Sivu 201 – Hidasta elämää

Millaista on vanhemmuus, kun lapsi on erityinen?

Inhoan sanontaa, että ei syntyvän lapsen sukupuolella ole väliä, kunhan tämä on terve. Toive on kultainen, mutta entä kun lapsi ei olekaan terve?

Joka vuosi syntyy lapsia, jotka eivät täytä terveiden lapsien ominaisuuksia. Joka vuosi vammautuu lapsia, jotka syntyessään olivat terveitä. Aina on vanhempia, jotka elävät hyvin erilaista lapsiperheen arkea.

Onko erityislapsi jotenkin vähemmän rakas?

Onko erityislapsi jotenkin vähemmän arvokas?

Miltä tuntuu olla erityislapsen vanhempi?

Elin lähes yhdeksän vuotta vaikeasti vammaisen tyttären kanssa. Kun hänen kanssaan elämästä on kulunut nyt vajaa kaksi vuotta aikaa, näen yhteisen elämme koko sävyjen kirjon. Näen sen rakkauden, sen vaativuuden. Sen haasteet ja sen huiput. Koen tärkeäksi tuoda esiin erityislapsen vanhemman äänen. Kertoa mitä on elää lapsen kanssa, joka ei ole terve, mutta silti rakas. Mitä on elää erityislapsen vanhempana tunnista toiseen, päivästä seuraavaan, vuodesta kymmeniin?

Millaista se elämä sitten on?

Elämä erityislapsen kanssa on erityistä. Se ei ole normaalia, vaikka mieli yrittää uskotella niin olevan.

Ihminen tottuu ajan kuluessa kaikkeen. Erityislapsen vanhempi tottuu siihen, että äitiys tai isyys muistuttaa enemmän sairaanhoitajan työtä, johon ei vain ole virallista koulutusta. Tottuu siihen, että on ollut pakko oppia asioita, koska muuten oma lapsi sairastuu pahemmin tai kuolee. On opittava sietämään epävarmuutta ja oppimaan omien voimien rajallisuus. On osattava olla moniosaaja.

Erityislapsen vanhempi toimii lapsensa puolustajana, taistelijana, asioiden hoitajana. Hän opettelee byrokratian ja oppii miten erilaisia tukia voi saada asuinpaikasta riippuen. Ensin vanhempi epäonnistuu monia kertoja ja sitten oppii kuinka papereihin ei kuulu iloita lapsesta vaan miten niihin kuuluu kirjoittaa kuvaus niistä kaikkein haasteellisimmista päivistä.

Miten on oltava vähemmän jaksava ja huonommin suoriutuva kuin todellisuudessa on, jotta saa kaiken mahdollisen avun, tuen, avustuksen. Silti vanhemman on jaksettava, koska aina apua ja tukea ei anneta. Voi kestää vuosia ennenkuin lapselle löydetään diagnoosi. Vasta kun on diagnoosi, avautuvat tukien portit.

Mitä tuntee erityislapsen vanhempi?

Erityislapsen vanhempi on usein voimiensa äärirajoilla. Väsymys painaa. On jaksettava haasteellista arkea. On tehtävä töitä, jotta on rahaa elättää perhe ja hankkia kalliita tarvikkeita, lääkkeitä ja ravintovalmisteita.

On valmistauduttava päiviin, jolloin on pakko olla poissa töistä, kun on lääkärikäyntejä, kuntoutuspalavereja, sairaalajaksoja. Vanhemman on kohdattava maailma, joka ei aina hyväksy erityisiä. Selitellä omaa elämäänsä. Toistuvasti kerrottava tarinaa arjesta, josta haluaisi aina välillä irtiottoa ja jonka välillä haluaisi olevan niin toisenlaista.

Henkinen paine on erityisvanhemmuudessa raskain. Moni vanhempi ymmärtää, että tulee päivä, kun tämä lapsi kuolee ennen kuin minä. Ymmärtää, ettei tämä lapsi aikuistu ja itsenäisty vaan tarvitsee aina jonkun aikuisen apua ja tukea.

Vanhempi tietää, että lapsensa on käytävä lävitse vielä monta leikkausta ja miten jokainen niistä on vaativa sekä lapsen voimia verottava.

Uskallan sanoa, että erityislapsen vanhempi kokee pelkonsa, kohtaa syyllisyytensä, vihansa, häpeänsä vielä syvemmin kuin terveen lapsen vanhempi. Joskus koko kuorma on niin raskas, ettei vanhempi enää jaksa ja sairastuu itse. Lähiympäristön tukea ja herkkyyttä nähdä vanhempien voimavarat tarvitaan.

Kaikkien tunteiden keskellä vanhempi rakastaa lastaan, iloitsee pienistä onnistumisista ja on kiitollinen hyvistä hetkistä. Toivoo lapselleen ymmärtävämpää maailmaa, lempeitä kohtaamisia ja hyvää tahtovia ihmisiä tämän elämänpolulle. Yrittää huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla muista mahdollisista lapsistaan ja parisuhteestaan. Erityislapsen arki kietoo usein koko perheen erilaiseen elämään.

Jokainen erityislapsen vanhempi tekee äärimmäisen tärkeää työtä. On tärkeää antaa kaikki tuki, apu vanhemmille, joilla on erityislapsi, koska arki on erilaista ja usein hyvin haastavaa.

Ei lapsen sukupuolella ole väliä. Ei sillä, onko lapsi terve vai erityinen. Tärkeintä on se, että vanhempi jaksaa rakastaa lastaan ja antaa tälle mahdollisimman hyvän elämän. On se sitten lyhyt tai pitkä. On lapsi sitten erityinen tai terve. Tärkeintä on rakkaus, turva, huolenpito, jotta jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä juuri sellaisena kuin on.

9 syytä hakea hyvää oloa ja energiaa kiinalaisesta voimistelusta – Nollaa työpäivän rasitukset ja herkistä intuitiotasi

Chi kungia (qigong) voi kutsua kiinalaiseksi voimisteluksi. Termin tarkka käännös tarkoittaa hengitysharjoitusta tai elämänenergian harjoitusta. Tuhansia vuosia vanhasta menetelmästä on lukemattomia tyylejä ja tekniikoita.

Useimmille chi kung on ennen kaikkea tärkeä hyvinvoinnin menetelmä. Se on hyvä menetelmä rentouteen, stressinhallintaan ja terveyteen. Taistelukyvykkyys ja sisäinen voima ovat monien kung fu- ja tai chi-harjoittajien päämäärinä, kun he tekevät erityisiä chi kung-tekniikoitaan. Taolaisten ja buddhalaisten chi kung-harjoitusten tarkoituksena on taas tukea istumameditaatiota sekä edistää sisäistä kultivaatiota että luoda maaperää valaistumiselle.

1. Saat rentoutta, energiaa ja sisäistä selkeyttä

Chi kung harjoituksen jälkeen koet yleensä koko kehosi ja olemuksesi rennoksi. Sisäinen hiljaisuus ja tyyneys valitsevat. Ajatukset vierailevat harvemmin. Olet vahvemmin läsnä. Samalla myös energiatasosi nousee. Koet vitaalisuutta ja olet valmiimpi kaikkeen.

2. Yhdistät liikkeen ja meditaation

Liike ja oleminen yhdistyvät kauniisti chi kungin virtaavissa tekniikoissa. Tällöin voit kutsua chi kungia liikemeditaatioksi. Liikemeditaatio on mitä parhain askel istumameditaation ja arjen läsnäolon välillä. Potentiaalisesti koko elämäsi voi olla rentoa liikemeditaatiota. Chi kung on hyvä apu tähän oivallukseen ja taitoon.

3. Seisomameditaatiossa löydät uusia olemisen sävyjä

Ehkä olet tehnyt meditaatiota istuen meditaatiotyynyllä tai tuolissa. Chi kungissa on rikas seisomameditaatioiden traditio. Voit löytää meditaatioosi uusia sävyjä, kun seisot ja koet kiinalaisille tärkeät taivaan ja maan uudella tavalla. Tunne taivaan hienovaraisuus ja keveys ylläsi ja maan kiinteys ja pysyvyys jalkojesi alla. Anna käsiesi levätä erilaisissa asennoissa – kokeile vaikka puun halaamista tai taivaan kannattelua!

4. Kehotietoisuutesi ja havainnointikykysi lisääntyy

Pysähtymällä yksittäisten chi kung -liikkeiden välissä voit huomata selkeitä muutoksia kehollisessa ja sisäisessä tilassa. Muutokset vaihtelevat tekemistäsi tekniikoista riippuen. Harjoitellessasi erottelukykysi lisääntyy ja erotat yhä hienovaraisempia vivahteita.

5. Sisäinen kompassisi tuntuu selkeämmin

“Gut feeling” käy ilmeisemmäksi lisääntyneen kehotietoisuuden seurauksena. Voit käyttää herkistynyttä kehotietoisuuttasi yhtenä uutena informaation lähteenä, kun teet isoja tai pieniä valintoja elämässäsi. Miltä tämä ratkaisu tuntuu vatsan ja rinnan alueella tai koko kehossa? Saatko uusia näkökulmia?

6. Johtamistaitosi kehittyvät ja esiintyminen käy sinulle mukavammaksi

Esimiesasemassa ollut pariskunta koki chi kung -harjoitusten lisänneen heidän itsetuntemusta, avoimuutta ja sosiaalisuutta. Samoin he kokivat harjoitusten lisänneen heidän rohkeutta ja johtajuutta. Eräälle muusikolle taas chi kung oli voimallinen keino vapautua esiintymisjännityksestä.

7. Lisäät hyvän chi:n latausta

Chi tarkoittaa elämänenergiaa. Joogit puhuvat pranasta. Pidempään harjoittaneet ovat usein kokeneet voimallisia aistimuksia käsissä ja muualla kehossaan. Chi kungia voi kutsua myös energiakultivaatioksi. Tekemällä chi kungia lisäät elämänenergian latausta, joka tuntuu myös vahvempana hereillä olemisen tilana. Aivan kuin kytkisit lampusi 220v sijaan 300v tai 600v virtalähteeseen. Mutta älä usko muiden kokemuksiin, vaan harjoittele itse, koe itse ja anna lamppusi palaa kirkkaasti!

8. Edistät henkistä heräämistäsi

Uusi Maa kirjassaan oivaltanut opettaja Eckhart Tolle sanoo, että henkisillä harjoituksilla, joissa on kehollinen ulottuvuus mukana, on tärkeä rooli globaalissa heräämisessä. Hän mainitsee yhtenä tällaisena menetelmänä chi kungin.

9 Pyyhit menneet tapahtumat ja kokemukset pois

Kun teet hyvä chi kung -harjoituksen työpäiväsi jälkeen, nollaat kaiken ja päiväsi tuntuu alkavan uudestaan. Oikein hyvän, erityisesti luonnossa tehdyn, harjoituksen jälkeen läsnäolosi ja elävyyden kokemus voi vahvistua niin paljon, että tuntuu kuin koko elämä alkaisi uudestaan. Näin se on aina – nyt on elämäsi ainoa hetki! Menneisyys on vain tässä hetkessä luotu kuvitelma mielessäsi. Hyvä chi kung -harjoitus vain tekee tämän hyvin ilmeiseksi.

*tämä teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.

Jos haluat heti kokeilla chi kungia, niin ohjeen pieneen chi kungin liikemeditaatioon löydät täältä aikaisemmasta tekstistä.

Chi kungia on hyvä tehdä luonnossa. Chi kungin seisomameditaatioharjoituksia löytyy myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

Unsplash kuvat: Mohamed Nohassi / John Towner

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Vauhdikkaassa arjessa hidastaminen voi olla vaikeaa – Näin liike auttaa rauhoittumaan

Ehkä olet kokeillut tai ehkä teet joogaa, meditaatiota tai mindfulness-harjoituksia. Ne auttavat kyllä liikaan vauhtiin. Entä oletko kokeillut chi kungia?

Yksi tapa ajatella chi kung -harjoituksia on nähdä ne liikemeditaationa. Seuraavana yksi klassinen harjoitus. Sille on annettu monia nimiä, esimerkiksi taivaalla kirkastaminen. Harjoitus toimii erityisen hyvin liikemeditaation tutkimiseen ja harjoittamiseen. Liikemeditaatiot taas ovat hyvä väliaskel tavallisen istumameditaation ja arjen läsnäolon välillä.
Näitä pieniä liikemeditaatiotutkimuksia voi kokeilla myös joogan, tanssin ja monen muunlaisen liikkeen kanssa.

Jos harjoitusta tekee 5–10 minuuttia, niin on hyvin todennäköistä, että koko olemus tyyntyy. Toki jos on oikein stressaantunut, niin silloin voi olla hyvä aloittaa fyysisemmällä harjoituksella esimerkiksi juoksemisella, saliharjoituksella tai uimisella. Sitten kun tulee kotiin, niin voi kokeilla tällaista meditatiivisempaa harjoitusta.

Näin teet pienen chi kung -harjoituksen

Sisään hengityksellä kädet nousevat sivulla ylös. Hartian korkeudella kämmenet kääntyvät kohti taivasta. Käsiä ei tarvitse kurottaa ylös eli hartiat pidetään rentoina. Uloshengitys alkaa. Kädet kääntyvät kohti maata ja kyynärpäät putoavat aluksi selkeästi alemmaksi kuin ranteet. Uloshengityksellä annetaan käsien laskeutua alas.

Anna liikkeen olla rento jo vaivaton.

Jos huomaa, että käsien noustessa ylöspäin ei pysty hengittämään lisää sisään, niin silloin vain on hengittämättä mihinkään suuntaan. Samaa rento olemisen periaate toimii myös uloshengityksessä.

Näin tutkit liikemeditaatiota

Nyt harjoituksesta voi tehdä liikemeditaation. Seuraavana on neljä tapaa ja näkökulmaa liikemeditaatioon, joiden kautta voi tutkia tätä yksinkertaista liikettä. Samoja oivalluksia voi sitten myös käyttää joogassa tai vaikka uimisessa. Voit kokeilla yhtä näkökulmaa koko harjoituksen ajan tai sitten voit vaikka kymmenen liikkeen jälkeen kokeilla seuraa. Päätä ensimmäiseen tai neljänteen harjoitustapaan.

1) Ole herkästi ja rennosti läsnä liikkeessä. Ole yhtä liikkeen kanssa. Ole yhtä kehosi kanssa – ole kehona tässä ja nyt.

2) Ole havainnoiva todistaja ja ole erillinen kehosi liikkeestä. Anna vain käsiesi liikkua aivan kuin niitä liikuttaisi luonnon voima – tuuli, sade tai auringonpaiste – ja vain havainnoi erillisenä käsien liikettä.

3) Palaa olemiseen, meditaatioon ilman kohdetta. Ole ääretön oleminen. Ole oleminen kaikkialla kehon ympärillä. Tämän äärettömän olemisen avaruuden keskellä pieni keho (kehosi) liikkuu. Eli tässä hypätään aivan kuin kehon ulkopuolelle ja ollaan kuin tasainen hienovarainen ilmanpaine kaikista suunnista kehoa vasten. Tätä on hyvin vaikea sanoittaa, mutta voit kuitenkin tutkia asiaa omalla tavallasi.

4) Anna kaiken olla luonnollista. Anna liikkeen vain tapahtua / tee liike ilman erityistä fokusta huomion suhteen. Eli tässä et tietoisesti toteuta mitään erityistä huomion harjoitusta tai esimerkiksi edellisiä kolmea lähestymiskulmaa.

On hyvä aina meditatiivisen harjoitusten jälkeen taputella kehoaan ja venytellä spontaanisti. Näin voi lisätä kehotietoisuutta ja aktivoida itseään toimintaa varten.

Parhainta liikemeditaation tutkimusta ja chi kung -harjoitusta!

*tämä teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.

Chi kungia on hyvä tehdä luonnossa. Chi kungin seisomameditaatioharjoituksia löytyy myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Vapaaehtoisesti lapseton kuulee usein olevansa kummajainen – kaikkien mieli ei muutu, vaikka toiset niin povaisivat

Kun opettaa toisille, että jokaisen on lupa elää omannäköistään elämää, joutuu varmasti elämänsä aikana testiin. Uskallanko tehdä itseni näköisiä valintoja? Uskallanko pitää kiinni totuudestani, vaikka yleinen mielipide ohjaisi kohti jotain muuta?

12-vuotiaana ajattelin ensimmäisen kerran, että en halua lapsia. Elämäni aikana moni asia minussa on muuttunut, mutta tämä sisäinen totuus on pysynyt samana kolmekymmentä vuotta. Se ei tunnu valinnalta eikä päätökseltä, johon olisi jokin tietty perustelu. Se tuntuu piirteeltä, joka on osa minua. En vain halua.

Nuorena uskalsin puhua asiasta ääneen – en ymmärtänyt, että siinä olisi mitään pahaa. Mutta nopeasti opin, että asia ei olekaan ok. Sain kuulla vastalauseita, jotka ovat tuttuja monille vapaaehtoisesti lapsettomille.

”Kyllä sun mieli vielä muuttuu.”

Niin, ehkä. Mitä sitten?

Olen kovasti ihmetellyt joidenkin ihmisten tarvetta tietää ja povata toisten puolesta. Tottakai mieli voi muuttua – mutta monilla ei muutu. En itse koskaan nuorempana julistanut, että en ikinä koskaan missään nimessä halua lapsia. Sanoin, että minusta tuntuu, että en aio hankkia, ja jos mieleni muuttuu, sitten se muuttuu. Niin kauan kun hedelmällistä ikää riittää, mielensä muuttaminen tähän suuntaan on todennäköisesti helpompaa kuin toiseen suuntaan.

Näin 42-vuotiaana olen jo uskaltanut sitoutua tähän ratkaisuun. En usko katuvani sitä myöhemmin. Ajattelen, että kun teen päätökset parhaalla mahdollisella tiedolla, rehellisesti itseäni kuunnellen ja arvojani kunnioittaen, pystyn elämään niiden kanssa myös pitkällä tähtäimellä.

”Kylläpä sinä olet itsekäs.”

Toivoisin, että jokainen lapsi hankittaisiin maailmaan yhtä itsekkäistä syistä kuin minä jätän lapset hankkimatta: omasta toiveesta. On paljon asioita, joissa epäitsekkyys ja uhrautuminen eivät ole hyve. Vanhemmuus varmasti vaatii uhrautumista ja epäitsekkyyttä, mutta lapsille on kauneinta antaa itsestään siksi että todella haluaa tehdä niin ja kokee myös itse saavansa siitä jotain vastineeksi.

Sitä paitsi yhteisöään voi palvella monin tavoin. Minulle työni tuntuu oikealta tavalta jakaa voimavarojani muille.

”Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha?”

Rehellisesti sanottuna: en tiedä. Mutta en usko, että tietää moni sellainenkaan, jolla on lapsia.

(Ja jos hankkii lapset itselleen vanhuuden turvaksi, eikö sekin ole aika itsekästä?)

”Olet kylmä ja tunteeton!”

Hmph. Ainakin tämän kommentin äärellä minulle tuli aika paha mieli. Jotain tunteita minussa sentään liikkuu!

”Nainen ei ole nainen, jos hänellä ei ole lapsia.”

Jos ajattelet näin, kannattaa tarkastella uskomuksiaan uudestaan. Siis nainenhan on aina nainen, oli hänellä lapsia tai ei, halusi hän lapsia tai ei. Sitten kun naisella on lapsia, hän on äiti. (Toki nainen voi kokea itsensä äidiksi myös kumppaninsa lapsille, adoptio- tai kasvattilapselle jne.)

Vapaaehtoisesti lapsettomien usein kuulemat kommentit ovat täynnä ehdottomia uskomuksia siitä, millainen elämä on oikeaa ja miten asioiden kuuluu olla. Mitä voimakkaampia uskomukset ovat, sitä ahtaampi on käsitys elämästä.

”Minun elämälläni ei ainakaan ollut tarkoitusta, ennen kuin sain lapsen.”

Tämä voi hyvin olla ihan jokaisen äidin ja isän totuus. Voin vilpittömästi uskoa, että moni vanhempi kokee näin. Mutta sen ei tarvitse olla jokaisen ihmisen totuus. Niin vanhempien kuin lapsettomienkin elämässä voi olla monia tarkoituksen lähteitä.

Itse koen joka päivä eläväni merkityksellistä elämää oman tarkoitukseni äärellä. Olen viime vuosina luonut työssäni paljon uutta ja kokenut, miten monin eri tavoin luova, feminiininen energia voi elämässä ilmentyä. Nainen voi synnyttää maailmaan muutakin kuin lapsia.

Tuntuu hassulta, että 2020-luvun kynnyksellä pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että elämänpolkuja on monenlaisia. Suvaitsevaisuus alkaa sen hyväksymisestä, että itse ei aina ole absoluuttisesti oikeassa – ja se on varsin vapauttavaa.

Puhun aiheesta lisää Taikaelämää-podcastissa. Jakso sisältää monta muutakin kuulemaani kommenttia ja vastaukseni niihin. Aihe on tuntunut aralta, ja keräsin rohkeutta tämän jakson tekemiseen melkein kaksi vuotta. Taikaelämää-podcast löytyy myös Spotifysta.

Luovan energian luonnollisista sykleistä voit lukea lisää kirjastani Vuoden paras päivä.

Omenan ja kookoksen yhdistelmä antaa juustokakulle uudenlaisen säväyksen – Sopii myös vegaaneille ja gluteenia välttäville

Olen kuullut usein sanottavan, kuinka epäreilulta tuntuu, kun kahviloiden leivoksia pursuavissa vitriineissä on vain pari erityisruokavalioon sopivaa leivosvaihtoehtoa. Välillä ei sitäkään.

Halusin kehitellä sinulle version klassisesta kahviloiden vitriinituotteesta eli juustokakusta.

Tässä houkuttelevassa ”juustokakussa” on otettu huomioon siis myös erityisruokavaliot, sillä se on valmistettu ilman gluteenia sekä eläinperäisiä tuotteita. Lisäksi kakku saa makeutensa luontaisesti, sillä sekä omenasose, että kuivatut taatelit yllättävät makeudellaan ja riittävät erinomaisesti makeuttamaan kakkua.

VEGAANINEN JA GLUTEENITON OMENA-KOOKOSJUUSTOKAKKU

KAKKUPOHJA:

200 g kuivattuja taateleita

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

ripaus suolaa

VAIHE 1) Liota taateleita muutaman minuutin ajan lämpimässä vedessä. Kaada vesi pois ja lisää joukkoon kaurahiutaleet sekä pieni ripaus suolaa. Sekoita ainekset sauvasekoittimella tahnamaiseksi seokseksi.

VAIHE 2) Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoan reunat sekä pohja ja tasoittele tahna tiiviisti kakkuvuoan pohjalle.

KAKKUTÄYTE:

3 dl kookoskermaa

4 pussia vegegelia

4 dl makeuttamatonta omenasosetta

1 tl kanelia

VAIHE 1) Kuumenna kookoskerma kattilassa ja lisää joukkoon omenasose sekä vegegel-annospussit. Kuumenna seosta kevyesti kuplien muutaman minuutin ajan, kunnes seos saostuu.

VAIHE 2) Kaada täyte kakkupohjan päälle ja anna hyytyä seuraavaan päivään.

Syksyisin ei ole pakko jaksaa – Luonto kannustaa meitä pysähtymään harmaisiin päiviin

Luonto ympärillämme on viisas. Se kannustaa meitä jatkuvasti muutokseen, vuodenajasta ja vaiheesta toiseen.

Kun luonto alkaa valmistautua talviunille, se pyytää meitä kuuntelemaan tarkkaan. Se alkaa himmentää valoja aiempaa aikaisemmin — kannustaen lepäämään hiukan enemmän. Se tipauttaa lehdet puista — pyytäen irrottamaan jostakin, jonka aika on jo mennä. Se tuo eteen sateisia, harmaita, matalaenergisiä päiviä — kuiskaten hiljaa, riittäisikö meillekin ennemmin vähemmän, kuin enemmän.

Jos ei kuuntele, vaan yrittää paahtaa kesän ja alkusyksyn energioilla menemään ja jättää huomiotta hiljaiset viisaat viestit, päätyy pisteeseen, jossa uupumus on jokapäiväinen kaveri, palautumista ei tapahdu ja unissaankin vastailee sähköposteihin. Silloin kierrokset kovenevat, vaikka energia vähenee.

Jokainen meistä tietää mitä tehdä, kun uuvuttaa ja keho huutelee lepoa. Eri asia on sitten antaa itselleen niitä asioita, itsekään en aina huomaa ajoissa. Toisilla on työ, joka ei anna ollenkaan periksi, hommat kasautuvat eikä vähentämisestä voi haaveillakaan. Toisilla on kotona pienet lapset. Toisilla jotakin muuta, asioita, jotka on vain tehtävä ja hoidettava.

On totta, ettei ympäröivä yhteiskunta välttämättä kannusta lepäämiseen tai ihmiselle luontaisen levon tarpeen ja luonnon syklin kuunteluun. Olemme oppineet siihen, että enemmän on aina enemmän, on vain kertakaikkiaan pakko tehdä, mitään ei voi tiputtaa pois, eikä ehdi levätä. Olemme myös tottuneet itse toistelemaan näitä samoja asioita itsellemme kyseenalaistamatta sitä, paljonko mahdollisuuksia meillä on loppupeleissä valita.

Meistä jokainen on elämässään erilaisessa kohdassa. Silti, itse uskon, että jokaisella meistä on myös mahdollisuus tehdä omassa arjessaan pieniä valintoja, seurata luonnon kulun mukana omalla tavallaan ja hiljentää vauhtia sen kanssa samassa tahdissa. Joillekin se voi olla yhden vapaaillan valitseminen viikossa, kieltäytymistä jostakin menosta. Jollekin liikunnan määrän keventämistä. Jollekin oman väsymyksen ja uupumuksen huomaamista ajoissa, ja siitä muille, ehkä työnantajalle puhumista. Jollekin se taas voi tarkoittaa antautumista hieman melankoliselle, hitaalle mielentilalle.

Toivon, että tässä maailmassa osattaisiin nähdä se, miten ympäröivä luonto ja valon määrän vähentyminen syksyisin ihan todella vaikuttaa meihin, ja sen on tarkoituskin vaikuttaa. Ihmisen ei tarvitse olla samanlainen joka päivä, yhtä energinen talvella tai syksyllä kuin keväällä ja kesällä.

Enemmän ei todellakaan ole aina enemmän.

Millainenkohan maailma meillä olisi, jos tahdin määrittäisi se, mikä on luonnollista eikä se, minkä luulemme olevan ainoa hyväksytty tapa olla ja elää?

Helppo gluteeniton appelsiini-siemenleipä on pirteää purtavaa – eikä sisällä hiivaa

Tässä herkullinen ja helppo leipäohje, joka sopii loistavasti myös herkkävatsaisille. Leipä on luontaisesti gluteeniton ja se on valmistettu kokonaan ilman hiivaa. Appelsiinimehu antaa leivälle hauskan pirteän makuvivahteen.

Siemenet puolestaan tuovat leivälle purutuntumaa. Koska leivässä ei ole gluteenia, puuttuu siitä tavanomaisille leiville tyypillinen sitko. Leipä pysyy kuitenkin leikatessa hyvin kasassa, vaikka onkin hieman mureneva koostumukseltaan.

Appelsiini-siemenleipäohje

5 dl gluteenittomia kaurajauhoja

5 dl tattarijauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

1 rkl psylliumia

1,5 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

1 tl luomu leivinjauhetta

2 rkl kookosöljyä

5 dl puristettua appelsiinimehua

VAIHE 1) Purista appelsiinien mehu mehupuristimella

VAIHE 2) Laita pata kansineen uunin keskitasolle ja kuumenna uuni 225 asteeseen

VAIHE 3) Lisää taikinakulhoon kaikki ohjeen kuivat aineet

VAIHE 4) Lisää kuivien aineiden joukkoon puristettu appelsiinimehu ja sekoita taikina sähkövatkaimella huolellisesti

VAIHE 5) Ota pata pois uunista ja vuoraa se leivinpaperilla. Kumoa taikina pataan, lisää kansi päälle ja paista noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen kansi pois padan päältä ja jatka leivän paistamista vielä noin 15–20 minuuttia, kunnes leivän pinta on kauniisti paahtunut.

Storytel ja Hidasta elämää julkaisevat Club for Five -basso Tuukka Haapaniemen lukemia iltasatuja aikuisille sekä meditaatioita lapsille

Storytel ja Hidasta elämää julkaisevat yhteistyössä uuden hyvinvointiaiheisen sisältökokonaisuuden Storytelissä. Se tarjoaa myös uudenlaista kuunneltavaa: rauhoittavia iltasatuja aikuisille ja meditaatiota lapsille.

Kirjapalvelu Storytel ja hyvinvointimedia Hidasta elämää jatkavat sisältöyhteistyötä. Tänään 22. lokakuuta julkaistava kokonaisuus pitää sisällään 20 hyvinvointiteemaista artikkelia, yhdeksän ohjattua meditaatiota ja neljä iltasatua aikuisille.

Aikuisille suunnatut, rauhoittavat iltasadut edustavat kokonaan uudenlaista sisältöä. Niiden esittelyteksteissä aikuista kehotetaan sulkemaan silmät ja uppoutumaan levollisten sanojen mukaan. 10–20 minuutin mittaiset iltasadut lukee Club for Five -yhtyeestä ja bassoäänestään tunnettu Tuukka Haapaniemi.

Hidasta elämää -sivuston toimitusjohtaja Pequ Nieminen kertoo, että aikuisille suunnattuja iltasatuja ei ole hänen tietääkseen julkaistu Suomessa aiemmin.

”Sain idean maailmalta seuraamastani calm.com-palvelusta, joka lanseerasi pari vuotta sitten unitarinat aikuisille. Suomen seksikkäin basso Tuukka Haapaniemi oli Sannan loistoidea lukijaksi ja minulle tuttu musapuolelta”, aiemmin Club for Fiven tuotantopäällikkönä toiminut Nieminen jatkaa.

“Aikuisten iltasatuja on maailmalla paljon: äänitteinä ja kirjoina. Suomalaisen kirjoittama tarina suomalaiselle kuulijalle on kuitenkin eri asia”, Hidasta elämää -sivuston päätoimittaja Sanna Wikström kertoo.

Wikströmin ja Emmi Ohraniemen kirjoittamissa iltasaduissa lähdetään muun muassa mielikuvamatkalle metsään ja fiilistellään puhtaita lakanoita.

