Tekisi mieli vähän kaunistella, mutta entä jos puhuisinkin totta?

”Kun osallistut juoruun — sinulla on halu olla parempi muiden kustannuksella. Jos taas sinulla on halu olla parempi omalla kustannuksellasi, sinusta tulee pyhimyksen kaltainen.”

Voi kun se on helppoa: hakea mielihyvää ja yhteenkuuluvuutta haukkumalla selän takana, arvostelemalla jonkun muun valintaa ja halveksimalla ratkaisua.

On helppoa nostaa itseään jalustalle laskemalla muita. Pahan puhuminen on kuin salaisuuden jakamista. Toinen on samaa mieltä ja ymmärtää. Hän pitää puoliani. Hän pitää minusta, ja me ystävykset olemme yhdessä. Harva kuitenkaan haluaa suoda muille samaa iloa tai kannustaa punomaan juonia oman selän takana. Itsetuntokysymys.

Jos tarina muuttuu kuulijan vaihtuessa, ei se voi olla totta.

Syvältä sydämestä kumpuaa totuus elämästä ja omasta itsestä. Jos haen kohtaamisiini yhteyttä ja vilpittömyyttä, en ole ilkeä tai mielistelijä. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, mutta voin arvostaa kaikkia. Yksi kundaliinijoogan mainitsemia ohjeita tälle ajalle on ”tunnista, että jokainen ihminen olet sinä”. Meissä kaikissa on paljon samaa.

~ ~ ~ ~

Valkoiset valheet ovat pieniä ja arkipäiväisiä, huomaamatta lausuttuja ja usein harmittomia. Kuka niistä nyt pitäisi kirjaa ja ketä se haittaa?

Omalla kohdallani palaan kerta toisensa jälkeen kysymykseen, miksi en puhuisi totta. On hyvä tarttua ajatukseen tai hetkeen, jolloin huomaan haluavani vetää mutkan suoraksi ja kaunistella totuutta edukseni, ihan vain hieman. Miltä mahdan suojella itseäni? Joltakin vaivalloiselta tuntemukselta, kuten häpeältä tai tyhmyydestä kiinni jäämiseltä?

Totuudella sattuu olemaan ihmeitä tekevä voima. Se puhdistaa häpeästä ja antaa vahvan pohjan. Asettumalla muiden housuihin – tai kuvittelemalla jonkun muun omiini – on helppo huomata, että jokainen on joskus jonkun mielestä vähän tyhmä. Se on inhimillistä, kuuluu asiaan. Kun tietää puhuneensa totta, ei ole mitään pelättävää.

Kundaliinijoogan mestari Yogi Bhajan, jonka lausahdus alun sitaatti on, sanoi myös, että totuudessa eläminen on totuudessa elämistä:

Kirjaviisaudella, kirjoittamisella, termien taitamisella, itsensä (ja muiden) analysoinnilla ja valtavalla reflektoinnilla ei ole minkäänlaista itseisarvoa. Ei riitä, että tietää, mikä on oikein lukemansa ja keskustelemansa perusteella. Hyvä elämä toteutuu ainoastaan arkielämän tekojen kautta. Siinä, miten päivittäin käyttäydymme. ”Jos et näe jumaluutta kaikissa, et näe sitä missään. ”

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: