Autatko muita oman jaksamisesi kustannuksella? – Opi säästämään voimiasi niin, että niistä riittää sinullekin

Herkkyyteen sisältyy monia lahjoja. Yksi niistä on kyky kokea voimakkaasti niin omat kuin muidenkin tunteet. Tämä ominaisuus voi kuitenkin tuntua enemmän taakalta kuin lahjalta, jos oma energia on epätasapainossa ja raja sen välillä, mikä kuuluu minun ja mikä toisten vastuulle, on epäselvä.

Moni herkkä ja empaattinen on kuormittavassa tilassa, jota kutsun etukenoksi. Etukenossa herkän energia on kallistuneena eteenpäin, hänen huomionsa on keskittynyt hänen itsensä ulkopuolelle ja hän on pois omasta keskuksestaan.

Etukenossa oleva herkkä kokee vastuukseen lukea muiden tunteita ja tarpeita rivien välistä ja sopeuttaa omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Hän on jatkuvassa valmiudessa aistimaan, mitä muut tuntevat ja ottamaan vastuun jännittyvän, sakeutuvan tai tukahdutetun tunneilmapiirin harmonisoimisesta. Hänen koko olemuksensa on valjastettu palvelemaan sitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu eikä hänelle jää riittävästi tilaa kokea omia tunteitaan ja tarpeitaan.

Mitä jännitteisempi tilanne tai ihmissuhde, sitä jyrkemmässä etukenossa herkkä ja ylivastuullinen yleensä on. Ja mitä suurempi etukeno, sitä kuluttavammalta se itsestä tuntuu. Kun olen viettänyt aikaa ympäristössä, joka on sakeanaan tunnejännitteitä, on oloni ollut sen jälkeen usein kuin märällä rätillä. Lisäksi päässä pyörinyt kela siitä, oliko joku asia minun syytäni ja olisinko voinut tehdä jotain paremmin, on pahentanut tunnekrapulaa.

Kun olen ollut jatkuvasti ylikuormittunut, ei herkkyyteeni liittyvien ominaisuuksien käyttäminen tavoilla, jotka olisivat tuntuneet itsellenikin voimallisilta, ole onnistunut. Se on aiheuttanut minussa turhautumista, lamaantumista, epätoivoa ja voimattomuutta. Silloin herkkyyteni on tuntunut lähinnä rasitteelta, joka vain vie voimia eikä anna mitään takaisin.

Miten saat voimasi takaisin

Kun olemme etukenossa, annamme voimamme pois. Kun annamme voimamme pois, annamme vallan itseemme ja oloomme jollekin itsemme ulkopuoliselle: toisille ihmisille, toimintamalleille, ympäristöille, ilmapiireille ja uskomuksille.

Herkkyydestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyvyssä kokea itseään ja ympäristöään voimakkaasti on myös mahtavat puolensa. Asioihin, tekemiseen, ihmisiin, tunnelmiin, ilmiöihin, musiikkiin, taiteeseen, elokuviin ja oman vilkkaan mielikuvituksen uumeniin sukeltaminen on ihanaa. Se tekee mahdolliseksi asioiden syvällisen ymmärtämisen, merkitykselliset ihmissuhteet ja sellaisten asioiden luomisen, jotka todella koskettavat sekä itseä että muita. Eräs henkilö kuvaili tätä osuvasti sanomalla, että ”kun oma itse ei ole aina tärkein, maailma tulee lähelle”.

Etukenon puolelle mennään silloin, kun herkkä ottaa perusteettomasti vastuulleen ympärillään aistimiensa tunne-energioiden helpottamisen ja tekee sitä oman jaksamisensa kustannuksella. Keskeistä onkin löytää tasapaino itsessä olemisen ja maailman kokemisen välillä.

Nauttiakseen voimastaan herkän on tärkeää oppia huolehtimaan siitä, ettei hän tule huomaamattaan imaistuksi mukaan asioihin, tunneilmapiireihin ja ihmissuhteisiin, jotka pumppaavat hänen energiansa toistuvasti tyhjiin. Kun olet seuraavan kerran tilanteessa, jossa etukeno on lipsahtamassa päälle, voit kokeilla näitä kolmea askelta palauttaaksesi itsesi tasapainoon:

1.     Tunnista etukeno

Koska herkkyys altistaa meidät voimakkaille kokemuksille niin omista kuin muidenkin tunteista, se luo myös hedelmällisen pohjan erottelukykymme vahvistamiselle.

Erottelukyvyllä tarkoitan sitä, että pystymme tunnistamaan, onko joku tunne, asia tai viesti lähtöisin itsestämme vai ulkopuoleltamme, onko se linjassa oman henkilökohtaisen totuutemme kanssa ja tukeeko vai haittaako se hyvinvointiamme. Kehoni kertoo sen minulle, jos vain suostun kuuntelemaan sitä.

Kun olen luiskahtamassa etukenoon, tunnen sen yleensä paineena tai puristuksena rinnassani eli sydänkeskuksessani. Joskus tunnen myös humahtavaa tai sameaa tunnetta pääni alueella, ikään kuin joku täyttäisi yhtäkkiä ympärilläni olevan tilan ja tulisin suljetuksi lasikupuun, joka tuntuu tukahduttavalta.

Nämä tuntemukset auttavat minua tunnistamaan, kun olen alttiina menemään mukaan raskaisiin tunne-energioihin, jotka eivät ole lähtöisin minusta ja joiden helpottaminen ei kuulu minun vastuulleni.

Mitä paremmin olen oppinut tunnistamaan etukenon, sitä tietoisemmin pystyn valitsemaan, mihin lähden mukaan ja mihin en. Harjoittelua se on toki vaatinut – ja vaatii edelleen. Kannattaa siis olla itselleen armollinen, jokainen kokemus opettaa lisää.

2.     Kiinnitä huomiosi sydänkeskukseesi

Erottelukykymme toimii parhaiten, kun olemme läsnä itsessämme, emme kallistuneena energeettisesti eteen- tai taaksepäin. Yksinkertainen ja tehokas tapa palata omaan energiaamme on kiinnittää huomiomme rintakehämme keskelle sydänkeskukseemme.

Sydänkeskuksemme tarjoaa meille kiintopisteen, johon keskittymällä saamme yhteyden kehoomme. Se on samalla portti intuitioomme, jonka välittämä tieto on erottelukykymme perusta, olipa kyse sitten omien sisäisten liikkeidemme tai ulkopuolisen energian lukemisesta.

Omalla kasvun matkallani itseni hoitaminen sydänkeskukseni energialla ja muut sydänkeskusta vahvistavat harjoitukset ovat olleet keskeisiä työkaluja. Sydämen moninaisista kyvykkyyksistä saadaan jatkuvasti myös uutta tutkimustietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään paremmin sen roolia niin fyysisessä kuin henkisessä hyvinvoinnissamme. Ei siis ole sattumaa, että kun olen luiskahtamaisillani etukenoon, se on juuri sydänkeskukseni, joka ilmoittaa minulle siitä supistumalla ja paineen tunteella.

Kun tunnet olevasi etukenossa, kiinnitä siis huomiosi lempeästi sydänkeskukseesi, tunnustele sen energiaa ja näe, miten palaat kenosta takaisin keskukseesi.

3.     Koe, mitä sinussa nousee

Olet voimakas, luova olento, joka vaikuttaa asioihin energiallaan. Sillä, mihin keskität huomiosi, on väliä. Jos keskityt jatkuvasti vain ja ainoastaan toisten tunteisiin ja tarpeisiin, omat tunteesi ja niiden viestit jäävät väistämättä sivurooliin.

Tuppaamme edelleen uskomaan, että kaikkia tunteitaan – ja etenkään niitä negatiivisia – ei saisi tuntea ja että olemme huonoja ja vaikeita ihmisiä, jos koemme niitä. Tämä uskomus on syvässä ristiriidassa sen kiistämättömän tosiasian kanssa, että ihmisinä meissä nousee tunteita laidasta laitaan.

