“Äiti, mää en pysty olemaan paikallani. Voisitko sää tulla hetkeksi mun viereeni?” kuului eilen illalla lastenhuoneen ovelta, kun lapset olivat jo tovin tavoitelleet unta ensimmäisen koulupäivän aattona. Pudotin työhanskat käsistäni ja jätin pyykit ja tiskit myöhemmäksi.
Tuleva ekaluokkalainen kuopukseni totesi, että alkava koulu jännittää häntä kovasti eikä uni meinaa tulla. Kaikessa viisaudessaan hän tiesi, mikä hänet rauhoittaisi. Sujahdin hänen viereensä ja aloin silitellä selkää ja päätä. Pieni mies jatkoi kiemurtelujaan.
Jatkoin silittelyä kärsivällisesti ja syvensin omaa hengitystäni. Pidin poikaa lähelläni ja hengitin nenän kautta sisään niin, että vatsani liikkui. Pidensin uloshengitystäni ja hengitin keuhkot aivan tyhjäksi. Pikkuhiljaa poikani hengitys alkoi tapailla samaa rytmiä ja hän totesikin, ettei aivan niin pitkään hengityksiä pystynyt tekemään, kuin äiti, koska on on vielä niin pieni.
Hengityksen tasaannuttua kuiskailin pienelle ekaluokkalaiselle tuomaan ajatuksensa varpaisiinsa. “Ai, mitkä ajatukset? Mää ajattelen kesälomaa.” Ohjasin kuiskailemalla kesäloma-ajatukset sitten varpaista jalkapohjiin, nilkkoihin ja pohkeisiin. Hengittelimme yhdessä ja silittelin pientä miestä päästä ja kuljetimme rentouttavat ajatukset läpi koko kehon osa kerrallaan varpaista päähän asti. Lapsi rauhoittui nopeasti ja rauhoitti tämä harjoitus äidinkin.
Kosketus ja syvään hengittäminen ovat erinomaisia keinoja rauhoittaa niin lapsen kuin aikuisenkin keho ja mieli ennen unta. Kosketus rauhoittaa ja antaa turvaa. Se laskee stressiä ja nostaa mielihyvähormonien eritystä. Syvä hengitys rauhoittaa myös kehon stressireaktiota ja laskee sydämen sykettä. Keho on valmis lepoon.
Tuhina syveni ja pieni käsi kaulani ympärille kiedottuna poika nukahti noin kymmenessä minuutissa ja nukkui sikeästi omassa sängyssään aamuun asti. En meinannut millään raskia nostaa pientä kaulani ympärille kiedottua kättä ja nousta tuhisijan vierestä. Tiesin, että tämä hetki ei koskaan palaa.
Voit kokeilla unirentoutusta äänitteen avulla täältä.
Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, miten moni asia tai tilanne elämässäsi on tapahtunut vain yhden ainoan kerran?
Jos siinä hetkessä olisit ollut täysin tietoinen siitä, että tuo kohtaaminen tai tilanne on ainutlaatuinen eikä tule toistumaan, olisitko suhtautunut siihen jotenkin toisin? Olisitko yrittänyt painaa hetken yksityiskohtaisemmin mieleesi? Olisitko kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, millaisessa paikassa tai millaisten ihmisten seurassa olet tai miltä sinusta siinä hetkessä tuntuu?
Allaoleva teksti on poiminta tokiolaisen aivotutkija ja tietokirjailja Ken Mogin kirjasta Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan. Kun luet tekstiä, voit samalla pohtia, miltä tuntuisi elää elämää niin, että arvostat jokaista päivää ja elämän pienimpiäkin yksityiskohtia ainutlaatuisena aarteena, joka ei välttämättä koskaan enää toistu.
* * *
Uppoutuminen tässä ja nyt olemiseen ja siitä nauttiminen, ja samalla huomion kiinnittäminen pienimpiinkin yksityiskohtiin, on japanilaisen teeseremonian taituruuden ytimessä. On todella merkillistä, että 1500-luvulla elänyt teeseremonian perustaja Sen no Rikyū kehitti tämän konseptin Sengoku-aikakaudella, jolloin samurai-sotaherrat taistelivat toisiaan vastaan loputtomissa taisteluissa ja joka oli oletettavasti hyvin stressaavaa aikaa.
Japanilainen konsepti ichigo ichie (joka kirjaimellisesti tarkoittaa “yksi kerta, yksi tapaaminen”) on alun perin peräisin teeseremoniaperinteestä. Tämän tärkeän ajatuksen todennäköinen alkuperä on Rikyū. Ichigo ichie on elämässä olevien ihmisten, asioiden tai tapahtumien kohtaamisen ohimenevän luonteen arvostamista. Koska kohtaaminen on ohimenevä, se täytyy ottaa vakavasti. Loppujen lopuksi elämä on täynnä asioita, jotka tapahtuvat vain kerran. Elämän kohtaamisten ja nautintojen “yksikertaisuuden” ymmärtäminen luo perustan japanilaiselle käsitykselle ikigaista ja on keskeistä japanilaiselle elämänfilosofialle. Kun huomaat elämän pienet yksityiskohdat, mikään ei toistu. Jokainen mahdollisuus on erityinen. Tämän takia japanilaiset suhtautuvat kaikkien rituaalien pienimpiin yksityiskohtiin ikään kuin niissä olisi kyse elämästä ja kuolemasta.
Teeseremonian perinne on nykyään vahvasti elossa. Perinne on kiinnostava siinä mielessä, että kaikki ikigain viisi pilaria tuntuvat sisältyvän siihen. Teeseremoniassa teemestari valmistelee huolellisesti huoneessa olevat koristeet, kiinnittäen äärimmäistä huomiota sellaisiin yksityiskohtiin kuten millaisen kukan tulisi koristaa seinää (aloita pienesti). Nöyryys on teemestarin ja vieraiden tunnusmerkki, vaikka heillä olisi monen vuoden kokemus seremoniasta (vapauta itsesi). Monet teeseremoniassa käytetyt astiat ovat vuosikymmeniä, joskus jopa vuosisatoja vanhoja, ja ne valitaan niin, että ne sopivat yhteen toistensa kanssa jättääkseen unohtumattoman vaikutuksen (harmonia ja kestävyys). Pikkutarkasta valmistelusta huolimatta teeseremonian päämäärä on olla rentona, saada nautintoa teehuoneen aisteja puhuttelevista yksityiskohdista (iloitse pienistä asioista) ja olla läsnäolevassa mielentilassa, jossa teehuoneen sisäinen kosmos otetaan osaksi omaa mieltä (ole läsnä tässä ja nyt).
Kaikki nämä ovat kaikuja muinaisesta japanilaisesta wa-käsitteestä. Wa eli harmonia on avain sen ymmärtämiseen, miten ihmiset voivat edistää omaa käsitystään ikigaista samalla kun he elävät harmoniassa toisten ihmisten kanssa.
Toisten ihmisten ja ympäristön kanssa harmoniassa eläminen on olennainen ikigain osa. Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tutkijoiden julkaisemassa kokeessa ehdotetaan, että sosiaalinen herkkyys on tiimin suoritusta määrittelevä tekijä. Jokaisen henkilön ikigai, kun sitä toteutetaan harmoniassa toisten ihmisten kanssa, edistää luovuutta, kun ideoita vaihdetaan vapaasti. Kun arvostat ja kunnioitat ympärilläsi olevien ihmisten yksilöllisiä piirteitä, voit saavuttaa ikigain, flow-tilan ja luovuuden muodostaman “kultaisen kolmion”.
Teksti on ote Ken Mogin kirjasta Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan. Japanilainen Mogi on aivotutkija, tietokirjailija ja tunnettu tv- ja radiopersoona, jonka kirja ikigaista on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys.
Mummolassani Perävaarassa paistoi aina aurinko, mäkirinne oli punaisenaan ahomansikoita, kielot kukkivat metsänreunassa ja omenapuut olivat täynnä omenoita. YHTÄAIKAA!
Mummolan avaraan tupaan paistoi aina aurinko. Siinä auringonpaisteisella paikalla oli puinen, vaaleanvihreä keinutuoli, johon meitä lapsia mahtui kerrallaan pari, kolme. Istuimme usein keinussa lempiserkkuni kanssa ja lauloimme kaikki laulut, jotka olimme koulussa oppineet. Jos toinen osasi jonkin laulun, jota toinen ei, opimme sen toisiltamme nopeasti. Keinutuoli heilui ja laulu raikui. “Lapsoset ketterät…” Mummo kuunteli hymyssä suin ja hääräili askareissaan hellan ääressä.
Oi niitä mummon jälkiruokaherkkuja.
Mummo kantoi pöytään milloin ison pinon lettuja, milloin vadillisen maitokiisseliä. Keko mansikoita tai vattuja ja toinen lakkoja siinä ohessa. Nam! Mummon ruskeat silmät tuikkivat, kun kiitimme herkuista.
Toki auttelimme mummoa välillä. Siivoaminen oli mieluista ja mukavaa yhdessä tehden. Kannoimme matot kuistin kaiteelle, lakaisimme (ei ollut pölynimuria vielä) ja pesimme lattiat ja pyyhimme pölyt. Kun koko talo oli puhdas, laitoimme pöydille puhtaat liinat, jotka mummon luvalla valitsimme kaapista. Kävimme poimimassa metsänreunasta kieloja maljakoihin. Sitten nautimme työmme tuloksesta ja kielojen tuoksusta.
Ukin syntymäpäiviä juhlittiin kesäkuulla. Silloin mummolassa oli yhtäaikaa melkein koko serkuskatras. Mummon ja ukin yhdeksällä lapsella oli useimmilla monta lasta, joten vipinää riitti pihalla ja pirtissä. Juoksentelimme ympäri pihaa ja napsimme omenoita puista aikuisten kielloista huolimatta. Raakojahan omenat tietenkin olivat, mutta makeilta ne maistuivat silti. Juhlapäivänä mummo ja ukki istuivat vierekkäin penkillä kahvipöydän takana ja hymyilivät tyytyväisinä meitä katsellen.
Mummolassa oli myös muutamia lehmiä. Ne mummo lypsi kesällä ulkona käsin. Me lapset hätistelimme kärpäsiä ja paarmoja vitsaksella, että lehmät eivät huitoneet hännillään lypsäjää.
Ukki vei maitotonkat hevosella maantien varteen. Me lapset hyppäsimme mukaan kärryille. Joku meistä sai ottaa ohjakset, mutta vain paluumatkalla, kun ei ollut enää maitoa kyydissä. Ukki oli valppaana vieressä, jos ohjastaja meinasi ajaa ojaan. Että olisi oma auto, emme nähneet edes unta siitä. Hevonen riitti.
Nykyisin unelmoin autoa ajaessani, että olisipa mukavaa päästä ajamaan hevosella. Olisi kesä ja rauhallinen sivutie, joka veisi – niin, minne? Tai olisi talvi ja rekikeli. Kulkusten kilkatessa mentäisiin mummolaan…
“Tuska kumpuaa paljon sieltä, että omat odotukset eivät täytykään. Ihmeitä on alkanut tapahtua, kun olen vähentänyt odotuksia ja lisännyt arvostusta ja kiitollisuutta. Tälle vuodelle otin yhden kantavan teeman: ILO. Sieltä käsin olen tehnyt päätöksiä, enkä ole ikinä voinut paremmin. Luulen, että tajuan edes vähän, mitä prosessista nauttiminen oikeasti tarkoittaa.” – Sanna Kämäräinen
Vuonna 2014 kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen sijoittui EM-kisojen loppukilpailun seitsemänneksi, ja seuraavana vuonna hän heitti MM-kisarajan rikki ja oli uransa huipulla. Kämäräinen oli ladannut koko elämänsä urheiluun ja menestykseen. Kaikki oli mahdollista, unelma oli käsillä. Ja urheilu oli kaikki, koko elämä. Mutta sitten alkoivat vaikeudet: selästä löydettiin välilevyn pullistuma, eikä urheilu ollut enää mahdollista – useista yrityksistä huolimatta. Kun on panostanut koko elämänsä johonkin, sen menettäminen ei ole helppoa.
Kesällä 2018 Kämäräinen pääsi palaamaan taas kiekkorinkiin – 977 päivää edellisestä kisasta. Muutaman kisan jälkeen Kämäräinen rikkoi EM-kisarajan,ja heittää nyt uutena ihmisenä kiekkoa. Ilolla. Mutta mitä on tapahtunut Kämäräisen mielessä ja elämässä noiden 977 päivän aikana? Kuinka hän pääsi pimeydestä valoon? Mitä voimme oppia huippu-urheilijalta vaikeuksien kohtaamisesta?
Kerro tunteesta, kun tajusit, että koko ura on vaakalaudalla ja kaikki tehty työ menettää merkityksensä?
”Mahdollisen uran lopun iskeydyttyä tajuntaan se oli kokonaisvaltainen koko kehon valtaansa ottava tunne: epäuskoa, epäreiluutta, tuskaa ja vihaa. Miksi minut on laitettu tälle polulle, jos se näin lässähtäen loppuu? Olin urheillut kiilto silmissä ja tuli sydämessä yli 15 vuotta, enkä halunnut hyväksyä, että tämä voi oikeasti olla loppu.”
Mikä oli ensimmäinen parantava kokemus, jonka koit pettymysten sarjan jälkeen?
“Yksi herättävä ja parantava hetki tulee mieleen: Pian sen jälkeen, kun olin kyynelsilmin päättänyt asettaa terveyden tuloksen edelle, ja vetäydyin Amsterdamin EM-kilpailuista kesän 2016 kynnyksellä ja luovuin Olympia-unelmasta, isoja vastoinkäymisiä elämässään kohdannut ystäväni sanoi minulle uskaliaasti: ”Sanna, tämä voi olla parasta mitä sinulle on tapahtunut.” Jossain syvällä läikähti tuolloin lämpimästi, vaikka pinnalla vastustus oli kova. Huh, kuinka paljon viisautta tuossa lauseessa lopulta olikaan…
Olin jo vuosia tuossa vaiheessa etsinyt vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, mutta nyt se etsintä kiihtyi. Kuuntelin monien henkisten opettajien puheita Youtubesta, ja kirjat ovat olleet parhaita ystäviä lähiystäviä ohella. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. Tommy Hellstenin useat kirjat, Michael A. SingerinKahleeton Sielu, Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan Kanssa ja Rebecca CampbellinLight Is The New Black. Hidasta elämää -kirjoista Katri SyvärisenLöydä elämän taika ja Tara LangenTikapuut rakkauteen ovat olleet erityisen koskettavia itselle, ja niitä suosittelen aina lämmöllä eteenpäin.”
“Me ei usein nähdä omaa kauneutta täydessä loistossaan, ja siksi on tärkeää muistuttaa siitä toisiamme ja valaa uskoa toisen mahdollisuuksiin.” –Sanna Kämäräinen
Millaisia tukea olet saanut muilta ihmisiltä muutaman viime vuoden aikana?
”Ihmiset ovat olleet suurin auttava tekijä. Erityisesti olen saanut uusia ystäviä, jotka eivät tunne minua urheilijana, ja syvästi sielua koskettava asia on ollut, että heidän mielestään olen huipputyyppi ilman urheiluakin. Aikaisemmin ajattelin, että urheillessa olen elementissäni ja silloin loistan kaikkein kirkkaimmin, mutta he näkevät minussa olevan suuren valon, vaikka vain olen. Se on ihmeellinen kokemus.
Siksi kannustan aina sanomaan toiselle sen kaiken hyvän, mitä hänessä näet. Voimme tuoda toisistamme esiin piileviä voimavaroja, ominaisuuksia ja kykyjä, ja niiden huomaaminen voi muuttaa toisen elämän! Me ei usein nähdä omaa kauneutta täydessä loistossaan, ja siksi on tärkeää muistuttaa siitä toisiamme ja valaa uskoa toisen mahdollisuuksiin.
Omalla valmentajalla Frantz Krugerilla oli myös tärkeä rooli, sillä hän antoi minulle tilaa käydä prosessia läpi. Meidän suhteemme on aina perustunut luottamukseen, ja siksi uskalsin kertoa myös lopettamisajatuksista ja siitä, että olen tosi väsynyt käymään tätä ”taistelua”. Hän sanoi olevansa siinä ja että tullaan olemaan ystäviä, mitä tahansa tapahtuukin. Minun tarvinnut pelätä hylätyksi tulemista. Tämä on ehkä hienointa, mitä toiselle voi sanoa vaikeassa tilanteessa.
Henkisen valmentajan kanssa teimme paljon töitä tunteiden kanssa, ja hän on opettanut minua kohtaamaan ja hyväksymään kaikki tunteet. Tunnetyöskentelyn taitoja pitäisi opettaa kouluissa!
Luin myös paljon tarinoita miten muut ovat kohdanneet vaikeudet ja päässeet eteenpäin entistä vahvempina ja sain niistä voimaa. Mm. elämänkerrat ovat tähän loistavia, koska sieltä saa täydemmän kuvan ihmisen elämästä. Usein joku henkilö tunnetaan onnistumisista, mutta emme tiedä, mitä kaikkea menestyksen taakse verhoutuu.
Koen saaneeni niin paljon apua, että itselle on kasvanut entistä suurempi halu auttaa taas vastavuoroisesti muita. Se on yksi syy, miksi olen kertonut omasta prosessista, ettei samoja asioita pyörittelevien tarvitse tuntea olevansa yksin. Kukaan meistä ei ole yksin, vaikka se siltä monesti vaikeuksien keskellä tuntuukin.”