Meditaatioiden ohjaajana puolestaan kuullaan jälleen Sanna Wikströmiä. Mindfulness-harjoitusten ja unimeditaation lisäksi mukana on kolme lapsille suunnattua lyhyttä meditaatiota, jotka lapsi voi tehdä yksin tai yhdessä aikuisen kanssa.

“Suomenkielisiä, ohjattuja meditaatioita on aiemmin ollut heikosti saatavilla – ainakin helposti ja yhdestä paikasta. Lasten meditaatiot ovat meille uusi mielenkiintoinen kokeilu”, Wikström kertoo.

Uusissa audioartikkeleissa lukijana jatkaa aiemmin julkaistuista artikkeleista tuttu Satu Silvo. Artikkelit käsittelevät muun muassa metsän parantavaa vaikutusta, sinkkumarkkinoiden outoja rakkauskäsityksiä ja pärjääjäsyndroomaa.

Hidasta elämää -artikkelit, -meditaatiot ja -iltasadut ovat kuunneltavissa kaikissa äänikirjapalveluissa.

Jos olet jo Storytelin asiakas, löydät kaikki Hidasta elämää -sisällöt täältä -> Storytel.com – Hidasta elämää

Muiden ilahduttaminen voi tuntua niin hyvältä, ettei sitä halua lopettaa – mutta joskus suurinta rakkautta on olla tylsä tyyppi

Sosiaalisesti lahjakkaana ja hieman miellyttämiseen taipuvana naisena pidetyn ihmisen paikka on helposti lunastettu. Otat muut huomioon ja kyselet heidän elämästään. Se tulee luontaisesti, selkärangasta. Toisinaan kuitenkin sen eteen joutuu näkemään vaivaa, vääntämään itsestä hieman extra-kierroksia. Tämä voi olla kuluttavaa, mutta se on pieni hinta silloin, kun ihmistä ajaa sisäinen rakkauden puute.

Pidetyn rooli voi olla koukuttava. Niin koukuttava, ettemme koskaan opettele siitä pois. Vaikka juuri se saattaisi olla tarvittava askel kohti itsemme rakastamista. On helppo olla tyytyväinen itseen, kun ulkopuolelta satelee viestiä siitä, kuinka mahtavia ihmisiä olemme. Mutta todellisuus on, ettei näin voi aina olla. Ei, ellemme hieman huijaa – muita sekä itseämme.

Jokainen on joskus väsynyt ja epäsosiaalinen. Jokainen on joskus ärtynyt tai rasittunut. Meitä ihmisiä on toki moneen junaan, mutta kukaan meistä ei ole aina tietynlainen. Kun yritämme väittää muuta, kyseessä saattaa olla pakonomainen rooli, jonka taustalla piilee rakkaudettomuus.

Rakkauden puute odottaa kohtaamistaan

Jo lapsuudessa voi syntyä kokemus, että positiivinen palaute on elintärkeää. Jos emme saa sitä joka suunnalta, olisimme jollain lailla vaarassa. Tämän ajatuksen syntymiseksi elämässä ei tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä. Riittää, että näemme sitä ympärillämme ja *Pum!* – uskomus on myös omamme.

Pidetyn roolin hamuamisesta tulee helposti automaatio, itsestäänselvyys. Sen ylläpitäminen vaatii pieniä tai suurempia uhrauksia, jotka eivät todellisuudessa palvele. Pinnan alla jäytää uskomus, jonka mukaan emme olisi rakkauden arvoisia sellaisenaan, aitona. Tämä uskomus odottaa tulevansa kohdatuksi, punnituksi uusin silmin. Eikä sillä ole kiire: se odottaa vaikka koko elämän.

Joskus suurinta rakkautta on olla tylsä tyyppi

Tupsahdin jälleen aiheen liepeille opintomatkallani Pariisissa. Päivät olivat intensiivisiä. Säästääkseni energiaa vaalin omaa aikaani. Yhtäkkiä löysin itseni tilanteessa, jossa olin tylsimys:

Ei kiitos ryhmälounaalle, syön eväitä ja lataudun. Ei kiitos, ei viini-iltaa minulle, aamulla on aikainen herätys. Ja kuinka monet kerrat kieltäydyinkään kohteliaasti tarjotuista kekseistä ja suklaista, sillä haluan panostaa hyvinvointiini.

Kun tehtävänä oli jakaa toisillemme kiitoslappuja, jaoin niitä usealle. Sain takaisinpäin yhden ainoan kiitoslapun, ja sekin vierustoveriltani vain siksi, että olimme juuri toimineet yhdessä. Kohtasin pohjan.

Jos kukaan ei ole minun veneessäni, aion silti olla siellä itse.

Palasin majapaikkaani tietäen, että minun tulee olla tämän kokemuksen kanssa. Se oli arvokas. Olen aina ollut pidetty ja siihen tottunut. Tiedostan kuitenkin, kuinka olen myös uhrautunut ollakseni hyvä tyyppi. Vähitellen olen alkanut ottaa itseni ja tarpeeni huomioon entistä voimakkaammin. Nyt kun en uhraudu enää rakkaudentarpeeni vuoksi, voi lopputulos olla mitä vain.

Totesin, ettei se haitannut. Tämä on minun elämäni. Jos kukaan ei ole veneessäni, aion silti olla siellä itse. Jos minun on oltava tylsä huolehtiakseni itsestäni, asia on niin.

Viikon mittaan huomasin, kuinka energiatasoni pysyivät korkealla. Olin iloinen, puhelias ja utelias. Liikuin enkä väsyttänyt itseäni sokerilla kuin kerran, vaikka mieli teki. Moni muu väsyi ilman riittävää lepoa ja omaa aikaa. Minä säteilin hyvää virtaa. Huomasin, kuinka mahtavia keskusteluja syntyi lukuisten ryhmätöiden sekä muun kanssakäymisen aikana, sillä uskalsin ja jaksoin antaa itseni likoon. Vapaa-ajalla käännyin sisäänpäin enkä joustanut.

Viikon päätteeksi hukuin positiiviseen palautteeseen. Väitän, ettei parempi palaute ole mahdollista. Se kosketti. Tärkeämpää itselleni oli kuitenkin se, että tein päätökseni tietämättä lopputulosta. En ollut enää riippuvainen.

Ja sydämeni – se oli vihdoin auki!

