Sivu 27 – Hidasta elämää

Väkinäinen positiivisuuteen pyrkiminen voi olla suojakeino, kun elämä tuntuu liian rankalta – Kielteisiä tunteita ei tarvitse pelätä

Kaisa Kimari on elämän monimuotoisuutta ja ihmisyyttä eri kulmista tarkasteleva syvällinen pohtija. Aitouden, totuuden, rehellisyyden puolesta puhuja ja etsijä sekä Ihminen tavattavissa – terapeuttiopiskelija.

Kun takuuvarmoja ratkaisuja ei ole, eikä tiedä miten sopeutua siihen tulevaan, mikä ei aina ole omissa käsissä ja mitä emme itse saa valita. Ja tämän myötä elämme tietynlaisessa jatkuvassa epävarmuudessa.

Uuden vuoden kynnyksellä toiveikkuuden lisääntymisen voi havaita uusina unelmina ja suunnitelmina, mitkä ovat äärettömän tärkeitä ja voimavaroja antavia.

Ei kuitenkaan ole tarpeellista väkisin ryhtyä vääntämään positiivista asennetta elämää kohtaan, koska se voi olla väheksyvää juuri siinä kohdassa elämää, kun tahtoisikin kohdata asioita, jotta elämän varjo ja kääntöpuolet tulisivat vihdoin kohdatuiksi osana elämää.

Voi olla, että positiivisuus olisikin myös vain suoja, silloin kun lunta tulee tupaan ja vastoinkäymiset eivät täysin poistukaan uuden vuoden uskolla ja toiveikkuudella.

Olisitko rehellinen kohdanneen toivottomuuden äärellä – ja voisit ajatella siellä olevan myös ripaus toivoa, joka pienesti kannattelee kuitenkin, vaikka sitä ei juuri sillä synkemmällä hetkellä huomaa.

Meistä moni pärjää ja suorittaa asioita erittäin täydellisesti ja hyvin yksinään – mitä jos uskaltautuisimme hieman ottamaan askelia kohti omaa avuttomuutta ja tarvitsevuutta, sillä kukaan meistä ole pelkästään täydellinen onnistuja kaikessa.

Haitalliset toimintamallit eivät muutu vain päättämällä. Pelkällä sen päättämisellä, että en enää suorita tai miellytä kaikessa siinä mitä elämässäni teen. Tarvitaan uteliasuutta ja kiinnostusta sitä kohti, että omia toimintamalleja voi muuttaa ja sen juurille on mahdollista päästä, mitkä ylläpitävät kyseistä toimintamallia. Nämä kohdat elämässä myös voivat kuljettaa meitä yhä uudestaan ja uudestaan toivottomuuden äärelle ja näyttää meille jotain tärkeää siitä mitä olemme tai emme uskalla olla.

Toivo auttaa edistämään omia unelmia ja haaveita – pettymyksen ja muiden tunteiden sietäminen sekä tunnistaminen sen kohdatessa kun asiat eivät edennytkään niin kuin oli kovasti toivonut ja tehnyt työtä sen eteen. Se vaatii voimavaroja kohdata ja siitä ajan kuluessa ponnistaa uudelleen jotain merkityksellistä kohti.

Tie siihen miten voimme kohdata elämän asioita ja nähdä erilaisissa tilanteissa nousevien tunteiden näyttävät suuntamerkit ja kohdata niitä itsessämme. Kielteisten tunteiden välttely on inhimillistä, mutta sen sijaan, että kielletään ja vältellään näitä tunteita, jotka torjumisen myötä saavat vain lisää voimaa itselleen, opeteltaisiin tuntemaan niitä kaiken kivun keskellä.

Ei ole olemassa pelkästään hyviä päiviä, vaan yhdessä päivässä voi olla koko tunteiden kirjo ja maailma. Hankalia asioita ja tunteita kohti meneminen, avaa myös tien paremman ja tasapainoisemman elämän rakentamiseen.

Se mitä tarvitset tähän kaikkeen lyhyesti sanottuna on:

1. Uteliaisuutta ja myötätuntoa kohdata oman elämän asioita.
2. Tunteiden tunnistamista ja opettelua, sillä tunteiden pelkkä nimeäminen auttaa jo niiden säätelyssä.
3. Muistutuksen, että aito muutos tapahtuu aina pienin askelin.
4. Elämän kivun ja haasteellisuuden sietämistä ja vastaanottamista.

Uupumuksesta toipuminen on omien henkisten ääriviivojen piirtämistä uudelleen – Yksi asia toipumismatkalla on tärkein

Kehomieliyhteys, yksinkertainen sana, joka sisältää lukemattomia määriä uskomuksia, tunteita, haasteita ja mahdollisuuksia. Se on jokaiselle hyvin henkilökohtainen kokemus: ovatko kehosi ja mielesi linjassa keskenään, vai vallitseeko niiden välillä ristiriitoja? Mitä ajattelet ja tunnet kehostasi? Miten suhtaudut itseesi ja kuinka tietoinen olet ajatustesi laadusta? Ja se kaikista tärkein: tunnistatko ja kunnioitatko todellisia tarpeitasi?

Uupumuksesta toipuessa kehomieliyhteyden vahvistaminen on keskiössä, sillä suurin osa uupuneista on laiminlyönyt omia fyysisiä ja psyykkisiä perustarpeitaan. Olemme ihmisinä kokonaisuuksia, joten toipuminen on usein hyvin kokonaisvaltainen matka omaan itseen. Toipuminen on myös erottelukykyä ja tasapainottelua: “mitä vanhaa ja haitallista voin jättää taakse ja mitä uutta olen valmis ottamaan vastaan?”

Keho on tunteiden koti, joten kehomieliyhteyden vahvistaminen käytännössä on padottujen ja piilotettujen tunteiden kohtaamista sekä irtipäästämisen taidon opettelua. Kun pitkään jähmettyneet tunteet tulevat hiljalleen kohdatuksi, se on kuin seisova vesi sisälläsi alkaisi jälleen virrata. Matkalla on paljon patoja, mutta yksi kerrallaan ne on mahdollista murtaa.

Mitä sitten todellisuudessa kohtaat, kun opettelet tuntemaan? Kohtaat oman itsesi luoden tunteillesi tietoisesti tilaa ja havaitset sekä tarvittaessa kyseenalaistat omia ajatuksia ja tulkintoja. Nykyihmiset ovat niin tottuneita elämään järjen maailmassa, että tunteiden äärelle on pysähdyttävä ja luotava turvaa.

Tunteet tarvitsevat tietoisesti luotua tilaa erityisesti silloin, kun olet liiaksi uppoutunut oman mielesi syövereihin ja kompastunut omaan yliajattelun kehään. Tunteet saattavat silloin tuntua erityisen turvattomilta kohdata. Ahdistuneisuus voi olla merkki tästä.

Hassua kyllä, liiallinen ajatuksiin uppoutuminen voi eristää sinua tunteista ja kehoyhteydestä. Järkeily voi olla haitallinen defenssi, jonka avulla torjut todellisia tunteitasi. Jos sinulla on taipumusta aina selitellä tunteitasi itselle tai muille, voi se olla merkki liiallisesta järkeilystä ja ylianalysoinnista.

Joskus tunteet ja reaktiot kumpuavat niin kaukaa menneisyydestä, että emme edes tietoisella mielellä muista niiden alkuperää. Keho muistaa kuitenkin aina, sillä se on “toinen alitajuntamme”, johon elämänkokemukset tallentuvat. Keholla on uskomaton kyky säilyttää ja kantaa asioita, joita psyyke pyrkii torjumaan. Traumat ovat yksi esimerkki tästä. Selittämättömän voimakkaat triggerit johdattelevat meitä sisäisten haavojemme äärelle.

Mikä on kehomieliyhteyden merkitys uupumuksesta toipumisessa? Vielä joitakin vuosia sitten jopa lääketiede erotti visusti kehon ja mielen toisistaan. Nykyään tietoisuus on onneksi lisääntynyt ja vähitellen ihmisyyttä ymmärretään enemmän moniulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Keho ja mieli ovat koko ajan yhtä. Niiden jakaminen erillisiksi toisistaan on mielestäni jossain määrin keinotekoista.

Ajatukset, tunteet ja keholliset kokemukset ovat jatkuvassa katkeamattomassa vuorovaikutuksessa sekä biologisesti että henkisesti. Stressi on tästä oiva esimerkki: mielen ollessa kuormittunut myös keho muuttuu jäykäksi, kireäksi ja ylivirittyneeksi. Rentouttamalla mieltä kehokin rentoutuu ja toisinpäin.

Uupuminen voi olla uusi mahdollisuus opetella omia rajoja: kun olet kerran (tai kenties useamminkin kuten minä) jo ylittänyt omat jaksamisen ja sietokyvyn rajat, alat herkemmin huomata kehomielen hienovaraiset varoitusmerkit. Sisäiset hälytyskellosi soivat herkemmin ja osaat painaa jarrua jo ennen kuilun reunaa. Opit olemaan rehellisempi itsellesi ja muille sekä ihannetilanteessa kommunikoimaan omista tarpeista avoimesti.

Ilman säännöllistä pysähtymistä itsensä äärelle voi olla vaikeaa havaita uupumisen merkkejä, mikäli olet sujuvasti tottunut ohittamaan todellisia tarpeitasi. Ole siis kärsivällinen ja myötätuntoinen itsesi suhteen. Rajojen ylittämistä käytännössä on esimerkiksi omien perustarpeiden ohittaminen: suoritat, vaikka tarvitset lepoa.

On tärkeää oppia tunnistamaan oma todellinen vastuu sekä vaikutusmahdollisuudet. Kun tunnet voimattomuutta, voit esimerkiksi kysyä itseltäsi: “mihin voin tässä hetkessä vaikuttaa?” Muita ihmisiä et voi koskaan muuttaa, vaan ainoastaan omaa itseäsi ja suhtautumistasi. Joskus suurinta rakkautta on hyväksyä, antaa anteeksi ja päästää irti…

Toisinaan vastuunotto voi tarkoittaa irtipäästämistä myrkyllisestä ympäristöstä, ihmissuhteesta tai työpaikasta. Se on terveellä tavalla itsensä puolelle asettumista ja uhrin asemasta irrottautumista. Vaikka valinta tekisi hetken kipeää, tiedät, että se on välttämätöntä oman hyvinvointisi kannalta. Pitkässä juoksussa tämä vahvistaa omanarvontuntoa ja pystyvyyden kokemusta. Kun oivallat omat vaikutusmahdollisuudet, löydät itsestäsi uudenlaisen pystyvyyden kokemuksen. Se tuo sinulle toivon kipinän ja voimaantumisen tunteen.

Olen havainnut asiakastyössäni, että edellytyksenä uupumisesta toipumiselle on aina se, että opit kuuntelemaan itseäsi ja tarpeitasi herkemmin ja vastaamaan niihin rohkeammin. Tunnetaitojen opettelu on siksi niin tärkeää, koska käytännössä tunteet ovat aina viestejä tarpeistamme. Tunteiden jähmettäminen tarkoittaa vertauskuvallisesti yhteyden katkaisemista omaan inhimilliseen ja haavoittuvaan puoleen. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Toipumisen matka tarkoittaa itseymmärryksen ja tunnetaitojen vahvistamista eli itsetuntemuksen lisääntymistä sekä tietoisuustaitojen opettelua. Se on uudenlaisen yhteyden luomista oman sisimmän kanssa ja tiedostamattomien haitallisten rajoitteiden purkamista. Toipuminen on omien henkisten ääriviivojen piirtämistä uudelleen.

Tässä vielä muutamia vinkkejä kehomieliyhteyden vahvistamiseen käytännössä:

Päivittäinen lyhyt pysähtymishetki kuten hengitys- tai rentoutusharjoitus, mindfulness tai meditaatio
”Miten voin tänään?”-kysymyksen esittämistä itselle tai kehoskannaus-harjoitus
Liikkumista oman kehon ehdoilla lempeästi sekä tarvittavan levon sallimista
Jatkuvasta suorittamisesta ja itsensä kurittamisesta luopumista ja velvollisuuksien karsimista
Intuitiivisempaa syömistä: “mitä ravintoa kehoni tarvitsee?“
Älypuhelinpaasto ja keskittyminen läsnäoloon. Jatkuva puhelimen vilkuilu vie huomion pois itsestä ja voi olla tiedostamaton keino torjua tunteita
Itselleen hyvien asioiden ja nautinnon sallimista
Jonkun uuden hyvän ja helpon rutiinin ottamista arkeen
Itselle toimivan kehollisen hoitomenetelmän löytymistä
Tunteiden validointia ja kokemista kehollisesti sekä sanoittamista muille
Terapiatyöskentelyä tai tunnetaito-ohjausta yksin tai ryhmässä
Joku muu sinulle toimiva keino?

Joskus etsimme kumppania, kun olisi aika löytää oma voimamme

Ihan alkuun: se, että etsii ja haluaa kumppania ei tarkoita, etteikö samaan aikaan voisi olla omassa voimassaan. Ne eivät tietenkään sulje toisiaan pois.

Olen havainnut työssäni ja elämässä sekä lukemattomien naisten kanssa että itsessäni, että kun elämässä olisi ollut aika määrätietoisemmin kulkea kohti unelmia ja kohdata niihin liittyviä pelkoja, tuleekin hakeutuneeksi romantillisiin kuvioihin.

Usein ulkoistamme omia, tutkimattomia tai löytämättömiä puolia toisiin ihmisiin. Eli projisoimme kaipaamiamme tai väistämiämme juttuja, omia huomaamattomia ominaisuuksia tai haavojamme ystäviin, kumppaneihin, kollegoihin, esimiehiin, lapsiin.

Naisten kohdalla suhteessa miehiin tämä voi tarkoittaa, että etsii kumppanista tukijaa, vahvaa, turvallista, luotettavaa, emotionaalisesti läsnäolevaa tukipilaria. Kaikki tämä on tosi jees ja sitä todellakin saa kokea kumppanuuksissa ja ystävyydessä. Mutta usein halu tulee haavasta, jossa näitä asioita ei ole saanut omalta isältään eikä ole eheyttänyt vielä tuota haavaa löytämällä noita asioita itsestään. Projisoimme vaille jäämisen haavat toisiin ihmisiin ja etsimme täytettä sille, mikä meissä ei vielä ole täyttynyt.

Haemme kumppanilta (tai ystäviltä) todistetta sille, että olemme rakastettavia, arvokkaita ja turvassa ja että sydänjuttumme ovat ihan jees. Jos emme ole oppineet antamaan näitä juttuja myös itse itsellemme, olemme tosi riippuvaisia. Meissä hakeutuu ihmissuhteisiin silloin haavoittunut lapsi, ei aikuinen. Sysäämme toisen päälle kohtaamattomat tunteemme, epävarmuutemme, häpeämme ja haavoitetun luottamuksemme.

Se on toiselle vähän raskas taakka kantaa; ei kumppaniemme eikä ystäviemme tehtävä. Ihmissuhteiden dynamiikka menee heti vähän epätasapainoiseen luiskaan, kun emme ota vastuuta tunteistamme ja tarpeistamme. Fakta hommeli on kuitenkin se, että moni meistä ei ole saanut mallia ja oppia siitä, kuinka oma voima löytyy. Meissä ei ole mitään vikaa emmekä tahallisesti halua olla läheisriippuvaisia tai varsinkaan taakkoja kellekään. Usein tarvitsisimme tosi hyvää, akkuraattia tietoa siitä mitä ja jeesaajan apua siihen miten.

Parhaimmillaan läheisemme voivat tukea meitä (ja käydä läpi omaa eheytymisreissuaan), kun löydämme voimaamme ja kohtaamme haavojamme, mutta heidän tehtävänsä ei ole rakastaa meitä puolestamme. Se on oma tehtävämme, ja vain siten löydämme voimamme. Se maskuuliinienergia, jonka projisoimme miehiin (mutta usein myös naispuolisiin ystäviin) on usein rohkeutta, päättäväisyyttä, selkeyttä, suoruutta, rajaamista – eli turvaa.

Kun emme ole itse vielä opetelleet noita asioita itsessämme, meissä herkästi herää haavoittunut feminiininen suhteessa läheisiimme; altavastaaja, se joka asettuu puolustuskannalle, joka kokee tarvetta suojata itseään ja joka pelkää tulevansa tallotuksi, kritisoiduksi ja kokee olevansa riittämätön. Saatamme huomaamattamme alkaa emotionaalisesti manipuoloida toista lähtemällä kilpailemaan siitä, kumpi on kärsinyt enemmän eli kuka on suurempi uhri tai tekeytymällä heikoksi, epävarmaksi ja pelokkaaksi. Sitten olisi toisen tehtävä pelastaa meidät, lohduttaa ja kannustaa ja vakuuttaa arvoamme. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy. Mikään määrä vakuuttelua ja lohduttelua ei koskaan riitä, ellemme opi ottamaan noita asioita vastaan itseltämme, ala eheytyä läheisriippuvuudesta.

Saamme saada noita asioita myös toisten kanssa, mutta opimme oikeasti vastaanottamaan niitä, kun yhteys omaan maskuliinienergiaan vahvistuu. Voimme itse oppia luomaan turvaa itsellemme, pysymään yhteydessä tarpeisiimme ja opetella ilmaisemaan rajojamme. Silloin opimme ilmentämään sisäisyyttämme ja ajatuksiamme rehellisesti ja oma-aloitteisesti toisille, ja kannustamaan itseämme eteenpäin. Tämä kaikki eheyttää todella voimakkaasti niitä epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita, joita toivoisimme (huomaamattamme) toisten liennyttävän.

Kun oma voima alkaa löytyä myös rakkaus voi syventyä, koska meidän ei tarvitse hylätä itseämme ja tarpeitamme saadaksemme toisilta turvaa. Opimme rajaamaan, antamaan ja vastaanottamaan, ja avaudumme säkenöimään syvemmin omassa naiseudessamme.

Katso videolta lisää, mitä oman voimansa (tai voimattomuutensa) projisoiminen toisiin – ja mitä tapahtuu, kun sen löytää itsestään.

Kuva: Unsplash.com

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

“Sitten joskus” on tapa ajatella, joka pahimmillaan uuvuttaa – 5 vinkkiä sen murtamiseen

“Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa”, lauletaan Unto Monosen vuonna 1949 kirjoittamassa tangossa. Moinen on omiaan kuvaamaan meille suomalaisille niin perin tuttua mentaliteettia, jonka turvin unelmoimme aidan toisella puolella olevasta vihreämmästä ruohosta.

Filosofi Ilkka Niiniluoto pohtii teoksessaan Hyvän elämän filosofiaa, onko suomalaisille tyypillistä etsiä onnea muusta kuin vallitsevasta hetkestä. Niiniluodon mukaan olemme kansakunta, joka ei ole oppinut postmodernia asennetta, jossa nopea ilo haetaan nykyhetkestä.

Sen sijaan haikailemme satumaahan, joka on jossain muualla – menneessä tai tulevassa.

Toivo on tärkeä ominaisuus ja toiveikkuus kyky, joka osaltaan ylläpitää elämän jatkuvuutta.

Nykyhetkestä tulevaan suuntautuva “sitten joskus” on puolestaan ajattelutapa, joka voi olla jopa turmiollinen. Kuinka moni työn alle jyräämä onkaan todennut peilikuvalleen, kuinka täytyy jaksaa vielä vähän. Vielä viikko tai kaksi, sitten helpottaa.

Harvemmin helpottaa.

Sitten on unelmia. Niitä, jotka toteutuvat “sitten joskus”.

Valitettavan usein, ei koskaan.

Mikäli kerta toisensa perään viivyttelee ensimmäisiä askeleita, on vaarana jäädä telineisiin. Rohkeuden puute on yksi yleisimmistä asioista, joita ikääntyneenä kadutaan.

Elämän ehtoopuolella “sitten joskus” saattaa olla jo ivallista huumoria.

Toisaalta meille tuputetaan alati myös sitä, että elämässä tulisi saavuttaa jotain, päästä jonnekin. Ikään kuin tämä hetki ja paikka eivät olisi tarpeeksi.

Anthony de Mello kehottaa klassikkoteoksessaan Havahtuminen ihmisiä välttämään diktaattorimaista käytöstä itseään kohtaan.

“Älkää enää yrittäkö ajaa itseänne johonkin. Silloin ymmärrätte jonakin päivänä, että pelkän tietoisuuden kautta olette jo saavuttaneet sen, minkä perässä olette yrittäneet juosta”, hän julistaa.

Unelmat ovat tärkeitä. Toisinaan, vallitsevien olosuhteiden alla, niille voi pukea omissa mielikuvissaan siivet.

Mutta samalla sisäistää, että se satumaa jota kohti niin usein kurotamme, voi olla maaperä, jossa juuri sinä kyseisenä hetkenä seisomme.

Jos vain itse siten valitsemme.

Viisi vinkkiä “sitten kun” -ajattelun murtamiseen:

1. Kehitä tietoisuustaitojasi: Opi tunnistamaan oman egosi pyrkimykset sitoa sinut osaksi identiteettiäsi. Olet paljon enemmän. Stressaamisen keskellä opettele katsomaan itseäsi ikään kuin ulkopuolisena tarkkailemalla.

2. Älä usko kaikkia tunteitasi: Tunteet tulevat ja menevät. On oma valintasi, mihin niistä reagoit. Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi ihmiselämän tärkeimmistä opeteltavista taidoista – ehkä jopa tärkein. Jos joku tuntuu joltain, se ei välttämättä tarkoita, että asia olisi niin.

3. Sisäistä elämän rajallisuus: Aika on resurssi, jonka loppuminen on meidän jokaisen kohdalla varmaa. Sinulla ei ole niin paljon aikaa, kuin luulet. Kuolema on vääjäämätön luonnollisuus, joka ei kysy aikaa tai paikkaa. Mutta sinä olet elossa tässä ja nyt. Älä siis anna hetkien valua ohi.

