Kuinka paljon helpompaa elämä olisi, jos uskaltaisimme kertoa todelliset ajatuksemme?

Kirjoittaja Mikko Reijonen auttaa työkseen ihmisiä kehittymään ja pyrkii ratkaisemaan oppimistarpeita erilaisten kokeilujen avulla. Hän uskoo, että jokainen päivä ja niissä sijaitsevat vuorovaikutustilanteet tarjoavat meille mahdollisuuden oppia jatkuvasti jotain uutta. Jos vain maltamme pysähtyä ja kuunnella toinen toistamme.

 

Keskustelin taannoin erään tuttavani kanssa siitä, kuinka paljon helpompaa elämä olisi, jos jokainen meistä uskaltaisi puhua toiselle suoraan. Jatkoimme yhteistä pohdintaa ja tulimme siihen lopputulokseen, että vaikka asia on monen tiedossa, harva meistä toimii niin. Pelkäämme, mitä toiset ajattelisivat, jos näkisivät syvälle sisimpäämme. Pelkäämme myös, että meidät hylätään, jos uskallamme kertoa miltä meistä tuntuu tai jos olemme jostain asiasta eri mieltä.

Moni meistä on rakentanut erilaisia suojamekanismeja itsensä ympärille, jottei tulisi satutetuksi. Kuinka usein pysähdymme pohtimaan, että näistä suojista voi niiden hyvän tarkoituksen lisäksi seurata myös paljon ongelmia? Mikä oikeastaan saa meidät rakentamaan näitä suojamuureja itsemme ympärille? Kuinka niitä voisi havaita ja ehkä jopa purkaa pois?

Kohtaamme elämässämme erilaisia tilanteita, jotka jättävät meille syviä arpia. Ne voivat olla vaikeita hetkiä lapsuudessa, nuoruudessa tai vaikkapa parisuhteessa. Näissä tilanteissa olemme yleensä jostain syystä kokeneet, ettemme kelpaa sellaisena kuin olemme. Moni pyrkii ratkaisuna piilottamaan niitä osia itsestään, jotka ovat olleet ”aiheuttamassa” näitä tilanteita.

Osa näistä yhteentörmäyksistä johtuu myös siitä, että osapuolet näkevät käsiteltävän asian täysin eri tavalla. Toinen osapuoli on esimerkiksi mielestään sarkastinen ja vitsikäs, kun taas toinen kokee tulleensa loukatuksi, muttei uskalla sanoa sitä ääneen. Yksittäisinä tilanteina tällaiset kokemukset ja hetkellinen puhumattomuus ei välttämättä tee pysyvää vahinkoa. Jatkuessaan pitkäkestoisesti, ne usein kasaantuvat ja todennäköisesti purkautuvat jossain vaiheessa ulos. Silloin on yleensä liian myöhäistä korjata enää asioita kuntoon.

Jokainen meistä tarkastelee maailmaa omasta elämänkatsomuksestaan ja kokemuksestaan käsin. Yhdelle edellä mainittu vitsi voi hyvinkin olla hauska, toiselle taas puolestaan mauton ja toisia loukkaava. Kolmannelle se ei välttämättä aiheuta minkäänlaista reaktiota, koska hän ei ymmärtänyt koko vitsiä.

Jokainen kokemus on silti yhtä arvokas ja todenmukainen. Kannattaako meidän siis arvostella toisen kokemaa, joka on hänelle yhtä todellinen kuin omasi? Entä, jos arvostelun sijaan olisimme kiinnostuneita siitä, miksi toinen osapuoli loukkaantuu? Voisimme havaintomme pohjalta kysyä esimerkiksi; ”Huomasin, että menit hiljaiseksi. Jäikö jokin asia painamaan mieltäsi?” Todennäköisesti huonoin ratkaisu olisi kyseenalaistaa toisen kokema – hänen todellisuutensa. ”Ethän sinä noin voi ajatella” tai ”eihän tuosta voi loukkaantua, se oli vaan vitsi”. Pelkkä erilaisuuden ymmärtäminen ei kuitenkaan yksinään poista suojamuureja. Miten siis voisi auttaa toista raottamaan todellista sisintään?

Kun uskaltaa tehdä itsestään ”haavoittuvan” toisen edessä, kertomalla rehellisesti omista ajatuksistaan, madaltaa se myös kynnystä toiselle tehdä samoin. Tilanteet, jossa saa itsensä kiinni miettimästä ”tämä on jotain, mitä ei yleensä sanota ääneen” tai ”jos sanon tämän, hän kuitenkin loukkaantuu”, voi olla hienovaraisia vinkkejä siihen, että olisiko nyt sopiva hetki tehdä toisin? Jos aiemmat keskusteluyritykset ovat syystä tai toisesta epäonnistuneet, voisi olla myös hyödyllistä miettiä, miten ottaisi tällä kertaa asian esille.

Entä, jos toista koskevien mielipiteiden ja hänen ajattelunsa arvostelun sijaan, kokeilisi kertoa enemmän omista havainnoistaan ja tuntemuksistaan? Eli yksinkertaisesti kertoa miltä sinusta tuntuu. Omaan kokemaan keskittymällä voi myös osaltaan vähentää tulkinnan riskiä ja vastaavasti kasvattaa mahdollisuutta tulla ymmärretyksi.

Tämäkin teksti on jäsentynyt useissa avoimissa ja raadollisen rehellisissä keskusteluissa, eri ihmisten kanssa. Toivon, että ajatukseni voisi haastaa juuri sinut miettimään, olisiko tänään hyvä päivä olla hieman avoimempi jollekin läheisellesi. Voisitko kertoa vaikkapa puolisollesi jonkin tuntemuksen, jota olet pitänyt sisälläsi jo pidemmän aikaa…?

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: