Muiden ilahduttaminen voi tuntua niin hyvältä, ettei sitä halua lopettaa – mutta joskus suurinta rakkautta on olla tylsä tyyppi

Sosiaalisesti lahjakkaana ja hieman miellyttämiseen taipuvana naisena pidetyn ihmisen paikka on helposti lunastettu. Otat muut huomioon ja kyselet heidän elämästään. Se tulee luontaisesti, selkärangasta. Toisinaan kuitenkin sen eteen joutuu näkemään vaivaa, vääntämään itsestä hieman extra-kierroksia. Tämä voi olla kuluttavaa, mutta se on pieni hinta silloin, kun ihmistä ajaa sisäinen rakkauden puute.

Pidetyn rooli voi olla koukuttava. Niin koukuttava, ettemme koskaan opettele siitä pois. Vaikka juuri se saattaisi olla tarvittava askel kohti itsemme rakastamista. On helppo olla tyytyväinen itseen, kun ulkopuolelta satelee viestiä siitä, kuinka mahtavia ihmisiä olemme. Mutta todellisuus on, ettei näin voi aina olla. Ei, ellemme hieman huijaa – muita sekä itseämme.

Jokainen on joskus väsynyt ja epäsosiaalinen. Jokainen on joskus ärtynyt tai rasittunut. Meitä ihmisiä on toki moneen junaan, mutta kukaan meistä ei ole aina tietynlainen. Kun yritämme väittää muuta, kyseessä saattaa olla pakonomainen rooli, jonka taustalla piilee rakkaudettomuus.

Rakkauden puute odottaa kohtaamistaan

Jo lapsuudessa voi syntyä kokemus, että positiivinen palaute on elintärkeää. Jos emme saa sitä joka suunnalta, olisimme jollain lailla vaarassa. Tämän ajatuksen syntymiseksi elämässä ei tarvitse tapahtua mitään ihmeellistä. Riittää, että näemme sitä ympärillämme ja *Pum!* – uskomus on myös omamme.

Pidetyn roolin hamuamisesta tulee helposti automaatio, itsestäänselvyys. Sen ylläpitäminen vaatii pieniä tai suurempia uhrauksia, jotka eivät todellisuudessa palvele. Pinnan alla jäytää uskomus, jonka mukaan emme olisi rakkauden arvoisia sellaisenaan, aitona. Tämä uskomus odottaa tulevansa kohdatuksi, punnituksi uusin silmin. Eikä sillä ole kiire: se odottaa vaikka koko elämän.

Joskus suurinta rakkautta on olla tylsä tyyppi

Tupsahdin jälleen aiheen liepeille opintomatkallani Pariisissa. Päivät olivat intensiivisiä. Säästääkseni energiaa vaalin omaa aikaani. Yhtäkkiä löysin itseni tilanteessa, jossa olin tylsimys:

Ei kiitos ryhmälounaalle, syön eväitä ja lataudun. Ei kiitos, ei viini-iltaa minulle, aamulla on aikainen herätys. Ja kuinka monet kerrat kieltäydyinkään kohteliaasti tarjotuista kekseistä ja suklaista, sillä haluan panostaa hyvinvointiini.

Kun tehtävänä oli jakaa toisillemme kiitoslappuja, jaoin niitä usealle. Sain takaisinpäin yhden ainoan kiitoslapun, ja sekin vierustoveriltani vain siksi, että olimme juuri toimineet yhdessä. Kohtasin pohjan.

Jos kukaan ei ole minun veneessäni, aion silti olla siellä itse.

Palasin majapaikkaani tietäen, että minun tulee olla tämän kokemuksen kanssa. Se oli arvokas. Olen aina ollut pidetty ja siihen tottunut. Tiedostan kuitenkin, kuinka olen myös uhrautunut ollakseni hyvä tyyppi. Vähitellen olen alkanut ottaa itseni ja tarpeeni huomioon entistä voimakkaammin. Nyt kun en uhraudu enää rakkaudentarpeeni vuoksi, voi lopputulos olla mitä vain.

Totesin, ettei se haitannut. Tämä on minun elämäni. Jos kukaan ei ole veneessäni, aion silti olla siellä itse. Jos minun on oltava tylsä huolehtiakseni itsestäni, asia on niin.

Outo ja erilainen – täydellinen minä!

Viikon mittaan huomasin, kuinka energiatasoni pysyivät korkealla. Olin iloinen, puhelias ja utelias. Liikuin enkä väsyttänyt itseäni sokerilla kuin kerran, vaikka mieli teki. Moni muu väsyi ilman riittävää lepoa ja omaa aikaa. Minä säteilin hyvää virtaa. Huomasin, kuinka mahtavia keskusteluja syntyi lukuisten ryhmätöiden sekä muun kanssakäymisen aikana, sillä uskalsin ja jaksoin antaa itseni likoon. Vapaa-ajalla käännyin sisäänpäin enkä joustanut.

Viikon päätteeksi hukuin positiiviseen palautteeseen. Väitän, ettei parempi palaute ole mahdollista. Se kosketti. Tärkeämpää itselleni oli kuitenkin se, että tein päätökseni tietämättä lopputulosta. En ollut enää riippuvainen.

Ja sydämeni – se oli vihdoin auki!

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

 

 

Olen yksinäinen, koska olen erityisherkkä

Olen puhunut viime aikoina paljon yksinäisyydestäni. Tämä on herättänyt useat teistä kommentoimaan ajatuksiani.

”Olen todella hämmentynyt siitä, kuinka sinä noin sosiaalisena ihmisenä voit olla yksinäinen”, on moni saamani viesti alkanut. Jotkut jopa kiistävät kokemukseni eivätkä usko, että voin olla oikeasti yksinäinen. Osa taas kertoo hämmentyvänsä siksi, että he eivät voi samaistua yksinäisyyteeni, sillä kokemus on heille vieras.

Nämä ajatukset ovat saaneet minut pohtimaan asiaa paljon, sillä itsellänikään ei ole ollut vastausta siihen, miksi minä olen yksinäinen ja kuinka taas joku toinen puolestaan ei, vaikka olisi aivan samanlaisessa elämäntilanteessa.

Olen tullut siihen tulokseen, että merkittävä yksinäisyyden kokemukseen vaikuttava ja sitä syventävä tekijä on herkkä mielenlaatu.

Asia alkoi avautua minulle reilu vuosi sitten kun luin erityisherkkyyttä tutkivan Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen. Sen myötä aloin yhdistää monta erityisherkkyyden elementtiä kokemukseeni yksinäisyydestä.

Kuvat: Mirkku Merimaa

Erityisherkkyys voi olla herkkyyttä itseä, toisia tai ympäristöä kohtaan. Herkkä ihminen muun muassa vertailee itseään muihin ja kiinnittyy negatiivisiin kokemuksiin helpommin. Hän ottaa asiat henkilökohtaisemmin sekä lukee ja analysoi toisten tunteita tarkkaan. Toisten some-päivitykset saattavat vaikuttaa kovemmin herkän itsetuntoon tai ihmisjoukon hälinä saada hänet helposti ylivirittyneeksi.

Filosofi Lars Svendsen kirjoittaa Yksinäisyyden filosofia -kirjassaan näistä aivan samoista asioista puhuen yksinäisen sosiaalisesta herkkyydestä, yksinäisyystutkija Niina Junttila puolestaan kokoaa herkkyyden piirteitä Kaiken keskellä yksin -kirjassaan yksinäisyyttä ylläpitävien ja vahvistavien tekijöiden joukkoon.

Yksinäiset huolehtivat muita enemmän siitä miten toiset heidät näkevät, etsivät hylkäämisen ja ulkopuolisuuden merkkejä sekä kokevat muut helpommin uhaksi, ja tämä johtaa heitä helpommin, Svendsenin sanoin, “valitsemaan läheisyyttä vähentäviä strategioita”.

Oivaltaessani erityisherkkyyden ja yksinäisyyden yhteyden tuntui kuin kasa kiviä olisi tippunut harteiltani. Kun olen tiedostanut asian, on ollut helpompi kohdata yksinäisyyden tunne ja käsitellä sitä.

Tämä tarkoittaa kuitenkin isoa työtä: Jokapäivästä pohdintaa siitä, kuinka erilaisia tilanteita lähestyn ja miten vahvasti annan niiden vaikuttaa itseeni.

Tuo työ on omien ajatusten tunnistamista ja toimintaa siten, että en lähde ensimmäiseen ja ilmeisimpään tunteeseensa mukaan ja tarraudu siihen. Se on jatkuvaa kysymistä itseltään: Onko tämä totta, vai herkän mieleni tulkinta tilanteesta tai toisista ihmisistä?

Herkkyys ei ole millään tavoin huono asia. Se on suuri vahvuus silloin, kun asian tiedostaa ja osaa toimia piirteensä kanssa.

Tunnistamalla sen, mihin oma huomio suuntautuu ja kuinka tämä vaikuttaa toimintaan, voi korjata suhtautumista sosiaalisiin tilanteisiin ja näin vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen.

 

Vastauksena hämmentyineille lukijoilleni olen alkanut kiteyttää oivallukseni näin:

Vaikka kaksi ihmistä olisikin aivan samankaltaisessa elämäntilanteessa, saattaa toinen olla luontaisilta piirteiltään herkempi ja tulkita sosiaalisia tilanteita, ihmissuhteitaan ja kokemuksiaan syvemmin – ja tämä voi johtaa hänet toista herkemmin yksinäisyyden kokemukseen. Ja koska erityisherkkyys ei ole persoonallisuustyyppi, ja erityisherkkä ihminen voi näin olla niin introvertti kuin ekstroverttikin, siten myös minäkin, vaikka olen sosiaalisesti lahjakas ja ulospäinsuuntautunut ihminen, voin olla yksinäinen.

Yksinäinen kertoo Maijan oman tarinan yksinäisyydestä ja tavoista, jotka hän on löytänyt helpottamaan yksinäisyyden tunnetta.

Heitä hyvästit turhille huolille – 3 apukeinoa ajatusmörköjen kesyttämiseen

Oletko luonut itsellesi mörköjä?

Toistuvat huoli- ja pelkoajatukset ovat monia meistä ikävästi koskettava vaiva. Syitä näihin vaivoihin voi olla monia mutta iloisena uutisena voin kertoa sinulle, että syistä riippumatta ne ovat hoidettavissa. Et siis tule kärsimään vaivasta loputtomiin.

Mistä möröt tulevat?

Syitä toistuvien huoli- ja pelkoajatusten ilmenemiseen voi olla monia – trauman aiheuttama kontrollin tarve, vääristynyt omakuva, turvallisuuden hakeminen pakkomielteisestä suhtautumisesta muiden hyväksyntään, opittu suhde ympäristöön ja muihin ihmisiin ja niin edelleen, lista on melkein loputon. Mahdolliset syyt on hyvä tunnistaa mutta niihin ei nyt jäädä vellomaan, nyt keskitytään ratkaisuihin!

Kuinka möröt selätetään?

Jos koet kärsiväsi toistuvista huoliajatuksista tai -peloista, ehdottaisin että tutustuisit seuraaviin kahteen yksinkertaiseen työkaluun, ja kokeilet niiden käyttöä:

  1. Mitä sen takana -kysymys

Tämä harjoitus ja tehtävä olisi hyvä tehdä jonkun toisen ihmisen kanssa, mutta voit tehdä sen yksinkin. Jos teet tämän yksin, käytä ehdottomasti apuna kynää ja paperia ja kirjoita kaikki vastauksesi ylös. Tehtävän tarkoitus on selkiyttää ja konkretisoida sinulle syyt pelkoosi, jotta voit käsitellä ja hallita sitä paremmin. Tässä tehtävässä tulet siis käymään läpi vuoropuhelun, jonka päätteeksi olet viidessä minuutissa melko syvällä vaivasi aiheuttajassa, ja voit alkaa helpommin hallita sitä ja heikentää sen vaikutusta.

 

Voit lähteä liikkeelle esimerkiksi lauseesta:

Toteamus: ”Pelkään hirveästi lihovani”

Tähän vastakysymys on:

K: ”Mitä sen takana on?”

Vastaa kysymykseen, vastaus voi olla esim.

V: ”Luulen että minusta ei pidetä, jos painoni nousee”

K: ”Mitä sen takana on?

V: ”Henkilö X varmaan pitää minua epämiellyttävänä jos lihon jne..”

K: ”Mitä sen takana on?”

V: Jne

K: Jne

 

Edelliset toteamukset eivät siis ole sinun todellisia lauseitasi, mutta pidä kiinni mallikysymyksestä ja jatka vastaamista samaan kysymykseen niin pitkälle kuin mahdollista. Tehtyäsi tämän harjoituksen, huomaat ehkä että ajatuksesi eivät välttämättä ole koko totuus, tai edes totta.

 

  1. Arvio VS. Kuvaus

Usein ajatuksemme itsestämme ja muista ihmisistä perustuvat jostain opittuihin malleihin ja automaatioihin. Myös huoli- ja pelkoajatukset ovat tällaisia, ja siksi voikin olla hyödyllistä tutkia omien ajatustemme ja fiilistemme järkevyyttä ja sitä, perustuvatko ne faktoihin. On siis hyvä tajuta, että SINÄ ET OLE AJATUKSESI.

 

Mörköjen eristäminen

Mielesi selittää sinulle tauotta ympäristöäsi ja siinä ilmeneviä asioita. Selkokielellä, mielesi tuottaa sekä tosia että epätosia, tarkkoja ja mielikuvituksellisia ajatuksia lakkaamatta. Kaikki mitä mielesi sinulle kertoo, ei ole totta, joten SINÄ ET OLE AJATUKSESI. Voit siis ihan itse tietoisesti päättää, mitä omia ajatuksiasi ja mielipiteitäsi aiot uskoa!

Omien ajatusten arviointi ja harjoittelu, arvio vai kuvaus?

 

Mielesi selittää sinulle koko ajan ympäristöäsi – asioita, joita teet ja asioita, joita sinulle tapahtuu. Karkeasti nämä selitykset jakautuvat kahteen luokkaan, arvioihin ja kuvauksiin. Näistä kahdesta arviot ovat yleensä epärealistisempia – ja myöskin niitä, jotka aiheuttavat vaivaa ruokkimalla erilaisia pelkoja ja stressejä. Esimerkkinä lauseet:

 

”Tuo auto on punainen” – on kuvaus, pelkistetty toteamus asiasta.

”Tuo auto on ruma punainen” – on arvio, josta joku muu ihminen tai muu olento ei välttämättä olisi samaa mieltä.

Jälkimmäinen siis perustuu SINUN opittuun tapaasi arvioida hyvää ja huonoa.

 

Yksinkertainen ja toimiva malli näiden kahden erottamiseksi tehokkaasti on harjoitella vaikkapa viikon ajan päivittäin 15-30 minuuttia seuraavaa:

  1. Istu alas paperin ja kynän kanssa.
  2. Kirjoita yksittäisinä lauseina ylös kaikki ajatukset, joita esim. 10 minuutin sisällä mieleesi tulee.
  3. Vedä hetki happea.
  4. Käy ajatuslistasi läpi yksi lause kerrallaan, ja kirjoita lauseen perään, onko kysymyksessä kuvaus vai arvio
  5. Laske näiden suhde toisiinsa.

 

Todennäköistä on, että kirjoittamistasi ajatuksista valtaosa on arvioita. Tämä on helpottava tieto, sillä sehän kertoo, että alkaessasi tutkia turhiin huoliin ja pelkoihin liittyviä ajatuksiasi, voit huomata suurimman osan niistä perustuvan täysin omiin arvioihisi, joilla ei välttämättä ole todellista perustetta.

 

Kun olet tehnyt em. harjoitukset, mene tämän tekstin alkuun ja lue alkuosa uudelleen. Ja sen jälkeen, HARJOITTELE. Kun nyt olet aloittanut turhien murheiden kitkemisen, jatka työskentelyä sen kanssa – voit tehdä varsinkin jälkimmäisen harjoituksen vaikka päivittäin.

 

SE MIHIN KESKITYT, VAHVISTUU.

 

Nyt pikakelaus tämän tekstin alkuun!

5 ajatusta, jotka rohkaisevat ja antavat voimaa elämän myllerryksiin – “Maa allasi kantaa”

Oletko laskenut, miten monta ”viimeisillä voimillasi” tehtyä asiaa olet tehnyt? Voima on uusiutuva luonnonvara. Toisinaan voimat ehtyvät, mutta niin kauan kuin elämme, voimat eivät lopu kokonaan. Joskus kun kuvittelee kadottaneensa voimansa tai vahvuutensa, voima löytyy jostain muualta. Meissä kaikissa on voima muuttaa oman elämämme suunta.

Uutuuskirjassani Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin pureudun muun muassa voimaan ja siihen, miten paljon sitä meissä tietämättämme on. Kaikille meille on tuttu niin sanottu “taisteluvaihde”, jossa olemme kaikki olleet poikkeuksellisen suuria fyysisiä tai henkisiä ponnistuksia vaativassa tilanteessa.

Kuulin tarinan, jonkan mukaan äiti nosti henkilöautoa ilmaan, jotta sai sen alle jääneen lapsensa pois auton alta. 12 sukeltajaa pelasti Thaimaan luolaloukusta 13 henkisen teinijalkapallojoukkueen, vaikka maailma veikkasi operaatiota mahdottomaksi. Uskon, että meistä kaikista löytyy tarpeen tullen valtava voima muuttaa asioita tai selvitä epämieluisista tai jopa vaarallisista tilanteista.

Alla poimitut voimarunot löytyvät Suuria hetkiä -kirjasta.

Runot on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta – sekä uusista aluista.

9 erilaista tyyliä syksyiseen kotoiluun – Oletko siivoustornado, sohvalle käpertyjä vai innokas sisustaja?

Tänä syksynä ruska on ollut harvinaisen kaunis. Syksyn värit ihan tulvivat tajuntaan häkellyttävän runsaina.

Syksyyn liittyy kuitenkin tietynlainen vetäytyminen, aivan kuten lehtivihreä vetäytyy puiden lehdistä. Kesän aurinko on tehnyt meistä muutamaksi kuukaudeksi aktiivisia toimijoita ja osallistujia. Valon vähentyessä saatamme tuntea alakuloa tuon energisyyden menettämisestä tai ahdistusta edessä olevasta pimeästä ajanjaksosta.

Mutta luontoa vastaan taisteleminen ei auta. Selviämme tästä ainoastaan hyväksymällä tilanteen ja mukautumalla luonnon rytmiin. Aivan kuin luonnollakin, meillä ihmisilläkin on lupa – ja jopa tarve ja välttämättömyys – rauhoittua välillä itseemme.

Uudessa elämänvaiheessa on usein hyvä muuttaa jotain myös ulkoisesti. Niin myös syksy saa meidät kotoilemaan, tekemään syysjuttuja kotona. Tekemisen kautta hyvästellään kulunut kesä ja vapaudutaan uuteen jaksoon.

Kotoilun voi tehdä myös tietoisesti, sillä tietoisuus on yksi onnellisuuden perusteista. Tietoisuutta varten ei tarvitse aina hiljentyä, vaan sitä voi lisätä myös tekemällä. Olla läsnä tekemisessä ja tietoisesti nauttia siitä.

Samalla kotoilu antaa mahdollisuuden myös tutkia itseäsi ja omaa tapaasi toimia. Eri ihmisille ja eri persoonallisuustyypeillä se voi näyttäytyä hyvin eri tavoin. Kaikki tavat ovat kuitenkin yhtä hyviä.

Tunnistatko oman tapasi? Vai käytätkö kotoiluun useampaa eri tapaa?

  1. Käyt järjestelmällisesti paikat läpi, harjaat, haravoit ja siivoat. Kun kaikki on järjestyksessä, siistille parvekkeelle ja puhtaalle pöydälle on ihana sytyttää kynttilät.
  2. Kotoiluusi liittyy aina myös muiden huomioimiseen ja välittämiseen liittyvä lämpö. Esim. viet omenapuusi satoa kerrostalossa asuvalle ystävälle tai leivot sämpylöitä myös naapurille.
  3. Hankit sävy sävyyn sohvatyynyt, torkkupeiton, kynttilät ja kukkakimpun. Aseteltuasi ne kauniisti otat asetelmasta kuvan ja jaat ilosi niiden kauneudesta instassa.
  4. Pimeät illat antavat lempeän luvan vetäytyä tutkimaan itseään ja sisintään. Valitset mielialaasi sopivaa musiikkia, himmennät valot, poltat tuoksukynttilää tai suitsuketta ja antaudut tunteillesi.
  5. Nautit syksyisestä rauhasta, jossa jokainen vetäytyy omaan koloonsa. Sinun kolossasi on iso pino kirjoja luettavana ja netti täynnä kiinnostavia ilmiöitä, joihin on nyt aikaa syventyä.
  6. Rakastat oman kodin lämpöä ja turvallisuutta. Otat esille led-tuikkuja ja sähkökynttelikön sekä tarkastat häkäilmaisimen paristot, ennen kuin sytytät takkaan tulen kesän jälkeen.
  7. Innostut syksyn väriloistosta ja suunnittelet, miten voisit tuoda sen kotiisi. Ehkä voisit maalata seinät, verhoilla sohvan tai vähintäänkin hankkia paljon erivärisiä kynttilöitä ja sytyttää valosarjoja.
  8. Täytät parvekkeesi tai ympäröit talosi kynttilälyhtyjen ja syyskukkien runsaudella. Sen jälkeen lepopaikkasi on sohvalla vilttiin kääriytyneenä.
  9. Kotoilu on sinulle oleilua. Miten leppoisaa onkaan istua sohvalle katsomaan televisiota tai seuraamaan lempisarjaa. Ei ole kiire mihinkään. Saa vain olla.

