Uskon, että menneisyyden haavat tulevat käsiteltäväksi sitä myöten, kun olemme valmiita. Silti, vaikka arkielämämme olisi kuinka tasapainossa ja vaikka olisimme mielestämme tulleet pitkälle niistä ajoista, kun ainut keino oli selviytyä, on vanhojen tunnekokemusten läpi eläminen rankkaa. Se vaatii rohkeutta, antautumista ja energiaa.
Suremattomien surujen pato ei tyhjene ennen kuin viimeiset kyyneleet on päästetty vapaaksi. Siksi paraneminen vaatii myötätunnon lisäksi aikaa ja energiaa. Intensiivisen tunneaallokon jälkeen on annettava itselleen lupa toipua ja kerätä voimia.
Seuraavat 3 lohturunoa ovat hetkiin, jolloin tarvitset myötätuntoa itseäsi ja menneisyyden haavoja kohtaan:
Läheisyys on turvallisen kiintymyksen luomista itseesi ja elämään – rakkaudellisuuden opettelua. Uskallusta olla sinä. Tunnistaa tunteesi, tarpeesi, rajasi ja oppia ottamaan koppia niistä ja ilmaisemaan niitä autenttisesti muillekin. Tunnistaa, mikä sulle tekee hyvää ja mikä ei. Uskallusta kasvuun, muutokseen, uuden oppimiseen, lähentymiseen ja irti päästämiseenkin, kun sen aika on.
Tällaisesta aidosta rakkaudellisuudesta seuraa aitoa rakkaudellisuutta myös toisten kanssa. Ja / mutta se matka meidän jokaisen aikuiseksi ja emotionaalisesti kypsäksi ja rakkautta haluavien on tehtävä ITSE. Ei yksin, vaan vastuussa itsestämme. Reissuun hyppääminen lähtee muuttamaan myös sitä, mikä sinulle ihmissuhteissasi on mahdollista ja mitä vedät puoleesi.
IHMISSUHTEET OVAT SITÄ RAKKAUDELLISEMPIA, MITÄ ENEMMÄN SINULLA ON HYVÄÄ ITSESI KANSSA
Se ei tarkoita, että nyt sinun ”pitää osata rakastaa itseäsi”, tai ettet ole hajalla ikinä tai ettei mitään kurjaa koskaan tapahdu ihmissuhteissa tai laiffissa. ”Hyvä itsesi kanssa” tarkoittaa sitä, että opit hyvällä tavalla keskittymään itseesi enemmän, saat lisää ymmärrystä oman sydämesi historiasta ja opit katsomaan sitä myötätuntoisesta, voimauttavasta perspektiivistä. Usein siihen tarvitaan apua – itselle hyvän ja rakkaudellisen valitseminen on myös avun vastaanottamista.
Usein, kun haluamme voida paremmin uskomme, että meidän pitää tulla jotenkin paremmiksi tai fiksata itsemme. Mutta mitä jos mikään ei olekaan rikki, vaikka sattuu? Mitä jos kyse onkin siitä että saat vastaanottaa apua ja uutta löytääksesi yhä syvemmin, että ihan oikeasti, todella saat olla ihan oma pörhelö, rakastettava, keskeneräinen itsesi? Samalla saat saada eheytystä haavoille ja kivuille ja löytää itseymmärrystä. Mutta ei siksi että olet rikki, vaan siksi että et ole, etkä ole koskaan ollutkaan. Oma itsekseen tuleminen on tämän sisäistämistä, lupaa olla sinä: uniikki, oma itsesi juuri oman polkusi tähän asti ja tästä eteenpäin kulkeneena.
Saat olla oma pörhelö, rakastettava itsesi. Et ole rikki etkä ole koskaan ollutkaan, vaikka olisikin kipuja ja ahdistusta
Kun löydät elämääsi lisää lempeyden avaimia itsesi kanssa resurssit voimautua kaikkien kokemusten (menneiden ja nykyisten) myötä kasvavat.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Elämän faktahomma, jonka tiedämme sisäsyntyisesti. Ah, miten paljon olen silti yrittänyt muuttaa toisia huomaamattani. Olen esimerkiksi toivonut, että ihmissuhteissani muut ottaisivat vastuuta itsestään eikä niin, että minä olen esimerkiksi parisuhteessa ainoa joka kantaa vastuun itseni kohtaamisesta tai tunteistani. Kunnes hiffasin: peli, jossa koen aina olevani vastuunkantaja jatkuu niin kauan, kuin minä sitä pelaan vähän (alitajuisesti) uhrimarttyyrina.
Voin siis muuttaa vain omaa olemistani. Esimerkiksi joko alkamalla vastuuttaa toisia ihmisiä heidän sanoistaan ja toiminnastaan, rajaamalla tiukemmin kenen kanssa olen ja millä spekseillä, ja lakkaamalla olemasta ihmissuhteissa hikiotsaisesti jotakin megaempaattisen ihmisen ihannekuvaani täyttäen. Saan, totta vieköön, orientoitua elämässä enemmän sitä kautta mikä minulle on hyväksi eikä aina sen kautta, mikä tässä nyt olisi oikein ja vastuullista ja tasapainoista ja muiden toiveita täyttävää. Se muuttaa ihmissuhdedynamiikkojani läheisriippuvaisista rakkaudelliseksi. Kenties jotkut suhteet päättyvät tai etääntyvät kun minä en suostukaan enää kannattelemaan. Kun voimaannun ottamaan vastuun ITSESTÄNI.
Voimme lopulta vain tehdä valintoja, keiden kanssa haluamme olla sellaisina kuin he ovat ja niin speksein, joita he valitsevat suhteeseen tuoda. Emme voi toisia muuttaa – ja mistä se oikeastaan kertookaan, jos haluamme toisten olevan toisenlaisia? Miksi? Jotta itsellämme olisi mukavampi olla eikä itse tarvitsisi muuttua, kasvaa, haastaa käsityksiään ja toimintatapojaan? Valita itsearvostusta, rohkaistua lähtemään silloin kun tarvitsee, ja jäämään silloin kun sydän niin sanoo.
Ja joskus emme vain kerta kaikkiaan sovi toisen kanssa yhteen. Mitä jos riittää se matka, joka on kuljettu yhdessä? Mitä jos se ei tarkoitakaan epäonnistumista että uskalletaan irtautua? Aina eivät toiveet / tarpeet / hommelit (enää) natsaa. Ei se niin kauheaa ole, eikä varsinkaan tarkoita että kukaan olisi väärässä. Saa surra, saa käydä ihan koko tunneskaalan läpi ja ihan niin kauan kuin tarvitsee. Mutta ei suhteen päättyminen tarkoita, että rakkaus maailmasta on loppunut. Päin vastoin: kun uskaltaa rakastaa itseään, kivuliaissa ja vaikeissakin kohdissa valita sitä mikä itselle on hyväksi, tuo lisää rakkautta maailmaan. Valitsee rakkauden. Se tuo aina myös oikeat ihmissuhteet elämäämme.
Itsestään saa elämässä ottaa niin ihanan rakkausvastuun, että vie itsensä niille niityille viheriöimään, missä se on kaikkein otollisinta. Kasvaa voi aina. Joskus on vaikeita kohtia, eikä niiden takia välttämättä kannata laivasta hypätä. Mutta kyllä me myös tiedämme sydämessä, kenen kanssa voi kukoistaa.
Voimme tunnistaa läheisyyttä ja rakentavaa kommunikaatiota blokkaavia ajattelu- ja toimintamallejamme ja eheyttää haavojamme. Voimme opetella uusia toimintatapoja, kun tunnistamme haavoista kumpuavia kaavojamme. Tästä kaikesta voimme ottaa itse vastuun. Sellaisen kanssa, joka sitä haluaa itsekin se voi hyvinkin tarkoittaa yhteistä kasvua. Ja joskus se tarkoittaa sitä, että on aika jatkaa kasvumatkaa itsekseen.
Mitä jos rakkaus onkin juuri sitä? Ei sidoksissa minkään suhteen pysymiseen ja jatkumiseen, vaan kaikkeen siihen viisauteen ja kasvuun, jonka suhteista ammennamme? Siihen ihanuuteen meillä on lupa ja oikeus.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Varaudu vaikeaan talveen otsikoi toinen iltapäivälehdistä marraskuussa 2022. Vastaavat harakanvarpaat hyökkäävät päälle päivittäin. Kännykkää selaavalla kadun tallaajalla ei ole pienintäkään mahdollisuutta väistää saati paeta niitä.
Vuodenajasta riippumatta ihmisille tarjotaan tuttua epistolaa: Muista varoa ja pelätä!
Olemme kuin arkoja koulukiusattuja matkalla koulusta kotiin; jokaisen kulman takana vaanii potentiaalinen vaara. Jatkuva pelosta viestiminen nostaa meidät varpailleen ja pitää hermojärjestelmämme alati kuormittuneena.
Tämän vuoksi ehdotan, että harkitset vakavasti omalla kohdallasi sitä, että voisit ottaa seuraavan mantran veisattavaksi juuri alkaneelle vuodelle. Sävelen voit keksiä itse.
Hyväksy. Päästä irti. Anna olla.
Aika moni rasti hoituu noilla. Kokeile, jos et usko.
“Jos haluat parantaa maailmaa, mene itseesi”
Moni saattaa pöyristyä kehotuksesta, että tällaisessa maailmantilanteessa pitäisi höllätä saati päästää irti. Loppupeleissä se on silti parasta, mitä voimme tehdä sekä itsellemme että ympäristölle.
Se, että hyväksyy asioiden tolan, ei tarkoita sitä, että hyväksyisi itse asiaa. Samoin sen, minkä itsessään hyväksyy, sitä voi kehittää. Mutta mitä ei hyväksy, muuttuu ajan saatossa möröksi.
Tommy Hellsten kiteytti saman ajatuksen seuraavanlaisesti: “Jos haluat parantaa maailmaa, mene itseesi. Siellä tapahtuvat muutokset heijastuvat hetken päästä ympäristöön. Silloin muutat maailmaa. Et sillä mitä teet, vaan sillä mitä olet.”
Pelko tekee ongelmista tarkkarajaisia
Pelon traumaattisuus ei yleensä lähde itse pelosta vaan ennemmin ihmisen kyvyttömyydestä käsitellä pelon kokemusta.
Ensi alkuun kiinnostava tieto paisuu niin suureksi, että sen käsitteleminen muuttuu hankalaksi. Ahdistus nostaa päätään, jonka myötä vaikeaselkoisista ongelmista on houkutus tehdä tarkkarajaisia. Hyvän hyvyyttä ja pahan pahuutta korostetaan. Inhimilliset sävyt olisivat liikaa, muuten joutuisimme kääntämään katseen ulkopuolelta itseemme ja omiin varjoihimme.
Hallinnan puuttuminen kasvattaa pelon tunnetta entisestään.
Dystooppinen tapa ajatella kuormittaa meitä enemmän kuin kenties ymmärrämmekään. Päivittäinen ja jäsentelemätön ärsyketulva nakertaa rotan tavoin. Junnaamme pelon oravanpyörässä, joka hitaasti mutta vääjäämättä traumatisoi meitä ja muistuttaa, kuinka meidän tulisi jatkuvasti olla varuillamme tai kantaa syyllisyyttä jostain.
Pelon oravanpyörässä jäljelle jää vain yksi vaihtoehto
Jossain vaiheessa rajat tulevat vastaan ja kuppi tulvii yli. Mitä tiukemmin yritämme pitää reunoista kiinni, sitä syvemmin ajaudumme erilaisten selviytymismekanismien kuten addiktioiden pauloihin. Ulkoistamme pelosta selviytymisen itsemme ulkopuolelle.
Lopulta jäljellä on vain yksi vaihtoehto, usein viimeinen, mutta samalla kaiken ratkaiseva. Kuin jännittävän elokuvan kutkuttava loppuratkaisu.
Päästä irti.
Jos pelkäät jotain sellaista, jolle et juuri nyt voi tehdä mitään – päästä irti.
Jos taas jotain sellaista, johon pystyt juuri nyt vaikuttamaan – tee se, ja päästä irti.
Molemmissa vaihtoehdoissa lopputulema on sama: ei ole syytä pelkoon, juuri nyt omalla kohdallasi kaikki on hyvin.
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta älykkyys? Älyllä viitataan usein mielen kykyihin kuten ajatteluun, analysointiin tai ongelman ratkaisuun. Tämä on kuitenkin varsin kapea ja ”pääkeskeinen” käsitys ihmisen älykkyydestä. Myös keho tietää ja viestii meille jatkuvasti asioita, joista emme välttämättä ole tietoisia tai jotka otamme itsestäänselvyytenä.
Kehon viisaudesta ja kehotietoisuuden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille puhutaan nykyään entistä enemmän. Tähän on vaikuttanut muun muassa tuore neurotieteellinen tutkimus sekä somaattiset terapiasuuntaukset, jotka ovat tuoneet esiin kehollisuuden keskeisen roolin traumasta toipumisessa.
Nyky-ymmärryksen mukaan keho ja mieli toimivatkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Tässä 5 tapaa, joilla keho kertoo meille asioita:
1. Keholliset tuntemukset kuten paine, kireys, hellittäminen, lämpö, viileys ja tunnottomuus. Nämä hermoimpulssien välityksellä kehon sisältä aivoihin kulkeutuvat viestit kertovat muun muassa sisäisestä tilastamme ja tarpeistamme.
2. Tunteet kuten pelko, ilo, viha, mielihyvä, ahdistus, suru ja kaipuu. Tuntemusten ohella tunteet ovat kehollisia viestejä, jotka auttavat hahmottamaan muun muassa tarpeitamme ja rajojamme. Ne auttavat meitä vastaamaan kysymyksiin kuten, kuinka minä voin ja mitä minä tarvitsen?
3. Ulkoiset aistimukset eli näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistin avulla havaitsevamme asiat, jotka koemme kehollisesti ja joilla on merkittävä rooli arkitodellisuutemme ja -tietämyksemme kannalta. Ne on helppo ottaa itsestäänselvyytenä, mutta ajattelepa hetki arkea ilman aistejasi. Miltä se mahtaisi tuntua?
Kiireisessä arjessa ja ajattelukeskeisessä kulttuurissamme keskittyminen ulkoisiin aisteihin auttaa meitä palaamaan takaisin tähän hetkeen ja muistamaan kehollisen luontomme.
4. Kehonkieli kuten eleet, ilmeet, asento ja käyttäytymismallit. Olet ehkä kuullut joskus sanottavan, että kehon kieli kertoo enemmän kuin sanat? Tulkitsemme jatkuvasti toisiamme eleiden, ilmeiden, asentojen ja ulkoisen olemuksemme perusteella. Kehomme ovat tietolähteitä paitsi itsellemme myös toisillemme.
Muuttamalla esimerkiksi kehomme asentoa, voimme vaikuttaa siihen, mitä tunnemme sisällämme ja miten toinen meitä tulkitsee.
5. Merkitykset, jotka muodostamme sen perusteella, mitä näemme, tunnemme ja havaitsemme aistiemme avulla. Ne kuvaavat sisäistä kokemustamme kokonaisuutena. Merkitykset sekoittuivat aikaisempiin kokemuksiimme kuten muistoihimme, uskomuksiimme ja tapaamme tarkastella maailmaa.
Kehollisella kokemuksella on niin ikään merkittävä rooli siinä, minkälaista tarinaa kerromme itsestämme.
Ylläoleva listaus on mukaelma traumatutkija Peter Levinen esittämästä SIBAM-mallista (Sensation, Image, Behaviour, Affect, Meaning). Ulkoisten ja sisäisten aistimusten sekä kehonkielen ohella puhutaan myös värähtelystä, energiasta, jota kehomme aistii ympäristöstään kuten muista ihmisistä ja tilanteista.
Keho siis todellakin tekee jatkuvaa ”tietotyötä” sekä ulkoisesta että sisäisestä maailmastamme. Se on älykäs tavoilla, jotka on helppo arjessa unohtaa.
Filosofian saralla kehon merkitystä tiedon muodostamisessa on korostanut muun muassa kuuluisa ranskalainen ruumiillisuuden tutkija Maurice Merleau-Ponty (1908-1961). Hänelle ruumis oli olemassaolomme ja kaiken kokemuksemme perusta. Merleau-Ponty uskoi, että tutustumalla omaan kehoonsa, virittäytymällä uudelleen aistiensa äärelle, avautuu samalla uudenlainen tapa tarkastella itseämme, toisiamme ja maailmaa ympärillämme.
Ajatus on edelleen varsin ajankohtainen. Yksi nykyneurotieteen opeista onkin ollut se, että ihmisen käsitys omasta itsestään on tiukasti sidoksissa siihen, millainen yhteys hänelle on omaan kehoonsa. Traumatutkija Bessel van der Kolkin mukaan ruumiillinen minätietoisuus on ensimmäinen askel kohti menneisyyden taakoista vapautumista.
Pelkästään ajattelun voimalla emme pääse eroon traumaattisista muistoista, mutta kehomme voi auttaa meitä paranemaan. Se voi auttaa meitä siinä, mihin mieli ei yksin pysty. Niin viisas se on.
PS Toisinaan vain tarvitsemme tulkkia matkallemme.
Lähteet:
Merleau-Ponty, Maurice (1945), Phenomenology of Perception.
Levine, Peter (2010), In an Unspoken Voice. How the Body Releases Trauma and Restores Goodness.
van der Kolk, Bessel (2014), Jäljet kehossa. Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla.
Toimituksen vinkki: Kun kuuntelet kehoasi, voit paremmin
Stressi ja kiire voivat vieraannuttaa meidät kehostamme, ja silloin emme osaa kuulla sen viestejä. Väsymyksellä ja kivulla on silti tärkeää sanottavaa – ne kertovat siitä, miten todella voimme.
Kehon viisaat viestit auttaa lukijaa ymmärtämään kehoaan ja luomaan siihen kokonaisvaltaisen yhteyden. Konkreettiset harjoitukset auttavat vapautumaan stressistä, säätelemään vireystiloja sekä vaikuttamaan kipukokemukseen ja muihin kuormittaviin tuntemuksiin.
Kirjan uudistetussa versiossa käsitellään stressin ja traumaattisten kokemusten yhteyttä erilaisiin kiputiloihin ja toiminnallisiin oireisiin. Lisäksi tarkastellaan liikunnan roolia hyvinvoinnissa sekä muun muassa kroonisen väsymysoireyhtymän ja pitkittyneen koronataudin hoitoa.
Ihmisillä on erilaisia toiveita rakkauden ja kumppanin suhteen. Usein nämä toiveet vaihtuvat vuosien aikana moneen kertaan. Elämä opettaa meille jokainen hetki uusia asioita itsestämme ja rakkaudesta, siten opimme paremmin ymmärtämään, millainen ihminen sopii parhaiten rinnallemme.
Lapsena ja nuorena mietimme usein toisten ihmisten ulkonäköä, millainen tyttö- tai poikaystävä olisi paras vaihtoehto. Kaverikirjaan oli kirjoitettu top 5 lista parhaista tytöistä tai pojista. Samaan aikaan toivottiin, että itse löytäisi nimensä ihastuksen listalta.
Sitten ajan kanssa ymmärsimme, että ulkonäkö ei ollutkaan kaikista tärkein asia kumppanissa.
Teininä tai nuorena aikuisena koetut ensirakkaudet opettivat meille usein sen, että suurinkaan ihastus ei välttämättä kestä ikuisesti. Tästä alkoi oppiretki siihen, kuinka monimutkainen asia rakkaus on.
Maailma on täynnä kliseisiä lauseita, millainen on täydellinen parisuhde. Jotkut etsivät ratkaisua horoskoopeista, toiset kokeilevat onneaan Tinderissä ja jotkut oppivat monen sydänsurun kautta, mitä ainakaan eivät parisuhteelta halua.
Ehkä elämän yksi tärkeimmistä ohjeista rakkaudessa onkin se, että ei ikinä kannata etsiä rinnalleen täydellistä kumppania. Jos vaatii toiselta täydellisyyttä, täytyy jatkuvasti miettiä, osaako itse olla toiselle täydellinen kumppani.
Jos opimme sietämään toistemme heikkouksia ja myöntämään myös omat virheemme, silloin parisuhteessa on tilaa hengittää. On helpompi korjata yhdessä rikkinäisiä sydämiä rakkaudella ehjäksi, kuin surra jokaista täydellisen rakkauden mielikuvaan tullutta säröä.
Usein me häpeilemme haavojamme, elämän meihin jättämiä jälkiä ja pyrimme peittämään ne sielumme syvyyksiin. Kuitenkin jokainen meistä kohtaa kipua ja surua. Jokainen meistä menettää jonkun. Arpemme eivät kuitenkaan tee meistä vähemmän rakkauden arvoisia, vaan lopulta todellinen kauneutemme asuu niissä.
Tässä kolme lohduttavaa rakkausrunoa hoitamaan haavojasi.
Yksi yleinen ongelma pitkissä riitatilanteissa tuntuu olevan se, että osapuolilla on pakkomielteinen tarve pitää kiinni kyseisestä ihmissuhteesta sellaisenaan. On ajatus siitä, että jos on kerran oltu läheisiä, niin siihen tilaan tulee pyrkiä koko loppu elämä. Tämä voi olla jopa tiedostamaton syy jatkuviin konflikteihin. Luontaisesti suhde saattaa olla syystä tai toisesta hiipumassa ja esimerkiksi ystävyyden sijaan tuttavuus olisikin parempi vaihtoehto tai parisuhteen sijaan ystävyys. Tilaa pusketaan kuitenkin väkisin johonkin sellaiseen, mitä ei siinä hetkessä enää ole olemassa.
On hyvä ymmärtää, että erilaiset vaiheet ihmissuhteissa on normaalia. Osa niistä tuo meitä lähemmäksi yhteyteen ja osa niistä taas etäännyttää.
Kaikkien ihmissuhteiden ei ole tarkoitus jatkua tai pysyä läheisenä koko loppu elämän ajan. Tämän asian hyväksyminen on keskeistä monen riitatilanteen sovintoon saattamisessa ja samalla kyse on elämän laadusta. Olen työssäni nähnyt paljon tilanteita, missä väkisin läheisenä pysymisen estää minkään asteiseen sovinnollisen suhteen. Jos ei olla enää läheisiä niin sitten yritetään väkisin olla läheisiä ja tapellaan jatkuvasti. Haemme usein ratkaisuja, joita voi kutsua yhdellä sanalla: utopia.
On hyvä ymmärtää, että erilaiset vaiheet ihmissuhteissa on normaalia. Osa niistä tuo meitä lähemmäksi yhteyteen ja osa niistä taas etäännyttää. Vuorovaikutuksen tutkimuksen puolella on pystytty erottelemaan esimerkiksi neljä vaihetta, joiden aikana rakennamme läheistä suhdetta. Ensin on aloittaminen, jolloin yhteys avataan. Sen jälkeen tulee kokeilun vaihe ja tutustutaan. Tätä voi seurata vahvistaminen, jolloin suhteen erityislaatuisuus tulee huomatuksi. Lopulta jaetaan paljon tietoa itsestä toiselle ja tapahtuu yhdistyminen. Moni suhteista ei etene tähän vaiheeseen asti jolloin pysymme tuttavina tai kavereina.
Haemme usein ratkaisuja, joita voi kutsua yhdellä sanalla: utopia.
Se, että suhteessa päästään syvimpiin kerroksiin vaatii suhteelta vaihdantaa: kun minä kerron sinulle tämän henkilökohtaisen asian itsestäni, niin sinä annat jotakin vastineeksi. Muuten suhde jää helposti yksipuoleiseksi syvyyden suhteen.
Mutta siinä missä on luonnollista tulla läheiseksi jonkun kanssa, on yhtä luonnollista etääntyä. Suhde saattaa hiipuu ihan omalla painollaan eli kasvoimme erilleen. Etääntyminen voi tapahtua seuraavan viiden vaiheen läpi. Ensin huomio keskittyy itseen ja alkaa erottuminen, mitä seuraa se, että vuorovaikutus harvenee ja muuttuu vähemmän henkilökohtaiseksi. Tämän jälkeen usein viestitään enemmän negatiivisia tunteita, jonka jälkeen otetaan fyysistä ja henkistä etäisyyttä. Lopuksi suhde päättyy.
Toisinaan taas hiipunut suhde saattaa jossain kohtaa lähentyä uudestaan omalla painolla.
Siinä etääntyminen yhtenä esimerkkinä, mutta on hyvä muistaa että koko prosessi harvoin on täysin lineaarinen yhteen suuntaan. Usein ihmissuhteeseen mahtuu myös vaiheita, jossa lähentymisen ja etääntymisen aikana liikutaan edestakaisin eri vaiheiden välillä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että toisinaan taas hiipunut suhde saattaa jossain kohtaa lähentyä uudestaan omalla painolla.
Luin hiljattain tutkimuksesta, missä oli perehdytty asetelmaan ”parhaat ystävät”. Tutkimus osoitti, että tietyllä aikajänteellä vain harvat ystävyyssuhteet, joissa oltiin oltu bestiksiä olivat kestäneet. Jos suhde on määritelty näin absoluuttiseki (paras), niin tällaiset suhteet loppuvat helposti kokonaan. Odotukset ovat jälleen kerran utopistisia. Jos kerran on oltu bestiksiä, niin siitä voi olla vaikea siirtyä kaveriasteelle. Usein suhde sitten kuolee kokonaan, se on joko tai.
Ihmissuhteet ovat muuntuvia suuntaan ja toiseen. Sen hyväksyminen helpottaa melko paljon omaa hyvinvointia. Tänään ystävä voi olla huomenna kaveri ja parin vuosikymmen päästä jälleen ehkä läheinen ihminen. Tai sitten jotakin muuta.
Olemme laatineet yhdessä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskän kanssa Riidan ratkaisu -kortit. Korttien avulla voi ratkaista joko sellaisen riidan, missä itse olet osallisena tai auttaa toisia riidan ratkaisemisessa. Tutustu kortteihin täällä.
Joskus tuntuu siltä, että joidenkin asioiden ja aikakausien tulee antaa palaa tuhkaksi asti. Loppua niin loppuun, että lopulta melkein jokaisella aistillaan voi tuntea sen, että tämä aika on nyt päättynyt. Jos aiemmin ei vielä ollut varma, nyt on selkeää, että on siirryttävä eteenpäin.
Vanhasta irti päästäminen on jännittävää, sillä vanha on tuttua ja uusi mahdollisuus aina tuntematon. Tekisi mieli roikkua kaikessa siinä samassa, mistä kuitenkin tietää jo kasvaneensa ulos. Joskus saattaa tarvita pienen tauon ennen muutosta. On tarve kerätä ensin voimia, antaa periksi ja pysähtyä sieluun asti. Kuitenkin jokainen henkäys vie jo uutta kohti, jokainen askel muodostaa uutta polkua.
Joskus siirtymä voi olla rituaalimaisen selkeä kuten uuden vuoden alkaminen. Joskus siirtyminen uuteen tapahtuu tavallisena arkipäivänä. Se voi käydä salamannopeasti tai sitten matelevan hitaasti. Näkisin, että muutoksen juuret alkavat usein kuitenkin jo kaukaa, tapahtuipa itse siirtymä sitten missä tahdissa vain. Muutos on voinut itää, hautua, kypsyä ja odottaa hetkeään jo hyvän aikaa.
Jotta voisi siirtyä, on kuitenkin irrotettava siitä, mikä pitää kiinni entisessä. Hypättävä kynnyksen yli ja jatkettava matkaa.
Viime aikoina näistä asioista irti päästäminen on tuntunut itselleni tärkeältä ja vapauttavalta. Ne eivät kaikki ole nopeita tai välttämättä edes lopullisia muutoksia. Joistain asioista on tuntunut yllättävänkin helpolta viimein irrottaa, osaa taas tulen harjoittelemaan todennäköisesti läpi elämän.
Nämä kaikki ovat kuitenkin suuntaviivoja, joita kohti jo kuljen. Ehkä jokin näistä puhuttelee sinuakin. Kun päästät irti, voit avautua kaikelle sille hyvälle, joka odottaa sinua.
Päästän irti…
Siitä, mikä ei tapahtunut.
Ihmisistä, jotka eivät kuulu matkalleni enää pidempään. Kiitän, kaipaan ja kuljen sitten eteenpäin.
Turvattomuudesta. Olen kotona siellä, missä olen.
Kärsimättömyydestä. Siitä, etten malta odottaa ja luottaa.
Kontrollista, suorittamisesta ja itseni selittämisestä muille.
Särkyneestä sydämestä.
Liiallisesta kiltteydestä, miellyttämisestä ja rajattomuudesta.
Kyvyttömyydestä antaa anteeksi.
Epävarmuudesta. Olen kuka olen.
Pelosta, etten ehdi. Kaikelle on aikansa.
Ilottomuudesta ja leikittömyydestä. Sallin keveyttä riippumatta olosuhteista.
Pelosta olla niin oma itseni kuin olen. Olla niin suuri ja niin pieni, niin samanlainen kuin muut ja samalla ainutlaatuinen.
Rakkauden pelosta. Avaudun niin itseäni kuin muita kohti.
Odotuksista, miten asioiden pitäisi mennä, missä järjestyksessä ja milloin.
Huolista, vatvomisesta ja muiden energioista, jotka eivät kuulu minulle.
Mistä sinä haluat päästää irti?
Sydämellä, Maaria
Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit jokaiselle, jonka usko rakkauteen on joskus ollut koetuksella, mutta sydän on yhä auki rakkaudelle. Kortteja voit käyttää yhdessä uuden tuttavuuden, oman kumppanin, ystävän tai itsesi kanssa. Pakka sisältää yli 120 kysymystä ja 60 herättelevää ajatusta. Lue lisää täältä.
Psst. Tykkäsitkö tästä blogikirjoituksesta? Löydät lisää ajatuksiani somessa täällä.
Unelmat ovat olleet minulle rasittava aihe. Unelmieni minä, asunto, työ, harrastukset, parisuhde… äh. En ole halunnut suunnata elämääni sitten kun -haaveisiin, jotka estävät minua olemasta kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Haluan olla tyytyväinen nyt.
Unelmieni minä – lisää vain hymy!
Silti minullakin on muutama toive sydämessäni. Suurin niistä on tämä: Kunpa olisin lempeämpi, valoisampi ja armollisempi. Jokainen epäonnistumiseni on mielestäni erottanut minut unelmieni minästä, lisännyt välimatkaa siihen millainen olen ja millainen haluaisin olla.
Tein vähän aikaa sitten höpsöksi leimaamani mielikuvaharjoituksen, jossa kuvitellaan unelmien minä ja annetaan sen ikään kuin sulautua itseen. Harjoituksen avulla ymmärsin, miten lähellä unelmieni minä on todellisuutta monessakin hetkessä.
Mielikuvissani lempeyden lisääminen vaatii paljon sisäistä työtä ja olosuhteiden muutoksia – eli valtavasti asioita. Todellisuudessa monessa hetkessä riittää vain se, että hymyilen – eli suhtaudun avoimemmin, tuon esiin positiivisuutta ja viestin toisille hyvää. Tämä toimii loistavasti esimerkiksi kaupan takkuilevassa jonossa. Minulla ei ole sinänsä mitään sisäistä tarvetta rasittua jonottamisesta, joten voin aivan yhtä hyvin hymyillä ja asettua tilanteeseen avoimesti.
Lisää rakkaita ihmisiä, lisää haastetta
Tämä toimii useimmiten todella hyvin, kun olen yksin. Kun pakkaan lisätään väsynyt mies ja lapset, lipuu unelmieni minä kauemmas. Miten hankalaa onkaan hymyillä, kun muut sekoilevat, unohtelevat asioita ja riitelevät!
Monissa hetkissä on silti helppo valita. Voin kävellä lapsen huoneeseen ja ottaa hänet syliin tai kuunnella häntä lempein silmin. Silloin olen unelmieni minä: lempeä olento, joka luo turvaa läheisilleen. Voin myös jäädä selailemaan lehteä tai somea ja ärsyyntyä turhasta – vaikkapa lukemistani artikkeleista.
Kuten kaikki asiat, myös unelmieni minä tulee esille pienissä asioissa. Se on joka hetken mahdollisuus.
On sydämeni toive olla lempeä ja rakastava. Se ei ole kiiltokuva, jota tavoittelen mielessäni. Unelmien minä on lempeä mielentila, ei mikään superversio minusta. En luule, että kelpaan vain olemalla vieläkin lempeämpi tai etten riitä tällaisena. En halua muuttua ”täydelliseksi versioksi itsestäni”, vaan toimia arjen pienissä hetkissä hieman pehmeämmin. Joskus onnistun, joskus en. Jotkut asiat ja teot ruokkivat selkeästi pikkumaisuutta, jotkut taas lempeyttä.
Lempeys ja positiivisuus nousevat sydämen olemuksesta, mutta ne vahvistuvat myös teoilla. Voin valjastaa mieleni skannaamaan ja ehdottamaan minulle tekoja, jotka vahvistavat lempeyttä ja armollisuutta minussa. Ja hiljentyä, jotta sydämeni voima pääsee tulemaan vapaasti esiin. 💖
Löydät tästä Mitran ihanan tehtäväkirjan Meidän vuosi – lempeä matka parille! P.S. Vuoden matkan parisuhteeseen voi aloittaa minkä tahansa kuukauden alusta. ☺️
Mitä pidemmän aikaa ja mitä raskaampia ja satuttavimpia asioita on joutunut kokemaan parisuhteessa, sitä lempeämmin suosittelen suhtautumaan uuden vuoden toiveisiin ja tavoitteisiin.
On todellakin ihan ok ja täysin riittävää, vaikka koko ensi vuosi menisi palautumiseen ja toipumiseen.
Voit siis suosiolla luopua huippuluokan tehokkaista treenitavoitteista, työelämän hurjimpien saavutusten tehtailemisesta tai kodin sisustuslehtimäisen järjestyksen jatkuvasta ylläpidosta.
Pitkään kestäneen psyykkisen kuorman jälkeen, jota narsistiset suhteet tunnetusti aiheuttavat, väsyttävät myös kehon, eikä kehokaan voi jaksaa loputtomiin.
Hahmota lempeämpi tuleva uusi vuotesi
Ota esiin kynä ja paperia ja istahda mielipaikkaasi. Vedä päällesi pehmeä lämmin viltti ja hengähdä syvään.
Etsi itsestäsi lempein mahdollinen kohta kehosta ja mielestä ja kirjoita ylös vastaukset alla oleviin kysymyksiin.
Loin nuo kysymykset sinulle uutta tulevaa aikaa varten, jonka tarkoituksena voit pitää pääasiassa sitä, että sinä palaudut ja voimaannut sellaiseen energiaan ja olotilaan, jossa kenenkään ihmisen pahuus ei enää koskaan pääse rikkomaan tärkeintä: sinua.
Vastaa siis seuraaviin kysymyksiin ihan rauhassa ja kaikista lempeimmästä ajatuksestasi käsin
Haluan jättää taakseni…
Kipeät asiat, joista aion luopua…
Haluan tuntea enemmän…
Haluan kokea enemmän…
Haluan nähdä enemmän…
Ihmiset, joiden lähellä haluan olla…
Kaikista eniten toivon itselleni…
Lopuksi toivon sinulle taianomaista siirtymää uuteen aikaan, jossa nuo kaikki toiveesi toteutukoot.
Narsistiset suhteet aiheuttavat yleensä hyvin syyllistävää ja vähättelevää sisäistä puhetta.
Kaiken järjettömyyden keskellä ainoa järkevä syy tai selitys on ehkä helpompi löytää itsestä kuin manipuloivasta ihmisestä.
”Ehkä sekin tosiaan oli minun syy. Sen vuoksi tämä kaikki tapahtuu. Minun täytyy yrittää muuttua.”
Näin mieli saa edes jonkin vastauksen kaikkiin niihin kysymyksiin, jotka eivät muuten millään meinaa jättää rauhaan.
Tärkeintä narsistisissa suhteissa on kuitenkin ymmärtää se, että tapahtunut ei ole sinun syysi ja se mitä ajattelet ja tunnet on normaalia seurausta kohtelusta jota olet joutunut kokemaan ja moni muukin reagoi tähän ihan samalla tavalla.
Voit käyttää alla olevia esimerkkilauseita vahvistaaksesi lempeää ja myötätuntoista puhetta itseä kohtaan
Ei näin: ”Ehkä olen vain kuvitellut kaiken tai reagoin liian vahvasti.”
Suosi tätä:”Kokemukseni ovat totta ja todellakin tapahtuneet.”
Ei näin:”Minun ei pitäisi ajatella tai tuntea näin”.
Suosi tätä:”Reaktioni ovat normaaleja ja terveitä tässä tilanteessa”.
Ei näin:”Minun ei saisi olla pois tolaltani, ei hän ehkä edes tarkoittanut sitä niin.”
Suosi tätä:”Vaikka hän sanoo, ettei tarkoittanut pahaa, se loukkaa ja sattuu silti ja on ihan normaalia tuntea näin”.
Ei näin:”En varmaan edes ansaitse parempaa, olenhan itsekin toiminut typerästi.”
Suosi tätä:”En ole täydellinen, eikä minun tarvitse olla. Arvostan itseäni ja ansaitsen hyvää.”
Korvaavia ja korjaavia armollisia ja lempeitä lauseita on tarjottava ja hoettava aivoille useita useita kertoja, jotta ne alkavat muistamaan uutta lempeämpää tarinaa.
Muistathan siis aina napata kiinni itsestäsi silloin, kun vanha haitallinen tarina alkaa jälleen soittamaan samaa surullista ja ahdistavaa lauluaan.
Aivot oppivat kyllä uutta, mutta ne tarvitsevat siihen sinun apuasi.
Lisää apua, tukea ja käytännön neuvoja satuttavasta suhteesta toipumiseen löydät Jennin kirjasta Toivu satuttavasta suhteesta.
