Niin usein asiakkaillani ilmaantuu jossakin kohtaa prosessia kehiin tämä vaihe: on alkanut tapahtua isoja muutoksia; sisäistä turvaa on luotu, häpeää kuorittu, vanhoja stooreja ja uskomuksia purettu – ja hitsi, elämä alkaa tuntua hyvältä.
Sitten, titti-dii, esiin hiipii pelko ja vanha vetää puoleensa jollakin ihmeen hämyisellä tavalla. Tuttu kurjuus siellä huhuaa. Mieleen vyöryy kysymys siitä, milloin homma romahtaa ja voinko muka OIKEASTI VOIDA HYVIN? Tämä on ihan mielettömän hieno eheytymisen kohta, läpimurron portti.
Joskus emme edes lähde reissuun itsemme kanssa: hakemaan apua, kokeilemaan uutta, kulkemaan kohti sydämen kutsuja – koska sittenhän tarvitsisi opetella voimaan hyvin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hermosto uudelleenmuokkautuu: aivoissa syntyy uusia yhteyksiä tukemaan ihan uudenlaisia keloja ja oloja. Alamme syntyä uudelleen. Se on ihme, ja kyllä sen kyytiin kannattaa uskaltaa.
Keho on energiatehokas ja aivot käyttävät vanhoja tuttuja hermoratoja: mielelle ei ole niin väliä, ovatko hermoradat kurjisteluun vai myönteisyyteen orientoituneita. Muutosvastustus on sitä, että jokin meissä ”ei jaksaisi” alkaa tehdä eforttia, jotta aivot ja sisäinen maailma muokkautuisivatkin kokemaan ihanuutta.
Elämän hyvä on kuitenkin kaikkia varten. Sisäinen vanhemmuus on sitä, että aikuisena tarttuu tuohon tilaisuuteen. Sisäistää, että itsensä kanssa ei tarvitse tyytyä nitistävään suhteeseen, eikä elämässä tarvitse pienentää itseään. Ne ovat opittuja ja perittyjä malleja. Itsearvostuksen puute on siis peritty mekaniikka, joka peittää sisäsyntyisen itsearvostuksemme.
Kun lähtee tietoisesti avautumaan, tutkimaan itseään ja ottamaan apua vastaan, ottaa jo ensimmäisen askelen kohti hyvää. On ihan luonnollista, että avautumisen ja eheytymisen prosesseissa lumpsahtaa välillä takaisin vanhaan kurjisteluun, tuttuihin haavoihin ja hankaliin kuvioihin. Mutta yhtä luonnollista on myös eheytyminen, kotiinpaluu siihen autenttiseen sydäntyyppiin, joka syntyjämme olemme. Siihen tarvitsee opetella ja totutella. Kyse ole mistään yläpilviteoriasta, vaan siitä, että alkaa arjen tasolla TEHDÄ asioita, ihan minijuttuja aluksi, toisin. Ei tarvitse olla hölkäsen pöläystäkään siitä, mitä aivoissa tapahtuu tai ei tapahdu (tosin tieto voi auttaa silloin, kun vanha tuttu kurjuus vetää puoleensa).
JA KYLLÄ: SAAMME OIKEASTI VOIDA HYVIN.
Oletko jo tutustunut uuteen kirjaani Sydänvoimaa muutokseen? Se auttaa lempeästi sisäisen vanhemmuuden ja lempeiden muutosten ja oman näköisen elämän äärelle:
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Minua pelottaa kirjoittaa tämä juttu. Pelottaa, koska ymmärrän puhuvani samaan aikaan itselleni. En kirjoita niin, että olen oppinut tämän jutun enkä lankea siihen enää, vaan niin, että olen havainnut tämän asian, mutten vieläkään ihan ymmärtänyt, kuinka raadollista, mustavalkoista ja selkeää valinta on. Haluan havaita sitä yhä lisää.
Kun sanon raadollista, tarkoitan seuraavaa:
Joskus tuntuu, kuin vain totutun jättäminen olisi ”valinta”, mutta niin se ei mene. Ajautuminen on valinta. Totutun mukaan meneminen on valinta, vaikkei se siltä tuntuisi. Vaikka muutos vaatisi valtavasti, sen tavoittelemattomuus on (usein tiedostamaton) päätös.
Tietyissä asioissa vain yhden voi saada. Kun tartut toiseen, toinen sulkeutuu pois. Entä kun sisäinen ääni sanoo, ettei kumpaakaan haluaisi menettää?
On raadollista katsoa valintojaan vuosien kuluttua ja huomata, että toisinkin olisi voinut tehdä. Tai kannattanut. Tällaisessakin pisteessä osa meistä jättää päätöksen vielä jemmaan. Koska on jo liian jotain. Liian vanha. Liikaa kärsinyt. Tullut jo liian pitkälle. Rakentanut itselleen liian hyvän peitetarinan, miksi muuttumattomuus kannatti?
Voin milloin tahansa muuttaa suuntaa
Näinhän me ajattelemme. Mutta onko se totta?
Aika ajoin elämä nostaa ongelmia tarkasteluun, kissan pöydälle ja hämähäkin tapetille. Tällöin aktivoituu prosessi, jossa pohdimme valintojamme uusin silmin. Kun sitten jatkamme eteenpäin, tuo ikkuna sulkeutuu eikä taakse ole katsomista. Seuraava ikkuna tulee kyllä, mutta siihen voi mennä pitkän aikaa.
Päätösten prosessointi on raskasta – koko elämä ei voi olla sitä. Prosessoimme silloin, kun meidän täytyy. Kun jokin tökkää.
Totta kai me voimme hypoteettisesti milloin tahansa muuttaa suuntaa. Mutta käytännössä se ei ole niin helppoa. Elääkin täytyy ja jotkin struktuurit on oltava. Emme voi elää tilanteessa, jossa jatkuvasti kaikki on auki. Mietintä-ikkunat ovat tietynlaisia pysäkkejä, jotka työntävät hetkeksi muun taustalle. Elämä, se rullaava ja soljuva, tapahtuu niiden ulkopuolella. Ennen ja jälkeen.
Jokerikortti
Joskus emme ihan tarkalleen tiedä, mitä haluamme. Silloinkin on mahdollista päättää mennä kohti tiettyjä tunteita tai asioita. Määritellä, mitä, muttei miten. Itse olen asettanut päämääräkseni rehellisyyden ja aitouden, oikein sellaisen kristallinkirkkaan puhtauden. Enää se ei ole haave tai pyrkimys vaan päätös. Pakko, jota ilman eksyn kartaltani.
Joskus luulin, että tuo kirkkaus vaatisi tiettyjä radikaaleja toimenpiteitä, mutta se ei ollutkaan totta. Elämä yllätti. Heitti peliin jokerikortin ja näytti, että kaikki on mahdollista nykyisessä. Muutos tapahtui minussa ja siten ympäristössäni. Samassa vanhassa, joka vähitellen uudistui sisältäpäin.
Ei ainakaan
Joskus muutos pois vanhasta alkaa siitä, että päätämme, mitä emme ainakaan halua. Tällaisia listoja voi olla helppo tehdä. Vaikeampaa on tuijottaa jäljellejääviä (vähäisiä) vaihtoehtoja ja ymmärtää olevansa niiden arvoinen.
Usein aliarvioimme päätöksen voiman. Emme ymmärrä, että päätökseen sitoutuu valtavasti energiaa. Siihen liittyy omaa vastustustamme ja vapaa tahtomme ylittää vanha itsemme. Kun jotain todella päätämme, olemme jo puoliksi sen saavuttaneet, sillä uskomme sen olevan mahdollista. Aina kaikki ei tapahdu kuten suunnittelemme, ja siksi sanonkin vain puoliksi. Mutta kun aikomus on vahva, ennemmin tai myöhemmin se materialisoituu tavalla tai toisella.
Ei siis ainakaan puolivillaista ja näivettynyttä – mitä tahansa muuta! 😉
Kaikki luukut auki
Tottumuksessa ei tietenkään ole mitään vikaa. Mutta silloin kun totuttu on jäänyt päivittämättä uudelle tasolle, vaikka itse on kehittynyt eteenpäin, tai tuntuu muuten ahdistavalta, kuuluu ovelta ennen pitkää koputus.
Koputtaja on avautuva tarkasteluikkuna, joten kun vahingossa menet avaamaan, yhtäkkiä sinulla on kaikki luukut apposen auki!
Hetken aikaa saat silmäillä sitä, ettei struktuurit, talo, pidättele sinua sittenkään millään tavalla. Katsot silmästä silmään omaa vapauttasi. Sitä, joka näyttäytyy harvoin ilman muttia. Nyt se kuitenkin viuhahtaa. Pienen hetken ymmärrät kaiken olevan mahdollista. Olet Kristoffer Kolumbus ja Jeanne d’Arc. Katsot tuleen ja tuuleen.
Mutta sinun on jatkettava elämääsi. Valitset sen vaihtoehdon, joka tuottaa sinulle kaikkein vähiten tuskaa, kaiken ymmärtäen ja huomioiden. Haet tilaa, jossa koet olevasi turvassa ja tunnet mielenrauhaa. Tilaa, johon mahtuisi myös inspiraatio ja ilo.
Se on oikein. Ja tämän kirjoittaessani ymmärrän, ettei minulla ole mitään pelättävää. Sillä väärää valintaa on mahdoton tehdä, kun kuuntelee itseään eikä ketään tai mitään muuta. Sekä järkeään että tunteitaan.
Tekemällä päätöksen muut vaihtoehdot tai polut silti menettää. Ellei keksi, kuinka yhdistää kaikki. Joissain asioissa se onnistuu, mutta toisissa ei. Ja joskus se sattuu. Ja se saa sattua.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Kun minun on paha olla, hän katsoo halveksuen ja nauraa, kädet tietävästi lanteillaan. Kertoo, ettei minun kannattaisi itkeä, koska näytän silloin niin rumalta, ettei kukaan saata minuun edes katsoa. Hengitän syvälle sisääni hänen vihaa ja inhoa. Haju tarttuu ihooni ja muistan kuinka yksin olen. Olen niin yksin, vaikka olen hänen kanssaan. Hän vähättelee tuskaani. Mitätöi olemassaoloni. Ohittaa tunteeni, jotka lamauttavat kaiken toimintakykyni. Anelen häneltä välittämistä raivoten kuin eläin. Turhaan. Syljen hänen kasvoilleen ja yritän muistaa miksi olen tässä, säälittävä minä.
Kun minun on paha olla hän ottaa syliinsä ja lohduttaa. Silittää otsasta ja poskesta ja pyörittelee hiuksiini pieniä kiehkuroita. Halaa vahvasti ja lämpimästi niin kauan, kuin tarvitsen. Hengitän syvälle sisääni hänen lempeää tuoksuaan. Tuoksu tarttuu ihooni, se tunkeutuu huokosista sisään ja sukeltaa verenkiertooni kuin huumaava lääke. Muistan, että en ole yksin. Hän on tukenani, lohduttaa ja kannustaa. Sanoo kaiken lempeästi, kuin rakastava äiti lapselleen laulaen. Annan hänelle suukon ja hymyilen. Kiitän häntä ja kerron, kuinka tärkeää tämä kaikki on minulle.
Kun minun on paha olla, lohdutan itseäni. Kuvittelen itsestäni toisen, itseäni suuremman ja vahvemman lentämään kykenevän olennon. Kun minun on paha olla, se kietoo minut syliinsä toipumaan. Se lentää vakaasti pitkin taivaan taittuvaa kaarta nauttien tuulten tuomista uljaista pyörteistä. Sen pitkät pikimustat hiukset kieppuvat hullunkurisen vapaasti. Hymyillen, hennon valkoisessa mekossaan se matkaa pehmeiden pilvien väliä. Yrittää hauskuuttaa minua ja saada nauramaan. Se käskee muistamaan, kuinka paljon olen oppinut, tehnyt ja uurastanut. Kehottaa arvostamaan sinnikkyyttä, luovuutta, hypomaanisen hersyvää positiivisuutta ja kaikkea minussa olevaa kauneutta. Suljen silmäni ja annan sen rauhoittaa. Se tietää, mitä tarvitsen ja mihin suuntaan nyt pitää mennä. Se tietää, kuka oikeasti olen ja miksi minulla ei ole hätää. Se tuntee minut parhaiten, koska se on minä.
Mikä edellisistä kuulostaa tutuimmalta vai kuulostaako? Voisitko yhdistää kuvauksista esimerkiksi toisen ja kolmannen? Uskon sen toimivan parhaiten, koska kenenkään ei tarvitse yrittää selviytyä yksin tai tukeutua täysin toisiin.
Yvonne Dolan kertoo Pieni askel-kirjassaan, kuinka ne ihmiset, joilla ei ole tunnetta itsestään, erillään parisuhteestaan ovat huonossa asemassa. Parisuhteemme voi kohdata ylitsepääsemättömiä ongelmia jos odotamme kumppanimme täyttävän kaikki emotionaaliset tarpeemme.
Jos odotan, että kumppanini vastaa kipuuni, pahaan olooni, epävarmuuteeni, hämmennykseeni, ilooni ja nauruuni aina siten mikä olisi minulle itselle paras mahdollinen tapa saada vastakaikua. Toisen tunteiden täydellisen tyydyttämisen taakka johtaa paikkaan, jossa on vain loputonta turhautumista ja katkeruutta.
Dolan mainitsee David Schnarchin kirjan Passionate Marriage, jossa Schnarch sanoo itsensä tuntemisen ja lohduttamisen kyvyn, puolisosta riippumatta olevan ratkaisevassa osassa, kun halutaan luoda pitkää ja molempia osapuolia tyydyttävää parisuhdetta.
Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla täysin eheä yksilö, jolla ei ole ainoatakaan säröä tai heikkoa kohtaa missään saumassa. Se on mahdotonta. Jokainen sielu kuluu käytössä, eletyn elämän ja useiden eri ihmissuhteiden hankaamiksi. Hyvässä parisuhteessa kumppanit tukevat luonnollisesti toisiaan, mutta eivät ole täysin riippuvaisia toisistaan.
Se, että tietää olevansa erillinen persoona kumppanistaan, antaa mahdollisuuden rakentaa parisuhdetta perustuen rakkaudelle ja puolisoiden erillisille vahvuuksille, piirteille ja voimavaroille. Näin riippuvuuden tunne toisesta ei saa niin paljon tilaa.
Kuka siis olet eriytettynä kumppanistasi?
Kuka olen ilman kumppaniani tai jotain toista läheistäni?
Sen selvittyä voit alkaa voimaan paremmin. Pelkästään se, että kysyt kysymyksen itseltäsi on arvokasta. Pääset alkuun prosessissa, joka voi lopulta johdatella ja viedä kohti vastausta, joka kertoo, kuka sinä olet, riippumatta kaikista ihmissuhteistasi.
Älä jätä kysymystä yhteen kertaan, sen toistaminen auttaa sinua.
Yvonne Dolan on kehittänyt harjoituksen, jonka voit tehdä yksin tai kumppanisi kanssa.
Kysymykset löytyvät kirjasta Pieni Askel.
Keskity jokaiseen seuraavista kysymyksistä erikseen ja etene vain sille kysymyksen tasolle, johon tunnet pystyväsi vastaamaan tällä hetkellä. Voit suorittaa harjoituksen yhdeltä istumalta jos haluat, tai käsitellä kysymykset asteittain päivien, viikkojen tai kuukausien aikana, kirjoittaen vastaukset sitä mukaa ylös.
Lähtötaso
1. Millä tavoilla olet samanlainen kuin puolisosi?
2. Millä tavoilla olet erilainen kuin puolisosi?
3. Mitä puolisosi kanssa yhteisistä persoonallisuuden piirteistä arvostat eniten? Tee niistä lista.
4. Mitkä puolisosi kanssa yhteisistä persoonallisuuden piirteistä ovat sellaisia, joista et pidä tai jotka saavat sinut tuntemaan olosi epämukavaksi? Tee niistä lista.
Välitaso
5. Kuka olet tästä ihmissuhteesta riippumatta? Miten ilmaiset tai voisit ilmaista positiivisimmin näitä puolia itsestäsi päivittäisessä elämässäsi?
6. Miten voit auttaa itseäsi pysymään suhteellisen tyynenä ja keskittyneenä silloin kun puolisosi tai muu rakas tärkeä ihminen on stressaantunut tai poissa tolaltaan?
7. Mitkä ovat terveitä ja merkityksellisiä tapoja, joilla lohdutat itseäsi tai pidät huolta itsestäsi ollessasi poissa tolaltasi ja puolisosi ei pysty auttamaan?
Edistynyt / Kypsä taso
8. Mitä haluaisit eniten muistaa puolisostasi, jos hän ei enää olisi paikalla tai elossa?
9. Mitä toivoisit, että puolisosi muistaisi sinusta, jos et olisi enää paikalla tai elossa?
10. Mitä toivoisit, että henkiin jäävä puoliso kykenisi muistamaan suhteestanne, kun kuolema lopettaa yhteisen aikanne?
Kysymyksiin voi olla vaikeaa vastata, älä kuitenkaan säikähdä tai luovuta.
Vain harvat ja onnekkaat yksilöt selviävät lapsuudestaan vahvalla tunteella itsestään.
(Dolan. 1998. 116)
Vahva tunne itsestä auttaa luomaan kyvyn lohduttaa itseä, vaikeissakin vastoinkäymisissä, suruissa ja murheissa. Mitä enemmän olen eriytynyt, minä itse, tietoinen siitä, kuka minä olen, erillään kumppanistani, vanhemmistani, lapsistani tai ystävistäni, sitä enemmän minulla on kykyä lohduttaa itseäni ja sitä enemmän pystyn kohtaamaan stressaavia elämäntilanteita, joita väistämättä eteeni aika ajoin tulee ja kestämään niistä minulle aiheutuvan ahdistuksen sekä epävarmuuden.
Tieto ja lupa olla erillinen persoona, riippumatta kaikista ihmissuhteista auttaa välttymään myös ihmisiltä, jotka pystyvät häikäilemättömästi käyttämään muita hyväkseen.
Kukaan ei pysy samanlaisena koko elämäänsä nuoruudesta vanhuuteen. Joidenkin muuttuminen, kypsyminen ja kasvu tapahtuvat hiljaa multaa ja aurinkoa hyväillen. Kasvu on hienovaraista ja hellää; kuin hymyyn sulavat kasvot, joiden sisään avartuu kasvava ymmärrys maailmasta ja siitä, kuka on. Tulee viisautta, kokemusta ja syvyyttä, josta ammentaa. Kasvu on hidasta hiljalleen kypsymistä.
Toisille meistä niin ei käy. Toisille meistä juuret kohtaavat kallioita ja korkeammalle kurottaminen kapsahtaa kipeästi katajiin. Toiset meistä pursuilevat yli muottien, eivätkä ääriviivat enää piirry samoihin reunoihin kuin ennen. Kasvun tiellä ei itsekään oikein tiedä, mitä tapahtuu.
Silloin, kun kasvu tapahtuu väkivalloin ilman rinnalla kulkevaa ymmärrystä, pyrimme vastustamaan muutosta. Ymmärrämme, että jotain on vialla, mutta emme käsitä mikä.
Tämäkin vaihe on täysin luonnollinen osa henkistä kasvua. Siinä ei vielä ymmärretä kääntää katsetta itseen, vaan levottomuuden ja oudon pahan olon syytä etsitään ulkopuolelta. Tulee aviokriisejä, eroja, ulkonäon ja tyylin muuttamista, benji-hyppyjä, moottoripyörän ostamista, vielä yksi lapsi, kesämökin osto, maailmanympärysmatka, oravanpyörähyppy tai mitä tahansa sellaista, minkä kuvittelee tuovan parempaa elämää.
Myös ympäristö usein vastustaa kasvua. Läheiset eivät ymmärrä, mikä piru tuohon tuttuun ihmiseen on iskenyt. Eikä se ihminen osaa selittää – pahimmillaan hän vain syyttää hankalasta olostaan muita. Muutos pelottaa, eivätkä läheiset osaa auttaa, sillä he mieluiten haluaisivat vain sen entisen takaisin. Silloin saatetaan jäädä tilanteeseen jumiin.
Kun ihminen kieltää itsensä ja kasvunsa tarpeeksi pitkään, tapahtuu usein lopulta räjähdys. Yhtäkkiä oman tilan tarve on valtava, ja jos tilaa ei ole, se otetaan väkisin ja usein liian rajusti. Jos ilma ei kulje, umpiosta tulee pommi.
Kasvuvaiheessa omalle itselle ja hennoille uuden ajattelun versoille tarvitaan suojaa ja rauhaa. Silloin ihminen saattaa käyttäytyä oudon voimakkaasti kaikkia niitä kohtaan, jotka astuvat liian lähelle ja edes ajatuksissaan arvostelevat. Siinä kohtaa kasvussaan kiinni olevasta tuntuu kuin hävittäisi juuri aikaansaadun selkeyden ja oman totuutensa siemenen. Uutta minää haluaa ylisuojella siihen saakka, kun sillä on tarpeeksi varmuutta ja uutta kuorta maailmaa vastaan.
Siksi henkisen kasvun toisessa vaiheessa suuntaudutaan usein sisäänpäin, haetaan yksinäisyyttä ja rauhaa. Lopulta uusi minä alkaa vahvistua ja voi pikkuhiljaa rentoutua. Omia rajoja ei tarvitse enää sapelein puolustaa, vaan rajojen tuntumassa voidaan luottavaisena jo oleskella – joskus siedetään jo jokunen töytäisykin. Puhallus ei enää kaada.
Kun kasvussaan on tässä vaiheessa, voi vähän aikaa hengähtää. Uusi rundi on toki tulossa, mutta ei välttämättä yhtä raskaana kuin edellinen. Kasvuprosessista on voinut myös jo oppia. Ehkä seuraava kerta onkin helpompi, kun osaa jo suhtautua ja tietää, mitä on tulossa. Viisaampana osaa ottaa ja vaatia itselleen aikaa ja tilaa ja osaa selittää läheisillekin, mistä tuulee.
Hidasta Elämää runoilija Susanna Jussila kirjoitti:
”Puiden seurassa moni asia tuntuu paljon armollisemmalta. Kuten se, että aina ei tarvitse kasvaa. Välillä voi vain olla ja humista. Sekin on yhtä arvokasta.”
Elämän kriisien keskellä ihminen joutuu joskus kasvamaan tahtomattaan. Aina ei kuitenkaan millään jaksaisi kehittyä ja olla parempi; selviytyä ja jälleen liimailla särkynyttä sisintä. Onneksi aina ei tarvitse. Joskus riittää, että humisee. Lepää kasvukausien välissä. Pyrähdys tulee kyllä taas sitten, kun sen aika on.
Havahduin siihen, että moni meistä on kokenut vähättelyä ja kuullut liiankin usein ”kyllähän sun nyt pitäisi jaksaa” -kommentin, kun on kertonut olevansa väsynyt tai jaksamisen äärirajoilla. Sellaista käytöstä ei kenenkään pitäisi joutua kohtaamaan, varsinkaan hyväksymään. Joskus kuitenkin vastaansanominen voi tuntua häpeälliseltä. Me kaikki olemme yksilöitä ja meillä on yksilölliset voimavarat. Sitä ei tarvitse hävetä.
Meitä on myös monia, jotka ovat siinä onnellisessa tilanteessa, että kukaan ulkopuolinen ei ole väheksynyt jaksamista. Toisinaan kuitenkin oma mieli saattaa huijata meitä ja piiskata jatkamaan, vaikka oikeasti tarvitsisimme pysähdystä ja arjen kevennystä. Meidät on opetettu siihen, että pitää olla vahva ja väsymätön. Saatamme kokea häpeää ja huonoa omaatuntoa siitä, että miksi me emme jaksa, vaikka muut jaksavat porskuttaa iloisesti vailla pysähtymistä, omaa aikaa ja ”voimien latauspäiviä”. On tärkeää muistaa, ettei sinun tarvitse olla kukaan muu.
Monelle on varmasti tuttu tilanne, kun on tehnyt mieli kieltäytyä ja suojella omaa jaksamista, mutta ääni pään sisällä on saanut huonon omantunnon kytkeytymään päälle eikä näin ollen ole kieltäytynyt. Huono omatunto on vihlaissut siitä, että kieltäytymisellä kuormittaisi jonkun toisen jaksamista. Älä usko sitä ääntä pään sisälläsi, joka yrittää saada sinulle huonon omantunnon. Sinun terveytesi on kaikista tärkein.
Tässä sinulle neljän kohdan muistilista:
Kenenkään ei tarvitse niellä vähättelyä omasta jaksamisesta tai voimavaroista.
Me jokainen olemme omia yksilöitämme. Myös meidän voimavaramme ovat yksilöllisiä.
Älä kuuntele sitä sisäistä ääntä, joka saa sinut tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että kieltäydyt jostain, johon sinulla ei olisi edes voimavaroja.
Ole rohkeasti sinä juuri sinun voimavaroillasi. Sinun ei tarvitse yrittää olla kukaan muu.
Omien voimavarojen tunnustelussa on se hassu juttu, että voimavarojen ei pitäisi koskaan antaa mennä loppuun, jotta voisi todeta, että nyt mä en jaksa. Silloin, kun tunnet, että sinulla on vielä hieman voimavaroja jäljellä, silloin pitäisi osata kieltäytyä.
Kuinka moni meistä onkaan tyytymätön kehoonsa tai ulkonäköönsä ja peiliin katsominen harmittaa tai ahdistaa. Kärsimyksen ja huonon itsetunnon taustalta saattaa löytyä samaistuminen kehoomme tai juuttuminen elämäntarinaamme.
”Niin minäkin olen tehnyt. Sairastuttuani nivelreumaan tein opiskeluaikanani – muutaman psykologian kurssin jälkeen – vankan tulkinnan, etten ollut lapsuudessani suuren sisarusparven keskellä saanut toivomaani hoivaa ja tarvitsemaani huomiota, joten otin kaipaamani hoivan ja huolenpidon aikuisena sairauteni avulla.
Siirsin vastuun itsestäni menneisyyteni harteille ja mielessäni kiillottelin kärsimyksen kruunua. Vasta parikymmentä vuotta myöhemmin tajusin, että tulkintani antoi minulle luvan olla huolehtimatta omasta hyvinvoinnistani. Se antoi minulle luvan olla huonossa kunnossa.
Kerroin myös usein, kuinka hyvässä iässä olin sairastunut, koska 15-vuotiaana olin vasta rakentamassa aikuista identiteettiäni. Totesin, että näin saatoin kutoa nivelreuman osaksi minuuttani. Ja niin todellakin tein: samastuin täysin sairauteeni.
Saatoin jopa loukkaantua verisesti, kun joku maallikko tuli ehdottamaan keinoa voida paremmin tai tukea hyvinvointiani. Reuma – ja kärsimys – oli osa minua, ei siihen saanut koskea! Enkä varmasti ole ainoa, joka on samaistunut sairauteensa tai vaivoihinsa.
Ylipäätään samaistumme herkästi kehoomme. Some on täynnä kuvia treenatuista kehoista, jotka kuvaustavasta päätellen ovat todella tärkeitä omistajilleen minuutensa keulakuvina. Olemme myös valmiita satsaamaan todella paljon siihen, että kasvomme näyttäisivät nuoremmilta kuin ikämme on. Olen myös lukemattomia kertoja kuullut, miten selluliitin tai ylimääräisten kilojen kertyminen on syönyt itsetuntoa.
Kuitenkaan me emme ole kehomme. Minuutemme on jotain aivan muuta kuin ihomme, painomme tai vatsalihaksemme. Tämä ei tarkoita, etteikö meidän olisi tärkeää huolehtia kehomme hyvinvoinnista, arvostaa sitä ja antaa sille hyvää ravintoa, sopivasti liikuntaa ja riittävästi lepoa.
Samaistuessamme kehoomme petymme, jos emme saa sille toivomaamme ihailua, tai kärsimme kehon muuttuessa. Ajan kuluessa kehomme kuitenkin muuttuu tavalla tai toisella, emme voi sille mitään. Itselleni oli valtavan vapauttavaa tajuta, etten ole kehoni– enkä varsinkaan ole sairauteni. Minuuteni on jotain ihan muuta kuin fyysinen toimintakykyni tai kehoni muodot.
Oivalsin, että todellinen minuutemme on paljon hienompaa ja kauniimpaa kuin kehoomme pohjautuvat minäkuvamme pystyvät ikinä olemaan.”
Kirjassani Häpeästä valoon olen pohtinut häpeäteemaa monesta näkökulmasta. Teeman äärellä ei voi ohittaa äärimmäistä oikeutuksen muotoa, narsismia. Narsisti on nykyään ikävä muotisana, jonka alle voi niputtaa eksän ja ikävän nyksän ja pomon ja muut ikävät ihmiset. Minusta tuota sanaa pitää käyttää erityisen varovaisesti. Pitää oikeasti tietää, mistä puhuu ennen kuin kenellekään tuota leimaa antaa.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin totta, sitä on olemassa muuallakin kuin iltapäivälehdistön sivuilla. On ihmisiä, jotka ovat niin vakavasti sairaita, että he sairastuttavat lähellään olevat ihmiset. Narsistisen persoonan lähellä olevien on vaikea tajuta sitä, millaisessa hämähäkinverkossa he ovat kiinni. Olo on outo, omituinen, huono ja syyllinen, mutta moni narsistin lähellä ollut ei tiedä miksi.
Narsistinen ihminen on häpeämätön mutta aiheuttaa muissa häpeää
Narsistinen ihminen on häpeämätön, tunnekylmä, ilkeä, itseriittoinen ja puhe kääntyy aina häneen itseensä. Tuolla tyypillä on aina sisäinen kilpailu menossa ja sen kilpailun hän haluaa aina voittaa, olipa kyseessä sitten kauneus, valta tai vaikkapa marttyyrius. Ja jos voitat, saat kyllä tuntea sen nahoissasi tavalla tai toisella, olit sitten lapsi tai aikuinen.
Koska narsistisessa persoonassa ei ole rakkautta, hän ei kykene rakastamaan. Hän on yksinvaltias, joka saa nöyryyttää, alistaa ja hajottaa. ”Hajota ja hallitse” on hänen kasvatusmenetelmänsä. Näitä palasia saavat narsistien lapset keräillä vielä pitkälle aikuisuuteen.
Narsistiset persoonat vaativat läheisiltään paljon, mutta mikään ei koskaan riitä. Voit olla varma siitä, että vaikka mitä tekisit ja mitä saavuttaisit, se on joko narsistilta itseltään pois tai sitten hän ratsastaa sinun maineellasi ja kunniallasi. Hänen arvostustaan et tule saamaan. Hän saattaa kiillottaa kilpeään lastensa saavutuksilla ja puolisonsa urakehityksellä ja rahalla. Ja voi sitä raivoa kun joku uskaltaa arvostella häntä tai näyttää peiliä.
Narsistisen ihmisen peilissä on vain hänen kaunis kuvansa eikä siihen muuta mahdu. ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin” ja narsistin peili vastaa, että hän itse. Nuori ja kaunis tytär on narsistiäidille kauhistus ja kateuden kohde, samoin kuin komea nuorimies on narsisti-isälle.
Narsistin lähellä olevat tuntevat nahoissaan piiloviestin, joka yksinkertaisuudessaan on: ”Sinä olet huono, minä olen erinomainen”. Saatat olla hänen suosikkinsa. Toisena päivänä se saattaa olla sisaresi. Hän kutoo verkkojaan, joissa ihmiset menevät sekaisin siitä, kenelle uskaltaa puhua ja kehen uskaltaa luottaa.
Narsisti sählää ihmissuhteita niin, etteivät esimerkiksi perheenjäsenet enää pidä toisiinsa yhteyttä, koska heille on mustamaalattu muita ja herätetty epäluuloa. Hämähäkki katselee ja nauttii siitä, että välejä menee poikki. Draama ja kärsimys ovat tuon hämähäkin herkkuruokaa. Ja ne nilviäiset, joita hän saa pistellä ja kiusata ihan loputtomiin. Hän imee lähellään olevien elämänvoimaa niin, ettei heistä jää jäljelle muuta kuin kuoret.
Narsisti osaa näytellä. Ihan mitä hän milloinkin haluaa ja sopii hänen tarkoitusperiinsä. Tänään hän saattaa olla itsensä uhraava auttaja, toisena mehiläiskuningatar ja kolmantena hyvä isä tai äiti. Hän on oppinut näyttelemään normaalia. Todellisia kasvojaan hän ei paljasta kuin kaikkein lähimmilleen.
Ulkopuolisten on miltei mahdotonta uskoa, että se herttainen ja iloinen rouva tai viehättävä ja niin hauska mies, hakkaa ja kyttää lapsiaan ja saa puolisonsa tuntemaan itsensä kaikin puolin huonoksi ja hävettäväksi. Narsisti on kuin seireeni, joka kutsuu kauniilla laulullaan ja antaa uskoa, että nyt koittaa se hetki, kun saa sitä, mitä kaikkein eniten janoaa: rakkautta ja hyväksyntää. Ja kun erehtyy luulemaan ja luottamaan, olet narsistin uhri – jälleen kerran.
Hän nauttii, kun saa ihmiset tuntemaan itsensä avuttomiksi. Ja voi miten hän vihaakaan avuttomuutta ja heikkoutta ja niitä jotka pelkäävät. Itse hän pelkää kuollakseen niitä, joiden lähellä hän tuntee olonsa epävarmaksi. Noita ihmisiä hän mielistelee ja pyrkii saamaan toisen ihmisen loisteesta osansa. Eniten narsisti pelkää niitä, jotka osaavat katsoa hänen todelliseen ytimeensä. Näitä ihmisiä hän vihaa kylmän sydämensä kyllyydestä.
Näin häpeästä voi eheytyä
Jos kärsit vakavasta ja syvästä häpeästä, tiedät, mistä puhun. Toisaalta voi ollakin, ettet tiedäkään. Kauheaa sanoa näin, mutta mitä nopeammin heität narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän pois iholtasi, asetat hänet käsivarrenmitan päähän itsestäsi, asetat todella tiukat rajat ja alat hoitaa itseäsi hänen jäljiltään, sitä nopeammin pääset jaloillesi ja alat eheytyä.
Se että voit hänen lähellään huonosti, on normaali reaktio epänormaaleihin olosuhteisiin, ei sitä että sinussa on jotain vikaa vaan nimenomaan päinvastoin.
Lisää tietoa aiheesta sekä keinoja ja vertaistukea narsistin uhrille Miia Moision kirjasta Toivon kirja narsistin haavoittamalle. Miia kuvaa kirjassaan minkälaista on olla parisuhteessa narsistin kanssa.
Häpeän tunne herää, kun jokin osuu sielun sopukoissa asustavaan arvottomuuden, kelpaamattomuuden ja vääränlaisuuden kokemukseen. Osuma saattaa tulla toisen ihmisen katseesta tai omista vaatimuksista, se saa olon hankalaksi ja vaikuttaa monella tavalla häpeästä kärsivän elämään.
Miten voi oppia kohtaamaan tunteen, joka on niin äärimmäisen vaikea? Pappi, sielunhoidon asiantuntija ja skeematerapeutti Miia Moision uutuuskirja Häpeästä valoon antaa vastauksia tähän kysymykseen. Rohkaiseva opaskirja antaa toivoa häpeätaakan kantajalle ja muistuttaa, että rankasta ja satuttavasta häpeästä on mahdollista vapautua. On vain opittava katsomaan sinne, missä todellinen rakkaus asuu.
”Häpeää on meissä suomalaisissa vaikka kuinka paljon. Moni meistä on kasvatettu rankaisemalla ja häpäisemällä, joskus ihan hyvääkin tarkoittaen. Kunnon kansalaiseksi kasvattaminen oli jossain vaiheessa lasten kasvattamisen ihanne”, kertoo Miia.
”Itse uskon siihen, että se joka istuttaa lapsiinsa häpeää, on itse jollain tavalla haavoitettu. Harva haluaa satuttaa lapsiaan tahallaan”, hän muistuttaa.
Miian mukaan häpeä on tunteista kurjimpia ja siitä haluaa päästä eroon melkein millä keinolla tahansa. Yleensä häpeän kanssa yritetään tulla toimeen suorittamisella, itsen tai esimerkiksi oman kehon toisenlaiseksi muuttamisella, näkymättömyyteen turvautumalla tai naamioilla. Moni masentuu häpeätaakkansa alle ja voi tosi huonosti.
Häpeälle voi kuitenkin tehdä jotain. Sinnikkäällä psyykkisellä työllä häpeästä voi tulla tunne, josta tulee vähintäänkin siedettävä.
Tässä Miian 7 askelta häpeätaakasta vapautumiseen:
1. Tutustu omaan häpeähistoriaasi. Kun omaan häpeähistoriaan ja sen sukupolvien väliseen ketjuun tutustuu, voivat silmät avautua ymmärtämään, miksi itsessä on häpeää. Kun ottaa myötätunnon matkaevääksi ja pyrkii ymmärtämään, miksi itseen on istutettu häpeää, on jo pitkällä itsensä kanssa.
2. Ota vastuu omista tunteistasi. Sano itsellesi kerta toisen jälkeen, että häpeästä vapautumisen prosessini on minun vastuullani. Se joka on itseä haavoittanut, ei voi itseä parantaa.
3. Opettele hengittämään akuutin häpeäntunteen läpi. Kun niin sanottu häpeänappi painuu pohjaan ja olo on tosi hankala, moni miettii, miten tästä tunteesta pääsee eroon. Tunteista ei ylipäänsä tarvitse päästä eroon vaan niiden kanssa voi oppia elämään. Ihminen voi yleensä aika hyvin, kun tunteet saavat tulla ja mennä.
Hyvä “lääke” akuutille häpeätunteella on sen läpi hengittäminen. Tunteen läpi hengittäminen voi olla todella tuskallista, mutta lopulta tunne yleensä helpottuu. Tunteiden vältteleminen ja siihen liittyvät oheistoiminnot eivät poista tunnetta.
4. Opettele hyväksymään tarpeesi ja tunteesi. Se ei tarkoita itsekkyyttä vaan itsensä puolella olemista. Samalla voi opetella lempeää ja jämäkkää rajojen asettamisen taitoa.
5. Tee matka menneisyyteen turvallisessa seurassa kuten terapeutin ja muun luotettavan auttajan kanssa. Käy tuntemassa vanhat väärinkohtelut ja anna anteeksi itsellesi ja toiselle, sillekin joka ei koskaan osaa tai pysty pyytämään sinulta anteeksi. Anteeksianto vapauttaa häpeäenergian, johon saatat olla sidottu.
6. Vahvista sisäistä vastuullista aikuisuuttasi. On hyvä oppia puolustamaan itsessään olevaa sisäistä ja haavoitettua lasta. Haavoitetun lapsen voi omassa mielenmaisemassaan ottaa syliin ja silitellä häpeää pois. Jokaisessa häpeää kantavassa on myös sisäisessä maailmassaan haavoittavaa vanhemmuutta. Tuolle ankaralle ja vaativalle tyypille vastuullinen aikuisuus asettaa rajoja ja sanoo sisäiselle isälle ja äidille, että nyt sisäisen lapsen kiusaaminen saa riittää!
7. Opettele hyväksymään itsesi. On hyvä muistaa, että häpeä on uskomus, jonka voi omassa mielenmaisemassaan muuttaa ihan toisenlaiseksi uskomukseksi. Opettele hiirenaskelin hyväksymään itsesi, tunteesi ja tarpeesi ihan täysin. Häpeän vastalääke on itsensä hyväksyminen, rakastaminen ja todesta ottaminen.
Nainen vapautuu ja löytää voimansa, kun hän omistaa oman eroottisen elinvoimansa. Se on alkuvoimamme. Yksi meidän suurimmista psykologista ja biologisista tarpeistamme on toisen ihmisen kohtaaminen. Me saamme turvaa laumasta, me ystävystymme, rakastumme ja lisäännymme toisten kanssa.
Tämän takia Rakastajatar-arkkityypin energia on kaikkiin naisiin sisään rakennettuna. Toisilla se voi olla määräävä tekijä, toisilla joku muu kuudesta muusta pääarkkityypistä voi olla hallitseva: äiti, neito, kuningatar, mystikko, tietäjänainen tai metsästäjätär.
Arkkityypit, joista kirjoitan, perustuvat jungilaisen psykologian näkemykseen. Arkkityypit luovat pohjan intuitiiviselle, ei- opitulle käyttäytymiselle. Ne ovat energioita tai malleja ihmiskunnan yhteisessä alitajunnassa.
Viettelijätär
Jokainen nainen voi kuitenkin löytää sisältään Rakastajatar-arkkityypin ja sen voi jakaa useampaan Viettelijätär-arkkityyppiin. Nämä arkkityypit ovat aktiivisia sisälläsi, kun olet siinä euforisessa tilassa, jonka koet rakastuessasi, kun kiihotut tai kun työskentelet intohimoisesti jonkun projektin parissa. Tunnet että olet täynnä luovuutta ja virtaa, olet leikkisä, intohimoinen ja tunnet itsesi kauniiksi.
Kun nainen löytää viettelevän ja vetovoimaisen potentiaalinsa, hän syttyy hehkuun. Hänessä on ”sitä jotakin”, kiehtovaa, mystistä, karismaattista säteilyä. Viettelevä voima ei ole manipulointia. Se on läsnäoloa, intohimoa elämää kohtaan, täyttä yhteyttä sensuaaliseen ja luovaan voimaan sisälläsi.
Olen valikoinut tähän 9 eri Viettelijättären arkkityyppiä ja listannut tunnettuja naisia, jotka mielestäni kuvastavat kyseistä arkkityyppiä. Tunnistatko näistä oman tyyppisi?
Seireeni
Sinulla ei ole kahleita. Omistat eroottisen energiasi sen houkuttelevimmassa muodossa. Säteilet varmuutta, sensuaalisuutta ja käsin kosketeltavaa eroottista energiaa. Elät hetkessä, olet leikkisä ja spontaani. Haasteesi voi olla, että sinun on vaikea sitoutua pitkäaikaisiin suhteisiin tai projekteihin.
Esimerkkejä: Kim Kardashian, Samantha Fox Sinkkuelämää-sarjasta.
Hienostunut
Sinusta huokuu eleganssi, sivistyneisyys ja ripaus mysteeriä. Saat ihmiset pauloihisi vilpittömällä kiinnostuksellasi muita kohtaan, intuitiollasi ja viehätysvoimallasi. Käytät myös terävää älyäsi ja strategista ajattelua. Haasteenasi on, että liika analysoiminen ja ajattelu pitävät sinut päässäsi etkä uskalla laskea suojavarustuksiasi.
Esimerkkejä: Emma Watson, Prinsessa Diana, Cate Blanchett
Boheemi
Sinun vapaa luontosi ja seksikkään huoleton elämänasenteesi ovat vastustamattomia. Olet itsenäinen, vapaa sielu, joka vähät välittää mitä muut sinusta ajattelevat. Sinussa on maanläheistä kehollisuutta, joka on houkuttelevaa. Viehätyksesi vapauteen ja intohimoon voi vaikeuttaa romanttisia suhteita. Joskus katkaiset yhteyden tunteisiisi ja haavoittuvuuteesi, joka aiheuttaa haasteita.
Esimerkkejä: Angelina Jolie, Erykah Badu
Diiva
Sinä tihkut glamouria ja kuningatar energiaa, joka vaatii ihailua ja kunnioitusta. Uhkut sensuaalisuutta ja vahvaa feminiinistä energiaa. Haluat elämältä parasta ja olet valmis käyttämään lahjojasi, viehätysvoimaasi ja sosiaalisia taitojasi saavuttaaksesi sen. Kilpailunhalu ja kateus ja mustasukkaisuus voivat himmentää tavoitteitasi.
Esimerkkejä: Beyonce, Karita Mattila
Viaton
Sinussa on epätavallinen yhdistelmä tyttömäistä viehkeyttä ja aikuisen naisen sensuaalista charmia. Se on lumoavaa ja kiehtovaa. Sinulla on syvä yhteys sisäiseen lapseesi, sen iloiseen, spontaaniin luonteeseen, mutta myös tarpeisiin. Lapsen tyydyttämättömät tarpeet voivat johtaa sinut läheisriippuviin suhteisiin ja ”rakastumis- addiktioon”. Kypsyyden myötä saat tasapainoon varjosi ja tunteesi.
Esimerkkejä: Marilyn Monroe, Rihanna
Jumalatar
Sinun aistillinen ja tyyni olemuksesi saa sinut näyttämään kuin olisit toisesta maailmasta. Sinulla on syvä sisäinen fokus ja rauha. Yhteys johonkin suurempaan on sinulle tärkeää. Arvokkuutesi, itsevarmuutesi, ja tasapainosi hypnotisoivat. Sielukas läsnä oleva sensuaalisuutesi ja maanläheinen olemuksesi vetävät vahvasti puoleensa. Etäisyys, jota pidät, on kiehtovaa, mutta haasteesi on, että käännyt niin vahvasti sisään päin, että et ole enää yhteydessä sensuaalisuutesi , spontaanisuuteesi ja muihin ihmisiin.
Esimerkkejä: Laulajat Sade ja Lana del Ray
Aistillinen
Olet hoivaavan rakkauden, jykevän ja vahvan aistillisen nautinnon lähde. Janoat rikkaita ja käsin kosketeltavia kokemuksia. Sensuaalisuutesi yhdistyy puoleensavetävään äidilliseen energiaan. Aistinautinnot, kuten syöminen, ovat sinulle tärkeitä. Olet lämmin, maanläheinen ja rakastava. Kun annat itsesi olla sitä mitä olet, energiasi on huumaavaa. Haasteesi on, että otat liian äidillisen asenteen ja intohimosi unohtuu.
Esimerkkejä: Tv- kokki Nigella Lawson, italialainen näyttelijätär Sophia Loren
Bosslady
Sinä johdat makuuhuoneessa ja työpaikalla. Olet itsevarma ja pätevä. Sinulla on oma voima hallussa. Tyylikäs käyttäytymisesi, terävyys, tarkkanäköisyytesi ja emotionaalinen riippumattomuus ovat viehätysvoimasi salaisuudet. Yli -ajatteleminen ja kilpailuhenkisyys voivat vaikeuttaa kykyäsi nautintoon ja hetkessä elämiseen.
Esimerkkejä: Amalia Clooney, Madonna
Leikkisä
Sinussa ilmeikkyyttä, terävää leikkisyyttä ja vinoa huumoria, joka yllättää ja vetää puoleensa. Olet avoin ja ilkikurinen. Ikuinen kuohunta, luonnollinen sensuaalisuus ja kepeys sinussa ovat kiehtovia. Osaat juhlistaa spontaania sensuaalisuuttasi. Haasteena sinulle on kasvaa kypsään viisaaseen naiseuteen menettämättä tätä ikuisen leikin ominaisuutta.
Esimerkkejä: Cameron Diaz, Audrey Hepburn
Tämä teksti on syntynyt mainosyhteistyössä Atena Kustannuksen kanssa.
Kuva: Peter Knutson
Idiootit ympärilläni -kirjasta tunnetuksi tullut Thomas Erikson (s. 1965) on ruotsalainen kirjailija ja kouluttaja, joka on parinkymmenen vuoden ajan keskittynyt ihmisten vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä.
Erityisen itsekkäästi käyttäytyvien ihmisten uhriksi voi valikoitua kuka tahansa, jolla on eräs inhimillinen piirre: empatia.
On samantekevää, oletko kaunis, rikas, taitava, menestynyt työssäsi, pidetty, suosittu, hauska tai henkisesti vahva – voit siitä huolimatta joutua narsistisesti toimivan ihmisen sumutettavaksi. Hyvin empaattiset ihmiset ajautuvat herkästi tällaisten ihmisten kanssa vaikeuksiin, koska he ottavat avosylin vastaan ihmisen, joka vaikuttaa kaipaavan tukea elämässä, Thomas Erikson kirjoittaa.
Narsisti haluaa horjuttaa mielenrauhaasi, jotta pystyisi paremmin käsittelemään sinua. Tässä viisi manipulointitekniikkaa ja neuvoja siihen, kuinka kannattaa toimia, jos huomaat, että joku käyttää niitä sinuun. Sisältö on poimittu Erikssonin kirjasta Narsistit ympärilläni (Atena, 2021).
1. Sattumanvarainen kehuminen tai arvostelu
Eräs manipuloivan ihmisen toimintamalli on kehua välillä maasta taivaaseen ja toisessa hetkessä kävellä ohitsesi tervehtimättä, kuin sinua ei olisikaan. Ylitsevuotavien kehujen ja tylyn välinpitämättömyyden vuoristoradalle joutuva ihminen tulee riippuvaiseksi kehuista voidakseen hyvin – sillä kehut yhdistyvät mielessämme siihen, miten meidät hyväksytään ihmisenä. Joihinkin meistä tällainen käytös vaikuttaa vahvemmin kuin toisiin.
Manipuloiva ihminen saattaa myös muuttaa käytöstään sen mukaan, miten hän haluaa sinun toimivan. Kun vaikkapa pidät kiinni omasta suunnitelmastasi tavata ystävää, läheisesi saattaa suuttua, murjottaa ja vaatia, että perut tapaamisen ja teet jotain mitä hän toivoo. Jos sitten perut tapaamisen, hän muuttuu ihanan aurinkoiseksi. Tässä taktiikassa toisen ihmisen mieliala tuntuu riippuvan täysin siitä, mitä milloinkin sanot.
Molemmissa tavoissa manipuloiva ihminen pyrkii saamaan sinut pois tasapainosta sillä, ettet voi koskaan ennalta tietää, mitä on tulossa, vaan hänen käytöksensä tuntuu olevan täysin satunnaista. Tällaisen kohtelun kohteena oleminen voi olla todella stressaavaa.
Toimi näin:
Jos vastassasi on ihminen, jonka tarkoitusperät eivät ole vilpilliset, saatte toivottavasti aikaan hyvän keskustelun, jossa selvitätte asian ja jatkossa tällainen käytös ei toistu.
On hyvä tietää, että usein manipulaatio tapahtuu täysin manipuloivan ihmisen tiedostamatta. Se, mikä toimii, saa jatkoa. Monet eivät edes ajattele, millaista harmia he aiheuttavat käytöksellään, mutta tilanne voi muuttua, kun asia sanotaan ääneen. Avoimesti keskustelemalla saat selville, onko kyseessä ollut tiedostamaton teko vai tahallinen toimintamalli.
Luota vaistoihisi. Jos asia tuntuu väärältä, se on väärä. Sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi omia tunteitasi. Sinulla on oikeus suojella itseäsi.
2. Rakkauspommitus
Jo lyhyen tapailun jälkeen narsistisesti käyttäytyvä ihminen saattaa julistaa, miten rakastunut hän on eikä ole koskaan tavannut ketään kaltaistasi. Hän teeskentelee paljastavansa itsestään kaiken, imartelee ja kehuu sinut maasta taivaisiin. Hän jatkaa tätä, kunnes olet koukussa.
Noin puolen vuoden tai vuoden kuluttua rakkauspommitus loppuu yllättäen, eikä hän ehkä enää vastaa viesteihisi. Hän saattaa laukoa sinulle ikäviä kommentteja piirteistäsi, joita on aiemmin ylistänyt. Välillä hän saattaa edelleen hetkeksi palata rakkauspommitukseen, mutta romanttisen viikonlopun jälkeen hän kylmenee taas – ja huomaat olevasi tunteiden vuoristoradalla.
Toimi näin:
Pidä pääsi kylmänä. Luota siihen, että jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei olekaan. Tämän manipulointitaktiikan tarkoituksena on saada toinen ihminen tunnekoukkuun mahdollisimman nopeasti. Jos rakkaus on todellista ja tunteet aitoja, ihminen malttaa edetä hitaammin.
3. Sumuverhot
Tätä manipulaatiotekniikkaa käyttävä pyrkii saamaan kohteensa sekaisin: ”Ylireagoit taas kerran! Olet täysin epävakaa luonne! Etkö tajua millaisen sotkun aiheutat?” Tällaisten kommenttien tarkoitus on keikauttaa sinut pois tasapainosta.
Tällä tavalla käyttäytyvän ihmisen päämäärä on useimmiten siirtää huomio pois varsinaisesta keskustelunaiheesta ja sen sijaan väittää, että sinussa on jotakin pahasti vialla. Tällainen ihminen pyrkii herättämään sinussa mahdollisimman monia eri tunteita.
Toimi näin:
Pysy rauhallisena ja järkevänä. Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin vastapuolen käyttäytymisessä. Sano esimerkiksi: ”Huomasin, että vaihdoit aihetta. Voisimmeko jutella alkuperäisestä aiheesta?” Tai: ”Kuulossani ei ole mitään vikaa, joten ei tarvitse huutaa. Huutaminen ei ole okei. Lopeta se nyt heti.”
Tai lähde pois tilanteesta ja tämän ihmisen luota. Ota asioita esiin, kun muitakin ihmisiä on läsnä. Aloita keskustelu jonkun luotettavan ihmisen läsnäollessa. Turvaudu yhteiseen tuttuun tai sukulaiseen tai aivan keneen tahansa, jonka läsnäolon myötä vastapuoli ei voi käyttää juuri tätä tekniikkaa nolaamatta itseään täysin.
4. Tunteidesi kääntäminen sinua vastaan
Tämä taktiikka tähtää siihen, että huomiosi kääntyy pois alkuperäisestä ongelmasta. Se perustuu siihen, että manipuloija painelee persoonallisuutesi herkimpiä nappuloita, joiden olemassaolosta et ehkä välttämättä ole edes tietoinen.
Tunteita on raskasta käsitellä, ja työläiden tunteiden käsittely on erityisen raskasta. Narsistisesti käyttäytyvä ihminen saattaa esimerkiksi tarkoituksella provosoida toisen suuuttumaan, ja lopulta malttinsa menettänyt ihminen kauhistuu ja katuu raivostumistaan ja päätyy pyytelemään anteeksi ja hyvittelemään manipuloivaa ihmistä.
Toimi näin:
Sano suoraan: ”Nyt minusta tuntuu, että yrität manipuloida minua. Mitäs siihen sanot?”. Yritä olla oma itsesi. Ole tietoinen siitä, että kun olosi on jatkuvasti epävarma, onneton, huolestunut tai loukkaantunut, takerrut siihen draamaan, jota kulloinkin olet läpikäymässä, etkä enää erota meneillään olevaa suuremman tason peliä – ja se juuri onkin narsistin pitkän tähtäimen suunnitelma.
5. Gaslighting eli harhauttaminen
Näin toimiva ihminen sanoo maanantaina yhtä ja tiistaina toista. Keskiviikkona hän väittää, ettei ole sanonut kumpaakaan. Hän aloittaa pienistä asioista, mutta pian et enää tiedä ollenkaan missä mennään. Gaslighting todella toimii, koska narsistisesti käyttäytyvä ihminen pystyy valehtelemaan täysin sumeilematta. Jos joku lähelläsi yrittää tätä ja huomaat kaavan ajoissa – pysy kaukana hänestä.
Toimi näin:
Mieti mikä juuri sinut saa luottamaan toiseen ihmiseen. Tietty haaste putkahtaa nimittäin välittömästi näköpiiriin, kun olet alkanut pitää tiettyä ihmistä uskottavana, luotettavana ja luottamuksesi arvoisena: alat uskoa kaiken, mitä tuo ihminen sanoo. Kun joku ihminen on todella voittanut luottamuksemme, saatamme uskoa hänen suustaan melkein mitä tahansa.
Taitavat manipuloijat ovat hyviä saamaan luottamuksesi, mutta aika huonoja sen säilyttämisessä. Erikson neuvoo kirjassaan, että kun olet nähnyt manipuloijan temput, älä jää rauhassa katselemaan ja odottamaan muutosta vaan toimi nopeasti:
”Jos huomaat joutuvasi manipuloinnin kohteeksi, kannattaa reagoida samoin kuin lähisuhdeväkivallan tapauksessa: lähde ensimmäisen iskun kohdalla, sillä toinen osapuoli iskee taatusti uudelleen. Kaikki tutkimukset todistavat samaa. Huonoa käytöstä on vain luvassa lisää.”
Voit kuunnella Narsistit ympärilläni -kirjan äänikirjana esimerkiksi täältä.
Sinun on hyvä muistaa, että sydämesi on voinut särkyä vain koska olet ollut rohkea. Olet uskaltanut antautua, päästää lähellesi ja kulkea yhteistä matkaa toisen ihmisen kanssa. Suojauksen laskeminen on yksi rohkeimmista asioista, joita ihmisenä voit tehdä. Jos se on johtanut kokemukseen sydämesi särkymisestä, toivon, että näistä ajatuksista saat lohtua.
Riittää, että olet tässä. Hengenveto kerrallaan.
Kun sydämesi särkyy ja putoat keskelle tuskan hiekkaerämaata, ainoa todellinen tehtäväsi on muistaa hengittää. Juuri nyt ei tarvitse tietää, osata tai ratkaista mitään. Sinun ei tarvitse hallita eikä suorittaa tätä hetkeä. Riittää, että jaksat hengittää.
Kiitä itseäsi rohkeudestasi.
Kiitä, että uskalsit. Kiitä herkkyyttäsi kohdata toinen. Näe miten paljon annoit ja miten paljon sinulla edelleen on annettavaa. Kokemasi merkityksellisyys ei määrity sen kautta, että jokin on päättynyt, vaan siitä käsin, että menit kohti ja päästit lähellesi. On asioita, joiden on päätyttävä, jotta voisimme oppia jotain todellista itsestämme. Voit luottaa siihen, että tulet vielä oivaltamaan syvemmin, miksi näin täytyi tapahtua.
Sinulla ei ole hävettävää.
Mikään ei yhdistä meitä ihmisiä niin kuin kaipuu rakastetuksi tulemiseen. Anna särkyneen sydämesi avata sinut myötätunnolle kaikkia niitä kohtaan, jotka tavallasi kokevat menetystä. Häpeämme usein ihmisyyteen kuuluvaa kipua. Kuvittelemme, että ”vain minulle käy näin”. Tosiasiallisesti olemme eniten yhtä vain kahdessa: tuskassamme ja rakkaudessamme.
Kun hengität sisään, voit hetken ottaa vastaan paitsi omaa myös toisten kipua. Kun hengität ulos, voit hengittää vapautta ja rakkautta – niin itsellesi kuin muillekin. Myötätunto on parasta haavalääketta ja se kutoo sinut tiiviimmin osaksi ihmisyyden verkkoa.
Rakkautta ei kukaan voi ottaa sinulta pois.
Kun tuska on suurimmillaan, muista, että silläkin hiekkaerämaalla, johon särkynyt sydämesi sinut heittää, on äärensä. Mikään ei ole loputonta, eikä jatku ikuisesti, paitsi kaiken yli käyvä rakkaus. Rakkaus ei hylkää sinua koskaan.
Arvosi ei määrity toisen ihmisen kautta.
Olet rakastettava ja rakkauden arvoinen aina. Miten tahansa toinen ihminen asiansa onkaan esittänyt, ei arvosi koskaan määrity hänen näkemyksensä kautta. Pysy itsesi puolella ja anna huomion levätä itsessäsi. Näin vahvistat kokemustasi siitä, että et ole koskaan yksin. Sinulla on aina sinut.
Ota vastaan rakkautta.
Avaudu näkemään ja vastaanottamaan rakkautta ja huolenpitoa sieltä mistä sitä juuri nyt on saatavilla. Anna ystävien lohduttaa, anna luonnon tulla lähelle. Jos tyylilajisi elämässä on loputon pärjääminen, on viimeistään nyt hyvä hetki pyytää ja vastaanottaa apua.
Sinun ei tarvitse kiirehtiä.
Anna ajan lempeyden kuljettaa itsesi sille keitaalle, joka vähitellen alkaa sarastaa horisontissa. Se keidas on todellinen ja versoo uutta jo silloin, kun et sitä itse saata nähdä. Voit luottaa, että uutta on tulossa, vaikka et sitä vielä koe.
Palaan aika ajoin seuraavaan mietelauseeseeni ja toivon, että myös sinä löydät siitä lohtua: Olemme kaikki maailmankaikkeuden tuhkaa ja tähtipölyä. Se lyhyt hetki, jonka täällä jaamme, on jonkin arvoinen vain siksi, että uskalsimme rakastaa.
Elämä on usein arkista puurtamista ja puskemista. Moni ihmettelee, että miten ja missä välissä sytytän intohimon ja hehkun itsessäni?
Meitä naisia on opetettu antamaan muille ja huolehtimaan toisista. Usein elämässämme antaminen ja vastaanottaminen ovat epätasapainossa.
Osa antamisesta lähtee ihanasta feminiinisestä hoivaavasta energiasta, joka kuuluu perusluontoomme ja on hieno vahvuus. Mutta helposti se vinksahtaa siihen, että me suoritamme ja kontrolloimme. Me annamme itsestämme ihan liikaa joko marttyyrimaisesti tai huomaamattamme ja elämme yli voimavarojemme. Suorituskeskeinen kulttuurimme yhdistettynä hoivaavan luntoomme uuvuttaa naisen kuin naisen.
Yksi tärkeimpiä feminiinisiä taitoja on vastaanottaminen. Muuten olemme kuin kuivunut lähde, joka yrittää kärsien juottaa janoisia viimeisillä pisaroillaan. Entäpä jos olisimme maljoja, jotka ovat niin täynnä, että ne pursuavat yli rakkautta ja runsautta?
3 tärkeää vinkkiä hehkun sytyttämiseen
1. Motivaatio
Lähde etsimään ja kirkastamaan motivaatiotasi ja kysy itseltäsi : ”Mitä hyvää se toisi minulle, jos sytyttäisin intohimon ja hehkun itsessäni?” Minkälaista elämää eläisin? Minkälaiseksi naiseksi tuntisin itseni?
2. Rehellisyys
Kannattaa myös rehellisesti miettiä, mikä on se hinta jonka maksan, jos jatkan tätä samaa rataa, jossa vain puurran ja pusken. Mitä se tekee terveydelleni? Mitä se tekee ihmissuhteilleni ja parisuhteelleni? Mitä se tekee itsetunnolleni?
3. Nautintoharjoitus
Tee lyhyitä ja helppoja nautintoharjoituksia päivittäin. Voit joskus ottaa pidemmän sooloseksi session ja tutustua syvemmin nautintoosi, mutta arjen keskellä lyhyet harjoitukset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Ja se, että teet niitä säännöllisesti, joka päivä.
Harjoitus voi kestää vain 3 minuuttia. Silloin ei ole tekosyitä siihen, että ei ehtisi. Kynnys pitää ylittää ja voit houkutella itseäsi ajattelemalla, että teet harjoitusta vain minuutin. Se ei ole mistään pois. Yleensä sitä innostuu kun tuntee, kuinka hyvää harjoitus tekee ja tulee tehtyä pitempään.
Lyhyt nautinto harjoitus voi olla tanssimista tai keinumista suosikkikappaleesi tahdissa, suihkussa käydessäsi voit keskittyä tietoisesti levittämään hyväntuoksuista saippuaa kehollesi. Voit hieroa hetken rintojasi sensuaalisesti, jotta saat lymfanesteet ja hyvänolon hormonit virtaamaan kehossasi. Voit keskittyä haistelemaan ihania tuoksuja, maistelemaan herkullisia makuja. Tärkeää on nautinnollinen yhteys kehoosi ja kehosi tuntemusten aistiminen. Näin virität kehosi ja mielesi nautinnon ja hehkun taajuudelle.
Feminiininen tie on palvella ja johtaa nautinnon kautta. Varmista, että sinun maljasi on täysi.
Kuva Alex Blajan/ Unsplash
Tervetuloa Sensuaalisen naisen nautinto- verkkokurssille, löytämään kukoistava ja rakastava yhteys kehoosi sekä vaalimaan sielukasta, sensuaalista seksuaalisuuttasi. Kurssi alkaa 27.2. 2023.
Niin usein asiakkaillani ilmaantuu jossakin kohtaa prosessia kehiin tämä vaihe: on alkanut tapahtua isoja muutoksia; sisäistä turvaa on luotu, häpeää kuorittu, vanhoja stooreja ja uskomuksia purettu – ja hitsi, elämä alkaa tuntua hyvältä.
