?
Tiedostanko, mistä syistä olen yhdessä kumppanini kanssa?
”Miksi minulla on jatkuva kiire ja väsymys”, ihmettelee moni suorittaja, mutta jaksaa vielä vähän. Kehoa ja mieltä ei kuitenkaan voi rääkätä loputtomiin.
Uutuuskirja Aina ei tarvitse jaksaa on väsyneille suorittajille, jotka kaipaavat lepoa itseltään ❤️
Kirjoittaja Anni Turpeisen omakohtaiset tarinat sekä haastateltavien esimerkit tuovat aiheen iholle. Anni on kemisti ja entinen tutkija, joka työskentelee nykyään viestintäkonsulttina ja toimittajana.
Teos on tarkoitettu vauhtiin väsyneille, jotka eivät tunnista, mikä heidät ajaa uupumuksen partaalle, eivätkä löydä keinoja hidastamiseen. Armollinen kirja auttaa oivaltamaan uusia, omia voimia kunnioittavia tapoja sekä tuomaan niitä arkeen.
8 keinoa, joilla voit vielä vetää jarrusta kun olet vaarallisen lähellä uupumista
Kirkasta arvosi: Palaa perusasioihin, elämäsi mannerlaattoihin eli siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Kysymys on siitä, mille asioille sanot elämässäsi ja arkesi valinnoissa kyllä ja mille ei. Jos elämä täyttyy vaatimuksista ja asioista, joita pitäisi tehdä mieluummin kuin niistä, mitä saisi tehdä, ollaan vaarallisilla vesillä. Jos arvoissasi on esimerkiksi oma ja läheistesi hyvinvointi, sille on annettava arjen valinnoissa tilaa.
Pysähdy tunnistamaan itsessäsi ja ympäristössäsi suorittamisen, väsymisen ja/tai kuormittumisen ja stressin syitä: Mieti, mitkä ovat ne tekijät, jotka ajavat tekemään niin paljon. Onko syynä tunnollisuus, kiltteys, täydellisyyden tavoittelu, riittämättömyys ja häpeä, aikaansaamisen pakko vai onko töitä yksinkertaisesti liikaa tai kuormittavatko henkiset asiat? Usein kaikkea on sekaisin, mutta sotkuista vyyhtiä voi alkaa tutkia ja selvittää. Kun syitä tunnistaa, voi alkaa kulkea kohti tekoja.
Muista, että “ihan hyvä” on erinomainen mittari: Jos suorittaja tekee parhaansa, hän tekee aivan liikaa ja liian hyvin. Suorittajalle riittää seiska plus.
Voit huoletta ”suorittaa” myös palautumista: Kun huomaat, että arjesta häviää jousto ja alat karsia kalenteristasi asioita, jotka tuottavat ”vain hyvää mieltä” ilman tehoa tai hyötyä, kannattaa herätä ja kääntää kurssia. Ainakin aluksi väsyneen ja kuormittuneen on tarpeellista tietoisesti korvata tehokkaita suoritteita lempeämmillä. Kalenteriin voi varata aikaa palautumiselle, itselle ja ”ei minkään” tekemiselle. Yksi sellainen päivä viikossa, johon ei ota mitään aikataulutettua, voi olla suorittajamielelle aika radikaali, mutta hyvinvoinnille todella merkittävä.
On ihan ok olla ihan tavallinen: Suorittaja ja sitä kautta väsyjä ajattelee usein, että on pystyttävä olemaan paras versio itsestään jokaisella elämän osa-alueella. Kannattaa muistaa, että ihan tavallinen riittää – ja tavallisia ne muutkin ihmiset ovat. Aitous ja tavallisuus on kenelle tahansa vaikeaa, ja on tosi väsyttävää yrittää olla superihminen ja ylläpitää rooleja, naamareita tai joka elämän osa-alueen kriteerejä. Tavallinen on hyvä. Ja sen tajuaminen on oikeastaan aika ihanaa.
Tyytyminen tai oikeastaan tyyntyminen on keino hallita väsymystä. Muista, että aina ei tarvitse hamuta jotain uutta, parempaa, seuraavaa vaan omaa elämäänsä voi tutkailla lempeydellä: Mitä jos elämäsi annettaisiin sinulle lahjana? Todennäköisesti ajattelisit tuota lahjaa suurena onnenpotkuna.
Harjoita henkireikähengitystä: Kun huomaat stressin fyysisiä oireita, kuten unohtelua, vatsan ja suoliston oireilua, päänsärkyä, outoja kipuja, unettomuutta tai huomaat jännittäväsi sellaisiakin asioita, joita et normaalisti jännitä, pysähdy ja harjoita henkireikähengitystä. Henkireikähengitys tarkoittaa sitä, että rentouttaa jäpittävät lihakset ja hengittää rauhassa sisään ja vähän pidempään ulos monta kertaa päivässä arjen jokaisessa kolossa ja välissä. Kiireen keskelläkin matkalla autoon, kauppaan, harrastukseen tai kesken kiireisen työtehtävän on aikaa hengittää syvään ja rentoutua. Elimistö saa silloin signaaleja turvasta.
Muista ilo: Kun väsymys ja stressi valtaa, ilo on ensimmäinen, joka katoaa. Vaali iloa tuovia asioita elämässäsi. Pitäisyydestä on vaikea ja kivuliastakin luopua, mutta keskeneräinen on ihan hyvä, jos suunta on omia arvojaan kohti.
Hyvinvointitietoa on saatavilla valtavat määrät tänä päivänä. Siinä viidakossa kannattaa kuunnella herkällä korvalla omia sisäisiä tuntemuksia. Mikä tekee minulle hyvää? Mikä onminulle hyvä tapa liikkua, syödä, levätä, nauttia elämästä? Mitä minä oikeasti tarvitsen? Keho kyllä antaa palautetta, kun sitä oppii kuuntelemaan.
Olen suorastaan ahminut hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja koulutuksia vuosien varrella. Kaikesta olen oppinut jotain, vaikka kaikki tieto ei ole soveltunut omaan elämään. Jos jonkin yhteenvedon tekisin, niin se on tämä: vähemmän on enemmän ja kuuntele itseäsi. Hyvinvointia ei kannata suorittaa.
Inhimilliset tarpeemme ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaiset. Turvan ja muiden perustarpeiden, kuten levon ja ravinnon lisäksi tarvitsemme mm.
ihmissuhteita, joissa tulemme hyväksytyiksi omana itsenämme
elämän mielekkyyttä
sopivasti virikkeitä
mahdollisuuksia toteuttaa itsellemme tärkeitä asioita
Jos on väsyksissä, turhautunut, ylikuormittunut tai kiukkuinen, kyse on yleensä siitä, että tärkeitä tarpeita on laiminlyöty liian pitkään. Pidä huoli ainakin siitä, että
Otat omaa aikaa ja lepäät riittävästi.
Teet jotain kivaa säännöllisesti.
Pidät yhteyttä ystäviin.
Vedät rajat sille, miten paljon asioita otat hoitaaksesi.
Liikut säännöllisesti, vaikka ihan vähänkin. Liikunta saa hyvän olon hormonit liikkeelle.
Syöt säännöllisesti ja sellaista ruokaa, josta saat ravinteita ja joka pitää verensokerin tasaisena.
