Koulutien päättäminen on yksi elämän merkittävimmistä hetkistä. Opettajat ovat tähän asti avanneet ovia, nyt on sinun vuorosi astua sisään ja aloittaa seikkailu❤️✨
Lisää voimakuvia löydät Instagram -tililtämme @hidasta.
Konfliktien välttely ajaa puolisot erilleen – Nämä 4 harjoitusta auttavat parantamaan suhdetta
Konfliktit parisuhteissa ovat vääjäämättömiä.
Kun kaksi ihmistä erilaisine persoonineen, pelkoineen, haavoineen, toiveineen ja preferensseineen aloittaa suhteen – on varmaa että edessä on kohtia jotka tuottavat kitkaa ja hankausta. Tätä ei tarvitse välttää – parhaimmillaan kitka suhteessa on kutsu syvempään autenttisuuteen ja läheisyyteen.
Konfliktien välttäminen hinnalla millä hyvänsä taas jättää suhteeseen tietyn etäisyyden, latautuneita aiheita vältellään, ja konfliktit alkavat ilmetä epäsuorin keinoin. Tällöin todellisten arkojen, haavoittuvaisten ja herkkien kohtien päälle alkaa tulla erilaisia suojuksia ja defenssejä jotka ovat ikäänkuin esteenä aidolle kohtaamiselle.
Riita ja konflikti eivät ole sama asia. Konflikti ei tarkoita sitä, että toista loukataan, huudetaan tai toimitaan jollain muulla tavoin satuttaen. Moni meistä välttää konfliktejä juuri siksi, että alitajunnassamme on syvä haava siitä, että konfliktit ovat aiemmin elämässämme näyttäytyneet pelottavina, repivinä ja dramaattisina. Sitä me ymmärrettävästi haluamme välttää.
Konfliktien käsittely kieltämättä kysyy taitoja ja asennetta: miten suostun luopumaan siitä, kuka on oikeassa ja väärässä, ja uskaltaudun yhdessä toisen kanssa tutkimaan mitä välillämme tapahtuu? Tämä kysyy epämukavien tunteiden sietokykyä sekä pysymistä uteliaana: haluan kuulla sinua, minua ja meitä. Haluan ymmärtää.
Kysymyksiä joita tutkia konfliktien äärellä:
- Mihin haavaan minussa osui?
- Minkä tulkinnan ehkä tein?
- Mitä pelkään, miltä koitan suojautua?
- Mihin sinussa osui?
- Minkä tulkinnan sinä teit?
- Mitä pelkäät, miltä koitat suojautua?
Konfliktit lähtevät avautumaan, kun suostutte yhdessä tutkimaan, kun suostutte luopumaan hetkeksi äkillisestä tarpeesta ratkaista kitka ja uskaltaudutte katsomaan pintakerroksia syvemmälle.
”Ei etsitä oikeassa tai väärässä olijaa vaan etsitään ymmärrystä”.
”Sitoudun siihen, etten katkaise mitään tunnekuohussa”
4 haastetta jotka ajavat parisuhdetta kurjaan kehään (Lähde: Gottman institute)
- Kritisointi – ”Sä aina…” , ”Sä et koskaan…”
- Ilkeys, mitätöinti, vähättely, arkoihin kohtiin sohiminen – ”Sä oot aivan narsisti, Ei susta oo mihinkään, Lopeta toi pillittäminen”
- Defensiivisyys – ”Säkin teet xxx ja yyy”
- Kuoreen meneminen ja tunneyhteydestä vetäytyminen
4 harjoitusta, jotka auttavat teitä takaisin yhteyteen
- Omistaminen, me-henki – ”Minä koen”, ”Mussa herää tällainen tarina”, ”Miten me voitaisiin yhdessä käsitellä tätä asiaa?”
- Arvostus ja arvokas kohtaaminen vaikeista tunteista huolimatta
- Ota vastuu – Kiitos ja auts, kirpaisee kuulla mutta haluan ymmärtää ja ottaa tämän vastuulleni. (Tämä ei ole kuitenkaan vastuunottoa toisen puolesta vaan omasta puolesta.)
- Palaa yhteyteen, tutki, miltä suojaudut ja jaa haavoittuvaisuutesi.
”Tie ulos muureista kulkee haavoittuvaisuuden kautta”
Yksi osio Aito ja läheinen parisuhde -verkkokurssilla on omistettu konfliktien tietoiselle käsittelylle.
Miten te kohtaatte haastavia tilanteita? Parisuhteessa tulee vääjäämättä vastaan tilanteita, jotka ovat kitkaisia. Konfliktien välttäminen ei ole suhteelle hyväksi – mutta viisaan ja sydämestä käsin kommunikoimisen taidot haastavissa tilanteissa ovat taito, jota on ensiarvoisen tärkeää harjoitella. Millaiset asiat ovat latautuneita, ja miten niiden latausta voisi purkaa?
Aito ja läheinen parisuhde verkkokurssi on kesäkuun ajan tarjouksessa 69€ (99€).
Kurssi sisältää 7 osaa sekä harjoituksia. Kurssimateriaali on käytettävissä syyskuun loppuun asti.
Lue lisää kurssin teemoista ja ilmoittaudu mukaan!
https://hidastaelamaa.fi/2020/05/aito-ja-laheinen-parisuhde-verkkokurssi/#6fe47ae8
Vapaus olla erilainen vahvistaa parisuhdetta – Erilaisuus ei ole uhka, jatkuva uhrautuminen sen sijaan on
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että haluaisin kirjoittaa parisuhteesta ja vapaudesta. Parisuhteessa suurin vapaus on sitä, että kumpikin osapuoli saa toteuttaa itseään eikä toinen tukahduta toisen sisäistä paloa. Toki kompromisseillekin on paikkansa, mutta juuri tänään haluan puhua siitä, ettei kompromissi ole aina se ainut vaihtoehto. Saati useinkaan paras vaihtoehto.
Vastakohdat kiehtovat
Kuten tiedämme, vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Ne kiehtovat. Todennäköisesti kumppanimme on siis joltain osin erilainen kuin me itse, ja hyvä niin. Vaikka erilaisuus on rikkaus, ajaudumme silti helposti parisuhteessa tilanteeseen, jossa yritämme supistaa kahta erilaista persoonallisuutta yhdeksi tiiviiksi kokonaisuudeksi.
Kun esimerkiksi toinen haluaa matkustaa ja toinen pysyä kotona, ei välttämättä ole pitkän päälle järkevää, että kaikki matkat tehdään yhdessä. Tällöin toinen tulee matkustaneeksi liikaa ja toinen liian vähän.
Kun parisuhteessa vallitsee avoimuus ja luottamus, ei yksin matkustamisessa tai kotiin jäämisessä ole mitään ihmeellistä. Aivan kuten ei siinäkään, että sosiaalisempi osallistuu yksin kekkereille, samalla kun introvertimpi menee metsään.
Yhdistävät tekijät
Erilaisuuden myöntäminen ei ole eroamisen ensi askelia. Niin pitkään kuin suhteen osapuolilla on yhdistäviä asioita, ei erilaisuuden tarvitse olla uhka. Yhdistävät asiat ovat usein ihan muita asioita kuin näkyvät käytännönasiat. Niitä voivat olla vaikkapa mieltymys samanlaisiin elokuviin tai yhteiset arvot. Joillakin pariskunnilla yhdistävät asiat ovat erityisen kattavia, kuten perhe, yritys tai jopa näistä molemmat.
Vaikka yhteistä laatuaikaa on suotavaa järjestää aika ajoin, on luontaista, että yhteisen elämän vastapainoksi jokaisen on saatava toteuttaa erilaisuuttaan.
Rakkaus ei tukahduta ja rajoita, vaan tuo aina jotain lisää. Toki yhteiset asiat voivat tuoda velvollisuuksia ja rajoitteita, mutta mikäli ihminen tekee valintansa tietoisesti ja itsenäisesti, ei tämä päädy painolastiksi kumppania kohtaan. Kaikenlainen uhrautuminen toisen vuoksi ei ole mitään muuta kuin sitä itseään: Kärsimystä ja sen alleviivaamista, ettei ihminen riitä omana itsenään. Jos siis tunnet olevasi pakotettu luopumaan itsellesi tärkeistä asioista tai arvoista, mieti uudemman kerran. Rakkaus nuukahtaa vankilassa.
Omat ruoat
Ruokailu on yksi hyvä esimerkki pienistä kompromisseista, joita helposti teemme aivan huomaamattamme. Yhteinen ruoka on mukava ja käytännöllinen juttu, mutta se johtaa useilla pariskunnilla kompromisseihin, joissa aina joku kärsii. Kun toinen ei syö kalaa, toinenkaan ei sitä tule syödyksi. Kun vain toinen haluaa vähentää lihansyöntiä tai hiilareita, toteutus jää helposti uupumaan käytännöllisyyden nimissä.
On ymmärrettävää, että kahden ruoan valmistaminen vie aikaa, mutta tämän ei tietenkään tarvitse kapsahtaa vain yhden ihmisen harteille. Kun joustamme liikaa ruoka-asioissa, viestitämme itsellemme, ettei toiveillamme ole väliä emmekä ole panostamisen arvoisia. Tällöin herää kysymys, missä kaikessa muussa uhraudumme samoin perustein.
Ruoka ei ole “vain ruokaa”. Parhaimmillaan se on intuitiivinen kehittyvä prosessi, joka ravitsee ja parantaa itseä. Ihminen voi myös toteuttaa itseään ja arvojaan ruoan kautta. Sen vuoksi omat ruoat tai esimerkiksi omat lisukkeet voi joskus olla parempi kuin vuorotella kummankin haluamalla tavalla.
Erilliset ruoat ei tarkoita sitä, etteikö koskaan enää voisi nauttia yhteisistä kynttiläillallisista. (Sitä paitsi ravintolassakin usein tilataan eri annokset ilman tunnetta petturuudesta!) Sen sijaan erilliset ruoat voi viestiä, että minä olen tärkeä ja sinä olet tärkeä.
Vapaus vahvistaa parisuhdetta. Se sallii kummankin osapuolen elää kokonaisena, opetellen rakastamaan itseään ja sitä kautta muita. Kukaan ei pitkän päälle jaksa olla vain puolikas jostain. Kaksi kokonaista on enemmän kuin kaksi, mutta kaksi puolikasta, rikkinäistä ja rajoittavaa, on sen sijaan vähemmän kuin yksi.
Vapautta ihmissuhteessa ei kuitenkaan opetella sinkkuna, vaan siellä suhteessa, rohkeasti pienin askelin. Moni luulee, että suhteessa on jotain vikaa, vaikka vika on siinä, ettemme vielä ole oppineet elämään itsellemme.
Ensimmäinen askel vapauteen parisuhteessa on oivaltaa, ettei mitään yhtä tapaa elää tai toimia parisuhteessa ole. Kaikki on mahdollista. Se miten vanhempamme toimivat tai miten muissa perheissä eletään, on heidän asiansa. Sinun elämäsi on sinun asiasi. Tie on auki edessäsi, ja saat poimia siltä parhaat palat.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Miten oppia tuntemaan itsensä paremmin? Tätä keinoa et ehkä tullut ajatelleeksi
Liike voi olla väylä syvempään itsetuntemukseen ja keholliseen läsnäoloon.
Usein ajattelemme liikuntaa ”treenaamisena”, fyysisenä suoritteena, jonka tarkoitus on pitää huolta kunnostamme tai ennaltaehkäistä passiivisen työn aiheuttamia kremppoja. Nämä ovat toki molemmat hyviä ja riittäviä syitä liikkua.
Harvemmin kuitenkaan puhutaan liikkumisen syvemmästä ulottuvuudesta. Siitä, että liikkuessa on mahdollisuus löytää syvempi yhteys itseensä ja omaan kehoonsa. Että liike on parhaimmillaan paitsi kehon, myös mielen ja sielun lääkettä.
On paljon lajeja, joissa keskitytään suoraan keho-mieli yhteyden vahvistamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi perinteiset itämaiset lajit kuten jooga, chikung tai taiji. Suomessa luontoliikkuminen on usein toiminut syvemmän yhteyden lähteenä. Metsäkävelyt, hiihto valkoisilla hangilla, avantouinti, patikointi tuntureilla tai soutelu järvenselällä ovat kaikki esimerkkejä kotimaisista keho-mieli lajeista.
Kehon ja mielen yhteyttä voi kuitenkin harjoittaa missä tahansa liikunnassa. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä tekee, vaan miten tekee.
Monille rauhallinen liike on helpompi tapa vahvistaa kehoyhteyttä kuin perinteinen paikallaan meditointi. Liike voimistaa kehon sisäisiä tuntemuksia ja auttaa säilyttämään huomion sisäisessä aistimaailmassa.
Pohjimmiltaan ero suorittavan liikunnan ja läsnäolevan liikkeen välillä on kiinni vain huomion tietoisesta keskittämisestä. Tätä voi onneksi harjoitella. Tuomalla huomion tietoisesti omiin kehollisiin tuntemuksiinsa tuo automaattisesti mukaan syvemmän ulottuvuuden siihen, mitä on tekemässä.
Tässä kolme keinoa, joilla voit lisätä läsnäoloa omassa kehossasi liikunnan aikana – ja minä hetkenä tahansa:
1. Tunnustele hengitystäsi. Hengitys on avain mielestä kehoosi. Jos mielesi lähtee vaeltamaan päivän kauppalistoihin, työasioihin tai mihin tahansa muuhun kuin siihen, mitä olet parhaillaan tekemässä, palaa takaisin hengitykseen. Näin autat itseäsi siirtämään huomion ja läsnäolon takaisin omaan kehoosi.
Jos hengitykseen keskittyminen on vaikeaa, voit toistaa mielessäsi ”hengitän sisään”, ”hengitän ulos”. Voit myös tunnustella hengitystäsi laittamalla kämmenen kevyesti esimerkiksi vatsan tai rintakehän päälle.
2. Tarkkaile kehosi asentoa. Alkuun kannattaa valita jokin fokus. Keskity esimerkiksi lantioon ja tarkkaile, miten lantiosi asento vaikuttaa ylös selkärankaan (aina päähän asti) ja alas jalkoihin. Muita hyviä huomion ankkureita ovat esimerkiksi syvien vatsalihasten tuki tai yläselän ryhti. Ole utelias, vaihtele fokusta ja opettele tuntemaan kehosi sisältäsi käsin. Voit käyttää apuna peiliä. Pikkuhiljaa opit tuntemaan kehosi paremmin myös ilman ulkoista palautetta.
3. Keskity siihen, mitä kehossasi tapahtuu ja miltä se tuntuu. Käännä aistit sisäänpäin ja tarkkaile kehosi tuntemuksia. Oli kyse sitten istuma-asennosta, askelkyykystä tai jooga-asanasta, kehosi välittää sinulle viestiä jatkuvasti. Opettele kuuntelemaan kehoasi ja tee muokkauksia asentoon tarpeen mukaan. Kun teet liikkeet hitaasti ja hallitusti, pysyt paremmin mukana kehosi tuntemuksissa.
Parhaimmillaan liikkuminen on yksi meditaatiomuoto muiden joukossa. Hetki, jonka voit omistaa itsellesi ja sille, mitä on tässä ja nyt. Läsnäolevan ja kehoa kuulostelevan liikkeen avulla opit myös tuntemaan itsesi syvemmin – aina luihin ja ytimiin asti.
