Olen yksinäinen, vaikka minulla on paljon seuraa – Tuntuu siltä, ettei minulla ole merkitystä

Minä en kuulu mihinkään. Kuka minua todella tarvitsee? Kuka hoitaa, jos kaadun? Kenen puoleen käännyn silloin, kun haluan jakaa suurimmat iloni?

Kun katsot minua ulkopuolelta, et voi aavistaakaan millaisen surun sisääni kätken. Olen sosiaalinen, upea nainen, monessa mukana ja ympärilläni on paljon ihmisiä. Sopeudun mutkattomasti tilanteeseen kuin tilanteeseen ja olen usein seurueitteni tunnelman ylläpitäjä.

Silti olen yksinäinen. Kun päivän päätteeksi painan kotioven kiinni perässäni, häviän maailmasta.

Tein karun laskelman: kuinka moni tuhansista tuttavistani jäisi kaipaamaan, jos nyt todella häviäisin. Kuinka monen elämään syntyisi peruuttamaton lovi, jos katoaisin tuosta vaan, savuna ilmaan. Tiedätkö, sellaisia ei juuri ole.

Olen työssä käyvä, yksin elävä ja perheetön sinkku. Yksinäisyys on seurannut elämääni sen eri vaiheessa. Välillä vetäydyn tarkoituksella vain itseni seuraan ja nautin ajastani yksin. Saan energiani toisista ihmisistä, mutten jaksa tuntitolkulla jauhaa puhelimessa enkä kaipaa kaveria, jolle koko ajan selittää kuulumisia.

Mutta välillä yksinäisyys on tehnyt minut lohduttoman epätoivoiseksi; miksi kukaan ei tarvitse minua?

Sitähän yksinäisyys on. Tappava tunne ja sisällä kalvava kokemus siitä, ettei ole osa mitään merkityksellistä.

Yksinäisyyttä on ulkopuolisten hyvin vaikea ymmärtää, mutta myös itse kokija on usein tietämätön tunteensa juurista. Kokemuksena yksinäisyys on niin kokonaisvaltainen ja lohduton, että siihen voi olla vaikea tarttua ja analysoida. Kuitenkin juuri tuo pysähtyminen itsensä eteen on ollut minulle ratkaisevin tekijä, jotta olen saanut jonkinlaisen otteen yksinäisyydestäni.

Olen tehnyt paljon töitä ymmärtääkseni, miksi yksinäisyys seuraa minua. Ajatella mitä tajusinkaan: tuon tunteen minussa synnyttääkin juuri sosiaalisuuteni.

Yksinäisyys on tunne ja tulkinta, joka on syntynyt minussa erilaisten kokemusten seurauksena. Juuret kulkevat aina lapsuuteeni, siihen kun ollessani vuoden vanha biologinen isäni hylkäsi minut. Hän lähti pois elämästäni, eikä koskaan palannut siihen. Uusi rakastava isähahmo tuli kyllä elämääni myöhemmin, mutta sitten piti sopeutua uuteen ja hyvin erilaiseen sukuun ja yhteisöön, jossa koin olevani outolintu.

Muutimme lapsuudessani paljon, ja minun täytyi aina löytää uusi paikka. En kuitenkaan koskaan voinut asettua paikalleni täysin, sillä aina oli mahdollista, että lähtö seuraavaan tulisi pian.

Hylkäämisen kokemus ja uuteen sopeutumisen vaatimus alkoivat määrittää elämääni. Opin ajattelemaan, että pitää sopeutua jokaiseen yhteisöön, johon minut laitetaan. Minusta tuli juureton, jolla ei koskaan oikein ollut pysyvää yksikköä ja tämä synnytti tunteen yksinäisyydestä. Olen ollut aina vähän ulkopuolinen ja pelännyt, että kuka tahansa voi hylätä – mutta samalla olen tuntenut valtavan tarpeen mukautua ja miellyttää.

Olen aina etsinyt paikkaa, johon kuulua. Merkitystä, joka tarjoaa minulle tunteen siitä, että kelpaan.

Yksinäisyyteni juurten oivaltaminen on ollut rankkaakin, mutta toisaalta todella huojentavaa. Olen ymmärtänyt, että tunnistettuani tilanteen ja ajatukseni, voin myös tehdä asialle jotain. Usein yksinäisyydestä muodostuu valtava tunnemöykky, jonka ratkaiseminen tuntuu mahdottomalta. Mutta ei niin ole – avaimet ovat omissa käsissäni!

Kirjoitus on ensimmäinen kolmesta yksinäisyyttä käsittelevästä kirjoituksesta.
Muut tekstit löydät täältä ja täältä.

Miehen uupumus ja sairastuminen voi johtua testosteronitason laskusta – Näin oloa voi parantaa itse

Testosteroni on tärkeä juttu meille miehille.
On näkyvissä ilmiöitä, joissa testosteronitasot ovat laskeneet maailmalla, mutta myös Suomessa.

Tämä ei pelkästään vaikuta lihasten kokoon tai libidoon, vaan sillä on suuria vaikutuksia esimerkiksi mielialaan. Myös todennäköisyys sairastua esimerkiksi sydänsairauksiin ja diabetekseen kasvaa.

Kyseessä on siis erittäin merkittävä juttu. Se miksi testosteronitasot ovat tippumassa, on monisyinen kysymys, johon ei ole yhtä vastausta. Mutta inspiroiva osa on se, että tällekin asialle voi onneksi itse tehdä jotain.  

Yleinen uskomus on, että testosteroni laskee, kun ikäännymme. Puhutaan luonnollisesta testosteronin laskemisesta. Mutta mikäli kyseessä on luonnoton ilmiö, joka vähentää testoja, niin silloin mielestäni siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja tehdä asioita, joilla mahdollistaa oman luonnollisen hormonitoimintansa ylläpidon.

Mihin testosteroni vaikuttaa?

Lainaan tähän jokaiselle miehelle luettavaksi suositeltavaa Elinvoimaisen miehen kirjaa:

Testosteroni on äärimmäisen tärkeä hormoni anabolisille (kudosta kasvattaville) toiminnoille, sekä miehelle että naisille. Se vaikuttaa muun muassa libidoon, seksuaaliseen kyvykkyyteen, energisyyteen, luuston hyvinvointiin, lihasten kasvuun ja vastustuskykyyn. Testosteronia muodostuu kolesterolista.

Mutta mikä tärkeintä, se vaikuttaa myös mielialaan. Esimerkiksi alakuloisuus sekä uupumus voivat viestiä testosteronin vajeesta.

Miesten viikonloppu

Mitä voit tehdä?

Jo se, että asian tiedostaa asiaa, voi alkaa auttaa hahmottomaan tilannetta. Riippumatta siitä, mitä sinulle on opetettu, voit vaikuttaa omaan kehoosi valtavasti. Myös testosteronin toimintaan on mahdollista itse vaikuttaa monella tavalla. Listasta tulisi pitkä, joten otan vain pari tärkeintä tähän hetkeen, sillä niillä pääset jo tosi pitkälle. Kurkkaa edellämainittu kirja lisävinkkeihin.

  • Uni

Uni on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin kulmakivistä, myös meidän terveelle hormonitasoille. Anna sille arvoa ja rauhoita itsesi ennen iltaa. Vältä suoraa valoa ruuduista, skippaa alkoholi illalla, liiku päivällä ulkona (vuorokausirytmi) ja opettele hengittämään syvään (parasympaattinen hermosto), käytä kylmäaltistusta ja opettele hallitsemaan stressireaktioitasi. Sinun kehosi osaa kyllä hoitaa hommat, jos me vaan tuetaan perusasioiden ilmentymistä elämässämme. Pistä unesi kohdalleen, niin moni muukin palanen terveydessäsi menee hyvään suuntaan.

  • Ylipaino

Lihavuus vaikuttaa merkittävästi testosteronin määrään. Myöskin liian alhainen rasvaprosentti voi olla testosteronille haitallista. Sinun ei tarvitse näyttää supermallilta, mutta ylipainoon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos saat vähänkin ylipainoa alemmas (ei vain painoa, vaan rasvaprosenttia), annat kehollesi enemmän potentiaalia toteuttaa luonnollista elinvoimaisuutta, johon se kyllä pystyy.

Ylipainolla ei pelkästään voi selittää testosteronin vähentymistä, mutta se on silti tärkeä tekijä.

  • Hanki missio

Tähän ei suoranaisesti ole mitään suoraa näyttöä, mutta nostan sen silti esille. Jos elämästämme puuttuu missio, ei asioilla ole juurikaan niin suurta merkitystä. Ei ole merkitystä nousta aamulla, ei ole asioita, jotka haastavat meitä positiivisesti, ei ole tulta, joka ruokkisi meidän jaksamista päivittäin. Varsinkin monilla miehillä oma missio, oma paikka maailmassa ja ennen kaikkea omassa yhteisössä on hukassa. Se mikä ennen tuli automaattisesti, ei nykyään enää toteudu. Mikäli et vielä tiedä omaa tehtävääsi, ole halukas löytämään tuo polku, sillä sillä on valtava merkitys. Uskalla heittäytyä elämään, sillä liian varmasti sitä ei voi elää. Tehtävät, missio ja elämäntarkoitus vievät eteenpäin, kasvattavat ja ruokkivat omaa jaksamistamme, kun se osataan yhdistää järkeviin elämäntapoihin.

Kuva: Jouni Ranta

Sinun elämälläsi on merkitystä ja arvoa. Sen takia minä ja koko muu heimo odottaa sinun jaksamistasi. Kun sinä jaksat omassa elämässäsi, jaksat antaa myös heimollesi, mikä voi tarkoittaa tänä päivänä esimerkiksi perhettäsi. Ota askeleita, jotka ravitsevat, ruokkivat ja antavat sinulle voimaa tehdä tästä maailmasta parempi paikka elää.

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on Sinkkitipat, jotka tukevat mm. Veren testosteronitasojen pysymistä normaalina.

 

Lisäluettavaa:

https://academic.oup.com/jcem/article/92/1/196/2598434

https://eje.bioscientifica.com/view/journals/eje/168/2/227.xml?legid=eje%3B168%2F2%2F227&related-urls=yes

https://www.nature.com/articles/s41598-018-24347-6

 

Elämä jättää meihin kipeitä jälkiä, mutta aina on mahdollista oppia katsomaan itseään myötätuntoisesti

”Saanko kertoa sulle salaisuuden?” Lapsuuden salaisuudet siirtyvät toiselle hennosti kuiskaten. Niissä kiteytyy ystävien välinen luottamus ja jakamisen ilo. Kutkuttava ajatus siitä, että vain me kaksi tiedämme tämän. Ja ehkä hieman kikatusta päälle. Tällaiset salaisuudet jättävät lämpimän muistijäljen.

Sitten on toisenlaisia lapsuusajan salaisuuksia. Sellaisia, joita ei kerrota kenellekään. Jotka ovat liian suuria ja pelottavia jaettavaksi, liian hämmentäviä mielen kohdattaviksi. Sellaiset salaisuudet piiloutuvat kehoon, varastoituvat soluihin ja kasvavat ajan myötä yhä isommiksi, yhä painavimmaksi.

Jos salaisuutta piilottelee tarpeeksi kauan, se alkaa muokata kantajaansa. Se päättää, mitä kohtia itsestä on turvallista näyttää muille, mitä kohtia tulee piilotella.

Vaikka salaisuuden alkuperäinen tehtävä on suojella sisintä, se alkaa ajan myötä toimia päinvastoin. Salaisuus vie voimia ja vetää puoleensa yhä uusia salaisuuksia. Pahimmillaan salaisuus kietoo häpeään ja estää sydäntä kohtaamasta toista.

Salaisuuden kantaminen tekee ulkoa vahvaksi, mutta sisältä haavoittuvaksi. Jos on tottunut kantamaan isoja asioita yksin, kantaa helposti vanhasta tottumuksesta. Kantaa omaa ja toisen taakkaa. Joskus voi tuntua siltä kuin kantaisi hartioillaan koko maailman painolastia. Raskaan taakan kantaja hakeutuu helposti tilanteisiin, joissa isoin kuorma lankeaa hänen hoidettavakseen. Hetkittäin hän tuntee jopa ylpeyttä itsestään. Ja syystäkin, onhan hänellä uskomaton kyky selviytyä mitä haastavimmista elämän tilanteista.

Mutta kaikista vahvinkin väsyy joskus. Se voi tapahtua kenelle tahansa. Pysäytys voi olla iso tai pieni. Tai niitä voi tulla vuosien kuluessa useampia. Hetkiä, jolloin havahtuu siihen, että elämästä on tullut taistelua. Se mikä sai alkunsa yhdestä ihmismieltä järkyttäneestä kokemuksesta saattaa vuosien kuluessa johtaa tilanteeseen, jossa arki alkaa tuntua kohtuuttoman raskaalta.

Näin voi käydä myös sille, joka ei ole koskaan joutunut kantamaan salaisuutta. Sen sijaan elämässä on voinut tapahtua paljon rankkoja asioita, joita ei ole syystä tai toisesta pystynyt käsittelemään. Ehkä siihen ei ole ollut tarpeeksi voimavaroja. Ehkä kaikki energia on mennyt arjessa selviytymiseen. Tai kenties aika ei ole ollut vielä oikea. Syitä siihen, miksi jäämme taakkojemme kanssa yksin voi olla monia. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla koko elämän mittaista.

Raskaimmatkin taakat on mahdollista purkaa – ajan ja avun kanssa. Vaikka elämä jättää meihin kipeitä jälkiä, on mahdollista oppia katsomaan itseään myötätuntoisesti.

Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, on kolme asiaa, jotka haluaisin sinulle sanoa:

Et ole yksin.
Se ei ollut sinun vikasi.
Koskaan ei ole myöhäistä muutokselle.

5 asiaa, joista kannattaa kiittää – Onnellisuus on taito löytää tavallisesta elämästä mahdollisimman paljon hyvää

Kiitollisuus saattaa kuulostaa ylitsevuotavan isolta sanalta. Kiitollinen asenne ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka suuntaan pitäisi niiailla ja kumarrella onnen kyyneleet silmissä – kyse on ihan vain siitä, että pystyy näkemään asioiden hyvät puolet ja nauttimaan niistä.

Yksi tapa tehdä elämästä terveempää ja onnellisempaa, on opetella tekemään kiitollisuudesta itselleen tapa.

Tutkimusten mukaan kiitollisen elämänasenteen omaksuneilla ihmisillä on vahvempia ihmissuhteita ja tukevammat sosiaaliset verkostot. Tutkijat ovat todenneet myös, että optimistinen ja kiitollinen tapa suhtautua asioihin parantaa vastustuskykyä.

Päästä nämä viisi kiitosta mieleesi ja pyörittele niitä ajatuksissasi. Minkälaisia tunteita ne herättävät?

  1. Kiitos, että saan elämääni ihmisiä, jotka välittävät aidosti.
  2. Kiitos, että juuri oikeat ihmiset ja asiat löytävät elämääni.
  3. Kiitos, että kaikki apu ja kannattelu tulee luokseni, kun uskallan pyytää ja ottaa vastaan.
  4. Kiitos, että osaan vaalia niitä asioita, jotka tuovat minut lähemmäksi itseäni.
  5. Anna itsellesi anteeksi, että tiennyt vielä sitä, mitä nyt tiedät. Kiitä itseäsi siitä, että opettelet. 

Löydät nämä sekä 40 muuta rohkaisevaa, kannustavaa ja innostavaa viestiä mukaan omalle polullesi Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen -korttipakasta.

Lähde: Fast Company

Pelkään, että satutat minua – Suojamuuri murtuu vasta, kun sen kannattelu sattuu liikaa

Ajattele, että sisälläsi on liekki. Jokaisen elävän olennon sisällä on liekki, ydin. Liekki on hellä, herkkä ja tulen lailla hallitsematon. Liekki on elämä, joka elää meitä. Minä en elä, minua eletään. Henkiset harjoitukset ovat vuosisatoja pyrkineet muistuttamaan kaiken olevan yhtä. Kaikella on sama alkuperä. Se mikä meitä jokaista elää, on kaikille sama. Se mikä elää sinua, elää minua. Ihmiselämää koemme kehomme kautta ja se on koti tässä elämässä. Keho itsessään on varsin haavoittuvainen.

Mieti eläimiä! Miten niiltä saattaa löytyä terävät torahampaat, raatelevat kynnet, myrkyllinen kieli…Eläimillä on usein fyysisesti voimakkaammat suojautumisaseet kuin ihmisillä. Meidät on tehty pehmeiksi, fyysisesti varsin suojattomiksi. Ihmisen kovin kohta lienee hampaat. Ihmisellä ne on tehty syömistä varten. Kokeile ihoasi, miten pehmeä ja tunteva se on. Meidät on tehty tuntemaan.

Tässä 7 ajatusta haavoittuvaisuudesta, joka yhdistää meitä kaikkia:

1. Haavoittuvaisuus on asia, jota emme pääse pakoon. Voimme olla siihen yhteydessä tai jatkaa panssariemme kasvattamista. Voimme valita nähdä, että panssarien ylläpito koskee. Elämä panssarien takana ei ole joustavaa ja virtaavaa, vaan valtaosan ajasta tukalaa ja ahdistavaa. Usein olemme valmiita luopumaan panssareistamme vasta, kun niiden kannattelu sattuu liikaa.

2. Haavoittuvuus on rosoista, mutta kaunista. Se on sitä, että elämä saa tuntua, elämällä on kummasti jotain väliä. Haavoittuvaisuuden hyväksymisen myötä perspektiivi emotionaaliseen kipuun saattaa muuttua. Tunnetason kivuilla voi olla jokin tärkeä viesti.

3. Haavoittuvuutemme tulee esiin elämän kipeissä kohdissa, mutta myös luovuudessamme, valoissamme ja siinä, että uskallamme seistä omilla jaloilla ja olla se, joka todella olemme, keskeneräisyyksinemme ja ihmisyyksinemme.

4. Omaan haavoittuvaisuuteen tutustuminen on herkkää, haparoivaa, kompuroivaa ja jännittävääkin. Sinun haavoittuvaisuudessasi asuu sinun helmesi, sinun lahjasi itselle ja maailmalle. Vaikka sen helmen esiin sukeltaminen on pelottavaa, se on kuitenkin sen arvoista.

5. Tavoitteena ei ole olla täysin vapaa kaikesta suojautumisesta, sillä tietty määrä suojautumista on myös tämän ajan yhteiskunnassa viisasta. Oleellisempaa on oppia erottamaan, milloin suojat ovat tarpeellisia ja milloin eivät. Oleellista on se, että on itse yhteydessä itseensä. Oleellista on se, että tuntee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi oikeana itsenään.

6. Haavoittuvaisuus mahdollistaa syvemmän kohtaamisen ja eheytymisen. Tässä on jotakin, jota ei voi älyllä ymmärtää. Se on niitä juttuja, jotka on vain koettava.

7. Panssareista luopuminen on elämän mittainen matka, jossa ei tule valmiiksi. Joskus laitamme kuin vanhasta muistista suojukset päälle. Ihmisyys on haavoittuvaista, yhä edelleen.

Teksti perustuu Eevi Minkkisen kirjaan Ole itsellesi armollinen. Nyt voit kuunnella tai lukea uutena asiakkaana tämän kirjan ja kaikkia muita Storytelin kirjoja ilmaiseksi  (30 päivän ajan).

Vahvojen naisten ja vetäytyvien miesten malli on sota-ajan surullinen perintö – mutta siitä on mahdollista vapautua

Kirjoittaja Taru Meritie on uuperheneuvoja, Ihminen tavattavissa -terapeutti ja kirjanpitäjä. Löydät hänen ammatilliset sivunsa täältä:  https://www.uusperhe.fi

Koetko naisena, että yrität kaikkesi ja mikään ei riitä? Tai koetko miehenä, ettet saa olla tunteva tai herkkä?  Joskus kokemuksissamme on kyse yhteiskunnan uskomuksista, joita orjallisesti suoritamme, koskaan niitä kyseenalaistamatta. Myyteistä.

Yksi elämän keskeisimmistä myyteistä on äitimyytti.

Myytti on pyhä ja uskoo, että äiti on aina viattomuuden puolella, oikeassa, hyvyys. Äiti on kaiken jaksava, uhrautuva, puhdas, elämänlähteenantaja.  Ikään kuin nainen saisi hedelmöittyessään jonkin syvän jumalallisen tietoisuuden elämästä, joka poistaa hänen vajavuutensa, traumansa, erehtyväisyytensä, ihmisyyden raadollisuuden ja antaa hänelle supervoimat jaksamiseen. Hänellä on täydellinen viisaus ja tietämys viattomien lasten näkökulmasta kaikkeen: itseen, ihmisyyteen elämään, yhteiskuntaan, politiikkaan. Äidin tuomaa näkökulmaa harvoin kyseenalaistetaan. Ei muissa, eikä etenkään itsessä. Sillä meillä kaikilla on äiti – ja äidin sylin luoman pehmeän lempeän turvan tarve. Äiti on totuus, äiti on hyvä, äiti on lempeä ja rakas. Äidin syli kannattelee, läpi elämän. Äiti jaksaa.

Mutta mitä tapahtuikaan naiseuden varjopuolelle? Niille raadollisuuksille, mustasukkaisuudelle, itsekkyydelle, vihalle, halulle olla kaunis tai keskipiste?  Se ulkoistettiin äitipuoleen: Enkelimäinen äiti, viaton lapsi, hirveä äitipuoli ja tietämätön isä. Tuttuja satujen rooleja. Vai ehkä oletuksiamme tosielämästä?  

Äitien lähellä ovat luonnollisesti isät. Kun Suomeen syttyi sota, perheen isät lähtivät rintamalle. Tällöin äidit ottivat vastuun myös miesten töistä. Sodan loputtua isät palasivat. Vaimot toivoivat, että kaikki palaisi ennalleen. Näin ei aina kuitenkaan käynyt. Useat miehet olivat syvästi traumatisoituneita. Miehet eivät itkeneet, vaan vetäytyivät, osa alkoholisoitui. Hiljaa naiset jatkoivat kodin kannattelua. Yksinäisyys ja väsyminen johtivat katkeruuteen, halveksimaan miehiä, jotka henkisesti olivat heidät jättäneet, mutta joille kaikki kunnia annettiin. Syntyi vahvojen naisten ja vetäytyvien miesten perhedynamiikka.


Vahvat naiset ovat yhteiskuntamme ylpeyden aihe. Se on pelastanut meidät. Mutta jättänyt myös turvattomuutta ja yksinpärjäämisen taakkaa, jota emme enää tänä päivänä tarvitsisi.

Asetelma näkyy osassa perheistä edelleen: Mieheltä odotetaan turvaa. Myytin mukaan miesten tulee olla vahvoja, maskuliinisia. Tunteikkaita vain naisen äärellä, muttei epävarmoja. Nainen taasen kokee olevansa perheessä se, joka tietää, joka osaa, joka päättää. Mies voi ajautua vaimon apupojaksi, jossa vaimo kertoo, mitä ja miten asiat tulisi tehdä. Kun mies vetäytyy ja hiljenee, vaimo kokee turvattomuutta ja hakee sitä lisää kontrolloimalla kaikkea, ottamalla lisää vastuuta. Taustalla vaikuttaa syvä turvattomuus.  Mies katsoo aikansa, kunnes ei enää katso. Lähtee pois henkisesti tai fyysisesti. Tai hermostuu. Tämän myötä naisen turvattomuus lisääntyy. Ja kehä vahvenee.

Sukupolvesta toiseen myytit ja niitä vahvistavat tavat naamioituvat hienosyisten sinällään merkityksettömien eleiden, yksinpärjäämisen kehäksi, jossa yhteys katoaa.  Tutkimalla tapoja, asenteita, heittäytymällä kokeilemaan toisin, vaikka mieli sanoisi muuta, voi parisuhde tulla lempeämmäksi, alustaksi uudelle.

Myyttien purkaminen on arjen tapojen purkua. Se on maalaisjärjen haastamista ja kyseenalaistamista.  Se on pysähtymistä juuri siinä kohdassa, kun ei tee mieli pysähtyä. Kun sinulla on tarve huokausten saattelemana järjestellä asioita, tai kotia, tai tarve lähteä pois, voisitko toimiakin toisin? Kysyä itseltäsi: miltä minusta tuntuu? Miksi teen tämän? Kaipaanko syliä, kosketusta, turvaa? Tai tahtoisit kokeilla, mutta olet epävarma ja lannistut ennen kuin aloitatkaan.  Kaipaisitko, että puolisosi näkisi sinut, hapuilevana, tunteita etsien, kokeillen jotain uutta toimintatapaa? Ilman neuvoja, ilman ohjeita? Väsyneenä, vaikka hän onkin tehnyt niin paljon enemmän. Kaipaatko täydellistä idylliä, kotia kroppaa, puolisoa? Vai syvää yhteyttä, joka syntyy, kun pysähdymme katsomaan: Kuka sinä olet? Kuka minä olen? Juuri tässä hetkessä.
Ja sanoitamme sen toisillemme. Kerta toisensa jälkeen.

Kun pysähdymme itsemme, tunteidemme ja tarpeidemme äärelle, voimme poistua toteuttamasta yhteiskunnan tiedostamattomia kaavoja, jossa yritämme kelvata historian hengähdyksille.  

Askel askeleelta voimme olla enemmän minä. Enemmän me.

Rakas ihminen, sinun ei tarvitse myydä sieluasi saadaksesi rakkautta

Mitä tarkoittaa, että rakkauden valitseminen ei koskaan toteudu itsen tai toisen kustannuksella?

Lyhyimmillään vastaus on, että rakkaudessa henkistä ja fyysistä koskemattomuuttasi kunnioitetaan. Fyysinen koskemattomuus on useimmille meistä helpompi hahmottaa, mutta henkinen koskemattomuus saattaakin sitten olla vaikeammin määriteltävä.

Mitä se sinulle tarkoittaa?

Henkisen koskemattomuuden rikkominen on kaikkea sitä, mikä saa sinut hengittämään varovasti tai luulemaan että sinun täytyisi olla toisenlainen.

Kaikkein useimmin epäselvyys syntyy rakastumisen ja rakastamisen rajalla, siinä kohtaa kun rakkauden potentiaali pitäisi lunastaa rakastamalla.

Kohtaat elämäsi aikana monia aivan ihania ihmisiä, mutta et tunne heitä kaikkia kohtaan vetoa. Yhtälailla tapaat jokusen ihmisen, johon tunnet voimakasta vetoa, mutta silti suhde ei koskaan oikein ”käynnisty”, etene, vakiinnu. Potentiaalia ei lunasteta. Rakkaus on jonkinlainen ponteva lupaus, jota odotat saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Mutta jostain syystä se ei saavu. Tyyliin ikinä.

Ja tässä kohtaa monilla meistä aikuisistakin on erilaisia vähän hassujakin uskomuksia Siitä Oikeasta, ja jollei tällä nimekkeellä, Siitä Ihmisestä, jonka takia pitäisi ja kannattaisi rakkauden nimeen Vähän Joustaa Enemmän Kuin Kenenkään Muun Kanssa.

Silloin menevät puurot ja vellit sekaisin. Toisen kohtaaminen edellyttää aina itsenkin kohtaamista, eikä se aina tunnu kivalta. Toisen kohtaaminen pakottaa sinut näkemään defenssejasi ja suojuksiasi – maneereja, tunne- ja ajattelukaavoja, pelaamista, varmistelua, yrityksiä kontrolloida tilannetta tai toista – ja se on siksi vähän ikävää ja nöyryyttävää. Omakuva voi joutua koetukselle – ja se on hyvä.

Tämä on kasvua.

Mutta rakkauden takia ei pidä joutua kutistamaan itseään, kasvamaan vinoon, käpristymään kokoon, satuttamaan sieluaan tai ruumistaan.

Tämä ei ole kasvua. Se on hidasta kuolemaa. Se on sinun elämänvoimasi tukehduttamista.

Rakastaminen ei ole ainoastaan koskemattomuuden kunnioitusta: koskemattomuuden kunnioituksesta syntyy kukoistuksen edellytykset.

Ensimmäisen ja jälkimmäisen erottaa toisistaan etenkin siitä, että ensimmäisessä tapauksessa kuvassa on kaksi.

Rakkaus on kohtaamista ja kohtaaminen laittaa aina kasvamaan. Sekä suhteen että siinä olevat ihmiset. Tuo kasvu on suloisen kipeää, sillä kasvu harvoin tapahtuu täysin kivuttomasti. Mutta se on kasvua, se on suhteen syvenemistä. Kun haavoittuvaisuus kohtaa haavoittuvaisuutta, side aina vahvistuu, minäkuva kirkastuu.

Kun puhutaan hitaasta kuolemasta, olet kuvassa yksin. Yrität sopeutua ja asettua toisen rinnalle, mutta jostain syystä yrityksesi ovat yksinäisiä, epätoivoisia. Et ole dialogissa toisen kanssa, tai dialogi on manipuloivaa, katkonaista ja pitää sinua epävarmuudessa. Toinen saattaa antaa ymmärtää, että hän on muuttumaton ja vain sinun tulisi muuttua. Tai sitten hän vain antaa ymmärtää kaikenlaista, muttei kuitenkaan anna mitään. Saatat kuvitella – tietoisesti tai tietämättäsi – että jos olisit vähän täydellisempi, hienompi, kauniimpi, viisaampi (jatka listaa loputtomiin, vain mielikuvituksesi on rajana), suhteenne voisi onnistua ja kukoistaa.

Mutta niin ei koskaan käy, jollei suhteessa ole kaksi. Kohtaaminen vaatii kaksi ihmistä, jotka kumpikin suostuvat kohtaamaan toisen kohdatessaan myös itsensä. Siitä syntyy yhdessä kasvu.

Ei hätää. Hankalatkin tilanteet voi kääntyä kasvuksi. Sinun kasvuksesi. Kyvyksi nähdä, miksi yrität sovittaa itseäsi pieniin rakoihin, kun voisit loistaa jossain toisaalla.

Rakkaus ei ole kaupankäyntiä sen välillä, rakastetaanko tässä suhteessa sinua vai minua. Tarkoitus on, että tässä suhteessa sinä rakastat minua, minä rakastan sinua, sinä rakastat sinua ja minä minua. Ei kompromisseja.

Tilanne, jossa rakkaudessa tehdään kauppaa siitä, rakastetaanko tässä suhteessa sinua vai minua, ei ole rakkautta. Suhde, jossa rakkaus toteutuu jommankumman kustannuksella ei ole rakkautta, se on jotain muuta. Olet tuomittu rakastamaan, mutta et tuomittu rakastamaan jotain tiettyä ihmistä.

Lähde pois ja etsi kasvusi muualta. Koska tiedäthän, sinä todellakin olet sen arvoinen.

***

Enemmän itsen ja toisen rakastamisesta Keiju Vihreäsalon kirjassa ”Jotta voisin rakastaa – Rakkauden anatomia”. Kirjassa pohditaan, mitä on rakkaus ja tarkastellaan, minkälaiset asiat estävät meitä kohtaamasta toisiamme rakkaudessa.

Jos viettää kaiken aikansa samanlaisessa seurassa, ymmärrys elämästä jää vajaaksi

Joskus sorrun siihen itsekin. Ajattelen, että joku toinen ihminen on kertakaikkiaan niin erilainen kuin minä, ettei hänellä ole minulle mitään annettavaa. Ettei meillä ole mitään yhteistä ja on siten parempi kulkea ihan eri suuntiin.

Mutta jos olisin kaukaa viisas, pysähtyisin, tarraisin kiinni juuri siihen ihmiseen ja kohtaisin erilaisuuden rohkeasti. Voisin kysyä, että Miksi Sinä ajattelet asiasta noin? Miksi arvomaailmasi on tuollainen ja miksi toimit tässä tilanteessa niin kuin toimit? Samalla voisin kysyä tismalleen identtiset kysymykset itseltäni. Ainoastaan niin voisin saada omiin ajatuksiini ja käytösmalleihini perspektiiviä ja kenties oivaltaisin ja oppisin jotain uutta.

Jos viettää aikaansa ainoastaan samankaltaisten ihmisten kanssa, tulee harvoin kyseenalaistaneeksi mitään. On aina oikeassa omine ajatuksineen ja saa samanlaisilta niihin vertaistukea. Ei tule ehkä ymmärtäneeksi maailmaa ja siinä vallitsevien erilaisten ihmisten ja elementtien tarvetta niin laveasti kuin eittämättä pitäisi.

Kirjoitan kirjassani Suuria hetkiä – voimaa ja viisautta elämän taitekohtiin muun muassa suhtautumisesta erilaisuuteen, uuden oppimisen tärkeydestä sekä siitä, mitä erilaiset ihmistyypit tai uudenlaiset tilanteet usein rikastuttavat elämää.