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

Olen yksinäinen, koska olen erityisherkkä

Olen puhunut viime aikoina paljon yksinäisyydestäni. Tämä on herättänyt useat teistä kommentoimaan ajatuksiani.

”Olen todella hämmentynyt siitä, kuinka sinä noin sosiaalisena ihmisenä voit olla yksinäinen”, on moni saamani viesti alkanut. Jotkut jopa kiistävät kokemukseni eivätkä usko, että voin olla oikeasti yksinäinen. Osa taas kertoo hämmentyvänsä siksi, että he eivät voi samaistua yksinäisyyteeni, sillä kokemus on heille vieras.

Nämä ajatukset ovat saaneet minut pohtimaan asiaa paljon, sillä itsellänikään ei ole ollut vastausta siihen, miksi minä olen yksinäinen ja kuinka taas joku toinen puolestaan ei, vaikka olisi aivan samanlaisessa elämäntilanteessa.

Olen tullut siihen tulokseen, että merkittävä yksinäisyyden kokemukseen vaikuttava ja sitä syventävä tekijä on herkkä mielenlaatu.

Asia alkoi avautua minulle reilu vuosi sitten kun luin erityisherkkyyttä tutkivan Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Sen myötä aloin yhdistää monta erityisherkkyyden elementtiä kokemukseeni yksinäisyydestä.

Erityisherkkyys voi olla herkkyyttä itseä, toisia tai ympäristöä kohtaan. Herkkä ihminen muun muassa vertailee itseään muihin ja kiinnittyy negatiivisiin kokemuksiin helpommin. Hän ottaa asiat henkilökohtaisemmin sekä lukee ja analysoi toisten tunteita tarkkaan. Toisten some-päivitykset saattavat vaikuttaa kovemmin herkän itsetuntoon tai ihmisjoukon hälinä saada hänet helposti ylivirittyneeksi.

Filosofi Lars Svendsen kirjoittaa Yksinäisyyden filosofia -kirjassaan näistä aivan samoista asioista puhuen yksinäisen sosiaalisesta herkkyydestä, yksinäisyystutkija Niina Junttila puolestaan kokoaa herkkyyden piirteitä Kaiken keskellä yksin -kirjassaan yksinäisyyttä ylläpitävien ja vahvistavien tekijöiden joukkoon.

Yksinäiset huolehtivat muita enemmän siitä miten toiset heidät näkevät, etsivät hylkäämisen ja ulkopuolisuuden merkkejä sekä kokevat muut helpommin uhaksi, ja tämä johtaa heitä helpommin, Svendsenin sanoin, ”valitsemaan läheisyyttä vähentäviä strategioita”.

Oivaltaessani erityisherkkyyden ja yksinäisyyden yhteyden tuntui kuin kasa kiviä olisi tippunut harteiltani. Kun olen tiedostanut asian, on ollut helpompi kohdata yksinäisyyden tunne ja käsitellä sitä.

Tämä tarkoittaa kuitenkin isoa työtä: Jokapäivästä pohdintaa siitä, kuinka erilaisia tilanteita lähestyn ja miten vahvasti annan niiden vaikuttaa itseeni.

Tuo työ on omien ajatusten tunnistamista ja toimintaa siten, että en lähde ensimmäiseen ja ilmeisimpään tunteeseensa mukaan ja tarraudu siihen. Se on jatkuvaa kysymistä itseltään: Onko tämä totta, vai herkän mieleni tulkinta tilanteesta tai toisista ihmisistä?

Herkkyys ei ole millään tavoin huono asia. Se on suuri vahvuus silloin, kun asian tiedostaa ja osaa toimia piirteensä kanssa.

Tunnistamalla sen, mihin oma huomio suuntautuu ja kuinka tämä vaikuttaa toimintaan, voi korjata suhtautumista sosiaalisiin tilanteisiin ja näin vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen.

Vastauksena hämmentyineille lukijoilleni olen alkanut kiteyttää oivallukseni näin:

Vaikka kaksi ihmistä olisikin aivan samankaltaisessa elämäntilanteessa, saattaa toinen olla luontaisilta piirteiltään herkempi ja tulkita sosiaalisia tilanteita, ihmissuhteitaan ja kokemuksiaan syvemmin – ja tämä voi johtaa hänet toista herkemmin yksinäisyyden kokemukseen. Ja koska erityisherkkyys ei ole persoonallisuustyyppi, ja erityisherkkä ihminen voi näin olla niin introvertti kuin ekstroverttikin, siten myös minäkin, vaikka olen sosiaalisesti lahjakas ja ulospäinsuuntautunut ihminen, voin olla yksinäinen.

Yksinäinen kertoo Maijan oman tarinan yksinäisyydestä ja tavoista, jotka hän on löytänyt helpottamaan yksinäisyyden tunnetta.

Heitä hyvästit turhille huolille – 3 apukeinoa ajatusmörköjen kesyttämiseen

Oletko luonut itsellesi mörköjä?

Toistuvat huoli- ja pelkoajatukset ovat monia meistä ikävästi koskettava vaiva. Syitä näihin vaivoihin voi olla monia mutta iloisena uutisena voin kertoa sinulle, että syistä riippumatta ne ovat hoidettavissa. Et siis tule kärsimään vaivasta loputtomiin.

Mistä möröt tulevat?

Syitä toistuvien huoli- ja pelkoajatusten ilmenemiseen voi olla monia – trauman aiheuttama kontrollin tarve, vääristynyt omakuva, turvallisuuden hakeminen pakkomielteisestä suhtautumisesta muiden hyväksyntään, opittu suhde ympäristöön ja muihin ihmisiin ja niin edelleen, lista on melkein loputon. Mahdolliset syyt on hyvä tunnistaa mutta niihin ei nyt jäädä vellomaan, nyt keskitytään ratkaisuihin!

Kuinka möröt selätetään?