Henkisen hyvinvoinnin ohjaaja ja kouluttaja Suvi Bowellanin uutuuskirja Helpotusta erityisherkän elämään auttaa tunnistamaan oman herkkyyden erityispiirteet sekä löytämään sopivat vinkit, harjoitukset ja reitit arjen sujuvuuteen, tunteiden käsittelyyn, tasapainoisiin ihmissuhteisiin ja kuormituksen säätelyyn.
Mikä neuvoksi, kun päivän mittaan tuntuu usein kertyvän liikaa aistiärsykkeitä ja muita virikkeitä? Erityisherkkä ihminen tarvitsee palautumiseen riittävästi rauhallista aikaa sekä kykyä kuunnella itseään ja tyynnyttää ylikierroksilla käyvät keho ja mieli.
Rohkaiseva kirja käsittelee erityisherkän hyvinvointia henkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta. Kirja kuvaa myös traumojen vaikutusta ihmisen kokemusmaailmaan.
Yhteistä herkille on ärsykeherkkyys, vahva tunne-elämä, kyky huomata hienovaraisia vivahteita ja taipumus prosessoida asioita syvällisesti.
Kaikki erityisherkät eivät kuitenkaan ole samasta puusta veistettyjä ja erityisherkät ovat herkkyydessään ja persoonina erilaisia. Tapoja kokea ympäröivä maailma on monenlaisia.
Mitkä näistä erityisherkkyyden piirteistä sopivat parhaiten sinuun?
– Koet toisten ihmisten tunteet voimakkaasti ja kuormitut niistä.
– Olet tarkkanäköinen ja huomaat pienetkin yksityiskohdat ympäristössäsi.
Kutsu ystävän juhliin nostaa monille mieleen lupauksen hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta. Meille kaikille juhlat eivät kuitenkaan ole täynnä pelkästään mahdollisuuksia, vaan myös omaan sosiaaliseen jännittämiseen liittyviä uhkakuvia. Itse olen sosiaalisesti herkkänä ihmisenä kuulunut aina jälkimmäiseen ryhmään. Vaikka nykyisin sosiaalisten tilanteiden kohtaaminen on merkittävästi helpompaa, olen hyväksynyt, että tietyt perusluonteeni herättämät ensireaktiot kulkevat rinnallani elämäni loppuun asti.
Nuoruudessani tietynlaiset sosiaaliset tapahtumat saattoivat viedä valtavasti resursseja jopa päiväkausia etukäteen. Mielessä pyöri erilaisia kauhukuvia siitä, mitä tilanteessa saattaisi tapahtua. Jännittämisen tuottama kehollinen ylivireystila pyöri kehossa epämukavina aaltoina ja edellisenä yönä oli monesti vaikeuksia nukahtaa. Myös tilaisuuden väliin jättäminen tuntui usein houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tämä ristiveto välttämisen halun ja velvollisuudentunnon välillä veikin monesti aivan valtavasti energiaa.
Myöhemmin psykologin opinnoissani yllätyin siitä, kuinka tarkkaan tutkimukset olivat selvittäneet ennen sosiaalista tilannetta ilmeneviä kokemusmalleja. Tutkimuksissa kuvattiin tarkkaan mieleen nousevia huolestuneita kauhukuvia siitä, mikä tilanteessa voi mennä pieleen. Esimerkiksi kauhukuvia itsensä nolaamisesta tai joutumisesta yhtäkkiä muiden ihmisten huomion keskipisteeksi. Psykofysiologisilla mittareilla puolestaan oli mitattu sympaattisen hermoston aiheuttamaa kehollista ylivireystilaa, jota arkikielessä kuvataan usein perhosiksi vatsassa. Lisäksi tutkimuksissa oli tunnistettu toimintavalmius välttää tilannetta, eli esimerkiksi houkutus ilmoittautua sairaaksi tilanteen välttämiseksi.
Jos tunnistat itsestäsi sosiaalisen jännittäjän, kokeile näitä:
2. Pyri näkemään muut ihmiset yksilöinä, eikä osana yhtenäistä joukkoa. Sinulle sinä olet ainoa, mutta muille vain yksi monista. Sinäkin olet jollekin muulle osa sitä yhtenäistä kasvotonta joukkoa, joka usein tuntuu uhkaavammalta kuin muiden osallistujien ajattelu yksilötasolla.
3. Pyri hyväksymään kehosi reaktio pyrkimättä siitä eroon. Kehollinen ensireaktio usein helpottaa, kun annamme sen elää omaa elämäänsä. Et voi vaikuttaa tulevien juhlien aiheuttamaan keholliseen ensireaktioon, mutta voit vaikuttaa miten suhtaudut siihen.
4. Älä anna pelkojesi määrittää elinpiirisi rajoja ja osallistu juhliin ahdistuksesta huolimatta. Kehon ensireaktio viestii vaarasta, mutta on tässä tapauksessa väärässä. Kehon reaktioissa on usein viisautta, mutta niiden toimintakäskyjä̈ ei ole aina pakko kuunnella.
Psykologin työssäni olen ymmärtänyt, että sosiaalisten tilanteiden jännittäminen etukäteen on hyvin tavallista ja inhimillistä. Oman persoonallisuuden ensireaktioista ei välttämättä pääse koskaan eroon, mutta niihin on mahdollista opetella suhtautumaan toiminnallisemmin. Se helpottaa omaa oloa usein merkittävästi.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjä. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle. Palvelu tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä psykologi-asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.
Onko sinulla usein epämukava olo sosiaalisissa tilanteissa? Jännittääkö sinua esiintyminen tai uusiin ihmisiin tutustuminen juhlissa tai treffeillä?
Alkaako jännittäminen joskus jo päiväkausia ennen tilannetta? Murehditko usein, että saatat nolata itsesi? Joskus saattaa jopa tehdä mieli välttää tärkeitä sosiaalisia tilanteita kokonaan.
Menetkö joskus lukkoon muiden ihmisten seurassa? Sinun on vaikea olla rento ja leikkisä tai löytää oikeita sanoja oikealla hetkellä. Kiusaannutko, jos joudut huomion keskipisteeksi?
Tarkkailetko joskus omaa jännittämistä niin paljon, että unohdat keskittyä ihmisiin, joiden seurassa olet? Poimitko usein jälkikäteen omat pienimmätkin kömmähdyksesi tarkkailuun kuin suurennuslasin alle ja pyörittelet niitä loputtomasti mielessäsi?
ymmärtämään sosiaaliseen herkkyytesi liittyviä voimavaroja ja haavoittuvuuksia
selkeyttämään arvojasi ja tavoitteitasi sosiaalisesti itseohjautuvan toiminnan tueksi
tasapainottamaan suhdettasi omaan itseesi ja muihin ihmisiin
suhtautumaan myötätuntoisemmin omiin virheisiisi
suhtautumaan rakentavammin muiden ihmisten kritiikkiin
kehittämään pärjäämisen ja turvallisuuden tunnetta sosiaalisiin tilanteisiin
purkamaan sosiaalista suojautumista ennen sosiaalisia tilanteita ja tilanteiden aikana
ajattelemaan, kokemaan ja toimimaan uudella tavalla sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa.
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 € Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €)TÄSTÄ.
Ujonrohkaisija-palvelun taustalla on korkealaatuinen kotimainen tuotekehitys. Se on kehitetty psykologien ja digitaalisten teknologioiden asiantuntijoiden yhteistyönä sinulle, joka koet sosiaalista epämukavuuden tunnetta arjessasi tai työssäsi.
Ujonrohkaisija-palvelun päätuotekehittäjänä toimii psykologi Joni Martikainen. Jonilla on vuosien tuotekehityksellinen työkokemus psykologisen tutkimuksen soveltamisesta käytännön ratkaisuiksi. Psykologin vastaanottotyössään Joni on erikoistunut eriasteisista sosiaalisista peloista kärsivien nuorten ja aikuisten auttamiseen. Akateemisen tutkimustyönsä kautta hän on tutustunut erityisesti persoonallisuuden ja mielenterveyden pulmien yhteyksien ymmärtämiseen. Hänen erikoisosaamistaan on myös persoonallisuuden ja tunne-elämän yksilötutkimus, sekä yksilöllisten ajattelu-ja toimintamallien kartoitus.
”Sosiaalisesta herkkyydestään kuormittuvan yksilön ei tule muuttaa itseään vaan käsitystä itsestään.” – psykologi Joni Martikainen
Ujonrohkaisijan 12 viikon ohjelma sisältää:
noin 3,5 tuntia luentoja lyhyissä videopätkissä
laajan kyselykartoituksen psykologien rakentamilla verkkokyselyillä
henkilökohtaisen palautteen yli 75 psykologisesta muuttujasta
12 helppoa, mutta tehokasta sosiaalista harjoitusta arjessa suoritettaviksi
kattavan ja henkilökohtaisen kirjallisen palautteen Ujonrohkaisijan asiantuntijalta
jatko-ohjelman ja henkilökohtaisia ohjeistuksia tulevaisuuden varalle
asiantuntijan kannustavan yhteydenpidon, edistymisen seurannan ja jatkuvan tuen
kaikki materiaalit, palautteesi ja tekemäsi tehtävät tulostettavana, 160-sivuisena kirjana.
Ujonrohkaisijan ohjelma koostuu toistensa päälle rakentuvista tehtävistä, joita suoritat askel kerrallaan arjen ja työn ohessa. Se koostuu 48 pienestä tehtävästä, joiden parissa työskentelet noin 10 minuuttia kerrallaan. Ujonrohkaisija-verkkopalvelun työskentelymuoto sopii loistavasti myös kiireiseen aikatauluun. Teet tehtäviä valitsemallasi älylaitteella kätevästi pienissä paloissa esimerkiksi aamubussissa tai lounastauolla – silloin kun sinulle parhaiten sopii.
Käyttäjäpalautetta palvelusta
“Palvelu auttoi minua tuntemaan itseäni paremmin ja sain hyviä vinkkejä jännittämiseen.” -Maarit 44v.
Tietopakettien avulla opit ymmärtämään itseäsi tieteellisen tiedon valossa. Tietopaketit koostuvat lyhyistä videoluennoista, jotka ovat katsottavissa verkkoympäristössä. Kyselykartoitusten avulla kartoitat tunne-elämääsi psykologien rakentamilla verkkokyselyillä. Kyselykartoitukset koostuvat lyhyistä verkkokyselyistä, joista täytät aina yhden jokaisen videoluennon jälkeen ennen siirtymistäsi seuraavaan videoluentoon.
Henkilökohtaisen palautteen
Jokaisen moduulin jälkeen saat henkilökohtaisen palautteen kyselykartoituksiin antamistasi vastauksista. Palautteiden pistemäärät tulostuvat käyttöösi selkeällä kielellä esitettyinä tulkintaohjeina ja havainnollistavina värikuvaajina. Kattava ja syvällinen palaute auttaa sinua ymmärtämään omia voimavarojasi ja haavoittuvuuksiasi paremmin.
Käytännön harjoituksia
Sosiaaliset käytännön harjoitukset koostuvat tutkimusnäyttöön pohjautuvista harjoitteista, joita suoritat askel askeleelta omissa sosiaalisissa verkostoissasi.
Sosiaalinen harjoittelu tapahtuu niissä sosiaalisissa tilanteissa, joita muutenkin luonnollisesti kohtaisit. Se on huomaamatonta ja osa tavallista arkielämää. Harjoittelu auttaa sinua liittämään tietopakettien tiedon ja kyselykartoitusten palautteesta saamasi oivallukset osaksi arkielämääsi.
Asiantuntijan tuen
Työskentelet Ujonrohkaisija-palvelun parissa itsenäisesti, mutta asiantuntija on jatkuvasti työskentelysi taustalla ja seuraa edistymistäsi. Häneltä saat apua, opastusta ja kannustusta mahdollisissa solmukohdissa. Lopuksi saat vielä Ujonrohkaisijan asiantuntijan kirjallisen palautteen kyselykartoituksista ja tekemisistäsi tehtävistä. Kirjallinen yhteenveto auttaa sinua ymmärtämään palautettasi syvällisemmin.
Henkilökohtaisen oppaan
Kaikki tietopaketin tieto ja henkilökohtaiset palautteesi tulostuvat käyttöösi 160-sivuisena oppaana, jonka saat käyttöösi loppuelämäksesi. Saat sen mukana myös jatko-ohjelman tulevaisuuden varalle. Voit jatkaa sen parissa työskentelyä itsenäisesti tai palata sen pariin sosiaalisesti kuormittavissa elämäntilanteissa, joissa sosiaaliset epämukavuuden tunteet usein voimistuvat. Sen avulla palautat mieleesi ohjelman aikana saamasi oivallukset ja saat tukea kuormittavan elämäntilanteesi rakentavaan ratkaisemiseen.
Joustavan käyttöoikeuden
Ujonrohkaisija-palvelun käyttöoikeus kestää 12 viikkoa. Se on ihanteellinen aika henkilökohtaisen harjoituspolun kulkemiseen, sillä oivallukset rakentuvat toistensa päälle, ja liian pitkät välit harjoitusten tekemisessä eivät tue työskentelyä. Aikajakso ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu.
Pyrimmekin sopivassa suhteessa kannustamaan sinua, mutta samalla joustamaan mahdollisten yllättävien elämäntilanteiden edessä. Saat joka viikko raportin suorittamistasi tehtävistä ja kannustavan muistutuksen työskentelyn jatkamisesta. Ymmärrämme myös, että elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Voit myös aina ilmoittaa meille, jos koet tarvitsevasi lisää aikaa ohjelman suorittamiseen.
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 € Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €) TÄSTÄ.
Ujonrohkaisija-palvelu koostuu kolmesta moduulista. Saat jokaisen suoritetun moduulin jälkeen palautekansion sähköpostiisi. Palautekansio sisältää kaiken videoluentojen teorian, henkilökohtaisen palautteesi numeroina ja visuaalisina kuvaajina, jatko-ohjeistuksia ja vapaaehtoisia lisätehtäviä. Lisäksi palautekansio sisältää asiantuntijan kirjallisen palautteen ja sinulle henkilökohtaisesti räätälöityjä jatko-ohjeistuksia.