4. Ota askeleita, jatkuvasti: Vuoren valloittamisen sijaan ota pieniä askelia päivittäin, vaikka mitättömältä tuntuvia sellaisia. Näin kasvatat korkoa korolle. Et ole viikossa valmis, mutta vuodessa edistynyt jo melkoisesti. Ja sattuman osuessa kohdallesi, olet valmistautunut.

5. Opi tuntemaan kiitollisuus kehossasi: Elämässäsi on paljon hyvää, jonka voit tuntea tässä ja nyt – kirjaimellisesti. Onnellisuutta boostaamalla varustat itsellesi väkevän placebo-lekan, jolla louhit itsellesi lisää energiaa ja valoa. Nopein tie tähän on omaan hengitykseen keskittyminen sekä hyvien mielikuvien vaaliminen.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Jatkuva ärsyketulva saattaa hiljentää nuoren oman ajattelun – Näin voit tukea nuorta olemaan rohkeammin oma itsensä

Kun nuori on rehellinen itseään ja muita kohtaan, se voi vaikuttaa positiivisesti niin henkiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin. Olen saanut todistaa tätä kotona teini- ja täysi-ikäisten lasteni kanssa useasti. Lapset ja nuoret tarvitsevat tämän oppimiseen ja ylläpitämiseen meitä aikuisia. Ajattelen, että kyse on siitä, että meidän tulisi aikuisena elää kuten opetamme, eikä niinkään keskittyä kasvattamaan lapsia tai nuoria.

Nuoret aistivat herkästi epäaidon, vaikka ovatkin esimerkiksi somessa kaiken epäaidon ympäröiminä – Tai ehkä juuri siksi. Vaikeinta on oman kokemuksen mukaan saada nuori pysähtymään itsensä äärelle pohtimaan, kuka on tai mitä tuntee tai elämältään haluaa. Ärsyketulva on niin valtava, että nuori tarvitsee välillä tiukkaakin rajaamista aikuiselta, jotta saa tilan omien ajatusten kuulemiseen.

Jos saisit tehdä mitä vaan

Lapsille ja nuorille on ominaista unelmoida ja haaveilla. Tästä voisimme muuten aikuisina ottaa oppia! Rehellisyyttä voi opetella yhdessä nuoren kanssa, vaikka haaveista puhumalla. Kysymällä, mitä tekisi kesälomalla, jos saisi tehdä mitä vaan. Tai mitä töitä tekisi isona, jos saisi tehdä mitä vaan. Kun nuori vastaa, voisi aikuinen herkällä korvalla kuunnella ja kysyä lisää. Voisi myös kysyä, miten niitä kohti voisi alkaa kulkemaan. Mitä esteitä unelman tiellä on, tai mikä niissä mietityttää. Aikuinen kuulisi, miten nuori ajattelee ja vois myöhemmin palauttaa nuoren mieleen jutellut unelmat ja haaveet. Kysyä, mitä niille tänään kuuluu?

Nuori oppii rehelliseen ilmaisuun mallista – niin kuin lähes kaiken muunkin elämässään. Ajattelen, että tämä onkin vanhemmuuden yksi vaikeimmista asioista. Että pitäisi itse olla esimerkkinä jollekin? Ja miten tarkkaan he aistivatkaan sen, jos vain sanot, etkä oikeasti tarkoita. Omasta kokemuksesta hyvä keino on myös se, että kysyy nuorelta, haluaako hän kuulla mitä mieltä asiasta olet. Jos vastaus on kyllä, nuoren vastaanotin aukeaa sinulle paremmin. Jos vastaus on ei, on sitäkin syytä kunnioittaa.

Rehellisyys lapsen ikäkausi huomioiden lujittaa suhdetta

On tärkeää muistaa, että rehellisyys ei aina ole helppoa, mutta se voi olla voimakas väline nuoren hyvinvoinnin parantamisessa. Nuoren tulisi pyrkiä olemaan rehellinen itselleen ja muille, ja tarvittaessa he voivat hakea tukea aikuisilta tai ammattilaisilta rehellisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kaikista parasta onkin se, että opettelee rehellisyyttä yhdessä lasten ja nuorten kanssa! Ne, jotka ovat uskaltautuneet tälle polulle, ovat kiitelleet vuolaasti. On kummallista, miten yhteisen epävarmuuden ja elämän haparoinnin seurauksena yhteys voi syventyä, ja vieläpä aika nopeasti. Tärkeää on muistaa lapsen kehitysvaihe ja ikä siinä, mitä teemoja rehellisyydellä milloinkin käsittelee.

Tekoälykin tunnisti oivan patteriston tapoja, joilla nuori voi parantaa omaa hyvinvointiaan olemalla rehellinen. Taitaa ne toimia aikuisillekin.

Itsetuntemus:

Nuori voi aloittaa rehellisyyden harjoittamisen ymmärtämällä omia tunteitaan, tarpeitaan ja arvojaan paremmin. Tämä auttaa heitä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä tekemään parempia päätöksiä omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaisesti.

Tunneilmaisu:

Kannusta nuorta ilmaisemaan tunteensa avoimesti ja rehellisesti. Tämä auttaa heitä käsittelemään stressiä, ahdistusta ja muita vaikeita tunteita terveellisellä tavalla. He voivat jakaa tunteitaan perheenjäsenten, ystävien tai ammattilaisen kanssa.

Kommunikointi:

Rehellinen kommunikaatio on tärkeää ihmissuhteissa. Nuori voi oppia ilmaisemaan itseään selkeästi ja kuuntelemaan toisia kunnioittavasti. Rehellisyys edistää avointa keskustelua ja vahvempia ihmissuhteita.

Itsemyötätunto:

Rehellisyys itseään kohtaan voi auttaa nuorta olemaan armollisempi itseään kohtaan. Heidän tulisi ymmärtää, että kaikki tekevät virheitä, ja ne ovat osa ihmisen elämää. Sen sijaan että kritisoisivat itseään, he voivat oppia virheistään ja kasvaa niistä.

Luottamus:

Rehellisyys ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Nuori voi rakentaa luottamusta muiden kanssa olemalla rehellinen ja pitämällä lupauksensa. Kun muut luottavat heihin, se voi tuoda lisää hyvinvointia.

Eettiset päätökset:

Nuori voi harjoittaa rehellisyyttä tekemällä eettisiä päätöksiä. He voivat pohtia moraalisia kysymyksiä ja toimia vastuullisesti, mikä vahvistaa heidän itsetuntoaan ja antaa tyydytystä.

Konfliktien käsittely:

Rehellisyys voi auttaa nuorta käsittelemään konflikteja rakentavasti. He voivat ilmaista mielipiteensä ja tunteensa rehellisesti ja pyrkiä ymmärtämään toisen osapuolen näkökulman.

Henkinen terveys:

Rehellinen itsearviointi ja keskustelu ammattilaisen kanssa voivat auttaa nuorta tunnistamaan mahdolliset mielenterveysongelmat ajoissa ja saamaan tarvittavaa apua.

Vinkki:

Jos sinulla on kotona tai lähipiirissä nuori, lähetä hänelle tämä blogi ja kysy, mitä ajatuksia se hänessä herättää. Samalla tulet viestineeksi, että kannustat häntä olemaan rehellinen itselleen ja muille.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, KindelMedia

Näitä asioita ihmiset kaipasivat eniten lapsuudessaan – Tulitko sinä nähdyksi ja kuulluksi?