Jokaisen ihmisen kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta ihmistä voi silti ajatella lämmöllä. Jotain hyvää hänessäkin on. Uskon myös, että suhtautumalla muihin ihmisiin rakkaudella saan rakkautta itsekin osakseni, sillä hyvä energia tarttuu.

Suhtaudu ympärillä oleviin ihmisiin ja asioihin lämmöllä ja opi jokaiselta ihmiseltä ja jokaisesta tilanteesta jotain uutta.

Lapsina leikimme pihoilla ja teimme joskus empiirisiä kokeita muurahaispesiä sohimalla. Taisimme sotkea hämähäkkien seittejäkin. Seurasimme, miten pitkäjänteisiä ja kärsivällisiä pienet ötökät olivat. Kerta toisensa jälkeen ne aloittivat aherruksensa, aina uudelleen alusta meidän sohimisestamme piittaamatta. Sitä lannistumattomuutta ei tullut silloin pikkuihmisenä ajatelleeksi. Että tekisikö itse saman vai turhautuisiko jossain vaiheessa ja löisi hanskat tiskiin. Kenties pieni muurahainenkin voi siten opettaa meillez< jotain. Jos ei muuta niin ainakin periksiantamattomuutta.

Jos antaisimme jokaisen tilanteen, ihmisen ja vaikka sen pienen ötökänkin opettaa meille jotain elämästä emmekä ylenkatsoisi ketään, olisimme luultavasti paljon rikkaampia. Ymmärtäisimme maailmaa ja siinä olevia asioita todennäköisesti paljon paremmin.

P.S. Jokaisella ihmisellä ja asialla on maailmassa paikkansa. Ainoastaan erilaisuudesta voi lopulta oppia. 

Kuva: Amy Shamblen/Unsplash

Minä autan kaikkia, mutta kukaan ei auta minua – Miten saada tilanne tasapainoon?

Kirjoittaja Niina Juutilainen on 32-vuotias teatterituottaja, kulttuurituotannon opiskelija ja kahden lapsen äiti.

Millaista on olla uhriutuja omassa elämässään? Millainen on uhriutujan elämän filosofia? Miten uhriutuminen luo elämään negatiivisuutta?

Keittiöpsykologian tohtorina ja oman itseni erityisasiantuntijana, tein äskettäin järkyttävän havainnon itsestäni. Olen vuosikausia käyttänyt uhriutumista, yhtenä haitallisista keinostani hakea hyväksyntää ja arvostusta elämässäni. Olen ollut uhriutuja isolla U:lla.

Olen toteuttanut uhriutujan rooliani mm. ystävyyssuhteissa. Suorituskeskeisenä ja miellyttämisen haluisena yksilönä olen aina ollut taipuvainen auttamaan muita. Auttamaan, kaikesta muusta, mm. omasta jaksamisestani huolimatta. Jos olisinkin todellisuudessa halunnut sanoa EI esimerkiksi ystävän auttamispyyntöön, en ole pystynyt siihen. Koska syvällä selkäytimessäni asuva hylkäämisenpelko on kirkunut välittömästi: Sano KYLLÄ, muuten sinut voidaan hylätä!

Taipuvaisuus auttamiseenhan on ihan hyvä juttu ja hieno piirre ihmisessä. Mutta mielestäni motiiveja auttamisen takana on lähes yhtä tärkeää tarkastella kriittisesti kuin itse auttamistakin.

  • Jos syvimmät ja usein tiedostamattomat motiivit auttajalle, ovat mm. seuraavanlaisia, voi miettiä kuinka rakkaudellista auttaminen on todellisuudessa ollut?
  • Auttaja arvottaa itseään ja elämäänsä auttamisen määrällä ja laadulla.
  • Auttaja tuo toistuvasti esiin toteuttamiaan auttamisen kokemuksia ja kiillottaa näin omaa haarniskaansa sekä itselleen että muille.
  • Auttaja tekee itsestään uhrin auttamisensa kautta. Minä autan kaikkia, mutta kukaan ei auta minua – tyyppisillä ajatuksilla.
  • Auttaja nostaa sisimmässään itsensä muiden ihmisten ja etenkin autettavien yläpuolelle.

Tämän tyyppinen harjoittamani ”auttaminen” ei ole syvimmältä olemukseltaan puhdasta tai rakkaudellista. Se on ollut keinoni lisätä uhrin asemaa elämässäni. Se on ollut yksi keinoistani tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Minkä tahansa kautta ja hinnalla millä hyvänsä.

Uhrautuminen kulkee suvussani. Se on sukupolvien ketjussa kulkeva toimintamalli. Olen saanut sen verenperintönä syntymälahjaksi. Se on helppo tie, jossa ei tarvitse ottaa vastuuta elämästään tai valinnoistaan. Voi vain heittäytyä syyttämään muita, aina vanhemmista vihamiehiin saakka.

Toinen tehokas uhriutumisen välineeni on ollut haastavat elämänkokemukset. Niihin voidaan lukea esim. vaikea lapsuus, jatkuva ajautuminen haastaviin ihmissuhteisiin, yksinhuoltajuus, hektinen työ, kinkkinen perhetilanne tai vaikkapa vääränlaiset naapurit. You name it!

Uhrautujana tunnen näiden välineiden tehon läpikotaisin. Olen harjaantunut käyttämään niitä taidokkaasti hyödykseni, hakiessani epätoivoisesti oikeutusta olemassaololleni. Koska en ole tiennyt, että tuo oikeutus on olemassa jokaiselle ilman, että sitä tarvitsee hakea. Se saadaan lahjaksi syntymässä tähän maailmaan.

Kyseisten välineiden käyttö on luonut eteeni negatiivisuuden polun. Tuota polkua tarpoessani olen luonut huomaamattani, elämääni lisää uhrautumisen välineitä. Eli haastavia elämänkokemuksia. Koska se mihin keskityn kasvaa ja tulee näkyväksi elämässä. Niin hyvässä kuin pahassa.

Paradoksaalisinta on se, että vaikka olen nähnyt kyseisten välineiden käytön ja niissä vellomisen olevan haitallista, en ole kuitenkaan alitajuisesti halunnut luopua niistä. Koska niiden kautta, olen tullut näkyväksi ja saanut arvostusta. Niiden kautta, olen saanut illuusion oikeutuksesta omalle olemassaololleni.

Inhimillistä mutta totta. Olen toiminut näin, koska en ole rakastanut itseäni, kokeakseni minut arvokkaaksi ja hyväksi. Ilman suorituksia tai toisten kustannuksella itsensä nostamisia. Kaiken takana on ollut jokaisen ihmisen perustarve tuntea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.

