Nuorena luulin, että elämässä pitäisi löytää jokin yksi oikea oma polku. Ammatti jolla pärjää, unelmien talo jossa asua, kelvollinen parisuhde – ainakin joku joka huolii. Näillä sitten mennään hamaan loppuun.
Eroja ajateltiin ennen epäonnistumisina, ammatin vaihtamista epätavallisena. Kukaan ei kertonut, miten monella tavalla elämä voi ja saa muuttaa muotoaan.
Nyt – vuosikymmeniä enemmän elämää nähneenä – uskon, että elämän ei kuulukaan asettua yhteen pysyvään uomaan. Elämä voi olla jatkuvaa tanssia muodottomuuden ja muodon, epäselvän ja selvän välillä.
Uutta voi alkaa, vanhaa hajota, eikä sen tarvitse tarkoittaa epäonnistumista.
Joskus jotain menee rikki kesken kaiken ilman, että sitä olisi kukaan osannut ennustaa.
Muutos on harvoin selkeä ja suoraviivainen – reitti uuteen useimmiten käy kaaoksen kautta.
Välillä löytyy uusi suunta, kirkas tavoite. Mutta kun polku on kuljettu johonkin pisteeseen – kun työsuhde päättyy, kun projekti on valmis, kun ihmissuhde tulee tiensä päähän – jotain hajoaa taas.
Uutta voi alkaa, vanhaa hajota, eikä sen tarvitse tarkoittaa epäonnistumista.
Kun jotain loppuu, uusi saattaa antaa odottaa itseään. Tarinoiden väliin muodostuu tyhjä tila. Sekin on tärkeä vaihe elämässä, vaikka se voikin tuntua ”ei-vaiheelta”. Kun siinä ei ehkä ole mitään – ainakaan sitä, mitä toivoisit… korkeintaan hämmennystä, epätietoisuutta, luopumista, surua, haikeutta.
Miltä tuntuisi antautua muutokselle? Oli se sitten täynnä myllerrystä tai tyhjää. Muutosta ei tarvitse rakastaa eikä kaikesta tarvitse olla kiitollinen, mutta elä rohkeasti siinä, missä olet nyt. Tunne ne tunteet, joita muutos kaikessa kaoottisuudessaan herättää.
Muista, että aina ei tarvitse tietää, mihin on menossa. Aina ei tarvitse olla menossa minnekään.
Saat olla välillä ihan pihalla. Saat olla kokeilla ja erehtyä. Saat luopua siitä, mikä on ”ihan hyvä”.
Elämänpolku voi olla etsimistä ja löytämistä, vastaanottamista ja irtipäästämistä, uuden ihmettelyä ja vanhasta luopumista. Anna arvoa sille vaiheelle, jota elät juuri nyt, vaikka se olisi myllertävää, tyhjää tai kaoottista.
Uskalla levätä muutoksen keskellä – vähitellen uusi löytää luoksesi, ehkä jopa silloin, kun vähiten sitä odotat.
Herkän perheenjäsenen kanssa elämä on omanlaisensa seikkailu, sillä herkkä toimii monissa tilanteissa eri tavalla kuin muut.
Toisinaan herkkä väärin ymmärretään ja koetaan epäsosiaalisena tai jopa tylynä. Todellisuudessa herkkä on myötätuntoinen ja empaattinen mutta kaipaa muita enemmän omaa tilaa. Hän väsyy helposti aistiessaan tunteita ja tilanteita muita vahvemmin.
Herkän kanssa eläessä kannattaa muistaa ainakin muutama perusasia:
Herkkä ei ole draamakuningatar vaikka tunteekin vahvasti
Herkkä lapsi (ja aikuinenkin) saattaa loukkaantua muita helpommin. Hän ei kuitenkaan pahoita mieltään ollakseen dramaattinen. Hän vain aistii ja kokee asioita vahvoilla tunteilla.
Oman tilan hakeminen ei tarkoita sitä, että lapsi olisi sosiaalisesti vaillinainen
Vetäytyminen ei tarkoita sitä, ettei herkkä pitäisi ystävistään tai läheisistään. Hän ei vain aina pysty sosiaalisiin ponnistuksiin. Herkkä ahdistuu helposti, jos häntä kehotetaan tapaamaan enemmän ystäviään tai menemään mukaan ryhmiin. Hän kyllä tapaa ja menee, kun on löytänyt siihen tarpeeksi voimavaroja.
Herkkä ei lepää laiskuuttaan, vaan voimia kerätäkseen
Väsymys ei ole herkälle laiskuutta, vaan sitä, että herkkä kaipaa toiminnan vastapainoksi muita enemmän lepoa. Siksi reipastumis- ja piristymiskehotukset ovat suolaa herkän haavoille.
Ystävät ovat mukana elämässä juuri oikeassa suhteessa
Herkällä on usein ympärillään paljon ihmisiä, jotka haluavat olla hänen ystäviään, sillä herkkä on hyvä kuuntelemaan ja hän ymmärtää toisen tunnetiloja.
Se, ettei herkkä ole aktiivisesti yhteydessä ystäviinsä, ei tarkoita sitä, ettei hän pitäisi ystävistään tai ystäviä pitäisi vaihtaa. Herkkä vain tasapainottelee jatkuvasti sosiaalisen ja yksityisen elämän kanssa.
Herkkää kannattaa rohkaista elämään hetkessä
Herkillä on taipumusta pyöritellä mielessään kaikenlaisia asioita menneestä ja tulevasta. Herkkä on superanalysoija, ja siksi häntä kannattaa rohkaista keskittymään tähän hetkeen ja olemaan läsnä kulloisessakin tilanteessa juuri nyt.
Herkkä kaipaa rutiineja
Herkät ovat usein kilttejä ja ajattelevat helposti muiden tarpeita. Herkkää kannattaa rohkaista pitämään kiinni omista mielipiteistään ja tarpeistaan. Herkät kaipaavat muita enemmän rutiineja arkeensa. Ne auttavat jaksamaan ja pitämään tasapainon elämässä.
Anna herkän leikkiä myös yksin
Herkkä pitää hiljaisuudesta. Riehuminen ja äänekkäät leikit eivät ole häntä varten. Herkkä lapsi pitää leikeistä myös itsekseen. Älä sorru soimaamaan, vaikka mukana olisi toisinaan mielikuvitusystäviä. Ne ovat nimittäin herkän lapsen elämässä yleisempiä kuin muiden.
PS. Joskus yksinolo on ihaninta. Aina ei tarvitse jaksaa.
Kun elämä kuluttaa ja kuormittaa, yksikin kannatteleva ajatus voi auttaa jaksamaan. Auttaisiko jokin näistä ajatuksista sinua?
Muista, että elämä on luonteeltaan syklistä.
Tavoitteet kannattaa mitoittaa jaksamisen mukaan. Joskus oikea tavoite on vain hengittää ja kannatella itseään tässä ja nyt.
Kun antaudut olemaan pieni ja päästät irti yrittämisestä, voimat alkavat taas palautua.
Vaikeista elämänvaiheista ei välttämättä tarvitse löytää elämää suurempia oivalluksia, mutta usein ne auttavat arvostamaan sitä hetkeä, jolloin asiat ovat hyvin.
Ja lopuksi tärkeimpänä… toivo. Miltä tuntuisi luottaa siihen, että uutta ja parempaa on tulossa?
Jos voimavarasi ovat vähissä, tule hetkeksi lepäämään Katri Syvärisen lempeään, sallivaan ohjaukseen. Tila tarinoiden välissä -workshop (la 30.9. klo 10–12.30 Zoomissa) on suunnattu sinulle, joka olet kokenut viime vuosina väsymystä tai toivottomuutta. Ehkä sinun on vaikea sallia itsellesi lepoa ja hellittämistä… Katrin workshop tuo syksyyn lohtua ja toivoa. Lue lisää ja varaa paikkasi! Tallenne saatavilla.
Yksi tärkeimmistä asioista jonka olen oppinut elämässä, on se, että aitoja asioita löytää vain aitouden kautta. Sanonta ”hyvä tulee hyvän luokse”, vaikka hieman hattaraiselta kuulostaakin, pitää paikkansa.
Uskoi korkeampiin voimiin ja ihmeisiin, tai ei, asiat tuntuvat usein loksahtavan ikään kuin itsestään paikalleen kun seuraa sisäistä johdatustaan.
”Itsekunnioitus vahvistuu, kun toimii tavoilla, joita itse kunnioittaa.”
Yksi osa sisimpänsä seuraamista on kuunnella ja ilmaista itseään ja tunteitaan. Se on totuudenmukaisena olemista sisimmälleen, kuin myös ulospäin. Se ei ole aina helppoa, kumminkaan päin, mutta se on avain yhteyteen itsen ja elämän kanssa, sillä itsekunnioitus vahvistuu, kun toimii tavoilla, joita itse kunnioittaa.
Sanomatta ja tekemättä jättämistä seuraa katumus, sitä turhautuminen ja se johtaa patoutuessaan inhoon ja vihan tunteisiin. Pitkään itseään vastaan toimiminen alkaa näkyä negatiivisuutena, kuten moittimisena ja vähättelynä itseä, muita ja itse elämää kohtaan. Ennen pitkää omaa virtaansa vastaan uiminen johtaa voimattomuuteen, uupumukseen ja tyhjyyden tunteeseen.
”Jos tuntee olevansa elämässään tuuliajolla, on hyvä tarkastella, että sivuuttaako omia tunteitaan ja tarpeitaan jokapäiväisessä elämässä.”
Tiedän miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään. Joskus sivuutin omia haaveitani liian pitkään ja kadotin yhteyden itseeni, mutta tiedän myös miltä tuntuu, kun alkaa rohjeta jälleen elää oman näköistään elämää. Se on jatkuvaa tietoisen valitsemisen virtaa jossa epäonnistumiset ja harha-askeleet ovat osa matkaa. Tulevan tuntemattomuus kutsuu meissä esiin rohkeutta ja virheet antavat meille mahdollisuuden oppia anteeksiannosta, sekä armollisuudesta.
Jos tuntee olevansa elämässään tuuliajolla, on hyvä tarkastella, että sivuuttaako omia tunteitaan ja tarpeitaan jokapäiväisessä elämässä. Se on oikea paikka löytää takaisin itsensä äärelle tietoisilla muutoksilla, paremmilla valinnoilla. Eikä suinkaan tarvitse tavoitella kuuta taivaalta, vaan aloittaa niistä pienimmistä arkisista asioista jotka tarjoavat paikan rohkeudelle uudelleen ja uudelleen joka päivä.
Jos haluaa, että elämä avautuu meille, meidän tulee rohjeta avautua elämälle. Kun tekomme ovat linjassa omien arvojemme ja ajatustemme kanssa, me olemme linjassa itse elämän kanssa.
Näitä asioita mietin tänään päivälenkillä kun istahdin hetkeksi penkille järven rannalla. Toivon, että näistä ajatuksista on apua, toivoa, iloa tai inspiraatiota sinunkin polullesi.
TOIMITUKSEN VINKKI: Aitoutesi pääsee esiin, kun rohkenet puhua ja toimia arvojesi mukaan
Jos itsensä sivuuttaa ja pyrkii olemaan jotain sellaista, mitä ei aidosti ole, saattaa olla kyse siitä, että pyrkii jatkuvasti hyväksyttämään itseään muilla. Jos myötäilee aina muita, voi käydä niin, ettei tiedä enää, mitä ihan oikeasti tuntee, ajattelee ja haluaa. Sopeutumisen vuoksi ikään kuin kaventaa ja typistää itsensä, oli kyse sitten töistä, parisuhteesta, vanhemmuudesta, suvusta tai ystävyydestä.
Reija Könösen ja Sanna Laakkion lanseeraama rohkean rehellisyyden malli auttaa näyttämään muille sen, mitä aidosti on. Rohkea rehellisyys on aitoa, sydämestä lähtevää rehellisyyttä ilman syyttelyä, painetta ja pelkoa. Kun olet rehellinen, tulet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäsi ja suot saman muille.
Tutkimuksissa ujoilla ihmisillä on joko keskimääräiset tai keskimääräistä paremmat läheiset ihmissuhteet. Tämä johtuu siitä, että ujous on yhteydessä prososiaalisuuteen. Prososiaalinen ihminen on myötätuntoinen, yhteistyöhalukas, avulias, pyyteetön, vaatimaton, luotettava ja hienotunteinen. Prososiaaliset ihmiset arvioidaan luotettavammiksi ystäviksi ja romanttisiksi kumppaneiksi, sekä̈ keskimääräistä pidetymmiksi työtovereiksi. Myös ujo ihminen on läheisissä ihmissuhteissa usein joustava ja sen vuoksi pidetty läheinen.
Sosiaalinen herkkyys ja ujous voivat liittyä näihin tunnelukkoihin
Ajattele hetki jotain sinulle läheistä ujoa ihmistä; hyvin todennäköisesti huomaat, että edellinen kappale pitää hänenkin kohdallaan paikkansa. Hän on usein se, joka auttaa muita, eikä pyydä vastapalveluksia. Hän ei korosta itseään, pitää ihmisten salaisuudet omanaan ja valitsee sanansa tarkkaan, että ei loukkaisi ketään. Sen sijaan narsismitason itsekeskeisyys, muita satuttava antisosiaalisuus, valtapelit ja juonittelu, tai muiden vaikeuksista nauttiminen, kuvaavat vain harvoin ujoa ihmistä.
Prososiaalisuudessakin on kuitenkin sudenkuoppansa, etenkin jos se on kehittynyt rajattomaksi vuorovaikutustyyliksi, jolla pyritään estämään esimerkiksi hylkääminen ja torjunta. Tällaista vuorovaikutustyyliä kutsutaan skeematerapiassa ohjailtavuuden skeemakategoriaksi ja se on yläkäsite kolmelle tunnelukolle: 1) Alistumiselle, 2) Uhrautumiselle, 3) Hyväksynnän hakemiselle.