Tunnetko olevasi yksin tunteidesi ja ajatustesi kanssa? – Ehkä et olekaan ainoa
Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että me kaikki olemme erityisiä ja ainutlaatuisia. Toki tämä on osittain totta ja haluan uskoa, että jokaisella meistä on jotakin uniikkia annettavaa tälle maapallolle. Samainen ajatuskulku johtaa kuitenkin helposti myös yksinäisyyden kokemukseen. Saatamme ajatella, että kellään muulla ei ole samanlaisia ajatuksia tai tuntemuksia kuin meillä itsellämme. Etenkään niitä vähän vaikeampia.
Minulle on ollut vapauttava oivallus, etten ehkä olekaan niin erityislaatuinen, kuin olen joskus itse ajatellut olevani. Erityisesti vaikeina hetkinä lohduttaa ajatus, että monet muutkin jakavat ne ihan samat tunteet ja kipupisteet. Minulle miehenä esimerkiksi erityisherkkyydestä puhuminen on vaatinut rohkeutta ja kykyä sietää ajoittaisia häpeän pistoksia.
Kuitenkin se, kun rohkaistuu jakamaan omia vaikeita tunteitaan tai niitä puolia itsessään, joita on joutunut tai ajautunut peittelemään, saa yleensä aikaan positiivisen ketjureaktion. Kun yksi uskaltaa avautua elämälle, helpottaa se myös muita samassa tilanteessa olevia ja antaa jollekin toiselle kipeästi kaivattua rohkeutta astua esiin omana kokonaisena itsenään.
Jos uskaltautuu jakamaan itsestään maailmalle vain osan, on iso riski, että jää paljon tekemättä, kokematta ja tuntematta. Voi myös pohtia haluaako käyttää ainutkertaisen elämänsä miettimällä mitä muut ajattelevat tai ovat ajattelematta. Lopulta kuitenkin meidän kaikkien ajatukset pyörivät enemmän tai vähemmän omien napojemme ympärillä, jolloin meille ei edes jää niin paljon aikaa toisten napojen tutkimiseen ja analysoimiseen.
Seuraavan kerran kun murehdit ja häpeilet tunteidesi ja ajatustesi kanssa, muista, että et ole yksin. Meitä on lukemattomia muitakin ja juuri tunteiden ja ajatusten valtava kirjo tekee meistä inhimillisiä ja kiinnostavia.
Sinun ei myöskään tarvitse olla täydellinen. Se on paitsi tylsää ja hajutonta, niin myös epäinhimillistä.
Luonnollinen liike voi auttaa pitkäaikaisiin kipuihin
Jalat, selkäkivut, polvikivut ja luonnollinen liike.
Siitä on n. kymmenen vuotta, kun ensimmäiset paljasjalkatossut tuli hankittua. Idea lähti siitä, että lähtisi vahvistamaan jalkoja ja ennen kaikkea jalkojen lihaksia, joita ei tule käytettyä, kun pitää kenkiä.
Siitä matkasta minulle tärkein oppi oli ehdottomasti maltti ja pitkäjänteisyys. Moni sanoi, että rikot jalkasi noilla, kun juoksin ja hyppelin ilman tuettuja kenkiä.
Keho on prosessi, jolle on tärkeää antaa aikaa. Mikään kehon muutoksista ei ole saavutettavissa päivässä, viikossa, eikä edes kuukaudessa. Mutta me voidaan antaa joka päivä erilaisia ärsykkeitä, jotka alkavat tuomaan toivottuja tuloksia meidän kehollemme pitkässä juoksussa.
Sen sijaan, että miettisi viikon kuureja, niin mitä jos ajattelisi vuosien prosesseja. Mitä tapahtuisi, jos antaisit keholle vuosia ärsykkeitä, jotka tukisivat kehon omia vahvistumis signaaleja? Voisitko vaikuttaa kipuihin, oireisiin, jopa sairauksiin, jos tukisimme terveyttä?
Varsinkin paljasjalka hommissa maltti ja pitkäjänteisyys korostuu. Jos on tottunut käyttämään tukea elämässä kymmeniä vuosia, ilman tukea ei välttämättä heti osaa elää. Tämä pätee muuhunkin, kuin paljasjalkailuun. Malta lähteä kevyesti liikkeelle ja tulokset voivat olla hämmästyttäviä.
Juttelimme tämän päivän vieraan kanssa aluksi jaloista, mutta homma meni nopeasti myös muihin teemoihin, kuten läsänäoloon, tietoiseen liikkumiseen, hengitykseen, kehon luottamiseen ja moneen muuhun teemaan. Vieraana Matti Melanen.
Jos haluat tukea kehon luonnollista hyvinvointia, niin tämä jakso kannattaa kuunnella.
Kysely: Tällaisia asioita suomalaiset kaipaavat suhteeseen ja vällyjen väliin – Tutkitustikin toimii!
Kysyimme teiltä Facebookissa toukokuussa 2020 mainosyhteistyökumppanimme Hotlipsin kanssa, mitä kaipaatte juuri nyt? Yli tuhannesta vastaajasta yli puolet kertoi kaipaavansa silittelyä ja rauhoittavaa kosketusta.
Tutkitustikin kosketus ja silittely auttaa rauhoittumaan, rentoutumaan ja luo turvallisempaa ilmapiiriä, sillä koskettaminen – myös oma kosketus – lisää oksitosiinin eritystä. Oksitosiini eli rakkaushormoni lisää entisestään kiintymystä ihmisten välillä. Silittely voi siis helpostikin edetä lemmenleikkeihin, jolla on myös stressiä lievittäviä ja unen laatua parantavia vaikutuksia.
