Jos olet erityisherkkä ja työsi uuvuttaa, nämä vinkit voivat olla avuksi

 

Moni vastaanotolleni saapuva eritysherkkä ihminen kipuilee eritoten työnsä kanssa. Työtahti kiristää hermoja, työilmapiiri kuormittaa ja alituinen riittämättömyyden tunne roikkuu kintereillä. Varsin usein erityisherkän itsetunto ja luottamus omaan ammattitaitoon on kokenut harmillisen kolahduksen kuormittavassa työpaikassa.

Ihan ensimmäiseksi on hyvä kyseenalaistaa, onko ongelma herkässä ihmisessä vai esimerkiksi työpaikan ilmapiirissä. Valitettavan paljon näkee sitä, että johtamisen taidot ovat puutteelliset, jopa täysin olemattomat.

Bisnestä johdetaan rautaisella otteella, mutta ihmissuhdetaidot ovat lapsenkengissä. Herkkyys nähdä pintaa syvemmälle ja johtaa ihmisiä viisaasti puuttuu. Silloin ei oikein kukaan voi voida hyvin, ellei ole robotti.

Paksunahkainen ihminen voi sietää pitkäänkin huonoa johtamista, työyhteisön ihmissuhdeongelmia ja työpaikan epämääräistä huonoa energiaa, mutta herkälle ne koituvat turmioksi varsin nopeasti.

Harmillisen moni kuitenkin syyttää itseään ja kuvittelee ongelman olevan vain omien korvien välissä. Kärjistyessään tilanne voi johtaa siihen, kuten itselläni, että päätyy sairaslomalle popsimaan masennuslääkkeitä. Olin nuori ja kokematon, en osannut puolustaa itseäni tai vetää rajojani ja pitää huolta jaksamisestani. Olin liian kiltti, enkä ymmärtänyt olevani poikkeuksellisen herkkä.

Miten herkkä sitten pärjää tämän päivän työelämässä?

Herkälle hyvä itsetuntemus on tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Kun herkkä ymmärtää itseään, osaa suoda itselleen riittävästi lepoa ja tietää omat vahvuutensa, on helpompi hakeutua itselle sopivaan työhön. Kuormituksen määrää on voitava säädellä tavalla tai toisella. Omat kyvyt harvemmin kukoistavat liiallisen stressin alaisena.

Työn tekemisen paikasta ja tavoista kannattaa neuvotella mahdollisuuksien puitteissa. Meluisa avokonttori, jossa oma työ keskeytyy ei välttämättä ole optimaalinen työympäristö erityisherkälle. Osa meistä herkkiksistä kuormittuu jo siitä, että silmäkulmassa näkyy toistuvasti liikettä.

Taustamelu on tutkitusti yksi eniten stressiä aiheuttavista arkisista asioista. Osa toki pystyy sulkemaan kaiken ulkopuolelle ja moni on ratkaissut meluasian kuuntelemalla kuulokkeilla rauhallista musiikkia. Yhden herkän asiakkaani esimies tosin kielsi sen ymmärtämättömyyttään. Toivottavaa olisi, että yhteystyökykyä löytyy puolin ja toisin.

Herkän kannattaa pohtia omaa osaamistaan ja luontaisia kykyjään. Pääsevätkö ne oikeuksiinsa nykyisessä työssä? Tiedätkö ylipäätään, missä olet hyvä?

Herkät ovat usein vahvoilla esimerkiksi sellaisissa töissä, joissa vaaditaan empatiakykyä, kuuntelemisen taitoa, yksityiskohtien huomaamista, tarkkuutta, luovuutta, taiteellisuutta, tunneälyä, intuitiivisuutta, ihmisten johtajuutta ja hyvää asiakaspalvelua.

Mieti sitäkin, oletko introvertti vai ekstrovertti. Nautitko syvällisesti asioihin uppoutumisesta ja itseksesi työskentelemisestä vai vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa? Tai molemmista?

Tässä joitain työhyvinvointia edistäviä asioita, joita kannattaa pohtia ja ryhtyä laittamaan käytäntöön.

1) Itsetuntemus
2) Riittävä palautuminen
3) Omien luontaisten taipumusten mukainen työ
4) Terve työilmapiiri (ainakin riittävän terve)
5) Työympäristön ja työn tekemisen tapojen säätäminen itselle sopivaksi
6) Rehellinen ja kunnioittava kommunikaatio

Herkät eivät pidä ristiriidoista ja välttävät usein kysymistä ja omien tarpeiden ilmaisemista. Näitä olisi hyvä opetella, sillä ainainen tukahduttaminen ja sopeutuminen uuvuttaa.

Jos mikään työ toisen palveluksessa ei tunnu sujuvan, voi olla tarpeen miettiä yrittäjyyttä tai kevytyrittäjyyttä. Sille tielle kannattaa lähteä realististen odotusten kanssa ja siten, ettei laita itseään kohtuuttomien taloudellisten paineiden alle. Itse tein sen päätöksen kohta 10 vuotta sitten. Alku oli taloudellisesti todella vaikeaa, mutta antoisa työ ja ihanat kohtaamiset asiakkaiden kanssa auttoivat olemaan antamatta periksi.

Mikä sinulle sitten onkaan se hyvä tai unelmien ammatti ja työpaikka, se ei välttämättä löydy heti. Maltti on valttia. Oma polku rakentuu askel askeleelta virheistä ja onnistumisista oppien. Itsetuntemuksen ja itseluottamuksen lisääntyessä tulee yhä selkeämmäksi mitä se on, missä pystyy parhaiten hyödyntämään herkkyyden mukanaan tuomia valttikortteja työelämässä.

Joskus matkan varrella tarvitaan valmentajaa tai mentoria, joka auttaa näkemään omat kyvyt ja valaa luottamusta omaan osaamiseen. Mitä paremmin on selvillä omista taidoistaan ja toiveistaan, sitä todennäköisempää on löytää sopiva työ.

Minulla herkkyyteeni sopiva työ koostuu seuraavista elementeistä:

Työympäristö ja työn tekemisen tavat

Teen paljon töitä kotoa ja mökiltä käsin. Näin saan keskittyä työhön rauhassa. 1-2 päivää viikossa olen työhuoneellani Helsingissä. Puhelinta pidän useimmiten äänettömällä ja palaan soittajille, kun minulla on hyvä hetki.

Työtahti

Teen töitä vaihtelevalla rytmillä. Joskus päivät venyvät pitkiksi ja teen usein töitä myös viikonloppuisin. Tasapainotan sitä pitämällä lepopäiviä keskellä viikkoa. Minulla on viikossa vain 1-2 vastaanottopäivää, jotta minulle jää aikaa kirjoitustyölle, liiketoiminnan kehitystyölle ja rutiinihommille. Pidän huolta siitä, että minulla on kunnon lounastauko.

Työtehtävät

Koulutan, teen yksilövalmennusta ja energiahoitoja, kirjoitan artikkeleita, kirjoja ja pidän paria blogia. Hoidan yritykseni rutiinitehtävät kaikki itse kirjanpitoa lukuunottamatta.