“Suurin muutos on sallivuus itseä kohtaan, koska olen ollut todella ankara itselleni.” –Sanna Kämäräinen
Miten loukkaantuminen ja siitä seurannut oma henkinen prosessisi ovat vaikuttaneet elämänasenteeseesi ja elämääsi?
”Tony Robbins on sanonut: “trade your expectations for appreciation and your whole world changes” (vaihda odotuksesi kiitollisuuteen, ja koko maailmasi muuttuu). Tämä on totta. Tuska kumpuaa paljon sieltä, että omat odotukset eivät täytykään. Ihmeitä on alkanut tapahtua, kun olen vähentänyt odotuksia ja lisännyt arvostusta ja kiitollisuutta. Tälle vuodelle otin yhden kantavan teeman: ILO. Sieltä käsin olen tehnyt päätöksiä, enkä ole ikinä voinut paremmin. Luulen, että tajuan edes vähän, mitä prosessista nauttiminen oikeasti tarkoittaa.
Suurin muutos on sallivuus itseä kohtaan, koska olen ollut todella ankara itselleni. Esimerkiksi käsitteet sisäinen kriitikko ja sisäinen viisaus ovat saaneet ihan uuden merkityksen, kun niiden kanssa on tehnyt syväsukelluken omaan sisäiseen maailmaan. Se tuo tietoisuuteen asioita, jota parantavat koko pakettia: kehoa, mieltä ja sielua.
Osaan pyytää apua ja näyttää heikkoutta, mitä en ole nähnyt olevan hyväksyttävää kovassa urheilumaailmassa. Mitään pahaa ei kuitenkaan ole tapahtunut, päinvastoin, sillä ihmiset nousevat auttamaan.
“Vaikka edelleen tapahtuu kaikenlaista, niin jotenkin on sellainen rauha ja hiljainen tieto, että kaikki menee hyvin.” –Sanna Kämäräinen
Välitän vähemmän siitä, mitä muut minusta ajattelevat. En ole uskaltanut olla täysillä minä, koska pelkäsin olevani aivan liikaa.Liian puhelias, liian äänekäs, liian näkyvä. Minulla on ollut kova miellyttämisen halu, enkä ole halunnut ärsyttää ketään, joten olen koittanut sopeutua ja olla vähän vähemmän isoissa porukoissa. Nyt ymmärrän, että jos minun olemiseni ärsyttää jotakuta, kun tarkoitukseni ei ole satuttaa ketään, niin sillä ihmisellä on siten mahdollisuus tarkastella itseään, että miksi siitä triggeröityy. Psykologian opiskelu ja ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen on tuonut tähän apua. Oloni on vapaampi ja uskallan ilmaista itseäni laajemmin.
Kun urheilukupla puhkesi, minulle aukesi uusia maailmoja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. ”Ai tällaistakin on olemassa”, oli viime kesän ehkä eniten käyttämäni lausahdus. Maailma olikin täynnä mahdollisuuksia, joita en ollut ennen tiedostanut.
Lisäksi elämään on löytynyt sisältä sellainen syvä luottamus. Vaikka edelleen tapahtuu kaikenlaista, niin jotenkin on sellainen rauha ja hiljainen tieto, että kaikki menee hyvin.”
“Minä en ole ajatukseni, en tunteeni, en kehoni.” –Sanna Kämäräinen
Mitä olet oppinut itsestäsi ja elämästä kokemustesi myötä?
“Minä en ole ajatukseni, en tunteeni, en kehoni. Vanhat tavat olla minä ovat rikkoutuneet, ja olen upealla matkalla selvittämässä sitä, kuka oikeasti olen.
Tietoisuuden laajeneminen tuo oppia toisensa perään. Olen oppinut tunteista, uskomuksista ja rajoittavista uskomuksista, egosta, unelmista, uudenlaisesta tavoitteiden asettamisesta, kutsumuksesta, ihmisten hyvyydestä, menetyksestä ja menestymisestä.
Myös kirjoista luetut viisaat lauseet elämästä ovat saaneet syvempää merkitystä.”
Miksi teet sitä, mitä teet?
”Pysähdyin kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran kunnolla tämän kysymyksen äärelle, ja sieltä osa asioista on muuttunut. Silloin kirjoitin:
– Tämä on kutsumukseni.
– Näin palvelen parhaiten yhteiskuntaa.
– Haluan selvittää kuinka hyvä voin olla ja näyttää muille, mihin sisimmässäni tiedän pystyväni.
– Palo sisälläni käskee tekemään tätä.
Minulla on ollut valtava palo sisällä urheiluun, mutta se ei aina lähtenyt terveistä lähtökohdista. Jälkeenpäin olen tajunnut, että tietynlainen (sisäinen) pakko suorastaan ajoi tekemään urheilua liiankin kanssa ja riittämättömyyden tunne puski harjoittelemaan kaiken varalta aina vähän enemmän, ettei menestyminen jäisi ainakaan omasta työstä kiinni. Sitten kun asiat eivät menneet kuten halusi, niin ”mikään mitä teen ei riitä, minä en riitä” -mentaliteetti vasta pääsikin valloilleen, koska olin yrittänyt tehdä kaiken täydellisesti, kuten huippu-urheilijan kuuluu.
Nyt kirjoitan:
– Tämä on osa polkuani ja kutsumustani, ja näin tällä hetkellä parhaiten ilmennän itseäni. Sydämelläni on vielä laulu laulettavana.
– Urheilun kautta voin tuoda iloa ja inspiroida ihmisiä, ja saada kauttani kulkevan viestin kuuluviin.
– Haluan näyttää toisenlaisen tien tehdä (huippu-)urheilua, syvästi itseä ja kehoaan kunnioittavalla tavalla. Omien rajojen haastaminen on mahdollista tehdä hieman lempeämmällä tavalla.
– Urheilu on minun välineeni oppia asioita itsestä ja universumista.
Opit nostattavat jatkuvasti tunteita tarkasteltavaksi ja hyväksyttäviksi. Uskon, että tukahdetut emootiot aiheuttavat vastustusta ja jännitteitä, ja ne ovat supistavia energioita. Minä haluan olla auki, ja siksi nykyään harjoittelen kiittämään, kun minulle tuodaan esimerkiksi epäonnistumisen pelon tai kritiikin ja arvostelun pelon tunteita kohdattaviksi. Vaikka näitäkin olen käsitellyt paljon, niin silti niitä tulee eri kerroksista pintaan.
Niin kauan kun vastustan tilannetta, se jatkuu. Sanonta ”laivat purjehtivat satamaan tyynen meren halki” on niin totta minulle. Mitä siunaus ikinä se oma laiva onkaan, niin vastustus aiheuttaa myrskyä, jolloin laiva ei pääse perille. Vastustamattomuus tyynnyttää meren. Ei tämä aina onnistu, mutta olen hyvä harjoittelemaan ja jos jotain urheilu on opettanut, että mitä tahansa voi oppia, jos sitä jaksaa harjoitella.
Minun ei myöskään tarvitse todistaa tai näyttää enää kenellekään mitään. Minä olen arvokas tällaisena. Minun ei ole enää pakko urheillla, mutta olen kiitollinen, kun saan.”
Kuka tai mitä olisit ilman tätä kokemusta?
”Valmentajani sanoi minulle keväällä, että olen täysin eri ihminen, kuin syksyllä 2015. Kasvu on ollut valtava ja että nyt näen isomman kuvan.”
“Ei tarvitse olla reipas ja ajatella koko ajan positiivisesti. Itse olin niin hyvä tsemppaamaan itseä, että tajusin vasta myöhemmin liimaavani hyviä ajatuksia ahdistavien ajatusten ja tunteiden päälle.” – Sanna Kämäräinen
Jos joku kamppailee juuri nyt vaikeiden asioiden keskellä ja mieli sukeltaa, mitä haluaisit sanoa hänelle?
“Jos voisin antaa ainoastaan yhden neuvon, niin se olisi: puhu, kerro ja/tai kirjoita kaikesta siitä, mitä on mielen päällä – ystävälle tai perheenjäsenelle tai vaikka päiväkirjalle. Itselleni vertaistuki oli supertärkeää, eli että sain jutella jonkun sellaisen kanssa, joka oli käynyt läpi samantapaisia asioita.
Hae myös mahdollisuuksien mukaan ammattiapua. Itselläni henkiset valmentajat ja myös psykoterapia oli isossa roolissa omassa prosessissa.
Tiedän omasta kokemuksesta, miten vaikeaa voi olla paljastaa sisintä ja sitä miltä oikeasti tuntuu. Tee se vaikka pelottaa, sinulla on lupa tuntea! On niin tärkeää tuntea tunteet, etteivät ne pakkaudu sisälle. Mitään pahaa ei tapahtu, kun olet rohkeasti aito sinä. Se tuo vapautta ja helpottaa, edes vähän, ja se on alku.
Ei tarvitse olla reipas ja ajatella koko ajan positiivisesti. Itse olin niin hyvä tsemppaamaan itseä, että tajusin vasta myöhemmin liimaavani hyviä ajatuksia ahdistavien ajatusten ja tunteiden päälle, sen sijaan, että olisin kysynyt mitä sanottavaa niillä on minulle.”
Jos joku läheinen kamppailee vaikeiden asioiden kanssa, mitä hänelle kannattaa sanoa?
“Tämä on varmasti todella yksilökohtaista, mutta ainakin jos sanoo, että on tukena ja auttaa no matter what, ei voi mennä pieleen.
Minulle parasta oli, kun annettiin tilaa olla surullinen ja tuntea tunteita ja purkaa ajatuksia tunti toisensa perään. Myös läheiseltä vaatii kärsivällisyyttä kuunnella ja käydä samoja asioita läpi kerta toisensa jälkeen.
Minulle tuli myös helposti olo, että omat murheet eivät ole niin isoja maailman katastrofien mittakaavassa, että viitsiikö niistä edes puhua. Kuitenkaan en ikinä aliarvioisi kenenkään toisen murhetta. Siksi on hyvä kannustaa toista puhumaan, mutta ei painostaa. Apua ei kannata tuputtaa, jos toinen ei sitä ole valmis ottamaan vastaan. Kunhan toinen tietää, että juttukaveri on olemassa, kun sitä tarvisee.”
Miten voimme tsempata sut parhaaseen fiilikseen ja sitä myötä pitkään kiekkokaareen EM-kisoissa?
“Uskon vahvasti, että asiat tapahtuvat, kuten niiden on tarkoitus, joten toivomalla mulle parasta mahdollista tulosta korkeimman parhaan mukaan. Hyvät ajatukset ja energia löytävät aina tiensä perille vastaanottajalle!
Haluan vielä korostaa, että juuri tämä urheilussa onkin hienoa, että opetellaan kannustamaan kaveria. Samaa lämpöä kun antaa ystäville ja työkavereille ja vaikka ihan tuntemattomillekin heidän pyrkimyksissään, niin maailmasta tulee hurjan paljon parempi paikka!”
Kannustuksia voi lähettää sekä Sannan kisatunnelmia ja sisäistä viisautta seurata Instagramissa: @sannakamarainen
Treenaa itsesi lihaksikkaaksi! Lähde lomalle! Viihdy kotona! Opettele uusi kieli! Opettele lepuuttamaan aivojasi! Ole tehokas! Lepää riittävästi! Syö terveellisemmin! Tee maailman ihanin marenkikakku! Laihduta! Juokse! Joogaa! Jumppaa! Pumppaa! Humppaa! – Mainokset ja media kertovat, mikä on paras juttu just nyt sinulle! Mitä ilman saat kokea itsesi huonommaksi kuin muut.
Töissä odotetaan monenlaista, joka päivä. Moni kokee, että odotuksia on enemmän kuin resursseja.
Koululaiset vaeltavat tunnilta toiselle: jokainen opettaja pitää omaa ainettaan maailman tärkeimpänä – läksyjä saattaa tulla paljon, kuin elämässä ei olisi kyse kuin yhdestä kouluaineesta. Lapsi yrittää selviytyä kaikesta. Joskus hän yrittää selviytyä kaikesta hyvin.
Hitsi, kun lapsena olisin tajunnut, että elämä ei ole yksittäinen kouluaine. Tai että elämässä ei ole kyse muiden määräämien odotusten täyttämisestä. Äh, ja kunpa olisin työelämään lähdettyäni ymmärtänyt, ettei elämä ei ole työtehtävän suorittamista. Eikä elämässä ole kyse muiden määräämien odotusten täyttämisestä.
Jos itse ei laita rajoja, joutuu huomaamaan, kuinka ympäröivä maailma vie hapen yhden ihmisen uniikista ja arvokkaasta elämästä. Maailma haluaa sinut – ellet päätä itse, mitä maailmalta haluat!
Sinun täytyy tehdä päätöksiä:
Mikä on juuri nyt tärkeintä? – Kaikki asiat eivät voi olla! Valitse se, mikä merkitsee tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa eniten. Valitse aina uudelleen, koska elämäntilanteet vaihtelevat.
Mikä on kohtuullista? Voiko jonkun asian tehdä sinnepäin ja toisen pieteetillä? – Kyllä voi! Valitse aina kohtuus.
Mikä on elämäntehtäväsi? Palveleeko asia elämäntehtävääsi? – Jos ei, pistä volyymi pienelle.
Mikä on hyväksi sinulle ja hyvinvoinnillesi pidemmällä aikavälillä? – Tee aina valinta hyvinvointisi parhaaksi, älä koskaan sen kustannuksella.
Kyllä vai ei? – Sano ”kyllä” vain, jos olet valmis sydämestäsi sitoutumaan siihen. Sano ”ei”, jos se tekee tilaa sille, mikä on sinulle vielä tärkeämpää.
Elämä on hieno kokemus ja tämä maailma ihana paikka elää, kun päättää, minkä osan siitä haluaa. Tai ainakin rajaa pois sen, mitä ei halua. Sekin on paljon! Mitä enemmän rajaat, sitä selvemmin uniikki, oma polkusi alkaa vahvistua. Tuolla polulla sinä loistat!
Ihmisillä on tapana olettaa, että onnellisuudelle on välttämättömiä ehtoja. Teoreettisessa onnellisuuden kaavassa ihmisellä täytyy olla useita erilaisia elementtejä, tai olla pääsy niihin, kuten koulutus, työllisyys, aviopuoliso ja rahaa. Itse asiassa tieteellisen tutkimuksen mukaan vain muutama tekijä ihmiselämässä on täysin välttämätön, jotta ihminen voi tulla onnelliseksi.
Vastoin yleistä uskomusta esimerkiksi raha ei välttämättä johda onnellisuuteen. Rahaa tietenkin täytyy olla riittävästi, jotta voit elää mukavasti. Mutta rahalla ei voi ostaa onnea. Lasten saaminen ei välttämättä johda kasvaneeseen onnellisuuteen. Avioliitto, sosiaalinen asema, akateeminen menestys – näillä elämän elementeillä, joita usein pidetään tarpeellisina oman onnellisuuden edistämiselle, on oikeasti varsin vähän tekemistä onnellisuuden kanssa sinänsä.
Tutkijat ovat selvittäneet ”keskittymisharhaksi” kutsuttua ilmiötä. Ihmisillä on tapana ajatella tiettyjen asioiden elämässä olevan edellytyksiä onnellisuudelle, kun todellisuudessa ne eivät ole. Termi ”keskittymisharha” tulee siitä ajatuksesta, että saatat olla keskittynyt tiettyyn elämän osa-alueeseen niin paljon, että saatat uskoa koko onnellisuutesi olevan siitä riippuvainen. Joidenkin keskittymisharha suuntautuu esimerkiksi avioliittoon onnellisuuden perusedellytyksenä. Tällöin he tuntevat olonsa onnettomaksi niin kauan kuin pysyvät sinkkuna. Jotkut saattavat valittaa, että eivät voi olla onnellisia, sillä heillä ei ole tarpeeksi rahaa, ja toiset ihmiset puolestaan ovat vakuuttuneita siitä, että ovat onnettomia, sillä heillä ei ole kunnollista työtä.
Jos sinulla on keskittymisharha, luot itse syyn onnettomalle olollesi. Jos ilottomuus on tyhjiö, josta toivottu asia puuttuu, on kyse henkilön itsensä luomasta vääristyneestä mielikuvasta.
Onnellisuudelle ei ole mitään täydellistä kaavaa – jokaisen yksilölliset olosuhteet voivat toimia onnellisuuden perustana omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Voit olla onnellinen, kun olet naimisissa ja sinulla on lapsia, tai kun olet naimisissa ja sinulla ei ole lapsia. Voit olla onnellinen, kun olet sinkku, ilman yliopistotutkintoa, tai kun sinulla on yliopistotutkinto. Voit olla onnellinen, kun olet hoikka, voit olla onnellinen, kun olet ylipainoinen. Voit olla onnellinen, kun elät lämpimässä ilmastossa, kuten vaikka Kaliforniassa, ja voit olla onnellinen myös paikassa, jossa on ankarat olosuhteet talvisin.
Pähkinänkuoressa: ollakseen onnellinen tulee hyväksyä itsensä. Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista tehtävistä, jotka elämässämme kohtaamme. Itsensä hyväksyminen on todellakin yksi yksinkertaisimmista ja palkitsevimmista asioista, jonka voi tehdä itselleen – se on edullinen ja huoltoa kaipaamaton kaava onnellisena elämiseen.
Ahaa-elämys tässä on se, että paradoksaalisesti itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on pitää usein sisällään itsen vapauttamisen. Varsinkin silloin, jos sinulla on kuviteltu käsitys itsestä, jota pidät toivottavana. Sinun täytyy päästää irti kuvitteellisesta itsestä, jotta voit hyväksyä aidon itsesi ja olla onnellinen.
