Saako tahtia hidastaa, vaikka ympäristö ajaa suorittamaan?

Olen kotoisin pohjoisen pikkukaupungista, jossa sanaa kiire ei juurikaan tunnetta. Tätä suurissa kaupungeissa arjessa viljeltyä sanaa ei kuule tuolla luonnon ympäröimissä pikkukylissä juuri koskaan.

Vaikka kaikilla pohjoisessa on yhtä paljon tekemistä kuin etelässäkin, on suhtautuminen erilaista — elämässä on vähän kaikenlaista, sanottaisiin. Suhtautuminen tekemiseen on letkeämpää, ja elämä pohjoisen karussa ympäristössä on jollain tavoin aikatauluttomampaa.

Harmittelen usein, että tämä aikatauluttomuus ja leppoisuus on vähentynyt vuosien aikana elämästäni, kun muutin etelämpään. Täällä tekemisen ja suorittamisen putki on vaikea ohittaa, kun ympärillä arki usein perustuu kiireelle ja siitä keskustelemiselle.

Jatkuva kiire ei ole hyväksi kenellekään. Jatkuva suorittaminen ei ole hyväksi kenellekään. Kiireinen ja uupunut ihminen ei voi hyvin, eikä jaksa jakaa hyvää muillekaan. Jotkut pitävät jatkuvasta tekemisen tunteesta, mutta onko taustalla jonkin asian pakeneminen? Vai voiko kiire olla sittenkin jollekin positiivinen, energiaa tuova asia?

Välillä koen huonommuutta siitä, etten jaksa tässä epäinhimillisessä tahdissa. Haluan hidastaa, hengittää, viettää rentoja hetkiä joka päivä. Epäonnistumisen tunne ottaa minusta vallan, jos yritän lähteä suorittamisen kulttuuriin mukaan ja pusertaa itsestäni enemmän kuin pystyn. Epäonnistumisen tunne herää kuitenkin toisinaan myös silloin, jos en lähde mukaan tähän tekemisen kilpajuoksuun. Onneksi vuodet ovat kasvattaneet uskoa siihen, että tasapainoilu näiden kahden ääripään välillä onnistuu ja tuntuu hyvältä.

Arvojen mukaan eläminen heijastuu positiivisesti myös ympäristöön

Haluan tehdä työni hyvin, olla hyvä ystävä ja puoliso samaan aikaan. Haluan myös elää ja kokea arvojani arjessa. Jotta nämä asiat täyttyvät, täytyy minun olla tyytyväinen ja onnellinen. Jos koen, että joku osa-alue elämässäni vaatii liikaa, haluan puhua siitä avoimesti ja pyrkiä muutokseen.

Olen siis päättänyt valita omanlaiseni tien, vaikka ajoittain koen siitä syyllisyyttä. Suurin muistutus itselleni on se, että kun elän ja teen valintoja arvojeni mukaan, olen onnellinen. Kun olen onnellinen, myös läheiseni sekä työssä asiakkaani saavat osan siitä. Kun olen onneton, samoin se heijastuu ympärilleni. Kiire tekee minut onnettomaksi, innostunut voimavaralähtöinen tekeminen onnelliseksi. Kun elää arvojensa mukaisesti, jaksaa yllättävän paljon ilman kiirettä.

Välillä tulee tehtyä hutivalintoja, mistä seuraa väsymystä ja epäonnistumisia, mutta ne kasvattavat luottamusta siihen, että omannäköinen elämä on se, jota kohti haluan mennä.

Haluatko sinä elää ajoittain hidasta elämää vai pidätkö tekemisen ja suorittamisen täyttämästä arjesta?

Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image