Jos olet joutunut uhriutumiseni uhriksi, olen todella pahoillani. Ymmärrä syyt toimintani takana ja anna minulle anteeksi. Olen toiminut ainoastaan niillä selviytymiskeinoilla, jotka olen kullakin hetkellä tuntenut. Ja vaikka olisit joutunut uhrikseni se ei tarkoita, etten rakastaisi sinua. Rakastan, jatkossa puhtaammista lähtökohdista. Ja autan edelleen, jatkossa oikeista syistä ja hylkäämättä itseäni.

Jos olet sielunsiskoni tai veljeni, kanssauhriutuja. Pohdi uhriutumiseen johtaneita syitä elämässäsi. Ota vastuu uhriutumisestasi.  Muista että haastavatkin sukupolvien ketjut ovat murrettavissa!

Tämä havainto tuli näkyväksi, kun löysin sisältäni ensimmäiset palaset rakkaudesta minuun. Rakkaudesta, jota olen niin kovasti koko elämäni ajan etsinyt itseni ulkopuolelta. Se antoi minulle voimaa hyväksyä itseni kaiken kanssa. Ja hyväksyminen antoi rohkeutta nähdä myös varjoisat puolet itsessäni. Tuoda ne näkyväksi ja tarkastella niitä ilman häpeää.

Tuli mieleeni, onko tämä tekstikin yksi uhrautumiseni luomistyö? Tarkastelin asiaa ja totesin, että ei ole. Se on terveellinen väline tulla nähdyksi ja kuulluksi.

”Äidin juhla” on ihana tapa tukea tulevaa äitiä ja vahvistaa ystävyyttä ennen vauvan syntymää

Naisystävistäni koostuva suuri siskojen heimo järjesti minulle Äidin juhlan. Laskettu aika synnytykseen on kuukauden päästä ja tämä on vielä sopiva aika kokoontua, ennenkuin sisäänpäin kääntymisen energia ottaa vallan äitiysvapaan alkaessa ja synnytyksen lähestyessä. 
Oven takaa paljastui värikäs joukko, lähes parikymmentä upeaa naista elämäni varrelta. Sain jokaiselta kukkia joita aseteltiin maljoihin ympäri kotia. Keittiöön vetäytyi joukko iloisia kokkaajia hedelmävatien ja kakkujen kera. Pian sain käteeni kuohuvan ja aurinkoinen juhla alkoi kilistelemällä maljat elämälle! 

SIIRTYMÄSEREMONIAT

Seremonia on yhteisöllinen, juhlava kokoontuminen, joka voi sisältää rituaaleja. Rituaaleilla on muuntavaa voimaa ja niiden myötä ihmisten onkin helpompi vastaanottaa muutos. Ne voivat parhaimmillaan olla parannuksen ja suuremman ymmärryksen työkaluja. Seremoniat lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ovat tärkeitä heimoyhteydelle ja ystävyydelle. Seremoniat tuovat arkeen juhlavuutta, nostattavat tunnelmaa, ja tuovat energiaa niin seremonian tekijöille kuin koko yhteisölle. Lumoava nainen -kirjassani nimesin mahdollisia naisen elämää koskettavia siirtymäseremonioita, ja nyt täydennän listaa:
  • Syntymä
  • Kuukautisten alkaminen
  • Valmistuminen opinnoista
  • Morsiusseremonia (polttari on lyhenne poikamies-initiaatiosta)
  • Aviolitto tai vastaava parisuhteeseen sitoutuminen
  • Äidin juhla – Mother’s Blessing / Blessing way
  • Lapsen syntymä
  • Lapsen nimeäminen
  • Istukan hautaaminen, imetyksestä luopuminen
  • Päiväkodin alku, lapsen kouluun lähtö, lapsen muutto kotoa jne.
  • Kuningatar-aikaan astuminen – Menopaussi
  • Iäkkään viisaan naisen syntymäpäiväjuhla
  • Kuolema
Tällä kertaa haluan jakaa vinkkejä Äidin juhlasta, joka ei ole Suomessa vielä niin kovin tunnettu.

ÄIDIN JUHLA 

Äidin juhla on siirtymäseremonia, eli initiaatioriitti, jossa autetaan tulevaa äitiä voimautumaan kohti synnytystä ja siirtymään ilolla lähemmäksi elämän uutta aikaa. Rituaali on alunperin kotoisin Navajo-intiaaneilta, mutta on lähivuosina noussut suosituksi vaihtoehdoksi vauvaan keskittyvän ”Baby Showerin” sijaan.

Läheisten naisten piiri järjestää Äidin juhlan ja tekee siitä äidin näköisen. Juhlan voi järjestää missä tahansa tunnelmallisessa tilassa, mutta helpointa isovatsaiselle odottajalle on tuoda juhla perheen kotiin.

IDEOITA SEREMONIAAN:

Pieni hiljentyminen

Tilan luominen pyhäksi paikaksi. Silmien sulkeminen ja käsien yhteen liittäminen piirissä. Jos osallistujat tietävät oman verilinjansa äitien ja esiäitien nimiä, heidät voi kutsua paikalle.

Yhteisen intention asettaminen

Seremonian ohjaaja voi sanallistaa syyn kokoontumiselle. Äidille halutaan toivottaa hienoa synnytysmatkaa ja siunata äidiksi syntymisen prosessi. Osoittaa tukea ja muistuttaa tuesta, joka on läsnä nyt sekä tulevaisuudessa vauva-arjessa.

Kukat

Kukat kuvastavat kauneutta, uutta elämää, kasvua, hedelmällisyytä ja rakkautta! Kukkaseppeleellä voi kruunata tulevan äidin ja lisätä juhlan tuntua päivään.

Voimakoru synnytykseen

Kaula tai käsikoru mukaan synnytykseen ja myöhemmin kiinnitettäväksi vauvan kehtoon tai rattaisiin. Jokainen piiristä pujottaa nauhaan helmen johon voi suullisesti kertoen liittää voimauttavia merkityksiä tai positiivisen tarinan.

Voimalauseet synnytykseen

Vahvistavia viisauksia, sydämellisiä runoja, mietelauseita (esimerkiksi Hidasta elämää -kirjoista voi poimia mieleisiä) tai ihania muistoja yhteiseltä taipaleelta voi kerätä monella tavalla:

  • Lasipurkkiin erillisille lappusille, joista äiti niitä voi nostaa inspiraatioksi aamuisin.
  • Maalata kiviin.
  • Kirjoittaa kalenterin sivuille.
  • Piilottaa ympäri kotia, jotta niitä löytyy pitkin vauvavuotta.
  • Kerätä vihkoon.
  • Lauseita voi myös lukea ääneen äidille.

Peloista irtipäästäminen

Kaikki osallistujat kirjoittavat omat pelkonsa lappusille. Tuleva äiti voi kirjoittaa etenkin synnytyspelkojaan. Laput revitään palasiksi tai poltetaan (ulkona). Tämän voi päättää yhteiseen lausumiseen: ”Hengitän sisään rauhaa, hengitän ulos pelkoa.”