Mikä sitten onkin sinun tapasi kotoilla, tee se tietoisesti. Nauti ja antaudu syksylle. Huomaa syksyiset asiat ja pysähdy niiden äärelle. Tule niistä tietoiseksi. Luonnon upeudesta nauttiessa voimme samalla kiittää mennyttä kesää ja toivottaa mielessämme syksy ja talvi tervetulleiksi. Voimme antaa myös itsellemme luvan tyytyväisenä siirtyä eteenpäin vuodenkierrossa.

Anna syksyn merkkien lämmittää mieltäsi ja kääriä sinut rauhaisaan onnen tunteeseen.


Lisää onnellisuudesta ja eri persoonallisuustyyppien tavoista toimia kirjassani Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen


Tutustu valmennus- ja koulutustarjontaani tästä.

Masentunut voi onnistua näyttämään normaalilta, mutta hänen sisällään on musta aukko, johon valo ei yllä

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun elämästä katoavat värit? Kun näkymän ylle laskeutuu kylmän kolea sumu, jonka lävitse ei paista, eivätkä toisten kädet ylety. Jos katsot tarkkaan, voit nähdä omat kätesi ja liikkuvat sormet, mutta yleensä et viitsi katsoa. Sillä kaikki, mitä näet, on rumaa.

Muistan lapsuudestani erään kirjan erityisen tarkkaan. Se oli H.C Andersenin satu lumikuningattaresta. Sadussa peikot valmistavat taikapeilin, joka tuo epäonnea hyville ihmisille. Peikkojen käsissä peili särkyy, ja tuhannet pienet sirpaleet leviävät maailman ylle. Sirpaleet satavat ihmisten päälle ja uivat heidän sydämiinsä.

Yksi sirpaleen saaneista oli pienen Gerdan ystävä Kai. Sirpale sydämessään Kai valuu mustaan maailmaansa, jossa on kaunista vain jäiset lumihiutaleet. Lumoavan julma lumikuningatar näkee yksin vaeltavan Kain, tunnistaa eksyneen sielun ja vie tämän hyiseen linnaansa. Gerda on ymmällään: Mihin hänen rakas ystävänsä on viety?

Kukaan ei löydä Kaita.

Näin käy masentuneille. Heidän silmiinsä ja sydämiinsä on luikertanut rumentavan taikapeilin pala. He asuvat omissa hyisissä linnoissaan, joita hallitsee oman mielen lumikuningatar, eikä heidän sydämiään pysty sulattamaan edes ihmisen lämpö tai aurinko.

Masentuneen mieli haparoi pimeässä löytämättä ovea ulos. Se voi jäädä sänkyyn ja sementoida kehon raajat patjaan kiinni. Se voi näytellä normaalia työpaikalla, nauraa kahvipöydän vitseille, puristaa PowerPoint-esityksen kokouksessa ja muistaa ystävien sekä kummilasten syntymäpäivät. Masentuneen keho voi hiota jumppatunnilla ja leipoa mokkapalat lapsen jalkapalloturnaukseen. Mutta jos raaputat pintaa, näet vain tyhjät silmät, jotka eivät näe ulos.

Uskon, että jokaisen masentuneen sisältä löytyy kaiken syövä musta aukko. Öljyinen lätäkkö, jonka ympärille eksyvät tahraavat siipensä. Näitä öljyisiä rantoja on kuitenkin pakko lähestyä, monista suunnista moneen otteeseen. Sillä jokainen kerta, kun rannalla käy kauhaisemassa vettä ja analysoimassa, mitä haiseva vesi sisältää, lätäkkö pienenee. Jotkut tarvitsevat terapeuttia, useimmat sairaslomaa, kaikki läheisiä ja ystäviä – sellaisia, jotka pakottavat vaikean sisimmän äärelle.

Kun sisimmän mustaa vettä lähestyy eri kulmista, uudelleen ja uudelleen tarpeeksi monta kertaa, käykin niin, että öljy alkaa puhdistua. Maisema alkaa vapautua ja musta aukko pienentyä. Yhtäkkiä huomaa, että musta surma säästääkin sinut. Siivet eivät tahriudukaan enää. Pahan peilin sirpale alkaa peseytyä pois.

Kain pelasti Gerdan aito rakkaus. Gerda etsi Kaita läpi hyytävien maiden ja löysi Kain lopulta siniseksi jähmettyneenä istumassa jäisessä linnansalissa. Gerda itki kauhuissaan Kain kohtaloa ja toivoi Kaita takaisin. Gerdan aidon rakkauden kyyneleet huuhtoivat sirun Kain sydämestä, ja Kai näki taas.

Minut pelasti sitkeä joukko ystäviä, rakkaita ja kissa. Lapseni kantoivat eteeni piirroksia keltaisista auringoista, hymyilevistä suista ja kirjoittivat haparoivia harakanvarpaita, joissa luki äidin olevan rakas. He toivat lahjapaketeissa rupirumia käsitöitä, painoivat kuolaisen suunsa poskelle, ja pakottivat keittämään aamupuurot, pesemään pyykit, lukemaan iltasadut ja pysymään arjessa.

Samaan aikaan rakkaat ystävät istuttivat keväiselle pihakiveykselle, latkivat kupeittain sympatiateetä, ja kissa antoi kastella turkkinsa yhä uudelleen. Peilin sirun sulaessa alkoi nähdä ympärillä joskus voikukan, joskus siivotun kodin ja joskus kuulla linnun metakoinnin parkkipaikan pihlajassa. Lopulta vessan peiliin hahmottuivat posket, joihin alkoi väri palata.

Arjen kauniisiin yksityiskohtiin kannattaa tarrata. Hidastaa mustassa virrassa kohtaan, kun auringon säde tuikahtaa taskulamppuna pimeyteen. Pysähtyä, kun tunkee rusinoita pullaan ja lapsi hymyilee. Tyyntyä, kun metsässä puro solisee, löytää ketunleivän tai meren rannalla näkee silmänkantamattomiin. Huokaista, kun unenlämmin lapsi kömpii vapaapäivän aamuna peiton alla tiukasti syliin.

Lopulta mustan sisimmän öljy ei enää sakkaa, ja silmiin syttyy taas ilo. Pahan peilin sirut siirtyvät mielen ullakolle, jossa ne, ja niiden tekemät jäljet, pysyvät lopun elämää. Mutta ullakolta käsin ne eivät pysty enää jäädyttämään. Sillä yhden kerran jälkeen on jo viisaampi.

Minä osaan jo varoa pahan peilin kiiluvia silmiä ja lumikuningattaren hyhmäisiä sormia. Ne vaanivat mustina korppeina surujen ympärillä, kriisikohdissa ja elämän levottomissa hetkissä. Ne kolistelevat aina silloin, kun suunta on kadoksissa. Silloin halaan itseäni – ja annan muidenkin halata. Olen itselleni erityisen hellä, kuuntelen nukkuvaa lasta, silitän kissaa, laitan villasukat – ja näen, kuinka kaunis maailmani on.

Minun ruman peilini palaset ovat pienessä rasiassa ullakolla. Siellä ne saavat olla, ja siellä tiedän niiden pysyvän. Sillä minun arkeni jalokivet ovat kaikki tässä. Aivan käsieni ulottuvilla.


Lukuvinkki sinulle, joka tunnet olosi väsyneeksi ja jonka elämästä värit alkavat haalistua:

“Kun kohtelet kehoasi rakkaudella, saat vastalahjaksi hyvää oloa” – 5 tapaa vahvistaa yhteyttä omaan kehoosi

Keho viestittää sinulle tarpeistaan. Ei ole sattumaa, että stressaantuneena  leukojasi saattaa kiristää, kärsit flunssakierteistä tai hiustenlähdöstä. Keho yrittää kertoa sinulle pitkittyneestä stressitilasta. Se antaa sinulle varoitusmerkkejä.

Oman kehon kunnioittaminen, kuunteleminen ja tunteminen ovat tärkeitä taitoja. Kuuntelemalla kehoasi, opit myös tuntemaan itsesi paremmin. Tässä muutama tekniikka, joiden avulla voit saada yhteyden kehoosi ja oppia kuuntelemaan sen tarpeita. 

1. Puhu kehollesi kunnioittavasti  

Aloita kehosi kunnioittaminen miettimällä kehoasi ja puhumalla kehollesi rakkaudella ja kunnioituksella. Jos et ole aivan varma, kuinka aloittaisit, yritä toistaa seuraavaa:

Rakas keho,

Rakastan sinua juuri sellaisena kun olet. 

Kiitän sinua kaikesta siitä mitä olet tehnyt minulle elämäni aikana.

Kunnioitan sinua kaikesta siitä, mitä teet minulle päivittäin. 

Luotan, että pidät minusta huolta ja minä pidän sinusta huolta. 

Lupaan kuunnella aina sinua ja antaa sinulle sitä mitä pyydät. 

Kiitos.

Sitoudu korvaamaan kaikki negatiiviset ajatukset kehostasi kiitollisuudella. Ole kiitollinen siitä,  kuinka hyvin kehosi toimii ja kuinka monella tapaa se sinua palvelee päivittäin. Keskity ajattelemaan vain positiivisia asioita kehosi eri osista. 

2.  Laita käsi sydämen päälle ja hengitä syvään 

Helpoin tapa yhdistää keho ja mieli on hengityksen ja kosketuksen avulla. Aloita laittamalla käsi sydämen päälle. Huomaa, kuinka sydän lyö kämmenen alla, ja kuinka rintasi kohoaa ja laskeutuu jokaisella hengenvedolla. Nyt sulje silmäsi ja vedä henkeä syvään vatsaasi. Pidätä hetki ja sitten hengitä ulos hitaasti. Kun jatkat syvään hengittämistä, tuo keskittyminen sisään hengityksen ja uloshengityksen ääniin. Jatka niin kauan, että rentoudut. 

Sen jälkeen keskity kuuntelemaan. Onko kehosi jännittynyt, rentoutunut, väsynyt, nälkäinen, janoinen tai hermostunut? Kuulostele onko jokin asia sellainen, joka pitää jännitystä yllä. Tunnetko jossakin osassa kehoasi ahdistusta tai kipua? Saatat yllättyä siitä, mitä opit kehostasi. 

3. Kysy mitä kehosi tarvitsee tällä hetkellä

Kysy nyt mitä kehosi tarvitsee tunteakseen olonsa paremmaksi juuri nyt. 

  • Jos kehosi tuntee ahdistusta, kokeile toimiiko hengitystekniikka helpottamaan ahdistusta. Vedä hartiat korviin sisäänhengityksen yhteydessä ja hengitä ulos ääneen. Toista tämä siihen asti kunnes tunnet olevasi rauhallisempi
  • Jos olet nälkäinen, ota nopea ja terveellinen välipala
  • Jos olet janoinen, juo vettä
  • Jos olet levoton, pidä tauko ja mene lyhyelle kävelylle
  • Jos olet jäykkä tai jumissa, venyttele tai kokeille muutamaa joogaliikettä
  • Jos olet väsynyt, ota päiväunet jos voit. 

4. Kysy mitä kehosi tarvitsee pysyäkseen terveenä tulevaisuudessa

Seuraavaksi ota hetki aikaa ja kysy keholtasi mitä se tarvitsee pysyäkseen pitkään terveenä. 

  • Täytyykö sinun mennä takaisin kuntosalille?
  • Tuleeko sinun syödä enemmän ja monipuolisemmin?
  • Onko sinun vaihdettava patja saadaksesi paremmat yöunet?
  • Tarvitseeko sinun pyytää apua töissä tai kotona?
  • Tuleeko sinun antaa anteeksi jollekin?

Poimi yksi asia, joka on kehollesi merkityksellisin. Päätä yksi pieni askel, jonka voit ottaa juuri nyt edistämään pitkäaikaista hyvinvointiasi. Sitoudu tähän pieneen askeleeseen. Tämän jälkeen voit sitoutua ottamaan huomenna seuraavaan pienen askeleen, ja päivä päivältä askelista tulee sinulle tapa, joka edistää hyvinvointiasi. 

5. Lakkaa elämästä numeroille

Älä anna numeroiden ohjata elämääsi. Sitoudu sen sijaan vahvistamaan terveyttä ja mielenrauhaa. Älä pelkää epäonnistumista, sillä tässä et voi epäonnistua. Kehosi tietää aina mitä se tarvitsee. Muistuta itsellesi ja ympärillä oleville ihmisille tärkeydestäsi. Se mitä tunnet ja ajattelet on tärkeää. Kehosi on tärkeä. Kun kohtelet kehoasi rakkaudella ja kunnioituksella, se vastaa sinulle luottamuksella. 

“Pidä huolta kehostasi. Se on ainoa paikka jossa sinun täytyy asua” – Jim Rohn

Lähde: Tiny Buddha

Kun päivät viilenevät, uimakelit paranevat – hyppää mukaan luonnonvesiin

Oletko huomannut, että uimakelit eikun paranee, kun syksy etenee?

Nyt on ihan mahtava aika aloittaa uimaan luonnonvesissä ja luomaan viikottaista tapaa, olla yhteydessä veden kautta luontoon.

Miksi nyt? Koska vielä ei ole jäätävän kylmää, niin on helppo totuttaa säännöllisesti kehoaan kylmään. Se mitä harjoitamme, siinä myös kehitymme. Vahva suositus, aloita mieluusti tänään.

Tässä pari yksinkertaista ajatusta alkuun.

  • Aloita pienellä, ensimmäinen askel on yleensä haastavin.
  • Tavan luonti auttaa omistautumaan myös muille “hieman haastaville asioille”, jotka kuitenkin tuottavat hyvinvointia.
  • Ota perhe/ystävä mukaan – jaettu ilo on paras ilo.
  • Sen sijaan, että pakotat, mitä, jos se olisikin kutkuttava haaste.

Aiotko ottaa uinnin tänä talvena mukaan arkeesi?
#uidaankokovuosi

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on D-vitamiini. Vaikka saamme vielä aurinkoa, ei se vielä riitä takaamaan meidän d-vitamiinitarvettamme. Ota siis vielä lisänä!

Kannattaa olla utelias! – Saatat tulla onnellisemmaksi ja stressata vähemmän

”Kuka sä oot? Missä sä asut? Saanko mä tulla teille kylään? Lapsuuteni vakiokysymyksiä, joita esitin ompelija-äitini asiakkaille. Kyseleminen kannatti, pääsin kylään ja tutustuin uusiin koteihin sekä uusiin ihmisiin.

Lapselle uteliaisuus on luontaista ja luonnollista. Tuhansia kysymyksiä, silmiin tapittamista ja taas lisää kysymyksiä. Utelias lapsi oppii ja voi hyvin. Edellyttäen, ettei hänen kyselyintoaan latisteta ja että hän saa kysymyksiinsä vilpittömiä vastauksia.

Utelias aikuinenkin oppii ja voi hyvin. Joidenkin tutkimusten mukaan uteliaat stressaantuvat muita harvemmin ja ovat myös muita onnellisempia. Toki uteliaisuudellakin on rajansa, joiden ylittäminen kääntää plussat miinuksiksi ja hyvä tarkoitus muuttuu juoruilu- sekä ”nenänjokapaikkaantyöntämistarkoitukseksi”.

Näin vuoden pimeimpään aikaa rohkaisenkin sinua kokeilemaan mahdollisten raskauden tunnetta lisäävien ajatustesi keventämistä uteliaisuuden avulla. Uteliaisuuden omaa itseäsi kohtaan? Nälkäisesti ja intohimoisesti. Onhan sinulla lupa työntää nenäsi omiin asioihisi sekä tunteisiisi. 

Olet itsesi äärellä yllätysten äärellä. 

Oletan olevamme kuolemaamme saakka itsellemmekin osittaisia salaisuuksia. Voimme halutessamme kuitenkin tutustua isoon osaan noista salaisuuksista. Kannattaa haluta, sillä pimeästä ja raskaasta tulee iloisempaa ja keveämpää.

Terve uteliaisuus itseä kohtaan on aitoa, vilpitöntä ja hyväksyvää, kuten kaikkia ja kaikkea muutakin kohtaan. Puhkianalysointi, arvostelu ja syyttely lamaannuttavat, aiheuttaen ainoastaan  riittämättömyyttä, suoranaista huonoutta ja pahaa oloa.

SINÄ OLET ENEMMÄN

Pommita itseäsi lapsen tavoin lukemattomilla kummallisillakin kysymyksillä. ”Kuka mä oikein oon? ”Missä mun koti on? Mitä mulle kuuluu? Saanko tulla mun luo kylään? Mitä mä haluan ja mitä mä rakastan?”

“Lapselliset” ja järjettömältä tuntuvat kysymykset voivat pysäyttää sinut todellisten yllätysten äärelle. Kysymyksiä kannattaa tarkentaa ja syventää, se voi lisätä ymmärrystä itsestä, omista ajatusmalleista ja tekemisistä.

Sinä olet enemmän –ajatus ei tarkoita, ettetkö olisi hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Sinussa vain on varmasti ominaisuuksia ja vahvuuksia, jotka lymyävät piiloissaan. Joista olisi suurta iloa ja hyötyä itsesi lisäksi myös muille. Rohkaisen sinua uteliaiseen vahvuuksiesi etsimiseen ja kokeilemiseen. Kuten rakas ystäväni totesi ”Et voi tietää, osaatko soittaa pianoa, jos et ole koskaan kokeillut.” Kyseisen taidon kohdalla lisäisin kuitenkin mielelläni, ”jos et ole koskaan kokeillut etkä treenannut.”

Olen ollut pudota tuolilta useankin kerran, kun joillekin valmennettavilleni on ollut mahdotonta nimetä kahta, saati viittä, vahvuuttaan. Emmekö me tunnista tai vain tunnusta omia vahvuuksiamme? Olemmeko sokeita? Ovatko ne liian lähellä? Liian itsestään selviä? Liian vaatimattomia? Estääkö tunnustamista uskomus, ettei itseään saa kehua, ettei vain luulla ylpeäksi? Vai se, että se olisi noloa?

Vaatimattomuus ei kaunista, se kutistaa.

TUNTEIDEN ÄÄRELLÄ

Myös omien tunteiden äärellä kannattaa olla utelias. Jos sinussa herää tunne jostain sellaisesta, mitä toinen sanoi tai teki, kertoo se enemmänkin sinusta itsestäsi, ei niinkään siitä toisesta.

Tunteisiin on aina syy ja ne ovat aina totta. Toisin kuin usein itse asia, joka on tunteen herättänyt. Siksi tunteet on tärkeä kohdata ja hyväksyä sellaisenaan. Arvottamatta, raakana ja välillä kipeääkin tekevinä. On tärkeää kysyä uteliaasti, mitä tunteella on meille kerrottavanaan. Itsestämme.

Etäännyttäminen on hyvä keino katsella itseään ja tunteitaan ikään kuin ulkopuolisena. Itsestä ulkoistettu utelias ja hyväksyvä ja havainnointi lievittää vaikeiden tunteiden, ahdistuksen ja pelkojen kohtaamista.

Kun saan itseni kiinni vaikkapa kateudesta, josta olen luullut olevani vapaa, kuvittelen olkapäälleni pienen ukkelin. Ukkeli puhuttelee minua uteliaan ilkikurisesti. “Katsos vain Eija, sinusta löytyy vielä näillä kilometreillä tuollaisiakin tunteita. Onpas yllättävää ja mielenkiintoista.”

Ukkelini saa minut melko nopeasti hyvälle tuulelle, jolloin ikävä tunne lientyy. Häpeänsietokykykin on mielestäni kohentunut. Olen oppinut nauramaan itselleni lempeää ja hersyvää naurua. Ukkelistani en luovu. Koskaan. Se saa pimeästäni valoisampaa ja raskaastani keveämpää.


Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.

Kun lakkaat odottamasta onnellisuutta, otat rakkauden omiin käsiisi

Moni meistä odottaa rakkautta ja hyväksyntää (ja puurtaa niiden eteen ihan hulluna miellyttämällä, rajojaan lussauttelemalla ja pähkäilemällä, miten päin tässä nyt pitäis olla ja elää).  

Odottaminen ja tarvitseminen ovat eri asioita. Saat kyllä tarvita lämpöä, haleja, kannustusta, nähdyksi tulemista, hyväksyntää tai hyvää seuraa. Mutta odottamiseen ja mutkalle vääntymiseen sisältyy uskomus siitä, että saan tarvitsemani ja haluamani vasta kun joku antaa minulle sen mitä tarvitsen. Vasta kun joku tai toiset hyväksyvät, näkevät ja ymmärtävät minut sellaisena kuin olen.

Ja hassusti yritämme saada toisia näkemään ja huomioimaan itseämme tekemällä kopromisseja siitä, mikä meille olisi hyväksi tai tuntuisi oikealta. Oi mikä paradoksi!

Usein uskomme alitajuisesti, että saan kaipaamani vasta sitten kun olen hoikempi, paremman näköinen, rakastavampi, vähemmän addiktiivinen, enemmän ehyt, paljon rauhallisempi, menestyneempi, raha-asioissani selkeämmillä vesillä, henkisempi, jämerämmin omalla puolellani, vähemmän pihalla, tai sitten kun äitini minut hyväksyy.

Meidän on usein tosi vaikeaa ajatella, että ihan oikeasti ansaitsisimme rakkautta ja elämän hyviä juttuja jo nyt. Ei tarvitse olla valmis tai muuta kuin nyt on kokeakseen rakkautta.

Ota rakkaus omiin käsiisi

Odotamme, koska olemme oppineet, että joku muu määrittää arvomme. Kun olemme hyväksyttäviä maailman, jumppasalin naisten, koulun kingin, työnantajan, opintosihteerin, lähimmän esimiehen tai kumppanimme silmissä, olemme vihdoin jees.

Tai kun rakkaus purjehtii elämäämme tai saavutamme tiettyjä asioita tai kun saamme vähintään 50 tykkäystä somessa. Kiiruhdamme usein ihan huomaamattamme noiden asioiden perässä. Mietimme, mitä sekin ja tuokin kelaa ja miksei se nyt ymmärrä mua. 

Tämä on inhimillistä ja kumpuaa usein haavoistamme ja siitä, ettemme ole pysähtyneet tutkimaan, kuinka itsensä kanssa voisi olla loistava olo juuri tällaisenaan. Jumppasalin naisista viis. (En sano, että tämä on maailman helpointa, mutta sanon, että tämä on mahdollista.

Levollisuus elämässä kumpuaa siitä, että saat olla mitä olet. Paradoksi on siinä, ettei sinun, aikuisen ihmisen, tarvitse saada lupaa keneltäkään. Eli tulla hyväksytyksi tai ymmärretyksi.) Jos olet ihan rehellinen itsellesi: kenen mielipiteillä oikeasti on väliä? Ketä oikeasti haluat elämässäsi viihdyttää?

Mentorini vastaanotolla on superhieno kyltti, vapaasti suomennettuna siinä sanotaan näin: “Voin miellyttää vain yhtä ihmistä päivässä. Tänään se olen minä”.

Kun asetat intention siitä, millaisen suhteen haluat itsesi kanssa, et enää ehdi kärvistellä niin paljon siitä, mitä muut tuumivat. Keskeisemmäksi nousee se, millainen oma olosi on. Et enää odota, että sitten kun saat sitä tai tätä, voit olla onnellinen ja kokea rakkautta. Otat rakkauden omiin käsiisi.

Moni meistä haaveilee ihanasta rakkaudesta ja parisuhteesta, mutta usein ei tule mieleenkään, että myös itselleen voisi olla haaveidensa kumppani. Anna itsesi unelmoida ihanasta suhteesta. Voimaantuminen on sitä, että alat tarjota hyvää kumppanuutta ensin itse itsellesi. 

Itsensä rakastaminen on sitä, että rakastaa itsessään kaikkia niitäkin kohtia, jotka ovat jääneet rakastamatta. Ryhtyy omaksi isäkseen ja äidikseen, parhaaksi ystäväkseen ja intohimojensa sytyttäjäksi. 

Kuinka haluan tulla rakastetuksi? Kuulostele ja kirjoita tai muhistele hetki hiljaa oman sydämesi kanssa:

Millaista rakkautta kaipaan? Miltä tuntuisi ihana rakkaus?

Rakastettuna ja tuettuna oloni olisi…

Millaiset teot, sanat ja ilmapiiri saisivat minut tuntemaan oloni rakastetuksi?

Minkä asioiden itse itselleni tekeminen, salliminen ja toteuttaminen saisivat aikaan oloa, että minusta pidetään huolta ja minua arvostetaan?

Kuva: Unsplash

 

Annan uusi kirja Sydänvoimaa muutokseen ilmestyy elokuussa 2021!

Onko suhde jumissa? – Ottakaa yhdessä 3 askelta järisyttävään muutokseen!

Tuntuuko suhde olevan jumissa? Onko tunnelma välillänne jämähtänyt, keskusteluyhteys kateissa tai läheisyyttä harvemmin kuin ennen?

Näin voi käydä kaikissa suhteissa. Toisinaan arki on niin kiireistä, että toisen halua mieluummin työntää pois kuin lähelleen. Voimavarat eivät yksinkertaisesti tunnu riittävän suhteeseen kaiken muun lisäksi. Joskus tällaiset vaiheet menevät ohi itsestään: esimerkiksi kun jokin terveysongelma ratkeaa tai lopputyö valmistuu.

Toisinaan tuntuu kuitenkin, että suhde on jumissa pidemmän aikaa. Silloin saatatte vilpittömästi luulla, että tilanne on pysyvä. Ratkaisemista estää tyypillisesti kaksi asiaa:

  1. Kumpikin odottaa toisen ottavan ratkaisevan askeleen
  2. Kumpikaan ei osaa ratkaista tilannetta.

Silloin kumpikin unohtaa, että muutos on mahdollinen – ja joskus yllättävänkin lyhyen matkan päässä, vaikka tilanne olisikin hankala!

Jos suhteenne on jumissa, tehkää PUHDAS PÖYTÄ -harjoitus:

1. Kertokaa rehellisesti, mikä suhteessa oikeasti tuntuu hankalalta. Ohittakaa “sinä teit silloin näin” -tyyppiset keskustelut ja puhukaa syvimmistä tunteistanne.

Olet paljon omissa menoissasi, ja se herättää minussa pelon, ettet välitä minusta. “

2. Myöntäkää oma osuutenne ja pyytäkää anteeksi asioita, jotka hiertävät joko omaa sydäntä tai kumppania.

“Olen tainnut itsekin laiminlyödä sinua. Olen ollut loukkaantunut ja kostanut sen mököttämällä. Olen todella pahoillani.”

3. Miettikää, mitä tarvitsette päästäksenne eteenpäin.

“Sovitaan joitakin iltoja, jolloin teemme jotakin mukavaa yhdessä.” 

tai

“Kun lähestyt minua, koetan olla selkeä ja sydämellinen. En torju sinua, jos minulla on hankala olo. Kerron sen sijaan rehellisesti miksi oloni on vaikea, niin voimme selvittää asiat.”

Anteeksipyytämisellä ja -annolla on järisyttävän suuri voima!

Runollisesti sanottuna anteeksi pyytämisen ja -antamisen jälkeen sydän puhdistuu ja on jälleen vapaa loistamaan iloitsevaa valoaan.

Oman osuuden myöntäminen voi tuntua todella hankalalta, sillä olemme tottuneita puolustamaan itseämme: “En olisi toiminut noin huonosti, jos kumppanini ei olisi ensin sanonut noin…” 

Tunnet sydämessäsi, mitä olet tehnyt väärin, ja sydämestä käsin haluat pyytää anteeksi. Hengittele syvään ja tunne läsnäolon rauha, niin pystyt keskustelemaan puolustelematta.

Kun annat anteeksi, avaat sydämesi. Ymmärrät, että kumppanisi toimii parhaansa mukaan. Haluatte toisillenne hyvää, mutta epävarmuus ajattelemattomuus – ja toisinaan myös silkka väsymys – saa teidät käyttäytymään ikävästi toisianne kohtaan.

Muistakaa uskoa muutokseen. PUHDAS PÖYTÄ -harjoituksen avulla voitte luoda suhteellenne pohjan, jota vanhat asiat eivät enää horjuta. Kun asiat tulevat nähdyiksi, ne menettävät latauksensa. Kun välillänne ei enää ole katkeruutta vanhoista asioista, voitte kohdata toisenne tässä hetkessä. Harjoitus lisää onnellisuutta, lämpöä ja yhteyttä – kokeilkaa vaikka heti!


Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

3 syytä uskaltaa sanoa “Tämä ei nyt käy” – Kiltilläkin on oikeus suuttua

Ystäväni oli palkannut sisustussuunnittelijan. Palvelun tarjoaja oli tullut myöhässä, jyrännyt ystäväni mielipiteet ja sekoillut laskutuksen kanssa. Kohtaamisessa olisi ollut monta konfliktin paikkaa, mutta ystäväni katsoi asiaa sormien välistä. Hän sanoi, ettei halunnut tuhlata energiaansa riitelyyn.

Ystäväni on sellainen, joka ajattelee aina kaikista ja kaikesta hyvää, ja ajattelee, että kaikella on aina tarkoituksensa. Minä kysyinkin, että mitä jos tapauksen tarkoituksena olikin ollut se, että hän oppisi vetämään rajoja sekä se, että hän opettaisi sille toiselle ihmiselle, että näin ei voi käyttäytyä. Emmekö me ole täällä opettamassa toisiamme? Ystäväni pohti, ettei ollut ajatellut asiaa tuolta kannalta.

Maailmassa tarvitaan yhä enemmän kiltteyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, ja on hienoa aina miettiä asioiden hyviä puolia. Mutta kaiken hyväksyminen siksi, ettei uskalla kohdata konfliktia, ei ole aina positiivisuutta. Ei ole positiivista sanoa kyllä, kun pitäisikin sanoa ei. Toki kannattaa valita taistelunsa, eikä joka asiassa tarvitse nousta barrikadeille, mutta on rohkeaa ilmaista kantansa silloin, kun puolustaa jotain. Minun mielestäni positiivisempaa olisi ollut kohdata tämä negatiivinen asia ja koettaa ratkaista se positiivisesti.

Vihainen ihminen ei ole huono ihminen

Miehissäkin löytyy konfliktin välttelijöitä, mutta etenkin meidät naiset on kautta aikojen kasvatettu olemaan hiljaa ja miellyttämään muita. Vahva, itseään ilmaiseva nainen leimataan vieläkin helposti hankalaksi ja negatiiviseksi, ja harva nyt haluaa vaikuttaa negatiiviselta. Mutta ei aggressio ole vain huono asia. Se on normaali ihmisyyteen kuuluva tunne. Suuttuminen osoittaa, että jokin asia ei ole itselle ok. Aggressio ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin pitäisi alkaa raivota tai olla ilkeä. Aggressio voi olla hyödyllinen, vahva, eteenpäin vievä voima silloin, kun se ei ole tuhoavaa, vaan sen ilmaisee rakentavasti ja jämäkästi. Olen joskus puhunut jopa vitutusvoimasta. Kun sen valjastaa hyötykäyttöön, voi saada paljon hyvää aikaan.

Vieläkin ajatellaan liikaa siten, että toiset tunteet ovat vaarallisempia tai jopa kielletympiä kuin toiset. Se, onko jokin hyvää vai huonoa, riippuu kuitenkin aina tilanteesta. Pyrkimys olla aina positiivinen eli kiltti, jotta saa hyväksynnän, on harhaa, sillä kukaan ei pysty olemaan aina positiivinen. Miksi edes ottaa itselleen sellaisia paineita? On ymmärrettävää, että jos lapsuudessa ei ikinä annettu lupaa näyttää kaikkia tunteita, ihminen oppii ajattelemaan, että hänet hylätään tai tuomitaan, jos onkin eri mieltä. Silloin alkaa pelätä nähdyksi ja kuulluksi tulemista omana itsenään.

Tähän sortuu myös moni etenkin henkisen polun alussa oleva, joka alkaa tuntea syyllisyyttä siitä, että tuntee edelleen kiukkua, syyllisyyttä ja häpeää, vaikka on tehnyt meditaatiota ja muita harjoituksia. Että on jotenkin huono, kun ei pysty olemaan aina positiivinen. Mutta ihminen ei ole kokonainen, ellei pysty tunnustamaan ja hyväksymään sitä, että elämään kuuluvat niin valo ja varjo, positiivisuus ja negatiivisuus, hyvä ja paha, feminiinisyys ja maskuliinisuus. Kun niiden välillä löytää sopivan tasapainon, voi olla sekä kiltti että vahva samaan aikaan.

3 syytä, miksi konfliktia ei tarvitse vältellä

1. Konflikti puhdistaa ilmaa. Moni parisuhde, orastava deittailusuhde tai jopa ystävyys voi päättyä siihen, että toinen häipyy selittämättä mitään. On ikävää jättää toinen yksin kysymysmerkkeineen. Itse olen joskus miettinyt, että enkö minä ole muka edes konfliktin arvoinen? Silloin olisi ollut mahdollista puhdistaa ilmaa ja ymmärtää, mikä meni pieleen.

Kun itsekin uskaltaa sanoa, mikä tilanteessa on loukannut tai ärsyttänyt, voi tulla paremmin ymmärretyksi. Silloin asia ei jää kaivelemaan pitkiksi ajoiksi. On myös epäreilua ottaa pitkän ajan päästä esille jokin konflikti, joka olisi pitänyt käydä jo aikoinaan, koska toinen on voinut tyystin unohtaa sen yksityiskohdat – jos on silloin edes huomannut, että jotain on pielessä.

Konfliktin aikana kannattaa pitää mielessä, että vaikka jostain asiasta olisi eri mieltä, sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisena loukkauksena. Jos menee liikaa puolustuskannalle, ei pysty enää olemaan avoimena sille, mitä toinen sanoo, jolloin on vaikeaa käydä rehellistä keskustelua.

2. Voit välttyä epämääräisiltä kivuilta. Älä pelkää negatiivisia tunteita, sillä ne ovat vain merkki siitä, että olet normaali, tunteva ihminen. Jos pelkäät kaikkea sitä, mikä on opetettu pahaksi, et varmastikaan uskalla ilmaista omaa tahtoasi, jolloin et myöskään voi elää oman totuutesi mukaan. Joskus tosin totuus saattaa olla haudattuna niin syvälle, ettei sitä enää edes tunnista.

Liian kiltti ei halua kohdata vihaisuutta ja vihaa, mutta keho kertoo sen joka tapauksessa. Keho säilöö pantatut sanat ja tunteet. Liian kiltti saattaa kipuilla fyysisesti, koska on tukahduttanut oman tahtonsa. Siksi olisi helpompaa kohdata ikävät fiilikset nyt ja sitten päästää niistä irti. Joskus kiltti kerää sisäänsä kaunaa jopa vuosikaudet ja lopulta räjähtää. Sekin on ymmärrettävää. Ehkä täytyy ensin käydä ääripäissä, jotta löytää keskitien.

3. Löydät rajasi ja elät vapaammin. Rajojen vetäminen on rohkeaa, koska se tarkoittaa sitä, että asettuu alttiiksi konfliktille. Vaikka ilmaiset kantasi kuinka kauniisti, se voi herättää toisessa vihaisuutta tai loukkaantumista. Kiltti haluaa välttää sen kaikin keinoin, koska ajattelee, että syy on hänessä. Ei ole. Kannattaa muistaa, että toisen ihmisen reaktio on hänen reaktionsa. Jos hän ei hyväksy vaikkapa sitä, ettet olekaan aina käytettävissä, on hänen oma tehtävänsä käsitellä pettymyksen tunteet.

Hyvällä tavalla kiltti osaa olla kiltti myös itselleen, vaikka se tarkoittaa sitä, että toinen ei siitä pidä. On tärkeää tiedostaa, että kaikkia ei voi aina auttaa, eikä toisten vastuita edes pidä ottaa kantaakseen. Jos kiltti uuvuttaa itsensä uhrautuessaan toisten puolesta, hänestä ei ole lopulta hyötyä kenellekään.

Itselleen kiltti ei myöskään pyytele muilta lupaa, jos hän haluaa toteuttaa elämässään jotain itselle tärkeää. Joskus täytyy olla vähän bitch, jos haluaa tehdä jotain eri tavalla kuin muut. Terve kapina voi muuttaa asioita, kun taas asioiden lakaiseminen maton alle ei sitä tee. Älä pelkää toisten paheksumista, koska ne ovat heidän tunteitaan. Oikeat ihmiset pysyvät kyllä rinnallasi.

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image