Jos koet kärsiväsi toistuvista huoliajatuksista tai -peloista, ehdottaisin että tutustuisit seuraaviin kahteen yksinkertaiseen työkaluun, ja kokeilet niiden käyttöä:

Mitä sen takana -kysymys

Tämä harjoitus ja tehtävä olisi hyvä tehdä jonkun toisen ihmisen kanssa, mutta voit tehdä sen yksinkin. Jos teet tämän yksin, käytä ehdottomasti apuna kynää ja paperia ja kirjoita kaikki vastauksesi ylös. Tehtävän tarkoitus on selkiyttää ja konkretisoida sinulle syyt pelkoosi, jotta voit käsitellä ja hallita sitä paremmin. Tässä tehtävässä tulet siis käymään läpi vuoropuhelun, jonka päätteeksi olet viidessä minuutissa melko syvällä vaivasi aiheuttajassa, ja voit alkaa helpommin hallita sitä ja heikentää sen vaikutusta.

Voit lähteä liikkeelle esimerkiksi lauseesta:

Toteamus: ”Pelkään hirveästi lihovani”

Tähän vastakysymys on:

K: ”Mitä sen takana on?”

Vastaa kysymykseen, vastaus voi olla esim.

V: ”Luulen että minusta ei pidetä, jos painoni nousee”

K: ”Mitä sen takana on?

V: ”Henkilö X varmaan pitää minua epämiellyttävänä jos lihon jne..”

K: ”Mitä sen takana on?”

V: Jne

K: Jne

Edelliset toteamukset eivät siis ole sinun todellisia lauseitasi, mutta pidä kiinni mallikysymyksestä ja jatka vastaamista samaan kysymykseen niin pitkälle kuin mahdollista. Tehtyäsi tämän harjoituksen, huomaat ehkä että ajatuksesi eivät välttämättä ole koko totuus, tai edes totta.

Arvio VS. Kuvaus

Usein ajatuksemme itsestämme ja muista ihmisistä perustuvat jostain opittuihin malleihin ja automaatioihin. Myös huoli- ja pelkoajatukset ovat tällaisia, ja siksi voikin olla hyödyllistä tutkia omien ajatustemme ja fiilistemme järkevyyttä ja sitä, perustuvatko ne faktoihin. On siis hyvä tajuta, että SINÄ ET OLE AJATUKSESI.

Mörköjen eristäminen

Mielesi selittää sinulle tauotta ympäristöäsi ja siinä ilmeneviä asioita. Selkokielellä, mielesi tuottaa sekä tosia että epätosia, tarkkoja ja mielikuvituksellisia ajatuksia lakkaamatta. Kaikki mitä mielesi sinulle kertoo, ei ole totta, joten SINÄ ET OLE AJATUKSESI. Voit siis ihan itse tietoisesti päättää, mitä omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi aiot uskoa!

Omien ajatusten arviointi ja harjoittelu, arvio vai kuvaus?

Mielesi selittää sinulle koko ajan ympäristöäsi – asioita, joita teet ja asioita, joita sinulle tapahtuu. Karkeasti nämä selitykset jakautuvat kahteen luokkaan, arvioihin ja kuvauksiin. Näistä kahdesta arviot ovat yleensä epärealistisempia – ja myöskin niitä, jotka aiheuttavat vaivaa ruokkimalla erilaisia pelkoja ja stressejä. Esimerkkinä lauseet:

”Tuo auto on punainen” – on kuvaus, pelkistetty toteamus asiasta.

”Tuo auto on ruma punainen” – on arvio, josta joku muu ihminen tai muu olento ei välttämättä olisi samaa mieltä.

Jälkimmäinen siis perustuu SINUN opittuun tapaasi arvioida hyvää ja huonoa.

Yksinkertainen ja toimiva malli näiden kahden erottamiseksi tehokkaasti on harjoitella vaikkapa viikon ajan päivittäin 15-30 minuuttia seuraavaa:

Istu alas paperin ja kynän kanssa.
Kirjoita yksittäisinä lauseina ylös kaikki ajatukset, joita esim. 10 minuutin sisällä mieleesi tulee.
Vedä hetki happea.
Käy ajatuslistasi läpi yksi lause kerrallaan, ja kirjoita lauseen perään, onko kysymyksessä kuvaus vai arvio
Laske näiden suhde toisiinsa.

Todennäköistä on, että kirjoittamistasi ajatuksista valtaosa on arvioita. Tämä on helpottava tieto, sillä sehän kertoo, että alkaessasi tutkia turhiin huoliin ja pelkoihin liittyviä ajatuksiasi, voit huomata suurimman osan niistä perustuvan täysin omiin arvioihisi, joilla ei välttämättä ole todellista perustetta.

Kun olet tehnyt em. harjoitukset, mene tämän tekstin alkuun ja lue alkuosa uudelleen. Ja sen jälkeen, HARJOITTELE. Kun nyt olet aloittanut turhien murheiden kitkemisen, jatka työskentelyä sen kanssa – voit tehdä varsinkin jälkimmäisen harjoituksen vaikka päivittäin.

SE MIHIN KESKITYT, VAHVISTUU.

Nyt pikakelaus tämän tekstin alkuun!

5 ajatusta, jotka rohkaisevat ja antavat voimaa elämän myllerryksiin – ”Maa allasi kantaa”

Oletko laskenut, miten monta ”viimeisillä voimillasi” tehtyä asiaa olet tehnyt? Voima on uusiutuva luonnonvara. Toisinaan voimat ehtyvät, mutta niin kauan kuin elämme, voimat eivät lopu kokonaan. Joskus kun kuvittelee kadottaneensa voimansa tai vahvuutensa, voima löytyy jostain muualta. Meissä kaikissa on voima muuttaa oman elämämme suunta.

Uutuuskirjassani Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin pureudun muun muassa voimaan ja siihen, miten paljon sitä meissä tietämättämme on. Kaikille meille on tuttu niin sanottu ”taisteluvaihde”, jossa olemme kaikki olleet poikkeuksellisen suuria fyysisiä tai henkisiä ponnistuksia vaativassa tilanteessa.

Kuulin tarinan, jonkan mukaan äiti nosti henkilöautoa ilmaan, jotta sai sen alle jääneen lapsensa pois auton alta. 12 sukeltajaa pelasti Thaimaan luolaloukusta 13 henkisen teinijalkapallojoukkueen, vaikka maailma veikkasi operaatiota mahdottomaksi. Uskon, että meistä kaikista löytyy tarpeen tullen valtava voima muuttaa asioita tai selvitä epämieluisista tai jopa vaarallisista tilanteista.

Alla poimitut voimarunot löytyvät Suuria hetkiä -kirjasta.