Itseohjautuvuus tarjoaa parhaimmillaan tunteen vapaudesta ja mahdollisuuden vaikuttaa. Itseohjautuvuus ei kuitenkaan ole päämäärätöntä vapautta ja sitä, että jokainen miettii omaa etuaan ja tekee mitä parhaaksi katsoo. Sen sijaan se on systemaattista kommunikointia ja yhteistyötä organisaatiokohtaisten yksilöllisten ratkaisujen löytämiseksi.
Itseohjautuvuus on paremmin sanottuna yhdessäohjautuvuutta, joka sovittaa yhteen erilaiset tarpeet niin että kokonaisuuden etu toteutuu.
Tällainen yhdessä ohjautuminen edellyttää jatkuvaa, systemaattista vuorovaikutusta koko työyhteisön kesken.
Itseohjautuvuuden toteuttamiseksi ei ole olemassa yksinkertaisia kikkoja tai valmiita malleja.
Itseohjautuvassa työssä aikaa ja energiaa on kohdistettava eri asioihin kuin perinteisesti johdetussa organisaatiossa.
Itseohjautuvuus edellyttää resursseja yhteiseen pohdiskeluun, tiedon jakamiseen, avoimuuteen, kokeilemiseen ja reflektointiin. Yhteisön on aidosti yhdessä mietittävä mikä sille on tärkeää ja miten se aikoo tavoitteensa saavuttaa. Toisaalta tällainen toimintatapa tehostaa toimintaa, sillä se tuottaa vastuunottoa, sitoutuneisuutta, motivaatiota, jouhevampaa päätöksentekoa ja parempaa asiakaspalvelua.
Jotta voimme ymmärtää toisiamme, meidän on kommunikoitava. Rakentavaa vuorovaikutusta muodostuu vain, jos kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat yhteisen todellisuuden rakentamiseen. Itseohjautuvuudessa johtajuus – valta ja vastuu – jakautuu organisaatioon: jokainen tuo näkemyksensä esiin ja ottaa kantaa asioihin sekä sitä että jokainen on aidosti kiinnostunut tekemään parhaansa organisaation ja sen asiakkaiden hyväksi. Toisaalta jokaisen on kyettävä vastaanottamaan toisten näkemyksiä ja jokaisella on oltava todellisia vaikutusmahdollisuuksia asioihin. Lisäksi työntekijöille on annettava aito valtuutus ja tarvittava tuki tehdä päätöksiä ja toimia organisaation ja asiakkaan parhaaksi.
Luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden tunteen luominen ovat avainasemassa itseohjautuvassa yhteisössä.
Kyky ymmärtää toisten näkökulmia, tunteita ja tarpeita sekä kyky olla henkisesti läsnä ja asettua vuorovaikutukseen toisten kanssa ovat itseohjautuvuuden edellyttämiä taitoja. Samoin kyky ajatella systeemisesti, ennakoida ja toimia vastuullisesti. Näiden taitojen kehittäminen ei onnistu puristamalla. Sen sijaan sisäisen levollisuuden, tunnetaitojen kehittämisen ja itsereflektion avulla näissä päästään pitkälle.
Tutustu johtamisen ja työyhteisöjen valmennuksiini tästä tai ota yhteyttä eveliina.salonen@avarra.fi
Havahtuminen omaan pahoinvointiin tapahtuu joskus vasta äärimmäisissä olosuhteissa. Silloin kun kehon rajat on jo moneen kertaan ylitetty, kun uupumus on pysäyttänyt sinut tai vakava sairastuminen saa viimeinkin silmäsi avautumaan.
Minä havahduin noin vuosi sen jälkeen, kun olin alkanut oksentamaan. Istuin vessan kylmällä kaakelilattialla ja mietin, miten voin tehdä tällaista väkivaltaa itselleni. Inhon sijaan tunsin ensimmäistä kertaa surua. Surua itseäni ja omaa kehoani kohtaan. Miten kaltoin olinkaan itseäni kohdellut. Miten pahalta se kaikki tuntui. Kyyneleet vierivät poskiani pitkin, kun ajattelin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä: ”Minä ansaitsen parempaa. Minun kehoni ansaitsee parempaa.”
Myötätunnon herääminen itseä kohtaan on kaunista, mutta samaan aikaan se voi olla myös kivuliasta. Jotta voisit tuntea lempeää myötätuntoa, sinun täytyy hyväksyä myös se suru ja tuska, jonka olet osittain itsellesi aiheuttanut. Vaikka sinä et ole syypää sairastumiseesi, toimintasi kehoasi kohtaan on voinut olla tuhoisaa.
Tämän myöntäminen oli minulle itselleni kaikkein vaikeinta, mutta samalla se oli isoin askel kohti muutosta. Olin viimeinkin saanut tarpeekseni siitä, miten huonosti olin kehoani kohdellut. Olin viimeinkin tarpeeksi motivoitunut toimimaan toisin – ja ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnistani.
Syömishäiriö on kenties ääriesimerkki muutoksen tarpeesta, ja aina prosessin ei onneksi tarvitse olla näin dramaattinen. Ehkä olet jojo-laihduttaja, kärsit huonosta kunnosta tai tunnet muuten tyytymättömyyttä kehoasi kohtaan. Pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi uskon, että tarinassa on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: jotta voit saada pysyvästi parempaa, sinun on ensin haluttava itsellesi hyvää.
Kaikki alkaa sitoutumisesta itseesi. Ei ruokavalioon, harjoitusohjelmaan tai terapiaan, vaan itseesi ja omaan kehoosi. Vasta sen jälkeen, kun olet aidosti sitoutunut omaan hyvinvointiisi, voi muista välineistä olla sinulle apua.
Kun olet uskaltanut kohdata sen, mikä sisälläsi on kipeää, olet valmis todelliseen muutokseen. Tässä vaiheessa yleensä jo tiedostat, ettei se tule tapahtumaan hetkessä. Kun kyseessä on ensisijaisesti sisäinen muutos, tiedät, ettei pikakuureista ole sinulle hyötyä. Se olisi vain itsesi huijaamista.
Mitä pidempään kehosi on ollut unohduksissa, sitä lempeämmin askelin kannattaa lähteä liikkeelle. Jos tiedät, että olet itseäsi kohtaan yleensä vaativa ja ankara, pysähdy hetkeksi ja palaa takaisin myötätuntoon. Et voi korjata asioita samalla tyylillä, jolla ne ovat menneet solmuun. Jos haluat oikeasti itsellesi hyvää, laske henkinen piiskasi maahan ja päätä, että tämä matka tehdään toisin. Tämä matka tehdään lempeydellä.
Omasta havahtumisestani on kohta kaksikymmentä vuotta aikaa. Vaikka kahteenkymmeneen vuoteen on mahtunut paljon uusia oppeja oman kehoni kanssa, en ole koskaan unohtanut noita sanoja: ”Minä ansaitsen parempaa”. Sinä päivänä vessan lattialla tein itselleni lupauksen enkä ole sen jälkeen hylännyt kehoani.
Kirjoittaja Emilia Vuorisalmi on lääkäri, Sekaisin Lovesta-kirjan kirjoittaja ja DocEmilia.com-sivuston perustaja.
Sydänsurun kourissa sydäntä fyysisesti särkee ja tuntuu kuin rintakehän paikalle olisi rysähtänyt käristävä nuotio. Välillä tuli polttaa, välillä kytee ja välillä vain hiljaisesti savuttaa menneen elämän savumerkkejä suunnaksi itselle siitä, minkälaisia virheitä kannattaa tulevaisuudessa välttää. Henkisen kivun tarkoitus on sama kuin fyysisen: se haluaa varoittaa meitä satuttamasta itseämme uudelleen. Moni ei paina kättään kuumalle hellalle kahta kertaa, mutta rakkaudessa näpit ovat saattaneet palaa useampaankin otteeseen – Miksi ihmeessä me otamme sydämeen osumaa kerta toisensa perään?
Jotta pääsemme sydänsurujen perimmäisten syiden äärelle, meidän pitää pureutua tarkemmin aivokemiaan, evoluutiopsykologiaan sekä tietenkin itse rakkauteen, sillä luonnollisesti ilman rakkautta ei ole sydänsurujakaan.
Aivotutkijoiden mukaan rakkaus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen:
ihastumiseen,
rakkauden huumavaiheeseen sekä
rakkauden kiintymysvaiheeseen.
Nämä vaiheet ovat fysiologisesti erilaisia, ne näkyvät aivoissa erilaisina ja niissä on mukana eri välittäjäaineet. Evoluutiobiologisesta näkökulmasta ihastumishuuman tarkoituksena on lisääntyminen ja kiintymisvaiheen hormonitasapaino on puolestaan luotu jälkeläisistä huolta pitämiseen.
Dopamiini tekee sammakosta prinssin tai prinsessan
Rakkauden huumavaiheessa sinulle ehkä sopimatonkin henkilö näyttäytyy prinssiltä tai prinsessalta, ja elo yhdessä on kuumaa, kosteaa ja hikistä. Huumakuplassa aivojen etulohkon kuorikerroksen toiminta on hämärtynyt ja ihastumishormonit dopamiini, noradrenaliini sekä endorfiinit ryöppyävät vapaana virtana valellen aivojen hermosolujen reseptoreita. Rakastuneen ei tarvitse nukkua, ei syödä, ja dopamiinitulvan vuoksi hän saattaa ottaa omituisia riskejä ja tehdä asioita, joita ei muutoin todellakaan tekisi.
Jos tulee jätetyksi tässä rakkauden vaiheessa, ero on muita vaiheita repivämpi, sillä rakastetun virheet, joita meissä jokaisessa kuitenkin on, eivät ole nähneet vielä päivänvaloa. Huumavaiheen erossa aivot jäävät yhtäkkiä ilman vaatimaansa dopamiiniannosta ja saavat aikaan krapulan tai vieroitusoireiden kaltaisen tilan. Tuskaisimmassa vaiheessa omaa oloa voi silti helpottaa monin eri tavoin. Itselleen kannattaa olla hellä ja etsiä keinoja, joilla aikaansaa korvaavia ja kestäviä dopamiinin lähteitä. Tämä on hetki, jolloin itseltä tulisi kysyä: Mikä minulle on merkityksellistä ja mistä minä unelmoin? Kun aika kuluu, elimistö alkaa vähentää pikkuhiljaa dopamiinin tuotantoaan ja korjata reseptorien määrää: Ihminen alkaa toipua.
Eron syiden mietiskely auttaa erosta selviämiseen
Jokaista rakkauden vaihetta dominoivat eri hormonit ja eron myötä niiden tasapaino järkkyy. Ihminen potee sydänsurua ja tyypillisesti haluaa pohtia syitä, miksi ero tapahtui. Evoluutiopsykologien mukaan ruminaatio eli asioiden läpi käyminen on luonnonvalinnan sopeuma ja se auttaa ihmistä toipumaan ja oppimaan erosta. Jos tämä vatvominen jää päälle saattaa se hidastaa toipumisprosessia.
Erosta yli pääsemiseen vaikuttaa myös elimistön fysiologinen tila. Evoluutiobiologit ovat huomanneet että esi-isämme toipuivat eroista meitä nopeammin, koska heidän nauttima ravinto sekä elinympäristö tukivat toipumista. Oman sukupolvemme jatkuva vireketulva ja siitä aiheutuva kuormitus sekä pitkittyneestä stressistä johtuva elimistön alhainen tulehdustila hidastavat erosta toipumista.
Elimistön stressitilaa ja alhaista tulehdusta voi lievittää hengittämällä tietoisesti syvään, meditoimalla, kävelemällä metsässä ja harrastamalla liikuntaa. Evoluutiopsykologian oppien mukaan sydänsurua hoitaa parhaiten endorfiineja vapauttava liikunta tanssi tai pallopeli. Näiden harrastusten parissa ero unohtuu hetkeksi tuoden tilalle hyvän olon tunteita. Myös hyvän laatuiset öljyt sekä värikäs ravinnerikas ja monipuolinen ravinto tukee toipumista.
Myös sydämen krapulaan auttaa parhaiten aika. Kipujen ja tuskan keskellä, kun aivot krapuloivat dopamiini- ja endorfiinivajetoreissaan, älä anna niille uutta ryyppyä näkemällä exää. Älä ota edes korvaushoitoa stalkkaamalla somessa. Tämä vaan pitkittää toipumista. Saat rakennettua itsellesi hyvää oloa ja pitävää pohjaa tulevaisuuteen vetämällä keuhkot täyteen happea, liikkumalla, antamalla ajan kulua ja tutustumalla itseesi. Hiljalleen aivojen reseptoreiden määrä palautuu ja hormonitasapaino normalisoituu. Muistathan, että mikään darra ei ole ikuista.
Kädet kurkottavat kohti esiintyjää ja heimo tanssii yhdessä musiikin tahtiin, pääsemme taas primitiivisille lähteillemme, olemaan osa yhteisöä ja laumaa. Meitä tuntuu myös ikuisesti kiehtovan rocktähtien mystinen maailma. Oli intohimosi kohde sitten rap, pop tai heavy siellä takana kummittelee vapauden symbolina pyhä kolminaisuus : ”sex and drugs and rock ’ roll”.
Kaikki me tiedämme että he ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta ketä se kiinnostaa. Meitä kiehtoo se jännitys ja glamour. Ehkä se mitä itse haluaisimme kokea tai olla, mutta emme syystä tai toisesta uskalla. Olla suuri, olla säkenöivä, olla omassa voimassamme. Toki ihailemme heidän ilmiömäistä kykyään luoda uskomatonta musiikkia, joka vie meidät pois arjesta ja koskettaa syvältä, mutta ennen kaikkea ihailemme sitä että he ovat seksikkäitä, he ovat villejä ja he ovat vapaita.
Omista oma voimasi
Entäpä jos ottaisimme takaisin kaiken sen seksikkyyden, villeyden ja luovuuden jota heihin heijastamme tai projisoimme ja alkaisimme elämään sitä omassa elämässämme?
Me emme tarvitse huumeita tai alkoholia ollaksemme villejä ja seksikkäitä. Meidän aivoissamme ja rauhasissamme on järjetön apteekki kaikkia mahdollisia huumaavia hormoneja, jos vaan osaamme vapauttaa ne ja ottaa nämä voimavarat käyttöön. Parasta tässä on se että nämä ekstaasin, nautinnon tilat ovat täysin meidän kontrollissamme. Ei tarvitse pelätä sekoamista, ei tule krapulaa, et joudu katkaisuhoitoon.
Todellinen voimamme ja hehkumme löytyy oman luonnollisen villin seksuaalisuutemme ja nautintomme kautta. Minä ajattelen että seksuaalisuutemme on samanaikaisesti pyhää, villiä ja luonnollista. Me saamme ilmaista sitä häpeämättömästi koska se on osa luontoa, sitä lahjaa jonka maailmankaikkeus on meille antanut. Seksuaalienergian vapaa virtaaminen on myös avain luovuuteen. Seksuaalienergian voimalla meidät kaikki on luotu.
Viisi todellista rocktähti asennetta
Ota haltuun oma voimasi, hehkusi ja vapauta sisäinen rocktähtesi ja popin kuningattaresi.
1. Tutustu häpeääsi, ystävysty sen kanssa. Sen alla piileskelee voimasi ja vapautesi.
2. Rakasta itseäsi estoitta. Olet pyhä. Olet arvokas. Olet tarpeeksi. Pysähdy ja mieti, miten voisit rakastaa itseäsi vielä enemmän juuri nyt.
3. Vapauta energiasi ja ilmaise itseäsi. Tanssi , huuda, naura, pura tunteitasi suosikki rockkappaleesi tahdissa. Päästä villinainen ja villimies irti.
4. Nauti seksuaalisuudestasi. Anna itsellesi seksuaalista nautintoa. Olet seksikäs ja seksuaalinen olento. Täydellinen juuri tuollaisena kuin olet. Olet syntynyt kokemaan nautintoa.
5. Ja viimeiseksi: Flirttaile kaikkien kanssa! Kaikkien. Aloita vaikka lähikauppasi kassalta.
You are born to be wild, babe!
Kuva: Dreamstime/ Anna Om
Lämpimästi tervetuloa kursseilleni ja voimauttavaviin valmennukseen. Lisätiedot löydät nettisivuiltani täältä
Sinä ja kehosi olette yhtä. Silti toisinaan suhtaudumme kehoomme niin kuin sitä ei olisi tai niin kuin keho olisi jonkinlainen meille annettu maallinen kulkuväline. Laiminlyömme kehomme tarpeita, sivuutamme sen viestejä, ylitämme jatkuvasti sen rajoja tai kohdistamme siihen arvostelevia katseita.
Asiaa ei helpota yhtään vallitseva suorituskulttuuri, joka kannustaa jatkuvaan tekemiseen ja itsensä haastamiseen. Tuossa pelissä keho on pahimmillaan kuin ulosmitattava kone, jonka suorituskykyä arvioidaan erilaisilla mittareilla ja älylaitteilla. Hyvinvoinnin korvaa ajatus siitä, kuinka paljon omasta kehosta on mahdollista saada irti.
Omien fyysisten rajojen haastamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta pelkkään suorituskykyyn keskittyessä saattaa kaikista olennaisin sumentua – yhteys itseesi ja omaan kehoosi. Lopulta hyvinvointi ei ole kiinni siitä, kuinka paljon tai kuinka tarkkaa dataa on saatavilla, vaan siitä miten suhtaudut itseesi ja omaan kehoosi.
Onko kehosi sinulle väline vai ystävä? Haluatko saada kehostasi kaiken irti vai haluatko pitää siitä hyvää huolta?
Tässä 5 näkökulmaa, jotka auttavat sinua vahvistamaan yhteyttä omaan ainutlaatuiseen kehoosi:
1. Kehosi puhuu sinulle, kun pysähdyt kuuntelemaan. Kehomme välittää meille jatkuvasti viestejä, kun vain maltamme pysähtyä ja kääntää aistimme sisäänpäin. Se kertoo meille, milloin on nälkä, milloin väsyttää ja milloin se kaipaa liikettä. Harjoittelemalla oman kehon kuuntelua voi oppia tunnistamaan, millaista ravintoa tai liikettä kehosi kaipaa missäkin hetkessä. Jos taas sivuutamme kehomme hiljaiset viestit, saattaa seuraava varoitus tulla huutaen.
2. Tunteet ovat avain syvällisempään yhteyteen kehosi kanssa. Tunteet asuvat kehossasi ja ilmenevät kehollisesti. Siksi tunteiden kohtaaminen on keskeinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos välttelee voimakkaiden tunteiden kohtaamista esimerkiksi jatkuvalla touhuamiselle tai kovalla treenillä, alkavat tunteet varastoitua kehoon ja saattavat ilmentyä ennen pitkää kipuna tai sairastumisena.
3. Kehosi on tarkoitettu liikkumaan – mutta liikkumisen ei tarvitse olla raskasta ollakseen hoitavaa. Liikkuminen on itsemme ja oman kehomme arvostamista. Se on omasta hyvinvoinnistasi huolehtimista – ei itsensä rääkkäämistä. Liian kova treeni voi olla kehon kannalta jopa haitallista. Sen sijaan, että polttaisi kynttilää molemmista päistä, voi liikkumista lähestyä treenaamiseen sijaan tapana hoitaa itseä. Liikkumisen tapoja on niin monia, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva tapa. Aloittaa voi vaikka rauhallisesta kävelystä metsässä ja muutamasta avaavasta venytyksestä puunrunkoa vasten. Kun liikkuu itseään ja kehoaan kuunnellen, luottamus ja ystävällinen suhde omaan kehoon vahvistuu.
4. Kun keholla on hyvä olla, sinulla on hyvä olla. Fyysisen, psyykkinen ja emotionaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kun pidät huolta siitä, että kehosi voi hyvin, myös mielesi voi paremmin. Liikunnan on todettu muun muassa ehkäisevän masennusta ja ruokavalio vaikuttaa suoraan esimerkiksi aivojen toimintaan. Hyvään oloon ei tarvitse erillisiä mittareita, sen vain tuntee.
5. Arvokkain palvelus, jonka itsellesi ja kehollesi voit tehdä, on opetella katsomaan itseäsi hyväksyvämmin. Ihminen, joka pyrkii aina vain parempaan suoritukseen niin töissä kuin vapaa-ajalla, ei koskaan tule saavuttamaan mielenrauhaa. Aina löytyy korjattavaa, tehostettavaa tai parannettavaa. Jos haluat aidosti oppia olemaan onnellinen ja nauttimaan elämästäsi, on opeteltava laskemaan rimaa ja katsomaan itseään myötätuntoisemmin ja hyväksyvämmin. Myös kehosi toivoo tätä – enemmän kuin mitään muuta.
Syksyn ja arjen alkaminen tuntuu kihelmöivänä odotuksena. Odotuksen herättämät tunteet ovat kaikille erilaisia. Lapsesi hyppii innosta kun koulu alkaa, ja hän haluaa alkaa harrastaa jotain uutta. Teinisi huokaisee syvään, kun ei voi enää nukkua puoleen päivään ja pyytää uusia satasen lenkkareita, kun kaikilla muillakin sellaiset on. Puolisosi silittää kauluspaitaa ja muistuttelee kalenterin äärellä työmatkoistaan. Entä sinä, odotatko arkea vai loppuiko loma ihan liian lyhyeen?
Kesällä sait rauhassa keskittyä omaan napaasi, mutta siirtymävaiheessa voit tuntea epävarmuutta yhteydestäsi muihin. Paine olla samanlainen muiden kanssa tiivistyy, kun palaat loman ja vapaamman elämän jälkeen taas yhteiskunnan asettamiin raameihin.
Riitänkö ja repeänkö taas joka paikkaan?
Millainen minun pitikään olla, mitä sain tehdä ja mihin sainkaan uskoa?
Mistä asioista oli turvallista keskustella, mitä tunteita sai näyttää ja mitä ei?
Huoli arvostasi omassa yhteisössäsi ajaa helposti ja inhimillisesti ihmettelemään ja myös vertailemaan. Ihmettely on luonnollista uteliaisuutta ja oppimisen halua, joka lisää itsevarmuuttasi ja itsetuntemustasi. Ihmettely voimauttaa sinua rikkomaan raameja ja muotoilemaan niistä juuri sen muotoiset kuin itse haluat. Liiallinen vertailu taas aiheuttaa pelkoa siitä, ettet ole riittävä ja oikeanlainen. Voimattomuus venyttää omia raameja voi aiheuttaa ihmettelyn sijaan laiskaa tuomitsemista.
Yksineläjä ei aina voi ymmärtää kolmen lapsen yksinhuoltajan valintoja. Makaroniako se niille syöttää, taas!
Tieteeseen nojaava ei vain käsitä enkeleiltä lohtua saavaa. Hyväuskoisten höynäytystä!
Erityisherkkä introvertti ei yhdy festavaalikansan intoon. Todella ahdistava kännikalojen ihmismassa!
Spinning-tunnilla hikisenä polkeva ei innostu meditaatiosta. Tylsää ja typerää hienostelua!
Palkkatyössä oleva ei ymmärrä yksityisyrittäjän haasteita. Mitä se taas stressaa, itsehän valitsi ammattinsa!
Kaikkiruokainen voi puistella päätään allergioidensa kanssa kamppailevalle. Huomiota kerää vaan!
Teini ei vaan tajuu vanhempiensa laatimia sääntöjä. Aina se ragee ja stressaa!
Jos herää halu tuhahtaa, tunnista pelkosi ja hengitä syvään. Tuomitsemisen sijaan kysy toiselta: Miksi pidät siitä? Miksi teet tuolla tavalla? Millaista tuo on? Miltä tuo tuntuu? Mitä pelkäät? Ole kiinnostunut toisen elämästä ja hänen syistään valita elää kuten elää.
Jos joku ei hyväksy sinun tapaasi elää, ja hän alkaa ihmettelyn varjolla neuvoa ja tuomita, kerro hänelle elämästäsi ja auta häntä ymmärtämään – ehkä myös jotain uutta hänestä itsestään. Olemme kaikki ihmeellisiä!
Kaikki me välillä syyllistymme silmien pyörittelyyn ja tuhahteluun, sillä emme ymmärrä sellaista, jota emme ole itse vielä kokeneet. Emme ymmärrä elämää, jota emme ole itse eläneet. Kun olemme jotain jo kokeilleet, olemme varmoja itsestämme ja asia on silloin meille neutraali, olematon, helppo. Ei jää tarvetta tuomita tai neuvoa, kyseenalaistaa tai ihmetellä.
Siksi katseemme kohdistuukin heihin, jotka elävät eri tavalla kuin me itse olemme eläneet. Haluamme ymmärtää kanssakulkijoitamme, ja aivan kuten lapset, haluamme uuden vaiheen edessä laajentaa omaa kokemustamme elämästä ja kokeilla uusia asioita. Meitä on joka junaan, ja meillä kaikilla on oikeus omiin valintoihimme, jopa omiin virheisiimme. Saamme elää kuten parhaaksi näemme. Saamme hakea helpotusta, innostusta, rauhaa, uskoa ja toivoa juuri sieltä mistä haluamme, kunhan emme vahingoita muita. Toivottavasti uskaltaudumme kokeilemaan myös uutta, sitä ihmeellistä ja outoa.
Mitä siis ihmettelet ympärilläsi eniten ja voisiko siinä olla sinulle viestiä jostain uudesta, joka voisi tänä syksynä rikastuttaa tai helpottaa elämääsi?
Kokeilisitko uusia ruokia?
Lukisitko kirjan tai kuuntelisitko podcastin, jonka aihe saa sinut tuhahtamaan?
Menisitkö tapahtumaan, jonka aihe on sinulle aivan vieras?
Kokeilisitko uutta harrastusta, hidasta jos olet tottunut nopeaan, nopeata, jos olet tottunut hitaaseen?
Kuuntelisitko ihmetellen tarinoita muiden elämästä?
“Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely.” – Platon
Lomat takana ja arki edessä. Loman jälkeiset päivät saattavat tuntua raskailta ja arkirytmiin siirtyminen työläältä. Seuraava mahdollisuus rentoutumiseen tuntuu olevan todella kaukana. Miten onnistuisimme tuomaan edes osan rennosta lomafiiliksestä tuleviin päiviin ja kuukausiin?
Lomalla rentous syntyy usein aikatauluttomuudesta. Ei tarvitse kiirehtiä mihinkään kellon perässä. On päiviä, jolloin ei tarvitse lainkaan katsoa kelloa. Saa vain olla, läsnä juuri kussakin hetkessä. Voi syödä silloin, kun nälkä kertoo kehon tarvitsevan ravintoa, ja nukahtaa päivälläkin, jos uni kutsuu.
Mutta kun arki alkaa, syöksyvät aikataulut taas päällemme. Kello ja kalenteri määräävät elämisen tahdin. Yleensä tiedämme tarkasti, missä meidän pitää seuraavaksi olla ja mihin aikaan. Kiireen tuntu lähtee täyttämään mielemme. Stressi muistuttaa olemassa olostaan ja lomalla koettu lepo unohtuu hetkessä.
Miten onnistumme säilyttämään edes hiukkasen loman tuomaa rentoutta arkisessa elämässämme?
Luo itsellesi rauhallinen aamuhetki
Tuo loma-aamujen seesteisyys arkeen. Herää pikkuisen normaalia aikaisemmin ja aloita aamu oleilemalla. Kaikessa rauhassa katsele ikkunasta ulos heräävää maisemaa, juo kuppi teetä tai kahvia nauttien jokaisesta siemaisusta tai keskity hetkeksi tuntemaan vain oma hengityksesi. Tärkeää on kääriytyä omaan oloon ilman, että uutis- tai somevirta vetää huomiosi maailman melskeeseen tai päivän tehtävät kaappaavat mielesi kokonaan. Sovi itsesi kanssa, että kyseinen vartti tai puoli tuntia on pyhitetty vain rennolle ja rauhalliselle oleilulle. Tulet huomaamaan, miten aamuhetkesi rauhoittaa mieltäsi pitkälle päivään.
Ota minitaukoja hengittämiseen
Ota päivän aikana muutama minitauko tai käytä osa ruoka- ja kahvitauoista mielesi rauhoittamiseen keskittymällä muutaman hengityksen ajan vain omaan hengitykseesi. Tunnustele, missä se tuntuu ja miten se liikuttaa kehoasi. Rauhoittumista auttaa, jos suljet silmäsi ja lasket toisen kätesi hetkeksi sydämesi päälle. Voit vaikka kuvitella olevasi riippumatossa tai laiturin nokassa. Tunne, miten koko kehosi rentoutuu ja mielesi rauhoittuu. Mitä täydempi kalenterisi on, sitä tärkeämpiä ovat hengitystauot. Kun hengität muutaman kerran syvään ja puhallat rauhallisesti ulos, luot rennon tilan niin aivoihisi kuin aikatauluusi.
Huomaa kaunis ympärilläsi
”Mumma katso, kukka!” pieni poika näytti kallionkolosta työntyvää kukkaa. Hän kyykistyi kukan viereen ja sanoi kutsuvasti mummalleen: ”Ihmetellään sitä!”
Rentoutuneet aivomme osaavat tuon lapsenomaisen ihmettelyn taidon ja erityisesti lomamatkoilla aistimme ovat virittyneet huomaamaan kaikkea kaunista ja erilasta uudesta ympäristöstä. Keskity myös arjessa huomaamaan kaunista ympärilläsi. Haista kuulaiden aamujen tuoksu, huomaa ylikulkusillan kaaren muoto, iloitse hedelmä – ja vihannestiskin värikkyydestä, nauti kahvin tuoksusta, kuule lasten iloinen melske jne. Anna pienten ihmeiden koskettaa. Joka kerta pysähtyessäsi huomaamaan kaunista, pysähdyt läsnä olevaksi hetkeen ja annat aivoillesi ja mielellesi rentoutumistauon.
Hymyile usein, hymyile paljon
Hymyile aina, kun mahdollista. Hymy – aivan kuten syvähengityskin – kertoo aivoillesi, että kaikki on hyvin eikä mitään pahaa ole tapahtumassa. Niinpä aivosi ja mielesi voivat luopua stressistä ja rentoutua. Voit kokeilla tietoista hymyilemistä esim. lukiessasi työhön liittyviä tekstejä, varsinkin jos ne tuntuvat haastavilta. Tai mitä jos hymyilisit punaisille liikennevaloille? Mutta erityisen tehokasta on hymyillä muille. Todennäköisesti saat hymyn takaisin ja aivosi tietävät, ettei vastaantulijasta ole vaaraa ja ne voivat yhä syvemmin rentoutua.
Arkeen palaaminen voi olla antoisaa ja saatamme iloiten tuntea uuden energisyyden virtaavan meissä. Kun huolehdimme jatkossakin aivojemme ja mielemme rentoudesta, saamme pienen palan lomafiilistä jokaiseen päivään.
Koska elämme nykyään aikaa, jossa olemme keksineet erilaisia “helpotuksia” arkeemme, joudumme kohtaamaan myös uusia haasteita.
Koska nykyään on saatavilla paljon ravintoa, joka ei ole enää alkuperäistä ruokaa, joudumme opettelemaan ”syömään terveellisesti”. Koska elämme hyvin passiivista aikaa ihmiskunnan historiassa, joudumme miettimään miten tuomme liikkumista päiviimme.
Näitä asioita ihmiset miettivät jo paljon.
Mutta miten on digitaalisten haasteiden kanssa.
Kuka opettaa meille laitteiden mahdollisia haasteita meidän terveyteemme liittyen?
Digitaaliset haasteet vaikuttavat meidän olemiseemme, jopa meidän käyttäytymiseemme.
En missään nimessä ole teknologiaa vastaan, enkä yritä sitä poistaa. Minusta on itsestään selvää, että teknologia tulee vain lisääntymään ja sillä on valtavasti hienoja asioita, jotka voivat auttaa meitä. Mutta jos emme ole tietoisia, voimme vahingossa antaa laitteille liikaa valtaa meidän omaan jaksamiseemme.
Tässä neljä asiaa, joista kannattaa olla tietoinen.
1. Digitaalinen ylikuormitus
Tietoa syntyy koko ajan enemmän, enemmän kuin koskaan ennen. Se määrä tietoa, minkä koko ihmiskunta on aikojen alusta kerännyt ennen 2000-lukua, luodaan nykyisin muutamassa päivässä. Kukaan meistä ei pysty ottamaan sitä kaikkea sisään järkevästi. Eikä tarvitsekaan. Mutta helposti tämä illuusio syntyy, koska emme halua jäädä mistään hauskasta pois (FOMO – fear of missing out).
– Valitse tieto, jonka päätät ottaa sisään.
– Valitse tieto, jota et päätä ottaa sisääsi.
2. Digitaalinen harhautus
Sosiaalinen media, erilaiset sovellukset, mainokset yms. luovat jatkuvaa harhautusta. Enkä tarkoita mitään salaliittoteoria-harhautusta, vaan yksinkertaisesti yritykset kilpailevat huomiostasi. Mikäli käytät somea tai esimerkiksi joitain älypuhelinten sovelluksia, täyttyy arki helposti huomiotasi hakevista ilmoituksista, toisten päivityksistä yms. Ja sehän on aivoillemme koukuttavaa, jatkuvien dopamiininipiikkien takia (välittäjäaine, joka liitetään mm. motivaatioon). Tämä jos mikä muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Kun puhelin piippaa tai ilmoittaa, kun sun jutuista tykätään tai niitä kommentoidaan, se luo kierrettä haluta sitä lisää.
– To do -lista on tärkeä, mutta näkisin, että vielä tärkeämpi lista on NOT TO DO. Mun suositus on, että ÄLÄ avaa puhelinta heti aamulla kun heräät. Kun heräät, olet hyvin vastaanottavainen. Haluatko heti ensimmäisenä laittaa aivoillesi ärsykettä, joka tuo heti reaktiivisuutta sinulle päiviisi? Sama loppuillasta – sammuta puhelin esim. tuntia ennen, kuin menet nukkumaan. Ei seksikästä, mutta toimivaa.
3. Digitaalinen dementia
Olemme ulkoistaneet muistimme, tekomme ja elämämme. Montako puhelinnumeroa muistat nykyään? Milloin menit ulkomuistista paikkaan, jota et täysin muista, etkä käyttänyt apuohjelmia? Ulkoistaminen on hieno asia, eikä kukaan varmasti halua muistaa kaikkea, mutta mikäli emme käytä enää aivojamme asioiden muistamiseen, luomme helposti ennenaikaista dementiaa, jota emme välttämättä halua.
– Kokeile muistaa, ennen kaikkea käytä aivojasi muuhunkin kuin kissavideoiden tai julkkisten elämän katsomiseen.
4. Digitaalinen masennus
Vertailu toisiin ihmisiin on erikoinen ilmiö. Kun avaat sosiaalisen median, voi tulla fiilis, että kaikilla muilla on upea elämä, jossa on jatkuvasti hienoja saavutuksia. Sinun elämäsi sen sijaan näyttää aika tavalliselta, jossa on myös paljon haasteita. Me vertailemme väkisinkin, olit siitä tietoinen tai et. Mikäli emme ole hereillä, voimme kuvitteellisesti luoda toisten ihmisten murto-osa kirjoituksista/kuvista tarinaa päähämme, että muut ovat täydellisiä ja sinä olet epätäydellinen. ÄLÄ USKO TUOTA TARINAA! Jokaisella on omat haasteensa, vaikka se ei näyttäytyisikään ihmisten ulkoisessa ”mainostamisessa”. Sun keho, sun mieli, sun persoona on kaunis, mutta se vaatii myös, että sinä itse sitä arvostat ja vaalit.
Tässä muutama potentiaalinen haastekohta ja niin kuin sanoin, niitä mahdollisuuskohtia on myös valtavasti. Mutta koen, että on tärkeää olla jollain tasolla itselle rehellinen miten asiat vaikuttavat omaan arkeemme, käyttäytymiseen ja elämäämme.
Itse koen seuraavat työkalut äärimmäisen tärkeiksi:
Ota some-/nettipaastoja! Nämä ovat uskomattoman tehokkaita antamaan aivoillesi hetken aikaa. Koko ajan ei tarvitse kuormittaa, välillä pitää myös sulatella. Se onnistuu helpoiten lopettamalla hetkeksi informaation ja ärsykkeiden määrä. Ota esim. viikonloput vapaiksi tai jaksota vuoteen tiettyjä ajankohtia, jolloin päätät, ettet käytä somea/nettiä. Tiedän, että tämä ei ole hirveän seksikästä, mutta suosittelen vahvasti sitä kokeilemaan viikon/kuukauden/muun ajan verran.
Ole luonnossa. Hengitä, kävele, aisti ja ole läsnä luonnolle. Se poistaa kuormitusta, antaa perspektiiviä ja muistuttaa perusasioista. Sieltä mekin ollaan tultu, eikä oikeastaan olla koskaan sieltä minnekään lähdetty.
Opettele keskittymään. On työkalu sitten meditaatio, tietoinen läsnäolo, mindfulness, mustikanpoiminta, tai mikä tahansa, niin anna itsellesi mahdollisuus keskittyä pitempiä aikoja. Kun perkkaat kaloja/mustikoita parin tunnin ajan, se on loistava harjoitus rentoutumaan, keskittymään ja olemaan läsnä. Me tulemme paremmaksi siinä mitä harjoittelemme. Mikäli harjoitamme jatkuvasti katsomaan nopeita, lyhyitä, valtavan viihteellisiä videoita, se alkaa viemään meidän huomiotamme enemmän ja enemmän. Olen itse saanut monesti palautetta, että minun postaukset (niin kuin tämäkin), videot ovat niin pitkiä. Kyllä, niin ovat. Ne usein vaativat muutaman minuutin, jolloin väkisinkin moni ei jaksa niihin keskittyä. Eikä tietenkään tarvitsekaan, mutta pointtina se, että harjoita jossain muodossa pitempää keskittymistä. Kaiken ei tarvitse olla nopeaa, kiihkeää ja jatkuvaa tykitystä.
Muista, että sinä riität. Et välttämättä tarvitse lisää tietoa, lisää ärsykettä tai lisää mitään. Ja samalla toki voit niin tehdä. Mutta usein tiedämme jo riittävästi, olemme riittävästi ja omaamme jo omassa elämässä riittävästi ärsykkeitä, joista nauttia. Muistatko, että aamukävely on äärimmäisen antoisaa ja tuntuu tosi hyvältä? Muistatko, että halaaminen oikean ihmisen kanssa on parempaa, kuin miljoona tykkäystä sun juttuihin? Muistatko kuinka antoisaa on vaan olla laiturin nokassa ja hengittää? Muistatko kuinka täyttävää on suudella ihmistä, josta välität? Muista, että riität.
Käytetään ihmeessä tätä mahtavaa teknologiaa, mutta toivottavasti myös muistetaan, kuinka antoisaa on olla ihminen tässä nahkapuvussa, jota kehoksikin kutsutaan. Toivottavasti teksti antaa sinulle muutaman selkeän työkalun, jolla voit omaa arkeasi tehdä sinua itseäsi palvelevaksi. Ei tarvitse rajoittaa tai tehdä vaikeammaksi omaa elämää, vaan enemmänkin luoda siitä omannäköinen, jossa on hyvä arkea tallustaa. Kiitos, kun jaksoit käyttää ne pari minuuttia tämän tekstin lukemiseen. Minulta tämä vei kaksi tuntia kokonaisuudessaan ja se tuntui hyvältä ja tärkeältä. Kiitos ystävä. Saa jakaa, kommentoida ja lisätä omat työkalut, jotka ovat sinun elämässäsi toimineet.
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
Uskon siihen, että meillä on valta valita olemmeko elämässämme onnellisia vai onnettomia, tyytyväisiä vai tyytymättömiä. Minusta kiitollisuus on ainut tapa taata pysyvä ilo ja onni. Jos en ole tyytyväinen siihen, mitä minulla juuri tällä hetkellä on, en usko, että tuhatkaan asiaa lisää tekisi minusta tyytyväistä. Uskon myös siihen, että jos en voi muuttaa elämäntilannettani, voin muuttaa tapaa jolla siihen suhtaudun.
Kirjassani Suuria hetkiä olen listannut asioita, joiden avulla ainakin itse olen onnistunut tuntemaan onnea ja jurruttamaan iloa jokapäiväiseen elämään.
Näe jokaisessa maisemassa jotain kaunista.
Näe jokaisessa ihmisessä jotain hyvää.
Arvosta itsestäänselvyyksiksi muuttuneita asioita.
Älä tunne kateutta, vaan iloitse toisten menestyksestä.
Kannusta ja kehu toisia. Sen aikaansaama hymy tarttuu sinuunkin.
Auta muita, vaikket hyötyisi siitä mitenkään.
Ennemminkin kuin ostat itsellesi jotain mitä et tarvitse, anna lahja toiselle.
Älä puhu pahaa muista. Se lisää negatiivisuutta sinussa eikä muissa.
Älä vihaa mitään tai ketään. Se ei satuta vihasi kohdetta vaan ainoastaan itseäsi.
Jokaisessa päivässä löytyy jokin asia, mistä olla onnellinen.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Olet riittävä tuollaisena.
P.S. Tyytymättömyys ja suru tulevat sisältäni. Niin myös tyytyväisyys ja ilo. Päästämällä ilon elämääni karistan painon sydämestäni.
Kirjoittaja Emilia Vuorisalmi on lääkäri, Sekaisin Lovesta-kirjan kirjoittaja ja DocEmilia.com-sivuston perustaja.
Rakkaustieteeseen perehtynyt lääkäri Emilia Vuorisalmi vinkkaa konkreettisen muistilistan sydänsuruista kärsivälle. Näiden avulla vähennät stressikuormitusta silloin, kun sydänsurut jäytävät:
1. Panosta laadukkaaseen ja puhtaaseen ruokaan
Värikäs, runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja hyvänlaatuisia öljyjä sisältävä ruokavalio laskee elimistön tulehdustilaa ja auttaa toipumaan sydänsuruista.
2. Liiku itsesi ehjäksi
Tanssitunti tai joukkuepeli auttaa nostamaan endorfiinitasoja, ja se myös vie ajatukset pois erosta.
3. Meditoi
15 minuutin päivittäinen meditaatio auttaa laskemaan eron ansiosta koholla olevia stressihormonitasoja, helpottaa nukahtamista ja selkiyttää ajatuksia.
4. Tapaa ystäviä
Eron jälkeen tekee mieli usein vain käpertyä yksin sohvalle, mutta hyvien ystävien kanssa ajan vietto auttaa nostamaan oksitosiinitasoja ja helpottaa pahaa oloa.
5. Muista, mitä sinulla on
Ota tavaksi listata illalla ennen nukkumaan menoa kolme asiaa, josta olet kiitollinen. Kiitollisuus nostaa rakkaushormoneja ja auttaa paranemisprosessissa.
Kaikki meistä eivät synny liikuntakärpäsen puremina. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö liikunnan ilon voisi löytää myöhemmin elämässään. Minulla on ollut monia keski-iän ylittäneitä valmennettavia, jotka eivät koskaan ole olleet liikunnallisesti kovin aktiivisia. He ovat ehkä aloittaneet jonkin harrastuksen ja tehneet sitä vähän aikaa, mutta sitten liikunta on taas jäänyt.
Olen myös nähnyt, miten sopivan liikunta-annostuksen ja itselleen toimivien liikuntamuotojen kautta kipinä liikkumiseen syttyy – miten silmät ja koko ihminen syttyvät. Silloin vain taivas ja leikkimielisyys ovat rajana.
Jos vielä mietit, voisiko liikunta todella antaa jotakin myös sinulle, minulla on lisää hyvää uutisia. Sinulla on joitakin erityisominaisuuksia, joita et todennäköisesti itse tiedosta.
Nämä 3 asiaa ovat puolellasi ja tekevät liikunnan aloittamisesta sinulle juuri nyt erityisen antoisaa:
1. Onneksi olkoon, urheilu ei ole rikkonut kehoasi.
Toisin kuin monilla aktiiviurheilijoilla ja himokuntoilijoilla, kehosi ei ole ylirasittunut liian kovasta fyysisestä kuormituksesta, joten saat hyvin todennäköisesti aloittaa liikunnan ilman vanhoja rasitusvammoja, kulumia ja loukkaantumisista aiheutuneita kremppoja. Toki niitä ei ole tarkoitus saada jatkossakaan, joten aloita vain kevyesti ja rauhallisin mielin. Liikkumisessa ei ole kyse suorittamisesta. Senkin harhakäsityksen voi tähän ikään mennessä unohtaa.
2. Osaat kuunnella itseäsi ja kehoasi paremmin.
Kehon kuunteleminen on taito, joka ei riipu siitä, kuinka paljon olet elämäsi aikana urheillut. Päinvastoin – moni urheilija ja aktiiviliikkuja kompastuu tähän jatkuvasti. Ainut mikä voi auttaa kuuntelemaan omaa kehoa paremmin on kokemus – ja ikä. Tähän ikään mennessä olet jo ehkä huomannut, missä voimavarojesi rajat kulkevat, etkä ehdoin tahdoin puske itseäsi jaksamisen äärirajoille. Tästä on apua myös liikunnan aloittamisessa. Saat parhaan hyödyn liikkumisesta, kun teet sitä kohtuullisesti ja oman kehosi tuntemuksia kuunnellen. Toki sopiva määrä fyysistä haastetta silloin tällöin tekee hyvää ja voi olla juuri se elementti, joka sytyttää silmäsi uuteen loistoon.
3. Saat uuden mielihyvän lähteen ja lisää endorfiineja elämään.
Moni aktiivinen liikkuja on koukussa sen tuomiin endorfiineihin eli mielihyvähormoneihin. Itse en esimerkiksi olisi selvinnyt nuoruusvuosistani ilman liikunnan tuomaa mielialabuustia – ja tarvitsen sitä edelleen. Liikunnan tiedetään muun muassa ehkäisevän masennusta ja tukevan psyykkistä hyvinvointia. Jos liikunta ei ole vielä vienyt mennessään, ajattele minkälainen mielihyväpotentiaali sinulla on yhä käyttämättä. Aimo annos hyvää oloa, virkeyttä ja elämäniloa odottaa sinua varastossa!
Moni meistä aloittaa elämänsä aikana useamman kuntokuurin, dieetin tai elämäntaparemontin vain huomataakseen, ettei taaskaan onnistunut. Kenties homma tyssähti heti alkuinnostuksen jälkeen tai ehkä pääsimme maaliin, mutta palasimme saman tien takaisin alkupisteeseen.
Oletko koskaan ajatellut, että ehkä vika ei olekaan meissä vaan elämäntapamuutoksessa? Ehkä meidän ei ole tarkoituskaan muuttaa elämäämme niin radikaalisti. Ehkä se, jonka oikeasti kuuluu eniten muuttua, on käsityksemme elämäntapamuutoksesta.
Tässä 5 + 1 yleistä uskomusta elämäntapamuutoksesta, jotka sabotoivat usein parhaimmatkin aikomuksemme:
1. ”Hyvä elämäntapamuutos on sellainen, jossa muutetaan kaikki samalla kertaa.”
Ehkä mielikuvissa, mutta ei todellisuudessa. Suurin osa onnistuneista elämäntapamuutoksista tehdään pikkuhiljaa, vauvan askelin. Sanotaan, että yhden arkisen tavan muuttaminen voi viedä jopa kolme kuukautta aikaa. Homma menee sitä monimutkaisemmaksi, mitä useamman uuden, terveellisen tavan haluamme omaksua. Jos siis peilaamme käsitystämme epärealistiseen ideaaliin, tulemme syystäkin pettymään. Sen sijaan, että tavoittelisi täysremonttia, kannattaa mieluummin keskittyä yhden arjen osa-alueen kohentamiseen kerrallaan. Näin tehty työ tulee nopeammin esiin ja antaa motivaatiota tarttua seuraavaan. Aloita siitä, mikä kaipaa eniten huomiotasi. Muu kyllä odottaa.
2. ”Jos lipsun tavoitteista, olen epäonnistunut.”
Tavoitteet eivät ole sitä varten, että niissä pitäisi sataprosenttisesti pysyä, vaan muistuttaakseen meitä siitä, mihin suuntaan haluamme mennä. Jos tavoitteet ovat liian tiukkoja, on kenties hyvä tarkistaa polun suuntaa tai ainakin vauhtia. Paras muutos on sellainen, jonne ei vain ”päästä perille”, vaan joka jää osaksi arkielämääsi. Siksi tavoitteet on hyvä miettiä mahdollisimman realistisesti ja pilkkoa ne tarpeeksi pieniksi. Mitä konkreettisempi ja maltillisempi olet tavoitteissasi, sitä helpompi sinun on toimia niiden mukaisesti. Silloin myöskään poikkeukset eivät tunnu niin pahalta. Loppujen lopuksi, tavoitteista lipsuminen on osa elämää ja muutosprosessia. Mitä elämä olisikaan ilman poikkeuksia?
3. ”Muut pystyvät, mutta minä en. Siis minussa on jotakin vikaa.”
Onnistuneita elämäntapamuutoksia on olemassa yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Jokaisella on oma polkunsa ja oma tahtinsa. Oman muutostahdin vertaaminen muiden muutoksiin on kuin vertaisi kahta eri aikaan istutettua puuta toisiinsa – joista toinen on mänty ja toinen on koivu. Ei, sinussa ei todellakaan ole mitään vikaa, jos et pysty samaan draiviin kuin naapuri. Sen sijaan, että annat huonommuuden tunteen vallata itsesi, sukella vielä kerran syvemmin omaan ytimeesi. Mikä on sinulle tässä elämäntilanteessa ja tässä kehossa kaikkein tärkeintä? Keskity antamaan sitä itsellesi.
4. ”Minulla ei ole tarpeeksi itsekuria. Lopulta lipsun aina takaisin vanhaan.”
Onnistunut elämäntapamuutos ei lopulta vaadi niin paljon itsekuria kuin luullaan, jos nyt unohdetaan hetkeksi tiukat dieetit ja treenikuurit, joita ei ole tarkoituskaan pitää yllä koko loppuelämäänsä. Itsekurin sijaan kannattaa keskittyä itsearvostuksen ja itsemyötätunnon tietoiseen lisäämiseen. Mitä tärkeämmäksi koet oman hyvinvointisi, sitä helpompi sinun on priorisoida aikaa itsestäsi huolen pitämiseen. Kun elämä tuo eteesi haasteita ja sekoittaa hetkessä hienosti alkaneet rutiinisi, sinun ei tarvitse nostaa käsiä pystyyn, vaan tuoda ne lempeästi sydämelle. Sinä teet parhaasi ja se riittää. Elämän luonteeseen kuuluu, että se tulee aika ajoin meidän ja tavoitteidemme väliin. Se tekee meistä inhimillisiä. Riittävän hyvä on siis juuri hyvä jatkossakin.
5. “Muutoksen pitää näkyä. Muuten sitä ei ole tapahtunut.”
Onnistunut elämäntapamuutos ei välttämättä näy ulkokuoressa, mutta tuntuu sisäisessä olotilassa. Uudet terveelliset tavat tuovat energiaa, jaksamista, keveyttä ja hyvää oloa. Kun et enää ajattele, miltä sinun tulisi näyttää tai mihin sinun pitäisi pystyä, vaan keskityt siihen, mitä sinä haluat tuntea, olet jo ottanut syvimmän mahdollisen askeleen. Tuota tunnetta seuraamalla muutkin muutokset tulevat yleensä jäädäkseen.
+ 1. ”Muutos on niin työlästä, etten edes viitsi aloittaa.”
Kuka sanoi, että muutoksen tarvitsee olla työlästä? Ehkä se, joka määritteli muutoksen puolestasi? Mitä jos määrittelisit itse oman muutoksen tarpeesi? Se voi olla kuinka pieni askel tahansa. Ei ole olemassa yhtä oikeata polkua, tapaa tai menetelmää. Lopulta vain sinä olet oman terveytesi paras asiantuntija. Ja muista: jokainen askel, jonka oman hyvinvointisi eteen otat, on taatusti arvokas.
