Muutosta ja kasvua tapahtuu siellä, missä uskaltaa jotakin uutta – vaikka ihan pientä

Kun ensimmäinen kirjani Sydänjuttu oli julkaistu, työelämässäni alkoi ihan uusi vaihe. Oli aika alkaa pitää luentoja ja puheita. Opin orgaanisesti tekemällä, eli suomeksi sanottuna itseäni hanuri edellä puuhun hilaamalla. Luentojen pitämistä on vähän vaikeaa opiskella; minulla ei ollut hajuakaan, mitä olin tekemässä. Ensimmäinen sessioni tapahtui hyvinvointimessuilla isossa hallissa, jonne oli kerääntynyt hyvä määrä jengiä. Olin ajatellut, että minä en lähde mihinkään kalvosulkeisiin – ”puhelen vain eläväisesti” itsensä rakastamisen teemoista. Keskikentällä tunnin paniikissa mikkiin pölöteltyäni sain palautteen, että ”sullahan oli ihan hyvää asiaa, kun lopulta pääsit siihen”.

Epämukavuusalueelle voi mennä vain, jos on sisäisesti turvassa. Itsearvostuksen syvetessä ei liiskaudu, jos tekeminen ei aina ole kivaa tai kun joutuu uusiin tilanteisiin räpeltämään

Olin aivan riekaleina ensimmäisten luentojeni ja puheideni aikana – saavutus oli, ettei jännitys ehkä näkynyt ulospäin, mutta tunsin olevani enimmäkseen ihan pois yhteydestä – kuin olisin ollut suorittamassa vaativaa tehtävää tarkkailevien katseiden edessä. Samaan aikaan oli syvä palo tarjota läsnäolijoille konkretiaa ja olennaisia oivalluksia, jotta itsearvostus ja hyvä olo laiffissa voisi alkaa avautua.

Meillä on kollektiivinen, alitajuinen ehdollistuma siihen että seuraamalla sydäntään ei voi tulla taloudellisesti toimeen

Olisin kaivannut enemmän ammatillista tukea, mutta vaikka sitä hainkin ja sain esimerkiksi työnohjauksen kautta, olin myös yksin. Luulin, että epävarmuus olisi jotenkin pitänyt fiksata, kunnes hiffasin, että epävarmuuden kannatteleminen ja sietäminen nimen omaan juurrutti minut itsenäiseen luottamukseen tekemisiäni kohtaan. Käänsin asian niin, että joskus on vain uskallettava seistä itsekseen – jokaisella on erillistymisen, itsenäistymisen ja oppimisen kärvistyskohtia. Aloin hahmottaa, ettei minun tarvitse kannatella niin paljon, eikä varsinkaan sitä, mitä muut jutuistani saavat (enhän sitä edes voi hallita), vaan olennaisinta onkin olla näkösällä sydän niin auki kuin suinkin, omana säkenöivänä ja haavoittuvaisena röpelönäni.

Yksi ihanimmista asioista sydänpolullani on se, mitä koen suhteessa itseeni kaikkien ulkoisten ilmentymien ja muiden kanssa työskentelemisen lisäksi. Olenkin ihan omalla, yksityisellä, luovalla ja jännittävällä seikkailullani kun jutut virtaavat lävitseni. Siinä on minun ja elämän välistä, intiimiä mystiikkaa.

Riippumatta siitä, mikä sinun sydänjutskasi on – rakennatko laivoja, kukka-asetelmia, biisejä tai mitä hyvänsä – olennaista on orientoitua itsesi kautta. Mitä sinä saat, kun teet sitä mitä teet eikä niin, että mitähän muut kelaavat puuhailuistasi?

On olennaisempaa keskittyä siihen, mitä sinä saat kun teet sitä mitä teet, eikä siihen mitä muut kelaavat puuhailuistasi

Kun hyppäsin media-alalta uusiin juttuihini, elin ansiosidonnaisella kaksi vuotta. Kutsun sitä kiitollisena apurahakseni, eikä minulla ollut sen vastaanottamisessa ongelmaa. Olin todellakin rahallisen tuen arvoinen, jotta saatoin luoda perustukset sille kuinka jeesata toisia – ja muutenkin. Tuohon aikaan meillä oli kotona putkiremontti. Jouduin maksamaan kahdesta asunnosta yhtä aikaa ja rahatilanteeni oli niin tiukka, että puhelimeni suljettiin, kun en ollut maksanut kolmenkympin puhelinlaskua. Silti elelin onnellisena väliaikaiskodissa Hangossa ja kirjoitin – oikeastaanhan se oli erakkoravun taivas. Pointtini: olin vauras ajassa itselleni ja sen tekemisessä, mitä rakastan. Olin vihdoin sallinut itselleni sen mihin sydän kutsuu ja kohdannut pelkoni siitä, hyväksyvätkö muut mitä teen. Alkoi riittää, että hyväksyn itse itseni.

Yleinen attityydi johon törmään sekä vastaanotollani että ylipäänsä ihmisten kanssa sydänpoluista  jutellessa on tämä: ”mutta enhän mä voi elää tekemällä mitä tykkään”. Meillä on kollektiivinen, alitajuinen ehdollistuma siihen että seuraamalla sydäntään ei voi tulla taloudellisesti toimeen. Uskollisuus omalle sisäisyydelle on kulttuurissamme usein ihailtu, mutta ei järin tuettu arvo.

Oma elämän- ja talouden tilanne vaikuttaa tietysti kelailuihin, mahdollisuuksiin ja siihen, milloin on minkäkin aika. Vaikka eläisi esimerkiksi kiireistä lapsiperhearkea, voi olla olennaista lempeyttä itseään kohtaan havaita, että omimman jutun aika on ehkä kotvasen myöhemmin elämässä. Mutta silti voi sallia itselleen sellaista, mikä nyt kutkuttaa omia inspiksen oloja. Ja myös: jos omaan jutskaan tarvitaan rahaa jota ei juuri nyt ole, voisiko silti ottaa sellaisia askeleita, jotka ovat mahdollisia? Mitä nuo askeleet voisivat olla?

Joskus kuljemme pitkän, tuulisen kaistaleen kohti sydänjuttujemme toteuttamista niin että teemme leipätyöksemme jotain muuta. Olennaisinta on huomata mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen joita nyt on, vaikka jokin muu ei olisikaan vielä ajankohtaista. Sydäntään ei tarvitse säilöä naftaliiniin. Saa surra tai kaivata sitä, mihin nyt ei ole tsäänssejä jos siltä tuntuu, ja auttaa silti itseään eteenpäin.

Teksti on ote uudesta kirjastani Sydänvoimaa muutokseen:

Kuva: Unsplash


Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

 

Elä elämääsi kuin se olisi lempikirjasi – Koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa uutta käännettä tai seikkailua tarinaasi


Jos elämäsi olisi kirja, millainen kirja se olisi? Kun selaat muistoissasi eletyn elämäsi sivuja, millaista tarinaa luet? Entä millaisen sivun kirjoitat siihen tänään?

Me kaikki kirjoitamme kirjaa joka päivä. Sitä, mikä kirjaan on jo kirjoitettu, ei voi enää muuttaa, mutta tämän päivän sivun me kirjoitamme omilla ajatuksillamme ja valinnoillamme.

Millaiset kirjat ja elokuvat inspiroivat sinua?

Olisiko sellainen kirja innostavaa luettavaa, jossa kaikki olisi alusta asti mennyt helposti ja vaivattomasti? Eivätkö juuri ne tarinat inspiroi meitä eniten, joissa on rohkeutta ja seikkailua? Särkymisiä ja voimaantumisia. Sellaiset tarinat, joissa on haasteita ja niiden läpi kantavana voimana jokin itseä suurempi merkitys.

Mitkä asiat ovat sinulle kaikkein merkityksellisimpiä?

Tarinat, joissa on haasteita ja vaikeita alkuja inspiroivat meitä. Ne muistuttavat meitä siitä, että oman pelkomme ja epäilystemme takana, meillä on kyky ja voima kohdata, sekä kääntää vastoinkäymisemme ja pelkomme voimaksi ja viisaudeksi; Tehdä portteja sinne, missä epäilys näkee muureja. Löytää polkuja sen lävitse, mitä pelko kutsuu mahdottomaksi ja tehdä haasteista mahdollisuuksia.

Me voimme elää elämäämme haikaillen hetkiin, joissa jätimme rohkeutta käyttämättä, tai niin, että se on seikkailu ja jonain päivänä selaamme muistojemme sivuja hymyillen ja silmät loistaen, kuin lukisimme upeinta koskaan lukemaamme kirjaa.

Me voimme tehdä valintoja, jotka tekevät elämästämme inspiroivaa ja täyttä. Koskaan ei ole liian myöhäistä kirjoittaa yllättävää käännettä, tai uutta seikkailua tarinaamme, sillä jokainen päivä on uusi tyhjä sivu elämän kirjassa.

Sensuaalisuus ja aistivoimaisuus ovat sinulle elintärkeitä, jos haluat elää merkityksellistä elämää

Sensuaalisuus ja aistillisuus ovat kulttuurissamme seksuaalisuuttakin kielletympiä. Niitä ei vaalita, koska kaikenlaista herkkyyttä pidetään heikkoutena. Seksuaalisuuteen suhtaudutaan reippaalla ”pannaan menemään” -otteella, jota porno vahvistaa. Tavoittelemme orgasmia ja teemme temppuja kuin pornotähdet, jotta saisimme kumppanin tyydytettyä. Olemme unohtaneet vastaanottavan, hurmiollisen sensuaalisen feminiinisen olotilan.

Naisen seksuaalisuus avautuu uusiin ulottuvuuksiin sensuaalisuuden kautta. Sensuaalisuuteen liittyy kyky antautua nautinnolle, hetkelle ja rakastetulle. Tätä me kaipaamme.

Lempipaikka

Sensuaalisuuden kautta löydät pehmeän feminiinisen, keinuvan puolesi. Olet kuin lootuskukka, joka kasvaa mutaisessa lammessa. Olet imenyt juurillasi ravintoa maasta ja nyt kohtaat veden sensuaalisen keinunnan, joka tuudittaa sinut nautintoon.

Sensuaalisuus saa olla lempipaikkasi, jonne voit vetäytyä aina kun haluat. Se odottaa sinua antautumaan nautinnollisille ja hekumallisille kokemuksille. Se kutsuu sinut aistien juhlaan, jossa pöydät notkuvat herkkuja, sulosoinnut hivelevät korviasi, kynttilät valaisevat tilaa pehmeästi ja ilmassa leijuu jasmiinin tuoksu. Tunnet itsesi kauniiksi ja säteileväksi. Saat juoda elämän maljan pohjaan asti ja tanssia pöydillä. Olet aistivoimainen nainen.

Elinvoiman lähde

Sinun sensuaalinen seksuaalisuutesi on hehkuvaa elinvoimaa pulppuava lähde. Tätä elinvoimaa voit käyttää henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen, luovaan työhön, fyysiseen ja psyykkiseen paranemiseen, oman elämäntehtäväsi löytämiseen, maailman parantamiseen ja henkiseen kasvuun. Naiselle sensuaalisuus ja aistivoimaisuus ovat rohkean ja merkityksellisen elämän lähteet.

Kuva: Sanakaa/ Shutterstock

Tervetuloa Sensuaalisen naisen nautinto- verkkokurssille, löytämään kukoistava ja rakastava yhteys kehoosi sekä vaalimaan sielukasta, sensuaalista seksuaalisuuttasi. Kurssi alkaa 30.8. 2021. Lisätietoja löydät tästä.

Kehosi muistaa kaiken – rintaa puristavan huolen, painostavan hiljaisuuden ja hetket, jolloin maa tippui jalkojesi alta

Kehosi muistaa kaiken…
itkemättömät itkut
sanat, jotka satuttivat
katseet, jotka osuivat kipeästi
painostavan hiljaisuuden
jäykistävän pelon
pohjattoman surun
soluihin piiloutuneen häpeän
rintaa puristavan huolen
uuvuttavan taistelun
sisäisen paniikin
sumuiset vuodet
hetket, jolloin maa tippui jalkojesi alta…

Kehosi muistaa kaiken. Se kantaa mukanaan vanhoja taakkoja niin kauan, kunnes on tarpeeksi turvallista pysähtyä katsomaan sisäänpäin. Kohdata itsesi yksi muisto, hetki ja tunne kerrallaan. Kutsua mennyt sinussa tähän hetkeen. Silittää rakkaudella ja myötätunnolla.

Ei ole hätää. Kaikki on hyvin nyt.

Vaikka mennyttä ei voi muuttaa, sen otteesta on mahdollista vapautua. Ja kehosi tietää tien.

Avaimet tunnehaavoista paranemiseen ovat sisälläsi. Matkaa ei kuitenkaan tarvitse taittaa yksin. Osa paranemisen polkua voi olla myöntää oma tarvitsevuutensa ja ottaa tukea ja apua vastaan.

Kun aika on kypsä, kehosi kyllä kertoo.

Luotathan?

Kurkkaa Kotona kehossa -kirja verkkopuodistamme:

Kurkkaa myös Susannan kirjoittama Sielun sopukoita -runokirja:

”Arjessa parisuhde punnitaan” – 5 arjen tekoa, jotka auttavat säilyttämään yhteyden kumppaniin

Pauliina Flang. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2020.

Kiireinen arki ja elämän eri käänteet saattavat etäännyttää kumppanista ja saada suhteen rakoilemaan. Miten vaalia parisuhdetta, joka on itselle tärkeä? Miten antaa suhteelle sen ansaitsema arvo elämässä ihan tavallisen arjen keskellä? Mitkä ovat ne teot ja asiat, joihin on tärkeä kiinnittää huomiota?

Seksuaaliterapeutti ja uusperheneuvoja Pauliina Flangin uutuuskirja Rakkaus on tekoja arjessa  on parisuhteen hyvinvointia tukeva kirja, joka tarjoaa käytännönläheistä tietoa tarpeista, tunteista, kommunikaatiosta ja seksistä. Kirja kannustaa ottamaan käyttöön parisuhdetekoja, jotka auttavat kohtaamaan toisen arjen keskellä.

”Minulle parisuhde on elämäni tärkein ihmissuhde. Olen ollut aiemmin naimisissa ja eronnut. Nyt olen taas parisuhteessa ja rakastan miestäni syvästi”, kertoo Pauliina, joka ei ole säästynyt parisuhteessaan haasteilta. ”Oman lapsen erityisyys, uusperheellisyys ja oman lapsen kuolema ovat hioneet minua ja miestäni parisuhteessamme.”

Pauliinan mukaan jokainen parisuhde on omanlaisensa. Yhteistä on se, että kaikki me haluamme olla rakastettuja, huomioituja ja turvassa. Pienillä arjen teoilla on mahdollista vahvistaa parin tunneyhteyttä, kohdata toinen syvemmin ja saada yhteinen elämä kukoistamaan.

Tässä Pauliinalta 5 tekoa, joiden avulla voit vahvistaa läheisyyttä ja tunneyhteyttä parisuhtesssa: 

1. Läsnäolo. Nykyaika haastaa läsnäolomme. Katse kääntyy ruutuihin, laitteisiin. Olemme yhtäaikaa monessa paikassa emmekä läsnä millekään tai kenellekään. Läsnäolo tapahtuu, kun ymmärrämme olevamme poissa kontaktista. Kun olemme läsnä kumppanillemme, se tuntuu ja se vastaa syviin tarpeisiimme.

Läsnäololle virittäytymisen voi aloittaa esimerkiksi katseesta. Katseella voi viestiä rakkautta, kiintymystä,  ikävää ja intohimoa kumppania kohtaan tavallisen arkirumban äärellä. Läsnäolo tapahtuu arjen mikrohetkissä, ja se on kallein lahja, jonka voimme kumppanillemme antaa.

2. Kosketus ja ihostelu. Ihostelu, ihoaika, iholla oleilu tarkoittaa arjessa ihokosketusta. Käden hipaisua arkisen makkarakeiton äärellä. Tai yhteisen peiton alla alasti kumppanin iholle tulemista joka ikinen ilta. Ihostelu on myös seksiä. Kosketus on seksiä. Kosketuksella on iso merkitys parisuhteen hyvinvoinnin kannalta. Onko halaus intiimi ja läsnäoleva? Vai nopea
rutiininomainen? Entä jos iltapusujen ja kotiintulosuikkasujen sijaan antaisimmekin toisillemme kahdeksan sekunnin suudelman?

3. Kumppanin taajuudelle asettuminen. Kyky tulla puolitiehen vastaan on parisuhteessa suuri kyky. Kumppanimme on itsestämme erillinen, oma yksilönsä. Hän on elänyt erilaisen elämän kuin itse olemme. Tästä maailmasta käsin hän katsoo maailmaa, elää parisuhdetta. Samoin teemme me. Vaikka tuntisimme toisemme kuinka hyvin tahansa, välillä on hyvä asettua kumppanimme taajuudelle – näkemään maailmaa, parisuhdetta, rakkauden käsitettä ja seksiä hänen ”silmillään”.

Parisuhteen katseleminen ainoastaan omasta maailmasta käsin ei kerro koko totuutta. Astumalla kumppanimme taajuudelle puhumme paremmin samaa kieltä. Puolitiehen askeltamalla jokainen riitakin muuttuu.

4. Seksi. Seksi on paljon enemmän kuin mitä moni pysähtyy ajattelemaan. Kun seksistä tulee osa arkea, se lakkaa olemasta  suorite eikä pyöri ainoastaan orgasmin ympärillä. Seksi tarkoittaa myös tavallisessa arjessa tapahtuvia merkitseviä katseita, viettelyä ja virittäytymistä. Silloin seksi ulottuu syvimpiin tarpeisiimme tulla rakastetuksi ja huomioiduksi. Seksuaalisuus hengittää osana tavallista arkea.

5. Kommunikointi. Parisuhde kaipaa myös syvempää kommunikointia kuin pelkkien arkisten asioiden läpikäyntiä tai lasten asioista tai työstä puhumista. Kommunikointi voi olla puhumisen lisäksi kirjoittamista. Syvemmän tason kommunikoinnissa kuulemme, mitä kumppanimme kertoo. Siihen yhdistyy myös läsnäolo. Olemme kumppaniamme varten ja yhteydessä syvimpiin tarpeisiimme. Kysymme mitä kuuluu ja kuulemme vastauksen.

Kurkkaa kirja:

Riippuvuuksien takana on yleensä trauma – myös niiden tavallisten riippuvuuksien

Tämä kirjoitus käsittelee riippuvuuksia ja havainnollistaa sitä, että riippuvuus on osa lähes jokaisen ihmisen elämää. Riippuvuus kumpuaa niistä kokemuksista, joita emme ole kyenneet sisällyttämään osaksi itseämme, eli traumasta. Se on tapa tarjota itsellemme sitä tukea, turvaa ja rakkautta, jota olisimme kaivanneet. Siksi siitä on myös tie ulos, vieroittautumisen sekä jumiin jääneiden kokemusten kohtaamisen kautta.

Kirjoitus voi olla hyödyllinen, vaikka ilmeiset riippuvuudet eivät olisi osa sinun tai läheistesi elämää. Niitä riippuvuuksia, joita olisi hyödyllistä katsoa, mutta jotka ovat hieman piilossa, on enemmän kuin niitä, jotka näkyvät räikeästi ulospäin.

Kirjoitus puhuu myös henkisen matkan samankaltaisuudesta riippuvuudesta vapautumisen kanssa. Riippuvuus on osa jokaista egoa.

Riippuvuus

Tarkoitan riippuvuudella tässä sitä, että olemme riippuvaisia niistä keinoista, menetelmistä, tavoista ja asioista, joilla autamme itseämme olemasta kosketuksissa sen kanssa, mitä sisällämme oikeasti tapahtuu.

Päihteet, selkeästi ulospäin näkyvät syömishäiriöt tai vaikkapa riippuvuus säännöllisestä irtoseksistä, ovat ilmeisiä riippuvuuksia. Sallitumpia mutta edelleen selkeitä riippuvuuksia ovat peliriippuvuus, pornoriippuvuus, kahvi ja tupakka. Monet riippuvuudet ovat niin tavanomaisia, ettemme enää edes katso niitä riippuvuuksina. Tv- ja someriippuvuus ovat osa tavallisen ihmisen elämää. Jos riippuvuus tuo hyviä tuloksia, se nähdään hyvänä asiana, kuten urheilu tai työ.

Mutta entä seuraavat riippuvuudet ja niiden kaltaiset:

  • valheellisuus riippuvuus. Emme uskalla olla rehellisiä, tai kykene sallimaan sitä mitä koemme, joten laitamme aina maskin kasvoillesi
  • toiminta riippuvuus. Emme kykene sietämään sitä mitä meissä tapahtuu. Siksi on jatkuvasti ajateltava, toimittava tai ratkaistava
  • läheisriippuvuus. Emme kykene olemaan sen kanssa mitä koemme, vaan tarvitsemme kokoajan ulkoisen välineen itsemme säätelyyn
  • pakenemis riippuvuus. Se mitä meissä on tai ei ole, on niin pelottavaa, että suuntaamme huomiomme ulospäin ja toisiin niin hyvin kuin mahdollista
  • näkökulma riippuvuus. Nojaamme älyllisiin näkemyksiimme ja puolustamme niitä, koska ne auttavat meitä olemaan kohtaamatta sisällä olevaa huteruutta. Sitä, ettemme tiedä
  • rakkaus tai huomio riippuvuus. Jos joku toinen ihminen ei anna meille huomiotaan tai rakkauttaan, sisällä oleva arvottomuus ja tyhjyys alkaa paljastua. Alamme pelätä hylkäämistä ja yksinjäämistä
  • mielekkyys riippuvuus. Keksimme jatkuvasti jotain, jolla elämästä tulee mielekkäämpää, koska se mitä on, on meille ahdistavaa tai vaikeaa kokea
  • nami riippuvuus. Aina kun tunnemme jotain hankalaa, laitamme jotain suuhun. Namia voi olla myös silmillä nautittu viihde
  • identiteetti riippuvuus. Koska on pelottavaa olla kosketuksissa sen kanssa, että me muutumme ja emme ole vain sitä tai tätä, pidämme jäykästi kiinni niistä rooleista ja minäkuvista, jotka olemme omaksuneet.

Monelle meistä tekisi hyvää päästä viikoksi paikkaan, jossa ei ole ketään eikä mitään tekemistä. Näkisimme viikossa sen, mikä tilanteemme on. Kuinka hyvin kykenemme olemaan kosketuksissa todellisuuden kanssa ja kuinka paljon meidän on tarve puuttua siihen tai saada jotain sen kestämiseksi.

Mitä kaikkea se on, mistä sinä olet riippuvainen? Tunnistatko riippuvuuden itsessäsi? Voitko olla avoin ja utelias siitä vai kiellätkö asian tai tuomitsetko itsesi siitä? Mikä kaikki käytöksessäsi on kenties jonkinlaista säätelyä, täyttämistä tai kompensaatiota?

Mikä addiktion takana piilee?

Lähes jokainen meistä on addikti, tavalla tai toisella. Olen tavannut muutaman, mutta vain muutaman, joka on parantunut tästä tilasta kokonaan. Huumeriippuvaiset, alkoholistit ja muut ilmeiset addiktit eivät ole yhtään sen huonompi kuin muut, heissä riippuvuus vain näkyy ilmeisenä. Kaikkien riippuvuuksien takana on sama asia. Trauma.

Trauma, eli kokemus, jota emme pystyneet sisäistämään osaksi itseämme ja joka yhä etsii ulospääsyä sisällämme. Riippuvuus on tapa selvitä tästä traumasta.

Miksi riippuvuus on meille kullanarvoinen?

Se on tapa saada rakkautta, turvaa, ulospääsy, tukea tai helpotus siihen mitä koemme sisällä. Tapa, joka ei tietysti pohjimmiltaan toimi, mutta joka antaa meille edes jollain tapaa jotain sellaista, jota tarvitsimme.

Riippuvuus on sairaus, johon lähes jokainen meistä on sairastunut. Sairaus, joka syntyi siitä, että rakkautta ei ollut tarjolla, tai emme osanneet ottaa sitä vastaan, silloin kun sitä tarvitsimme. Siitä, että tarvitessamme toista ihmistä emootionaaliseksi, fyysiseksi, henkiseksi ja psykologiseksi tueksi, tukea ei ollut tarjolla. Niin jäimme jumiin, yrittäen selvitä lapsen rajallisilla keinoilla. Riippuvuus on sairaus, johon toisinaan liittyy se trauma, että ihmiset, joiden oli tarkoitus ravita ja hoivata meitä, kohtelivat meitä kaltoin joko tietämättään tai tietäen.

Riippuvuus on sairaus, josta voi parantua. Parantuakseen on mentävä sairauden juureen. Traumaan, joka synnyttää sisällemme loputtoman tarpeen ja kivun, joista yritämme selvitä niiden asioiden ja toimien avulla, joista olemme riippuvaisia.

Vierottautuminen on haastava tie. Pitkän aikaa jokainen päivä tuntuu pahemmalta kuin edellinen. Siksi, että vältelty todellisuus tulee päivä päivältä lähemmäksi. Sisällä olevat asiat alkavat tulla esiin. Tuntua, maistua, haista ja koskettaa. Onneksi luontaiset voimavarat avautuvat samaa tahtia. Tässä kohtaa hyödymme siitä, että rinnallamme on ihminen. Tuki, joka aiemmin puuttui. Niiden kokemusten kohtaaminen, joiden kohtaaminen oli liian pelottavaa tai mahdotonta trauman syntyessä, on mahdollista nyt, etenkin kun rinnalla on tuki.

Henkinen matka, etenkin tietty osa sitä, muistuttaa monelle riippuvaisen matkaa tervehtymiseen. Kun alamme kulkea kohti itseä, joudumme vierottautumaan riippuvuuksille rakentuvasta valheellisesta persoonastamme. Koetut traumat tulevat yksi kerrallaan esiin, kun alamme tiedostaa sisäisen lapsen ja vierottautua/eriytyä myös siitä. Alamme kokea keveyttä mutta samalla kaikki meissä oleva raskas, kipeä, negatiivinen ja painovoiman lailla vanhaan vetävä tulee esiin. Mitä terveemmiksi tulemme, sitä enemmän kaikki koskettaa ja sitä selkeämmin näemme sairauden itsessä ja toisissa.

Vierottautumisen ja henkisen matkan alussa on myös jotain saman kaltaista. Emme voi alkaa parantua, ennen kuin voimme avautua ja nöyrtyä sen edessä, että olemme sairastuneet ja tarvitsemme apua.

Riippuvuudet siirtyvät isältä pojalle, äidiltä tytölle

Riippuvuudet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vanhempamme olivat addikteja, kuten on myös yhteiskuntamme. Se on riippuvaisten, itsensä menettämisestä ja todellisuuden puuttumisesta traumatisoituneiden, nälkäisten aaveiden yhteiskunta. On siis ymmärrettävää, että myös me olemme riippuvaisia.

Riippuvuudet ovat olennaisia. Samalla ne ovat oire jollekin, joka on syvemmällä. Traumalle, jonka lähes jokainen meistä on kokenut. Ne ovat yrityksemme antaa itsellemme edes pieni pala siitä mitä olisimme tarvinneet.

Lyhyt kertaus

Riippuvuus on toimintaa, joka auttaa meitä käsittelemään ja selviytymään siitä, mitä olemme kokeneet, mutta olleet kykenemättömiä sisäistämään osaksi itseämme (trauma). Riippuvuuden takana on aina trauma. Riippuvuus tarjoaa meille korvikkeen sille rakkaudelle, turvalle ja tuelle, jota emme saaneet kun sitä tarvitsimme.

Lähes jokainen meistä on jollain tapaa riippuvainen. Emme tiedosta sitä, koska niin ovat myös kaikki muut ympärillämme. Emmekä tiedä toisesta tiestä.

Jos haluat astua eteenpäin omassa parantumisessasi, ota minuun yhteyttä.

– Aaro

3 tapaa antaa hyvälle mahdollisuus – Käytä näitä erityisesti stressaavissa hetkissä


Eräänä alkukesän iltana kaksi ystävystä istui keittiön pöydän ääressä. Ikkunan takana koivu oli juuri saavuttanut kesäisen vehreytensä. Toinen ystävyksistä huokaisi ihastuneena: Ai, miten kauniisti auringon valo siivilöityy koivun lehtien välistä. Toinenkin ystävistä vilkaisi ulos ja totesi: Eihän siellä edes paista.

Sama ikkuna, sama koivu, sama valo, mutta kaksi hyvin erilaista tapaa nähdä maailma.

Kuten aiemmassa blogissani totesin, aivoillamme on taipumus tarttua kaikkeen kielteiseen ja uhkaavaan paljon herkemmin kuin hyvään ja kauniiseen. Se saa meidät torjumaan tai jättämään huomiotta elämässämme olevaa hyvää. Aivoissamme kielteinen ajaa myönteisen ohi ja yli todella herkästi. Erityisesti kiireessä ja stressissä tämä korostuu.

Jotta meillä olisi edes neutraali olo, hyvää pitää huomata kolme kertaa enemmän kuin huonoja juttuja. Ihmissuhteissa tuo suhdeluku vielä kasvaa, jolloin tarvitaan viisi myönteistä kokemusta tasapainottamaan yhtä ikävää kokemusta. Niinpä meidän kannattaa olla tietoisesti hyvän puolella.

Onneksi voimme tarkoituksellisesti antaa hyvälle mahdollisuuden. Samalla vähennämme kokemaamme stressiä ja helpottamme ankeaa oloamme. Kun keskitymme huomaamaan kaikkea sitä hyvää, mitä elämässämme jo on, aivomme pääsevät rentoutumaan ja rauhoittumaan.

Anna hyvälle mahdollisuus

  1. Hyvän voi havaita ihan pienissäkin asioissa, siihen ei tarvita lottovoittoa. Itse asiassa tulemme jopa helpommin läsnäoleviksi ja herkemmiksi ottamaan hyvää vastaan, kun suuntaamme mielemme pieniin kivoihin juttuihin sen sijaan, että odottaisimme isoja onnen potkuja. Kahvin tuoksu, auringonsäde matolla tai lapsen nauru pihamaalla voi herättää hyvänolon tunteen sisällämme, kun annamme sille luvan.
  2. Myös haastavissa hetkissä voi huomata hyvää, kun katsoo elämäänsä vastoinkäymisiä laajemmin ja kysyy itseltään: Mikä elämässäni on jo hyvin? Mikä jo toimii? Elämä on kuin kukkaketo. Vaikka osa kukista lakastuukin tai jotakin kedon nurkkaa vaivaa kuivuus, löytyy myös kukkia, jotka yhä kukoistavat.
  3. Poimi arjessasi olevia hyviä asioita talteen kuin poimisit marjoja astiaan. Nyt astian tilalla on vain sydämesi. Muista myös nauttia havaitsemastasi hyvästä. Mitä pitempään ja vahvemmin annat hyvän tuntua sisälläsi, sitä herkemmin se sulautuu osaksi sinua.

Kun huomamme hyvää ja kun annamme sen tuntua sisällämme, aivomme rentoutuvat. Aivojemme ollessa rentoina lepotilassa turvattomuuden, yksinäisyyden tai mielipahan tunteet lievenevät. Maailma tuntuu hyvältä paikalta elää ja ihmiset vastaanottavaisilta ja hyväksyviltä.

Silloin havaitsee valon, vaikka aurinko ei paistaisikaan.

Lue lisää aiheesta uutuuskirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen.


Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Missä kulkee rajasi ihmissuhteissa?

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Suhteet vaativat töitä ja uhrauksia onnistuakseen, sen faktan jokainen ymmärtää. Mutta niistä pitää myös itsekkäästi saada itselleen jotain. Se jokin varmasti vaihtelee paljonkin, mutta vähintään turvallinen olo toisen läsnäolosta pitäisi olla minimivaatimus.

Missä raja kulkee? Milloin huomaa, että tässä ollaan niin sanotusti credit-puolella koko ajan? Pitkässä suhteessa tämän näkymättömän rajan löytäminen voi olla hankalaa. Kumpikin on löytänyt oman roolinsa ja yleensä myös jonkinlaisen riippuvuussuhteen. Juuri riippuvuus vaikeuttaa rajan hahmottamista ja osapuolet saattavat tuntea epävarmuutta pitkäänkin.

Eron jälkeen elämän palaset ovat myös harvinaisen levällään. Toinen ihminen ei ole enää sama, jonka tunsit ja rakastit. Hänellä on uusi palapeli ja siihen sinun voi olla vaikea löytää paikkaa. Hyvin mahdollisesti siihen ei löydy enää mitään paikkaa. Ja joskus on ihan hyvä niin. Jos yhteydenpito tuo sinulle vain stressiä ja huonon olotilan, silloin ollaan selkeästi raja löydetty. Usein sitä viimeistä kipupistettä kuitenkin etsitään kauan. Viisaammat luovuttavat heti, kun näkevät ensimmäiset pahat merkit ilmassa. Ja toiset hakkaavat päätä seinään niin kauan, että sydän, järjen lisäksi, ymmärtää kaunistelemattoman todellisuuden.

Kummallakin tavalla raja varmasti löytyy. En kuitenkaan suosittele viivytystaistelua. Se on erittäin epämiellyttävä tapa etsiä vastauksia, taistelu faktoja vastaan syö itsetuntoasi ja kuluttaa kaikella lailla, sekä fyysisesti että henkisesti. Lisäksi voit huomata itsessäsi tässä taistossa tuulimyllyjä vastaan vähemmän miellyttäviä piirteitä. Oman käyttäytymisen muutos on viimeinen herätys; tämä kaikki ei ole sen arvoista. Taas yksi asia, joka on helppo kirjoittaa ja sanoa ääneen, mutta vaikea toteuttaa. Aina oma tahto ja halu korjata asioita eivät vain riitä. Silloin on parasta nostaa valkoinen lippu ja antautua elämän vietäväksi.

Älä pidä elämässäsi semmoista ihmistä, joka ei anna mitään tai jopa huonon fiiliksen. Lopeta toivominen, että sieltä joskus tulee jotain hyvääkin. Se hyvä olisi jo tullut, pakottamatta. Ehkä se vielä joskus voi tullakin, eri ajassa ja paikassa, mutta sen varaan ei kannata laskea. Korvaamaton-sana on vain tarinoiden fraasi. Kukaan ei ole korvaamaton. Tärkeä läheinen ihminen voi olla, mutta ei koskaan täysin korvaamaton. Maailma kyllä täyttää tyhjiön, ei ehkä siten kuten olit ajatellut, mutta se täyttyy.

Miten luopua liiasta miellyttämisestä? Huomioi nämä 4 asiaa

Jokin aika sitten julkaisin videon ”4 syytä miksi luopua ylimiellyttämisestä”. Tällä kertaa kerron tarkemmin siitä, MITEN ylimiellyttämisestä voi lähteä hellittämään.

Muistutan vielä, että ylimiellyttäminen on usein varhainen selviytymiskeino, jonka tarkoituksena on välttää yksinjääminen/hylätyksitulo ja varmistaa että tulisi hyväksytyksi. Tästä syystä liiallisen miellyttämisen lopettaminen ei ole ihan simppeli juttu, johon ei ole mielestäni täydellistä ”tee vain nämä 5 asiaa”. 

Jaan silti 4 asiaa, joita kannustan sydämestäni harjoittelemaan, jos haluat luopua liiallisesta miellyttämisestä.

1. Tiedosta, että se on valinta.

Ylimiellyttäminen itsessään tulee usein selkärangasta, opittuna mallina. Se voi tuntua siltä, että ”tällainen minä vaan olen”.  Harjoittele lisäämään tiedostamista siitä, että voit valita toimia ja reagoida toisinkin. Alkuun se tapahtuu usein jälkiviisauden kautta, ja se on tosi ok. Ala jäämään ”hyvällä tavalla itsellesi kiinni” tilanteista, joissa ylimiellytit ja sopeuduit, äläkä syytä itseäsi vaan reflektoi – mikä olisi sinulle totta? Mitä muista vaihtoehtoisia tapoja sinulla on vastata/reagoida/ilmaista itseäsi?

2. Tunnista syvemmät arvosi ja peilaa niihin

Mitä asioita oikeastaan syvemmällä tasolla arvostat? Jos arvoja ovat vaikkapa rehellisyys, oma hyvinvointi ja kunnioittava kohtaaminen, peilaa tilanteita arvoihisi. Mikä olisi tässä hetkessä arvojeni kanssa linjassa? Tuoko tämä minua lähemmäs itseäni vai kauemmas itseäni? Harva meistä (jos kukaan) kuolinvuoteella miettii, että olisi pitänyt miellyttää enemmän. 

Jos priorisoimme aina sen, että muut pysyvät tyytyväisinä itsemme kustannuksella, on hyvä pysähtyä miettimään: Näinkö haluan jatkaa?

3. Ota aikalisä

Harjoitele ottamaan aikalisä ennen kun reagoit nopeasti ja automaatiolla. Kaikki me varmasti jo tiedetään, että pitäisi hengittää. Hengitetään ihan oikeasti. Ota tilaa ja ole valmis kuulemaan itseäsi: vaikka se tarkoittaisi jonkin epämukavan asian esiin nousemista. Joskus ylimiellyttämisestä luopuessa edessä on keskusteluja, jotka tuntuvat vaikealta. Parhaimmillaan voi kuitenkin saada korjaavan kokemuksen, jos toinen suhtautuu siihen että olet rehellinen itsellesi hyväksyen. Jos ei, niin seuraava kohta.

4. Harjoittele hyväksymään, että joku saattaa tuntea pettymystä. Se ei tarkoita, että olisit pettymys.

Näinkin voi käydä. Joku saattaa pettyä. Joku saattaa syyllistää tai yrittää painaa alas. Joskus rajat ja liiallisesta miellyttämisestä luopuminen tekee näkyväksi ihmissuhteidemme todellisen tilan. Oliko suhteessa tilaa olla kokonainen ja inhimillinen, vai toimiko suhde niin kauan kunhan miellytit? Aidot suhteet eivät perustu valta-asetelmiin tai kaupankäyntiin.

Katso lisää aiheesta videolta!

Tunnetko helposti syyllisyyttä rajojen asettamisesta tai hallitseeko pelko toisen reaktiosta liikaa sinua?

Kaipaatko tukea rajojen vahvistamiseen?

Tervetuloa mukaan 19.10. alkavalle verkkokurssille tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €). Tarjous voimassa 26.10.2023 saakka. Voit käydä kurssin omaan tahtiisi helmikuun 2024 loppuun asti.

Verkkokurssi tunnelukoista sopii sinulle, joka…

💚 Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla

💚 Et oikein tiedä, miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa

💚 Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia raja taitoja

💚 Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan

💚 Huomaat että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat etkä oikein tiedä miten toimia toisin

💚 Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin

💚 Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täältä

Verkkokurssi tunnelukoista – Näin voit tunnistaa ja työstää tunnelukkoja

3 harjoitusta omien rajojen parantamiseen

Omista rajoista pitävät yksilöt nauttivat helpommin muiden kunnioituksesta vuorovaikutuksessa. Oman alueen selkeänä pitäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, etenkin jos rajat eivät ole missään vaiheessa elämää kehittyneet. Rajojen asettamista voi kuitenkin harjoittaa ja pikku hiljaa työ alkaa kantaa hedelmää. Seurauksena on tunne siitä, että saa elää omien arvojen mukaista elämää. On helpompi kunnioittaa myös itse itseään ja omalle tekemiselle on selkeä linja.

 

saa elää omien arvojen mukaista elämää

 

Kävin edellisessä tekstissä läpi rajattomuuden eri muotoja. Tällä kertaa vuorossa kolme helpohkoa tehtävä, joiden kautta voi alkaa määrittää omia rajojaan.

Tehtävä 1: Määritä omat prioriteetit elämässäsi. Millainen yksilö haluat olla ja mikä sinulle on tärkeää? Onko sinulle tärkeää kenties terveelliset elämäntavat, oma kasvu, koti ja perhe, ura, määrätietoisuus tekemisessä tai suoraselkäisenä yksilönä toimiminen? Tee lista näistä asioista, mukaan vähintään viisi itsellesi tärkeää asiaa. Kuka haluan olla? Tällä ohjaat itseäsi eteenpäin kohti sellaista sinää, joka itse toivoisit olevasi. Pidä lista näkyvillä muistuttamassa, että mihin suuntaan olet matkalla.

Tehtävä 2: Määrittele, että mistä asioista et ole valmis neuvottelemaan. Mitkä asiat ovat sinulle ehdottoman tärkeitä rajojesi suhteen? Listalle olisi jälleen hyvä saada vähintään viisi asiaa. Voi olla, että et ole valmis neuvottelemaan esimerkiksi tasa-arvon suhteen. Jonkun listalta saattaa löytyä kunnioittava käytös, rehellisyys tai lupa olla oman kokoinen. Mitä sinun listallesi päätyy?

 

1. Omat prioriteetit

2. Mistä asioita et ole valmis neuvottelemaan

3. Tilanteet ja ihmiset, joiden seurassa rajat rakoilevat

 

Tehtävä 3: Kolmantena määrittele ne tilanteet ja ihmiset, joiden seurassa rajat lähtevät helposti rakoilemaan. Mitkä ovat sinun haastavimmat kompastuskohdat? Tämä selkeyttää sinulle omaa sosiaalista verkostoa ja sinun on helpompi valmistautua eri tilanteisiin. Käytä jokaisen tehtävän pohdintaan riittävästi aikaa ja voit tehdä ne hyvin vaikka eri päivinä.

Omia rajoja harjoiteltaessa on hyvä muistaa, että matkalle saattaa mahtua ylilyöntejä ja usein näin tapahtuukin. Tällä tarkoitan esimerkiksi ehdottomuutta: rajoista tulee yhtäkkiä turhankin tiukat. Jos rajoja ei aikaisemmin ole ollut, niin treenivaiheessa ehdottomuus saattaa ottaa toisinaan turhan suurta tilaa. Tämä kuuluu monesti prosessiin ja sieltä ääripäästä usein tullaan takaisin taas lähemmäksi kultaista keskitietä.

 

saatat silti yllättyä kuinka nopeasti muutoksia alkavat tapahtua

 

Omien rajojen uudelleen asettaminen ei tarkoita tahdittomuutta, joskin se saattaa aiheuttaa hämmennystä muissa ihmisissä. Kun kerran on totuttu, että kanssasi saa helposti periksi, niin uusi olemisen muoto vaatii muissa myös totuttelua. Samalla myös lähipiiri joutuu opettelemaan, että mistä olet valmis tinkimään ja mistä et.

Kuten jo alussa totesin, rajojen asettaminen vaatii aikaa. Asiat eivät tapahdu ihan hetkessä, tarvitaan pitkäkestoista treeniä ja toistoja. Saatat silti yllättyä kuinka nopeasti muutoksia alkavat tapahtua, kun rajojen asettamisen Pandoran lipas on kerran avattu. Samalla kun omat rajasi selkenevät, sinun on myös helpompi kunnioittaa muiden rajoja.

Tutustu Komulainen.eu nettisivuihin tästä. 

Lapsi ei kaipaa vanhemmiltaan sirkustemppuja, vaan kokemuksen tulla nähdyksi ja kuulluksi

Sukupolvi toisensa perään tuntuu olevan varma siitä, että heitä seuraava ikäluokka on jotenkin kykenemätön ja tuhoon tuomittu. Syynä pidetään usein maailmaan kehitystä, yleensä teknologia keppihevosena hirnahtaen.

Omat lapseni ovat päiväkoti- ja ala-asteiässä. Varsinkin esikoiseni maailmankuvaan on piirtynyt jo sellaisia asioita, joita en ymmärrä. Ja mitä en ymmärrä, se usein pelottaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kauhistellut sitä, kuinka yletön kännykällä pelaaminen nostaa esiin kielteiseksi koettuja piirteitä ja saa hänet kärsimättömäksi ja levottomaksi. Omassa somekoomailussa en tietenkään näe samoja yhtymäkohtia.

Ja kaiken kauhistelun keskellä, kun koen hetkellistä levon tarvetta, mitä teen?

“Haluatko vähän lisää peliaikaa?”
“Katso tuleeko televisiosta jotain kivaa.”
“Sun täytyy nyt keksiä vaan jotain tekemistä.”

Laatuaika lapsen kanssa ei vaadi sirkustemppuja

Toisinaan minulle iskee erityinen tarve panostaa lapsiini. Haluan viettää niin sanottua laatuaikaa heidän kanssaan. Tällöin pähkäilen eri vaihtoehtoja, joita voisimme yhdessä tehdä. Listaan paikkoja, joihin voisimme mennä. Mahdollisuudet ovat lukemattomat: seikkailupuisto, leikkimaa, kylpylä, elokuvateatteri… Jos mikään edellämainituista ei natsaa, aina voin ostaa jonkun uuden lelun.

Sitten kun pyyhin pöydän puhtaaksi ja kysyn joskus lapsiltani, mitä he haluaisivat tehdä, vastaus lyö ilmat pihalle.

“Voitaisiinko pelata yhdessä jotain lautapeliä?”
“Voisitko sä leikkiä mun kanssa legoilla?”
“Minä haluaisin tehdä sinulle hiekkalaatikolla ruokaa.”
“Haluaisin, että sinä lukisit minulle kirjaa.”

Kaikkien sirkustemppujen jälkeen mieluisimmaksi nousee, kerta toisensa jälkeen, yksinkertainen ja yhdessä vietetty aika. Minä riitän heille! Miten niin imarteleva ajatus voi olla niin vaikea sisäistää ja hyväksyä?

Anna lapselle mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi

On häkellyttävää, kuinka yksinkertainen työväline vanhemmuuteen minulta (ja myös sinulta) löytyy. Läsnäolo on parasta mitä lapselle voi tarjota. Se on sitä, että kuuntelee häntä, keskittyy häneen ja antaa hänelle tilan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tällöin pakettiin ei kuulu samanaikainen ”hyödyllinen” tekeminen, kuten esimerkiksi siivoaminen tai työasioiden hoitaminen. Ja vaikka huvipuistoajelut ja leffaherkut ovat huisin kivaa, voivat ne toisinaan jopa etäännyttää yhdessäolosta.

Oleellista lienee myös, jos olet yhtä toivoton älypuhelinaddikti kuin minä, että jätät kännykän suosiolla toiseen huoneeseen. Tämä on yksittäisistä teoista kenties merkittävin, jonka olen oivaltanut. Ja kyllä, joka kerta yhtä vaikeaa.

Läsnäolo on päivän kohokohta

Olemme jo tovin aikaa tehneet yhdessä lasteni kanssa iltaisin kynttiläpiirin. Kyse on eräänlaisesta rituaalista, jonka avulla laskeudumme päivän leikeistä kohti iltasatua ja nukkumaanmenoa. Lattialle asetetaan kynttilä, jonka ympärille rauhoitutaan. Piirissä saatetaan laulaa, hengittää tai vaikka taputtaa käsiä rytmikkäästi. Ohjelma vaihtelee päivittäin ja jokainen osallistuja saa vaikuttaa siihen. Yksi silti pysyy. Piiri päättyy aina siihen, että jokainen kertoo päivänsä kohokohdan.

Lähes poikkeuksetta jaetut hetket kumpuavat jostain muusta, kuin isin järjestämistä sirkustempuista. Sitäkin enemmän niistä hetkistä kun lapsi on kokenut saavansa olla yhdessä vanhempansa ja sisarensa (tai muun itselleen läheisen ihmisen) kanssa, ja tehdä asioita ilman ulkoisia häiriötekijöitä.

Läsnäolo voimistaa itseluottamusta

Kirkkaimmin loistavat ne hetket, jolloin saamme kokea tulevamme nähdyksi ja kuulluksi. Tässä asiassa ei tarvitse tehdä eroa lasten ja aikuisten välille. Läsnäoloa huokuvissa hetkissä luottamuksemme itseämme sekä maailmaa kohtaan rakentuu ja voimistuu.

Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla sitä, että katsomme lasta suoraan silmiin. Hämmentävää kyllä, mutta itselläni tämä on vaatinut opettelemista. Silmät ovat sielun peili ei ole tyhjä sanonta. Katsekontakti syventää välittömästi kohtaamista ja viestii arvostuksesta.

Entinen rippipappini totesi minulle aikoinaan ”Jos lapsella tai nuorella on yksi kohde, johon hän osoittaa kiinnostustaan, sekä yksi perheen ulkopuolinen aikuinen, joka tukee häntä siinä, tuo lapsi menee läpi mistä vaan.”

Läsnäololla on kasvattava ja parantava vaikutus!

 

Tunne pelkosi, vapaudu elämään -uutuuskirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Hanki kirja itsellesi tai ystävällesi täältä. 

Herkän hermoston rauhoittaminen – 6 keinoa rentoutumiseen ja palautumiseen

 


Vetäydyin koko kesäksi luonnon helmaan. Halusin sulkea pois ärsykkeet ja antaa itselleni sitä, mitä eniten kaipasin: luontoyhteyttä, rauhaa ja mahdollisuuden pysähtyä kuulostelemaan omia tarpeitani ja toiveitani. Tauko – ja samalla hermoston rauhoittaminen – tuli todella tarpeeseen ja muistutti rauhoittumisen, luontoyhteyden ja itsensä kuuntelun tärkeydestä.

Luo itsellesi hyviä rutiineja

Ärsykkeet vievät etenkin herkän ihmisen helposti mukanaan, ellei itsestään pidä huolta. Silloin kertyy stressiä ja yhteys itseen heikkenee. Kannattaakin luoda rutiineja, joilla saa rauhoitettua itsensä. Voit vaikka sisustaa kotiisi huoneen tai nurkkauksen, joka huokuu levollisuutta. Voit uppoutua hetkeksi rauhoittaviin mielikuviin, kuunnella kaunista musiikkia tai rentouttaa itseäsi lempeän liikunnan avulla. Voit hakeutua veden äärelle tai etsiä lähimetsästä oman voimapaikkasi. Keinoja on monia. 

Vinkkejä hermoston rauhoittamiseen

Koostin tähän kuusi asiaa, jotka auttavat rentoutumaan ja purkamaan mahdollista ylivirittyneisyyttä.

1. Painon tunne rauhoittaa

Painon ja paineen tunne auttavat rauhoittamaan hermostoa. Esimerkiksi painavan esineen kantaminen, voimaharjoittelu tai kehonpainoharjoittelu, painopeiton alla lepääminen, ja hiekalla tai siemenillä täytetyn tyynyn laittaminen harteille tai syliin ovat keinoja päästä takaisin rauhoittavaan kehoyhteyteen. 

2. Kosketus tyynnyttää mieltä

Kosketuksessa yhdistyvät rauhoittava paineen tunne ja läheisyys. Läheisyys ja kosketus antavat keholle myös annoksen hyvänolon hormonina tunnettua oksitosiinia. Voit myös antaa itse itsellesi tyynnyttävän halauksen, helliä lemmikkiä tai halata pehmolelua.

3. Ravistelu rentouttaa kehoa

Stressi kerryttää kehoon ja hermostoon jännittynyttä energiaa. Oloaan voi helpottaa ravistelemalla kehoa. Voimme ottaa tässä mallia eläimistä, jotka täristävät stressaavan tapahtuman aikana kertyneen energian pois lihaksistaan. TRE (Tension, Stress & Trauma Release Exercise) on yksinkertainen stressinpurkuharjoitus, jota voi käyttää käynnistämään tämän luonnollisen palautumismekanismin. Lisätietoa löydät mm. TRE Finlandin sivuilta.

4. Lämpö hellii hermostoa

Lämmöntunne on aistimus, jolla on rauhoittava vaikutus. Auringonpaiste iholla, lämmin kylpy, saunan lempeä lämpö ja kosteus tai lämmin jyvätyyny harteilla tai vatsalla rauhoittavat hermostoa tuntoaistin välityksellä. 

5. Keskittymisharjoitus kirkastaa ajatukset

Keskittymis- tai mindfulness-harjoitus on avuksi mielen ja kehon tyynnyttämisessä. Viemällä huomiosi tarkoituksellisesti ympäristöön ja pois mielessä juoksevista ajatuksista, annat hermostollesi signaalin, että kaikki on hyvin. Kokeile seuraavaa:

  1. Istu mukavasti, hengitä ja rentoudu. 
  2. Kun olet valmis, vie katseesi hitaasti esineestä/asiasta toiseen.
  3. Jokaisen esineen tai asian kohdalla, nimeä se ääneen.
  4. Hae katseellasi eritoten sinua miellyttäviä asioita. Jos jokin miellyttää erityisesti, voit tutkia sitä hetken pidempään.
  5. Jatka kunnes huomaat rauhoittuneesi.

6. Ärsykkeiden vähentäminen keventää oloa

Maailma on tulvillaan ärsykkeitä. Etenkin erityisherkän ihmisen hermosto poimii näitä ärsykkeitä ympäristöstään sen verran valppaasti, että se on usein kuormittavaa. Ärsykkeiden vähentäminen on hyväksi ihan kaikille. Sammuta älylaitteet, sulje tv ja radio, hakeudu hiljaisuuteen, helli nenääsi tuoksuttomuudella tai lempituoksullasi, pukeudu mukavimpaan kotiasuusi, käy kelluntatankissa lepäämässä, lepuuta silmiäsi katsomalla kaukaisuuteen. Voit myös miettiä, miten voisit minimoida kuormittavat ärsykkeet arjessasi ja lisätä elinympäristöösi hyvää tekeviä elementtejä. 

Lisää keinoja herkän hyvinvoinnin parantamiseen, omien tarpeiden tunnistamiseen ja niistä huolehtimiseen löydät esimerkiksi näistä:

Herkän voimakortit

Erityisherkän päiväkirja

Helpotusta erityisherkän elämään -kirja

 

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image