Jos uskomme, että esimerkiksi viha on tunne, jota emme saisi kokea, meiltä jää huomaamatta sen tuoma viesti siitä, että joku asia ei toimi meille ja tarvitsemme muutosta. Jos sivuutamme sen jatkuvasti, emme opi vetämään selkeitä rajoja. Silloin meitä voi hallita ulkopuolelta ilman, että osaamme luottaa itseemme ja tehdä valintoja, jotka tuntuvat meille sopivilta. Lopulta löydämme itsemme keskeltä elämää, joka ei tunnu omalta.

Tunne-elämältään kypsä ihminen ei ole semmoinen, joka ei koe negatiivisia tunteita. Ennemminkin, hän sallii itselleen tilan, jossa hän voi kokea tunteitaan ilman, että hänen täytyy reagoida niihin autopilotilla.

Kun keskitymme tiukassa tilanteessa sydänkeskukseemme ja annamme tunteidemme tulla koettaviksi sen turvallisessa huomassa, meillä on paremmat mahdollisuudet olla luiskahtamatta etukenoon. Silloin emme ala automaattisesti vastata aina ensin toisten tunteisiin ja tarpeisiin tilanteiden ratkaisemiseksi.

Herkälle ja empaattiselle, jonka selviytymiskeinona on ollut keskittyä ensisijaisesti muihin, tilan tekeminen itselle voi tuntua isolta riskiltä. Silti se kannattaa. Vain kokemalla, mitä sinä tunnet, voit tietää, mitä sinä milloinkin aidosti haluat ja tarvitset. Haluatko oikeasti laittaa energiaasi tähän ihmiseen, tapahtumaan, ilmapiiriin tai asiaan vai teetkö sen vain, koska ajattelet, että niin sinun kuuluu tehdä?

Vaikka maailma tuntuisi vaativan nopeita liikkeitä ja salamareaktioita, sinun ei tarvitse toimia niin. Kun olet läsnä sydämessäsi ja koet sen, mitä sinussa nousee, pystyt päättämään tietoisemmin, mihin haluat huomiotasi ohjata. Se, mihin keskityt, kasvaa ja vahvistuu. Siksi on tärkeää, että et tukahduta, mitä tunnet, vaan kanavoit energiaasi olemiseen, tekemiseen ja ympäristöihin, jotka tuntuvat totuudellisilta ja hyviltä juuri sinulle. Silloin olet voimassasi ja näytät myös muille, miten he voivat olla omassaan.

Laita villasukat jalkaan ja lopeta hötkyily – 3 tapaa rentoutua villasukissa

Sanna Wikström ja Mia Sumell. Kuva Jonne Räsänen 2019

Villasukat voivat olla niin paljon enemmän kuin pelkkä jalkojen lämmike tai asuste. Villasukkiin kietoutuu paljon turvallista ja lämmintä tunnelmaa – kotoista fiilistä, joka muistuttaa, että nyt ei tarvitse hötkyillä, jännittää tai pinnistellä. Oikealla fiiliksellä neulotut villasukat ilahduttavat, rohkaisevat ja tsemppaavat.

Hidasta elämää -perustajan Sanna Wikströmin ja neulesuunnittelija Mia Sumellin uutuuskirja Hyvän mielen villasukat kannustaa neulomaan sukkiin mukaan lempeyttä, unelmia, rohkeutta, rakkautta, iloa, tsemppiä ja paljon hyviä ajatuksia. Kirjasta saa vinkkejä hyvän mielen neulomiseen, värien valintaan sekä hyvien tunteiden ja ajatusten välittämiseen.

”Kun lapsuudenystäväni ja tämän kirjan neulesuunnittelija Mia neuloi minulle villasukat muutama vuosi sitten, niistä tuli yhdet lempivillasukistani. Mia oli neulonut villasukkiin muistutusta kaikesta siitä, mitä halusin kokea ja välittää myös muille: rentoutta, iloa, voimaantumista ja kotoisuutta. Värikkäät sukat jalassa minusta tuntui, että olen kotona itsessäni”, kertoo Sanna.

Tässä Sannan kolme tapaa rentoutua villasukissa:

1. Rentoudu tanssimalla kotona yksin

Laita villasukat jalkaan, laita maailman nolointa musiikkia luureihin ja tanssi villisti.

2. Tee itsellesi unelmahetki

Laita villasukat jalkaan, ota kuppi kuumaa ja kirjoita paperille: Mitä toivon kaikkein eniten? Mitä toive saa minut tuntemaan? Kun löydät tunteen, laita silmät kiinni ja nautiskele fiiliksestä.

3. Päivittäinen huolettomuushetki
Laita villasukat jalkaan ja sano itsellesi: ”Ei ole mitään tärkeämpää tekemistä juuri nyt. Minun ei tarvitse kannatella kaikkea. Annan itselleni luvan muutaman minuutin ajan olla huolehtimatta kaikista ja kaikesta.”

Kurkkaa kirja:

Kirje kiusaajalle ja kaikille muille ilkeille ihmisille – ”On helpompi osoittaa ilkeydellä toisen heikkoutta, ettei oma hiljainen heikkous tulisi esiin”

Kiusaaja,

on helpompi kääntää huomio toiseen kiusaamalla, tuoda esiin hänen heikoin puolensa, jotta oma heikko puoli ei paljastuisi. Se heikko puoli, joka vimmaisesti yrittää pysyä piilossa hinnalla millä hyvänsä – jopa ikävillä teoilla muita kohtaan. Se kohta sinussa, jota yrität piilotella iltaisin nukkumaan mennessä, ennen kaikkea itseltäsi.

Kokemasi heikkous voi olla kipua siitä, ettei sinua nähty, vaikka olisit sitä tarvinnut. Tai sinua ei edelleenkään nähdä, vaikka juuri sitä eniten kaipaisit. Silloin on helpompaa kaivaa esiin toisen heikkous, että näyttäisi itse vahvemmalta. On helpompi osoittaa ilkeydellä toisen heikkoutta, ettei oma hiljainen heikkous, kaiken mesoamisen takaa, tulisi koskaan esiin.

Mutta heikkouden lisäksi sinussakin on vahvuus. Siellä kaiken pelkojen, epävarmuuden ja vihan alla. Sinun vahvuutesi nousee siitä, että et yritä enää niin kovasti olla jotain tai kääntää huomiota muihin. Vahvuutesi nousee siitä, että sanot, että sinuunkin sattuu. Sattuu niin syvälle, ettei sitä ehkä pysty katsomaan. Siksi haluat nähdä, miltä näyttää, kun muihin sattuu. Haluat nähdä oman sisäisyytesi toisessa ja nauraa sille, kiusata, ilkkua.

Kun kiusaat toista, kiusaat oikeasti itseäsi. Satutat satutettua. Sinua. Et ehkä muista, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut, mutta siellä on jotain sellaista, jota haluat kompensoida tai piilottaa kiusaamisellasi.

Sinun vahvuutesi löytyy siitä kohdasta, jossa näet toisen peilinä, samana. Näet, että teissä on enemmän samaa kuin eriä. Näet, että se on ok, sillä ihmiset ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Halaat, kun toinen itkee. Kannustat, kun toinen tarvitsee tsemppiä. Autat, kun toinen kaatuu. Pyydät anteeksi.

Mutta siihen voi olla vielä pitkä matka. Ensin sinun on oltava itsellesi lempeämpi: tsemppaa itseäsi, auta itseäsi ja anna itsellesi anteeksi. Sillä kukaan, joka on lempeä itselleen, ei ole ilkeä muille. Ja toisinpäin: julmuus tapahtuu aina ensin sinussa, sinulle, ennen kuin kohdistat sen muihin.