Työn vaatimat ominaisuudet ja osaaminen

Työni vaatii luovuutta, intuitiivisuutta, hyviä ihmissuhdetaitoja, empatiakykyä ja selkeää suullista ja kirjallista ilmaisukykyä. Minun täytyy huomata sekä pienet yksityiskohdat, että hahmottaa kokonaisuuksia. Auttajan työssä kattava koulutus, itsetuntemus, oman itsensä hoitaminen ja korkea etiikka ovat tärkeitä.

Parasta työssäni

Saan paljon iloa työstäni asiakkaitteni kanssa. Rakastan aitoja kohtaamisia ja kirjottamista. Saan käyttää luovuuttani ja olla itsenäinen. Nautin siitä, että voin mennä kahvilaan tai mökille luonnon helmaan kirjoittamaan. Saan itse laatia aikatauluni. Tapaamiset kollegojen kanssa piristävät yksinyrittäjän arkea. Vapaus on yksi tärkeimmistä arvoistani ja se toteutuu tässä ammatissa.

Mistä elementeistä sinun antoisa työsi koostuisi?

Löydät lisää tietoa mm. ympäristön vaikutuksesta ja vinkkejä herkkyyden tueksi uutuuskirjasta Helpotusta erityisherkän elämään.

6 kysymystä parisuhteessa eroa pohtivalle – Rakastanko kumppaniani silloinkin, kun en saa mitä haluan?

Bruce Fisher kehitti 70-luvulla Yhdysvalloissa eroseminaarimallin , jossa kymmenen viikon ajan vertaisryhmässä pohditaan eron johtaneita asioita, erityisesti suhdetta omaan itseen,  sopeuttavan käyttäytymisen muotoja, rakkauden olemusta, vuorovaikutusta, avoimuutta ja läheisyyden merkitystä. Nykyään Fisherin eroseminaari tunnetaan nimellä Suomalainen eroseminaari ja ryhmiä järjestetään ympäri Suomen. Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat päässeet eteenpäin seminaarin avulla.

Seminaarissa käsiteltäviä tärkeitä kysymyksiä ovat ”Miksi valitsin juuri hänet?” ”Kenen elämää elin?”, ”Millaisia ihmisiä kohtaan tunnen vetovoimaa ja miksi?” sekä ”Millaisia sopeuttavan käyttäytymisen muotoja toin mukanani suhteeseen?”. Työskenneltyäni kuudentoista vuoden eroseminaarivetäjänä olen huomannut, että näihin kysymyksiin vastaamalla pääsee jo hyvin pitkälle itsetuntemuksessa ja sitä kautta itsensä rakastamisessa, parisuhteen vuorovaikutuksen ymmärtämisessä ja anteeksiantamisessa. Moni eroseminaariin osallistunut eroa harkitseva on näitä pohtimalla päätynyt myös jäämään suhteeseensa.

Alkuperäisessä Fisherin mallissa korostettiin paljon erilaisten vahvistuslauseiden ja tulevaisuususkon merkitystä, joka on hyvä asia. Itse olen korostanut ryhmilleni myös hyväksymis- ja omistautumisterapian näkökulmaa: sinun ei tarvitse pinnistellä ja pyrkiä olemaan valoisa jos sille ei ole vielä aika.

Itsemyötätunto ja hyväksyvä ote omaan elämään vahvistaa eron keskellä rämpivää. Aina ei voi porskuttaa asenteella eteenpäin, vaikka sillekin on aikansa. Osalle ihmisistä on luontaisempaa taistella kohti uutta elämää, osa tarvitsee turvallisuutta ja hoivaa enemmän selviytyäkseen. Olennaista on, että osaat kuunnella itseäsi ja tarpeitasi sekä myös antaa itsellesi hyviä asioita.

Suomalainen eroseminaari on nykyään yksitoistaviikkoinen. Tapaamisten rakenne muodostuu yhteisistä osuuksista ja pienryhmäkeskusteluista, lisäksi kotiin annetaan tehtäviä. Vertaistuen voima on valtavan hoitava ja siitä myös annetaan parhaat palautteet ryhmien jälkeen, Ei ihme, että monet solmivat seminaarissa tapaamisensa ihmisten kanssa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Parisuhde ei ole aina välttämättä rakkaussuhde. Ihmisillä on lukemattomia syitä mennä yhteen, eikä niistä olla aina rehellisiä edes omalle itselle. Bruce Fisherin kirjoitti, että rakastuminen on huono syy mennä naimisiin, jos se on ainoa syy. Rakastuminen kestää aina aikansa, ja sen hälvettyä on aika kohdata kumppani ilman hormonihuuruisia laseja. Osa pareista siirtyy rakastamisesta rakastamiseen helposti, osalle paljastuu ikävä totuus siitä, ettei kumppani ollutkaan sellainen ihminen, jonka toivoi olevan. Silloinkin on vielä mahdollisuus valita haluaako kehittää suhdetta. Onko valmis hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on? Ja voisitko ehkä itse muuttaa omaa asennettasi? Tärkeä kysymys on: Rakastanko sinua silloinkin, kun en saa sinulta minulta haluan?

 

Jos pohdit pitäisikö sinun erota, vastaa ensin näihin kysymyksiin

  1. Koenko tulevani rakastetuksi, millä tavoin kumppanini osoittaa rakkautta minulle?
  2. Koenko itse rakkautta kumppaniani kohtaan, miten osoitan sen
  3. Saanko olla suhteessamme koko potentiaalini kokoinen?
  4. Odotanko vai pelkäänkö yhteisiä viikonloppuja ja lomia?
  5. Joudunko varomaan sanoja ja tekojani, ettei toinen hermostuisi?
  6. Tulevatko tärkeimmät tarpeeni täytetyksi suhteessamme?

Hiihto parantaa tutkitusti unta, lievittää stressiä ja lisää kehon terveyttä

Innostuin viime talvena hiihtämisestä ja olen tänä talvena jatkanut harrastusta. Käyn hiihtämässä noin neljä kertaa viikossa. Lenkkini ovat lyhyitä ja yleensä käytän hiihtämiseen noin tunnin.

Hiihtäminen on talvella mielestäni parasta liikuntaa. Siinä joutuu käyttämään koko vartalon lihaksistoa, jolloin ryhti ja kunto kohenee sekä pääsee olemaan luonnossa ja raikkaassa ilmassa. Hiihdon jälkeen on aina loistava olo, ja olen alkukankeuksien jälkeen oppinut nauttimaan kovasti myös itse suorituksesta.

Hiihtäessä pyrin olemaan tietoinen kehostani ja kuuntelemaan tuntemuksiani. Tällöin pystyn ajoissa korjaamaan asentoa tai muuttamaan tyyliä, että paikat eivät kipeydy. Alussa aloitin tosi lyhyillä ja rauhallisilla lenkeillä.

Olen huomannut, että hiihtämistä, kuten kävelemistä ja juoksemista, voi tehdä uskomattoman monessa asennossa. Kyse on tietenkin hienosäädöstä, mutta hyvin merkityksellisestä sellaisesta. Pienellä asentomuutoksella voi saada selkä- tai polvikivun katoamaan. Kuulin hiljattain kurssista, jossa opetetaan luonnollista kävelytekniikkaa, jonka avulla voi ehkäistä nivel- ja selkäkipuja sekä monenlaisia muita vaivoja, joita aiheutuu esimerkiksi siitä, kun sisäelimet jäävät puristuksiin tai hengitys ei pääse kulkemaan vapaasti väärän asennon vuoksi. Luin myös artikkelin, jossa päätetyötä tekevä nainen kertoi kokeilleensa kaikenlaista liikuntaa (mm. joogaa, kuntoilua) ja tekniikoita (fysioterapia, osteopatia, akupunktio) päästäkseen eroon selkävaivoista, mutta onnistui vasta vuosien päästä lihastasapainoon ja liikehallintaan erikoistuneen ammattilaisen johdolla.

Tässä joitain hiihtämisen vaikutuksia (lähde):

  • Hiihto vahvistaa tehokkaasti verenkierto- ja hengityselimistöä, koska koko kroppa on mukana hiihtoliikkeissä.
  • Hiihto ei kehitä pelkästään kestävyyttä vaan vahvistaa myös lihaksia ja kehittää liikehallintaa kuten tasapaino- ja koordinaatiokykyä. Hiihtäessä kehittyvät erityisesti reisi-, vatsa-, selkälihakset sekä käsivarren lihakset.
  • Esimerkiksi kävelyssä tai juoksussa niveliin kohdistuu iskuja tai paineita enemmän kuin perinteisen tyylin hiihdossa.
  • Huonompikuntoinenkin jaksaa hiihtää useita tunteja ilman rasitusvammojen riskiä, kunhan säätelee vauhtiaan ja valitsee tasaisen maaston.
  • Hiihdettäessä sekä ala-, keski- että ylävartalon lihakset työskentelevät tehokkaasti, jolloin kuluu paljon energiaa.

Hiihdosta on hyötyä muun muassa painonhallinnalle, hapenottokyvylle, kolesterolipitoisuuksille, koko kehon lihaskunnolle ja mielialalle.  Liikunta vaikuttaa tutkitusti myönteisesti mm. vastustukykyyn, uneen, jaksamiseen ja stressiin. Uskon, että päivittäinen tunnin hiihto pelastaisi monen ihmisen masennukselta ja erilaisiin sairauksiin sairastumiselta (ennalta ehkäisevästi). Ihminen tarvitsee sopivan raskasta liikuntaa elääkseen pitkän iän terveenä. Hiihto on riittävän raskasta ja kuitenkin suurimman osan mielestä mukavaa. Siinä tulee katseltua luontomaisemaa, millä on myös terveysvaikutuksia.

Miksi on kuitenkin niin vaikeaa ottaa aikaa liikunnalle, vaikka suurin osa ihmisistä tietää sen terveysvaikutukset?

Tarvitaan vahva sisäinen päätös ja motivaatio. Tällöin pystyy oikeasti priorisoimaan ajankäyttönsä liikunnan hyväksi. Riittävä motivoituminen on oleellista. En itsekään saanut raskasta liikuntaa aloitettua, ennen kuin vasta henkisen pakon edessä. Aloin tuntea todella suurta tarvetta alkaa käyttää lihaksiani ja lisätä voimiani, joka vihdoin ajoi minut kuntosalille ja seuraavana vuonna hiihtämään. Tunsin, että tämä on nyt niin keskeistä elämässäni, että tälle otetaan aikaa.

Jos ei ole elämässään harrastanut kovaa urheilua, sen aloittaminen aikuisena ei ole aluksi kovin helppoa. Pitää nöyrtyä siihen, että kaikki muut menevät edelle ja ohi, kunnes oma kunto kasvaa. Omien kokemusteni perusteella selkeää muutosta on tapahtunut noin vuodessa, parissa, ei kuitenkaan vielä kuukausissa,  vaikka jokainen viikko tietenkin vie omalta pieneltä osaltaan eteenpäin.

Lihaskunnosta henkistä vahvuutta

On ollut hauskaa seurata sitä, miten urheileminen mieleeni vaikuttaa. Minulle on tärkeää henkinen vahvuus, jota urheilemisesta saan. Omien rajojen ylittäminen aikuisena urheilun kautta antaa onnistumisen tunnetta ja uskoa itseen. Osaan tehdä tavoitteita, jotka eivät niin sanotusti “lähde lapasesta”, eivätkä ole liian rankkoja. Kohtuus on oleellista, jotta kroppaa ei mene sekaisin, varsinkin kun urheilutaustaa nuoresta alkaen ei ole.

Kannattaa muistaa kuunnella omaa kehoa. Itseään kuunteleva huomaa kyllä, milloin keho kaipaa liikuntaa ja milloin puolestaan lepoa. <3

Lisää mielen ja kehon harjoituksia löydät sivustoltani Mindful Business.

9 ihanaa koirakuvaa, jotka kuvastavat ihmisten ja koirien persoonallisuustyyppejä – Mikä näistä sinä olet?


Aivan kuten ihmiset, myös koirat ovat keskenään hyvin eri luontoisia. Enneagrammi-persoonallisuusmalli kuvaa hämmästyttävän tarkasti erilaisia persoonallisuustyyppejä, niin ihmisissä kuin koirissa.

Lisää erilaisista enneagrammityypeistä kirjassa Onni asuu jo sinussa 

10 syytä, miksi kannattaa valita ensin lempeys – ja vasta sitten itsekuri

Liikunnan yhteydessä puhutaan usein itsekurin tärkeydestä. ”Pitää ottaa itseään niskasta kiinni”, ”potkaista persuksille”, ”piiskata”, ”ryhdistäytyä” ja niin edelleen. Useimmiten ryhtiliike kestää jonkin aikaa, kunnes into lopahtaa. Ihminen tuntee epäonnistuneensa ja palaa takaisin lähtöruutuun. Mutta entä jos liikuntaa – ja itseään – lähestyisikin armollisemmin? Entä jos matka hyvään oloon ja parempaan kuntoon alkaakin lempeydestä käsin?

Tässä 10 hyvää syytä, miksi kannattaa valita ensin lempeys – ja vasta sitten itsekuri:

1. Lempeys auttaa sinua olemaan itsesi ja kehosi ystävä – ei vihollinen.

2. Kun teet asioita lempeydestä käsin, sinun on helpompi kuunnella kehosi viestejä mielen tavoitteiden sijaan.

3. Lempeys ei tarkoita sitä, että voit omistaa kaiken vapaa-aikasi leppoisalle laiskottelulle, vaan pieniä päivittäisiä valintoja, jotka tekevät hyvää sinulle ja kehollesi.

Kun sitoudut itseesi lempeyden kautta, itsekuria tarvitaan lähinnä muistuttamaan oman hyvinvointisi tärkeydestä.

4. Lempeys ei vaadi, pakota tai piiskaa, vaan tsemppaa, arvostaa ja mahdollistaa.

5. Lempeyteen palaaminen auttaa pitämään itsekurin kurissa silloin, kun huomaat vaativasi itseltäsi liikaa.

6. Itsekurilla voi saada aikaan nopeita ja näkyviä tuloksia, mutta lempeys auttaa sinua kohti sisäistä muutosta, sellaista, joka tulee hitaammin, mutta tulee jäädäkseen.

7. Itsekuri ilman lempeyttä johtaa helposti suorittamiseen. Lempeys pitää huolen ilosta, luovuudesta ja läsnäolosta.

8. Lempeys on hyvä lähtökohta, itsekuri kelpo toteuttaja. Kun tiedät, mikä tekee itsellesi ja kehollesi hyvää, itsekuri auttaa viemään lempeyden käytäntöön – tarkoittipa se sitten ravitsevan aterian valmistamista tai ulkoilua kauniissa kevätauringossa.

9. Lempeyden harjoittaminen muistuttaa sinua itsesi ja oman kehosi tärkeydestä ja auttaa tekemään arjen valintoja, jotka eivät perustu huonoon omaantuntoon tai ulkoapäin tuleviin paineisiin, vaan haluun tehdä itsellesi hyvää.

10. Lempeyttä ei ole koskaan liikaa.

Väsymyksen avulla löysin elämäniloni – Kun uskaltaa antautua väsymykselle, voi löytää itsensä

Uskoin pitkään hyvän äidin olevan järkevä ja vakavan vastuullinen. Pakoilin tunteitani järjen maailmaan. Suoritin äitiyttä muiden antamilla ohjeilla ja säännöillä. Stressasin ja kontrolloin, elin aikataulutettua elämää, jossa unella oli suurin merkitys.

Paine tukahdutetuista tunteista oli niin suuri, että halusin vain paeta elämääni uneen.

Kaksi ensimmäistä lastani olivat todella huonoja nukkumaan, herättelivät minua muutaman tunnin välein. Uni oli ainoa mitä ajattelin, ainoa mistä puhuin, ainoa mistä ajattelin saavani voimaa. Elämänvoimani ja iloni menettäneena olin aivan hukassa.

Kolmas, pirun pahantuulinen ja haastava lapseni opetti minulle, että voima tulee aivan muualta kuin unesta. Hän ei sietänyt vakavaa ja jäykkää, elämää kiireisenä suorittavaa, täydellisen äidin roolia esittävää äitiään.

Tämä kaveri nukkui vain vartti kerrallaan ja teki näin rakkaudesta minuun! Hän halusi äitinsä hereille, eloon, pois pelon ja stressin jumista! Hänen kanssaan sain kokea, mitä on pohjaton väsymys ja miltä tuntuu totaalinen epäusko omiin kykyihinsä äitinä. Olin aivan koomassa, ja ei auttanut kuin luopua kontrollista.

Olin kolmen lapsen yksinhuoltaja, enkä voinut enää paeta elämääni enkä tunteitani mihinkään. Tunteet oli kohdattava, sillä en jaksanut enää järkeillä, olin siihen aivan liian väsynyt.

Lapseni olivat opettajiani, minä oppilas. He hyväksyivät mukisematta kaikki aidot ja luonnolliset tunteeni. Kaksi vanhempaa lastani näyttivät olevan entistä iloisempia siitä, että äiti vihdoin tunsi! Nuorimman tehtävä oli edelleen kiukkuisena tökkiä jokaista tunnelukkoa, jota yritin vielä piilotella. Purkautui valtava lasti tunteita, ja aloin tuntea itseni kevyemmäksi ja pirteämmäksi.

Mietin, miten pelottava olin varmasti ollut jatkuvasti ärtyneenä. Vaikka olin menettänyt vihassani mieheni ja monia ystäviäni, lapseni rakastivat minua edelleen koko sydämestään.

Miten ristiriitaisia viestejä olin lapsilleni antanut, kun teeskentelin täydellistä, vaikka olin hukassa ja epävarma. He olivat kannatelleet minua kaikki nämä vuodet, ja nyt he näkivät ja iloitsivat, kaikki kolme, että olivat saamassa oikeaa, aitoa äitiänsä takaisin. Sydämeni täyttyi rakkaudella ja kiitollisuudella heitä kohtaan, ja aloin olla enemmän hereillä kuin koskaan.

Tarkkailin näitä pikku tunnegurujani ja hämmästelin, miten lempeästi he osasivat vastata tunteisiini ja tarpeisiini. Kun olin vihainen ja levoton, lapseni olivat rauhassa ja paikoillaan. Kun hävetti, he tulivat halaamaan. Kun syyllistin itseäni, he kehuivat minua. He tiesivät aina miten toimia, ja se toiminta oli päinvastainen reaktio omaani.

Tämä kiteytyi opiksi: ”Anna toiselle sitä, mitä hänellä ei sillä hetkellä ole.”

Kun oivalsin tämän, ymmärsin miksi olin ensin saanut kaksi niin iloista ja hymyilevää, helppoa lasta. Miten he tasapainottivat vakavuuttani, vihaani ja monimutkaista elämääni.

Kun minä en osannut tuntea, en oikein antanut heillekään lupaa tuntea. Hyysäsin heidän ympärillään jatkuvasti, sillä ajattelin, että tehtäväni oli estää kaikki negatiiviset tunteet.

Lapseni eivät pahemmin itkeneet, heillä ei ikinä ollut kylmä, kuuma, jano tai nälkä, sillä olin haukkana aina vierellä, tukahduttamassa mielestäni roihuavan vaarallisia tunteiden tulipaloja. Ei ihme, että väsytti ja ei ihme, etteivät lapseni nukkuneet.

Heidän elämänsä oli niin tunneköyhää ja tukahdutettua, että he halusivat elämännälkäisinä olla mahdollisimman paljon hereillä, saadakseen edes jotain tunnekokemuksia, joista oppia elämää.

Päätin olla syyllistymättä kaikista näistä vuosista, sillä olin tehnyt parhaani, sillä tiedolla ja osaamisella mitä minulla oli ollut.

Kolmas lapseni oli lahja, ja selkeä merkki siitä, että olin valmis muutokseen. Aloin tuntemisen lisäksi myös tehdä kaiken päinvastoin kuin ennen olisin tehnyt. Aloin hidastaa elämääni entisestään, sillä tunteminen ja tietoinen reaktioiden valitseminen vie aikaa. Otin kellon pois ranteesta ja heittäydyin tuntemaan elämää – lasteni opastuksella.

Ei tekemistä vaan olemista.

Ei kiirettä vaan rauhaa.

Ei kontrollointia vaan luottamista.

Ei odotuksia vaan hetkessä elämistä.

Ei pelkoa vaan rakkautta.

Ei vakavuutta vaan iloa.

Se suuri väsymys, koomatila, jota olin aina paniikinomaisesti vältellyt ja eniten pelännyt, antoikin minulle lahjaksi ilon ja vapauden. Kun antauduin väsymykselle, löysin taas itseni.

* Lisää lohtukirjoituksia äideille löytyy kirjasta Lasten oppeja äideille *

7 vahvan naisen voimalausetta, joiden avulla pidät puolesi keskustelussa – ” Se on sinun mielipiteesi, mutta en ole samaa mieltä”

Tunnistatko tilanteen, jossa tunnet keskustelussa itsesi poljetuksi ja et ehdi vastata asiallisesti ja selkeästi takaisin? Vaikka elämme täällä pohjoisessa yhdessä maailman tasa-arvoisimmista kulttuureista, olen kokenut todella monta tilannetta, joissa olisin tarvinnut näitä keskustelua uusille urille suuntaavia lauseita.

Etenkin nuorempana, kun en vielä ollut vielä näin vahva ja olin herkempi muiden mielipiteille, jäin usein sanattomaksi tai vastasin tunteella ja epäasiallisesti – sillä seurauksella, että keskustelukumppani sai siitä vain vettä myllyynsä.

Villi naiseus on syvän intuitiivisuuden ja sydämellisyyden lisäksi myös älyllistä itsensä kehittämistä ja hyvää aktiivista, sosiaalista toimijuutta. Opi ilmaisemaan itseäsi selkeästi!

Ota haltuun nämä fraasit, joilla pystyt ohjaamaan keskustelun suuntaa takaisin asiaan tai siihen, että sinua kuunnellaan.

1. Tiesin tuon jo.
2. Se on sinun mielipiteesi, mutta en ole samaa mieltä / se ei ole totta.
3. Tuo ei ole hauskaa.
4. Kiitos, mutta se ei ole tarpeellista.
5. Teet minulle epämukavan olon. / Tämä aihe tekee minulle epämukavan olon. Älä jatka enää.
6. Juttuni on kesken, ole ystävällinen ja älä keskeytä minua.
7. Kiinnostaako sinua kuunnella mitä minulla on sanottavana, vai lopetammeko keskustelun tähän?

Makustele näitä lauseita. Tuntuuko että olet ilonpilaaja ja tosikko? Miksi? Huutamalla pelin poikki, voit sanoa itsellesi vahvasti Kyllä! Tuleeko mieleen keskusteluja joissa olisit kokenut nämä hyödyllisiksi?

<<<<<<<<     >>>>>>>>

Lue lisää voimauttavia ajatuksia kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi.

 

Valokuva: Pexel / rawpixel.com & Pixabay 

Haistele havupuita, ne lisäävät puhtia ja energiaa – Jos et pääse metsään, laita eteeristä öljyä vaikka löylyveteen tai hierontaöljyyn

Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.

Aitojen eteeristen öljyjen käyttöä kutsutaan aromaterapiaksi. Ne sopivat sekä koti- että hoitolakäyttöön ennaltaehkäisevänä hyvän olon tuojana, terveyden edistäjänä sekä kauneudenhoidon tukena. Eteeriset öljyt vaikuttavat ihmiseen joko hengityksen tai ihon verenkierron kautta. Ne haihtuvat ilmaan kaasumolekyyleiksi, jotka kulkeutuvat hengitettäessä nenän takana olevien miljoonien tuoksuepiteelisolujen kautta aivojen eri hormonaalisiin keskuksiin. Eteeriset öljyt viestittävät elimistölle miten reagoida – esim. virkistyäkö vai rentoutua. Niiden ominaisuudet ja käyttöalueet riippuvat niiden kemiallisesta koostumuksesta.

Eteeriset öljyt voivat mm. lievittää kipua, poistaa nesteitä, elvyttää hormonaalista toimintaa ja verenkiertoa, parantaa ihovaivoja sekä solujen aineenvaihduntaa. Useasti ne ovat myös antiseptisia ja tuhoavat bakteereita sekä viruksia. Niillä saadaan myös myönteistä vaikutusta mielialaan. Eteeristen öljyjen tutkimus maailmalla on hyvin aktiivista.

Esimerkkejä:

Laventeli ja appelsiini vaikuttavat serotoniinin vapautumiseen, joka rentouttaa oloa.
Rosmariini ja havupuut vapauttavat no-adrenaliinia, joka lisää puhtia ja energiaa.
Ylang-ylang ja patsuli puolestaan aktivoivat endorfiinien eli hyvän olon hormonien ja greippi sekä jasmiini engefaliinien eli mielialan kohentajien vapautumista.
Eukalyptus desinfioi ja avaa hengitysteitä.
Piparminttu lievittää sileiden lihasten kouristuksia ja helpottaa vatsavaivoja.
Ruusu ja pelargoni helpottavat naisten hormonaalisia vaivo- ja ja pitävät ihokudosta nuorekkaana.

Eteerisiä öljyjä on käytetty vuosituhansien ajan niin hoitavina kuin tuoksuvina aineina. Kotona tuoksulyhty ja diffuuseri on yksi helpoimmista ja ihastuttavimmista käyttötavoista. Eteeriset öljyt ovat aromaattisten kasvien kasvirauhasten tuottamia haihtuvia, voimakkaasti tuoksuvia yhdisteitä. Ne eivät liukene veteen, mutta ne voidaan helposti sekoittaa kasviöljyihin sekä alkoholiin. Eri eteerisiä öljyjä voidaan sekoittaa keskenään tietyn tehon tai tuoksuyhdistelmän aikaansaamiseksi. Ne laimennetaan aina ulkoisessa käytössä ja sellaisenaan eteerisiä öljyjä ei suositella sisäiseen käyttöön niiden voimakkuuden takia.

Eteerinen öljy on aito, kun se on saatu yhdestä kasvilajista, siihen ei ole lisätty mitään kemiallisia jatkeita, eikä sitä ole standardoitu lisäämällä tai poistamalla ainesosia. Synteettisesti valmistetuilla tuoksuvilla öljyillä eli hajusteilla ei ole hoitavia vaikutuksia vaan päinvastoin.

Yleisin valmistustapa on eteeristen öljyjen tislaus, siinä kasvimassan läpi johdetaan kuumaa höyryä. Tislaus kestää puolesta tunnista useaan tuntiin, riippuen kasvilajista ja laitteistosta. Vesihöyry vetää kasvien haihtuvat öljyt mukaansa. Lauhduttimen kautta höyry tiivistyy vedeksi ja pikkuhiljaa eteerinen öljy nousee veden pinnalle, josta se otetaan talteen. Vesi, joka jää jäljelle on ns. hydrolaattia, jota myös voidaan käyttää esim. voiteissa veden ohella. Eri kasvit sisältävät eri määriä haihtuvia öljyjä esim. laventelissa sitä voi olla jopa 2%. Eteerisen öljyn hinta muodostuu kasvin viljely- ja keräilykustannuksista sekä sen sisältämästä haihtuvan öljyn määrästä ja tislauksen vaikeudesta. Sitrusten ulkokuorista valmistettavat eteeriset öljyt puristetaan ja puhdistetaan mekaanisesti sakkautuksen jälkeen.

ETEERISTEN ÖLJYJEN TURVALLINEN KÄYTTÖ

• Hieronnassa ja ihonhoidossa tehdään aina laimennus. Lisää pieneen ruokalusikalliseen (n. 5 ml) kasviöljyä 1–2 tippaa eteeristä öljyä. Pohjaöljynä käytetään kylmäpuristettuja kasviöljyjä tai voidetta.

• Höyryhengitystä tai kasvojen kauneus- höyrytystä varten käytä 2–4 tippaa pariin litraan kuumaa vettä. Aseta pyyhe pään yli ja aseta kasvot sopivalle etäisyydelle vedestä.

• Kylpyveteen voit tiputtaa eteeristä öljyä 5–10 tippaa esim. ensin shampooseen (n. 1 rkl) tai merisuolaan sekoitettuna.

• Tuoksulyhdyssä annostus on 1–4 tippaa veden pinnalle ja lyhdyn alle tuikkukynttilä. Käytä kuumaa vettä niin saat tuoksua nopeasti.

• Huonetuoksua saat, tuoksulyhdyn lisäksi, pirskottelemalla eteeristä öljyä esim. matoille tai lisäämällä sitä ilmankostuttimeen, diffuuseriin tai suihkepulloon alkoholin kera.

• Löylytippoina eteerisiä öljyjä voit käyttää, saunan koosta riippuen, 1–5 tippaa löylykauhalliseen vettä tai ”saunan henkeen” tiputettuna. Huom. ei koskaan suoraan kiuaskiville!

• Parfyymin voit kokeilla tehdä myös tuoksumieltymyksesi mukaan sekoittamalla eteerisiä öljyjä jojoba-öljyyn tai alkoholiin esim. 10 ml:aa kohti 10–15 tippaa.

• Pyykkietikkaa varten lisää 50 ml kohti väkiviinaetikkaa 5–10 tippaa eteeristä esim. laventeliöljyä. Lisää se huuhteluainesäiliöön.

Huomioithan tämän:

• Eteerinen öljy on laimennettava aina ennen käyttöä iholle. Poikkeuksena teepuuöljy, jota voit laittaa tipan päivittäin kynnen päälle, kynsisieniongelmaan ja laventelia tipan palaneelle iholle.

• Eteerisen öljyn joutumista silmiin on varottava. Vahingon sattuessa se huuhdellaan heti pois silmistä viileällä vedellä.

• Eteerisiä öljyjä ei tule käyttää sisäisesti omin neuvoin. Niitä tosin käytetään suklaan ja hunajan maustamisessa pieniä määriä. Vahingon sattuessa tulee heti ottaa muutamia ruokalusikallisia kasviöljyä, jolloin limakalvoja ärsyttävä ominaisuus laimenee. Älä oksennuta!

• Eteerisiä öljyjä ei suositella käytettäväksi raskaana oleville, imettäville äideille tai vauvoille kuin tilapäiseen, hyvin vähäiseen käyttöön.

• Jotkut eteeriset öljyt, kuten sitruuna, saattavat olla allergisoivia yliherkille ihmisille. Huomioi myös, että jotkut eteeriset öljyt aiheuttavat iholle ruskehtavia pigmenttilaikkuja joutuessaan auringonvalon kanssa tekemisiin. Tällaisia ovat lähinnä sitrukset. Näistä valoherkistävimmät ovat bergamotti ja sitruuna.

Eteeriset öljyt säilyvät parhaiten viileässä ja suojassa auringonvalolta.

Tutustu Frantsilan luomuyrttitilan kiinnostaviin kevään koulutuksiin TÄSTÄ.

Onko sinulla lupa voida hyvin vasta sitten, kun kaikki muut voivat hyvin? – Itsearvostus on sitä, että kysyy itseltäänkin kuulumisia

Onko tuttu juttu? Minulle on!

Itsearvostus on sitä, että alkaa kysyä itse itseltään, että “hei beibi, mitä hoivaa, huolenpitoa, huomiota ja tukea mä voisin sinulle tänään antaa?” Siirtääkin fokuksen ainaisesta muiden hyysäämisestä itseensä. Muista huolehtiminen ja toisten tunteiden kannattelu voi olla alitajuinen tapa yrittää saada itselleen huolenpidon kokemusta. Silloin luulee, että kun toisen tarve täyttyy, omakin tarve täyttyy. Mutta homma ei menekään niin – usein tuloksena on uupumista, hyväksikäytetyksi tulemisen tunnetta ja ihmetystä. “Minne kaikki katoavat, kun olisi minun vuoroni?”

Avain on alkaa ottaa itse vastuuta siitä, että minusta huolehditaan – huolehtimalla itse itsestään. Se alkaa kääntää syvän, alitajuisen arvottomuuden kelkkaa kohti lempeää, voimauttavaa vastuuta omasta hyvinvoinnista. Fokuksen siirtäminen toisten tunteista, ajatuksista ja oletetuista haluista omaan itseen uudestaan ja uudestaan vahvistaa itsearvostusta. Se vetää puoleensa sinua arvostavaa kohtelua. Rajasi vahvistuvat.

Et enää teekään kompromissia omasta hyvinvoinnistasi etkä yritä saada sitä toisten kautta, vaan ensisijaisesti itse itseltäsi. Se avaa vastaanottamaan myös toisilta apua, turvaa, tukea ja hoivaa ilman että sitä tarvitsee ”ansaita” (tai vaatia tai marttyroida)  mitenkään. Alat tunnistaa olevasi huolenpidon, välittämisen, turvan, lempeyden ja hyväntahtoisuuden arvoinen, kun alat tarjota niitä itse itsellesi. Sinun ei tarvitse odotella eikä lunastaa mitään.

Mitä hoivaa voisit juuri nyt antaa itse itsellesi lahjaksi? 

Kuva: Unsplash.com

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatioon tästä.

Jäisinkö nykyiseen työhöni vai lähtisinkö hakemaan uutta? – 8 kysymystä, jotka auttavat eteenpäin

Pohditko työtilannettasi päivittäin pääsemättä ratkaisuun?

Oireiletko kehollisesti ja olosi on epämukava?

Koetko oman vaikutusvaltasi työhösi liittyen liian pieneksi?

Urakriisi voi tuntua sanalta liiankin vahvalta, mutta kokemukseni mukaan moni kipuilee epävarmuuden ja tietämättömyyden kanssa jopa vuosia – tekemättä asialle mitään konkreettista. Tyypillisiä vaiheita työelämässä urakriisille on valmistumisen jälkeinen työelämään siirtyminen, irtisanotuksi tuleminen, alanvaihto, työelämätauon jälkeinen paluu, sairastuminen tai elämäntilanteen äkillinen muutos.

Oma asenne ja muiden tuki apuna omissa urakriiseissäni

Itselläni on ollut kaksi isoa urakriisiä: jo ennen valmistumistani, kun oivalsin, etten haluakaan alakoulun luokanopettajaksi, mitä opiskelin. Ja toinen oltuani hektisissä työympäristöissä rekrytoijana 4 vuotta. Ja lisäksi toki pienempiä muutoksen paikkoja useinkin työelämän varrella.

Omat selviytymiskeinoni ovat olleet oman ajattelumaailman muokkaaminen ja tuen hakeminen sekä mahdollisimman terveelliset ja vahvistavat elämäntavat. Jokaiseen ansioluetteloon kuuluu kohtia, joista ei ehkä itse ole niin ylpeä. Se on elämää. Tärkeää on seistä ylpeänä elämänkokemuksensa takana, ja hyödyntää matkan varrelta saadut opit ja oma kasvu.

Jäisinkö nykyiseen työhöni vai lähtisinkö hakemaan uutta?

Ennenkö teet äkillisiä ratkaisuja, pohdi rauhassa seuraavia kysymyksiä liittyen nykytyöhösi. Joskus työ voi tökkiä, koska muussa elämässä on ongelmia, jolloin olo ei ehkä parane työtä vaihtamalla. Onko sinulla taipumus paeta ikäviä asioita töihin? Helposti me elämme illuusiossa, jossa uudessa työssä kaikki on paremmin. Joskus muutos on mahdollinen vain siten, että itse muutut. Omassa uupumisessani olennaista oli omien ajatusmallieni ja uskomusten korvaaminen minua paremmin tukevilla.

Pohdi ensin:

Mitä hyvää koet saavasi nykytilanteesta eli mitä menetät, jos lähdet?

Mitä pelottavaa on uudessa tilanteessa, jos lähdet?

Entä mistä luopuminen helpottaa, jos lähdet?

Mitä uutta kutkuttavaa odottaa uudessa?

8 tärkeää näkökulmaa ennen päätöksentekoa

1. Oman työn motivaatiotekijät

Mikä työssäsi innostaa, inspiroi ja kiinnostaa sinua?
Mikä on parasta työssäsi kaikesta huolimatta?

2. Kommunikaatioyhteys esimieheen

Oletko puhunut hänelle mahdollisimman avoimesti, rehellisesti, suoraan ja kiertelemättä omasta tilanteestasi, tunteistasi ja tarpeistasi?

3. Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön

Mihin työssäsi voit vaikuttaa, mihin et?
Miten toimimalla voisit vaikuttaa tärkeisiin asioihin enemmän?

4. Työnkierto, siirtyminen organisaation sisällä

Onko sellainen omassa työpaikassasi mahdollista?
Jos on, kiinnostaako se sinua?
Jos saisit valita tai luoda minkä tahansa muun tehtävän organisaation sisällä, mikä se olisi?

5. Stressitekijöiden analysointi

Oletko listannut paperille huolenaiheesi ja stressisi aiheuttajat?
Onko stressaavat asiasi sellaisia, joihin voit vaikuttaa, vai sellaisia, joihin et voi?
Oletko tehnyt toimenpiteet, joilla vaikutat stressisi aiheuttajiin?

6. Omien kiinnostusten, vahvuuksien ja arvojen analysointi

Oletko tehnyt vahvuus- ja osaamiskartan? (Lue aiempi blogini tästä)
Mitkä arvot ja asiat ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä elämässä ja työssäsi?
Oletko kertonut näistä esimiehellesi?
Oletko arvioinut, miten toimimalla saisit enemmän osaamistasi käyttöön?

7. Järkitekijät ja taloudelliset seikat

Mikä vaikutus jäämisellä tai lähtemisellä olisi lompakkoosi?
Olisiko rahaa mahdollisuus jotenkin väliaikaisesti järjestää, jotta saisit rauhallisen pohdintatauon?
Millä suunnitelmalla mahdollinen siirtymä olisi kivuttomin?

8. Hyvinvointi ja jaksaminen

Miten sinä jaksat?
Oletko arvioinut hyvinvointisi asteikolla 1-10?
Mitä käytännön toimia tekemällä arvosanasi nousisi kohti kymppiä?
Oletko ollut jo sairauslomalla, vai olisiko nyt sen aika?
Sallitko itsellesi tuumaus- ja lepotauon?
Antaako työsi energiaa vai viekö se sitä enemmän?
Millainen tukiverkostosi on?

Huonoja syitä olla tekemättä mitään on vetoaminen ajan tai rahan tai rohkeuden puutteeseen. Kaikkea noita voi järjestää lisää, jos vaakalaudalla on hyvinvointi ja onnellisuus. Jos huomaat fyysistä tai henkistä oireilua, ahdistuneisuutta tai jatkuvaa väsymystä omaan tilanteeseesi, reagoi siihen heti.

Pienin askelin pääset hyvin eteenpäin.

Jos et reagoi mitenkään, oireet pahenevat ja seurauksena voi olla uupumustila. Joskus ratkaisu on lähtö. Tee tietoinen pohdinta ja päätös, niin pystyt seisomaan sen takana.

Sinun ei tarvitse koskaan uhrata terveyttäsi, onnellisuuttasi tai hyvinvointiasi työpaikan vuoksi. Sinä voit valita, päätös on sinun. Sinä pystyt muutokseen.

Liittolaisesi oman näköisen elämäsi luomisessa,

Riikka

Lue lisää siitä, miten luot itsellesi onnellisen työelämän Montevistan sivuilta tästä.

Oletko kyllästynyt jatkuvaan pärjäämiseen? – 5 tapaa harjoitella tervettä heikkoutta ja oppia luottamaan elämään

Toisilla meistä selviäminen ja yksin pärjääminen tulevat niin sanotusti selkärangasta. Ehkä elämä on vaatinut sitä meiltä pienestä asti. Ehkä ilman sitä emme olisi enää tässä, tai ainakaan tällaisina kuin olemme. Ja vaikka elämä jossain vaiheessa helpottaisikin, emme välttämättä osaa toimia toisella tavalla. Voi olla, että ajan kuluessa vahvuudesta on tullut osa minuutta – sitä kuka olemme ja minkälaisena näemme itsemme.

Jos on tottunut näkemään itsensä vahvana selviytyjänä, voi olla vaikea tunnistaa omaa heikkoutta ja epävarmuutta. Ja vielä vaikeampaa on ilmaista sitä muille.  Muutoksen sijaan on helpompaa toimia niin kuin on aina toiminut, vaikka siitä koituisi itselle harmia. Vasta sitten, kun tuo harmi kasvaa liian suureksi ja alkaa sabotoida arkielämää, olemme kenties valmiita muutokseen.

Sinulle, joka olet kyllästynyt jatkuvaan pärjäämiseen – tässä 5 tapaa harjoitella heikkoutta ja oppia luottamaan elämään.  

1. Ota aikaa itsellesi. Selviytyjätyypit ovat tottuneet menemään eteenpäin oli tilanne mikä tahansa. Olet oppinut siihen, että paikalleen ei voi jäädä makaamaan. Täytyy nousta, toimia ja hoitaa arjen asiat, vaikka sisällä myllertäisi mitä. Pitkään jatkunut selviytymismoodi on myös saattanut viedä kykysi pysähtyä. Jotta sisäinen selviytyjäsi pääsisi rauhoittumaan, on hyvä aloittaa ottamalla säännöllisesti aikaa itselleen.

2 Uskalla kohdata kipeät tunteesi. Pysähtyminen tuo usein mukanaan ne asiat ja tunteet, joita selviytyessä ei ole ollut mahdollista kohdata. Oman väsymyksen, pienuuden, epävarmuuden, haavoittuvaisuuden. Ne eivät välttämättä ole helppoja tai miellyttäviä tunteita, mutta sinä, jos joku, pystyt kohtaamaan ne. Muista, mistä kaikesta olet selviytynyt. Sinulla ei ole mitään hätää. Omien paitsioon jääneiden tunteiden kohtaaminen voi olla merkittävä askel kohti lempeämpää ja luottavaisempaa elämää.

3. Harjoittele armollisempaa suhtautumista itseesi. Pärjääjän sisällä saattaa asua rankka tuomari. Olet tottunut vaatimaan itseltäsi paljon eikä sinulla ole aina ollut mahdollisuutta vaalia pehmeämpää puoltasi. Nyt on tullut hyvä aika harjoitella. Joka kerta kun huomaat sisäisen kriitikkosi pääsevän vauhtiin, pysähdy kuuntelemaan, mutta älä lähde sen matkaan. Kiitä sitä huomiosta ja vastaa lempeästi takaisin. Armottominkin sisäinen ääni rauhoittuu, kun se saa tarpeeksi huomiota.

Loppujen lopuksi tuo ankara sisäinen ääni saattaa olla tärkein merkki omasta pehmeämmästä puolestasi. Usein pärjäämisen taustalla vaikuttavat pelko ja epävarmuus. Kun sinulla ei ole enää mitään hätää, voit opetella katsomaan itseäsi lempeämmin.

4. Opettele arvostamaan herkkyyttäsi. Moni vahva ihminen on pohjimmiltaan hyvin herkkä, mutta rankat elämänkokemukset ovat saattaneet tehdä herkkyyden kanssa elämisestä vaikeaa. Oma herkkyys on ehkä täytynyt sivuuttaa selviytymisen tieltä. Onneksi sen voi herättää aina uudelleen. Opettele tuntemaan oma herkkyytesi ja anna sille tilaa tulla esiin. Herkkyys voi osoittautua suurimmaksi voimavaraksesi matkalla kohti pehmeämpää sinua.

5. Älä jätä itseäsi yksin. Yksi vahvan ihmisen suurimmista peloista saattaa olla, että muut eivät halua nähdä hänen heikkouttaan. Tai että hänet hyväksytään vain, jos hän on vahva ja pärjäävä. Siksi onkin usein helpompaa jatkaa yksin selviytymistä kuin paljastaa oma sisinpänsä ja tukeutua muihin. Samalla tulee kuitenkin jättäneensä itse itsensä yksin. Parhaiten liiallisesta vahvuudesta toipuu, kun uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen, raottaa sitä osaa itsestä, joka kaipaa kipeästi huomiota ja näkyväksi tulemista. Anna toisen nähdä sinut. Sinä vahva, herkkä ja ainutlaatuinen.

Tuntuuko sinusta välillä, että elämä on pettänyt sinut? – 7 kysymystä, jotka auttavat sinua eteenpäin

Pitkittyneen kivun tai minkä tahansa muun pidempiaikaisen oireilun kanssa eläminen on usein haastavaa. On luonnollista käydä eri kriisin vaiheita läpi myös silloin, kun sairastuu. Yksi tyypillinen sairastumisen jälkeisen kriisin vaihe on kokea itsensä uhriksi ja jäädä eräänlaiseen kärsimysmoodiin tai -kehään.

Uhrin rooliin liittyy tyypillisesti voimattomuuden ja keinottomuuden tunteita. Sairastunut, uhrin roolissa elävä ei tunne omaavansa riittävästi sisäistä voimaa, tietoa tai kykyä vaikuttaa senhetkiseen terveydentilaansa tai jopa koko elämäänsä. Hän on saattanut luovuttaa vastuun terveydestään ja hyvinvoinnistaan hoitavalle taholle. Tämä on siinä mielessä haitallista, että jos ei koe olevansa itse vastuussa elämästään, se voi ylläpitää sairauden kehää.

Joillakin on vankka käsitys siitä, että hän on – ei vain sairautensa ja geeniensä – vaan myös koko elämän uhri. Elämä on pettänyt hänet, eikä siis ihme, että usein hän kokee kärsimystä kohtalostaan. Uhriuden malli voi lisäksi siirtyä sukupolvelta toiselle tiedostamattomasti ja se voi olla seurausta stressaavista, jopa traumaattisista lapsuuden kokemuksista.

Uhri saattaa hakea syitä kärsimykselleen itsensä ulkopuolelta. Koska vastuu ei ole ollut itsellä, on mahdotonta kohdata itseään totuudellisesti ja tutustua omiin syvimpiin ja kipeimpiin tunteisiinsa. Tämä on kuitenkin tärkein asia uhriudesta vapautumisessa ja oman voiman löytämisessä. Emme kukaan ole vastuussa siitä, mitä meille on esimerkiksi lapsuudessa tapahtunut, mutta aikuisena olemme vastuussa siitä, että annamme mahdollisuuden omalle eheytymisellemme siksi ihmiseksi, joka me aidosti olemme.

Tähän prosessiin tarvitsemme ensisijaisesti myötätuntoa ja anteeksi antoa itsellemme, vaikka se voikin tuntua alkuun yllättävältä vaihtoehdolta. Uhrin rooli kuluttaa valtavasti energiaa, koska uhri ei ole luonnollisessa yhteydessä kehoonsa eikä siihen osaan itseään, josta löytyvät kehon ja mielen viisaat vastaukset ja sisäinen voima. Sisäiseen prosessiin on monilla tarpeen hakea myös terapeuttista apua. Kipujen ollessa kyseessä, terapeutilla on hyvä olla käytössään myös keholähtöisiä menetelmiä.

Kun oppii vähitellen kuuntelemaan omia tunteitaan ja syvimpiä tarpeitaan myötätuntoisesti, on mahdollista päästää irti toivottomuudesta ja keinottomuudesta. Kehon ja mielen kuuntelutaidot auttavat suuntautumaan jokapäiväisen elämän hyviin ja toimiviin asioihin, jotka osaltaan voivat edesauttaa oireiden lievittymistä tai jopa toipumista sairaudesta. Turvallisuuden tunne lisääntyy kohtaamalla keho ja sisäinen kipu rauhan tilassa.

Uhrina oleminen lisää kärsimystä ja kipua. Mikäli huomaa itsessä näitä piirteitä ja ajatusmalleja, on tärkeää alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin. Mikä olisi itselle parempi tapa ajatella ja tuntea? Olenko syvimmiltäni uhri ja lopun ikääni esimerkiksi kipukroonikko? Vai olenko ihminen, jolla on oireita ja haastavia tunteita, mutta ne eivät määrittele minua ihmisenä täysin? Kun tietoisesti kääntää ajatteluaan, alkaa nähdä uusia toimintavaihtoehtoja elämässään. En ole yhtä kuin sairauteni, olen paljon enemmän.

Tässä seitsemän kysymyskohtaa oman pohdintasi tueksi:

1.       Jos huomaat, että uhrius ja jatkuva kärsimys täyttävät elämäsi ja kuluttavat voimiasi, millaisia tunteita tämä huomio sinussa herättää? Entä miten kehosi tähän reagoi?

2.       Miten olet joutunut toimimaan uhrin roolista käsin? Millaisia selviytymiskeinoja sinulla on ollut?

3.       Millaisia ajatuksia tarkalleen huomaat omistavasi? Ovatko ne sataprosenttisesti totta?

4.       Jos et käyttäisi sanaa uhri tai mitään synonyymia sille, kuka ja mikä olisit ilman tätä sanaa?

5.       Millaisia voimavaroja tai voimatunteita tarvitsisit, jotta kokemuksesi itsestä voisi muuttua?

6.       Millaista myötätuntoa tarvitset itseäsi ja kehoasi kohtaan?

7.       Mitä asioita sinun on elämässäsi aika hyväksyä?

Ehkä on mahdollista kohdata ja hyväksyä tämä sairaus, tämä kipu. Hyväksyä tämä hetki, jossa juuri nyt elän. Ehkä on mahdollista olla taistelematta, uhriutumatta. Se ei tarkoita samaa, että olisi luovuttamassa. Hyväksyminen ei ole luovuttamista, vaan se voi myös olla aktiivinen tila, jossa voi hakea juuri itselle sopivia vaihtoehtoja. Löytää itsessään jo oleva eheys. (Ote kirjasta Elämää voi aina parantaa).

Artikkelikuva: Anne Toivonen, Instagram: anne_toivonen.