Kulutamme elämästämme valtavan määrän aikaa unelmoimalla, millainen tulevaisuus meille avautuu. Suunnittelemme elämää pitkälle eteenpäin ja ajattelemme, että näiden suunnitelmien toteutuminen tekisi meidät joskus onnelliseksi.
Vaikka eläisimme jo onnellisesti aivan omanlaistamme arkea, vain harvoin osaamme arvostaa sitä kaikkea mitä meillä on. Moni pitää kliseisenä ajatusta, että meidän pitäisi elää hetkessä. Toiset pitävät lausetta mahdottomana toteuttaa. Sanat kätkevät kuitenkin sisälleen tärkeän opetuksen, mitä ei voi liikaa toistaa.
Lasten vanhemmat puhuvat usein ruuhkavuosien keskellä siitä, mitä kaikkea tekevät sitten, kun lapset ovat aikuisia. Silloin ajatellaan, että on aikaa toteuttaa omia unelmia ja elää täyttä elämää. Kiireinen ja joskus kuormittavakin arki saa monet ajattelemaan, että elämä on vain suorittamista. Tavallinen arki kätkee kuitenkin sisälleen paljon mittaamattoman arvokkaita muistoja.
Jossain vaiheessa lapset lentävät pois kotoa. Talossa on hiljaista ja tyhjää tilaa voi olla niin paljon, että taloon saisi tehtyä useammankin työhuoneen. Kun kaikki kiire ja hälinä on poissa, voi monen mieleen iskeä tyhjyyden tunne.
Mitä nyt teen, missä onnellisuus ja vapauden tunne viipyvät?
Kun mietimme elämää taaksepäin, huomaamme usein toteuttaneemme jo monenlaisia unelmia. Kaiken kiireen keskellä olemme saaneet vanhempina ylpeinä katsoa, kun lapsemme ovat ottaneet ensimmäiset askeleensa tai oppineet ensimmäiset sanansa. Olemme saattaneet lapset koulutielle, ja katsoneet kuinka askel askeleelta pienet lapset kasvavat itsenäisiksi aikuisiksi. Kaikkiin näihin hetkiin on mahtunut paljon hyviä ja tärkeitä tunteita.
Oman elämän muistoihin, kuten vanhemmuuden eri vaiheisiin pääset uppoutumaan myös Maria Vakkurin tehtäväkirjan Elämäni sanoina – Muistojen kirja avulla!
Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen
Juoruiliko työtoverisi jostakusta työyhteisössäsi? Muuttiko se omaa mielipidettäsi, miten näet pahan puhumisen kohteeksi joutuneen työkaverisi? Huomaatko nyt aiempaa paremmin, miten hankala, epäpätevä tai laiska ihminen työtoverisi on?
Jos mielipiteesi muuttui, saatat olla mukana työpaikkakiusaamisessa. Pahan puhumista kutsutaan myös mustamaalaamiseksi.
Mustamaalaamisen myötä työyhteisön jäsenet muodostavat yhteisen käsityksen siitä, että juoruilun kohteena oleva on esimerkiksi vaikea, epäpätevä tai laiska ihminen. Yhteinen käsitys kiusatusta oikeuttaa kiusaamisen ja tekee sen mahdolliseksi, sillä nyt saman mielipiteen vahvistavat useat työyhteisössä.
Pahan puhumisen jälkeen muut työtoverit alkavat yhä enemmän kiinnittää huomiota työtoverinsa huonoon puoliin samalla, kun he eivät kiinnitä itsessään ja toisissaan samoihin asioihin yhtä korostuneesti huomiota. Kaikki tekevät välillä virheitä tai ovat hankalia ja ärsyttäviä, ja nyt myös muut huomaavat nämä tilanteet tarkemmin, jos virheitä tekee kiusaamisen kohteeksi joutunut.
Ryhmän jäsenten väliset suhteet tuntuvat mustamaalaamisen myötä tiiviimmältä, sillä ryhmällä on yhteinen syntipukki, joka vahvistaa ryhmähenkeä. Kiusaamisen kohde saadaan näin suljettua ryhmän ulkopuolelle.
4 tapaa estää työpaikkakiusaamisen paheneminen
Jos huomaat tällaisen tilanteen työyhteisössäsi, siihen on puututtava työyhteisössä mitä pikimmiten. Jos pahan puhuminen etenee liian pitkälle, voi kiusatulla olla jatkossa vakavia vaikeuksia toimia tai tulla kuulluksi työyhteisössä.
Tästä syystä myös osa työpaikkakiusaamisen määritelmää on, että kiusaaminen on heikentää kiusatun mahdollisuuksia puolustaa itseään. Se edellyttää pitkään jatkunutta mustamaalaamista, johon on osallistunut useita ihmisiä työyhteisössä. Silloin voi käydä näin, ettei hän tule edes esihenkilölleen kuulluksi, kuten olen kuvannut tässä blogikirjoituksessani.
Sinulla on voima ja valta korjata tilannetta sekä ohjata sitä rakentavampaan suuntaan. Kiusaamisen pahenemista voit estää esimerkiksi näin:
2. Ohjaa keskustelu ja yhteistyö hyvään. Kerro, mitä hyviä puolia näet työtoverissasi. Etsi myös ratkaisuja tulehtuneeseen tilanteeseen.
3. Jos työtoveristasi puhutaan ikävästi hänen selkänsä takana, kerro hänelle asiasta, jotta hän voi puuttua tilanteeseen.
4. Pyydä esihenkilöltä tai HR:ltä, että työyhteisökulttuuria kehitetään rakentavammaksi ja tilanteeseen puututaan. Tilanne voi vaatia esimerkiksi työnohjausta. Voit ottaa asian esille myös työterveyshuollon tai henkilöstön edustajien kanssa.
Mustamaalaamiseen mukaan meneminen on aina helpompi ratkaisu kuin vastavirtaan uiminen. Sinusta voi tuntua huojentavalta, että ainakaan minä en ole tällä kertaa sen kohteena. Ehkä mustamaalaaminen myös parantaa asemaasi työpaikallasi jollakin tavalla.
Toivon, että löydät kuitenkin rohkeuden toimia toisin. Tilanne ei ole millään tavalla helppo, mutta se vaatii nopeita toimia myös sinulta. Jos tilanne etenee tai on jo edennyt työyhteisössäsi liian pitkälle, on se vaikeampi selvittää. Tulehtunut tilanne tuo myös sinulle huonoa oloa pitkällä tähtäimellä.
Tämä teksti on itsenäinen jatko-osa Hidasta elämää -sivustolla aiemmin julkaistuun tekstiin Epäonnistuneen isän tunnustukset, jonka voit lukea täältä.
Minusta piti tulla isä, joka sulautuu siihen ikiaikaiseen jatkumoon, jossa mies vaeltaa metsässä ja saalistaa perheelleen syötävää. Tuo tuoreen paistin vaimolle ateriaksi valmistamista varten, jonka jälkeen istahtaa kodin edustalle raapimaan karvaisia kiveksiään ja suojelemaan perhettään mahdollisilta vaaroilta. Isä, joka pitää kaiken koossa vakaalla ja vankalla maskuliinisella olemuksellaan.
Elämä näytti toisin.
“Haluatko mukaasi pussillisen kantarelleja sekä omasta maasta poimittuja pottuja ja sipuleita”, kysyi toisen lapseni äiti. “Niin ja mustikoita olisi myös litran verran, itse poimittuja nekin”.
Isän rooliksi jäi metsästää lähiön Alepasta tilliä ja laktoositonta kermaa. S-etukortti vinkui kivisen keihään tavoin.
Minulla on kaksi lasta, molemmilla eri äidit. Kulmakarvat ovat nousseet yhdellä jos toisella. Niin tai näin, väkevämpää oman itseni kasvattajaa en ole kuuna päivänä kohdannut. Omasta egosta irti päästäminen on viikoittainen harjoitus (joulu- ja kesälomien suunnittelun aikaan päivittäinen).
Marssijärjestys on selkeä. Tärkeintä on se, että lapset pysyvät hengissä. Toiseksi tärkeintä se, että vanhemmilla pysyy pää kasassa. Sen jälkeen tulee monta tyhjää askelmaa, joiden jälkeen koittaa loput tärkeydet (jotka eivät loppupeleissä ole kovin tärkeitä).
Paras isä on itsestään huolehtiva isä
“Mä en haluu, että me mennään kotiin, koska siellä sä vaan makaat sängyllä ja katot puhelinta”, totesi toinen lapsistani taannoin. Auts! Vuoden isän pysti lipeäsi jälleen näpeistä. Niin käy lähes joka päivä. Liukas pytty.
Kun olen kuormittunut, en jaksa olla täydellisen läsnä sen enempää itselleni kuin omille lapsilleni. Aina asiaan ei voi vaikuttaa, useimmiten voi. Vaikka uhrautuminen kaikuu sankaruutena vanhempien keskinäisessä puheessa, on kaikkivoipaisin isä hän, joka pitää huolen ennen kaikkea itse itsestään. Ei lentokoneessa turhaan kehoteta pukemaan happinaamari ensin itselle.
Ydinperheen ideaali leijuu yhteiskunnan yllä yhä sen verran sakeana, että yhteisvanhemmuuden ylistäminen nostattaa helposti punan poskille.
Vaan mitä sitä kieltämään, selkeät ja säännönmukaiset tauot lapsiarjesta mahdollistavat sen, että omat voimavarat pysyvät pääsääntöisesti vähintään siedettävinä. Jos mukuloiden välinen kinastelu hiertää kohtuuttomasti, voin suunnata katseeni tulevaisuudessa siintävään kiintopisteeseen, jolloin pääsen latautumaan hiljaisuuteen. Tarvitsen sitä. Ja kun otan itse vastuun tarpeistani, kykenen paremmin olemaan isä, joka on läsnä eikä vain paikalla.
Toki avainasemassa on vanhempien keskinäinen kunnioitus ja luottamus sitä kohtaan, että matkaa tehdään, jos ei samassa veneessä, niin ainakin samassa venesaattueessa. Moisen päälle valetaan pohja, jonka päälle rakentuu kestäviä asutuksia. Niissä sekä lasten että aikuisten on hyvä elää, vaikka sitten vuoroviikkosysteemillä tai joka toinen viikonloppu tai jotain siltä väliltä.
Vanhemmuus on maailman vaikein suoritus
Hampaiden pesu, tukan harjaaminen, vitamiinit, äidille menevät vaatteet, isälle jäävät vaatteet, muutokset kalenterissa, kotiläksyt, kaverisynttärit, Wilma, Daisy… Vähemmästäkin alkaa pilli viheltämään.
Rutiinit ovat tärkeitä, mutta joskus niihin takertuu kuin rapu verkkoon. Uskoakseni yksi yleisimmistä vanhempien välisistä kinastelun aiheista liittyy juuri rutiineihin. Yksi parhaista lukemistani parisuhdeneuvoista kehottaa olemaan kommentoimatta puolison imurointia. On takuuvarmaa, että jälkeenpäin jostain löytyy pölyhiukkanen, jonka jälkeen kaikkien päivä on pilalla.
Sama pätee nallevitamiinien muistamisen suhteen.
Kävimme toisen lapseni äidin kanssa vuosia sitten kiivaan keskustelun neuvolassa liittyen toisistamme poikkeaviin kasvatusmenetelmiin. Kränää aikansa seurannut hoitaja totesi, että voimme olla turvallisin mielin, sillä moisilla valinnoilla emme onnistu lastamme pilaamaan. Puritaanista ruokavaliota tai nukkumaanmenoaikaa oleellisempaa on noudattaa säntillisyyttä siinä, että voi olla läsnä turvallisena ja rakastavana vanhempana.
Luoda ennemmin tilaa, kuin että yrittää täyttää sen.
Epäonnistunut maskuliininen isä
Maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat termejä, joita viljellään tiheään etenkin hyvinvointipiireissä. Aikuiset miehet hakkaavat paidattomina rintalihaksiaan ja kurottavat aikaan, jolloin mies ampui jousella metsäkauriin perheensä syötäväksi.
Samaan aikaan epäonnistunut isä herää yön pikkutunneilla siihen, kun toinen lapsista toteaa, että “iskä mulla on paha olo”. Profetaalista ennustusta seuraa oksennussuihku, joka kuorruttaa koko sängyn. Seuraava tunti menee siivotessa ja arvioidessa, voiko lakanat jättää pesuhuoneeseen odottamaan aamua ilman pelkoa siitä, että koko asunto haisee herätessä yrjölle ja pirjolle. Kaiken keskellä tärkeintä on rauhoitella lasta ja varmistaa, että hän saa unta. Varhain aamulla pirisevä herätyskello ei ole järin kiinnostunut yön tapahtumista.
Näissä hetkissä mielen sopukoissa pyörii asioita, joista yksikään ei puolla sitä, että tuntisin oloni maskuliiniseksi isäksi, joka saa ja rakentaa pesää.
Epäonnistuneen isän parhaat ystävät ovatkin heitä, jotka jakavat saman kokemuksen ja siihen liittyvän riittämättömyyden tunteen. Sen, että oma isyys kuulostaa useimmiten ennemmin vaimealta pierulta kuin uhmakkaalta sotahuudolta.
Kun nostaa reilusti käden ylös ja tunnistaa osaamattomuutensa ja vajavaisuutensa, on mahdollista muodostaa turvallinen tila ihmisenä olemiselle. Se tila ei koostu ennalta määrätyistä rooleista tai odotuksista, vaan irti päästämisestä ja keskinäisen yhteyden tunnustamisesta.
Omien lasteni perhe ei mahdu neljän seinän sisään, vaan ennemmin leirinuotiolle. Sen lämpöön mahtuu exiä, nyxiä ja nyxän exiä. Kaikilla, enemmän tai vähemmän, lämmin tunne siitä, ettei juuri mikään mennyt kuten ennakkoon piti, mutta meni silti aika hyvin.
Tunnistatko luonnossa syötäviä marjoja? Onko lähimetsässäsi esimerkiksi mustikkaa? Mustikan miedosta mausta useimmat lapsetkin pitävät. Pieni lapsi maistelee yleensä mielenkiinnolla uusien marjojen makua. Ota iloinen ja aurinkoinen mieli mukaan marjaretkelle eväiden, kumisaappaiden ja säänmukaisen vaatetuksen lisäksi.
Jokaisenoikeuksiin (jokamiehenoikeuksiin) kuuluu oikeus kerätä marjoja syötäväksi Suomen luonnosta. Opi erottamaan syötävät marjat myrkyllisistä. Kun tunnistat itse syötävät marjat, ei epätietoisuus estä viemästä myöskään lasta maistelemaan marjoja. Tässä neljä marjaa, jotka on helppo tunnistaa lähiluonnossa.
Mustikka
Mustikan marja on sininen. Mustikan lehti on vihreä, soikea, sahalaitainen ja ohut. Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja muissa kosteissa metsissä. Mustikan paras poiminta-aika on heinäkuun loppupuolelta elokuun loppuun. Mustikoita voi säilöä esimerkiksi pakastamalla.
Puolukka
Puolukan marja on punainen. Puolukan lehti on päältä vihreä ja alapuolelta vaaleanvihreä. Lehti on paksu ja ikivihreä. Puolukkaa on runsaasti valoisissa ja kuivahkoissa kangasmetsissä. Puolukan poiminta-aika on elokuun lopulta jopa lokakuun alkuun.
Variksemarja
Variksenmarja on kiiltävänmusta ja vahapeitteinen. Variksenmarjan lehdet ovat vihreitä ja onttoja. Variksenmarjaa kasvaa tuoreilla, sekä kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Myös kostea räme on variksenmarjalle hyvä kasvualusta. Variksenmarjan poiminta-aika on elokuun alusta aina lumen tuloon saakka.
Juolukka
Juolukan marja on harmaansininen ja sisältä vaalea. Lehti on ehytlaitainen, päältä sinivihreä ja alta vaaleanvihreä, ja se on muodoltaan suippomainen. Juolukkaa on yleisesti märillä kankailla, soiden reunoilla, järvien rannoilla sekä Pohjois-Suomen kangasmetsissä ja tunturikankailla. Juolukan poiminta-aika on elokuussa.
Ole rohkea, lähde tutustumaan rauhassa ensin yhteen marjaan, ja anna lapsenkin tutustua uutuusmakuihin. Istukaa lapsen kanssa mättäälle ja nauttikaa yhdessäolosta kauniissa luonnossa. Lapsen kanssa marjastaessa on hyvä huomioida, ettei kyllästytä lasta odottamalla liian suurta marjasaalista tai viipymällä retkellä liian kauan ilman miellyttävää taukoa. Voisikohan aikuinen ottaa mallia lapsen tavasta pysähtyä hetkeen ja nautiskella kiireettömästi? Kiireettömyys on avainsana siihen, että lapsi oppii nauttimaan luonnossa olemisesta. Eikä haittaa, jos mustikka vähän sotkee lapsen käsiä ja suupieliä; pieni mustikkanaama metsässä on hellyttävä näky.
Muistatko tarinan Muumisadun näkymättömästä lapsesta: kuinka Ninniä kasvatti ensin ironinen ja ilkeä täti ja sen seurauksena lapsesta oli tullut näkymätön. Muumien luona ja heidän lempeän suhtautumisen ansiosta Ninni alkoi hiljalleen taas muuttua näkyväksi. Lopulta hän uskalsi myös puolustautua ja näyttää vihaa, jonka seurauksena hänestä tuli täysin näkyvä. Tove Jansson taisi todella tietää mistä kirjoittaa! Tuo tarina on nimittäin sisäisesti täysin TOTTA ja arkipäivää hyvin monella vielä aikuisenakin. Liian moni aikuinen kantaa näkymättömän lapsen arkkityyppiä sisällään.
Yllättävän moni aikuinen kamppailee sisäisesti sen asian kanssa, että ei uskalla olla täysin oma itsensä muiden seurassa. Tämä voi näkyä monin eri tavoin:
jättää oman mielipiteen sanomatta ja vähättelee sitä itsekin
vaikenee, koska pelkää kritiikkiä, konfliktia tai hylkäystä joko tiedostaen tai tiedostamattaan
yrittää alitajuisesti piiloutua muiden katseilta, vaikka ne olisivat hyväntahtoisia tai neutraaleita
häpeää kehoaan tai kehonosiaan eikä esim. uskalla pukeutua niin persoonallisesti kuin haluaisi tai ilmaista itseään rennon vapautuneesti
ei tartu elämässä tilaisuuksiin, jotka voisivat muuttaa käsitystä itsestä, vaan tyytyy haaleaan ja latteaan, hajuttomaan ja mauttomaan, jopa myrkyllisiin olo- ja ihmissuhteisiin
tuntee jatkuvaa epävarmuutta omasta itsestään ja kelpaavuudestaan ihmisenä
vertailee ja arvottaa itsensä huonommaksi kuin muut
ei edes itse oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa…
Nämä ovat yleistyksiä, enkä suinkaan vihjaa, että kaikkien pitäisi olla koko ajan supermenestyneinä äänessä ja estradilla. Suomalainen kulttuuri on täysin eri kuin vaikkapa rapakon takana, eikä meidän tarvitse ottaa sieltä mallia ja muuttua joksikin muuksi kuin mitä olemme! Silloin menemme ojasta allikkoon. Voimme silti oppia muilta jotakin tärkeää ja rohkaistua olemaan näkyvämmin oma itsemme.
Haluan nyt lempeästi ravistella sinua huomaamaan näkymättömyysviitan ylläsi. Kysy itseltäsi miksi ja keneltä piiloudut? Milloin olet alkanut uskomaan, ettei sinun kannata näkyä? Oliko kasvatuksesi kohtuuttoman ankara, lapsuuden olosuhteesi traumaattiset tai kärsitkö koulukiusaamisesta? Nämä saattavat olla juurisyitä näkymättömyysviitalle… selvitä kuitenkin aina itseäsi tunnustellen tai ammattilaisen kanssa oman elämäntarinasi syy- ja seuraussuhteet. Tarkoitus on oppia ymmärtämään itseään tuomitsemisen sijaan.
Tuon sinulle nyt hiukan erilaisen näkökulman tähän teemaan. Olen nimittäin oivaltanut, että meidän jokaisen olisi ensisijaisesti tärkeintä tulla itselleen näkyväksi ja tulla ulos suojakuorista, jotka ehkä laitoimme yllemme kauan sittten… lapsuuden alitajuiset uskomukset sekä ylisukupolviset asenteet nimittäin vaikuttavat paljon enemmän kuin ehkä vieläkään ymmärretään!
Näkymättömänä alamme lopulta hävitä itse itseltämme. Sen vuoksi tunnemme olevamme hukassa, jumissa tai jämähtänyt sisäisesti.
Mikäli olet viime aikoina pohtinut: ”Kuka minä olen? Mitä minä haluan?” Saatat olla juuri siinä hedelmällisessä hetkessä, jolloin sisäinen muutos kolkuttaa olkapäätäsi. *KOP KOP, minä täällä, ELÄMÄ, älä enää laahusta unissakävelijän tavoin, vaan herää näkemään itsesi ja olemaan se valo joka olet!*
Sen sijaan, että kipuilet miksi et uskalla olla näkyvä muille tai pelkäät mitä muut sinusta ajattelevat, olisiko kuitenkin tärkeämpää muuttua ensin itselleen näkyväksi! Alkaa olla TOTTA eli totuudellinen ja rehellinen itse itselleen? Tarkoitus on päästää irti näkymättömän lapsen identiteetistä ja omistaa se, mitä nyt on! Uskaltaa avata rohkeasti suu ja kertoa oma näkemys (sinulla on varmasti jotain arvokasta annettaa muille, usko pois!) vaikka hermosto heittäisi aluksi volttia sisälläsi sen seurauksena ja häpeä nousisi pintaan. Astu esiin.
Mitä se voi käytännössä tarkoittaa, että tulet itsellesi näkyväksi?
Lakkaat kätkemästä ja torjumasta niitä tunteita, joita olet tähän mennessä niellyt. Alat hiljalleen laajentaa sisäistä kapasiteettia tunnetaitojen osalta (tarkoitan hermostoa ja keho-mieliyhteyttä) ja opit kohtaamaan itsesi sillä tavoin askel askeleelta.
Kohtaat ja alat hoitamaan sisäistä lastasi lempeästi. Rohkaiset pientä itseäsi muuttumaan jälleen näkyväksi: rakkaudella ja hyväksynnällä raviten. Tuot pienelle itsellesi turvaa, jotta uskallat taas iloita ja nauttia elämästä. Valjasta sisäinen aikuinen sisäisen lapsesi turvasatamaksi.
Alat vähitellen kyseenalaistaa sitä negatiivista tarinaa, jota itsestäsi kerrot eli havaitset ja kyseenalaistat vanhentuneet ja rajoittavat uskomukset sinusta itsestäsi. Sisäinen puheesi kyllä paljastaa sinulle kaiken tarpeellisen, mikäli maltat pysähtyä itsesi äärelle ja kuunnella.
Tiedostat vahvuutesi, voimavarasi, arvosi ja näet itsessäsi sen hyvän ja kauniin… ei vain vikojen ja puutteiden tonkimista, vaan positiivisten ominaisuuksien aktiivista tiedostamista ja hyödyntämistä arjessa. Kannattaa myös opetella kiittämään itseään.
Lähdet aktiivisesti opettelemaan itsesi kuuntelua päivittäin pysähtymällä (rentoutushetki, meditaatio tai jokin muu sinulle toimiva tapa) sekä parantamaan itsetuntemusta ja itsearvostusta esimerkiksi terapeutin, valmentajan, ystävän tai muun auttajan kanssa. Tarvitset hyväksyvän peilin, jotta uskallat astua kuorestasi ulos. Saatat myös palata sinne hetkeksi takaisin, jonka vuoksi pysyvä muutos vaatii aikaa, tukea ja kannustavaa tietoista prosessia. Ei pikakikkoja tai taikatemppuja, vaan inhimillisyyttä ja läsnäoloa.
Asetu itsesi puolelle vetämällä tietoisesti rajoja myös muille. Tämä on täysin välttämätöntä ja kysyy sekä kärsivällisyyttä että rohkeutta. Rajat tuovat elämääsi selkeyttä ja olemukseesi itsevarmuutta, sillä tiedät miten sinua saa ja miten ei saa kohdella. Rajat ovat rakkautta.
Nukkumaan rauhoittuminen voi olla hankalaa, jos kiireisen päivän tapahtumat surisevat vielä päässä. Saatat jo stressata etukäteen, saatko varmasti nukuttua hyvin seuraavaa päivää varten. Rauhoittumista kannattaakin tukea sekä kehon että mielen kautta. Tässä muutamia luonnollisia keinoja parantaa unta.
1. Kirjoita mieltä kiihdyttävät ajatukset pois ennen nukkumaanmenoa
Jos unta etsiessäsi huomaat ajatustesi vilistävän aiheesta toiseen kuin apina konsanaan, varaa päiväkirja tai muistikirja ja kynä yöpöydällesi. Ennen nukkumaanmenoa kirjoita kirjaan kaikki mieltäsi painavat asiat. Kirjoittamalla huolesi ylös työstät sinua hereillä pitäviä huolia ja olosi helpottaa. Päiväkirjaan saat myös kirjattua muistiin kaikki ne uudet ideat, jotka usein tuntuvat iskevän juuri nukkumaan mennessä. Sen sijaan, että yrittäisit pysäyttää rauhattomat ajatuksesi, kirjoita ne ylös ja jätä sivuun odottamaan seuraavaa päivää.
2. Nauti aamuisin valosta
On lääketieteellisesti todistettu, että valo voi auttaa kehon biologisen rytmin sopeutumisessa maapallon kiertoon. Keinotekoisen valon myötä kehomme sisäiset kellot ovat kuitenkin menneet sekaisin. Jotta voit luoda itsellesi tietyt heräämis- ja nukahtamisajat, kannattaa pyrkiä auringonvaloon mahdollisimman pian herättyäsi. Aamuauringonvalo auttaa heräämään ja piristymään, mutta myös tuntemaan itsensä väsyneeksi illalla, kuin aikataulutetusti.
3. Syö tryptofaania sisältäviä ruokia
Serotoniinin ja melatoniinin puutteen negatiivinen vaikutus unirytmiimme on nykyään jo yleisessä tiedossa. Molempien näiden hormonien tuotanto riippuu aminohappo tryptofaanista. Syömällä enemmän tryptofaania sisältäviä ruokia voit parantaa unesi laatua. Kurpitsansiemenet ovat hyvä tryptofaanin lähde: noin 100 grammaa kurpitsansiemeniä voi sisältää jopa 600mg tryptofaania. Muita luonnollisia tryptofaanin lähteitä ovat pähkinät, siemenet, tofu, kalkkuna, kala, kaurat, pavut, linssit ja kananmunat.
4. Hiljennä nukkumisympäristösi, mutta älä liikaa
Meluisa ympäristö haittaa rauhallista unta, mutta yllättävää kyllä, myös täysin äänetön ympäristö voi olla haitaksi. Yön aikana käyt läpi erilaisia unen vaiheita, joista osa voi olla melko kevyitä. Jos nukut täysin äänettömässä ympäristössä, jopa hengityksen ääni voi herättää sinut näiden kevyiden univaiheiden aikana. Jotkut käyttävät valkoista kohinaa tuottavia laitteita tai soittavat pienellä äänenvoimakkuudella rauhoittavaa musiikkia luodakseen ympäröivää ääntä, joka vaimentaa muita mahdollisesti herättäviä ääniä.
5. Hae tyyneyttä ja tasapainoa luonnon kasveista
Ashwagandhan ja sahramin yhdistelmä Harmonia niDRA tukee mielen tyyneyttä ja tunne-elämän tasapainoa päivällä ja auttaa illalla mieltä ja kehon rauhoittumaan parempaan uneen. Tämän tutkitun ja turvallisen ravintolisän teho perustuu kahteen maailman dokumentoiduimpaan kasviuutteeseen: Affron-sahramiuutteeseen ja KSM66-ashwagandhaan. Ne auttavat tukevat päivän aikana stressaavissa tilanteissa ja tukevat rentoutumista ja rauhallista unta illalla.
Harmonia niDRA ei ole nuijanukuttava tai aamutokkuraa aiheuttava unipilleri, vaan sen teho perustuu mielen hyvinvoinnin tukemiseen, rentouttamiseen ja stressin hälventämiseen.
Mielen tyyneyttä tukeva niDRA tuo tasapainoista oloa päivään ja hoivaa ihmistä aamusta asti.
Se, miten kovilla kierroksilla päivänsä vetää, vaikuttaa myös iltaan ja nukahtamiseen. Aamulla otettu niDRA lievittää stressiä ja edistää emotionaalista tasapainoa päivän ajan, jolloin nukahtaminen onnistuu illalla helpommin.
VINKKI:
Löydät niDRAn Ruohonjuuren myymälöistä ja verkkokaupasta TÄSTÄ.
Kirjailija Johanna Elomaa oli itse herkkä lapsi, jonka herkkyyttä aikuiset eivät ymmärtäneet. Sen vuoksi hänestä tuntui usein, että hän oli vääränlainen ja vaikea. Uusimmassa lastenkirjassaan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit (Bazar, 2023) herkkyys nähdään toisin: se on sankarille sopiva ominaisuus, joka auttaa seikkailijoita eteenpäin.
”Herkkyyttä ei ehkä edelleenkään nähdä sellaisena voimavarana kuin se todellisuudessa on. Halusin tuoda esiin herkkyyden eri ulottuvuuksia, herkkyyden ihmeellistä voimaa ja toisaalta herkän haasteita.
Olen huomannut, että herkkä ymmärretään usein väärin; herkkää saatetaan pitää ujona, tylynä, apeana tai vaikeana. Todellisuudessa herkkä vain kokee asioita voimakkaammin, elää välillä omissa maailmoissaan ja tarvitsee muita enemmän tilaa ja rauhaa,” Johanna Elomaa kertoo.
Näin lapsen herkkyys voi näkyä ulospäin
Johanna oli itse herkkä lapsi, jonka herkkyys näkyi ulospäin rauhallisuutena ja ehkä vakavuutenakin. Hän viihtyi yksin ja muutaman ihmisen porukassa. Isoissa ryhmissä oleminen puolestaan tuntui vaikealta.
”Olin jo lapsena aika vakava mietiskelijä ja viihdyin paljon omissa oloissani. Keksin omia leikkejä, rakastin lukemista ja kirjeiden kirjoittamista kirjekavereille ja myös mielikuvitusystäville. En pitänyt riehumisleikeistä, vaan paljon rauhallisemmasta olemisesta.
Jo lapsena olin yhden ihmisen tyyppi, eli en oikein osannut olla ryhmässä tai näkyvästi esillä. Tunsin oloni paljon kotoisammaksi yhden ihmisen seurassa. Muistan, että ärsyynnyin jo lapsena erilaisista äänistä ja vahvat tuoksut häiritsivät. Aistin myös helposti tunnelmia kodin ilmapiirissä. Tunsin, milloin ilmassa oli kätkettyä surua, milloin taas iloa ja kepeyttä.”
Kerro lapselle, että hän on hyvä juuri omana itsenään
Johanna muistaa omasta lapsuudestaan kokeneensa, että hänen olisi pitänyt olla toisenlainen.
”Tunsin usein, että olin vääränlainen ja vaikea. Olisin halunnut kuulla, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Vaikka minulla on erilaisia ominaisuuksia, ja jotkut asiat, kuten sosiaaliset tilanteet ja hälyisä ympäristö tuottavat minulle hankaluuksia, toiset asiat luonnistuvat minulta taas paremmin.
Uskon esimerkiksi luovuuden kumpuavan usein herkkyydestä kokea ja nähdä maailmaa. Tahtoisin, että kaikki herkät lapset näkisivät herkkyytensä voimavarana, ja heitä kannustettaisiin olemaan rohkeasti herkkä. Uskon, että kovassakin maailmassa herkkyys on valttikortti, joka ei koskaan mene pois muodista.”
Mitä sanoa lapselle, jota pelottaa?
Moni muistaa vielä aikuisenakin, että on lapsena pelännyt vähän erikoisiakin asioita. Lapsi ei välttämättä uskalla tai edes halua puhua peloistaan aikuiselle ja jää siksi pelkonsa kanssa yksin. Loppujen lopuksi pienikin asia saattaa helpottaa lapsen pelon tunnetta ja auttaa häntä kohtaamaan pelkojaan.
”Lapsena pelottavissa tilanteissa minua olisi helpottanut tieto siitä, että kaikkia muitakin pelottaa, ja etten ole pelkojeni kanssa yksin. Nyt tiedän, että pelko on yksittäinen tunne, joka menee kyllä ohi. Olisin toivonut, että erilaisista tunteista ja erilaisuudesta olisi puhuttu lapsena enemmän”, Johanna pohtii.
”Lapselle, jota pelottaa, haluaisin sanoa sen, että kyllä aikuisiakin pelottaa ja vähintään yhtä paljon.
Toisaalta pelko on monesti myös jonkin asian jännittämistä, mikä taas tarkoittaa sitä, että käsillä saattaa olla jotain merkittävää. Jos metsäpolulla vastaan tulee karhu, silloin kannattaa vähän pelätäkin, sillä sellainen pelko pitää meidät hengissä. Mutta useimmiten pelot ovat aiheettomia, ja siksi niille ei kannata antaa elämässään pääroolia.”
Tutustu TÄSTÄ Johannan uuteen lastenkirjaan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit. Tarinan avulla voi käsitellä lapsen kanssa herkkyyden vahvuuksia sekä haasteita, ihmisten erilaisuutta, erityispiirteitä ja asioita, jotka ovat lapsen mielestä pelottavia.
Meidän arki on pyörähtänyt ympäri. Minä lähdin töihin ja muru jäi lasten kanssa kotiin. Vanhempi aloitti koulun ja pienimäinen häärii kotona isin kanssa. Tämä on ollut meidän perheessä ihan uudenlainen tilanne ja se on vaatinut sopeutumista ja uuden opettelua meiltä kaikilta.
Töihin paluu on tuntunut ajoittain melkoisen raskaalta ja samalla on ollut ihan kivakin, kun päiviin on tullut enemmän vaihtelevaa sisältöä. Ikävän tunne on kuitenkin puristanut lähdön hetkellä kovastikin sydäntä.
Muru on valtavan ihana isä ja hän on sopeutunut kotona lasten kanssa olemiseen erittäin hyvin. Enkä epäillyt tätä hetkeäkään. Mutta sen tiesin, että päivät tulisivat varmasti olemaan kommelluksia, hervottomia naurukohtauksia, turhautumista ja ärsyyntymistä vaihtelevina hetkinä. Ihan kuin kenen tahansa vanhemman, mutta toki pienellä ”ADHD lisällä.”
Murua jännitti alkuun se, kuinka jaksaa alati vaihtuvia tilanteita. Sitä kun koko ajan joku vaatii jotain ja omaa rauhallista aikaa on vaikea saada. Kuinka hermot kestää, kun hulinaa riittää ja tunteet vaihtelee kaikilla. Eikä kaikkea voi mitenkään ennakoida.
Lisämausteen meidän tämän hetkiseen elämään on tuonut se, että teen haastavaa työaikaa 10-18 välillä. Mikä tarkoittaa sitä, että en todella ole kotona, kun hetken aamulla ja illalla palaan, kun lapset käyvät jo iltatoimiin. Mistä löytyy aikaa itselle, lapsille ja parisuhteelle? Tätä me kauhistelimme ja ihan syystä.
Elämä kuitenkin opettaa tallaajaansa ja pienin askelin toimivia tapoja on alkanut löytymään. Ei tämä arki edelleenkään tasapainossa ole, mutta saa olla kuitenkin hyvillä mielin, että jotenkin tässä haastavassa, mutta onneksi väliaikaisessa elämänvaiheessa on opittu joustamaan ja priorisoimaan niin, että kaikki ovat suhteellisen hyvinvoiva, järjissään ja onnellisia.
Nämä keinot ovat auttaneet murua jaksamaan koti arjen haasteissa:
Muodosta itsellesi päiviin tietyt rutiinit. Tämä helpottaa omaa toiminnanohjausta, kuin lapsiakin. Kun on selvät sävelet, sähläys jää vähän vähemmälle. Ruoka- ja päikkäriajat rytmittävät automaattisesti päivää. Mitä muita hyviä rutiineja voisit luoda?
Harrasta liikuntaa tavalla tai toisella. Muru herää välillä treeneihin aikaisin ennen minun töihin lähtöä, polkee kuntopyörää päikkäriaikoina, nostelee painoja, tekee pihatöitä tai käy lenkillä lasten kanssa. Liikunta pitää yllä dobamiinitasoja ja tekee kaikin puolin hyvää mielelle ja keholle.
Hyväksy, että lasten kanssa tulee muuttuvia tilanteita eikä asiat useinkaan mene kuten on suunniteltu. Monille ADHD-ihmisille suunnitelmien muutokset ovat haastavia, kuten myös murulle. Omaa suhtautumista on kuitenkin mahdollista harjoitella aina tilanne kerrallaan.
Hyväksy tunteesi ja jaa ne kumppanillesi tai ystävälle. Kun ärsyttää, turhauttaa, väsyttää, huolettaa tai mitä tahansa – muista, että saa tuntua! Oli tunne kuinka voimakas tahansa, olet kuitenkin aina vastuussa omista reaktioistasi. Tunteiden säätelyä kannattaa harjoitella ja itselle toimivia keinoja etsiä. Auttaako syvään hengittäminen, silmien sulkeminen, sanoittaminen toiselle, tilanteesta hetkeksi poistuminen tai vaikka kasvojen huuhtominen kylmällä vedellä parhaiten?
Ota omia hetkiä keinolla millä hyvänsä. Älä säntää laittamaan tiskejä päikkäriaikaan, vaikka se olisikin päivän ainoa hetki, kun saat laittaa astiat rauhassa. Keitä kahvia ja juo se kerrankin kuumana, ota itse unet, mene ulos, liiku, katso lempi sarjaasi tai pelaa hetki. Tee mitä tahansa, josta nautit ja jossa voit olla hetken vain itsesi äärellä.
Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä muista, että vaikka lapsi arki on intensiivistä ja ajoittain todella raskasta. Se on samalla luultavasti yksi antoisimmista ajanjaksoista elämässäsi. Lapset on pieniä vain hetken, joten siitä kannattaa nauttia. Heittäänny leikkimään, käytä mielikuvitustasi ja vietä lasten kanssa aikaa. Siinä ADHD piirteet ovat parhaimmillaan. <3
Kun minulla alkoivat vaihdevuosien oireet, olin kauhuissani ja pelkäsin menettäväni seksuaalisen haluni. Olin tutkinut muutaman vuoden tiiviisti omaa seksuaalisuuttani ja olin vihdoin alkanut nauttimaan siitä täysin siemauksin. Meille kerrotaan tarinaa, että vaihdevuodet ja menopaussi tarkoittavat automaattisesti seksuaalisen halun katoamista ja seksuaalisuuden näivettymistä, mutta näin ei tarvitse olla.
Seksuaalinen halu katoaa
En vähättele kokemusta, että seksuaaliset halut katoaisivat, sillä tiedän, että monet naiset kadottavat halunsa ja libidonsa. Seksuaalisen halun katoamiseen on monia syitä.
Alamme pienestä pitäen vastaanottamaan negatiivisia viestejä ja oppeja seksuaalisuudesta, nautinnosta ja kehostamme. Nämä muokkaavat meitä ja rajoittavat sitä, kuinka syvä yhteys meillä on seksuaalisuuteemme.
Elinvoimamme ja energiamme voivat keskittyä tukemaan muutoksia kehossa ja mielessä ja seksuaalisuus jää toiseksi.
Häpeä oman kehon muutoksista voi vähentää halukkuuttamme.
Vaihdevuosien aikana naisen seksihormonien tuotanto siirtyy yhä enemmän munasarjoista lisämunuaisiin. Jos nainen elää stressitilassa, kuten useimmat meistä nykyään elävät, lisämunuaiset tuottavat enemmän kortisoli-nimistä stressihormonia, ja seksihormonien, kuten estrogeenin ja progesteronin, tuotannolle ei jää tilaa.
Parisuhteeseen liittyvät ongelmat vaikuttavat aina seksuaaliseen halukkuuteen. Jos parisuhde on riitainen, siinä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, alkoholiongelmia tai jos yhteys on hiipunut, haluttomuus on keino suojella itseä.
Jos olemme kroonisesti stressaantuneita, nukumme liian vähän, syömme ruokaa, joka aiheuttaa tulehduksia ja koemme, ettei meillä ole arvoa yhteiskunnassa vanhenevana naisena, seksihalumme voivat kadota.
Pidä yllä seksuaalista haluasi
Seksuaalisen halun tietoinen ylläpitäminen on todella tärkeää myös vaihdevuosien aikana. Seksuaalinen energia on elinvoimaa, jota emme halua kadottaa. Nämä 5 asiaa auttavat sinua pitämään huolta seksuaalisesta nautinnostasi ja kukoistuksestasi.
Vaihdevuosi-ikäisen naisen on todella tärkeätä keskittyä tuomaan rauhaa hermostolleen, mielelleen ja keholleen niin, että keho voi taas keskittyä seksihormonien tuotantoon. Listaa pahimmat stressitekijät elämässäsi ja ala järjestelmällisesti vähentämään stressiäsi.
Kirjoita muistiin, minkälaisia huonoja tai vääristyneitä uskomuksia olet oppinut tai omaksunut seksuaalisuudesta ja omasta seksuaalisuudestasi. Mistä ne ovat tulleet? Käännä uskomukset päinvastaisiksi ja positiivisiksi.
Harrasta sooloseksiä. Opeta kehollesi ja hermostollesi oman rakastavan kosketuksesi avulla, että olet kaunis, ansaitset nautintoa ja että seksuaalisuutesi on sinua varten. Opettele sitä, minkälainen kosketus kiihottaa sinua ja missä ovat herkullisimmat erogeeniset alueesi.
Pidä huolta kehostasi kaikin mahdollisin tavoin. Minkälaista hoivaa, ravintoa ja liikuntaa juuri sinun kehosi kaipaa? Löydä tasapaino aktiivisuuden ja levon välillä. Liian kova treenaaminen ei tue keski-ikäisen naisen hormoonitoimintaa. Liiku luonnossa, keskity salilla voimaharjoitteluun, syö hyvin ja nuku riittävästi. Käytä seksissä häpeämättömästi paljon liukuvoidetta ja hierontaöljyä.
Selvitä parisuhteeseesi liittyvät haasteet. Hae apua pari- tai seksuaaliterapiasta. Ruoki kipinää parisuhteessasi nautinnollisilla yllätyksillä ja syvillä keskusteluilla.
Aikanaan Gimmelistä tutuksi tullut Susanna Berg on nykyään raskaana olevien ja vauvaperheiden kanssa työskentelevä kätilö, terveydenhoitaja ja doula. Häntä kiehtoo erityisesti äidiksi tulemisen psykologinen ja henkinen matka sekä vauvojen jo kohdussa kantama viisaus. Pohdintojaan näistä teemoista Susanna jakaa instatilillään @susannaberg_.
Oletko tiennyt, että osa sinusta on ollut olemassa jo isoäitisi kohdussa? Se munasolu, josta sinä aikanaan sait alkusi, kehittyi äidilläsi jo hänen sikiöaikanaan. Isoäitisi odottaessa sinun äitiäsi, hänen kehossaan on siis yhtäaikaisesti ollut läsnä kolme sukupolvea. Tämä ihmeellinen fysiologinen tosiasia tekee mielestäni konkreettisesti näkyväksi sen, että olemme osa meitä edeltävien sukupolvien pitkää ketjua.
Esiäideiltämme- ja isiltämme perimmekin monia asioita. Geneettisen ja epigeneettisen perimän lisäksi meihin siirtyy sukumme sosiaalinen ja kulttuurillinen perintö lapsuuden perheessä kasvaessamme. Omaksumme vanhempiemme esimerkin kautta, millainen rooli tietyllä sukupuolella tässä maailmassa on, tavan olla parisuhteessa ja ihmissuhteissa ylipäätään sekä tietenkin äidin ja isän mallit. Esivanhempiemme perinnössä voi toki olla paljon hyvää ja arvokasta, mutta voimme saada kantaaksemme myös kuormittavia taakkoja. Niin traumat kuin henkinen pahoinvointikin siirtyvät helposti sukupolvelta toiselle, mikäli niistä on vaiettu eikä niitä ole käsitelty. Nämä taakkasiirtymät heijastuvat usein myös vanhemmuuteen.
Oman lapsen saaminen nostaa aiemmin näkymättömissä olleet vanhemmuuden sisäistetyt mallit pintaan. Moni vanhempi havahtuu siihen, miten itsestä luonnostaan kumpuava käytös muistuttaa omien vanhempien toimintaa. Aina nämä perityt tavat eivät ole sellaista, mitä itse haluaisi toistaa. Onneksi asian tiedostaminen avaa mahdollisuuden muutokseen. Kenenkään polkua vanhempana ei ole etukäteen valmiiksi kirjoitettu, joten jokaisella on potentiaali pysäyttää taakkojen siirtyminen seuraavalle sukupolvelle.
Muutos vaatii kuitenkin aikaa ja panostusta: omien kokemusten ja sisäistettyjen mallien avointa kohtaamista, rehellistä tarkastelua ja työstämistä. Lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan. Kun on tietoinen, millaiselta pohjalta ponnistaa, voi valita suunnata kohti omannäköistä vanhemmuutta. Kohti ominaisuuksia ja toimintatapoja, jotka on itse valinnut ja joita pitää arvokkaina.
Teemaan liittyvä harjoitus:
Tarvitset kaksi paperia ja kynän. (Mikäli kirjoitat päiväkirjaa, ota myös se mukaan harjoitukseen.)
Pysähdy pohtimaan, millaisia ominaisuuksia ja toimintamalleja vanhemmillasi on ollut. Miten olet lapsuusaikanasi kokenut heidän toteuttaneet vanhemmuuttaan sinua kohtaan? Oletko tullut hyväksytyksi sellaisena kuin olet? Oletko saanut tukea ja lohtua silloin, kun olet tarvinnut? Voit halutessasi kirjoittaa ajatuksiasi ylös päiväkirjaasi.
Reflektoi tämän jälkeen, tunnistatko itsessäsi näitä samoja piirteitä. Mikäli sinulla on lapsi/lapsia, huomaatko omassa vanhemmuudessasi yhtäläisyyksiä siihen tapaan, jota vanhempasi ovat ilmentäneet? Tai tunnistatko toimivasi täysin päinvastaisella tavalla?
Jos sinulla on tietoa vanhempiesi lapsuudesta ja lähisukusi historiasta, huomaatko jonkun toistuvan mallin perhesuhteissa? Onko sinulla ajatuksia siitä, mistä tämä voisi juontaa juurensa?
Kun olet pohtinut näitä kysymyksiä, voit kirjoittaa ylös paperille ne asiat, joita et halua enää siirtää eteenpäin tuleville jälkipolville. Tämän jälkeen ota toinen paperi ja kirjoita siihen ne suvustasi kumpuavat vanhemmuuden ominaisuudet, joita arvostat ja joita haluat vaalia. Lisää paperiin myös sellaisia vanhemman piirteitä, joita itse pidät tärkeinä ja joita jo ehkä ilmennät tai haluaisit ilmentää omassa vanhemmuudessasi.
Seuraavaksi etsi sopiva paikka ja hautaa maahan paperi, johon kirjoitit irtipäästettävät asiat. Tee tämä ajatuksella ja kiitä esivanhempiasi siitä, että he ovat aikanaan pyrkineet selviämään vaikeista kokemuksista erilaisten toimintamallien avulla. Totea, että sinun kohdallasi nämä tavat ole enää tarkoituksenmukaisia. Kerro päästäväsi irti tästä taakasta, katkaisevasi tämän perinnön, joka sukupolviesi ketjussa on tähän asti siirtynyt.
Ota nyt esille toinen paperi. Keskity lukemaan jokainen kirjoittamasi lause ja anna sen resonoida sinussa. Säilytä tämä paperi itselläsi ja palaa sen äärelle ajoittain. Anna sen muistuttaa sinua siitä hyvästä, mikä suvustasi kumpuaa sekä omista tavoitteistasi vanhemmuutesi ilmentämisessä.
Lapselle erityisestä herkkyydestä voi puhua lasten kielellä. Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaani pureutuu herkkyyden huomaamiseen, sen käsittelemiseen ja näkemiseen supervoimana. Tarinassa pääosaa esittää herkkä Pilvi Perhonen, jonka intuitio ja tarkka vainu ovat avainasemassa, kun viidakon eläimet rynnistävät pelastamaan Vihreän Vihollisvekottimen kaappaamaa Oliver Orankia.
Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit -lastenromaanista poimittua:
”Minä olen erityisen herkkä ja siksi minussa asuu viidakon vahvin Intuitio. Se tarkoittaa sitä, että tiedän asioita etukäteen.” Pilvi Perhonen
”Minua jännittää lähes aina. Mutta olen oppinut, että juuri jännitys johtaa onnistumisiin. Pystyt mihin tahansa tahdot!” Pilvi Perhonen
”Sulla on lisäksi erityisen herkkä vainu. Sä tiedät, mitä oikeasti on meneillään, riippumatta siitä, mitä joku sanoo, että on meneillään. Hiffaatko?” Milla-Maria Makakiapina Pilvi Perhoselle
”Ehkä askel oikeaan suuntaan on se, että tiedämme keitä me olemme. Ja ymmärrämme itseämme ja vahvuuksiamme.” Sisu Sirkuselefantti
”Mulla on kuule ADHD ja Pilvillä tuossa taas erityinen herkkyys. Kaikilla on omat erityisjuttunsa. Siksi me ollaan kaikki juniikkeja.” Milla-Maria Makakiapina
PS. Herkkyyttä ei kannata kitkeä, vaan ruokkia. Herkät ovat monessa mielessä supersankareita!
Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaanin Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankaritjohtotähtenä toimii herkkä jättiläisperhonen, jonka avulla tarina pureutuu herkkyyden tunnistamiseen, käsittelemiseen ja herkkyyden näkemiseen voimavarana. Kirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille ja se on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit– lastenkirjalle.
Seksuaalinen nautinto on elämän supervoima. Se ei ole vain joidenkin etuoikeus, vaan valitettavan väheksytty palautumis- ja nautintokeino, jolla on merkittäviä vaikutuksia elämän menestystekijöihin. Jos meillä olisi päivittäin seksiä, miltähän työelämämme menestyksen ja jaksamisen suhteen näyttäisi? Jos meillä nautintosammiot tulvillaan, kuinkahan luovia, energisia ja joustavia elämän kolhuille olisimmekaan?
Resilienssi on turvatyynysi elämässä
Oikeanlainen, ytimiä ravistavan seksin nautinto lisää ymmärrystä itseä kohtaan, se vahvistaa ja voimauttaa. Seksin tuomat hyvänolon hormonit saavat meidät kokemaan elämää kevyemmin, rennommin ja lempeämmin. Usein harrastettu seksi laskee niin paljon stressihormoneja, että stressin haittavaikutukset laskevat muutamassa viikossa. Ihmisen mieli on onnellisempana joustavampi, ja sisäinen turvallisuuden turvatyyny eli resiliensi vahvistuu myös hyvän olon myötä.
Itsevarmuuden kehittäminen
Itsevarma ihminen hyväksyy itsensä niitä varjoja ja kaappien luurankoja myöten. Hän ymmärtää tarjoilla itselleen myös riittävästi nautintoa. Ihailetko joidenkin ihmisten sisäistä rauhaa, vahvaa olemusta ja luottavaista elämän kohtaamista? Väitän, että usein sellaisen ihmisen elämässä myös seksi maistuu makealta. Itsevarmuutta ruokkii se tunne, että olen niin arvokas, että pelkästään olemalla ihminen
ansaitsen äärimmäistä nautintoa. Missään muualla kuin seksissä ei siihen pääse niin syvälle. Nautinto itsessään tuottaa hyvän kierteen, se kun vain lisääntyy ajan ja seuraavien kertojen myötä.
Nautinto on merkityksellinen voima, joka vaikuttaa kaikkeen sinussa ja elämässäsi
Ideointikyky kaipaa pään tyhjentämistä
Orgasmi on pieni kuolema, aivot ovat oikeasti hetken poissa käytöstä. Pelottavaa? Ei, vaan se on tässä hektisessä mielenkaaos-elämässä äärettömän tärkeää. Luonnollinen, lisäaineeton, haittavaikutukseton pieni kuolema resetoi mielestäsi kuormituksen ja stressihormonien jylläyksen. Kun aivot saavat täydellisiä taukoja, niissä avautuu tilaa luovuudelle ja ideoinnille.
Seksissä et ole kenenkään varassa
Mieltäsi nollaavaa seksiä voit tarjoilla itsellesi päivittäin tai vaikka useamminkin. Mitä nautinnollisemmaksi, kehollisemmaksi ja mieltä kiehtovammaksi sooloseksisi kehität, sitä enemmän se sinulle antaa elämään energiaa. Miten olisi muutaman viikon haaste sooloseksiä joka päivä? Mitähän tapahtuisi hyvälle olollesi ja elämän tyytyväisyydellesi? Voisiko kalenteri muistuttaa päivittäisestä nautintohetkestä? Ja mitenhän luova, jaksava ja innovatiivinen työntekijä olisitkaan? Olisiko tämä se muutos, mitä syksyssa jaksaminen huutaa?
