Sivu 190 – Hidasta elämää

Läheisriippuvuus on äärimmäisen inhimillistä – Se syntyy tarpeesta hakea turvaa toisesta ihmisestä

Läheisriippuvuus on siinä mielessä haastava riippuvuuden muoto, että se ei ole joko tai. (Olen kirjoittanut läheisriippuvuudesta aiemmin TÄÄLLÄ). Alkoholisti voi pidättäytyä viinasta lopun elämäänsä, sillä ilman viinaa pärjää varsin mainiosti. Ihmisyyteen taas kuuluu hyvin luonnollinen tarve olla yhteydessä toisiin.

Meillä on syvä ja inhimillinen tarve kokea olevamme rakasettuja ja hyväksyttyjä. Näissä tarpeissa ei ole mitään väärää. Ongelmaksi muodostuu enemmänkin se, onko kiintyminen toiseen ihmiseen turvatonta vai turvallista. (Kiintymystyyleistä voit lukea lisää TÄÄLTÄ)

Parisuhteessa on täysin normaalia huomioida toista ja haluta auttaa toista. Emotionaalinen kiintymys on täysin luonnollista, eikä itsessään merkki läheisriippuvuudesta. Enemmänkin olen huolissani ihanteesta, jossa ihmisen tulisi olla täysin itsenäinen, ketään tarvitsematon. Emotionaalinen kiintyminen ei poissulje itsenäisyyttä. Päinvastoin, turvallinen kiintyminen kumppaniin itseasiassa lisää tervettä erillisyyttä, omien siipien avaamista. Kukoistamista omana itsenään.

Läheisriippuvuudessa riippuvuus kohdistuu toisen ihmisen kontrollointiin. Riippuvuuden kohde herättää itsessä turvattomuutta ja epävarmuutta ja näitä epämukavia tunteita koitetaan säädellä pois yrityksillä muuttaa toista.

Alkoholisti voi mennä katkolle, mutta onko ainoa tie läheisriippuvuudesta parantumiseen sitten päättää suhde ja välttää läheisiä suhteita? Ei. Joskus toki käy niin, että suhteet päättyvät. Jossain tapauksissa se on varmasti suurinta rakkautta kaikille.

Myös läheisriippuvassa suhteessa voi toipua. Se ei tosin ole ihan yhden yön juttu. Suhde joutuu käymään läpi muutoskriisin ja sen sisältämän epävarmuuden. Kasvammeko tästä molemmat ottamaan vastuumme siitä mistä voimme? Hankalinta on, että me emme voi kontrolloida toisen prosessia tai sitä ottaako hän vastuuta vai ei.

Me voimme vastata vain omasta kasvustamme. Tämä niin yksinkertainen totuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa elää todeksi.

Tänä päivänä on paljon self help -oppaita, joissa kannustetaan onnen löytämiseen itsestä ja siihen, että ethän odota kenenkään muun rakastavan itseäsi ehjäksi. Koin suurta häpeää, kun en sitten pystynytkään noin vain noudattamaan kirjojen viisauksia. Siksi peruspsykologian äärelle laskeutuminen on ollut minulle tärkeää ja auttanut luomaan armollisempaa suhdetta itseeni.

Psykologinen turvallisuus on nimenomaan asia, jonka lapsi oppii, kun häntä kohdellaan kunnioittavasti, sensitiivisesti, hän tulee kuulluksi ja nähdyksi itsenään, sekä hänen tarpeensa ja tunteensa tulevat valtaosan ajasta validoiduiksi.

Turva tulee ensin ulkopuoleltamme, kun äiti ja isä heijastavat meihin lämmintä ja johdonmukaista kohtaamista. Sitä kautta lapsi voi oppia luottamaan tulevansa kohdatuksi ja kohdelluksi lämmöllä. Jos psykologisen turvan alueella on paljon vaillejäämisiä, on enemmän kuin loogista kaivata tätä heijastusta ulkopuoleltaan.

Ajattelen, että me emme voi ”ei-tarvita” sitä, mitä tarvitsemme. Jos meillä on esimerkiksi iso vaillejääminen tai trauma tärkeän kehitysvaiheen kohdalla, se kohta on jäänyt ihmisessä ikäänkuin kypsymättä, kesken.

Eheytymistä ei voi feikata, ainakaan muutamaa päivää pidempään. Voimme lukea ties miten paljon kirjoja siitä miten käyttäytyä kypsästi ja ehkä hetken pystymmekin imitoimaan kypsyyttä, mutta jos emme pääse laskeutumaan omien vaillejäämisten kipuun ja uskalla tarvita korjaavia kokemuksia, kypsyyden esitys ei kestä lähempää tarkastelua, arkea ja intiimejä ihmissuhteita.

Autenttinen kasvu ei vain tapahdu leikkaa ja liimaa -menetelmin. Se menee usein milli tai sentti kerrallaan, olemalla syvästi rehellinen omista tarpeista, kaipuista ja peloista.

Parisuhteen ei ole tarkoitus olla terapiasuhde. Mutta hyvässä, turvallisessa parisuhteessa on tilaa saada korjaavia kokemuksia. Parisuhteet, joissa toinen tarvitsee jotain, mitä toinen ei missään tapauksessa ole halukas antamaan, ovat luultavasti molemmille pitkässä juoksussa satuttavia.

Parhaassa mahdollisessa tapauksessa parisuhteessa toinen haluaa tuoda suhteeseen sitä, mitä sinä kaipaat, ja toistepäin. Tällaisia taitoja voi toki yhdessä kehittää, eikä kukaan ole ajatustenlukija joka tietäisi kertomatta, mitä kaipaat.

On normaalia kaivata yhteyttä. On luonnollista kaivata turvaa. On tervettä kaivata rakastavaa ja arvostavaa kohtelua. Tunnistatko, miten uskallat itse kurottaa näitä asioita kohti?

Kurkkaa Tunne itsesi parisuhteessa -uutuuskirja:

Lisää luettavaa aiheesta löydät myös Eevin kirjasta Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi.

Eevin itsetuntemusohjauksiin skypessä ja Tampereella voi tutustua TÄÄLLÄ

Lempeä asenne itseä kohtaan voi suojata masennukselta – Mikä näistä 5 tavasta toimii parhaiten sinulle?

Lokakuu on mielenkiintoinen kuukausi. Monet ovat jakaneet samoja fiiliksiä siitä, että kesän ja kesäloman tuomat energiavarastot on käytetty ja olo saattaa olla apea ja uupunutkin. Olen tietoisesti jättänyt vähän väljyyttä aikatauluihin lokakuulle ja antanut tilaa näille matalaenergisimmille tunteille.

Se ei kuitenkaan ole aina helppoa antaa tilaa ja sallia näiden ns. vaikeiden tunteiden vain olla ja tehdä tehtävänsä. Koen, että mieli yrittää puskea meidän saavuttamisjärjestelmän avulla erilaisia asioita tilalle, jotain mitä haluta ja saavuttaa, jotain joka toisi tilalle “ns. tulisempia tunteita”, niitä miellyttävämpiä kokea, vaikka oikeasti suorittamisen tilalle tarvitsisi turvajärjestelmän aktivoimista.

Turvajärjestelmän tehtävä on vahvistaa turvallisuutta ja rauhoittaa uhka- ja saavutusjärjestelmäämme. Se on sitä kaikkea, mitä turvallinen vanhempi on pienelle lapselle, jotta hän uskaltaa uteliaasti tutkia maailmaa. Välillä kaadutaan ja sitten käydään tankkaamassa helliä lohduttavia sanoja ja lempeää lämmintä syliä vanhemman lempeässä läsnäolossa. Kun on tankattu, niin taas uskalletaan tutkia rohkeasti maailmaa, vaikka välillä horjahtaisi tai kaatuisikin. Se on kosketusta, lepoa, lämpöä, myötätuntoisia sanoja ja tekoja. Nämä ovat tärkeitä tarpeita yhä aikuisenakin.

Moni on kuullut varmasti Gary Chapmanin viidestä rakkauden kielestä. Gary Chapmanin mukaan on viisi rakkauden kieltä, jotka perustuvat siihen, että meillä ihmisillä on viisi tapaa vastaanottaa tai ilmaista rakkautta. Yleensä meillä on kaksi tavallisinta tapaa, joiden kautta me luontevimmin vastaanotamme tai ilmaisemme rakkautta.

Mitkä näistä aktivoisivat sinun turvajärjestelmääsi? Miten sinä mieluiten ottaisit vastaan lempeyttä ja myötätuntoa itseltäsi?

1. Olisiko se fyysisen kosketuksen kautta? Ne ketkä pitävät rakkauden osoittamisesta ja vastaanottamisesta kosketuksen ja halauksen kautta, vastaanottavat itsemyötätuntoa luontaisemmin kosketuksen kautta kuten laittamalla oma käsi sydämen päälle pehmeästi viestien ”olen tässä tukenasi”. Itsensä silittäminen tai omasta kädestä kiinni pitäminen tai mikä tahansa lämmin lempeä kosketus tai silittäminen voi olla myös itsemyötätuntoa kosketuksen kautta.

2. Ajan antaminen toiselle on yksi tapa ilmaista rakkautta. Itsemyötätunnossa tämä voisi näyttäytyä, niin, että ottaa aikaa vain itselleen kuten oma meditaatiohetki tai joogahetki. Tai ehkä aika luonnon hiljaisuudessa itsensä kanssa olisi mieluinen tapa vastaanottaa lempeyttä ja myötätuntoa itseltään. Kutsun tätä tapaa treffeiksi itsensä kanssa.

3. Vai puhutteleeko sinua rakkauden lahjat? Joillekin tulee rakastettu olo lahjojen vastaanottamisesta tai he mielellään osoittavat rakkauttaan antamalla lahjoja. Itsemyötätunnossa tämä voisi olla jonkun asian antaminen itselle. Lahjan ei tarvitse olla kallis tai materiaalinen. Itse ajatus on tärkein ja tietysti se rakkaus, jolla lahja annetaan itselle. Rakkauden lahja itselle voisi olla käynti hierojalla tai jalkahoidossa, torkkujen ottaminen keskellä päivää, eteeriset öljyt tai kukkien ostaminen itselleen. Mikä tahansa nautiskelu ruokkii rakkauden lahjoja itselle, kuten vaikka hyvän kirjan lukeminen suklaalevyn kera.

4. Osoitatko rakkautta mielelläsi palveluksien kautta? Tällä tarkoitetaan palveluksia, joita henkilö tekee toiselle kertoakseen rakkauden tunteestaan, kuten aterian valmistus tai yhteisestä kodista huolehtiminen. Itsemyötätuntoa tällainen ihminen voisi osoittaa itselleen luontevimmin valmistamalla itselleen aterian rakkaudella, valmistamalla itselleen vaahtokylvyn tai jalkakylvyn tai kodin siistiminen lämmöllä vain itseään varten.

5. Vai onko rakkauden kielesi sanat? Tällöin lempeät myötätuntoiset sanat ja lempeä sisäinen puhe olisi luontainen tapa aktivoida turvajärjestelmää ja osoittaa itsemyötätuntoa. Paras kysymys itselle voisi olla ”mitä minun tulisi saada kuulla juuri nyt” ja tarjota nämä sanat kuiskattuna omaan korvaan.

Tarpeiden tunnistaminen tunteiden takana ei ole helppoa. Se vaatii ensin pysähtymistä hyväksyen tunteen äärelle ja tässä loistava kumppani on itsemyötätunto. Itsemyötätunnon taito on valtava voimavara. Juuri ilmestyneessä psykologi Regina Garcia Velázquezin väitöstutkimuksessa kerrotaan, että myötätuntoisen asennoitumisen opetteleminen itseä kohtaan voisi suojata masennuksen kehittymiseltä ja masennukseen liittyvältä toimintakyvyn heikkenemiseltä.

Toisen ihmisen murheet eivät ole sinun vastuullasi – Mutta omalla läsnäolollaan voi auttaa toista jaksamaan

Kirjoittaja Tiia Jokisalo on toimittaja ja kirjoittaa Ilon voima -blogia henkisestä kasvusta, oman voiman löytämisestä ja sielunpuheen kuuntelemisen tärkeydestä. Hän rakastaa elämän kauneutta ja uskoo maailmankaikkeuden hyvyyteen.

Tulimme tänne itsenämme, itsellemme. Ottamaan vastuun itsestä, elämään itselle. Elämään omaa tarinaa. Emme tulleet tänne pelastamaan muita, emme kannattelemaan harteillamme toisten elämää.

Meillä on lupa, velvollisuuskin, päästää irti huolehtimisesta, sillä emme voi tasoittaa toisen polkua, emme huolehtimisella ottaa pois huolia. Toisen ihmisen matka ja määränpää ovat samat, murehdimme asiaa päivä- ja yökaudet tai emme.

Huolehtiminen ei oikeastaan koskaan auta. Vaikka huolehtisi kuinka, sillä ei ole vaikutusta lopputulokseen.

Sanotaan vaikka, että läheisemme käy läpi vastoinkäymisten aikaa ja huolehdimme siitä kovasti. Lopulta kuitenkin kaikki sujuu parhain päin. Mitä silloin jäikään käteen? Onnellinen määränpää, mutta murehtimisella täytetty matka. Mitäpä jos lopputulos olisikin kurja. Silloin lopputuloksena olisi sekä murheellinen matka että määränpää. Punnitsi asiaa kummalta kantilta vain, murehdinta ei vaikuttanut myönteisesti, sillä sitä se ei koskaan tee.

Toisesta huolehtimisessa saattaa myös olla se aspekti, että sitä tiedostamattaan ajattelee tietävänsä paremmin, mikä toiselle on hyvää ja oikein. Mutta emme voi kulkea toisen polkua hänen puolestaan sen enempää kuin sanella miten se tulisi kulkea. Jokaisen totuus on aina oma, ja toisen totuutta ei voi muuttaa, koska toisen totuutta ei voi tietää. Se, mitä joku toinen käy läpi, on hänen polkunsa, hänen oppiläksynsä. Hänen sielunsuunnitelmansa, joka on syystä tai toisesta käytävä läpi. On suurempi suunnitelma, jonka kudelmassa juuri tuo oppiläksy on tähdellinen. Se johdattaa suuntaan, joka on oikea. Ja koska emme voi nähdä toisen sielunsuunnitelmaa kokonaisuutena, ei sen osia voi arvottaa. Se mikä tässä hetkessä näyttäytyy toisen ihmisen elämässä meille vastoinkäymisenä, saattaakin olla hänelle iso siunaus.

Huolehtiminen on tietynlaista kontrolloimista. Silloin yritämme hallita kokonaisuutta, joka on aivan liian iso hallittavaksi ja siksi mahdotonta. Kannattelemalla toisia murehtimalla, emme oikeasti kannattele heitä, sillä se on illuusio, joka saa kuvittelemaan, että on ohjaksissa. Se kertoo luottamuksen puutteesta, siitä, ettei luota suurempaan suunnitelmaan, siihen, että kaikki on kuten pitääkin. Huolehtiminen näyttää meille sen, missä emme ole vielä antautuneet, missä yritämme ottaa itseämme suuremman vastuun.

Huolehtimisen taustalla saattaa olla myös opittu tapa. Voi tuntua pahalta nähdä läheinen vastoinkäymisen keskellä ja tuntea itse olonsa silti hyväksi. Syyllisyys saattaa iskeä, jos ajattelee asiat parhain päin sellaisessakin tilanteessa, jossa toinen ei välttämättä näe valoa tunnelin päässä. Mutta me voimme omalla valollamme kirkastaa toisen matkaa.

Voimme myös kääntää asian toisinpäin. Jos me käymme juuri elämässämme jotakin vastoinkäymistä läpi, toivoisimmeko, että rakkaimpamme murehtisivat meidän puolestamme asiaa sydän syrjällään? Todennäköisesti emme. Kaipaamme kyllä tukea, kuuntelevaa korvaa, lohduttavaa syliä, ymmärtäviä sanoja, mutta emme kaipaa voivottelua, emme huokailua, emme huolienergiaa.

Monelle huolehtiminen tosiaankin saattaa olla tapa yrittää olla kontrollissa, sillä vastoinkäymisten keskellä tunnemme usein olomme turhautuneeksi, kun emme voi auttaa tai vaikuttaa tilanteeseen. On inhimillistä huolehtia rakkaistaan, mutta on hyvä tarkastella huolehtimisen taustoja tarkemmin, tutkailla pidemmälle syitä huolehtimisen takana.

Voisikin olla hyvä kysyä itseltämme miksi huolehdimme, mitä pelkäämme, miten huolehtiminen auttaa toista, miten se auttaa itseämme? Voisimmeko rohjeta irrottaa otteesta, päästää irti ja uskoa, että kaikki menee kuten on tarkoitus? Aina kun huomaamme huolehtivamme hedelmättömästi rakkaampiemme asioita, on hyvä sen sijaan lähettää näille lempeää rakkautta. Ottaa asiaksemme olla valon ja rakkauden lähde läheisiemme elämässä. Kertoa mielessään heille, tilanteelle ja itsellemme, että kaikki kyllä järjestyy.

Tässä voimalause huolehtimisen hetkiin:

Muut eivät ole vastuullani, ei muutettavissani, ei kannateltavissani, ei vaikutettavissani.
Annan muiden olla mitä ovat.
Vapautan itseni tarpeesta vaikuttaa muiden polkuun.
Sen sijaan lähetän heille valoa ja rakkautta, ja luotan suurempaan suunnitelmaan.

Pappi ja sielunhoidon asiantuntija Miia Moisio: “Jokainen suree omalla tavallaan, sinun tapasi on ihan oikea”

Surulla on monet kasvot. Se on tunne, joka liittyy menetyksiin. Se tulee, asettuu ihmiseen ja lähtee sitten, kun se on tehnyt työnsä. Se hidastaa, hiljentää, masentaa ja vie voimia. Pappi, sielunhoidon asiantuntija ja skeematerapeutti Miia Moision uutuuskirja Lupa surra antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan.

“Terapeuttina kohtaan ihmisiä kaikenlaisten elämän- ja kuolemansurujen äärellä. Iloitsen niistä hetkistä, kun suru näyttäytyy ja tulee itkuna ulos. Tiedän, miten eheyttävää sureminen on, vaikka se sattuu. Jokainen itku sulattaa jäävuorta, joka ihmisen sisällä on”, sanoo Miia.

Tässä Miian 7 lohduttavaa ajatusta surevalle:

1. Suru hidastaa ja hiljentää. Niin sen kuuluu tehdä, jotta mieli ehtii mukaan siihen, mitä sen pitää käsitellä.

2. Suru tarvitsee aikaa. Älä kiirehti surua. Suru vie enemmän aikaa kuin alussa osaat kuvitella. Eniten suru kuitenkin sattuu heti menetyksen tapahduttua ja pikkuhiljaa laimenee.

3. Aika auttaa. Tätä ei välttämättä halua kuulla heti, kun menetys on tapahtunut. Ja silti aika parantaa ihan vääjäämättä. Aika on armollinen, siihen voi luottaa.

4. Suru lähtee suremalla. Suruun on vain yksi lääke ja se on sureminen. Jos et osaa tai pysty suremaan, hae apua.

5. Jokainen suree omalla tavallaan, sinun tapasi on ihan oikea.

6. Suru on välttelemisen ja kohtaamisen tanssia. Kun surua uskaltaa ja pystyy katsomaan, on jo hyväksymisen ja sopeutumisen tiellä.

7. Sureminen ei tarkoita sitä, että unohtaa. Suru muuttaa muotoaan kovasta ikävästä hiljaiseksi kaipaukseksi.

Kurkkaa kirja:

Rajustikin kapinoiva teini tarvitsee aikuisen tukea – Vihan takana on usein huutava kaipuu tulla nähdyksi

Olin lapsena kiltti tyttö. Vähän liiankin kiltti. Olin hiljaa silloin, kun olisi pitänyt sanoa jotakin. Hymyilin, kun oikeasti itketti. Kuuntelin, kun kukaan muu ei kuunnellut – vaikka oikeasti olisin halunnut tukkia korvani ja huutaa, etten halua kuulla.

Sitten sisälle patoutuneet tuntemukset alkoivat putkahdella pintaan. Samaan aikaan tapahtui elämä, ulkopuolellani alkoi myllertää ja se pieni turvallinen kupla, jonka olin ympärilleni luonut, alkoi hajoilla pala palalta. Jokin sisälläni musertua ja pyrkiä ulos. Kun kupla hajosi, minä hajosin. En enää ollut se kiltti tyttö, jota taputettiin päälaelle hyvistä koulu-arvosanoista ja muidenkin roskien siivoamisesta. Minusta tuli äärimmäisen vihainen teini-ikäinen.

Teini-ikäni oli täysi kaaos. Ampaisin päätä pahkaa pahoille teille, tietoisesti ja tiedostamatta, vaikeuksia etsien. Olin vanhempien painajainen. Karkailin kotoa, lintsasin koulusta. Poltin tupakkaa, join alkoholia, varastelin. Kouluarvosanat laskivat kuin lehmän häntä, kun mieluummin vietin aikaa silloisen poikaystäväni hunsvottiporukassa, jossa notkuin kun vanhat kaverit jäivät.

Minä voin pahoin. Osa käytöksestäni oli normaalia teini-ikäisen kapinaa, mutta osa oli jotain aivan muuta. Riehuin pitkin seiniä, ja kaipasin tilaa, jossa olisin voinut huutaa kaiken tuskani sydämeni pohjasta ulos. Sen sijaan, että olisin saanut turvalliset rajat potkia kipuni pihalle, minua yritettiin rauhoittaa ja rajoittaa väkisin. Liian kovan käden kautta, joka sai minut kapinoimaan lisää, ja kiinnittymään entistä tiukemmin ihmisiin, jotka olivat aivan yhtä sekaisin.

Minä olin niitä teinejä, jotka notkuvat rappukäytävissä ja parkkihalleissa kiroilemassa ja syljeskelemässä nurkkiin. Niitä, jotka odottavat kauppojen edessä etsien sopivaa aikuista, jonka saisi lahjottua hakemaan alkoholia. Niitä, jotka näpistelevät ja tekevät ilkivaltaa. Niitä, jotka aukovat päätään opettajille ja kaikille jotka vain sattuvat eteen. Niitä, joita aikuiset katsovat halveksuen ja ajatellen: mitähän noistakin tulee.

Vasta, kun suhde silloisen poikaystäväni kanssa alkoi rakoilla, aloin irrottautua porukasta, joka lietsoi pahaa oloani. Se oli kivuliasta, mutta minulle hyvin ratkaisevaa – elämääni tuli muuta sisältöä, kuin jatkuva riehuminen. Välit vanhempiini alkoivat korjaantua, kun aloin saada lopulta kotoa tukea, apua ja kannustusta vihan sijaan. Minä sain itse havahtua siihen, mihin suuntaan olin kulkemassa, ja lopulta päätin jatkaa omaa matkaani aivan toiseen suuntaan.

Kaikki eivät saaneet samanlaista tukea. Olen miettinyt aikuisena, mitä silloisille kavereilleni tapahtui. Olen kuullut, että osa heistä voi hyvin ja selviytyi elämässään eteenpäin. Osa ei kai selviytynyt samalla tavoin.

Nuori ihminen tarvitsee aikuisen tukea. Vaikka hän potkisi ja poukkoilisi joka suuntaan kuin pillastunut hevonen. Kukaan ei käyttäydy huonosti huvikseen, vaan taustalla on aina jokin syy. Se nuori, joka vaikuttaa vihaavan kaikkea, voi oikeasti kaivata ymmärtävää ja hyväksyvää katsetta, halausta, vakuuttelua että kaikki järjestyy vielä paremmaksi. Se nuori saattaa kaivata jotain hyvin yksinkertaista, kuten kysymystä: mitä kuuluu. Se nuori saattaa toivoa, että saisi käteensä avaimia, ymmärrystä siitä, ettei mikään myllerrys, sisäinen tai ulkoinen ole ikuista.

Ja että apua on saatavilla. Varsinkin silloin, kun luulee ettei sitä kaipaa.

On hyvin pienestä kiinni, mikä lopulta ratkaisee elämän suunnan siinä vaiheessa, kun kaikki tuntuu isolta sekasotkulta.

Kun siis seuraavan kerran näet niitä rappukäytävissä ja ostoskeskuksien eteisissä notkuvia, huonosti käyttäytyviä nuoria, mieti hetki. Koskaan ei tiedä, mitä heidän elämässään tapahtuu tai mitä he sisällään käyvät läpi. Ne nuoret ovat jonkun lapsia, ehkä sisimmässään kilttejä tyttöjä ja poikia, joiden mitta vain yksinkertaisesti täyttyi.

Entä jos sen sijaan, että tuomitsisit tai väheksyisit, katsoisitkin silmiin, ehkä hymyilisit? Sillä koskaan ei tiedä, mitä yhdenkin aikuisen hyväksyvä katse voi tuon nuoren ihmisen sisällä saada aikaiseksi.

Toimituksen vinkki: Kun tuntuu pahalta – lohtua ja keinoja vaikeisiin hetkiin

Miten päästä ahdistuksesta eroon? Miten hallita stressiä? Miten käsitellä ahdistusta? Miten saada henkinen paha olo pois?

Kun tuntuu pahalta -kortit ovat Sinulle, joka…

…haluat kartuttaa tunnetaitoja, itsetuntemustaitoja ja stressinhallintataitoja.
…haluat itseymmärryksen lisäksi harjoittaa uusia mielen taitoja mindfulnessin avulla.
…tunnet olosi hankalaksi, ahdistuneeksi tai muutoin raskaaksi, mutta sinun on vaikea saada kiinni siitä, mistä pahassa olossa on pohjimmiltaan kyse.

– Kortit sopivat sekä aikuisille että nuorille – ilman ennakkotietoa tai -osaamista mindfulnessista.

Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

“Sisko, sinussa on kaikki” – 5 voimarunoa sinulle nainen, jotta muistaisit, että olet hyvä ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet

Tuntuuko sinusta usein siltä, että pitäisi olla jotakin enemmän? Et olet yksin. Monesti opimme jo lapsesta asti vertaamaan itseämme muihin ja vastaamaan ulkoapäin tuleviin, usein varsin ristiriitaisiin mielikuviin ja odotuksiin. Tulisi olla “hoikka, mutta muodokas”, “huoliteltu, mutta luonnollinen”, “fiksu, muttei liian älykäs”, “tehokas, muttei tiukkapipoinen” jne. Nuo odotukset tuppaavat vain lisääntymään elämän eri roolien myötä.

Ainut tapa tehdä stoppi ulkoapäin tuleville paineille on päättää, että nyt riittää – ja alkaa harjoitella itsensä arvostamista sisältä käsin. Tällä matkalla voimme kaikki tukea toinen toisiamme. Mitä enemmän opimme arvostamaan itseämme sellaisena kuin olemme, sitä helpompi meidän on suhtautua myös jokaiseen kanssakulkijaamme myötätunnolla.

Seuraavat 5 voimarunoa ovat Sinulle sisko, jotta muistaisit, että olet hyvä ja ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet ❤️

💜 Lisää koskettavia Sielun sopukoita -runoja löydät Sielun sopukoita -runokirjasta TÄÄLTÄ.

💜 Sielun sopukoita -kirjoituskortit voimauttavaan kirjoittamiseen ja oman sydämen äänen vahvistamiseen löydät TÄÄLTÄ.

Mitä jos te molemmat elätte puutteessa suhteessanne?

Elää puutteessa, olla puutteessa ovat tapoja kuvata, kun joku kertoo ettei saa seksiä tarpeeksi suhteessaan. Jo puute sanassa on epämiellyttävä tuulahdus ja siksi tuota käytetäänkin usein tilanteessa, jossa on jouduttu, ajauduttu tilanteeseen, joka tuntuu epämiellyttävältä.

Työssäni seksuaaliterapeuttina tapaan pareja, joista toinen kuvaa elävänsä seksin puutteessa, koska toinen ei halua. Seksi on jäänyt arjen, lastenhoidon, työkiireiden, stressin, sairauden, menetysten jalkoihin. On ollut kaikkea muuta, joka on vienyt ajan ja energian.

Seksi on meille tärkeää, mutta tarvehierarkiassa seksi harvoin tulee ennen maittavia yöunia, lastenhoitoa tai työtä. Heräämme sen vähyyteen ja sen puutteeseen vasta kun etäisyys kumppanin kanssa on kasvanut liian pitkäksi.

Seksin puute voi johtaa siihen, että kommunikointi suhteessa vaikeutuu, pinna kiristyy, läheisyys vähenee ja kynnys koskettaa kumppania kasvaa. Pikkuhiljaa sitä katsoo kumppaniaan kuin vierasta. Miten tuo ennen niin tuttu tuntuu nyt vieraalta? Miten sitä tuntuukin vaikealta haluta tai koskettaa? Tekee mieli käpertyä kumppanin kainaloon, mutta jääkin istumaan sohvan toiseen laitaan. Tämä on hyvin yleistä suhteissa, joissa etäisyys on kumppanien välillä syystä tai toisesta kasvanut suureksi. Toinen kokee, että elää puutteessa ja toinen kokee syyllisyyttä kun ei halua. Kun keskustelut jatkuvat pidemmälle parin kanssa usein ilmenee, että molemmat itseasiassa elävät puutteessa suhteessaan.

Seksiä ovat kosketuksetkin

Usein näemme seksin hyvin suorituskeskeisenä tai pelkkänä ajatuksena yhdynnästä tai sarjana hyväilyjä, jotka päättyvät orgasmiin. Kuitenkin useimmat meistä kaipaamme suhteessamme katseita, kosketuksia, silittelyä, paijausta, halauksia, suudelmia. Kun jää vaille seksiä tai kosketuksia on puute. Elää toisen ihmisen puutteessa. Elää itsensä merkitykselliseksi kokemisen puutteessa. Elää huomion vähyyden puutteessa.

Osa kokee kykenevänsä antamaan kosketuksia, hellyyttä, huomiota, kun on saanut ensin seksiä alkuun mainitulla tavalla, joko orgasmin tai jonkun muun tyydytyksen kautta. Osa taas kykenee ”seksiin” kun saa ensin paljon lämmittelyä. Seksiä ovat ne kosketuksetkin, suudelmat, katseet, sivelyt, hyväilytkin!

Molemmat siis voivat jäädä vaille ihoaikaa, silittelyä, katseita, huomionosoituksia, tarpeiden huomioimista. Tämän kautta molemmat elävätkin suhteessa puutteessa. Puutteessa kohtaamiseen, läheisyyteen. Siihen, että voi hengittää vain toisen ihoa ja olla lähellä.

Usein toiselle nousee kynnys intiimiyteen, seksiin, eroottisuuteen, jos hellyys häviää tai ei tule huomioiduksi muulla tavoin. Toiselle taas hellyys nousee, kun saa toteuttaa itseään eroottisesti. Joskus voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa, että mihin sitä yhtymistä, orgasmia, hyväilyseksiä pohjimmiltaan kaipaa. On tärkeää tiedostaa miten itse ja miten kumppani toimii.

Mitä meidän suhteessamme tarkoittaa, jos toinen meistä sanoo elävänsä puutteessa?
Mitä jos me molemmat elämmekin puutteessa, kun asiaa tarkastelee laajemmin ja mitä voimme asialle tehdä?

Puutteessa eläminen voi olla siis molemminpuolista, kun asioita tarkastelee
syvemmin. Tärkeintä on tiedostaa seksin merkitys itselleen ja se mitä seksillä tarkoittaa. Lisäksi ymmärtää mikä merkitys itselle ja kumppanille on läheisyydellä, kosketuksilla, huomionosoituksilla, hellyydellä, pusuilla, sivelyillä, suudelmilla, halauksilla.

Puutteeseen voi vastata selvittämällä puutteen perimmäisen tarpeen. Mihin tarvitsen sinua? Mihin sinä tarvitset minua? Mitä seksi tarkoittaa välillämme?

Sinun elämäntehtäväsi ei ole miellyttää ketään vaan elää omaa elämääsi – 5 voimakuvaa lempeämpään oloon itsesi kanssa

Päivä lapsenlapsen kanssa virkistää ja innostaa kokeilemaan uutta

“Olivia, lypsä Mansikki, maito on loppu!” huutelee tyttösen leikkikaveri pihalla.

Mansikki on omatekoinen keppilehmä, sen korvassa on pyykkipoika, jossa lukee Mansikki. Olivialla on oikea lypsyjakkarakin, jonka on saanut tädiltään kesällä tuliaisiksi. Tämä täti on kasvanut kodissa, jossa oli lypsykarjaa. Pienenä tyttönä täti oli vanhempiensa mukana navetassa mummonsa ompelema karjatakki päällään. Täti siis tietää, että lypsyjakkara kuuluu olla.

Olivian naapurustossa on paljon samanikäisiä tyttöjä. Leikkikavereita riittää ja mielikuvitus lentää leikeissä, jotka mummon iloksi usein liittyvät kotieläimiin. Kaupunkilaislapsilla!

Naapurin lasten pihalla on pieni vaja, joka on keppihevosten talli. Keppihevosia on 29 ja lisää syntyy tyttöjen käsissä tuon tuostakin. Kohta lienee tallin laajennus tarpeen. Jokaisella hevosella on nimi. Tytöt muistavat hyvin ne kaikki, minä en muista.

Tallilla käy leikisti tallitarkastaja, kuten oikeallakin tallilla. Tarkastaja, nimeltään Rupert Strölssessön, on pukeutunut haalareihin ja kädessään hänellä on salkku. Hyvin asiantuntevasti hän tarkkailee hevosia ja tallin siisteyttä. Tytöt saavat huomautuksen lattialla olevasta jugurttipurkista, muuten talli saa “puhtaat paperit”. Sitten on vuorossa esteratsastuskisa

Lapset ovat niin keskittyneet leikkiin, että nälkä ei tule mieleenkään. Ei kesken leikin voi lähteä, sanovat tytöt meille kahdelle mummolle, kun olemme tulleet hakemaan omiamme kotiin syömään. Niinpä me mummot jäämme keskenämme rupatellen seuraamaan leikin kulkua. Eivätkä siinä mummotkaan pitkästy. Kotona sillä aikaa tämän mummon kastike kuivuu pannulle ja jäähtyy.

Leikin jälkeen kotona Olivia haluaa leipoa kanssani jotain. Etsimme ohjeita netistä, ja kun siellä vilahtaa lehmäkakun ohje, niin sitä hän tietenkin haluaa tehdä. Ohje vaikuttaa minusta monimutkaiselta, mutta pienen tyttön into tarttuu. Lehmäkakku päätetään tehdä. Se syntyy loppujen lopuksi kuitenkin helposti. Valmistetaan tavallinen sokerikakkutaikina, josta osa värjätään kaakaojauholla ruskeaksi. Uunipellille kaadetaan näitä taikinoita laikuiksi, jolloin syntyy lehmän nahkaa muistuttava kakun päällinen. Kakku kootaan sitten pyöreäpohjaiseen vuokaan. Täytteeksi tulee kaurakermasta tehtyä vaaleaa hyytelöä. Hyvää on!

Illemmalla rakennamme vielä Mansikille aitaauksen pihalle. Pitäähän lehmän saada olla ulkona. Aitatarvikkeet löytyvät tiilikasasta ja ylijäämärimoista. Mansikki pääsee nauttimaan tuoretta ruohoa ja kehittämään terveellistä maitoa.

Nukkumaan mennessäni mietin lasten leikkejä ja ajattelen, että ehkäpä joku heistä aikanaan hoitaa oikeita hevosia ja lypsää lehmiä. Nukahdan tytyväisenä kesken ajatuksen, että ruoantuotanto ja maalaiselämä…

6 vinkkiä pimeistä illoista nauttimiseen – Talvi tulee, anna sen tulla!

Syksyn pimetessä ja talvella voi tuntua, että voimavarat hupenevat helpommin kuin kesällä. Omiin voimavaroihin ja elämänhallintaan voi vaikuttaa myönteisesti päättämällä tehdä asioita, joiden uskoo olevan itselle hyväksi.

Kokosin omat keinoni, joilla pyrin ylläpitämään energisyyttä ja hyvää oloa pimeään vuodenaikaan.

1. Matkustele

Viikon tai parin loma lämpimässä ilmastossa voi olla talven pelastus. Tulevaa reissua on mukava odottaa. Kohde kannattaa valita harkiten, varsinkin jos haluaa suosia esimerkiksi ekologisuutta.

Kannattaa myös miettiä, haluaako rauhaa ja luonnonläheisyyttä vai helppoutta ja paljon palveluita, koska kaikkea on tarjolla, mutta kohteissa on suuria eroja. Matkat jäävät usein mieleen elämyksinä ja ikimuistoisina kokemuksina.

Jos ei ole mahdollista lähteä kauas, voi paikan vaihtaminen ja vaikkapa kyläily sukulaisilla tai ystävillä tuoda ihanaa vaihtelua ja virkistystä arkeen.

2. Meditoi

Meditoinnin avulla voi tulla tietoisemmaksi omasta olotilasta ja ajatuksista, jolloin niihin voi myös paremmin vaikuttaa. Omalla asennemuutoksella tai tunnetietoisuudella voi olla merkittävä vaikutus henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen.

Meditointi voi tarkoittaa vain hiljaisen hetken pitämistä paikoillaan ja omille kehontuntemuksille herkistymistä. Meditointiin, kuten mindfulnessiin, liittyy vahvasti läsnäoleminen sen hetken tuntemuksille ja kasvanut tietoisuus niistä.

Voit aloittaa lyhyestä meditoinnista esimerkiksi aamuisin heti herätessä ja iltapäivisin töiden jälkeen. Jos sinulla on univaikeuksia, meditointi ennen nukkumaanmenoa voi rauhoittaa ylikierroksilla käyvää kehoa.

3. Tanssi

Tanssiminen, erityisesti paritanssi, on terapeuttista keholle ja mielelle. Monista kaupungeista löytyy tanssibileitä, joissa pääsee tanssimaan mm. salsaa, swingiä tai tangoa. Lisäksi lavatansseja järjestetään monissa paikoissa ympäri vuoden. Tanssiessa pääsee rennosti lähelle toista ihmistä ja tulee koskettaneeksi ja vastaanottaneeksi pyyteetöntä kosketusta.

Se herättää yleensä ihmisissä luonnollista ihastusta tanssiin ja omaan musiikin ilmentämiseen. Tanssi tarjoaa tavan tyhjentää mieli työviikosta ja viettää pimeitä iltoja rennosti ilman alkoholia iloisten ihmisten seurassa. Tanssiin voi hurmaantua. Lue artikkelini paritanssimisesta:

“Paritanssin avulla on mahdollista ottaa tärkeitä ensimmäisiä askeleita kohti luontaista herkkyyttä koskea toista ihmistä ja ottaa kosketusta vastaan. Tanssiessa kosketukseen voi liittyä monenlaisia tunnetiloja, kosketus voi olla lempeä ja rauhoittava tai siihen voi liittyä seksuaalinen lataus. “

4. Vastaanota kylmyys omalla asenteella

Talvella kylmyys on väistämätöntä ja lähinnä omaa asennetta voi koittaa viilata, jos lähestyvä pimeys ja kylmyys tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kylmää ei kannata vastustella, vaan ottaa se vastaan hyväksyvällä asenteella.

Avantouinti tai hiihtäminen voi olla hyvä harrastus, jolla kylmästä voi löytää nautintoa ja mielekästä tekemistä. Asenteemme ja suhtautumistapamme vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti.

Mitä avoimempia ja vastaanottavaisempia olemme asioille, joihin emme pysty vaikuttamaan, sitä tyytyväisemmin ja vahvemmin pystymme elämään. Talvi tulee, anna sen tulla.

5. Hyödynnä vähäinen valo ja liiku ulkona

Yritä mennä mukaan luonnon rytmiin niin paljon kuin se kulloinkin on mahdollista. Herää viimeistään silloin, kun on valoisaa ja ime valoa vaikkapa lounastauolla ikkunoiden takaa.

Pyri liikkumaan ulkona päivittäin, jos se lounasaikaan tai illalla on mahdollista. Liikunta auttaa pysymään lämpimänä ja pitää kropan paremmin käynnissä. Panosta säänmukaisiin lämpimiin ja laadukkaisiin vaatteisiin.

On sääli katsoa palelevia ihmisiä, kun paremmalla pukeutumisella moni talvinen ilma olisi hyvinkin siedettävä tai mukava.

6. Lepää riittävästi ja torkuta luvan kanssa

Anna itsellesi lupa siihen, että saat olla pimeään aikaan väsyneempi. Valon vähäinen määrä vaikuttaa väistämättä hormonitoimintaamme.

Varaa mahdollisuuksien mukaan aikaa nukkua hieman enemmän, priorisoimalla unta vaikkapa viikonloppuisin. Kun on nukkunut riittävästi, saa elämästä enemmän irti ja tulee tehneeksi parempia päätöksiä sekä luovempia ratkaisuja. Pimeään aikaan on lupa nukkua ja torkutella enemmän.

Luonnon taidenäyttelyyn on nyt ilmainen sisäänpääsy – Syksyssä voi nähdä elämän juhlaa ja luopumisen kauneutta

Menisikö taidenäyttelyyn vai ehkä sittenkin metsään? Kummassakin saa ihania elämyksiä.

Luonto kutsuu meitä nyt maistamaan värikylläisyyttä. On oransseja, punaisia ja keltaisia lehtiä ja vihreyttäkin vielä. Vai ovatko jo maassa olevat ruskeiksi muuttuvat lehdet multaisine tuoksuineen sittenkin kaikkein ihanimmin syksyyn vihkiviä? Huomaathan nauttia puuruskan lisäksi myös maaruskan kauneudesta.

Kuinka raikas onkaan sateinen syysmetsä. Luonto kuiskii metsässä muutoksesta ja kuolemastakin värikkääksi pukeutuneena. Turhasta irtipäästäminen – sitä on ruska.

Kun lämpötila laskee ja valo vähenee loppuu yhteyttäminen ja ravintoaineet otetaan lehdistä talteen runkoon ja juuriin. Onko sinulla tarpeen yhdessä luonnon kanssa ottaa voimaasi talteen sisimpääsi? Luonnon kanssa samassa rytmissä eläminen voi antaa erityistä voimaa. Luonnossa kun tietyt asiat tapahtuvat tiettyinä hetkinä kaikkein parhainten ja helpointen.

Ehkä haluat syksyn aikana vetäytyä turhista asioista, aktiviteeteista ja suhteista ja antaa näin sisimpäsi tulla hyvällä tavalla ravituksi ja odottaa talven lepoa. Vai ehkä haluatkin käyttää syksyn värivoimaa sittenkin muistuttamaan, että elämä on värikästä juhlaa sisäisestä tai ulkoisesta säästä riippumatta.

Syksylläkin on hyvä hetki juhlia elämää

Ei ole syytä olla juhlimatta elämää. Kaikki voisi olla olematta ja kuitenkin kaikki on. Kuinka ihmeellistä on vain yksinkertaisesti olla elossa tässä ja nyt. Kuinka moni mielen kiireissä surinassa unohtaa huomaamasta, että keho hengittää juuri nyt ja aistit toimivat juuri nyt. Ihmeelliset aivot ja sydän toimivat juuri nyt – elävä keho tässä ja nyt.

Kiitollisuudesta aikaisemman tekstin löydät täältä.

Olisiko nyt hyvä varata aikaa kävelylle luonnon taidenäyttelyssä? Olisiko syysmetsän moniaistillinen kosketus ja raikkaan kostean ilman ja maatuvien lehtien tuoksut hyvä näyttämö kiitollisuudelle? Ottaisiko jonkun kaveri mukaan kävelylle ja sitten puhuttaisiin syvällisiä ja ihastellaan värejä? Tai olisiko kaverin kanssa sittenkin hauskempaa suunnitella juhlia, joissa voitaisiin illan pimetessä kynttilöiden valossa kodin lämmössä tanssia elämälle hitaita ja nopeita tansseja?

Lisää metsän taiasta ja voimasta löydät Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

Unsplash kuva: Lukasz Szmigiel / Chris Lawton

Loistavat metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Joskus elämä kasvattaa meille suojapanssarin, jotta selviäisimme sisäisestä kaaoksesta

Onko elämässäsi joskus tapahtunut jotain sellaista, että sinun on ollut pakko työntää se pois mielestäsi? Et ole itkenyt, vaikka olisi pitänyt. Et ole soittanut ystävälle, vaikka niin olisi kuulunut tehdä. Et ole hakenut apua ammattilaiselta, koska et ole pystynyt. Sen sijaan olet jatkanut arkielämääsi ja koittanut tehdä siitä mahdollisimman siedettävää.

Kenties olet uppoutunut työhösi tai harrastuksiisi, pitänyt itsesi mahdollisimman kiireisenä. Ehkä olet pakoillut sisäistä kaaostasi ja tehnyt kaikkesi, että edes ulospäin asiat näyttäisivät normaaleilta.

Luultavasti olet myös onnistunut siinä. Onnistunut uskottelemaan itsellesi ja muille, että kaikki on hyvin. Ja ehkä niin on ollutkin. Ehkä siinä hetkessä asiat ovat olleet juuri niin hyvin kuin mahdollista – olet tehnyt parhaasi. Olet tehnyt sen, mihin olet pystynyt.

Uskon, että teemme jokainen parhaamme niillä voimavaroilla, joita meillä kulloinkin on käytössä. Aina niitä ei vaan ole tarpeeksi. Synnymme kaikki erilaisiin olosuhteisiin. Osa pelikorteistamme on jaettu jo ennen ensihenkäisyämme. Myös elämä koettelee jokaista eri tahdissa. Lapsena meillä ei välttämättä ole vielä kykyä ja taitoja käsitellä elämän kipeimpiä tragedioita. Toisinaan taas arkeen kasaantuu niin paljon surua, stressiä ja kuormittavia asioita, että voimavarakuppimme ei pysy enää pystyssä.

Silloin kun oma voimavarakuppi menee nurin, on vaikea enää toimia loogisella tavalla. Sen sijaan, että ottaisi aikaa itselleen ja antaisi surun ja kivun tulla, juokseekin karkuun. Suojaa itseään siltä, mitä ei ole vielä valmis kohtaamaan. Myös psyykeemme toimii tarvittaessa näin. Jos elämässä tapahtuu jotakin niin järkyttävää, että oma mieli ei pysty sitä käsittelemään, saattaa tapahtuma pyyhkiytyä pois muistista. Kokemus taltioituu kehoon odottamaan sopivampaa hetkeä.

Ihmisen järjestelmä on viisas. Se suojaa meitä itsemme sitä tiedostamatta. Toisinaan se kasvattaa meille suojapanssarin. Ei siksi, että olisimme epäonnistuneita vaan siksi, että me tarvitsemme sitä. Sisäisten kamppailujen keskellä vahva suojakuori voi olla kirjaimellisesti ihmisen sisintä suojaava kuori. Se voi olla juuri se ratkaiseva tekijä, joka auttaa meitä selviämään arjesta ja olemaan luhistumatta kipuumme.

Usein suojakuori tulee näkyväksi itsellemme vasta sitten, kun pahimmat kamppailut ovat takana päin. Sitten, kun pilvet ovat poistuneet auringon tieltä ja huomaamme askeleissamme uudenlaista keveyttä. Kun syvä hyvä hipaisee ihoa, muistamme yhtäkkiä kaiken sen kipeän, jonka olemme huitaisseet pois mielestä. Kelaamme elämäämme taaksepäin ja tunnemme ehkä häpeää siitä, miten olemme käyttäytyneet. Syyllisyyttä siitä, mitä emme ole itsellemme sallineet. Surua siitä, mitä olemme menettäneet. Pelkoa sitä kohtaan, mitä on vielä edessä.

Ja ehkä jossain syvällä, tunnemme kiitollisuutta siitä, että olemme nyt tässä. Että nyt on mahdollisuus toimia toisin. Enää ei tarvitse taistella eikä paeta. Saa viimein tuntea ja harjoitella elämää joka solulla. Kerros kerrokselta alamme riisua sitä, mitä ei enää tarvita.

Joskus elämä kasvattaa meille suojapanssarin – ja sillä on tarkoituksensa. Kun aika on viimein kypsä kohdata kaikki tunteensa, on mahdollista silittää haarniskaansa ja tuntea sitä kohtaan kiitollisuutta.