Teksti on ote Ken Mogin kirjasta Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan. Japanilainen Mogi on aivotutkija, tietokirjailija ja tunnettu tv- ja radiopersoona, jonka kirja ikigaista on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys. Kuuntele kirja Storytelistä ja hyödynnä Hidasta elämää -lukijan tarjous:
Boheemi pukeutumistyyli yhdistetään hippikulttuuriin, taiteilijoihin ja vapaaseen elämään, mutta viime vuosina se on lyönyt läpi myös kodin sisustustyylinä. Siitä käytetään nimeä boho decor.
Boho-tyyli ei ole kaikkia varten. Ystäväni haukkoi henkeään olohuoneessani ja tokaisi “Muutama väri liikaa!” Joskus kiireinen ja sekava elämäntilanne vaatii neutraaleja ja rauhoittavia värejä, minimalismia, kiiltäviä, uusia huonekaluja ja tuttua ja turvallista tapaa sisustaa. Mutta jos haluat hieman haastaa itseäsi, jos pidät väreistä, luovasta ja rajoja rikkovasta tyylistä, vanhan tavaran uudeksi tuunauksesta ja itsesi ilmaisusta hyvin näkyvällä tavalla, tulet rakastumaan boho-tyyliin! Se voi myös paljastaa sinusta hauskojakin uskomuksia, kuten kaikki kotiin liittyvät asiat. (Lue edellinen blogini)
“Huh, millaiseen prosessiin tämä bohoprojekti onkaan minut saanut! Mitä pelkoja kodin uudelleen sisustaminen tuokaan esiin? Mistä perusturvallisuus käytännössä muodostuu? Kaaottisen elämänvaiheen jälkeen halusin kodilta harmoniaa ja seesteisyyttä, joten vedin kaiken valkoiseksi ja beigeksi. Nyt on tulossa viidakkotapettia, värejä, isoja kuvioita ja kasapäin kasveja jotka pitää pitää elossa. Yksi osa minusta on kauhuissaan, toinen aivan fiiliksissä!”
Mitä henkisiä oppeja bohotyyli edustaa?
1. Ei ole valmista polkua itsensä löytämiselle
Turvallisuushakuisessa maailmassa on helppo tuudittautua siihen, että opitut säännöt, kontrolloidut suunnitelmat ja “näin on aina ennenkin tehty”-mentaliteetti toisi turvaa ja pitäisi mukavuusalueen mukavana. Siksi koti on usein kopio lapsuudenkodista ja heijastaa sen arvoja. Lasten myötä kodista tulee lasten ehdoille sopiva. Yleensä siinä vaiheessa kun alat löytää itseäsi, sinulle tulee halu tehdä kodistasi omanlainen. Luet sisustuslehtiä ja etsit vinkkejä. On sisustussuuntauksia, joissa saa tehdä näin, mutta ei missään nimessä näin. Bohotyylissä ei ole mitään sääntöjä, päinvastoin, se haastaa sinua rikkomaan kaikki säännöt ja löytämään itsesi sisustusprosessin aikana! Ei ole suunnitelmia, et voi tietää, katso mitä tulee ja mitä löytyy!
“On ollut järkyttävää huomata, millaista levottomuutta tunnen, kun en etukäteen hahmota tulevaa kokonaisuutta. Hankin sitä mikä vetää minua puoleensa ja tuntuu ja näyttää minulta, ja pitää vain luottaa siihen, että ne järjestyvät kyllä kauniiksi kokonaisuudeksi, minuksi!”
2. Unohda kaikki mitä olet oppinut ja luo rohkeasti uutta
Voit kuvitella olevasi kovinkin ennakkoluuloton, villi ja vapaa, mutta bohotyyli nauraa näille kuvitelmillesi! Itselleni mattojen vinoon ja päällekkäin laitto oli kova paikka. Tuhahtelin järkyttyneenä tälläiselle tavattomuudelle, samalla nauraen itselleni. Tässäkö on estottomuuteni raja? Ylitin itseni, matot ovat nyt päällekkäin ja muutama niistä roikkuu jopa seinällä! Huonekalujen ei ole pakko olla seinän vieressä ja suorassa, ne voivat olla vinossa ja huoneen keskellä. Lipaston laatikko voi olla auki ja sieltä voi pilkottaa vaikka huonekasvi! Vaate voi olla sisustuselementti, kukkaruukkuna voi olla laukku. Liitumaalilla voi maalata mitä vain, hiekkapaperilla saa kuluneen efektin ja nitojalla päällystät helposti tuolit. Kotisi saa heijastaa persoonallisuuttasi ja kun rikot kotisi normaalin rajoja, uskaltaudut rikkomaan rajojasi myös kodin ulkopuolella.
“Vaikka asun yksin, vuoteeni molemmilla puolilla on ollut yöpöytä, koska niitähän kuuluu olla kaksi. En ole saanut vaatekaappini ovea kunnolla auki, koska toinen yöpöytä on sen edessä. Nauran tälle vieläkin, aina kun avaan vaatekaapin. Yöpöytänäni on nyt tuoli. Tuoli!”
3. Minkään ei PIDÄ sopia yhteen minkään kanssa, kaikki SAAVAT olla sopuisasti yhdessä
Luonnollisessa luovuuden tilassa ei ole tarvetta erotella, vertailla, järkeillä ja päätellä mikä on oikein ja mikä väärin, miten saa ja miten ei saa olla. Kun hyväksyt itsessäsi kaiken, on helppo hyväksyä ympärilläsikin kaikkea. Pidät kaikesta, et enää “vihaa” mitään, olet sopusointuinen ja harmoninen kaiken runsauden ja väriloiston keskelläkin. Kaikki värit sopivat yhteen, aivan kuten suurta iloa ja ihastusta tuottavassa sateenkaaressakin. Luonnollisilla asioilla on tapana itse puhdistaa itsensä, joten boho-tyylikin suosii luonnollisia materiaaleja ja runsasta määrää kasveja, jotka puhdistavat ilmaa, jotta voit hengittää vapaasti omassa kodissasi. Seinät ja pinnat ovat täynnä luonnon runsautta ja rouheutta sekä riemukkaita ja yllättäviä ratkaisuja. Kaikelle on tilaa, myös mustavalkoisuudelle.
“Katson kaikkia värejä tavarakasassa ja olen kauhuissani, mutta samaan aikaan näen jo, että tästä tulee kaikkien aikojen kaunein kotini. Tunnen kaiken tämän mullistavan sisimpääni ja vapauttavan luovuuteni.”
4. Runsaus ja vauraus on kaikkien syntymäoikeus
Peloista johtuvat uskomukset saavat sinut luomaan niukkuutta elämääsi. Sitä alkaa uskoa, ettei ole kaiken kauneuden, kaiken arvostuksen ja kaiken runsauden arvoinen. Boho-tyylissä “less is more” kääntyy “more is more”-muotoon. Sinulla ja elämälläsi on suuri merkitys, olet ainutlaatuinen ja sisälläsi asuu valtavasti aarteita ja rikkauksia. Siksi kotisi tavaroiden on oltava myös merkityksellisiä ja persoonallisia, juuri sinulle sopivia ja sinusta kertovia. Matkamuistot, tärkeät voimaa antavat kuvat, kirjat ja esineet saavat olla silmiesi edessä muistuttamassa sinua arvokkaasta elämästäsi. Jokaisella esineellä ja huonekalulla on oltava tarina, muuten se ei saa jäädä. Kodissa henkii historian havina ja tulevaisuuden kutina – on vanhaa, sielukasta, arvokasta, mutta myös uutta, jännittävää ja toiveikasta. Muutkin tuntevat kotisi energian ja pian se on sinunkin energiasi.
“Olen aina ajatellut, että kaunis koti on muiden etuoikeus, ei minun saatavilla. Olen tottunut elämään muuttolaatikoiden välissä, etsien paikkaani, joten ei ihmekään, etteivät minulle tärkeät asiatkaan ole löytäneet paikkaansa. Nyt kun olen oppinut arvostamaan itseäni, arvostan kaikkea ja kaunis kotini on pian valmis. Minulla oli jo lähes kaikki mitä siihen tarvittiin.”
5. Kaikki olotilat ovat sallittuja
Sinussa on erilaisia energioita ja tunteita ja niin on kodissasikin. Toiset huoneet vaativat matalalentoa, rentoutumista ja rauhoittumista, toisissa on ilon ja valon tunnelma. On tärkeä tunnistaa missä huoneissa on hyvä tehdä mitä ja jos mahdollista, luoda kotiisi jokaiselle perheenjäsenelle jos ei omaa huonetta, niin ainakin oma nurkkaus, turvapesä. Meillä on iloinen ruokailu/olotila, täynnä väriä ja valoa. Sieltä meidät löytää, kun haluamme olla yhdessä ja seurustella. Kun haluan olla rauhassa ja laittaa jalat ylös, olohuoneen tummemmat värit ja maadoittavan pehmeä energia (niillä päällekkäin olevilla matoilla) rauhoittavat minut heti.
“Olen ollut kodeissa, joissa tuntuu, että on pinnisteltävä koko ajan, jotta sopisi täydelliseen sisustukseen. Haluan olla omassa kodissani vapaa tuntemaan mitä vain.”
Bohotyyli rikkoo rajoja ja vapauttaa pelkoja, jolloin tulee tilaa vapaudelle, luovuudelle ja jatkuvalle muutoksenhalulle. Kodissasi asuu turvallisuuden tuoma lämpö, ja huomaat pian, ettet halua lähteä enää kodistasi mihinkään, siellä on niiiiin ihanaa!
Jos haluat inspiroitua lisää bohoilusta, seuraa Instagramissa: bohemiandecor, kelli_e_collins, sadies_lovely_life, eva.loyola ja theloungeista.
Olen aiemmin kirjoittanut paljon siitä, miten yksinolosta voi nauttia täysillä. Elämässä ei pidä jämähtää sellaisten ihmisten tai tilanteiden odottamiseen, jolloin joku muu tekee elämästämme merkityksellistä. Nyt kuitenkin kirjoitan vahvan naisen ja yksinolemisen kääntöpuolesta – sillä kaikessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Joskus liiallinen itseriittoisuus ei nimittäin olekaan voimaannuttavaa, vaan saa kadottamaan oman ihanuutensa. Terapeutti Tommy Hellsten on joskus nimittänyt sitä osuvasti sairastumiseksi vahvuuteen.
Minä olin alkukesästä aivan hukassa itseni kanssa: kuka minä oikein olinkaan? Peilin perusteella muistutin enemmän luolanaista kuin mitään jumalatarta. Ulkopuolisista olin varmaan näyttänyt tosi vahvalta, sillä olin tehnyt hirveän urakan. Olin koko kevään puurtanut keikkatöideni parissa, joita oli tupsahdellut harvinaisen paljon, ja samaan aikaan tehnyt muuttoa. Enkä tarkoita sellaista muuttoa, jossa siirrellään tavaroita paikasta toiseen, vaan tavaroiden totaalista läpikäymistä ja niiden KonMarittamista: heittämistä roskikseen, viemistä kierrätykseen ja myymistä. Muutan tänä syksynä koirani kanssa Espanjaan. Niin mahtava kuin tavoitteeni onkin ollut, olin keväällä välillä käsittämättömän väsynyt. Kaikki ratkaisut tein itse ja lähes kaiken työn tein yksin.
Siinä vaiheessa, kun kämppäni oli viimein myyty, olin tyhjä nainen (jopa tyhjempi kuin asuntoni). Tuntui, että olin unohtanut kaikki positiiviset puolet itsessäni. Negatiivisia puolia olin kyllä saanut vahvistettua kilahdellessani rättiväsyneenä perheenjäsenilleni. Minulla oli valtava kehujen vaje.Kerjäsinkin niitä parilta ystävältäni, joilta sain onneksi kuulla sen kovasti kaipaamani, rasittavuuteen asti hoetun ”hyvin sä vedät” (no, onhan minulla koira, jonka mielestä olen aina äärimmäisen mielenkiintoinen ja jumaloitava, mutta joskus sen kehun vaan haluaa kuulla ääneen).
Sinkkuuden ja yksin pakertamisen huono puoli on se, että välillä kukaan ei näe eikä tue. Ja me vahvatkin naiset tarvitsemme joskus muiden tukea, vaikka sitä ei ole aina helppo myöntää (nytkin minua nolottaa kirjoittaa tätä tekstiä niin, etten haluaisi julkaista tätä ollenkaan!).
Kehu nainen ja hän puhkeaa kukkaan
Syy miksi olin kadottanut itseni työn ja muuton vilskeeseen, oli vuorovaikutuksen puute. Meidän yhteiskunnassa kylläkin ihannoidaan yksin pärjäämistä, ja toitotetaan, että onnellisuus ja vahvuus löytyvät itsestä. Totta toinen puoli. Mutta ei ole väärin, että niinä hetkinä, kun on niin väsynyt, että tuijottaa telkkaria lasittunein ilmein mitään siitä tajuamatta, joku muistuttaisi, miten ihana silti on. Että voi kun oletkin niin räväkkä ja hauska! Yleensä.
Yksin ei kukaan ole lopulta niin paljon, kuin yhdessä toisten kanssa. Kun aina puhutaan siitä, miten olemme toisillemme peilejä, yleisimmin silloin tarkoitetaan sitä, että minä heijastan ikävät ajatukseni ja piirteeni toiseen ihmiseen ja hän heijastaa ne takaisin. Mutta me olemme peilejä myös hyvässä mielessä. Etenkin ystävät peilaavat meille takaisin meidän omaa hauskuutta, herkkyyttä, viisautta ja mitä ikinä olemmekaan parhaimmillamme. Ystävien hyväksynnän yleensä tuntee. Mutta kuinka usein tulee sanottua toiselle, miten mahtava tyyppi hän on?
Meillä on Suomessa aika huono kehumiskulttuuri. Helpommin keskitytään siihen, mikä on huonosti – tai sitten säästellään kehuja, ettei toinen nyt vaan ylpisty. Miten paljon hyvää saataisiinkaan aikaan positiivisten asioiden ääneen sanomisella! Itse olen opetellut kehumaan ihmisiä aina, kun se on mahdollista – ja se on hyvin usein mahdollista.Tiedän, miten paljon se merkitsee, sillä itse puhkesin kukkaan eräällä NLP-kurssilla muutama vuosi sitten. Se, että minut viimeinkin nähtiin oikein ja sain siitä positiivista palautetta, muutti minut täysin. Se avasi silmäni – itseeni.
Hyvällä palautteella voi todella saada ihmeitä aikaan! Sitä tulisi suorastaan viljellä, sillä on todettu, että jokaista negatiivista palautetta vastaan tulisi saada viisi positiivista palautetta, jotta oltaisiin edes tasoissa. Kritiikki ei saa ketään puhkeamaan kukkaan, sillä kitketään rikkaruohot. Kannustaminen ja kehuminen taas saa ihmisen kukoistamaan.
Itsestäänselvyyksistä parempaan flaksiin
Vahvan naisen kohtalona voi olla myös ”itsestäänselvyys”. Muistan eräässä koulussa opiskellessani, miten suureksi ihmetyksekseni muut saivat aina paljon kehuja, mutta minä en juuri koskaan, vaikka mielestäni pärjäsin harjoituksissa vähintäänkin yhtä hyvin kuin muut. Koulutuksen loputtua luokan viimeisissä bileissä taisin ääneen pohtia asiaa eräälle luokkatoverilleni. Hän totesi: ”Sehän oli niin selvää, että sä olit hyvä, turha sitä sulle oli sanoa!”
Koskaan ei ole turhaa antaa hyvää palautetta. Se mikä voi olla ulkopuoliselle itsestäänselvää, ei ole sitä välttämättä toiselle. Parisuhteetkin lakkaavat kukoistamasta, kun toisesta tulee itsestäänselvyys. Vitsissä sanotaan, että jos on kerran jo sanonut rakastavansa, niin turha sitä on jatkuvasti hokea. Kerrotaan sitten, jos asia muuttuu. Suosittelen kuitenkin puhumaan rakkaudesta joskus toistekin.
Sinkku ei välttämättä kuule rakkaudentunnustusta edes sitä yhtä kertaa. Silti sinkku laittaa itsensä aina uudestaan ja uudestaan alttiiksi arvioinnille, arvostelulle ja torjunnalle. Treffejä tulee ja menee, eikä ole itsestäänselvää kuulla kohteliaisuuksia tai kehuja. Monen miehen flaksi muuten paranisi, jos hän sanoisi naiselle jotain kivaa sen sijaan, että yrittää hurmata naisen kehumalla itseään pari tuntia putkeen. Sillä tiedättekö, miksi pelimies onnistuu hurmaamaan niin monia naisia? Koska hän osaa sanoa naiselle juuri ne imartelevat asiat, joita kukaan muu ei sano ja joita jokainen joskus janoaa (naiset huom! myös miehet kaipaavat kohteliaisuuksia ja kiitoksia).
Kannustan yhä jokaista rohkeuteen ja omien unelmiensa seuraamiseen vaikka yksin. Yksinolon ja -tekemisen rinnalla kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei sokeudu omaan vahvuuteensa. Vahvuuteen sairastunut saattaa unohtaa herkkyytensä ja lakata näkemästä kauneuden itsessään ja muissa. Muista siis vuorovaikutus hyvien peilien kanssa. Ja muista kehua. Joku voi todella tarvita sanojasi.
Kuvaan sinulle kokemustani vihasta ja siitä, miten sitä lähestyn ja mihin tämä lähestyminen johtaa.
Koen vihan turtuutena, kovuutena ja konemaisena kokemuksena itsestäni. Tunteet ja empatia puuttuvat. Se on kokemus siitä, että millään ei ole mitään väliä ja kaikki on mahdollista sillä minussa ei ole mitään inhimillistä sitä estämässä. Olen vapaa ihmisyydestä. Olen kaukana tunteettoman suoja takana.
Kun tunnen ja aistin kokemuksen, se muuttuu ällöttäväksi tuntemukseksi kehossa. Turhautumiseksi. On kuin kehoni olisi täynnä piikkilankaa ja tuo piikkilanka on uitettu jossain tervan kaltaisessa. Tunnistan vahvan vastustamisen tätä kokemusta kohtaan. Terva tuntuu olevan kuin tuo vastustus.
Minussa tuntuu olevan valmius tuhoamiseen. Tämän kokemuksen tuhoamiseen. Ohitseni lentää perhonen ja toivon, ettei se tule liian lähelle, sillä minussa on valmius lopettaa se.
Tunnen hullun kaltaisen halun kokea lisää tätä valheellisen tuntuista ja epäinhimillistä voimaa. Halun tulla hulluksi ja toimia tästä lakkauttamisen halusta sekä vihasta käsin. Se saa tuntemaan olon voimakkaaksi, kuin mikään ei voisi koskettaa. Kuin olis kaiken yläpuolella. Kuin olisit jumalan hulluus. Tämän halun tunteminen vie syvemmälle kokemukseen.
Kokemus mustasta piikkilangasta ja tervasta alkavat muuttua kokemuksesksi siitä, että musta mönjä täyttää minut.
Mitä suoremmin ja rehellisemmin kokemus koetaan sekä sanoitetaan, sitä enemmän laskeudun siihen. Se ei poistu, mutta se muuttuu. Tunnen edelleen voiman, mutta samalla myös rauhan. Kaikki tasaantuu. Olemukseni raukeaa ja laajenee. Minä olen rauha ja voima, mutta erona aiempaan minulla on myös sydän. Avoin, tunteva sydän, joka myös opastaa toimintaani ja vaikuttaa kokemukseeni kaikesta.
Kokemus on samettinen. Kuin rauhaisa syvyys. Kuin luoja lepäisi ja minä lepäisin luojassa. Olen kuin syvässä ja ikuisessa nesteessä, johon voin upota syvemmin. Vapautus, koska ei ole enää mitään mikä estäisi vain olemasta. En ole kukaan enkä mitään. Vain rauhaisaa voimaa. Olen vain.
Viha itsessään ei ole voimaa. Se pohjautuu voiman puutteelle ja imitoi voimaa. Mutta se on myös ovi voiman luokse, sillä kun se koetaan tietoisesti, se paljastuu voimaksi. Rauhaksi, joka ei perustu oman kokemuksen tai minkään muun lakkauttamiseen vaan niiden totaaliseen syleilyyn.
Läsnäolo, luovuus, sitkeys, kauneuden ja pienten yksityiskohtien arvostaminen sisältyvät japanilaiseen ajatukseen hyvästä elämästä. Hyvän ja merkityksellisen elämän ytimessä on oma ikigai: se arvo, jonka mukaan elät, se syy, mikä saa sinut nousemaan aamulla sängystä, se syy, joka saa sinut uppoutumaan johonkin sinua kiinnostavaan asiaan niin, että unohdat ympäröivän maailman.
Kun löydät oman ikigain, jota voidaan kutsua myös elämän tarkoitukseksi, voit nauttia itsesi näköisestä, omien arvojesi mukaisesta elämästä, harmoniassa itsesi, toisten ihmisten ja ympäristön kanssa.
Tokiolainen aivotutkija ja tietokirjailija Ken Mogi johdattaa lukijan ikigain kiehtovaan maailmaan kirjassaan Löydä oma ikigai – Japanilainen tie elämän voimaan. Kirja on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys. Poimimme kirjasta 7 vinkkiä hyvään elämään.
1. Sinun ei tarvitse saavuttaa elämässäsi mitään merkittävää menestystä tai hyötyä, jotta voisit elää hyvää elämää
“Elämme maailmassa, jossa menestys määrittelee ihmisarvoa ja käsitystämme omasta arvostamme. Monet ihmiset ovat liian kovan henkisen paineen alla. Saatat kokea, että asioilla on merkitystä vain silloin, jos niistä seuraa konkreettista hyötyä: esimerkiksi ylennys tai tuottoisa sijoitus.”
Voit rentoutua! Sinulla voi olla oma ikigai, arvo, jonka mukaan elät, ilman että sinun tarvitsee todistaa omaa arvoasi konkreettisin saavutuksin.“
2. Mitä tahansa teet, muista säilyttää uteliaisuutesi ja aloittaa pienesti
“Kun olet nuori, et voi aloittaa asioita isosti. Mitä tahansa teetkin, sillä ei ole maailmalle suurta merkitystä. Sinun täytyy aloittaa pienesti. Nuorilla on runsaasti avomielisyyttä ja uteliaisuutta. Ne ovat omistautumisen parhaita alullepanijoita. Lapset ovat aina tiedonhaluisia, joten voi nähdä, mikä on yhteys uteliaisuuden ja ikigain välillä.”
3. Kun teet jotain, tee se kunnolla – riippumatta siitä, miten pienestä asiasta on kyse
“Japanissa on edelleen paljon perinteisiä käsityöläisten valmistamia tuotteita. Käsityöläisiä, jotka eivät yleensä ole suulaita tai mahtipontisia, pidetään korkeassa arvossa ja heillä on keskeinen rooli yhteiskunnassa. Heidän elämäänsä pidetään usein ikigain ruumiillistumana – elämänä, joka on omistettu luomaan yksi ainoa asia kunnolla, olipa se miten pieni tahansa.”
4. Älä odota teoistasi palkintoja tai kiitosta – yritä löytää onnellisuus tekemisen ilosta
“Joskus elämässä panemme tärkeysjärjestyksen ja merkityksen vääriin paikkoihin. Liian usein teemme jotain palkinnon takia. Jos palkintoja ei ole näköpiirissä, olemme pettyneitä, ja menetämme kiinnostuksen ja intohimon työtä kohtaan. Tämä on yksinkertaisesti väärä lähestymistapa. Yleisesti ottaen toiminnan ja palkinnon välillä on viive. Vaikka saat hyvän työn valmiiksi, palkintoja ei välttämättä ole luvassa: vastaanotto ja arvostus tapahtuvat sattumanvaraisesti, riippuen asioista, jotka ovat oman kontrollin ulottumattomissa. Jos pystyt muuttaman vaivannäön itsensä tärkeimmäksi onnellisuuden lähteeksi, olet onnistunut elämäsi tärkeimmässä haasteessa.
Joten tee musiikkia, silloinkin kun kukaan ei ole kuulemassa. Piirrä kuva, kun kukaan ei ole katsomassa. Kirjoita novelli, jota kukaan ei lue. Sisäinen ilo ja tyydytys tulevat olemaan enemmän kuin tarpeeksi siihen, että jatkat elämässä eteenpäin. Jos olet onnistunut tässä, olet tehnyt itsestäsi tässä ja nyt olemisen mestarin.”
5. Voit elää hyvää elämää riippumatta siitä, mitä elämässäsi tapahtuu
“Ihminen on kuin metsä, yksilöllinen, mutta silti yhteydessä toisiin ja riippuvainen toisista kasvaakseen. Se, että joku on elänyt pitkän aikaa, on melkoinen saavutus tämän usein ennalta-arvaamattoman maailman ylä- ja alamäissä. Loppujen lopuksi elämän pitkässä prosessissa joskus kompastuu ja kaatuu. Silti myös silloin, kun olet tappioputkessa, sinulla voi olla oma ikigai. Ikigai pähkinänkuoressa on kirjaimellisesti kehdosta hautaan, riippumatta siitä, mitä elämässäsi tapahtuu.
Kuvittele, että olet rauhallisessa metsässä. Hengitä syvään, ja sen jälkeen mieti, mitä tarvittaisiin tuon metsän ylläpitämiseen.”
6. Voit löytää elämällesi merkityksen riippumatta siitä, millaisia omat suorituksesi ovat
“Kuten elämässä usein käy, sinun täytyy hyväksyä se, mitä sinulle on annettu, ja sen jälkeen tehdä parhaasi pärjätäksesi asian kanssa. Biologisesta näkökulmasta tarkasteltuna ikigain löytämistä tietyssä, tai oikeastaan missä tahansa ympäristössä, voitaisiin pitää eräänlaisena sopeutumisena, erityisesti henkisen sopivuuden kannalta. Missä tahansa ympäristössä on periaatteessa mahdollista löytää oma ikigai, syy elää, riippumatta siitä, millaisia omat suoritukset ovat.
Ikigai ei ole vain voittajille. Voittajilla ja häviäjillä voi aivan samalla tavalla olla ikigai tässä valtavassa koordinoidussa tanssissa, jota elämä on. Ikigain sisäisestä näkökulmasta katsottuna raja voittajan ja häviäjän välillä sulaa vähitellen. Loppujen lopuksi voittajien ja häviäjien välillä ei ole eroa. Kaikessa on kyse ihmisenä olemisesta.