Autatko aina muita, vaikka et jaksaisi? – Näin voit harjoitella rajanvetoa
Näitä kaikkia kolmea tunnelukkoa yhdistää toimintamalli, jossa yksilö laittaa muiden tarpeet omiensa edelle saadakseen muilta ehdollista hyväksyntää. Kaikki kolme tunnelukkoa ovat yhteydessä omien etujen puolustamisen ja jämäkkien rajojen laittamisen haasteisiin. Yksilö usein joustaa liikaakin omista eduistaan ja rajoistaan saadakseen muiden hyväksynnän tai estääkseen esimerkiksi läheisen ihmisen hylkäämisen. Jos koet, että olet aina se, joka päätyy auttamaan muita oman jaksamisensa kustannuksella, voit hyötyä seuraavista ohjeista itsetuntemukseen ja kommunikaatioon liittyen:
1. Opettele tunnistamaan omat tarpeesi. Kun tunnistat omat tarpeesi, on helpompi tunnistaa tilanteita, joissa ne eivät täyty.
2. Määrittele omat rajasi. Kun olet määrittänyt omat rajasi, on helpompi tunnistaa, jos toisen pyyntö ylittää ne.
3. Ole rehellinen itsellesi ja muille omista tunteistasi. Rehellisyys on hyvä kompassi. Muista tämä, kun arkailet jotain asiaa, jonka haluaisit sanoa suoraan.
4. Ole kohtelias, mutta jämäkkä. Kieltäydy palveluksesta kohteliaasti, mutta jämäkästi. Osoita empatiaa toisen avuntarvetta kohtaan, mutta älä pyydä anteeksi, että et voi auttaa.
5. Älä perustele liikaa syitä. Jos perustelet liikaa syitä, toinen alkaa helposti väittelemään ovatko järkiperustelusi vedenpitävät. Muut kiireet ja oma jaksaminen ovat aina riittävä syy.
6. Opettele sietämään kieltäytymisestä seuraavaa epämukavuuden tunnetta. Loppujen lopuksi kyse on omien tunteiden sietämisestä. Siedätkö sitä tunnetta, joka seuraa, kun sanot toiselle ei?
Ujot ihmiset ovat keskimääräistä useammin prososiaalisia, ja prososiaalisille ihmisille kehittyy keskimääräistä herkemmin ohjailtavuuden tunnelukkoja. Tämän vuoksi myös useat sosiaalisesti herkät asiakkaani kärsivät niistä. Ohjailtavuuden tunnelukkojen avaaminen vaatii usein työtä, koska niiden taustalla on usein annos perusluonnetta ja vuosien vuorovaikutushistoria.
Liian äkkijyrkkiin muutoksiin ei kannata ryhtyä, että ei tule tehtyä ja sanottua jotain mitä ei tarkoita. Muutos onkin hyvä aloittaa pienestä; tunnistaa harmittomia tilanteita, joissa harjoitella toisin toimimista. Onneksi usein pienikin muutos riittää käynnistämään prosessin ja perhosen siiveniskulta vaikuttavalla harjoitteella voi pitkän ajan kuluessa olla suuri tasapainottava vaikutus vuorovaikutustyyliimme.
Syvenny ujouden ja sosiaalisen herkkyyden teemoihin Jonin uutuuskirjassa Rohkaisukirja ujoille.
Arjessa ei aina ehdi huomata, milloin voimat hupenevat. Uupuneeseen oloon voi tottua. Voi olla vaikea hyväksyä sitä, kuinka paljon lepoa oikeastaan tarvitsisi.
”Pitäisihän minun jaksaa, kun muutkin…”
Itselläni oli ennen uupumusta mielessä huomaamattani tietyt raamit, minkä määrän lepoa täytyy riittää. Ajattelin usein, että johan minä yhden illan tai viikonlopun otin rennosti, kyllä nyt pitäisi taas jaksaa.
Mutta oikeastaan en silti olisi jaksanut.
Mistä tiedät, että on korkea aika hellittää?
– Olet kohdannut isoja asioita, mutta et ole ehtinyt pysähtyä käsittelemään niitä. Olet tarkoituksella sysännyt sivuun vaikeita tunteita, jotka ovat liittyneet vaikkapa eroon, luopumiseen tai menetykseen. Olet salaa toivonut, että ikävä olo menisi ohi, jos vain jatkat eteenpäin.
– Et muista, milloin olisit viimeksi tuntenut itsesi levänneeksi ja elinvoimaiseksi. Et suorastaan muista, miltä levollisuus tai innostus ylipäätään tuntuvat. Tunnet olosi usein väsyneeksi, levottomaksi tai turtuneeksi.
– Et mitenkään jaksaisi enää pinnistellä, mutta koet ettei sinulla ole vaihtoehtoa. Ehkä jo tajuat yrittäneesi liikaa, liian pitkään. Salaa toivot, että kunpa katkaisisit vaikka jalkasi, jotta pääsisit sairaslomalle lepäämään.
– Alat kohdata vastoinkäymisiä. Asiat takkuilevat, vaikka yrität parhaasi ja vieläkin enemmän. Elämä tuntuu koko ajan hankalammalta.
Muista, että et voi pinnistellä loputtomiin. Ennemmin tai myöhemmin voimat loppuvat.
Mitä hellittäminen sitten voisi tarkoittaa? (Siis muutakin kuin pitkää sairaslomaa.)
– Säädät elämäsi aikatauluja ja tavoitteita uusiksi siltä osin, kuin se on mahdollista. Pienikin helpotus voi keventää oloa paljon. Se muistuttaa, että vähempikin riittää.
– Annat itsellesi armoa arjen asioissa. Et ruoski itseäsi siitä, jos jokin on välillä tekemättä tai se on tehty vähän sinne päin.
– Opettelet kohtaamaan itsesi rehellisesti siinä, missä olet nyt: keskeneräisenä, väsyneenä, riittämättömänä – tai mitä ikinä koetkin. Usein puskemme eteenpäin vain siksi, ettemme uskalla kohdata kipuiluamme.
– Ehkä luovut jostakin tekemisestä tai suunnitelmasta. Annat itsesi huoahtaa tyhjässä tilassa. Opettelet jättämään elämään enemmän väljää ja tekemään asioiden väliin tilaa.
Mitä tehdä, jos jatkuva väsymys ei helpota nukkumalla? Mistä voin tietää, onko väsymys ihan normaalia ja mitä kannattaa itse yrittää tehdä ennen kuin hakeutuu lääkäriin? Mitä vastaanotolla voidaan tutkia? Kysymyksiin vastaa Antioksidanttiklinikan lääkäri, anestesia-, kipu- ja elintapalääkäri Pirjo Lindfors.
Miten jatkuvaa väsymystä voi helpottaa?
Väsymyksen selvittely kannattaa aloittaa yksinkertaisesti tutkimalla omia elintapoja. Sen voi tehdä kotona itsekseen tai elintapalääkärin vastaanotolla.
Aloita miettimällä, saatko riittävästi unta ja ovatko nukkumiseen liittyvät olosuhteet kunnossa. Tärkeitä perusasioita ovat myös terveellinen ruokavalio ja sopiva määrää liikuntaa. Työpäivän aikana kannattaa huolehtia tauoista ja taukojumpasta sekä ottaa käyttöön rentoutusharjoitukset. Suosittelen esimerkiksi MSBR-mindfulness-kehorentoutusmenetelmää.
Omaa elämää on myös hyvä tarkastella laajemmin. Tiedetään, että yhteisöllisyys, merkityksellisten asioiden tekeminen, oman arvomaailman mukaan toimiminen, luonnossa oleskelu, päihteettömyys ja tupakoimattomuus, somen käytön rajaaminen sekä terve sisäilma ovat tärkeitä jaksamiseen vaikuttavia asioita.
Milloin väsymys ei ole normaalia?
Jos väsymys tulee ja menee, pitäisin sitä melko ”normaalina” väsymyksenä, etenkin jos elintavoissa on parannettavaa – eikä potilaalla ole esimerkiksi liian vaativaa persoonallisuutta tai syömishäiriö ortoreksiaa.
Hoitoon on hakeuduttava, jos väsymykseen liittyy jokin toinen hälyttävä oire. Usein oma maalaisjärki auttaa tässä tai kumppanin, ystävän tai sukulaisen kehotus. Silloin kannattaa hakeutua tutkimuksiin.
Jos kysymys on uupumuksesta, niin silloin hakeutuisin hoitoon. Tällaista on väsymys, joka heikentää päivittäistä toimintakykyä eikä korjaannu esimerkiksi nukkumalla 12 tuntia yhteen menoon. Usein tähän liittyy yleisen fyysisen väsymyksen lisäksi motivaation ja aktiivisuuden väheneminen, psyykkinen uupumus sekä niin sanottu aivosumu, jossa ajatuskaan ei tahdo kulkea.
Mikä puutos aiheuttaa väsymystä?
Uupumuksen taustalla on säännönmukaisesti ravitsemushäiriö. Laboratoriokokeilla voidaan tutkia esimerkiksi vitamiinien, mineraalien, antioksidanttien, omega-3-rh:n ja aminohappojen saantia. Monen potilaan väsymys hellittää, kun terveyttä edistäviin elintapoihin lisätään hänelle räätälöity ruokavalio sekä tarvittavat lisäravinteet.
Kahden keskussairaalan kipupoliklinikoilla tekemämme tutkimuksen mukaan potilaat kärsivät vähintään yhden ravintoaineen puutteesta ja muutaman vajeesta. Nämä puutokset ja vajeet saadaan kuntoon hoitamalla suolisto-ongelmat, räätälöimällä ruokavalio huomioiden allergiat ja intoleranssit sekä valitsemalla sopivat ravintolisät. Kun nämä on hoidettu, potilaan elimistö alkaa itse korjata itseään.
Voiko stressi aiheuttaa väsymystä?
Selittämätön väsymys voi liittyä myös elimistön kokemaan uhkaan. Tällainen uhka voi olla esimerkiksi traumaattinen tapahtuma, infektio tai sairaus. Usein psykofyysisestä fysioterapiasta ja psykofyysisestä psykoterapiasta on apua, sillä ne lähestyvät asiaa siitä näkökulmasta, että tunteet vaikuttavat kehomme toimintaan.
Väsymys ja uupumus ovat yleisiä monissa sairauksissa. Näitä ovat esimerkiksi syöpä, neurologiset taudit, aivoinfarkti, kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintahäiriö, masennus, fibromyalgia, diabetes, homesairaus, ruoka-aine-allergiat, esim. maitoallergia, gluteeniherkkyys, useat infektiot sekä tarkkaavaisuuden häiriöt.
Millainen on lähestymistapasi väsymyksen tai uupumuksen hoitoon?
Väsymyksen syyt voivat olla fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai jopa kulttuurisia, useimmiten useampia näistä. Selvitän tilannetta monesta eri näkökulmasta sekä tutkimalla potilaan että haastattelemalla häntä.
Minulla on 6-sivuinen kyselylomake, jossa käydään läpi sairauksien, lääkitysten, leikkausten, allergioiden ja aiemmin mainittujen elintapatekijöiden lisäksi hoidot, myös täydentävät hoidot, sukuhistoria, työ- ja taloudellinen tilanne, ihmissuhteet, sosiaalinen tuki, voimavarat, kärsimykset (traumaattiset elämäntapahtumat), toimintakyky ja sitä eniten haittaavat tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi uupumus, aivosumu, unihäiriö, masennus, ahdistus, kipu, vatsavaivat, kankeus. Potilaani täyttävät myös muita oirekyselyitä, joilla heidän tilannettaan selvitetään perusteellisesti.
Vastaanotollani painotan potilaan omakohtaista stressin kokemusta ja sen yhteyttä uupumukseen. Yritän selvittää, kuinka kuormittavia tekijöitä voi poistaa, mutta myös, kuinka voimavaroja voi saada käyttöön.
Esimerkkitapaus – uupumus voi olla monen tekijän summa
Eräs viimeaikainen potilaani on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisten syiden verkko voi vaikuttaa uupumuksen taustalla.
Potilas on alle kolmikymppinen nainen, jonka toimintakyky oli vastaanotolle tullessani ollut heikentynyt jo pidempään ja romahtanut kolme kuukautta aiemmin. Hän oli niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut peseytyä, ja wc-käyntiä varten hänellä oli neljä tuolia, joihin hän tukeutui matkalla sängystä wc:hen. Ensimmäisellä vastaanottokerralla hän makasi ja itki ja kertoi kokevansa, että hänen piti saada jatkuvasti ruokaa kipujensa hallintaan.
Uupumuksen taustalla vaikuttavia tekijöitä
Naisella oli useita perussairauksia: fibromyalgia, migreeni, jatkuvia vatsavaivoja, syömishäiriö, laktoosi-intoleranssi sekä välilevynpullistuma kaularangassa. Lisäksi hän kärsi vakavasta masennuksesta sekä hengenahdistuksesta ja oli merkittävästi ylipainoinen. Hänellä oli useita eri lääkkeitä, joiden annokset olivat suuria. Myös suvussa oli sairauksia: fibromyalgiaa, haavaista paksusuolentulehdusta sekä mielenterveysongelmia.
Taustalla oli myös vaikeuksia perhesuhteissa: nainen pelkäsi olla yksin huonokuntoisena, mutta oli niin heikossa kunnossa, ettei oma sisarus uskaltanut käydä hänen luonaan eikä hänen äitinsäkään jaksanut olla öisin tukena. Suhde toiseen vanhempaan oli vaikea. Lisäksi toinen vanhempi ja lähisuvun lääkäri olivat sitä mieltä, että nuori nainen teeskenteli oireitaan. Hän oli hakenut apua päivystyksestä, mutta ei ollut saanut sitä.
Aiemmin nainen oli ollut terve ja jaksava, mutta hänen elämässään oli ollut monia stressiä aiheuttavia tekijöitä kuluneen vuosikymmenen aikana. Tärkeitä ihmissuhteita oli päättynyt, hän oli kokenut koulukiusaamista ja treenannut ja laihduttanut rankasti. Tilanne oli lopulta ajautunut siihen pisteeseen, että nainen oli joutunut jäämään kokonaan pois työstä.
Diagnoosi ja hoito
Vastaanotollani diagnosoin kroonisen väsymysoireyhtymän, ortostaattisen hypotension, yliliikkuvuuden, Ehlers-Danlosin syndrooman, posttraumaattisen tilan, ahdistuneisuushäiriön, iskiaksen, anemian, suolen verenvuodon, gluteeni-intoleranssin, useita ruoka-aineallergioita, suolen immuniteettihäiriön, suolen parasiitti-infektion, mikrobiomin epätasapainon, vakavia ravitsemushäiriöitä ja merkittävän ylipainon sekä viskeraalisen rasvan huomattavan määrän. Lisäksi hänen kotinsa sisäilma tutkittiin, ja tutkimuksissa löydettiin vakava sisäilmaongelma.
