Sivu 362 – Hidasta elämää

Tie horroksesta selkeyteen on pitkä

Blogi on mainosyhteistyö Biomedin kanssa. Biomed on kustantanut Petran itsehoitokokeiluun liittyvät TH Intensive -valmisteet, lääkärikonsultoinnin ja laboratoriokokeet, joilla seurataan kilpirauhasarvojen kehittymistä. Petra on tuottanut sisällön omien kokemustensa perusteella itsenäisesti eikä Biomed puutu tekstisisältöön.

Heräsin eräänä aamuna tunteeseen, että jokin on muuttunut. Ojentelin hitaasti jalkojani ja käsiäni ja mietin mitä se voisi olla. Sitten se iski: säryt ja jäykkyys olivat poissa.

Tuntuu kuin heräilisi 20 vuoden horroksesta. Epäselvä kuva alkaa vähän kerrallaan muuttua selvemmäksi ja kirkkaammaksi. Epämääräisten taudinkuvien selvittely on työlästä ja aikaa vievää. Hakkasin kolme ja puoli vuotta päätä seinään ennen tämän ihmiskokeen aloittamista, moni vielä kauemmin. Vaikka nyt tilaani hoidetaan, tahti ei suinkaan ole merkittävästi nopeutunut. Tässä prosessissa joutuukin hoitamaan kehon ohella myös turhautumista ja pettymyksiä.

Tuntui tosi hyvältä, kun viimein epämääräiselle oireilulle löytyi ymmärtäjä ja joku, joka osasi miettiä, mikä minua vaivaa ja kertoi, mitä minun pitää tehdä. Pystyin viimein antamaan luvan itselleni olla epäkunnossa. Kun on joutunut taistelemaan pitkään, voi asioiden alkaessa selvitä ikään kuin uhriutua, käyttää tilaansa esteenä jonkin asian tekemiselle. Voi tuntea itsensä jotenkin erityiseksi ja saada sairaudesta suojakilven peloilleen. Itsellenikin oli vähällä käydä niin.

Alun perin ryhdyttiin hoitamaan kilpirauhasta, koska runsas oireilu ja laboratoriotuloksetkin viittasivat siihen suuntaan. Matkan varrella katse kääntyikin matalaan tulehdukseen ja lisämunuaisiin. Tulehdusta on hoidettu pääasiassa ruokavaliolla (gluteeniton, sokeriton, maidoton). Hapanmaitotuotteet pystyin tosin jättämään kokonaan vasta loppukesällä. Uuteen ruokavalioon sopeutuminen on vaatinut totuttelua, mutta koko ajan siitä tulee luonnollisempi osa elämää. Kesällä tuli annettua muutaman kerran periksi kiusauksille, kun ajattelin ettei se kai niin pienestä ole kiinni. Voin kertoa, että kyllä se on.

Loppukesästä kävi ilmi, että tietyt arvot ovat minulla matalia, erityisesti DHEA-hormoni (dehydroepiandrosterone). Arvoni oli liian kaukana siitä, mitä ikäiselläni ihmisellä tulisi olla, ja siksi lääkäri katsoi aiheelliseksi aloittaa lääkityksen. Kyseinen hormoni liittyy lisämunuaisen toimintaan, eli jos lisämunuainen ei toimi kunnolla, myös kilpirauhanen oireilee, koska kaikkia kilpirauhasen hormoneja ei tällöin myöskään synny. Siksi minulla todennäköisesti oli niin paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Prosessi on vieläkin kesken, eikä minulla ole vielä kaikkia vastauksia tilanteestani, mutta juna menee koko ajan eteenpäin.

Kolmantena päivänä lääkkeen aloittamisesta loppuivat nivelkivut ja -jäykkyydet. Se oli minulle tosi iso asia, koska jomotukset ovat olleet seuralaisenani ainakin muutaman vuosikymmenen verran. Aikaisemmin pidin niitä tanssiharrastuksen syynä, enkä osannut ajatella, että siinä olisi jotain epänormaalia. Työnteko on nopeutunut, koska pystyn ajattelemaan selkeämmin ja keskittyminen on helpompaa. Muistista putkahtelee välillä asioita, mutta silti pelottaa kuinka pysyvää tuhoa tilani on muistikomeroilleni tehnyt.

Huomaan, että kehoni käy välillä edelleen kierroksilla, vaikka mieli olisikin tyyni. Yritän rentouttaa itseäni esimerkiksi meditaation avulla, minkä olen huomannut auttavan ainakin vähäksi aikaa. Edelleen on joskus päiviä, jolloin voimat ovat täysin poissa. Ne kuitenkin vähenevät lukumääräisesti koko ajan. Raskaamman liikunnan kanssa olen vieläkin varovainen, koska siitä menee voimat moneksi päiväksi.

Tällä hetkellä tekemäni ratkaisut vaikuttavat oikeilta. Ruokavalio on ollut hyväksi matalan tulehduksen taltuttamisessa. Ravintolisä on auttanut pulassa ollutta kilpirauhastani ja hormoni paikkaa muita puutteita. Varsinainen syy tälle kaikelle ei ole vieläkään tiedossa ja prosessi jatkuu.

Turhautumiseen auttaa, kun ajattelen tilannetta esimerkiksi vuosi sitten. Täytyy vain yrittää hyväksyä, että tämän tyyppiset ongelmat ovat niin monisyisiä ja yksilöllisiä, ettei niiden selvittelykään onnistu ihan hetkessä. Siksi en esimerkiksi tässä blogissa halua antaa erityisiä neuvoja. Minulla ei ensinnäkään ole siihen asiantuntemusta, ja ne asiat jotka toimivat minulla, eivät välttämättä toimi muilla. Yhden vinkin voin kuitenkin antaa: Kun kuulostelee omaa kehoaan, tietää kyllä mikä sille on parasta. Siihen intuitioon kannattaa uskoa ja pitää siitä sinnikkäästi kiinni.

– Petra

Näin itsehoitokokeiluni alkoi.

Sarjan edelliset kirjoitukset Lepytän kilpirauhastani ruoalla, Kilpirauhasen hoito on solujen hienomekaniikkaa ja Maatuska-nuken kilpirauhasseikkailut

Lue lisää TH-Intensivestä täällä.

Huom! TH-intensive saattaa lisätä tyroksiinin vaikutusta, joten yhteiskäyttö ainoastaan lääkärin valvonnassa. Vakavissa kilpirauhasongelmissa käänny aina lääkärin puoleen.

5 hyvää syytä mehustaa

Mitä jos vain yksi lasillinen tuorepuristettua vihermehua päivässä voisi muuttaa elämäsi suunnan? Neuvoja, ideoita ja erilaisia tarinoita mehustamisen tuomista hyödyistä esittelevä Vihermehu – luonnollinen energiajuoma (Basam Books 2015) -kirja kertoo, miten pääset mehustamisessa helposti alkuun ja millainen loistava ja luonnollinen lisä vihermehu on sekä keholle että mielelle.

Kirjan kirjoittajalle Tara Langelle sysäys mehustamisen maailmaan tapahtui kolme vuotta sitten hänen tyttärensä sairauden myötä. Hypoallerginen ruokavalio ja päivittäinen vihermehujen nauttiminen auttoivat lääkityksen tuomiin ikäviin sivuoireisiin ja valoivat uskoa siihen, että terveyttä ja elinvoimaa voi tukea myös luonnollisesti. Kirjaan on koottu paljon muitakin tarinoita mehustamisen tuomista hyvistä vaikutuksista, oli kyse sitten tasapainoisen ruokavalion tukemisesta, vastustuskyvyn parantamisesta, suolisto-ongelmien, allergioiden ja tulehduskierteen poistamisesta tai yksinkertaisesti painon pudottamisesta. Monelle ihmiselle mehustaminen tuntuu olleen helppo ja edullinen tapa aloittaa elämänmuutos ja ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista.

Vihermehun ja vihersmoothien ero piilee niiden koostumuksessa: vihersmoothiessa nautit sekä raaka-aineiden kuidut että itse mehun, mehulinko sen sijaan erottelee raaka-aineiden kuidun pois. Ilman kuituja mehu on hellempi vaihtoehto ruoansulatukselle ja vihermehuun on mahdollista laittaa paljon enemmän raaka-aineita kerralla. Näin mehun sisältämät vitamiinit, mineraalit ja entsyymit imeytyvät suolistoon helposti ja nopeasti. Myös vihersmoothiesta saa paljon terveellisiä ravintoaineita, mutta kuten Tara toteaa, joskus on hyvä antaa suolistolle lepotauko. Mehustamisesta syntyvää kuitua ei kuitenkaan kannata heittää pois, vaan sitä voi käyttää esimerkiksi leivonnassa ja ruoanlaitossa.

Kirjassa käydään läpi vihermehujen valmistusta, ei niinkään reseptien kautta, vaan listaamalla mahdollisia raaka-aineita, miten niitä kannattaa käsitellä ja mitä kannattaa ottaa huomioon mehulingon/mehupuristimen valinnassa. Tara rohkaisee lukijaa tekemään mehuja intuitiolla ja kokeilemaan rohkeasti ja monipuolisesti erilaisia yhdistelmiä orjallisen reseptien lukemisen sijaan. Itselleni isoin oivallus kirjan lukemisen jälkeen oli, että todella montaa kasvista ja niiden helposti pois heitettävää, mutta kuitenkin erittäin ravinteikasta osaa, kannattaa hyödyntää mehustamisessa. Esimerkiksi kasvisten, juuresten ja yrttien varret, naatit ja lehdet sekä keväällä ja kesällä erilaiset villivihannekset ovat kaikki hyödynnettävissä. Vihreän ja hedelmien suhde olisi kirjan mukaan hyvä olla noin 70 % / 30 % ainakin niillä, joilla hedelmien sisältämä fruktoosi nostaa helposti verensokeria.

Kirjan viimeisessä luvussa annetaan ohjeita mehupaastoon. Paastoista ollaan yleisesti ottaen montaa mieltä, mutta niillä on pitkät perinteet historiassa ja joillekin se voi olla opettavainen ja nopea tapa puhdistaa kehoa. Jos viikon mittainen mehupaasto tuntuu liian radikaalilta, voi kokeilla myös lyhyempiä, kolmen tai yhden päivän kestäviä mehupaastoja.

Kirjan keskiaukeamalle on listattu 16 hyvää syytä mehustaa. Poimin niistä tähän viisi mieleenpainuvinta:

Vihermehu on nopein tapa saada suuria määriä ravinteita kehoon
Vihermehuista saa energiaa ja virkeyttä
Vihermehujen teko on helppoa ja edullista
Vihermehut antavat kehollesi mahdollisuuden puhdistautua ja parantua
Vastustuskyky kasvaa mehujen ansiosta

Tein ennen paljon erilaisia oransseja mehuja, mutta kirjan inspiroimana olen lisännyt mehuihini enemmän vihreää. Vihreä voittaja -nimisestä kirjan reseptistä onkin muodostunut uusi suosikkini:

2 kourallista pinaattia (laitan joskus myös kotimaista lehtikaalia)
2 sellerin vartta
1 sitruuna
1/3 ananasta
2 omenaa
maun mukaan inkivääriä

Pakkaa mehulingon syöttökuiluun pinaatti, selleri, inkivääri ja hedelmät, viimeisenä ananas.

Lisää tietoa mehustamisesta löytyy osoitteesta www.vihermehut.fi
Tara Langen omat sivut löytyvät osoitteesta www.taralange.fi ja lisäksi Tara kirjoittaa Hidasta elämää -sivustolle Peilikuvana Perhe -nimistä blogia.

10 voimakuvaa oman elämän etsijälle

Ihan pihalla – Pidennä askeltasi

Ihan pihalla – Osa 4

Joogaharjoitus toimii dynaamisten ja räjähtävää voimaa lisäävien liikuntamuotojen tukena. Erään oppilaani maraton-aika parani huomattavasti, kun hän alkoi säännöllisesti tekemään joogaharjoitusta jossa keskityttiin jalkojen lihasten pidentämiseen, sekä syvään kokonaisvaltaiseen hengittämiseen, selkärangan pidentämistä unohtamatta. Hyvä ryhti toimii perustana energian hyvälle ja estottomalle virtaukselle.

Tällä kertaa esittelemäni asanat ovat monipuolisia pystyasentoja, jotka tuovat tilaa lantion alueelle ja lisäävät ymmärrystä kehon linjauksista. Molemmat asanat ovat siitä kiitollisia, että harjoittelu tuottaa selkeitä muutoksia ja edistysaskelia jo lyhyessä ajassa. Molemmat myös tukevat aurinkotervehdyksen rentoa virtaavuutta.

Korkea loikka

Asento tunnetaan myös nimellä ratsastaja eli Ashva Sanchalasana. Asanan säännöllinen harjoittaminen tuo pituutta askeleeseen kävely- ja juoksulenkille.

Seiso jalat yhdessä. Tuo kädet sydämen päälle yhteen ja kallistu eteenpäin. Vie oikea jalka niin pitkälle taakse kuin saat, ilman että menetät tasapainosi. Jätä taaemman jalan kantapää ilmaan. Tarkista, että lantio on suoraan eteenpäin. Sisäänhengityksellä ojenna kädet ylös ja avaa kämmenet hartioiden leveydelle. Työnnä kevyesti pikkurillejä ylöspäin ja levennä yläselkää. Pidennä syvien hengitysten avulla koko selkää, koukista etummainen polvi n. 90 asteen kulmaan ja ojenna takajalan polvea. Viivy 8 hengitystä ja tee toinen puoli.

Voit myös varioida asentoa kokeilemalla erilaisia käsien asentoja, esimerkiksi viemällä kädet vaakatasoon tai liikuttelemalla käsivarsia kuten linnun siipiä ylös-alas sisään- ja uloshengityksen tahdissa.

Kulma

Asento on kuin alaspäin katsova koira (josta kirjoitan muutaman viikon päästä), mutta eri kehon kulmasta tehtynä. Löydä sopiva pinta, mitä vasten voit asettaa kätesi. Esimerkiksi leveä puu, talon seinä tai suuri kivi. Aseta jalkasi riittävän kauas, lantion leveydelle. Kädet ovat vaakatasossa hartioiden leveydellä. Levennä selkää ja työskentele voimakkaasti käsillä tuntien pidennyksen selkää pitkin lantioon saakka. Työnnä päälakea kohti seinää ja pidennä niska. Tarkista, että pää ei roiku alaspäin. Pyydä ystävääsi katsomaan, että kehosi on 90 asteen kulmassa. Jos takareidet kiristää ja selkä jää pyöreäksi, koukista polvia hieman, että saat selkään paremman pituuden. Työnnä lopuksi istuinluita taaksepäin.

Asento venyttää takareisiä ja kehon koko takalinjaa. Jalkojen tasapainoinen juurrutus ja molempien käsien tasainen tunteminen seinässä balansoi kehon puoliskoja.

Valokuvat: Doris Novak, Sarwayoga

Vaikka minulla on huono olo, se ei tarkoita, että olen huono – Miksi itsensä hyväksyminen on niin vaikeaa?

Muistan kirkkaasti elämääni muuttaneen hetken yli kymmenen vuoden takaa. Nousin rappukäytävässä portaikon ensimmäiselle askelmalle, katsoin hämärässä pehmeästi levittyvää valoa, nostin kauppakassejani ja ajattelin: ”vaikka mulla on paha olo, se ei tarkoita, että olen paha tai huono”.

Tuon oivalluksen jälkeen elämäni on ollut tietoisesti sen tarkastelemista, mitä on rakastaa ja hyväksyä itseäni. Uskon, että pohjimmiltaan jokaisella on pyrkimys tasapainoon: sisäsyntyiseen rauhan tilaan. Paha olo kertoo, että jokin meissä ei ole yhteydessä tähän tilaan. Se osoittaa, mikä estää rakastamasta itseämme. Ja samaan aikaan, koska ihmisen elämä on ihmisen elämää kaikkinensa ja sisältää myös pahaa oloa, voin kokea hyväksyntää ja myötätuntoa myös pahaa oloani kohtaan. Yksinkertaista, paradoksaalista ja haastavinta, mitä tiedän.

En usko mihinkään paremmaksi ihmiseksi tulemiseen. En usko, että meissä on puolia, jotka pitää voittaa, parantaa tai sammuttaa. En usko mihinkään pyrkimiseen. Ihmisen tapa vain on pyrkiä ja etsiä, koska tunnemme intuitiivisesti, että jokin kutsuu meitä. Mielen on ehkä vaikea ymmärtää sitä, että kaikki on jo meissä. Tässä epätäydellisessä tomumajassamme (tai temppelissämme!) voimme vain vastaanottaa hyväksymisen tilan.

Hyväksyminen ei johda passiivisuuteen, vaan on dynaamista. Hyväksyminen ei ole myöntymisen synonyymi. Hyväksyessämme avaudumme myös muutokselle, joka johtaa syvempään tasapainon tilaan. Hyväksyvässä tilassa teemme valintoja, rohkeitakin, joissa kunnioitamme itseämme. Lähdemme epäterveestä suhteesta. Uskallamme tutkia, voimmeko hyvin siinä, mitä teemme. Uskallamme tutustua eri puoliin itsessämme, toteuttaa potentiaalejamme. Uskallamme kohdata oman totuutemme ja toimia sen mukaan. Uskallamme kyseenalaistaa, mihin uskomme, mitä tiedämme, tai mitä luulemme olevamme. Uskallamme sanoa ei, olla tylyjäkin.

Uskon tietoisuuteen. Siihen, että voimme nähdä yhä selkeämmin ja vastuullisemmin, kuinka oma rakkautemme, tai se, mitä emme vielä itsessämme hyväksy, ilmenee todellisuutemme kautta.

Tämä yksinkertaistaminen voi raivostuttaa. Olen niin monesti kokenut olevani hukassa ja yksinäinen monimutkaisten asioiden äärellä. Saamatta lohtua ajatuksesta, ettei tietoisuuteni ole keskittyneenä ydinolemukseeni. Ketä kiinnostaa hukassa tai hädässä ollessaan kuulla olevansa sivussa itsestään? Ajattelen, että hyväksyminen on prosessi. Ja uskon, että tarvitsemme myös rakastavia ja hyväksyviä peilejä, toisia ihmisiä, jotka auttavat meitä suhtautumaan itseemme rakastavasti. Ymmärrän, että suhtaudun elämään täysin omista lähtökohdistani, niin kuin meistä jokainen. Varsinkin, jos olemme kohdanneet rakkaudettomuutta tai valtavia haasteita, voi hyväksyminen tuntua liikaa pyydetyltä.

Jos suhtautuu elämään niin, että se on sielun evoluution reissua, arvokasta juuri sellaisenaan, alkaa hakeutua yhteyteen itsensä kanssa, syvällä kutsuvaan tasapainon tilaan. Moni meistä kaipaa jotain: tiedämme sisimmässämme, että on jotakin enemmän, kuin tämä ihmisen elämämme kaikkine inhimillisyyksineen. Kenties jokainen kokemus kysyy: hyväksynkö itseni tässä kokemuksessa? Hyväksynkö, että näen ja koen myös pimeyttä itsessäni ja elämässä? Voinko katsoa laajemmasta perspektiivistä, ja siten kokea itseni laajemmin?

Mistä itsensä hyväksyminen alkaa? Mielestäni halusta nähdä, että elämälläni on merkitystä, koska elän. Sen huomaamisesta, että hyväksyminen ei ole tekemistä, hallitsemista eikä pyrkimistä. Se on olemista ja antautumista. Autenttisen tasapainotilani sallimista. Tähän hetkeen, tähän ihmisyyteeni. Rakkaus itseä kohtaan ei ole pelkkää ilovalokiitosta, vaan hyväksymisen prosessi voi sisältää surua, pettymystä ja vihaa. Uskon, että hyväksyminen on kykyä olla myös ristiriitojen kanssa. Se on rohkeutta rakastaa itseään ehdoitta.

Jokin meissä niin herkästi venkoilee hyväksymistä vastaan. Ehkä koemme, ettemme ole syvän rauhan tunteen arvoisia? Tai että ydinolemuksemme on liian haavoittuvainen tähän epätäydelliseen todellisuuteen? Ehkä meidän on vaikea hyväksyä, että saamme juuri nyt kokea rauhaa, ihan tällaisenaan. Ilman, että meidän tarvitsee tehdä mitään, muuttaa mitään. Siksi yritämme olla jotakin: rakastavampia, valoisampia, fiksumpia, parempia, viisaampia (tai ihan mitä tahansa ominaisuuksia) – eli hyväksyttävämpiä – joko toisten, tai omissa silmissämme. Ja edelleen: jos hyväksymisen prosessi sisältää ei-hyväksyvässä tilassa olemisen, voinko olla senkin kanssa sinut?

Juuri nyt, tässä hetkessä, rakkaus ehkä onkin sitä, että suon itseni olla kaikkeuteni.

Miten maksasi voi?

Kirjoittaja Marja Ruuti on ravitsemustieteen maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti, joka on perehtynyt myös funktionaaliseen lääketieteeseen ja luonnonmukaisen terveydenhoidon menetelmiin. Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Mividata-kustantamon kanssa.

Neljäsosalla suomalaisista on rasvamaksa. Vain osalla sen aiheuttaa liiallinen alkoholinkäyttö, vaikka tämä onkin tehokkain keino maksan rasvoittamiseen. Useimmiten syy löytyy ruokavaliosta, liikunnan puutteesta ja ylipainosta, erityisesti vatsan seudulle kertyvästä rasvasta. Rasvamaksaa esiintyy jo lapsillakin, suurimpina syyllisinä ylipaino sekä ravinnon nopeat hiilihydraatit. Pussillinen karkkeja, puolen litran sokeroitu virvoitus- tai urheilujuoma ja lasillinen täysmehua saattavat päivittäin nautittuina vähitellen rasvoittaa maksan.

Rasvamaksa kaipaa hoitoa

Lääketieteessä ajatellaan, että rasvamaksa ei ole sairaus, joten sitä ei tarvitse hoitaa. Ei siihen ole lääkkeitäkään. Kuitenkin rasvoittuminen haittaa maksan elintärkeitä toimintoja. Rasvoittuneessa maksassa insuliinihormonin vaikutus rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan heikkenee. Siitä taas seuraa veren sokeri- ja rasvapitoisuuden kohoaminen, joka johtaa painonnousuun ja hiljaiseen tulehdukseen, inflammaatioon. Ylipaino rasvoittaa maksaa entisestään ja lisää tulehdusta. Inflammaatio taas altistaa useille sairauksille kuten sydän- ja verisuonitaudeille ja autoimmuunisairauksille. Rasvamaksa saattaa itsekin tulehtua, sidekudoistua ja pahimmassa tapauksessa johtaa kirroosiin.

Rasvamaksa kehittyy normaalipainoisellekin, jos on runsaasti rasitteita kuten tulehdusta, lääkkeitä, ympäristömyrkkyjä tai maksaa rasittava ruokavalio. Suurimmalla osalla metabolista oireyhtymää tai kakkostyypin diabetesta sairastavista on rasvamaksa, joka saattaa tulehtua.

Rasvamaksaan ei löydy apteekista lääkettä, mutta erittäin tehokas hoito on olemassa. Sopiva ruokavalio ja tarvittaessa laihduttaminen tai alkoholinkäytön lopettaminen vähentävät maksan rasvaa nopeasti. Myös kakkostyypin diabeetikon rasvoittunut maksa toipuu tasapainoisen ruoan ja painonhallinnan avulla. Jo muutaman kilon painonpudotus auttaa merkittävästi, seurauksena veren sokerin ja rasvojen aleneminen ja tulehduksen väheneminen. Mutta laihduttaminen runsashiilihydraattisella dieetillä on kuin heittäisi bensaa tuleen, koska rasvamaksa tuottaa jo valmiiksi jatkuvasti sokeria vereen. Maksa rasvoittuu vielä enemmän ja painonhallinta vaikeutuu entisestään.

Kaikki maksat tarvitsevat huolenpitoa

Iloisempi maksaan liittyvä uutinen on, että kolmella neljäsosalla suomalaisista ei ole rasvamaksa! Silti jokaisen ihmisen maksa on lujilla nykyisessä myrkkyjen ja kemikaalien täyttämässä maailmassa. Maksan lukuisista tehtävistä tärkeimpiin kuuluu detoksifikaatio eli kuona-aineiden poisto. Maksan läpi virtaa vuorokaudessa 2000 litraa verta ja maksasolut poistavat verestä kehon aineenvaihdunnassa syntyvät jätteet, suolistosta tulevat mikrobit, jokaisessa kehossa syntyvät syöpäsolut, kaikkialta maailmasta ilman, veden ja ruoan mukana virtaavat ympäristömyrkyt, kosmetiikasta ja pesuaineista imeytyneet kemikaalit, ruoan tuomat vieras- ja lisäaineet, lääkeaineet, muovien pehmitinaineet jne. Melkoinen urakka. Siitä ei ylirasittunut maksa selviä, joten kevennä ajoissa maksasi kuormaa. Koko ihminen kärsii, jos kaiken aineenvaihdunnan säätelijä maksa ei jaksa. Omilla valinnoilla voi todella vaikuttaa omaan ja koko maailman myrkkykuormaan ja maksan hyvinvointiin.

Maksa hyötyy puhdistuksesta

Puhdistuskuurit eivät ole huuhaata, vaan auttavat kuormittunutta maksaa selviämään. Suolisto ja maksa ovat tiiviissä yhteistyössä. Suolistosta virtaa maksaan puhdistumaan ravintoaineiden, mikrobien ja ”ongelmajätteiden” täyttämä veri. Huonosti toimivassa suolistossa viihtyy haittamikrobeja, joiden seinämien myrkylliset aineet, endotoksiinit, kuormittavat maksaa. Myös vaurioitunut suolenseinämä, ”vuotava suoli”, päästää lävitseen haitallisia aineita lisäten maksan työtä. Hyvä bakteeristo pitää suolen seinämän vahvana ja vähentää maksan taakkaa.

Huolella toteutettu mehupaasto puhdistaa tehokkaimmin, mutta ei sovi kaikille. Hyvään lopputulokseen päästään myös kevytpaastolla, jota tuetaan viherjuomilla ja yrttivalmisteilla. Maksa saa tilaisuuden tehostaa kaikkea toimintaansa, kun kevennetään ruoansulatusta ja muutetaan maksaan virtaavan veren koostumusta. Tähän puhdistavaan kuuriin tarvitaan niukka ja säännöllinen ateriointi, luonnolliset ruoka-aineet, laadukkaat rasvat, korkealuokkainen, mutta rajoitettu proteiininsaanti, marjat ja kasvisvoittoisuus. Maksan verta puhdistavien solujen toiminta saa lisäksi tukea sopivista yrteistä ja vihermehuista ja -jauheista.

Marja Ruuti

Lisää perusteellista tietoa maksan toiminnasta, siihen vaikuttavista ympäristö- ja elämäntapatekijöistä sekä maksan puhdistamisesta Marja Ruutin kirjassa Terve maksa, avain hyvinvointiin, kustantaja Mividata 2015.

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Yksi elämän suurista ihmeistä

Jos luet tätä tekstiä, olet jo voittanut kerran lotossa, nimittäin syntyessäsi.

Kuten lähes jokainen maapallon rakennuspalikoista on syntynyt tähden sisällä, sydämessä, alkoi sinun fyysisen olemuksesi rakentuminen jokin suuremman sisällä kun olit kohdussa. Näin sait tämän n. 7 vuoden välein viimeistä atomiaan myöten täysin uudistuvan maallisen kulkupelisi, jota kehoksi, vartaloksi tai ruumiiksi, kontekstista riippuen, tykkäämme nimittää.

Sinusta tuli tietoisuus, joka matkaa vuosi vuodelta ryppyjä ja muistoja keräillen nahkatakki luidensa päällä mysteeristä toiseen. Fyysinen luomuksesi on uniikki, sinun kokemuksesi ovat ainutlaatuisia. Maailmankaikkeudessa ei ole toista sinua. Ei toista samanlaista polkua kuin se jonka olet astellut. Ei myöskään ketään ulkopuolista, joka voi lopulta sinut itsesi parantaa tai saattaa oikeaan suuntaan. Ihmistä voi tukea ja opastaa, mutta lopulta vain me itse luomme omat rajamme ja vain me itse voimme ne rikkoa.

”Milloin sinä olet valmis olemaan onnellinen?”

Usein hukkaamme itsemme omaan epävarmuuteemme. Emme luota sisäiseen ääneemme ja intuitioomme. Kadotamme yhteyden sisimpäämme. Entäpä jos oletkin aina tiennyt mihin suuntaan kulkea? Mitä ovia avata ja mitä jättää avaamatta? Mitä jos olet ollut ollut aina valmis kaikkeen, mistä olet pelännyt haaveilla? Mitä jos voisitkin nähdä kauneuden ja täydellisyyden siinä mitä olet juuri tällä hetkellä? Milloin sinä olet valmis olemaan onnellinen?

Vaikka välissä kokisit epävarmuutta tai suorastaan pelkoa toteuttaa asioita, joihin sinulla on intohimo sisimmässäsi, muista, että olet selvinnyt tähänkin asti. Jos ajattelet elämässäsi olleen vahvoja ja suuria haasteita, muista, että olet ollut jokaista haastettasi ja vastoinkäymistäsi vahvempi!

”Entä jos sinulla on ollut avain onneen aina mukanasi?”

Se kauneus mitä näet ympärilläsi on jotain, mikä syttyy sinussa itsessäsi kun tarkkailet ympäröivää todellisuutta. Kauneus ei siis sinänsä ole missään ulkoisessa asiassa, vaan sinun havaintosi ja kokemuksesi tuovat kauneuden sinun ja havaitsemasi asia välille. Kuvittele revontulet syksyisellä yötaivaalla, vastaleikatun nurmikon tuoksu ja kesäinen maalaismaisema tai vaikka kaamoksella kuun valossa kimmeltävä hanki. Tuon kauneuden kokemus tapahtuu sinussa. Miten voisit olla jotain muuta, kuin kauneutta ja mitä muuta pelko voisi olla, kuin illuusiota erillisyydestä. Ettei olisi yhtä, tuon kauneuden ja hyvyyden kanssa jota havaitsee. Ettei ole sen hyvän arvoinen mitä kokee. Että täytyy muuttua joksikin ollakseen. Että olisi liikaa, tai liian vähän jotain. Ettei sopisi elämään, olisi täydellinen palanen jo sellaisena kuin on. Että pitäisi vielä saada jotakin, jotta olisi tarpeeksi olemaan jotakin, tai ei olisi koskaan pitänyt tehdä jotakin, että voisi vielä joskus olla jotakin enemmän. Entä jos sinulla on ollut avain onneen aina mukanasi?

Jokainen kokemus josta olet selvinnyt ja jokainen rohkea askel kohti tuntematonta, on tehnyt sinusta sen mitä olet nyt. Yhtenä hetkenä olit koko maailmankaikkeuden nuorin ja yhtenä hetkenä tulet olemaan sen vanhin olento. Me emme tiedä mistä olemme tulleet tai mitä tapahtuu kun on aikamme siirtyä elämän takaisen mysteerin äärelle, mutta se, mihin ja miten käytämme tämän hetken, ihmeen, jota parhaillaan elämme, ja miten siihen suhtaudumme, on täysin meidän oma valintamme.

Lehtikaalimehua immuniteetille

Sain kesän aikana tietää sairastavani kroonista borrelioosia. Elämän arvot on saaneet siis uuden järjestyksen ja nyt viimeiset kuukaudet onkin mennyt kehoni vahvistamisen ja immuniteetin tukemisen merkeissä. Koska olemme kokonaisuus, immuniteettia voi ja täytyykin tukea monelta eri kantilta. Kehomme ja puolustusjärjestelmämme on monimutkainen kokonaisuus sen tasapainoon saaminen vaatii itsensä hoitamista kokonaisvaltaisesti.

Ehkä tärkein tekijä immuniteetin tukemisessa on ravinto. Sairastuttuani olen vähentänyt minimiin kaikki kehon tulehduksellisuutta lisäävät ruoka-aineet ja olen entistäkin tarkempi minulle herkkyyksiä aiheuttavien ruoka-aineiden suhteen. Olen lisännyt entisestään raa’an ruoan määrää, hyviä rasvoja sekä kasviksia ruokavaliooni. Lisäksi olen tehnyt päivittäin itselleni vihermehuja. Peruuntuneiden kesälomamatkojen vuoksi palkitsin itseni korvaamalla mehulinkoni uudella mehupuristimella joka on ollut yksi parhaista ostoksistani pitkään aikaan. Puristimen pyörimisnopeus on huomattavasti alhaisempi ja sen vuoksi se mahdollistaa monipuolisemmin erilaisten mehujen teon. Sillä on myös mahdollista puristaa esim. vehnänorasmehua ja vaikkapa tänään esittelemääni lehtikaalimehua. Puristimessa mehu ei myöskään kuumene pyörimiskitkan vuoksi kuten lingossa, jolloin ravintoarvot säilyvät parempana. Lisäksi jäljelle jäänyt mäski on kuivempaa kuin lingon mäski, jolloin kaikki hyöty on saatu tehokkaammin talteen.

Itse tehtyjen mehujen teho on hämmästyttävä. Ne energisoivat ja ravitsevat kehoa monipuolisesti, mielestäni paremmin kuin mikään muu ravinto. Vihermehut puhdistaa ja tukee maksaa ja niitä rasittuneempikin keho pystyy hyödyntämään ravintona. Koska myös kasvisten syöminen hyvien kuitujen vuoksi on tärkeää, olen ottanut mehustuksen monipuoliseen ruokavalion lisäksi, en korvaajaksi. Eli kun kaikki hyvä mitä mehuista saan tulee muun mahdollisimman puhtaan ravinnon lisäksi, keho jaksaa taistella kutsumattomia vieraita vastaan paljon tehokkaammin. Lisäksi mehut maistuu ihanalta ja tehon huomaa välittömästi.

Immuniteettia täytyy ravinnon lisäksi tukea myös muulla tavoin. Tehokkaita keinoja on erilaiset vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit. Myös suoliston kunnosta huolehtiminen on tärkeää, sillä suuri osa immuniteetistamme kehittyy suolistossamme. Immuniteettia nostaa myös riittävä ravinnon ja puhtaan veden saanti, sopivan kevyt ja säännöllinen liikunta, mielen vahvistaminen vaikkapa meditoimalla, positiivinen suhtautuminen asioihin, riittävä lepo, unen laatu, stressin minimoiminen, raitis ilma, nauru ja ilo. Kaikki niin mukavia asioita, mutta monesti kiireen keskellä yllättävän vaikeita toteuttaa. Yksikin muutos on kuitenkin askel parempaan oloon, joten koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa…

Se ensimmäinen askel voi olla vaikka kuppi lehtikaalimehua, joka on tämän kesän ehdoton suosikkini. Lehtikaali on ravintoarvoiltaan kaalien kuningas ja myös kiitollinen kasvatettava, sillä se antaa satoa vielä pikku pakkastenkin jälkeen. Nykyään sitä saa myös lähes kaikista hyvin varusteluista ruokakaupoista. Lehtikaalissa on paljon immuniteetille tärkeää C-vitamiinia ja lisätehoa siihen tuo sen sisältämä rauta sekä A- ja K-vitamiini. Lehtikaali tekee hyvää myös verenpaineelle, sekä luustolle sillä se sisältää kalsiumia, kaliumia ja magneesiumia. Lehtikaalista saa myös aina tryptofaania, joka on yksi välttämättömistä aminohapoistamme ja mm. serotoniinin, melatoniinin esiaste.

Jos et omista mehupuristinta, niin lehtikaaleista kannattaa poistaa varret ja sekoittaa lehdet lopuksi blenderissä mehulingolla tehdyn mehun joukkoon, kuten myös siemenet ja pähkinät. Tästäkin mehusta olen tenyt lukuisia eri versioita, joten suosittelen muuttamaan ainesosia ja niiden määriä omien mieltymysten mukaan.

Lehtikaalimehu

(2-4 annosta)

8 – 12 lehtikaalin lehteä

1-2 omenaa

1 päärynä (ei välttämätön)

1 kourallinen manteleita

n. 10 cm pala kesäkurpitsaa

10 – 15 cm kurkkua (ei välttämätön)

1 kourallinen kurpitsan siemeniä

1 kourallinen manteleita ja hasselpähkinöitä

1 – ½ dl kookoskermaa

½ sitruuna tai lime (voi puristaa lopuksi mehun joukkon käsin)

pala kukkakaalia

pala parsakaalia

pala valkokaalia (ei välttämätön)

Pilko pestyt hedelmät ja vihannekset mehupuristimeen sopivan kokoisiksi paloiksi. Riivi lehtikaaleista varret, rullaa lehdet pieniksi rulliksi ja laita ne puristimeen. Lsiää siemenet, mantelit, pähkinät ja kookoskerma ja anna lingon pyöriä hetken. Purista joukkoon sopiva määrä sitruunaa tai limeä. Nauti heti.

Unohtumaton matkamuisto

Lapsuuskotini oli aivan pienen kylän halki kulkevan maantien vieressä. Usein istuin portailla ja katselin ohi kulkevia autoja. Haaveilin matkustelusta, puhuinkin siitä, sillä muistan isäni mumisseen jotain kiertolaisuudesta. Jos silloin olisin tiennyt, että ajatuksilla on luova voima, olisin unelmoinut reissaamisesta enemmän. Aikuisena olen päässyt matkustelemaan jonkin verran. Maaseudulla asuvana ja luonnon hiljainen rauha aina ympärilläni menen mielelläni suuriin kaupunkeihin.

”En ole ollut vielä kaikkialla, mutta se on listallani.” (Susan Sontag)

Luonteessani on ainakin ripaus seikkailijaa, sillä teen mielelläni omatoimimatkoja yksin. Ei valmiita opaskierroksia eikä aikatauluja. Vain niin voin viivähtää mielenkiintoisissa paikoissa juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Yksin kulkiessa voin joutua joskus eksyksiin, kaupungeissa joudun useinkin. Se ei kuitenkaan pelota eikä estä lähtemästä. Kirkkaina päivinä suunnistaminen onnistuu auringon avulla myös kaupungissa; mitään naavaisia puunrunkoja ei kannata jäädä etsimään ilmansuuntia havainnoidakseen.

Vuosi sitten olin ensimmäistä kertaa Pariisissa. Majoituin pieneen, nuorten ylläpitämään vanhaan hotelliin Montparnassella. Huoneiden oviin oli käsin maalattu numero ja kukkakimppu. Hotelli tuntui ottavan vastaan lämpimin tuntein. Kiivetessäni kapeita portaita omaan kerrokseen, tunnustelin kuinka Hemingway (Nuoruuteni Pariisi) kenties oli kulkenut samoja portaita. Tunnelma oli intensiivinen, melkein näin kirjailijan harppovan portaita ylös, innoissaan jostakin uudesta, joka oli kypsymässä kirjoitettavaksi.

Illalla lähdin katselemaan lähiympäristöä. Oli kuin olisin tehnyt jo toisen aikahypyn menneisyyteen, kun näin erikoisesti pukeutuneen seurueen kadulla. Miten helppoa upota mielikuviin, kun on irti arjesta ja kaukana kotoa!

Iltaisin katselin hotellihuoneessa Pariisin opaskirjoja ja tutkin metroreittejä seuraavan päivän kohteisiin. Eräänä päivänä olin valinnut määränpääksi maailmankuulun Sacré Coeur -kirkon, sen kauniin valkoisen Montmartrella. Ajoin metrolla aivan Montmartren juurelle ja aloin nousta rinnettä valiten kapeita, rauhallisia kujia ja portaita. Välillä pysähtelin ihailemaan aamupäivän auringossa kylpevää kaupunkia. Tulin taiteilija-aukiolle. Siinä kuljeskelin katsellen taiteilijoita työssään ja heidän valmiita taulujaan. Viivyin aukiolla sen tunnelmasta nauttien. Ihmisiä oli paljon ja kansainvälisestä puheensorinasta erotin myös suomenkielistä puhetta.

Siinä kuljeskellessani olin kadottanut opasviitat Sacré Coeuriin. Huomasin sitten kirkon sisäänkäynnin ja menin kirkkoon. Hetken ihmettelin, miten niinkin kuuluisassa kirkossa on niin vähän turisteja. Uppouduin katselemaan taideteoksia, joita oli ympäriinsä, maalauksia ja patsaita, toinen toistaan kauniimpia. Kirkossa vallitseva rauha tuntui kutsuvan istumaan paikalleen. Niinpä istahdin ja vaivuin silmät ummessa melkein meditatiiviseen tilaan. Sitten aloin tuntea jotain, jota on vaikea kuvata. Aivan kuin pääni olisi suuren läpinäkyvän pallon sisällä, jossa tuhannet pienet tähdet pyörivät ja niiden liikkeestä syntynyt energia hoitaisi päätäni. Olin ihmeissäni samalla kun suunnattomasti nautin tuosta tunteesta.

En tiedä, kauanko siinä istuin. Mietin sitä, miksi tuo ihana energia tuntui vain pään aluella, olinko tukossa muilta osin? Illalla tutkiessani opaskirjoja ja seuraavan päivän ohjelmaa, huomasin että olin ollut ”väärässä” paikassa. Kirkko jossa olin ollut , oli Saint Pierre de Montmartre, joka oli aikoinaan PYHITETTY JÄRJEN ENERGIOILLE!

6 syytä nauttia elämästä NYT – jo ennen kuin loma alkaa

Nautitko elämästäsi? Vai ajatteletko, että se ei ole sinua varten? Tai että se on jotain, mikä pitää ansaita? Ehkä ajattelet, että nautit ”sitku”. Tässä 6 syytä nauttia elämästä – alkaen NYT.

1. Nauttiminen tuntuu kivemmalta kuin suorittaminen

Suorittaminen on meille ihmisille yleistä. Aivomme kääntyvät automaatille, kun teemme tuttuja asioita. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Automaatio auttaa tehostamisessa, ja usein tuppaamme kalenterimme täyteen. Kun tällä rumballa elämästä alkaa kadota värit, olemme suorittamiskehässä. Elämä ei tunnu hyvältä. Kun taas pystymme kytkemään automaation pois päältä, kokemaan elämää syvemmin, alamme nauttia elämästä. Ja voi pojat, se vasta TUNTUU elämältä!

2. Riittävä on loistava

Teet koko ajan parhaasi. Anna armoa itsellesi. Päästä irti. Ota hetki itsellesi. Olet riittävä sellaisena kuin olet. Sen ajan, jonka käyttäisit viilaamiseen, anna se itsellesi, nauti. Kun ymmärrät tämän, voit alkaa nauttia elämästä eri tavalla!

3. Kaikki muuttuu – koko ajan

Mikään ei ole elämässä pysyvää – paitsi muutos. Silloin kun elämä tarjoaa sinulle auringonlaskun, nauti siitä. Hetken päästä on jo yö. Kun sinulle tarjoillaan halaus, älä juokse ajatuksissasi toisaalle. Tilanteet vaihtelevat. Nauti siitä, mitä sinulla on – juuri nyt.

4. Tämä hetki ei palaa

Usein vasta jälkeenpäin ymmärrämme arkisten tilanteiden arvon, silloin, kun ne ovat jo muistoja. Jokainen hetki on arvokas, se ei koskaan palaa. Nauti jokaisesta hetkestä kuin se olisi maailman harvinaisinta viiniä – sillä tämä hetki sellaisenaan on vielä harvinaisempaa.

5. Aikasi on rajallinen

Emme tule usein ajatelleeksi rajallista aikaa ihmiskehossa, ennen kuin joku laittaa meidät ajattelemaan sitä, todella. Meillä on jokaisella oma aikamme ihmisenä, eikä se ole ääretön. Käytä päiväsi hyvin ja pyri tapaamaan niitä ihmisiä, joiden seurasta nautit, ja tekemään asioita, jotka saavat sinut tuntemaan olevasi elossa.

6. Olet ihminen

Sinun ei tarvitse ansaita iloa ja nautintoa elämässäsi. Ne kuuluvat jokaiselle ihmiselle ihan vain koska olemme ihmisiä. Uskonpa jopa, että elämän tarkoitus on löytää ilo ja nautinto oman olemisen kautta. Älä laita itseäsi niin tiukille, ettet osaa etkä pysty enää nauttimaan olostasi.

Onko suorittaminen kirosana?

Suorittaminen tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa arvostettu normi: elämässä pitää olla kiire ja päällä samanaikaisesti useita eri ”projekteja”. Valtion kestävyysvajetta paikataan lisäämällä työaikaa – koska suomalainen sisuhan perustuu työntekoon, jotta sotakorvaukset saadaan maksettua viimeistä piirtoa myöten. Oikeaa sanastoa ovat aikataulut, kalenterit, multitaskaaminen, tehokkuus ja prosessit, joissa asiat kulkevat sukkelasti eteenpäin.

Oma suhteeni suorittamiseen on pitkä ja monipolvinen. Kasvoin perheessä, jossa arvostetaan kunnianhimoa, työntekoa ja toimeliaisuutta. Opin jo lapsena, että saamattomuus on pahinta mitä voi olla ja eniten hyväksyntää saa kantamalla kokeista kymppejä ja käymällä harrastuksissa ahkerasti. Ainakin näin lapsen mieleni asian tulkitsi.

Parikymppiseksi mennessä minusta kasvoi suorittaja, joka rakasti to do -listojen tekemistä ja loppuun saattamista. Parasta oli suunnitella uusia projekteja, täyttää kalenteria ja saada asiat etenemään juuri sillä tavalla kuin halusin. Työprojektit seurasivat toisiaan ja välillä piti juosta maratoneja. Sosiaalisista tapahtumistakin tuli suoritus: jos kissanristiäisistä jäi pois, oli vaara missata jotain tärkeää: uusi ihmissuhde, kontakti tai hauska ilta, josta puhuttaisiin pitkään.

Kävin useaan kertaan ”reunalla”: olin buukannut itselleni liikaa asioita ja keho protestoi esimerkiksi itkukohtauksilla. Onneksi siinä vaiheessa yleensä ymmärsin painaa jarrua ja levätä. Kunnes vauhti alkoi uudestaan.

Käännekohta

Jooga oli minulle fyysinen harjoitus ja siksi harrastin hot joogaa. Nautin saattaa itseni kuumassa salissa tilaan, jossa lähes huimasi. Silloin olin piiskannut itseäni tarpeeksi. Kunnes tuli elämäni muuttanut retriitti, jossa löysin joogan henkisen puolen ja ensimmäistä kertaa aidon yhteyden itseeni. Ihana joogaopettajani Kaisa tuntui puhuvan harjoituksen aikana suoraan minulle: älä yritä mennä äärimmillesi, ole itsellesi lempeä, rentoudu siihen kuka olet – olet hyvä juuri tuollaisena.

Aloin itkeä, koska ensimmäistä kertaa tunsin, että minulle annettiin lupa olla ja levätä. Huomasin piteleväni itse raippaa, joka sivalsi aina, jos en päässyt itseni ennalta asettaman riman yli. Tämä oivallus muutti elämäni.

Olin rakentanut suorittamisesta ja menestymisestä lankakerän minuuteni päälle. Uskoin saavani sillä hyväksyntää ja rakkautta. Rauhoittumisen, joogan ja meditaation myötä löysin langan pään ja aloin keriä vyyhtiä auki. Lanka oli pitkä ja sotkuinen. Se sisälsi vuosikausia tukahdutettuja tunteita, herkkyyttä ja sydämen viestejä. Se sisälsi monia itkemättömiä itkuja.

Kerin lankaa niin pitkälle, että aloin kyseenalaistaa koko minuuteni ja tein suorittamisesta kirosanan. Halusin opetella olemaan, antautumaan, päästämään kaikesta irti, kulkeutumaan elämän flowssa eteenpäin. Jos innostuin jostain työprojektista, tuomitsin sen egoni hömpötyksenä. Näin joka puolella suorittajia, jotka eivät olleet vielä ”heränneet”. Pakonomaisia työntekijöitä ja urheilijoita. Tuomitsin itsessäni suorittajapuolen enkä arvostanut sitä. Meinasin kulkeutua kohti toista ääripäätä.

Usein pitää käydä ääripäissä, jotta osaa palata kultaiselle keskitielle. Viimein oivalsin, että minussa on kaksi eri puolta, molemmat yhtä tärkeitä: se, joka innostuu, tykkää saada aikaiseksi, ruksia to do -listojen kohtia ja mennä eteenpäin sekä se puoli, joka haluaa vain olla, levätä, rentoutua ja antaa asioiden tulla. Feminiininen ja maskuliininen puoli, yin ja yang, suorittaja ja rauhoittuja, tekeminen ja oleminen, molemmat yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Avainasia on pitää vastakkaiset puolet tasapainossa, yhteisessä tanssissa. Silloin suorittaja välillä hellästi ohjaa rauhoittujaa eteenpäin. Mutta koska suorittaja tuppaa taustani takia edelleen olla se hallitsevampi, vielä tärkeämpää on rauhoittujan muistuttaa suorittajalle, että puskemalla ei kovin usein tule hyvää lopputulosta. Menemällä kävelylle metsään saattaa päästä parempaan lopputulokseen kuin istumalla maanisesti tietokoneen edessä. Ja oikeastaan, tarvitaanko lopputulosta edes ollenkaan, matka on kuitenkin tärkeämpi.

Nykyisin haluan opettaa rauhoittumista ja läsnäoloa mindfulnessin keinoin ihmisille, joiden ”suorittajapuoli” on hallitsevampi. Mutta yhtä paljon haluan kannustaa ihmisiä, jotka tuntevat ajelehtivansa, löytämään oman voimansa ja sydämensä inspiraation ja menevän rohkeasti, askel askeleelta tavoitteitaan kohti.

3 henkisen kasvun vaihetta – tunnistatko nämä?

Kuten fyysisessä kasvussa, myös henkisessä kasvussa on erilaisia vaiheita. Tässä kuvattuna kolme yleistä vaihetta.

Vaihe 1

Usein ennen kuin alamme siirtää huomiotamme myös sisäänpäin, sitä on edeltänyt vaihe, jossa olemme yrittäneet etsiä onnellisuutta ulkopuolellamme olevista asioista. Sisällä on vähän levoton olo, ja yritämme saada elämästämme hyvää tavoittelemalla asioita, joista on luvattu parempaa elämää.

Samalla kun olemme riippuvaisia ulkoapäin tulevista onnenlähettiläistä tai -kantamoisista, reagoimme ajatuksillamme ja tunteellamme voimakkaasti kaikkin tapahtumiin ja ihmisiin – ne saavat meidät pois tolaltamme.

Ennen havahtumista siihen, että rauha, levollisuus ja onni asuu minussa, elää ikään kuin kauhun tasapainossa ulkopuolisen maailman kanssa: olen vain reagoimassa siihen, mitä minulle tapahtuu.

Vaihe 2

Jossain vaiheessa havahdumme siihen, että minä olenkin oman elämäni ohjaksissa. Kaikki vastaukset ovat minussa. Kun huomaa, että ajatusten ja tunteiden takaa löytää itsensä, alkaa oppia itsestään paljon.

Tämä on usein se vaihe, jossa kaipaamme omaa aikaa ja rauhaa. Kun asioita alkaa nousta pintaan, koemme usein tarvitsevamme myös suojaa. Sisäinen prosessi vie valtavasti voimavaroja, ja juuri kun on päässyt käsiksi jonkin kipeän tunteen vapauttamiseen, ei ole valmis kokeilemaan, osuuko jonkun sanallinen sapeli juuri tuohon kohtaan.

Tässä vaiheessa myös tuntuu usein, että ihmispaljoudessa helposti ”hajoamme” kaikkialle. Samalla menettää oman sisäisen voimansa, johon juuri on päässyt käsiksi. Siksi suojaus tuntuu tarpeelliselta.

Vaihe 3

Kun sisäistä työtä on riittävästi takana, ja uusi minä ja oma voima on luonnollisesti kasvanut, alamme avaamaan omaa tilaa muille. Kun olemme yhteydessä itseemme, tunnemme rajamme ja tiedämme, mikä meille on hyväksi, pystymme olemaan yhteydessä muihin ihmisiin ja asioihin. Enää ei tunnu siltä, että kaadumme, kun joku puhaltaa.

Alamme tulla yhteen muiden energian ja olemisen kanssa. Tämä yhteisen tilan kokemus auttaa myös näkemään, kuinka samaa oikeastaan olemmekaan kaikkien näiden ihmisyyden kipujen, ajatusten, kehon ja tunteiden alla. Rajat alkavat kadota. Samalla saamme ympäristöstämme paljon enemmän tietoa kuin silloin, kun vain reagoimme tai silloin kun olimme sisäänpäin kääntyneinä.

Vaiheet 2 ja 3 usein vaihtelevat keskenään. Kun nousee erilaisia teemoja käsiteltäväksi, tarvitsemme taas ”suoja-aikaa”, kunnes taas saamme yhteyden ”ulkopuolellamme” oleviin asioihin. Kun mikään (pelko, uskomus, tunnelukko) ei sisällämme estä meitä, olemme yhtä kaiken muun kanssa.

Tule tutkailemaan sisintäsi ja omaa arkesi Hyvän elämän reseptit -verkkokurssille! Pääset heti tutkailemaan ennakkomateriaaleja. Lue lisää TÄSTÄ.