Narsistin jälki aiheuttaa häpeää, jonka hoivaamiseen voi mennä pitkä aika

 

Kirjassani ”Häpeästä valoon” olen pohtinut häpeäteemaa monesta näkökulmasta käsin. Teeman äärellä ei voi ohittaa äärimmäistä oikeutuksen muotoa, narsismia. Narsisti on nykyään ikävä muotisana, jonka alle voi niputtaa eksän ja ikävän nyksän ja pomon ja muut ikävät ihmiset. Minusta tuota sanaa pitää käyttää erityisen varovaisesti. Pitää oikeasti tietää, mistä puhuu ennen kuin kenelläkään tuota leimaa antaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin totta, sitä on olemassa muuallakin kuin iltapäivälehdistön sivuilla. On ihmisiä, jotka ovat niin vakavasti sairaita, että he sairastuttavat lähellään olevat ihmiset. Narsistisen persoonan lähellä olevien on vaikea tajuta sitä, millaisessa hämähäkinverkossa he ovat kiinni. Olo on outo, omituinen, huono ja syyllinen, mutta moni narsistin lähellä ollut ei tiedä miksi.

Narsistinen ihminen on häpeämätön, tunnekylmä, ilkeä, itseriittoinen ja puhe kääntyy aina häneen itseensä. Tuolla tyypillä on aina sisäinen kilpailu menossa ja sen kilpailun hän haluaa aina voittaa, olipa kyseessä sitten kauneus, valta tai vaikkapa marttyyrius. Ja jos voitat, saat kyllä tuntea sen nahoissasi tavalla tai toisella, olit sitten lapsi tai aikuinen.

Koska narsistisessa persoonassa ei ole rakkautta, hän ei kykene rakastamaan. Hän on yksinvaltias, joka saa nöyryyttää, alistaa ja hajottaa. ”Hajota ja hallitse” on hänen kasvatusmenetelmänsä. Näitä palasia saavat narsistien lapset keräillä vielä pitkälle aikuisuuteen.

Narsistiset persoonat vaativat läheisiltään paljon, mutta mikään ei koskaan riitä. Voit olla varma siitä, että vaikka mitä tekisit ja mitä saavuttaisit, se on joko narsistilta itseltään pois tai sitten hän ratsastaa sinun maineellasi ja kunniallasi. Hänen arvostustaan et tule saamaan. Hän saattaa kiillottaa kilpeään lastensa saavutuksilla ja puolisonsa urakehityksellä ja rahalla. Ja voi sitä raivoa kun joku uskaltaa arvostella häntä tai näyttää peiliä.

Narsistisen ihmisen peilissä on vain hänen kaunis kuvansa eikä siihen muuta mahdu. ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin” ja narsistin peili vastaa, että hän itse. Nuori ja kaunis tytär on narsistiäidille kauhistus ja kateuden kohde, samoin kuin komea nuorimies on narsisti-isälle.

Narsistin lähellä olevat tuntevat nahoissaan piiloviestin, joka yksinkertaisuudessaan on: ”Sinä olet huono, minä olen erinomainen”. Saatat olla hänen suosikkinsa. Toisena päivänä se saattaa olla sisaresi. Hän kutoo verkkojaan, joissa ihmiset menevät sekaisin siitä, kenelle uskaltaa puhua ja kehen uskaltaa luottaa.

Narsisti sählää ihmissuhteita niin, etteivät esimerkiksi perheenjäsenet enää pidä toisiinsa yhteyttä, koska heille on mustamaalattu muita ja herätetty epäluuloa. Hämähäkki katselee ja nauttii siitä, että välejä menee poikki. Draama ja kärsimys ovat tuon hämähäkin herkkuruokaa. Ja ne nilviäiset, joita hän saa pistellä ja kiusata ihan loputtomiin. Hän imee lähellään olevien elämänvoimaa niin, ettei heistä jää jäljelle muuta kuin kuoret.

Narsisti osaa näytellä. Ihan mitä hän milloinkin haluaa ja sopii hänen tarkoitusperiinsä. Tänään hän saattaa olla itsensä uhraava auttaja, toisena mehiläiskuningatar ja kolmantena hyvä isä tai äiti. Hän on oppinut näyttelemään normaalia. Todellisia kasvojaan hän ei paljasta kuin kaikkein lähimmilleen.

Ulkopuolisten on miltei mahdotonta uskoa, että se herttainen ja iloinen rouva tai viehättävä ja niin hauska mies, hakkaa ja kyttää lapsiaan ja saa puolisonsa tuntemaan itsensä kaikin puolin huonoksi ja hävettäväksi. Narsisti on kuin seireeni, joka kutsuu kauniilla laulullaan ja antaa uskoa, että nyt koittaa se hetki, kun saa sitä, mitä kaikkein eniten janoaa: rakkautta ja hyväksyntää. Ja kun erehtyy luulemaan ja luottamaan, olet narsistin uhri – jälleen kerran.

Hän nauttii, kun saa ihmiset tuntemaan itsensä avuttomiksi. Ja voi miten hän vihaakaan avuttomuutta ja heikkoutta ja niitä jotka pelkäävät. Itse hän pelkää kuollakseen niitä, joiden lähellä hän tuntee olonsa epävarmaksi. Noita ihmisiä hän mielistelee ja pyrkii saamaan toisen ihmisen loisteesta osansa. Eniten narsisti pelkää niitä, jotka osaavat katsoa hänen todelliseen ytimeensä. Näitä ihmisiä hän vihaa kylmän sydämensä kyllyydestä.

Jos kärsit vakavasta ja syvästä häpeästä, tiedät, mistä puhun. Toisaalta voi ollakin, ettet tiedäkään. Kauheaa sanoa näin, mutta mitä nopeammin heität narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän pois iholtasi, asetat hänet käsivarrenmitan päähän itsestäsi, asetat todella tiukat rajat ja alat hoitaa itseäsi hänen jäljiltään, sitä nopeammin pääset jaloillesi ja alat eheytyä. Se että voit hänen lähellään huonosti, on normaali reaktio epänormaaleihin olosuhteisiin, ei sitä että sinussa on jotain vikaa vaan nimenomaan päinvastoin.

Kurkkaa kirja:

Häpeästä valoon