Sinun vahvuutesi voimistuu, kun itse itket ja annat toisen halata. Kannustat itseäsi ja otat vastaan muiden kehut. Kun kaadut, annat muiden auttaa, silittää ja puhaltaa. Annat anteeksi itsellesi ja niille, jotka eivät näe suojakuoresi alle. Niille, jotka näkevät kivussaan sinussa vain kiusaajan, mutta eivät sinun hiljaista kipuasi, jonka yrität iltaisin piilottaa tyynyn nurkkaan.

Heikkoutesi paljastuu aina kiusaamisessa ja vahvuutesi myötätunnossa. Myötätunnossa niitä kohtaan, jotka eivät ole antaneet sinulle tarvitsemaasi, myötätunnossa itseäsi kohtaan, myötätunnossa niitä kohtaan, joille olet ollut joskus julma ja myötätunnossa ketä tahansa ihmistä kohtaan.

Lisää parantavaa myötätuntoa meille kaikille – itseämme, muita ja elämää kohtaan:

Maailmantähtien kuvaaja kuvasi Suomen metsiä – Nyt Suomi valittiin maailman parhaaksi luontomatkailukohteeksi

Maailmalla tunnetaan nyt kaksi menestyksekkäillä maailmanlistoilla mainittua ”suomalaista”: Suomen metsät ja valokuvaaja Ville Juurikkala. Nyt meidän metsänrakastajien iloksi maailman arvostetuin suomalaisvalokuvaaja Juurikkala on innostunut suomalaisen metsän valokuvaamisesta. Maailmantähtien (esim. Slash/Guns`N`Roses, Steven Tyler/Aerosmith) kuvaaja Juurikkala kuuluu ainoana suomalaisena legendaarisen Morrison Hotel Galleryn listoille 125 maailman arvostetuimman musiikkialan valokuvaajan joukkoon.

Myös Suomen metsät pääsivät juuri maailmanlistoille: Matkaoppaita julkaiseva Lonely Planet kertoi, että Suomi on valittu vuoden 2019 parhaaksi luontomatkailumaaksi. Listaus perustuu britannialaisen luksusmatkoja järjestävän True Luxury Travel -matkatoimiston kansainväliseen The Global Wildlife Travel Index for 2019 -vertailuun. (Asiasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Iltalehti.)

(C) Ville Juurikkala

Maailman parhaat luontokohteet 2019 TOP10:

1. Suomi

2. Ruotsi

3. Brasilia

4. Kanada

5. Yhdysvallat

6. Norja

7. Espanja

8. Saksa

9. Puola

10. Slovenia

Suomalainen metsä on noussut myös Juurikkalan arvoasteikolla bling-blingin ja ylellisen elämän ohi: ”Maailmantähtien kuvaajana oli oma hauskuutensa jonkin aikaa, mutta aitoa syvää onnellisuuden tunnetta siitä ei koskaan tullut. Ei tuonut urasaavutukset, seurapiirijuhlat, talo Hollywood Hillseillä tai pihatiellä odottanut Jaguar XK8. Kaiken tuon menettäminen sen sijaan toi. Oli upeaa vain kävellä metsissä ilman mitään – ilman mitään menetettävää. Metsän kautta pääsin kiinni läsnäolon todellisuuteen. Ja se onkin ainoa todellisuus, joka meillä on” Ville Juurikkala kertoo.

Mitä tästä kaikesta voimme oppia? Ei kannata lähteä omaa metsää edemmäs etsimään onnellisuutta. Meillä on täydellinen luonto, joka antaa joka hetki meille sen, mitä onnellisuuteen tarvitsemme: kyvyn olla läsnä itsellemme ja elämälle.

Ville Juurikkalan vaikuttavia metsäkuvia löydät Jarko Taivasmaan kirjasta Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään (Otava, Hidasta elämää -kirjasarja). Kirja auttaa sinua tyhjentämään mielen kuppia ja täyttämään elämän kuppiasi parhaassa mahdollisessa ympäristössä eli metsässä, luonnossa. Kirjasta puhuttaessa maailman tähtien kuvaaja herkistyy: ”Mun mielestä tää on niin kuvien kuin tekstisisällön puolesta tärkein kirja, mitä oon päässyt kuvaamaan.” HUOM! Hidasta elämää -puodissa KAIKKI KIRJAT koko syyskuun 2019 ajan OSTA 3, MAKSA 2!

Ville Juurikkalan Metsässä-valokuvanäyttely Espoon Kulttuurikeskuksessa 27.9.2019 saakka. Näyttely on avoinna näyttelytila AHJOssa, 1 krs. ma-pe klo 8-21 | la 9-18 | su 9-15. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

(C) Ville Juurikkala

Itkupilli, yliherkkä ja heikkoluonteinen – Oletko sinäkin törmännyt näihin ennakkoluuloihin erityisherkkyydestä?

Törmään toistuvasti erityisherkkyyteen liittyviin väärinkäsityksiin. Sain kesällä varsin outoja kommentteja muutamaan herkkyyteen liittyvään postaukseeni sosiaalisessa mediassa. Kommentoija arvosteli yksinolon kaipuutani ja tunsi tarvetta diagnosoida minulle jonkinlaisen puutostilan. Ihmisen, joka ei itse ole herkkä, saattaa olla vaikea ymmärtää sitä, miten erityisherkkä kokee maailman. Erityisherkkyys ei ole vaiva tai häiriö.

”Herkkä on itkupilli”

Hassuja käsityksiä herkkyyteen liittyen on myös erityisherkillä itsellään. Eräs asiakkaani tuli hakemaan tukea työhön liittyviin juttuihin ja häneen tutustuessani oli ilmiselvää, että hän on sekä erityisherkkä, että introvertti. Hän itse kiisti asian ajatellen, ettei hän ole mikään itkupilli. Kesän lopulla sain riemastuneen viestin samaiselta ihanalta ihmiseltä. Hän oli lukenut herkkyyttä käsittelevän kirjan ja todennut olevansa herkkä introvertti. Kirjassa annetut selitykset ja esimerkit olivat auttaneet häntä ymmärtämään itseään ja niitä haasteita, jotka tuntuivat toistuvan hänen elämässään.

Herkkyys ei ole voimattomuutta

Herkkyys ei ole yhtä kuin emotionaalinen ailahtelevaisuus, voimattomuus, toimintakyvyttömyys, herkkänahkaisuus, tai vaativa persoonallisuus. Herkkä ihminen ei ole, ystäväni sanoja lainatakseni, ”hysteerinen prinsessa vaaleanpunaisessa huoneessa, joka ei saa nukuttua, koska patjan alla on herne.” Herkkäkin voi olla voimakastahtoinen, rohkea, ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, aloitekykyinen ja reipas. Itse asiassa, vaatii melkoista vahvuutta elää kiivastahtisessa ja varsin kovia arvoja heijastavassa maailmassa aistit ja sydän auki. Kaikki meistä eivät siihen kykene, vaan rakentavat ympärilleen läpäisemättömän panssarin.

Herkkyys on avuksi monessa asiassa

Tavanomaista suurempi herkkyys aistia ympäristöstä ja omasta sisäisestä kokemuksesta tulevia signaaleja auttaa muun muassa viisaiden päätösten tekemisessä, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, ongelmien ratkaisussa, isojen kokonaisuuksien ja pienimpien yksityiskohtien näkemisessä, tunneyhteyden luomisessa ja sitä kautta luottamuksen rakentamisessa. Herkkyys auttaa tekemään tarvittavia korjausliikkeitä hyvissä ajoin ja arvioimaan tilanteita ei pelkästään logiikan ja faktojen, vaan myös hienovaraisen intuitiivisen tiedon pohjalta.

Kuka tahansa oireilee ylikuormittuneena

Jos olo on ylivirittynyt, uupunut, hermostunut, ahdistunut, ylitunteellinen, toivoton, ailahtelevainen ja kaikin puolin heikko, silloin kaivataan lepoa ja palautumista. Kyse ei ole siitä, että erityisherkkä on hankala tapaus vaan siitä, ettei ole ollut mahdollisuutta tai osaamista pitää itsestään riittävän hyvää huolta. Harva meistä pystyy tuomaan parhaat ominaisuutensa esille täysin väsähtäneenä ja stressaantuneena. Herkän ihmisen itsestä huolehtimiseen liittyy tiettyjä asioita, joita joku vähemmän herkkä ei kaipaa. Siinä ei ole mitään kummallista, että tarvitsee vaikkapa säännöllisesti hiljaisuutta ja yksinoloa. Sallittakoon kaikille meille ainutlaatuisille ihmisille se, mitä me tarvitsemme voidaksemme tuntea olomme hyväksi omissa nahoissamme. Itsestään tervein tavoin huolehtiva ihminen on iloksi myös muille.

Kurkkaa uutuuskirja:

Kurkkaa myös herkän voimakortit:

Etsitkö helpotusta tukalaan oloon? 4 tapaa työstää tunnelukkoja

En oikein usko pikaratkaisuihin, mutta uskon syvästi käytännöllisiin harjoituksiin, jotka auttavat vaikeiden tunteiden äärellä.

Tässä kirjoituksessa jaan harjoituksen joka on auttanut minua omalla tielläni tunnelukkojen kanssa työskentelyssä. Harjoitus on mielestäni ihanan inhimillinen ja salliva. Vaikein osio on oikeastaan se, että suostuu aloittamaan ja pysähtyy itsensä äärelle.

Harjoitus on inspiroitunut  Tara Brach -nimisen meditaatioopettajan kehittämästä RAIN-menetelmästä.

RAIN on akronyymi sanoista Recognize, Investigate, Nourish/Non-attachment. Avaan alla suomeksi, miten itse nämä kohdat ymmärrän ja miten olen näitä harjoittanut.

Recognize – Tunnista

Allow – Salli

Investigate – Tutki

Nourish / Non-attachment – Hoivaa itseäsi/Suojaa itseäsi


1. Tunnista

Ensiksi täytyy tunnistaa, että sattuu. Että ahdistaa, että pelottaa. Että olo on levoton. Että jokin tunnelukko on aktivoitunut.

Vaikka voisi ajatella tämän olevan helppoa, se ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Joskus keho voi olla hyvä väylä huomata, että olo on jotenkin tukala tai turvaton. Huomaatko ylivirittyväsi tai meneväsi kierroksille? Vai lamaannutko? Tuntuuko kurkussa pieni kuristus, sydämessä puristus? Onko olo jotenkin epämääräinen? Uskalla pysähtyä epämääräisenkin tunteen äärelle. Varaa itsellesi aikaa 10–20 minuuttia. Voit todeta mielessäsi tai miksei vaikka ääneenkin itsellesi: ”Nyt huomaan että minua ahdistaa/koskee/pelottaa/tms. ”.

2. Salli

Luontainen taipumuksemme on koittaa päästä vaikeista tunteista mielellään äkkiä eroon, ja toivomme löytävämme pikaista helpotusta. Inhimillistä ja maailman ymmärrettävintä, mutta harvoin pitkäkestoisesti kovin toimivaa. Tässä kohdassa tarkoituksena onkin sallia epämiellyttävä tunne, lakata taistelemasta sitä vastaan. Voit ajatella että hengität tunnetta kohti. Tässä kohdassa voit myös nimetä tunteen, jos kykenet. Itse usein myös arvioin tunteen voimakkuutta asteikolla 1–10. Jos tunne tuntuu 8 voimakkuudella, kysyn tunteelta että onko sen tarpeen vielä voimistua. Ajattelen, että tunne saa nousta huippuunsa. Sillä mikään tunne ei kestä ikuisesti. Kun tunne on kohdannut huippunsa, se alkaa ennemmin tai myöhemmin hellittämään.

Saatan sanoa itselleni mielessä:

”Ok, nyt saa tuntua”

”Olen tässä”

”Huomaan sinut, en jätä sinua yksin”.

3. Tutki

Kun tunteen voi sallia, tulee tilaa tutkia sitä. Tässä esimerkkejä kysymyksistä, joita voi itseltään kysyä. Huomaathan silti, että sinun ei täydy löytää ”oikeaa vastausta” tai ratkaisua. Tutki halulla ymmärtää.

Mikä tämän tunteen laukaisi?

Onko tämä tunne tai tilanne tuttu jostain menneisyydestä?

Liittyykö tunteeseen jokin kipeä muisto tai pelko?

Mitä minun olisi nyt hyvä saada kuulla?

Mitä tarvitsisin nyt?

4. Hoivaa / Suojaa itseäsi. 

Neljännen kohdan tärkein kysymys on: Mikä olisi minulle nyt rakkautta?

Joskus riittää, että hoivaamme itseämme hyvällä ruualla, raittiilla ilmalla, päiväunilla, suihkussa käymisellä, ystävälle soittamisella, tai ihan vaan hengittämällä itsemme kanssa rauhassa. Joskus kuitenkin tarvitsemme myös itsensä suojaamisen taitoja.

Jos päällä on ollut repivä ihmissuhdekuvio, on aiheellista miettiä rajojaan. Jossain tilanteissa saattaa olla viisasta kieltäytyä jatkamasta kommunikaatiota. Jossain tilanteissa suojautuminen voi olla sitä, että ei käy enää stalkkaamassa exänsä Facebookia, tai mitä hyvänsä.

Hoivaa ja suojaa sinua. Mikä olisi sinulle nyt rakkautta?

Tee tunnelukko testi täältä!

______________________________________________________________________

Tunteita ei kannata sivuuttaa, sillä niillä on tärkeä sanoma – Tunteet suojelevat ja ohjaavat oikeaan suuntaan

Kirjoittaja Marjo Pennonen (PsT, KM) on työterveyspsykologi ja hyvinvointikouluttaja, joka julkaisi elokuussa fiktiivisen esikoisteoksensa Minä olen kuin Sinä (Kirjokansi). Kirja koostuu erilaisista elämän haasteista tunne- ja kokemusmaailman kautta kuvattuna. 


”Ei se ole mikään syy olla pois töistä, sanoi esimieheni.
                   Sehän oli vain kissa.
Lääkäri ymmärsi hieman paremmin.

                   Sain kahden päivän sairausloman.
Nyt olen valvonut kaksi viikkoa. Mieleni on raskaampi kuin koskaan.
Kukaan ei odota ikkunassa. Ei käperry kainalooni sohvannurkassa.

                   Kukaan ei kuuntele huoliani.
Olen itkenyt kaksi viikkoa. Olen yksinäisempi kuin koskaan.

Ostin kissanruokaa kaupasta. Unohdin syödä itse.

                   Ketä nyt rapsuttaisin?”

(Marjo Pennonen: Minä olen kuin Sinä)

Tunnekokemukset ovat kokemusmaailmamme keskeinen osa. Koska eri asiat ovat meille merkityksellisiä, ne myös nostattavat meissä erilaisia tunteita pintaan. Siinä missä jollekin lemmikkieläimen menetys on pieni harmitus, joka menee pian ohi, jollekin toiselle se voi olla elämän kovin paikka, joka tuntuu pitkään suruna, tuskana ja yksinäisyytenä.

Koska tunteet kulkevat aina matkassamme, niitä ei tule välttämättä sen kummemmin ajateltua, paitsi sitten kun tunne – hyvä tai paha – tuntuu merkittävän paljon. Silloin tunne pitää huolen siitä, että sitä ei kannata sivuuttaa.

Tunteiden tehtävä

Sekä sisäiset tekijät, kuten ajatukset, että ulkoiset tekijät, kuten tapahtumat, laukaisevat tunnekokemuksia. Kiireen keskellä moni pyrkii työntämään tunteitaan taka-alalle, vaikka ei kannattaisi. Yksi tunteiden tärkeimmistä tehtävistä onkin kertoa, mikä oman hyvinvointimme kannalta on tärkeää. Tunteet auttavat meitä suojelemaan itseämme vahingollisilta asioilta: esimerkiksi pelon, hermostuneisuuden ja inhon tunteet saavat meidät ottamaan etäisyyttä ja välttelemään itseämme uhkaavia ja vaarallisia tilanteita. Toisaalta tunteet auttavat meitä hakeutumaan itsellemme tärkeiden ja hyvinvointia tukevien asioiden äärelle: mieluisten tehtävien pariin, innostaviin tilanteisiin, mukavaan seuraan ja rentouttaviin paikkoihin. Tunteet antavat meille tietoa myös kehomme hyvinvoinnista.

Tunteilla on vaikutusta myös havaitsemis- ja ajattelutoimintoihimme. Tunteet edistävät keskittymistä, muistamista ja oppimista. Opimme ja muistamme hyvin asioita, joihin yhdistyy jokin tunne. Myönteiset tunteet tukevat luovuutta ja ongelmanratkaisua sekä lisäävät päätöksenteon nopeutta ja joustavuutta. Tunteet motivoivat ja antavat voimaa tehdä työtä päämäärän hyväksi. Lisäksi myönteiset tunteet auttavat palautumaan kielteisten tunnekokemusten kuormituksesta ja ne edistävät hyvinvointia ja elämän tarkoituksellisuuden kokemusta.

Tunteista on apua myös toisten ihmisten seurassa. Tunteet vaikuttavat sosiaalisen elämämme sujuvuuteen ja moraaliseen päätöksentekoon. Tunteet auttavat meitä hakeutumaan itselle tärkeiden ihmisten seuraan ja tunteet huolehtivat siitä, että haluamme panostaa itselle merkityksellisiin ja iloa ja onnea tuottaviin ihmissuhteisiin. Tunteet auttavat sitoutumaan ja huolehtimaan jälkikasvusta sekä luomaan me-henkeä. Oppimisen kautta syntyneet ja kulttuurimme muovaamat sosiaaliset tunteet, kuten häpeä ja syyllisyys rajoittavat sosiaalisesti kielteistä käyttäytymistä. Tunteet siis säätelevät ja ohjaavat osaltaan käyttäytymistämme.

Tunteelle annetun merkityksen vaikutus

Persoonallisuutemme, aiemmat kokemuksemme ja tapamme havainnoida ja arvioida tilanteita vaikuttavat siihen, mitä tunteita koemme. Annamme tilanteelle merkityksen ja se vaikuttaa tunteisiin, joita se meissä herättää. Siitä syystä, vaikka tilanne ja kehon reaktiot olisivat samat, voimme erilaisen tulkinnan kautta saada erilaisen tunnekokemuksen. Esimerkiksi esiintymään menevä henkilö voi tulkita kehonsa reaktiot hyvänä esiintymisvireenä, kun joku toinen samassa tilanteessa tulkitsee samat reaktiot esiintymisjännityksenä. Tunteet siis nousevat sisältämme, ja ne kertovat itsestämme.

Tunteiden voimakkuus voi kertoa siitä, kuinka tärkeä jokin asia meille on. Se, että lemmikkieläimen menettäminen aiheuttaa voimakasta, pitkäaikaista surua, kertoo siitä, kuinka tärkeä lemmikkieläin on ollut ja kuinka paljon myönteisiä tunteita se on aiemmin aiheuttanut.

Emme useinkaan voi vaikuttaa tunteidemme syntymiseen, joten on hyvä muistaa, että kaikkia tunteita on lupa tuntea, eikä omia tunteita tarvitse pelätä. Isotkin tunteet tasaantuvat ja menevät ajan myötä ohi. On kuitenkin hyvä tulla sinuiksi tunteidensa kanssa ja aina välillä pysähtyä miettimään, mitä tunteet yrittävät itselle viestiä, sen sijaan, että yrittäisi jatkuvasti tukahduttaa tunteitaan tai siirtää niitä sivuun.

Mitä sinä voisit tänään oppia tunteiltasi?

Tökkiikö small talk? – 3 avainta sujuvampaan keskusteluun

 

En varmasti ole ainoa, joka kokee epäonnistuvansa arkipäiväisissä keskustelutilanteissa verraten usein. Tuttujen kanssa keskeyttelen usein, vieraiden kanssa olen ujo ja varautunut. Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus kehittää keskustelutaitojamme, ja omaa mukavuusaluetta haastavia tilanteita tulee eteen varmasti läpi elämän. Tässä muutama vinkki, joista ainakin yksi kannattaa pitää mielessä seuraavan kerran, kun kohtaat jännittävän keskustelutilanteen:

1. Avoimet ja tarkentavat kysymykset luovat pohjan sujuvalle keskustelulle. Mieti, kysytkö usein kysymyksiä, joihin voi vastata vain kyllä/ei tai muuten vain lyhytsanaisesti. Avoimet, turvalliseen teemaan liittyvät kysymykset antavat keskustelunkumppanillesi tilaa poiketa myös sivuraiteille. Sitähän me rakastamme — itsestä ja omista mielenkiinnon kohteista on helppo puhua. Tilaisuuden tullen kysy tarkentavia kysymyksiä ja nyökkäile antaaksesi viestiä, että olet läsnä ja mukana keskustelussa.

2. Aktiivinen kuuntelu on meille usein yllättävän haastavaa. Kuuntelun taito on sitä, että aidosti otamme toisen kertoman oman ajattelumme johdattajaksi. Aktiivisina kuuntelijoina annamme keskustelukumppanille tilaa kertoa omat ajatuksensa ja tunteensa aiheesta ennen kuin itse, tyypilliseen tapaamme, keskeytämme kertoen oman näkemyksemme asiasta. Aktiivinen kuuntelu vaatii sitä, että haluat aidosti ymmärtää, mitä keskustelukumppanisi sinulle yrittää kertoa. Hiljaisuuskin on sallittua! Hiljaisuus on kiusallista vasta siinä vaiheessa, kun teemme siitä sellaista omilla tulkinnoillamme ja reaktioillamme. Ensi kerralla anna hiljaisuuden olla, silloin keskustelukumppanisi todennäköisesti pohtii asioita, jotka antavat hänelle oivalluksia tai vievät pian keskusteluanne eteenpäin.

3. Iloinen ja positiivissävytteinen tunnelma on tärkeä silloin, kun keskustelu halutaan pitää voimavaroja kohentavana ja ratkaisukeskeisenä. Voit esimerkiksi käyttää lausemuotoa: ’’Vaikka päivä ei mennyt suunnitelmiesi mukaan, onnistuithan kuitenkin…’’, mikä voi antaa uuden näkökulman hankalaan tilanteeseen. Jos keskustelukumppanisi on allapäin tai muuten vain poissaoleva, kehu häntä. Kaunis kampaus, persoonallinen vaate tai jokin hellyttävä luonteen piirre ansaitsee aina kehun — huomaat ehkä, että keskustelu herää tämän jälkeen aivan uudella tavalla.

Jos huomaat, että keskustelukumppanillasi on paljon kerrottavaa ja itsesi ilmaiseminen jää vähälle, kerro rohkeasti omia näkemyksiäsi sopivissa väleissä. Etenkin uuden tuttavuuden kanssa kannattaa toki välttää liian jyrkkiä mielipiteitä ja keskeyttämistä, jotta yllä mainitut avoimuus, kuunteleminen sekä positiivinen sävy pysyvät juttelutuokionne perustana. Muistetaan myös, että toisinaan onnistunut keskustelu on sitä, että kuulemme ja tuemme toista jättäen omat mielipiteet taka-alalle, jos oma jaksaminen sen sallii. Oma vuoromme tulee ehkä ensi kerralla tai viimeistään silloin, kun itselle on sattunut jotain tunteita myllertävää.

Millainen keskustelija sinä olet?