Potilaalle järjstettiin henkilökohtainen avustaja sekä muutto sisäilmaltaan terveeseen asuntoon. Hänelle räätälöitiin tulehdusta estävä ruokavalio, josta poistettiin allergeenit. Hän sai NaCl- sekä rautainfuusioita. Hänelle räätälöitiin sopivat lisäravinteet, pre- ja probiootit, immunoglobuliinit sekä antibiootit. Potilas sai myös kokeellisia hoitoja. Hän sai psykofyysistä ja tavallista fysioterapiaa sekä psykofyysistä psykoterapiaa. Hänelle ollaan myös teettämässä tukivaatteita ja ortooseja.
Tilanne puolen vuoden jälkeen
Puoli vuotta hoidon alusta potilas voi paremmin. Hän on pystynyt vähentämään lääkeannostaan ja jättämään osan lääkkeistä pois kokonaan. Hän pystyy kävelemään wc:hen, syömään ruokapöydän ääressä, pesemään hampaat seisten ja liikkuu ulkona jo hieman ilman pyörätuolia. Mieliala on huomattavasti parempi ja hän pystyy tuntemaan normaalisti nälkää ja väsymystä. Kehon puutuminen on poistunut ja sumea olo on vähentynyt. Kipuja ei pahemmin enää ole. Ruokavalio on parantunut ja terveellinen ruoka on alkanut maistua. Myös sisarus on uskaltanut tulla taas vierailulle.
Sinulle, joka kamppailet väsymyksen kanssa
Sinulle, joka kamppailet väsymyksen kanssa, haluaisin sanoa, että ei kannata luovuttaa. Toivoa on parantua kokonaan. On myös monta tietä parantumiseen.
Liikkeelle voi lähteä itselle sopivimmasta keinoista. On mahdollista räätälöidä keinot kunkin elämäntilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen sopivaksi. Ongelmaan on kuitenkin syytä tarttua heti. Oma terveys on etusijalla.
Voit esimerkiksi hakeutua Antioksidanttiklinikalle lääkärille, ravitsemusterapeutille tai ravintovalmentajalle. Jokaisella on hieman erilainen tapa lähestyä asiaa.
Tämän tekstin asiantuntija Pirjo Lindfors tutkii ravitsemusta ja elintapoja sekä elämäntapahtumia ja niiden yhteyttä kipuun, uupumukseen ja masennukseen.
Pirjon vastaanotolle voi mennä myös epämääräisin oirein ilman diagnoosia. Hän lähtee mielellään potilaan kanssa yhteiselle matkalle selvittämään oireiden syitä ja auttamaan niiden hallinnassa.
Voit varata ajan Antioksidanttiklinikoiden ajanvarauksesta 09 6226 4545
Oletko elänyt kiireistä elämää suurella vaihteella? Suorittanut unelmiasi – tai toteuttanut toisten tavoitteita? Tai juossut vain pää kolmantena jalkana selviytyäksesi arjesta?
Kiireisten jaksojen, tunnepitoisten elämänvaiheiden tai tiukkojen rutistusten aikana ei ole helppo muistaa (tai ehtiä hidastaa ja huolehtia itsestään. Niiden jälkeen ihanteellista, tarpeellista ja usein vaikeinta on laskeutua olemisen tilaan.
Pysähtyä. Olla paikallaan. Hiljaa.
Pelottavaa on tyhjyys. Se tunne, että ehkä tämän jälkeen ei tule enää mitään.
Samalla yhtä pelottavaa on se, että tyhjyys ei olekaan rauhallista ja levollista. Tyhjästä tuleekin tila kaikelle sille, mitä ei tekemisen lomassa ehtinyt käsitellä. Ärsykkeet pyörivät pään sisällä. Herää tunteita, joita yrität turruttaa uusilla ärsykkeillä. (Onpa edes jotain, mitä kontrolloida.)
Hidastamisen vaihe voi olla sekoitus eteenpäinmenemisen draivia, irtipäästämisen tuskaa ja levon tarvetta. Se on usein yhdistelmä ylikierroksia ja väsymystä. Vaikka keho olisi jo fyysisesti pysähtynyt, sisällä kuohuu vielä (loman ensimmäiset päivät tuntuvat usein tältä). Höyryjunakaan ei pysähdy heti, kun pesään lakataan heittämästä hiiltä, vaan se vyöryy yhä eteenpäin. Ehkä erehdyt luulemaan vyöryvää energiaa innostukseksi jatkaa kohti uutta. Tai kuvittelet, että on pakko tehdä jotain muuta – koska et osaa olla paikallasi.
Et osaakaan, ellet opettele. Olemme nykyään onnistuneet korvaamaan levollisen olemisen millä tahansa virikkeellä. Milloin elämässäsi oli viimeksi pelkkää olemista? Edes viisi minuuttia, saati kokonainen päivä?
Intensiivisen elämänvaiheen pituus ja voimakkuus vaikuttavat paitsi irtipäästämisen vaikeuteen, myös siihen, kuinka paljon lepoa tarvitset. Arkirytmissä hidastaminen voi tarkoittaa illan viimeistä tuntia ilman tietokonetta ja puhelinta. Jos rutistus on jatkunut viikkoja tai kuukausia, yksi taukopäivä ei ole vielä mitään. Se ei ole vielä edes laskeutumisen aloittamista vaan yhä vanhoilla höyryillä puksuttamista – koska ainahan pitää tehdä ne kertyneet kotihommat pois, ennen kuin voi levätä.
Lopulta tulee se hetki, jolloin on vain antauduttava. Älä yritä enää päästä mihinkään tai tavoitella mitään. Anna kehosi pysähtyä, hiilien palaa pesässä. Höyry loppuu kyllä, vaikka tämä vaihe turhauttaakin. Mieli ja keho ovat ylikierroksilla, mutta samaan aikaan tiedät, että eteenpäinkään ei voi jatkaa.
Levottomuus ei ole vaarallista. Pikku hiljaa tahti hiljenee, usko pois.
Vaihdevuosien muutokset tuovat mukanaan haasteita monella tasolla, mutta mitä paremmin pidämme huolta itsestämme, sitä helpommin sopeudumme tähän uuteen aikakauteen elämässämme. Tässä on neljä asiaa, jotka haluan jakaa kanssasi, jotta pystyt nauttimaan elämästäsi täysin siemauksin.
1. Pidä huolta itsestäsi – myös fyysisesti
On tärkeätä ymmärtää, että emme ole enää kaksi- tai kolmekymppisiä, meidän kehomme ja hermostomme ovat vuosien varrella altistuneet monille sisäisille ja ulkoisille stressitekijöille, ympäristöstä tuleville kemikaaleille sekä epäterveellisistä elämäntavoista juontaville haasteille.
Minä ainakin huomaan, kuinka herkäksi hermostoni on tullut: ihanat asiat kiihdyttävät ja menen helposti ylikierroksille, haastavat asiat väsyttävät paljon aikaisempaa enemmän. Nukkuminen, hyvä ravinto ja liikunta ovat avaintekijöitä. Muutoksia kannatta mielestäni tehdä lempeästi.