MODUULI 1: Sosiaalinen herkkyys
Sosiaalisen herkkyyden moduulissa opit ymmärtämään miten persoonallisuutesi vaikuttaa yksilölliseen taipumukseesi kokea sosiaalisia tilanteita. Tutustut sosiaalisen herkkyyden käsitteeseen ja opit ymmärtämään mitä ujous, introverttius, arviointiherkkyys ja erityisherkkyys ovat tieteellisen tutkimustiedon valossa. Opit ymmärtämään myös, miten persoonallisuus vaikuttaa yksilölliseen taipumukseesi kokea sosiaalisia tilanteita.
Sosiaalisen herkkyyden moduulissa saat viiden suuren persoonallisuuspiirteen teorian valossa tehdyn persoonallisuutesi yleisarvion. Saat myös palautteen sosiaalisesta herkkyydestäsi: introverttiydestä, ujoudesta ja arviointiherkkyydestä. Lisäksi saat palautteen erityisherkkyydestä ja yhteisökeskeisyydestäsi. Sosiaalisen herkkyyden moduulissa saat yleisiä ohjeistuksia siihen, kuinka voit suhtautua toiminnallisemmin omaan sosiaaliseen herkkyyteesi.
Opit ohjeistuksien avulla tunnistamaan sosiaaliseen herkkyyteen liittyviä voimavaroja ja ymmärtämään siihen liittyviä haavoittuvuuksia. Sosiaalisen herkkyyden moduulissa teet vapaaehtoisia lisätehtäviä, jotka toimivat kompassina itsesi näköisen elämän rakentamiselle.
Teet lisäksi tehtäviä, jotka auttavat sinua selkeyttämään arvomaailmaasi ja tavoitteitasi, tunnistamaan intohimojasi ja kykyjäsi, sekä sinulle tärkeitä ihmisiä.
”Kaikilla yksilön vahvuuksilla on varjopuolensa.” – Elaine N. Aron
MODUULI 2: Sosiaalinen jännittäminen
Sosiaalisen jännittämisen moduulissa opit ymmärtämään miksi, miten ja millaisissa tilanteissa sosiaalinen jännittäminen ilmenee. Tutustut moduulissa sosiaalisen jännittämisen psykologisiin taustatekijöihin sekä sosiaalisen jännittämisen noidankehän käsitteeseen. Opit lisäksi ymmärtämään, miten tapamme reagoida omiin tunteisiimme joko helpottaa tai ylläpitää sosiaalisia epämukavuuden tunteita.
Sosiaalisen jännittämisen moduulissa saat kognitiiviseen psykologiaan perustuvan palauteen siitä, millä elämänalueilla, millaisissa tilanteissa ja miten jännittäminen ilmenee juuri sinun kohdallasi. Lisäksi saat palautteen siitä millaiset psykologiset taustatekijät laukaisevat jännittämistä juuri kohdallasi, sekä siitä millaisia suojautumiskeinoja käytät sosiaalisissa tilanteissa.
Sosiaalisen herkkyyden moduulissa saat ohjeistuksia siihen, kuinka voit suhtautua toiminnallisemmin kehosi reaktioihin, sekä säädellä tunteitasi, toimintaani ja ajatteluasi. Lisäksi saat ohjeistuksia siihen, miten suhtautua omiin virheisiin myötätuntoisesti ja miten suhtautua muiden ihmisten kritiikkiin.
Sosiaalisen jännittämisen moduulissa teet vapaaehtoisia lisätehtäviä, joiden avulla opit tunnistamaan sosiaalisia kuormitusalueitasi ja kehittämään tietoista läsnäoloa ja kehollista turvallisuuden tunnetta sosiaalisissa tilanteissa.
”Laiva on turvassa satamassa, mutta eihän laivoja rakenneta seisomaan satamaan.” – John
A. Shedd
MODUULI 3: Sosiaalinen itseohjautuvuus
Sosiaalisen itseohjautuvuuden moduulissa opit ymmärtämään miten omaa sosiaalisten tunteiden säätelyä ja toiminnanohjausta voi kehittää. Tutustut moduulissa sosiaaliseen siedätysharjoitteluun ja sosiaalisen kasvun asenteen käsitteeseen. Opit myös ymmärtämään miten voit omatoimisesti saada aikaiseksi psykologista muutosta kaikkein tehokkaimmin. Sosiaalisen itseohjautuvuuden moduulissa tuodaan aiemmin oppimaasi käytäntöön. Suoritat moduulissa sosiaalisia päiväharjoituksia huomaamattomasti arjen ohessa omissa sosiaalisissa verkostoissasi.
Opit harjoitusten avulla havainnoimaan aiemmin saamaasi palautetta omassa arjessasi. Tehtävien tekeminen toimii pohjana toiminnallisempien tunteiden hallintakeinojen rakentamiselle ja sosiaalisten suojautumiskeinojen purkamiselle. Sosiaalisen itseohjautuvuuden moduulissa saat palautteen sosiaalisista päiväharjoituksista, sekä tieteelliseen tutkimusnäyttöön pohjautuvan sosiaalisen siedätysharjoittelun ohjelman, jonka parissa voit jatkaa itsenäisesti työskentelyä. Ohjelma sisältää harjoituksia, jotka auttavat sinua lieventämään sosiaalisia epämukavuuden tunteita ja lyhentämään niiden kestoa. Tehtävien tekemisen myötä opit korvaamaan suojautumista palvelevia reagointitapoja realistisemmalla ajattelulla, hyväksyvämmällä kokemisella ja aktiivisemmalla toiminnalla sosiaalisissa tilanteissa. Voit jatkaa harjoittelua itsenäisesti ohjelman parissa tai palata ohjelman pariin elämäntilanteissa, joissa sosiaalinen jännittäminen voimistuu.
”En pelkää enää myrskyjä, sillä olen oppinut purjehtimaan laivaani.” – Louisa May Alcott
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 €
Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €)TÄÄLTÄ.
Ujonrohkaisija on älykkäämpi työskentelymuoto sosiaalisen epämukavuuden tunteiden työstämiseen. Se tuo psykologiseen tutkimusnäyttöön ja parhaisiin käytäntöihin pohjautuvat työkalut tietokoneellesi ja puhelimeesi. Työskentelet sen parissa valitsemallasi älylaitteella ajasta ja paikasta riippumatta.
(Ujonrohkaisija-palvelun arvolupaus:
Tutkittua tietoa
Yksilöllinen tilannekartoitus
Käytännöllinen harjoitusohjelma
Ammattilaisen ohjausta)
Kenelle palvelu sopii?
Ujonrohkaisija on psykologisen hyvinvoinnin palvelu kaikille, jotka haluavat oppia ymmärtämään omaa sosiaalista herkkyyttään ja saada tukea sosiaalisen epämukavuuden tunteisiinsa, mutta eivät koe tarvitsevansa terveydellistä apua.
Tehtävien parissa työskentely vaatii kykyä toimia itse ja motivaatiota itsenäiseen työskentelyyn. Saat siitä parhaan hyödyn, jos koet olevasi toimintakykyinen. On myös hyvä muistaa, että liian kuormittavassa elämäntilanteessa ei kannata aloittaa uutta harrastusta.
Kenelle palvelu ei sovi?
Ujonrohkaisija ei ole terveyspalvelu, eikä se vastaa terveydenhuollon piirissä annettua diagnostista arvioita tai hoitoa. Kaikki palvelun piirissä annettu palaute ja tehtävät ovat puhtaasti valmennuksellisia. Jos koet, että hyvinvointisi tai toimintakykysi on ajankohtaisesti heikentynyt, on hyvä käydä hakemassa terveydenhuollon ammattilaisen arvio asiasta.
Mielenterveydelliset pulmat eivät suoraan estä palvelun parissa työskentelyä, sillä Ujonrohkaisija voi toimia mielenterveden tukipalveluna samalla tavalla kuin kirjallisuus tai muu oppimateriaali. Se ei kuitenkaan koskaan korvaa terveydenhuollon piirissä annettua diagnostista arvioita tai hoitoa.
1. Mene osoitteeseen www.ujonrohkaisija.fi. Ota palvelu käyttöösi alle minuutissa kotisohvaltasi hankkimalla käyttöoikeus.
2. Maksa käyttöoikeus turvallisesti verkossa.
3. Maksun jälkeen voit aloittaa työskentelyn välittömästi helppokäyttöisessä verkkoympäristössä.
Tarjousalennus HIDASTA -koodilla NYT -39 €.
Osta palvelun käyttöoikeus tarjoushintaan 248 € (norm. 287 €)TÄSTÄ.
Yksi raskaimmista sanoista on ”pitäisi”. Se sitoo energiaa ja vetää sinua pois omasta voimastasi. Välillä on hyvä tulla tietoiseksi turhista sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista – ja hellittää niistä.
Eräänä aamuyönä heräsin neljän jälkeen pyörimään sängyssä. Se on minulle merkki, että stressihormoni kortisolin rytmi on sekaisin ja olen ylikierroksilla.
Kun en meinannut nukahtaa, kaivoin muistikirjan esiin ja aloin kirjoittaa mielessä pyörivää kuormaa ylös. Listasin, mitä kaikkea minun mielestäni ”pitäisi” tehdä. Ei siis niitä asioita, jotka kuuluvat arkiseen ”pitää”-osastoon (ne luonnollisesti täytyy hoitaa ennemmin tai myöhemmin), vaan niitä asioita, jotka eivät ole elintärkeitä, mutta silti pyörivät ajatuksissani. ”Pitäisi.”
Kaksi muistikirjan sivua täyttyi nopeasti. Listalla oli odotuksia, jotka syntyvät arkielämän huomioista. Kun näen joulukortit lipaston päällä vielä helmikuun lopussa, mietin, että olisi pitänyt nuokin korjata pois, mutta en ole jaksanut. Kun pensasaidassa aroniat kypsyvät, mietin että ne pitäisi pakastaa talteen, mutta en ole saanut aikaiseksi. ”Olenpa saamaton, pitäisi ryhdistäytyä.” Yksinkertaisesta ärsykkeestä voi lähteä liikkeelle itsensä soimaamisen kierre.
Jos tämä kuulostaa tutulta, pysähdy hetkeksi näiden kysymysten äärelle. Voit mietiskellä, keskustella ystävän kanssa tai kirjoittaa muistikirjaan:
Missä asioissa vaadit itseltäsi enemmän kuin mihin todellisuudessa pystyt?
Mitä asioita teet vain, koska ajattelet, että sinun täytyy?
Milloin olet mielestäsi ansainnut luvan rentoutua?
Ovatko odotuksesi itseäsi kohtaan kohtuullisia?
Kun itse tuijotin loputonta pitäisi-listaani, pohdin, mitä siitä seuraisi, jos tekisin tämän kaiken. Tuli tunne, kuin olisin saanut itseni hilattua ylöspäin ja eteenpäin, jollekin mystiselle paremman elämän portaalle. Tunsin itseni vahvemmaksi. Tajusin kyllä, että se oli vain tunne.
Sitten mietin, mitä tapahtuisi, jos en tekisi mitään pitäisi-listaltani. Jos vain antaisin kaiken olla? Vastauksena oli voimakas sisäinen kokemus: tunsin putoavani pimeyteen. Jos en tekisi mitään näistä, olisin epäonnistuja. En ehkä selviytyisi lainkaan.
Sekään ei ollut totuus vaan pelko.
Oivalsin, että loputtomat ”pitäisi”-ajatukset olivat alitajuntani tapa auttaa minua selviytymään. Vapauttavampaa oli todeta, että on paljon asioita, joita en oikeasti halua, jaksa enkä aio tehdä. Siispä voin päästää irti ajatuksesta, että minun pitäisi. Olkoot joulukortit, olkoot aroniat!
Mistä turhasta sisäisestä odotuksesta tai pitäisi-ajatuksesta sinä voisit päästää irti juuri nyt?
Kirjoittaja Mari Jokinen on koulutettu kokemusasiantuntija, inhimillinen ihminen ja äiti. Mari haluaa jakaa tietoa, toivoa ja samaistumispintaa antamalla kasvot kokemuksille, jotka ovat inhimillisiä, mutta aiheuttavat vielä tänä päivänä usein turhaan häpeää.
Päädyin hiljattain selailemaan muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni. Olen tuskin yksin sen kokemuksen kanssa, jossa vanhoja kuvia selatessa ajattelee, ”näytinpäs kauniilta tuolloin”, mutta samalla muistaa, miten kriittisesti peilikuvaansa suhtautui kyseisellä hetkellä. Ennen kuvia selatessa on saattanut tulla todella paha mieli siitä, ettei enää näytä samalta. Haluaisi saada takaisin sen kauneuden itsessään, jota ei silloin osannut kuitenkaan edes nähdä. Ristiriitaista.
Tällä kertaa kuvia selatessa kyyneleet nousivat silmiini. Ei kuitenkaan siksi, että haikailisin sitä, miltä ennen näytin. Nyt mieleen vyöryivätkin muistot siitä, miten tuolloin yritin niin kovin muuttua ja kelvata. Niin itselle kuin toisellekin. Miten tiedostamattani luulin olevani projekti, joka minun pitäisi saada valmiiksi ollakseni rakkauden arvoinen.
Olen tehnyt vuosia päänsisäistä työtä kehosuhteeni kanssa – siinä, että suhtautuisin itseeni lempeämmin ja pääsisin irti ainaisesta ”ihannevartalon” tavoittelusta, jollaista tuskin olisi itselleni mahdollista saavuttaakaan, vaikka mitä tekisin. Se, että tuo edellä kuvaamani sama ajatusmalli on toistunut aina vanhojen kuvien äärellä, tekee minulle näkyväksi sen tosiasian, että itsetuntooni ja sisäiseen kehorauhaani ei loppuviimein vaikuta kehon koko, puntarin lukema tai muukaan ulkoinen seikka. Kriittisyys ei ole kadonnut painonpudotuksesta tai muista muodonmuutoksista huolimatta.
Ulkonäköni kaunistaminen ei auttanut hyväksymään itseäni
Kehovihani ei ole ollut ratkaistavissa ulkokuorta muuttamalla, sillä sen juurisyyt ovat olleet syvemmällä, kuten tiedostamattomassa häpeässä ja riittämättömyydessä. Sen sijaan, että olisin näistä kipeistä tunteista päässyt eroon muuttamalla itseäni, ne saivatkin vaan tilaa kasvaa. Ja sillä tiellä mikään ei olisi riittänyt. Olisin ollut itselleni ikuinen projekti, jossa kriittinen silmäni olisi peilin edessä löytänyt aina seuraavan kohdan, jota muuttaa kauniimmaksi. Jossain kohtaa hiljalleen oivalsin, etten tulisi koskaan löytämään rakkautta, tai edes neutraalimpaa suhtautumista
kehoani kohtaan, jos yrittäisin tehdä sen vihan kautta.
Siihen, että ajatuksistani kumpuaa tällainen kirjoitus, on ollut pitkä matka, johon olen tarvinnut vertaistukea, omien ajatusteni ja tekojeni aktiivista kyseenalaistamista, dieettikulttuurin sekä yleisten ulkonäköihanteiden kyseenalaistamista, sekä psykoterapiaa. Merkittävin tekijä on kuitenkin ympärilläni olevat ihmiset ja oma rajanvetoni sen suhteen – päästän tästedes lähelleni vain ihmisiä, keiltä on saatavissa pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää ilman tarvetta muuttaa itseään ensin.
Lempeä katse parantaa suhdetta kehoon
Hetket, jolloin oman kehon kanssa tuntuu hankalalta olla, kuuluvat edelleen elämääni. Ja se on inhimillistä. ”Rakkaus” saattaa olla vielä turhan iso sana kuvaamaan kehosuhdettani, mutta vihan paikalle on hiipinyt myötätunto ja lempeämpi katse. Se tuntuu hyvältä. Sen sijaan, että nyt kuvien
selaamisen myötä olisin halunnut alkaa muuttaa kehoani, koinkin tarvetta pyytää siltä anteeksi; ”Anteeksi, kun olen kohdistanut sinuun vuosien varrella vihaa täynnä olevia ajatuksia ja laiminlyönyt hyvinvointiasi. Ollut puolustamatta, kun joku toinen on puhunut sinusta epäkunnioittavasti. Sinä olet rakkauden arvoinen, ollut aina. Lupaan pysyä puolellasi. Ja kaikessa epätäydellisyydessäsi – sinä olet juuri noin kaunis, rakas ja riittävä.”
Lempeyttä ja myötätuntoa sinulle lukija, joka samaistuit näihin kipeisiin kokemuksiin. Sinä ihan oikeasti riität.
Ero voi tuntua maailmanlopulta, varsinkin jos se tulee yllättäen. Toisaalta ero voi ravistella yhtä lailla, vaikka päätös olisi tehty yhdessä tai olisit tehnyt sen itse. Eroasiantuntija, terapeutti ja kirjailija Marika Rosenborg on työskennellyt eronneiden kanssa jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän kertoo, miten erosta toipuminen onnistuu parhaiten ja miten erosta voi tehdä kokemuksen, joka vahvistaa ja sytyttää sisäisen hehkun.
Tunteet johtavat tärkeiden asioiden äärelle
Ahdistus on yleinen tunne ennen eropäätöksen syntymistä. Se on pahimmillaan ennen päätöstä, kun ei ole edes vielä kertonut asiasta kumppanille. Jos vaikean päätöksen on saanut tehtyä itse, eron jälkeen voi tuntea jopa helpotusta. Jos on tullut jätetyksi yllättäin, yleisimpiä tunteita ovat hätäännys, shokki, suru, viha, hämmennys ja jopa häpeä.
“Moni miettii, onko tämä päätös oikea. Mutta näen, että valinta itsessään on tärkeä. Päätöksen lykkääminen on myös päätös, että joka päivä jäät suhteeseen.” – Marika Rosenborg
Tunteiden keskellä on hyvä muistuttaa itseään siitä, että kaikki tunteet ennen eroa, eron keskellä ja eron jälkeen ovat ok. Tunteita tarvitaan, koska ne ovat viestejä asioista, joita tarvitsee käsitellä. Eteenpäin pääsemisen kannalta näiden tunteiden kokeminen ja läpikäyminen on erittäin tärkeää.
“Eron keskellä olevalle sanoisin, että tämäkin menee ohi. Anna itsellesi aikaa. Älä pelkää tunteita, ne ovat tarkoituksenmukaisia. Ole itsellesi lempeä, koska nyt on se aika, jolloin itsemyötätunnolla on erityisesti käyttöä.” – Marika Rosenborg
Ero on yleensä sekä hyvä että huono asia
Ero on aina jonkinlainen kriisi, mutta ei voida sanoa, että se olisi pelkästään huono asia. Olennaista on, haluaako ihminen tehdä erosta itselleen kasvukokemuksen. Aika kyllä parantaa haavat, vaikka et tekisi mitään, mutta kannattaa miettiä, miten ajan haluaa käyttää. Ero voi myös auttaa kasvamaan ja oppimaan itsestään uutta.
Entisestä kumppanista ja suhteesta irrottautumisen tärkeimmät työkalut ovat viha ja suru. Ne ovat myös tunteita, joita erossa joutuu käsittelemään. Vihan ja surun alla on usein muita tunteita, joita on vaikea kohdata. Ihminen voi olla jatkuvasti vihainen, koska ei uskalla kohdata vaikkapa surun tunnetta. Viha on suojaava tunne, sillä vihaisena ei voi olla samaan aikaan ahdistunut, pelokas tai surullinen.
Tunnekerrostumia voi tutkia yksinkin, mutta kukaan ei selviä eikä tarvitse selvitä yksin. On tärkeää päästä jakamaan ajatuksia toisen ihmisen kanssa ja saada vertaistukea. Ylipäätään halukkuus tutkia omia tunteita ja halu kokea asiat on tärkeää. On myös ihmisiä, jotka eivät halua tätä tehdä ja välttelevät vaikeita tunteita esimerkiksi lähtemällä heti uuteen suhteeseen. Samalla he kieltävät hankalat tunteet kokonaan.
Kuinka kauan erosta toipuminen kestää?
Ero on prosessi, joka tarvitsee oman aikansa. Marika Rosenborgin kokemuksen mukaan on hyvä varautua siihen, että eron käsittely kestää ainakin vuoden päivät. Ei ole harvinaista, että prosessi kestää parikin vuotta. Toki on mahdollista, että irrottautumisen prosessi on lähtenyt käyntiin jo kuukausia tai vuosia ennen varsinaista eroa, ja silloin osa työstä on jo tehty.
Jos ero on parissa kuukaudessa taputeltu, niin vähän epäilys herää. – Marika Rosenborg
Erosta toipuminen ei etene suoraviivaisesti. Se ei mene niin, että tipahdat kuiluun ja nouset sieltä sitten lopulta. Ero on prosessi. Matkan varrella putoamisia tulee, mutta ne lyhenevät. Matkalla kannattaa muistaa, että ero on aina elämän tarkoitukseen liittyvä kriisi. Kestää aikansa, että elämään tulee uusia tarkoituksia.
Mistä tietää, että erosta on päässyt yli?
Tiedät päässeesi ex-kumppanista yli, kun et tunne enää voimakkaita negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Kommunikaatio hänen kanssaan on parempaa. Olet lisäksi käsitellyt sen, miten eron syyt ovat liittyneet myös sinuun ja hyväksynyt sen, että ihmissuhteen arvo ei ole sen pituudessa. Lyhyetkin suhteet voivat olla tärkeitä.