“Tällä hetkellä kun ei voi tavata ketään rakasta läheistä, niin kaipaa kosketusta, läheisyyttä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista ihan erityisen voimakkaasti.” – kyselyyn vastannut
Vastauksissa myös korostui läheisyyden ja yhteyden kaipuu. Viime aikojen kotona olo on lisännyt yhteistä aikaa, mutta kannattaa muistaa, ettei määrä korvaa laatua. Kannattaakin siis varata kahdenkeskeistä aikaa kumppanin kanssa, ja kertoa kumppanille, mitä haluaa. Aikaa yhdessäololle kannattaa varata jo etukäteen, jolloin ei tule tehtyä muita suunnitelmia. Se myös antaa aikaa henkisesti valmistautua sitä varten, sekä luo odotuksen jännitystä.
“Erityisen rankka kuukausi takana ja emme ole olleet kuukausiin yhdessä keskittymässä vain toisiimme.” – kyselyyn vastannut
“Kaipaan kosketusta ja seksiä, joita on on tällä hetkellä vaikeaa toteuttaa. Olemme yhdessä viikonloppuisin ja kumppanini aikuinen poika asuu vielä kotona, ja nyt kun hän on myös viikonloput täällä kotona, niin ei vaan ole meillä kahdella yhteistä aikaa.” – kyselyyn vastannut
Kahdenkeskeistä aikaa voi myös löytyä saunan lauteilta sekä suihkussa. Yhteisellä saunahetkellä saa helposti hetken rauhan arjen vilskeestä sekä yhteisen intiimin hetken. Peskää toisenne ja nauttikaa alastomuudesta ja läheisyydestä. Suihkuhetki voi nopeasti viedä seksipuuhiin lemmenpesän puolelle.
“Vaikka oma mies on rakas niin kyllä kaipaan sitä omaa aikaa kanssa, mutta sit kaipaa myös sitä nautintoa ja seksiä mitä tuntuu olevan hukassa tällä hetkellä.” – kyselyyn vastannut
“Nyt kun joutuu koko ajan olemaan yhdessä, kaipaa omaa aikaa. Mutta siltä yhdessäololta kaipais enemmän actionia!” – kyselyyn vastannut
Yli puolet vastanneista myös kaipasi yhteyttä ja läsnäoloa. Perheelliset puolestaan kaipasivat tilaa ja omaa aikaa, mutta usein myös kahden keskistä rauhaa kumppanin kanssa, sekä arkisia huomaavaisuuden eleitä. Yksinäisyys kalvaa monia, ja he kaipaavat läheisyyttä ja kosketusta, ja monille on rankkaa rakkaistaan erossa oleminen.
Mitä sinä kaipaat juuri nyt? Erilaiseen kaipaukseen saat apua mainosyhteistyökumppanimme Hotlips.fi verkkokaupasta. Verkkokaupasta löytyy apua tähän hetkeen – halusit sitten hellyyttä ja kosketusta yksin tai kaksin.
Pojatkin ovat lainaa vain – mutta tarvitsevat aina äidin lämpöä
Henna Helne on helsinkiläinen toimittaja, kahden pojan äiti ja esikoistietokirjailija. Pojat, pojat, pojat – kirja poikien äideille (Otava) ilmestyi huhtikuussa 2020. Se käsittelee tutkitun tiedon valossa nykypoikien maailmaa ja äitiyttä pojalle.
Saunan kiuas sihahtaa äänekkäästi, kun se saa uumeniinsa kauhallisen vettä. Keväinen ilta-aurinko maalaa lauteisiin vaaleita rantuja. Hengittelen nautiskellen lämpöistä, pehmeää ilmaa. Viisivuotias, pellavapäinen poikani istuu alimmalla lauteella ja rikkoo hiljaisuuden kääntymällä katsomaan minua kohti.
– Äiti, mä en aio ikinä muuttaa teidän luota pois. Saanhan aina asua tässä kodissa, hän sanoo.
– Tietysti kulta, tämä on aina sun koti, vastaan hymyillen, mutta haikeutta äänessäni.
Voi kuinka toivoisin, että pysyisit aina tuollaisena. Iltapalan kaakaoviikset kasvoillasi, vilpittömästi suhteeseemme uskoen. Jokainen vanhempi tuntee aika ajoin puristavan tunteen rinnassaan: koittaa sekin päivä, kun oma lapsi painaa viimeisen kerran kodin oven kiinni. Ajatus on itselleni, kahden pienen pojan äidille, vielä niin riipaiseva, etten pysty sitä edes loppuun saakka ajattelemaan.
Lapset ovat meillä kaikilla vain lainassa, mutta monesti mietin, pelkäänkin, joudunko tekemään suuremman irtioton lapsiini siksi, että he nyt sattuvat olemaan poikia. Pojat kun kasvavat tässä yhteiskunnassa vieläkin valitettavan kapeaan miesmuottiin, eikä niihin raameihin välttämättä kuuluu tunteilua ja välittämistä.
Myös tutkimusten mukaan juuri tyttäret ovat niitä, jotka pitävät eniten vanhenevista vanhemmistaan huolta, ja juuri tyttöjen äidit ovat läheisempiä isoäitejä lastenlapsille. Miksi näin on, ja miten tätä kaavaa voisi rikkoa?
Myyttiselle suhteelle on selitys
Tutkimustulokset ovat jollain tapaa ristiriitaisia sen tosiasian kanssa, että äidin ja pojan suhde on kautta aikojen nähty erityisen läheisenä, jopa myyttisenä. Mutta mihin tämä väite perustuu?
Äiti ja poika käyvät kehityspsykologisesti pojan kasvun myötä läpi vaiheita, joissa he vuoroin etääntyvät, vuoroin lähentyvät toisiaan. Vauva-ajan symbioottisuus ja äidin varaukseton ihailu jatkuvat pojalla useimmiten noin esikoulu-ikään saakka, minkä jälkeen hän usein tiedostaa kuuluvansa miessukupuoleen – ja kääntää katseensa kohti isää.
Murrosikään tullessaan poika taas tekee suurimman irtioton isästään, josta haluaa olla ”se parempi versio”. Suhde äitiin saattaa tässä vaiheessa jäädä idealisoidummaksi – ja juuri tähän lienee perustuvat tiiviit, kliseisetkin äiti-poika-suhteet.
Kautta aikojen me äidit olemme olleet lapsillemme ennen kaikkea turvan ja lämmön tuojia – ja näitä asioita myös nykypojat meiltä äideiltä edelleen kaipaavat. Siitäkin huolimatta, että kasvaisivat fyysisiltä mitoiltaan meitä suurimmaksi. Senkin jälkeen, kun ovat tavanneet unelmiensa puolison ja perustaneet oman perheen.
Kolmenkymmenen vuoden päästä tuskin istun poikani kanssa enää yhdessä saunan lauteilla. Mutta kun katson tänään pientä pellavapäätäni, toivon enemmän kuin mitään olevani hänelle jo nyt sellainen ihminen, josta hän tulevaisuudessakin välittää ja joskus pitää huolta. Sellainen äiti, jonka syliin mahtuu vaikka kaksimetrisenä. Sellainen kasvattaja, joka on osannut pitää huolta siitä, että poikakin saa tuntea ja osoittaa välittämistä.
Ja kaikkein eniten toivon, että nämä 2010-luvulla syntyneet ihanat pojat saavat kasvaa juuri sellaisina kuin ovat – juuri sellaisiksi kuin haluavat.
”Anna itsellesi lupa haahuilla, tuijoitella puiden latvoja ja kuunnella meren kohinaa” – 7 tapaa helliä kehoa ja mieltä
Hyvinvoinnista puhuttaessa viitataan usein ensimmäisenä ravintoon, liikuntaan ja lepoon. Ne ovat toki tärkeitä perusasioita, jotka auttavat meitä pysymään hyvinvoivina ja tasapainoisina. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kattaa kuitenkin paljon enemmän kuin pelkästään kehon fysiologisista tarpeista huolehtimisen.
Tässä 7 (ei niin ilmeistä) tapaa, joilla voit helliä kehoa ja mieltä:
1. Vietä aikaa luonnossa. Anna itsellesi lupa haahuilla – tuijoitella puiden latvoja, kuunnella meren kohinaa, istahtaa kalliolle, sulkea silmät ja hengittää raikasta ilmaa. Luonnossa aistit terästäytyvät ja kehosi elpyy.
2. Tee jotakin luovaa – kirjoita, maalaa, piirrä, tanssi, laula…Runoilija Nayyirah Waheedia lainaten: ”take care of your creative health”. Luovuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Luovuutta ei ole se mitä tekee, vaan miten tekee. Mikä tahansa voi olla luovaa tekemistä, kunhan siihen sisältyy sopiva annos vapautta, uteliaisuutta ja ennalta määrätyistä säännöistä luopumista. Luova puuhastelu auttaa rentoutumaan ja olemaan läsnä tässä hetkessä.
3. Lisää pieniä läsnäolon hetkiä päiviisi – pienikin hetki arjen keskellä riittää. Viritä aistisi ja pysähdy havainnoimaan ulkoisia ja / tai sisäisiä ärsykkeitä uteliaasti, mutta lempeästi. Mitä näet? Mitä kuulet? Mitä haistat? Mitä tunnet? Mitä aistit sisälläsi? Kehosi ei kaipaa mielen analyysejä. Riittää, että olet läsnä.
4. Hengitä syvään. Tuo päivän aikana aina välillä huomio hengitykseesi. Miltä hengityksesi tuntuu? Missä tunnet hengityksen? Miten voisit antaa hengityksesi virrata vielä vähän vapaammin? Syvään hengittäminen auttaa kehoasi ja mieltäsi rentoutumaan ja säätelemään stressiä.
5. Tunne tunteesi. Kohtaamattomat ja käsittelemättömät tunteet varastoituvat tavalla tai toisella kehoosi, joten anna tunteillesi tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jos sinun vaikea päästä kiinni tunteisiisi, voit käyttää apunasi esimerkiksi kirjoittamista tai mindfulness-meditaatiota. Kirjoitusvinkkejä löydät vaikkapa Sielun sopukoita -kirjoituskorteista. Myös ystävä voi toimia hyvänä peilauspintana. Toisinaan tarvitaan ammattilaisen apua.