Elämänmuutokset eivät ole helppoja, sen minäkin olen kokenut, kun yritän mennä ajoissa nukkumaan, juoda vähemmän kahvia, tulla ajoissa pois tietokoneelta, jättää kännykän makuuhuoneen ulkopuolelle ja kun yhtäkkiä löydän itseni juuri noiden tekosten ääreltä. Olen onnistuneesti vierottanut itseni sokerin syömisestä ja salilla käymisestäkin olen alkanut nauttia. Muistuttelen itseäni ottamaan pieniä vakaita askelia ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon paremmin voin esim. hyvin nukutun yön jälkeen.
2. Suhtaudu uteliaasti tulevaan
Vaikka naisen vaihdevuosiin liittyy haasteita, yllätyksekseni olen huomannut, että positiiviset muutokset ovat olleet moninkertaiset haasteisiin verrattuna. Tämä takia kutsunkin tätä aikaa naisen voimavuosiksi tai kuningatarvuosiksi.
Me löydämme oman itsevarmuutemme aivan uudella tasolla. Itsevarmuus on itsetuntemusta ja nainen on tähän ikään mennessä kokenut kaikenlaista, eikä anna enää pikku juttujen hetkauttaa. Naisen sisäsyntyinen tuli ja voima nousevat, me osaamme asettaa rajamme tarkemmin, luovumme kiltin tytön miellyttämisen tarpeesta ja puhumme suumme puhtaiksi. Usein myös luovuutemme, luova tekeminen, puhkeaa kukkaan. Tämä kaiken minä olen saanut kokea, kun perustin oman yrityksen ja aloin tekemään työtä, jonka koen innostavaksi ja merkitykselliseksi.
Ole siis utelias, miten viisautesi ja voimasi alkavat nousta ja näyttäytyä juuri sinulle ominaisella ja ainutlaatuisella tavalla.
3. Opettele hyväksymään muutoksia
Kehossasi ja mielessäsi tapahtuu paljon muutoksia näiden vuosien aikana. On hyvä huomata, kuinka länsimaalainen kulttuuri on keskittynyt palvomaan nuoruutta. Usein viljelty mielikuva ja pelko kuihtuvasta keski-ikäisestä naisesta saa meidät tarrautumaan vahvasti nuoruuden ihannointiin. En minäkään ole kokenut helpoksi ulkonäköni muuttumista. Valitsen kuitenkin hyväksynnän tietoisesti joka päivä ja kerron itselleni uutta tarinaa sisäisesti ja ulkoisesti kukoistavasta keski-ikäisestä naisesta.
Tässä vaiheessa myös mielestäsi nousevat esiin kaikki käsittelemättömät tai keskeneräiset asiat ja traumat. Tämä on tilaisuus tuoda ne päätökseen tai löytää jonkunlainen rauha niiden kanssa.
Muutoksilla on myös suurempi tarkoitus. Kun sinusta tulee enemmän oma itsesi aikuisen naisen viisaudessasi ja hehkussasi, pystyt palvelemaan kokonaisuutta, maailmaa tai lähipiiriäsi ainutlaatuisella tavalla. Löydät elämäntehtävän tai intohimon, joka saa sinut toimimaan yhteisösi hyväksi.
4. Vahvista elinvoimaa seksuaalisella nautinnolla
Seksuaalinen energia sisällämme on elinvoimaa, jota käytämme myös tukemaan muutoksia sisällämme. Tämä voi johtaa libidon ja seksuaalisen halun heikkenemiseen ja nainen ei koe halua olla seksuaalisesti aktiivinen. Tämäkin on normaalia. Toisilla naisilla seksuaalinen halu vapautuu ja voimistuu oman itsetuntemuksen ja itsevarmuuden myötä. Minä olen kokenut molempi vaiheita, kun seksuaalinen haluni on aaltoillut edes takaisin.
Kannustaisin kuitenkin sinua pitämään huolta seksuaalisesta nautinnostasi ja pitämään yllä seksuaalisen elinvoiman virtausta kehossasi. Se voi olla vaikkapa sensuaalista ja aistillista olemista ja kosketusta, jos varsinainen seksi ei kiinnosta. Tämä on tärkeä osa hyvinvointiasi. Aistilliset ja seksuaaliset nautinnot saavat kehosi erittämään monia hyvänolon hormoneja, jotka vaikuttavat positiivisesti mielialaasi ja kehon fyysisiin haasteisiin.
40-50 vuotiaan naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.
Erityisherkkänä tai erityisen herkkänä ihmisenä maailma tuntuu välillä helisevältä marakassisoittimelta. Ärsykkeitä ja ihmisiä on liikaa, ja kaikista ihaninta olisi vetäytyä omaan koloonsa nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta.
Toisinaan tuntuu siltä, että herkkä leimataan hankalaksi ja epäsosiaaliseksi, jopa tylyksi, vaikka asianlaita ei ole lainkaan niin.
Sitä vastoin erityisherkkä tuntee vahvaa empatiaa ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja on loistava kuuntelija ja ymmärtäjä. Hän aistii asioita, joita muut eivät osaa aistia.
Herkkä tunnistaa tunnetiloja ja hänellä on loistava tilannetaju; hän tietää milloin kannattaa vetäytyä ja milloin tarjota auttavaa kättään.
Monesti herkkä lapsi on luova ja ratkaisukeskeinen. Hän näkee maailman monisävyisempänä kuin muut, ja saadessaan rauhan ja tilan toteuttaa itseään, herkkä suoriutuu tehtävästään maailmassa loistavasti.
Ominaisuuksia, joita herkällä lapsella usein on:
1. Hänellä on hyvä mielikuvitus, ja usein myös mielikuvitusystäviä.
2. Hän ei viihdy suurissa ryhmissä, vaan pienen joukon tutussa seurassa ja loistavasti myös omissa oloissaan.
3. Hän aistii maut ja hajut herkästi ja ärsyyntyy kovista äänistä.
4. Hänellä on vahva empatiakyky eläviä mutta myös asioita ja tavaroita kohtaan.
5. Hän jännittää helposti ja nukkuu muita huonommin – hän näkee vilkkaita unia ja painajaisiakin.
6. Hän pitää hiljaisesta leikistä, ei äänekkäästä riehumisesta.
7. Hän pohtii tietoa syvemmin ja laajemmin ja kyselee syvällisiä.
8. Hän kokee tunteita syvästi ja aistii tilanteissa nopeasti muutoksen.
9. Hän huomaa yksityiskohdat ja muiden tunteman tuskan.
10. Hän kokee äärituntemuksia, kuten pelkoa, iloa, jännitystä vahvemmin kuin muut.
11. Hän ärsyyntyy tuntemuksista iholla ja säikähtää helposti.
12. Hän ei nauti yllätyksistä tai muutoksista.
12 kohtaa poimittu: Erityisherkän lapsen kanssa, Heli Heiskanen (Minerva)
P.S. Tunneäly, tilannetaju ja tunnelmien aistiminen ovat herkän supervoima.
Oletko asemassa, jossa joudut selvittämään riitoja? Ainakin esihenkilöt, opettajat ja johtajat joutuvat ajoittain sovittelemaan riitatilanteita. Haluan jakaa kolme vinkkiä, joiden uskon auttavan sinua konfliktien selvittelyssä.
1. vinkki: Keskity siihen, mitä ei voi kyseenalaistaa
Riitojen selvittelystä tulee usein tuskaista siksi, että se ajautuu kilpailuksi, jossa osapuolet koettavat selvitä voittajana. Kumpi on oikeassa? Kumpi on syyllinen? Kumpi on tehnyt pahemmin? Riitelymalli, jonka moni on omaksunut, perustuu kyseenalaistamispeliin, jossa kuuntelemisen motiivina on toisen näkemysten kumoaminen ja voittaminen. Ja jos asialinjalla ei näytä tässä pelissä voittoa irtoavan, on moni valmis viemään riidan identiteetin tasolle ja kyseenalaistamaan toisen osapuolen älykkyyden tai mielenterveyden.
Yksi miina, joka voi johtaa kyseenalaistamispeliin, on kysymys riitaan johtaneista tapahtumista. Kuka teki mitä? Olen monet kerrat istunut kuulemassa, kun riidan osapuolet väittelevät siitä, mitä tapahtui. Tarinat voivat olla hyvin erilaisia ja näkemykset tapahtumista kaukana toisistaan. Tällöin yhdessä sen selvittäminen, mitä on tapahtunut, ei ole mielestäni oleellista.
Yleensä pyrin aina tapaamaan riidan osapuolet erikseen ennen yhteistä tapaamista. Tämä siksi, että yksilötapaamisissa voi käydä läpi tapahtunutta ja kuulla erikseen, minkälaiset tarinat riidasta osapuolilla on. Jos tarinat ovat riittävän lähellä toisiaan, se voi helpottaa sovittelua ja tapahtumista puhuminen olla yhdessäkin tarkoituksenmukaista. Mutta jos tarinat ovat kovin erilaiset, voi yhdessä tapahtumien läpikäyminen olla katastrofi.
Ja toisaalta: mitä objektiivisen tilannekuvauksen luominen tilanteesta lopulta antaa sovittelulle? Ei mielestäni kovinkaan paljoa, sillä paljon oleellisempaa on päästä avaamaan vaikutuksia, tarpeita, tunteita ja seurauksia, jotka riita on tuonut osapuolille. Riita on voinut esimerkiksi saada välttelemään kahvihuonetta tai eristäytymään muista. Se on voinut nostaa esiin, ettei yhteisössä toteudu yhdenvertaiset arvot. Se on voinut uuvuttaa. Tällaisten kokemusten jakaminen voi auttaa sovinnon löytämistä. Mutta sekin on hyvä muistaa, ettei ketään saa pakottaa avautumaan kivuistaan riidan sovittelussa.
Jos sovittelija pyrkii objektiivisen tilannekuvan luomiseen, on vaarana se, etteivät osapuolet koe tulevansa kuulluksi. Siksi objektiivisuutta oleellisempaa on keksittyä subjektiivisiin kokemuksiin ja näkemyksiin, tehdä niille tilaa ja sallia niiden ilmaisu siten kuin kukin kokija haluaa itseään kuvata. Minkä verran menneitä tapahtumia tai kokemuksia sitten tarvitsee käydä läpi, on hyvin tapauskohtaista.
2. vinkki: Keskity tulevaan ja nimenomaan käytännön ratkaisuihin
Moni riita saa osapuolet uskomaan, ettei mikään tule muuttumaan ainakaan hyvään suuntaan. Kun tapahtumat toistuvat riittävän usein, häviää luottamus siihen, että voisi itse muuttaa toimintaa. Siksi sovittelijan on tärkeä luoda toivoa siitä, ettei huomisen päivän tarvitse olla samanlainen kuin eilisen – muutos on osapuolten käsissä.
Klassinen sovittelijan ohje on, ettei riitaa saa varastaa riidan osapuolilta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei sovittelija saa antaa itse omia ratkaisuehdotuksiaan riitaan, vaan hänen tehtävänä on auttaa osapuolia löytämään omat ratkaisunsa. Klassinen on myös se perusoikeus, joka monessa riidassa nousee esiin, kun jompikumpi tai molemmat osapuolet toteavat vievänsä riidan oikeuteen. Juridiikkaan turvautuminen on aina mahdollista, mutta se ei useinkaan avaa niitä lukkoja, jotka sovittelemalla voidaan ratkaista.
Lopulta riidan sovittelun ytimessä niin koulussa kuin työpaikoillakin on käytös, joka takaa rauhan. Käytöksessä on kyse konkreettisista ratkaisuista, jotka voivat olla alkuun vain pieniä askelia kohti parempaa. Näiden askelien etsiminen riidan osapuolten kanssa on mielestäni sovittelussa keskeisintä ja siksi sen eteen on tärkeä nähdä vaivaa. Opettajan tai pomon taholta käskytetyt toimintaohjeet ovat tässä vaiheessa yhtä tyhjän kanssa. Myöskään sellaisiin konkretiaa uupuviin latteuksiin kuten “käyttäydytään kunnolla”, “puhutaan kauniisti” tai “ollaan ihmisiksi” ei kannata keskittyä. Askeleet kohti rauhaa löytyvät vain mahdollisimman konkreettisista toimista, jotka riidan osapuolet keksivät itse ja ovat valmiit toteuttamaan.
Vielä ei eteeni ole tullut sellaista riidan sovittelua, jossa osapuolet eivät olisi tehneet mitään omaa rauhan kokemusta edistävää ennen sovittelun aloittamista. Puheluihin vastaamatta jättäminen, sairauslomalle jääminen, kaveripiirin vaihtaminen tai tilanteesta puhuminen jollekin toiselle ovat kaikki keinoja, jotka voidaan nähdä rauhan tavoitteluna, vaikkeivät ne aina olisikaan yhteyttä edistäviä. Ne kertovat kuitenkin siitä, että rauha on arvokas tavoite. Toki samaan aikaan on voinut tapahtua myös riitaa pahentavia asioita, mutta sovittelussa on tärkeä löytää jo tehtyjä ratkaisuja, jotka voivat jatkossakin tukea osapuolia matkalla rauhaan.
Joskus tilanne voi olla se, että oikeasti hyvä ratkaisu on osapuolten lähteminen ihan eri suuntiin. Mikä osapuolten ratkaisu sitten onkin, niin sitä tulee kunnioittaa. Sovittelijan voi olla vaikea suostua luopumaan omista riidan ratkaisuideoista varsinkin, jos hänelle jää olo, ettei osapuolten esittämät ratkaisut ole riittäviä. Näissä tilanteissa on tärkeä luottaa siihen, että isompia askelia otetaan joskus myöhemmin kun niiden aika on.
3. vinkki: Usko hyvän voimaan, sano hyvä ääneen ja pyri olemaan hyvä
Riita vaikuttaa aina työpaikan tai luokan ilmapiiriin. Siitä todennäköisesti puhutaan ja sen lähellä olevia henkilöitä yritetään saada ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Tämäkin on täysin luonnollista, koska ihmiset ovat laumaeläimiä – ja tämä ulottuvuus olisikin tärkeä valjastaa edistämään sovintoa. Riidassa on usein enemmän osapuolia, jotka voivat vaikuttaa sen ratkaisemiseen kuin ne, jotka kutsutaan pomon tai rehtorin puhutteluun.
Ilmapiiri syntyy ääneen sanotuista asioista ja käytänteistä, jotka yhteisössä vaikuttavat. Jos työyhteisössä tai luokassa ilmenee kiusaamista tai syntyy riita, olisi tärkeä luotsata koko yhteisö tukemaan rauhaa. Tämä voi tapahtua myös täysin ilman ongelmapuhetta eli riidan julkista setvimistä. Jos yhteisössä sanotaan ääneen hyviä asioita ja toimitaan niiden mukaisesti, on sillä positiivinen vaikutus myös riitojen ratkaisuun.
Eräässä johtamisen oppaassa todettiin, että kun yrityksessä tapahtuu jokin epäonnistuminen, johtajan tehtävä on ottaa vastuu tapahtumasta syyttämättä työntekijöitä. Jos yritys onnistuu, on johtajan tehtävä kiittää työntekijöitään ja korostaa heidän onnistumistaan. Vaikkei konflikti tai riita ole sinänsä epäonnistuminen, voi se huonosti selvitettynä johtaa siihen. Hyvin selvitetty riita taas on yhteinen onnistuminen.
Luovuttamaton usko siihen, että riita saadaan sovittua ja jokin ratkaisu löytyy, on tärkeä sanoa ääneen ehkä montakin kertaa riidan selvittelyn aikana. Se pitää yllä toivoa. Kun etsitään käytännön ratkaisuja, mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja on aina olemassa paljon. Epätoivo voi saada osapuolet luovuttamaan, mutta sovittelijan tehtävä on auttaa osapuolia näkemään valoa tunnelin päässä. Sitä voi tehdä esimerkiksi osoittamalla luottamusta siihen, että riidan osapuolet pystyvät ratkaisemaan tilanteen.
Olet kenties ollut joskus tilanteessa, missä jälkikäteen ihmettelet omaa käytöstäsi: ”Miten mä tolleen käyttäydyin äsken, ihan tyhmästi. Mitä oikein tapahtui?”. Tai toisinaan voit ihmetellä, kuinka fiksuna pitämäsi ihminen saattaa hetkellisesti tyhmentyä ja älykäs ajattelu sakkaa. Tuntuu, kuin hänen älykkyysosamäärä olisi pienentynyt ja näin itseasiassa onkin. Pelko tuhoaa kognitiivisia kykyjämme.
Tämän kaltainen tilanne voi nousta esiin esimerkiksi sosiaalisenmedian keskusteluissa. Kiihtyminen ja älyvapaan kommentin kirjoittaminen postaukseen tapahtuu tunteen vallassa. Päivien päästä törmäät omaan tekstiisi ja hävettää. Mitä oikein ajattelin tuolla hetkellä? Tai miten tietyssä hetkessä fiksu ja lämminhenkinen ystävä töksäyttää toisaalla esimerkiksi asiakaspalvelijalle, aikataulut sotkeneelle taaperolle tai liikenteessä toiselle liikkujalle. Mistä voi olla kyse?
On huomattu, että kun olemme pelon vallassa, älykkyys laskee. Aikaisemmin älykkäästä tulee idiootti.
Olemme usein vahvan tunteen äärellä ja tämä sotkee ja vaikuttaa monella tapaa vuorovaikutustilanteitamme. Kyseessä on kaikille meille tuttu, silti usein tunnistamaton tunne: Pelko. On huomattu, että kun olemme pelon vallassa, älykkyys laskee. Aikaisemmin älykkäästä tulee idiootti. On huomattu, että näissä tilanteissa älykkyysosamäärä laskee jopa 30 prosenttia.
Kun pelko ohjaa ihmistä, samalla hänestä tulee myös konservatiivisempi. Aikaisemmin suvaitsevaisempi ja liberaali ihminen muuttuu suvaitsemattomaksi ja kulmikkaaksi. Sitä sallivampi ihminen on esimerkiksi yhteiskunnan muutoksille, mitä vähemmän hän pelkää. Kun ihminen kokee turvaa, saavat joustavat ajatukset enemmän tilaa.
Kun pelko ohjaa ihmistä, samalla hänestä tulee myös konservatiivisempi.
Kun pelko lisääntyy, myös luovuus vähenee. Jos ihmisellä on paljon menetettävää, tila pienenee laatikon sisällä. Vastavuoroisesti luovuus laatikon ulkopuolella kasvaa, jos ihmisellä ei ole juuri mitään menetettävää. Näissä tilanteissa merkitystä on myös sillä, että millaisia ihmisiä meillä on ympärillä. Ryhmässä pelko helposti tiivistyy, luovuus vähenee ja konservatiivisuus lisääntyy.
Pelon suhteen olemme usein juuri menettämisen äärellä. Mistä mahdollisesti joudun luopumaan? Menettämisen pelko on pystytty jakamaan seitsemään eri ryhmään, mitkä ohjaavat monessa kohtaa vuorovaikutustilanteita ja ajavat meitä konflikteihin. Nämä seitsemän menettämisen pelon ryhmää ovat: ihmissuhde, paikka, sosiaalinen asema, identiteetti, tulevaisuus, tarkoitus ja asioiden hallinta. Näistä osa liittyy pinnallisiin ja lyhytkestoisiin etuihin, kuten raha, ylennys tai ajan hallinta. Osa taas liittyy syviin ja pysyviin tarpeisiin, kuten turvallisuus tai kunnioitus.
Seitsemän menettämisen pelon ryhmää:
ihmissuhde,
paikka,
sosiaalinen asema,
identiteetti,
tulevaisuus,
tarkoitus ja
asioiden hallinta.
Ihmisillä on perustavanlaatuinen tarve turvallisuuden tunteeseen. Jos pelon tunne voimistuu ja samalla turvallisuuden tunne järkkyy, tämän jälkeen olemme helposti kiihtyneitä. Tällainen yksilö ei ole kykeneväinen ottamaan järkipuhetta vastaan, hän kaipaa enemmänkin turvaa. Faktojen tuominen kasvojen eteen voi tuntua järkevältä, mutta harvemmin tehoaa. Usein tilanne vain pahenee. Tilannetta mutkistaa usein myös se, että pelon vallassa oleva yksilö ei itse huomaa olevansa pelon vallassa. Kuten sanottu, oma käytös saattaa alkaa hävettää vasta jälkikäteen.
Vuorovaikutustilanteet pelon vallassa olevan yksilön kanssa voivat tuntua usein haastavilta ja vaativatkin toiselta taitoa luovia. Usein kyse on turvallisen tilan luomisesta ja taidosta kuunnella. Samaan aikana kyse ei silti ole vain haastavista tilanteista: Tallaiset tilanteet tarjoavat alkupisteen kiinnittymiselle, yhteyden muodostamiselle ja suhteen viemisen seuraavalle tasolle. Kun pelon vallassa oleva ihminen pystyy kokemaan riittävää turvaa toisen ihmisen seurassa, voi hän olla valmis avautumaan ja näin yksilöiden on mahdollista tulla lähemmäs toinen toistaan.
