Tiina Nevanperä on taiteen tohtori, ratkaisukeskeinen taideterapeutti ja valmentaja. Herkän ja luovan Tiinan missio työssään Ateljee Mignonissa on tukea ihmistä elämänmuutoksessa kohti turvallisuutta, levollisuutta, omaa voimaa ja iloa.
Elämänmuutos tai siirtymä voi olla toivottu ja suunniteltu tai se voi aiheuttaa kriisin. Riippumatta siitä, mitä olet elämässäsi kokenut tai käyt parhaillaan läpi, voit alkaa luomaan itsellesi juuri sellaisen elämän kuin haluat.
Muutoksen tarve omassa elämässä on voinut syntyä tarpeesta hiljentää, tulla vähemmällä toimeen tai halusta päästä pois arjen sanelemasta oravanpyörästä. Se on silloin kaipuuta rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Jollain toisella siirtymä- tai muutosvaihe elämässä on tullut yllätyksenä ja varoittamatta, kuten avioero, sairastuminen tai läheisen kuolema.
Elämän siirtymävaiheessa epätietoisuus voi kalvaa mieltä ja huolet täyttävät ajatukset: onko minusta tähän, miten selviän? Peloista ja epävarmuudesta huolimatta, joskus vain täytyy jättää kaikki vanha taakseen, jotta uusi elämä mahtuu tulemaan sisään – myös silloin, kun uusi elämä tulee kutsumatta.
Muutokset pakottavat kohti tuntematonta ja jopa arvaamatonta. Valittu ja harkittu muutos vie ihmistä yleensä lähemmäs hänelle merkityksellistä, onnellista ja arvokasta elämää. Kun muutos ja siirtymä elämässä tulee pakotetusti ja arvaamatta, tilanne voi olla tuskallinen.
Muutoksessa ja siirtymävaiheessa on hyvä käydä läpi aiempia tilanteita, jotka ovat menneet hyvin ja joista on aiemmin selviytynyt ja näin saanut itselleen voimaa ja pystyvyyskokemusta. Mikä silloin auttoi, millaisista ajatuksista ja tekemisestä sait silloin apua ja voimaa? On hyvä keskittyä juuri omaan voimaan, mikä on sinun oma uniikki voimasi, mikä on sinun viisautesi? Kuka henkilö on ollut tukenasi ja millaista rohkaisua olet saanut häneltä. Voisiko tuo henkilö olla myös nyt tukenasi? Oletko valmis siihen, että sinua autetaan ja rinnallasi kuljetaan?
Kukaan ei tiedä, mitä muutos tuo tullessaan, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä. Vaikka kuulostaa kliseiseltä, niin elämä on kasvua, keskity siis omaan kasvuun. Anna aikaa ja ota tilaa itsellesi. Muutokset ja siirtymät elämässä ovat osa jaettua ihmisyyttä ja jokainen meistä käy tällaisia vaiheita läpi elämässään.
Tässä askeleita, jotka auttavat siirtymävaiheen ja muutoksen yli:
Tunne tunteesi, älä pakoile niitä.
Tunnista tarpeesi ja omat arvosi, mistä asioista sinulle merkityksellinen elämä koostuu.
Mieli luo kaikenlaisia skenaarioita ja pelottavia ajatuksia liittyen tulevaan. Huomaa, että kaikki ajatuksemme eivät ole totta. Opi suhtautumaan ajatuksiisi ajatuksina, ei välttämättä totena. Ajatukset liittyen menneeseen ja tulevaan ovat vain ajatuksia. Huomaa ajatukset, jotka tukevat sinua.
Harjoittele näkökulman vaihtamista. Mitä joku viisas, lämminhenkinen ihminen sanoisi sinulle tässä tilanteessa? Mitä itse sanoisit ystävälle, joka on samassa tilanteessa kuin sinä nyt – sano se itsellesi myös.
Päästä irti itseäsi koskevista pinttyneistäkin määritelmistä, olethan uuden edessä. Huomaa, milloin olet itsekriittinen.
Ole ystävällinen ja kiltti itsellesi. Tarjoa itsemyötätuntoista ymmärrystä itsellesi.
Jokainen muutos on askel sinua itseäsi kohti. Voimme oppia yllättäviäkin asioita omasta voimastamme käytyämme läpi elämässämme jonkin muutos- tai siirtymävaiheen. Nämä oivallukset vahvistavat omanarvontunnettasi ja kertovat niistä ominaisuuksista, jotka kantavat sinua nyt ja tulevaisuudessa.
Tuija Siljamäki on tiedetoimittaja (FM) ja kirjallisuusterapiaohjaaja sekä kahden nuoren aikuisen äiti. Hänellä on kokemusta on vaikeasti ruoka-allergisen ja tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen kasvattamisesta sekä uupumuksesta. Häneltä on ilmestynyt tietokirja Kuokkavieraita: diabetes, allergia ja meidän perhe (Kirjapaja, 2020).
Tuija Siljamäki. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen
Herään rapsutuksen ääneen. On pimeää, mutta sieluni silmin näen, miten vauvan pikku kynnet kuorivat ihoa. Kohta ovat posket taas vereslihalla, samoin sydämeni. On noustava, otettava vauva kainaloon nukkumaan. Tätä jatkuu viikko toisensa perään, kuukausia, pari vuotta. Allergiat alkavat helpottaa kaksivuotiaana.
Kolmivuotiaana alkaa taaperon loputon jano. Litroittain vettä, pillimehua ja kauramaitoa. Ja sen seurauksena yökastelu. Hän näkee painajaisia susista, jotka aikovat syödä hänet. Oireet paljastuvat tyypin 1 diabetekseksi. Päivisin pitää herkeämättä tarkkailla pojan vointia. Öisin pitää vahtia, etteivät sokerit laske liikaa. Jaamme vahtivuorot puolison kanssa.
En silti enää uskalla ummistaa silmiäni. Minusta tulee haamu, joka raahaa itsensä päivien läpi kofeiinin voimalla ja pelkää liian syvää unta. Päivisin kun lapset ovat päiväkodissa, jalkani kuljettavat pitkin kaupunkia enkä muista minne piti mennä ja miksi. Välillä menen vain peiton alle kesken työpäivän ja havahdun vasta kun ulkona hämärtää ja lapset pitää hakea päiväkodista.
Jälkikäteen uupumuksen hivuttava kuristusote on helppo tunnistaa. Hermostun kaikesta ylimääräisestä sählingistä. Tahra vahaliinassa saa sisimpäni romahtamaan. Puoliso raastaa hermoja pelkällä läsnäolollaan. Lajittelen pyykit, keittelen perunat ja suukotan lapset unille ilottomasti, kireä hymynaamio kasvoilla. On oltava hyvä äiti.
Vanhempien uupumus on vaiettua, ja jää usein tunnistamatta. On vaikea tunnustaa edes itselleen, että perhe-elämä on alkanut maistua pahvilta ja sitä tekisi mieli paeta. Kuka edes kehtaisi myöntää tämän, kun kaikki muut tuntuvat pitävän kiiltokuvakulisseja yllä ja hymynaamiota kasvoillaan?
Vanhemmuus on monelle toteutunut unelma, kutsumus ja elämän tarkoitus, joten on musertavaa, jos siinä ”epäonnistuu”. Vanhempien uupuminen noudattelee samaa kaavaa kuin työuupumus: liikaa tehtävää + liian vähän resursseja ja aikaa palautua = loppuunpalaminen. Perhe-elämästä tulee miinusmerkkistä, niin puolisoille kuin lapsillekin. Unelmaperhe-elämä voi aivan samoin kuin unelmatyökin polttaa ihmisen loppuun.
Loppuunpalamista on vaikea tunnistaa, sillä ihminen sulkee hälytysmerkeiltä silmänsä. Havahtuminen vaatii pysähtymistä – ja juuri sitä ei ehtisi tehdä kun arki vyöryy hyökynä päälle. Itsensä kuuntelemiseen ei jää aikaa, kun pitää robottina suorittaa tehtävä toisensa perään. Eikä silti mikään koskaan riitä. Jos tunnistat tämän, se voi olla yksi hälytysmerkeistä.
Milloin nauroit viimeksi? Jos siitä on viikkoja – tai mikä pahempaa kuukausia – saatat olla vaaravyöhykkeellä. Muistatko edes milloin olet viimeksi nauttinut lastesi seurasta, hymyillyt heidän toilailuilleen? Vai onko perhe-elämästä tullut vain ikävä velvollisuus loputtomassa tehtävälistassa?
Entä väsyttääkö ylettömästi, vaikka nukkuisit? Levittyvätkö päivät edessäsi loputtomana rämesuona, joita pitkin rämmit? Lopulta tekee mieli vain karata ensimmäisen lähtevän junan matkaan tai luovuttaa ja vajota suohon.
Erityisesti kolme oiretta kielii uupumisesta: 1) voimakas fyysisen ja henkisen väsymyksen tunne, 2) tunteiden etäännyttäminen, kuolettaminen, jolloin ihminen toimii ikään kuin automaattiohjauksella, 3) tunne siitä, ettei pysty riittävään vanhemmuuteen.
Jos tunnistit ja säikähdit, pelisi ei ole menetetty. Minä selvisin, sinäkin voit selviytyä.
Uupumisen ehkäiseminen on periaatteessa yksinkertaista: pitää vähentää vanhemmuuden rasitusta ja lisätä voimavaroja eli ladata sydämen pattereita. Lataat itseäsi, kun teet pieniäkin asioita, joista nautit. Jos olet jo uupunut, voi tuntua ylivoimaiselta keksiä, miten elvyttää itsensä. Siihen voidaan tarvita auttavaa kättä tai ammattiapua.
Älä jää yksin pahan olosi kanssa, vaan puhu. Puolisolle, ystävälle, neuvolassa tai terveyskeskuksessa.
Lähteet:
Sorkkila, M., & Aunola, K. (2020). Risk factors for parental burnout among Finnish parents: The role of socially prescribed perfectionism. Journal of Child and Family Studies. (Pdf)
Shpancer, Noam: Parental Burnout: when parenting becomes too much. What happens when parents are overwhelmed? Psychology Today -blogi, 1.8.2023.
Ovatko viime vuodet koetelleet voimiasi? Nakertaako jatkuva myllerrys luottamuksen tunnetta?
Ehkä jokin on elämässäsi muuttumassa, mutta et ihan saa uudesta tarinasta kiinni. Kaikki on kesken – ja siksi vähän turhauttavaa ja hämmentävää.
Mullistavat ajat ovat tuoneet väsymystä, epävarmuutta ja kaaostakin. Ehkä olet joutunut päästämään irti tutusta ja turvallisesta, siitä mikä elämässä kannattelee. Elämä voi tuntua huteralta tai tyhjältä.
Muutoksen keskellä tarvitset luottamusta. Kärsivällisyyttä. Ja silloin niitä yleensä on kaikkein vähiten… Joskus on tarpeen vain antautua. Uskaltautua lepäämään siinä hetkessä, kun vanha tarina on päättynyt, mutta uusi ei ole vielä alkanut.
Jos et kaipaa syksyyn suuria tavoitteita tai tavoitteesi on lähinnä selviytyä hetki hetkeltä, Tila tarinoiden välissä -workshopvoi olla sinun juttusi. Ehkä taika löytyy nyt tummien tunteiden kokemisesta ja siitä, että saat olla turvallisesti ihan pihalla.
Tila tarinoiden välissä voi tarkoittaa esimerkiksi ajanjaksoa, jolloin
…jokin ihmissuhde on päättynyt, ja tunnet kaipausta tai surua
…olet kokenut menetyksen, ja elämä tuntuu toivottomalta
…olet käyttänyt liikaa voimavarojasi tekemiseen, ja nyt on aika levätä (mutta lepo tuntuu turhauttavalta)
…työ, opiskelu tai jokin projekti on päättynyt, eikä uutta ole näköpiirissä
…kaipaat elämääsi muutosta, mutta et tiedä, mitä se olisi
Tila tarinoiden välissä -workshop tuo levollisuutta muutokseen. Workshopin teemoja ovat syksyisessä hengessä irtipäästäminen, tyhjyyden tilaan laskeutuminen ja luottamuksen löytäminen. Kokoonnumme näiden teemojen äärelle täydenkuun aikaan – se on hyvä hetki hellittää (edes hieman!).
Tule mukaan vaalimaan elämän rosoja, varjoja ja sisäistä talvea, jolloin mikään ei kukoista. Suojaa itseäsi hetken aikaa maailman melskeeltä ja anna aikaa sille, missä olet nyt. Ehkä sumun keskellä jotakin kirkastuu.
Tila tarinoiden välissä -workshop sopii sinulle, joka
– elät läpi jonkinlaista muutosta tai myllerrystä
– olet kokenut viime vuosina väsymystä tai toivottomuutta
– epäilet, että jokin vaihe elämässäsi on tulossa tiensä päähän
– olet jo luopunut jostain vanhasta, mutta et tiedä, mitä sen tilalle on tulossa
– olet elänyt odotuksen tilassa, mutta toiveesi ei tunnu toteutuvan
– haluaisit rentoutua epävarmuuden keskellä (vaikka se tuntuu kamalan vaikealta)
– kaipaat elämääsi enemmän luottamusta ja kärsivällisyyttä
Tila tarinoiden välissä -workshop sisältää
– Hoitavaa joogaa, joka auttaa sinua juurtumaan kehoosi (yin-jooga, slow flow/hatha)
– Vapaata, tutkiskelevaa liikettä, joka purkaa levottomuuden ja turhautumisen tunnetta
– Intuitiivista kirjoittamista, joka keventää oloasi
– Kannattelevia sanoja, joiden äärellä voit levätä
– Mielikuvia, joista saat lohtua ja voimaa
Harjoitukset sopivat kaikentasoisille. Et tarvitse aiempaa kokemusta joogasta tai intuitiivisesta kirjoittamisesta. Jokainen voi soveltaa harjoituksia omaan tilanteeseen sopivaksi.
Tila tarinoiden välissä -workshop – lempeä workshop luottamusta ja kärsivällisyyttä kaipaaville
Ajankohta:
La 30.9.2023 klo 10–12.30
(Zoomissa – tallenne saatavilla!)
Hinta:
Early bird -hinta 39 e, kun ilmoittaudut viimeistään su 24.9.23
Normihinta 49 e, kun ilmoittaudut 25.9.23 alkaen
Ilmoittautuminen sulkeutuu 1 h ennen tapahtuman alkua.
Hinta sisältää:
– workshop-ohjelman
– Spotify-soittolistan käytettäväksi harjoituksen taustalla
– tallenteen workshopista käyttöösi 1 kk ajaksi
– pdf-muotoisen työkirjan, jonka avulla voit jatkaa intuitiivista kirjoittamista tapahtuman jälkeen
– ennakkotehtävän, jonka avulla voit virittäytyä teemaan etukäteen (vapaaehtoinen)
Ohjaaja:
Workshopin ohjaa henkisen hyvinvoinnin valmentaja & joogaohjaaja Katri Syvärinen. Katrin ohjaustyyli on inspiroiva, vaikuttava ja lempeän salliva. Etänäkin Katri luo harjoituksiin turvallisen tilan, jossa jokaisella on lupa rentoutua ja kohdata itsensä.
Paikkoja on rajattu määrä!
Heti ilmoittautumisen jälkeen saat paluupostina ohjeet kurssisivulle kirjautumiseen (tarkista myös roskaposti!). Kurssisivulta löydät Zoom-linkin, ennakkotehtävän sekä tapahtuman jälkeen tallenteen.
HUOM! Jokainen vastaa itse siitä, että hänellä on osallistumiseen tarvittava nettiyhteys, laite ja Zoom-ohjelma. Tulethan hyvissä ajoin linjoille tarkistamaan, että saat yhteyden toimimaan. Kurssisivulta löydät ohjeistuksen Zoomin käyttöön, mutta emme voi antaa henkilökohtaista ohjausta teknisissä kysymyksissä.
siis kokeile eri suuntia,
mutta muista nauttia myös suunnattomuudesta
aseta tavoitteita,
mutta ole tasaisin väliajoin tavoittamattomissa
älä usko vääriin valintoihin
älä usko oikeisiin polkuihin
anna elämän sattua
anna sen tuntua
koe sanat
ja koe sanattomuus
tee pieninkin asia täydellä sydämellä
maailmassa,
jossa aito läsnäolo on katoava luonnonvara
muista, että usein kliseet ovat totta,
kuten vain tämä hetki on
elä siis nyt, älä sitten kun tai jos
äläkä usko jokaista ajatusta
älä usko jokaista tunnetta
älä jää kiinni niihin,
sillä maailmassa on niin paljon muutakin
ja täydellisyys on vain naamioitua pelkoa
uskalla juuttua maisemaan
älä etsi nopeinta reittiä
tarkenna niin kauan,
että näet
ole kiitollinen jokaisesta hetkestä kun olet hukassa
ja mikä tärkeintä
katso tähtiä
aina kun voit
hengitä ja muista mittakaavat
ja ennen kaikkea,
kuuntele nämä sanat,
vain jotta voit unohtaa ne
ja kirjoittaa oman totuutesi
Pelot määrittelevät joskus elämäämme niin lapsina kuin aikuisinakin. Aikuisten pelot ovat usein erilaisia, mutta osa niistä on kenties sellaisia, joita on vetänyt perässään lapsuudesta saakka. Toinen pelkää mahalaskuja tai esiintymistä, kolmas pimeää ja kummituksia.
Hidasta elämää -kirjaperheen Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit -lastenromaanin kantavana teemana ovat erilaiset pelot ja epävarmuudet sekä niiden voittaminen. Tarinassa seikkailee viidakon voimaeläimiä, joilla kaikilla on omat pelkonsa. Voisiko viisailla ja herkästi aistivilla eläimillä olla auttavia ajatuksia meille ihmisillekin?
Kuusi erilaista pelkoa ja niihin liittyviä auttavia ajatuksia:
Pimeän pelko. (Jotain pahaa sattuu satavarmasti.)
”Kannattaa aina panna pompuksi, vaikka vähän pelottaisi. Muuten ei oikein koskaan pääse puusta pitkälle.”
-Milla-Maria Makakiapina.
2. Erilaisuuden pelko. (En kuulu joukkoon.)
”Ei erilaisuudessa ole mitään pelättävää. Päin vastoin! Olet ehkä erilainen mutta varmasti erityinen. Pienuutesi takia olet muita ketterämpi ja mahdut siksi poimimaan hunajat vaikeimmistakin paikoista. Jokaisella on omat vahvuutensa. ”
-Pilvi Perhonen.
3. Menettämisen pelko. (Joku tärkeä ihminen lähtee pois tai katoaa.)
”Monsuunitkin kuuluvat elämään. Myräkät menevät kuitenkin aina ohi. Ja kaiken sen jälkeen taivaalla möllöttää tuttu valopallo.”
– Pilvi Perhonen
4. Lentopelko. (Teen kuitenkin mahalaskun.)
”Jos et koskaan yritä, et voi onnistua. Pelko estää sinua elämästä elämää, joka sinulle kuuluu.” –
Pilvi Perhonen
-Mitä jos minä epäonnistun?
-Sitten me yritämme uudelleen.
5. Esiintymispelko. (Minulle nauretaan.)
”Kaikkia jännittää. Minä olen erityisen herkkä ja minua jännittää lähes aina. Mutta olen oppinut, että juuri jännitys johtaa onnistumisiin.”
– Pilvi Perhonen
6. Vapauden pelko. (Maailma tuolla jossain on pelottava paikka.)
”Vapaudessaei ole mitään pelättävää. Jos mekin pärjäämme maailmassa, kyllä sinäkin pärjäät.”
– Pilvi Perhonen
P.S. Elämä on varsinainen värikartta asioita. Jotkut niistä ovat surullisia, toiset iloisia. Niistä kaikista muodostuu kokonainen maalaus.
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Kun pääsemme epävarmuuksiemme yli ja luotamme itseemme, olemme voittamattomia! Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille, ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -lastenkirjalle.
