4 parisuhdetekoa, joita kannattaa tehdä joka päivä – Vahva suhde rakennetaan arjessa, ei treffeillä tai rakkauslomilla

Tänäkin vuonna on täydellinen vuosi kokeilla parisuhdetekoja, ihan uusia tai vanhoja, jotka ovat vaan unohtuneet vuosien tai elämän tuulien saatossa. Arki haastaa parisuhteen, mutta arki on parisuhteen tärkein aika. Arjessa tehdyt parisuhdeteot ylläpitävät vetovoimaa, rakkautta ja seksuaalista kipinää.

Suhdetta ei rakenneta treffeillä tai rakkauslomilla. Se rakentuu siellä missä olemme joka päivä, arjessa.

Usein suunnittelemme uuden vuoden kynnyksellä mitä kaikkea teemme fyysisen kuntomme eteen, mutta harvoin mietimme mitä haluamme sosiaalisilta suhteilta vuoden aikana. Ennen kaikkea, mitä haluamme parisuhteeltamme arjessa.

 

1. Tarkista suhteesi tila

Suhteen tilan tarkistamisen voit aloittaa kysymällä itseltäsi seuraavat kysymykset. Voitte myös yhdessä käydä näitä kysymyksiä lävitse.

Mitä päivittäisiä rakkaudellisia arkisia parisuhdetekoja teen jo nyt oman parisuhteeni hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi?
Onko parisuhteeni arvoasteikon millä sijalla? Ajatuksen tasolla? Entä käytännön tasolla arkisessa arjessa?
Annanko rakkaimmalleni sen mitä hän, minä ja me tarvitsisimme? Tiedänkö mitä itse tarvitsen ja mitä hän tarvitsee?

Arjessa helposti käy niin, ettei puhtia riitä, kun on annettu kaikki puhti jo muualle. Työlle, harrastuksille, omalle vapaa-ajalle, ystäville, lapsille. Kaikelle muulle arkiselle elämälle. Vaikka kuinka pitäisi parisuhdetta tärkeänä, ei ole enää päivän päätteeksi mistä ammentaa.

On hyvin yleistä kuulla miten illalla ei sitten enää jaksa. Ei jaksa halailla, ei kuunnella, saati rakastella. Intohimo ja kipinä hiipuvat ja meistä tulee arkinen tiimi. Sydänalassa sykkii kaipaus lähelle. Kaipaus olla rakastettu, haluttu.

Jos arjessa vain etsii sopivia tilanteita ja ei tee parisuhdeteoista päivittäisiä rutiineja, alkaa tyytymättömyys lisääntyä. Tilanne on ok satunnaisesti, mutta ei ole ok, jos näin käy toistuvasti. Jompikumpi jossain vaiheessa nostaa asian esille, ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.

Vastaanotollani näkyy se, kun aikaa on kulunut liikaa niin, että rakkaussuhde on asetettu arvoasteikon alapäähän käytännön tekojen kautta. Ei riitä, että sydämessäsi tiedät, mikä on sinulle merkityksellistä. Arki ratkaisee, miten suhteen käy.

Rakkaus on tekoja. Parisuhde on tekoja arjessa. Arvojen mukaisia tekoja. Kysy itseltäsi uudelleen: Onko suhteesi arvoasteikon millä sijalla? Ajatuksen tasolla, entä käytännön tasolla? Annatko rakkaimmallesi sen mitä sinä, hän ja te tarvitsisitte?

Tee tarvittavat muutokset heti. Ei sitten joskus. Toista useasti.

2. Ihostelkaa

Ihostelkaa. Se tarkoittaa, että hengitä kumppanisi ihoa. Hengittäkää toisianne ihojenne kautta. Tunnustelkaa toisianne poskella, käsillä, jaloilla, huulilla. Haistakaa, maistakaa, miltä iho tuntuu.

Olkaa alasti iho ihoa vasten. Tuntekaa sen kuumuus, kylmyys, hiki, ihokarvat, muodot. Ottakaa ihoaikaa arjessa, suihkussa, saunassa, nukkumaan käydessä, vaatteita vaihtaessa. Aina, kun on vain mahdollisuus, hakekaa mahdollisuuksia.

Ihostelkaa silloinkin, kun arki tuntuu raskaalta tai enempään seksiin ei ole halua. Etsikää teille sopivin hetki ihosteluun mieluiten joka päivä. Kun toinen ei jaksa, jaksa sinä. Tulee päivä, kun toinen jaksaa ja sinä et. Tärkeää on tehdä tekoja itse eikä vain odottaa.

Jos ihokontaktista on liian pitkä aika, aloittakaa halauksesta. Halatkaa aina, kun on mahdollista. Halatkaa myös pitkiä halauksia, jotta oksitosiinia alkaa erittyä. Tehkää halaamisesta päivittäinen rutiini, rakkaudellinen rutiini.

3. Katsokaa toisianne

Synnymme maailmaan ihon kautta elämään, aistimaan ja olemaan kontaktissa rakkaiden kanssa. Ihostelun lisäksi toinen, mikä on meille merkityksellistä on katse. Haemme katseesta hyväksyntää.

Kysymme katseella, olenko rakastettu. Olenko sopiva, oikeanlainen? Näkeekö toinen minut? Kelpaanko tällaisena kuin olen, arkisenakin?

Mitä läheisempi suhde, sitä merkityksellisempää on, miten meitä katsotaan ja katsotaanko ylipäätään. Rakkaussuhteessa kahdeksan sekunnin suudelman lisäksi pidän merkityksellisenä rakkaudellisena tekona silmiin katsomista.

Katso kumppaniasi silmiin, kun hän kertoo itselleen tärkeää asiaa. Katso häntä silmiin, kun riitelette. Katso, kun sinulla on paha mieli. Luokaa merkityksellisiä, rakkaudellisia katseita. Katsokaa toisianne vaikka arki olisi läsnä.

Katsokaa välillä silmiin ilman että puhutte. Olkaa analysoimatta, viestittämättä mitään erityistä. Olet vain ja katsot tuota sinulle rakasta ihmistä. Näe hänet. Anna silmien levätä hänessä ja siinä, kuinka merkityksellinen hän on sinulle. Antakaa katseen puhua rakkauden kieltä.

4. Kehu kumppaniasi

Kehut ovat tärkeä teko kumppanin suhteen. Niiden antaminen lujittaa suhdetta. Jokaiselle on tärkeää kuulla onnistumisista, siitä miten on ihmisenä tärkeä toiselle tai siitä, miten jokin teko on ilahduttanut.

Kumppanin kehuminen julkisesti muille on erityisen merkityksellistä. Suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu kehujen jättäminen sanomatta. Ajatellaan, että kehuista ylpistyy tai ne ovat jotenkin ihmiselle pahaksi.

Harva ylpistyy liiallisesta kehumisesta parisuhteessa. Aivan liian harva kuulee julkisia kehuja. On tärkeää myös, että molemmat saavat kehuja.

Kun saat kehuja, niin muistathan kiittää niistä. Se on merkityksellistä kehujen antajalle. Usein tulee kehuttua lapsia tai ystäviä, mutta nyt olisi kumppanin vuoro.

Haastan sinut kehumaan kumppaniasi julkisesti. Voit tehdä sen ystäväporukan kesken, lasten läsnäollessa tai somessa.

Muista miettiä kehuja hieman etukäteen. Kuulostella, mistä todella haluat kehua kumppaniasi ja mistä et ehkä ole muistanut kehuja antaa. Anna kehun nousta rakkaudesta suoraan sydämestäsi. Sinun rakkaudestasi tuota ihanaa ja tärkeää kumppaniasi kohtaan, josta olen äärettömän ylpeä!


Voit kuunnella Rakkaus on tekoja arjessa -kirjan äänikirjana esimerkiksi esimerkiksi täältä.

Luonto elvyttää kuormittavan arjen keskellä – Nämä 3 asiaa madaltavat kynnystä lähteä luontoon

Kaikki tietävät, että luonto on ihmiselle tärkeä. Suurin osa tietää myös, että luonnosta saa terveyshyötyjä. Vaikka tiedämme paljon luonnosta, emme kuitenkaan enää käy luonnossa niin paljon.

Kulttuuri on tosin muuttumassa, ja mielenkiinto on taas herännyt lenkkipolkuja, laavupaikkoja, kansallispuistoja ja eräretkiä kohtaan. Ja hyvä niin, sillä meidän ihmisten arki on yleensä sellaista, että moni meistä on kuormittunut, ahdistunut ja ylivirittinyt mieleltä, alivirittynyt keholta. Moni tunnistaa tarpeen mennä lähimetsään hengittämään. Tässä kolme asiaa, joiden toivon pienentävän kynnystä mennä luontoon.

1.     Helpota hommaa

Me ihmiset tuppaamme ajattelemaan, joko-tai-tyyppisesti. Joko mennään luontoon tai ei mennä ollenkaan. Mutta olisiko siinä välimaastossa myös jotain? Entä, jos luonnon vaan yhdistää omaan elämäänsä, ilman sen kummempia määrityksiä? Emme oikeastaan edes pääse luontoa karkuun, vaikka haluaisimme.

Luontoa on kaikkialla, lähipuistoissa, takapihan metsässä, työpaikan ikkunoista nähtynä, koulumatkallamme, jopa kauppareissullamme. Toki kaikkialla ei ole koskematonta erämaata, mutta jos vaan katsomme tarkemmin, näemme kasveja, eläimiä ja jopa puualueita lähellämme, vesistöistä puhumattakaan. Yksi iso haaste monilla on juuri siinä, että asioista on tehty liian vaikeaa.

Jo 15–20 minuuttia luonnossa alkaa tehdä kehollemme ihmeitä. Madalla siis kynnystä ja lähde pienelle luontokävelylle. Se ei ole viikon erämaareissu Lappiin, mutta se on alku. Ja pienistä puroista koostuu isoja virtoja. Helpota hommaa ja käy kävelyllä vaikkapa lähipuistossa!

2.     Turvallisuus

Monet mieltävät luonnon epämiellyttäväksi, jopa pelottavaksi paikaksi. Se on ymmärrettävää, sillä luonto kokonaisuudessaan on myös karu. Siellä kuollaan, synnytään, syödään ja tullaan syödyksi. Mutta ihmiselle luonto on aikamoisen turvallinen paikka, ainakin meidän leveysasteillamme. Pelot eksymisestä, villieläimistä, maastosta ja muista potentiaalisista tekijöistä on helppo kartoittaa.

Turvallisuus on omassa työssäni yksi tärkeimmistä elementeistä. Kun teen työtä miesten kanssa, tilan pitää olla turvallinen, jotta avautumista pääsee tapahtumaan. Sama on luonnossa.

Jotta kokemus on positiivinen, kehoa rentouttava ja parasympaattista hermostoa aktivoiva, turvallisuus on tärkeää.

Toiselle lähilaavu on iso seikkailu, toiselle oman oven aukaiseminen, kolmannelle ison vuoren valloitus on arkipäivää. Tämä ei ole kilpailu ja jotta saisit miellyttävän luontokokemuksen, mieti turvallisuutta omista lähtökohdistasi.

Tarvitsetko valmiin polun vai kaipaatko penkkiä matkan varrella? Onko ystävä se, joka takaa turvallisuuden tunteesi, vai yksin mennessä tulitikut ja sytykkeitä? Ei ole olemassa oikeaa vastausta, mutta pienellä kartoituksella voit saada turvallisemman kokemuksen ja sitä kautta myös rentouttavamman ja rauhoittavamman kokemuksen luonnosta.

3.     Unohda teknologia

Teknologia on mahtava juttu, sillä on monia hyötyjä elämäämme. Mutta luontoon mentäessä on hyvä ainakin kokeilla olla ilman teknologiaa. Sen sijaan, että katsot kelloa ”joko olen ollut 20 minuuttia, että kortisolitasoni laskevat” tai ”joko otin ne helkkurin 5000-10 000 askelta tähän päivään, jotta verensokerini olisi tasaisempi!”, mitä jos relaisit?

On vaikea relata, jos mieli aktiivisesti on kaiken aikaa ylikierroksilla. Jotta kehosi pääsee havannoimaan paremmin, on hyvä päästää hetkeksi irti somesta, älykelloista ja vempeleistä. Keskity hengitykseen, kävele ja havannoi luonnon elementtejä. Voit nopeasti pudottautua rauhalliseen, tarkkaavaiseen ja läsnäolevaan tilaan. Tähän tilaan pyrkii moni meditaatioharjoituskin. Se ei välttämättä ole sen monimutkaisempaa, kuin kävele, hengitä ja jätä vempeleet.

Ja tärkein pointti on tässä se, että jättäisimme jatkuvan suorittamisen edes hetkeksi. Jos sinulle rentoutuminen tuottaa suoritusta ja kuormitusta, niin jätä sekin ja keskity siihen, mikä saa sinut oikeasti rentoutumaan.

Luonnolla on meille paljon annettavaa ja se voi tukea loistavasti meidän kokonaisvaltaista terveyttä, niin monella eri tasolla ja eri tavoilla. Ota askelia kohti vahvempaa luontoyhteyttä ja kuka tietää, ehkä siitä poikii elämääsi aivan uudenlainen taikamaailma, joka elävöittää sieluasi entistä kirkkaampaan lentoon. Kuka tietää, lähdetäänkö testaamaan?

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on D-vitamiini. Vaikka saamme jo aurinkoa, ei se vielä riitä takaamaan meidän d-vitamiinitarvettamme. Ota siis vielä lisänä!

Aikuisen rakkauden avain on vastuun ottaminen itsestä – Vaihda draamat ihmissuhteisiin, jotka tekevät oikeasti hyvää

Aikuisen rakkauden ensimmäinen avainsana on vastuu. Mitä se on, kun otan vastuun itsestäni? Tämä vastuu ei ole ruoskivaa, vaan siellä asuu lopulta vapautemme.

Sisäinen haavoittunut lapsi meissä tarvitsee syvää myötätuntoa, se ei ole luultavasti itse saanut mallia kovin turvallisesta ja aikuisesta tavasta olla suhteessa. Se ei ole meidän vikamme. Mutta on tänään omalla vastuullamme, miten nyt valitsemme toimia. Aikuisuus saa tilaa kasvaa, kun pystymme rakentamaan sisäistä rakastavaa vanhempaa psyykeemme tueksi.

Silloin riippuvuuteen liittyvät pelit, draama, emotionaalinen sekasorto ja kaoottisuus lakkaavat vetämästä puoleensa. Niillä ei ole meille kertakaikkiaan mitään uutta tarjottavaa. Me osaamme tukea, suojata ja turvata itseämme valitsemalla ihmissuhteita, jotka tekevät oikeasti hyvää, eivätkä perustu traumakemiaan.

Vastuu voi olla esimerkiksi sitä että:

Valitsen tutkia motiivejani, intentioitani ja syviä toiveitani, valitsen olla rehellinen itselleni ja sitä kautta sinulle siitä, mikä on minulle tärkeää

Valitsen kommunikoida tarpeistani ja toiveistani lempeän rehellisesti, ymmärrän että kukaan toinen ei voi lukea ajatuksiani

Valitsen punnita viisaasti tekojeni vaikutuksia ja seurauksia: Näin voin omistaa valintani.

Valitsen huomioida läheisteni tarpeet ja rajat valinnoissani. Kunnioitan toisten ihmisyyttä. Ristiriitojen noustessa kapinoinnin tai vetäytymisen sijaan keskustelen.

Valitsen haluta ymmärtää. Ihmisillä on erilaisia elämän asenteita, persoonallisuuksia ja motiiveja. Vaikka ne eivät ole samoja kuin itsellä, ne eivät ole ”vääriä”. Ei muilla, mutta ei myöskään minulla.


Kirjoitusharjoitus: Tunnehaavat ja rakkaus

Kun tunnehaavoihini osuu, alan tyypillisesti reagoida siten, että…

Ydinpelkojani parisuhteessa ovat, että….

Yritän estää näitä pelkoja toteutumasta siten, että….

Silloin kun haavani aktivoituu, minun olisi reagoinnin sijaan hyvä…

Aikuinen rakkaus on minulle sitä, että….


Kurkkaa Eevin Tunne itsesi parisuhteessa -uutuuskirja täältä:

Nämä 5 asiaa parisuhteelta on terveellistä odottaa – näistä odotuksista sinun ei tarvitse luopua

Oletko törmännyt ajatukseen, joka menee jotenkin näin: ”Ei odotuksia – ei pettymyksiä”?

Tämä lause tuli minulle vastaan vuosia sitten jollain self help -kurssilla, ja otinkin tästä hitusen liian vakavasti uuden ihanteen. Nyt ei saisi sitten odottaa mitään.Jossain määrin se toi elämään tilaa, ei tarvitse olla niin kiinnittynyt mielen sunnnitelmiin ja vaatimuksiin, ja voi kohdata elämän tuoreemmin. Se opetti minua myös avautumaan sille, että monissa kohdissa elämän aikataulu ja suunnitelma on omaani viisaampi.

Näen tämän opin tärkeyden siinä, että jos olemme luoneet mielessämme suuret fantasiat vaikkapa lomasta, viikonlopusta tai jostakin ihmissuhteessa, saattaa pettymys iskeä kovin koska monesti todellisuus on paljon arkisempaa kuin unelmamme. Ja joskus sataa. Joskus joku tuleekin kipeäksi. Joskus suunnitelmia joutuu muuttamaan. Joskus joutuu luopumaan siitä, mitä toivoi ja odotti. Itse uskon, että todellisuudessa meitä auttaa enemmän sopeutumaan uuteen tilanteeseen se, että voimme sallia itsemme myös tuntea pettymystä. 

Mutta sitten ihmissuhdenäkökulmaan, koska se aina kiinnostaa minua. On ehkä ihan viisasta välillä himmailla odotuksia aluksi. Kun on nähnyt toisen vasta kerran, ei ehkä kannata vielä mielessä ihan hirveästi leikitellä ajatuksista, jossa hääkellot kumisevat. Jos rakastumme fantasiaamme, emme oikeasti pysähdy tutustumaan siihen, kuka toinen ihan oikeasti on.

Mutta se, että ihmissuhteissa ei saisi olla odotuksia, on melkoista sontaa.

1. On täysin normaalia odottaa tulevansa kohdelluksi arvokkaasti. 

2. On täysin normaalia odottaa selkeyttä ja vaikka yhteisten pelisääntöjen sopimista.

3. On täysin normaalia odottaa rehellisyyttä ja avoimuutta.

4. On täysin normaalia odottaa että toinen ottaa vastuun omasta osuudestaan.

5. On täysin normaalia että on terveitä odotuksia.

Ja silti, kaikki ihmiset eivät valitettavasti ole valmiita tai halukkaita sellaiseen suhteeseen. Mutta se, että täytyisi tällaisissa tilanteissa luopua omista terveistä odotuksistaan, ei myöskään ole totta. 

Jokaisessa ihmissuhteessa on kitkaisia ja haastavia kohtia, sekin on tervettä tiedostaa. 

Ja on täysin normaalia odottaa, että harjoittelette yhdessä vaikeista kohdista läpi menemistä – ilman repivää riuhtomista. 

Yritän siis sanoa, että on olemassa kahdenlaisia odotuksia: realistisia ja epärealistisia. 

Ja on iso harjoitus oppia tunnistamaan, milloin on aika hellittää ja sallia itsensä tuntea pettymystä ja milloin terveestä odotuksesta ei ole ollenkaan tarkoituksenmukaista luopua. 

Katso alla olevalta videolta lisää.


Kurkkaa Eevin kirja:

3 helpottavaa vinkkiä kiireettömämpään arkeen

Moni meistä haaveilee rennosta elämästä jossa livumme sulavasti menosta toiseen ja ehdimme myös vain olla. Haaveissamme olemme sekä dynaamisia, aikaansaavia menijöitä että rentoja oleilijoita – vailla kiirettä ja mitään tarvetta stressinhallintaan.

Innostavatkin asiat muuttuvat stressaaviksi, jos niitä on liikaa. Kaikki meistä tietävät tämän, mutta moni meistä sortuu silti täyttämään kalenteriaan asioilla, jotka ovat todella kiinnostavia – tai periaatteessa pakollisia – ja sitten väsymme!

VINKKI 1: SUUNNITTELE TAUKOJA ITSELLESI

Todellisuus vaatii realistista suunnittelua:

  • Minä päivinä ja iltoina on harrastuksia, menoja, kokouksia?
  • Minä päivinä ei tarvitse mennä mihinkään?
  • Mitkä menot vievät aikaa, mutta eivät anna kovinkaan paljoa? Voiko niistä tinkiä?
  • Mitä tekisit, jos sinulla olisi enemmän vapaata? Mikä ihana asia ei tunnu mahtuvan kalenteriisi?

Vaikka olisit todella kiireinen ihminen, koeta suunnitella itsellesi t i l a a. Voitko järjestää kaksi tuntia viikossa, jolloin kukaan ei tarvitse sinua mihinkään? Järjestä vaikka kokonainen päivä, jos suinkin mahdollista, mutta jos kalenterisi on todella täynnä, aloita pienestä. Stressinhallinta on yksinkertaisia asioita!

VINKKI 2. MEDITOI, HILJENNY, O L E

Miksi pelkkä oleminen sitten on niin tärkeää? Ajatukset luovat meille valtavasti turhia huolenaiheita. Stressaavat ajatukset voivat aiheuttaa meille jopa fyysisiä reaktioita! Hiljentyminen ajatuksista ja tekemisestä on sekä kehollemme että mielellemme valtavan rentouttavaa.

Meditoinnilla on todettu olevan huikeita terveysvaikutuksia. Sen lisäksi hetken tauko auttaa meitä ottamaan etäisyyttä arjen ongelmista. Voit meditoida jopa töissä – työpöytäsi ääressä, ruokatunnilla tai pihalla.

Stressi on luonnollinen reaktio – kunnes se jää päälle

Stressireaktio on luonnollinen reaktio, joka nostaa virettämme ja auttaa meitä siten toimimaan nopeasti. Normaalisti stressireaktio nollautuu heti suorituksen päätyttyä. Jos stressireaktioita tulee jatkuvasti eivätkä ne ehdi purkautua kunnolla, keho ja mieli kuormittuvat. Jatkuva stressi on terveydelle vaarallista.

Moni kuitenkin sivuuttaa stressireaktiot, sillä näemme kaikkialla ympärillämme ylisuorittavaa elämäntyyliä. Luulemme, että vaarallisen stressaava elämä on luonnollista, vaikka moni ympäriltämme kokisi jopa työuupumuksen. Unohdamme, että vähemmän on enemmän. Pyrimme täyttämään työ- harrastus- ja treenitavoitteita. Sivuutamme luonnollisen impulssin vain olla, halailla läheisiämme, kuunnella musiikkia, kävellä maisemia ihaillen.

3. NUKU HYVIN!

Tärkein palautumiskeinomme on hyvä yöuni. Tee siis hyvästä yöunesta tärkein stressinhallinnan välineesi. Mikä makuuhuoneessasi ilahduttaa ja rentouttaa? Onko siellä jotakin, joka vaikeuttaa nukahtamista tai luo stressiä?

  • Vältä digilaitteiden katselua, rankkaa treeniä ja raskaita aterioita juuri ennen nukahtamista.
  • Tee makuuhuoneestasi viihtyisä. Huolehdi sen tuuletuksesta.
  • Pidä työasiat ja -välineet makuuhuoneen ulkopuolella.
  • Hiljenny, venyttele ja keskity rentouttaviin asioihin ennen nukahtamista.

Stressinhallinta ei ole velvollisuuksista luistamista tai sohvalla lorvimista vaan sopivan hidasta elämää, joka tuo meille terveen olon.


Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Älä tee niin kuin suvussa on aina tehty – Sinulla on oikeus elää oman käsikirjoituksesi mukaan, koska olet sen stara

”Elämämme käsikirjoitus alkaa muovautua lapsuuden kokemustemme perusteella. Lapsena uskomme ohjaajiamme – vanhempiamme, opettajia, muita auktoriteetteja – sanoivatpa he meille tai meistä hyvää tai pahaa.

Heidän mielipiteistään tulee meille herkästi omia totuuksiamme, uskomuksia. Nuo uskomukset saattavat estää meitä elämästä omannäköistä ja rohkeaa elämää.

Sinun on aika unohtaa myös yhteiskunnan aivopesu siitä, millainen mies, nainen, isä, äiti, tytär, poika, kansalainen tai ihminen sinun pitäisi olla. Sinä voit käsikirjoittaa itse oman elämäsi.

Millainen on sinun käsikirjoituksesi päähenkilö? Mitkä ovat hänen tavoitteensa, tapansa ja unelmansa? Olisiko käsikirjoitus uhritarina vai selviytymistarina? Seikkailua vai romantiikkaa? Voit kirjoittaa elämääsi uuden luvun tai vaikka kokonaan uuden näytöksen. Voit milloin tahansa olla oman elämäsi tähti.

Teksti on muokattu Rohkeus-korttipakkani kortista numero 12: ”Rohkeutta on elää oman käsikirjoituksensa mukaan”. Kerron seuraavaksi, miten voit muokata omasta käsikirjoituksestasi paljon innostavamman version.

”Näin meillä on aina tehty”

Jos elämää ei pysähdy ajattelemaan, menemme usein virran mukana ja toteutamme valmiita käsikirjoituksia, joissa meiltä joko suoraan tai alitajuisesti odotetaan tiettyjen kaavojen toistamista.

”Näin meillä on aina tehty” -slogan voi päteä niin siihen, millaisiin opintoihin tai ammatteihin suvussa on aina kurkoteltu, kuin alisuorittamiseen, johon on sukulinjassa totuttu. Siksi sinun täytyy käsikirjoittaa elämäsi itse!

Usein me myös lähdemme vertailemaan itseämme muihin. Se on vähän sama asia kuin jos meille kaikille annettaisiin käsiin käsikirjoitukset, mutta sen sijaan että lukisit omaasi, yrität salaa kuikuilla vierustoverin kässäriä. Vasta saatuasi selville, mitä hänellä lukee, alat silmäillä omaa käsikirjoitustasi vertaillen, onko se samanlainen vai jopa huonompi. Tuo ei auta sinua eteenpäin.

Keskity kirjoittamaan omaa tarinaasi. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä naapuri, kaveri tai joku perheenjäsen tekee. Saat paljon vahvemman käsikirjoituksen, kun keskityt itseesi. Mikä on elämäsi päähenkilölle ominaista, mikä tärkeää? Mitkä ovat hänen tärkeimmät arvonsa?

Jos olet elänyt tähän asti uhrin käsikirjoituksen mukaan, mikä olisi sellainen käänne, että siitä tulisi selviytymistarina? Tuskinpa itsekään haluat katsoa leffaa, jossa Indiana Jones tai Lara Croft valittaa koko ajan, että ”En mä mitään osaa.”

Uuden ajan ihmissuhteet

Ihmissuhteetkin ovat uuden luomisen vaiheessa. Kun perinteinen ydinperhemalli toteutuu yhä harvemmin, voidaan käsikirjoittaa uusia tapoja muodostaa perheitä, parisuhteita tai yhteisöjä.

Olen kuullut toimivista parisuhteista, joissa molemmat matkustavat yksinään tai joissa asutaan eri osoitteissa. On pitkiä seksittömiä liittoja ja avoimia suhteita. Jos järjestely aivan vilpittömästi toimii molemmille, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa elää niin kauan, kun ei vahingoita ketään, varsinkaan itseään. Jos olet päättänyt olla hankkimatta lapsia, se on sinun oikeutesi. Tai jos haluatkin lähteä vaikkapa akateemisen uran sijaan luovalle alalle, sekin on sinun valintasi.

Muiden painostuksella tai pakolla saadaan harvoin mitään positiivista aikaan. Sinä olet tullut tänne elämään omaa elämääsi ja sinun tulee löytää ne asiat, jotka tuovat elämääsi merkityksellisyyden.

Kun mietit päähenkilösi seuraavia tavoitteita, on tärkeää olla ehdottoman rehellinen, mikä tuo hänelle iloa ja tyytyväisyyttä. Sitä kautta löytyy merkityksellisyys. Merkityksellisyys ei tarkoita pelkkää itsekkyyttä, vaikka saatkin olla itsekäs siinä, että alat tehdä itsellesi tärkeitä asioita. Yleensä merkityksellisyys syntyy vielä toisen ihmisen kautta, kun saat jakaa lahjasi ja ominaisuutesi. Kirjoita näistä asioista siihen kässäriisi.

Moni herkkä ja empaattinen ottaa vastuulleen toisten tunteet ja uupuu – Kun katkaiset ylivastuullisuuden kierteen, alat voida paremmin

Moni herkkä ihminen, jolla on voimakas kyky aistia toisten tunteita, ottaa niitä vastuulleen oman jaksamisensa kustannuksella. Kutsun tätä empatian vetämiseksi överiksi.

Överiempaattinen kantaa perusteettomasti vastuuta toisten tunteista.

Koska hän uskoo alitajuisesti, että muiden vaikeat tunteet ovat hänen syytään ja hänen vastuullaan, hän antaa voimavaransa, empatiansa ja intuitiiviset kykynsä rajattomasti toisten käyttöön tuntemalla jatkuvasti heidän tunteitaan ja ottamalla niiden suodattamisen, helpottamisen ja ”ratkaisemisen” itselleen.

Toimimalla näin hän myötäelää toisten kokemuksissa tavalla, joka vie hänen voimansa ja polttaa hänet loppuun kerta toisensa jälkeen.

Lapsuuden turvaton tunneilmapiiri altistaa ylivastuullisuudelle toisten tunteista

Mikäli herkkä ja empaattinen ihminen toimii överiempaattisesti, on hän kehittänyt käytösmallin selviytymiskeinokseen yleensä jo lapsuudessaan, jossa hän on elänyt epätasapainoisten suhteiden synnyttämässä turvattomassa tunneilmapiirissä.

Perusteettomasti toisten tunteista vastuuta kantava ihminen on lähes poikkeuksetta saanut vanhemmiltaan tai muilta läheisiltään esimerkin suhteesta, jossa kumpikaan osapuoli ei ole pystynyt kantamaan vastuuta omista tunteistaan.

Siinä missä suhteen toinen osapuoli on syyttänyt omista tunteistaan muita, on toinen syyllistynyt toisen tunteista, ottanut ne perusteettomasti vastuulleen ja yrittänyt muokata omaa toimintaansa ja hyssytellyt muidenkin käytöstä niin, että toisen vaikea olo helpottaisi. Yksilöiden hyvinvointia tukevat rajat ja jokaisen perheenjäsenen oikeus kokea ja ilmaista tunteitaan ovat puuttuneet, kun kaikki ovat kävelleet varpaillaan seuraavan räjähdyksen pelossa.

Turvaton ihmissuhde luo ympärilleen peittelyn, pelon, häpeän ja arvottomuuden ilmapiirin, joka heijastaa suhteen osapuolten omia käsittelemättömiä traumoja. Toinen imee empaattista energiaa toiselta kokeakseen olevansa arvokas ja rakastettu ja toinen syytää empaattisen energiansa toiseen saadakseen rakkautta ja arvon tunnetta. Heidän voimansa kuluvat heidän keskinäisen riippuvuussuhteensa ruokkimiseen. Heille ei jää tilaa ottaa vastuuta omista tunteistaan, saatikka olla turvallisesti läsnä muille.

Selvitäkseen kodin ailahtelevassa ja jännitteisessä tunneilmapiirissä on herkkä ja empaattinen lapsi vetänyt vastuun toisten tunteiden aistimisesta ja niiden ehdoilla elämisestä yli. Hän on ottanut vastuun raskaiden tunne-energioiden helpottamisesta ja aikuisten ongelmista itselleen ja alkanut muokkaamaan käytöstään toisten olotiloihin sopivaksi tasoittaakseen tilannetta.

Se on ollut hänen keinonsa yrittää luoda turvan ja tasapainon tuntua ympäristössä, jossa aikuiset eivät ole pystyneet puhumaan auki tai muuten vastuullisesti purkamaan vaikeita tunnekokemuksiaan, vaan ovat ulkoistaneet vastuun tunne-energioidensa käsittelemisestä muille. Samalla hän on tiedostamattaan omaksunut itselleen sen huoltajansa toimintamallin, joka on ottanut toisten tunteet omalle vastuulleen ja arvottanut omat tunteensa ja tarpeensa toisten tunteita ja tarpeita vähäisemmiksi.

Pahimmillaan tästä on voinut muodostua riittämättömyyden kierre, jossa lapsi on kokenut epäonnistuneensa vanhempiensa tunteiden helpottamisessa aina, kun uusi konflikti on nostanut päätään. Vaikutukset ovat olleet vieläkin vakavammat, mikäli lapsesta on avoimesti tehty syntipukki muiden vaikeaan oloon.

Ylivastuullisuus toisten tunteista periytyy sukupolvelta toiselle

Jos emme ole saaneet kasvaessamme esimerkkiä siitä, miten empaattinen, mutta samalla vahvalla omanarvontunnolla varustettu aikuinen vaalii suhdetta itseensä ja asettaa rajoja selkeästi myös lähimmilleen, meille voi olla haastavaa tehdä sitä myöhemmin itse.

Silloin valjastamme aikuisinakin empatiakykymme rajattomasti toisten ihmisten tunteiden aistimiseen ja sopeutamme toimintaamme niiden mukaisesti. Koska sukupolvelta toiselle periytyvä toimintamalli on ohjelmoituneena syvälle alitajuntaamme ja tunnekehoomme, jatkamme sen toteuttamista, vaikka olisimme siirtyneet pois lapsuuden kasvuympäristöstämme ajat sitten.

Kun uskomme, että rakastetuksi ja hyväksytyksi tuleminen edellyttävät rajatonta vastuun kantamista toisen tunteista ja omasta voimastamme luopumista toisen ”hyväksi”, tulee meistäkin magneetteja ihmisille, jotka puolestaan uskovat, että se, miltä heistä tuntuu, on toisten syytä ja että toisten – ei heidän itsensä – kuuluu helpottaa ja säädellä heidän olotilojaan.

Tämän vuoksi niin monen herkän ja empatian yli vetävän henkilön – itseni mukaan lukien – elämä on saattanut tuntua ketjulta suhteita ihmisiin, joilla narsistisiksi luokiteltavat piirteet ovat ilmenneet haitallisen voimakkaina.

Kunnes saamme tarpeeksemme toivottomista yrityksistämme ratkaista, selvittää ja kantaa toisten tunnetaakkoja. Silloin sanomme ”nyt riittää” ja astumme ulos aikansa eläneestä kuviosta.

Voit irrottautua överiempatiasta, kun olet empaattinen itseäsi kohtaan

Mikäli haluamme irrottautua överiempaattisesta toimintamallista, meidän täytyy poistua vuorovaikutuksen kiertoradalta, jolla syötämme energiaamme rajattomasti muille ja otamme heidän tunteitaan vastuullemme. Monesti tämä vaatii sekä henkisen että fyysisen etäisyyden ottamista ihmisiin, joiden kanssa toteutamme överiempaattista mallia.

Kun luovumme toisten tunteiden ehdoilla elämisestä, meille avautuu tilaa kääntää huomiomme vahvemmin itseemme. Jotta voimme antaa itsemme tulla näkyviin kaikkine puolinemme – niin valoisien kuin varjoisten – meidän täytyy tehdä itsellemme turvallista tilaa astua esiin. Jos annamme toisten ihmisten tunteiden ja tarpeiden täyttää elämämme ja tietoisuutemme, tuota tilaa ei ole.

Vasta, kun ohjaamme empatiakykymme kohti itseämme ja alamme antaa omille tunteillemme ja tarpeillemme sitä huomiota, hyväksyntää ja arvoa, jota olemme jakaneet muille, voimme todella nähdä itsemme ja rakastaa ja arvostaa itseämme kaikkinemme. Silloin voimme myös purkaa sukupolvelta toiselle siirtyvää malliamme, joka on vetänyt meidät kuluttavien ihmissuhteiden kierteisiin.

Överiempaattisen – tai minkä tahansa muun – selviytymismallin takana on syvälle juurtunut pelon, häpeän ja arvottomuuden tunto, joka lienee yhtä vanha kuin ihmisyys itse. Omasta kasvustaan vastuun ottamisen ensi askel on sen totuuden hyväksyminen, että olemme osa näiden tuntojen ilmentämisen ketjua.

”Jos teeskentelet, ettei sinuun ole sattunut, et voi parantua.”

Mitä nopeammin lopetamme tapahtuneen vastustamisen ja mitä rehellisempiä olemme itsellemme tilanteestamme, sitä paremmin pääsemme liikkeelle. Kuten vanha viisaus toteaa, ”totuus vapauttaa” meidät menemään eteenpäin.

Irrottautumisprosessi tapahtuu askel askeleelta ja siihen kuuluu haastavia tunteita, kuten häpeää ja raivoa. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi jäädä vellomaan niihin. Samaan aikaan noita tunteita ei kuitenkaan kannata sivuuttaa, vaan viimeinkin kuunnella ja kunnioittaa niiden viestejä.

Esimerkiksi vihan tunteminen siitä, miten meitä on kohdeltu ja miten olemme antaneet itseämme kohdeltavan, toimii erittäin hyvänä rajojen vetämisen polttoaineena. ”Ei enää tätä, vaan jotain parempaa!”

Silloin olemme pisteessä, jossa valitsemme itsemme emmekä toimi enää automaattisesti ulkopuoleltamme omaksumiemme mallien mukaisesti, jotka vaativat meitä tukahduttamaan tunteemme ja sisäisen viisautemme. Alamme arvostaa sitä, mitä tunteemme ja intuitiomme meille kertovat. Mitä enemmän luotamme sisäisiin viesteihimme, sitä enemmän ne vahvistuvat – niin kuin lihaskin vahvistuu, kun sitä harjoittaa. Seuraamalla sisäistä ohjaustamme voimme luoda itsellemme uudenlaista elämää.

Siinä elämässä meillä on vahva omanarvontunto, olemme kääntäneet voimattomuuden kokemuksemme voimaksemme ja lopettaneet rajattoman energiamme syöttämisen toisille. Kun aistimme negatiivisia tunteita jossakin ihmisessä, emme syyllistä niistä itseämme. Sen sijaan ymmärrämme, että toisten pahassa olossa ei ole – eikä ole koskaan ollutkaan – kyse meistä, vaan toisten omista käsittelemättömistä haavoista.

Tiedämme myös, että mitä paremmin huolehdimme itsestämme ja palautumisestamme, sitä enemmän meillä on energiaa luoda ja tehdä asioita, joihin sydämemme meitä kutsuu. Silloin meistä on eniten hyötyä ja iloa muillekin.

Jos haluamme muutakin kuin vain selviytyä – jos haluamme loistaa kaikella valollamme – meidän on tarpeen irrottautua kahleista, joissa selviytymismallimme meitä pitävät. Silloin meille vapautuu tilaa luoda elämää, jotka on juurrutettu itsemme arvostamiseen ja tasapainoiseen energian jakamiseen muiden kanssa.

Oman kasvumme kautta voimme antaa myös toisille mallin siitä, miten katkaista häpeän ja arvottomuuden kierre ja siirtyä voimattomuudesta voimaan, arvottomuudesta arvon tunteeseen ja pelosta rakkauteen. Sinä voit näyttää juuri sitä esimerkkiä, jonka joku tarvitsee ymmärtääkseen, miten voimakas, arvokas ja rakas hänkin oikeasti on.

”Armollisuus voi olla tärkein treeni, jonka tulet koskaan tekemään” – 5 voimakuvaa sinulle, joka haluaisit oppia katsomaan itseäsi lempeämmin

Oletko sinä itseäsi kohtaan liian vaativa? Asetatko tavoitteesi usein turhan korkealla ja petyt, jos et täytä omia odotuksiasi? Katsotko samoin vaativin silmin myös omaa kehoasi? Ajatteletko, että liikunta ja itsestä huolehtiminen on joko – tai? Onko tapanasi tehdä asioita täysillä tai ei ollenkaan?

Vaikka ajattelisit, että se on osa persoonaasi, näin ei tarvitse olla. Lempeys itseä ja omaa kehoa kohtaan on taito, jota voi harjoitella.

Seuraavat 5 voimakuvaa ovat Sinulle, joka haluaisit oppia olemaan itsellesi lempeämpi:

Minne meillä on oikeasti niin kiire? Turhalla hoppuilulla nousee vain verenpaine ja v-käyrä!

Kun muutin Keski-Suomesta pääkaupunkiseudulle, ihmettelin, miten täällä kaikilla vaikutti olevan niin kova kiire. Mihin nämä dynaamisesti askeltavat, laput silmällä etenevät arjen sankarit oikein ovat matkalla? Jotten vaikuttaisi aivan maalaiselta, yritin mukautua menoon ja esittää muiden joukossa eteneväni määrätietoisesti tekemään jotakin tärkeää. 

Pikakelaus pari viikkoa eteenpäin ja olin kotiutunut jo vähän turhankin hyvin. Kiirehtimisestä oli tullut tapa. Liityin heihin, jotka juoksevat turhautuneesti kiroillen pysäkille, vaikka seuraava kulkuväline saapuu jo kolmen minuutin kuluttua.

Onko tässä mitään järkeä?

En väitä, että vain Helsingissä ihmisillä olisi kiire, vaikka täällä kiirehtimisen kulttuuri korostuukin. Kiireestä on tullut meille elämäntapa. Esimerkiksi työelämässä kiireen määrä tuntuu olevan sekä menestymisen mittari että työntekijän epätoivoinen yritys todistaa oma korvaamattomuutensa. Ja vaikkei meillä nyt oikeasti niin kiire olisikaan, niin on parempi ainakin teeskennellä kiireistä, jottei pomo katso pahalla silmällä ja kyseenalaista asemaamme. 

Loppujen lopuksi tässä pelissä ei ole kuin häviäjiä. Jatkuvassa kiireessä ja kiireen tunnussa ihmiset tekevät virheitä, voivat huonosti ja lopulta sairastuvat. Onneksi meillä on myös vaihtoehto. Voimme opetella tekemään asioita läsnäolosta ja rauhasta käsin. 

Onko sinullakin tapana kiiruhtaa portaat työmatkalla niin, että saat sykkeen ylös ja pintaan pienen hermostuneisuuden tunteen? Minulla on. Yhtä hyvin voisimme kävellä tietoisen levollisesti, keskittyä rauhalliseen hengittämiseen ja nauttia askeleistamme. Tai jos askeleista nauttiminen kuulostaa liian hipahtavalta, niin pienellä hidastamisella saamme ainakin rauhoitettua itseämme ja lykättyä stressaavaa ja päätä kiristävää kiireen tunnetta. Turhalla ryntäilyllä säästämme vain sekunteja, mutta teemme sitäkin runsaammin hallaa itsellemme ja elimistöllemme.

Harjoittelusta huolimatta, saan edelleen itseni silloin tällöin kiinni esimerkiksi imuroimasta tai tiskaamasta lähes maanisen temmon vallassa. Kyse ei kuitenkaan oikeasti ole kiireestä, vaan jostain ihan muusta. Löysättyäni tahtia, olen oikeasti jopa aika ajoin oppinut nauttimaan näistä arjen pienistä pakollisista toimista. Keskittymällä rauhassa tekemään yhtä asiaa kerrallaan, sinne tänne säntäilemisen sijaan, olo on huomattavasti tasapainoisempi ja seesteisempi.

Vaikka työelämän puolelle siirryttäessä omat mahdollisuutemme vaikuttaa kiireeseen ovat hieman rajatummat, voimme sielläkin tehdä pieniä muutoksia, joilla on parhaimmillaan suuret vaikutukset. Voimme aktiivisesti etsiä itsellemme sopivimpia tapoja työskennellä niin, että saamme laskettua kierroksiamme. 

Jos työmme on erityisen hektistä, voimme tuoda työpäivän keskelle ainakin pieniä palauttavia hetkiä esimerkiksi lyhyillä happihyppelyillä tai sulkemalla silmämme ja hiljentämällä mielemme vaikkapa viideksi minuutiksi. Myös oman työn suunnitteleminen ja rytmittäminen rauhoittaa mieltämme ja auttaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, sen sijaan, että harrastaisimme jatkuvaa päänsisäistä säntäilyä.

Viimeistään kotimatkalla on hyvä hetki pysähtyä ja katsoa maailmaa. Se on nimittäin aika kaunis paikka ja se jos mikä, saattaa kiireen keskellä unohtua.

Pimeän vuodenajan piristys löytyi purkista – Ashwagandha piristi päiviä ja paransi unta

Dr. Pardaman Sharma on kolmannen sukupolven ayurveda-asiantuntija, luennoitsija ja kouluttaja. Mandip Kaur on ayurveda-luennoitsija ja sisällöntuottaja.

Kaamosmasennus, kaamosväsymys, kaamosrasitus. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kaamosmasennuksella tarkoitetaan masennusoireita, jotka ilmenevät vuoden pimeimpään aikaan ja ovat pahimmillaan loppusyksystä talveen. Pitkään jatkunut vaikea kaamosmasennus vaatii lääkärin hoitoa.

Kaamosväsymys on kaamosmasennusta yleisempi ja lievempi ilmiö. Se voi johtua auringonvalon vähentymisen tai stressin kumuloitumisen seurauksena. Lisäksi loka-marraskuu on kiireistä aikaa työ- ja opiskelupaikoilla, mikä osaltaan voi johtaa ylikuormittumiseen ja aiheuttaa kaamosväsymyksen kaltaisia oireita.

Tyypillisiä kaamosoireita ovat väsymys, ahdistuneisuus, unettomuus tai liiallinen uneliaisuus, jatkuva napostelu ja makeannälkä. Mieli on stressaantunut, ärtynyt, levoton ja sumuinen. Ajatus ei oikein kulje, ja huvittaisi vain käpertyä peiton alle.

Näin saat lisää energiaa pimeään vuodenaikaan

Kaamosväsymystä tai ylikuormittumisesta johtuvia oireita voi selättää monin kotikonstein. Tärkeimmät ovat säännöllisen päivärytmin noudattaminen, pimeään ja koleaan vuodenaikaan sopiva monipuolinen ruokavalio sekä kevyt, palauttava liikunta.

Kun heräät aikaisin aamulla, pystyt aloittamaan päivän rauhallisesti. Nauti hiljaisista aamuista vaikkapa meditoimalla, lukemalla tai käymällä aamulenkillä.

Suomen tuulinen ja sateinen syksy ja kuiva talvi suorastaan huutavat lämmintä, hyvin kypsennettyä ja ravitsevaa ruokaa. Vaihda kylmät ruoat kuten smoothiet lämpimiin juomiin. Kosteuta kehosi sisäisesti. Muun muassa siemenet, pähkinät, hyvänlaatuiset kasviöljyt ovat hyviä terveellisten rasvojen lähteitä. Muista juoda vettä riittävästi myös talvella.

Mikäli edelliset eivät tunnut riittävän, voit käyttää tukena ashwagandhaa. Ashwagandha on rohtovalmiste, jota on käytetty erilaisten hermostoperäisten oireiden hoidossa intialaisessa ayurveda-hoitoperinteessä jo tuhansien vuosien ajan. Ashwagandha tukee mielen hyvinvointia, antaa energiaa ja rentouttaa. Se on oivallinen lisä sekä kaamoksesta että ylikuormittumisesta johtuvaan energian puutteeseen, väsymykseen ja unettomuuteen.

Hidasta elämää ashwagandha paransi unen laatua, antoi energiaa ja auttoi rentoutumaan

Surya Ayurveda Hyvinvointikeskuksella on lähes 90 vuoden kokemus ayurvedasta ja eri ayurveda-valmisteista. Olemme myös testanneet monia EU-alueella ja Suomessa myynnissä olevia ashwagandha-valmisteita 13 vuoden ajan.

Hidasta elämää -ashwagandha on pienestä kapselista huolimatta ollut tehokkain käyttämämme valmiste, ja sen tulokset ovat näkyneet nopeasti.

Työn vuoksi matkustan paljon, mikä vaikuttaa unen laatuun. Minulla nukahtaminen on helppoa, mutta uneni on välillä herkkä ja heräilen useita kertoja yöllä. Vaikka olen käyttänyt ashwagandhaa puolikkaan annoksen joka toinen päivä, uni on ollut parempi ja yöheräily on lähes loppunut. Olo on ollut myös fyysisesti rentoutunut.

– Dr. Pardaman Sharma, Surya Ayurveda Hyvinvointikeskus

Minulla kaamosväsymys ilmenee keskittymisen vaikeutena, yleisenä haahuiluna ja energian puutteena. Jatkuva pimeys ahdistaa, ja olo on ärtyneempi kuin yleensä. Ayurveda-taustani ansiosta olen käyttänyt ashwagandhaa ravintolisänä lokakuusta helmikuuhun. Vuosien aikana olen kokeillut useita eri ashwagandha-valmisteita vaihtelevin tuloksin. Sain Biomedilta testiin yhden purkin Hidasta elämää -ashwagandhaa, ja kuukauden päivittäisen käytön jälkeen tulokset olivat sen verran vaikuttavia, että ostimme Pardamanin kanssa kumpikin oman purkin.

Tukehtumispelkoisena ilahduin jo mikropillerin koosta, mutta eniten yllätti unen laatu. Olen ollut aina hyvä nukkuja, mutta aamuherätykset ovat olleet tuskallisia. Herääminen oli todella helppoa jo muutaman päivän käytön jälkeen. Nykyään herään aamuisin pirteänä ilman herätyskelloa. Myös jaksaminen ja palautuminen on parantunut huomattavasti. Olo on suorastaan energinen, mutta mieli hyvinkin seesteinen.

– Mandip Kaur, Surya Ayurveda Hyvinvointikeskus

Onko mielessäsi ”mahdoton” unelma? – Tee heti yksi pieni asia, jolla saat muutoksen alkuun

Onko sinulla jokin unelma tai tavoite, jonka haluaisit toteuttaa, mutta sinulla ei ole siihen syystä tai toisesta mahdollisuutta? Jos vastaus on kyllä, jotain täytyy muuttaa – muutenhan se olisi jo toteutunut.

Usein jatkamme elämäämme tuttua rataa, vaikka toivomme muutosta. Se johtuu aivoistamme: Kun olemme muodostaneet jostain tavan, aivomme lakkaavat osallistumasta päätöksentekoprosessiin täysipainoisesti. Toimimme automaatiolla – samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ja jos toimimme kuten ennenkin, saamme sitä, mitä aina ennenkin.

Päätä aloittaa heti. Jotta voimme kääntää elämämme sille raiteelle, joka vie meidät sinne, minne haluamme, meidän pitää aloittaa muutos heti – ei vasta ”sitku”. Ja lopetettava hokemasta ”mutku”. Kysy itseltäsi: Jos se olisi mahdollista, mitä tekisin ihan ensimmäiseksi?

Aloita jostain pienestä – äläkä vertaile aloitusta lopputulokseen – lopputulos seuraa sitä, että on ensin aloittanut ja tehnyt yhden pienen asian kerrallaan. Vuoden päästä pienet asiat ovat kasvaneet jo isoiksi kasoiksi. Mutta jos nyt et aloita, kasa ei ala kertyä. Mitä nopeammin aloitat, sitä nopeammin olet matkalla sinulle oikeaan suuntaan.

Mieti, mitä vanhaa olet valmis jättämään tekemättä, jotta uutta mahtuu tilalle. Jos haluat alkaa säästää rahaa jotain unelmaasi varten, et voi ostaa kaikkea, mitä ennenkin. Mistä olet valmis luopumaan, jotta voit toteuttaa unelmasi?

Tee unelman toteuttamisesta arkirutiini. Jos se ei sovi arkeesi, se ei lähde rokkaamaan. Muutokseen täytyy pystyä sitoutumaan joka päivä, sillä tavat syntyvät tässä ja nyt, oikeassa elämässä, ei mielikuvissa tai viikonloppuisin. Kysy joka aamu itseltäsi, onko unelmasi sinulle niin tärkeä, että haluat tänäänkin sitoutua siihen.

Säästösuunnitelma unelmaa varten – jos se vaatii rahaa:

  • Listaa kuukausimaksulliset palvelut (mm. viihdepalvelut, salikortti) ja mieti, mistä voisit luopua esim. kesän ajaksi tai mitkä voit kilpailuttaa (esim. netti- ja puhelinliittymä).
  • Missä teet ruokaostokset – vertaa ja vaihda halvempaan. Äläkä mene nälkäisenä ruokakauppaan.
  • Tarjoukset: ovat salakavalia, eli tartu niihin vain, jos todella tarvitset jotain.
  • Myy tarpeettomat tavarat ja vaatteet eteenpäin.
  • Jos tarvitset jotain, mieti ensin, voitko lainata, vaihtaa kaverin kanssa tai ostaa kirppikseltä.
  • Ota käyttöön jokin tapa palkita itsesi. Esimerkiksi joka kuukauden viimeinen päivä laita lasikulhoon lappu, johon olet kirjoittanut jotain kaunista ja kiitollisuutta lisäävää – tai keitä onnistumiskahvit!
  • Muista, että välillä suunnitelmasta voi repsahtaa: joskus take away -kupponen kahvilasta tai uuden paidan ostaminen tuntuu tärkeämmältä. Ole armollinen itsellesi! Repsahduksen jälkeen palaa taas suunnitelmaan kohti unelmaasi!
  • Voit säästää myös nostamalla veroprosenttisi hieman korkeammaksi kuin olisi tarpeen ja siirtää veronpalautukset suoraan säästöön – näin säästäminen sujuu huomaamattomasti.

Esimerkki: Oma, ihana koti – Näin se on mahdollista, vaikka säästössä on vain 2 500 euroa

Helsingin Vuosaaressa yksiössä vuokralla asuva 25-vuotias Silja (esimerkkihenkilö) on haaveillut omistusasunnosta ja lisäneliöistä, kaksiosta. Vuosaaressa sijaitsevaa omistuskaksiota varten hänen täytyisi ottaa noin 200 000 euron pankkilaina – eli omia säästöjä täytyisi olla noin 20 000 euroa (10%). Nyt hänellä on säästössä 2 500 euroa.

Koska omistusasuntoon säästäminen vie kauan ja samaan aikaan joutuu maksamaan vuokraa (Siljan vuokra 830€/kk), Silja on tutkinut erilaisia asumisvaihtoehtoja: Hän on saanut selville, että asumisoikeusasuntoon pääsee maksamalla asumisoikeusmaksun, joka on 15% asunnon hankintahinnasta. Siljalle sopivassa kaksiossa asumisoikeusasunnossa maksu on 15 000 euroa.

Silja on päättänyt ottaa 15 000 euron lainan asumisoikeusasunnon asumisoikeusmaksuun; lainan oman rahan määrän tulee olla noin 1 500 euroa (10%), joka hänellä on säästötilillä. Lisäksi asunnon vakuusmaksu on 1640 euroa, jonka hän aikoo kerätä kokonaan kasaan noudattamalla säästösuunnitelmaa (yllä).

Silja laskee, että hänen kuukausikohtaiset asumiskustannukset ovat 6 vuoden laina-ajalla Asokotien asumisoikeus-kaksiossa seuraavanlaiset: lainanlyhennys 220 euroa + käyttövastike 600 euroa = 820 euroa kuukaudessa.

Asumisoikeuskaksiosta hän maksaa suurin piirtein saman kuin vuokrayksiöstä – ja samalla Silja saa säästettyä pesämunaa esimerkiksi omistusasuntoa varten. Pois muuttaessa hän saa takaisin vakuusmaksun sellaisenaan sekä asumisoikeusmaksun rakennuskustannusindeksillä korotettuna eli korkoa kertyneille säästöille. Asokodit huolehtii asumisoikeusasunnon myymisestä eteenpäin eikä Silja voi jäädä kahden asunnon loukkuun.

Kuudessa vuodessa Silja on saanut säästettyä vähintään 15 000 euroa huomaamattaan ja asumalla mukavasti. Jos hänen säästösuunnitelmansa pitää, hänellä on säästössä pikkaisen enemmänkin!

Tutkaile asumisoikeusasuntoja TÄSTÄ.

Meillä Asokodeilla (Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy) on asumisoikeusasuntoja 31 paikkakunnalla, niin kerros-, rivi-, omakoti- kuin paritaloissakin. Asumisoikeusasuntoon et tarvitse isoa pankkilainaa eikä siitä täydy maksaa varainsiirtoveroa. Asumisesta maksat vuokran sijaan käyttövastiketta. Palvelukeskus auttaa asumiseen liittyvissä asioissa puhelimitse vuorokauden ympäri, jos esimerkiksi hana alkaa tippua tai jääkaappi tulee tiensä päähän. Onnella on osoite!

Karkailevien ajatusten kesyttäminen voi palauttaa ilon arkeen – Nämä 4 keinoa auttavat

Milloin muistat viimeksi keskittyneesi johonkin asiaan niin syvällisesti, että ajantajusi katosi?

Kun näin kävi, valitsitko keskittymisen tietoisesti, vai oliko tilanne sattumaa? Tuntuu, että syvempi paneutuminen asioihin töissä alkaa olla luksusta. On tärkeää näyttää, että saa paljon aikaan ja tilanne on jatkuvasti hallussa.

Moni ei voi kuvitellakaan hyvällä omallatunnolla tuijottelevansa ulos ikkunasta, ottavansa torkkuja tai sanovansa työkaverille “Voinko auttaa vähän myöhemmin, minulla on juuri ajatus kesken!”

Ehkäpä kirjailijat, tutkijat tai syvänmerensukeltajat edustavat sitä harvinaista ammattikuntaa, jolla on lupa viipyillä yhden asian parissa pidempiä aikoja kerrallaan. Mutta eikö jokainen työssäkäyvä ansaitse mahdollisuuden uppoutua nautinnollisesti siihen, mitä työssään rakastaa?

Itseaiheutettu keskittymishäiriö, ADT, on hiipinyt elämäämme salakavalasti. Moni ei enää osaa tehdä pidempää jaksoa vain yhtä asiaa kerrallaan. Tehokkuutta ihannoiva työkulttuurimme on luonut monista meistä häslääviä supersuorittajia.

Ahmimme valtavat määrät tietoa päivittäin, mutta vain pinnallisesti. Tiedon prosessoinnille ja muhittelulle ei tahdo jäädä aikaa. Tämä johtaa itse asiassa päinvastaiseen lopputulokseen: pinnallinen tieto ei jää pitkäkestoiseen muistiin ja pahimmillaan teemme niin hätäisiä johtopäätöksiä, että tieto jopa vääristyy.

Miksi alistumme tällaiseen tapaan tehdä töitä? Onko kyseessä FOMO eli paitsi jäämisen pelko? Se syntyy, kun ajattelemme, että ellemme jatkuvasti pysy kärryillä ympäröivän maailman lukuisista tietoimpulsseista, missaamme jotain oleellista ja tärkeää.

Eikö huolena pitäisi ennemmin olla se, että jos emme enää osaa keskittyä, ohitamme mahdollisuuden ylipäänsä oivaltaa ja oppia? Jatkuva tiedon, asioiden ja kohtaamisten pinnalla surffailu sekä nopea asioista ja ajatuksista toiseen loikkiminen tekee meidät levottomiksi.

Yhden asian ääreen pysähtyminen hissukseen ja kierroksia vähentäen taas voi luoda innostusta, tyytyväisyyttä, uusia näkökulmia ja tujauttaa samalla elimistöön ison kasan mielihyvähormoneja.

Miksi pitäisi? Koska maailma on monimutkainen ja työkenttämme päivä päivältä entistä kompleksisempaa. Monimutkaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja.

Ja monimutkaista ratkaisua ei hoksata nopealla ajattelulla. Tarvitaan uudenlaisia yleistaitoja, kuten aidon dialogin taitoa, jossa ihmiset siirtävät egonsa ja oman agendansa hetkeksi syrjään sekä erilaisten ajattelutyylien harjoittelua ja hallintaa. Kaikki tämä lähtee keskittymiskyvyn takaisinoppimisesta.

Näin elvytät tietoista keskittymistäsi töissä

1. Ole ärsyttävän utelias
Etsi viikoittain jokin sellainen aihe työssäsi, johon päätät sukeltaa pintasipaisua syvemmin. Valitse haaste, ongelma tai kehitysalue, joka on sinulle kiinnostava tai tärkeä.

Opettele kysymään seuraavia kysymyksiä sen sijaan, että hyväksyt ensimmäisenä mieleen tulevan ratkaisun: tiedänkö aiheesta vielä jotain muuta? Olenko tehnyt jotain tällaista aiemmin, mitä siitä opin? Olenko ottanut kaikki näkökulmat varmasti huomioon? Mitä naapuritiimi/toimitusjohtajamme/asiakkaamme tähän sanoisivat? Mitä muita ratkaisuja voisin harkita? Samoja kysymyksiä voi käyttää kun työskentelee jonkin asian parissa ryhmässä.

2. Mene keskittymiskuplaan
Syvällinen keskittyminen vaatii ympäristön, jossa keskittyminen on mahdollista. Kaikki ylimääräiset ulkoiset aistiärsykkeet on siivottava pois.

Tällaisia ovat mitkä tahansa keskeytyksen mahdollisuudet, kuten puhelimen soitto- tai viestiääni, saapuvan sähköpostin pingahdus, hälyinen ympäristö tai luokse kävelevä ihminen.

Työskentely tiiviisti jonkin asian parissa ilman ulkoisia häiriöitä mahdollistaa mielen syventymisen teeman ympärille ja ajatuksen vapaan virtauksen, mikä voi synnyttää syvästi oppimista tehostavan työn flown kokemuksen.

3. Puhu itsellesi järkeä
Kiinnostava aihe ja hälytön ympäristö eivät yksinään vie keskittymiskyvyn elvytystä kuin puoleen väliin. Pahin vihollinen on nimittäin se, että työsi keskeyttää oma ajattelusi.

Voit tarkkailla mielesi tarvetta loikkia nopeatempoisesti asiasta toiseen. Välillä ajattelet menneitä tapahtumia, välillä tulevia velvoitteita. Jossain välissä mielesi houkuttelee sinut tarkistamaan meilejäsi, miettimään jotain tulevaa palaveria tai vain ylipäätään päästämään irti sitä mitä olit tekemässä.

Kun huomaat mielesi levottomuuden ja autat sitä kerta toisensa jälkeen lempeästi ja tietoisesti takaisin käsillä olevaan asiaan, mielesi tyyntyy ja keskittymiskykysi kehittyy. Jos sama karkausilmiö tapahtuu palaverissa, mieti miten voisit olla avuksi palaverille, jotta siinä pysyttäisiin aiheessa ja saataisiin suurin hyöty yhteisestä ajasta.

4. Keskity edes kerran päivässä
Aloita harjoittelu ottamalla tietoisesti käyttöön vaikkapa yksi syvä keskittymishetki päivässä. Tarkkaile, mitä mielessäsi tapahtuu, ja kirjaa vaikka oivallukset itsellesi muistiin.

Mitä huomaat viikon tai kahden viikon kuluessa? Syvenikö ajattelusi? Saitko uusia, laajempia näkökulmia? Ratkesiko haasteesi jollain ihan uudella tavalla? Pysähtyminen ja syvä keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan saattaa olla hyvin tyydyttävää ja tuoda esiin “piiloälyäsi”, eli ajatuksia, voimavaroja ja luovuutta, joita et tiennyt sinulla olevan.

Soolosyventymisestä ryhmäkeskittymiseen

Kun syvällinen keskittymiskyky alkaa palautua, siitä on toki hyötyä ja iloa itselle, mutta myös ympäristölle. Vain keskittymällä voi saavuttaa flow-tiloja, joissa työ sujuu kuin leikki ja oppimisvauhti moninkertaistuu. Entä jos koko tiimi osaisi saman taidon?

On mahdollista, että useampi henkilö työskentelee saman projektin tai haasteen parissa keskittyneesti omilla vahvuuksillaan ja kaikkien piilevät voimavarat saadaan käyttöön. Tällöin puhutaan ryhmäflowsta.

Ryhmästä puheen ollen – emme ole haasteidemme kanssa yksin, vaikka tapamme tehdä töitä onkin välillä yksinäistä puurtamista. Ajattelemme ehkä, että säästämme muiden aikaa pähkäilemällä ongelmia itsenäisesti, mutta entä jos lyhyt yhteinen ongelmanratkaisusessio päihittäisikin tehokkuudessaan monen henkilön soolotyöskentelyn?

Samalla yhteinen ymmärrys asioista ja yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyisivät. Ja toisaalta: mitä jos tehoton palaveri saisikin puhtia alleen, jos jokainen valmistelisi oman osionsa etukäteen syvällisesti keskittyen? Yhteinen aika käytettäisiinkin haasteen ratkaisuun, eikä sen osien analysointiin, kun jokainen olisi tehnyt kotiläksynsä jo ennen palaveria.

Avain tähän kaikkeen on keskittymiskyvyn takaisinoppiminen, ja sen hyödyntäminen taitavasti omassa arjessaan työnilon ja tehokkuuden lisäämiseksi – kokeilemisen arvoinen ajatus, eikö?

 

Lisää keskittymiskykyäsi – testaa ilmaiset taukomeditaatiomme!

Kuva: Unsplash/Corentin Marzin

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image