Sivu 159 – Hidasta elämää

Saunan löylyt poistavat huolia ja parantavat tutkitusti elämänlaatua – 8 saunan yllättävää terveysvaikutusta

Saunan lauteilla lempeän löylyn lämmössä rentoutuvat sekä mieli että keho, senhän me saunaa rakastavat suomalaiset jo kokemuksesta tiedämme. Tässä 8 saunan hyvää tekevää vaikutusta ja vinkit saunojille:

1. Sauna rentouttaa ja palauttaa henkisesti ja fyysisesti, joten se voi auttaa stressiperäisiin oireisiin

Sauna koetaan palauttavana ja rentouttavana, joten se on omiaan vähentämään moninaisia stressistä johtuvia oireiluja. Fyysisesti palautumista tapahtuu, kun lämpö saa verenkiertoelimistön ja lihastason aineenvaihdunnan tehostumaan. Mielenterveydelle suotuisista vaikutuksista on on tehty alustavia havaintoja sairaalaoloissa: lämpöterapialla voisi olla mahdollista hoitaa jopa keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta lääkkeiden ohella.

2. Sauna auttaa aivoja

Tutkimuksissa on todettu, että säännöllisesti saunovilla (4-7 kertaa viikossa) on esimerkiksi 62% pienempi riski aivohalvaukseen ja 65% pienempi riski dementiaan.

Tutkimuksissa on huomattu, että 80 asteessa saunoessa saadaan merkittäviä terveyshyötyjä.

3. Sauna luo yhteenkuuluvuutta

Sauna on useimmille suomalaisille sosiaalinen tapahtuma. Saunassa jutellaan perheen tai ystävien kanssa asioista, joista ei ehkä muuten ehditä. Saunan lauteilla on usein turvallista puhua sellaisistakin asioista, jotka eivät arjen touhujen keskellä tule puheeksi.

4. Suomalainen sauna vastaa muun Euroopan trendikästä lämpöhoitoa lihaskipuihin

Saksassa ja Itä-Euroopassa on käytetty viime vuosisadan aikana koko kehon lämpöhoitoja, jotka vastaavat suomalaisen saunan vaikutuksia. Suomalaisilla on siis mahdollisuus kotona tai mökillä hyödyntää saunaa lihaskipuihin, jotka eivät johdu tulehduksesta. Kokeile esimerkiksi saunavenyttelyä!

Levitä laudeliina “joogamatoksi” ylälauteelle ja tee rentouttava lämpövenyttely.

5. Saunojat ovat iloisia ja elämänmyönteisiä ihmisiä

Tutkimusten mukaan saunojat kokevat elämänlaatunsa hyväksi, ja heidän on todettu olevan elämänmyönteistä ja iloista sakkia. Tällainen onnellisuuden kokemuksen lisääntyminen vaikuttaa monien fyysisiinkin oireisiin. Saunominen nimittäin lisää esimerkiksi mielihyvähormoni beetaendorfiinin määrää, mikä on jopa 18-33 kertaa voimakkaampaa kuin morfiini. Saunan vaikutus on siis hyvin kokonaisvaltaista, sillä mieli ja keho ovat kokonaisuus!

6. Sauna lisää hehkua

Vaikka tutkimuksissa ei ole löydetty todisteita siitä, että sauna vaikuttaisi ihon terveyteen, moni sanoo, että ihminen on kauneimmillaan saunan jälkeen. Tämä perustunee endorfiinien sekä ihon pintaverenkierron hetkelliseen vaikutukseen. Ehkä meidän suomalaisten pitäisi esitellä enemmän somessakin saunahehkuamme!

7. Sauna luo vahvoja kehollisia muistoja

Eräässä tutkimuksessa todetaan, että sauna antaa ihmisille menneisyyden. Saunomisen paikkoja muistellaan erityisen tarkasti ja tunteikkaasti: millaista oli lapsena mummolan saunassa tai suvun kesäpaikan löylyissä? Tutkimuksessa todetaan, että aistit toimivat kuin aikakoneena: hajut, äänet tai asennot saavat kehon muistamaan ja kokemuksen palaamaan. Näin menneisyys voi olla läsnä kokemuksessa, ohi tietoisuuden, tutkimuksessa todetaan.

8. Saunominen on suomalaisen mindfulnessia

Saunalla on tutkitusti verenpainetta laskeva vaikutus, sillä saunominen lisää muun muassa valtimoiden elastisuutta. Saunomisen lisäämä endorfiini myös vähentää ahdistusta. Sauna on myös paikka, jossa on ok olla hiljaa, seurata ajatustensa juoksua, tuoda huomio hieman kiihtyvään hengitykseen tai kuunnella pienen tilan hiljaisuutta, ulkoa kantautuvia luonnon ääniä – tai polttopuiden rätinää. Toisin sanoen sauna on oivallinen paikka mindfulnessille.

Lähteet: Sauna, keho ja mieli -kirja (Tanjaniina Laukkanen & Jari Laukkanen), Wikipedia

Pahinta yksinäisyydessä on kosketuksen kaipuu

Moni sinkku ja yksin elävä varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. On kamalaa elää yksin, kun kukaan ei koske. Ihoa voi ihan särkeä kosketuksen kaipuusta.

Parisuhteessa eläväkin voi elää kosketusta vailla – kun ollaan jostain syystä jo niin kaukana, ettei tee mieli koskea eikä uskalla sitä pyytää. Sekin on ihan kamala tunne, kun toinen on lähellä, mutta silti niin kaukana. Yksinäisyyttä ja ihon kaipuuta on niin monenlaista.

Moni kaipaa kosketusta; suukkoa, halia ja rakastelua. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.

Turvallinen syli on paikka, jossa vauva kasvaa itseään rakastavaksi aikuiseksi. Ja sylin puute tuntuu kipeänä asiana alusta loppuun asti. Vuokko Hovatan laulussa Kosketusta vailla vapiseva mies kertoo jotain tästä:

”Sinun ihosi on totinen peitto,
jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla olet, kosketusta vailla,
vapiseva mies”.

Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa.

Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä.

Kehotuntemukset ovat aina mukana, vaikka emme niitä läheskään aina tiedostakaan. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä. Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon.

Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Kun sattuu jotain ikävää ja tunnereaktiot ravisuttavat, on halille käyttöä. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.

Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.

Miian Toivon kortit houkuttelevat läsnäoloon, toivoon ja luottamukseen.

Riippumaton nainen nauttii vapaudesta, vaikka oma mieli tai muu maailma yrittäisi sitä rajoittaa

Tiedät varmasti sen tunteen, kun painat työpaikan oven kiinni ja seuraavana päivänä alkaa kesäloma. Sen kutkuttavan ilon, vaikka olisikin väsynyt. ”Nyt se oli siinä – olen vapaa seuraavat neljä viikkoa!”, miettii ja ostaa kotimatkalla isoimman jäätelön, minkä löytää.

Mielessä siintävät lehmien laitumet, laiturinnokat, vesilintua kohti lentävät tietokoneet ja vakaa aikomus pitää puhelin pääosin kiinni. Arjen kahleet ja ”pitäisi sitä, pitäisi tätä” saa vihdoin sysätä syrjään, koska loma on vasta edessä. ”Kesäloma on sitä, että ei tarvitse tehdä mitään – ja aikaa siihen on koko päivä”, sanottiin jossain viisaasti.

Vapaus on siis aikaa itselle.

Monesti tunnen vapautta myös juostessani. Silloin koen kiitollisuutta terveistä jaloista ja kehosta, jotka jaksavat liikuttaa minua pitkin polkuja ja hiekkateitä. Endorfiinipöllyt saattavat joskus kastella silmätkin vain siitä ilosta, että saan elää, nähdä voikukkapellot ja tuntea tuulen viileänä hikisillä kasvoilla.

Terveys tuo vapautta – voin juosta, pyöräillä, ratsastaa, uida tai vaikka kiipeillä. Liikkua juuri siihen suuntaan kuin haluan.

Välillä pelkään, että menetän sen. Mitä jos katkaisen jalan tai sairastun niin, etten enää kävele tai edes seiso? Voinko vielä tuntea vapautta, jos jalat ovat sidotut?

En tiedä, miltä se tuntuu. Mutta ymmärrän, että vapaus on muutakin. Ja tiedän, mitä vapaus ei ole.

Jos sinulta viedään vapaus, joku muu sanelee sinulle, kuinka kuuluu elää. Se joku voi olla myös oma rajoittava mielesi. Tai häpeä. Se sanoo, ettet tänään voi, etkä huomennakaan, eikä sinulla ole rahkeita, eikä taitoja – etkä ikinä kykenisi oppimaan. ”Sellaiset asiat” tekee aina joku muu. Ja mitä ne naapuritkin sanovat?

Vapaudettomuutta kuvataan usein umpikujana – ja sitä se onkin. Edessä on este, jonka yli ei näe ja on helpompi olla katsomattakin. ”No kun tässä ovat ne minun elämäni speksit”. Ojasta ei ponnisteta, eikä vaihtoehtoja ole.

Mutta vaikkemme aina näe, edessämme on mahdollisuuksien maailma. Erilaisten väylien loputon labyrintti, jonka jokaisen tien voit valita – jos haluat. Vapaus on sisimpäsi tunne, että voit valita toisinkin. Voit valita uuden polun tai jatkaa tuttua, mutta tiedät, että sinulla on vapautta ja rohkeutta valita juuri se tie, mikä sillä hetkellä on sinulle oikea.

Vapaus on myös pieniä asioita. Tulen monesti iloiseksi, kun olen kaupassa ja saan valita, mitä syön tänään, mitä huomenna, ja monta kertaa annan lastenikin valita – vaikka tiedän, että silloin pöytään katetaan joka kerta nakkeja eri muodoissaan. Se ei haittaa, sillä valinnan vapaus on se juttu – se on jokaisesta ihanaa.

Suurinta rakkautta onkin antaa toiselle vapaus valita oma ajankäyttönsä, omat ajatuksensa ja mahdollisuutensa maailmassa. Etsiä ja löytää, joskus epäonnistua ja tulla maitojunalla pari askelta taakse – tai ihan kokonaan. Ihminen kaipaa rajoja ja rutiiniakin, merkityksellisyyttä elämäänsä, mutta välillä on tärkeää saada valita päivälliseksi nauravia nakkeja ja iltapalaksi niitä samoja.

Kukaan ei voi tehdä kaikkea täysin oman mielensä mukaan jos ympärillä on läheisiä, mutta sekin on valinta. On vapautta saada olla läheisille saatavilla ja hyvä. Joskus joutuu tekemään myönnytyksiä, mutta silloinkin toinen vapauden väylä löytyy jostain muualta. Pääasia, että elämä, jota elät, on sinun omasi ja sinun valintasi.

Riippumaton nainen on vapaa mielen ja toisten sanelemista kahleista. Hän voi valita itselleen uuden ammatin, uuden uran tai elämän. Hän voi valita puutarhaansa keltaisia tai punaisia kukkia, tai kiinnittää olohuoneensa kattoon nyrkkeilysäkin.

Riippumaton nainen voi lojua riippumatossa vaikka koko päivän, koska hän voi sen itselleen järjestää, oli loma tai ei. Sillä elämässä on loppujen lopuksi kaikki mahdollista – ja juuri sitä on vapaus.

Ethän jätä surevaa kipunsa kanssa yksin – vaikka surun kohtaaminen pelottaa

Luin lehdestä artikkelin, jossa vanhempi kertoi oman lapsen menetyksestä. Hän puhui siinä surusta, ihmisten välttelevistä reagoinneista, yksinäisyydestä, selviämisestä. Kirjoituksen äärellä peilasin hänen kokemuksiaan omiini.

Suruni tuli iholle. Se puristi keuhkoissani. Oman tyttäreni kuolema ja siitä seurannut suru sai olla näkyvä minussa ja kipu sai tuntua. Itkin ikävääni. Itkin kokemaani. Itkin tulevaa, koska suru on aina minussa. Kipu ei lähde.

Pahin mahdollinen asia

Lapsen kuolema osuu joidenkin vanhempien elämään. Se osuu monenkin ihmisen elämään läheisen kautta. Suomessa kuolee lapsia yhä. Joku sanoo, etten selviäisi oman lapsen kuolemasta. Sanotaan, että pahin mitä vanhemmalle voi tapahtua on oman lapsen kuolema.

Vaikka tiesin, että tyttäreni kuolema olisi hyvin todennäköistä ennen minua, en ollut asiaan yhtään sen valmiimpi. En kuvitellut yhtään sen enempää selviäväni kuin kukaan muukaan. Ei minulta kysytty, tahdonko tätä. Ei ollut vaihtoehtoa sanoa, että ei minun lapseni. Ei minulle.

Elämä ennen ja elämä jälkeen

Vaikka kuolema hengitti lähes yhdeksän vuotta vieressämme, ei sen läsnäolo valmistellut minua tulevaan. Kun kuolema tuli ja nouti tyttäreni, päättyi siihenastinen elämäni. Tuli elämä ennen ja elämä jälkeen tyttäreni kuoleman.

Suru sattuu

Lähelläni oli ihmisiä, joille menetys oli liian suuri kohdattavaksi. Suruani ei kyetty ottamaan vastaan. Vaikka ymmärrän sen, silti tunnen yhä kipua. Sen lisäksi, että menetin tyttäreni, menetin monia siihen asti tärkeitä ihmisiä.

Jäin heidän osaltaan yksin kipuni ja suruni kanssa. Koin tulleeni moninkerroin hyljätyksi. Häpeäni minussa aktivoitui. Minä ja suruni emme kuulu tänne. Minä ja suru olemme vääriä.

Surun äärellä ei kysytä, otatko vai jätätkö

Suru tunteena on pusertava. Sen kohtaaminen sattuu. Suru on kipua. Ymmärrän, että kipua on vaikea kohdata. Mutta.

Minulle ei ollut vaihtoehtoa. Äitinä menetin lapseni. Suru kietoi minut puristukseensa. Keuhkoissani tuntui kipua. Minuun sattui. Minun oli kohdattava kipu. Ei ollut vaihtoehtoa, koska olin kohdannut pahimman, mitä vanhemmalle voi sattua. Minun elämäni ei ollut enää sama.

Surevan kohtaaminen

Lähelläni on ihmisiä, jotka ottivat suruni vastaan. Vaikka heihinkin sattui, he olivat kivun äärellä. Ilman sanojakin he olivat läsnä ja katsoivat, kun vanhemman elämä ei ole koskaan enää sama tämän menetyksen vuoksi. He kohtasivat minut ja kipuni. He kohtasivat oman kipunsa.

Näiden ihmisten äärellä oma kipu oli turvallisempaa ottaa vastaan. Vaikka sitä ei voi puolittaa tai poistaa, tiesin ja tunsin, etten ollut yksin. Minua ei hylätty. Joku jakoi tätä kanssani ja se toi lohtua ja toivoa.

Ikuinen kiitollisuuden tunne valinnasta kohdata

Olen ikuisesti kiitollinen ihmisille, jotka eivät pelänneet minun kipuani ja kipua itsessään. Tai pelkäsivätkin, mutta valitsivat kohdata kivun.

Surun ja menetyksen kohtaava ei voi valita ottaako kaiken vastaan. Surevan kohtaamisen voi valita. Jos valitset kohdata surevan surun ja kivun, olet rohkea ja läsnäolosi on mittaamattoman arvokasta! Sen jäljet vaikuttavat surevan tuleviin päiviin syvästi ja erityisen kannattelevasti.

“Kiitos, että olet kanssani silloinkin, kun luulen olevani aivan yksin” – 10 lempeää kiitosta, jotka voit sanoa kehollesi

Usein ajattelemme kehoa vain ulkokuorena, vaikka pohjimmiltaan se on viisas elävä organismi. Kehomme tekee puolestamme valtavan paljon. Se pitää yllä elämää, silloinkin, kun emme sitä itse huomaa. Mieti hetki, mitä kaikkea kehosi osaa ja mahdollistaa.

Milloin viimeksi muistit kiittää kehoasi? Jo yksi sanakin riittää, mutta tässä 10 lempeää kiitosta, joita voit kokeilla.

Kiitos, että olet kanssani silloinkin, kun luulen olevani aivan yksin.
Kiitos, että annat minulle aina uuden mahdollisuuden olla ystäviä.
Kiitos, että muistutat minua tämän hetken tärkeydestä. Siitä, mitä on olla ja hengittää.
Kiitos, kun olet jaksanut kanssani kaikki nämä vuodet.
Kiitos kaikista kokemuksista, jotka olemme saaneet yhdessä jakaa. Myös niistä kipeistä ja vaikeista.
Kiitos auringonlaskuista, laineen liplatuksesta, metsän tuoksusta, hellästä kosketuksesta, makeista mansikoista, syvistä huokauksista…Kiitos, että sallit minun kokea elämän kaikilla aisteilla.
Kiitos, että yhdistät minut kaikkeen ympärillä olevaan – toisiin ihmisiin, luontokappaleisiin, maahan, taivaaseen, avaruuteen, universumiin, rakkauteen…
Kiitos kaikesta siitä, mitä olet minulle opettanut ja kaikesta mitä tulemme vielä yhdessä oppimaan. Olet niin paljon viisaampi kuin osasin koskaan kuvitellakaan.
Kiitos, ettet ole hylännyt minua, vaikka en ole aina seissyt rinnallasi. Harjoittelen yhä ja teen parhaani.
Kiitos, että olet.

Halutessasi voit kirjoittaa oman listasi ja lausua sen myös ääneen. Minkälaisia tunteita kiitollisuuden sanat sinussa herättävät?

Lisää Susanna Jussilan Sielun sopukoita -runoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta ja Sielun sopukoita -kirjoituskorteista.

Kurkkaa Sielun sopukoita -päiväkirja:

Katso myös Kotona kehossa -kirja:

Kun kaipaus tekee kipeää, kysy itseltäsi nämä 5 kysymystä

Oletko sinä hiljattain menettänyt ihmisen, asian tai paikan elämästäsi? Oletko joutunut luopumaan ihmissuhteesta, kodistasi, jostain muusta? Onko muutos tulossa, ja se pelottaa? Älä huolehdi, selviät kyllä.

Todellinen minäsi tulee nousemaan ja tulet elämään onnellisena, vaikka tilanne juuri nyt tuntuisi epätoivoisen kivuliaalta. Miksi väitän näin? No kun sinäkin tiedät sen, vaikket vielä sitä myöntäisi.

Miksi sen pitää sattua niin paljon?

Ajoittainen luopuminen ja muutos ovat luonnollinen osa elämää ja maailman kiertokulkua. Jos tällä hetkellä koet kipua tai ikävää menetyksen vuoksi, mistä se johtuu? Mikä sen aiheuttaa? Miksi se sattuu?

Me näemme maailmamme omien odotustemme kautta. Sanon maailmaMME, sillä meidän jokaisen kuva ympäristöstämme on erilainen, ja muodostuu toiveistamme, odotuksistamme ja peloistamme. Eli, HALUISTAMME. Olet luonut nämä kaikki itse, syystä tai toisesta.

Pyydän sinua kysymään itseltäsi yhden kysymyksen ja vastaamaan itsellesi rehellisesti:

Kaipaatko todellisuudessa ikäväsi kohdetta vai omia mielikuviasi, jotka tuohon asiaan tai ihmiseen liittyvät?

Mielikuvasi ja sinä

Mielikuvasi siitä miten asioiden pitäisi olla, muodostuvat elämänhistoriasi aikana niistä asioista, jotka olet kokenut turvallisiksi, hyväksyttäviksi, sopiviksi, hyviksi. Haluamme luoda elämäämme sääntöjä ja ohjeita, ja se on ihan inhimillistä.

Usein luomme näitä mielikuvia lähinnä kokeaksemme olevamme turvassa edes jossain, ja mikä sen parempaa kuin turvallisuus, vaikka jonkun muun mielestä olosuhteemme ja tilanteemme ei todellakaan olisi edes siedettävä.

Miten mielikuvia muutetaan?

No, myönnetään ihan ensimmäiseksi, että surusta luopuminen ei ole helppoa. Surustakin voi tulla turvallinen olotila, ja turvaa mielemme hakee ensimmäisenä ja viimeisenä. Voit toki pyytää tähän ammattiapua, ja esim. ratkaisukeskeinen terapia ja hypnoosi voivat tässä olla suureksi avuksi.

Kuitenkin, jos tunnistat ongelman, jotain on tehtävissä ihan omin voiminkin.

Minkä tunteen kaipaamasi asia sinussa synnyttää? Jos niitä on useampia, listaa ne.
Saitko todella nämä tunteet asiasta, ihmisestä tai paikasta, jota kaipaat? Vai voiko olla, että kuvittelit niin?
Miksi haluat kokea näitä tunteita?
Haluatko tai tarvitsetko todella näitä tunteita?
Jos todellakin haluat kokea näitä tunteita, mikä muu asia, ihminen tai paikka voisi näitä sinulle tuottaa? Voitko kokea niitä ilman toista ihmistä, paikkaa, asiaa tai olosuhdetta? Voitko korvata nämä tunteet jollain sinulle hyödyllisemmällä?

Parantuminen, palautuminen, onnelliseksi tuleminen. Ne voivat kestää hetken, mutta edellä olevien kysymysten selvittäminen itsellesi auttaa takuulla. Mielesi työskentelee omaan tahtiinsa, eikä sinun kannata sitä yrittää hoputtaa. Kysy itseltäsi nuo kysymykset ja luota mieleesi, sillä se parantaa sinut kyllä.

Sinun ainoa suuntasi on nyt ylöspäin.

Mieti hetki, tunnustele, kuuntele. Sinä selviät. Sinusta tulee onnellinen.

Miten mennä kumppania kohti silloinkin, kun se tuntuu vaikealta?

Parisuhteissa tapahtuu monenlaisia ilmiöitä jotka eivät ole “nopeasti ratkaistavissa” eikä niiden piilottaminen pumpuliin auta. Näistä esimerkkejä ovat mm. alitajuiset kiintymyssuhdetyylit ja alitajuiset selviytymisroolit, defenssit, yms.

Joskus parisuhteessa kohtaamme haastavia vaiheita, jotka eivät aukea ihan hetkessä eikä pelkkä positiiviseen keskittyminen auta, vaan on ihan aikuisten oikeasti vakavoiduttava ja sitouduttava yhdessä katsomaan, mikä on juuri teille suhteessa kasvua. Varsinkin haastavina aikoina tarvitsemme tietoisesti keinoja, kuinka vahvistaa suhdetta. Miten te tulette toista kohti, silloinkin kun se on vaikeaa?

Nämä 5 harjoitusta eivät tietenkään pysty ratkaisemaan alitajuisia haasteita, mutta nämä 5 harjoitusta voivat todella auttaa teitä vahvistamaan yhteyttänne, kiintymystänne ja sitoutumistanne.

Kurkkaa parisuhteen keskustelukortit:

Ei itsetunto siitä parane, että vaatii tai pakottaa itseään muuttumaan – vaan oivalluksesta, että onkin ihan ok olla tällainen pörhelö

Kenen fiilis siitä muka kohenee, että pitäs olla tämmönen, ei sais olla tommonen, ei pitäs vetää röökiä, pitäs laihtua, ei pitäs olla herkkä, pitäs olla kiltimpi, ei sais olla niin kiltti, ei muuten pitäs kertoo mielipiteitään, pitäs muuten joskus kertoo mielipiteitään, ei sais olla näin eikä varsinkaan noin?

No miten voi odottaa, että itsetunto ”kohenisi” tämmösen vaatimusarsenaalin myötä? Mitä tekemistä sillä OIKEASTI on minkään röökin lopettamisen tai epävarmuudesta ”eroon pääsemisen” kanssa, että olisi itsen kanssa hyväksyvä olo? Ne on vaan peitetarinoita sille, että juuri nyt ei tarvitsisi sanoa itselleen: hyvä beibe, teet parhaas, nyt kuule otetaan vähän lempeemmin.

Olo itsen kanssa kohenee siitä, kun alkaa enemmän antaa itsensä vaan olla, antaa itselleen iloa ja hyvää, ilman että pitää ”muuttua” (paremmaksi). Jos sä et jollekin toiselle ihan inhimillisenä pörhönä kelpaa (niinkuin et ehkä kelpaakaan – siis eihän kaikki meitä tajua eikä se ole meidän arvon mittari) niin ei sitten, hyvänen aika. Oma arvo nousee juuri siellä missä antaa itselleen oman arvostuksensa, tällaisenaan.

Ja mitä tämä maailma – ja sun tyypit – menettäisivätkään, jos me ei oltaisi just omanlaisiamme pörhelöitä? Ja kuka tän pörhelöyden meille syvimmin suo, ellemme me itse?

Kuva: Unsplash

Kurkkaa Annan kirja Sydänvoimaa muutokseen:

Lämpimästi tervetuloa Annan valmennukseen tai konsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.

Miten kiltti on liian kiltti?

Törmäsin Facebookissa eräässä ryhmässä viestiketjuun, joka oli herättänyt paljon keskustelua. Alkuperäinen postaaja kirjoitti turhautuneena, kuinka kiltteys ei taaskaan kannattanut, vaan turpaan tuli, kun hän oli hyväntahtoinen. Postauksen alle oli kertynyt vajaassa tunnissa lähes sata kommenttia, joissa pohdittiin, missä menee liiallisen kiltteyden raja ja miten niitä terveitä rajoja voisi vetää.

Teen töitä kilttien, empaattisten ja herkkien ihmisten kanssa. Aivan ihania ihmisiä, joista on helppo pitää. Viimeksi eilen juttelin naisen kanssa, joka kertoi kärsineensä koko ikänsä siitä, ettei osaa vetää terveitä rajoja ja puolustaa itseään. Ainaisen joustamisen, omien tunteiden ja mielipiteiden nielemisen sekä muiden palvelemisen kaava on tuttu monen monista elämäntarinoista, joita ihmiset ovat jakaneet kanssani vuosien varrella. Osa ylikilteistä on ajautunut esimerkiksi melkoisiin talousongelmiin tai terveys on pettänyt jossain vaiheessa, kun rajoja ei ole osattu tai uskallettu vetää ajoissa.

Olisi ihanaa, jos eläisimme sellaisessa maailmassa, missä kiltti ihminen ei tule hyväksikäytetyksi. Olisi ihanaa, jos olisimme kaikki kilttejä ja ystävällisiä ja kunnioittaisimme toisiamme ja yhteisiä hyviä pelisääntöjä. Valitettavasti on kuitenkin niin, että kiltteyttä ja hyväntahtoisuutta käytetään herkästi hyväksi, ellei näiden hyveiden tukena ole jämäkkyyttä ja rohkeutta vetää selkeät rajat.

Missä se liiallisen kiltteyden raja sitten menee? Se on jokaisen itsensä päätettävä, mutta asiakkaitteni kertomuksia kuunnellessani hälytyskelloni alkavat soida silloin, kun kertomuksesta kuulee, että ihminen jää toistuvasti jalkoihin, tulee sivuutetuksi tai eri tavoin hyväksikäytetyksi, eikä saa osakseen samaa kunnioitusta ja huomaavaisuutta, mitä itse antaa muille ihmisille. Ylikiltteys voi näkyä elämässä monin eri tavoin. Muistellessani vuosien varrella käymiäni keskusteluja, mieleeni nousivat muun muassa seuraavat esimerkit:

Kiltti muistaa aina syntymäpäivät, mutta harva muistaa onnitella kilttiä.
Kiltti askartelee joulukortit kaikille sukulaisille, ystäville ja kollegoille käyttäen paljon aikaa ja vaivaa. Kiltin postilaatikosta tipahtaa vain pari korttia.
Kiltillä yksi tai useampi ystäviä tai sukulainen, joka soittaa aina kun hänellä on vaikeaa. Näitä tilanteita tuntuu olevan jatkuvasti. Kun kiltti yrittää kertoa omista murheistaan sanat kaikuvat kuuroille korville ja keskustelu kääntyy taas soittajan asioihin. Harvoin, jos koskaan kukaan soittaa kysyäkseen, mitä kiltille kuuluu.
Kiltti tekee työnsä tunnollisesti ja tarkasti ja on pidetty työyhteisössään. Moni kääntyy kiltin puoleen kaivatessaan apua. Jostain syystä ylennykset ja palkankorotukset menevät kuitenkin aina toiseen osoitteeseen.
Kiltti joutuu usein tilanteisiin, joissa muut tekevät päätöksiä hänen puolestaan. Kiltin mielipidettä ei kysytä eikä oteta huomioon.
Kiltti on usein ymmällään sen suhteen, miksi elämä ei suju kuten hän toivoisi, vaikka hän kuinka pyrkisi olemaan hyvä ihminen. Tuntuu siltä, että muilla elämä menee eteenpäin ja he onnistuvat kaikessa, mihin he ryhtyvät. Kiltille puolestaan jää käteen se lyhyempi tikku.

Kiltteys on kaunis ominaisuus, mutta liiallisuuksiin mennessään se muuttuu elämää kuormittavaksi tekijäksi. Ylikiltti unohtaa arvostaa itseään ja asettaa omat tarpeensa riittävän korkealle tärkeysjärjestyksessä. Se alkaa väsyttää ja kerryttää monenlaista sydänsurua, pettymyksiä ja kiukkua. Olen tavannut monta kilttiä, jotka urheasti kääntävät suupielet ymmärtäväiseen hymyyn, vaikka sisimpään sattuu.

Ylikiltteydestä toipuminen ja tasapainon löytäminen on vuosien kasvumatka, joka käynnistyy usein siinä vaiheessa, kun kiltin mitta on tullut täyteen. Sillä matkalla opetellaan uutta itsekunnioitusta, jämäkkyyttä, rehellistä kommunikaatiota, rajojen vetämistä, anteeksiantoa, rajoittavista uskomuksista luopumista ja armollisuutta itseä kohtaan. Se vaatii uskallusta, mutta palkintona tästä työstä odottaa lisääntynyt energian määrä, itseluottamus, ilo ja monin tavoin kohentunut elämänlaatu. Suhteellisen hyvin toipuneena ylikilttinä suosittelen uskaltautumaan sille matkalle.

“Ei ole uskollisempaa kumppania kuin oma keho” – 5 voimarunoa elämäsi tärkeimmälle kumppanille eli itsellesi

Sinun kehosi on ainut paikka, jossa voit tämän elämän elää. Sen kautta voit kokea kaiken ympärillä olevan – tuntea maan jalkojesi alla, nähdä kirkkaan taivaan ja sen takana tähdet, avaruuden, antaa kesätuulen helliä kasvoja, veden kannatella painoa…Sinun kehosi on sinun kotisi maan päällä – pidäthän siitä huolta. ❤️

Tässä 5 voimarunoa elämäsi tärkeimmälle kumppanille eli itsellesi:

Lisää Sielun sopukoita -runoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta ja –kirjoituskorteista.

4 salaista vinkkiä, joilla sytytät hehkusi treffeille + lemmenjuomaresepti

Seison peilin edessä, silmäni loistavat, vatsassa on perhosia ja posket punottavat. Olen pitkästä aikaa lähdössä treffeille. Aamulla olin kuitenkin herännyt tuttuun epävarmuuden tunteeseen: riitänkö sellaisena kuin olen, olenko tarpeeksi kiinnostava, kaunis ja haluttava? Onneksi minulla on salainen resepti, jolla saan hehkuni syttymään, joka saa minut itsevarmaksi ja nauttimaan treffeistä täysin siemauksin.

Kokeile tätä reseptiä kun sinulla on treffit uuden, jännittävän ja kiinnostavan tuttavuuden kanssa. Joskus on kiva sopia erityiset treffit myös oman tutun ja turvallisen kullan kanssa, leikkiä aivan kuin tapaisitte ensimäistä kertaa. Alamme niin helposti pitämään toista itsestäänselvyytenä. Tämä myös piristää päivääsi vaikka treffikumppani olisi vasta unelmissasi. Voit aina opetella olemaan unelmallinen treffikumppani itse itsellesi.

1. Herätä sensuaalisuutesi

Mmmm… Ensimmäinen askel siihen, että sinusta tulee vastustamaton ja itsevarma, on feminiinisen sensuaalisen nautintosi herättäminen. Sivele ja koskettele kehoasi päästä varpaisiin sensuaalisella herkällä kosketuksella. Usein sormenpäät toimivat parhaiten. Kosketus saa olla hidasta. Anna itsesi rentoutua ja antautua kosketukseen. Herätät aistillisuutesi ja uppoudut hetkeksi omaan nautintoosi.

2. Anna seksuaalisen energiasi virrata

Sivele rintojasi sekä muita erogeenisiä alueitasi nautinnollisesti ja ala kiihottamaan itseäsi seksuaalisesti. Käytä kookosöljyä tai jotain muuta luomulaatuista öljyä ainakin herkille sukupuolielinten alueille. Pidättäydy kuitenkin saamasta orgasmia. Näin jätät itsesi hekumalliseen tilaan. Voit kokea hekumasi herkkänä tai villin voimakkaana tuntemuksena sisälläsi. Anna sen tunteen levitä koko kehoosi.

3. Juhlista elämääsi

Laita soimaan lempikappaleesi, joka kuvastaa niitä tuntemuksia, joita haluat kokea treffeillä ja kumppanisi kanssa. Viritä itsesi kokemaan iloa, rakkautta, hauskuutta, intohimoa, kiitollisuutta ja leikkisyyttä. Tanssi ja juhlista elämää ja tunne miten sinulla on jo nyt kaikki se, mitä haluat.
Minun suosikki kappaleitani ovat fiiliksestä riippuen Beyoncen ”Naughty girl” tai Bananaraman ”Venus”.

4. Nauti suklaasmoothie

Ja viimeiseksi lisäät nautintoasi lemmenjuomalla. Minun tuskin tarvitsee kertoa sinulle mitä lemmenrohtoja suklaa ja kaakao ovat. Ne herättävät romanttisen mielen ja seksuaaliset halut.
Yksinkertainen suosikkireseptini on 2dl mantelimaitoa, puolikas banaani, puolikas avokado, kaksi lusikallista raakakaakaojauhetta, hunajaa.

Tee kaikki tämä jos haluat olla super kuuma, mutta jos aikasi on rajallinen, toteuta ainakin pari näistä vinkeistä. Kun lähdet tällä tavalla valmistautuneena treffeille, olet jo valmiiksi hunajainen ja puoleensavetävä. Et ole epätoivoinen rakkauden kerjäläinen vaan säkenöit, koska omistat oman voimasi ja nautintosi. Pukeudu kauneimpiin vaatteisiisi, jotka saavat olosi itsevarmaksi ja ovesta lähtiessä huikkaa peilille suukko: ”Sinä olet kuningatar!”

Kuva: Dreamstime/ Konradbak

Lämpimästi tervetuloa nautinnollisille ja voimauttaville kursseilleni sekä valmennukseen. Lisätiedot löydät nettisivuiltani täältä

5 hälyttävää uupumisen merkkiä, jotka usein jäävät huomaamatta – Mervi toisteli itselleen, että kohta tämä menee ohi

Mervi ajatteli, että kiire kyllä loppuu ”sitku”. Hän toisteli itselleen, että ”kohta tämä menee ohi” ja ”tämä on normaalia”.

Seitsemän vuotta sitten Mervi Lamminen johti it-yksikköä ja rakasti palavasti työtään. Vauhti oli niin kova, ettei hän huomannut uupumuksen merkkejä, vaikka ne olivat olleet selkeät jo useamman vuoden.

Nämä uupumuksen merkit Mervi ymmärsi vasta jälkeenpäin:

1. Liikunnan loppuminen

”Ensin liikuntaharrastuksista jäi pois joukkuelaji, koska se vaati sitoutumista. Loppuaikana hoidin työtehtäviä pukuhuoneessa ennen treenejä, ja heti treenien jälkeen oli saman tien puhelin kädessä. Sitten myös muu liikunta väheni, koska ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Huomasin myös, että liikunta ei enää palauttanut. Kierre olikin sitten valmis: kunto huononi, mikä vaikutti suoraan yleiseen jaksamiseen.”

2. Hermojen menetys

”Ihmiset alkoivat tuntua ärsyttäviltä yhä useammin. Myös kauniisti ja rakentavasti tuodut ehdotukset tuntuivat henkilökohtaisilta hyökkäyksiltä, koska ei ollut voimavaroja eikä aikaa tehdä niistä seuraavia muutoksia. Työtunteja ei yksinkertaisesti enää pystynyt lisäämään: omassa aikataulussa tai jaksamisessa ei ollut yhtään liikkumavaraa. Tämä johti lopulta myös ammatillinen itseluottamuksen laskuun.”

3. Keskittymiskyvyn puute

”Vasta jälkeenpäin tajusin, että esimerkiksi meilin kirjoittaminen saattoi viedä kohtuuttomasti aikaa: jos se ennen oli vienyt vartin, uupuneena se vei helposti monta tuntia. En myöskään olisi jaksanut lukea kirjaa tai pidempää artikkelia. Keskittymiskyky riitti ainoastaan Facebookin selailuun. Muutamat kymmenet merkit olivat silloin enintä, mihin pystyin keskittymään.”

4. Univaje

”Minulla oli tapana tehdä töitä yömyöhään. Nukuin lyhyitä yöunia, ja aamuisin heräsin päänsärkyyn. En syönyt aamupalaa lainkaan. Kun aamulla päätä särki univajeesta, otin särkylääkkeen ja lähdin työpaikalle muutaman tunnin yöunien jälkeen. Päivän sinnittelin hereillä palavereissa. Huomasin, että ideointikyky oli heikkoa ja tehokkuus oli laskenut. Kun oli kovin vauhti päällä, unesta karsi kaikkein mieluiten ensin, koska siihen kului suhteessa eniten aikaa. Kaikki tämä tuli uudeksi normaaliksi, ja oli tosi vaikea nähdä vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.”

5. Fyysiset oireet

”Jokaisella on varmasti vähän erilaiset fyysiset oireet. Minulla selkeimpiä olivat päänsärky, niska- ja hartiakivut sekä vatsakivut. Välillä minun oli jopa vaikea kävellä, kun vatsaan sattui niin paljon, mutta koitin vain selviytyä kivun kanssa.”

Tätä nykyä Mervi johtaa Auntie-nimistä yritystä, joka tarjoaa psykologista tukea yritysten työntekijöille, jotka kärsivät stressistä, ylisuorittamisesta tai vaikka unettomuudesta. Omasta kokemuksesta Mervi tietää, että mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan, sitä helpommin ne on hoidettavissa.

Mervin vinkit oman hyvinvoinnin parantamiseen:

1. Ole tietoinen omista arvoistasi

Omien arvojen vastaan tekeminen kuormittaa. Ihminen kestää ihan eri tavalla työkuormaa ja montaa muutakin asiaa pitkällä aikavälillä, jos työ vastaa omia arvoja.

2. Listaa omat varoitusmerkit

Käy läpi omaa elämää ja omaa toimintaa etukäteen – ennen uupumista – esimerkiksi seuraavan liikennevalo-mallin mukaan:

Vihreä: Millaista on elämäsi silloin, kun elämä on hyvää?

Keltainen: Mistä tunnistat arjessa, että elämänlaatu alkaa huonontua? Mikä muuttuu? Mikä jää pois? Mitä tulee lisää?

Punainen: Mitkä ovat sellaisia huolestuttavia merkkejä omassa toiminnassa, jotka eivät tee sinulle hyvää pidemmällä aikavälillä? Miten toimit, kun alkaa mennä överiksi?

Jos pystyt tunnistamaan omassa elämässäsi näitä merkkejä silloin, kun asiat ovat balanssissa, on helpompi huomata, milloin tarvitsee tehdä korjausliike oman jaksamisen eteen.

3. Luota tulevaan

Asioiden ei tarvitse olla järjestyksessä, mutta pitää luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Se sijaan että hakee lyhyen aikavälin tehokkuutta, pitäisi hakea pidemmän aikavälin ratkaisuja, sillä pidemmälle katsominen lisää luottamusta.

4. Varjele unta

Tutki, miten voit parantaa unta. Anna unelle aikaa ja mahdollisuus. Arvosta unta.

Oman uupumuskokemuksensa inspiroimana Mervi perusti mielen hyvinvointipalveluja tarjoavan palvelun Auntien.