Epäonnistuminen tai leppoisammin todettuna mokaaminen ei tunnu kohdalle osuessa yhtään hyvälle, vaan suorastaan pahimmillaan lamauttavan pahalle. Epäonnistumista seuraa usein myös häpeä omasta käytöksestä. On varsin tervettä analysoida, että mikä meni vikaan ja käydä läpi mitä voisi tehdä paremmin. Itselläni kuten varmasti myös muilla jää joskus epäonnistumiset kalvamaan turhan pitkäksi aikaa. Koska kun akuutit epäonnistumisen aiheuttamat asiat on käyty läpi ja analysoitu mitä siitä voi oppia, olisi aika päästää irti.
Irti päästämiseen yksi hyvä keino mitä itse käytän, on ottaa asiaan etäisyyttä ja miettiä mitä tämä epäonnistuminen tarkoittaa isommassa kuvassa. Otetaan esimerkki kun olen epäonnistunut ihmissuhteessa ja se loppuu on se minulle iso kriisi jonkin aikaa. Kun nostaa ajatuksen korkeammalle, niin mitä se merkitsee omalle lähipiirille? Todennäköisesti pientä harmitusta siitä, että henkilö poistunee kuviosta, tai yhteydenpito voi ainakin monimutkaistua tai vähentyä. No mitä jos tasoa nostetaan ja katsotaan Nummelan kylän kannalta? (paikka jossa asun) ei minkäänlaista vaikutusta ihmisten elämään, mahdollisesti joku puolituttu kerran kahvipöytäkeskustelussa käy asiaa läpi, että nyt nekin ovat eronneet. Jos vielä katsotaan ylempää, niin koko Uudenmaan alueen kannalta asialla ei ole enää mitään merkitystä ja keskimääräistä Uusimaalaista ei voisi vähempää kiinnostaa, että seurusteleeko joku Simo vai ei. Tätä voi jatkaa vaikka kuin ylös ja lopulta isossa kuvassa tällä epäonnistumisella oli erittäin vähän merkitystä isossa kuvassa.
Jäin tätä keinoa erityisesti pohtimaan käydessäni keväällä Kreetalla lomalla. Siellä vierailin Yläkylässä, Ano Vouvesissa, missä sijaitsee maailman vanhin, tai ainakin yksi vanhimmista Oliivipuista. Puun varmaa ikää ei tiedetä, mutta vuosirenkaista on laskettavissa sen olevan vähintään 2000 vuotta vanha, tiedemiesten mukaan ikä voi kuitenkin olla ainakin tuplat, eli 4000 vuotta. Puu on siis nähnyt valloittajia useista aina Roomalaisista Saksalaisiin asti. Ollut olemassa, niin maailmansodat, mustat surmat, kuin Amerikan löytämisenkin. Sen tehtävänä on ollut tehdä oliiveja ja niitä se edelleenkin varsin kunnioitettavassa iässä tekee. Tämä sai miettimään, että välillä aikajänne on vaan huomattavan paljon pidempi, kuin seuraava palkkapäivä, kuluva kvartaali tai “ensi vuonna” Puun juurella on varmasti monet isommat ja pienemmän surut koettu, mutta isossa kuvassa puun kannalta mikään ei ole muuttunut, vaan se täyttää omaa tehtäväänsä. Sen rinnalla myöskin ihmiselämä näyttää armottoman lyhyeltä, eikä sitä kannata uhrata vanhoja asioita murehtien, tämä hetki ja tulevaisuus ovat kuitenkin ne ainoat asiat joihin voimme vielä vaikuttaa.
On siis hyvä välillä ottaa etäisyyttä ja askelia omasta elämästä taaksepäin ja suhteuttaa ne mittakaavaan. Aina ei tarvitse lähteä Oliivipuiden luokse, vaan pienempikin irtiotto riittää.
Olet ehkä huomannut, kuinka kohdatessamme elämän eteen heittämiä vaikeita kokemuksia oma sisäinen puhe voi muovautua ankaraksi ja itseä rankaisevaksi.
Itsen vähättely ja soimaaminen voivat jäädä päälle kuin paikoilleen juuttunut vinyylilevy ja jankuttaa samaa soimaavaa lausetta, joka lopulta laskee mielialaa ja voi aiheuttaa myös suurta ahdistusta.
Myös satuttavat suhteet ja toksisen kumppanin loukkaavat sanat saattavat ikään kuin koteloitua meihin ja vaikuttaa kokemukseemme omasta itsestä.
Tälle kaikelle haluan antaa sinulle vastalääkettä näiden seuraavien lempeiden ja itsemyötätuntoa huokuvien lauseiden avulla.
Voit toistaa jotain seuraavista lauseista itsellesi päivittäin, sellaista lausetta, joka juuri silloin koskettaa ja tuntuu tärkeältä.
Suosittelen, että tallennat nuo lauseet nappaamalla vaikka kuvakaappauksen, jotta muistaisit ne tämän jutun lukemisen jälkeenkin ja nuo lauseet tallentuisivat lopulta mieleesi kauniin tatuoinnin lailla.
Poimi siis alla olevista lauseista itsellesi yksi per päivä ja tee siitä rakastava ja voimauttava mantrasi.
Minä ansaitsen hyviä asioita, ne kuuluvat myös minulle.
Olen arvokas ja minulla, sekä tarpeillani ja toiveillani on merkitystä.
Minulla on oikeus osoittaa rakkauttani ja tulla rakastetuksi.
Mielipiteilläni on merkitystä ja sanani ovat arvokkaita.
Olen ylpeä itsestäni ja arvostan omaa panostani ihmissuhteisiin.
Olen vahva ja uskon itseeni, vaikka välillä epäonnistunkin.
Minulla on paljon hyvää tarjottavana ja annan sitä ihmisille, jotka kykenevät antamaan samaa myös minulle.
Olen herkkä, kiltti ja empaattinen. Ne ovat vahvuuksiani, joita minulla on oikeus suojella.
Katson lempeästi ja hyväksyn keskeneräisyyteni, koska kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan olla.
Arvostan ja kunnioitan kehoani, se on kantanut minua läpi vaikeiden aikojen ja tehnyt parhaansa.
Aion olla itselleni armollinen ja antaa aikaa toipumiseen, koska välitän itsestäni ja haluan itselleni hyvää.
Muistathan myös, että vaikka nuo sanat eivät tuntuisi vielä todellisilta tai jos niitä on vaikea sisäistää tai uskoa, se ei haittaa.
Rakkauden ja välittämisen kohdistaminen itseen voi alkuun olla haastavaa, mutta kun sinnikkäästi puhut mielesi sisällä kauniisti itsellesi voivat nämä lauseet todella jonain päivänä olla osa ihanaa sinua.
Tietoa, keinoja, ymmärrystä ja lohtua satuttavista suhteista toipumisen avuksi löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Ihminen on melkoisen sinnikäs sissi. Me kestämme ihmeellisen suuren määrän stressiä kunhan pääsemme edes välillä palautumaan.
On myös olemassa positiivista stressiä, joka motivoi meitä saamaan asioita aikaiseksi. Toksiseksi stressi muuttuu kun se on voimakasta ja jatkuvaa. Sen taustalla saattaa olla esim. lapsuudessa koettuja haitallisia kokemuksia.
Stressin ja trauman purkutyö ei ehkä ole sellainen asia, mihin ryhtyisi riemusta kiljuen, mutta niiden aiheuttaman henkisen ja fyysisen paineen purkaminen todella kannattaa. Palkkioksi saa henkisesti kevyemmän repun, lisää energiaa, elämäniloa, parempia ihmissuhteita ja fyysiset krempatkin usein helpottavat.
Mitä toipumisen vaiheita voit odottaa?
Asiakkaitteni kanssa olemme monesti jutelleet siitä, että olisipa olemassa sellainen taikasauva, jolla saisi kymmenien vuosien taakan taiottua yhdellä heilautuksella tiehensä. Olo olisi kevyt ja autuas. Sellaiseen en ole vielä valitettavasti törmännyt, vaikka olen käyttänyt lukemattomia perinteisiä ja ei niin perinteisiä metodeja itseni ja toisten auttamiseksi. Oman hyvinvoinnin eteen tehty työ onneksi palkitaan. Jossain vaiheessa vaaka keikahtaa positiivisen puolelle ja huomaa voimavarojensa lisääntyneen. Elämä alkaa tuntua, näyttää ja maistua paremmalta. Matkalla on kuitenkin etappeja joita tulee eteen. Seuraavassa viisi tyypillistä paranemisoiretta.
1. Tunteiden ailahtelu ja purkautuminen
Kun stressi ja trauma alkavat purkautua, pitkään padotut tunteet pääsevät vapautumaan. Alat myös saada paremman yhteyden tunteisiisi sen sijaan, että tukahduttaisit niitä. Saatat tuntea monenlaisia tunteita ja se on ihan sallittua. Tunteille saa, voi ja kannattaa antaa tilaa tulla tunnetuiksi. Jos tuntuu siltä, että niistä ei pääse millään yli, niin osaavaa apua on onneksi saatavilla. Kuulluksi tuleminen, ymmärrys, tunteiden vapauttaminen ja lopulta mahdollinen anteeksianto vapauttavat vanhoista tunnetaakoista. Olo kevenee tonnin verran.
2. Väsymys
Jatkuva stressi ja valmiustilassa oleminen vie ihan uskomattoman määrän energiaa. Kun alat käsitellä menneitä ja keho ja mieli vihdoin saavat tilaa ja rauhaa toipua, voit tuntea olosi tolkuttoman väsyneeksi. Nukut 10-12 tuntia yössä ja päiväunet siihen päälle. Lepää riittävästi ja tee jotain mukavaa ja palauttavaa henkisen työn vastapainoksi. Pidä hauskaa aina kun siihen on mahdollisuus.
3. Syvien uskomusten oivaltaminen ja muutos
Sisäinen työskentely lisää itsetuntemusta. Sen seurauksena tulemme mm. tietoisiksi elämäämme ohjaavista syvistä uskomuksista. Me kaikki elämme ja teemme valintoja isolta osin automaattiohjauksella niiden ajatusmallien pohjalta, joita olemme omaksuneet. Tietoisuus omista uskomuksista auttaa haastamaan omaa ajattelua ja muuttamaan uskomuksia sellaisiksi, jotka tukevat aidosti hyvinvointia. Monelle se on havahduttava kokemus; kuin suomut putoaisivat silmiltä. Uudet ajatukset luovat uudenlaisen kokemuksen elämästä ja avaavat usein ovia, joiden olemassaolosta ei ollut aiemmin edes tietoinen.
4. Tarve pitää parempaa huolta fyysisestä kehosta
Trauma ja stressi aiheuttavat sitä, että emme ole läsnä tässä hetkessä emmekä omassa kehossamme. Kehossa voi olla tunnottomia alueita, ruoansulatuksen kanssa on haasteita, päänsäryt vaivaavat, uni kärsii, jne. Yksi tie toipumiseen ja parempaan oloon käy kehon kautta. Kun sisäinen turva lisääntyy ja alamme olla enemmän läsnä ja maadoittuneita, kuulemme kehon tarpeet paremmin. Monille syttyy halu pitää fyysisestä hyvinvoinnista entistä parempaa huolta. Ruokailu- ja liikuntatottumukset menevät uusiksi. Keho kiittää lisääntyneellä energialla ja vähentyneillä kivuilla ja kolotuksilla.
5. Uusien rajojen vetäminen
Toipumisprosessi avaa silmät myös niille tilanteille, joissa rajojamme on rikottu emmekä ole osanneet pitää puoliamme. Se voi herättää kiukkua. Kiukku on hyvä ja tärkeä tunne, joka auttaa meitä tunnistamaan ja vetämään terveet rajat. Rajanveto voi vaatia harjoittelua ja uskallusta. Epäonnistumisia ja ylilyöntejä sattuu, mutta se ei haittaa. Terveet rajat vahvistavat itseluottamusta, tekevät ihmissuhteista selkeämpiä, vähentävät turhautuneisuutta ja väsymystä ja vapauttavat aikaa ja energiaa itselle tärkeiden asioiden tekemiselle.
Toipumisen tueksi: Voit auttaa itseäsi palautumaan ja suitsimaan stressiä Herkän voimakorttien avulla. Korttien avulla tutustut itseesi syvemmin ja ne auttavat huolehtimaan omasta hyvinvoinnista. Voit tutustua kortteihin TÄÄLLÄ.
Jos kaipaat tukea itsestäsi huolehtimiseen, voit tutustua työhöni täällä.
Ihminen on rakennettu niin, että pelkojen avulla me selviämme hengissä. Jos polulla vastaan tuleva tiikeri tai karhu ei meitä pelottaisi, elämämme saattaisi olla paljon lyhyempi. Kun pelko liittyy henkiinjäämisviettiin, kannattaa peloista pitää kiinni.
Niin emme jää junien alle, putoa korkeilta kallioilta tai silitä sademetsässä myrkkykäärmettä.
Monesti pelko on kuitenkin joutava seuralainen, joka on mukana tottumuksesta tai jonkin traumatisoivan tilanteen jäämistönä.
Usein pelot liittyvät tulevaisuuteen ja siihen, miten minun käy. Yleensä käy hyvin. Joku sanoi, että lopulta kaikki järjestyy ja jos ei ole järjestynyt, vielä ei olla lopussa.
Aikuisena jo tiedämme, miten paljon turhaa aikaa olemme kuluttaneet tulevien asioiden murehtimiseen ja miten harvoin se on kannattanut.
Rakastan tarinaa, jonka kuulin kerran Muuji-nimiseltä gurulta Intiassa:
Muistatko mikä oli murheesi kolme murhetta sitten?
Entä kaksi murhetta sitten?
Entä sattuisitko muistamaan edellisen murheesi?
No enpä taida.
Miksi siis murehtisit nytkään, sillä seuraavan murheen ryömiessä liiveihin, et luultavasti tule muistamaan tämän hetkistäkään murhettasi.
Tulevien pelkääminen on muutenkin aikamoista ajanhukkaa, sillä meillä ei ole olemassa muuta kuin tämä hetki. Kun sitten pelottavasta tulevaisuudesta myöhemmin tulee tämä hetki, tilanne ei koskaan ole niin pelottava kuin etukäteen pelkäsi.
Monet pelkäävät lapsesta saakka esiintymistä. Se johtuu kenties omasta mielestä pieleen menneestä koulunäytelmästä tai uskomuksesta, että minulle nauretaan. Häpeän pelko vaivaa monia vielä aikuisenakin.
Itseltään tai vaikka lapseltaan voi kysyä, auttaako pelko sinua eteenpäin vai estääkö se sinua tekemästä elämässäsi jotain hauskaa ja mielekästä?
Kukaan ei toivo epäonnistumistasi ja tuskin kukaan nauraakaan, ellet sitten kerro hyvä vitsejä.
Vanhasta tottumuksesta mukana kulkeva pelko ei palvele meitä mitenkään ja se joutaa epävarmuuksien ja väärien uskomusten hautausmaalle.
Toki on pelkoja, joissa on todellisuuden siemen, mutta ne pelot perustuvat epätodennäköisyyksiin. Lentopelkoinen tietää, että putoaminen on mahdollista. Vesipelkoiselle hukkuminen on todellinen uhka.
Pelosta kiinni pitäminen on sallittua, mutta saattaa estää jotain kivaa tapahtumasta. Kenties tällaisia pelkoja voi vähintäänkin pohtia. Mistä ne juontavat juurensa ja miten todennäköistä on, että pahin pelkoni oikeasti toteutuu? Sillä onhan niin, että elämässä saattaa sattua koska tahansa oikeastaan mitä tahansa.
PS. Pidä pelosta kiinni silloin, kun elämäsi on siitä kiinni, päästä muuten irti.
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit on humoristinen ja koskettava lastenromaani, joka kantaa voimaannuttavaa viestiä: Herkkyys on voimavara, ja peloista luopumalla voi löytää oman supervoimansa. Kun pääsemme epävarmuuksien yli ja luotamme itseemme, olemme voittamattomia! Kirjan johtotähtenä toimii Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit -kirjasta tuttu herkkä Pilvi Perhonen, jonka avulla kirja pureutuu herkkyyden tunnistamiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Mainosyhteistyö Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.
Miten helpottaa stressiä syömällä? Kaikki mitä syömme, vaikuttaa suoliston kautta suoraan aivoihimme ja mieleemme. Suotuisa ruoka voi saada aikaan hyvän olon tunteita ja jopa lievittää tai ehkäistä väsymystä stressiä ja masennusta.
Jos elämä tuntuu kiireiseltä tai olo on alavireinen, voit saada hyviä keinoja mielen piristämiseen näistä ravitsemusterapeutti Leena Putkosen tarjoilemista tiedonjyvistä, jotka on poimittu hänen uusimmasta kirjastaan Superhyvää mielelle (Otava, 2023).
1. Näin stressi vaikuttaa koko kehoon
Vastaanotolla Putkonen puhuu joskus asiakkaansa kanssa pelkästään stressistä, sillä stressi vaikuttaa perustavalla tavalla kehon toimintaan, ruokahaluun ja sekä kehon että mielen hyvinvointiin. Ärtyvän suolen oireyhtymän synnyssä stressi on yksi keskeisimmistä mekanismeista. Laihduttajilla taas jatkuva stressihormonien koholla olo vaikeuttaa ja jopa estää painonpudotusta. Olipa vaiva mikä vain, todella usein on tarve puuttua stressiin ravitsemushoidon rinnalla.
Kroonisen stressin vaikutuksista suolistoon tiedetään, että se vähentää suolistomikrobiston monimuotoisuutta, haittaa suoliston liikkeitä ja eritystoimintaa ja vaikuttaa suolistoa suojaavan liman koostumukseen.
Stressihormoni kortisoli on yksi suoliston läpäisevyyttä lisäävistä yhdisteistä sekä akuutissa että pitkittyneessä stressissä. Suoliston läpäisevyyden lisääntyminen tarkoittaa sitä, että suolistosta pääsee verenkiertoon ja elimistöön herkemmin kaikenlaisia aineita. Kehon kannalta läpäisyvyyden lisääntyminen on järkevää, sillä stressin aikana se tarvitsee nopeasti vettä, elektrolyyttejä ja lisäenergiaa. Pulmana on, että samalla suolistosta siirtyy elimistöön myös tulehdusta ruokkivia bakteerien osia eli endotoksiineja.
Akuutissa stressissä keskushermostoon päätyvät endotoksiinit ovat hyödyllisiä, sillä ne välittävät tietoa aivojen puolustusmekanismeille, mutta pitkittyneessä tilanteessa nämä mekanismit häiriintyvät. Tämä näkyy esimerkiksi mielialaoireina, ja monissa psykiatrisissa sairauksissa suoliston läpäisevyys onkin lisääntynyt. Mielialaoireet ovat tuttuja myös suolistosairauksissa, joissa niin ikään suoliston liika läpäisevyys voi osaltaan selittää oiremekanismeja.
Elimistö ei osaa tulkita fyysisen ja psyykkisen stressin eroa vaan lisää suoliston läpäisevyyttä riippumatta siitä, mikä ärsyke on kyseessä. Muun muassa rasvainen ruokavalio, alkoholi ja rankka liikunta, kuten maratonin juokseminen, tekevät suolistosta läpäisevämmän. Myös kehon lämpötilan nousu on elimistölle merkki tarpeesta lisätä suoliston läpäisevyyttä.
2. Jos haluat hillitä stressiä, suosi näitä ruokia
Tutkimuksissa on havaittu, että tietynlainen ruokavalio auttaa hillitsemään stressiä. Eräässä tutkimuksessa stressaantuneiden tutkittavien ruokavalioon kuului erilaisia suolistobakteereiden ruuaksi sopivia prebioottisia kuituja sisältäviä vihanneksia, täysjyväviljoja ja palkokasveja sekä useampi annos suolistobakteeriston monipuolisuutta lisääviä fermentoituja ruokia tai juomia, kuten hapankaalia, kefiiriä tai kombuchaa. Lisäksi tutkittavia pyydettiin välttämään karkkeja, sokeroituja juomia ja pikaruokaa tutkimuksen ajan. Näitä ohjeita noudattaneilla koettu stressi väheni kuukauden aikana 30 prosenttia.
Psyykkinen ja fyysinen stressi aiheuttavat sekä tulehdusreaktion että oksidatiivista stressiä, mikä lisää monien ravintoaineiden tarvetta. Stressi lisää kivennäisaineiden, kuten raudan ja magnesiumin, käyttöä elimistössä. Tutkitusti niiden tasot putoavat hetkellisesti esimerkiksi sotilailla raskaissa fyysistä ja henkistä kuntoa vaativissa harjoituksissa. Hetkellinen elimistön tasojen madaltuminen ei ole ongelma, mutta tilanteen tasaannuttua ravintoaineita tarvitaan normaalia enemmän, jotta kudoksia saadaan kunnostettua stressin jäljiltä.
Pitkäaikainen stressi ja sen aiheuttama matala-asteinen tulehdus voivat alentaa elimistön tärkeiden kivennäisaineiden, kuten magnesiumin, sinkin ja raudan, tasoja kuten on havaittu masennusta sairastavilla. Tilannetta monimutkaistaa se, että esimerkiksi magnesiumin saannin ja varastojen vähyys voi osaltaan lisätä stressin kokemusta.
3. Alakulo tai aivosumu voivat viestiä perustarpeista – Näitä merkkejä moni ei huomaa
Yllättävän moni ei tunnista ajoissa, milloin kannattaisi syödä ja juoda. Selkeä janon tunne ja vatsan kurniminen ovat oikestaan vasta viimeinen varoitus. Sitä ennen keho antaa monta muuta merkkiä, jotka on helppo sivuuttaa siksi, että moni ei ymmärrä, mitä ne tarkoittavat.
Nälkä voi tuntua hyvin erilaisin tavoin, kuten päänsärkynä, keskittymiskyvyn herpaantumisena tai huonovointisuutena. Ärhäkkäimmillään nälkä ilmenee aggressiivisuutena: nälkäkiukku on aivan todellinen ilmiö! Nälän voi huomata esimerkiksi mielialan laskuna ja ajatusten synkistymisenä.
Yksi hyvin yleinen nälän ilmenemismuoto on ruoka-ajatukset. Ne voivat tarkoittaa ruoasta haaveilua, mutta ne voi vat myös liittyä ruokiin, joista kovasti pyrkii kieltäytymään esimerkiksi laihdutuskuurin aikana. Monilla nälän tunnistamista voi vaikeuttaa se, että laihuutta ihannoivassa maailmassa nälkä on saanut negatiivisen leiman. Todellisuudessa nälkä on kuitenkin positiivinen, elämää ylläpitävä ja mielihyvää ruokkiva signaali.
Nestevaje ilmenee ennen kaikkea vaikeutena keskittyä ja vaikeutena ponnistella älyllisesti. Nestevaje voi tuntua myös väsymyksenä tai alakulona. Työmuistikin voi pätkiä. Nestevaje ja energiavajeesta johtuva nälkä tunnetaan siis monesti kovin samalla tavalla. Nestevaje iskee herkimmin lapsiin ja ikäihmisiin.
Nestevajetta selvempi janon tunne on keholta voimakas merkki, melkein kuin hätäsignaali. Janoa tunnetaan, kun keho vaatii voimakkaan nestehukan takia elimistön vesivarantojen välitöntä täydentämistä.
Jos olo on päivän mittaan vetämätön, kannattaa siis pysähtyä miettimään, kuinka paljon päivän aikana on tullut juotua nestettä. Karkea suositus on 8 lasillista, eli noin 1,5 litraa päivässä, mutta tarve on yksilöllinen. Aivoille sopivan määrän huomaa kyllä olossa.
4. Anna keholle sitä, mitä se pyytää – kehon huijaaminen ei kannata
Oman kehon viestejä ei kannata jättää huomiotta, sillä niiden takana oleva tarve ei katoa itseään huijaamalla. Nälkään vastataan syömällä, väsymykseen nukkumalla, ahdistukseen tutkailemalla tunteita. Ruoasta nauttiminen iloisella mielellä terveellisyyttä arvottamatta auttaa ymmärtämään kehon signaaleja.
Kyky arvostaa omaa kehoa ja luottaa siihen ei ole pelkästään kiva ekstra elämässä, vaan se voi auttaa tulkitsemaan kehon signaaleja myönteiseen sävyyn ja toisaalta vähentää ahdistuneisuutta ja keho dissosiaatiota sekä parantaa tunnehallintaa.
Monesti kehoa arvotetaan painon, pituuden, painoindeksin tai jonkin terveysmittarin lukeman mukaan. Mieti näiden mittareiden sijaan, mikä kertoo sinulle, miten kehosi voi. Tässä esimerkkinä tavoitelista, joka on yhdistelmä Leena Putkosen asiakkaiden ideoista:
• Herään pääasiassa virkeänä.
• Niska-hartiasäryt ovat poissa.
• Tasainen energiataso pitkin päivää.
• Ruoka-ajatukset vähenevät.
• Pitkän tähtäimen tavoite: Jaksaisin toteuttaa haaveissa olleen pyöräretken saaristoon.
5. Näin autat rautaa imeytymään paremmin
Jos olet rautakuurilla, voi olla kiinnostava tietää, että hapatetut ruoat voivat tehostaa raudan imeytymistä. Vaikuttaa siltä, että elimistön matala-asteinen tulehdus, insuliiniresistenssi ja krooninen stressi saavat aikaan mekanismit, jotka sotkevat elimistön raudan imeytymistä ja varastoimista. Esimerkiksi tanskalaisten verenluovuttajien tutkimusaineistossa havaittiin yhteys matalan hemoglobiinin ja matala-asteisen tulehduksen välillä. Ilmiöstä on jopa käytetty ilmaisua kehon tulehdustilan aikaansaama anemia.
Eläinmalleissa onkin havaittu, että tulehduksen lisäksi psyykkinen stressi voi vaikuttaa rauta-arvoihin. Eräässä hiiritutkimuksessa stressi pienensi seerumin ja selkäytimen varastoraudan määrää ja haittasi punasolujen muodostusta.
Putkonen kannustaa arvioimaan oman elämän kuormittavuutta realistisesti. Jatkuva väsymys heikentää elämänlaatua merkittävästi, ja jos sen taustalla on fysiologinen selitys, se on luonnollisesti korjattava rautalisällä. Kuormituksen vähentäminen ja stressin hoito vaativat pähkäilyä, mutta ratkaisu on kuitenkin pelkkiä ravintolisiä kestävämpi.
6. Nämä ravintoaineet vaikuttavat mielenterveyteen
On tiedetty jo pitkään, että yksittäisillä ravintoaineilla voi olla vaikutusta mielenterveyteen. B3-vitamiinin puutoksesta johtuva pellagra aiheuttaa hermosolujen vaurioita, jotka ilmenevät dementiana. Vakava B12-vitamiinin ja folaatin puute voi ilmetä väsymyksenä tai masennusoireina. Lievemmät masennusoireet taas ovat tuttuja esimerkiksi raudan ja magnesiumin puutoksissa.
Uusin ehdokas hermovitamiiniksi on D-vitamiini, jolla on monia suotuisia vaikutuksia niin hermosolujen muodostuksessa, aivojen välittäjäaineiden tuotannossa kuin stressijärjestelmän rauhoittamisessa. Päivittäisellä 50 mikrogramman D-vitamiinilisällä voidaan tutkimusten mukaan lieventää masennusoireita.
Kalaöljyistä ravintolisinä tai ruoasta saatuna on tutkimuksissa ollut hyötyä masennusoireiden lieventämisessä silloin, kun saanti on ollut liian vähäistä ja elimistön mitattavat tasot matalia. Kalaöljyistä on ollut hyötyä masentuneilla tutkittavilla mutta ei terveillä. Tutkijat arvioivat, että elimistön rasvahappojen matalat tasot voivat selittyä riittämättömän saannin sijaan ennen kaikkea psyykkiseen sairauteen liittyvällä oksidatiivisella stressillä.
Lue lisää mielen hyvinvointia tukevasta ruuasta ja juomasta ravitsemusterapeutti Leena Putkosen uusimmasta kirjasta Superhyvää mielelle (Otava, 2023). Voit kuunnella sen esimerkiksi BookBeat-äänikirjapalvelussa TÄÄLLÄ. Jos sinulla ei vielä ole käytössäsi äänikirjapalvelua, saat 45 päivän maksuttoman BookBeat-kokeilun TÄÄLTÄ.
Ajatteletko olevasti vastuussa toisten tunteista? Pelottaako, että jos sanot, mitä ihan oikeasti tarkoitat, voit pahoittaa toisen mielen tai suututtaa hänet?
Minä olen pelännyt aiheuttavani muille pettymystä ja pahaa mieltä. Joskus olen jättänyt sanomatta asioita, jotka olisi ehdottomasti pitänyt ääneen sanoa ja joskus olen kaunistellut asioita, etteivät ne tuntuisi toisista niin pahalle. Näin toimien olen kuvitellut tekeväni toiselle palveluksen. Olen muokannut itseäni ja totuuttani muille sopivammaksi.
Hyvä tavaton sentään. Ihan kuin minä muka pystyisin vastaamaan muidenkin mielialoista ja tunteista. Ja kun varoin etteivät sanani tai tekemiseni satuta toista, toimin koko ajan omien oletusteni kautta. Filtteröin asioita sen läpi mistä oletin ja luulin toisen voivan pahoittaa mielensä tai pettyä.
Todellisuudessa jokainen voi vastata vain omista tunteistaan ja reaktioistaan. Vain itsestään.
Tottakai on tärkeää kommunikoida totuutensa toisia arvostaen ja kunnioittaen. Siitä, miten sanansa asettelee, on itse kukin vastuussa, muttei ikinä siitä, miten toinen niihin reagoi.
On tärkeää ottaa täysi vastuu omista sanoista ja teoista, muttei toisen tunteista ja reaktioista.
Tunneorjuudesta tunnevapauteen
Psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin mukaan toisten tunteisiin suhtautuessa kuljemme usein kolmen vaiheen läpi.
Ensimmäisessä vaiheessa, jota hän kutsuu ”tunneorjuudeksi” kuvittelemme olevamme vastuussa toisten ihmisten tunteista. Luulemme, että meidän tulee pitää kaikki muut onnellisina. Lähisuhteissa se saattaa merkitä sitä, että kiellämme omat tarpeemme. Alamme muodostaa erilaisia vastuita, velvollisuuksia ja pakkoja.
Toisessa eli kapinavaiheessa olemme vihaisia, emmekä halua enää olla vastuussa muiden tunteista. Tajuamme, kuinka raskasta on kantaa vastuuta toisen tunteista ja yrittää sopeutua niihin omalla kustannuksella. Päädymme ilmaisemaan tarpeitamme ehkä tiukallakin tavalla: ”Se on sinun ongelmasi! En ole vastuussa sinun tunteistasi!”
Kolmannessa eli tunnevapauden vaiheessa kohtaamme toisen myötätuntoisesti, emme koskaan pelosta, syyllisyydestä tai häpeästä. Otamme vastuun teoistamme ja tarkoituksistamme, muttemme toisten tunteista.
Säästää muuten hitosti energiaa kun puhuu vain omasta puolestaan eikä yritä kannatella muita. Ja pitää aina myötätunnon matkassa – niin itseä kuin muitakin kohtaan. Ihan uudenlainen vapauden tunne.
Rohkeasti rehellinen -uutuuskirja sisältää harjoituksia, joiden avulla tutustut rohkeampaan itseesi ja opit sietämään epävarmuutta. Opit lisäksi keinoja, miten uskallat sanoittaa ajatuksesi ja tunteesi etkä enää piilottele tai vähättele niitä. Kurkkaa kirja tästä.
Kulutamme elämästämme valtavan määrän aikaa unelmoimalla, millainen tulevaisuus meille avautuu. Suunnittelemme elämää pitkälle eteenpäin ja ajattelemme, että näiden suunnitelmien toteutuminen tekisi meidät joskus onnelliseksi.
Vaikka eläisimme jo onnellisesti aivan omanlaistamme arkea, vain harvoin osaamme arvostaa sitä kaikkea mitä meillä on. Moni pitää kliseisenä ajatusta, että meidän pitäisi elää hetkessä. Toiset pitävät lausetta mahdottomana toteuttaa. Sanat kätkevät kuitenkin sisälleen tärkeän opetuksen, mitä ei voi liikaa toistaa.
Lasten vanhemmat puhuvat usein ruuhkavuosien keskellä siitä, mitä kaikkea tekevät sitten, kun lapset ovat aikuisia. Silloin ajatellaan, että on aikaa toteuttaa omia unelmia ja elää täyttä elämää. Kiireinen ja joskus kuormittavakin arki saa monet ajattelemaan, että elämä on vain suorittamista. Tavallinen arki kätkee kuitenkin sisälleen paljon mittaamattoman arvokkaita muistoja.
Jossain vaiheessa lapset lentävät pois kotoa. Talossa on hiljaista ja tyhjää tilaa voi olla niin paljon, että taloon saisi tehtyä useammankin työhuoneen. Kun kaikki kiire ja hälinä on poissa, voi monen mieleen iskeä tyhjyyden tunne.
Mitä nyt teen, missä onnellisuus ja vapauden tunne viipyvät?
Kun mietimme elämää taaksepäin, huomaamme usein toteuttaneemme jo monenlaisia unelmia. Kaiken kiireen keskellä olemme saaneet vanhempina ylpeinä katsoa, kun lapsemme ovat ottaneet ensimmäiset askeleensa tai oppineet ensimmäiset sanansa. Olemme saattaneet lapset koulutielle, ja katsoneet kuinka askel askeleelta pienet lapset kasvavat itsenäisiksi aikuisiksi. Kaikkiin näihin hetkiin on mahtunut paljon hyviä ja tärkeitä tunteita.
Oman elämän muistoihin, kuten vanhemmuuden eri vaiheisiin pääset uppoutumaan myös Maria Vakkurin tehtäväkirjan Elämäni sanoina – Muistojen kirja avulla!
Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen
