Sivu 160 – Hidasta elämää

Nuorten ajatuksia elämästä: “Haluaisin, että jokainen on tervetullut”

Sanotaan, että lapsissa ja nuorissa on toivo, mutta minkälaista maailmaa nuoret itse toivovat? Seuraavat ajatukset ovat seitsemäsluokkalaisten kirjoittamia. Mitä voisimme tehdä, että heidän toivomansa maailma olisi mahdollinen?

Vuonna 2018 pyysin seitsemänsien luokkien oppilaitani kertomaan, mitä he toivovat ja pyytävät maailmassamme ja mistä he kiittävät. Opettajana keräsin heidän kirjoittamansa vastaukset yhteen ja ne luettiin koulun yhteisessä tilaisuudessa.

Nuo silloiset seiskaluokkalaiset ovat nyt päättäneet peruskoulunsa ja suuntaavat maailmaan kolhuineen ja toiveineen, mutta samat toiveet ovat edelleen ajankohtaiset. Tässä osa niistä.

Moi, kuka siellä kuunteleekaan!

Pyydän itselleni ja muille iloa. Pyydän kiltteyttä, huomaavaisuutta, toisen kannustamista ja itsevarmuutta. Pyydän reiluutta, terveyttä, ystävällisyyttä ja anteliaisuutta.

Pyydän, ettei maailmassa syrjittäisi ketään uskontonsa, ihonvärinsä, sukupuolensa, sukupuolettomuutensa, taustojen, ulkonäön tai muun asian vuoksi. Pyydän, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet.

Pyydän, että jokaisella olisi mahdollisuus olla oma itsensä ja arvokas, ja että jokainen pääsisi tekemään elämässään juuri niitä asioita mitä itse haluaa. Haluaisin, että jokainen on tervetullut.

Pyydän, ettei sotia olisi, vaan että kaikki eläisivät sovussa ja pysyisivät turvassa. Toivon, että maailmaan saataisiin rauhaa ja rakkautta erimielisyyksien tilalle. Haluaisin, että vaikka ihmiset riitelisivät, riidat sovittaisiin ja riidoista opittaisiin.

Toivon, että…

Toivon, että ilmaston lämpeneminen loppuu tai että sitä voidaan hidastaa. Pyydän, että ihmiset tukisivat luontoa ja sen elementtejä – eivätkä käyttäisi lahjaa väärin.

Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät eläinten tunteita, eivätkä kohtelisi niitä kaltoin.

Toivon, että sukuni pysyy terveenä ja hyvissä väleissä toistensa kanssa.

Toivon, ettei koulussani kiusattaisi ketään.

Toivon työrauhaa.

Toivon, että elämän valinnat olisivat oikeat, ja että elämä antaa paljon hyviä kokemuksia.

Toivoisin, että ihmiset sanoisivat toisilleen enemmän hyviä asioita, ja että jokainen sanoisi joskus toiselle: “Olet minulle rakas”, “olet tärkeä”.

Toivon, että maailma saataisiin paremmaksi, sillä voisimme parantaa monien ihmisten vointia varsinkin köyhemmissä maissa. Anna meille voimaa luopua tarpeettomasta muiden hyväksi.

Kiitos, että…

Kiitos että me olemme yhdessä tänään, juuri nyt.

Kiitos huolenpidosta: perheestä, vanhemmista, ystävistä, terveydestä, ruoasta, vedestä, vaatteista, kodin lämmöstä ja katosta pään päällä.

Kiitos kavereista, teknologiasta ja musiikista.

Kiitos, että maailmassa on kehittynyt lääketiede ja että voimme sen avulla parantaa sairauksia.

Kiitos, että saamme elää Suomessa. Täällä on yleisesti turvallista ja hyvä kasvaa. Kiitos, että saan mahdollisuuden käydä koulua, tutustua uusiin ihmisiin ja harrastaa.

Kiitos, että voin omalla osaamisellani ja yrittämälläni tehdä maailmasta paremman paikan elää.

Kiitos että saan elää.

Hyvää kaikille

Toivon hyvää niille, joilla on vaikutusvaltaa, että he osaisivat tehdä hyviä päätöksiä, joista seuraisi hyvää muillekin.

Toivon hyvää läheisilleni. Perheelleni, jotta he jaksaisivat arjen haasteissa. Ystävilleni, jotta heillä riittäisi positiivista mieltä. Kaukana asuville sukulaisilleni, jotta he pysyisivät terveinä.

Toivon hyvää kaikille, jotka ovat muille ystävällisiä, ja kaikille, jotka elävät vaikeita aikoja.

Toivon hyvää jokaiselle ihmiselle, eläimelle ja eliölle tällä maapallolla, sillä jokainen on ansainnut sen.

Toivon viimeiseksi, että joku kuunteli!

💜

Lisää tältä kirjoittajalta: Susanna Erätulen Etsijän kirja – mitä on olla ihminen? löytyy Storytelista sekä Hidasta elämää -puodista.

Hidasta elämää -lukijana voit kuunnella kaikkia Storytel-sisältöjä ilmaiseksi 30 päivää, kun rekisteröidyt TÄÄLLÄ.

Ikääntyminen saa miettimään, elänkö todella kuten haluan – Elämä on elettävä nyt, eikä “sitten kun”

En nykyisin enää blogiteksteissäni avaa kovin paljon omaa elämääni, mutta nyt tuntui siltä, että voisin vähän avata sitä, mitä itseni kautta pohdiskelen.

Elän naisena vaihetta, joka puhuttelee minua syvästi. Olen 46-vuotias ja tunnen olevani siirtymävaiheessa. Joku voisi kutsua tätä neljänkympin kriisiksi.

Jo vuosia olen tuntenut, että kehoni on joutunut tekemään paljon töitä, jotta kuukautiset ovat päässeet alkamaan. Ihan kuin kehoni ei jaksaisi pyörittää jotain, mitä se on tehnyt jo vuosikymmenten ajan. Jossain kohtaa oli aaltoja, yöllistä peitonheilutusta päälle ja pois sen mukaan, oliko menossa kylmä vai kuuma aalto. En jaksanut urheilla samaan tapaan kuin ennen – ihan kuin kehoni ei oikeasti olisi jaksanut liikkua samaan tapaan kuin aiemmin.

Hämmästykseni oli valtaisa, kun tajusin, että minä elän vaihdevuosiaikaa. Minusta olisi oikeasti tulossa nainen, joka oli jo synnyttämistehtävänsä ja pikkulapsiaikansa elänyt. Ja voi miten surulliselta se tuntuu. Olen aina rakastanut kuukautisia ja nyt luovun niistä. Olen aina myös rakastanut vauvoja ja sekin tuntuu surulliselta, etten enää voi olla raskaana ja synnyttää.

Käyn elettyä elämää läpi ja kyselen hiljaa, miten tämä näin meni? En koskaan ajattele, että olisin tehnyt vääriä valintoja tai katuisin jotain. Mietin vain, että onpahan ollut aikamoista touhua. Elämä ei ole mikään helppo reissu. Sydän särkyy matkalla monta kertaa ja kaikenlaisista kamaluuksista joutuu kahlaamaan läpi: erilaisista luopumisista ja suunnanmuutoksista.

Jos olet lukenut kirjani Toivon kirja masennuksesta, muistat sieltä ehkä tämän kohdan:

”Katselen silloin tällöin itsestäni valokuvaa, jossa olen ihan pieni, ehkä puolen vuoden ikäinen. Kuvassa minulla on vaaleanpunainen kietaisupaita ja valkoiset potkuhousut. Katson isoilla silmillä kuvaajaa suoraan ja hymyilen. Katson pientä ja näen pelkkää suloisuutta. Katse on vauvalla niin auki, että sielu näkyy. Sillä tavalla ihan pieni lapsi maailmaa katselee. Kuva aiheuttaa minussa usein itkuisen olon. Tunnen surua siitä, mitä kaikkea tuo lapsi joutui kokemaan niin, että katse muuttui toisenlaiseksi. Samalla etsin katseesta sitä jotakin, mitä olin ja mitä kohti olen edelleen menossa – alkuperäistä sielullista minua kohti, joka on valoa ja rakkautta, häivähdys taivasten valtakuntaa.”

Hiljaa katselen kättäni, joka alkaa muistuttaa äitini kättä. Nivelissä alkaa tuntua sitä, mikä sai mummun sormien nivelet paisumaan (viljat olen tästä syystä jättänyt jo vuosia sitten pois ruokavaliostani). Jollain selittämättömällä tavalla liityn mielessäni entistä enemmän sukuni naisten ketjuun.

Ja sitten katson itseäni peilistä: näen kehon, joka ei ole enää entisensä. En enää jaksa taistella aikaa vastaan, en jaksa pyhittää elämääni liialle liikkumiselle ja syömisen kyttäämiselle. Luonto ohjaa kehoani liikkumaan armollisemmin, mieluiten luonnossa sekä syömään vähemmän ja kevyemmin. (Olen kyllä intohimoinen vitamiinien, hiven- ja kivennäisaineiden ja hyvien öljyjen käyttäjä ja suosittelen muillekin).

Mutta tiedättekö, vaikka kasvot alkavat valua napaa kohti, näen silti silmät, jotka ovat samat kuin ennen. Minussa asuu sama sielu kuin ennenkin. Ihaninta elämän äärellä on ollut sen tajuaminen, että elämän ensimmäinen ”puoliaika” mennään usein itsestä poispäin ja sen jälkeen takaisin sinne, mistä on joskus lähtenyt – alkuperäisen itsen äärelle.

Muistan, kun lapsena tajusin, että minäkin kuolen joskus. Ymmärrys kuolevaisuudesta jätti minut pitkäksi aikaa rauhaan, mutta on taas alkanut nostaa päätään. Lapsena ajatus sai minut ahdistumaan, nyt ei niinkään. Kuoleman ajatus kysyy minulta, elänkö todella kuten haluan ja miten haluan aikani käyttää. Senkin ymmärrän, että elämää on elettävä nyt ja unelmat toteutettava nyt eikä sitten kun.

En ole vielä vanha ollenkaan, mutta silti sisälläni jokin sanoo, että on aika astua pikku hiljaa sivuun ja antaa tilaa niille, jotka edelleen jaksavat ja viitsivät juosta. Samaan aikaan kuuntelen hiljaisuutta, joka on ollut pitkään hiljaa ja synkronoin ulkoisen tahtini sisäiseen tahtiini – siitä syntyy tasapaino. Minä hidastun ja hiljenen sisäisesti, siksi myös ulkoisen elämän on hidastuttava ja hiljennyttävä.

Kurkkaa Miian kirja Häpeästä valoon:

Tehokkuus ei synny tekemällä paljon vaan olemalla läsnä

Olet varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa työt ja tehtävät tuntuvat kaatuvan päällesi. Yrität toimia yhä tehokkaammin, nopeammin ja saada aikaiseksi vielä enemmän.

Kehosi jännittyy puristaessasi lisää tehoa koneestasi, vaikka sisälläsi tunnet valtavan levon tarpeen. Tiedät olevasi äärirajoilla, mutta kun vielä raportti on saatava valmiiksi tai vielä on pakko silittää liina juhlapöytään, koska huomennakaan sitä ei ehdi.

Enneagrammi-persoonallisuusmallin mukaan tehokkuus on enneagrammikolmosen perustarve. Mutta tilanteen ollessa päällä kyllä kaikki muutkin tuntevat tehokkuuden vaatimuksen ja osaavat olla armottoman tehokkaita.

Tehokkaina ihmisinä pyrimme tekemään useita asioita yhtäaikaisesti. Yritämme sopia lapselle lääkäriin aikaa samalla kun kirjoitamme kauppalistaa. Pissalla käydessämme pesemme hampaitamme. Kokoukseen osallistuessamme voimme samalla käydä läpi sähköpostejamme. Ja autolla ajaessamme hoidamme pois muutaman työpuhelun. Vie mennessäsi, tuo tullessasi, tee ollessasi on kaiken toimintamme motto. Yhtä asiaa tehdessämme olemme jo mielessämme tekemässä seuraavaa.

Kuvittelemme multitaskaamisella säästävämme aikaa ja saavamme aikaiseksi enemmän. Kuitenkin tutkimusten mukaan monen asian yhtäaikainen tekeminen vähentää tehokkuutta ja hidastaa tulosten aikaansaamista. Sillä jokaisen siirtymän jälkeen aivomme joutuvat uudelleen luomaan keskittymisen tilan. Puhumattakaan siitä, miten aivomme kuormittuvat, kun yritämme pitää mielessämme (eli työmuistimme maksimissaan seitsemällä kaistalla) lukemattomia hoidettavia asioita.

Mitä tehokkaampia pyrimme olemaan, sitä kireämmäksi tunnemme itsemme. Ja miten silloin muiden hitaus ja turhat askeleet voivatkaan ärsyttää. Kärsimättömyys ihan tihkuu ulos joka solusta. Et sitten voinut viedä puhtaita pyykkejä yläkertaan siellä käydessäsi, saatamme ajatella puolisoa mulkaisten. Koska sisäinen piiskurimme ei anna meidän itsemme levätä, meidän on vaikea sallia sitä muillekaan.

Jatkuvan tekemisen keskellä saatamme hetkittäin kuulla, miten aivomme ja kehomme huutavat taukoa ja tilaa hengittää. Mutta sisäisen piiskurimme mukaan vain suoritustemme kautta meistä voi tulla hyviä ja kelpaavia ihmisiä. Niinpä jatkamme tehon puristamista itsestämme, sillä olemme unohtaneet yhden elämän tärkeistä viisauksista: Voimme olla tehokkaita vain olemalla läsnä.

Tehokkuus ei synny tekemällä vaan olemalla läsnä

Tehokkuuden vaatimus on aivoillemme aina stressitilanne, jossa ne eivät pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Aivomme eivät ole juurikaan muuttuneet luolamiesajoista. Kun piti päättää juokseeko pakoon tiikeriä vai ryhtyykö taistelemaan henkensä edestä, stressi kavensi keskittymisen vain ja ainoastaan selviytymiseen.

Jokainen stressitilanne on yhä ihan samanlainen. Aivojemme kyky havaita ja huomioida vaaran ulkopuolisia signaaleja heikkenee. Tuijotamme kuin talouspaperirullan hylsyn läpi vain sitä, mihin olemme kullakin hetkellä keskittyneet. Samalla menetämme valtavan määrän ulkopuolelle jäävää tietoa, joka voisi helpottaa toimintaamme ja tehdä siitä oikeasti tehokasta.

Sen sijaan ollessamme läsnä kussakin hetkessä aivomme rentoutuvat. Silloin muistimme sopukoista pääsee nousemaan edessä olevaan tehtävään liittyviä tärkeitä tiedonmurusia ja kykenemme yhdistelemään erilaisia asioita uudenlaisiksi luoviksi ratkaisuiksi. Lehteä selaillessamme tai ystävämme kanssa jutellessamme saatamme saada loistavia ideoita tai havaita uusia yhteistyökuvioita.

Ollessamme levollisesti läsnä tekemisissämme aivomme tekevät työtä puolestamme ja toimivat vaivattoman tehokkaasti. Tehokkuutta ei tarvitse tehdä tai puristaa, vaan se syntyy läsnäolossa.

Valitse levollisuus ja antaudu olemaan

Usein tekemisen ja tehokkuuden keskellä pelkäämme luopua suorittamisesta, sillä tekemättömyys, pelkkä oleminen, on sisäisen piiskurimme mukaan laiskuutta ja huonoutta. Saatamme olla niin myös samaistuneita pärjäävään suorittajaan, että ettemme edes tunnista itseämme ilman tekemistä. Olemme hukanneet itsemme jatkuvan suorittamisen oravanpyörään. Olemme unohtaneet kuunnella sydäntämme.

Niinpä kun tunnet kiireen sisälläsi ja tehokkuuden lähtevän kiristämään olemistasi, pysähdy ja hengitä muutaman kerran tietoisesti ja rauhallisesti syvään. Samalla toista itsellesi: Valitsen levollisuuden. Tunne, miten kehosi rentoutuu. Näin pysäytät eteenpäin kiirehtivän toiminnan tulemalla läsnä olevaksi kuhunkin hetkeen. Sinulla on yhä lupa tehdä kaikki tarvittavat asiat, mutta voit tehdä ne levollisuuden täyttäessä mielesi ja kehosi.

Kysy myös muutaman kerran päivässä itseltäsi: Mitä sydämeni kaipaa juuri nyt? Minkä sydämeni tietää olevan hyväksi minulle juuri nyt? Kuppi kahvia nojatuolissa tai ulkoportaalla istuen? Varttitunnin lepo sohvalla? Rauhallista kävelyä metsässä? Pienet pysähtymisen hetket, läsnäolohetket, tuovat kiireettömyyttä arkeesi ja antavat aivojesi levätä. Vain rentous mahdollistaa todellisen tehokkuuden.

Toteuta usein niitä sydämen toiveita, joille et voi asettaa tavoitteita. Ja joita et voi mitata etkä tehdä tehokkaammin. Jätä siis lenkille lähtiessäsi aktiivisuusmittarisi kotiin ja pysähdy usein nauttimaan luonnon äänistä, tuoksuista – ja pelkästä olemisesta. Sillä vain olemalla löydät yhteyden todelliseen minuuteesi, joka on aina hyvä ja kelpaava. Ihan semmoisenaan.

Kursivoitu teksti on kirjasta Onni asuu jo sinussa, joka auttaa sinua paremmin ymmärtämään itseäsi ja 8 muuta persoonallisuustyyppiä.

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani TÄSTÄ

Montako kertaa jaksat ennen kuin väsyt?

Montako kertaa olet valmis antamaan hänelle vielä yhden mahdollisuuden?

Montako kertaa jaksat selitellä itsellesi, että tällä kertaa tilanne on erilainen?

Montako kertaa jaksat toivoa, että kaiken läpikäymänne jälkeen hän vihdoin arvostaisi ja kunnioittaisi sinua?

Montako kertaa jaksat uskoa, että tällä kertaa sinua ei vähätellä, loukata ja manipuloida?

Montako kertaa jaksat uskoa, että tällä kertaa voit luottaa siihen, että sinulle annetut lupaukset pidetään?

Montako kertaa olet valmis rakastamaan, ymmärtämään ja antamaan kaikkesi, vaikka tiedät, ettei hän osaa ottaa rakkauttasi vastaan?

Montako kertaa antaudut yhteiseen iloon, vaikka tiedät, ettei se ole aitoa, koska hän ei salli itsensä tuntea iloa ja onnea.

Montako kertaa jaksat pettyä siihen, että heti kun alat tuntea läheisyyttä häntä kohtaan, hän alkaa sabotoida suhdettanne?

Montako kertaa jaksat aidosti yllättyä siitä, että heti kun olet antanut sen, mitä sinulta tällä kertaa haluttiin, sinut unohdetaan ja jätetään pulaan?

Montako kertaa jaksat kuulla, että kaikki on ihan hyvin, että ylireagoit ja että kaikki oli oikeastaan sinun vikaasi?

Montako kertaa jaksat antaa anteeksi, vaikka sinulta ei koskaan pyydetä anteeksi?

Montako kertaa jaksat parsia sydämesi kokoon, itkeä ja olla vihainen itsellesi siitä, että olet niin hyväsydäminen ja haluat uskoa ihmisiin?

Montako kertaa jaksat nostaa itsesi ylös ja parantaa sydämesi, vain avataksesi sen jälleen hänelle?

Toimituksen vinkki satuttavassa suhteessa olevalle

Satuttavan suhteen varoitusmerkkejä ovat muun muassa kumppanin impulsiivinen ja arvaamaton käyttäytyminen sekä patologinen valehtelu ja vastuun välttely. Myrkylliseksi suhteen voivat tehdä esimerkiksi narsistiset piirteet ja henkinen tai fyysinen lähisuhdeväkivalta. Tällaisesta parisuhteesta irtaantuminen saattaa olla yksi vaikeimmista ja raskaimmista elämänkriiseistä. Suhteesta on voinut tulla riippuvuutta muistuttava kehä, jota ei osata lopettaa, vaikka arki on turvatonta, epävakaata, kuluttavaa, stressaavaa ja jopa uudelleen traumatisoivaa.

Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä. Hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen. Toivu satuttavasta suhteesta -kirjan itsehoidolliset harjoitukset vahvistavat tervettä itsetuntemusta ja itsetuntoa. Niiden vahvistuminen auttaa irtaantumaan ja lopulta toipumaan satuttavasta suhteesta.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Hyvä itsetunto syntyy siitä, että saa rehellisesti olla oma itsensä, kaikkine tunteineen – vaikka olisi välillä ihan muussina

Usein ajattelemme, että “hyvä itsetunto” on voimakasta sisäistä pörheyttä, ettei huonommuuden tai vääränlaisuuden oloja pääse syntymään. Se on oikeastaan sisäistä vaatimusta pikemminkin kuin lempeyden realiteetti.⁠ ⁠Lempeyden realiteetti on, että välillä menemme muussiksi oloissamme; väsymys, vastoinkäymiset, kriisit ja kasvun kivut tuottavat kenelle tahansa haastetta.

Hyvä itsetunto nousee siellä, missä omat olot ja tunteet saavat kussakin tilanteessa olla mitä ovat, niin ettei taistele niitä vastaan. Aikuisuus ei ole sitä, että pystyy kohauttamaan olkiaan ja kelaamaan, että hälläväliä kaikissa tilanteissa. Aikuisuus on sitä, että havaitsee, että oho, nyt kolahti. ⁠ Kun tunnistaa, että nyt tuli shitti fiilis opetteleekin tukemaan itseään, tulemaan aikuiseksi tuntevan sisäisen lapsensa viereen. Ottaa sisäisesti itseään kädestä kiinni, näkee ja kuulee: “joo, nyt tuli kurja fiilis. Keitetään kuule kahvit”. ⁠

Lapsen sisäiseen maailmaan kuuluu kokemus, jossa huonosta fiiliksestä yritetään äkkiä päästä eroon; väännetään ikävä olo positiiviseksi ajatteluksi väkisin, ohitetaan oma kokemus tai lakaistaan se maton alle, koska se on muka “kypsempää”. Aikuisuus on paradoksaalisesti sitä, että kestää lasta sisällään.

Vasta silloin voi oikeastaan kohdata toisetkin, koska halusimmepa tai emme, meidän jokaisen sisällä asuu pieni lapsi haavoineen, toiveineen, elämäniloineen. Mitä enemmän tuo lapsi saa kokea koko skaalalla tunteita, sitä enemmän ilo, leikki ja huumori virtaa elämässämme.

Uuteen voi kasvaa vain, jos on tilaa ja turvaa kokea tunteitaan: pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, kaikenmaailman kärvistelyitä. Ilman niihinkin suostumista ei voi löytää itsestään uutta; taitoja, potentiaalia, sitä mikä itseä nyt elossa sytyttää. Ei eloa kärvistely pysäytä vaan kivun vastustaminen ja väistely, yritys pysyä poterossa, jossa on kyllä kenties mukavaa, mutta ahdasta.

Kun olo itsestä on syystä tai toisesta lintallaan, kannattaa tehdä omia turva- ja hellimisjuttujaan, niitä lempeyden tekoja, jotka sinulle toimivat. (Voi esimerkiksi mennä lämpimään suihkuun, lähteä kävelylle, kilauttaa kaverille, kirjoittaa päiväkirjaa, laittaa hyvää ruokaa jne.) Itsensä hoitamisjuttujen tarkoitus ei ole viedä huonoa oloa pois vaan tehdä tilaa rehellisille sisäisille oloillesi.

Ja jos romahdus tapahtuu esimerkiksi keskellä työpäivää, voi itselleen suoda jonkun sisäistä tilaa vaikka puoleksi minuutiksi raivaavan minijutun, esimerkiksi keittää kupin teetä, jonka aikana itselleen voi kertoa, että hei ou nou, nyt tuntuu hankalalta, palataan tähän kunhan vain tilaa tulee enemmän – pidän sinusta huolta.

Taika on siinä, että kun pieni lapsi sisälläsi saa murista ja märistä ja kun asetut aikuisena siihen rinnalle kuulemaan ja hoitamaan, olo alkaa jossain vaiheessa helpottaa ja saat asioihin perspektiiviä. Hyvä itsetunto syntyy siellä, missä saa rehellisesti olla oma itsensä, kaikkine tunteineen, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat. Se luo sisäistä turvaa ja luottamusta siihen, että hanskaan tätä elämää, tulee mitä tulee – ja silloin kun en hanskaa, sekin on okei. Kasvua ja kokemusta kaikki tyynni!

Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.

Kuva: Unsplash / Anna Kolsyuk

Näin seksistä tulee tutkimusmatka, josta löytyy aina uutta – Herätä halu aistien avulla

Seksuaalinen halu on yksilöllinen samoin kuin ruokahalu. On merkityksellistä halun syttymisen tai sammumisen kannalta, miltä mikin maistuu, tuoksuu, näyttää, tuntuu, kuulostaa.

Seksuaaliterapiassa olen huomannut, että haluun liittyvissä asioissa halun sytyttäjät ja sammuttajat voivat olla vaikeita tunnistaa. Emme ole tulleet pohtineeksi niitä juurikaan.

Usein pyydän asiakasta pohtimaan halun sytyttäjiä ja sammuttajia eri aistien kautta. Aistien kautta on helpompi lähteä tarkastelemaan halua, koska sytyttäjien ja sammuttajien tunnistaminen voi olla äkkiseltään kovin vaikeaa.

Olen luetellut alle useita kysymyksiä, joiden avulla voit lähteä tarkastelemaan omaa seksuaalista haluasi. Löydät kysymyksiin vastaamalla sen mitkä sinut sytyttävät ja sen mitkä sammuttavat seksuaalisen halusi.

Näköaisti

Pohdi maailmaa silmiesi kautta ja linkitä näköaistimuksesi seksuaaliseen haluun. Mikä sinusta on seksikästä? Mikä visuaalinen ärsyke kiinnittää huomiosi?

Puhutaan peppu-ja tissi-ihmisistä. Sillä voidaan tarkoittaa, mihin kropassa kiinnittää huomion ja kumpi sytyttää enemmän. Kun kerrotaan, että ihminen on seksikäs tai kun hän kantaa itsensä hyvin, mitä se sinusta tarkoittaa? Onko se jokin tietty ele vai ominaisuus mikä ihmisessä on? Mikä kehon osa on sinusta erityisen kiinnosta, kiihottava, miellyttävä, sytyttävä?

Mikä minussa itsessäni on seksuaalisesti vetoavaa?

Katsomme toista ihmistä seksuaalisen halun näkökulmasta, mikä hänessä sytyttää, mutta mitä olisikin katsoa itseä? Mikä visuaalisesti minussa itsessäni sytyttää minun haluni? Tiedänkö, mikä minussa sytyttää kumppanini halun? Mikä itsessäni on seksikästä, sensuellia, halun nostattavaa? Kuinka eroottinen olenkaan omilla silmilläni katsottuna?

Fantasiat

Visuaalisuus on myös päässämme. Fantasiamme ovat visuaalisesti rakennettuja seksuaalisen halun sytyttäjiämme. Työssäni olen huomannut, että fantasiat ovat monella ihmisellä vajaakäytöllä tai tyystin unohtuneet.

Fantasioissa voimme rakentaa juuri sellaisen ”seksinäytelmän” kuin vain osaamme kuvitella. Siinä voivat kaikki palaset olla juuri niin kuin haluamme. Tätä puolta on tärkeää myös hyödyntää omassa seksielämässä ja halun sytyttämisessä. Fantasiassa kaikki voi olla täydellistä!

Tuntoaisti

Ajattele tuntoaistia ja tuntoaistilla. Minkälainen kosketus tuntuu hyvältä? Miten kehon eri osissa erilainen kosketus tuntuu? Miltä tuntuu sively, puristelu, läpsyttely, raapiminen, hipsuttelu, läimäytys? Miltä mikin tuntuu selässä, niskassa, päänahassa, nilkoissa, jalkapohjassa, varpaissa, kainalossa, vatsalla, reisissä, pohkeissa, pakaroissa?

Miltä tuntuu kylmä, kuuma, nahka, höyhen, kumi, puu, muovi tai sametti eri osissa kehoasi? Minkälainen tuntoaistimus herättää? Mikä ei tunnu hyvältä? Mikä tuntuu seksikkäältä?

Miltä tuntuu hyväillä eri kehon osillasi kumppaniasi? Miltä iho, karvoitus, hiukset tuntuvat sormenpäilläsi, poskillasi, kaulallasi, varpaillasi, pohkeillasi? Tuntoaistimuksen kautta seksintutkimusmatkastakin tulee aivan uudenlainen. Iho on valtava elin ja yksi tärkeimmistä seksielimistä!

Makuaisti

Ajattele seksiä makuaistin kautta ja makuaistilla. Minkälainen maku on juuri mieleesi? Miltä kumppanisi maistuu? Poskelta? Miltä maistuu hiki? Miltä kehon eritteet? Miltä maistuu puhtaus? Miltä maistuu persoona?

Miltä maistuu kiihko? Miltä maistuu halu? Mikä maku sytyttää? Mikä maku on ällöttävä ja halun sammuttaja? Tiedätkö miltä itse maistut? Onko makuja, jotka tuovat muistoja erotiikasta, halusta, seksuaalisesta vetovoimasta?

Hajuaisti

Miltä seksi ja seksuaalinen halu näyttäytyvät hajuaistin kautta? Mikä tuoksu sytyttää sinut välittömästi? Onko se ihmisen oma ominaistuoksu vai jokin parfyymi? Onko se kumi, nahka, savu, kukkaistuoksu, myski? Tiedätkö miltä seksi sinusta tuoksuu?

Maailma on täynnä tuoksuja. Monet olemme myös tuoksuyliherkkiä. Tiedämmekö enää miltä puhdas tosiasiassa tuoksuu? Miltä iho tuoksuu? Miltä tuoksuu hiki? Miltä sinä tuoksut? Mikä on ominaistuoksusi?

Teemme valintoja tuoksun kautta hyvinkin paljon. Ihmisestä erittyvät feromonit vaikuttavat myös parinvalintaan. Hormonimme ohjaavat miltä tuoksumme. Nainen tuoksuu kuukautiskierron alkuvaiheessa erilaiselta kuin loppuvaiheessa. Mitä syömme ja miten liikumme vaikuttavat tuoksuumme. Peseytymällä emme vaikuta niin paljon tuoksuumme kuin kuvittelemme. Olemme myös keinotekoisilla hajusteilla erkaantuneet todellisista tuoksuista.

Kuuloaisti

Miltä kuulostaa halu? Mikä ääni on todellinen turn off eli halun välitön sammuttaja? Miltä seksi kuulostaa sinun korvissasi?

Mikä ääni sytyttää sinut? Onko se jokin ele tai kehon osa, josta kuuluu ääni? Onko se jokin tietty kappale, joka saa halun virtaamaan suonissasi? Onko ne sanat, jotka sanotaan korvaasi? Miltä sinä kuulostat? Miltä kuulostaa kumppanisi?

Seksuaalinen halu ja aistit

Aistien kautta tulee seksistä suuri tutkimusmatka, josta löytyy aina uutta! Aistien kautta tarkasteluna seksistä tulee monipuolisempaa. Samalla kun kysyt itseltäsi näitä lukemattomia kysymyksiä opit itsestäsi uutta. Kun kysyt nämä kumppaniltasi, löydätte aivan uutta seksiinne! Saatamme jumiutua seksissä hyvin kapeaan katsantokantaan ja joskus on hyvä herätellä itseä pohtimaan asioita ihan eri näkökulmista. Aistit ja seksuaalinen halu voivat olla yksi näkökulma.

Kurkkaa Pauliina Flangin uutuuskirja Rakkaus on tekoja arjessa – Parisuhteen voimakirja:

“Muutos on alussa vaikeaa, keskellä sotkuista ja lopussa upeaa.” – 5+1 voimakuvaa muutoksesta

Sinä et ole koskaan liian nuori tai liian vanha, eikä koskaan ole liian myöhäistä astua kohti muutosta❤️

Katso lisää voimakuvia Instagram -tililtämme @hidasta.

PS:

Rakkaus ei ole tunne vaan valinta – 5 totuutta parisuhteesta

Elämme nopeassa kulutuskulttuurissa joka mielellään luo meille kuvaa siitä että elämän ja ihmissuhteiden pitäisi olla kuin ihana päivä rannalla, kevyttä, kivaa ja ihanaa. Erityisesti sosiaalinen media on taipuvainen luomaan rakkaudesta ja parisuhteesta kuvaa, joka on varsin epärealistinen.

Yksi myytti rakkaudesta on, että se olisi tunne. Todellisuudessa rakkaus on valintaa, tekoja, arvojen mukaista toimintaa ja sitoutumista. Sitoutuminen rakkauteen tuo elämään syvää merkityksellisyyttä. Rakastuminen ja ihastuminen ovat tunteita, joissa hormonit puuttuvat peliin. Kuten vanha sanonta menee: Rakastunut näkee vaaleanpunaisten linssien läpi. Ehkä aluksi ne vaaleanpunaiset linssit ovat hellyyttävät ja ihanat, mutta rakastumisen muuntaminen valinnaksi rakastaa kysyy meiltä realistisempaa käsitystä rakkaudesta.

Todellisuudessa ihmissuhteet eivät ole aina helppoja. Parisuhde kysyy paikoin kompromiseeja. Se kysyy joskus luopumaan omista itsekkäistä haluista. Se kysyy haavoittuvaisuutta, se kysyy sopimista, se kysyy omien uskomusten tarkastelua.

Aito ja läheinen parisuhde kysyy uudelleen määrittelemään ihannekuvaa rakkaudesta, jonka kulttuurimme on luonut.

Se että parisuhteet eivät ole ihan helppoja, ei ole mitenkään huono uutinen. Aikuinen parisuhde, jossa kummatkin haluavat vilpittömästi kasvaa, on äärimmäisen palkitseva ja merkityksellinen asia – syvällä tasolla.

Voidaksemme murtaa epärealistista rakkauskäsitystä, avataan hieman muutamaa haastavaakin totuutta parisuhteista. Näiden tarkoitus ei ole latistaa, vaan auttaa meitä enemmänkin kypsymään aikuiseen rakkauteen – joka on valinta.

1. Et aina pidä kumppanistasi tai tunne vetoa häntä kohtaan. Joskus tulet suorastaan olemaan ärsyyntynyt, kyllästynyt ja tympääntynyt.

Ja se ei tarkoita, että et olisi sinulle hyvässä suhteessa. Joskus sydämemme on avoinna, joskus suljettuna. Joskus reagoimme ja näemme toisen heikoimmillaan. Miten suostumme yhä uudelleen ja uudelleen kurottamaan kohti yhteyttä? Miten kieltäydymme leimaamasta kumppaniamme tietynlaiseksi?

2. Tulet joskus tuntemaan yksinäisyyttä ja mitä luultavimmin joskus kyseenalaistat suhteenne

Suhde ei ole lääke joka poistaa vaikeat tunteet. Parhaimmillaan tasapainoisessa suhteessa on tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja siitäkin huolimatta tunnemme joskus yksinäisyyttä. Se on ok. Luultavasti tulee myös aikoja jolloin mielemme tarjoaa ajatuksia, että ehkä et olekaan oikeassa suhteessa. Ehkä mieli tarjoaa ajatuksia että jonkun toisen kanssa olisi parempaa. Nämä ajatukset ovat ajatuksia, eivätkä ne itsessään ole luotettava tiedon lähde. Sitoutuminen suojaa sinua tekemästä äkillisiä valintoja hetkellisten ajatusten sijasta.

3. Teillä tulee olemaan konflikteja. Ja ne herättävät kipua.

Tätäkin on joskus intiimiys. Se ei tarkoita että olisi oikeutettua satuttaa toista sanoin (tai muutenkaan), ja silti on inhimillistä että niin ihmiselle joskus käy. En ainakaan ole vielä koskaan tavannut ihmistä, jolle näin ei olisi käynyt. Miten te yhdessä omistatte, käsittelette ja harjoittelette viisasta konfliktien käsittelyä? Se on taito, jota on kultaakin kalliimpaa harjoitella yhdessä.

4. Rakkauden kanssa tulee pelko, josta ei ole mahdollista päästä täysin eroon.

Kokonainen ihmisyys sisältää myös epämieluisia tunteita. Rakkaus ja kiintyminen tuovat mukanaan myös menettämisen pelon. Se on ihan ok. Joskus pelko pukeutuu valevaatteisiin vihana, kontrollointina, ärsyyntymisenä tai ahdistuksena. Onko teidän suhteessa tilaa ilmaista myös rehellisesti, että joskus pelottaa?

5. Tulette kumpikin tuomaan menneisyytenne lastia suhteeseen.

Suhteeseen tulee mukanamme myös menneisyydessä syntyneitä pelkoja, epävarmuuksia ja haavoja. Se miten herkästi, avoimesti ja kunnioittaen voimme näistä kommunikoida on tietoinen lahja suhteellenne. Suhteessa on mahdollista saada korjaavia kokemuksia, vaikka ketään ei voi eikä tarvitse pelastaa. Mutta on aikuista ymmärtää, että jokaisella on haavoja ja pelkoja.

Aito intiimiys on kaikkea muuta kuin helppoa, ja silti se on suuri, kaunis, arvokas kutsu kasvaa. Kasvaa anteeksiannossa, kasvaa rakkaudessa, kasvaa inhimillisyydessä, kasvaa kommunikaatiossa, kasvaa yhdessä.

Siksi uskon, että aito ja läheinen parisuhde on syvästi henkinen harjoitus, joka kysyy kärsivällisyyttä, rehellisyttä ja sitoutumista. Se kysyy ehkä ihan uusien taitojen harjoittelua.

Luonnossa ei tarvitse suorittaa, riittää, että olet – 7 vinkkiä kadonneen liikunnan ilon etsintään

Monilla meistä suorittaminen tulee selkärangasta. Onhan länsimainen moderni kulttuurimme iskostanut meihin ajatuksen, että kaiken aikaa pitäisi olla tavoitteellinen ja tuottava. Kiire ja tehokkuuden vaatimus siirtyvät helposti työelämästä myös vapaa-ajalle. Yhtäkkiä sitä huomaa laskevansa askeleita, punnitsevansa kaloreita ja miettivänsä, minkä haasteen sitä ottaisi itselleen seuraavaksi.

Itsensä haastamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta harmittavan usein sillä on taipumusta kääntyä itseään vastaan. Liikunta on tästä hyvä esimerkki. Jos ei yllä itselle asetettuihin tavoitteisiin, tuntee helposti olonsa epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi. Tämä voi johtaa siihen, että motivaatio liikkumiseen laskee. Koska mikään ei ole kuitenkaan omasta mielestä tarpeeksi, on melkein parempi jättää lenkkarit suosiolla kaappiin pölyyntymään.

On helppoa sanoa ”unohda suorittaminen ja nauti tekemisestä”, mutta niin kauan kuin sisäinen piiskuri laskee päässä tahtia, on vaikea tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa. Ensimmäinen askel suorittamisesta hellittämiseen onkin oppia tarkkailemaan omaa sisäistä puhettaan.

Jos huomaa olevansa itselleen liian ankara ja asettavansa tavoitteet kerta toisensa jälkeen liian korkealle, voi lähteä kysymään itseltään, mistä tuo vaatimus on peräisin. Mitä tai kenen tarkoitusta se palvelee? Voisiko olla toisinkin?

Tässä 7 käytännön vinkkiä, jotka voivat auttaa sinua lepyttämään sisäisen piiskurisi ja tuomaan takaisin liikunnan ilon ja läsnäolon:

1. Siirrä huomio mielesi tavoitteista kehosi toiveisiin. Sinun kehoasi ei kiinnosta, miltä se näyttää, paljonko se painaa, montako kiloa se kyykkää tai kuinka nopeasti se juoksee pururadan ympäri. Se on mielesi tuotetta. Kehoasi kiinnostaa energia, hyvä olo ja mahdollisimman pitkä elämä. Käännä siis huomio mielestä kehoosi ja kysy, minkälaista liikettä se kaipaisi. Mikä tekisi sille hyvää juuri nyt?

Jos kehosi on väsynyt ja olo stressaantunut, älä pakota itseäsi rehkimään. Kevyt ulkoilu tai venyttely auttavat kehoasi ja mieltäsi elpymään.

2. Liiku niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Sinun ei tarvitse käydä kuntosalilla tai juosta väkisin pururadalla vain siksi, että suuri osa ihmisistä ympärilläsi tekisi niin. Etsi mieluummin lajeja, joista aidosti nautit. Jos et ole ihan varma, minkälaisesta liikunnasta todella pidät, voit matkustaa mielessäsi lapsuuteen.

Minkälaisesta liikkeestä tai leikeistä pidit lapsena? Voisiko se johdattaa sinut ilon äärelle?

3. Kokeile rohkeasti eri lajeja. Testaamalla erilaisia tapoja liikkua voi löytää ne jutut, jotka toimivat parhaiten itselle. Jo uusien asioiden kokeileminen voi itsessään olla palkitsevaa. Muista, että tärkeintä ei ole onnistuminen vaan se, että uskaltaa astua uuden äärelle.

4. Hae inspiraatiota ja hyvää oloa luonnosta. Luonnossa ei tarvitse suorittaa, riittää, että olet. Jo pelkän metsässä oleilun on todettu lievittävän stressiä ja parantavan mielialaa. Luonto tuo liikkumiseen myös ihan uuden elementin ja auttaa kehoa ja mieltä laskeutumaan tähän hetkeen.

Toisille meistä luonnossa liikkuminen on ainut mielekäs tapa harrastaa liikuntaa. Vaikka keho olisi liikkeessä, mieli ja sielu lepäävät.

5. Keskity aistimiseen tekemisen sijasta. Joskus elämme niin vahvasti päämme sisällä, omissa ajatuksissamme, että kehollista aistimista pitää tietoisesti herätellä. Aistien kääntäminen sisäänpäin onnistuu, kun keskität huomion siihen, mitä kehossasi tapahtuu ja miltä se tuntuu.

Voit käyttää keskittymisen ankkureina esimerkiksi sisään- ja uloshengitystä, kehosi asentoa tai kosketusta maahan. Tunnustele, miten jalkapohjasi osuu maaten vasten tai miten selkärankasi kasvaa pituutta jokaisella sisäänhengityksellä. Kun huomiosi on keskittynyt kehollisiin tuntemuksiin, voi analysoiva mielesi hetkeksi hengähtää.

6. Ota mallia lapsista ja/tai eläimistä. Molemmat ovat mainioita liikunnan ilon lähettiläitä! Mieti, miten voisit ruokkia samaa hetkessä olemisen riemua itsessäsi. Jokaisessa meissä elää vielä tuo pieni sisäinen lapsi ja ripaus eläimellisyyttä. Joskus ne pitää vain houkutella esiin.

7. Uskalla poiketa polulta! Unohda hetkeksi tavoitteet ja seuraa intuitiota, fiilistä ja hetken päähänpistoja. Liikkumisen ei tarvitse olla kaavamaista. Venyttele vaikka bussipysäkillä, hyppele metsäpoluilla tai piipahda lähimmässä lasten leikkipuistossa. Kun katsot ympäristöäsi uteliain ja avoimin silmin, saatat löytää vaikka mitä uusia mahdollisuuksia.

Kaipaatko lisää lempeyttä ja hengähdyshetkiä arkeesi? Lähde mukaan Kesähuoltoa keholle ja mielelle -verkkokurssille ja löydä uusia, kehoa ja mieltä helliviä tapoja pitää huolta itsestäsi. Kurssi on suunniteltu siten, että voit tehdä kaikki harjoitukset ulkona luonnon helmassa – takapihan terassilla, lähipuistossa tai vaikkapa mökkilaiturin nokassa. 6 viikkoa kestävä kesäkurssi alkaa 30.5.! Materiaalit ovat käytössäsi koko kesän ajan, syyskuun loppuun asti. Lue lisää täältä.

Henkinen ja fyysinen väkivalta musertaa ihmisen itsetunnon – Siksi uhrin voi olla mahdotonta lähteä ilman apua

Teen työtä terapeuttina, ja työni on näköalapaikka asioihin, joiden äärellä ihmiset elämässään painiskelevat. Paljon on ahdistuneisuutta, pelkoja, uupumusta ja masentuneisuutta – joille on aina jokin ihan oikea syy.

Työssäni liikutaan uskomattoman monen teeman äärellä. Hyvin usein nämä teemat koskettavat myös omaa elämääni, joko nykyhetkeä tai menneisyyttä. Tuo yhteinen kosketuspinta auttaa minua samaistumaan edes jollain tavalla siihen, mitä asiakkaani sillä hetkellä kokee.

Eräs näistä teemoista on väkivalta. Väkivalta perheessä on niin yleistä, etten voi enää olla kirjoittamatta siitä.

Minulla itselläni on kokemusta siitä, mitä väkivalta on. Kirjoitan kokemuksistani joskus ihan avoimesti, mutta vielä ei ole sen aika. Kokemuksista on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta se jätti minuun niin ison jäljen, että olen joutunut paikkaamaan sitä koko aikuisikäni. Nyt kun olen haavani saanut paikattua, on ollut aikaa ja halua lukea muidenkin kokemuksia.

Luin ajatusteni tueksi ja laajennukseksi kirjan ”Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä pääsee irti” (Riina-Maria Metso, Atena 2018). Tartuin kirjaan, koska mietin, miksi ne, jotka joutuvat parisuhteessaan kokemaan henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, jäävät eivätkä lähde. Tarkoitan sitä, kun tulee ensimmäinen lyönti, tukistus, potku. Miksi suhteeseen jäädään odottamaan sitä että tilanne jollain tavalla korjaantuu?

Minua puhutteli erään kokijan toteamus siitä, että hän toivoi aina lopulta, että tarinalla olisi onnellinen loppu. Sitä ei koskaan tullut, vaikka kuinka toivoi ja odotti. Mitäpä jos onkin aina ihan hyvä syy lähteä? Syyksi riittää, että suhteessa on paha olla – vaikkei olisi edes väkivaltaa. On niitäkin tilanteita, ettei ihminen voi valita – esimerkiksi lapsi ei voi valita, jääkö hän vai lähteekö.

Kirjasta jäi erityisesti mieleeni se, että tarinansa kertoneet naiset puhuivat siitä, miten henkinen väkivalta on lopulta pahempaa kuin fyysinen. Henkistä väkivaltaa on voinut olla suhteessa jo niin pitkään ja salakavalasti, ettei enää tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei.

Henkinen väkivalta hiipii suhteeseen usein niin, ettei sen uhri tajua sitä. Henkinen väkivalta on kaikenlaista manipulointia, alistamista, uhkailua, pelon lietsontaa, hylkäämistä, torjuntaa, sääntöjä, kyttäämistä ja kontrollointia. Jos jotenkin voisi kaiken tiivistää, voisi sanoa, että väkivaltaisen ihmisen mottona on: ”Hajoita ja hallitse”.

Henkistä (ja hengellistä) väkivaltaa on vaikea todentaa ja todistaa. Harmillisinta on se, että väärinkohtelu voi alkaa tuntua normaalilta.

Käsittämätöntä onkin aina se, miten väkivallan uhri lopulta tuntee itsensä syylliseksi. Ja totta kai tuntee, koska väkivallan tekijä oikeuttaa väkivaltansa sillä, että toinen teki jotain sellaista, joka sai väkivallan aikaan. Väkivallassa on jotain samaa kuin riippuvuuksista kärsivän käytöksessä. Syyllistäminen kielii siitä, ettei väkivaltaa harjoittava ota vastuuta teoistaan vaan sysää sen toisen kannettavaksi.

Väkivaltaa kokevan itsetunto on usein hajotettu niin, ettei uhrilla ole enää voimia nousta vastustamaan väkivaltaa. Eikä uskallustakaan. Moni väkivaltaa kokeva puolustelee esimerkiksi väkivaltaista puolisoa. Tällä tavalla väkivaltaa kokeva kietoutuu häpeän, valheiden ja peittelyn verkkoon, josta voi olla vaikea rimpuilla irti.

Kolmas nainen laulaa:

”Viime yönä naapurissa
Vaimo hakattiin
Siellä vaimokulta piestiin
Henki hieveriin
Levotonta koiranunta meillä nukuttiin
Eikä kuultu mitään
Ei kuultu mitään

Yöpaidassaan tytär hiipi rappukäytävään
Se meni pommisuojaan
Suojaan isältään

En oo kuullu mitään
Jos multa kysytään
En ala sekaantumaan
Toisten elämään…” (Laulusta: En oo kuullut mitään)

Haluaisin sanoa kaikille väkivaltaa kokeville: älä anna kohdella itseäsi väärin. Älä ummista silmiäsi siltä, mitä koet. Puhu, hae apua ja anna totuuden tulla päivänvaloon. Ja sinä joka tiedät väkivallasta, mutta et puutu tai sekaannu toisten elämään – voisitko saada apua sille, jonka tiedät elävän väkivallan alla, onpa kyse sitten eläimestä, lapsesta tai aikuisesta? Kenenkään ei pidä joutua elämään pelossa.

Väkivalta jättää aina traumajäljen. Pelko aiheuttaa valtavasti stressiä ja vaikuttaa ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Oikeilla työvälineillä väkivallastakin voi toipua.

Kurkkaa Miian kirja:

Jos kaipaat toivon sanoja, kurkista Hidasta elämää puodista Toivon kortit-korttipakka.

Ei kannata uskotella itselleen sellaista, mikä ei ole totta – näin voimalauseita kannattaa käyttää

Voimalauseet ja vahvistuslauseet ovat parhaimmillaan hyödyllisiä positiivisuuden ja rauhan lähteitä, mutta huonoimmillaan ne saavat vaan olosi hermostuneeksi. Ai miksi?

Siksi, että jos toistat itsellesi lausetta, joka ei ole totta, koet stressiä ja rauhattomuutta! Tämän vuoksi klassiset: “Minulla on kaikki hyvin. Saan unelmatyöni ihan pian. Tilini on täynnä rahaa.” -tyyppiset vahvistuslauseet toimivat lähinnä itseään vastaan.

Kun tiedät, ettet puhu totta, koet olosi levottomaksi ja koet myös painetta siitä, että sinun on pakko saada lauseiden sisältö pian toteutumaan elämässäsi. Et voi myöskään tietää, kuuluuko niiden toteutua. Saat toki unelmoida ja kuunnella sydäntäsi – mitä toivoisit? Älä kuitenkaan jää kiinni lopputulokseen. Elämällä on oma kulkunsa, eikä kannata puskea omaa, egonsa tahtoa läpi väkisin.

Unohda siis itsesi vakuuttelu. Muotoile vahvistuslauseet aina sellaisiksi, että ne tuntuvat sinusta tosilta jo nyt ja herättävät sinussa ilon ja rauhan tunteita!

Minkälaiset vahvistuslauseet toimivat?

Kun koet olosi rauhattomaksi liikenneruuhkassa, älä toista itsellesi sitä mitä toivoisit, mutta mitä et oikeasti koe:

“Olen rauhallinen. Ruuhka ei haittaa minua.”

Jos ruuhka oikeasti haittaa sinua, valehtelet itsellesi ja tukit kokemustasi. Sinussa on tällöin suuri ristiriita aidon kokemuksesi ja sen välillä, mitä sinun mielestäsi pitäisi kokea.

Salli sen sijaan itsellesi kaikki erilaiset tunteet. Hyväksy ne, niin olosi rauhoittuu kuin itsestään. Vahvistuslauseet voivat auttaa sinua hyväksymään itsesi ja tuntemuksesi:

“Huomaan, että ruuhka herättää minussa rauhattomuutta ja vastustusta. Hyväksyn silti itseni täysin.”

Miten vahvistuslauseet kannattaa muotoilla?

Kun aloitat lauseesi sanalla “huomaan” tai “havaitsen”, pääset jo hieman etäälle tuntemuksistasi etkä ole niiden vietävissä. Ja kun myönnät itsellesi, että tunnet olosi levottomaksi, rauhoitut heti. Viimeinen lause on monille tuttu EFT eli tapping-tekniikasta.

Voit aina hyväksyä itseni täysin kaikista kokemuksista, ajatuksista, traumoista, muistoista ja tunteista riippumatta. Se ei aina tunnu helpolta, ei todellakaan! Mutta on ihanaa tuoda vahvistuslauseen kautta itselleen se mahdollisuus esille. Voit hyväksyä itsesi aina täydellisesti. Ja kaikki me tiedämme, miten ihanasti elämä soljuu silloin, kun emme vastusta mitään.

Miltä esimerkiksi nämä vahvistuslauseset sinusta kuulostavat:

“Vaikka minusta tuntuukin nyt hankalalta, sisälläni on aina rauha.”

“Voin aina lohduttaa itseäni ja antaa itselleni rakkautta.”

“Teen parhaani.”

“Keskityn sydämeeni.”

“Rakastan itseäni aivan yhtä paljon riippumatta siitä, miten jokin suoritus menee.”

Aidot vahvistuslauseet tuovat sinulle rauhaa, iloa ja muistutuksen siitä, ettei sinun tarvitse samastua ohimeneviin tuntemuksiin ja ajatuksiin.

Löydät Mitran rohkaisevat ja käytännönläheiset kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Jos haluat paremman loppuelämän, valitse ajatuksesi hyvin

Mielessämme seikkailee päivittäin noin 65 000–70 000 ajatusta. Suuri osa niistä koskee asioita, joita emme halua. Sellaisilla ajatuksilla rakennamme esteitä unelmillemme, sillä se, mitä ajattelemme ja mihin keskitymme, lisääntyy elämässämme. Me myös toimimme pitkälti ajatustemme ohjaamina, vaikka emme sitä itse tiedosta.

Ajatukset valitsevat, lajittelevat, työstävät, tulkitsevat, muistavat ja arvostelevat. Ajatuksemme eivät kuitenkaan ole tosia, vaikka niin kuvittelemme.

Ajatukset ovat vain tulkintojamme asioista, ihmisistä, itsestämme ja maailmasta, mutta niiden voima on varsin väkevä. Jos haluat muuttaa elämääsi paremmaksi, on sinun muutettava ensi töiksesi ajatuksiasi paremmiksi.

Sinulla on mahdollisuus ohjata ajatuksiasi tulkitsemaan asioita toisin – paremman elämän, unelmiesi ja hyvinvointisi hyväksi. Voit keskittää ajatuksesi siihen, mitä haluat, miksi haluat ja miten voit saada haluamasi.

En yritä uskotella sen olevan aivan helppoa, sillä meillä on taipumus rakastua tulenpalavasti omiin ajatuksiimme ja taistella henkemme, veremme, ihmissuhteiden ja onnellisuutemmekin uhalla niiden puolesta. Niiden hemmetin huonojenkin puolesta. Mutta ei ajatusten parantaminen mahdotonta ole. Se vaatii pysähtymistä, tiedostamista ja aitoa halua suostua asioiden ja näkemysten toisenlaisuuteen. Joustamista, mikä onkin terveen mielen merkki.

Teet tärkeitä valintoja joka päivä valitsemalla ajatuksesi, sillä vain sinä voit päättää, mitä ja miten ajattelet. Minkälaisia tulkintoja asioista teet.