Sivu 47 – Hidasta elämää

Jouduitko lapsena huolehtimaan asioista, jotka eivät kuulu lapsen vastuulle? Vanhemman ongelmat vaikuttavat lapsen rooleihin – vielä aikuisenakin

Äitihaava ilmenee usein äidin emotionaalisina haasteina. Monesti tytär joutuu jo nuorena kantamaan vastuuta asioista, jotka eivät hänelle kuuluisi. Hän saattaa joutua tasapainoilemaan perheen konfliktien keskellä.

Yksi äitihaavan ilmentymä on se, että äiti ottaa tyttären uskotukseen ja terapeutikseen saadakseen tukea, jota hän on itse vailla.

Itse muistan nuoruudesta, kuinka hyssyttelin pikkusiskoani, jos hän aikoi sanoa jotain, mistä tiesin äidin tuohtuvan. Yritin suojella negatiivisilta tunteilta äitiä – ja siten myös meitä lapsia. Yritin hallita tunneilmapiiriä, jotta sitä olisi ollut helpompi käsitellä. Äidin jännittyneisyys ja tyytymättömyys olivat usein läsnä.

Muistan, miten monena perjantaina tartuin oma-aloitteisesti kodin yhteiseen siivoukseen ja yritin saada siivotuksi jo ennen kuin äiti tuli töistä – silloin äiti ilahtui ja oli hyvällä tuulella. Odotusten ylittäminen oli tapa saada hyväksyntää ja keventää tunnelmaa.

Liian moni tytär on kasvanut yliyrittämisen malliin huolehtiessaan siitä, että edes joskus riittäisi äidilleen. Hyväksynnän hakeminen voi johtaa myöhemmin epäterveisiin käyttäytymismalleihin.

Haastattelin kirjaani Äitihaava – tyttären raskas perintö useita naisia. Monen tarinassa tulee ilmi, että vaikean äitisuhteen vuoksi moni hakeutuu aikuisenakin suhteisiin, joissa alistaminen ja mitätöinti jatkuvat. Näin tytär todistaa itselleen sitä, minkä on jo lapsena oppinut: että ei ansaitse parempaa kohtelua.

Elisa kertoo roolien kääntymisestä näin:

”Olen luonteeltani sovittelija, haluan auttaa ja tukea muita. Sama rooli koitui osakseni myös lapsuuden perheessä. Vanhemmillani oli rankkaa, he kävivät läpi suuria riitoja ja mykkäkouluja. Molemmat uskoutuivat vaikeuksista minulle, ja minun piti välittää viestiä eteenpäin toiselle. Erityisesti äiti tarvitsi tukea. Hän jakoi minulle asioita, jotka eivät kuuluisi lapselle.
Nuorempana yritin olla äidin terapeutti. Minulla oli lapsenomainen tarve pitää äiti tyytyväisenä. Toiseen suuntaan emotionaalinen tuki on ollut epätasapainoista.

Äiti jakoi minulle asioita, jotka eivät kuuluisi lapselle.

Tällä hetkellä yritän olla terveen itsekäs. Koen, että äiti ajautuu usein pienen lapsen energiaan. Itse yritän pysyä aikuisena – en kyllä aina onnistu. Enää en suostu olemaan tera peutti vaan haluan olla aikuinen, joka laittaa lapselle rajat. Se nostattaa äidissä tunteita. Ei se ole helppoa minullekaan. Sisälläni on edelleen pieni lapsi, joka toivoo äidiltä tiettyjä asioita. Nykyään tiedostan, että äiti ei ole se, jolta niitä saisin.”

Myös Pauliinan tarina on koskettava:

”Äitini on ollut ja on yhä julma ja vaativa, ei fyysisesti mutta henkisesti. Hän oli kärsimätön, kaikki piti osata heti, ja jos en osannut, sain moitteita. Sen sijaan sain hyvää palautetta toisten auttamisesta ja hoivaamisesta. Kelpasin tukijaksi, terapeutiksi ja apulaiseksi, mutta en lapseksi. Lapsen harjoittelulle tai nuoren tunteille ei ollut sijaa.
Minulle kaadettiin perheessäni paljon vastuuta jo varhain. Pienemmän sisaren hoitaminen jäi usein minun tehtäväkseni. Tein paljon kotitöitä ja leivoin, mutta äiti löysi kaikesta jotain vikaa.
Minulle lankesi perheessä tuhkimon rooli. Olin iskunvaimentaja ja ilmapuntari: kun ilmapiiri oli kireä, ohjasin pienemmän sisaren sivummalle, jotta hän ei ärsyttäisi äitiä lisää. Olin vastuullinen ja suojeleva. Minusta tuli perheessä ulkopuolinen, en ollut tasaveroinen sisareni kanssa. Esikoisen rooli on usein yksinäisen kulkijan tie.

Välillä äiti oli autoritäärinen hirmuhallitsija, sitten kaveri.

Äidin käyttäytyminen vaihteli. Lapsena minun oli vaikea tajuta paikkaani, kun yhdessä hetkessä äiti jakoi minulle ongelmiaan, toisessa otti etäisyyttä. Välillä hän oli autoritäärinen hirmuhallitsija, sitten kaveri. Hänellä oli tapana puhua minulle seksisuhteistaan.
Olen koko elämäni tehnyt asioita yli voimavarojeni. Jossain mielen perukoilla äidin ääni sanoo, että tämä ei riitä, pitää tehdä enemmän. Arvottomuuden tunne on vaikuttanut parisuhdevalintoihini. Minusta tulee suhteessa hoivaaja, alan häärätä toisen asioita kuntoon. Minun on ollut vaikeaa ymmärtää vastavuoroisuutta. Janoan yhteyttä toiseen, mutta tuntuu mahdottomalta asettua vastaanottajan rooliin. Se on kipeä asia.”

Oletko kokenut jotakin samaa? Lisää kokemuksia äiti-tytärsuhteiden ongelmista ja tukea henkisten haasteiden hoitamiseen löydät kirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

”Sinun ei tarvitse tietää, mikä sinusta tulee isona” – 3 rohkaisevaa ajatusta valmistuvalle ja ikuiselle opiskelijalle

Olen valmistunut opinnoista useammin kuin viisi kertaa enkä edelleenkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Olen vaihtanut uraa kahdesti, kokeillut siipiäni yrittäjänä ja tällä hetkellä keskityn täysipäiväisesti jatko-opintoihin ja apurahahakemusten täyttämiseen. Enkä voisi olla kiitollisempi siitä, missä olen tänä päivänä.

Jokainen opiskelemani tutkinto, opintokokonaisuus, työkokemus ja suunnanvaihdos matkan varrella on ennen pitkää osoittautunut merkitykselliseksi osaksi elämän kudosta. Siksi haluan rohkaista sinua, joka olet juuri pääsemässä ylioppilaaksi, valmistumassa ensimmäiseen ammattiisi tai kenties haaveilemassa jostakin uudesta. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että elämä on harvoin suoraviivaista. Ja että kiertoteiltä ja umpikujista saattaa löytyä ne parhaimmat opinaarteet.

3 rohkaisevaa ajatusta valmistuvalle ja ikuiselle opiskelijalle:

1. Sinun ei tarvitse tietää, mikä sinusta tulee isona, sillä maailma on muuttunut. Nykypäivänä hyvin harva meistä valmistuu yhteen tiettyyn ammattiin ja pysyy samassa työssä koko loppuelämänsä. Vaikka nykytyöelämään liittyy paljon epävarmuutta, määräaikaisia sopimuksia ja pätkätöitä, sisältyy siihen myös mieletön rikkaus. Voit periaatteessa koska tahansa muuttaa suuntaasi, kouluttautua uudelleen tai päivittää osaamistasi.

Sinusta voi tulla vaikka mitä, ja se jos mikä on vapauttavaa! Ehkä parempi kysymys tänä päivänä olisikin: mitkä kaikki asiat sinua kutsuvat tällä hetkellä? Mitä kohti haluaisit mennä seuraavaksi?

2. Ei ole olemassa vääriä opiskelu- tai ammatinvalintoja. Jokainen opiskelu- ja työpaikka opettavat jotakin – ja jokainen kokemus elämän varrella saattaa osoittautua ratkaisevaksi myöhemmässä vaiheessa. Vaikka et pääsisi opiskelemaan juuri sinne minne haluaisit tai päätyisit työhön, mikä ei ole täysin linjassa toiveidesi kanssa, mikään ei mene hukkaan – eikä minkään tarvitse olla lopullista.

3. Haahuilusta on lupa nauttia! Vaikka nyt tuntuisi siltä, että olet hukassa tai suret sitä, että jokin ovi ei tällä kertaa auennut, saatat myöhemmin muistella taaksepäin ja miettiä, miten ihanaa ja vapaata aikaa silloin olikaan. Elämän suvantovaihteet tarjoavat usein tärkeän pysähtymisen paikan ja mahdollisuuden tutkailla omaa sisintä: miettiä, mikä on oikeasti itselle merkityksellistä ja mitä kohti haluat mennä tulevaisuudessa. Saat aikaa kerätä voimavaroja ja vahvistaa sisäistä kompassiasi.

Haahuilu saattaa yllättäen johdattaa sinut todelliselle sydänpolulle, jota et muuten olisi tullut löytäneeksi.

Lisää riittävyyden sanomaa ja lempeitä runoja löydät Sielun sopukoita -lahjaboksista:

Tunnistatko nämä kasvit luonnossa? – Kokeile tunnistaa kasveja yhdessä lapsen kanssa

Oletko halunnut oppia tunnistamaan luonnon kasveja? Luonnossa saattaa olla sinulle itsellesi tuttuja kasveja, mutta oletko esitellyt niitä lapselle? Mistä aloittaa kasvien tunnistaminen? Lähiympäristöstä, jossa liikut lapsen kanssa mahdollisesti päivittäin, on helpoin aloittaa. Kun lapsi jollakin tavalla ilmaisee kiinnostuksen johonkin kasviin, voitte yhdessä miettiä mikä kasvi on kyseessä. Voitte ottaa kuvia kasvista ja etsiä lisätietoa siitä esimerkiksi netistä.

Tässä muutamia yleisiä kasveja tunnistettavaksi.

Voikukka

Voikukka on monivuotinen kasvi. Se mielletään usein rikkaruohoksi. Voikukka on yleinen kasvi koko Suomessa. Voikukkaa on monia lajeja. Voikukan eri osia voi käyttää ruuanvalmistuksessa ja rohtoina. Jos on mahdollista, niin seuraa voikukan kasvua päivittäin -tällöin voit huomata miten nopeasti se kasvaa täyteen kukkaan.

Syöthän vain kasveja, jotka olet varmuudella tunnistanut syötäviksi.

Maitohorsma

Maitohorsma kasvaa kaikenlaisilla kasvupaikoilla. Vaaleanpunainen, ehkä vähän pinkkiin taittava kukkameri hurmaa kauneudellaan keskikesän aikaan. Oletko maistellut maitohorsmaa? Mittaa nyt löytämäsi maitohorsman pituus, seuraa kasvua ja mittaa kasvin pituus loppukesällä. Onkohan maitohorsma silloin pidempi kuin lapsi?

Koivu

Suomessa yleisimmät koivulajit ovat rauduskoivu ja hieskoivu sekä Lapissa tunturikoivu. Tunnistatko rauduskoivun ja hieskoivun? Oletko maistanut koivun silmuja ja koivusta saatavaa mahlaa? Seuraa koivun silmun kasvamista lehdeksi.

Kuusi

Kuusi kuuluu havupuihin. Se kasvaa koko maassamme lukuunottamatta pohjoisimpia alueita. Löydätkö maasta kuusen käpyjä? Jos löydät maasta tuoreen kuusenkävyn, kuivata se huoneilmassa ja katso miten se muuttuu kuivuttuaan. Tiedätkö mikä on kuusenkerkkä? Millaiset neulaset kuusessa on?

Mänty

Mänty on Suomen yleisin metsäpuu. Männyllä on paksu, rosoinen kaarna. Kosketa männyn kaarnaa kädellä. Miltä kaarna tuntuu? Millaiset neulaset männyllä on? Kerää maasta männyn neulasia, voit käyttää niitä esimerkiksi siiliaskartelussa.

Muistathan, että luonnosta ei saa poimia mukaan mitä tahansa. Joidenkin asioiden keräämiseen tarvitsee maanomistajan luvan ja joitakin asioita ei saa kerätä lainkaan. Netistä löydät lisää tietoa jokamiehenoikeuksista. Voit kerätä esimerkiksi maahan pudonneita käpyjä ja oksia. Kasvavista puista ei saa taittaa oksia. Teiden varsilta saa poimia kukkia. Syötäviä kasveja ei kuitenkaan kannata kerätä vilkasliikenteisten teiden varsilta, koska niissä on saasteita.

Kirjastoista löytyy monipuolisesti luontoon liittyvää kirjallisuutta. Katsele lapsen kanssa kuvia tutuista kasveista, jotka ehkä jo itse tunnistatkin lähiympäristöstänne. Lapsi luultavasti innostuu valtavasti nähdessään kuvia samanlaisesta kasvista, kuin hänen löytämänsä kasvi luonnossa.

Kasvien etsiminen ja tunnistaminen on yhteinen kiva harrastus lapsen kanssa. Kun lapsi oppii tunnistamaan lähiympäristön kasveja, hän pystyy myöhemmin huomaamaan tuttuja kasveja siirtyessään kauemmaksi luonnossa. Lapsen oppiessa jo pienenä tuntemaan luontoa, hän myös oppii kunnioittamaan sitä.

Entä jos pyytäisit myös kavereita ja tuttavaperheitä mukaan retkelle tunnistamaan kasveja?

Miksi tavallinen elämä tuntuu vievän kaikki voimat?

Kevään ollessa pitkällä ja mahdollisten kesälomien siintäessä lähitulevaisuudessa, moni voi kokea väsähtämistä, uupumusta ja arjen mielekkyyden laskua. 0 Juuri, kun “lomamoodi” on saavutettu, onkin aika palata työn ääreen. Miksi monen arki on niin kuormittavaa?

Jokaisella meistä on yksilölliset voimavarat arjen haasteita kohdatessa. Omaan hyvinvointiin voi jossain määrin vaikuttaa elämäntavoilla, mutta myös muun muassa temperamentti, arjen ympäristöt, erityisesti työympäristö, sekä sosiaaliset suhteet vaikuttavat jaksamiseemme.

Työssä meiltä vaaditaan tietynlaista käytöstä ja normien noudattamista, oikeanlaisia suorituksia ja valtavaa ajallista sitoutumista viikossa. Yksilöllinen huomioiminen on työelämässä haastavaa, erityisesti kun usein työtä on tehtäväksi aina enemmän kuin kukaan jaksaisi.

Miksi tavallinen elämä tuntuu vievän kaikki voimat?

Toiset ovat temperamentiltaan nopeampia reagoimaan ja tekemään päätöksiä, toiset tarvitsevat enemmän aikaa. Joillakin sosiaalinen akku täydentyy, kun he pääsevät tapaamaan uusia ihmisiä, kun taas toinen tarvitsee useita tunteja sosiaalisesta päivästä palautumiseen.

Mikään tapa olla ja tehdä ei ole vääränlainen, mutta työelämä suosii tietynlaisia piirteitä. Ei siis ole ihme, että työelämä voi aika ajoin uuvuttaa ja jopa ahdistaa. Jos joutuu jatkuvasti toimimaan vasten omaa luontaista rytmiään, voi elämä tuntua näköalattomalta ja työ muuttua liian suureksi sektoriksi elämässä, kun jaksaminen ei taivu läheisten suhteiden ylläpitämiseen tai mielekkäisiin harrastuksiin.

Perhe- ja ystävyyssuhteiden laiminlyöminen voi aiheuttaa ristiriitoja ja väärinymmärryksiä tai sosiaalista eristäytymistä, mikä vain kasvattaa elämän näköalattomuutta. Harrastusten ja muutoin mielekkään vapaa-ajan puute taas haittaa kokonaisvaltaisesti terveyttä.

Työssä vain suorituksillamme on merkitystä, ja jos koko elämä valuu työsuoritteiden äärellä pohdiskeluun, voi ajatus omasta merkityksellisyydestä vääristyä. Vaatimusten edessä olo voi olla väsähtänyt, uupunut ja jopa toivoton.

Tärkeää onkin muistaa vahvistaa itsearvostusta ja muistaa, että emme ole yhtä kuin suorituksemme. Elämän merkityksellisyys löytyy meille mielekkäiden ja arvomaailmaamme lähellä olevien teemojen ääreltä. Väsyneenä olisikin tärkeää muistaa varata aikaa juuri niille asioille, joille ei tunnu olevan aikaa.

Väsyneenä tulee priorisoida itsensä kaiken muun yläpuolelle. Väsyneenä kannattaa myös kysyä itseltään: “Miltä minusta tuntuu, mitä minä tarvitsen juuri nyt?” Jos huomaat, että arki pyörii aivan eri asioiden parissa, kuin mitä kysymykseen vastasit, on varmasti hyvä aika muuttaa jotain.

Ymmärrystä parisuhteeseen -online-kurssi

Haluatko ymmärtää syvemmin parisuhteessa esiin nousevia tunteita ja reaktioita?

Kurssi pidettiin heinä-elokuussa 2023 ja ilmoittautuminen siihen on päättynyt.

Parisuhde on monelle yksi elämän merkittävimmistä suhteista, ja samalla se voi nostaa meissä esiin hyvin vaativiakin tunteita ja reagointimalleja. Mitään taikapilleriä niiden poistamiseen ei ole, mutta tiedostamalla ja tunnistamalla niitä voimme löytää syvempää ymmärrystä niin itseä kuin kumppaniakin kohtaan. ❧

Tunnistamalla toimimattomia malleja saamme myös mahdollisuuden harjoitella toisenkinlaisia tapoja toimia, kun mitä alitajuntamme tarjoaa. Muutos on kuitenkin usein todellisuudessa enemmänkin harjoittelun kautta tapahtuvaa, kuin pelkkä tahdonvoimaan perustuva päätös. ❧

Kurssille voi osallistua yksin tai yhdessä

Ymmärrystä parisuhteeseen kurssin luennoilla käydään läpi mm. seuraavia teemoja

💎 Parisuhde ja menneisyyden vaikutus nykyisyyteen
💎 Parisuhde ja kiintymystyylit
💎 Parisuhde ja tunteiden käsittely
💎 Parisuhde ja konfliktien käsittely

Online kurssin tiedot ja sisältö

✅ 4 Zoom-webinaaria parisuhteen teemoista (ks. aiheet alempaa)
✅ Webinaareista tulee tallenteet, jos et pääse paikan päälle
✅ Tallenteet katsottavissa 4 kk ostohetkestä
✅ Itsereflektio harjoituksia
✅ Kurssin hinta 99 €
✅ Tarvitset kurssia varten vain toimivan nettiyhteyden ja muistiinpanovälineet
✅ Kurssille voi osallistua yksin tai yhdessä kumppanin kanssa

Kurssi on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.

Jos jokin asia jäi epäselväksi, voit kysellä lisätietoja myös asiakaspalvelusta info@inhimillinenitsetuntemus.fi.

HUOM! Kurssi ei sisällä henkilökohtaista ohjausta, eikä se sovellu parisuhteisiin joissa on väkivaltaa.

Luentojen teemat ja aikataulut

Osa 1 – Parisuhde: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

11.7.2023 klo 18-19.15
Sanotaan, ettei menneisyys määrittele meitä, ja se on onneksi ihan totta. Samaan aikaan menneisyyden vaikutusta nykyisyyteen ei voi väheksyä. Kaikilla meistä on historiamme, haavamme ja pelkomme, ja vaikka emme voi historiaa muuttaa niin suhteemme menneeseen voi muuttua. Se ei kuitenkaan käy kieltämällä menneisyyden kokemuksia tai niiden herättämiä tunteita.

Tällä luennolla pyritään tutkimaan inhimillisellä tavalla sitä, mitä kaikkea tuomme myös tiedostamattamme parisuhteisiin, ja miten se mahdollisesti vaikuttaa olemassa olevaan suhdedynamiikkaan. Ymmärrys oman historian merkityksestä voi tuoda selkeyttä, helpotustakin, ja konkreettista ymmärrystä asioihin, joita voi nykyisyydessä harjoitella.
Ei etsitä syyllisiä, vaan ymmärrystä.

Osa 2 – Parisuhde ja kiintymys

25.7.2023 klo 18-19.15
Ihmisellä on läpi elämän tarve kiintyä. Varhaiset kiintymyssuhdekokemuksemme vaikuttavat usein aikuisissa parisuhteissa mm. siihen, miten suhtaudumme läheisyyteen ja erillisyyteen ja miten reagoimme suhteessa erityisesti silloin, kun koemme olomme uhatuksi. Parisuhteessa kumppanien välille saattaa muodostua herkästi ns. kielteinen kehä erilaisten reagointimallien vuoksi. Ymmärtämällä omaa ja toisen kiintymyssuhdekäyttäytymistä voi löytää yhteyden haavoittuvaisempiin tunteisiin ja tarpeisiin, jotka saattavat piiloutua reaktioiden taakse.

Tällä luennolla käydään läpi miten erityisesti turvattomat kiintymystyylit (välttelevä ja ristiriitainen) näyttäytyvät parisuhteessa ja miten pari voisi yhdessä tuoda vuorovaikutukseensa lisää keskinäistä ymmärrystä.

Osa 3 – Parisuhde ja tunteiden käsittely

6.8.2023 klo 18-19.15
Ihminen on läpi elämän tunteva olento, ja samalla suhde tunteisiin ei ole aina simppeli. Parisuhteessa nousee esiin usein monenlaisia tunteita, myös vaativia sellaisia. Miten erilaisia tunteita olisi suhteessa viisasta kohdata?

Kumppani ei ole vastuussa tunteistamme, mutta hyvässä suhteessa on myös hyvä olla tilaa kohdata vaativiakin tunteita. Tunteiden käsittely ei edellytä jatkuvaa analysointia, mutta se kysyy uskallusta pysähtyä rehellisesti ja myötätuntoisesti niin itsen kuin toisenkin äärelle. Toisen tunteita ei kumppani voi myöskään ratkaista.

Tällä luennolla käydään läpi mm. defenssejä jotka usein estävät tunneyhteyden ja yhtä lailla sitä, miten tunteiden laaja kirjo mahtuisi suhteeseen, ilman että se tarkoittaa jatkuvaa draamaa.

Osa 4 – Parisuhde ja konfliktien käsittely

15.8.2023 klo 18-19.15
Konfliktit, eri mieltä oleminen ja ristivetoiset aiheet ovat nekin osa parisuhdetta, keskeistä on kuitenkin se MITEN pari yhdessä käsittelee eteen tulevia konflikteja. Se millaisen mallin olemme konfliktien käsittelystä (tai käsittelemättömyydestä) nähneet, vaikuttaa usein alitajuisesti siihen miten konfliktit koemme ja miten itse niissä tyypillisesti reagoimme. Olemmeko taipuvaisia vetäytymään, alistumaan, ohjaamaan tilannetta, syyttämään vain toista tai koetammeko itseasiassa välttää konflikteja kokonaan?

Konfliktien äärellä koemme helposti olomme uhatuksi ja silloin myös herkemmin aiemmat haavamme aktivoituvat. Parhaimmillaan konfliktit ja kitka valjastuvat syvemmäksi ymmärryksesksi ja sitä kautta läheisyydeksi parin välillä.

Kurssin ohjaa

Eevi Vuoristo on pariterapeutti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja kouluttaja, joka pitää suosittua @inhimillinenitsetuntemus Instagram-tiliä. Eevi sanoittaa vaikeita asioita helposti ymmärrettävästi ja inhimillisesti.

Eevi on kirjoittanut kolme kirjaa: Ole itsellesi armollinen (2018), Ymmärrä itseäsi ymmärrä suhteitasi (2020) ja Tunne itsesi parisuhteessa (2022)

Eevi on kokenut verkkokurssien pitäjä, jonka koulutustyyli on samaan aikaan sekä syvällinen että kevyt.

Tervetuloa mukaan kurssille syventämään parisuhdetaitoja

Kurssille voi ilmoittautua ennakkovaraajan hintaan 69 € 11.7.2023 asti. Tämän jälkeen hinta on 99 €

Usein kysytyt kysymykset

Minulla on jo kirja. Onko kurssi silti minulle hyödyllinen?
Kurssi sopii hyvin vaikka sinulla olisi jo kirja, verkkokurssilla käsitellään myös teemoja joita ei kirjaan mahtunut ollenkaan.

Miten kurssi toteutetaan ja onko sillä aikataulu?
Kurssi alkaa ensimmäisellä Zoom webinaarilla 11.7. klo 18.00. Jos et pääse paikalle, niin tallenne on katsottavissa seuraavana päivänä.

Kurssille voi osallistua myös sen alkamisen jälkeen. Zoom-webinaareissa on mahdollista esittää Eeville kysymyksiä chatin kautta.

Tarkempi aikataulu löytyy “Luentojen teemat ja aikataulut” -otsikon alta.

Voiko kurssin maksaa osissa?
Kurssi on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.

Voiko kurssin käydä kumppanin kanssa yhdellä kurssimaksulla
Kurssin voi käydä kummatkin yhdellä maksulla. Jos ette ole fyysisesti lähellä toisianne, voitte kysyä lisätietoja asiakaspalvelusta (info@inhimillinenitsetuntemus.fi).

Tuleeko Zoom-webinaareista myös tallenne?
Kaikista Zoom webinaareista tehdään tallenteet, jotka voit katsoa kun sinulle sopii. Tallenteet julkaistaan webinaaria seuraavana päivänä.

Voinko ladata materiaalin talteen itselleni?
Vain luentojen liitteenä olevat luentokalvot voi ladata itsellensä.

Kuinka kauan materiaali on käytössäni?
Materiaali on käytössä marraskuun 2023 loppuun asti.

Stand up -koomikot: “Kun epäonnistumisen tai häpeän tekee näkyväksi, häpeän voima vähenee”

Tässä blogissa me kaksi stand up -koomikkoa kirjoitamme epäonnistumisesta ja häpeästä omia kokemuksiamme ja oivalluksiamme – unohtamatta toisten viisauksia. Kirjoitamme välillä kevyemmällä otteella ja välillä sukellamme mokaamisen ja häpeän syvään päätyyn. Emme vähättele pienempien mokien merkitystä, emmekä nosta jalustalle vain kalvavaa häpeää, vaan arvostamme kaikkia hetkiä ja tuntemuksia. Haluamme tehdä ne näkyväksi.

Stand up -koomikon epäonnistuminen kaikkien silmien edessä

MOKA-SIMO: “Yksi viime aikojen mieleenpainuvia epäonnistumisen hetkiä oli, kun kiireisen päivän jälkeen olin menossa stand up -keikalle työpäivän jälkeen. Töistä kotiin päästyäni kävin nopeasti suihkussa, tukka taakse, kengät jalkaan ja kohti Helsinkiä. Saavuttuani stand up -klubille ajatus oli, että sanon nopeat heipat tutuille ja alan käymään illan juttuja läpi.

Koomikoilla on yleensä päässä valmis lista jutuista, mitä on tarkoitus kertoa lavalla, ja sitten tarpeen mukaan improvisoidaan lavalla, jos tilanne sitä vaati. Tällä kertaa tilanne otti yllättävän nopean käänteen, kun paikalle saavuttuani morjestin illan emäntää Helenaa (Häpeä-Helena), joka esitti kysymyksen virnistäen “Oletko ajattellut olevasi ihan oman elämäsi Robin?” Kysyin, että mitähän Helena nyt oikein tällä tarkoittaa ja sain vastauksen, että kun sulla on eripari kengät. Nopea vilkaisu kohti varpaita ja tein saman havainnon, että kyllä. Se, että en sytyttänyt eteisen valoja yhdistettynä eteisen hämäryyteen oli saanut aikaiseksi sen, että summanmutikassa olin valinnut lattialta jalkaan eripari kengät.

Ensimmäinen ajatus oli, että enhän minä voi näin mennä lavalle! Katsoin kelloa, jonka jälkeen totesin, että kotoa ei enää kerkeä hakea toisia kenkiä ja myöskään aika ennen keikkaa ei riitä siihen, että voisi lähteä ostamaan uusia kenkiä. Johtuen kosteasta kelistä epäilin myöskin lattian olevan sen verran märkä, että ajatuksen mennä lavalle ilman kenkiä totesin huonoksi. Tällöin vaihtoehdoksi oikeastaan jäi vain se, että kävelen lavalle eripari kengissäni. Mietin, että huomaakohan kukaan tätä ja päättelin, että kyllä kengät sen verran erilaiset on, että ainakin kolme ensimmäistä riviä huomaavat varmasti, että ei ne samanlaisia kyllä ole.

Tunne oli melkoisen hirveä. Mietin, että meneekö katsojien keskittyminen nyt vain siihen, että mitä tuolla jätkällä oikeen on jalassa ja onko heidän johtopäätös se, että tuo jätkä on kyllä menettänyt vähäisenkin elämänhallintansa, kun ei sillä ole edes kokonaista paria kenkiä. Hetken kynsiä pureskeltuani (tämä on huono tapa) totesin, että ainoa vaihtoehto tilanteen “ownaaminen”, voisi sanoa myös, että tilanteen omiin nimiin ottaminen. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos virhettä ei voi peittää, niin korostaa sitä. Tämän toteutin niin, että ensimmäinen vitsini sen jälkeen kun kävelin lavalle oli kertoa, että mulla ei mee kovin vahvasti, että näköjään en osaa edes laittaa jalkaan samaa paria olevia kenkiä. Näin yleisön kanssa pääsimme yhdessä nauramaan minun hölmöydelle.

Se, mikä oppi tässä tilanteen “ownaamisessa” on, niin tietysti tällä kertaa se kääntyi myös lavalla vitsiksi, niin sen lisäksi se vei kaiken tehon toisten suussa koskaan nauraa tai pilkata kyseisellä epäonnistumisella minua, koska toin sen itse esiin. Tämä on minun mielestäni yksi tärkeimmistä jutuista epäonnistumisissa: jos tuot sen itse esiin peittelemättä, niin kukaan ei voi sen jälkeen palata siihen yhtään niin negatiivisessa valossa, koska tieto on jo tuotu ilmi aivan itse. Eli jos nyt joku esimerkiksi tästä kenkäasiasta koittaisi tulla naureskelemaan, että “jätkällä oli eripari kengät”, niin voisin sanoa, että “kyllä niin oli, aika hauskaa” Ja ei sen jälkeen siihen ei juuri mitään sanomista olisikaan. Eli jos itse tuot oman epäonnistumisen esiin ja kannat sen ylpeydellä, ei kukaan voi sinua kyseisellä asialla koskaan satuttaa.”

Ihminen on laumaeläin ja kaipaa luontaisesti muiden hyväksyntää – Siksi mokailu hävettää

“HÄPEÄ-HELENA”: “Epäonnistuminen ja häpeä ovat erityisen hyviä kavereita. Ne monesti kulkevat käsi kädessä ja hengailevat chillisti sisällämme sieluamme sauhutellen.

Häpeä on valtavan ikävä tunne, ja me pyrimme välttämään sitä kaikin keinoin. Simo jo totesikin, että emme välty mokaamiselta ja meillä varmastikin jokaisella on ollut myös häpeän hetkiä ja niitä voi tulla lisää. Terve häpeä on hyväksi, sillä se toimii moraalin vartijana, mutta turha häpeä puolestaan pienentää meitä. Siksipä häpeästä erityisen ikävän tekee se, että se lamauttaa ja voi estää meitä elämästä sitä kuuluisa “omannäköistä elämää”. Pelkäämme mm. virheitä ja siitä koituvaa epäonnistumista toisten silmissä.

Simo kertoi oivan esimerkin omasta mokastaan kenkien suhteen. Minä sain olla läsnä tilanteessa, huomasin asian ensimmäisenä ja letkautin siitä vitsinkin. Sanottakoon tähän, että olemme Simon kanssa hyviä ystäviä, joten kommenttini hänelle oli vitsin muodossa. Jos kyseessä olisi ollut joku toinen, jota en tuntisi niin hyvin, en olisi kommentoinut asiaa niin, vaan olisin toiminut hienovaraisemmin. Mutta koska Simo on minulle läheinen, koomikko ja haastavissa tilanteissa keitetty alfa-uros, niin tiesin, että voin kommentoida asiaa niin. Vastaava moka olisi ollut kenelle tahansa todella ikävää, sillä onhan se hirveä fiilis mennä ihmisten eteen “vääränlaisena” ja epäonnistujana. Jos Simo ei olisi ottanut tilannetta haltuun lavalle noustessaan, niin pelko ja häpeä olisi voinut olla päälimmäisenä tunteena, ja se olisi vaikuttanut todennäköisesti hänen keikkafiilikseen negatiivisesti ja kalvannut mieltä myös keikan jälkeen. Simo siis sai naurut ensi hetkestä lähtien, ja hän veti hienon keikan! Kun epäonnistumisen tai häpeän tekee näkyväksi, häpeän voima vähenee. Emme näin alistu häpeälle. Ihminen on laumaeläin ja kaipaa luontaisesti muiden hyväksyntää. Mietimme usein, että mitähän toiset meistä ajattelevat? Nauretaankohan meille?

Työmme puolesta Stand up -koomikkoina Simo ja minä TOIVOTAAN, että meille nauretaan lavalla ollessamme ja emme pelkää meihin kohdistuneita nauruja arjessakaan.”

Terkuin,

Moka-Simo ja Häpeä-Helena

Miksi lapsen pelolle nauretaan? – Näin häpeä siirtyy sukupolvelta toiselle

Itkin ja huusin. Painoin pääni äitini turvalliseen syliin. Raivostunut kymmenmetrinen gorilla ryskytti raskain nyrkein vaunua, jonka kyydissä olimme helisemässä. Lapsuuteni odotetuin päivä oli muuttunut hetkessä painajaiseksi.

Olimme vanhempieni kanssa lomailemassa Floridassa. Reissun kohokohta oli vierailu Universal Studiosin teemapuistossa, joka oli 11-vuotiaalle leffafriikille unelmien täyttymys.

Olin nähnyt King Kong -elokuvan (siis sen vuoden 1976 version) aiemmin. Sitä ja muita lapsilta kiellettyjä elokuvia tankattiin salaa aina vanhempien ollessa kauppareissulla.

Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) teemahuvipuiston ajelulla riehunut muovinen apina tunkeutui alitajuntaani. Voimakas turvattomuuden tunne purkautui lohduttomana parkumisena. Tilanne tuntui sietämättömältä suhteessa sen hetkiseen kykyyni selviytyä.

Pelko otti ohjat.

Ajelun päätyttyä, palasimme takaisin ulos auringonpaisteeseen. Aistin jännitteen, isäni oli vaiti. Pian hän avasi sanaisen arkkunsa ja silminnähden ärtyneenä totesi, ettei tiennyt minun olevan noin herkkä ja lapsellinen. Pelästyä nyt jotain muovista gorillaa. Hän ilmoitti päättäväisenä, ettei halua lähteä kanssani muihin laitteisiin tai ajeluihin, koska sai nytkin hävetä silmät päästään.

Hetkessä pelkoni hellitti, ja muuttui häpeäksi.

Pelkääminen ei ole naurun aihe

Isäni leppyi myöhemmin ja myös loma päättyi aikanaan. Tarinat jäivät silti elämään ja niitä kerrottiin hanakasti. Varsinkin sitä yhtä, jossa “meidän Harri-Pekka alkoi itkemään pelästyessään King Kongia.”

Se oli mitä ilmeisimmin hauska tarina, joka jaettiin likimain kaikkien sukulaisten, ystävien ja vieraiden kanssa seuraavien vuosikymmenten aikana. Kun toin uuden tyttöystäväehdokkaan näytille, vanhempani muistivat mainita tapahtuneesta.

Joka kerta tunsin samaa, jo tutuksi tullutta, häpeää. En vastustellut, vaan lannistuin osaani ruokapöytäkeskusteluiden vastentahtoisena pellenä. En pitänyt tarinaa hauskana vaan ahdistavana. En ymmärtänyt, miksi lapsena kokemani pelko oli jotain, mitä minun tulisi hävetä tai mille muilla olisi lupa nauraa.

Omia pelkoja ja häpeää ei tule siirtää lapsille

Vanhemmaksi tulemisen myötä olen oppinut näkemään sävyjä myös oman isäni käytöksessä. Vanhemmuus on polku, jonka varrelta löytyy päivittäin pieniä kiviä ja havunneulasia. Moisessa maastossa käytännöllisin jalkine on armollisuus. Sillä tulisi potkia yhtälailla itseään kuin myös muita.

Tätä kirjoittaessani esikoiseni on saman ikäinen mitä itse olin Floridan lomareissulla. Tunnistan hänessä itseni, sekä itsessäni oman isäni.

En halua kuitenkaan siirtää omia pelkojani, enkä etenkään niistä kumpuavaa häpeää lapsiini. Se on mahdollista vain, mikäli suostun kohtaamaan ja käymään läpi omat lapsuuteni kokemukset sellaisina, millaisina ne omaan muistiini ovat piirtyneet. Ja samalla hyväksymään, että joku toinen muistaa ne toisin.

Logoterapian keksijä, psykiatri Viktor Frankl muistutti, että ”ihmisen olemukseen ei kuulu ainoastaan vapaus tulla syylliseksi, vaan myös vastuu kasvamisesta oman syyllisyytensä yläpuolelle.”

Kyse ei ole kertaluontoisesta projektista, vaan koko loppuelämän kestävästä prosessista.

Siitä, että tuo pelon ja häpeän kerta toisensa jälkeen valoon, vaikka ne molemmat haluaisivat lymyillä pimeässä.

Harri-Pekka Pietikäisen Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirja tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Näistä merkeistä tiedät, että ahdistus on mennyt överiksi

Viime vuosina ahdistus on lisääntynyt Suomessa valtavasti. Vielä joitain vuosia sitten, kun olin tekemässä USA:n markkinoille ahdistuskortteja (Less Anxiety Cards), Suomessa puhuttiin lähinnä ahdistuneisuushäiriöstä. ”Ahdistus” oli jokseenkin verrannollinen – tai vähintään vahvasti kallellaan – ahdistuneisuushäiriöön. Silloin arvioni oli, että suomen kielen ”ahdistus” oli paljon voimakkaampi kokemus kuin englannin kielen ”anxiety”. Noiden kahden erikielisen sanan välillä on varmasti vieläkin eroja, mutta viime vuosina ne ovat alkaneet muistuttaa enemmän toisiaan.

Sanat ovat tulleet lähemmäksi toisiaan ehkä siksi, että nykyään jokaista suomalaista tuntuu vähän ”ahistavan” – kuten jo muutama vuosi sitten jenkkejä. Ahdistus on tullut puhekieleemme, arkeemme ja kokemukseemme. Se ei pääosin ole enää ahdistuneisuushäiriön kaltainen diagnoosi vaan kuvaus jäsentymättömistä tunteista, ajatuksista ja kokemuksista, jotka saavat olon tuntumaan ahtaalta, paineiselta ja kurjalta. Tällainen ahdistus on jotain, minkä luultavasti jokainen ihminen kohtaa.

Kun seuraavat oireet alkavat olla jokapäiväisiä, kyse ei enää ole ”arkisesta ahdistuksesta”:

Hermostuneisuuden, paineen ja kireyden tunne sekä mielessä että kehossa
Hallitsematon huoliajattelu
Olet huolissasi miltei kaikesta
Et osaa tai pysty rentoutumaan ja/tai nukkumaan
On vaikea pysähtyä tai pysäyttää ajattelua tai huomion hallitsematonta harhailua
Ärsyynnyt ja harmistut helposti, ja sinun on vaikea sietää pieniäkin vastoinkäymisiä/erimielisyyttä
Pelkäät, että jotain pahaa tapahtuu
Et pysty kokemaan ilon tai keveyden tunteita
Voimakkaat fyysiset oireet (esim. sydämentykytys, hikoilu, päänsärky, tärinä)

Jos sen sijaan koet silloin tällöin jotain edellä mainituista mutta se menee välillä ohi, koet luultavasti ”arkista ahdistusta”.

Ahdistus kuvataan usein tunteiden vyyhdiksi. Eli ahdistuksen alla, sisällä tai takana on usein useita haastavia tunteita, jotka ovat muuttuneet ajan kanssa epämääräiseksi ahdistuksen kokemukseksi. On vaikea enää eritellä, mistä kaikesta ahdistus koostuu. Usein ahdistusta lisää myös se, että ajatukset käyvät myös ahtaaksi. Pakkautuneet tunteet, ajatukset ja kehollinen kokemus muodostavat yhdessä toisiaan ruokkivan kokonaisuuden. Ja sitten meitä ”ahistaa”.

Arkista ja monelle tuttua ahdistuksen kokemusta voi oppia lievittämään jäsentelemällä omaa kokemusta ja ymmärtämällä, mitä itsessä tapahtuu. Kun oppii tutkailemaan omia ajatuksia ja tunteita ikään kuin ulkopuolisena, on helpompi ymmärtää, että oma olotila ei ole kuvausta todellisuudesta. Jo se helpottaa oloa, kun saa oman kokemusmaailman mittakaavaan.

Jos koet arkista ahdistusta tai epämääräistä pahaa mieltä, ja haluat löytää siihen itsehoidollisia välineitä, tutustu Kun tuntuu pahalta -kortteihin.

Kortit sopivat Sinulle, joka…

…haluat kartuttaa tunnetaitoja, itsetuntemustaitoja ja stressinhallintataitoja.
…haluat itseymmärryksen lisäksi harjoittaa uusia mielen taitoja mindfulnessin avulla.
…tunnet olosi hankalaksi, ahdistuneeksi tai muutoin raskaaksi, mutta sinun on vaikea saada kiinni siitä, mistä pahassa olossa on pohjimmiltaan kyse.

Löydät kortit ja niiden käyttäjäkokemuksia TÄÄLTÄ.

Millainen työ sopii erityisherkälle? – Huomioi nämä 5 olennaista asiaa

Kirjoittajat Laura-Maria Hyttinen ja Anna Lepistö ovat oululaisia kasvatustietelijöitä, tietokirjailijoita ja ystävyksiä. He ovat elämyshakuisia erityisherkkiä ja introverttejä, ja tasapainottelevat näiden ominaisuuksien kanssa jatkuvasti arjessaan. Laura on opiskellut kasvatuspsykologian ohella myös työ- ja organisaatiopsykologiaa. Anna puolestaan toimii hyvinvointialan yrittäjänä. Yhdessä he ovat kirjoittaneet kirjan Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla (Kirjapaja, 2023). Lisää pohdintoja työelämästä ja perhearjesta erityisherkkänä äitinä voit lukea Laura-Marian ja Annan blogista Lelutornin tähystäjät.

Laura-Maria Hyttinen ja Anna Lepistö. Kuva: Studio P.S.V., Reijo Koirikivi

Moni pohtii, miten työelämässä pärjää herkkänä ihmisenä tai miten omaa uraa osaa suunnata itselle sopivaan suuntaan. Erilaiset kuormitustekijät ja uupuminen ovat monelle herkälle työntekijälle tuttuja, sillä herkkä hermosto reagoi nopeammin ja voimakkaammin tekijöihin, joihin muut eivät välttämättä kiinnitä suurtakaan huomiota. Onneksi työelämässä voi myös pärjätä hyvin, kunhan kiinnittää huomiota pariin olennaiseen asiaan.

1. Löydä omat vahvuutesi ja pyri hyödyntämään niitä enemmän

Työn tiimellyksessä kannattaa pysähtyä ajoittain miettimään, mitkä ovat itselle sellaisia asioita, joissa tuntee työniloa ja onnistumisia. Herkkyys on monessa työtehtävässä todella hyvä ominaisuus, kun sen saa valjastettua oikein. Usein haasteita syntyy siitä, etteivät työympäristön vaatimukset ja herkkä hermosto kohtaa optimaalisella tavalla, vaikka taitoa työhön olisikin.

Monia asioita työympäristössä ei voi muuttaa, mutta usein on mahdollista löytää joitain seikkoja, joiden kautta voi pienin askelin kulkea kohti itselle sopivampaa suuntaa. Sen sijaan, että keskittyisi etsimään epäkohtia, voi tarkastella avoimin mielin niitä tilanteita, missä onnistun ja olen hyvä. Jos mitään muuta ei voi muuttaa, omaa näkökulmaa voi.

Vahvuuksien korostaminen ei tarkoita haasteiden piilottamista ja ylioptimistista asennetta, vaan haastekohtien rehellistä tunnistamista ja oman optimaalisen tilan etsimistä. Kun haasteet ovat tiedossa, myös kuormitustekijöitä on helpompi ennaltaehkäistä.

Jos mitään muuta ei voi muuttaa, omaa näkökulmaa voi.

2. Käytä kaikki mahdollisuudet säädellä omaa työtä

Herkän hermoston omaavan työntekijän on hyvä pysähtyä säännöllisesti pohtimaan, miten työ vastaa omia kehon luontaisia rytmejä. Aina vika ei ole työtehtävissä tai työpaikassa itsessään, vaan siinä, että asioita yritetään väkisin tehdä väärään aikaan tai väärällä tavalla.

Miten rakentaisin työpäivän, jos saisin päättää ihan vapaasti? Olisiko ideaalista työpäivästä mahdollista ottaa idean murusia todelliseen työhön? Voinko rytmittää työtä niin, että saisin kriittisiin hetkiin pieniä hengähdyshetkiä? Voinko ajoittaa vaikeimpia tehtäviä siihen hetkeen, kun vireystilani on parhain? Miten voisin käyttää tauot itselleni parhaimmalla tavalla? Voinko säädellä omaa vireystilaani ruoka- ja kahvitauoilla?

Melko monelle herkälle työntekijälle sopii osa-aikatyö tai työ, joka on muuten räätälöity paremmin omaan rytmiin. Osa-aikainen tehokas työntekijä on aina parempi kuin kokopäiväinen uupuja.

Elämyshakuisuus on myös tekijä, joka saattaa vaikuttaa voimakkaasti työskentelyn tehokkuuteen. Elämyshakuinen herkkä ei välttämättä jaksa pitkään samoja rutiineja, vaan kaipaa jatkuvasti vaihtelua, uuden oppimista ja kehittymistä. Tämä voi tarkoittaa mitä tahansa työn jaksottamisesta alan vaihtamiseen. Kannattaa kuulostella, ovatko kärsimättömyys tai sinnikkyyden puute ehkä sittenkin elämyshakuisuuden ilmentymiä.

Osa-aikainen tehokas työntekijä on aina parempi kuin kokopäiväinen uupuja.

3. Muista, että työelämä on vain yksi arjen osa-alue

Vaikka työ haukkaa usein ison osan arkea, sen rinnalla on aina muitakin elämän osa-alueita. Jos esimerkiksi oma työ kuormittaa, mutta siihen on vaikeaa tehdä muutoksia, painopiste kannattaa siirtää työn ulkopuoliseen elämään. Miten voisin toimia vapaa-ajallani niin, että pääsisin silloin elpymään ja saisin energiaa?

Sosiaalista työtä tekevät voivat tehdä tietoisen valinnan vetäytyä omiin oloihinsa työn vastapainoksi. Toisaalta yksin etätyötä tekevät voivat tarkoituksellisesti pyrkiä järjestämään menoa ja elämää vapaa-aikaan tasapainon säilymiseksi. Olisi hyvä, jos arjen eri osa-alueet olisivat sopusoinnussa keskenään niin, ettei yhden palan huojuminen vielä romahduta koko tornia.

4. Ammenna voimaa työn merkityksellisyydestä

Useat herkät kokevat tärkeäksi, että työ tarjoaa sisältöä ja merkitystä. Työ voi olla kutsumusammatin tapaista työtä, jota tehdään intohimolla ja jolloin työn sisällöt itsessään tuovat merkityksen. Toisaalta työ voi olla muun elämän mahdollistaja. Merkityksen tunteen voi tuoda se, kun näkee oman tärkeän roolin työyhteisössä tai yhtenä osana prosessia. Hyvä työilmapiiri ja yhteishenki voivat olla arvoja, jotka tekevät työstä tärkeän ja auttavat jaksamaan.

5. Huomaa herkän luontaiset kyvyt, joita tarvitaan myös tulevaisuudessa

Herkkyys voi näkyä vahvasti arjessa, mutta on se kuitenkin vain yksi piirre monien joukossa. Herkkyyden lisäksi meillä on tuhansia muita ominaisuuksia ja piirteitä, jotka yhdessä tekevät meistä ainutlaatuisia yksilöitä. Ei siis ole yhtä tiettyä alaa, ammattia tai työn tekemisen tapaa, joka sopisi kaikille herkille. On tunnistettava omat tavat toimia, omat haastekohdat ja omat vahvuudet.

Polku ei ole helppo, ja omaan itseensä tutustuminen vaatii harjoittelua. Epäonnistumisia ei ole, vaan erilaisia reittejä, jotka johtavat erilaiseen lopputulokseen. Aina voi vaihtaa suuntaa ja aiemmista kokemuksista voi oppia. Jos tämä juttu ei sovi, joku muu sopii.

Herkillä on monia tärkeitä taitoja, joita etenkin tulevaisuuden työelämässä tullaan tarvitsemaan. Spesifien taitojen lisäksi ja ohella korostuvat entistä enemmän yleiset työelämän osaamistaidot. Alat ja ammatit saattavat vaihtua, eikä niihin välttämättä olla enää niin vahvasti sidoksissa. Herkkien luontainen kyky tarkastella ja oppia asioita syvästi, lukea vuorovaikutustilanteita ja toimia niissä rakentavasti sekä katsoa asioita laajemmasta kehyksestä ovat asioita, joita tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

Epäonnistumisia ei ole – on erilaisia reittejä, jotka johtavat erilaiseen lopputulokseen.

Näitä ja monia muita työelämään liittyviä kysymyksiä käsitellään kirjassa Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla. Miten olla herkkänä itsenään työpaikalla, harrastuksissa, opinnoissa – ylipäänsä muiden parissa? Voiko arjen kuormitustekijöitä torjua ennalta ja mikä tukee jaksamista?

Vaihdevuodet on väärinymmärretty vaihe naisen elämässä – Silloin on aikasi kukoistaa

Naisen elämässä mikään ei ole niin väärinymmärretty ajanjakso kuin vaihdevuodet. Lähes kaikki asiat, joita kuulemme menopaussista ovat enemmän tai vähemmän negatiivisia ja herättävät lähinnä pelkoa ja ahdistusta. Nelikymppiset naiset, joilla esimenopaussin oireet alkavat ilmoitella itsestään, kauhistuvat tai yrittävät sivuuttaa ne, kuten minä tein. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan.

Toinen kevät

Menopaussin tarkoitus on olla runsauden ja kukoistuksen aikaa naisen elämässä. Kiinassa ja taolaisessa perinteessä menopaussia kutsutaan naisen toiseksi kevääksi. Silloin naisella on käytössään kaikkien aikaisempien elämänvaiheidensa tuoma kokemus, ominaisuudet ja voimavarat. Hänellä on nuoren tytön uteliaisuus ja viattomuus, kypsän naisen villi seksuaalisuus sekä aikuisen naisen rohkea viisaus. Hän pystyy mihin tahansa, sillä hän ottaa haltuun koko voimansa. Myös Japanissa vaihdevuosia pidetään naisen uutena kukoistuskautena, ja siksi naiset suhtautuvat siihen innostuneina.

Menopaussi ja postmenopaussi ovat aikaa, jolloin nainen voi keskittyä itseensä ja fyysiseen, tunteidensa ja mielensä hyvinvointiin, omiin projekteihinsa, ihmissuhteittensa laatuun sekä asioihin, joita he haluavat saavuttaa tässä elämänvaiheessaan.

Kehon muutokset

Vaihdevuosien aikana kehomme alkaa selvästi muuttua toisenlaiseksi, me olemme kypsiä hedelmiä. Vaikka keho muuttuu ja sen hormonitasot vaihtelevat, kyseessä on luonnollinen prosessi, jonka läpi kehosi on luotu navigoimaan. Muutoksilla ja sinulla on yhteinen tavoite: pitää kehosi elinvoimaisena ja toimivana.

Ala kuuntelemaan herkällä korvalla kehoasi jo hyvissä ajoin. Jokainen voi tunnustella, minkälainen hoito sopii parhaiten itselle. Jotkut käyttävät hormonikorvaushoitoa, toiset luontaislääkkeitä tai näiden yhdistelmiä, jotkut taas eivät tarvitse mitään apuja. Näitä asioita ei kannata arvottaa vaan kunnioittaa jokaisen naisen omaa kokemusta ja päätöstä.

Naisen voimavuodet

Meidän täytyy tehdä tietoisia muutoksia elämäntapoihimme ja uskomuksiimme, kun haluamme laskeutua menopaussiin vähäisillä oireilla. Menopaussi on suuri mullistus, mutta ehkä sen mullistus on jotain aivan muuta kuin kuvittelemme. Miltä tuntuisi ajatus, että villeimmät ja voimakkaimmat vuotesi ovat vasta edessäpäin, kun täytät 50? Näin minä olen kokenut: vaihdevuodet ovat naisen voimavuodet.

Keski-ikäisen naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

”Mikä sinun kanssasi on mennyt pieleen”, isoäitini kysyi – Se, joka tarttuu perheen ongelmiin, tuntee olevansa perheen musta lammas

Isoäitini on kysynyt minulta (useammin kuin kerran), mikä minun kanssani on mennyt pieleen, kun pienenä olin niin herttainen ja mukava.

Kysymys kertoo, että aikuisenakin naisen pitäisi olla kuin se herttainen pikkutyttö, josta ei ole harmia.

Ei ole ok puhua vaikeista asioista. Ei ole ok pitää puoliaan. Ei ole ok ilmaista omaa tahtoaan.

Tunnen olevani perheen musta lammas. Olen se, joka nostaa ongelmat esiin eikä halua puhua mukavia silloin, kun pinnan alla muhii jännitteitä.

Kun tytär ei enää halua elää perheen tai suvun odotusten mukaan, on mahdollista, että muut perheenjäsenet liittoutuvat häntä vastaan. Se, joka nostaa perhedynamiikan ongelmat esiin, saattaa saada kaikesta syyn niskoilleen, aivan kuin ikävät tunteet olisivat hänen vastuullaan.

Aina kun epätasapainoisten suhteiden haasteita tehdään näkyväksi, joku älähtää. (Yleensä se, joka on hyötynyt epätasapainosta.)

Kun olen yrittänyt käsitellä suhteitamme perheenjäsenteni kanssa, olen kohdannut monta puolustusreaktiota: ”Ei näistä asioista ole kiva puhua, tulee vain paha mieli.” Olen kuullut olevani se, joka huonontaa ilmapiiriä. Minulle on lyöty luuri korvaan, kun en ole suostunut juttelemaan mukavia samalla, kun virtahepo mötköttää keskellä olohuonetta. Ongelmat on kielletty tai laitettu minun syykseni.

Jos muut eivät ole valmiita käsittelemään vaikeita asioita, tunnollinen tytär yrittää ehkä tehdä sitä toistenkin puolesta. Muiden vastustus tekee tunneprosessista hänelle entistäkin työläämmän, eikä hän silti voi hoitaa toisten kipua heidän puolestaan. Kukaan ei voi loputtomiin ottaa taakakseen muiden käsittelemättömiä tunteita ilman, että mitta tulee jossain vaiheessa täyteen.

Jos joku hermostuu, kun puhut vaikeista asioista, hän ei luultavasti itse halua käsitellä vaikeita asioita, tuntea vaikeita tunteita – tai katsoa peiliin. Se suotakoon hänelle – mutta muista, että sinulla on lupa valita toisin.

Jos kaikki perheenjäsenet mukautuvat perheen rajoittaviin uskomuksiin ja elävät niiden mukaan, mikään ei koskaan muutu. Epäterveet toimintamallit siirtyvät ainakin osittain tuleville polville. Se, että joku pahoittaa mielensä ongelman käsittelystä, on todennäköisesti merkki siitä, että ongelma on ylipäätään olemassa.

Vaikka joku haluaisi sanoa, että sinä teet väärin, kun puhut vaikeasta asiasta – voit silti itse uskoa siihen, että olet oikeassa.

Terveissä, tasapainoisissa ihmissuhteissa epäkohtien käsittelylle on tilaa. Äitihaavan värittämissä suhteissa tytär joutuu usein toimimaan peilinä äidilleen, ehkä myös isälleen tai sisaruksilleen. Mustan lampaan osa on vaikea ja epäkiitollinen, mutta se voi silti olla tarpeellinen.

Tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö. Katri jakaa kirjassa oman äitihaavatarinansa mutta myös muiden naisten kokemuksia. Kirja auttaa ymmärtämään äiti-tytärsuhteiden haasteita ja niiden vaikutuksia naisen elämään vielä aikuisenakin. Lue lisää ja tilaa omasi!

On ihan ok, ettei kaikki mennyt niin kuin suunnittelit – Takapakit ja keskeneräisyys kuuluvat elämään

Kesä on taas täällä. Tuumailin aamulenkillä, miten jotkin talvella ottamistani tavoitteista eivät ole edenneet ihan suunnitellusti. Näin on varmasti monella.

Se ei ole paidan alla oleva sikspäkki joka oli kireänä tänä kesäisenä aamuna, vaan talvella ostamani kauluspaita joka pingoittui napeistaan vatsan kohdalta. Luonnoksena ollut kirja, no, se on vieläkin luonnoksena. Espanjan kielen opiskelussa tuli paussi. Vieläkin turistitasolla… mutta mi amigo, se on ihan ok.

On ihan ok, ystäväni, ettei kaikki ole mennyt kuten suunnitteli. Että on tullut kuoppia ja mäkiä matkaan. Että on ottanut välillä askeleen eteen ja kaksi taakse.

On ihan ok, jos ei jaksakaan lähteä tänä kesänä niille festareille joille oli suunnitellut vaan haluaa ottaa enemmän aikaa itselle lomalla.

On ihan ok, jos rajojen asettamisen taito on vielä tänäkin kesänä vähän rajallista.

On ihan ok, ettei kaikki ole ihan ok. On ihan ok olla kesken, koska silloin meillä on vielä täällä tehtävää ja suuntia joihin kulkea, tuntemattomia sivuteitä ja kukkuloita joille kiivetä, joilta laskea, kohtia joissa pysähtyä, levätä, olla.

On ihan ok, vaikkei aina tuntuisikaan siltä. Välillä on ihan ok levätä ja olla vaan.