Monien japanilaisten mielessä ikigain laulu on laulu altavastaajille, tai ainakin ihan tavallisille ihmisille kaikilta elämänalueilta. Sinun ei tarvitse olla huippusuoriutuja, jotta sinulla voi olla ikigai. Itse asiassa ikigain voi löytää kilpailuasetelmassa jokaiselta hierarkian tasolta. Ikigai on universaali hyödyke, joka tarjotaan jokaiselle, jolla on silmää sille.”
7. Luovu kuvitelmista, millainen sinun tulisi olla, ja hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet
“Ollakseen onnellinen tulee hyväksyä itsensä. Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimmistä ja samalla vaikeimmista tehtävistä, jotka elämässämme kohtaamme. Itsensä hyväksyminen on todellakin yksi yksinkertaisimmista ja palkitsevimmista asioista, jonka voi tehdä itselleen – se on edullinen ja huoltoa kaipaamaton kaava onnellisena elämiseen.
Ahaa-elämys tässä on se, että paradoksaalisesti itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on pitää usein sisällään itsen vapauttamisen. Varsinkin silloin, jos sinulla on kuviteltu käsitys itsestä, jota pidät toivottavana. Sinun täytyy päästää irti kuvitteellisesta itsestä, jotta voit hyväksyä aidon itsesi ja olla onnellinen.”
Mitä on meditaatio? Tästä on monia näkemyksiä. Yksi klassinen jako on jakaa kaikki meditaatiot kahteen ryhmään: meditaatioon kohteen kanssa ja meditaatioon ilman kohdetta.
Meditaatio kohteen kanssa
Meditaatioharjoituksia kohteen kanssa on keksitty lukematon määrä. Kohde voi olla esimerkiksi mantra, lause, hengitys tai vaikka hengitysten laskeminen. Se voi liikemeditaatiossa olla liike, staattisen jooga-asanan aistimukset tai myös aivan arkinen asia, vaikka tiskauksessa lautasen ja tiskiharjan kohtaaminen yllä tiskialtaan. Vuorovaikutustilanteissa voi hyvin harjoittaa meditaatiota kohteen kanssa kuuntelemalla ja katsomalla toista ihmistä – olemalla läsnä.
Huomion annetaan siis levätä kohteessa. Jos huomio lähtee vaeltamaan esimerkiksi mieleen (ajatuksiin), niin huomio lempeästi palautetaan taas uudestaan kohteeseen. Voisi sanoa, että meditaatiossa kohteen kanssa tartutaan lempeästi vain yhteen asiaan. Tässä on blogitekstini sopivan herkästä tarttumisesta, jota haetaan myös meditaatiossa kohteen kanssa.
Meditaatio ilman kohdetta
Meditaatiossa ilman kohdetta ei sitten tartuta yhteenkään kohteeseen. Tarkoitus on antaa tietoisuuden sisällöksi tulla vapaasti mitä tahansa. Ollaan vain tietoisuuden hyväksyvä avaruus. Milloin vain syntyykään halu / refleksi tarttua miellyttävään tai epämiellyttävään tietoisuuden sisältöön, niin annetaan vain tuon tarttumisen hellittää yhä uudestaan ja uudestaan.
Päästä kaikki vapaaksi ja kaikki päästävät sinut vapaaksi.
Kuten meditaatiohetkessä kohteen kanssa saatetaan kymmeniä kertoja palata huomion kanssa valittuun kohteeseen, niin taas meditaatiossa ilman kohdetta saatetaan päästää irti sisällöistä ja erilaisista huomion kohteista kymmeniä kertoja. Monet kokevat meditaation kohteen kanssa olevan aluksi helpompaa.
Tässä on linkki YouTube-videooni muutaman vuoden takaa, jossa puhun meditaatiosta kohteen kanssa ja ilman.
Jos ollaan oikein tarkkoja, niin minusta ei tulisi oikeastaan puhua edellisissä tapauksissa meditaatiosta, vaan meditaatioharjoituksista. Itse koen, että meditaatio ja meditaatioharjoitus ovat kaksi eri asiaa. Vaikka toki meditaatioharjoitus ilman kohdetta on hyvin lähellä itse meditaatiota. Meditaatioharjoitus on oikein hyödyllinen ja suositeltava harjoitus kuten vaikka kävely, uiminen tai muu kuntoilu. Meditaatioharjoituksilla on myös tutkittuja hyvinvointivaikutuksia.
“Meditation happens beyond mind. No technique can go beyond mind.”
-OSHO
Juuri nyt. Juuri nyt jokin on hereillä ja tästä hereillä olemisesta jokin katsoo näitä sanoja. Meditaatio on jotakin, joka on kaiken ytimessä. Meditaatio on se, joka sinä olet pohjimmiltasi – hereillä oleva tietoisuus. Jos olisit taivas, niin mikään pilvien muodostelma ei voisi lopulta koskaan kuvata sitä mitä sinä olet tai palauttaa sinua taivaaksi. (Toki on “paikka”, jossa myös tietoisuus ja kohde -jaottelu katoaa.)
Koen, että tietoisuuteen voi havahtua, vaipua, pudota, luiskahtaa ja säpsähtää aivan kuin vahingossa. Kuten opettaja nimeltä Adyashanti on sanonut “falling awake” eli tietoisuuteen havahtuminen on kuin nukahtamisen prosessi illalla. Se on spontaani ja hallitsematon prosessi eikä sitä voi pakottaa ja kuitenkin illalla voit luoda nukahtamiselle sopivia olosuhteita. Moni tietää myös kuinka luoda illalla olosuhteita, jolloin ei ainakaan nukahda.
Meditaatioon vaipumiseen, tietoisuuteen palaamiseen, voit luoda ja kultivoida sopivia olosuhteita esimerkiksi meditaatioharjoituksilla, luontoaltistuksella, kehotietoisuusharjoituksilla, itsetutkiskelulla ja meditaatiosta kiinnostuneella seuralla.
PS. Luomani uudet, inspiroivat ja oivalluksiin palauttavat Metsä & meditaatio -kortit löydät nyt täältä.
Sisäinen rikkaus. Sisäinen kauneus. Aineeton, ajaton hyvä. Joillakin taskut ovat täydet, vaikkei niissä olisi ropoakaan. Henkinen vauraus kumpuaa sydämestä, elämänkokemuksesta ja kaiken kauniin huomaamisesta. Se on rikkautta, jonka kurssi ei laske.
Oletko miettinyt minkälaista aarretta etsit ja miten määrittelet menestyksen? Jos raha ei olisi este, mitä tekisit elämälläsi? Tyytyisitkö yksinkertaiseen elämään vai syntyisikö sinussa yhä uusia materiaalisia toiveita?
Kokemis-, havainto- ja luomisyhteiskunnassa kuluttaminen ei ole keskiössä. Niissä sijoitetaan henkiseen vaurauteen. Henkistä vaurautta on kaikki hyvä ja arvokkaaksi koettu sisäinen rikkaus. Esimerkiksi:
luovuus
rakkaus
merkitys, tarkoitus, mielekkyys
yhteys
rehellisyys
ilo, innostus
intohimo
kauneuden arvostaminen
totuuden tavoittaminen
viisaus, ymmärrys, älykkyys
myötätunto
luontevuus
kiitollisuus
rauha
selkeys
Jos sinulla on näitä, sinun ei tarvitse hyvitellä oloasi materiaalisilla palkkioilla, mittareilla tai huonoin ehdoin hankitulla hyväksynnällä. Joskus saattaa kyllä tuntua, että rikkautesi on väärän maan valuuttaa, sillä onnentunteilla ei suoranaisesti osteta ruokaa. Henkinen vauraus voi materialisoitua myös maalliseksi, ajalliseksi hyväksi.
Henkinen = älyllinen, sielullinen, psyykkinen, aineeton, abstrakti; hengen-, sielunelämään kuuluva tai sitä koskeva.
Vauraus = varakkuus, rikkaus, hyvinvointi.
Henkinen vauraus lisääntyy jakamalla
Henkisen vaurauden ominaispiirre on, että se lisääntyy jakamalla. Se ei rajoitu kolikkomääriin, vaan sitä voi luoda loputtomasti. Se kasvattaa toisten ja tulevien elämänedellytyksiä. Se on rikkautta, joka ei riistä, kuten materiaalisiin päämääriin keskittyvä rikkaus joskus tekee.
Miten henkiseen vaurauteen voi sijoittaa?
Tässä tiivistetty resepti sinulle, joka haluat sijoittaa henkiseen vaurauteen:
Koe, havaitse, luo ja rakasta. Auta, kiitä, pysähdy ja keskity. Ota ja anna aikaa. Huomaa hyvä!
Olisiko nyt sopiva aika sijoittaa henkiseen vaurauteen?
