Sivu 48 – Hidasta elämää

5 asiaa, joiden avulla herkkä voi huolehtia jaksamisestaan työelämässä

Katja Kokko on ura- ja työhyvinvointivalmentaja, työnohjaaja (STOry), työkykykoordinaattori ja kirjoittaja. Hän työnohjaa ja valmentaa lempeän ratkaisukeskeisellä, voimavara- ja vahvuusperustaisella otteellaan sekä yksilöitä että ryhmiä. Katja on pohjakoulutukseltaan KTM, ja aikoo seuraavaksi opiskella NLP:tä.

Miten toimisin, jotta säilyttäisin työkykyni parhaana mahdollisena myös tulevassa työelämässä, pohtii moni herkistä. Itse asiassa melkein jokainen käy toisinaan tätä pohdintaa, ja hyvä sitä on käydäkin.

Pidä kiinni inhimillisestä

Mukana olo kiivaan hektiseltä näyttäytyvässä nykytyössä tuntuu meistä herkistä toisinaan mahdottomalta. Mutta ei se sitä ole; pysyttele vain inhimillisyyden puolella.

Inhimillistä ja kestävää työskentelyn ja toiminnan tapaa tarvitaan silloinkin (eli: nyt) kun tekoäly tekee osan työstämme. Tekeehän se hyvin sen työn, jossa toivottavasti pysyttäytyykin.

Inhimillisenä sinua, sinun kosketustasi sanoin ja teoin, tarvitaan aina. Suojaat siis itseäsi olemalla jatkossakin inhimillinen. Taitavasti inhimillinen.

Pysyttele kohtuumäärissä

Herkkänä kaipaat kenties työhösi kohtuullisuutta, armollisuutta, lempeyttä ja sopusointuja – niin itsekin kaipaan. Tykkään kuitenkin tavoitteellisesta ja johdonmukaisesta työskentelystä. Enkä näe näissä mitään ristiriitaa.

Tee jatkossakin hankintoja ja matkoja harkitusti. Silloin voit helpommin pitää työmäärän kohtuullisena. Kohtuullisuudesta kumpuaa paljon hyvää työtä, niitä huomattavasti parempia työpäiviä.

Pysyn virkeästi virittyneenä, en humpsahda ali- tai ylivirittyneisyyteen. Kohtuullisen tehokkaana olen pitkäkestoisen hyvävoimainen. Työhön ryhtyminen taas seuraavana aamuna tuntuu kivalta, kun ei ole väsyttänyt itseään väärissä vireissä.

Ota työrauha, huolla työvälineesi

Me herkät tahdomme työn rauhan, jonka synnyttää psykologinen turvallisuus. Yhdessä onnistuminen ja luottamus toisiin synnyttävät turvallisuutta, silloin myös aikaansaannosta syntyy. Innostavassa työssä ja ilmapiirissäkin, ja varsinkin siinä, me yllämme pitkälle ja saavutamme haluamamme.

Suojaamme silloin sitä ihan tärkeintä. Kaikkein kallisarvoisinta, autenttisinta, ikiomaa ja siksikin juuri niin somaa – juuri sitä meidän kannattaa huoltaa, ottamalla ja antamalla työllemme rauha. Huoltamalla itseä; jakamalla, puhumalla, joogaamalla, hengittämällä levon hetkissä – mitä ikinä ja vaikka kaikkea.

Tiedosta arvosi ja löydä yhteinen ilo

Pidän sinnikkäästi kiinni vapaudesta, rohkeudesta, totuudesta, aitoudesta ja luovuudesta. Näiden avulla olen itselleni arvokas, tapahtuipa elämän pyörteissä ja töiden toisinaan pyörittäessä, mitä hyvänsä. Arvokkuudella eteenpäin.

Naurua, iloa ja kepeyttä, niistäkin on suojaava työ ja työelämä tehty! Yhdessä nauraminen, kaikenlaisista asioista huvittavien puolten näkeminen, on usein ihan parasta yhteistyön rakennusainetta.

Hae tasapuolisuutta ja yhdenvertaisuutta

Onneksi on olemassa työpaikkoja ja yhteisöjä, joissa tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus toteutuu arkipäivässä. Se toteutuu kauniissa käytöstavoissa ja arvostuksessa, joka ei jää juhlapuheen tasolle. Se toteutuu huomaavaisuutena ja välittämisenä. Se toteutuu siis aivan tavallisessa, hyvässä kanssakäymisessä. Se ei vaadi kovaa puserrusta, vaan ilmentyy pienissä asioissa. Soittona takaisin, mukavana viestinä, luontevana kannustuksena. Meihin jokaiseen kohdistuvana tasapuolisuutena ja yhdenvertaisuutena. Läsnäolona, jossa ei tarvitse erikseen alleviivata että olet arvokas ja teet tärkeää työtä, se on jokaiselle aivan itsestään selvää.

Ihan ennen kaikkea, suojaudu siltä ettet ala mitään kuorta kasvattamaan. Pysyt vaan ihanasti sinuna itsenäsi, luottaen vahvasti siihen miten herkkyydestäsi, sen superturvasta, käsin teet itsellesi – ja meille toisille – oman itsesi näköisiä, hyviä töitä.

Muistat, että jokainen meistä kasvaa oman herkkyytensä mittaiseksi. Sinussa sitä mittaa kyllä on. Mittaat vähän tarkemmin.

Äitini on ollut kateellinen rohkeista valinnoistani – hänen mukaansa olen ”itsekäs ja kiittämätön tytär”

Terhin tarina: “Olen yrittänyt olla sellainen kuin äiti haluaa”

Olen joutunut tasapainoilemaan sen kanssa, etten olisi äidille liikaa, etten olisi liian näkyvä, että minulla ei olisi liikaa mielipiteitä. Olisin vain sitä, mitä äitini haluaa minun olevan. Olen yrittänyt olla kiltti tyttö, juuri sellainen kuin äiti haluaa.
Toisaalta olen seurannut unelmiani, valmistunut unelma-ammattiin, tullut siinä hyväksi, kouluttautunut lisää ja tehnyt rohkeitakin valintoja. Äiti on ollut siitä minulle kateellinen. Hän on entistä hanakammin yrittänyt tehdä minusta näkymättömän ja pienen syyllistämällä, nöyryyttämällä, alistamalla ja mitätöimällä.
Äitini manipuloi ja sumuttaa ihmisiä taitavasti. Hän on halunnut olla huomion keskipiste. Toisaalta hän on vuodattanut minulle, kuinka paljon hän on lastensa vuoksi uhrannut ja kuinka kamalaa hänen elämänsä on ollut.
Äitini on aina jotenkin vihannut naisia. Jo lapsena muistan, kuinka hän haukkui sukumme naiset ja puhui heistä pahaa selän takana. Sitä oli kamalaa kuulla. Se pelotti minua ja sai minut yrittämään entistä enemmän, että pääsisin äitini suosioon. Mikään ei riittänyt. Lopulta en jaksanut enää yrittää.
Äitini on sanonut, että olen itsekäs ja kiittämätön tytär. Hän on osannut kääntää asiat minun syykseni, osaa vieläkin. Syyllisyys, turvattomuus ja häpeä ovat juurtuneet syvälle minuun. Pelkään sosiaalisia tilanteita.
Tuntuu, että näen äitini läpi täysin. Silti en osaa laittaa hänen eteensä peiliä ja sanoa suoraan, mitä ajattelen. Pelko on voimakas, se tuntuu välillä täysin lamauttavalta. Hän kyllä puhuu minusta vaikka mitä ja mustamaalaa niin paljon kuin kerkiää. Minä katselen sivusta ja olen hiljaa. Se turhauttaa.
– Terhi, 38

Äitihaava on moniulotteinen ilmiö, joka kuvaa äiti-tytärsuhteiden kipukohtia – ne ovat monille tuttuja. Vertaistukea ja voimauttavia ajatuksia löydät Katri Syvärisen kirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Eija vaihtoi 43-vuotiaana ammattia hammaslääkäristä iskelmälaulajaksi – Et ole liian vanha eikä ole liian myöhäistä

Et ole liian vanha, eikä ole liian myöhäistä – paitsi jos itse uskot niin. Valmentaja, kirjailija ja intohimoyrittäjäksi itseään kuvaileva Eija Hinkkala on aina ajatellut näin, ja siitä on seurannut pelkkää hyvää. 43-vuotiaana hän oli hammaslääketieteen tohtori, joka teki täyskäännöksen ja lähti tavoittelemaan iskelmälaulajan uraa. Hän elätti itsensä parin vuoden ajan laulajana, kunnes perusti Suomen ensimmäisen artisti- ja lauluntekijäkoulutusohjelman. Nykyään hän toimii valmentajana ja sanoittajana. Sanoituksia hän on tehnyt muun muassa Katri Helenalle, Suvi Teräsniskalle, Jari Sillanpäälle, Yölle, Neljänsuoralle ja Yölinnulle.

Hinkkala uskoo, että yksi suurimpia ihmisen elämään vaikuttavia asioita on asenne. Se määrittää, mitä ajattelemme itsestämme, mihin pystymme, mitä uskallamme ja miltä elämä ylipäätään tuntuu. Asenteesta, sen merkityksestä ja muokkaamisesta kertoo hänen uutuuskirjansa Muuta asenteesi, muuta elämäsi (Bazar, 2023).

Pysähdy miettimään näitä

“On hyvä pysähtyä miettimään, miten usein esimerkiksi stressaannut, huolestut, suutut, loukkaannut tai koet olosi ilottomaksi, alakuloiseksi ja jopa surkeaksi. Voit myös pohtia, koetko elämän olevan enimmäkseen puolellasi vai sinua vastaan. Olen valmentajana kohdannut ihmisiä, jotka kokevat lähes kaikkien asioiden ja ihmisten olevan heitä vastaan, jopa laitteiden ja tekniikan.” Hinkkala kirjoittaa kirjassaan.

Omaa asennetta voi havainnoida myös ensireaktioidensa kautta:

“Koko ajan tulee tilanteita, joissa minua pyydetään vaikkapa työtehtäviin, ja ensimmäisenä meinaa tulla ajatus, että enhän minä ole oikea henkilö tähän tai en osaa tai apua!!! Mutta olen oppinut, että nopeasti sanon silmät kirkkaana, että kyllä. Sitten alan vain tehdä.” Hinkkala kuvailee.

Kun ensimmäinen este on ylitetty ja pääsee tekemisen makuun, syntyy onnistumisen kokemuksia, jotka auttavat eteenpäin. Tekemällä ja suhtautumalla lempeästi itseensä voi päästä myös eroon osaamattomuuden ja keskeneräisyyden häpeästä.

“Olen joskus yrittänyt esittää osaavampaa ja tietävämpää kuin olenkaan. Kun aloin valmentaa, kuvittelin, että minun pitää tietää kaikki ja olla valmis vastaamaan jokaiseen kysymykseen. Jos en tiennyt vastausta, punastelin ja sönkötin jotain ja keksin selityksiä. Osaamattomuus ja tietämättömyys nolostuttivat, kunnes ymmärsin, ettei valmentajan tehtävä ole olla kaikkitietävä vaan auttaa toista ihmistä auttamaan itse itseään.”

“Aiemmin myös vertailin tekemisiäni muiden tekemisiin. Ajattelin, että en pysty tekemään tätä niin kuin tuo toinen. Nykyään pysähdyn puhuttelemaan itseäni lempeästi: ´Eija, sä teet tän omalla tavallasi, sun ei tarvitse tehdä tätä niin kuin joku muu.’ Nykyään uskallan jo olla oma itseni joka tilanteessa. Helpottaa valtavasti, kun ei tarvitse esittää itsestään kiillotettua kuvaa ja näytellä siloteltua ihanneosaajaa.”

Älä usko ajatuksiasi

Jopa 80-90 prosenttia ihmisistä estää itse itseään tekemästä asioita, joita he oikeastaan haluaisivat tehdä, Hinkkala arvioi. Taustalla piilevät usein häpeä ja pelko. Niitä saattaa olla hankala tunnistaa, mutta ne voivat pukeutua ajatuksiksi, kuten: Mitähän muut ajattelevat, jos teen näin tai lähden yrittämään tällaista? Tietenkään en voi onnistua. Entä jos onnistun mutta huomaan, että en haluakaan tätä?

Ajatuksiaan ei kuitenkaan kannata uskoa. Ne ovat vain ajatuksia ja tuntuvat todelta, mutta eivät ole totta.

“Se on silloin pysähtymisen paikka, jotta voi kysyä itseltään, että mistä tässä onkaan kyse. Ovatko ajatukseni totta? Esimerkiksi tulevaisuuteen liittyvät pelot ja murehtimiset eivät ole totta, koska emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Pitää siis tiedostaa, että omat ajatukset ovat joskus huijareita. On lähdettävä siitä, että uskaltaa ja alkaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan.”

Jos omaa asennettaan haluaa muuttaa myönteisemmäksi, Hinkkala kannustaa aloittamaan hyvin pienestä: “Mitä suurempaa asennemuutosta haluat ja tavoittelet, sen pienemmin askelin on hyvä aloittaa.”

Asenteen muuttamista voi harjoitella arkisissa asioissa ja kohtaamisissa. Kun vaikkapa parisuhteessa, ystävyydessä tai työtilanteessa joku sanoo jotain, josta loukkaannut, on hyvä hetki kysyä itseltään: Miten voisin tulkita tämän sanomisen toisin? Rauahallisen mietinnän tuloksena löytyy yleensä monta tulkintavaihtoehtoa. Kun niitä on listannut muutamia, kannattaa kysyä itseltään, että mihin kipeään kohtaan tämä minussa osuikaan, kun tulkitsin sanomisen näin.

Miksi omaa asennetta kannattaa tarkistaa?

Asenne vaikuttaa elämässämme ihan kaikkeen, Hinkkala toteaa. “Kun oma asenne muuttuu, moni huomaa ihmissuhteidensa paranevan. Voimme muuttaa vain itseämme – emme muita – mutta silti usein käy niin, että oman asenteen muuttuessa muutos heijastuu muihinkin ihmisiin.”

Lisäksi se, mihin kiinnitämme huomiota, vahvistuu:

“Kun tietoisesti alkaa korvata kielteisen sävyisiä ajatuksia ja uskomuksia myönteisillä, alkaa omaan elämään tulla lisää myönteisiä asioita. Elämässä tapahtuu paljon sellaista, mihin emme voi vaikuttaa, ja vastoinkäymisiä ja ikäviä asioita tulee kaikille eteen. Mutta kun olemme valmistautuneita näkemään elämässä hyvää, meidän on helpompi kohdata myös kolhuja ja toipua niistä. Pettymykset ja vastoinkäymiset eivät satuta niin paljon. Elämästä tulee yksinkertaisesti helpompaa”, Hinkkala toteaa.

Muuta asenteesi, muuta elämäsi -kirjassa asenteen voima kiteytyy näin:

“Elämä on, ja sinä päätät, koetko sen huonona vai hyvänä. Oletko sen puolella vai sitä vastaan ja onko se sinun puolellasi vai sinua vastaan. Sinä päätät myös, koetko elämäsi merkityksellisenä ja elämisen arvoisena. Jos koet, se on ja siitä tulee sellaista, mutta jos et koe, siitä tulee sellaistakin.”

Muuta asenteesi, muuta elämäsi on innostava ja uusia näkökulmia avaava keskustelukumppani sinulle, joka haluat…

🍋 rakentaa itsellesi omalta ja hyvältä tuntuvaa elämää

🍋 oppia tuntemaan itseäsi paremmin ja voimaan paremmin

🍋 kohdata rohkeampana ja vahvempana elämäsi haasteita ja muutoksia

🍋 vapautua sellaisista ajattelutavoista, uskomuksista ja tottumuksista, jotka estävät sinua tekemästä sinulle tärkeitä asioita

🍋 vahvistaa itsessäsi myönteistä ja avointa kasvun asennetta.

Eija Hinkkalan puhuttelevan asennekirjan löydät <<<<TÄÄLTÄ>>>>.

Työuupumus kalvaa tyhjänä olona sisältäpäin – Ihmisen arvoa ei voi mitata hänen suorituksillaan

Kokemusasiantuntija, kirjoittaja ja puhuja Nita Mesiäinen auttaa muita oman tarinansa kautta pääsemään eroon rajoittavista uskomuksista, löytämään luottamuksen ja yhteyden itseensä ja sitä kautta lähtemään kohti unelmiensa elämää. Vuonna 2014 hän elämän päättämisen sijaan päätti alkaa elämään.

Uupumus on irtaantumista itsestä. Se on tila, joka tuntuu kuin olisi tullut tyhjäksi sisältä. Olet kuin varjo entisestä itsestäsi. Et näe, et kuule, etkä tunne enää mitään. Työ, joka ennen saattoi tuoda sinulle merkitystä, on muuttunut tylsäksi ja merkityksettömäksi.

Työ, joka ennen tuntui haastavalta, on muuttunut rutiiniksi. Et tunne olevasi tarpeellinen, eikä työsi tunnu vaikuttavan mitenkään maailmaan. Tuntuu kuin olisit menettänyt persoonasi. Sinua ei huomioida, olet vain yksi robotti, joka suorittaa tehtäviä ilman mitään inhimillisyyttä.

Suoritus- ja tuloskeskeisyys ovat osa nyky-yhteiskuntaa. Menestyminen on avain onneen, ja menestyminen tarkoittaa usein suorittamista. Mutta mitä on menestyminen? Onko menestyminen vain uran huipulla olemista vai onko se jotain muuta? Menestys on subjektiivinen käsite, joka voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Se ei ole titteli, palkka tai tutkintotodistus. Mielestäni menestys on sitä, kun tekee asioita, joita rakastaa ja jotka ovat itselle tärkeitä. Menestys on sitä, kun elää omannäköistä ja merkityksellistä elämää. Menestys on sitä, kun saa olla oma itsensä ja elää elämäänsä omilla ehdoillaan.

Monet ihmiset tekevät töitä itsensä kustannuksella. Olemme unohtaneet sen, että ihminen itsessään on arvokas, eikä hänen suorituksensa. Olemme unohtaneet yhteyden itseemme, ja vasta kun olemme menettäneet sen, tiedämme sen merkityksen. Suoritus- ja tuloskeskeinen kulttuuri ylläpitää työuupumusta. Meidät on opetettu ajattelemaan, että menestyminen vaatii kovaa työtä ja suorittamista. Tämä asenne näkyy erityisesti työelämässä, jossa korostetaan tuloksia ja tehokkuutta. Tämä johtaa siihen, että monet tekevät töitä itsensä kustannuksella uupumukseen asti.

Väitän, että menestyminen ei ole avain onneen. Itse asiassa menestyminen saattaa jopa olla este onnelle ja merkityksellisyydelle. Tämä tulee esille varsinkin silloin, kun menestyminen määritellään ulkoisilla mittareilla, kuten rahalla tai maineella. Kun tavoitellaan ulkoista menestystä, voi käydä niin, että menestys onnistuu, mutta onnellisuus ja merkityksellisyys jäävät saavuttamatta.

On tärkeää muistaa, että ihminen on arvokkaampi kuin hänen suorituksensa. Ihmisen arvo ei perustu hänen tuloksiinsa tai saavutuksiinsa. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään, riippumatta siitä, mitä olemme tehneet tai mitä olemme saavuttaneet. Mutta mitä tapahtuu, kun suorittamisesta tulee elämän tarkoitus? Kun emme enää tunnista itseämme, emmekä kykene elämään elämäämme omilla ehdoillamme? Kun emme enää kykene tuntemaan mitään iloa tai merkityksellisyyttä elämässämme? Työuupumus on syvä ja monimutkainen tila, joka voi vaikuttaa henkilön fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Jos kärsit työuupumuksesta, haluan sinun tietävän, että et ole yksin. Uupuminen ei ole heikkoutta tai epäonnistumista. Uupumus voi vaikuttaa keneen tahansa, missä tahansa elämänvaiheessa. Se on osoitus siitä, että olet yrittänyt liikaa ja unohtanut itsesi matkan varrella. Muista, että sinä olet tärkeä. Vain sinä voit löytää merkityksellisyyden ja onnellisuuden omassa elämässäsi.

5 asiaa, joita epäasiallista kohtelua työpaikalla kokeneen ei pitäisi joutua kuulemaan

Löysin vanhoja muistiinpanojani aiemmalta työpaikaltani. Yksi kirjoituksistani käsitteli keskustelua, jonka kävin esihenkilöni kanssa, kun toivoin, että minuun kohdistuneeseen epäasialliseen käytökseen puututtaisiin ja työskentelyä ohjattaisiin rakentavampaan suuntaan.

Kun luin näin jälkikäteen muistiinpanojani keskustelusta, minua huvitti, miten yhdessä keskustelussa pomo voi onnistua päästämään suustaan niin monta sammakkoa, että niistä saisi koottua Älä sano näin -listan esihenkilöille. No ei muuta kuin tuumasta toimeen – lista oli aivan pakko tehdä.

Tässä tulee lista asioita, joita en suosittele sanomaan epäasiallista käytöstä kohdanneelle. Perustelen myös miksi:

1. ”Loukkaannutkohan vähän liian pienistä asioista?”

Jokaisella työyhteisössä on oikeus vetää rajat, millaista käytöstä hän on valmis kohtaamaan ja sietämään. Se, miten paljon jaksamme erilaista huonoa käytöstä, voi vaihdella monesta syystä. Tutustu vähättelystressiin, josta kirjoitin edellisessä blogikirjoituksessani.

2. ”En usko tämän epäasiallisen käytöksen olemassaoloon. Puutun epäasialliseen käytökseen vasta, kun näen sitä itse.”

Työnantajalla on velvollisuus paitsi puuttua epäasialliseen käytökseen myös ehkäistä epäasiallisia tilanteita. Henkisen työelämäväkivallan ilmiölle on myös tyypillistä, että tilaisuus vähän kuin tekee varkaan, ja osa teoista tapahtuu, kun muut eivät ole todistamassa sitä.

3. ”Sinuun kohdistunut epäasiallinen käytös johtuu sinusta itsestäsi.”

Ketään, joka on joutunut henkisen väkivallan kohteeksi, ei saa syyllistää sen kohteeksi joutumisesta. Suurin vastuu tulee olla henkisen väkivallan käyttäjällä itsellään. Syyllistämisen sijaan esihenkilön kannattaa antaa rakentavaa palautetta, miten työskentely saadaan sujumaan.

4. ”En jaksa käyttää aikaani tällaisten asioiden setvimiseen.”

Esihenkilön velvollisuuksiin kuuluu myös se, että hän puuttuu ikäviin asioihin. Se voi tarkoittaa erilaisten ristiriitojen setvimistä ja epäasialliseen käytökseen puuttumista. Mitä aiemmin ristiriitoihin puututaan, sitä parempi. Näin konfliktit eivät ehdi paisua suuren suuriksi, jolloin niitä on vaikea ratkaista.

5. ”Ajattelin, että voin välillä tiuskaista sinulle, koska vaikutat sellaiselta, että kestät sen.”

Johtajat toimivat työyhteisössä esimerkkinä, millainen käytös on hyväksyttävää. Esihenkilön on myös hyvä muistaa oma valta-asema – tähän ei voi vastata muutoin kuin, että kyllä minä kestän, vaikka totuus olisi toinen.

Jos siis joudut työelämässä tilanteeseen, jossa joku kertoo sinulle kohdanneensa epäasiallista käytöstä, pysähdy ja ole läsnä. Anna tilaa toisen kokemukselle ja yritä löytää konkreettiset asiat, jotka vaikuttavat tilanteen taustalla ja joita voisitte parantaa, jotta saisitte yhteistyön taas toimimaan.

Kuulluksi tuleminen ja epäasiallisen käytöksen nimeäminen ovat tärkeitä asioita. Jos mitätöit epäasiallista käytöstä kohdanneen kokemuksen, on se uusi henkisen väkivallan tilanne jo sitä entuudestaan kohdanneelle.

Teetkö ihmisistä, asioista ja elämästä vihollisiasi vai ystäviäsi? – Jos haluat muuttaa asennettasi, tee näin

Oma mieli on usein erimielinen, kun sydän, järki, ego, pelko ja häpeä käyvät köydenvetoa siitä, ketä ja mitä meidän pitäisi uskoa ja kenellä olisi valta-asema asenteessamme.

Voimme kuvitella, ja moni on kokenutkin, minkälaista on toimia oikukkaan ja tuulella käyvän johtajan alaisuudessa. Jos emme voisi mitenkään vaikuttaa hänen johtamistapaansa, eikä parannusta olisi näkyvissä, äänestäisimme todennäköisesti jaloillamme.

Omasta mielestä emme voi ottaa lopputiliä, mutta omalle mielelle ei johtajuutta pidä antaakaan. Juuri sen tuulisuuden vuoksi. Vielä vähemmän jonkun muun mielelle.

Meidän on säilytettävä ylin päätösvalta siitä, teemmekö itsestämme, muista ihmisistä, asioista ja elämästä vihollisiamme vai ystäviämme ja olemmeko huonon vai hyvän puolella.

Voimme valjastaa mielen voimaksemme ja hyvän puolella olevaksi matkakumppaniksemme, korvaamalla olemassa olevia menneisyytemme ohjelmoimia mielen asetuksia parempaa tulevaa tukeviksi.

Korvaamisen menetelmä edellyttää omien ajatusten havainnointia. Se edellyttää egon, pelon ja häpeän tuottamien haitallisten ajatusten tunnistamista ja tunnustamista ja vilpitöntä halua muuttaa asennettaan myönteisemmäksi.

Koska asenne aineksineen on pääosin menneisyytemme tuotosta, olemme ehtineet ohjelmoida tiedostamattoman mielemme monenlaisella kielteisellä datalla tuhansien toistojen kautta. Siksi myönteisyyden vahvistaminen vaatii uusien, hyvän puolella olevien ajatusten runsasta toistoa. Toiston myötä tiedostamaton mieli ohjelmoituu uudella tavalla, ja uudet, alussa hennot hermoradat ja -yhteydet vahvistuvat uuden tiedon valtaväyliksi.

Mitä vankempia ja syvempään juurtuneita asenteemme haitalliset ainekset ovat, sitä enemmän uusien ajatusten toistoja tarvitsemme. Niitä tarvitaan kymmenistä satoihin, riippuen itse kunkin tarpeista ja tavoitteista. Minimimäärä on kuitenkin vähintään kolme viikkoa päivittäistä tietoista uuden ajatuksen tai ajatusryppään toistoa.

Uusien ajatusten on oltava linjassa omien tavoitteiden kanssa ja ajatusten on oltava selkeitä. On tiedettävä, mitä haitallisen tilalle haluaa. Mielen ja tunteiden on myös oltava keskenään linjassa, jolloin uudelleenohjelmointi tuntuu merkitykselliseltä. Tunteeton ja merkityksetön, robottimainen toisto ei tuo toivottuja tuloksia, se on vain ajan ja energian tuhlausta.

Voit kirkastaa tavoitteesi kysymällä itseltäsi, mitä asiaa haluat muuttaa elämässäsi ja millaista asennetta muutokseen tarvitset. Mitä asenteesi osaa on muutettava? Ohjelmointi toimii sitä paremmin, mitä selkeämpi ja jopa yksityiskohtaisempi visio sinulla on muutoksesta.

Mitä enemmän myönteisiä tunteita, kuten iloa, innostusta, rakkautta ja luottamusta toistettaviin ajatuksiinsa liittää, sen tuloksekkaampi niiden vaikutus on.

Suosittelen sinulle alkuun etenemistä pienin askelin. Kokeile kolmen viikon kuuria jonkin tunnistamasi yksittäisen, elämääsi ja unelmiasi rajoittavan ajatuskaavan tai uskomuksen korvaamiseksi. Ole utelias ja katso, mitä tapahtuu. Olen melko varma, että saat jo tuon ajan jälkeen hienovaraisia merkkejä korvaamisen periaatteen toimivuudesta.

Korvaamisen periaate edellyttää siis kolmen seuraavan asian toteutumista ja läsnäoloa

Korvaavien ajatusten selkeyttä, eli tavoitellun muutoksen kirkkautta ja merkitystä
Toistoa, toistoa, toistoa
Ohjelmointiin liitettävää voimakasta mielihyvän tunnetta

Mitä elävämmin pystyt eläytymään myönteisiin tunteisiin, kuten iloon, levollisuuteen, rakkauteen, luottamukseen ja vapauden tunteeseen, sen paremmin ohjelmointi toimii. Ja mitä paremmin pystyt fiilistelemään muutoksen kohteena olevia asioita jo totena, sen todennäköisemmin ne todeksi myös muuttuvat.

Korvaamisen periaate ei kulje oikotietä, on nähtävä vaivaa, mutta vaiva kannattaa, sillä kyseessä on kuitenkin nopein ja pysyvin tapa parantaa oman elämän laatua. Siinä ohessa myös ympärillä olevien muiden ihmisten elämän laatua.

Lue ihmeessä lisää asenteen korjaamisen menetelmästä uudesta kirjastani. Osta kirja tästä.

Kuoleman äärellä kiitollisuus kirkastaa surun – hyväksynnän ja kiitollisuuden voimat

Äiti nukkui pois kotona rauhassa isän vieressä.

Äiti kuului hiljaisten ja näkymättömien sankareiden joukkoon, eikä tehnyt koskaan itsestään numeroa. Sen sijaan hän oli aina empatiassaan läsnä ja tukemassa kun joku kaipasi apua. Äiti eli kiitollisuudessa seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta, joista viisikymmentäkolme avioliitossa isän kanssa.

Äidin elämäntyö oli lasten ja perheiden parissa. Hän työskenteli lastentarhanopettajana ja opiskeli itsensä erilaisiin ohjaajan tehtäviin. Minä onnekas sain osani hänen lempeästä kasvatuksesta. En muista äidin olleen koskaan vihainen, enkä haluaisi muuttaa mitään lapsuudestani.

Äiti oli sitkeä. Sairastettuaan lapsena tuberkuloosin, hän oppi kävelemään vasta juuri ennen koulun alkua. Saatuaan pari vuotta ennen kuolemaansa parantumattoman ALS-diagnoosin, uhriutumisen sijaan äidin elämänilo jatkui ja jalostui hänelle tyypillisessä kiitollisuudessa. Äiti koki saaneensa elämältä kaiken ja hän oli valmistautunut kohtaamaan kuoleman.

Kulunutta vuotta siivitti täyttymys lapsenlapsesta. Äiti iloitsi tyttäremme ensiaskeleista ja pölpötyksestä samaan aikaan kun hänen oma kyky kävellä ja puhua hiipui pois. Jäljelle jäi lempeä katse, joka kirkastui aina kun soitimme joka-aamuisen videopuhelun puurolautasen ääreltä.

Siunaustilaisuus sattui äitienpäivän viikonloppuun. Vaikka olimme koko perhe hyväksyneet kuoleman, kyynelten voimaa ei pidätellyt mikään arkun äärellä. Äiti sai omannäköisen muistotilaisuuden: hänen toiveesta lauloimme, tanssimme ja pukeuduimme värikkäästi kukkien keskellä. Saattoväkeä oli runsaasti ja monella oli kaunis muisto jaettavaksi. Näissä inspiroivissa tarinoissa kiitollisuus kirkasti surun ja äiti syntyi uudelleen sydämissämme.

Äidin taika toi myös meitä vaimoni kanssa yhteen uudella tavalla. Kysyin vaimolta, miksi hän rakastaa minua nyt enemmän. Vaimo kertoi, kuinka hänen myötätuntonsa oli puhjennut kukkaan ja kuinka hän oli oppinut täysin uuden tavan jättää jäähyväiset surun sijaan kiitollisuudessa.

Amsterdamin puihin oli puhjennut isot lehdet Suomen vierailun aikana. Paluu arkeen alkoi perinteisesti viemällä tytär tarhaan pyörällä ja hänen iloisilla vilkutuksilla kaikille puiston koirille.

Kaikki se, mitä olin kirjoittanut aiemmin kuolemasta, oli käynyt nyt toteen. Siinä pyöräillessäni iloitsin, kuinka tulemme kertomaan kaikki inspiroivat tarinat isoäidistä sukupolven yli tyttärellemme.

Lainaus syksyllä 2023 ilmestyvästä kirjastani Kaikki valo maailmassa:

” Syntymän hetki on kuoleman alku, kuolema on uuden elämän edellytys. Kuten hedelmöityksessä, myös kuolemassa vanha loppuu ja uusi alkaa samanaikaisesti. Ihmiset pelkäävät kuolemaa, koska he näkevät itsensä erillisenä elämän kiertokulun ulkopuolella. He eivät näe, että kuolemaa ei ole ilman syntymää.

Kuolla voi kolmella eri tavalla. Saatat kuolla pelokkaana tai rauhassa. Kolmas tapa on kuolla inspiroivasti.

Jos kuolet pelokkaana, pelkäät kuolemaasi ja aiheutat pelon jäljen, jonka kaiku jatkuu. Kuolemanpelkosi lisää pelkoa kaikkien elävien olentojen tietoisuudessa. Pelokkaassa kuolemassa on hätäännystä, paniikkia ja takertumista.

Rauhassa kuoleminen on neutraali tapa kuolla. Kuolet ilman toivoa tai pelkoa. Antaudut kuolemaan kuten antaudut uneen. Et ole huolissasi siitä mitä yöllä tapahtuu ja luotat siihen, että universumi hoitaa loput. Tällaiseen kuolemaan tai sen eri vaiheisiin ei liity merkittävää tietoisuutta kuoleman prosessista.

Inspiroiva kuolema koskettaa ihmisiä kuolleen ympärillä. Henkilön elämäntyö tai erityislaatuisuus kohottaa jopa kansakuntia. Inspiroiva kuolema käynnistyy hyväksymisestä. Ihminen on valmis kuolemaan, ja hän tietää miten kuolla. Kiitollisuus voittaa surun ja kuollut jatkaa voimallisesti elämää ihmisten sydämissä. Kiitollisuus kannattelee positiivista muistoa ja voittaa surun voimallaan. Kun ihminen kuolee inspiroivasti, hänestä tulee kuolematon.

Kokeaksesi inspiroivan kuoleman, sinun tulee harjoittaa henkisiä valmistavia harjoituksia luottaen siihen, että kuolema ei ole loppu, vaan jonkin uuden alku. Matkan jatkumisen ymmärtäminen luo optimismia ja inspiroi ihmisiä ympärilläsi.

Kuolema on ehdollinen. Se miten valmistaudut siihen, miten koet sen ja mitä sen jälkeen seuraa, pohjautuu omaan suhtautumiseesi, intentioosi ja tekoihisi. Oma kuolemasi on sisäisen elämäsi ilmentymä.”

Risto Kuulasmaan uudessa Kaikki valo maailmassa -kirjassa käsitellään ihmiselämän eri osa-alueita, kuten viisautta, taidetta, rahaa, uskontoja ja kuolemaa. Kirja tarjoaa näkökulman kasvuun ja laajentumiseen ihmisenä. Se auttaa hahmottamaan itseä kokonaisuuden osana, rakkauden ja erillisyyden kokemusten välimaastossa. Katso kirja täältä.

Seitsemän vinkkiä parempiin löylyihin – Minkä näistä otat kokeiluun?

FT Lassi A Liikkanen on tietokirjailija, dosentti ja Saunologia.fi -palvelun perustaja. Vuodesta 2015 Lassi on selvittänyt hyvien löylyjen salaisuuksia saunan suunnittelun näkökulmasta. Tällä hetkellä Saunologia auttaa ihmisiä ympäri maailman parantamaan saunoja.

Viime vuosina olemme saaneet lukea mediasta saunomisen terveyshyötyjä löytäneistä tutkimuksista. Terveysvaikutusten edellytyksenä on poikkeuksellisen toistuva ja kohtuullisen pitkäjaksoinen saunominen. Säännöllistä saunomista edes auttaa sekä laadukas sauna että kestävät ja elämää piristävät saunatavat. Hyvän saunan tekijöistä olen kirjoittanut useamman kirjan sekä julkaissut seitsemän vuoden ajan verkkoon monenlaista materiaalia Saunologia.fi -sivustolla. Saunomisen elävöittämisen parhaat vinkit olen kerännyt tähän.

1. Kokeile erilaisia lämpötiloja

Monen saunassa lämpötilan säädin on jäänyt uuden kiukaan käyttöönoton jälkeen samaan asentoon. Kokeile ensi kerralla vaihtaa lämpötilaa. Jos yleensä valitset matalan lämpötilan, nosta sitä, jos korkean, laske sitä. Tarkkaile kehosi tuntemuksia rauhassa, kun menet saunaan äläkä heitä välittömästi löylyä. Mille tämä lämpötila tuntuu?

2. Kokeile kuivaa saunaa

Kehomme suojautuu luonnollisesti kuumaa ilmaa vastaan hikoilemalla. Meistä saattaa tuntua, että hikoamme saunassa nopeasti, jos astuimme saunaan suihkusta ja heitimme välittömästi löylyä, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Jätä tällä kertaa molemmat väliin. Tule saunaan rauhassa ja odota 5–15 minuuttia, kunnes huomaat ihosi hikoavan luonnostaan. Tämän jälkeen voit aloittaa löylyttelyn.

3. Heitä löylyä hitaasti

Moni paiskoo löylyä kiukaalle heti istahdettuaan lauteille. Joskus sauna on liian kuiva, jolloin tämä on ymmärrettävää. Silloin kannattaa aloittaa ensimmäisestä vinkistä ja laskea lämpötilaa. Kiinnitä huomiota, siihen miten luot löylyä. Kaada vettä hitaasti, vaikka yhteen kohtaan kiukaan kiville. Jos vesi juoksee lattialle, vaihda kohtaa. Liruttamalla vettä hitaasti saat erilaiset löylyt kuin yhdellä isolla kaadolla.

4. Sauno selällään

Suomessa saunassa yleensä istutaan, mutta kokeile maata selälläsi, jos lauteet ovat riittävän isot. Makuuasennossa kehon lämpiäminen on tasaisempaa, kun saunan lämpötilaerot eivät tunnu ja veri ei pakkaannu alakehoon. Nouse istumaan verkkaisesti niin huimausriski minimoituu. Niskaa tukeva saunatyyny tekee löhöilystä mukavampaa. Jos olet herkkä nukahtamaan ja huono heräämään, jätä tämä vinkki väliin.

5. Käytä saunahattua kuumissa löylyissä

Moni kokee, ettei jaksa saunoa liian kuumassa tai kovissa löylyissä. Jos saunojien välillä on mieltymyseroja, mutta yhdessä saunominen tuntuu tärkeälle, lämmölle herkän kannattaa käyttää saunahattua. Se auttaa erityisesti istualtaan saunojaa suojellen herkintä osaa kehosta liialta lämmöltä ja voit kokea saunomisen miellyttävämpänä. Erityisen, usein huovasta tehdyn päähineen sijasta voit kokeilla vaikka villamyssyä, jotakin luonnollisesti materiaalista valmistettua päähinettä.

6. Imeytä löylytuoksu lumeen tai jäähän

Moni on kokeillut pienestä pullosta annosteltavaa löylytuoksua. Löylytuoksut ovat kiinnostava mutta ristiriitainen tapa värittää saunakäyntiä. Monet tuoksut ovat kovin keinotekoisia, lisäksi ne voivat aiheuttaa huolettomasti käytettynä allergisia oireita. Eräs syy voi olla tuoksun ”palaminen” kiukaalla. Voit minimoida haittoja suihkuttamalla tuoksua sisältävää vettä ilmaan tai imeyttämällä tuoksutippoja jääpaloihin tai lumipalloihin, joiden annat sulaa kiukaalla ja haihtua rauhallisemmin.

7. Pakasta koivun lehtiä tai saunavihta kesällä

Vihtominen on unohtunut tapa rikastaa saunomista monilla aisteilla. Tuore vihta on paras, mutta jos vihdan tekeminen kesällä tai saaminen talvella on vaikeaa, ota talteen edes lehtiä. Pakasta kourallinen koivunlehtiä litran pakastepussissa, liota lehtiä hetken aikaa kuumassa vedessä ja käytä vettä ilman lehtiä löylyttelyyn. Näin saat tuoreen koivun tuoksun vaikka joulusaunaan. Jos olet taitava käsistäsi, voit tehdä vihtoja kesällä, kääriä ne tuorekelmuun ja pistää pakkaseen. Sulatettu vihta on kuin uusi!

Näillä vinkeillä voit ympärivuoden saada vaihtelua saunarutiineihin ja löytää uusia syitä uppoutua löylyn syleilyyn. Muista myös säännöllisesti huoltaa saunaasi, pitää pinnat puhtaina, tarkistaa kiuaskivet ja saunaan kuulumattomat tavarat sieltä poissa. Lisää vinkkejä saunaelämän monipuolistamiseen löydät Carita Harjun kirjasta Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness.

Lue lisää laadukkaan saunan suunnittelusta Saunologian sivuilta.

Onko sisäinen puheesi myönteisyyttä vahvistavaa vai sitä horjuttavaa? – Pelko ja häpeä voivat saada vähättelemään omaa sydämen tietoa

Myönteinen asenne on voima, jonka jokainen meistä voi halutessaan valjastaa palvelemaan omaa kasvuaan, onnistumisiaan, unelmiaan, kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja ennen kaikkea elämää omana aitona itsenään. Kielteinen asenne puolestaan on voima, jonka valjastamme, usein tiedostamattamme, rajoittamaan ja estämään kaikkea yllä mainittua hyvää tapahtumasta. Kielteisestä asenteesta ei ole mitään hyötyä, haittaa kyllä.

Sydämen puhe on myönteistä asennetta vahvistava voima. Sydämen puhetta kutsutaan myös sisäiseksi tietämiseksi. Meillä jokaisella on sisäisen tietämisen tapoja ja lahjoja, kunhan vain rohkenemme luottaa niihin. Sivuutamme kuitenkin usein sydämemme suuren viisauden etsien tietoa ja vastauksia ulkopuoleltamme, esimerkiksi muilta ihmisiltä, medialta ja vallalla olevista yleisistä mielipiteistä sekä uskomuksista auktoriteetteineen.

Annamme usein myös järjen puheelle turhan suuren sananvallan. Järkeä tarvitaan, mutta jos se saa äänensä liikaa kuuluviin, päätösten ja valintojen teko pitkittyy ja vaikeutuu järjen jäädessä keräilemään valinnan varmasti oikeaksi varmistavia faktoja.

Eniten luottamusta sydämen tietoon horjuttavat ego, pelko ja häpeä. Ne yhdistävät voimansa ja toimivat yleensä kolmen kimpassa. Ego todistelee omaa erinomaisuuttaan suurena suojelijanamme, pelko pönkittää sen valheellista kulissia, jonka takana lymyilee häpeä; epävarmuutemme, puutteemme ja jopa vääränlaisuutemme.

Alla ominaisuuksia, jotka auttavat sinua tunnistamaan, milloin asennettasi, valintojasi ja toimiasi ohjaa sydämen puhe ja milloin puolestaan sydämen puhetta horjuttavat muut puheet.

Järki puhuu faktoista, sydän viisaudesta.
Ego puhuu puutteesta, sydän runsaudesta.
Pelko puhuu häpeästä, sydän rakkaudellisesta rohkeudesta.
Häpeä puhuu rakkaudettomuudesta, sydän rakkaudesta.

Ego, pelko ja häpeä operoivat siellä, missä ei ole rakkautta. Niiden puhe on ankaraa, vaativaa ja kipeää tekevää, kun taas sydämen on puhe lempeää, myötätuntoista ja hyvää tekevää. Sydämen puhe on aina rakkauden puolella, myös sinun puolellasi.

Myönteistä asennetta ei synnytetä ja vaalita suorittamalla, puskemalla eikä pakottamalla. Kaikki pakkoon, suorittamiseen ja puskemiseen liittyvät toimet ovat sidoksissa raskaaseen ja voimia kuluttavaan energiaan.

Egon, pelon ja häpeän haitallista puhetta ei siis pidä vastustaa eikä pakottaa pois. Ei vastusteta kielteisyyttä, vaan ollaan hyvän ja myönteisen puolella. Myönteisyyden puolella oleminen on sidoksissa vahvana ja vapaana virtaavaan energiaan.

Puolella olemisessa on kyse korvaamisen periaatteesta, joka perustuu yksinkertaisuudessaan siihen, että egon, pelon ja häpeän kielteisiä ja elämäämme rajoittavia puheita korvataan sydämen puheen mukaisilla myönteisillä ja rakkaudellisilla ajatuksilla mahdollisimman paljon.

Rakkaudellisten ajatusten viljeleminen ja ravitseminen muuttaa uskomuksiamme ja asennettamme myönteisemmäksi ja saa meidät viihtymään omana itsenämme omassa elämässämme.

Korvaamisen periaatteen avain on ajatus, joka on kaiken alussa, myös asenteen. Ajatus on se, johon meillä on mahdollisuus vaikuttaa.

Vaikka päässämme vilistää päivittäin kymmeniätuhansia ajatuksia, niin kuitenkin vain yksi kerrallaan. Emme myöskään ajattele kymmeniä tuhansia eri ajatuksia, sillä yksittäiset ajatukset muodostavat kimppuja, jotka pyörivät lähinnä vain muutaman eri asian ympärillä. Voimme korvata haitallisen ajatuksen tai ajatuskimpun hyvinvointiamme paremmin palvelevalla, yksi kerrallaan.

Ajatuksia, asioita ja kimppuja on tietenkin niin valtavasti, ettei elinikämme riitä kaikkia korvaamaan eikä tarvitsekaan, Meillä kaikilla on ja tulee olemaan kielteisiä ajatuksia ja mielialoja ja se on ok. Riittää mainiosti, kun saavutamme tilan, jossa mielessämme on kolme myönteistä ajatusta yhtä kielteistä kohden.

Kun treenaamme tietoisesti myönteisten ajatusten lisäämistä ja vahvistamista, samalla päivitämme tiedostamattoman mielemme haitallista ja hyvinvointiamme rajoittavaa dataa myönteisemmäksi. Tietoinen mieli ryhtyy ohjailemaan asennettamme sekä toimiamme uuden päivityksen mukaisesti, toimimmehan me valtaosin tiedostamattoman mielemme ohjauksessa.

Kun synnytämme ja ravitsemme myönteisiä ajatuksia, myös aivoissamme syntyy uusia hermosolujen välisiä yhteyksiä, jotka vahvistuvat käytön myötä muodostaen uusia hermoverkostoja. Myönteinen tieto valtaa hermosoluverkostomme, kielteisyysviestejä välittäneet hermoradat- ja yhteydet heikentyvät ja kuolevat käyttämättöminä pois.

Kuten tiedostamatonta mieltä, aivojakaan ei kiinnosta, mistä tieto on lähtöisin, ne vain ryhtyvät kyseenalaistamatta jakamaan sitä ja samalla vahvistamaan jakamiseen tarvittavia väyliä.

Mieletön mielemme sekä uskomattomat aivomme on suunniteltu niin, että kaikki myönteinen, kaunis ja hyvä lisääntyy ja vahvistuu elämässämme siihen keskittyessämme.

Lue lisää myönteisyyden hyödyistä ja asenteen korjaamisesta uudesta kirjastani. Osta kirja tästä.

Luonnossa on tilaa kaikille tunteille – Siellä sisäinen lapsi saa leikkiä, iloita ja olla utelias

Joskus arki tuntuu tasaiselta suorittamiselta. Hoidamme tunnollisesti aikuisen tehtäviämme, pidämme arjen kasassa. Toimimme mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman järkevästi.

Lähtiessäni eräänä aamuna kotoa huomasin jonkin pienen ja hyppivän maassa ihan lähelläni. Kevään ensimmäinen västäräkki! Moikkasin sitä ilahtuneena ääneen. Toisena aamuna orava pysähtyi tien viereen ohi kulkiessani. Hymy levisi kasvoilleni toivottaessani sille hyvät huomenet.

Ilo on sellainen, että joskus sen sisällyttäminen arkipäiviin on opeteltava. Se lähtee asenteesta. Albert Einsteinia mukaillen voimme elää joko niin ettei mikään ole ihmeellistä, tai niin että kaikki on ihmeellistä.

Luonto on hyvä opettaja tässä(kin) asiassa. Samassa yhteydessä on muistutettava, että tietenkään aina ei tarvitse olla iloinen. Ei tarvitse olla pakkopositiivinen ja piilottaa ikävältä tuntuvia tunteita -päinvastoin. On hyvä antaa kaikenlaisille tunteille tilaa. Ehkä juuri kaikkien tunteiden sallimisen kautta voi löytää tilan ilolle. Silloin, kun ei ole raskasta tunnetaakkaa kannettavana, on helpompi tavoittaa ilo. Ja toisaalta, joskus kaiken vaikean keskellä pieniin iloihin keskittyminen toimii tarpeellisena ankkurina elämään.

Luonnossa on tilaa kaikille tunteille -myös selittelemättömälle ilolle

Luonto on sen vuoksi mainio asia, että se antaa olla sellainen kuin on. Luontoon saa mennä niiden tunteiden kanssa mitä on. Luonnossa ei tarvitse pyrkiä olon muuttumiseen paremmaksi, tosin se saattaa tapahtua ilman pyrkimystä. Olen monta kertaa huomannut, että vaikka lähden luontoon ankealla fiiliksellä, palaan poikkeuksetta takaisin eri tunnelmissa.
Kun nojaa hiljaa männyn runkoon ja katselee tuulessa heiluvia oksia, kulkee mutkikasta metsäpolkua tai kuuntelee rannassa aaltojen kohinaa, jotain ihmeellistä tapahtuu. Luonto hoivaa ja rauhoittaa.

Voimme myös tietoisesti pysähtyä luonnon äärelle ja tarkastella avoimin mielin sen yksityiskohtia. Luontoa havainnoidessamme tunteidemme ei tarvitse olla järkeviä tai selitettävissä. Ehkä silloin annamme huomaamattamme tilaa myös ilolle. Saatamme huomata luontoa tutkiessamme jotain yllättävää ja ilahduttavaa.

Sisäinen lapsi voi hyvin luonnossa

Aikuisen elämän, arjen ja suorittamisen vastapainona luonnon tutkiminen lapsen tavoin virkistää mieltä. Männyn kaarnan koskettaminen, muurahaisjonon seuraaminen tai kivien tutkiminen palauttavat meidät jonkin oleellisen äärelle. Luonnossa voimme kokeilla jättää aina niin järkevät tietoiset mielemme sivuun ja keskittyä sen sijaan uteliaana tutkimaan, ihastelemaan, ihmettelemään ja seuraamaan iloa. Sillä lapsen ilo on meissä yhä, vaikkemme aina sitä tavoittaisi. Sisäisellä lapsellamme on edelleen kyky ihmetellä maailmaa ihastuneena, jos vain annamme sille riittävästi tilaa tulla esiin.

Uskalla olla epäjärkevä

Ilo ei useinkaan noudata järkevyyttä. Ilo syntyy pienistä asioista. Ilo syntyy hassuttelusta. Uskalla siis päästää irti järkevyydestä. Jos metsäpolullani eteeni osuu suurehko kivi, kuljen lähes poikkeuksetta sen päältä -jos olen yksin. Yksi parhaista asioista on hypellä kiveltä toiselle. Silti en useinkaan tee sitä toisen ihmisen seurassa, se tuntuu jotenkin vähän hassulta. Mutta mitä siitä, jos toinen ajattelisikin sen olevan hassua? Se tuottaa minulle iloa, eikä ole harmiksi kenellekään, joten miksi en voisi hypellä? Parhaassa tapauksessa toinenkin innostuu ja saamme kokea yhteisen iloisen hetken. Tämänkin olen onnekseni joskus todistanut.

Tänä kesänä aion jatkaa kiveltä toiselle hyppelyä -ilon vuoksi, sillä puhdasta iloa ei ole koskaan liikaa. Mitkä asiat luonnossa tuottavat sinulle iloa?

7 tapaa selättää epäonnistumisen pelko – Pelolla on usein juuret menneisyydessä

Ajattelin nyt kirjoittaa epäonnistumisen pelosta, sillä teemaa toistuu usein uupumuksesta toipuvien asiakkaiden kanssa. Jo pelkkä uupuminen nostaa voimakkaita epäonnistumisen tunteita sekä nykyhetkessä, mutta toisaalta voi nostaa yhtäaikaa myös menneisyyden kätketyt tunteet pintaan ja sillä tavoin voimistaa pelkoja sekä arvottomuuden kokemusta. Epäonnistumisen pelko voi estää lopulta uusiin asioihin tarttumisen, tärkeiden muutosten toteuttamisen sekä unelmien tavoittelun kokonaan, joten pelon taakse on syytä kurkistaa hiukan tarkemmin. Pelot lievittyvät parhaiten turvallisella kohtaamisella ja ymmärryksen lisääntymisellä alkuperäisistä juurisyistä eli pelon syntymekanismeista. Tunteiden torjunta ja uhrin roolin omaksuminen jähmettävät ja lisäävät kärsimystä.

Pelkäämme eri asioita: joku pelkää hämähäkkejä, toinen pimeää, kolmas sairauksia, neljäs jotakin muuta. Lähes mitä tahansa elämässä voi pelätä, jopa itse elämää (elämänpelko tuntuu olevan yhtä yleinen kuin kuolemanpelko). Nyt käsittelen yleisimpiä juurisyitä epäonnistumisen pelon takana.

Epäonnistumisen pelko rajoittaa sisäisesti, estää tekemästä päätöksiä, toteuttamasta asioita tai jopa ilmaisemasta itseään vapaasti. Se saa meidät tyytymään ja jopa alisuoriutumaan eli pelaamaan varman päälle sekä välttelemään haasteita. Pahimmillaan se passivoi niin, että lakkaamme yrittämästä ja sillä tavoin kavennamme elämänpiiriä, jolloin suljemme uudet kokemukset ja mahdollisuudet itsemme ulkopuolelle suojautuaksemme ulkoisilta tai sisäisiltä uhkilta. Saatamme fantasioida muutoksesta, mutta emme ota askeltakaan toimiaksemme tavoilla, jotka todistavat toisin. Saatamme vertailla itseämme muihin tästä pelosta käsin, joka taas vahvistaa entisestään huonommuuden tai arvottomuuden kokemusta. Tunnistatko?

Älä käsitä väärin, en todellakaan kannusta ketään ylittämään liikaa rajojaan tai toimimaan itseään vastaan. Riittävän moni kokee tekevänsä sitä jo nyt arkielämässä ja vuorovaikutustilanteissa. Tarkoitan terveellä tavalla itsensä kuuntelua ja omia itselle tärkeiden asioiden tekemistä sekä unelmiaan kohti menemistä pienillä askelilla.

Yksi suurimpia syitä epäonnistumisen pelolle ovat menneisyydessä koetut syvät, mutta käsittelemättömät pettymyksen ja häpeän tunteet. Nämä toistuneet ja ajan saatossa vahvistuneet sisäiset kokemukset ovat alkaneet tehdä pysyvää pesää minäkuvaan, jolloin tunteesta on tullut osa identiteettiä. Silloin ei auta, vaikka sisäinen äänesi tai joku henkilö vieressä sanoisi: “sisua nyt vaan“, “eikun elämäntapamuutosta kehiin“, “tarvitset vain tahdonvoimaa“, “reipastu nyt ja teet vaan” jne. Ei, koska jokin sisälläsi estää täysin näkymättömänä muurina, jota mielesi ei vain pysty ylittämään.

Vika ei ole sinussa, vaan syynä ovat useimmiten sisällesi lukittuneet tunteiden ja uskomusten kerrostumat ja niiden syvät juurakot, joita ei pakottamalla revitä irti. Päinvastoin, tämä toksinen asenne saattaa jopa vahvistaa epäonnistumisen pelkoa. Lempeä kannustus on eri asia kuin väkisin epämukavuusalueelle puskeminen (eli rajojesi rikkominen!).

Kukaan meistä ei halua tuntea olevansa epäonnistunut ihmisenä, eikä kukaan meistä oikeasti sitä ole, vaikka tekisimme tai jättäisimme tekemättä mitä! On syytä erottaa tekemisen ja olemisen ero: mikään teko ei lopulta kerro ihmisarvostasi tuon taivaallista. Lapsiakaan ei tulisi kasvattaa siten, että möhlittyään jonkun asian kanssa hänet tuomitaan epäonnistuneeksi ihmisenä sen sijaan, että todettaisiin vain teko/yritys toimimattomaksi tai huonoksi. Lapsi saattaa kuitenkin tulkita asian juuri näin: “tein väärin = epäonnistuin = aikuinen pettyi MINUUN = en kelpaa = pelkään, että minut hylätään“. Toistuessaan tämä johtaa lopulta epäonnistumisen tunnelukon syntymiseen eli näet itsesi epäonnistujana, vaikka todellisuudessa pärjäät oikein hyvin!

Huomaatko kuinka pitkän ajatusketju ja tulkinta saattaa piillä yhden tunteen (epäonnistumisen pelko) tai uskomuksien takana? Eikö olekin uskomatonta!

Epäonnistumisen pelon takana on usein juuri lapsuudessa tai nuoruudessa koetut pettymykset ja häpeän tunteet sekä erilaiset tunnelukot kuten hylkääminen, epäonnistuminen, pessimistisyys, vaativuus, kaltoinkohtelu, rankaisevuus jne. Ne voivat näkyä arjessa eri tavoin kuten perfektionismina eli täydellisyyden tavoitteluna, huijarisyndroomana tai itseluottamuksen ja itsearvostuksen puutteena sekä luovuttamisen ja riittämättömyyden tunteina muutamia mainitakseni.

Miten epäonnistumisen pelon voi selättää?

Keskity näkemään ja tunnistamaan oma potentiaali, kyvyt ja taidot sen sijaan että näet itsessäsi vain puutteita ja vikoja. Turvallisen henkilön seura tai ammattiapu auttaa sinua tässä.
Tiedosta omat vahvuutesi ja niistä erityisesti vielä sinun ydinvahvuutesi! Oma voima ilmentyy konkreettisesti vahvuuksien kautta. Liian moni suomalainen häpeää jopa omia vahvuuksiaan.
Muuta näkökulmaasi aivan täysin: elämässä ei voi epäonnistua, voit vain oppia. Kaikilla asioilla on aina useita puolia, eikä elämä ole mustavalkoista. Ainoastaan mieli saattaa ajatella asioista joko-tai, mutta useimmiten totuus on sekä-että.
Laske liian korkeita sisäisiä vaatimuksia ja luovu hiljalleen täydellisyyden tavoittelusta, sillä se voi uuvuttaa sinut ja ruokkii erilaisia pakkoajatuksia. On raskasta elää pelossa tai ylläpitää täydellisyyden kulisseja. Tavoittele mieluummin ainutlaatuisuutta ja sisäistä rauhaa. Rosot ja säröt tekevät ihmisestä mielenkiintoisen ja inhimillisen.
Sinulla on oikeus: mokata, olla tietämätön, epätäydellinen ja keskeneräinen. Sinulla on erityisesti oikeus olla oma itsesi tilanteessa kuin tilanteessa sekä rentoutua, nauttia ja menestyä sisäisesti. Lisäksi sinulla on oikeus saada ja antaa anteeksi.
Ota riittävän pieniä askelia elämässä kohti sisäisiä tavoitteita ja arvovalintoja. Näin tunnet eteneväsi sinulle oikeaan suuntaan. Se mitä muut ympärillä “huutelevat” ei lopulta tarvitse rajoittaa sinua. Jokainen epäilijä peilaa ulospäin omia rajoittavia uskomuksia tai pelkoja.
Hae tarvittaessa ammattiapua: terapiaa, valmennusta tai sinulle toimivaa tapaa purkaa pelkoja sekä sisäisiä rajoitteita. Näin vapautat itseäsi turvallisesti.

Mikä on äitihaava? Kun ongelma saa nimen, kokemuksesi tulee nähdyksi – ja se on itsessään hoitavaa ja vapauttavaa

Kun puhun äiti-tytärsuhteiden haasteista, käytän sanaa äitihaava. Termi on kansainvälisesti käytössä naisten voimaantumiseen liittyvässä kirjallisuudessa (engl. mother wound). Se kuvaa naislinjoissa periytyviä rajoittavia uskomuksia ja emotionaalisia haasteita.

Moni on kysynyt, miksi kaikille ilmiöille pitää antaa nimi ja miksi nykyään keksitään jatkuvasti uusia ongelmia. Kyse ei kuitenkaan ole uudesta ongelmasta, vaan vanhasta ilmiöstä, joka on vasta viime vuosina saanut nimen.

Epäterveet ihmissuhteet ovat usein luonteeltaan epämääräisiä ja ristiriitaisia. Niissä on yhtä aikaa suuria vetovoimatekijöitä mutta myös haasteita. Vastakkaiset voimat kilpailevat keskenään: jokin vetää ihmistä toisen luo, mutta jokin toinen tekijä työntää poispäin.

Joskus erehdymme luulemaan kiintymystä rakkaudeksi, vaikka se voikin olla kahden ihmisen kipukohtien kiinnittymistä toisiinsa.

Jos epätasapainoisessa suhteessa väärinkäytösten uhri nostaa epäkohtia esiin, häntä saatetaan syyllistää niistä tai hänen huomionsa ohjataan muualle. Hän saattaa sietää pitkänkin aikaa arvostelua, kontrollointia, häpäisemistä ja manipulointia syyllistämisen tai muun vallankäytön voimalla. Vähitellen hän oppii itsekin kyseenalaistamaan itseään ja epäilemään omaa kokemustaan. Nämä ilmiöt ovat tyypillisiä monissa äiti-tytärsuhteissa.

Kun epämääräinen kokemus ja epäterve vuorovaikutus tuodaan esiin, pinnan alle jäänyt kokemus saa nimen, muodon ja selityksen. Se on itsessään hoitavaa, voimauttavaa ja selkiyttävää. Ristiriitaiselle suhteelle löytyy syitä. Oma kokemus tulee nähdyksi ja tunnustetuksi.

Kuulin ensimmäisen kerran sanan äitihaava lähes kymmenen vuotta sitten. Se kävi täydellisesti järkeen. Niin tietenkin! Vuosi vuodelta ilmiö alkoi avautua laajemmin. Mitä, eikö vika ollutkaan minussa? En ollutkaan vaikean kokemukseni kanssa yksin.

Äitihaava tarkoittaa muun muassa:
– Äidin arvostelevaa, mitätöivää, jopa häpäisevää asennetta tytärtä kohtaan.
– Äidin tarvitsevuutta: Äiti pyytää tyttäreltä jatkuvasti enemmän kuin mitä tämän olisi mahdollista antaa – ja vaikka tytär antaisi miten paljon, äiti ei silti pysty ottamaan hyvää vastaan.
– Tunnekuormaa ja rajoittavia uskomuksia, jotka periytyvät äideiltä tyttärille.
– Marttyyriasennetta ja uhrin roolia: Äiti antaa usein ymmärtää, kuinka paljon hän on perheensä ja lastensa vuoksi uhrautunut.
– Riittämättömyyden ja arvottomuuden kokemuksia: Vaikka nainen tekisi mitä, hän ei koskaan tunne olevansa tarpeeksi.

Arvottomuuden kokemukselle on konkreettinen syy: naiset ovat vuosituhansia olleet miehiin verrattuna alempiarvoisia. Se on estänyt naista toteuttamasta toiveitaan, ottamasta tilaa ja arvostamasta itseään. Äitihaava tarkoittaakin laajemmin naiseuden kipua miesten hallitsemassa maailmassa. Itsensä pienentäminen ei ole ollut vain itsensä vähättelyä vaan tapa selviytyä.

Suhde äitiin on usein tyttärelle ensimmäinen ja vaikuttavin naiseuden malli. Siksi se on tyypillinen haavan syntykohta – siitä juontuu äitihaavan nimi. Ja kun ongelma saa nimen ja muodon, sitä on helpompi hoitaa.

Äitihaavan ymmärtäminen ilmiönä on ollut minulle suuri voimautumisen lähde. Siksi haluan auttaa kaikkia, jotka tunnistavat tämän kivun itsessään, vapautumaan siitä tai ainakin helpottamaan sitä.

Lisää äitihaavan monista puolista voit lukea Katri Syvärisen kirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö. Kirja auttaa ymmärtämään äiti-tytärsuhteiden haasteita – ja itseäsi. Lue lisää kirjasta ja tilaa omasi!