Sivu 228 – Hidasta elämää

Olisin onnellinen, jos… – Oletko sinäkin asettanut onnellesi ehtoja, jotka tekevät sinusta onnettoman?

Aina joskus törmää ajatuksiin, jotka haastavat syvimmät oletukset itsestä ja elämästä. Anthony de Mellon “Havahtuminen” nosti ison asian pöydälleni jouluna 1999. “Haluatko olla onnellinen? Hyväksytkö läheisillesi onnellisuuden etsimisen, silloinkin kun se haastaa omat odotuksesi heitä kohtaan?”

Muistan heittäneeni kirjan käsistäni ääneen kiroten. “Ei se noin mene!” Kolmannen lukemisen jälkeen minun oli kuitenkin pakko tunnustaa; olin liittänyt onneen joukon ehtoja, jotka vähensivät onneani. Ja vielä enemmän, olin rakentanut itselleni tarinan onnettomana olemisen jaloudesta, ja noudatin sitä suurella hartaudella.

Tuo hetki palautui mieleeni lukiessani hiljattain Yuval Noah Hararin uusinta, 21 oppituntia maailman tilasta. Se on jatkoa Homo Sapiens – ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus – huomisen lyhyt historia bestsellereille.

Onko vapaata tahtoa olemassa?

Kun Harari kirjoittaa, että “vapaa tahto on myytti, ja tämän ymmärtäminen tulee vapauttamaan ihmisen”, se kolahtaa omiin uskomuksiini. Luultavasti monen muunkin.

Vapaan tahdon kyseenalaistaminen haastaa suuren osan siitä, minkä varaan olemme rakentaneet länsimaisen yhteiskunnan ja oman identiteettimme. Eikä siinä kaikki, Hararin mukaan vapaan tahdon ymmärtäminen myytiksi tulee pelastamaan nykyihmisen. Pelastamaan miltä? Kehittyvää tietotekniikkaa hyödyntäviltä vallanpitäjiltä, vastaa Harari.

Tuota pitää hiukan taustoittaa. Luulen, että lähes kaikki jotka tätä kirjoitusta luemme, olemme liberalismin lapsia. “Liberalismin tarina on luomiskertomus; luominen tapahtuu koko ajan ja luoja olen minä. Päämäärä on luoda tarkoitusta tuntemalla, ajattelemalla, haluamalla ja keksimällä. Siksi korkein ihanne on vapautua kaikista rajoitteista tällä tiellä.” -jatkaa Harari. Juuri noin, huomaan myönteleväni. Tämä on olennaista ja näinhän se kuuluu ollakin. Vai kuuluuko?

Rakastan paradokseja, koska niiden kautta näkee usein ensi vilauksen uusista maailmoista, jotka avautuvat eteemme.

Tietoinen mieli on vapaa, vaikkakin harvinainen laji. Niin kauan, kuin emme ole tietoisia omista sisäisistä tarinoistamme, uskomuksista, tottumuksista ja peloista, olemme hyvin haavoittuvia ulkoapäin tulevalle vaikuttamiselle. Lisäksi kaksi kasvavaa trendiä korostaa juuri nyt aidon tietoisuuden merkitystä.

Mistä identiteettini syntyy?

Yksilöllisyyden ihanne saa etsimään tarkoitusta ja merkitystä omalle elämälle. Tavoittelemme oman sisimmän ymmärtämistä ja opettelemme kuulemaan, mihin se meitä ohjaa. On tärkeää tunnistaa sisäisen puheemme lähteet ja konteksti. Riippumatta tietoisuutemme tasosta, meitä ohjaavat myös ikiaikaiset periytyneet impulssit, reaktiot, tunteet ja intuitio. Nämä eivät ole tietoisia valintoja, mutta voivatko ne olla vapaan tahdon ilmentymiä?

Harari jakaa vapaan tahdon kahteen osaan; meillä on kyllä vapaus toimia halujemme pohjalta, niinkuin parhaaksi näemme niitä toteuttaa tai olla toteuttamatta, mutta itse “halun” on hänen mukaansa vapaan tahdon ulkopuolella.

“Useimmat ihmiset, jotka ryhtyvät etsimään identiteettiään, ovat kuin aarteenmetsästykseen osallistuvia lapsia. He löytävät sen, mitä heidän vanhempansa ovat ennalta kätkeneet heidän löydettäväkseen.”

Koen Hararin päättelyn oivaltavaksi ja hyvällä tavalla haastavaksi. En kuitenkaan jaa täysin hänen näkemystään ihmisen “sieluttomuudesta”. Perustan varaumani siihen, ettei tiede, johon Harari tutkijana kirjansa ja ajatuksensa luonnollisestikin perustaa, ole todellisuudessa löytänyt jaettua ymmärrystä tietoisuudesta, jonka omassa mielessäni rinnastan sieluun. Pidän tätä ihmiskäsitykseni ytimessä, kunnes joku toisin todistaa.

Tietoisuuden kehittäminen nousee kansalaistaidoksi

Yksilöllisyyden lisäksi tekniikan kehityksen vaikutus on tärkeää ymmärtää. Vaikka onkin historian tutkija koulutukseltaan, kirjailijana Harari on vahvoilla kuvatessaan lukijan eteen yhteiskuntien kehitystä sekä datavirtojen ja tekoälyn tuloa, sekä niiden vaikutusta ihmisen ja yhteiskuntamme kehitykseen. Jos tietomassojen haltijat ja louhijat ovat ihmisistä ja yksilöistä keräämänsä tiedon pohjalta oppineet tuntemaan minut ja pelkoni paremmin kuin itse niitä tiedostan, olen ilmeisissä vaikeuksissa.

Me kaikki olemme kuulleet “kuplista”, joita rakennamme somekäyttäytymisellämme, asuinpaikalla tai harrastuksillamme. Kupla toimii tänä päivänä kohdennetun markkinoinnin ja mielipidemuokkauksen välineenä ja siksi tietoisuuden nosto on tärkeää. On helppo löytää esimerkkejä siitä, millaista vaikuttamista valintoihimme tehdään koko ajan. Nykyisin vaikuttaminen on hyvin tarkennettua, jopa yksilökohtaista, mikä on historiassamme ennen kuulumatonta. Ja nämä mainokset ovat nähtävillämme vain, koska ne toimivat. Samoin poliittisiin päätöksiin vaikuttamisesta nousee esimerkkejä jatkuvasti, ja sekin trendi on vahvistuva.

Näistä syistä johtuen on olennaisen tärkeää kasvattaa tietoisuuttaan ja ymmärrystään itsestä ja kanssaihmisistä. Tunnistaa omat pelkonsa ja se, miten ne vaikuttavat käyttäytymiseemme ja valintoihimme. Tämä on uusi kansalaistaito, jonka kehittämiseen meditaatio ja tietoinen läsnäolo ovat käytännöllisiä työkaluja. Kirjansa lopussa Hararikin muuten kertoo meditoineensa 20 vuotta säännöllisesti, ja että se on hänestä käytännöllisin tapa kehittää itseään ja ajatteluaan.

Pidän edelleen intuitiota ja sydämen ääntä ihmisen vahvuutena maailman tuulissa. Niistä pitää vain oppia erottamaan se, mikä on aitoa ja mikä tiedostamatonta.

3 asiaa, joita mies kaipaa rakastelulta

Mitra Vasara kirjoitti artikkelin “Mies – 3 asiaa, joita nainen kaipaa rakastelulta”. Tähän pyydettiin minulta miesnäkökulmaa, joten ajattelin tarttua haasteeseen. En lukenut Mitran tekstiä ennen kirjoitusta, jotta saisin enemmän omaa näkökulmaani tuotua tähän.

Tässä tulee, oletko valmis? Puhun miehestä ja naisesta, mutta nämä teemat voitaisiin pukea myös maskuliini/feminiini -teemoihin, jolloin ei ole niin suoria viittauksia sukupuoleen. Mutta ymmärrettävyyden takia, puhun miehestä ja naisesta tehden välillä yksinkertaisuuksia monimutkaisista teemoista.

1. Ymmärrä, että miehen seksuaalisuus on huomattavasti laajempi, kuin annetaan ymmärtää

Miestä ja miehen piirteitä usein kuvataan yksipuolisesti, jopa väheksyvästi. Sama koskee myös seksuaalisuutta, se nähdään kapeasti kulmasta. Stereotypia menee jokseenkin näin:

Mies haluaa ainoastaan panna.

Mies haluaa ainoastaan seksiä.

Mies on aina innoissaan seksistä.

Mies on vähemmän romanttinen ja ajattelee vain alapäällään.

Vaikka nämä on kärjistettyjä esimerkkejä, alitajuntaisesti monet näistä elävät edelleen vahvana.

Me elämme erikoista aikaa, ja miesten avautuminen on vahvasti myös käynnissä. Vedän itse nykyään miehille suunnattuja viikonloppuja ja näissä käytyjen keskustelujen anti on korvaamatonta. Miehet uskaltavat puhua entistä enemmän omasta itsestään, myös seksuaalisessa mielessä. Tässä muutamia esimerkkejä mitä mies kaipaa.

1. Mies kaipaa rakastelussa hyväksyntää. Hän kaipaa lämpöä, toisen ihmisen läheisyyttä. Hän toivoo vahvasti, että hänen rakkauden kielensä tulisi nähdyksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi. Mies kaipaa pysähtymistä arjen keskellä, paikkaa, jonne mennä rakkaan ihmisen kanssa.

Usein hän myös haluaisi ottaa kumppaninsa, mutta pelkää tai ei tiedä, kuinka se tehdään. Toki on miehiä, jotka kaipaavat enemmän seksiä, kuin rakastelua, mutta toivovat silti, että tämä tarve tulisi ymmärretyksi. Nykyisin se tarve tulee usein väheksytyksi, aivan kuin jokin toinen tapa olisi enemmän hyväksytty. Usein ihminen, joka kaipaa rakastelua, ei välttämättä pysty hyväksymään toisen tarvetta harrastaa seksiä. Ilman hyväksyntää on vaikea löytää yhteistä.

Tässä vasta pintaraapaisu, mutta hyvä olisi ymmärtää, että miehen seksuaalisuus on usein paljon laajempi kuin sterotyyppinen ajattelu. Mitä se kunkin miehen kohdalla on, on mahdotonta määrittää. Sen takia suosittelen kommunikaatiota, laajempaa hyväksyntää ja rohkaisua myös erilaisten tarpeiden näkemiseen. Mikäli itse tykkäämme punaisesta (rakastelu) ja toinen tykkää sinisestä (seksi), niin saatamme väheksyä toisen värivalintaa. Väheksyntä ei juuri paranna ihmisten välistä yhteyttä.

Kysymys kuuluu: Hyväksytkö toisen ihmisen seksuaalisuuden, jos se eroaa omastasi?
Harjoitus: Ymmärrä, että on olemassa useita erilaisia tapoja nähdä ja kokea omaa seksuaalisuuttaan. Kokeile laajentaa hyväksyntääsi myös toisten ihmisten tapoihin.

2. Mies haluaa palvella.

Mies (tässä yhteydessä tarkemmin sanottuna maskuliininen henkilö. Voi olla joko mies tai nainen) haluaa palvella. Hän saa suurimman nautinnonsa, kun hän pääsee antamaan suurimman lahjansa, rakkautensa jollekin toiselle. Tämä ilmenee miehellä (tai pojalla – lue lisää) epäkypsästi haluna miellyttää. Koska taustalla on usein halu palvella, mutta oman itsensä arvo voi olla vielä hakusessa, niin palvelu tulee enemmän miellyttämisenä, kuin todellisena haluna palvella.

Miellyttämisen takana on pieni poika, joka yrittää miellyttää kumppaniaan myös seksuaalisessa mielessä. Sängyssä tämä ilmenee epävarmuutena ja jatkuvana varmisteluna. Mikäli poika on kypsä, eli mies, hän silti palvelee, mutta ei ainoastaan miellyttäen vaan toista. Hän saa palvelemisesta suurimman nautinnonsa.

Voit miettiä kohtaamisia miesten kanssa. Kuinka usein mies on ollut valmis tekemään nautintosi eteen töitä? Toki on olemassa myös emotionaalisesti jumissa olevia miehiä, jotka eivät mieti kuin omaa itseään. Tämäkin tila on mielestäni muuttuva, kun miehen jumi lähtee aukeamaan. Aukinainen mies on hereillä myös emotionaalisesti. Mutta mikäli hän on oppinut kasvatuksessa ainoastaan kiinniolemisen, ei hän pysty myöskään rakastelussa olemaan auki. Näitä miehiä pitäisi kannustaa hyväksyvästi harjoittelemaan aukinaista tilaa, ei mollata tai väheksyä heidän oppimatonta taitoaan. Se (hyväksyntä) on monille vaikeaa ja näin ollen kierre on valmis. Hyväksymättömyys ei lisää halukkuutta opetella taitoa, joka muutenkin on vaikeaa.

Kun mies on auki, hän haluaa palvella, hän haluaa rakastaa ja rakastella kumppaniaan, jotta hän täyttyisi rakkaudesta. Tämä ei ole mitään mystiikkaa, vaan yksinkertaisesti sitä miten meidät on ”rakennettu”, palvelemaan ja suojelamaan ”heimoamme” (kylää, yhteisöä ja rakkaitamme).

Sen sijaan että miettisit itse jatkuvasti, että kuinka voit miellyttää miestäsi, niin kokeile mitä tapahtuu, kun alat keskittyä omaan nautintoosi, vastaanottamaan miehen luontaista halua palvella. Sinun nautintosi on (kypsän) miehen suurin nautinto.

Kysymys: Oletko antanut koskaan miehen palvella sinua, toisin sanoen oletko koskaan kyennyt vastaanottamaan miehen antamaa rakkautta täysin siemauksin?

Harjoitus: Kerro mitä kaipaat ja miten haluat sitä vastaanottaa. Mikäli oletat, että miehesi tietää, mitä oletat, todennäköisesti miehellä ei ole siitä hajuakaan. Kommunikoida voi monella tapaa. Keskustelut eivät välttämättä sovi tietenkään spontaaniin yhteiseen ”leikkihetkeen”, mutta sanallistaminen voi olla tärkeää miehelle, jotta hän saa oletuksista jotain konkreettista. Keholla voi taas kommunikoida rakastelussa hyvinkin ilman sanoja.
Kokeile maksimoida oma nautintosi (joka ei tarkoita pelkästään seksuaalista nautintoa, vaan myös emotinaalista täyttymystä). Muista, että lahjan vastaanottaessa, mahdollistat lahjan antamisen toiselle.

3. Ymmärrä, että miehilläkin on paljon haavoja omassa seksuaalisuudessaan.

Miesten suurimpia haasteita seksissä on suorittaminen. Myös vallalla oleva kulttuuri mielestäni pitää tätä yllä. ”kuinka annat orgasmin” ”7 askelta räjähtävään nautintoon” otsikot antavat ymmärtää, että päätepiste on tavoite. Kuinka päästä a) sänkyyn b) orgasmiin c) seuraavaan kumppaniin – on hyvin kapea katsaus koko seksuaalisuuteen.

Mutta silti monet meistä miehistä ovat omaksuneet suorittamisen, joka sekoittuu vielä tähän palveluaspektiin. Olen palvelemassa – kuinka annan kokemuksen a:sta b:hen. Mikäli pystyt omalla esimerkilläsi antamaan kokemuksen siitä, että ei ole kiire mihinkään, hereillä oleva mies voi saada ensimmäistä kertaa kokemuksen siitä, että ei tarvitse suorittaa. <3

Tässä kun on saanut juteltua useiden tuhansien ihmisten kanssa, niin nostaisin nämä haavat miesten seksuaalisuudessa esille:

Tarve suorittaa.
Pelko siitä, että ei riitä (peniksen koko, rakastelun pituus, naisen anatomian vähäinen tuntemus yms.).
Osaamattomuus – Kun oppi on haettu nuorena poikana isän pornoleffoista, niin tulos on myös sen mukainen. Tämä osaamattomuus tulee nopeasti esille tosielämän seksuaalisissa kohtaamisissa.
Kyvyttömyys rentoutua – Mies jäykistyy, mies kovettaa, miehet näyttävät lihaksiaan. Tätä opetellaan koko ajan. Sen takia sängyssä mies menee usein automaattisesti tähän tilaan. Kuka opetti relaamaan, hengittämään palleihin ja luottamaan elämään? Ei kukaan, sen takia useat miehet ovat kyvyttömiä relaamaan. Juuri rentouneesta tilasta myös rakastelu olisi toisenlaista. Myös kyvyttömyys puhua haasteista on suuri monella.
Häpeää – TOSI TÄRKEÄ teema, joka on alkanut nostamaan päätään on miesten avautumisen jälkeen tuleva oivallus siitä, että mitä he todella haluavat. Seksuaalisessa mielessä nämä ”mitä todella kaipaan” ovat usein yhteiskunnallista ajatusta vastaan. Ne ovat tabuja, niinpä monet pitävät niitä ”väärinä ajatuksina”. Tämä valtava ristiriita: Mitä pitäisi olla – Mitä todella olen, sekoittaa monia. Sen takia omasta seksuaalisuudesta koetaan suurtakin häpeää. Koska näistä ei olla osattu puhua, monet ajattelevat, että nämä häpeän kokemukset ovat ainoastaan naisilla. Ei ole, se on jo selvää, että meillä miehilläkin on paljon häpeää. Ja tässä vasta muutamia esimerkkejä.

No mitä sitten voi tehdä naisena?

Hyväksyntä, ymmärrys, vähättelyn lopettaminen ja läsnäolo ovat ihmeellisiä asioita. Miestä voi tukea myös välillä menemään miesten keskuuteen. Salliminen toimii paremmin kuin pakottaminen. Loistava paikka eheytymiseen on itsessään rakastelu. Tämä on vasta pintaraapaisu, mutta toivottavasti tämä artikkeli nostaa keskustelua parisuhteissa ja myös antaa helpotusta miesten keskuudessa näihin asioihin.

Minä itse olen kokenut jokaisen näistä teemoista omassa seksuaalisuudessani. Minua on auttanut nämä asiat:

Toiset miehet, joilla näistä haavoista kertominen on helpottanut suunnattomasti.
Itselle haasteiden myöntäminen – esim. libidon puuttuminen.
Syvähengityksen opettelu – kyky rentoutua.
Stressin hallinta – Auttoi liian nopeassa tulemisessa ja muutti seksin paineet iloisiksi asioiksi.
Yhteensopiva kumppani, jonka kanssa voi turvallisesti tutkia omaa seksuaalisuuttaan. Kiitos tuoreelle vaimolleni, olet ehettänyt minua suunnattomasti <3

Toivottavasti ymmärrät, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka sinulla olisi haasteita. Ne ovat vain tiloja opituista asioista. Aina voit opetella uutta ja mennä toiseen suuntaan, mikäli tämänhetkinen tila ei miellytä. Muista, että ihmisarvoasi ei mitata sillä, kuinka taitava olet pedissä. Hyväksy itsesi ja muut hyväksyvät sinut. Voimia veljet ja ymmärrystä naiset <3

Tärkein kysymys, jonka toiselta voi kysyä

Kirjoittaja Satu Tuominen on Firstbeatin hyvinvointiasiantuntija.

Kohtaan työssäni yhä useammin päällisin puolin hyvinvoivia ihmisiä, jotka syövät terveellisesti, ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja nukkuvat riittävästi, mutta joiden palautuminen on poikkeuksellisen heikkoa ilman selkeää syytä. He eivät tupakoi eivätkä ole käyttäneet alkoholia mittauksen aikana. Osa heistä on saattanut juosta jo pidemmän aikaa lääkäriltä toiselle epämääräisten oireiden vuoksi – löytämättä mitään.

Kunnes joku ottaa heitä olkapäästä kiinni ja kysyy, kuinka sinä voit. Silloin he itseltäänkin yllättäen puhkeavat kyyneliin ja myöntävät, etteivät jaksa enää metriäkään.

On helppo puhua tupakoinnista, liikunnasta, ravinnosta, liiallisesta työteosta, liian vähäisestä unesta ja jopa alkoholin käytöstä, mutta huolista vaikenemme. Mieli, tunteet ja henkinen hyvinvointi ovat teemoja, joita pitää välttää, ettei joku kavahda, tuhahda tai naurahda. Tai paheksu, ettei sellaisista asioista ole suotavaa kysyä. Asioista, joiden tiedetään altistavan sairauksille yhtä lailla kuin esimerkiksi tupakointi tai epäterveellinen ravitsemus.

Minä en usko, että ihmisen mieli tai sydän särkyy siihen, että joku kysyy, kuinka sinä voit, vaan siihen, ettei kukaan kysy. Tai ettemme muista kysyä sitä itseltämme. Eivät kaikki tarvitse psykologia vaan ihmisen, joka ihan oikeasti välittää.

Joskus elämässä saattaa ajautua nurkkaan ja tuntea olevansa voimaton muuttamaan mitään. Kunnes tulee se piste, että on pakko. Moni uupumuksen sairastanut on todennut jälkikäteen, että lopulta oli hyvä, että niin kävi. Se pakotti tyhjentämään elämän turhista velvollisuuksista, kuuntelemaan omaa kehoa ja hyväksymään rajalliset voimavarat.

Moni on kertonut, kuinka uupumuksen, masennuksen tai avioeron myötä he jättivät kaiken taakseen tai lähtivät ulkomaille, vuorille tai metsän keskelle, ja siellä jossakin kaukana kaikesta löysivät itsensä uudelleen. Ja kertovat tällä hetkellä toteuttavansa unelmiaan ja mikä tärkeintä, olevansa onnellisia.

Jos jossain vaiheessa suunta elämässä hukkuu, ei se tarkoita, että kerran valittu polku pitää kulkea sydän karrella loppuun asti.

Joskus on järkevämpää todeta olevansa väärällä polulla ja tehdä täyskäännös. Onneton elämä saa meidät tekemään huonoja valintoja turruttaaksemme pahaa oloa. Silti mieluummin välttelemme kuuntelemasta omaa sydäntämme kuin että pettäisimme muiden odotukset tai kuoriutuisimme ulos rooleistamme, jotka ovat käyneet liian ahtaiksi.

Mutta vaikka kukaan ei kysy tai me emme kerro, alitajuntaamme emme voi huijata. Se valvoo, vaikka tietoinen mielemme vaikenee, tai nukkuu.

Pysähdy siis hetkeksi, kysy itseltäsi kuinka sinä voit – ihan oikeasti. Mieti mikä auttaisi sinua voimaan paremmin ja mikä olisi se ensimmäinen, pienikin askel kohti onnellisempaa itseäsi. Älä luettele asioita, joita et voi muuttaa, vaan mieti mitä kaikkea voit muuttaa tai tehdä toisin. Ehkä joku rakentamasi suojamuuri saattaa matkasi varrella sortua, mutta eikö muurien ole välillä hyväkin sortua, jos niiden takaa löytyy ihminen, joka me oikeasti olemme. Ja saattaa mahdollistaa sen, että voit hymyillen vastata ”Kiitos kysymästä, minä voin erinomaisesti – ihan oikeasti!

Pelkäätkö tuottavasi pettymyksen? – Et ole ainoa!

Elämästä ei taida selvitä ilman, että kokisi pettymyksiä ja tuskinpa kukaan tykkää tuottaa pettymystä toisellekaan.

Pettymyksen tuottaminen tai se, että en ole pystynyt vastaamaan jonkun odotuksiin, on yksi kipeimmistä asioista mitä tiedän. Olen onneksi jo oppinut käyttämään erottelukykyä, ja tiedän järjellä, että toisten ihmisten reaktiot kertovat ensisijaisesti HEIDÄN toiveista, odotuksista, uskomuksista, arvoista ja historiasta. Minun tehtäväni on rehellisesti reflektoida omia arvojani, uskomuksiani ja odotuksiani.

Suuri viisaus sanoo, että emme voi olla vastuussa toisten tunteista. Samalla uskon, että on inhimillistä välittää toisten tunteista, mutta jos yrittää hinnalla millä hyvänsä välttää pettymyksen tuottamista toisille, ajautuu ennen pitkää ahtaalle itsensä kanssa.

Ajattelen, että on epärealistisia odotuksia sekä inhimillisiä odotuksia.

Esimerkiksi..

On epärealistista odottaa, että saa aina kaiken mitä haluaa
On epärealistista odottaa, että toinen tietää mitä tarvitset ellet kerro
On epärealistista odottaa, että toinen on aina saatavilla
On epärealistista odottaa, että ikinä ei tule haasteita vastaan

Ja taas…

On inhimillistä odottaa tulevansa kuulluksi
On inhimillistä odottaa tulevansa arvostetuksi sellaisena kuin on
On inhimillistä odottaa tukea ja lämpöä läheisiltään
On inhimillistä odottaa avoimuutta

Vaikka nämä odotukset ei aina toteudu, älä syytä itseäsi tai sitä, että odotit liikaa.

Ihminen, joka pelkää tuottavansa muille pettymyksen on usein herkkä lukemaan muiden tunteita ja toiveita, mutta ei aina suinkaan oikein.Varsinkin kuormittuneena jotkut meistä tulkitsevat pienimmistäkin eleitä, että olisi itse riittämätön. Omaa elämää voi helpottaa sillä, että tulkintojen sijaan harjoitteleekin kysymään suoraan.“Anteeksi, minulle tuli nyt tunne, että se mitä tein ei kelvannut, miten sinä tilanteet koit?”

Uusimmalla podcastilla keskustelemme ystäväni ja kollegani Marika Rosenborgin kanssa pettymyksien tuottamisen kivusta sekä pettymyksien sietämisestä, kun ne osuvat joskus omalle kohdalle.

Kuuntele podcastilta lisää!

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/pettymyksien-tuottamisen-pelosta

Anne Mattila: “Jokaisella tänne luodulla on tarkoitus – jättää jälkeensä jotain hyvää

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa laulaja Anne Mattila kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

Rohkeus:

“Minulle rohkeus on sitä, että uskaltaa olla oma itsensä – luottaa siihen, että elämä kantaa ja uskoa omiin unelmiin muiden mielipiteistä huolimatta. Sen asian kanssa saa tehdä kyllä paljon töitä, että uskaltaa.

Varsinkin kun avaan uuden näyttelyn olen todella herkkä, ja vaatii rohkeutta tuoda omat ”lapsensa” arvostelun alle. Tämä toki pätee osittain minun toiseen työhön eli musiikin tekemiseen, mutta sillon on isompi työryhmä takana jakamassa tätä rohkeutta. Taiteen kanssa olen täysin yksin.”

Luovuus:

“Luovuudessa on kaikki kaikessa se, että on sinut itsensä kanssa. Arvostaa ja kunnioittaa kaikkea elämää. Kun näkee ihmisissä hyvää ja on aidosti onnellinen myös toisten ilosta, voi luoda jotain kaunista. Näkee ympärilleen paremmin ja huomaa, että hyviä asioita tapahtuu enemmän.

Luovuus syntyy myös melankoliasta kyvystä olla yksin, vaikka ei olisikaan yksinäinen. Tasapainon löytäminen on joskus vaikeaa, mutta luovuudessa on hyvä osata tasapainoilla puolelta toiselle niin, että balanssi säilyy loppujen lopuksi.”

Sielu:

“Sielu on kaikki kaikessa. Ihmisyyden syvin olemus. Kaikilla meillä on sielut, mutta sielun saa mukaan kaikkeen vasta, kun on aito. Sielua ei voi huijata.

Kun jokin teko lähtee sielusta ja rakkaudesta, sen tunteen voi siirtää mihin vaan, ja siitä voi jakaa sitä tunnetta kaikille, jotka sen haluaa vastaanottaa. Sen lahjan antaminen on taiteen tekijän suurin palkinto.”

Hiljaisuus:

“Hiljentyminen on tärkeä osa jaksamista. Rakensin vuosi sitten minun taidekahvilan yhteydessä olevaan metsään pienen rauhoittumishuoneen. Kutsun sitä sinisenlinnun pyhäköksi. Se on tehty hiljentymistä varten. Ainoat äänet, joita kuuluu, on linnun laulu ja puiden suhina.”

Rakkaus:

“Tähän kohtaan haluan kirjoittaa erään runon jonka olen kirjoittanut rakkaudesta:

Miten puhuu rakkaus? Se ei kerro olevansa olemassa
Se on olemassa vaikka ei huuda eloansa
Miten koskettaa rakkaus?
Se ei purista sydäntä tahallansa
Se ohjaa kotiin pimeyden alta
Miten näkee rakkaus?
Se ei pelkää pimeimmässäkään huoneessa
Se näkee vaikka itse ei näkisi
Koska rakkaus on olemassa olematta olemassa
Siten se on suojassa kaikelta pahalta”

Enkelit:

“Enkeleitä onko heitä? Tätä asiaa aloin pohtia levytettyäni laulun joskus 2002-2003. Itse en ole enkeleitä nähnyt, mutta uskon siihen johonkin hyvään ja näkymättömään turvaan. Maalaan joskus tauluuni Usvaisia ihmishahmoja, ja monet alkoivat kutsua niitä enkeleiksi, joten olen pari maalausta nimennyt sen mukaan. Ne taulut ja aiheet vain pulppuavat jostain ja ovat tuoneet monelle iloa ja voimaa. Joten uskon siihen, että jokin hyvä minun sivellintäni joskus huomaamatta ohjailee.”

Sisaruus:

“Minulla on suuri perhe, ja se on mieletön rikkaus. He ovat parhaita ystäviäni. Lapsena oli pakko oppia olemaan epäitsekäs ja jakamaan omistaan.

Sisaret ovat parhaita kertomaan sellaisia totuuksia, mitä muut eivät pysty tekemään. Sisaruus on vahva side, joka voi myös ahdistaa, jos sitä ei osaa käsitellä oikein. Onneksi meillä on välit pysyneet upeina koko elämämme ajan.”

Koti:

“Koti on pyhä paikka. Sen täytyy olla paikka, missä voi rauhoittua. Olen aina ollut ”koti-ihminen” – jopa kun olen lomamatkalla, kaipaan aina vähän kotiin…

Sanotaan, että koti on siellä, missä sydän on… Se on totta, mutta samalla minulla sydän on kasvanut kiinni juuriini, ja ne ei ole olleet sellaisia juuria, jotka olisivat kuristanut minua, päinvastoin. Asun ja elän juurillani, ja uskon, että ilman juuriani olisin koditon sydämeni kanssa.”

Elämän tarkoitus:

“Olemme läpikulkumatkalla ja jokaisella tänne luoduilla on tarkoitus: Jättää jälkeensä jotain hyvää. Loppujen lopuksi tämä on sellainen kysymys, johon on mahdoton antaa selkeää vastausta. Tätä varmasti pohtii lähes jokainen. Loppujen lopuksi rakkaus on se suurin.”

Analysoitko liikaa? – 3 tapaa kuunnella sydämen ääntä

Mieli haluaa aina mennä pois, paeta, karata – olitpa missä tahansa, jopa myös aivan ihanassa paikassa. Mieli hakee jokaisesta tilanteesta parannettavaa, analysoitavaa, mahdollisia uhkia tai ongelmia. Mieli ei silti ole pelkästään negatiivinen asia – se on oivallinen työkalu havainnoitsemiseen.

Ongelma syntyy siitä, että mieli analysoi havaitsemansa joko menneisiin tapahtumiin liittyvien tai täysin kuviteltujen uhkakuvien kautta. Ja siksi mieli ei hyväksy näkemäänsä, vaan koettaa kuumeisesti parantaa tilannetta. Hyvät tapahtumat värittyvät “entä jos kohta…” -tyyppisten huolien kautta, sillä mieli ei osaa levätä edes silloin, kun olosuhteet ovat oivalliset. Tai sitten mieleen nousee ajatuksia siitä, että hyvääkin tapahtumaa voisi ehkä kuitenkin parantaa vielä jotenkin.

Tästä ei kannata syyttää mieltä tai itseään, sillä mieli yrittää suojella ihmistä. Se ei välttämättä onnistu lainkaan, mutta mieli tekee vain sen mihin se pystyy.

Sydän haluaa vaan olla. Olemisessa on ihan kaikki – rakkaus, rauha, tämä hetki. Mitään ei puutu, ja mitään ei tarvitse parantaa. Tämä hetki on tarpeeksi, sillä se sisältää kaiken mahdollisen rauhan ja rakkauden, jota maailmassa on.

Sydän ei oikeastaan edes osaa muuta kuin olla juuri siinä, mitä tällä hetkellä on. Sydämen ilo ja viisaus ovat korkeinta tietoisuutta, jota voit ihmisolentona seurata ja kuunnella. Sydämen ääni on todellisen itsesi ääni.

Sinulla on mahdollisuus kuunnella kumpaa tahansa – missä tahansa hetkessä

Olet vapaa pohtimaan, tuomitsemaan ja keskittymään ongelmiin. Olet aivan yhtä vapaa pysymään paikallasi ja kuulemaan sisäistä tyyneyttäsi, joka hyväksyy tämän hetken.

Hyväksyminen ei tarkoita passiivista paikalleen jäämistä, vaan myös muutosten tekemistä saman hiljaisen hyväksynnän vallassa. Eikä Oleminen ole tyyneydestä huolimatta vakavaa, vaan se saa olla täynnä iloa, ihmeitä ja naurua.

Miten pystyt seuraamaan enemmän sydäntäsi ja vähemmän mieltäsi?

Hengitä syvään, rentoudu, hiljenny. Jo syvään hengittäminen ohjaa sinut käsittämättömän helposti rennompaan, syvempään olemiseen.
Pidempi hiljentymistauko päivittäin rauhoittaa mieltä pitkällä aikavälillä kuin huomaamatta
Vältä liiallista ruutuaikaa, sillä se ruokkii mieltä. Luo uusia tapoja ruutuajan tilalle: sauno, käy kävelyllä, istu sohvalla, laula, venyttele, tanssi, keskustele ja askartele perheen kanssa, kutsu ihmisiä kylään…

Elämä on helppoa ja kaunista ilman jatkuvaa paikalta pakenemisen tunnetta. Kuuntele sydäntäsi, todella keskity sen tarjoamaan rauhaan.

Artikkelin makupalana on kappaleeni Attachments, joka kertoo pakenemisesta ja kiinnittymisestä, mielessämme asuvasta ujoudesta ja halusta tulla kaikesta huolimatta lähelle.

Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Tärkein matkatavara on oma asenteesi – palveleeko matkalaukkusi sisältö juuri sinua?

Pitkälle matkalle lähteminen vaatii aina valmisteluja. Kolmen kuukauden mittaisen karavaanireissumme valmisteluun meni enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin yhdeksän kuukautta. Yksi tärkeimmistä matkan valmisteluun liittyvistä asioista on luonnollisesti mukaan otettavan ja matkasta jätettävän erilleen perkaaminen.

Joustavuutta, rohkeutta ja avoimuutta – millaista asennetta sinun unelmasi vaatii?

Kun reissu vihdoin lähestyi ja aloimme pakata laukkujamme, mietimme, mitä haluamme ottaa reissulle mukaan. Varauduimme hyvin. Autoon pakattiin ensiapupakkaukset, työkalut, sadetakit, makuupussit ja iso kasa kirjoja. Vaunu varusteltiin tarvittavilla astioilla ja käyttötavaroilla.
Viimeisenä iltana mietimme, puuttuuko meiltä vielä jotakin, mitä ilman emme pärjäisi. Pian oivalsimme, ettei tärkein matkatavara ollutkaan mikään konkreettinen esine vaan oma asenteemme.

Unelmien toteuttamiseen ei ole selkeää kaavaa, vaan se on riippuvainen sekä unelman laadusta että yksilön tavasta toimia. Kun lähtee toteuttamaan juuri sitä ikiomaa unelmaansa, oleellisin seikka on oikeanlainen asenne. Haasteilta ja takapakeilta harvoin välttyy täysin, varsinkaan isommissa projekteissa.
Meidän matkamme vaatii mieleltä joustavuutta, rohkeutta ja epävarmuuden sietämistä. Matkaan, kuten elämäänkin, liittyy aina epävarmuuksia. On inhimillistä haluta tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kuitenkin liiallisuuksiin mennessä ennakko-oletukset vievät kyvyn mukautua erilaisiin tilanteisiin.
Mieli pyrkii automaattisesti luomaan odotuksia, joista voi olla vaikea päästää irti suunnitelmien muuttuessa. Siksi on tärkeää opetella luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa eteenpäin myös ilman omia, ennalta määriteltyjä mielikuvia.

Kiitollisuus keventää kuormaasi

Vaikka jokainen onkin pääosin vastuussa omasta unelmastaan, myös ympärillä olevien ihmisten rooli on yllättävän suuri. Omin avuin on mahdollista päästä varmasti pitkällekin, mutta matka kohti unelmia taittuu huomattavasti mukavammin, kun saa ja vastaanottaa apua. Muut ihmiset voivat parhaimmassa tapauksessa pienilläkin teoilla, sanoilla tai pelkällä myönteisellä suhtautumisella antaa hurjan paljon lisäpotkua unelmoijalle.

Reissua suunnitellessamme saimme valtavan paljon kannustusta ja apua ihmisiltä. Siksi myös kiitollisuus pääsee matkalle mukaan. Ihmiset ympärillä ovat olleet vilpittömän iloisia, innostuneita ja avuliaita. Ympärillä olevien ihmisten asenne on pyyteetön, eikä siihen sisälly vertailua tai pahaa kateutta. Inspiroitumista kylläkin.
Koska matkassa on mukana niin paljon hyvää energiaa, huonot vibat on jätettävä pois. Pakkausvaiheessa lienee syytä pohtia, ovatko ympärillä olevat ihmiset oikeita juuri minun unelmani toteutumisen kannalta.
Jos vastassa on vastarannankiiskiä, voi olla hyvä tarkastella ihmissuhteitaan kriittisesti. Mikä on minulle kaikista tärkeintä? Millaisia unelmia tällä hetkellä priorisoin? Saanko ympärilläni olevilta ihmisiltä kannustusta ja lisäpotkua eteenpäin kulkemiseen vai jarruttavatko he matkaani?

Pakkaathan matkalaukkusi huolella

Matkalaukun pakkaamisvaiheessa laukkuun lenteli vanhasta tottumuksesta yllättävän paljon turhaa painolastia.
Kun kävimme toiseen kertaan laukkujen sisältöä läpi, huomasimme että osa tavaroista oli pakattu aivan vääristä syistä. Miksi ihmeessä tarvitsisimme mukaan esimerkiksi materiaaliltaan automatkailuun sopimattomia vaatteita? Onko meille oikeasti tarpeellista näyttää huolitelluilta karavaanareilta? Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole vaatetuksesta, vaan siitä ketä varten valintoja teemme. Palveleeko matkalaukun sisältö juuri meidän tarpeitamme, vai pakkaammeko muita varten? Pyrimmekö valinnoillamme peittämään omia epävarmuuksiamme?

Vanhat haitalliset uskomukset saattavat raahautua perässä vuodesta toiseen, sillä ne on helppo sulloa laukkuun kyseenalaistamatta niiden tarpeellisuutta. Uskomuksia voivat olla esimerkiksi ajatus siitä etten ole tarpeeksi rohkea, kielitaitoinen, riittävä, itsenäinen tai en ansaitse onnistumisia. Vaikka uskomukset ovat usein syvään juurtuneita, niistä on onneksi mahdollista päästä eroon. Omien toimintatapojen kyseenalaistaminen ja rehellinen tarkastelu ovat hyvä alku painolastin vähentämiseksi.

Uudelle matkalle ei kannata lähteä edellisen reissun varustuksella, vaan matkalaukun sisältö on hyvä päivittää säännöllisesti. Matka on sinun, pakkaathan laukkusi harkiten.

5 helppoa tapaa löytää mielenrauha kiireen keskellä – Lakkaa sensuroimasta unelmiasi

Ulrica Norberg on kirjoittanut kirjan Tietoisesti tasapainoon – Hellitä hetkeksi (HarperLife 2018). Laiskurin jooganakin tunnettu restoratiivinen jooga koostuu palauttavista harjoituksista, jotka auttavat hidastamaan vauhtia ja hellittämään hetkeksi kiireen keskellä.

Ulrica on opiskellut ja opettanut joogaa yli 25 vuoden ajan, kouluttanut yli 500 joogaopettajaa ja tehnyt joogasta useita artikkeleita, kirjoja ja elokuvia. Keväällä 2015 hän sai ensimmäisenä skandinaavina joogamestarin (Yogiraj) arvon.

Tässä Ulrican viisi vinkkiä, joiden avulla voit löytää tasapainoa ja hyvää oloa arjen kiireiden keskelle.

1.Pysähdy joka päivä. Laske 20 minuutin ajaksi kaikki vekottimet kädestäsi ja ole tekemättä mitään. Jos se tuntuu mahdottomalta, voit vaikkapa kuunnella musiikkia, katsella ulos ikkunasta, kävellä metsässä tai lojua kylvyssä.

“Jos juokset koko ajan, juokset karkuun itseäsi. Kun pysähdyt, saat ajatuksesi kiinni.” – Ulrica Norberg

2. Liikuta kehoasi päivittäin. Etsi pokémoneja, käy kävelyllä, joogaa, tanssahtele, jumppaa, pyöräile, pelaa jalkapalloa tai leiki hippaa. Tärkeintä on, että liikut ja pidät siitä.

3. Vähennä elämästäsi kerran viikossa yksi stressiä aiheuttava asia. Voit juoda esimerkiksi yhden kupin kahvia vähemmän, vähentää tv:n katselua tunnilla tai lopettaa nettisurffailun vähän tavallista aiemmin ennen nukkumaanmenoa. Mieti, mitä voisit saada tilalle.

“Mitä sinun pitäisi tehdä, jotta saisit elämääsi lisää asioita, joista pidät?” – Ulrica Norberg

4. Kokeile jotain uutta kerran viikossa 20 minuutin ajan. Nyt sinulla on mahdollisuus opetella uusi taito tai tehdä jotain, jota olet aina halunnut.

5. Pidä itsesi kanssa kahvitaukoja. Niiden aikana sinulla on lupa unelmoida. Mieti, minkälaisessa tilanteessa haluaisit olla viiden tai kymmenen vuoden päästä. Älä sensuroi unelmiasi, vaan mieti, miten voisit rakentaa itsellesi polkuja, jotka johtavat kohti unelmaasi.

“Lopeta mutkuttelu ja jossittelu.” – Ulrica Norberg

Ulrica Norbergin kirja Tietoisesti tasapainoon – Hellitä hetkeksi (HarperLife 2018) saatavana täältä. Vain Hidasta elämää -lukijoille kirja nyt -10 %. Tarjous on voimassa 30.9. saakka.

5 vinkkiä, joiden avulla opin keskittymään paremmin ja sain päivääni lisää aikaa

Haluaisin olla kiireen kesytyksen asiantuntija ja vanhempi, joka hallitsee arjen erinomaisesti. Sellainen ihminen, jonka sisäinen rauhallisuuden zen loistaa jokaiselle vastaantulijalle. Useimmiten silti naamastani paistaa nolostuksen aiheuttama puna, koska olen jälleen unohtanut jotain olennaista ja siksi haluan aina oppia lisää kiireen hallitsemisesta ruuhkavuosissa.

Vahvuuteni on asioiden suunnittelussa. Syksy on ollut suosikkivuodenaikani, koska silloin saa iskemättömän kalenterin, johon tehdä erilaisia lukujärjestyksiä, vaikka kouluvuosista on jo kauan. Kun viime vuosina kalenteriin olisi pitänyt alkaa lisäämään töiden lisäksi vanhempainillat, soitto-opettajan sijaisjärjestelyt, lasten tapaamisjärjestelyt avioeron jälkeen, oikomishoidot, Instagram-stoorin editointi, lisäkoulutuksen etätehtävät, uusperheen leffaillat ja isovanhempien tekonivelleikkaukset, homma vaikeutui. Suunnitelmien tekeminen alkoi vaikuttaa joltain, johon tarvitsisi kokonaisen lisätutkinnon (ja siihen nyt ei ainakaan ole aikaa!).

Jo useamman vuoden tutkimukset ovat kertoneet huolestuttavaa tietoa ihmisen keskittymiskyvystä. Kultakaloillakin on jo paremmat taidot keskittymiseen, kuin kännykkäriippuvaisella ihmiskunnalla. Miten monesti huomaankaan päätyneeni selaamaan jotain aivan eri sivustoa, kuin missä minun piti olla. Yhtä usein huomaan, etten ole kuunnellut lapsiani, vaan selannut jonkun puolituntemattoman kuulumisia somessa. On ärsyttävää tunnistaa itsensä joukosta, jota ohjelmoi somepalveluiden ilmoitukset. Ihmiset taistelevat näitä houkutuksia ja haluja vastaan ihan koko ajan ja monesti emme edes huomaa seuraavamme niitä.

Luin äskettäin kirjan, joka kertoo Deep Work -ajattelusta. Kirjassa keskittyneen ja syvällisen tekemisen kyvystä puhutaan kuin se olisi nykyään enää mahdollista vain harvoille ja valituille. Ja ne, jotka sen osaavat, erottuvat, sillä he saavat paljon aikaan. Eikä kyse ole oikeastaan siitä, että tekisit enemmän, vaan keskittynyt työote tarjoaa oikeastaan juuri päinvastaista – jos pystyy työskentelemään keskeytyksettä ja syvemmin, työt hoituvat ajallaan ja muuta aikaa vapautuu, myös henkisesti. Eikä nyt siis puhuta ainoastaan työstä, vaan aikaa vapautuu siis myös kotiin ja perheelle.

Viime vuosina olen harjoittanut paljon lihaksiani ja ymmärtänyt, miten pitkäjänteistä puuhaa on kasvattaa vaikkapa hauista. Nyt alan ymmärtää, että myös keskittymiskyky on lihas, jonka surkastumiseen minulla ei ole varaa. Salitreenin suurin kompastuskivi on siinä, että ihmiset aloittavat liian kovilla treeneillä ja sitten loukkaantuvat ja/tai lopettavat. Siksi myös keskittymiskyvyn harjoittaminen pitää olla suunnitelmallista ja aloittaa pienin askelin.

Ihmiset kertovat epäilevänsä, että minulla on keskimääräistä enemmän tunteja vuorokaudessa. Ehkä syy muutamaan ylimääräiseen tuntiin löytyy osin näistä oivalluksista, joita olen toteuttanut. Innostusta näihin on saatu myös tuosta Cal Newport: Deep Work. Rules for Focused Success in a Distracted World -kirjasta.

Tässä muutamia vinkkejä keskittyneeseen työhön ja keskittymiskyvyn parantamiseen:

1) Kun teet työtä, tee työtä. Tee tarvittavat rituaalit sen varmistamiseksi, että saat oikeasti olla rauhassa. Päätä, että jätät kännykän ja internetin rauhaan. Keskittyneeseen työhön on hyvä varata 90 minuuttia kerrallaan. Jokainen keskeytys vie aivoiltasi 12 minuuttia siihen, että pääset takaisin työn ääreen. Jos (tärkeitä) asioita tulee mieleesi tänä aikana, päätä etukäteen miten toimit. Voit vaikka kirjoittaa ne ylös, mutta älä reagoi niihin.

2) Kun et tee työtä, älä tee työtä. Aivot tarvitsevat lepoa. Kun lopetat työt, niin älä enää palaa niihin. Olet työskennellyt ahkerasti ja siitä on hyvä jatkaa seuraava päivänä. Aivot tarvitsevat lepoa kerätäkseen voimia uuteen keskittymiseen. Lepo ei mieluiten tarkoita viriketulvaa ruudulta. Mieluiten sovi itsellesi aika, jolloin käytät internettiä ja kännykkää, eikä toisin päin. Vietä aikaa perheen, ystävien ja muiden mielekkäiden asioiden parissa.

3) Jos olet suunnitellut tekeväsi jotain, tee se. Tämä on ollut itselleni kaikkein mullistavin muutos. Vie paljon energiaa suunnitella asioita ja sitten miettiä, tekisikö kuitenkaan suunnitelman mukaan. Aloin tehdä kuten olin suunnitellut, vaikka ei tunnukaan siltä! Tämän toimivuus on varmasti riippuvaista ihmisen persoonallisuudesta, mutta oma sisäinen ristiriitapuheeni väheni huomattavasti tämän ymmärtämisen myötä.

4) Katkaise riippuvuus viriketulvaan. Luultavasti olet lukenut monta artikkelia siitä, miten lasten kuuluisi tylsistyä. Aikuisten kuuluisi myös kestää tylsyyttä. Niinä hetkinä, kun olen antautunut tylsyydelle, olen usein saanut parhaimmat ideani ja ajatukseni. En keksi mitään muuta syytä miksi en käytä tuota mahdollisuutta enemmän, kuin riippuvuuteni viriketulvaan. Yksinkertaisesti, laita se kännykkä pois.

5) Ole esimerkkinä lapsellesi. Onko lapsen ruutuaikaa hankalaa rajoittaa? Entä omaasi? Itse ainakin huomaan, että jos teemme yhdessä jotain, siivoamme keittiötä tai pelaamme lautapeliä, lapsi ei edes muista kännykkää. Myös silloin, jos teen itse jotain muuta kuin roikun somessa, lapsen on automaattisesti helpompi keksiä leikkimistä itsekseen, niinhän äitikin tekee. Lapsen kuuluu myöskin oppia, että asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii häiriötöntä keskittymistä. Tässäkin auttaa yhdessä tehty suunnitelma ja siinä pysyminen.

Minna Jaakkola
asiantuntija

9 askelta irti turhasta murehtimisesta – Jos elämä tuntuu usein vaikealta, tuskailusta saattaa tulla tapa

Kirjoittaja Ville Virmajoki on kansainvälisen turvallisuusalan ammattilainen, terapeutti ja tulkki, kolmen aikuisen tyttären faija ja kaveri, ammattimaisen sporttipirkon avopuoliso ja Dalai Lama -fani, kamppailulajeja elävä ja omia mielenliikkeitään harrastava suomalainen mies. Villen vastaanoton löydät täältä: https://therapyfinland.com ja www.lyhytterapia.com

Paineensietokyky, kärsivällisyys, kestäminen, pitkäjännitteisyys, jaksaminen – kaikki arvostettuja, vahvan ihmisen piirteitä. Kuokka suohon ja kyntämään, pure sitä jäistä käpyä vaikka hammas olisi poikki….eikö niin? Mutta entäs kun pahimman pelkäämisestä ja parhaan toivomisesta tulee paha tapa?

Monelle meistä kovista kokemuksista ja niiden pitkittymisestä tulee ainoa tuttu olotila, jopa fyysisine stressioireineen. Helposti tätä alkaa pitää normaalina, kärsimisestä tulee jopa itsetuntokriteeri. ”Minä olen ainoa aikuinen täällä” tai ”olen ainoa, joka pitää tämän puljun pinnalla”. Monia meistä tähän ansaan ajaa pelko uusista pettymyksistä, suruista ja vaikeuksista. On helpompaa olla uskomatta onneen ja helpompaan elämään, ettei tarvitsisi taas karvaasti pettyä. Ihan ymmärrettävää itsesuojelun nimissä.

Kun on aikansa yrittänyt selviytyä, ei jatkuvaa jaksamisen kamppailua enää pidä mitenkään poikkeavana, vaan siitä tulee tapa ja sääntö. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä – ihanko oikeasti, hyvä ystävä?

Varmaan meistä jokainen tuntee ihmisen, joka jatkuvasti siirtyy vaikeudesta toiseen työmaailmassa, terveytensä kanssa tai esimerkiksi parisuhteissa. Ystäväsi, joka siirtyy jatkuvasti parisuhteesta seuraavaan pahoinpideltäväksi, hyväksikäytetyksi, ehkä petetyksi? Tai se tuttu yrittäjä, joka tuskailee firmansa kanssa kaiken valoisan ajan ja ottaa sivulle toisen työn koska ”ei oikein suju”, ja terveytensä petettyä menettää molemmat. Ja aloittaa alusta tehdäkseen saman uudelleen?

Jonkin aikaa sitten ystäväni soitti minulle kesken tavallisen työpäivän melkein paniikissa. Hän oli vuosia jatkuneiden talousvaikeuksien jälkeen vihdoin saanut tilanteensa helpottumaan niin, että oli ensimmäistä kertaa vuosiin uskaltanut ostaa itselleen vaatteita ja remontoinut perheensä kotia. Asioita, joita keskivertomeikäläinen tekee sen suuremmin miettimättä. Pari viikkoa tilanteensa helpottumisen jälkeen ystäväni sai ihan fyysisen paniikkikohtauksen kesken ihan tavallisen yrittäjän työpäivän. Kohtauksen, jonka aiheutti ajatus siitä, ettei hän pariin viikkoon ollutkaan jemmannut kaikkia jyviä ja varautunut pahaan joka tulee ihan kohta.

Voisiko ajatella, että nämä ihmiset eivät ole huonossa jamassa koska tekevät näin, vaan valitsevat saman kaavan koska tarvitsisivat jo apua? Voi olla vaikea esimerkiksi ymmärtää joutuneensa parisuhteeseen, jossa ei pidetäkään itsestäänselvänä tai sorreta. Krooniseksi muuttumassa oleva hyvä olo voi aiheuttaa jopa paniikkireaktioita, kun turvallinen surkeus katoaa. Voi olla, että näille tuttavillemme tuskailun katoaminen olisi hirvittävän pelottavaa. Entä sinulle?

Noh, sinä ainakin olet valmis muutokseen. Tiedän sen siitä, että luet tätä kirjoitusta juuri nyt.

On ihan normaalia olla epätoivoinen, joskus elämä vaan käy vähän ylivoimaisen tuntuiseksi. Tarpeeksi kauan jatkuessaan paine ja kivulias olo alkaa tuntua tutulta, ja sen uhri alkaa helposti kertoa itselleen tämän olevan normaalia. Älä siis syyttele itseäsi turhaan, jos olet tähän tottunut. Asioihin tottuminen on normaalia ja ok, tuska ei. Sinä kuitenkin olet selvinnyt joka päivästä tähän asti, ja selviät muuten jatkossakin.

Sinunkin elämässäsi on iloa ja tyytyväisyyttä, voi vaan olla ettet ole vielä uskaltanut nimetä niitä sellaisiksi. Milloin viimeksi olet ollut hetkessä, jossa olet unohtanut murheen ja stressin joka sinua eniten painaa? Missä tämä tapahtui? Miltä se tuntui? Missä fyysisesti? Tuo tunne on sinun Leposi, Ilosi, Helpotuksesi – miksi vain haluat sitä kutsua.

Se mihin keskityt, vahvistuu. Nyt keskity vahvistamaan sinun hyvää oloasi.

Tiesitkö, että sinulla on vapaus valita? Oma mielesi tuottaa kaikki ajatuksesi ja tunteesi ja juuri sinulla on kyky ja vapaus valita, mitkä tunteet ja ajatukset mielesi ja kehosi valtaavat. Tämän hallinta on yllättävän helppoa toteuttaa, se vaatii vain harjoitusta.

Kokeillaan! Seuraavan kerran, kun tunnet pelkosi, kauhusi tai ahdistuksesi hiipivään mieleesi ja kehoosi, tee seuraavasti:

Anna tunteen tai ajatuksen tulla, älä turhaan vastusta sitä (olet ihan äsken luonut tuon tunteen).
Totea mielessäsi: ”tuossahan se taas on”, katsele ja tunnustele sitä hetken aikaa. Miltä se näyttää? Missä näet sen? Missä ja miltä se tuntuu?
Hyväksy se, että olet tällaisen ajatuksen ja tunteen luonut, vaikka tyytyväisyydellä; olet muuten aika taitava.
Päästä siitä irti – anna sen mennä menojaan.
Nouse seisomaan, vedä pitkään ja syvään henkeä, keuhkot täyteen, pidätä hengitystäsi 3 sekuntia ja – huokaise ÄÄNEEN helpotuksesta.
Palaa hyvän olon tunteeseesi, luo se kuvana eteesi. Mistä tilanteesta, paikasta, ihmisestä, tekemisestä se syntyy? Missä se tuntuu?
Päätä, milloin ja miten seuraavan kerran toistat tuon edellisen – teet asiaa, tapaat ihmistä tai olet .paikassa, josta tuo tunne syntyy.
Tee se niin pian kuin mahdollista.
Toista mahdollisimman usein.

Se mihin keskityt, vahvistuu. Näin ollen, vahvista hyvää mielessäsi niin usein ja paljon kuin ikinä mahdollista. Huomaat pian, kuinka kipuilu, vaikeus ja vallalla ollut tuska alkaa hälvetä elämästäsi. Lupaan, että kun annat tämän ensimmäisen muutoksen alkaa tapahtua, annat itsellesi luvan elämäsi muuttamiseen. Ja sitten vasta alkaakin tapahtua!

Vahvista sitä mikä toimii.

Kuuntele lisää Ville Virmajoen podcastista:

Pystytkö lopettamaan luokittelun? – Suurta rakkautta on kohdata ihminen ilman nimilappuja ja lokeroita

Kun matkustamme uuteen maahan, aloitamme uuden työn, tutustumme uuteen ihmiseen tai juuri syntyneeseen lapseemme, voimme kokea olevamme mysteerin äärellä. Emme tunne ihmistä tai asiaa. Olemme läsnä! Aistit herkkinä keskitymme vastaanottamaan kokemuksia ja tietoa. Näissä hetkissä on suurta ihastumisen ja rakastumisen potentiaalia.

Kun tutustumme enemmän, niin hyvässä kuin huonossa, laitamme ihmisen, asian ja toiminnan päälle mentaalisia muistilappuja ja lokeroimme sitä. Tällaisella toiminnalla on käyttötarkoituksensa. Voimme helpommin ennustaa ihmisen toimintaa tai asioiden etenemistä. Näin psyykkistä ja kognitiivista kapasiteettia vapautuu muualle.

Mentaalisen lokeroinnin seurauksena ajattelemme tuntevamme ilmiön tai ihmisen. Kokemus mysteerin äärellä olemisesta katoaa. Emme ole enää herkästi aistit auki ja yhtä läsnä kuin uuden asian äärellä. Rakastuminen ja ihastuminen hiipuvat. Ehkä tilalla syntyy sitoutunutta rakkautta, mutta kuitenkin jotakin maagista on kadonnut. Tosin läsnäolon herkät taiturit voivat aina hetkittäin vetää mielen verhot sivuun ja hetkeksi tai pidemmäksi paljastaa aina läsnä olevan mysteerin ja ihmeen.

Yksi suuri tapa rakastaa on vapauttaa toinen mentaalisista lokeroista ja irrottaa nuo näkymättömät muistilaput ja määritelmät. Näin myös toiminnassa ja vuorovaikutuksessa olemme kuuntelevampia emmekä yrittää pakottaa toista tietoisesti tai tiedostamatta tiettyyn toimintaan ja lokeroon. Jokainen olento kaipaa tällaista vapauttavaa rakkauden tekoa. Voitko antaa muille tällaista rakkautta?

On olemassa yksi ihmeellinen olento, jonka kanssa olemme viettäneet enemmän aikaa kuin äitimme, lapsemme, kumppanimme tai ystäviemme kanssa. Tätä olentoa olemme lokeroineet ja profiloineet enemmän kuin mitään tällä planeetalla. Tämä olento on kuitenkin ihmeellinen, hengittävä ja elävä. Tämä olento haluaa kaikkien muiden lailla vapautua lokeroinneista ja tulla kohdatuksi mysteerinä. Jos vapautamme tämän olennon, niin voimme rakastua ja ihastua siihen kuin uuteen aikuiseen ihmiseen tai juuri syntyneeseen lapseen.

Arvaat varmaan, että kenestä nyt puhutaan. SINÄ olet tämä olento!

Voitko päästää itsesi, mysteerin, vapaaksi?

Mieli pyrkii lokeroimaan ja ennustamaan. Se löytää näin turvaa ja ennustettavuutta. On todella pelottavaa päästää irti mielen kartoista ja määritelmistä, tai pitää niistä vain kevyemmin kiinni. Tällöin päädymme ei tietämisen -tilaan ja avoimuuteen. Huomaa, että ei tietämisen -tila on muuta kuin takertuminen ja samaistuminen ajatukseen: “en tiedä”.

Voitko hetkeksi päästää itsesi vapaaksi kaikista käsityksistä, ja rakastua itseesi kuin uuteen ihmiseen? Voitko olla mysteerin äärellä, kuten todellisuudessa oletkin?

Oikeasti et tiedä miten juuri tähän hetkeen päädyit. Voit toki mielikuvituksessasi luoda tarinoita, että mitä tapahtui hetki sitten tai kymmenen vuotta sitten. Mutta huomaa, että ne ovat vain mielen kuvitelmaa. Oikeasti olet tässä ja nyt. Olet aina ja vain ollut tässä ja nyt. Niin ovat myös aivosolusi, jotka luovat nuo kuvitelmat menneisyydestä tai tulevaisuudesta.

Tähän hetkeen päätyminen palaa lopulta kysymykseen, että miten päädyit elämään? Et tehnyt mitään sen eteen ja yhtäkkiä huomaat olevasi elämässä. Ympärilläsi on maailma, aistimuksia, liikettä ja muita eläviä olentoja. Tai mitä tapahtuu, kun sydämesi lakkaa lyömästä ja kehosi henkäisee viimeisen kerran ulos? Voit toki kehittää mielessäsi tarinoita tai omaksua muiden keksimiä käsityksiä näistä asioista.

Olemme yhdessä osa mysteeriä

Oikeasti olemme kaikki yhdessä Mysteerissä emmekä tiedä mitään siitä, mistä on todellisuudessa kysymys. Emme tiedä edes aivan arkisia asioita. Emme tiedä mikä ajatus seuraavaksi pulpahtaa tietoisuutemme tai kymmenes ajatus sen jälkeen. Emme tiedä milloin seuraavaksi haluamme juoda vettä tai haukotella.

Jotakin olet varmasti kuitenkin huomannut, että voit liikauttaa kättä vesilasin suuntaan, jos aivosi sellaisen ajatuksen sinulle tarjoilevat. Olemme yhdessä huomanneet esimerkiksi gravitaation lain ja keksineet laitteita, joilla sen vaikutusta voi hetkellisesti kumota, lentokoneet. Olemme löytäneet mysteerissä joitakin lainalaisuuksia ja kehittäneet monia hienoja laitteita.

Kuitenkaan emme tiedä mistä todella on kyse. Jotkut osaavat vain vakuuttavammin väittää tietävänsä. Olemme kaikki yhdessä tutkimusmatkalla tässä mysteerissä. Jokaisella on sama auktoriteetti sen tutkimiseen ja ihmettelyyn. Sinä olet evoluution, elämän, tutkimuksen kärkeä.

Jos itseesi rakastuminen, mysteerin äärellä oleminen, on liian jännittävää tai suorastaan pelottavaa, voit aina uudestaan tarttua mielikuviin ja lokeroihin itsestäsi. Voit ohjata itseäsi niiden mukaan. Samoin voit tarttua karttoihin elämästä ja maailmasta. Tällaisella mielikuviin ja konsepteihin tarttumisella on myös hyviä käytännöllisiä ulottuvuuksia. Voitko kuitenkin laittaa pääpainon mysteerille ja ei tietämisen -tilalle ja käyttää “tietämistä” vain käytännöllisiin tarkoituksiin?

Huomaa, että jokainen olento pohjimmiltaan haluaa vapaaksi mielen lokeroinneista. Samoin haluaa myös se hengittävä elävä mysteeri, joka sinä olet.

Tämä kaikki elämän ihmeellisyys, mysteeri ja ei tietämisen -tila voivat saada sinut rakastumaan itseesi kuin uuteen ihmeellisen ihmiseen. Se voi saada sinut myös rakastumaan elämään ja kaikkeen olevaiseen. Tämä voi herättää sinut suureen elävyyden kokemukseen, sisäiseen täyttymykseen.

Kumarran elämän mysteerille kehossani ja olemuksessani!

PS. Kirjoitan seuraavaksi kolmesta tavasta syventää kokemusta itsestä mysteerinä. Ole kuulolla. Löydät nyt sen täältä.

PPS. Luomani Metsä & meditaatio -kortit voivat myös auttaa uppoutumaan Mysteerin äärelle metsässä tai kaupungissakin. Kortit löydät täältä.

Unsplash kuvat: Aditya Saxena / David Hoffman / Holly Mandarich

Haluatko elämääsi hyvän olon hyrinää? – Nämä 5 pientä muutosta voit tehdä heti

Maria Borelius on kirjoittanut kirjan Hyvinvoinnin vallankumous – Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa (HarperLife 2018). Hän on tiedetoimittaja, tutkija ja kirjailija, joka 52-vuotiaana havahtui siihen, että tunsi itsensä väsyneeksi, alakuloiseksi ja nuutuneeksi. Siitä alkoi neljän vuoden mittainen tutkimusmatka, jonka aikana hän kehitti elimistön matala-asteista, hiljaista tulehdusta ehkäisevän elämäntavan. Se muutti hänen elämänsä.

Tässä Marialta viisi vinkkiä mielen muutoksiin, jotka saavat myös kehosi hyrisemään tyytyväisyydestä.

1. Koe joka päivä jotain, joka saa sinut sanomaan vau. Kun näet jotain kaunista, ota se vastaan ja tunne rentoutuminen kehossasi. Ihmetyksen tunteesta tulee hyvä olo, mutta se myös vähentää tulehduksen merkkejä kehossa. Vaun aiheuttaja voi olla pienikin asia. Se voi olla ruskan punertama vaahteranlehti, herkullinen suupala, auringonnousu, kiihkeä jääkiekko-ottelu, koskettava runo tai liikuttava laulu. Toisaalta ihmetyksen kokemus voi myös syntyä osallistumisesta poliittiseen toimintaan tai vapaaehtoistyöhön.

2. Kuuntele, puhuuko sisälläsi apina vai ihminen. Aivoissamme on kaksi osaa, jotka saavat meidät tavoittelemaan erilaisia asioita. Apina-aivomme huolehtivat perusreflekseistä. Ne saavat meidät haluamaan nopeaa nautintoa ja mielihyvää esimerkiksi sokeriherkuista tai toisten ihmisten miellyttämisestä. Ihmisaivomme miettivät asioita hetken huumaa pidemmälle. Ne suunnittelevat tulevaisuutta ja ymmärtävät, miten saavutamme hyvän olon pitkällä tähtäimellä. Kun opit tunnistamaan, milloin äänessä on apina ja milloin ihminen, löydät viisaita keinoja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

3. Anna aikaa mieltä ja kehoa parantavalle unelle. Digilaitteet kannattaa laskea käsistään viimeistään iltayhdeksältä ja pyrkiä nukahtamaan ennen yhtätoista. Stressihormoni kortisolin taso on kehossamme luontaisesti alimmillaan noin kello 23 illalla. Jos hyödynnät luonnolliseen kortisonilaskun, päivän rasituksista palautuminen on tehokkaampaa. Unen puute puolestaan aiheuttaa tulehdusta lisäävien merkkiaineiden lisääntymistä kehossa.

4. Älä koskaan aliarvioi pitkää halausta. Uskalla etsiä halaamatonta ja ottaa vastaan – antaa ja ottaa. Oksitosiini on hyvää oloa tuottava hormoni, joka luo rakkauden ja läheisyyden tunteita ja solmii siteitä ihmisten välillä. Lisäksi sen on todettu parantavan haavoja ja vähentävän tulehdusta.

5. Lakkaa esittämästä sitä versiota itsestäsi, jonka uskot muiden haluavan tavata. Jos yrität ylläpitää täydellistä, virheettömän kaunista ja sujuvasanaista roolihahmoa, se tekee sinusta kireän ja estää läheiset suhteet.