Suolan siunaaminen

Tuodaan laadukasta suolaa suureen vatiin. Suola kiertää piirissä ja jokainen osallistuja saa lisätä sinne rakkaudellisen siunauksensa, positiivisia toivotuksia, viisaita neuvoja ja esimerkiksi eteerisiä öljytippoja, kuivattuja yrttejä tai merkityksellisiä kukkia.

Lopuksi rakkaudella koostettua, hyviä enteitä ja toivotuksia täynnä olevaa suolaa jaetaan mukaan kaikille osallistujille pieniin purkkeihin. Äidin suolan säilytysastiaksi voidaan varata esimerkiksi kaunis koristeltu rasia tai tiivis lasipurkki. Suolaa voi käyttää myöhemmin esimerkiksi jalkakylvyssä tai tuoksutellen ja tunnustellen.

Tulevan äidin hemmottelu

Jalkakylpy, hieronta tai aina tervetullut lahjakortti äidin rentoutukseen ennen synnytystä.

Runojen lausunta tai laulua

Löytyykö piiristä laulujen tai loitsujen taitajia? Jopa vauva kuulee raskauden loppupuolella äänet ja voi olla siten osallisena seremoniaan.

Herkuttelua ja maljojen nostoa

Kattakaa nyyttärivoimin pöytä notkuvaksi kauden herkkuja ja alkoholitonta kuohuvaa! Lopuksi siivous myös yhteisvoimin, jotta äiti voi jäädä lepäämään ja sisäistämään seremoniaa nostattaneita tunteita.

P.S. Voitte myös muistaa äidin mahdollista kumppania, tai muita lapsia, vaikka he olisivat jääneet juhlan ulkopuolelle. Jokaisen lapsen myötä perheen erilainen uusi elämä on alkamassa.

<<<<<<<<     >>>>>>>>

Seuraa naiseuden matkaani facebook-sivuiltani!

Valokuvat: Pexel.com / Milena Aveline 

Mitä menestys oikeastaan on, ja kannattaako sitä jahdata?

Menestys on nykypäivän hittisana. ”Haluatko menestyä?” kysytään erilaisten kurssien ja valmennusten mainoksissa, tai ”Miten menestyt ja otat käyttöön täyden potentiaalisi?” Mitä menestys oikeastaan tarkoittaa?

Menestykseen liittyvissä tarinoissa ja mainoksissa pomppaa miltei poikkeuksetta esille kaksi teemaa: raha ja maine. Usein tarinoissa kerrotaan tilanteesta ennen ja jälkeen: ”Ennen olin tavallinen työntekijä, maanantaista perjantaihin 8-16. Sitten perustin oman yrityksen ja nykyään teen töitä milloin haluan (usein myös iltaisin ja viikonloppuisin, jos ihan rehellisesti puhun).”

Miksi menestys liitetään työhön?

Miksi ihmisen pitää niittää mainetta ollakseen menestynyt? Miksi ihmisen pitää tavoitella rahaa ja mainetta? Miksi valmentajana toimiminen on parempi kuin huoltomiehenä? Onko yrittäjyys arvokkaampaa kuin palkkatyö? Olen tavannut monta ihmistä, jotka ovat sanoneet olevansa ”vain” palkkatyössä, vaikka he itse viihtyvät siinä. Ikään kuin heidän olemassaolonsa olisi tärkeämpää, jos he tekisivät jotakin muuta. Se on surullinen ajatus.

Ei ole parempaa tai hienompaa olla henkinen valmentaja omassa yrityksessä kuin laborantti toisen leivissä. Hienointa on tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta, sitä mikä tuntuu sydämessä hyvältä. Meidän ei tarvitse yrittää muuttaa itseämme koko ajan paremmiksi menestyäksemme tai ollaksemme rakastettavampia. Sisäinen rauha riittää, se avaa kaikki muut ovet.

Olen kiitollisena kohdannut eri alan ihmisiä, joiden olemus ja ammattitaito ovat auttaneet minut pulasta ja helpottaneet olemassaoloani: sähkömiehiä, hammashoitajia, bussikuskeja, neuvolan tätejä. Tyytyväisiä, letkeitä ihmisiä. Ja toki olen tavannut myös ihania henkisen alan yrittäjiä. Mutta se polku ei ole kaikkia varten, eikä se ole huonompi tai parempi polku kuin jokin toinen.

Meistä jokainen haluaa tulla hyväksytyksi.

Jos emme osaa antaa itsellemme rakkautta, hyväksyntää, armoa ja lempeyttä, pakotamme itsemme suorittamaan asioita, joiden silmissä ajattelemme toisten näkevän meidät arvostettavina – eli esimerkiksi rahaa ja mainetta. On luonnollisesti eri asia tavoitella mukavaa toimeentuloa ja hyviä välejä ihmisten kanssa kuin tarpeetonta rahamäärää ja tuntemattomien ihmisten arvostusta. Mihin tarvitsisit jälkimmäisistä kumpaakaan?

Ei tietenkään haittaa, jos sinulla on kassikaupalla rahaa tai että olet tunnettu, jos se tuntuu sinusta luontevalta. Surullista on, että somen ja julkkisten täyttämässä maailmassa moni unohtaa sen, että todellinen menestys on sydämen iloa, joka kumpuaa sisältä, ja joka ei edellytä mitään.

Ulkoinen menestys ei tule täyttämään sinua, vaikka saapuisit maailman huipulle. Ihmisen hyvinvointi lähtee aina sisäisestä rauhasta. Sen voi löytää vaikkapa hengittämällä syvään. Tai hyväksymällä asiat, joita ei voi muuttaa. Ja muuttamalla ne asiat, jotka voi, rakkaudellisesti ja itseään arvostaen.

Itseään ei kannata kehittää saadakseen rahaa, mainetta tai hyväksyntää, vaan kokeakseen sisäisen hiljaisuuden.

Todellinen menestys on sisäistä rauhaa, olemassaolon valoisuutta, hyväksymistä, avautumista ja vastaanottamista …rakastamista. Ihana uutinen on, että sisäistä rauhaa ei tarvitse jahdata, sillä se on saatavillamme koko ajan – mutta joskus voi olla tarpeen ohjastaa fokus lempeästi takaisin sydämeen!

Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

”Tiedät olevasi aikuinen, kun päiväunet eivät ole enää rangaistus vaan palkinto” – 5 voimakuvaa levon tärkeydestä

Yksikin hyvin nukuttu yö voi ratkaista monta ongelmaa ♥  Tässä sinulle 5 voimakuvaa unesta ja levosta. Lisää voimakuvia löydät Instagramista @hidasta.

@hidasta

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image