Sinä ja kumppanisi voitte olla onnellisia ilman että kummankaan tarvitsee muuttua toisen takia – Rakkaus ei kukoista, jos sen pakottaa muottiin

Kirjoittaja Jenni Arbelius on toimittaja ja hyvinvointiyrittäjä, joka auttaa ihmisiä kuuntelemaan itseään armeliaisuudella ja vapaudella. Hän on toisena tekijänä Kaksin katsottu -podcastissa, jonka uusi jakso ilmestyy Spotifyhin jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. 

 

Todellisuudessa kaikki haluavat rakastaa. Aivan kaikki.

Käytännössä jokainen saa myös riisua rakkauden irvikuvat – eli rakkaudeksi naamioituneet pelon ajatukset – omista ajatuksistaan, jotta rakastaminen todella onnistuu. Miten nämä rakkauden irvikuvat sitten riisutaan? Miten se tapahtuu?

Kyse on elämään luonnollisesti kuuluvasta, jatkuvasta matkasta. Ei siis yksittäisestä asiasta: nyt voitan itsessäni rakkaudettomuuden, sitten voin taputella käsiäni hyvin tehdystä työstä ja ryhtyä rakastamaan. Kyse on elämän jatkuvasta luonteesta. Siitä, että oma mielemme sisältää sekä rakkaudettomuuden että rakkauden ajatuksia. Koko ajan, yhtä aikaa. Kyse on siitä, että tunnistamme ajatuksemme ja vahvistamme itsessämme jo olevaa rakkautta. Annamme sen johtaa.

Rakkaudettomuutemme ei kerro meille olevansa rakkaudettomuutta – se esiintyy rakkautena. Me kuvittelemme todella oman rakkaudettomuutemme olevan rakkautta ja suojaavan meitä – kunnes huomaamme, että onkin kyse harhasta. Siksi itsen tai toisen tuomitseminen on täysin turhaa, jokainen tekee jatkuvasti parhaansa, sen mihin omalla kulloisellakin viisaudellaan pystyy.

Mitä tapahtuu, kun todella sydämessäsi päätät, että pelon pelit ovat nyt pelattu, että sinä haluat nähdä, mitä Rakkaus todella on? Mitä tapahtuu, kun sanot sisimmässäsi olevalle Viisaudelle, että: ”Ohjaa Sinä. Päätä Sinä. Tapahtukoon Sinun Tahtosi.”

Ai mitäkö tapahtuu? Se riippuu siitä asetelmasta, jossa elämääsi elät. Siitä, miten rakkaus ja rakkauden irvikuvat ovat sijoittuneena ajatuksiisi ja miten ne heijastuvat ihmissuhteisiisi.

Parisuhteessa se voi tarkoittaa näennäisesti kriisiä, vaikka todellisuudessa rakkaus on alkanut vain järjestellä asioita uuteen uskoon.

Se voi tarkoittaa sitä, että yhtäkkiä et haluakaan enää tehdä asioita niin, kuin olet hampaita kiristellen aiemmin tehnyt.

Et enää alistukaan omalle pelollesi. Miellyttämään. Olemaan ”niin kuin muut” tai niin kuin ”parisuhteissa ollaan”. Et pakota myöskään enää toista millään tavalla.

Rakkaus rakastaa mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta, sellaisenaan.

Saatat siis siirtyä nukkumaan eri huoneeseen kuin puolisosi, tämän mahdollisista vastusteluista huolimatta, jos huomaat, että saat kerta kaikkiaan itseksesi paremmin unta. Saatat lopettaa toisten tiskien tiskaamisen siihen paikkaan. Saatat jättää ikävät illanistujaiset väliin, ne missä olet aiemmin kumppanisi odotuksesta kärvistellyt vastoin tahtoasi.

Joudut – eli saat – myös hyväksyä kumppanisi sellaisena kuin hän on, särmineen ja kulmineen. Saat alkaa hyväksyä vaikkapa sitä, että kumppanisi on kärttyinen aamulla, eikä puhu mitään ensimmäiseen kahteen tuntiin, etkä enää yritäkään saada häntä pirteäksi tai pakottaa häntä kepeään keskusteluun ennen kolmatta kahvikupillista. Saat alkaa hyväksyä sitä, että kumppanisi ei koskaan muista ostaa ajoissa vessapaperia, koska se ei kerta kaikkiaan ole se tapa, jolla hän elää.

Et enää arvostele hänen tapaansa elää, yritä muuttaa sitä muuksi, etkä enää arvostele omaa tapaasi olla ja elää, tai yritä muuttaa sitä muuksi siinä pelossa, että sinut hylätään.

Kun pelot sinussa alkavat väistyä, saatat alkaa hyväksyä asioita, joita aiemmin yritit väen vängällä muuttaa muuksi.

Väkisin vääntäminen on tuskallista, eikö? Tuskallista se on siksi, että pakottavalla käytökselläsi yrität välttää tuskaa, jonka olet kätkenyt kokemuksen alle, joka tapahtuisi, jos vain antaisit sen kaiken tapahtua. Kun annat tämän kokemuksen, joka tahtoo tapahtua, yksinkertaisesti tapahtua, annat myös kätketyn tuskasi nousta. Ja näin saat huomata, ettei pelkäämäsi tuska ollutkaan yhtään mitään.

Meillä on usein valmis kuvitelma päässämme siitä, miltä rakkauden tulee näyttää. Tämän harhakuvan ylläpitäminen on raskasta, koska se ei ole totta.

Jos tunnet missä tahansa ihmissuhteessasi kireyttä, jäykkyyttä, vaivaantuneisuutta, syyllisyyttä, pelkoa, mustasukkaisuutta, kateutta, alistuneisuutta, uhrautuneisuutta, vihaa tai mitä tahansa pahalta tuntuvaa tunnetta, voit niissä kohdin huomata, että koska sinusta tuntuu pahalta, sinulla on oltava mielessäsi itseäsi arvostelevia ajatuksia, jotka eivät ole totta. Anna niiden nousta.

Syvällä sisimmässäsi on koko ajan viisaus, joka kertoo asioiden oikean laitan. Se on siellä, kaikkien pahalta tuntuvien tunteiden ja ajatusten alla, koko ajan. Se auttaa, opastaa ja ohjaa, kun vain pyydät ja annat sen tehdä työnsä.

Kun päästät irti tarpeestasi ymmärtää, mitä ihmissuhteissasi tapahtuu ja päästät irti kaikista odotuksistasi ja unelmistasi sen suhteen, millaisia ihmissuhteittesi pitäisi olla, alat luottaa rakkauden todelliseen viisauteen ja antaa ihmissuhteittesi ottaa sen muodon, jonka ne ottavat, kun sisimmässäsi on rauha.

Ja tällöin näet, mitä käytännössä on peloista, irvikuvista riisuttu, todellinen Rakkaus.

Ylikiltteydestä havahtuminen voi vaatia rankan herätyksen – Hän joka ei arvosta hyvyyttäsi, saattaa tehdä sinulle elämäsi palveluksen

Toisinaan kuulee harmiteltavan, ettei joku arvosta omaa kiltteyttä ja ystävällisyyttä. “Annan paljon, ja he vain vaativat lisää eivätkä arvosta tekemiäni uhrauksia.”

On luonnollista harmitella tällaista tilannetta toivoen, että vastapuoli havahtuisi. Muuttuisi arvostavammaksi, jotta kiltteys ei menisi harakoille. Jotta hyvä mieli voisi olla molemminpuolinen.

Havahduin kuitenkin tarkastelemaan, mikä potentiaali tällaiseen tilanteeseen on piilotettuna. Se, ettei omaa kiltteyttä arvosteta, saattaa sittenkin olla siunaus valepuvussa. Rasittava ärsyttävä pelastus.

Piilotettu keitos

Moni meistä ei tiedosta kunnolla omaa ylikiltteyttään. Helposti koemme tekevämme kaiken puhtaasti omasta tahdostamme käsin. Aina se ei kuitenkaan ole totta: Keitokseen sekoittuu salakavalasti hyppysellinen läheisriippuvaisuutta ja rakkaudettomuutta, kourallinen huonoa itsetuntoa ja suorittamista sekä muutama kärvistynyt korpinjalka. Aivan kuten ruoassa voi olla piilosokereita tai -rasvaa, voi “viattomassa” kiltteydessä piillä vaarallisia ainesosia.

Pysäytys on tarpeellinen

Kuvitellaanpa, että tällainen uhrautuva, kiltti ja kuuliainen elämänmalli olisi resiina. Raskas ajaa, mutta nopeampi kuin ei mitään. Ajamme resiinalla kiskoja pitkin niin kauas tulevaan, kuin se suinkin toimii. Pienet kitkat eivät vauhtiamme pysäytä. Eivätkä aina suuremmatkaan: Kun olemme omaksuneet jonkin toimintatavan edetä elämässä, se on se tapa, jonka tunnemme. Emme näe yhtään hyvää syytä nousta pois kyydistä, vaikka juuri sitä tarvitsisimme.

Havahtuminen vaatii herätyksen. Aivan kuin uuteen aamuun, omiin toimintatapoihin tulee herätä – tai muuten nukumme onnemme ohi ajellen autopilotilla (tutulla vanhalla resiinalla) koko loppuelämän ajan. Luopuaksemme resiinasta sen tielle on tultava kitkaa ja kunnolla. Niin, että kipinät lentävät, eikä omaa oloa voi hyvällä tahdollakaan kutsua enää järkeväksi.

Silloin me luovutamme. Nousemme pois miellyttäjän puikoista ja lähdemme kalppimaan omia reittejämme. Ehkä vihdoin ymmärrämme, ettei elämä ole pelkkää tehokasta luovintaa, vaan myös joka henkäyksellä aitoa, tarkastelevaa ja totta.

Suunnan muutos tapahtuu harvoin ilman tuskaa. Tuska ei kuitenkaan ole huono asia: Se on ystävä, viesti sisäisistä tarpeistamme. Usein siihen sekoittuu muutoksen pelkoa, yksinjäämisen pelkoa sekä oman avuttomuuden kohtaamista. Tämän tuskan kohtaaminen on kuin lottovoitto. Juuri se on asia, joka lopulta meidät vapauttaa.

Enkeli valepuvussa

On tunnettu tosiasia, että ilman pysäytystä jatkamme vaan. Emme muuta mitään. Tämän vuoksi ne ihmiset, jotka eivät arvosta hyvyyttäsi ja uhrautuvuuttasi, voivat toisinaan olla enkeleitä valepuvussa. Heidän lahjansa sinulle on paljon suurempi, kuin niiden, jotka tukevat ylikiltteyttäsi. Tai voisi olla. Kaikki riippuu siitä, mitä otamme vastaan.

Ne ihmiset, jotka ovat pitkäkestoisella “työskentelyllään” pakottaneet minut havahtumaan omaan ylikiltteyteeni, ovat totta kai saaneet tuta vihani niskassaan. Ylikiltti ajattelee helposti, että muiden tulisi olla samanlaisia, huomaavaisia ja ajattelevaisia kuin hän. Ylikiltti ei ymmärrä suoran kommunikaation ja rehellisyyden arvoa. Itsekäs ja hedonistinen puoli, jonka hän muissa tuomitsee, on hänessä itsessään piilotettuna, tiedostamattomana osana.

Vihanpitoni jatkui riittävän pitkään

Sitten aloin vaalia itseäni. Vähitellen silmäni ovat avautuneet näkemään suuremman kuvion:

Taakan, jota kannoin.

Kaiken sen, minkä olen parantanut.

Kokemuksen, joka on muuntunut voimavaroikseni.

Seison kynnyksellä, josta havaitsen paljon enemmän hyvää, kuin koskaan ennen. Ja kiitän nyt heitä, jotka pakottivat minut heräämään.

❤️:lla Riikka


Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

”Tyttö, sinä olet rakas” – Tämän haluaisin sanoa 5-vuotiaalle itselleni

Tyttö, sinä olet tähti
Loistat kirkkaammin kuin ymmärrätkään
Vaikka sisälläsi on yötaivaan pimeys
Ja luulet, että kukaan ei sinua kuule ja se on osasi

Tyttö, sinä olet rakas
Olet rakkaampi kuin tiedätkään
Vaikka rakkaus on hautautunut elämän taakkojen alle
Ja kysyt, miksi hänkin käänsi sinulle selkänsä

Tyttö, sinä olet riittävä
Kaikessa herkkyydessäsi
Vaikka pysyt vain vaivoin pinnalla
Kun sinulta vaaditaan sitä, mihin ei itsekään pystytä

Tyttö, sinä olet hyvä
Olet parasta, mitä maa päällään kantaa
Sinun sydämesi on täynnä rakkautta ja silmäsi viisautta
Kun katsot minuun kysyen, muuttuuko tämä vielä parempaan?

Kyyneleideni kautta lupaan sinulle
Se muuttuu vielä parempaan
Parempaan kuin osaat kuvitellakaan
Koska sinä olet lahja, jota elämä kantaa

Sinä olet tähti
Sinä olet rakas
Sinä olet riittävä
Sinä olet paras

Ja minä olen sinun kanssasi
Aina

Varoitus: Liiallinen unelmointi saattaa aiheuttaa kyvyttömyyttä olla onnellinen tässä ja nyt!

Ennen kuin tuomitsette minut tylsimykseksi ja ankeuttajaksi, antakaa kun selitän. Minulla ei ole mitään unelmointia ja tavoitteita vastaan. Ne pitävät minutkin liikkeessä. Unelmilla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Ne nimittäin saattavat salakavalasti johtaa ”sitten kun” -elämään eli sitkutteluun.

Olen onnellinen sitten kun olen laihtunut pari kiloa.

Olen onnellinen sitten kun saan haluamani työpaikan.

Olen onnellinen sitten kun olen Teneriffalla talvea paossa.

Olen onnellinen sitten kun olen kirjoittanut menestysblogin Hidasta elämää -sivustolle.

Sitkuttelu johtaa kuitenkaan harvoin toivottuun lopputulokseen. Kun yksi unelma on saavutettu, odottaa kulman takana jo toinen. Saatamme huomata, ettemme koe oloamme juurikaan sen onnellisemmaksi, vaikka saimmekin esimerkiksi haluamamme ylennyksen. 

Olemme ehkä etsineet onnea väärästä paikasta.

Jos käytämme kaiken aikamme unelmiemme ja tavoitteidemme jahtaamiseen, on riski, että meiltä menee ohi kaikki se kaunis ja hyvä, mitä meillä jo on. Elämme jatkuvasti tulevaisuudessa, vaikka oikeasti meillä on vain tämä hetki. Se on ehkä epätäydellinen ja hieman sotkuinen, mutta siinä on silti paljon kaunista ja hyvää. 

Voimme jatkaa unelmointia, mutta ei anneta sen estää meitä olemasta onnellisia tässä ja nyt. Onnellisuus kun saattaa lymyillä vastaantulijan hymyssä, aamukahvin tuoksussa, auringon värjäämässä taivaanrannassa tai rakastamamme ihmisen läsnäolossa. Pitää vain malttaa ja osata katsoa.

Unelmat kuljettavat meitä eteenpäin, mutta onni asuu silti tässä hetkessä. Etsitään se yhdessä.

Millaista on vanhemmuus, kun lapsi on erityinen?

Inhoan sanontaa, että ei syntyvän lapsen sukupuolella ole väliä, kunhan tämä on terve. Toive on kultainen, mutta entä kun lapsi ei olekaan terve?

Joka vuosi syntyy lapsia, jotka eivät täytä terveiden lapsien ominaisuuksia. Joka vuosi vammautuu lapsia, jotka syntyessään olivat terveitä. Aina on vanhempia, jotka elävät hyvin erilaista lapsiperheen arkea.

Onko erityislapsi jotenkin vähemmän rakas?

Onko erityislapsi jotenkin vähemmän arvokas?

Miltä tuntuu olla erityislapsen vanhempi?

Elin lähes yhdeksän vuotta vaikeasti vammaisen tyttären kanssa. Kun hänen kanssaan elämästä on kulunut nyt vajaa kaksi vuotta aikaa, näen yhteisen elämme koko sävyjen kirjon. Näen sen rakkauden, sen vaativuuden. Sen haasteet ja sen huiput. Koen tärkeäksi tuoda esiin erityislapsen vanhemman äänen. Kertoa mitä on elää lapsen kanssa, joka ei ole terve, mutta silti rakas. Mitä on elää erityislapsen vanhempana tunnista toiseen, päivästä seuraavaan, vuodesta kymmeniin?

 

Millaista se elämä sitten on?

Elämä erityislapsen kanssa on erityistä. Se ei ole normaalia, vaikka mieli yrittää uskotella niin olevan.

Ihminen tottuu ajan kuluessa kaikkeen. Erityislapsen vanhempi tottuu siihen, että äitiys tai isyys muistuttaa enemmän sairaanhoitajan työtä, johon ei vain ole virallista koulutusta. Tottuu siihen, että on ollut pakko oppia asioita, koska muuten oma lapsi sairastuu pahemmin tai kuolee. On opittava sietämään epävarmuutta ja oppimaan omien voimien rajallisuus. On osattava olla moniosaaja.

Erityislapsen vanhempi toimii lapsensa puolustajana, taistelijana, asioiden hoitajana. Hän opettelee byrokratian ja oppii miten erilaisia tukia voi saada asuinpaikasta riippuen. Ensin vanhempi epäonnistuu monia kertoja ja sitten oppii kuinka papereihin ei kuulu iloita lapsesta vaan miten niihin kuuluu kirjoittaa kuvaus niistä kaikkein haasteellisimmista päivistä.

Miten on oltava vähemmän jaksava ja huonommin suoriutuva kuin todellisuudessa on, jotta saa kaiken mahdollisen avun, tuen, avustuksen. Silti vanhemman on jaksettava, koska aina apua ja tukea ei anneta. Voi kestää vuosia ennenkuin lapselle löydetään diagnoosi. Vasta kun on diagnoosi, avautuvat tukien portit.

 

Mitä tuntee erityislapsen vanhempi?

Erityislapsen vanhempi on usein voimiensa äärirajoilla. Väsymys painaa. On jaksettava haasteellista arkea. On tehtävä töitä, jotta on rahaa elättää perhe ja hankkia kalliita tarvikkeita, lääkkeitä ja ravintovalmisteita.

On valmistauduttava päiviin, jolloin on pakko olla poissa töistä, kun on lääkärikäyntejä, kuntoutuspalavereja, sairaalajaksoja. Vanhemman on kohdattava maailma, joka ei aina hyväksy erityisiä. Selitellä omaa elämäänsä. Toistuvasti kerrottava tarinaa arjesta, josta haluaisi aina välillä irtiottoa ja jonka välillä haluaisi olevan niin toisenlaista.

Henkinen paine on erityisvanhemmuudessa raskain. Moni vanhempi ymmärtää, että tulee päivä, kun tämä lapsi kuolee ennen kuin minä. Ymmärtää, ettei tämä lapsi aikuistu ja itsenäisty vaan tarvitsee aina jonkun aikuisen apua ja tukea.

Vanhempi tietää, että lapsensa on käytävä lävitse vielä monta leikkausta ja miten jokainen niistä on vaativa sekä lapsen voimia verottava.

Uskallan sanoa, että erityislapsen vanhempi kokee pelkonsa, kohtaa syyllisyytensä, vihansa, häpeänsä vielä syvemmin kuin terveen lapsen vanhempi. Joskus koko kuorma on niin raskas, ettei vanhempi enää jaksa ja sairastuu itse. Lähiympäristön tukea ja herkkyyttä nähdä vanhempien voimavarat tarvitaan.

Kaikkien tunteiden keskellä vanhempi rakastaa lastaan, iloitsee pienistä onnistumisista ja on kiitollinen hyvistä hetkistä. Toivoo lapselleen ymmärtävämpää maailmaa, lempeitä kohtaamisia ja hyvää tahtovia ihmisiä tämän elämänpolulle. Yrittää huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla muista mahdollisista lapsistaan ja parisuhteestaan. Erityislapsen arki kietoo usein koko perheen erilaiseen elämään.

Jokainen erityislapsen vanhempi tekee äärimmäisen tärkeää työtä. On tärkeää antaa kaikki tuki, apu vanhemmille, joilla on erityislapsi, koska arki on erilaista ja usein hyvin haastavaa.

Ei lapsen sukupuolella ole väliä. Ei sillä, onko lapsi terve vai erityinen. Tärkeintä on se, että vanhempi jaksaa rakastaa lastaan ja antaa tälle mahdollisimman hyvän elämän. On se sitten lyhyt tai pitkä. On lapsi sitten erityinen tai terve. Tärkeintä on rakkaus, turva, huolenpito, jotta jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä juuri sellaisena kuin on.

9 syytä hakea hyvää oloa ja energiaa kiinalaisesta voimistelusta – Nollaa työpäivän rasitukset ja herkistä intuitiotasi

Chi kungia (qigong) voi kutsua kiinalaiseksi voimisteluksi. Termin tarkka käännös tarkoittaa hengitysharjoitusta tai elämänenergian harjoitusta. Tuhansia vuosia vanhasta menetelmästä on lukemattomia tyylejä ja tekniikoita.

Useimmille chi kung on ennen kaikkea tärkeä hyvinvoinnin menetelmä. Se on hyvä menetelmä rentouteen, stressinhallintaan ja terveyteen. Taistelukyvykkyys ja sisäinen voima ovat monien kung fu- ja tai chi-harjoittajien päämäärinä, kun he tekevät erityisiä chi kung-tekniikoitaan. Taolaisten ja buddhalaisten chi kung-harjoitusten tarkoituksena on taas tukea istumameditaatiota sekä edistää sisäistä kultivaatiota että luoda maaperää valaistumiselle.

1. Saat rentoutta, energiaa ja sisäistä selkeyttä

Chi kung harjoituksen jälkeen koet yleensä koko kehosi ja olemuksesi rennoksi. Sisäinen hiljaisuus ja tyyneys valitsevat. Ajatukset vierailevat harvemmin. Olet vahvemmin läsnä. Samalla myös energiatasosi nousee. Koet vitaalisuutta ja olet valmiimpi kaikkeen.

2. Yhdistät liikkeen ja meditaation

Liike ja oleminen yhdistyvät kauniisti chi kungin virtaavissa tekniikoissa. Tällöin voit kutsua chi kungia liikemeditaatioksi. Liikemeditaatio on mitä parhain askel istumameditaation ja arjen läsnäolon välillä. Potentiaalisesti koko elämäsi voi olla rentoa liikemeditaatiota. Chi kung on hyvä apu tähän oivallukseen ja taitoon.

3. Seisomameditaatiossa löydät uusia olemisen sävyjä

Ehkä olet tehnyt meditaatiota istuen meditaatiotyynyllä tai tuolissa. Chi kungissa on rikas seisomameditaatioiden traditio. Voit löytää meditaatioosi uusia sävyjä, kun seisot ja koet kiinalaisille tärkeät taivaan ja maan uudella tavalla. Tunne taivaan hienovaraisuus ja keveys ylläsi ja maan kiinteys ja pysyvyys jalkojesi alla. Anna käsiesi levätä erilaisissa asennoissa – kokeile vaikka puun halaamista tai taivaan kannattelua!

4. Kehotietoisuutesi ja havainnointikykysi lisääntyy

Pysähtymällä yksittäisten chi kung -liikkeiden välissä voit huomata selkeitä muutoksia kehollisessa ja sisäisessä tilassa. Muutokset vaihtelevat tekemistäsi tekniikoista riippuen. Harjoitellessasi erottelukykysi lisääntyy ja erotat yhä hienovaraisempia vivahteita.

5. Sisäinen kompassisi tuntuu selkeämmin

“Gut feeling” käy ilmeisemmäksi lisääntyneen kehotietoisuuden seurauksena. Voit käyttää herkistynyttä kehotietoisuuttasi yhtenä uutena informaation lähteenä, kun teet isoja tai pieniä valintoja elämässäsi. Miltä tämä ratkaisu tuntuu vatsan ja rinnan alueella tai koko kehossa? Saatko uusia näkökulmia?

6. Johtamistaitosi kehittyvät ja esiintyminen käy sinulle mukavammaksi

Esimiesasemassa ollut pariskunta koki chi kung -harjoitusten lisänneen heidän itsetuntemusta, avoimuutta ja sosiaalisuutta. Samoin he kokivat harjoitusten lisänneen heidän rohkeutta ja johtajuutta. Eräälle muusikolle taas chi kung oli voimallinen keino vapautua esiintymisjännityksestä.

7. Lisäät hyvän chi:n latausta

Chi tarkoittaa elämänenergiaa. Joogit puhuvat pranasta. Pidempään harjoittaneet ovat usein kokeneet voimallisia aistimuksia käsissä ja muualla kehossaan. Chi kungia voi kutsua myös energiakultivaatioksi. Tekemällä chi kungia lisäät elämänenergian latausta, joka tuntuu myös vahvempana hereillä olemisen tilana. Aivan kuin kytkisit lampusi 220v sijaan 300v tai 600v virtalähteeseen. Mutta älä usko muiden kokemuksiin, vaan harjoittele itse, koe itse ja anna lamppusi palaa kirkkaasti!

8. Edistät henkistä heräämistäsi

Uusi Maa kirjassaan oivaltanut opettaja Eckhart Tolle sanoo, että henkisillä harjoituksilla, joissa on kehollinen ulottuvuus mukana, on tärkeä rooli globaalissa heräämisessä. Hän mainitsee yhtenä tällaisena menetelmänä chi kungin.

9 Pyyhit menneet tapahtumat ja kokemukset pois

Kun teet hyvä chi kung -harjoituksen työpäiväsi jälkeen, nollaat kaiken ja päiväsi tuntuu alkavan uudestaan. Oikein hyvän, erityisesti luonnossa tehdyn, harjoituksen jälkeen läsnäolosi ja elävyyden kokemus voi vahvistua niin paljon, että tuntuu kuin koko elämä alkaisi uudestaan. Näin se on aina – nyt on elämäsi ainoa hetki! Menneisyys on vain tässä hetkessä luotu kuvitelma mielessäsi. Hyvä chi kung -harjoitus vain tekee tämän hyvin ilmeiseksi.

*tämä teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.

 

Jos haluat heti kokeilla chi kungia, niin ohjeen pieneen chi kungin liikemeditaatioon löydät täältä aikaisemmasta tekstistä.

Chi kungia on hyvä tehdä luonnossa. Chi kungin seisomameditaatioharjoituksia löytyy myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.


 

 

Unsplash kuvat: Mohamed Nohassi / John Towner


Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

Vauhdikkaassa arjessa hidastaminen voi olla vaikeaa – Näin liike auttaa rauhoittumaan

Ehkä olet kokeillut tai ehkä teet joogaa, meditaatiota tai mindfulness-harjoituksia. Ne auttavat kyllä liikaan vauhtiin. Entä oletko kokeillut chi kungia?

Chi kungia (qigong) voi kutsua kiinalaiseksi voimisteluksi. Termin tarkka käännös tarkoittaa hengitysharjoitusta tai elämänenergian harjoitusta. Tuhansia vuosia vanhasta menetelmästä on lukemattomia erilaisia tyylejä ja tekniikoita.

Yksi tapa ajatella chi kung -harjoituksia on nähdä ne liikemeditaationa. Seuraavana yksi klassinen harjoitus. Sille on annettu monia nimiä, esimerkiksi taivaalla kirkastaminen. Harjoitus toimii erityisen hyvin liikemeditaation tutkimiseen ja harjoittamiseen. Liikemeditaatiot taas ovat hyvä väliaskel tavallisen istumameditaation ja arjen läsnäolon välillä.
Näitä pieniä liikemeditaatiotutkimuksia voi  kokeilla myös joogan, tanssin ja monen muunlaisen liikkeen kanssa.

Jos harjoitusta tekee 5–10 minuuttia, niin on hyvin todennäköistä, että koko olemus tyyntyy. Toki jos on oikein stressaantunut, niin silloin voi olla hyvä aloittaa fyysisemmällä harjoituksella esimerkiksi juoksemisella, saliharjoituksella tai uimisella. Sitten kun tulee kotiin, niin voi kokeilla tällaista meditatiivisempaa harjoitusta.

Näin teet pienen chi kung -harjoituksen

Sisään hengityksellä kädet nousevat sivulla ylös. Hartian korkeudella kämmenet kääntyvät kohti taivasta. Käsiä ei tarvitse kurottaa ylös eli hartiat pidetään rentoina. Uloshengitys alkaa. Kädet kääntyvät kohti maata ja kyynärpäät putoavat aluksi selkeästi alemmaksi kuin ranteet. Uloshengityksellä annetaan käsien laskeutua alas.

 

 

Anna liikkeen olla rento jo vaivaton.

Jos huomaa, että käsien noustessa ylöspäin ei pysty hengittämään lisää sisään, niin silloin vain on hengittämättä mihinkään suuntaan. Samaa rento olemisen periaate toimii myös uloshengityksessä.

 

Näin tutkit liikemeditaatiota

Nyt harjoituksesta voi tehdä liikemeditaation. Seuraavana on neljä tapaa ja näkökulmaa liikemeditaatioon, joiden kautta voi tutkia tätä yksinkertaista liikettä. Samoja oivalluksia voi sitten myös käyttää joogassa tai vaikka uimisessa. Voit kokeilla yhtä näkökulmaa koko harjoituksen ajan tai sitten voit vaikka kymmenen liikkeen jälkeen kokeilla seuraa. Päätä ensimmäiseen tai neljänteen harjoitustapaan.

1) Ole herkästi ja rennosti läsnä liikkeessä. Ole yhtä liikkeen kanssa. Ole yhtä kehosi kanssa – ole kehona tässä ja nyt.

2) Ole havainnoiva todistaja ja ole erillinen kehosi liikkeestä. Anna vain käsiesi liikkua aivan kuin niitä liikuttaisi luonnon voima – tuuli, sade tai auringonpaiste – ja vain havainnoi erillisenä käsien liikettä.

3) Palaa olemiseen, meditaatioon ilman kohdetta. Ole ääretön oleminen. Ole oleminen kaikkialla kehon ympärillä. Tämän äärettömän olemisen avaruuden keskellä pieni keho (kehosi) liikkuu. Eli tässä hypätään aivan kuin kehon ulkopuolelle ja ollaan kuin tasainen hienovarainen ilmanpaine kaikista suunnista kehoa vasten. Tätä on hyvin vaikea sanoittaa, mutta voit kuitenkin tutkia asiaa omalla tavallasi.

4) Anna kaiken olla luonnollista. Anna liikkeen vain tapahtua / tee liike ilman erityistä fokusta huomion suhteen. Eli tässä et tietoisesti toteuta mitään erityistä huomion harjoitusta tai esimerkiksi edellisiä kolmea lähestymiskulmaa.

On hyvä aina meditatiivisen harjoitusten jälkeen taputella kehoaan ja venytellä spontaanisti. Näin voi lisätä kehotietoisuutta ja aktivoida itseään toimintaa varten.

 

Parhainta liikemeditaation tutkimusta ja chi kung -harjoitusta!

*tämä teksti on aikaisemmin julkaistu Oivallusten blogissa.

Chi kungia on hyvä tehdä luonnossa. Chi kungin seisomameditaatioharjoituksia löytyy myös Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.


 


Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Vapaaehtoisesti lapseton kuulee usein olevansa kummajainen – kaikkien mieli ei muutu, vaikka toiset niin povaisivat

Kun opettaa toisille, että jokaisen on lupa elää omannäköistään elämää, joutuu varmasti elämänsä aikana testiin. Uskallanko tehdä itseni näköisiä valintoja? Uskallanko pitää kiinni totuudestani, vaikka yleinen mielipide ohjaisi kohti jotain muuta?

12-vuotiaana ajattelin ensimmäisen kerran, että en halua lapsia. Elämäni aikana moni asia minussa on muuttunut, mutta tämä sisäinen totuus on pysynyt samana kolmekymmentä vuotta. Se ei tunnu valinnalta eikä päätökseltä, johon olisi jokin tietty perustelu. Se tuntuu piirteeltä, joka on osa minua. En vain halua.

Nuorena uskalsin puhua asiasta ääneen – en ymmärtänyt, että siinä olisi mitään pahaa. Mutta nopeasti opin, että asia ei olekaan ok. Sain kuulla vastalauseita, jotka ovat tuttuja monille vapaaehtoisesti lapsettomille.

”Kyllä sun mieli vielä muuttuu.”

Niin, ehkä. Mitä sitten?

Olen kovasti ihmetellyt joidenkin ihmisten tarvetta tietää ja povata toisten puolesta. Tottakai mieli voi muuttua – mutta monilla ei muutu. En itse koskaan nuorempana julistanut, että en ikinä koskaan missään nimessä halua lapsia. Sanoin, että minusta tuntuu, että en aio hankkia, ja jos mieleni muuttuu, sitten se muuttuu. Niin kauan kun hedelmällistä ikää riittää, mielensä muuttaminen tähän suuntaan on todennäköisesti helpompaa kuin toiseen suuntaan.

Näin 42-vuotiaana olen jo uskaltanut sitoutua tähän ratkaisuun. En usko katuvani sitä myöhemmin. Ajattelen, että kun teen päätökset parhaalla mahdollisella tiedolla, rehellisesti itseäni kuunnellen ja arvojani kunnioittaen, pystyn elämään niiden kanssa myös pitkällä tähtäimellä.

”Kylläpä sinä olet itsekäs.”

Toivoisin, että jokainen lapsi hankittaisiin maailmaan yhtä itsekkäistä syistä kuin minä jätän lapset hankkimatta: omasta toiveesta. On paljon asioita, joissa epäitsekkyys ja uhrautuminen eivät ole hyve. Vanhemmuus varmasti vaatii uhrautumista ja epäitsekkyyttä, mutta lapsille on kauneinta antaa itsestään siksi että todella haluaa tehdä niin ja kokee myös itse saavansa siitä jotain vastineeksi.

Sitä paitsi yhteisöään voi palvella monin tavoin. Minulle työni tuntuu oikealta tavalta jakaa voimavarojani muille.

”Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha?”

Rehellisesti sanottuna: en tiedä. Mutta en usko, että tietää moni sellainenkaan, jolla on lapsia.

(Ja jos hankkii lapset itselleen vanhuuden turvaksi, eikö sekin ole aika itsekästä?)

”Olet kylmä ja tunteeton!”

Hmph. Ainakin tämän kommentin äärellä minulle tuli aika paha mieli. Jotain tunteita minussa sentään liikkuu!

”Nainen ei ole nainen, jos hänellä ei ole lapsia.”

Jos ajattelet näin, kannattaa tarkastella uskomuksiaan uudestaan. Siis nainenhan on aina nainen, oli hänellä lapsia tai ei, halusi hän lapsia tai ei. Sitten kun naisella on lapsia, hän on äiti. (Toki nainen voi kokea itsensä äidiksi myös kumppaninsa lapsille, adoptio- tai kasvattilapselle jne.)

Vapaaehtoisesti lapsettomien usein kuulemat kommentit ovat täynnä ehdottomia uskomuksia siitä, millainen elämä on oikeaa ja miten asioiden kuuluu olla. Mitä voimakkaampia uskomukset ovat, sitä ahtaampi on käsitys elämästä.

”Minun elämälläni ei ainakaan ollut tarkoitusta, ennen kuin sain lapsen.”

Tämä voi hyvin olla ihan jokaisen äidin ja isän totuus. Voin vilpittömästi uskoa, että moni vanhempi kokee näin. Mutta sen ei tarvitse olla jokaisen ihmisen totuus. Niin vanhempien kuin lapsettomienkin elämässä voi olla monia tarkoituksen lähteitä.

Itse koen joka päivä eläväni merkityksellistä elämää oman tarkoitukseni äärellä. Olen viime vuosina luonut työssäni paljon uutta ja kokenut, miten monin eri tavoin luova, feminiininen energia voi elämässä ilmentyä. Nainen voi synnyttää maailmaan muutakin kuin lapsia.

Tuntuu hassulta, että 2020-luvun kynnyksellä pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että elämänpolkuja on monenlaisia. Suvaitsevaisuus alkaa sen hyväksymisestä, että itse ei aina ole absoluuttisesti oikeassa – ja se on varsin vapauttavaa.

Puhun aiheesta lisää Taikaelämää-podcastissa. Jakso sisältää monta muutakin kuulemaani kommenttia ja vastaukseni niihin. Aihe on tuntunut aralta, ja keräsin rohkeutta tämän jakson tekemiseen melkein kaksi vuotta. Taikaelämää-podcast löytyy myös Spotifysta.

Luovan energian luonnollisista sykleistä voit lukea lisää kirjastani Vuoden paras päivä.

Omenan ja kookoksen yhdistelmä antaa juustokakulle uudenlaisen säväyksen – Sopii myös vegaaneille ja gluteenia välttäville

Olen kuullut usein sanottavan, kuinka epäreilulta tuntuu, kun kahviloiden leivoksia pursuavissa vitriineissä on vain pari erityisruokavalioon sopivaa leivosvaihtoehtoa. Välillä ei sitäkään.

Halusin kehitellä sinulle version klassisesta kahviloiden vitriinituotteesta eli juustokakusta.

Tässä houkuttelevassa ”juustokakussa” on otettu huomioon siis myös erityisruokavaliot, sillä se on valmistettu ilman gluteenia sekä eläinperäisiä tuotteita. Lisäksi kakku saa makeutensa luontaisesti, sillä sekä omenasose, että kuivatut taatelit yllättävät makeudellaan ja riittävät erinomaisesti makeuttamaan kakkua.

VEGAANINEN JA GLUTEENITON OMENA-KOOKOSJUUSTOKAKKU

KAKKUPOHJA:

200 g kuivattuja taateleita

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

ripaus suolaa

VAIHE 1) Liota taateleita muutaman minuutin ajan lämpimässä vedessä. Kaada vesi pois ja lisää joukkoon kaurahiutaleet sekä pieni ripaus suolaa. Sekoita ainekset sauvasekoittimella tahnamaiseksi seokseksi.

VAIHE 2) Vuoraa leivinpaperilla irtopohjavuoan reunat sekä pohja ja tasoittele tahna tiiviisti kakkuvuoan pohjalle.

KAKKUTÄYTE:

3 dl kookoskermaa

4 pussia vegegelia

4 dl makeuttamatonta omenasosetta

1 tl kanelia

VAIHE 1) Kuumenna kookoskerma kattilassa ja lisää joukkoon omenasose sekä vegegel-annospussit. Kuumenna seosta kevyesti kuplien muutaman minuutin ajan, kunnes seos saostuu.

VAIHE 2) Kaada täyte kakkupohjan päälle ja anna hyytyä seuraavaan päivään.

Syksyisin ei ole pakko jaksaa – Luonto kannustaa meitä pysähtymään harmaisiin päiviin

Luonto ympärillämme on viisas. Se kannustaa meitä jatkuvasti muutokseen, vuodenajasta ja vaiheesta toiseen.

Kun luonto alkaa valmistautua talviunille, se pyytää meitä kuuntelemaan tarkkaan. Se alkaa himmentää valoja aiempaa aikaisemmin — kannustaen lepäämään hiukan enemmän. Se tipauttaa lehdet puista — pyytäen irrottamaan jostakin, jonka aika on jo mennä. Se tuo eteen sateisia, harmaita, matalaenergisiä päiviä — kuiskaten hiljaa, riittäisikö meillekin ennemmin vähemmän, kuin enemmän.

Jos ei kuuntele, vaan yrittää paahtaa kesän ja alkusyksyn energioilla menemään ja jättää huomiotta hiljaiset viisaat viestit, päätyy pisteeseen, jossa uupumus on jokapäiväinen kaveri, palautumista ei tapahdu ja unissaankin vastailee sähköposteihin. Silloin kierrokset kovenevat, vaikka energia vähenee.

Jokainen meistä tietää mitä tehdä, kun uuvuttaa ja keho huutelee lepoa. Eri asia on sitten antaa itselleen niitä asioita, itsekään en aina huomaa ajoissa. Toisilla on työ, joka ei anna ollenkaan periksi, hommat kasautuvat eikä vähentämisestä voi haaveillakaan. Toisilla on kotona pienet lapset. Toisilla jotakin muuta, asioita, jotka on vain tehtävä ja hoidettava.

On totta, ettei ympäröivä yhteiskunta välttämättä kannusta lepäämiseen tai ihmiselle luontaisen levon tarpeen ja luonnon syklin kuunteluun. Olemme oppineet siihen, että enemmän on aina enemmän, on vain kertakaikkiaan pakko tehdä, mitään ei voi tiputtaa pois, eikä ehdi levätä. Olemme myös tottuneet itse toistelemaan näitä samoja asioita itsellemme kyseenalaistamatta sitä, paljonko mahdollisuuksia meillä on loppupeleissä valita. 

Meistä jokainen on elämässään erilaisessa kohdassa. Silti, itse uskon, että jokaisella meistä on myös mahdollisuus tehdä omassa arjessaan pieniä valintoja, seurata luonnon kulun mukana omalla tavallaan ja hiljentää vauhtia sen kanssa samassa tahdissa. Joillekin se voi olla yhden vapaaillan valitseminen viikossa, kieltäytymistä jostakin menosta. Jollekin liikunnan määrän keventämistä. Jollekin oman väsymyksen ja uupumuksen huomaamista ajoissa, ja siitä muille, ehkä työnantajalle puhumista. Jollekin se taas voi tarkoittaa antautumista hieman melankoliselle, hitaalle mielentilalle.

Toivon, että tässä maailmassa osattaisiin nähdä se, miten ympäröivä luonto ja valon määrän vähentyminen syksyisin ihan todella vaikuttaa meihin, ja sen on tarkoituskin vaikuttaa. Ihmisen ei tarvitse olla samanlainen joka päivä, yhtä energinen talvella tai syksyllä kuin keväällä ja kesällä.

Enemmän ei todellakaan ole aina enemmän.

Millainenkohan maailma meillä olisi, jos tahdin määrittäisi se, mikä on luonnollista eikä se, minkä luulemme olevan ainoa hyväksytty tapa olla ja elää?

Helppo gluteeniton appelsiini-siemenleipä on pirteää purtavaa – eikä sisällä hiivaa

Tässä herkullinen ja helppo leipäohje, joka sopii loistavasti myös herkkävatsaisille. Leipä on luontaisesti gluteeniton ja se on valmistettu kokonaan ilman hiivaa. Appelsiinimehu antaa leivälle hauskan pirteän makuvivahteen.

Siemenet puolestaan tuovat leivälle purutuntumaa. Koska leivässä ei ole gluteenia, puuttuu siitä tavanomaisille leiville tyypillinen sitko. Leipä pysyy kuitenkin leikatessa hyvin kasassa, vaikka onkin hieman mureneva koostumukseltaan.

Appelsiini-siemenleipäohje

5 dl gluteenittomia kaurajauhoja

5 dl tattarijauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

1 rkl psylliumia

1,5 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

1 tl luomu leivinjauhetta

2 rkl kookosöljyä

5 dl puristettua appelsiinimehua

 

VAIHE 1) Purista appelsiinien mehu mehupuristimella

VAIHE 2) Laita pata kansineen uunin keskitasolle ja kuumenna uuni 225 asteeseen

VAIHE 3) Lisää taikinakulhoon kaikki ohjeen kuivat aineet

VAIHE 4) Lisää kuivien aineiden joukkoon puristettu appelsiinimehu ja sekoita taikina sähkövatkaimella huolellisesti

VAIHE 5) Ota pata pois uunista ja vuoraa se leivinpaperilla. Kumoa taikina pataan, lisää kansi päälle ja paista noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen kansi pois padan päältä ja jatka leivän paistamista vielä noin 15–20 minuuttia, kunnes leivän pinta on kauniisti paahtunut.

Storytel ja Hidasta elämää julkaisevat Club for Five -basso Tuukka Haapaniemen lukemia iltasatuja aikuisille sekä meditaatioita lapsille

Storytel ja Hidasta elämää julkaisevat yhteistyössä uuden hyvinvointiaiheisen sisältökokonaisuuden Storytelissä. Se tarjoaa myös uudenlaista kuunneltavaa: rauhoittavia iltasatuja aikuisille ja meditaatiota lapsille.

Kirjapalvelu Storytel ja hyvinvointimedia Hidasta elämää jatkavat sisältöyhteistyötä. Tänään 22. lokakuuta julkaistava kokonaisuus pitää sisällään 20 hyvinvointiteemaista artikkelia, yhdeksän ohjattua meditaatiota ja neljä iltasatua aikuisille.

Aikuisille suunnatut, rauhoittavat iltasadut edustavat kokonaan uudenlaista sisältöä. Niiden esittelyteksteissä aikuista kehotetaan sulkemaan silmät ja uppoutumaan levollisten sanojen mukaan. 10–20 minuutin mittaiset iltasadut lukee Club for Five -yhtyeestä ja bassoäänestään tunnettu Tuukka Haapaniemi.

Hidasta elämää -sivuston toimitusjohtaja Pequ Nieminen kertoo, että aikuisille suunnattuja iltasatuja ei ole hänen tietääkseen julkaistu Suomessa aiemmin.

”Sain idean maailmalta seuraamastani calm.com-palvelusta, joka lanseerasi pari vuotta sitten unitarinat aikuisille. Suomen seksikkäin basso Tuukka Haapaniemi oli Sannan loistoidea lukijaksi ja minulle tuttu musapuolelta”, aiemmin Club for Fiven tuotantopäällikkönä toiminut Nieminen jatkaa.

“Aikuisten iltasatuja on maailmalla paljon: äänitteinä ja kirjoina. Suomalaisen kirjoittama tarina suomalaiselle kuulijalle on kuitenkin eri asia”, Hidasta elämää -sivuston päätoimittaja Sanna Wikström kertoo.

Wikströmin ja Emmi Ohraniemen kirjoittamissa iltasaduissa lähdetään muun muassa mielikuvamatkalle metsään ja fiilistellään puhtaita lakanoita.

Meditaatioiden ohjaajana puolestaan kuullaan jälleen Sanna Wikströmiä. Mindfulness-harjoitusten ja unimeditaation lisäksi mukana on kolme lapsille suunnattua lyhyttä meditaatiota, jotka lapsi voi tehdä yksin tai yhdessä aikuisen kanssa.

“Suomenkielisiä, ohjattuja meditaatioita on aiemmin ollut heikosti saatavilla – ainakin helposti ja yhdestä paikasta. Lasten meditaatiot ovat meille uusi mielenkiintoinen kokeilu”, Wikström kertoo.

Uusissa audioartikkeleissa lukijana jatkaa aiemmin julkaistuista artikkeleista tuttu Satu Silvo. Artikkelit käsittelevät muun muassa metsän parantavaa vaikutusta, sinkkumarkkinoiden outoja rakkauskäsityksiä ja pärjääjäsyndroomaa.

Hidasta elämää -artikkelit, -meditaatiot ja -iltasadut ovat kuunneltavissa kaikissa äänikirjapalveluissa.

Jos olet jo Storytelin asiakas, löydät kaikki Hidasta elämää -sisällöt täältä -> Storytel.com – Hidasta elämää

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image