Terapia- ja pariterapia työtä tehdessä pysähdytään usein ihmisen lapsuuden kokemuksien äärelle. Ja erityisesti sen äärelle, millaisessa tunneilmastossa kukakin on kasvanut ja millainen suhde omiin vanhempiin on ollut ja millaisen mallin parisuhteesta on aikuisten välillä nähnyt. Nämä ovat isoja ja herkkiä kysymyksiä. Kysymysten tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan enemmänkin löytää ymmärrystä. Lapsuus ja menneisyys ei tietenkään määrittele kaikkea. Meihin vaikuttaa myös persoona, kulttuuri, muut sosiaaliset suhteet ja se millaisia muita kannattelevia tekijöitä elämässä mahdollisesti on ollut (terveisiä mummoille, kuulen teistä usein vastaanotolla <3).

Se miten meihin on oltu suhteessa, vaikuttaa merkittävästi siihen miten olemme suhteessa itse itseemme ja miten me olemme suhteessa muihin. Otetaan muutamia esimerkkejä (jotka ovat karkeita, todellinen elämä on aina hienovaraisempaa ja ihmiset tekeävät myös poikkeuksia)

Jos on lapsena saanut toistuvasti halveksuvia katseita, usein katsoo joko itseään tai toisia halveksien
Jos lapsena on tullut toistuvasti mitätöidyksi, usein mitätöi joko itseään tai toisiaan
Jos on oppinut että omat tarpeet ovat vääränlaisia tai ”liikaa”, ei usein uskalla ilmaista niitä (tai välttämättä edes tunnistaa niitä)
Jos on kasvanut epävakaassa ja ailahtelevassa tunneilmastossa, on usein jatkuvasti varuillaan ”mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu” ja usein hakeutuu myös tällaisiin suhteisiin aikuisuudessa

Kysyn usein terapiassa asiakkailta sitä, että mitä he olisivat eniten kaivanneet lapsuuden kodissaan ja vanhemmiltaan. Kysymys on hyvin herkkä ja sen tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan antaa sille tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, jota ihminen ei ole ehkä itsekään tunnistanut. Usein on meinaan niin, että juuri niitä asioita, joita olisimme eniten kaivanneet, etsimme edelleen.Keinomme tosin saattavat olla toimivampia tai sitten totaalisen toimimattomia. Mikään määrä vaikkapa somessa saatuja peukkuja ei pysty korvaamaan kaipuuta vanhempien huomiolle. Eikä tarvitsekaan.

Sen tunnistaminen mitä olisi lapsuudenkodissa kaivannut, voi herättää paljon tärkeitä kysymyksiä tähän päivään. Miten voimme toisaalta antaa itsemme surra sitä mitä olemme jääneet vaille (se ei ole vanhempien syyttämistä, heillä on luultavasti omat surunsa ja vaillejäämisensä) ja sitten voi miettiä, että miten voi nyt aikuisena pitää huolta tarpeistaan, aikuisena. Ja yhtälailla on myös täysin normaalia, jos vaillejäämisten pintautuminen herättää vihan ja pettymyksen tunteita.

Tällaisia asioita ihmiset ovat kertoneet kaivanneensa eniten lapsuudessaan:

”Että mun kanssa olisi ihan vaan oltu. Ei sen olisi tarvinnut mitään ihmeellistä olla”

”Ois ollut varmasti tarpeen, että multa ois kysytty mitä kuuluu, silleen oikeesti”

”Jotakin rakkauden näyttämistä. Jos se ois vaikka sanottu joskus. Tai vaikka halattu”.

”Että ei ois ollut niin tuomitsevaa. Eli kai sitten semmosta hyväksyntää ja että ettei tarvisi epäillä että kelpaako”

”Tukea. Sitä että olisin saanut olla lapsi, eikä olisi tarvinnut olla pikku aikuinen”

”Että mulle olisi sanottu joskus jostain, missä onnistuin tai edes jotain kivaa. Virheistä kyllä kerrottiin”.

”Että ne olisi ollut juomatta. Rippi juhliin uskalsin sitä pyytääkin. Sen toiveen ne pystyi toteuttamaan”

”Oisin tarvinnut sitä, että mulle ois selitetty vähän asioita. Ne vaan lakaistiin maton alle”.

On suuri etuoikeus saada olla kuulla ihmisten tarinoita ja kaipuita. Ne herkistävät, todella. Niin ihmisenä, mutta myös tyttärenä ja äitinä. Vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, niin joidenkin asioiden on tärkeää saada tulla sanoitetuksi ja kuulluksi. Ja samaan aikaan on toki mahdollista myös nähdä se, mikä lapsuudenkodissa kannatteli, mitä arvokasta sieltä sai. Nämä asiat voivat olla totta yhtäaikaa.

Mitä sinä olisit kaivannut?

Miten tämä kaipuu näkyy elämässäsi tänä päivänä?

Toimituksen vinkki: Lapsen ja vanhemman yhteisiin keskusteluhetkiin

Eevi Vuoriston kätevän kokoiset Lapsen & vanhemman keskustelukortit on suunniteltu aikuisen ja lapsen yhteiseksi ajanvietteeksi ja yhteyden parantamiseksi. Kortit auttavat sekä lasta että aikuista pukemaan kokemuksia, toiveita, tunteita ja tarpeita sanoiksi. Näiden korttien avulla juttelette sellaisistakin asioista, joista ei helposti hoksaisi muuten kysyä. Kortit sopiva esimerkiksi iltapalapöydän juttuhetkeen, automatkalle tai mihin tahansa yhteiseen hetkeen, joissa haluat keskittyä yhdessäoloon lapsen kanssa.

Lapsen & vanhemman keskustelukortit löydät TÄÄLTÄ.

Mistä tunteesta käsin haluat aloittaa uuden vuoden? – Nyt on hyvä hetki irrottautua vanhoista kahlitsevista tottumuksista

Vuoden alku on oivallinen hetki vahvistaa luottamusta omaan itseen. Juuri nyt on hyvä hetki alkaa karsia huonoja juttuja omasta elämästä ja hylätä omaa ainutlaatuisuutta mitätöivät ja tukahduttavat asiat. Yksi tapa ottaa oma voima käyttöön, vapauttaa elämänenergiaa ja kukoistaa, on se, että karsii elämästään ne asiat, jotka eivät tunnu omilta, jotka salpaavat oman mielen ja tunnemaailman ja joiden myötä yhteys itseen katoaa.

Oma tunnetila kertoo meille elämmekö haluamaamme elämää tai olemmeko ylipäätään matkalla sinne. Jos olo ei tunnu hyvältä, olemme oman voimamme ja kukoistuksemme suhteen offline-tilassa.

Kerron sinulle seuraavassa, kuinka oman sisimmän tarkkailu, ajatusten ja oman toiminnan tietoinen ohjaaminen saa olon tuntumaan paremmalta ja miten päästä takaisin online-tilaan, oman voiman ja kukoistuksen tilaan. Harjoituksessa voit käyttää muistiinpanovälineitä apunasi.

Asetu mukavaan asentoon ja ota muutama syvempi hengitys. Tarkkaile ensiksi omia tuntemuksiasi: miltä tuntuu juuri nyt? Missä kohtaa olet elämässäsi tällä hetkellä? Mitä elämästäsi puuttuu ja mitä saisi olla lisää? Mitä toivot tulevaisuudelta? Tunnetko itsesi kenties virkistyneeksi vai väsyneeksi? Toivotko lisää lepoa, rahaa vai rakkautta vai molempia, vai toivotko, että voisit työksesi tehdä jotain aivan muuta kuin mitä nyt teet? Mikä on toiveesi tulevaisuutesi suhteen, millaisen horisontin haluat nähdä edessäsi? Mistä tunteesta käsin haluat elää elämääsi ja tätä juuri alkanutta vuotta?

Oli tunteesi tai toiveesi mikä tahansa, niin oleellista on perimmältään se, mistä tunteesta käsin haluat elää. Tiedäthän sanonnan: raha ei tee ketään onnelliseksi. Sanonta tarkoittaa, että vanhat tavat ja rutiinit toimia eivät tee onnelliseksi vaikka kuinka puurtaisit, kiukuttelisit ja stressaisit entistä enemmän ja vaikka tililläsi olisikin lopulta enemmän rahaa. Jonkun muun sinussa täytyy muuttua.

Sulje siis vielä silmäsi ja anna hengityksen rauhoittua ja tavoita sisimmässäsi, mistä tunteesta käsin oikeasti haluat elää vuoden 2024 ja loppuelämäsi? Voisiko se olla rauhan tunne, sisäisen varmuuden ja luottamuksen tunne, vapauden vai rentouden tunne, rakastettuna olemisen tunne vai mikä? Tuo tunne ratkaisee, kuinka sitoudut itseesi nyt ja tulevaisuudessa, mistä arvoista käsin johdat ja haluat elää elämääsi. Tästä tunteesta käsin voit elää rikkaudessa ja kukoistuksessa omassa voimassasi ja mitä paremmin olet omassa voimassasi ja mitä paremmin elämänvirtasi virtaa, sitä paremmassa tunnetilassa olet.

Valitsemasi tunnetila tarkoittaa, että saatat joutua muuttamaan rutiineja ja toimintatapojasi. Se tarkoittaa, että ilmaiset omat toiveesi, rajasi ja mielipiteesi entistä selkeämmin. Se tarkoittaa, että tiedostat, että et voi muuttaa muita ihmisiä, voit ainoastaan muuttaa itseäsi ja ottaa itse 100 % vastuun omasta elämästäsi ja niistä arvoista, joiden mukaan elät omaa elämääsi. Tämä tunnetila tarkoittaa, että luovut pakottamisesta ja annat tilaa itsemyötätunnolle ja armollisuudelle itseäsi kohtaan. Hyvässä tunnetilassa eläminen tarkoittaa, että mitä vaikeuksia omalle tielle sattuukaan – elämässä tulee aina vastaan vaikeuksia – niin ne ainoastaan selkeyttävät sinua ja niiden myötä tiedät vielä kirkkaammin, mitä haluat omalta elämältäsi. Hyvässä tunnetilassa eläminen tarkoittaa sisäistä kasvua kohti elämää, jossa tyhjyys ei enää ole läsnä. Valitsemalla hyvän tunnetilan johdat omaa elämääsi ja voimasi uuden elämän luomiseen on löytynyt.

Jokainen meistä kaipaa kauniita sanoja – Positiivinen palaute auttaa lasta näkemään hänen parhaat puolensa

Pienet lapset kertovat usein tarinoita, kuinka he pystyvät supervoimillaan pelastamaan koko maapallon. Lapsen itseluottamus on usein rakentunut sille ajatukselle, että hän on taitava kaikessa, mitä hän tekee. Hyvän itsetunnon rakentaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, eikä missään tapauksessa itsestäänselvyys.

Lapsen vanhemmat auttavat lasta päivittäin positiivisen minäkuvan luomisessa ja myös sen ylläpitämisessä. Lapsen kehuminen auttaa häntä näkemään konkreettisesti sen, että hän on taitava, hän on arvokas omana itsenään. Suurin osa lapsista viettää kuitenkin ison osan varhaisista vuosistaan perhepäivähoidossa tai päiväkodissa, tämän jälkeen matka jatkuu kouluun. Myös nämä ihmiset ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.

Arviointi ei tarkoita vikojen etsimistä

Maailma on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Päivähoito ei enää ole vain paikka, jossa lapset viettävät aikaa sen ajan, kun heidän vanhempansa ovat töissä. Päivähoitopaikat tarjoavat lapsille laadukasta varhaiskasvatusta. Tämä muutos on erittäin hyvä.

Samaan aikaan lapsen arvioiminen on kuitenkin ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Aiemmin lapsen kehityksestä saatiin tietoa lähinnä silloin, kun neuvolassa testattiin vuosittain, suoriutuuko lapsi ikätasoisesti erilaisista tehtävistä. Nyt lasta arvioidaan päivähoidossa ja koulussa päivittäin. Vanhemmat saavat kuulla toimintakauden tai lukuvuoden aikana paljon tietoa siitä, mikä omalla lapsella sujuu hyvin ja mikä huonosti. Ammattitaitoiset varhaiskasvatuksen työntekijät ja opettajat muistavat kertoa myös paljon positiivisia asioita, vaikka opeteltavaakin riittäisi monella eri osa-alueella.

Positiivisen palautteen antaminen ei tarkoita sitä, että ikävät asiat lakaistaan maton alle. Ikävätkin asiat täytyy ottaa puheeksi, mutta sille on oma aikansa ja paikkansa. Lapsen ei tarvitse kuulla, kuinka hänen osaamistaan tai tekemisiään arvostellaan.

Oliko tänään kiva päivä?

Vanhemmat keskustelevat usein pienten lapsen kanssa kotona siitä, mitä kaikkea hoitopäivän aikana on tehty ja mitä lapselle kuuluu. Kaikki lapset eivät kuitenkaan osaa tai muista itse kertoa päivän kuulumisia. Silloin keskustelu käydään usein niiden tietojen pohjalta, mitä päiväkodin aikuiset ovat lapsen päivästä kertoneet. Tästäkin syystä lapsen jokaisesta päivästä olisi tärkeää kuulla jotain hyviä asioita. Jos vanhemmat eivät tiedä kuin ikäviä asioita lapsen hoitopäivästä, on vaikea kotonakaan keskustella päivän hyvistä hetkistä.

Koululaisten vanhemmille on varmasti tullut tutuksi viestintäjärjestelmä Wilma. Oman lapseni kohdalla kännykkään tuli aiemmin ilmoituksia lähinnä silloin, kun koulukirja oli unohtunut kotiin tai läksyt jääneet tekemättä. Tänä vuonna yllätyksekseni Wilman kautta tulikin viesti, että lapsi oli tsempannut hyvin liikuntatunnilla ja kannustanut kavereita, vaikka hän ei tykännytkään liikuntatunnin ohjelmasta. Näytin palautteen myös lapselleni, joka katsoi kännykkää ja kysyi ihmeissään, voiko tuon palvelun kautta kertoa myös iloisia asioita? Ilman tätä viestiä, en tuskin koskaan olisi osannut itse kehua lastani tällaisista asioista.

Jos onnistumme luomaan lapsille positiivisen ja kannustavan kasvuympäristön, hyvä lähtee kiertämään. Lapsi, joka on saanut kuulla paljon kehuja, oppii itsekin sanomaan kauniita asioita ympärillään oleville ihmisille. Tärkeintä onkin muistaa, että kauniita sanoja ei voi koskaan lausua liikaa.

Avaava harjoitus, joka saa sinut oivaltamaan asenteen voiman parisuhteessasi – helposti ja konkreettisesti!

Tee tämä silmiä avaava asenneharjoitus kaksi kertaa peräkkäin, keskittyen ensin itseesi ja sitten kumppaniisi.

Avaava asenneharjoitus

Ota mukava asento. Sulje silmäsi ja päästä hengityksesi syvenemään.
Pohdi nyt minuutin-parin ajan itseäsi mahdollisimman negatiivisessa valossa. Tuo mieleesi esimerkiksi asioita, joissa olet tehnyt virheitä sekä toimintatapoja, joissa sinulla on kehitettävää.
Tunnustele, miltä sinusta tuntuu tämän pohdinnan jälkeen kehossasi. Entä mielessäsi? Entä sydämessäsi?
Ravistele kehoasi hetki ja puhalla uloshengityksellä ilmaa voimakkaasti ulos.
Pohdi nyt minuutin-parin ajan itseäsi mahdollisimman positiivisessa valossa. Tuo mieleesi kauniita ja ihania ominaisuuksia itsessäsi, asioita joissa olet onnistunut, kauniita sanoja joita olet lausunut sekä ihania asioita kehostasi.
Tunnustele, miltä sinusta tuntuu tämän pohdinnan jälkeen kehossasi? Entä mielessäsi? Entä sydämessäsi?

Keho reagoi yllättävän voimakkaasti sekä negatiivisiin että positiivisiin ajatuksiin ja asenteeseen. Samoin mieli. Sydän on aina neutraali havainnoija, mutta negatiiviset asiat saavat sen usein sulkeutumaan taka-alalle. Positiivinen asenne taas saa sydämesi valon loistamaan, kasvot hehkumaan avoimina sekä mielen rauhoittumaan.

Asenne on yllättävän usein valinta.

Päivän mittaan moni asia vaikuttaa sinuun ja saa sinut ajattelemaan luontaisesti joko enemmän positiivisesti tai negatiivisesti. Kun tulet töistä kotiin raskaan päivän jälkeen, saatat automaattisesti ärsyyntyä kumppanisi puuhailusta – vain koska olet väsynyt, nälkäinen ja turhautunut. Kun olosi on iloinen, samat puuhat saavat hymyn nousemaan huulillesi. Parisuhde on sama, kumppani on sama, ympäristö on sama – vain asenne on eri.

Tämä on tärkeää huomata! Muutoin saatat mieltää, että tässä hetkessä, kumppanissasi tai suhteessanne on jotain ärsyttävää, vaikkei niin itse asiassa olisikaan. Kun huomaat jotakin tällaista tapahtuvan, ota pieni tauko. Käy suihkussa, hengittele hetki syvään ulkovaatteita riisuessasi, kuuntele autossa kaunista musiikkia tai kerro kumppanillesi, että negatiivinen asenne meinaa ottaa sinusta nyt vallan ja että haluat siksi kerätä itseäsi hetken.

Usein negatiivinen asenne ei iske kertoakseen jotain syvällistä, vaan se on mielen reaktio. Jos taas jotain syvällistä on tarpeen tutkia, siitä kertoo ❤️.

Mitran ihana parikirja Meidän vuosi – lempeä matka parille löytyy tästä!

Jokaisella elämänvaiheella on oma merkityksensä – Tiedostatko omassa elämässäsi vaikuttavia syklejä?

Syklisyys on läsnä meissä ja ympärillämme kaiken aikaa. Tätä tekstiä kirjoittaessani olemme juuri ohittaneet vuoden pimeimmän hetken, talvipäivänseisauksen, ja kääntyneet jälleen kohti valon asteittaista lisääntymistä. Olemme viettäneet joulua, yhtä vuodenkierron suurimmista juhlistamme ja ihastelleet vuoden viimeisen täysikuun loistetta. Kalenterivuotemme loppu on käsillä ja olemme siirtymässä uuteen kahdentoista kuukauden sykliin.

Elämässämme kulkeekin jatkuvasti päällekkäin useita eri syklejä. Toiset ovat pidempiä, toiset hyvinkin lyhyitä, kuten vaikkapa yhden hengityksen kierto sisään ja ulos. Jotkut meissä vaikuttavista sykleistä ovat huomaamattomampia ja hienovireisempiä, osa taas hyvinkin konkreettisia.

Todellisuuden syklisen luonteen voi havaita parhaiten luontoa seuraamalla: Päivä ja yö vuorottelevat, kuu kasvaa ja vähenee, vuodenajat kulkevat loputonta kiertoaan.

Syklisyys on osa jokaista ihmistä, mutta aivan erityisesti se ilmenee meissä naisissa kuukautiskiertojemme kautta. Aivan kuten kuu, mekin kuljemme jatkuvassa muutoksen tilassa vaiheesta toiseen, syklistä seuraavaan. Kehomme hormonaalinen kierto näyttäytyy meissä vaihtelevina olotiloina ja energiatasoina.

Ennen kuin ymmärsin oman syklisen luonteeni, luulin pitkään olevani jotenkin virheellinen. Ajattelin, ettei voi olla normaalia kokea itsensä niin erilaiseksi eri päivinä: Välillä olin todella sosiaalisella tuulella, mutta jonain toisena päivänä halusin mieluummin vetäytyä omaan rauhaani. Huomasin, että minulla on päiviä, jolloin pursusin tarmoa ja sain tehokkaasti hoidettua kaiken mahdollisen to do- listalta, kun taas välillä energia riitti juuri ja juuri perusarjesta selviämiseen.

Vaihtelevat olotilani aiheuttivat minussa riittämättömyyttä ja hämmennystä, sillä yhteiskunnassamme kaikkien pitäisi olla joka ikinen päivä, hormonaalisen kierron vaiheesta tai vuodenajasta riippumatta, aina yhtä tehokkaita ja aikaansaavia.

Kulttuurissamme syklisyys on pitkälti vaiettu ja sivuun työnnetty aihe. Tämän ymmärryksen puutteesta kärsivät ihan kaikki, mutta erityisesti me naiset, sillä tarvitsisimme hyväksyntää ja tilaa alati muuttuvalle sisäiselle ilmastollemme.

Koska olemme jatkuvassa muutoksessa ja liikkeessä, emme ole samanlaisia päivästä toiseen. Eikä meidän tarvitsekaan olla. Välillä on päiviä, jolloin aikaansaavuus, luovuus tai sosiaalisuus meissä kukoistaa, kun taas jonain toisena päivänä kaipaamme vain yksinäisyyttä, sisäisen tilamme tarkkailua tai lepoa.

Syklisyyden huomioiminen, hyväksyminen ja arvostaminen tuo armollisuutta ja ymmärrystä niin itseä kuin muita kohtaan.

Omaa kiertoaan seuraamalla voi havaita toistuvia energian laatuja, jotka nousevat esiin aina tietyssä syklin vaiheessa. Nämä oivallukset voivat olla tukena oman ajankäytön suunnittelussa. Syklisyydestä kumpuavaa olotilaa olisi tärkeää kuunnella ja huomioida parhaansa mukaan.

Erilaiset elämänvaiheemme ovat myös omia kiertojaan ja tietyt ajanjaksot voivat olla hyvinkin täysiä ja hektisiä. Voisiko tästä huolimatta lähtökohtana olla lempeä suhtautuminen itseen ja omaan muuttuvaan olotilaan?

Toivon meille kaikille rakkautta, hoivaa ja armollisuutta uuteen vuoden kiertoon ja elämän moninaisten syklien pyörteisiin!

Näillä tavoilla rehellisyys voi mullistaa ihmissuhteesi – Sen kautta avautuu uusi yhteys sekä itseen että muihin

Olen itse saanut kokea jo useita vuosia, miten rehellisyys tuo elämään valtavasti tilaa hengittää ja iloita: Miten se avaa ikään kuin uuden lempeän ja syvää yhteyttä luovan MINÄ-kanavan itsen lisäksi muihin. Erityisesti olen huomannut rehellisyyden vaikutuksen suhteessa teini- ja täysi-ikäiseen tyttäreeni. Mitä rehellisempi olen heille, sitä enemmän saan paluupostina saama heiltä. Se on tämän maailman ajan vanhemmuudessa yksi tärkeimmistä asioista, jonka avulla voi antaa nuorilleen tilaa kasvaa omaksi itsekseen. He ikään kuin haluavat pitää sinut mukana elämässään, vaikka kasvavat ja itsenäistyvät. Se, että kaikki ilmaisevat itseään rehellisesti luo luottamuksellisen elämän alustan.

Voiko olla liian rehellinen?

On tärkeää käyttää harkintaa ja taitoa oikean tason rehellisyyden säilyttämiseksi eri tilanteissa. Kannattaa huomata, että liiallinen rehellisyys voi myös aiheuttaa ongelmia, erityisesti tilanteissa, joissa se voi vahingoittaa toisia ihmisiä tai rikkoa luottamuksellisuutta. Onkin tärkeää tunnustella, milloin rehellisyys on vuorovaikutuksessa tasolla, että se rakentaa luottamusta eikä riko sitä.

On myös hyvä muistaa, että rehellisyys saattaa hämmentää ihmisiä ympärillä, etenkin jos et tunne heitä entuudestaan. Meillä on paljon aiheita ja asioita, joissa emme ole tottuneita rehelliseen ilmaisuun. Onkin taitolaji ilmaista itseään rehellisesti niin, että se kannustaa myös muita samaan, eikä halvaannuta. Jos rehellisyydestäsi aiheutuu tunneryöppyjä tai hämmennystä, tärkeää on pystyä ottamaan rauhallisena vastaan kaikki ympärillä kehittyvät tunteet.

Rehellisyys vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin

Kaiken kaikkiaan rehellisyys voi edistää ihmisen hyvinvointia edistämällä terveitä ihmissuhteita, vähentämällä stressiä ja antamalla eettisen perustan elämälle. Tässä tekoälyn listaamia tapoja, joilla rehellisyys voi vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin:

Henkinen rauha:

Kun olet rehellinen, sinun ei tarvitse jatkuvasti pelätä paljastumista tai elää valheiden verkossa. Tämä voi johtaa suurempaan henkiseen rauhaan ja vähemmän stressiin.

Vahvemmat ihmissuhteet:

Rehellisyys on tärkeää terveiden ihmissuhteiden ylläpitämisessä. Kun olet rehellinen muiden kanssa, luot luottamusta ja syvempiä siteitä toisiin ihmisiin.

Itsetunto:

Rehellisyys itseäsi kohtaan voi vahvistaa itsetuntoasi. Kun olet rehellinen omista tunteistasi, tarpeistasi ja rajoistasi, voit paremmin ymmärtää ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.

Eettinen tyydytys:

Rehellisyys liittyy usein eettisiin periaatteisiin. Tiedäthän toimivasi oikein ja tehneesi moraalisesti oikeita valintoja, mikä voi tuoda tyydytystä ja mielenrauhaa.

Konfliktien välttäminen:

Kun olet rehellinen ja avoin kommunikaatiossa, voit usein välttää monia konflikteja ja väärinkäsityksiä. Tämä voi säästää energiaa ja vähentää stressiä.

Positiivinen maine:

Rehellisyys vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset näkevät sinut. Positiivinen maine rehellisenä henkilönä voi avata ovia moniin mahdollisuuksiin, kuten työpaikkoihin ja yhteistyöhön.

Mielettömiä asioita ja allekirjoitan listan täysin! Toivoisin, että jokainen pohtisi omassa arjessaan, miten voisi ajatus ja teko kerrallaan alkaa elää ja olla rehellisemmin.

Vinkki:

Rehellisyyden lisäämiseksi voisi vaikka jollekin tai joillekin luotettaville ihmisille lähellä kertoa, että haluaisi olla rehellisempi. Että tunnistaa, että myötäilee muita ja ettei aina saa sanotuksi tai tehdyksi sitä mitä haluaisi. Tämä auttaa muita tukemaan sinua matkallasi rehellisemmäksi, ja ehkä kysymään sinulta juuri oikeissa hetkissä ”Onko tämä se mitä todella haluat?”

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, Andrea Piaquadio

Ero ei ole epäonnistuminen, vaikka se siltä voi aluksi tuntua

Kriisi tarkoittaa ratkaisevaa käännettä. Siihen liittyy samaan aikaan vaaran ja pelon tunteita, mutta myös mahdollisuus. Se on hetki, jolloin tunnemme avuttomuutta, hätää ja huolen tunteita. Keskellä kriisiä on vaikea nähdä kulkusuuntaa, tulevaisuus jota kohti kuljit mielessäsi, on muuttunut. Voi olla jopa, ettet näe edes uutta mahdollisuutta. Älä pelkää, se kyllä aukenee.

Elämäntilanteet voivat myös kriisiytyä pikkuhiljaa ja eskaloituvat kun seinä tulee vastaan. Tätä näen paljon pariterapiatyössäni. Ihmisillä on käsittämätön kyky sinnitellä vuosiakin toimimattomissa ja kuormittavissa parisuhteissa, koska eroaminen ja sen seuraukset pelottavat. Luovuttaminen koetaan niin suurena epäonnistumisena, että tyytyminen toimimattomaan nykytilaan nähdään parempana vaihtoehtona. Joitakin pelottaa yksinäisyys. Toisille on kestämätön ajatus luopua ydinperheestä, vaikka kaikki perheenjäsenet voivat huonosti. Henkiseen ja fyysiseenkin väkivaltaan voi turtua kun sille altistaa itsensä tarpeeksi kauan aikaa, näin epänormaalista tulee normaali, eikä ihminen enää luota omaan kokemukseensa.

Ero voi asettaa meidät myös tekemään isoja valintoja, vaikka se olisi viimeinen asia, johon meillä olisi sillä hetkellä voimia. Kriisin keskellä voi kuitenkin huomata saavansa yllättäviä voimia, jotka auttavat toimimaan hyvinkin rationaalisesti. Moni kokee keskellä kriisiä kulkevansa kuin automaattiohjaukselle. Se on mielen suojamekanismi, joka auttaa meitä ymmärtämään tilannetta pala palalta. Touhuaminen ja järjestely auttavat silloin kestämään vaikeita tunteita. Jotkut ihmiset taas lamaantuvat ja tulevat toimintakyvyttömiksi myllerryksen keskellä.

Kumppanin äkillinen eropäätös, joka tulee niin sanotusti puun takaa, voi olla kokemus, josta selviytymiseen menee kauan aikaa. Jos suhde on ollut itselle tärkeä tai ero tapahtuu keskellä rakastumisvaihetta, on irrottautuminen tuskallista, kuin huumevieroituksessa olemista. Mieli vastustaa muutosta ja kaipaa ihmistä, jota ilman tuntuu olevan mahdotonta elää. Takaumat ja voimakkaat vihan ja häpeän tunteet voivat yllättää vielä aikojen kuluttua. Kriisit eivät ole kuitenkaan vain poikkeustiloja, vaan myös mahdollisuuksia tarkastaa oman elämänsä suunta. Jonakin päivänä kun käännht katsomaan taaksepäin voit huomata, että kokemuksesi auttoi sinua ottamaan merkityksllisemmän suunnan elämässäsi.