6. Kosketa. Keho rakastaa kosketusta. Omaa kehoaan voi hemmotella esimerkiksi hieromalla, painelemalla tai taputtelemalla. Jos mahdollista, anna toisen koskettaa – ja kosketa takaisin. Myös halailu tekee ihmeitä – samoin eläinten silittely ja paijailu! Molemmat saavat hyvän olon hormonit virtaamaan kehossasi.
7. Sulje silmät ja anna kehosi liikuttaa sinua. Aloita vaikka rauhallista pään liikkeistä tai käsien pyörityksistä. Hidas, tutkiva liike voi olla parasta itsehoitoa. Kun et mieti tiettyä harjoitusta tai koreografiaa, vaan annat liikkeen nousta sisältä käsin, kehosi johdattaa sinut sinne, mikä tarvitsee eniten huomiota.
Minkä näistä voisit sallia itsellesi tänään? Mitä näistä voisit kutsua arkeesi enemmän?
Haluatko keventää kuormitusta ja löytää syvemmän yhteyden itseesi ja omaan kehoosi? Lähde mukaan Kesähuoltoa keholle ja mielelle -verkkokurssille ja löydä uusia, lempeitä keinoja pitää huolta itsestäsi. Kurssi on suunniteltu siten, että voit tehdä kaikki harjoitukset ulkona luonnon helmassa – takapihan terassilla, lähipuistossa tai vaikkapa mökkilaiturin nokassa. 6 viikkoa kestävä kesäkurssi alkaa 30.5.! Materiaalit ovat käytössäsi koko kesän ajan, syyskuun loppuun asti. Lue lisää täältä.
“Et tarvitse jonkun muun lupaa elääksesi omaa elämääsi” – 5 voimakuvaa sinulle
Et tarvitse muiden lupaa elää omanlaistasi elämää. Ole juuri sellainen kuin olet❤️
Lisää voimakuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.
“Luonto muistuttaa meitä siitä, että mikään ei ole valmista tai pysyvää, silti sellaisenaan täydellistä” – 5 hyvää syytä liikkua luonnossa
Tykkäätkö sinäkin liikkua mieluiten luonnossa? Hyvä! Sillä ulkona liikkuessa hyvinvointivaikutukset ovat taattuja. Aina ei tarvitse edes tehdä mitään – jo pelkkä luontoäidin helmassa oleilu riittää.
Halutessamme luonto tarjoaa kuitenkin mahtavat puitteet hyötyliikunnalle, kuntoilulle ja luovalle liikkeelle. Luonnossa liikkumisen tapoja on niin monia, että jokainen löytää varmasti omansa. Olitpa lenkkeilijä, marjastaja, vaeltaja, maastopyöräilijä, veneilijä tai talviturkin kastaja, luontoäiti hellii meitä jokaista omalla tavallaan.
Tässä 5 luonnossa liikkumisen hyötyä:
1. Luonto auttaa meitä laskeutumaan läsnäolon tilaan. Luonnossa aistit terästäytyvät ja auttavat meitä tuomaan huomion mielestä ja ajatuksista kehoomme ja tuntemuksiimme. Kuin huomaamatta alamme hengittää vähän syvempään ja rauhallisemmin. Kehon mukana rauhoittuu myös vilkas mieli.
2. Luonnossa ei tarvitse suorittaa hiki päässä – jo pelkkä oleilu tuo hyvinvointivaikutuksia Vaikka et tekisi muuta kuin kävelisit metsän reunaan hengittämään, olet jo tehnyt itsellesi hyvää. Jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. 20 minuuttia metsässä auttaa muun muassa laskemaan verenpainetta ja stressihormoni kortisolin määrää
3. Luonnon keskellä murheet pienenevät ja yhteys johonkin suurempaan voi avautua. Luonnossa oma ego pienenee ja asiat asettuvat mittasuhteisiinsa. Luonto säätiloineen ja vuodenaikoineen muistuttaa myös siitä, että kaikki muuttuu koko ajan. Mikään ei ole valmista eikä pysyvää – silti sellaisenaan täydellistä.
4. Yhteys luontoon vahvistaa myös kehon ja mielen yhteyttä. Luonnon rauhoittava läsnäolo maadoittaa meidät tähän hetkeen – ja tähän kehoon. Kun tunnemme, miten maa kannattelee askeleitamme ja raikas ilma täyttää keuhkomme uudella hapella ja energialla, muistamme todellisen luontomme. Emme ole vain puhuvia päitä, vaan myös fyysisiä ja henkisiä olentoja. Kun kehon ja mielen yhteys yhdistyy luontoyhteyteen, voi lopputuloksena olla jopa hengellinen luontokokemus.
5. Luonto ruokkii luovuutta ja mielikuvitusta. Luonnossa turha tulevaisuuden analysointi ja menneen murehtiminen unohtuvat. Kun huomiomme on kehollisessa aistimisessa ja tässä hetkessä, mielikuvitus ja luovuus saavat lisää tilaa. Metsäpolulla tai merenrannassa voikin syntyä yllättäen parhaimmat oivallukset.
Rakastamalla toista voi oppia rakastamaan myös itseään – kaikkine säröineen
Haluamme olla rakastettuja, se on syvä tarpeemme. On tosiasia ettemme kaikki ole kokeneet rakkautta läheisimmissä ihmissuhteissamme silloin, kun olemme olleet pieniä, haavoittuvaisia ja imeneet itseemme tunteet ja tai tunteettomuuden. Kokeneet todeksi; minä olen yhtä kuin se miten ympäristöni minua kohtelee.
Häpeän äärellä ihminen kokee olevansa vääränlainen
Kun lapsena ei ole kokenut olevansa rakastettu, toivottu sellaisena kuin on, iskostuu ihmiseen syvä häpeä. En kelpaa, olen vääränlainen. Ihminen oppii ettei ole rakkauden arvoinen. En kelpaa muille. Kukaan ei halua olla kanssani tai edes viihdy seurassani. En kelpaa edes itselleni. En rakasta edes itseäni.
Jos ei ole kokenut mitä on olla rakastettu, hakee sitä elämänsä ihmissuhteista ehkä koko elämänsä. Kun rakkaus tulee lähelle, voi iskeä pelko. Tämä ei kestä. Iskee häpeä. En uskalla näyttää millainen todella olen, koska sitten tuo toinen varmasti hylkää minut. Ei minua voi rakastaa, koska olen tällainen.
Kokemus rakkauden puutteesta estää näkemästä rakkauden
Usein ihminen hylkää rakkauden jo hyvin alkumetreillä ennenkuin syvät rakkaudettomuuden haavat avautuvat. Kun ei ole kokemusta syvästä hyväksyvästä rakkaudesta, ei tunnista mitä todellinen rakkaus on. Sanonta tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas, tulee todeksi ihmisen elämässä toistuvasti.
Ihminen kysyy itseltään:
Miksi minä toistuvasti epäonnistun?
Mikä minussa on vikana, kun en kelpaa?
Miksi rakkaus karttaa minua?
Parisuhteessa tulemme näkyvämmäksi
Parisuhteessa rakkaudettomuuden haavamme tulevat eniten näkyväksi, jos uskallamme jäädä vielä senkin jälkeen, kun rakastumisen huuma on laantunut. Jos uskallamme tutustua rakkauteen ja sen hoitavuuteen, voimme tulla näkyväksi kokonaisina. Parisuhteessa tulevat näkyväksi pelkomme, surumme ja eniten häpeämme. Syvimmät haavamme avautuvat, jos voimme olla turvassa ja rakkaudellisessa suhteessa.
Sanon usein asiakkailleni, että kumppanisi valaisee sinussa olevat säröt ja haavat. Mitä vähemmän olet saanut olla rakastettu, kun olit pieni tai mitä enemmän sinua on elämäsi aikana satutettu niin fyysisesti kuin henkisellä tasolla tarpeitasi laiminlyöden, sitä enemmän sinulla on keinoja peittää näitä valaisun kohteita. Sitä enemmän haluat piilottaa itseäsi. Sitä enemmän olet et sinä.
Rakkaus tuo häpeän näkyväksi
Kun häpeä on syvässä, ei ole helppoa heittäytyä rikkinäisenä toisen silmien alle. Minä en kelpaa. Olen vääränlainen, huutaa häpeä sisimmässämme. Jos kumppanimme katsoo meitä rakastavin silmin, vaikka olisimme kuinka rikki ja me kykenemme olemaan tässä yhteydessä, eheytymisemme voi alkaa pienin askelin.
Kumppanimme peilaa meistä rumimmatkin puolemme. Niitä voi olla vaikea katsoa, koska häpeä sanoo meidän olevan vääränlaisia. Merkityksellisiä ovat ne hetket, kun peilin sijaan alamme näkemään ne rakkauden säteet, joita vaille on jäänyt ja on koko elämänsä metsästänyt. Minä alan näkyä minuna sinulle ja itselleni. Tunnistan rakkauden. Minua rakastetaan.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä
Aikamme kehottaa rakastamaan itseään. Jos ei ole kokemusta mitä on rakkaus, on todella vaikeaa liittää se todellisena tunteena itseen. Tommy Hellsten sanoo: ”Se mikä on vuorovaikutuksessa mennyt rikki, se pitää vuorovaikutuksessa korjata.”
Ihminen tarvitsee toista ihmistä, jotta voi tunnistaa tunteitaan tai vastaanottaa rakkautta sekä hoitaa häpeäänsä.
Joskus tarvitaan parisuhteessa syntynyt rakkaus, ennen kuin ihminen kykenee rakastamaan itse itseään. Jos ei ole kokemusta rakkaudesta, on saatava näyte siitä, mitä se edes on.
Vain turvassa ja rakkaudessa voimme olla se mitä olemme kokonaisina
Turvassa ja rakkaudessa voi sitten opetella mitä on rakastaa häpeän sijaan itse itseään. Voi olla, että rakastamalla toista oppii tunnistamaan rakkauden ja sitten voi myös löytää mitä on rakkaus itseään kohtaan. Rakkaus ihmistä kohtaan, jolla on haavoja, säröjä ja jossa häpeä asuu ja välillä nostelee päätään rakkaudesta huolimatta. Rakastaa ihmistä kokonaisena säröineen kaikkineen.
Haluaisitko lukea lisää siitä, miten parisuhdetta voi vaalia omassa arjessa?
Pauliina Flangin uuden kirjan Rakkaus on tekoja arjessa löydät nyt Hidasta elämää –verkkopuodistamme!