Suhteen päättyminen ei ole epäonnistuminen tai osoitus siitä, että teitte virheen. Teidän matkanne tuli päätökseen, ja nyt tulee jotain uutta. – Marika Rosenborg
Näiden teemojen käsittely voi sytyttää sinussa hehkun, jossa koet saaneesi itsesi takaisin. Erohehkun taustalla on hyvä sisäisen turvan olotila, jossa voit rakentaa omaa uudenlaista tulevaisuutta. Uusi elämä tuntuu mahdollisuudelta.
Pitäisikö erota vai ei?
Joskus voi käydä niin, että päätöstä ei saada tehtyä suuntaan tai toiseen. Jos ahdistava olo ennen eroa on jatkunut jo kuukausia niin, ettei mikään etene tai eropäätös on vain omilla harteilla eikä kumppani suostu prosessoimaan, haluan kannustaa päätöksentekoon. Jotta ette jäisi ahdistavaan päättämättömyyden tilaan, yrittäkää tehdä jokin eteenpäin vievä päätös, vaikka asumusero.
Suomalaiset eivät eroa liian helposti. Moni miettii kohtuuttomankin pitkään. – Marika Rosenborg
Jos kumppanisi ei lähde prosessiin, tee se itsesi takia. Jos lasten selviäminen erosta huolestuttaa, on hyvä tietää, että he pärjäävät erossa sitä paremmin, mitä paremmin vanhemmat pärjäävät. Pidä siis huolta itse omasta prosessistasi.
Kurkkaa Marika Rosenborgin Erohehku-kortit, jotka antavat tukea eroprosessin eri vaiheisiin. Lue lisää korteista TÄÄLTÄ:
Ensinnäkin, numero yksi: on todella ok olla ihan rikki ja väsynyt narsistisen ihmissuhteen jälkeen.
On täysin normaalia ja myöskin tervettä reagoida hyvin voimakkaasti ja voida pahoin monella tapaa narsistisen kaltoinkohtelun jälkeen.
Mitä se kertoisikaan sinusta, jos kaikki tuo vaikeus mitä koit ei tuntuisi missään, etkä olisi yhtään poissa tolaltasi?
Ihmismieli on herkkä, eikä sitä ole tarkoitettu tai luotu kestämään väkivaltaa (henkistä ja/tai fyysistä, seksuaalista, taloudellista), jota narsistinen suhde yleensä poikkeuksetta sisältää.
Ethän siis soimaa itseäsi, vaan ennemminkin kehu! Sano itsellesi, että juuri näin voimakkaasti minun tuleekin ajatella ja tuntea, koska kohtelu, jota olen saanut osakseni ei ole normaalia. Ja jotta osaamme pysähtyä ja muuttaa elämämme suuntaa, meidän tarvitsee herätä tilanteeseen jossa olemme joskus hyvin vahvojenkin raktioiden avuin.
2. Itsemyötätunto
Itsemyötätunto ja armollisuus itseä kohtaan nousevat suureen arvoon narsistisen suhteen jälkeen. Voit heittää syyllisyyden ja häpeän tunteet roskakoriin, kauas pois ulottumattomistasi. Et tee niillä mitään, niille ei ole mitään tarvetta.
Opeta sisäistä ääntäsi puhumaan sinulle kauniimmin ja kohteliaammin. Pysäytä se aina silloin, jos se soimaa sinua ehkä samoilla sanoilla ja samoista asioista mistä kaltoinkohtelijasi sinua soimasi.
Ethän jatka itse itseäsi kohtaan samaa huonoa kohtelua, jota jouduit vahingollisen ihmisen seurassa kokemaan. Siihen ei ole mitään syytä.
3. Pidä hyvää huolta itsestäsi
Narsistinen suhde on voinut viedä kaiken energian, joten itsestä huolehtiminen nousee suureen pääosaan suhteesta vapautumisen jälkeen.
Arvaan, että sinulle on hyvin luonnollista pitää huolta muista, auttaa ja tukea ja teet sen täydestä sydämestäsi. Niin tietenkin teet, ei narsistinen persoona sinua muuten olisi rinnalleen tulenpalavasti halunnut.
Sinussa on jotain taianomaista hyvyyttä, josta kaikki haluaisivat oman osansa. Siksi sinun tulee suojella ja pitää huolta itsestäsi enemmän kuin mistään muusta.
Sillä jos sinä et pidä huolta itsestäsi, eivät sinua lähellä olevatkaan voi voida kovin hyvin.
4. Hanki tietoa narsismista ja epäterveistä suhteista
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Epäterveiden/narsististen suhteiden, sekä narsismi -ilmiön kohdalla väitän, ettei tämä pidä paikkaansa.
Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän ymmärrät mistä todella oli ja on kyse ja miksi.
Tiedon avulla löydät vastauksia niille kysymyksille, jotka eivät meinaa jättää mieltäsi rauhaan. Saat sanoja ja nimen kokemuksille, jotka auttavat jäsentämään ajatuksia, jonka myötä asiasta on myös helpompi puhua.
Tiedon avulla poistuvat myös turhat itsesyytökset, häpeä, syyllisyyden, sekä riittämättömyyden tunteet.
5. Pidä etäisyyttä ja mahdollisuuksien mukaan nollakontakti
Jos toiveissasi on ystävyyssuhde narsistiseen ex-kumppaniin suosittelen luopumaan siitä ihan ensimmäiseksi. Jos teillä on yhteisiä lapsia ja/tai lemmikkejä ja toivot toista kunnioittavaa ja arvostavaa vanhemmuutta/huoltajuutta suosittelen valitettavasti luopumaan siitäkin.
Kun pidät odotusarvona täyden nollan, etkä jätä mitään omia tai lapsiin tai lemmikkeihin liittyviä suunnitelmia hänen varaansa, et tule pettymään.
Jos kyseessä on narsistinen persoona hän on hyvin taipuvainen kontrolloimaan kaikkia ja kaikkea ja voi saada elämäsi vahingoittamisesta jopa sadistista nautintoa.
Pidä siis tarkkaan vaalittua etäisyyttä ja mahdollisimman vähän yhteyttä narsistiseen ex-kumppaniin. Tasavertainen ihmissuhde ei valitettavasti ole mahdollista.
6. Anna anteeksi itsellesi
Onko sinua vaivannut ajatus siitä, ettei saisi katkeroitua tai ehkä ulkoapäin tuleva paine anteeksiantamattomuuden haitoista?
Jos olet ollut narsistisessa suhteessa on itselle anteeksi antaminen paljon tärkeämpää kuin pyrkimys antaa anteeksi narsistille.
Miten voisikaan antaa anteeksi kaiken sen kaltoinkohtelun ja väkivallan jota koki ja miksi pitäisi?
Saat ajatella yllä olevalla tavalla niin pitkään kuin se on tarpeellista. Ehkä jonain päivänä ajatuksesi ja tunteesi muuttuvat ja ehkä silloin anteeksianto on mahdollista. Ehkä. Tuon päivän ei tarvitse olle vielä, se tulee joskus jos on tullakseen.
Itselle on hyvä antaa anteeksi ainakin se, että jäi pitkäksikin aikaa suhteeseen, jossa tuli äärimmäisen huonosti kohdelluksi ja se, ettei yksinkertaisesti voinut tietää mitä tuleman piti. Olihan palkinnoksi nimetty kuitenkin rakkaus. Suurin kaikista.
Kaipaatko tukea epäterveestä parisuhteesta toipumisen tueksi?
Verkkokurssi epäterveistä parisuhteista toipumisen tueksi alkaa 15.9 ja on 25.9 saakka tarjouksessa 79€ (norm. 119€)
Kurssilla saat tietoa, tukea ja konkreettisia harjoituksia toipumisen tueksi.
Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja Heli Pruuki on perhepsykoterapeutti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut mm. aihepiiriin kuuluvat kirjat Prinsessa ja herne nenässä (2020), Vanhemman kiukkukirja (2020) yhdessä Päivi Nurmen kanssa sekä Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio (2018) yhdessä Terhi Ketola-Huttusen kanssa. Heli Pruuki työskentelee kehittämispalvelujen johtajana Lasten ja nuorten keskuksessa.
”Nyt omaan huoneeseen miettimään!” Hyvin moni nykyisistä vanhemmista on saanut kasvatuksen, missä oman tahdon ja kiukun ilmaisuista on rankaistu tai lähetetty pois muiden silmistä. ”Tule sitten takaisin, kun olet taas kiltti.” Lapsi ei opi yksin huoneessaan käsittelemään tunteitaan tai analysoimaan, miten voisi kehittää käyttäytymistään. Hän oppii ainoastaan, että hänen pitää olla yksin silloin, kun kiukuttaa tai kun on paha olo. ”Kukaan ei kestä minua, kun olen vihainen tai pahalla tuulella”. Lapsi oppii, että hän on tervetullut muiden seuraan ja rakastettu vain silloin, kun hän miellyttää muita. Ja koska lapsi tarvitsee rakkautta enemmän kuin mitään muuta, hän oppii jo pienenä sopeutumaan aikuisten määrittelemiin ehtoihin.
Näin lapsi tulee vanhempien sitä tarkoittamatta oppineeksi turvatonta kiintymyskäyttäytymistä. Hän oppii piilottamaan todelliset tunteensa muilta ja pärjäämään niiden kanssa yksin. Edes läheisin ei voi päästä kovin lähelle, koska viime kädessä voi luottaa vain itseen. Tämän kasvatustavan satoa korjataan aikuisiän parisuhteissa. On vaikeaa oppia jakamaan tunteitaan, kun on oppinut niin varhain muuta. Myös vanhempana on vaikeaa tarjota lapselle eväitä tunteiden kohtaamiseen, jos itse on oppinut lähinnä kestämään niitä. Lapselle on vaikea sallia tunteiden ilmaisua, jos sitä ei salli itselleenkään.
Kiukku ja viha suojaavat herkkiä tunteita
Aggressiotunteet, kuten kiukku ja viha, ovat monelle vaikeimpia ja juuri ne koetaan usein hyvin yksinäisinä tunteina. Aggressiotunteet ovat usein suojatunteita: viha ja suuttumus on usein kuin tulivuoren huippu – viimeinen sytyke saa sen räjähtämään ja tulivuoren purkautumaan. Kun tulivuorta rupeaa tutkimaan, löytyykin sen sisältä paljon haavoittavaa: pettymystä, yksinäisyyttä, häpeää, väärin ymmärretyksi tulemista, pelkoa. Usein ihminen on niellyt näitä tunteita ja yrittänyt pärjäillä niiden kanssa pitkän aikaa. Ei ihme, että lopulta tunne purskahtelee yli ja näkyviin.
Aggressio on tärkeää ja välttämätöntä, sillä se on myös voimaa. Aggressiotunteiden katkaisu ja kieltäminen on lapsen voiman ja tahdon typistämistä. Siksi on tärkeää, että aikuinen ei kiellä lasta tuntemasta tunteitaan tai rankaise häntä tunteista. Tässä on yksin pärjäämään oppineella vanhemmalla peiliin katsomisen paikka: miten katkaisen sukupolvien ketjun? Miten opettelen sallimaan tunteeni ja alan kohdella itseäni myötätunnolla? Vasta sitä kautta voi tarjota samaa lapselle.
Tunnetaitoja voi opetella yhdessä lapsen kanssa
Omien tunteiden vastaanottamista, tutkimista ja ymmärtämistä voi opetella myös aikuisiällä. Vanhemmuus on tilaisuus opetella kohtaamaan tunteita yhdessä lapsen kanssa.
Aggression ja epämääräisen ahdistuksen taustalla on usein kaipuu yhteyteen ja pelko yksin jäämisestä. Yhteys toiseen hoitaa ja lohduttaa. Se vahvistaa turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemisen kokemusta. Kaikkiin tunteisiin voi suhtautua myötätunnolla ja myötäeläen: tunteet eivät koskaan ole pahoja, vaikka osa niistä tuntuu pahalta. Tärkein viesti vihan ja muiden hankalien tunteiden äärellä onkin: et ole yksin. Kyllä tästä selvitään, yhdessä.
Vanhempana voi opetella jäämään lapsen viereen silloinkin, kun tämä on hankalimmillaan. Ja omankin kiukun hetkellä on tärkeää löytää myötätunto itseä kohtaan. Silloin voi kohdella itseä lempeästi, etsiä kiukun alla olevia tunteita ja tarpeita. Voi kysyä itseltään: Mikä minulla on hätänä? Mitä tarvitsen? Syvemmän tunteen ja sen alla olevan tarpeen etsiminen on avain hädän helpottumiseen.
Turvassa tunteiden kanssa
Lapsen tulisi voida tuntea kaikkein pelottavimmatkin tunteet vanhemman suojissa. Lapsi voi kokea olevansa turvassa, mikäli hänelle ei tapahdu pahaa tunteita ilmaistessa: häntä ei satuteta, hänelle ei suututa pelottavasti, häntä ei uhata hylkäämisellä. Aikuinen kestää hänen tunteensa, vaikka se on iso. Kiukun myllertäessä turvan kokemus vahvistaa lapsen uskoa siihen, että kaikkia tunteita on mahdollista itsekin kestää ja niiden ilmaiseminen on sallittua.
Kun otat tunteen todesta, lapsi oppii, että hänen tunteellaan on merkitystä toisille. Siitä kannattaa puhua, tunne otetaan vastaan. Tunteet ovat kuin pilvet: ne muuttuvat ja ne menevät aina ohi. Vähitellen lapsi oppii ilmaisemaan tunteitaan, kuuntelemaan toisia ja ottamaan vastaan muiden tunteita. Hän oppii, että tunteista puhuminen auttaa, selkeyttää ja vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu; hän saa hyviä eväitä omiin ihmissuhteisiinsa.
Älä siis lähetä lasta yksin miettimään. Suostu lohduttamaan – ja samalla: suostu lohdutettavaksi. Silloinkin, kun omassa taustassa on turvattomuutta, voi vanhemmuus auttaa kasvamaan eteenpäin. Kun oppii rakastamaan ja suojelemaan lapsiaan eri tasoilla, voi samalla oppia suojelemaan ja rakastamaan itseään. Voi oppia katsomaan hellyydellä itseään ja oman kokemuksen kautta ymmärtää syvällä tasolla sitä, mitä lapsi tarvitsee.