Kaikki mikä kurittaa, rajoittaa tai kuormittaa on askel poispäin itsestä – Anna itsellesi lupa voida hyvin

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta hyvinvointi? Ajatteletko hyväkuntoista kroppaa? Kenties terveellistä ruokavaliota? Ehkä jopa laihduttamista? Se on ymmärrettävää. Onhan media edelleen täynnä erilaisia treenivinkkejä, toinen toistaan tehokkaampia dieettejä ja rasvattomampia kehoja.

Mutta entä jos se kaikki onkin lähinnä pintaa? Mitä jos hyvinvointi onkin pohjimmiltaan sisäinen kokemus? Kokemus yhteydestä itseesi ja kehoosi? Kokemus siitä, että voit hyvin omassa kehossasi. Silloin ravitseva ruoka ja hoitava liikunta ovat vain yhdenlaisia keinoja vahvistaa tuota yhteyttä. Olennaisia, mutta eivät suinkaan ainoita.

Yhteyttä itseen ja omaan kehoon voi vahvistaa myös monilla muilla tavoilla, tässä muutamia esimerkkejä:

-tietoinen hengittäminen

-meditointi / mindfulness-harjoitukset

-itsemyötätuntoharjoitukset

-luontoyhteyden vaaliminen

-eläinten kanssa vietetty aika

-luova tekeminen

-tunteista puhuminen tai kirjoittaminen

-erilaiset kehoterapiat ja hoidot

-toisen ihmisen kosketus jne.

Sen sijaan kaikki mikä kurittaa, rajoittaa tai kuormittaa, on askeleita poispäin yhteydestä.

Se, että nykypäivänä puhutaan paljon palautumisen tärkeydestä, on merkki siitä, että olemme heränneet johonkin olennaiseen. Väsyneenä ihminen on kaukana itsestään. Väsymys lisää pahoinvointia, sairastumis- ja tapaturmariskiä. Ennen kaikkea väsyneenä ja ylikuormittuneena ihminen on vaarassa ajautua kauaksi itsestään, omasta kehostaan ja tunteistaan.

Ylikuormittunut ihminen on harvoin kotona kehossaan. Riittävä lepo on hyvinvoinnin peruspilareita ravitsevan ruuan ja hoitavan liikunnan lisäksi. Mutta sen sijaan, että keskitymme optimoimaan vuoron perään jotakin näistä kolmesta osa-alueesta, voisimme lähestyä asiaa kokonaisvaltaisemmin.

Kun hyvinvoinnin ytimessä on yhteyden vahvistaminen itseen ja omaan kehoon, vältytään övereiltä helpommin. Sillä keho pyrkii aina kohti tasapainoa. Niin mekin, kun vain osaamme kuunnella itseämme.

Kun kohtaa varjojaankin lempeästi, vapautuu kulkemaan sydänpolkuaan ilolla, rohkeasti ja lopputuloksista riippumatta

Kesälomani ei ollut mikään varsinainen riemuloma rivieralla. Olo oli usein levoton, vähän ahdistunut ja alamaissa. Keho reistaili. Olin välillä tosi inspiroitunut ja kirjoitin ja ideoin, mutta sitten tuli myös ihan hirmuisia mielen pörinöitä. Aloin jo vähän suorittaa syksyä ja asioita, joihin olen tuntenut intuitiivisen sydämen kutsun. Ihan vahingossa.

Mitä jos levoton olo ja ahdistus on vain ystävällinen viesti sisäisyydeltä: mille juuri nyt on aika herkistyä?

Minulla on vuosikausia ollut kutina ja kaikenlaisia elämän ihmeellisiä johdatuksia siihen, että haluan tehdä juttuja myös englanniksi. Olen valmistellut asiaa pitkään ja yksi tämänhetkisistä luovuusprojekteistani on englanninkielinen kirja, joka on jo hyvällä alulla. Matka on ollut tähän mennessä todella jännittävä, taianomainen ja vaiherikas.

Olin jo keväällä saanut intuition siitä, että parasta mitä voin juttujeni edistämiseksi tehdä, on pitää kesän mittainen tauko. Tunsin, että asiat joita seuraavaksi teen, nousevat samasta paikasta kuin Sydänjuttu-kirja; iloisesta, läsnäolevasta virtauksesta ja yhteydestä sieluuni. Luulin, että oli tauon paikka jotta aivan ihanan muhevasti latautuisin syksyä varten. Mutta tauko tulikin, jotta varjot pääsivät piiloistaan esiin.

Jokin haavainen ja yhteydetön osa oli ehtinyt tarttua sydämeni intuitiivisiin kutkutuksiin kuin pieni iilimato tai keskiaikainen hulluuteen ajautunut maaherra. Fun times! Tämä osahan oli aivan takertunut lopputuloksiin – ei siihen, että tehdään ilossa sitä mikä sydämestä nousee ja ollaan siinä luottamuksessa, että hommelit menevät niin kuin kuuluukin. Oikein sellainen tyypillinen maskuliiniseen maailmanmenoon hulahtanut tyyppi, joka uskoo, että puskemalla pärjää. Aspekti, olemuspuoli – ei koko minä, vaan juurikin varjo. Vanha, tuttu toimimisen tapa, jossa suoritetaan enemmän ja nautitaan vähemmän.

Hyvä uutinen on, että tällainen sydänyhteydestä sivuun lumpsahtaminen ja varjon esiinmarssi tapahtuu, koska sydämessä ja sisäisyydessä on jo riittävästi turvaa ja rakkautta juuri tämän varjon saapumiseen ja vastaanottamiseen

Olin maindannut omista bisneksistäni aivan kaikessa luottamuksessa ja rauhassa, kirjoittanut, edistänyt asioita sydämeni kutsun mukaan ja pötkytellyt eteenpäin eläväisin mielin jo pitkän aikaa sydänkutkutusteni kanssa. 

Mutta. Aina kun vastaamme sydämen kutsuun – siihen, mitä nimitän sydämen intuitioksi, joka on sielusta asti nousevaa oloa: ”tuonne päin, tämä tuntuisi hyvältä” – nousee matkalla kohdattavaksi kaikki se, mikä jossakin syvällä alitajunnassa jarruttaa, pelkää, epäilee ja hätäilee. Varjot pysyvät varjoissaan ja vaikuttavat elämään selkäydinreaktioina, rajoittavina uskomuksina, itseä himmaavana toimintana, tunteina ja kaavoina, kunnes sydän avautuu niin paljon, että varjo voi hiipparoida esiin kyselemään, että onko ketään kotona, rakastetaanko täällä muakin. Kun varjoaan kohtaa eikä torju, muunna tai paina alas, se integroituu osaksi omaa sydänvoimaa. 

Varjo marssii aina esiin juuri siinä kohtaa polkuasi, kun tarvitset juuri sen mukanaan tuomaa viestiä, eheytystä tai askelmerkkejä. Varjo on jo matkalla valoon – sydämeesi –  jos vain otat sen vastaan

Varjo haluaa aina vain tulla nähdyksi – se kantaa sisällään tuskaa sivuun- tai vaille jäämisestä, ja yrittää kivuta sinun aikuiseen syliisi. Viimeinen asia mitä se tarvitsee, toivoo ja haluaa, on että sitä yritetään tukahduttaa, suorittaa pois tai henkistää – eli että sen sheimaaminen ja tuomitseminen jatkuu. Usein kyseessä on jokin haavainen osa meitä – tästä elämästä tai oman maailmankuvani mukaan usein muualtakin. Varjoisia osia on meissä kaikissa ja omia sydämen kutsuja kuullessa ne väistämättä nousevat kohdattavaksi.

Varjon tarkoitus on palvella itsen kanssa yhä syvempään rakkauteen tulemista,  jolloin sydänpolkuaan voi kulkea vapaasti ja ilolla, rohkeasti ja lopputuloksista riippumatta. Varjojen esiinmarssi on aina initiaatio, seuraaviin askeleisiin ja ennen kaikkea syvempään sydänyhteyteen avaavaa prosessia

Pikku hiljaa, myrskyyn suostuttuani palauduin tekemisteni kanssa sydämeeni. Yhteys itseen ja elämisen iloinen syvyys on minulle kaikkein tärkeintä, ja kun olen siinä, on oikeastaan ihan sama, mitä muutoin tapahtuu. Mutta joskus sitä humpsahtaa sivuun sydänpolulla pötkiessään – ja oikeastaan varjon esiinmarssi on jännittävä silmänisku sielultani. ”Olet olennaisen, autenttisen äärellä”.

Joskus joutuu sivuun yhteydestä, jotta yhteyden voi löytää uudelleen, entistä syvemmin

Mitä sitten tein ei-riemuloma-rivierallani? Hoidin ja tuin itseäni. Kun tuli itku, annoin sen tulla. Kun kärvistytti, annoin kärvistyttää. Annoin ahdistusten tulla enkä yrittänyt mieleni kautta painaa niitä alas tai meditoida niitä pois – ja samalla tein itseäni hoitavia, kivoja lomajuttujani. Kun kepeät tunnelmat eivät koittaneet, ajattelin, että ihanaa että olen lomalla ja voin antaa tämän kaiken olla juuri näin.

Ja kun olin siinä mitä on, oivallus toinen toisensa perään kaivautui pikku hiljaa esiin kuin kultakaivoksesta. Varjojen sisältämä ymmärrys avautuu, kun oppii tukemaan itseään ja luomaan turvaa sen sijaan että arvottaisi matalaa mieltään. En enää identifioidu oloihini; olen paljon syvempää kuin ohikiitävät ajatukset ja tunteet. Niitä ei tarvitse sivuuttaa, mutta niiden todellisuuteen ei tarvitse myöskään uskoa. Ja ihmeellistä kyllä: on paljon helpompaa katsoa asioita sieluperspektiivistä, kun suostuu tuntemaan ja olemaan siinä mitä on. Kun menee syvemmälle, pääseekin korkeammalle.

Yhteydettömyyden olo on sisäisten varjojen esiinmarssia: voinko rakastaa itseäni kokonaisena, antaa pimeyksien tulla osaksi valoani?

Varjo näyttää aina tietä valoon, seuraavalle askelmalle. Jos itsearvostukseni olisi vielä yhtä pakkasella kuin se aikoinaan on ollut, olisin luullut, että minussa on jotakin vikaa; että varjoja ei saisi olla tai että olen menossa väärään suuntaan. Elämä on helpottunut valtavasti kun tiedän, että varjon saapuminen on olennainen vaihe, jossa jotakin vanhaa tulee näkyväksi, koska olen menossa kohti uutta. Siihen suostuminen avaa sydäntäni ja tietoisuuttani seuraavaa vaihetta varten, ja kertoo myrskyn mentyä selkeästi siitä mitä seuraavaksi tarvitaan.

Olen sitoutunut kirjaani ja työskentelen sen kanssa tavalla, joka sopii itselleni. Maltan myös odottaa; annan kirjan syntyä sisälläni ihan omassa taivaallisessa tahdissaan. Kyse ei ole vain ”minun” kirjastani vaan siitä, mikä maailmaan on kauttani ilmentymässä. Voi olla, ettei tulekaan kirjaa vaan jotakin ihan muuta. 

Sydämen kutinoina, perhosina, ilona ja intuitiona sisimpäni viestii, mikä on minulle oikea suunta. Juuri nyt myös kehoni kutsuu olemaan enemmän ja tekemään vähemmän. Olen palautunut alkuperäiseen fiilikseeni, syventynyt sydänkutsuissani kärvistelyjen myötä.

Alun perin, vuosia sitten, syntyi sydämen kutsu kirjoittaa kirja englanniksi, ja sillä reissulla ihmeelliset käänteet ovat seuranneet toisiaan. Uskon, että kirja julkaistaan (tai julkaisen sen itse), kun on sille oikea aika ja paikka. Minun hommani on olla yhteydessä, elää elämääni – ja kirjoittaa. Kun suostun kaikkeen siihen mitä matkan varrella kohtaan, olen valmis vastaanottamaan sen, mitä sydämeni kautta maailmaan virtaa ja sen mitä elämä minulle tuo. 

Luottamus elämään nousee luottamuksesta siihen, että kaikki polullani on tarkoituksenmukaista. Usein juuri varjojen kautta löytyy sielun ehdoton rakkaus kaikkein syvimmin – ja elon suunnat selkeimmin ⁠

Kuva: Unsplash


Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Viekö ihan tavallinen arki voimat? – 5 vinkkiä, jotka auttavat jaksamaan paremmin

Toiset meistä kuormittuvat tavallisesta arjesta helpommin. Palautumisen tarve korostuu etenkin herkillä ihmisillä, joiden hermosto reagoi voimakkaasti arjen eri tilanteisiin. Tämä aiheuttaa väsymystä tai ylivirittymistä, jolloin olo on samaan aikaan pinnalta virittynyt ja sisältä nuutunut.

Usein tulkitsemme ylikierroksilla olemisen energisyydeksi ja puskemme eteenpäin entistä kovempaa. Näin voi tapahtua salakavalasti myös silloin, kun tekee itselleen mielekkäitä ja innostavia asioita. Jos kierrokset jäävät päälle, voi seurauksena olla pahimmillaan ylikuormitustila tai uupuminen.

Pysyäkseen tasapainossa erityisherkkä ihminen joutuu kiinnittämään tavallista enemmän huomiota lepoon ja palautumiseen.

Tässä 5 vinkkiä, jotka auttavat sinua jaksamaan paremmin arjessa:

1. Pidä huolta arjen hyvän olon rutiineista. Herkästi reagoiva keho tarvitsee säännöllisiä rutiineja voidakseen hyvin. Huolehdi itsestäsi kuin huolehtisit pienen lapsen tarpeista: mene ajoissa nukkumaan, syö säännöllisesti ja anna itsellesi riittävästi liikettä ja ulkoilmaa.

Kun pidät hyvää huolta fyysisistä tarpeistasi, autat herkkää elimistöäsi palautumaan arjen kuormituksesta. Huomaat myös, että ajatukset ja tunne-elämä alkavat tasapainottua.

 2. Pysähdy päivän aikana hetkeksi vain hengittelemään. Syvään hengittäminen aktivoi rauhoittavaa parasympaattista hermostoa, joka laskee kehosi kierroksia. Pysähtymällä säännöllisesti hengittämään saat katkaistua ylivirittyneisyyden kierteen.

Kokeile sulkea silmäsi, kääntää aistisi sisäänpäin ja keskittää huomio hetkeksi vain itseesi. Jo muutama minuutti rauhallista hengittelyä auttaa hermostoasi palautumaan.

3. Opettele kuuntelemaan kehosi viestejä. Keho voi olla herkän ihmisen paras ystävä, jos vain annat sille mahdollisuuden. Kehon viestejä kuuntelemalla opit tunnistamaan, milloin tarvitset lepoa, milloin liikettä ja milloin hiljaista yksinoloa. Myös tunteet asuvat kehossa ja ilmenevät kehollisesti. Siksi oman kehon kuuntelu on avain myös tarvittavien rajojen vetämiseen ja oman energian suojeluun.

4. Salli itsellesi riittävästi lepoa. Erityisherkän keho tarvitsee usein keskimääräistä enemmän palautumisaikaa ihan tavallisesta arjesta. Järjestä arkipäiväsi niin, että sinulla on tarpeeksi aikaa itsellesi.

Lepo ei suinkaan tarkoita vain sohvalla makaamista. Monesti leppoisa aktiivinen tekeminen palauttaa elimistöä paremmin kuin passiivinen paikallaan oleminen. Mieti, mikä auttaisi sinua irtautumaan arjen kuormituksesta? Se voi olla mitä tahansa metsässä samoilusta käsillä tekemiseen.

5. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin. Erityisherkkänä ihmisenä suorituskeskeisessä kulttuurissa eläminen voi joskus tuntua yhdeltä suurelta epäonnistumiselta. Energia ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen, mihin pitäisi, tulisi tai kuuluisi.

Mutta entä jos se onkin ihan ok? Entä jos elämässä on tärkeimpiäkin asioita kuin se, miten tehokkaalta näyttää ulospäin? Loppujen lopuksi aivan muut asiat tekevät meidät onnelliseksi. Mikset siis keskittyisi siihen, missä erityisherkkä on parhaimmillaan? Elämään täydesti ja tuntemaan joka solulla.

Haluaisitko oppia kuuntelemaan kehoasi paremmin ja lisätä myötätuntoa itseäsi kohtaan? Tutustu Kotona kehossa -kirjaan:

Kurkkaa myös Lempeyttä keholle -kortit ja vahvista kehoyhteyttäsi lempeillä harjoituksilla:

Joogaope paljastaa Helsingin ihanimmat salaiset paikat – Näistä paikoista et ehkä vielä ole kuullutkaan: sauna, luontoelämys, majoitus, paras kahvila…

Yhteistyössä Omena-hotellien kanssa

Teksti: Katri Syvärinen, hyvinvointikirjailija ja joogaohjaaja

Voiko Helsinki olla lomakohteena muutakin kuin Tuomiokirkko, Kauppatori ja Linnanmäki? Ehdottomasti voi.

Kun kaupungin kohinan takaa kuulee hiljaisempien paikkojen kutsun, löydät lukuisia ihania mahdollisuuksia rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Anna tilaisuus vaikka inspiroiville lähiluontokohteille! Reippaile Töölönlahdella, sauno Lonnan saarella, ja ulkoilun jälkeen nuku hyvät unet Omena-hotellissa.

Leppoisa hyvinvointiloma voi viedä vaikkapa näihin paikkoihin.

Kolmen kohteen kierros

1. Töölönlahden ympäri kävellen. Heti rautatieaseman ja Kiasman nurkalta voit lähteä kaupungin kauneimmalle kävelylle Töölönlahden rantamaisemiin. Meri ja luonto ovat lempeästi läsnä melkein ydinkeskustassakin. Kesäaikaan Töölönlahdella on parikin paikkaa, joista voit vuokrata sup-laudan (SUP Finland ja Hakuna Matata Sup Rental). Oopperatalon rannasta löytyy sympaattinen Kahvila Tyyni, jonka terassilta voit ihailla kaupungin siluettia. Vastarannalla rautatien kupeessa kutsuu puolestaan Art Café Taideterassi, josta on upea näkymä lahden yli. Pisteet myös Taideterassin hyvälle lohisalaatille.

2. Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kutsuu ihastelemaan luonnon ihmeitä. Ulkopuutarha on avoinna joka päivä ja sinne pääsee ilmaiseksi. Ihastuin erityisesti Aistien puutarhaan, jossa kasvit on istutettu saarekkeiksi ravitsemaan eri aisteja, aina voimakkaista tuoksuista maisteltaviin kasveihin asti. Tuntoaistiosioon on kerätty pehmoisia, karvaisia ja piikikkäitä kasveja hypisteltäväksi ja jalkapohjille erilaisia pintoja tepasteltavaksi (otin tietysti kengät pois ja kokeilin ne kaikki). Sitten istuin katselemaan kivikkopuutarhan karua kauneutta. Kasvihuoneet (sisäänpääsy 10 e) ovat myös tutustumisen arvoisia, ne vievät vierailijan maailmankolkasta toiseen. Jäin pitkäksi aikaa trooppiseen lummehuoneeseen ihailemaan jättikokoisia lumpeita.

3. Keskuskirjasto Oodi. Jos visiitille osuu sadepäivä, kannattaa ehdottomasti mennä tutustumaan Oodiin! Ja kannattaa mennä, vaikkei sataisikaan… Alakerran infopisteestä saat lisää vinkkejä Helsinki-vierailullesi. Tilat tarjoavat mahdollisuuden lueskeluun, kirjoittamiseen, lounastamiseen ja monenlaisiin harrasteisiin. On mieltä avartavaa nähdä, mitä kaikkea kirjasto voi olla!

Vinkki: Töölönlahti, Kasvitieteellinen puutarha ja Keskuskirjasto Oodi sijaitsevat lähekkäin ja mahtuvat kätevästi yhteen päivään.

Lyhyt lauttamatka, suuri elämys

4. Uunisaari. Kaivopuiston kupeesta Kompassitorilta lähtee lautta, joka vie Uunisaareen vain muutaman minuutin. Rantakalliot, merituuli ja oma rauha luovat sinne unenomaisen tunnelman. Yhtäkkiä siirryt kuin toiseen maailmaan, vanhaan ja hitaaseen: maisema houkuttelee asettumaan ja rauhoittumaan. Ravintolasta saa herkullista lohikeittoa. Lautta maksaa 4 euroa ja se maksetaan ravintolaan, lauttaliput tarkastetaan paluumatkalla. Uunisaaren jälkeen voit kävellä kohti Eiranrantaa. Siellä kohteeksi voi ottaa viihtyisän Cafe Birgitan, josta löytyy lounasta sekä herkkuja pursuava vitriini – ja niinikään upea merimaisema.

5. Lonnan saari ja sauna. Ainutlaatuinen saunakokemus on riittävä syy lähteä Lonnaan! Lonna on pikkuruinen saari Suomenlinnan pohjoispuolella, vain 10 minuutin lauttamatkan päässä Kauppatorilta. Varaa saunavuoro (17 e / 2 tuntia) ennakkoon netistä, tosin paikan päälläkin saattaa mahtua vielä mukaan, mutta ei ole liioiteltua varata vuoroa hyvissä ajoin. Sauna on hieno parvisauna, jonka alakerrassa sijaitsevat pesutilat, välitasanteella kiuas ja ylätasolla lauteet – osasta lauteita on näköala merelle. Pulahdus mereen vaatii hieman tasapainoa ja karaistuneita jalkapohjia, mutta pienet, sileät rantakivet eivät kuitenkaan ole mahdottomia tallustella. Rento ja välitön tunnelma!

Nuku hyvin & herkuttele:

6. Majoitus: Nukuin Helsinki-visiitilläni yöt suloisesti Lönnrotinkadun Omena-hotellissa Siitä oli kätevä kulkea moniin suuntiin! Huoneet olivat hiljaisia ja sänky mukava. Freesi aamiainen käytiin haukkaamassa naapuruston Bär Barissa, joka on Lönnrotinkadun Omenahotellin yhteistyökahvila. Sinne voi ostaa aamiaisen huonevarauksen yhteydessä. Smoothiet ja tuorepuurot olivat herkullisia, ja paikassa huomioitiin ystävällisesti myös ruokarajoitteet.

7. Ruokavinkit hotellin lähellä: Kalevankadun ja Albertinkadun kulmassa viihtyisä kreikkalainen Gran Delicato tarjoili maistuvaa fetasalaattia. Illalla, kun ei jaksanut lähteä enää kauas, Ompun alakerran Naughty Burgerissa sai herkullisen salaatinlähteen käärityn portobelloburgerin, joka oli ehdottomasti elämäni eksoottisin burgerkokemus! (Toki tavallisempiakin burgereita oli tarjolla.)

8. Ruokavinkit muualla: ydinkeskustassa ruokavaliotietoisen, herkullisia makuja kaipaavan monipuolinen lounaspaikka ja kahvila on Pauligin Kulma Kluuvissa. Maistelin Kaisaniemen kävelyn jälkeen punajuurimehua, avokadoleipää ja maidotonta minttujäätelöä, joka meinasi viedä kielen mennessään. Iltaruokasuositukseni Töölön puolelta on Bistro Töölön sävel, jonka tunnelma vie ihanasti 50-luvulle, mutta klassikkoruuissa on tuore ote ja laadukkaat raaka-aineet.

Mainosyhteistyössä Omena-hotellit

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image