Herkkyys ei ole heikkoutta, vaan perusta todelliselle voimalle ja vahvuudelle


Oletko ollut joskus tilanteessa, jossa olet piilottanut herkkyytesi? Olet suojannut itseäsi esittämällä reippaampaa tai kovempaa kuin oikeasti olet? Tai olet nolostunut, kun tunteet ovat pyrkineet pintaan ja esille? Kun joudumme tilanteeseen, jossa herkkyytemme paljastuu, koemme olevamme heikkoja. Häpeämme tai moitimme itseämme, koska emme ole osanneet olla vahvempia.

Varmasti moni meistä on joskus elämässään ollut tilanteessa, jossa on kokenut tulleensa petetyksi, torjutuksi, loukatuksi tai epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Koska maailma on tuntunut kovalta ja vihamieliseltä, sisällemme on syöpynyt pelko haavoitetuksi tulemisesta. Olemme tunteneet sisällämme olevan jotain herkkää, kaunista ja hyvää, jonka emme ole halunneet rikkoontuvan. Olemme oppineet, ettei ole hyvä olla liian avoin, herkkä tai luottavainen.

Haavoittuvuuden pelossamme olemme lähteneet rakentamaan suojamuuria sydämemme ja herkkyytemme ympärille. Ja vähitellen tuo suojamuuri on muuttunut vaatimukseksi ainaisesta vahvuudesta. Olemme saattaneet jopa kannustaa itseämme olemaan kovempia, ettei herkkyytemme tulisi esiin. Olemme ruvenneet uskomaan, ettei herkkyydelle ole lupaa eikä tilaa elämän vaatimusten keskellä. Herkkyys on muuttunut heikkoudeksi, jota on vältettävä.

(Enneagrammi-persoonallisuusmallin mukaan horjumattoman vahvuuden vaatimus ja herkkyyden tulkitseminen heikkoudeksi on erityisen ominaista kasityypille, mutta kyllä me muutkin tämä tunnistetaan.)

Jatkuvan vahvuuden vaatimus on kuitenkin todella uuvuttavaa. Vaikka salaa saatamme toivoa jonkun muun kantavan välillä vastuuta, emme voi näyttää tai tunnustaa väsymystämme, koska sehän olisi heikkouden paljastamista. Niinpä väsyneenä olemme entistä kovempia ja armottomampia niin itsellemme kuin muille ja uurastamme entistäkin enemmän.

Samalla suojamuuri eristää meidät muiden läheisyydeltä ja lempeydeltä. Jos emme uskalla antautua herkkyydellemme, emme uskalla avata sydäntämme rakkaudellekaan. Suojamuurin takana tunnemme itsemme usein yksinäisiksi. Torjumisen ja haavoittuvuuden pelossa torjumme kaipaamamme läheisyyden ja rakkauden.

Vahvuuden vaatimus ja herkkyyden kieltäminen saa meidät unohtamaan yhden elämän perustotuuksista: Herkkyys on perusta, jonka varaan todellinen voima ja vahvuus rakentuu.

Vahvuutta ei ole ilman herkkyyttä

Voima ilman herkkyyttä ei ole vahvuutta vaan kovuutta, joka on itse asiassa hyvin haurasta. Lasi tai posliini menee helposti rikki kovuutensa takia. Kovuus on haurautta, joka on yrittänyt naamioitua vahvuudeksi.

Haavoittuvuuden pelossa olemme rakentaneet sydämemme ympärille suojakuoren. Kuitenkin haavoittuvuuden kohtaaminen herättää yleensä muissa rakkaudellisuuden. Pieni vauva, jonka koko olemus hehkuu puhdasta ja herkästi haavoittuvaa viattomuutta, sytyttää karskeimmassakin kaverissa halun suojella. Myös kissanpentujen suloinen avuttomuus saa meidät tuntemaan hellyyttä ja hyväntahtoisuutta – ja tuijottamaan nettivideoita yksi toisensa perään.

Kun hyväksymme oman herkän, haavoittumista pelkäävän ja kipualttiin sisimpämme, voimme ymmärtää myös toisen kipua ja haavoittuvuuden pelkoa. Kun kykenemme tunnistamaan toisen kivussa itsemme, löydämme sydämestämme todellisen voimamme ja vahvuutemme, halun suojella ja olla armollinen.

Todellinen vahvuutemme ilmenee vallassa olla käyttämättä voimaa, vallassa olla armollinen niin itselle kuin muille. Kun antaudumme herkkyydellemme, antaudumme myös herkkyydestämme kumpuavalle rakkauden voimalle, todelliselle vahvuudellemme.

 

Kursivoitu teksti on kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka auttaa sinua ymmärtämään syvemmin itseäsi ja muita persoonallisuustyyppejä sekä löytämään oman tapasi olla onnellinen.


Tilaa onnellisuusluento tai tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani TÄSTÄ

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image