Aito läheisyys voi olla niin pelottavaa, että pelkkä ajatus parisuhteesta tuntuu mahdottomalta

Voi kuulostaa uskomattomalta, että joku haluaa ehdoin tahdoin välttää ihanan parisuhteen. Sitoutumiskammoinen tekee näin, mutta alitajuisesti. Syynä ovat syvälle iskostuneet uskomukset, kuten että suhde vie vapauden ja että suhteessa kadottaa oman itsensä. Sitoutumiskammoinen sabotoi kaikki orastavat romanssinsa, koska hän haluaa välttää tuon kivun. Palkintona on vapaus, eli se, ettei voi tulla hylätyksi tai mitätöidyksi.

Sitoutumiskammoinen voi silti yrittää hankkiutua parisuhteisiin. Jos kirjoittaisin sitoutumiskammoisen käsikirjan, siinä neuvottaisiin näin:

  1. Ihastu saavuttamattomiin tyyppeihin

Solmi suhteita ihmisiin, jotka ovat varattuja, asuvat kaukana tai ovat muuten emotionaalisesti kylmiä tai rajoittuneita. Ihastu etenkin itsekeskeisiin, tunnevammaisiin, addikteihin, työnarkomaaneihin pelimiehiin tai pelinaisiin, niin olet turvassa. Toisaalta hehän suorastaan sytyttävät sinut! Etäinen kumppani saa rakastumaan palavasti, sillä hänessä on jotain tavoiteltavaa. Kipinä pysyy yllä, kun et milloinkaan tule saamaan mitään takaisin – näin ollen sinunkaan ei tarvitse oikeasti kohdata intiimiä läheisyyttä. Jos suhde muuttuisikin läheiseksi, sinua alkaisi ahdistaa. Silloin iskisi paniikki ja juoksisit karkuun.

  1. Pakene syvällisiä ihmissuhteita kaikin keinoin

Julista kaikille, että haluat olla vapaa. Et tunnista tai tunnusta tarvitsevasi kumppania. Näin sinun ei tarvitse ottaa sitä riskiä, että tulisit riippuvaiseksi toisen ihmisen avusta ja läheisyydestä, eikä sinun tarvitse näyttää omaa heikkouttasi kenellekään.

Uppoudu töihin, rupea suorastaan työnarkomaaniksi. Vaikka työ olisi kuinka vaativaa, työtä on silti helpompi hallita kuin ihmissuhteita. Työstä voit saada isoja onnistumisia tai ulkoisia palkintoja, mutta ihmissuhteista välttämättä et, jos ne eivät onnistu.

– Biletä. Ympäröi itsesi vuodesta toiseen alkoholilla, pintaliitoelämällä ja pinnallisilla tuttavuuksilla. Harrasta yhden illan juttuja tai vakiopanoja, koska ne eivät vaadi oikeaa läheisyyttä. Pidä keskustelut keveinä. Nykyisin tämä kaikki on sallittua myös emansipoituneelle naiselle, joka ”saa” haluta miestä vain panemiseen.

Vedä rooleja. Ole pelimies tai pelinainen, joka peittää oman epävarmuutensa menevään elämään ja toisten manipuloimiseen. Voit olla myös muutoin maailman hurmaavin ja seurallisin ihminen, mutta et oikeasti kerro itsestäsi missään vaiheessa mitään tärkeää. Voit myös rakentaa luksuksesta itsellesi kultaisen häkin, joka näyttää hienolta, mutta jonne kenelläkään ei ole avainta.

– Etsi muka-ahkerasti kumppania, mutta aseta hänelle niin mahdottomat kriteerit, että ihannekumppaniasi ei ole olemassakaan. Jos käytkin treffeillä, aloita heti virheiden etsiminen toisesta, jotta voit torjua hänet – sinullehan on tärkeää päästä itse torjumaan, ennen kuin tulet torjutuksi. Kun piilotat pelkosi vaativuuteen ja hyökkäävyyteen ja keskityt vain toisten virheisiin, et joudu kohtaamaan omaa vajavaisuuttasi.

  1. Jos kuitenkin hankkiudut suhteeseen, pidä se kevyenä

Sitoutumiskammoisena voit ryhtyä suhteisiin, joihin et koskaan sitoudu kunnolla. Älä anna itsestäsi suhteessa sataa prosenttia, varmuuden vuoksi. Vältä suhteissa syvällisyyttä ja intiimiä läsnäoloa. Heti viikkojen tai kuukausien kuluttua, kun arki alkaa näyttäytyä tai suhde on menossa liian vakavaksi, poistu kuvioista. Voit syyttää tapojesi mukaan suhteen epäonnistumisesta muita ihmisiä. ”Se vaan lopahti” voi myös olla totta – koska todennäköisesti itse annoit sen lopahtaa.

 

Kun läheisyys kuristaa

Olen oivaltanut omien kokemusteni pohjalta, että sitoutumiskammossa on oikeastaan kyse läheisyyskammosta. Sitoutumiskammoinen tuskin itse tiedostaa sitä, miksi pelkää niin paljon aitoa läheisyyttä: koska se paljastaisi hänen oman haavoittuvaisuutensa ja epätäydellisyytensä, joita hän ei osaa käsitellä. Taustalla voi olla vahva kokemus lapsuudessa siitä, ettei ole tullut rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Jos vanhemmat ovat olleet etäisiä, etäisyys tuntuu myöhemminkin tutulta. Myös vanhempien avioero on voinut vaikuttaa uskomuksen syntyyn, että sitoutuminen ei kannata, sillä se olisi liian kivuliasta.

Voiko sitoutumiskammo syntyä myöhemmässä elämänvaiheessa? Itse olin aikoinaan todella luottavainen ja jopa naiivi kaikkia ihmisiä kohtaan ja halusin kiihkeästi läheisyyttä. Sitten tuli kokemuksia, joiden jälkeen en enää halunnut kuullakaan sanaa parisuhde. Mutta kumpi tuli ensin, kokemus vai uskomus? Jos ajattelee, että jokin suhde tekee itsestä sitoutumiskammoisen, niin miten ylipäänsä päätyi tuohon suhteeseen? Ehkä se, että vetää puoleensa haitallisia suhteita, on vain vahvistusta jo alunperinkin alitajunnassa oleviin uskomuksiin, jotka vasta silloin tulevat tietoisuuteen.

Korjausliikkenä siedätys

On eri asia olla haluton sitoutumaan kuin kyvytön sitoutumaan. On ihan tervettä osata olla yksin, ja elämässä voi olla vaiheita, kun haluaa panostaa töihin tai vaikka bilettämiseen. Jos kyse on sitoutumiskammosta, mikään ei kuitenkaan muutu. Tai ainakin se vaatisi paljon tietoista prosessointia. Vaikka sitoutumiskammoinenkin saattaa jossain vaiheessa kyllästyä pinnallisiin, sieluttomiin suhteisiin, hän ei silti välttämättä kykene muuttamaan omia toimintamallejaan. Ihan ensimmäiseksi tulisi ainakin pystyä tunnistamaan rehellisesti omat toimintamallinsa ja niiden taustalla olevat uskomukset, jotta muutos voi tapahtua.

Toiseksi suosittelen siedätyshoitoa. Siedättäminen tapahtuu siten, että uskaltaa kohdata oman ahdistuksensa ja paniikin tunteensa, eikä juokse heti pakoon, kun tulee epämukava tilanne. Oppii antamaan ihmisille mahdollisuuksia pikku hiljaa, eikä esimerkiksi ala jo ennen treffejä keksiä syitä, miksi suhde ei tule onnistumaan. Jos kyseessä on henkisen läheisyyskammon lisäksi fyysinen läheisyyskammo, voi opetella vaikka olemaan jonkun turvallisen ihmisen halauksessa.

Nykyinen nopea deittailukulttuuri ei tue kovin paljon tätä hidasta ”siedättymistä”. Mikään ei saa sitoutumiskammoista juoksemaan lujempaa karkuun kuin liian nopea lähestyminen. Siksi olisi myös tärkeää oppia ilmaisemaan itse, jos tarvitsee riittävästi aikaa ja tilaa. Jos toinen on fiksu, hän ymmärtää ja asiasta voi keskustella. Omat rajat on hyvä oppia tunnistamaan, sekä huomaamaan sen, että omien epämukavien tuntemusten rajaa voi myös siirtää hieman kauemmaksi vähän kerrallaan. Jonain päivänä voi jopa huomata, että ei siihen läheisyyteen sittenkään kuole.

”Toivo on pieni valon häivähdys pimeässä” – 5 voimarunoa sinulle, jolla on juuri nyt vaikeaa

Joskus elämä horjuttaa meitä kaikkia, mutta aina on olemassa toivoa. Tässä 5 voimarunoa sinulle, jolla on juuri nyt vaikeaa. Lisää voimauttavia kuvia ja Sielunsopukoita-runoja löydät Instagram-tililtämme @hidasta.

Kurkkaa Sielun sopukoita -runokirja:

5 asiaa, joita jokainen meistä tarvitsee joka päivä – Älä koskaan epäröi pyytää näitä

Sanotaan, että tyhjän saa pyytämättäkin, mutta silti asioiden pyytäminen ihan vain itselleen voi tuntua vaikealta. Ehkä olet tottunut olemaan antajan roolissa ja sopeutunut siihen, että muut pyytävät. Pyytämistä saattaakin joutua harjoittelemaan, ennen kuin se alkaa sujua.

Aloita vaikka näistä pyynnöistä, niin saat huomata, miten hyvältä se tuntuu, kun oppii huomaamaan, pyytämään ja antamaan itselleen sen, mitä todella tarvitsee. Sinussa itsessäsi on viisaus ja tieto siitä, mikä tukee omaa ainutlaatuista polkuasi.

  1. Anna minulle herkkyyttä kuulla itseäni.
  2. Anna minun löytää keinoja toimia arvojeni mukaan jo nyt. Onko jotain pikkiriikkistä, mitä voin itseni hyväksi tehdä?
  3. Anna minulle rohkeutta pyytää apua – ja uskallusta vastaanottaa apua.
  4. Anna minun muistaa, että minullakin on oikeus tulla kohdelluksi arvokkaasti.
  5. Anna minun muistaa, että kaikki eivät pysty ymmärtämään valintojani. Riittää, että itse ymmärrän.

Nämä pyynnöt ja lisää rohkaisua tutkia ja kulkea omaa tietäsi löydät Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen -korteista.

Osaatko lentää unessa? – Rohkeus unessa auttaa uskaltamaan myös elämässä

Kirjoittaja Emilia Lehtinen on kirjailija ja elokuvantekijä, jonka monet työt käsittelevät mielikuvitusta eri muodoissaan. Hänen viimeisin teoksensa on kaikenikäisille suunnattu Storytel Original -äänikirjasarja Unissa lentämisen opas. 

 

Oletko koskaan lentänyt unissasi? Miltä se tuntui? Ihanalta, pelottavalta?

 Jos olet lentänyt unissasi ja muistit sen herättyäsi, luultavasti muistat vieläkin. Usein lentounet ovat ihmisille kaikkein mieleenpainuvimpia ja merkityksellisimpiä unia.  

Kun olin pikkutyttö, yksi hauskimmista asioista mitä tiesin, oli lentäminen. Ei lentokoneella lentäminen vaan ihan ilman konetta lentäminen. Tiesin aivan tarkkaan, miltä se tuntuu miten tuuli tuivertaa hiuksia, kun liitää vauhdilla ja kuinka nopeissa syöksyissä sieppaa vatsanpohjasta. Näin toki unta, mutta kokemani kannalta sillä ei ollut niin väliä, sillä kaikki tuntui aivan todelta, jokainen tuulen lehahdus ja huimauksen tunne.

Lentotaito karttui uni unelta. Aivan aluksi opin nousemaan noin metrin korkeudelle leijumaan. Nousemisessa hirveän tärkeää oli luottaa siihen, että pystyi. Kun pääsi muutaman metrin korkeuteen, oli jo helpompaa antaa ilman kevyesti kannatella. Uskalsin nousta yhä korkeammalle. Pelotti, mutta samalla oli ihanaa. Matalalla lentäessä oli vaara törmäillä puihin ja puhelinlankoihin, mutta kun pääsin oikein ylös, pehmoisten pilvien päälle, uskalsin tehdä hurjia kieppejä. Otin lentämisestä kaiken irti, nautin sydämeni kyllyydestä.

Uni unelta minusta tuli parempi lentäjä. Unet olivat jatkumo, jossa opin asioita. Erityisesti laskeutumista jouduin opettelemaan. En osannut jarruttaa. Usein tömähdin maahan täydessä vauhdissa. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olinhan unessa. Pahimmassa tapauksessa vain heräsin. Sekään ei oikeastaan ollut hullumpaa, sillä keskeytynyt uni jäi muistiin parhaiten. Niin hyvin, että kokemukset lentoretkistä kuuluvat yhä tärkeimpiin lapsuusmuistoihini.

Tiedätkö unessa olevasi unessa? Silloin mikä tahansa on mahdollista.

Parhaiten pääsin lentoon silloin, kun tiesin olevani unessa. Kun unessa tajusin näkeväni unta, syttyi välitön riemu: mikä tahansa on mahdollista! Tämä tietoisuus ei vähentänyt unen todentuntuisuutta ja fyysisyyttä, mutta se antoi minulle supervoiman. Saatoin tehdä mitä vain, tai ainakin uskalsin kokeilla ja katsoa, mitä uni tekemisiini vastaisi. Rohkaistuin tekemään paljon muitakin asioita kuin yläilmoissa liitelyä: seikkailin sankarina, panin kampoihin niille, jotka kiusasivat, tein ihmeitä. Vaikka tiesin näkeväni unta, teot vaativat rohkeutta, sillä muut unikuviini päässeet ihmiset toimivat omien luonteidensa mukaisesti, eikä unen taivuttaminen omaan tahtoon ollut aina itsestäänselvyys. Lentoon pääsin kuitenkin aina!

Vasta aikuisena sain tietää, että ilmiölle on termikin, selkouni. Se tarkoittaa unta, jossa tietää näkevänsä unta. Lentää voi myös vaikkei näkisi selkounia, mutta selkouni tekee lentoon noususta helpompaa: tämä uni on minun, minä voin tehdä siinä mitä haluan.

Jos ei näe selkounia luonnostaan, niiden opetteluun on hauska tapa. Voi totutella tekemään todellisuustestejä valveilla, jotta muistaisi tehdä niitä myös unessa. Todellisuuden voi testata vaikkapa tarkistamalla kellonajan tai kaapin sisällön kaksi kertaa peräkkäin. Jos aika heittää häränpyllyä tai kaapin sisältö vaihtuu vilkaisujen väillä, on syytä epäillä olevansa unessa. Ja jos kerran on unessa, miksipä ei lähtisi lentoretkelle?

Millä lailla juuri sinä lennät? Kullakin on oma tapansa.

Olen jatkanut lentämistä aikuisena. Joinain aikoina lentämiseni on lapsuusmuistoihini verrattuna varovaista: leijailen salaa sisätiloissa katon tuntumassa ja tulen pikaisesti alas, jos epäilen, että joku huomaa. Samalla minua kuitenkin kutkuttelee ajatus, että minulla on uskomaton salainen taito, ja voisin lentää minne tahansa.

Toisina aikoina lennän rohkeasti korkealle pilvien ylle. Aivan kuten lapsena, ylös nouseminen vaatii suurta luottamusta. Jos alkaa epäröidä, tippuu. On uskallettava heittäytyä ja luottaa itseensä sen hetken ajan, kun ei vielä tiedä, kantaako ilma.

Kun pääsee ylös, maisemat avartuvat huikeiksi. Minä täällä taivaalla. Minä osaan, minä hallitsen lentävän kehoni.

Olen keskustellut unissa lentämisestä monien kanssa. Ihmiset lentävät hyvin erilaisilla tavoilla. Lentotyyli saattaa pysyä samana läpi elämän. Yksi lähtee leijumaan, toinen räpiköi, kolmas kaatuu lentoon, neljäs heittäytyy, viides loikkii lentämään, kuudes saa ilmaa alleen pudottuaan, seitsemäs juoksee kunnes kohoaa, kahdeksas ui ilmavirrassa, yhdeksäs lentää eläimenä ja kymmenes ratsastaa lentävällä otuksella tai härvelillä. Yhteistä useimmille kokemuksille tuntuu olevan niiden riemukkuus ja usko omaan itseen. Onnistumisen ja kaikkivoipaisuuden tunne lentäessä voi olla niin suurta, että se säteilee voimaansa myös valve-elämään. Öinen lentouni kesken pääsykoepäivien siivitti lentoon myös kokeissa. Lentoon uskaltaminen lisäsi uskallusta elämässä.

Uskallatko?

Kun on kerran tehnyt jotain unessa, se on helpompi tehdä valveillakin. Olipa sitten aikuinen tai lapsi. On helpompi uskaltaa elää oman elämänsä sankarina, nousta vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta, tehdä asioita, jotka tuntuvat ihmeiltä. Muuttaa tapahtumien suunta. Käyttää mielikuvitustaan ja voimaansa. Heittäytyä hurjalta tuntuvaan projektiin, luottaa siihen, että oma tahto, ajatus ja kuvittelukyky kyllä kantavat yli sen hetken ennen kuin ilma alkaa kantaa ja lentäminen sujuu itsestään.

Kokeilepa lentää unissasi. Saatat oppia lentämään valveillakin.

Nyt voit kuunnella Emilian äänikirjasarjan ja kaikkia muita Storytelin kirjoja ilmaiseksi (30 päivän ajan).

Jos olet erityisherkkä ja työsi uuvuttaa, nämä vinkit voivat olla avuksi

 

Moni vastaanotolleni saapuva eritysherkkä ihminen kipuilee eritoten työnsä kanssa. Työtahti kiristää hermoja, työilmapiiri kuormittaa ja alituinen riittämättömyyden tunne roikkuu kintereillä. Varsin usein erityisherkän itsetunto ja luottamus omaan ammattitaitoon on kokenut harmillisen kolahduksen kuormittavassa työpaikassa.

Ihan ensimmäiseksi on hyvä kyseenalaistaa, onko ongelma herkässä ihmisessä vai esimerkiksi työpaikan ilmapiirissä. Valitettavan paljon näkee sitä, että johtamisen taidot ovat puutteelliset, jopa täysin olemattomat.

Bisnestä johdetaan rautaisella otteella, mutta ihmissuhdetaidot ovat lapsenkengissä. Herkkyys nähdä pintaa syvemmälle ja johtaa ihmisiä viisaasti puuttuu. Silloin ei oikein kukaan voi voida hyvin, ellei ole robotti.

Paksunahkainen ihminen voi sietää pitkäänkin huonoa johtamista, työyhteisön ihmissuhdeongelmia ja työpaikan epämääräistä huonoa energiaa, mutta herkälle ne koituvat turmioksi varsin nopeasti.

Harmillisen moni kuitenkin syyttää itseään ja kuvittelee ongelman olevan vain omien korvien välissä. Kärjistyessään tilanne voi johtaa siihen, kuten itselläni, että päätyy sairaslomalle popsimaan masennuslääkkeitä. Olin nuori ja kokematon, en osannut puolustaa itseäni tai vetää rajojani ja pitää huolta jaksamisestani. Olin liian kiltti, enkä ymmärtänyt olevani poikkeuksellisen herkkä.

Miten herkkä sitten pärjää tämän päivän työelämässä?

Herkälle hyvä itsetuntemus on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Kun herkkä ymmärtää itseään, osaa suoda itselleen riittävästi lepoa ja tietää omat vahvuutensa, on helpompi hakeutua itselle sopivaan työhön. Kuormituksen määrää on voitava säädellä tavalla tai toisella. Omat kyvyt harvemmin kukoistavat liiallisen stressin alaisena.

Työn tekemisen paikasta ja tavoista kannattaa neuvotella mahdollisuuksien puitteissa. Meluisa avokonttori, jossa oma työ keskeytyy ei välttämättä ole optimaalinen työympäristö erityisherkälle. Osa meistä herkkiksistä kuormittuu jo siitä, että silmäkulmassa näkyy toistuvasti liikettä.

Taustamelu on tutkitusti yksi eniten stressiä aiheuttavista arkisista asioista. Osa toki pystyy sulkemaan kaiken ulkopuolelle ja moni on ratkaissut meluasian kuuntelemalla kuulokkeilla rauhallista musiikkia. Yhden herkän asiakkaani esimies tosin kielsi sen ymmärtämättömyyttään. Toivottavaa olisi, että yhteystyökykyä löytyy puolin ja toisin.

Herkän kannattaa pohtia omaa osaamistaan ja luontaisia kykyjään. Pääsevätkö ne oikeuksiinsa nykyisessä työssä? Tiedätkö ylipäätään, missä olet hyvä?

Herkät ovat usein vahvoilla esimerkiksi sellaisissa töissä, joissa vaaditaan empatiakykyä, kuuntelemisen taitoa, yksityiskohtien huomaamista, tarkkuutta, luovuutta, taiteellisuutta, tunneälyä, intuitiivisuutta, ihmisten johtajuutta ja hyvää asiakaspalvelua.

Mieti sitäkin, oletko introvertti vai ekstrovertti. Nautitko syvällisesti asioihin uppoutumisesta ja itseksesi työskentelemisestä vai vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa? Tai molemmista?

Tässä joitain työhyvinvointia edistäviä asioita, joita kannattaa pohtia ja ryhtyä laittamaan käytäntöön.

1) Itsetuntemus
2) Riittävä palautuminen
3) Omien luontaisten taipumusten mukainen työ
4) Terve työilmapiiri (ainakin riittävän terve)
5) Työympäristön ja työn tekemisen tapojen säätäminen itselle sopivaksi
6) Rehellinen ja kunnioittava kommunikaatio

Herkät eivät pidä ristiriidoista ja välttävät usein kysymistä ja omien tarpeiden ilmaisemista. Näitä olisi hyvä opetella, sillä ainainen tukahduttaminen ja sopeutuminen uuvuttaa.

Jos mikään työ toisen palveluksessa ei tunnu sujuvan, voi olla tarpeen miettiä yrittäjyyttä tai kevytyrittäjyyttä. Sille tielle kannattaa lähteä realististen odotusten kanssa ja siten, ettei laita itseään kohtuuttomien taloudellisten paineiden alle. Itse tein sen päätöksen kohta 10 vuotta sitten. Alku oli taloudellisesti todella vaikeaa, mutta antoisa työ ja ihanat kohtaamiset asiakkaiden kanssa auttoivat olemaan antamatta periksi.

Mikä sinulle sitten onkaan se hyvä tai unelmien ammatti ja työpaikka, se ei välttämättä löydy heti. Maltti on valttia. Oma polku rakentuu askel askeleelta virheistä ja onnistumisista oppien. Itsetuntemuksen ja itseluottamuksen lisääntyessä tulee yhä selkeämmäksi mitä se on, missä pystyy parhaiten hyödyntämään herkkyyden mukanaan tuomia valttikortteja työelämässä.

Joskus matkan varrella tarvitaan valmentajaa tai mentoria, joka auttaa näkemään omat kyvyt ja valaa luottamusta omaan osaamiseen. Mitä paremmin on selvillä omista taidoistaan ja toiveistaan, sitä todennäköisempää on löytää sopiva työ.

Minulla herkkyyteeni sopiva työ koostuu seuraavista elementeistä:

Työympäristö ja työn tekemisen tavat

Teen paljon töitä kotoa ja mökiltä käsin. Näin saan keskittyä työhön rauhassa. 1-2 päivää viikossa olen työhuoneellani Helsingissä. Puhelinta pidän useimmiten äänettömällä ja palaan soittajille, kun minulla on hyvä hetki.

Työtahti

Teen töitä vaihtelevalla rytmillä. Joskus päivät venyvät pitkiksi ja teen usein töitä myös viikonloppuisin. Tasapainotan sitä pitämällä lepopäiviä keskellä viikkoa. Minulla on viikossa vain 1-2 vastaanottopäivää, jotta minulle jää aikaa kirjoitustyölle, liiketoiminnan kehitystyölle ja rutiinihommille. Pidän huolta siitä, että minulla on kunnon lounastauko.

Työtehtävät

Koulutan, teen yksilövalmennusta ja energiahoitoja, kirjoitan artikkeleita, kirjoja ja pidän paria blogia. Hoidan yritykseni rutiinitehtävät kaikki itse kirjanpitoa lukuunottamatta.

Työn vaatimat ominaisuudet ja osaaminen

Työni vaatii luovuutta, intuitiivisuutta, hyviä ihmissuhdetaitoja, empatiakykyä ja selkeää suullista ja kirjallista ilmaisukykyä. Minun täytyy huomata sekä pienet yksityiskohdat, että hahmottaa kokonaisuuksia. Auttajan työssä kattava koulutus, itsetuntemus, oman itsensä hoitaminen ja korkea etiikka ovat tärkeitä.

Parasta työssäni

Saan paljon iloa työstäni asiakkaitteni kanssa. Rakastan aitoja kohtaamisia ja kirjottamista. Saan käyttää luovuuttani ja olla itsenäinen. Nautin siitä, että voin mennä kahvilaan tai mökille luonnon helmaan kirjoittamaan. Saan itse laatia aikatauluni. Tapaamiset kollegojen kanssa piristävät yksinyrittäjän arkea. Vapaus on yksi tärkeimmistä arvoistani ja se toteutuu tässä ammatissa.

Mistä elementeistä sinun antoisa työsi koostuisi?

Löydät lisää tietoa mm. ympäristön vaikutuksesta ja vinkkejä herkkyyden tueksi uutuuskirjasta Helpotusta erityisherkän elämään.

6 kysymystä parisuhteessa eroa pohtivalle – Rakastanko kumppaniani silloinkin, kun en saa mitä haluan?

Bruce Fisher kehitti 70-luvulla Yhdysvalloissa eroseminaarimallin , jossa kymmenen viikon ajan vertaisryhmässä pohditaan eron johtaneita asioita, erityisesti suhdetta omaan itseen,  sopeuttavan käyttäytymisen muotoja, rakkauden olemusta, vuorovaikutusta, avoimuutta ja läheisyyden merkitystä. Nykyään Fisherin eroseminaari tunnetaan nimellä Suomalainen eroseminaari ja ryhmiä järjestetään ympäri Suomen. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet eteenpäin seminaarin avulla.

Seminaarissa käsiteltäviä tärkeitä kysymyksiä ovat ”Miksi valitsin juuri hänet?” ”Kenen elämää elin?”, ”Millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetovoimaa ja miksi?” sekä ”Millaisia sopeuttavan käyttäytymisen muotoja toin mukanani suhteeseen?”. Työskenneltyäni kuudentoista vuoden eroseminaarivetäjänä olen huomannut, että näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo hyvin pitkälle itsetuntemuksessa ja sitä kautta itsensä rakastamisessa, parisuhteen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä ja anteeksiantamisessa. Moni eroseminaariin osallistunut eroa harkitseva on näitä pohtimalla päätynyt myös jäämään suhteeseensa.

Alkuperäisessä Fisherin mallissa korostettiin paljon erilaisten vahvistuslauseiden ja tulevaisuususkon merkitystä, joka on hyvä asia. Itse olen korostanut ryhmilleni myös hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmaa: sinun ei tarvitse pinnistellä ja pyrkiä olemaan valoisa jos sille ei ole vielä aika.

Itsemyötätunto ja hyväksyvä ote omaan elämään vahvistaa eron keskellä rämpivää. Aina ei voi porskuttaa asenteella eteenpäin, vaikka sillekin on aikansa. Osalle ihmisistä on luontaisempaa taistella kohti uutta elämää, osa tarvitsee turvallisuutta ja hoivaa enemmän selviytyäkseen. Olennaista on, että osaat kuunnella itseäsi ja tarpeitasi sekä myös antaa itsellesi hyviä asioita.

Suomalainen eroseminaari on nykyään yksitoistaviikkoinen. Tapaamisten rakenne muodostuu yhteisistä osuuksista ja pienryhmäkeskusteluista, lisäksi kotiin annetaan tehtäviä. Vertaistuen voima on valtavan hoitava ja siitä myös annetaan parhaat palautteet ryhmien jälkeen, Ei ihme, että monet solmivat seminaarissa tapaamisensa ihmisten kanssa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Parisuhde ei ole aina välttämättä rakkaussuhde. Ihmisillä on lukemattomia syitä mennä yhteen, eikä niistä olla aina rehellisiä edes omalle itselle. Bruce Fisherin kirjoitti, että rakastuminen on huono syy mennä naimisiin, jos se on ainoa syy. Rakastuminen kestää aina aikansa, ja sen hälvettyä on aika kohdata kumppani ilman hormonihuuruisia laseja. Osa pareista siirtyy rakastamisesta rakastamiseen helposti, osalle paljastuu ikävä totuus siitä, ettei kumppani ollutkaan sellainen ihminen, jonka toivoi olevan. Silloinkin on vielä mahdollisuus valita haluaako kehittää suhdetta. Onko valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on? Ja voisitko ehkä itse muuttaa omaa asennettasi? Tärkeä kysymys on: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta minulta haluan?

 

Jos pohdit pitäisikö sinun erota, vastaa ensin näihin kysymyksiin

  1. Koenko tulevani rakastetuksi, millä tavoin kumppanini osoittaa rakkautta minulle?
  2. Koenko itse rakkautta kumppaniani kohtaan, miten osoitan sen
  3. Saanko olla suhteessamme koko potentiaalini kokoinen?
  4. Odotanko vai pelkäänkö yhteisiä viikonloppuja ja lomia?
  5. Joudunko varomaan sanoja ja tekojani, ettei toinen hermostuisi?
  6. Tulevatko tärkeimmät tarpeeni täytetyksi suhteessamme?

Hiihto parantaa tutkitusti unta, lievittää stressiä ja lisää kehon terveyttä

Innostuin viime talvena hiihtämisestä ja olen tänä talvena jatkanut harrastusta. Käyn hiihtämässä noin neljä kertaa viikossa. Lenkkini ovat lyhyitä ja yleensä käytän hiihtämiseen noin tunnin.

Hiihtäminen on talvella mielestäni parasta liikuntaa. Siinä joutuu käyttämään koko vartalon lihaksistoa, jolloin ryhti ja kunto kohenee sekä pääsee olemaan luonnossa ja raikkaassa ilmassa. Hiihdon jälkeen on aina loistava olo, ja olen alkukankeuksien jälkeen oppinut nauttimaan kovasti myös itse suorituksesta.

Hiihtäessä pyrin olemaan tietoinen kehostani ja kuuntelemaan tuntemuksiani. Tällöin pystyn ajoissa korjaamaan asentoa tai muuttamaan tyyliä, että paikat eivät kipeydy. Alussa aloitin tosi lyhyillä ja rauhallisilla lenkeillä.

Olen huomannut, että hiihtämistä, kuten kävelemistä ja juoksemista, voi tehdä uskomattoman monessa asennossa. Kyse on tietenkin hienosäädöstä, mutta hyvin merkityksellisestä sellaisesta. Pienellä asentomuutoksella voi saada selkä- tai polvikivun katoamaan. Kuulin hiljattain kurssista, jossa opetetaan luonnollista kävelytekniikkaa, jonka avulla voi ehkäistä nivel- ja selkäkipuja sekä monenlaisia muita vaivoja, joita aiheutuu esimerkiksi siitä, kun sisäelimet jäävät puristuksiin tai hengitys ei pääse kulkemaan vapaasti väärän asennon vuoksi. Luin myös artikkelin, jossa päätetyötä tekevä nainen kertoi kokeilleensa kaikenlaista liikuntaa (mm. joogaa, kuntoilua) ja tekniikoita (fysioterapia, osteopatia, akupunktio) päästäkseen eroon selkävaivoista, mutta onnistui vasta vuosien päästä lihastasapainoon ja liikehallintaan erikoistuneen ammattilaisen johdolla.

Tässä joitain hiihtämisen vaikutuksia (lähde):

  • Hiihto vahvistaa tehokkaasti verenkierto- ja hengityselimistöä, koska koko kroppa on mukana hiihtoliikkeissä.
  • Hiihto ei kehitä pelkästään kestävyyttä vaan vahvistaa myös lihaksia ja kehittää liikehallintaa kuten tasapaino- ja koordinaatiokykyä. Hiihtäessä kehittyvät erityisesti reisi-, vatsa-, selkälihakset sekä käsivarren lihakset.
  • Esimerkiksi kävelyssä tai juoksussa niveliin kohdistuu iskuja tai paineita enemmän kuin perinteisen tyylin hiihdossa.
  • Huonompikuntoinenkin jaksaa hiihtää useita tunteja ilman rasitusvammojen riskiä, kunhan säätelee vauhtiaan ja valitsee tasaisen maaston.
  • Hiihdettäessä sekä ala-, keski- että ylävartalon lihakset työskentelevät tehokkaasti, jolloin kuluu paljon energiaa.

Hiihdosta on hyötyä muun muassa painonhallinnalle, hapenottokyvylle, kolesterolipitoisuuksille, koko kehon lihaskunnolle ja mielialalle.  Liikunta vaikuttaa tutkitusti myönteisesti mm. vastustukykyyn, uneen, jaksamiseen ja stressiin. Uskon, että päivittäinen tunnin hiihto pelastaisi monen ihmisen masennukselta ja erilaisiin sairauksiin sairastumiselta (ennalta ehkäisevästi). Ihminen tarvitsee sopivan raskasta liikuntaa elääkseen pitkän iän terveenä. Hiihto on riittävän raskasta ja kuitenkin suurimman osan mielestä mukavaa. Siinä tulee katseltua luontomaisemaa, millä on myös terveysvaikutuksia.

Miksi on kuitenkin niin vaikeaa ottaa aikaa liikunnalle, vaikka suurin osa ihmisistä tietää sen terveysvaikutukset?

Tarvitaan vahva sisäinen päätös ja motivaatio. Tällöin pystyy oikeasti priorisoimaan ajankäyttönsä liikunnan hyväksi. Riittävä motivoituminen on oleellista. En itsekään saanut raskasta liikuntaa aloitettua, ennen kuin vasta henkisen pakon edessä. Aloin tuntea todella suurta tarvetta alkaa käyttää lihaksiani ja lisätä voimiani, joka vihdoin ajoi minut kuntosalille ja seuraavana vuonna hiihtämään. Tunsin, että tämä on nyt niin keskeistä elämässäni, että tälle otetaan aikaa.

Jos ei ole elämässään harrastanut kovaa urheilua, sen aloittaminen aikuisena ei ole aluksi kovin helppoa. Pitää nöyrtyä siihen, että kaikki muut menevät edelle ja ohi, kunnes oma kunto kasvaa. Omien kokemusteni perusteella selkeää muutosta on tapahtunut noin vuodessa, parissa, ei kuitenkaan vielä kuukausissa,  vaikka jokainen viikko tietenkin vie omalta pieneltä osaltaan eteenpäin.

Lihaskunnosta henkistä vahvuutta

On ollut hauskaa seurata sitä, miten urheileminen mieleeni vaikuttaa. Minulle on tärkeää henkinen vahvuus, jota urheilemisesta saan. Omien rajojen ylittäminen aikuisena urheilun kautta antaa onnistumisen tunnetta ja uskoa itseen. Osaan tehdä tavoitteita, jotka eivät niin sanotusti ”lähde lapasesta”, eivätkä ole liian rankkoja. Kohtuus on oleellista, jotta kroppaa ei mene sekaisin, varsinkin kun urheilutaustaa nuoresta alkaen ei ole.

Kannattaa muistaa kuunnella omaa kehoa. Itseään kuunteleva huomaa kyllä, milloin keho kaipaa liikuntaa ja milloin puolestaan lepoa. <3

Lisää mielen ja kehon harjoituksia löydät sivustoltani Mindful Business.

9 ihanaa koirakuvaa, jotka kuvastavat ihmisten ja koirien persoonallisuustyyppejä – Mikä näistä sinä olet?


Aivan kuten ihmiset, myös koirat ovat keskenään hyvin eri luontoisia. Enneagrammi-persoonallisuusmalli kuvaa hämmästyttävän tarkasti erilaisia persoonallisuustyyppejä, niin ihmisissä kuin koirissa.

Lisää erilaisista enneagrammityypeistä kirjassa Onni asuu jo sinussa 

10 syytä, miksi kannattaa valita ensin lempeys – ja vasta sitten itsekuri

Liikunnan yhteydessä puhutaan usein itsekurin tärkeydestä. ”Pitää ottaa itseään niskasta kiinni”, ”potkaista persuksille”, ”piiskata”, ”ryhdistäytyä” ja niin edelleen. Useimmiten ryhtiliike kestää jonkin aikaa, kunnes into lopahtaa. Ihminen tuntee epäonnistuneensa ja palaa takaisin lähtöruutuun. Mutta entä jos liikuntaa – ja itseään – lähestyisikin armollisemmin? Entä jos matka hyvään oloon ja parempaan kuntoon alkaakin lempeydestä käsin?

Tässä 10 hyvää syytä, miksi kannattaa valita ensin lempeys – ja vasta sitten itsekuri:

1. Lempeys auttaa sinua olemaan itsesi ja kehosi ystävä – ei vihollinen.

2. Kun teet asioita lempeydestä käsin, sinun on helpompi kuunnella kehosi viestejä mielen tavoitteiden sijaan.

3. Lempeys ei tarkoita sitä, että voit omistaa kaiken vapaa-aikasi leppoisalle laiskottelulle, vaan pieniä päivittäisiä valintoja, jotka tekevät hyvää sinulle ja kehollesi.

Kun sitoudut itseesi lempeyden kautta, itsekuria tarvitaan lähinnä muistuttamaan oman hyvinvointisi tärkeydestä.

4. Lempeys ei vaadi, pakota tai piiskaa, vaan tsemppaa, arvostaa ja mahdollistaa.

5. Lempeyteen palaaminen auttaa pitämään itsekurin kurissa silloin, kun huomaat vaativasi itseltäsi liikaa.

6. Itsekurilla voi saada aikaan nopeita ja näkyviä tuloksia, mutta lempeys auttaa sinua kohti sisäistä muutosta, sellaista, joka tulee hitaammin, mutta tulee jäädäkseen.

7. Itsekuri ilman lempeyttä johtaa helposti suorittamiseen. Lempeys pitää huolen ilosta, luovuudesta ja läsnäolosta.

8. Lempeys on hyvä lähtökohta, itsekuri kelpo toteuttaja. Kun tiedät, mikä tekee itsellesi ja kehollesi hyvää, itsekuri auttaa viemään lempeyden käytäntöön – tarkoittipa se sitten ravitsevan aterian valmistamista tai ulkoilua kauniissa kevätauringossa.

9. Lempeyden harjoittaminen muistuttaa sinua itsesi ja oman kehosi tärkeydestä ja auttaa tekemään arjen valintoja, jotka eivät perustu huonoon omaantuntoon tai ulkoapäin tuleviin paineisiin, vaan haluun tehdä itsellesi hyvää.

10. Lempeyttä ei ole koskaan liikaa.

Väsymyksen avulla löysin elämäniloni – Kun uskaltaa antautua väsymykselle, voi löytää itsensä

Uskoin pitkään hyvän äidin olevan järkevä ja vakavan vastuullinen. Pakoilin tunteitani järjen maailmaan. Suoritin äitiyttä muiden antamilla ohjeilla ja säännöillä. Stressasin ja kontrolloin, elin aikataulutettua elämää, jossa unella oli suurin merkitys.

Paine tukahdutetuista tunteista oli niin suuri, että halusin vain paeta elämääni uneen.

Kaksi ensimmäistä lastani olivat todella huonoja nukkumaan, herättelivät minua muutaman tunnin välein. Uni oli ainoa mitä ajattelin, ainoa mistä puhuin, ainoa mistä ajattelin saavani voimaa. Elämänvoimani ja iloni menettäneena olin aivan hukassa.

Kolmas, pirun pahantuulinen ja haastava lapseni opetti minulle, että voima tulee aivan muualta kuin unesta. Hän ei sietänyt vakavaa ja jäykkää, elämää kiireisenä suorittavaa, täydellisen äidin roolia esittävää äitiään.

Tämä kaveri nukkui vain vartti kerrallaan ja teki näin rakkaudesta minuun! Hän halusi äitinsä hereille, eloon, pois pelon ja stressin jumista! Hänen kanssaan sain kokea, mitä on pohjaton väsymys ja miltä tuntuu totaalinen epäusko omiin kykyihinsä äitinä. Olin aivan koomassa, ja ei auttanut kuin luopua kontrollista.

Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja, enkä voinut enää paeta elämääni enkä tunteitani mihinkään. Tunteet oli kohdattava, sillä en jaksanut enää järkeillä, olin siihen aivan liian väsynyt.

Lapseni olivat opettajiani, minä oppilas. He hyväksyivät mukisematta kaikki aidot ja luonnolliset tunteeni. Kaksi vanhempaa lastani näyttivät olevan entistä iloisempia siitä, että äiti vihdoin tunsi! Nuorimman tehtävä oli edelleen kiukkuisena tökkiä jokaista tunnelukkoa, jota yritin vielä piilotella. Purkautui valtava lasti tunteita, ja aloin tuntea itseni kevyemmäksi ja pirteämmäksi.

Mietin, miten pelottava olin varmasti ollut jatkuvasti ärtyneenä. Vaikka olin menettänyt vihassani mieheni ja monia ystäviäni, lapseni rakastivat minua edelleen koko sydämestään.

Miten ristiriitaisia viestejä olin lapsilleni antanut, kun teeskentelin täydellistä, vaikka olin hukassa ja epävarma. He olivat kannatelleet minua kaikki nämä vuodet, ja nyt he näkivät ja iloitsivat, kaikki kolme, että olivat saamassa oikeaa, aitoa äitiänsä takaisin. Sydämeni täyttyi rakkaudella ja kiitollisuudella heitä kohtaan, ja aloin olla enemmän hereillä kuin koskaan.

Tarkkailin näitä pikku tunnegurujani ja hämmästelin, miten lempeästi he osasivat vastata tunteisiini ja tarpeisiini. Kun olin vihainen ja levoton, lapseni olivat rauhassa ja paikoillaan. Kun hävetti, he tulivat halaamaan. Kun syyllistin itseäni, he kehuivat minua. He tiesivät aina miten toimia, ja se toiminta oli päinvastainen reaktio omaani.

Tämä kiteytyi opiksi: ”Anna toiselle sitä, mitä hänellä ei sillä hetkellä ole.”

Kun oivalsin tämän, ymmärsin miksi olin ensin saanut kaksi niin iloista ja hymyilevää, helppoa lasta. Miten he tasapainottivat vakavuuttani, vihaani ja monimutkaista elämääni.

Kun minä en osannut tuntea, en oikein antanut heillekään lupaa tuntea. Hyysäsin heidän ympärillään jatkuvasti, sillä ajattelin, että tehtäväni oli estää kaikki negatiiviset tunteet.

Lapseni eivät pahemmin itkeneet, heillä ei ikinä ollut kylmä, kuuma, jano tai nälkä, sillä olin haukkana aina vierellä, tukahduttamassa mielestäni roihuavan vaarallisia tunteiden tulipaloja. Ei ihme, että väsytti ja ei ihme, etteivät lapseni nukkuneet.

Heidän elämänsä oli niin tunneköyhää ja tukahdutettua, että he halusivat elämännälkäisinä olla mahdollisimman paljon hereillä, saadakseen edes jotain tunnekokemuksia, joista oppia elämää.

Päätin olla syyllistymättä kaikista näistä vuosista, sillä olin tehnyt parhaani, sillä tiedolla ja osaamisella mitä minulla oli ollut.

Kolmas lapseni oli lahja, ja selkeä merkki siitä, että olin valmis muutokseen. Aloin tuntemisen lisäksi myös tehdä kaiken päinvastoin kuin ennen olisin tehnyt. Aloin hidastaa elämääni entisestään, sillä tunteminen ja tietoinen reaktioiden valitseminen vie aikaa. Otin kellon pois ranteesta ja heittäydyin tuntemaan elämää – lasteni opastuksella.

Ei tekemistä vaan olemista.

Ei kiirettä vaan rauhaa.

Ei kontrollointia vaan luottamista.

Ei odotuksia vaan hetkessä elämistä.

Ei pelkoa vaan rakkautta.

Ei vakavuutta vaan iloa.

Se suuri väsymys, koomatila, jota olin aina paniikinomaisesti vältellyt ja eniten pelännyt, antoikin minulle lahjaksi ilon ja vapauden. Kun antauduin väsymykselle, löysin taas itseni.


* Lisää lohtukirjoituksia äideille löytyy kirjasta Lasten oppeja äideille *

7 vahvan naisen voimalausetta, joiden avulla pidät puolesi keskustelussa – ” Se on sinun mielipiteesi, mutta en ole samaa mieltä”

Tunnistatko tilanteen, jossa tunnet keskustelussa itsesi poljetuksi ja et ehdi vastata asiallisesti ja selkeästi takaisin? Vaikka elämme täällä pohjoisessa yhdessä maailman tasa-arvoisimmista kulttuureista, olen kokenut todella monta tilannetta, joissa olisin tarvinnut näitä keskustelua uusille urille suuntaavia lauseita.

Etenkin nuorempana, kun en vielä ollut vielä näin vahva ja olin herkempi muiden mielipiteille, jäin usein sanattomaksi tai vastasin tunteella ja epäasiallisesti – sillä seurauksella, että keskustelukumppani sai siitä vain vettä myllyynsä.

Villi naiseus on syvän intuitiivisuuden ja sydämellisyyden lisäksi myös älyllistä itsensä kehittämistä ja hyvää aktiivista, sosiaalista toimijuutta. Opi ilmaisemaan itseäsi selkeästi!

Ota haltuun nämä fraasit, joilla pystyt ohjaamaan keskustelun suuntaa takaisin asiaan tai siihen, että sinua kuunnellaan.

1. Tiesin tuon jo.
2. Se on sinun mielipiteesi, mutta en ole samaa mieltä / se ei ole totta.
3. Tuo ei ole hauskaa.
4. Kiitos, mutta se ei ole tarpeellista.
5. Teet minulle epämukavan olon. / Tämä aihe tekee minulle epämukavan olon. Älä jatka enää.
6. Juttuni on kesken, ole ystävällinen ja älä keskeytä minua.
7. Kiinnostaako sinua kuunnella mitä minulla on sanottavana, vai lopetammeko keskustelun tähän?

Makustele näitä lauseita. Tuntuuko että olet ilonpilaaja ja tosikko? Miksi? Huutamalla pelin poikki, voit sanoa itsellesi vahvasti Kyllä! Tuleeko mieleen keskusteluja joissa olisit kokenut nämä hyödyllisiksi?

<<<<<<<<     >>>>>>>>

Lue lisää voimauttavia ajatuksia kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi.

 

Valokuva: Pexel / rawpixel.com & Pixabay 

Haistele havupuita, ne lisäävät puhtia ja energiaa – Jos et pääse metsään, laita eteeristä öljyä vaikka löylyveteen tai hierontaöljyyn

Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.

Aitojen eteeristen öljyjen käyttöä kutsutaan aromaterapiaksi. Ne sopivat sekä koti- että hoitolakäyttöön ennaltaehkäisevänä hyvän olon tuojana, terveyden edistäjänä sekä kauneudenhoidon tukena. Eteeriset öljyt vaikuttavat ihmiseen joko hengityksen tai ihon verenkierron kautta. Ne haihtuvat ilmaan kaasumolekyyleiksi, jotka kulkeutuvat hengitettäessä nenän takana olevien miljoonien tuoksuepiteelisolujen kautta aivojen eri hormonaalisiin keskuksiin. Eteeriset öljyt viestittävät elimistölle miten reagoida – esim. virkistyäkö vai rentoutua. Niiden ominaisuudet ja käyttöalueet riippuvat niiden kemiallisesta koostumuksesta.

Eteeriset öljyt voivat mm. lievittää kipua, poistaa nesteitä, elvyttää hormonaalista toimintaa ja verenkiertoa, parantaa ihovaivoja sekä solujen aineenvaihduntaa. Useasti ne ovat myös antiseptisia ja tuhoavat bakteereita sekä viruksia. Niillä saadaan myös myönteistä vaikutusta mielialaan. Eteeristen öljyjen tutkimus maailmalla on hyvin aktiivista.

Esimerkkejä:

Laventeli ja appelsiini vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen, joka rentouttaa oloa.
Rosmariini ja havupuut vapauttavat no-adrenaliinia, joka lisää puhtia ja energiaa.
Ylang-ylang ja patsuli puolestaan
aktivoivat endorfiinien eli hyvän olon hormonien ja greippi sekä jasmiini engefaliinien eli mielialan kohentajien vapautumista.
Eukalyptus desinfioi ja avaa hengitysteitä.
Pi
parminttu lievittää sileiden lihasten kouristuksia ja helpottaa vatsavaivoja.
Ruusu ja pelargoni helpottavat naisten hormonaalisia vaivo- ja ja pitävät ihokudosta nuorekkaana.

Eteerisiä öljyjä on käytetty vuosituhansien ajan niin hoitavina kuin tuoksuvina aineina. Kotona tuoksulyhty ja diffuuseri on yksi helpoimmista ja ihastuttavimmista käyttötavoista. Eteeriset öljyt ovat aromaattisten kasvien kasvirauhasten tuottamia haihtuvia, voimakkaasti tuoksuvia yhdisteitä. Ne eivät liukene veteen, mutta ne voidaan helposti sekoittaa kasviöljyihin sekä alkoholiin. Eri eteerisiä öljyjä voidaan sekoittaa keskenään tietyn tehon tai tuoksuyhdistelmän aikaansaamiseksi. Ne laimennetaan aina ulkoisessa käytössä ja sellaisenaan eteerisiä öljyjä ei suositella sisäiseen käyttöön niiden voimakkuuden takia.

Eteerinen öljy on aito, kun se on saatu yhdestä kasvilajista, siihen ei ole lisätty mitään kemiallisia jatkeita, eikä sitä ole standardoitu lisäämällä tai poistamalla ainesosia. Synteettisesti valmistetuilla tuoksuvilla öljyillä eli hajusteilla ei ole hoitavia vaikutuksia vaan päinvastoin.

Yleisin valmistustapa on eteeristen öljyjen tislaus, siinä kasvimassan läpi johdetaan kuumaa höyryä. Tislaus kestää puolesta tunnista useaan tuntiin, riippuen kasvilajista ja laitteistosta. Vesihöyry vetää kasvien haihtuvat öljyt mukaansa. Lauhduttimen kautta höyry tiivistyy vedeksi ja pikkuhiljaa eteerinen öljy nousee veden pinnalle, josta se otetaan talteen. Vesi, joka jää jäljelle on ns. hydrolaattia, jota myös voidaan käyttää esim. voiteissa veden ohella. Eri kasvit sisältävät eri määriä haihtuvia öljyjä esim. laventelissa sitä voi olla jopa 2%. Eteerisen öljyn hinta muodostuu kasvin viljely- ja keräilykustannuksista sekä sen sisältämästä haihtuvan öljyn määrästä ja tislauksen vaikeudesta. Sitrusten ulkokuorista valmistettavat eteeriset öljyt puristetaan ja puhdistetaan mekaanisesti sakkautuksen jälkeen.

ETEERISTEN ÖLJYJEN TURVALLINEN KÄYTTÖ

Hieronnassa ja ihonhoidossa tehdään aina laimennus. Lisää pieneen ruokalusikalliseen (n. 5 ml) kasviöljyä 1–2 tippaa eteeristä öljyä. Pohjaöljynä käytetään kylmäpuristettuja kasviöljyjä tai voidetta.

• Höyryhengitystä tai kasvojen kauneus- höyrytystä varten käytä 2–4 tippaa pariin litraan kuumaa vettä. Aseta pyyhe pään yli ja aseta kasvot sopivalle etäisyydelle vedestä.

• Kylpyveteen voit tiputtaa eteeristä öljyä 5–10 tippaa esim. ensin shampooseen (n. 1 rkl) tai merisuolaan sekoitettuna.

Tuoksulyhdyssä annostus on 1–4 tippaa veden pinnalle ja lyhdyn alle tuikkukynttilä. Käytä kuumaa vettä niin saat tuoksua nopeasti.

• Huonetuoksua saat, tuoksulyhdyn lisäksi, pirskottelemalla eteeristä öljyä esim. matoille tai lisäämällä sitä ilmankostuttimeen, diffuuseriin tai suihkepulloon alkoholin kera.

• Löylytippoina eteerisiä öljyjä voit käyttää, saunan koosta riippuen, 1–5 tippaa löylykauhalliseen vettä tai ”saunan henkeen” tiputettuna. Huom. ei koskaan suoraan kiuaskiville!

• Parfyymin voit kokeilla tehdä myös tuoksumieltymyksesi mukaan sekoittamalla eteerisiä öljyjä jojoba-öljyyn tai alkoholiin esim. 10 ml:aa kohti 10–15 tippaa.

• Pyykkietikkaa varten lisää 50 ml kohti väkiviinaetikkaa 5–10 tippaa eteeristä esim. laventeliöljyä. Lisää se huuhteluainesäiliöön.

Huomioithan tämän:

Eteerinen öljy on laimennettava aina ennen käyttöä iholle. Poikkeuksena teepuuöljy, jota voit laittaa tipan päivittäin kynnen päälle, kynsisieniongelmaan ja laventelia tipan palaneelle iholle.

Eteerisen öljyn joutumista silmiin on varottava. Vahingon sattuessa se huuhdellaan heti pois silmistä viileällä vedellä.

Eteerisiä öljyjä ei tule käyttää sisäisesti omin neuvoin. Niitä tosin käytetään suklaan ja hunajan maustamisessa pieniä määriä. Vahingon sattuessa tulee heti ottaa muutamia ruokalusikallisia kasviöljyä, jolloin limakalvoja ärsyttävä ominaisuus laimenee. Älä oksennuta!

• Eteerisiä öljyjä ei suositella käytettäväksi raskaana oleville, imettäville äideille tai vauvoille kuin tilapäiseen, hyvin vähäiseen käyttöön.

• Jotkut eteeriset öljyt, kuten sitruuna, saattavat olla allergisoivia yliherkille ihmisille. Huomioi myös, että jotkut eteeriset öljyt aiheuttavat iholle ruskehtavia pigmenttilaikkuja joutuessaan auringonvalon kanssa tekemisiin. Tällaisia ovat lähinnä sitrukset. Näistä valoherkistävimmät ovat bergamotti ja sitruuna.

Eteeriset öljyt säilyvät parhaiten viileässä ja suojassa auringonvalolta.

Tutustu Frantsilan luomuyrttitilan kiinnostaviin kevään koulutuksiin TÄSTÄ.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image