Olimme mieheni kanssa viemässä viisivuotiasta lastani päiväkotiin. Hän ajoi omalla pyörällään kävelytietä, ja koska muita ei näkynyt lähellä, hänelle annettiin lupa ottaa vauhti mäkeen, jonka alkupäässä on puomi. Puomin ja kaiteen välissä oli reilun metrin aukko, josta hän on tottunut ajamaan. Tyttö otti vauhtia, ja yhtäkkiä puomin kohdalla hänen takaansa tuli hurjaa vauhti aikuinen mies vauhtipotkulaudan kanssa. Metrin aukon kohdalla mies oli lapsemme rinnalla: samalla hetkellä lapsi löi säikähdyksestä jarrut pohjaan ja mies ohitti lapsen.
Huusin potkulautamiehelle, että nyt ei ollut reilu tilanne: aikuinen ei voi kilpailla jyräävällä vauhdilla viisivuotiaan kanssa pienessä tilassa – eikä muutenkaan. Viisivuotias, joka ajaa vielä kävelytiellä, ei pysty ajamaan niin varmasti, että kymmenen sentin päästä tapahtuva suhahdus ei horjuttaisi hänen tasapainoaan.
Mies pysähtyi ja pyysi anteeksi. Hän kertoi, että hänellä on neljävuotias lapsi itsellä ja hän hyvin tietää, että tuon ikäinen ei ole taidoiltaan sellainen, että tilanne olisi ollut reilu. Hän kertoi, että kiire töihin sumensi hänen ajatuksensa. Hän vain mietti, että ehtii töihin. Hän sanoi, että pitäisi lähteä aikaisemmin…
Joskus tällaisissa tiukoissa tilanteissa saa aikuiselta ihmiseltä vastaukseksi vain huutoa ja raivoamista. Hän purkaa toiseen ihmiseen koko viikon, kuukauden tai vuoden kiirepaineensa.
Kiire tekee täyspäisistä, mukavista ja huomaavaisista ihmisistä paskiaisia. Kiireisen ihmisen keskiössä on oma napa, oma ehtiminen – minäminäminäminä. Ja tämä on luonnollista kiireessä: kun huomiomme on ajatuksissa (kiireessä ne ovat pakonomaisia), huomiomme ei ole ympäristössä. Huomiomme voi olla yhdessä paikassa kerrallaan.
Kiireisiä minäminäminä-ihmisiä ei ole pelkästään liikenteessä, vaan myös työelämässä: oma kiire, oma ehtiminen ja oma suoritus menee kaiken muun edelle – siihen ei paljon muiden huomioiminen mahdu.
Tällaiset kiireestä johtuvat tilat ovat omiaan synnyttämään paskiaisten kokoontumisia. Ja haluan painottaa, että en usko, että niin moni ihminen oikeasti olisi paskiainen. Kaikki johtuu kiireestä: kiireestä ehtiä, kiireestä saada kaikki tehtyä tai kiireestä menestyä. Kiire saa ihmisen kaventamaan huomiotaan ja fokustamaan omaan selviytymiseen. Siinä se on aina ihmisen parhaan arvion mukaan tehty ratkaisu. Valitettavasti kiire ajaa usein myös lapsen huomioimisen edelle. Mutta kuinka moni meistä oikeasti haluaa ajaa toisten päälle – fyysisesti tai henkisesti?
Kiireeseen ja omaan kohkaamiseen on yksi lääke: sen huomaaminen, missä oma huomio on. Jos oma huomio on pelkästään tai pääosin ajatuksissa – ja useimmiten kiireisissä ajatuksissa – on hyvä harjoitella huomion suuntaamista.
Helpoin tapa on huomioida iltaisin ennen nukkumaan vaikka omaa hengitystä: aina, kun huomaa ajatuksen, voi todeta, että ”ahaa, ajatuksia” ja sitten palauttaa huomio takaisin hengitykseen. Voit liu’utella huomiota myös kehon tuntemuksissa: joskus ajatus on ollut niin pitkään huomion keskipisteensä, että ei ole edes huomannut , että kehokin kaipaisi huomiota.
Mitään muuta ei tarvitse tehdä, jotta voi opetella huomaamaan, missä oma huomio on. Näin myös siinä tiukassa tilanteessa, kun on fokustanut omaan töihin ehtimiseen, pystyy siirtämään huomion toisiin ihmisiin.
Minä uskon siihen, että jos jokainen opettelisi hengittämistä, huomion siirtämistä ja puhdasta havainnointia, meillä olisi ympärillämme 90% vähemmän paskiaisia. Vähentäminen kannattaa aloittaa itsestä.
Lopuksi: Myös minä olen paskiainen kiireessä, kyllä. Jokainen meistä on. Muutos alkaa siitä, että myöntää itselleen, mitä kiire saa aikaan.
Kuulostele hetki miltä sinusta tuntuu ja mitä itse haluat. Osoita rakkautta kumppanillesi ja itsellesi. Anna hymyn nousta kasvoillesi. Ole kiitollinen siitä, että olet.
Tämä on helpompaa, jos sovit kumppanisi kanssa, että keskitytte aluksi pienen hetken omaan olemiseen ja läsnäoloon. Silloin kummallakaan teistä ei ole kiire. Voit rauhoittaa itsesi myös kesken seksin, jos mieleesi nousee suorittavia tai häiritseviä ajatuksia. Silloin on parasta hengittää syvään ja suhtautua itseensä rakastavasti. Rakkaus ja syvään hengittäminen auttavat sinua rentoutumaan. Sen sijaan rauhaan pyrkiminen väkisin ei auta.
Kannattaa aina muistaa, että ajatukset eivät ole ”sinä”. Sinussa asuu aina sisäinen rauha, joka on täysin riippumaton kaikista ajatuksista. Voit aina turvata tuohon rauhaisaan läsnäoloon.
Pysyvämmällä tasolla läsnäolo helpottuu, kun keskityt siihen säännöllisesti. Yksi yleinen keino on meditaatio, jota voi tehdä monella eri tekniikalla. Tärkeintä meditaatiossa on keskittyä rauhaan ajatusten takana. Aluksi ajatusten sivuuttaminen saattaa tuntua todella vaikealta, mutta se helpottuu ajan myötä.
2. Katso kumppaniasi läsnäolevasti
Näe kumppanisi aidosti. Pysähdy todella katsomaan häntä. Näin tehdessäsi ”heräät” ajatuksista, suorittamisesta, epävarmuuksista ja egosta. Huomaa, että voit ja saat kokea myös intohimoa, rakkautta, kiintymystä tai kujeilevuutta katsomessasi läsnäolevasti – sen ei missään nimessä tarvitse olla tylsää!
Kannattaa huomioida todellisen kohtaamisen voima katseen kautta. Voitte vahvistaa katseen rohkaisevaa ja hyväksyvää vaikutusta vaikkapa pitämällä toisianne käsistä tai hymyilemällä. Älkää silti esittäkö mitään rooleja eli älkää yrittäkö näyttää miltään, mikä ei tunnu sydämessä hyvältä juuri silloin. Arvokkainta on, että kohtaatte toisenne aidosti, vailla mitään pyrkimyksiä. Silloin olette rentoja ja voitte nauttia täysillä.
3. Kosketa kumppaniasi – ja itseäsi! – aidosti
Sulje silmäsi, niin sinun on helpompi päästää irti rutiineista ja antaa kätesi johdattaa omaa kulkuaan. Jos sinua tai kumppaniasi jännittää, muistakaa että tilanne laukeaa helposti, kun se sanotaan ääneen. Sano siis, jos sinusta tuntuu aluksi, ettet saa jutun juonesta kiinni, sinua jännittää tai tuntuu hassulta. Tarkoitus on, että vapautat itsesi koskettamaan juuri siten kuin sinusta juuri nyt tuntuu hyvältä. Silloin unohdat, miten yleensä kosketat ja unohdat rutiinit ja suorittamisen.
4. Antaudu hetkeen
Ole vapaa eroottiselle kohtaamisellenne ilman paineita tietystä lopputuloksesta. Ehkä rakastelette, ehkä ette. Ehkä olette hetken sisäkkäin ja jatkatte toistenne kiihottamista käsin. Älä mieti, miten kauan hetki kestää tai tuletko saamaan orgasmin. Anna sen sijaan sydämesi ohjata hetkeä niin tunnet, mikä on oikein.
Nauti hetkestä!
Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
Sanna Wikström ja Mia Sumell. Kuva Jonne Räsänen 2019
”En minä osaa, kun en osannut koulussakaan”, on monen ensimmäinen ajatus villasukista. Mutta aikuisena tilanne on hyvin erilainen kuin kouluaikana. Koulussa tehtiin muita varten, aikuisena voi neuloa itseään varten. Neuloessa voi istua alas, keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja uppoutua sen tekemiseen. Näin sotkut, huutavat laitteet ja arjen sirkus sulkeutuvat hetkeksi huomion ulkopuolelle. On valtavan hieno tapa oppia priorisoimaan omia hengähdyshetkiä kaiken keskeneräisen ja epätäydellisyyden keskellä.
Neulesuunnittelija Mia Sumellin ja Hidasta elämää -perustajan Sanna WikströminHyvän mielen villasukat kannustaa kietoutumaan hyviin ajatuksiin neulomalla. Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, jalkaansa voi vetää esimerkiksi huolettomuussukat.
”Neulomalla pystyn keskeyttämään ajatusvyöryn, joka muuten muuttuisi lopulta kaoottiseksi, kun ajatuksia alkaa olla liikaa. Stressaantuneena ajatukset ovat epätoivon värittämiä, mutta neuloessa asiat ikään kuin ratkeavat ja järjestyvät itsestään. Kun mieli tyyntyy, alkaa yhtäkkiä löytää ratkaisuja eivätkä ongelmat tunnu enää niin isoilta tai kamalilta”, kertoo Mia Sumell.
Tässä Mian 3 askelta sinulle, joka haluaisit neuloa, mutta et ole vielä uskaltanut aloittaa:
1. Fiilistele ja innostu. Selaile kuvia netistä, somesta, kirjoista ja lehdistä. Liity Facebookin sukka- ja neuleryhmiin. Haluaisitko tehdä kirjoneulesukat vai yksiväriset palmikkosukat? Tulevatko sukat itselle vai lahjaksi?
Älä ota liian vaikeaa, mutta älä myöskään liian helppoa ohjetta. Mielenkiinto ja motivaatio säilyvät paremmin, kun lopputuloksena on sellaiset sukat, joista olet haaveillut.
2. Valitse värit. Tarkasta langan paksuus ja mieti, mitä värejä sukissa haluaisit olevan. Ole jälleen rohkea! Sydämien ei tarvitse olla aina punaisia. Sitten vain penkomaan lankakoreja tai kauppaan ostoksille. Jos olet epävarma, kysy kaverilta tai myyjältä apua. (Taas saa olla innoissaan!)
3. Lähde rohkeasti tuumasta toimeen! Nyt kun ohje ja tarvikkeet ovat valmiina, tarvitset vain aikaa. Istu alas ja aloita. Seuraa rauhassa ohjetta. Mielellään aluksi niin, ettei häiriötekijöitä ole paljon, jotta ajatus ei karkaa. Kun pääset alkuun, voit kaavioita seuratessasi kuunnella samalla esimerkiksi äänikirjaa. Nauti työn edistymisestä ja onnistumisesta! Kehityksen huomaa itse nopeasti.
PS: Se kantapää ei ole niin vaikea kuin luulet. Eikä kukaan tule purkamaan työtäsi, jos siellä on pari silmukkaa väärin. <3
Kurkkaa puodista Sanna Wikströmin ja Mia Sumellin ihanat hyvän mielen villasukkakirjat!
Metsä on aina ollut suomalaisille voiman, lohdun ja suojan paikka. Se on edelleen sitä. Jos sinulla on juuri nyt vaikeaa, niin tässä on kaksi tapaa, joilla voit jättää taakkojasi metsään.
Puhu. Puhuminen auttaa toki myös ihmisten kanssa. Puhuminen on aina hyväksi. Jokainen meistä tarvitsee kuulijaa. Metsässä yksin puhumisessa on jotakin erityislaatuista. Puhu puille, kiville, kallioille, järville, taivaalle ja maalle. Paikalla ei ole toista ihmistä ja kuitenkin usein tuntuu kuin joku kuuntelisi.
Kerro kaikki. Kerro metsälle surut, ilot, pelot ja unelmat. Anna metsän kuulla suurimmat tuskasi ja kirkkaimmat ekstaasisi.
Puhuminen ja luonnon tutkitut hyvinvointivaikutukset tekevät varmasti taikansa. Olosi hyvin varmasti helpottuu.
Toinen voimallinen tapa jättää taakat taakseen on ”kalliolle sulaminen”. Löydä ensin turvallinen, mukava ja paljas kallion kohta ja käy siihen selällesi. Paljas kallio on siitä hyvä, että kun käyt sille saat selkeän painalluksen takaisin. Samalla kun kehosi painaa kalliota, niin kallio painaa kehoasi.
Anna sitten koko painosi kalliolle. Anna kehosi painon lisäksi myös koko psyykkinen painosi maalle. Anna kaikki taakat. Rentoudu syvästi ja hellitä kokonaisvaltaisesti. Kuinka ihanaa onkaan, että joku kannattelee, joku suuri, vakaa ja voimallinen – kallio. Kuin vanhempi pitelee lastaan niin maa pitelee ihmistä.
Jos haluat ottaa muinaissuomalaisista viisautta taakkojesi jättämiseen, niin voit pohtia seuraavaa näkökulmaa. Pyyntikulttuurin ajan muinaissuomalaiset ajattelivat, että palvelus palveluksesta, kun toimivat luonnon kanssa. Muinaissuomalaiset jättivät juomaa, ruokaa ja arvometalleja pyhille paikoille. Jos metsät ja kalliot ottavat nyt sinun taakkasi, niin voisitko nykyaikaisena vastapalveluksen muotona viedä metsästä jotakin sellaista pois, jota sinne ei kuulu eli vaikka ihmisten jättämiä roskia.
Kiitä metsää ja maata aina, kun saat apua ja lohtua. Metsä kuulee varmasti myös kiitoksesi. Kiitos tekee kiittäjästään kauniin.
Perhonen. Kiidän kovaa vauhtia vesivirrassa vesipuiston liukumäessä. Riemua kuin lapsena. Vailla huolenhäivää. Ohikiitävän hetken näen perhosen, näen kuumuuden kuivattamia pensaita, vihreitä nahkealehtisiä puskia, kaktuksia, näen punaisia kukkia, pinkkejä kukkia, näen sinisen pilvettömän taivaan. Kuulen linnut ja naurua jostain veden solinan toiselta puolen. Vesi virtaa. Vauhti saa ilon tuntumaan kuplivalta, tiheältä. Ei ole tilaa millekään muulle. Vain ilo. Ja perhonen.
Hetki on ohi. Putoan vesialtaaseen ja lapset putoavat kohta omasta kourustaan viereeni. Olemme vesipuistossa kolmistaan ja juoksemme liukumäestä toiseen Espanjan kuivassa kuumuudessa. Keveinä kuin perhoset.
Kesän paras hetki.
Onni. Huikaisevia hetkiä, sekunteihin tiivistyvää tajua siitä, että juuri nyt minulla on kaikki mitä voin toivoa, olen vain tässä. Kuplin, liidän, leijun, nauran. Jaan sen ihmisteni kanssa. Olen puhdasta ja paljasta iloa, kaikki on tiivistynyt, on vain kesä ja lapset, ja vesipuiston kuumana hehkuvat kivikäytävät ja altaat, joihin saa paiskautua. Sininen vesi ja nauru. Keskinäinen kiusoittelu siitä, kuka uskaltaa ja mitä. Isoveli ja pikkuveli väittävät, että äiti näytti peuralta ajovaloissa, kun piti hypätä liaanilta veteen. Näitkö sä? Naurua.
Päivän jälkeen raukea väsymys.
Mitä on onnellisuus? Se on tuo hetki. Ja tuon hetken kaltaiset hetket.
Ja sitten, sen vastapainona vaihtelevien päivien virta. Tasapaksua arkea, heräämistä ennen päivänvaloa. Illallisia yhdessä ja kuulumiset. Minkälaista oli koulussa tänään? No ei mitään erikoista. Oli lihapullia ja Pate söi sata lihapullaa. Ja sitten on myös itkua ja surua. Pikkuveli on mennyt, en saa koskaan ikinä enää halata häntä, en nauraa yhteisiä asioita. Olen murtua ikävään. Kiireitä töissä. Avioero, yhteisvanhemmuutta, rakkaita ystäviä. Aamukahvit kaverin kanssa. Jalanjäljet vierekkäin lumessa ja kiihkeät jaetut sanat. Ystävien ja kavereiden suruja ja iloja. Hitaat aamut rakastetun kanssa. Pehmeä iho ja lämpö yön jälkeen. Elämän kirjavien, vaihtelevien päivien ja kokemusten tilkkutäkki.
Onnellisuus. Kokonaiskuva omasta elämästä, tila johon mahtuu kaikenlaisia tunteita, kaikenlaisia päiviä, kaikenlaisia kohtaamisia. Kykyni kantaa ja elää niitä kaikkia läpi, niiden kaikkien kanssa. Olla elossa kaikissa tunteissa ja silloinkin kun on hautautunut pimeään pelottavaan paikkaan. Uskaltaa. Valita mikä on minulle riittävää, mikä liikaa, osata rajata pois ja keskittyä, mennä kohti ja poispäin.
Onnellisuus ja ilo menevät helposti keskenään sekaisin. Jos odotamme onnellisuudeltamme jatkuvaa iloa, tulemme helposti asettaneeksi kohtuuttomia paineita itsellemme ja elämällemme. Ilo on tunne, joka syntyy monenlaisista asioista: jäätelöstä, saippuakuplista, auringosta, onnistumisista, kohtaamisista. Vesipuistoista. Onnellisuus on kokonaisvaltaista kokemusta hyvästä elämästä – myös niistä hetkistä, kun päällimmäinen tunne ei ole ilo.
Onnellisuuden sisään mahtuvat kaikki tunteet. Myös suru, viha, pettymykset. Onnellisuuden kokemus syntyy kyvystä elää läpi kaikkia tunteita, kaikenlaisia kokemuksia, kaikenlaisia vaiheita. Hengittää kaiken läpi.
Ja ilo, onni, kudottuna siihen sisään, elämänlankana muiden lankojen joukossa. Tätä se on. Huikaisevia hetkiä, kuin silmänräpäyksiä elämän virrassa, kuin perhonen pysäytetyssä kuvassa. Ja toisaalta se, kun kaikki saa kokonaisuutena onnen sävyt. Että se kaikki, elämäni hetket yhteen laskettuna ovatkin minulle onnellisuutta – että olen nähnyt, uskaltanut ja elänyt sen kaiken. Kokonaan. Hetki kerrallaan, kunnes ne joku päivä loppuvat ja vien ne mukanani. Perhosen, veden, naurun. Makaronilaatikkoa kohtaan tuntemani inhon.
Tietävätkö ne, joiden kanssa elämäni jaoin, että olin onnellinen? Että näin perhosen ja olin hetken puhdasta onnea ilman mitään muuta. Mutta minä olin. Iloa, onnellisuutta. Kumpaakin olin. Elossa. Välillä itkuinen, välillä täynnä riehakasta naurua – ja ne kaikki olivat yhtä totta. Olin onnellinen elämästäni. Kaikesta mitä se minulle antoi.
Minusta ei pitänyt tulla äiti. En pienenä hoitanut vauvanukkeja tai aikuisena koskaan haaveillut äidin roolista. Tämä elämä oli jo täyttä, mielekästä, hyvää ja rakkaudellista ennen perheen perustamista. Mutta tyttäreni ja minun sielut päättivät tulla yhteen jo kauan aikaa sitten.
Vuoden verran kuiskin tähtitaivaille, olisiko sieltä joku haluamassa tulla luokseni. Odotin merkkiä. Sitten löysin maasta pienen kultaisen kolibririipuksen. Hukkasin riipuksen monta kertaa, mutta jotenkin kummasti se aina löytyi ja muistutti itsestään. Ja kun sovimme rakkaan mieheni kanssa hänen nimensä, kun katselimme auringonlaskua Meksikossa, (ja löimme kättä päälle!), niin jotain avautui avaruudessa, hän kuuli nimensä ja lensi siitä hetken päästä sisälleni. Meillä on kumppanini kanssa ollut aina yhteinen kyky luoda näkyväksi toiveitamme, mutta lapsemme tuli nopeammin kuin osasimme arvatakaan.
Hän oli niin nopea, ettei mieleni ehtinyt mukaan ajatukseen vauvasta. Joten kutsuin häntä Kolibriksi raskausajan. Hän vipatti ja väpätti, supisteli ja pisti minut polvilleni puolet odotusajasta, mutta oli samalla ihmeellinen, kaikissa sateenkaaren väreissä elävä pieni olento. Hän ei vielä ollut tällä puolella ja oli silti jo niin vahvasti olemassa.
Olen kuullut sanottavan, että ”Ei ole kokenut rakkautta ennen kuin on saanut lapsen.” Minusta se on surullinen ajatus. Rakkautta on niin monenlaista ja jokainen suhde on erilainen – rakkaudesta ja sen monimuotoisuudesta oppii jatkuvasti lisää. Olen kokenut äitinä rakastamisen näin: En ole aiemmin huolehtinut kenestäkään niin paljon kuin nyt. Rakkauteen liittyy niin voimakas halu olla palveluksessa, etten ole aiemmin kokenut vastaavaa. Lapsi tanssittaa vanhempiaan ympärillään oman sydämensä tahtiin. En ole koskaan ollut näin paikallani, ja kuitenkin tarvittaessa valoa nopeampi.
Kun hän kasvaa, samalla kaikki sisälläni liikkuu ja muutun enemmän Äidiksi joka päivä. Vaikka eihän minun pitänyt.
On monia syitä miksi kuukautissykliä kannattaa tarkastella. Fyysisen ja henkisen terveyden ymmärryksen lisäksi oman vuodon rytmin tunteminen lisää itsetuntemusta, tuo merkityksellisyyttä ja syvyyttä elämään ja auttaa naista koskettamaan syvintä voimaansa, kohtuansa.
Fyysinen kuukausittainen sykli jaotellaan yleensä neljään osaan, ja eniten huomiota saavat mehukkaat kautemme, ovulaatio ja vuoto. Taivaallisella kuulla on myös nämä neljä vaihetta. Kuun syklien seuraaminen juontaa juurensa jo ajasta, jolloin ihmiskunta tunsi lähinnä vain luonnon valon, auringon ja kuun tanssin taivaalla.
Haluan tällä kirjoituksella valottaa ajatusta kuukautiskierron energeettisyydestä, sen henkisen kasvun, parannuksen ja itseoivalluksen tarjoamista mahdollisuuksista.
Arkkityypit elävät kuukautissyklissämme
Ovulaatiota täysikuun aikaan kutsutaan valkoiseksi kuuksi, joka on yleinen aika ovuloida. Silloin hedelmällinen arkkityyppinen Nuori neito näyttäytyy täydenkuun valossa ja vetäytyy vuotamaan pimeämänä uutena kuuna. Tätä perinteisempää kiertoa sekä arkkityyppejä käsittelen kirjassani ”Lumoava nainen – Tunne villi voimasi”. Mutta syklisi voi olla myös toisin päin! Vuotoaikaa täydenkuun aikaan kutsutaan punaiseksi kuuksi. Silloin valloillaan on Viisaan naisen ja Näkijän sykli, jolloin uuden kuun pimeys luo alitajuntaan sukeltavan maiseman aktiiviselle ovulaation ajalle.
Kuukautisesi eivät siis välttämättä seuraa taivaan kuuta valoisuudessaan ja pimeydessään. Tärkeämpää onkin tunnistaa oman rytmin eri kohdat ja hiljalleen alkaa ymmärtämään, että elämässä on läsnä monta sykliä, päällekkäin ja limittäin. Yleensä kuukautiset seilaavat eri aikakausina punaisesta kuusta valkoiseen, koska naisen elämään kuuluu muutos ja mikään ei ole täysin suoraviivaista tai samana pysyvää.
Punaisen kuun vuotosykli
Punainen kuu herättää parantajan
Nyt sukellan syvemmälle Punaisen kuun sykliin. Ovuloit siis silloin uutena kuuna ja vuodat täyden kuun aikaan. Kirjailija ja naisten henkinen valmentaja Miranda Grayn mukaan et ole tällöin välttämättä niin orientoitunut hedelmällisyyteen ja lapsen tekemiseen, vaan enemmänkin omistaudut henkiseen kehitykseesi. Siksi tätä aikaa kutsutaan myös ”näkijän ajaksi”. Näkijä näyttäytyy silloin täydenkuun valossa, eli Viisaan naisen ja Parantajan kyvyt ovat enemmän läsnä! Punaisen kuun sykli ei tarkoita sitä ettet pystyisi saamaan lapsia tai ettet olisi hedelmällinen (esimerkiksi minä tulin raskaaksi punaisen kuun syklissä uuden kuun yönä) mutta niissä on erilainen energia. Kumpikaan ei ole ”oikeanlainen”, vaan syklin arkkityyppinen tiedostaminen antaa mielenkiintoisen näkökulman syklisi ja koko olemuksesi, elämäntehtäväsi tarkastelulle.
Jos kiertosi osuu useamman kerran uudelle kuulle, voi olla aika nousta johtajuuteen ja mentorointiin. Ehkä olisit valmis punaisen kuun syklissäsi auttamaan ja parantamaan esille nousseilla piilevillä kyvyilläsi. Uudessa kuussa aktivoituu Viisaan naisen voima, joka kertoo syvemmän ymmärryksen lisääntymisestä ja intuition kasvusta. Sinulla voi olla voimaa auttaa muita, tai ehkä tarvitset itse enemmän parannusta, lepoa hämärässä ja unennäön ajassa. Kun olen itse punaisen kuun syklissä, käyn mielelläni mielihyvää lisäävissä hieronnoissa ja haen hoivaa ja vahvistusta ulkopuolelta, jotta voin paremmin prosessoida ja kääntyä sisäänpäin. Ja jos minulta kysytään jotain, niin vastaus tulee hyvin intuitiivisesti ja autenttisesti.
Täydenkuun aikana vuotaminen tuo konkreettisesti kuukautiset näkyvämmäksi valoon. Silloin voi tuntea olevansa osa maailmanlaajuista naisten nousua, jossa kuukausi kuukaudelta vähennetään kollektiivista häpeää ja hälvennetään tabuja terveen naiseuden ympäriltä.
Nauti uniikista rytmistäsi
Tarvitseeko sinun yrittää vaihtaa sykliä? Ei tarvitse. Nykynaisen sykli on usein lyhyempi ja elää valkoisen ja punaisen kuun syklissä vaihdellen. Toisinaan vuodamme täysikuun aikana ja toisinaan uuden kuun tienoilla. Jos sinulla on kuitenkin tasaisen mittainen ja pitkä sykli, tulee vuotosi luultavasti aina jompaan kumpaan aikaan, jolloin tästäkin tekstistä voi olla sinulle enemmän inspiraatiota.
Kohtusi on oma luova yksikkönsä.Älä luo odotuksia kierrollesi, vaan seuraa kehosi toimintaa rakkaudella.Älä yritä pitää kiinni kummastakaan syklistä, vaan huomioi mahdollinen synkronisaatio ja jos tuntuu hyvältä tutkia sitä aspektia, tee niin. Rohkaisen rakastumaan jokaiseen kierron hetkeen sellaisenaan kun se tulee. Kehosi on aina oikeassa! Kohtu keskustelee lävitsemme, ja jos emme kuule sen hiljaisia kuiskauksia, se alkaa kyllä huutamaan.
Jos käytät hormonaalista ehkäisyä, nämä ajatukset eivät toteudu omassa syklissäsi, koska vuotorytmi ei ole silloin luonnollinen. Mutta voit silti innoittautua Äiti Kuun seuraamisesta taivaalla ja huomata miten se vaikuttaa tunteisiisi, ajatteluusi ja energiatasoihisi.
Sain hetken aikaa sitten ehkä mielenkiintoisimman kuuntelijapalautteen podcastistani. Kuuntelijani (kiitos sinulle) kertoi, että tuntee jatkuvasti elävänsä vääränlaisten ihmisten keskellä; sosiaalisessa tilanteessa, josta ei saa tarvitsemiaan virikkeitä.
Jäin miettimään hänen kirjoittamaansa tekstiä moneltakin kannalta – myöhemmin keskustelin palautteesta vielä ystäväni kanssa. En välttämättä pysty vastamaan kuuntelijani varsinaiseen kysymykseen, mutta tällaisia ajatuksia siitä syntyi!
Viiden ihmisen summa – vai keskiarvo?
Törmäsin taannoin uudelleen ajatukseen, että olemme niiden viiden ihmisen keskiarvo, joiden kanssa vietämme eniten aikaa. Toisin sanoen, nämä viisi ihmistä kertovat, millaisia oikeasti olemme. Jos siis mietit nyt, kenen viiden ihmisen (tai ryhmän) kanssa eniten aikaasi vietät, voit päätellä, millainen ihminen itse olet. Vai voitko?
Haluatko olla keskiö vai keskiarvo?
Voisiko olla, että nuo viisi ihmistä tai ryhmää kertovat vain siitä, millaisessa tilanteessa tällä hetkellä olet ja elät? Keskustellessani saamastani palautteesta ystäväni kanssa, hän totesi itse elävänsä tilanteessa, jossa ei koe saavansa sosiaalisista suhteistaan sitä mitä tarvitsisi, joten entä jos tämä teoria käännettäisiin toisin päin? Eli, ei niin että olet viiden lähimmän ihmisesi muokkaama, vaan että todellakin voit muokata ympäristöäsi ja sitä mitä siitä saat irti. Toisin sanoen, voit muokata ympyröitäsi joko vahvistamaan sitä mitä haluat, tai vaihtoehtoisesti poistamaan siitä ne asiat, joita et halua. Yksinkertaistettuna, voisit kysyä itseltäsi ainakin kaksi kysymystä:
mitä sinä OPIT tai SAAT lähimmiltä ihmisiltäsi?
ovatko nämä asioita, joita haluat elämääsi?
mitä näistä asioista haluat lisää?
tuovatko tai tuottavatko olemassa olevat ihmiset elämääsi asioita, joita ET halua? Muistahan että myös turhautuminen ja pettymys ovat tällaisia asioita.
mitä sinä ET opi tai saa näiltä ihmisiltä?
mitä sinä haluaisit saada ihmisiltä ympärilläsi?
voisitko saada nämä asiat läheisimmiltä ihmisiltäsi?
keneltä voisit näitä asioita saada, jos et heiltä?
mistä löydät nämä ihmiset?
Teepä noista kysymyksistä vaikka mind map -tyyliset piirrokset ja tuijottele niitä hetki. Ja kun olet tarpeeksi kauan edellisiä kysymyksiä piirrostesi kanssa miettinyt, tee päätöksiä. Kyllä, sinulla on ihan täysi oikeus päättää, mitä haluat muilta ihmisiltä elämässäsi, ja myös oikeus tavoitella sitä. Tämä ei automaattisesti tarkoita kenenkään hylkäämistä tai karkottamista elämästäsi, vaan sitä että alat panostaa sinuun positiivisesti vaikuttavien ihmisten seuraan.
Mistä niitä ihmisiä löytyy?
Jos sinulta puuttuu mind mapistasi joku ihminen tai ryhmä, jonka siihen haluaisit (jokin asia, jota haluaisit elämääsi saada lisää), ratkaisu tähän on yllättävän yksinkertainen: kysy muilta läheisiltäsi! Voit yllättyä siitä, kuinka hyviä vinkkejä voit saada, kun vain kysyt. Jos sinua kiinnostaa romantiikan ajan ranskalainen musiikki ja arkkitehtuuri, mutta et tunne ketään, joka tästä tietäisi, kysy lähimmiltäsi! Eivät hekään välttämättä tiedä mutta ihan takuulla innostuvat auttamaan etsinnässä. Ja voi olla, että kysymällä yhdestä asiasta, löydätkin ihan jotain muuta, ehkä jotain mitä et vielä edes tiennyt haluavasi.
Terapeutin on tarkoitus olla se vanhempi, joka joskus jätti haavan pieneen lapseen meissä. Lisäksi on tärkeää, että terapeutin kanssa voi olla juuri sellainen kuin pohjimmiltaan on.
” Terapeutti vain nyökytteli asioilleni. Olisin kaivannut vuorovaikutusta. Olisin voinut yhtä hyvin puhua seinille kuin hänelle.”
Moni meistä muistaa sketsiohjelman hahmon Ymmin muutaman vuoden takaa. Ymmi oli ymmärtäjä, joka toisteli sanoja aivan ja kerro lisää. Ymmi oli parodiahahmo terapeutista, mutta ikävä kyllä moni meistä on myös kohdannut tämänkaltaisen terapeutin. Terapeutin, jolla on paljon ymmimäisiä piirteitä.
Pyysin seuraajiltani kokemuksia terapeutteihin liittyen, koska kuulen asiakkailtani kokemuksia terapeuteista, jotka eivät ole heitä kohdanneet tai toimineet jollakin tasolla todella epäammattimaisesti. Halusin tietää, mitä ovat ne asiat, jotka määrittävät milloin terapeutti onnistuu ja milloin epäonnistuu asiakkaan näkökulmasta.
”Jos terapeutti vaan kuuntelee ja nyökkäilee, niin se on turhauttavaa. Olisin kaivannut keskustelua, hänen antamansa herättelyn avulla olisin löytänyt uusia puolia itsestäni ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiini ja elämäntilanteisiini.”
Terapeutin rooli on hyvin tärkeä asiakkaan elämässä. Terapeutin rooli on olla niin moni. Terapeutilta odotetaan tiedostomattomasti tai joskus jopa tietoisesti sitä mitä vaille on jäänyt.
Terapeutin tehtävänä on ensisijaisesti luoda turvallinen paikka kaikille asiakkaan tunteille, ajatuksille ja kokemuksille.
Terapeutin tehtävänä on olla se, joka ottaa kiinni, kun itse ei jaksa.
Terapeutin tehtävänä on olla se, joka rohkaisee jaksamaan, kun on aika jaksaa.
Terapeutti on se, joka asettaa rajat jos asiakkaalle rajojen asettaminen on haaste.
Terapeutti on se, joka kohdistaa hellästi valoa siihen kohtaan, joka on jo liian kauan ollut piilossa ja peiteltynä.
Terapeutin tehtävänä on olla kuuleva, läsnäoleva
Terapeutin vastuulla on luoda turvan ja luottamuksen lisäksi hyvin vuorovaikutuksellinen tila terapiahetkiin. Terapeutti kuuntelee, mutta odotamme myös, että terapeutti reagoi, on läsnä ja vastaa kysyttäessä tai antaa neuvoa pyydettäessä. Terapeutti voi omilla havainnoillaan ja kuulemallaan auttaa asiakasta löytämään vastaukset itsestään. Asiakas löytää vastaukset oppimalla oman taustansa, elämänarvonsa, ajatusvääristymänsä, tunteensa ja oman kehon sekä niiden yhteyden siihen.
”Kävin terapeutilla ja hän ei toisella kerralla muistanut mitä olin edellisellä kertonut asioistani. Lisäksi hän ilmaisi oman mielipiteensä minusta ihmisenä, joka oli tahditon ja se loukkasi minua. Ei ole mukavaa, jos terapeutti ei ole keskittynyt kuulemaan ja näkemään asiakasta.”
On totta, että varsinkin ensimmäisillä kerroilla terapeutti kuuntelee paljon. On tärkeää saada kokonaiskuvaa asiakkaan nykyisestä tilanteesta ja siihen johtaneista seikoista. Tämän tilan hahmottamiseksi tarvitaan paljon tietoa. Silti näilläkin kerroilla terapeutti on vuorovaikutuksellinen. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä ja tarkistaa kuulemaansa, ymmärsinkö oikein, kun sanoit näin… Tärkeää on, että terapeutti muistaa asiakkaan aiemmin kertomat asiat, jottei joka kerralla tarvitse aloittaa alusta asioiden kanssa.
”Merkityksellisintä minulle on se, että luotan terapeuttiin, jolle uskon suurimmat, syvimmät ja arimmat kokemukseni ja asiani. Olen käynyt muutamalla eri terapeutilla ja koen, että olen aistinut heti terapiaan mennessä, että onko terapeutti sellainen ihminen, jolle kannattaa avautua vai ei. Häpeän tunne ja ns. synkkien salaisuuksien kantaminen on ollut jossain kohtaa elämääni erittäin raskasta. Minulle kävi niin hienosti, että pystyin vapautumaan niistä jo ensimmäisellä terapiakerralla, kun vain luotin ja sain sanottua kaiken ulos. Aistin terapeutissa aitoa empatiaa minua kohtaan. Ikinä en unohda sitä hetkeä. Se oli uskomatonta, ja olen ikuisesti kiitollinen terapeutilleni.”
Terapeutti ja asiakas luovat niin sanotun kiintymyssuhteen, joka voi olla parhaillaan korjaava ja eheyttävä suhde asiakkaan elämässä. Tärkeää on, että terapiasuhteessa asiakas saa kokea korjaavat kokemukset juuri niissä kohdin, missä on kokenut aiemmissa suhteissaan haasteita.
Terapeutin tehtävä ei ole olla tuomari tai moraalinvartija. Terapeutti toki nojaa lakiin ja on ilmoitusvelvollinen rikoksista tai jos kokee lapsen turvallisuuden olevan uhattuna jollakin tavalla. Terapeutin tehtävä on antaa asiakkaalle mahdollisimman paljon tietoa hänen asiaansa koskien sekä normalisoida asiakkaan tunteita ja ajatuksia.
”Terapeutti on hyvä, kun voin luottaa, että hän pitää asiani salassa, kannustaa ja rohkaisee minua sekä laittaa pohtimaan asioita eri näkökulmista. Pidän siitä kun terapeutti kysyy suoria kysymyksiä.”
Terapeutin omat uskomukset, vakaumukset ja kokemukset tulevat terapisuhteeseen. Ammattitaitoinen terapeutti ei kuitenkaan anna niiden vaikuttaa terapiasuhteeseen, vaan käsittelee nämä työnohjauksessa. Terapiassa terapeutti on ensisijaisesti ihminen toiselle ihmiselle.
Terapeutin vahvuus ystävään verrattuna on se, että hänellä on usean vuoden koulutus ihmisyyteen liittyen sekä samalla hän on käsitellyt oman elämänsä haavakohtia ammattilaisten kanssa. Lisäksi terapeutti on neutraali tai joissakin tapauksissa puolueeton.
”On ihanaa kun tulee kuulluksi terapeutin kautta ja tulee olo, että hän on puolellani.”
Terapeuttikin mokaa
Kuten normaaleissakin ihmissuhteissa, niin terapiasuhteissakin, terapeuttikin mokaa. Terapeutti saattaa olettaa tai kuulla jotakin, mikä ei pidä paikkaansa. Terapeuttikin myöhästyy, sairastuu ja joutuu perumaan aikoja. Tärkeää näissä tilanteissa on se, että terapeutti ottaa vastuunsa ja pahoittelee tapahtunutta.
”Minulla on kokemusta ryhmäterapiasta ja siellä yhdelle ihmiselle jäi välillä liian vähän aikaa. Alkuun koin, ettei terapeutilla ollut riittävää taitoa hoitaa isoa ryhmää. Lisäksi terapeutti ei puuttunut ryhmälaisten välisiin erimielisyyksiin.”
Terapiasuhde on sitoutumista suhteeseen molemmin puolin
Terapeutti sitoutuu terapiaan ja samaa terapeutti odottaa asiakkaalta.
Terapiasuhde on suhde, joka vaatii sitoutumista. Joskus, mutta hyvin harvoin asiat ratkeavat yhden- kolmen terapiakerran jälkeen. Moni kokemus vaatii pitkiäkin terapiajaksoja.
Kun asiakas kokee, että terapeutti on hänelle se sopivin on tärkeää, että terapeuttikin kokee olevansa se sopivin asiakkaalle hänen asiansa huomioiden. On tärkeää tuntea myös omat ammatilliset rajansa. Lisäksi terapeutti sitoutuu asiakkaaseen varaamalla kalenteristaan aikoja ja siihen, että kantaa sydämessään asiakasta ja tämän asiaa. Sitoutuminen on tärkeää olla molemminpuolista aivan kuten vuorovaikutuksenkin.
Terapeutti voi parhaimmillaan olla todella korjaava kiintymyssuhdekokemus ja pahimmillaan terapeutti voi syventää jo olemassaolevia haavoja.
Terapiassa suhde on aina vastavuoroinen, mutta niin, että asiakas on kuitenkin suhteen keskiössä aivan kuin lapsuudessa lapsi on vanhemman kanssa.
Mitä ajatuksia tämä runo sinussa herättää? 💖 Kysyimme tämän kysymyksen teiltä lukijoiltamme Instagramissa ja Facebookissa.
Näin ihania ja lohdullisia ajatuksia te jaoitte:
1. Kun asian sanoo ääneen, niin sen näkee eri tavalla. Jos vain pohtii asioita oman päänsä sisällä, ne tuppaa pahenemaan. Puhuminen avaa asioille uuden tai uusia näkökulmia. Ei kannata jäädä yksin pyörittelemään ajatuksia, vaan yrittää löytää joku, jonka kanssa jakaa nämä huolet.
2. Sinulla on oikeus väsyä, oikeus kertoa se, sinulla on oikeus lepohetkiin.
3. Näe pieni ihminen myös itsessäsi ja huolehdi siitä.
4. Olen hiljalleen tajunnut, että tietyille ihmisille en koskaan ole tarpeeksi ja on turha enää ”taistella”, jotta saisin jonkun pitämään minusta. On parempi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joille kelpaan omanlaisenani.
5. Kun hyväksyy asian, ettei toista ihmistä voi muuttaa, saa rauhan ja alkaa keskittymään niihin asioihin, mihin itse voi vaikuttaa.
6. Kun jättää stressin pois ja antaa anteeksi, saavuttaa rauhan omassa elämässä. Ja alkaa elää.
7. Usein huomaa taistelevansa ns. turhia taisteluita, joskus on vaan parempi päästää irti.
8. Rehellisyys itseä ja muita kohtaan vaikeina hetkinä on parempi ratkaisu kuin itsensä tukahduttaminen. Puhumalla mieli vapautuu ja alat ihmisenä kukkimaan, aidosti, hyväksyntää etsimättä. Sinä riität.
9. ”Saat sen mistä luovut.” On hyvä ja viisas neuvo.
Istun nojatuolissani kotona ja olen isojen asioiden äärellä. Elämääni ohjanneiden perustavanlaatuisten traumojen äärellä. Alan kirjoittaa tätä tekstiä tärisevin käsin. Tunnen jo aloittaessani, että tämä kirjoitus riisuu minut täysin alastomaksi.
En kirjoita tätä saadakseni sääliä tai tällä kertaa edes hyväksyntää. Kirjoitan täyttääkseni yhtä syvimmistä tarpeistani, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Tarvitsen siihen toista ihmistä – sinua, joka luet tätä kirjoitusta. Kirjoitan tuodakseni syvimmät traumani esille, käsiteltäviksi ja anteeksiannettaviksi. Ettei minun tarvitsisi enää elää niiden vallassa ja niistä käsin.
Isättömyys, seksi, seksuaalisuus, hylkäämiskokemukset suhteessa miehiin ovat pyörineet mielessäni toistuvasti lähipäivinä. Ne ovat kuljettaneet minua kipeisiin muistoihin läpi lapsuuden ja nuoruuden aina aikuisuuteen saakka.
Olen käsitellyt, itkenyt, hävennyt ja hyväksynyt. Yrittänyt kirjoittaa niitä pois itsestäni jo useamman päivän ajan. Havainnut miten ne näkyvät ja elävät minussa vielä tänä päivänäkin. Intuitioni kertoo, että nyt on tullut aika kohdata ne ja sitä kautta vapautua niistä.
Isättömyys elämässäni
Tajusin ensimmäistä kertaa viime syksynä Sisäinen lapsi -minussa päivässä, kuinka syvästi isättömyys on vaikuttanut minuun. Se on elämäni ensimmäinen ja syvin hylkäämiskokemus ja on ollut muiden kokemusten kanssa yhdessä merkittävä tekijä rakkaudettomuuden, arvottomuuden ja olemattoman itsetuntoni kehitykselle.
Riistävä ulkopuolisuuden, huonommuuden ja muista ihmisistä erillisyyden tunne on toiminut pohjavireenä kaikille ajatuksilleni, tunteilleni ja toiminnoilleni. Noiden tunteiden tuoma lähes sietämätön kipu ja sen kivun pakeneminen on ohjannut minua elämässäni.
Sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mukaan, isän kaipuu voi näyttäytyä esimerkiksi jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena. Olen varma siitä, että jokaisen ihmisen perustarpeisiin kuuluu tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, saada kokemus siitä, että on arvokas.
”Isä on tyttärelle peili, josta peilataan, onko rakastettava ja ihailtava. Peilin puuttuessa tai näyttäessä sinusta ei ole mihinkään – asennetta, tytär ei opi luottamaan itseensä.” – Saara Kinnunen
Isättömyys vaikuttaa siis ihan oikeasti ja ilman muuta minäkuvaan. Kuinka helpottavaa on löytää selkeät syyt, koko elämää piinanneen tuskan taustalla! Olen kyllä aikuisiällä tutustunut isääni Kadonneen jäljillä -ohjelman kautta, joka on sinänsä oma lukunsa. Tuo kokemus oli minulle äärettömän tarpeellinen, vaikkakin sen seurauksena tuo hylkäämiskokemus toistui.
Haavoitettu seksuaalisuus
Isättömyyden lisäksi koin lapsena törkeää seksuaalisten rajojeni rikkomista. Minun – viattoman lapsen – koskemattomuutta loukkaavia tekoja, omassa kotonani. Tällaiset kokemukset vaikuttavat väistämättä lapsen kehitykseen kaikilla mahdollisilla tasoilla. Mahdollisia oireita ja vaikutuksia on alan asiantuntijoiden mukaan monenlaisia. Omalla kohdallanikin vaikutukset ovat moninaisia ja on tässäkin asiassa haastavaa eritellä mikä on loppujen lopuksi johtunut mistäkin.
Noiden rajojen rikkominen on johtanut muun muassa siihen, että en ole tunnistanut minkäänlaisia rajoja. En tiedä missä minä lopun ja toinen ihminen alkaa. En tiedä mikä on hyväksyttävää käytöstä esimerkiksi parisuhteissa minua kohtaan ja mikä ei ole.
Isättömyyden ja edellä mainittujen kokemusten johdosta kuvittelin, että seksi ja seksuaalisuus liittyvät jokaisen naisen ja miehen väliseen kanssakäymiseen. Kasvaminen normaaliin seksuaalisuuteen tai mielenterveyden näkökulmasta normaaliin aikuisuuteen oli täysin mahdotonta näiden tapahtumien myötä. Saatan tänä päivänäkin alitajuisesti ajatella jonkun vieraan miehen lähestyessä minua ja etenkin ollessa mukava, että hän on varmasti mukava, koska haluaa harrastaa seksiä kanssani. Tunnistan kyllä heti, että ajatus on haitallisten uskomusteni tulos.
Seksi hyväksynnän haun välineenä
Ensimmäinen kokemukseni pojan kanssa 13-vuotiaana ei sisältänyt seksiä. Ainoastaan suutelua, kauniita sanoja ja lempeitä lupauksia ja toki pojan toivoa seksistä. Halusin kuitenkin tutustua ja odottaa. Minäkuvani oli täysin vääristynyt jo tuolloin – koin itseni rumaksi, arvottomaksi ja kelpaamattomaksi.
Olin joka tapauksessa tuona iltana täynnä ihastumisen hurmion huumaa ja ajattelin, että ehkä olenkin ihan kaunis ja riittävä, ehkä kelpaankin, koska tämä komea poika on kiinnittänyt minuun huomiota! Ilta päättyi, ja poika lupasi soittaa seuraavana päivänä. Hän totta tosiaan soitti, jo samana iltana. Hän soitti ja pyysi minua poistamaan puhelinnumeronsa, sanoi syyksi ”koska olet niin ruma”. Lamaannuin niin, etten saanut sanotuksia mitään muuta kuin ”Okei.”
Syvä häpeä omasta rumuudestani, huonoudestani ja kelpaamattomuudestani kietoi minut usvaansa niin että tunsin tukehtuvani siihen paikkaan. Tunnen sen sisälläni tänäkin päivänä. Häpeän, joka ei olisi tässäkään tapauksessa kuulunut minulle. En voinut kertoa kenellekään, koska häpesin niin paljon.
Siitä eteenpäin en enää vahingossakaan kieltäytynyt seksistä. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksin käyttäminen hyväksynnän haun välineenä. Testasin omaa kelpaavuuttani useilla irtosuhteilla. Hain sillä hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä. Kuvittelin seksin olevan yhtä kuin kiintymys, hyväksyntä, rakkaus, läheisyys ja arvostus. Uhrasin kauniin ja viattoman ruumiini täyttääkseni sisimpäni haavat, tunteet, tarpeet ja toiveet. Tahrasin sieluni ja kasvatin tiedostamattani itsessäni häpeää, jota yritin samaan aikaan niin kovasti paeta.
Luopuminen ja anteeksianto
Tänään, tässä hetkessä ja tässä tuolissa, ymmärrän miksi nämä tunteet ja ajatukset ovat nousseet toistuvasti mieleeni ja kehooni.
On tullut aika luopua tuosta häpeästä, joka ei kuulu minulle. Olen elänyt koko elämäni ajatus – ja kokemusmaailmassa, jossa toisten ihmisten ajatukset, tunteet ja toiminta kertovat minusta asioita. Ne ovat määrittäneet minulle minua. Jos joku ei pidä minusta, halua olla minun kanssani tai käyttäytyy ikävästi minua kohtaan. Se on aina ollut viesti minulle minun huonoudestani ja siitä, että minä olen viallinen yksilö, koska näin tapahtuu.
Tällä konseptilla olen kirjoittanut itselleni tarinaa itsestäni ja sen mukaiseksi olen itselleni tullut. Nyt on tullut aika kirjoittaa toisenlainen tarina. On tullut anteeksiannon ja vapautumisen aika. On tullut aika kasvaa ulos asioista, jotka opin haavoittuneilta ihmisiltä. Antaa anteeksi ensin itselleen ja sitten heille.
Lapsuutta ja menneisyyden kokemuksia on mahdotonta muuttaa. Mutta nykyisyyttä ja loppuelämää voi muuttaa aina. Minulla on mahdollisuus vapautua, katkaista tanssini menneisyyden haamujen kanssa ja ryhtyä tanssimaan itseni kanssa tässä ja nyt. Ja tästä eteenpäin.
Kiitos
Haluan kiittää sinua – kuka ikinä olet ja luet tätä tekstiä – siitä, että luit sen. Lukemalla sinä autoit aitoa minua tulemaan nähdyksi ja kuulluksi. Kiitos, että jaat sen jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkään samankaltaisia kokemuksia ja, jotka voisivat kirjoitukseni kautta saada kokemuksen siitä, että he eivät ole viallisia.
Kauniin tyttäreni pienet viattomat kasvot ovat nousseet mieleeni monta kertaa, tätä kirjoittaessani. Nuo puhtaat, tahrimattomat, valoisat kasvot. Haluan kiittää ex-miestäni, lasteni isää ja ystävääni. Ihmistä, jota olen monet kerrat arvostellut vanhemmuudessa ja monessa muussa asiassa, omasta huonommuuden tunteestani käsin.
Olen kiitollinen, koska minun tyttärelläni on isä. Tuolla kauniilla tytöllä on isä, joka todella ihailee häntä, arvostaa häntä ja rakastaa häntä, juuri sellaisena kuin hän on. Tuo ihailu näkyy isän silmistä, kun he kohtaavat ja loistaa peilin lailla tytön silmistä valaisten muun ympäristön. Isänsä rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän johdosta, tyttäreni ei tarvitse tulevaisuudessa hakea hyväksyntää epätervein keinoin miehiltä. Hän tuntee oman arvonsa ja kauneutensa, kiitos isänsä.
Haluan kiittää myös itseäni, tästä rohkeudesta tulla näkyväksi aitona minuna. Haluan kiitoksen siivittämänä kertoa sisäiselle lapselleni: Minä näen sinut! Sinä et ole viallinen! Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi ja tarpeitasi! Sinä olet rakkauden arvoinen, ihan vaan koska olet sinä!
Kiitos.
TOIMITUKSEN VINKKI: Rajojen vahvistaminen ja itsearvostuksen kasvattaminen auttavat pitämään itsestä huolta
Kiltin voimakortit toimivat rohkaisijana, ajatusten herättäjänä ja lempeänä muistuttajana siitä, että sinun tehtäväsi ei ole miellyttää muita ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti.
Kiltin voimakortit -korttipakka sisältää yhteensä 45 korttia ja 3 erilaista korttityyppiä: Vaaleanpunaiset VINKKI-kortit auttavat tunnistamaan omia totuttuja tapoja ja saamaan uutta perspektiiviä. Oranssit TSEMPPI-kortit rohkaisevat ja tarjoavat myönteisiä ajatuksia. Vihreät TEHTÄVÄ-kortit auttavat vahvistamaan itsetuntemustasi ja pitämään itsestäsi huolta.
Läheisen kokeman surun keskellä on monesti vaikeaa löytää sopivia sanoja. Tuntuu että jotain pitäisi sanoa, vaikka joskus hiljaisuuskin on lohtu itsessään.
Surijan läheiselle ei ole olemassa sääntökirjaa ja jokainen tilanne on erilainen. Surun hetkellä itselleni se yltiöpositiivisin ilopilleri on käynyt kaikista raskaimmaksi. Kaikesta ei nimittäin tarvitse löytää saman tien positiivista kulmaa. Negatiivisia asioita kartteleva positiivari saattaa pahimmassa tapauksessa saada surun, pelon tai ahdistuksen käännettyä syyllisyydeksi surijaa kohtaan tai vähäteltyä surua.
Ensi kesänä olet jo uusissa naimisissa, älä enää eroasi mieti!
Tämä menetys avaa portin ihan uuteen, ota tilanne siksi kiitollisena vastaan.
Siitä seuraa ihan varmasti jotain hyvää!
Itse olen surun hetkillä hakeutunut myötätuntoisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka ovat osanneet vain olla läsnä. Sellaisten, jotka eivät ole etsineet kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, johon sitä ei sillä hetkellä ole ollut.
Omassa surussani olen törmännyt kuitenkin myös erilaisiin möläyttelijöihin. Ihmisiin, jotka ovat tokaisseet asioita, joita olen itse päättänyt olla toistamatta, kun kohtaan toisen surijan, sillä oma mieli saattaa surun keskellä ottaa huolimattomasti lausutut sanat turhankin vakavana vastaan.
Keräsin Suuria hetkiä -kirjaani möläytyksistä sellaisia, jotka ovat painuneet omien surujen keskellä mieleen kuin superhyperpikaliima.
Möläytys nro 1:
Vieläkö sinä suret!?
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen varsinainen luuseri, heikkohermo, huomionkipeä masennusmörkö, kun en vain tunnu pääsevän tämän vuoren yli valoon. Surupäiviä on ollut jo 365. Ryhdistäydy nainen! Kaikki muut olisivat jo menneet eteenpäin.”
Möläytys nro 2:
Olet varmasti vahvistunut ihan kauheasti kokemastasi!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Ei, olen heikentynyt. Tunnen itseni tosi asiassa todella lannistuneeksi ja surkeaksi, vaikka kaikesta olisi pitänyt ottaa ihan hirveästi oppia ja vahvistua vähintään henkisesti. Evoluution pitäisi luultavasti karsia minut maankamaralta ensimmäisten joukossa.”
Möläytys nro 3:
Kaikella tällä oli varmasti tarkoitus, jonka myöhemmin vielä oivallat!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen miettinyt tarkoitusta jo vuosia enkä siitä huolimatta pääse pohdinnoissani kovinkaan pitkälle. Silti on ehdottoman tärkeää, että tämäkin asia pitäisi saada käsiteltyä ja aseteltua mappiin muiden ratkaistujen tapausten joukkoon. Raporttini ei vain tunnu valmistuvan. Olen epäonnistunut tässäkin.”
Möläytys nro 4:
Itse jäisin suremaan vuosiksi kotiin tai kuolisin!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Pitäisikö minunkin siis tehdä kodistani pimeä luola? Tai kenties kuolla, jotta osoittaisin varmasti surevani kunnolla?”
Möläytys nro 5:
Voi miten ihana nähdä, että osaat edelleen nauraa!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Hirveä syyllisyys naurusta ja ilosta minussa. Pitäisi olla edelleen vakava. Mutten tarkalleen tiedä kuinka kauan jaksan sitäkään. Ainakin pitää varoa, ettei naura mustalle huumorille.”
Möläytys nro 6:
Hienoa, että kaikesta huolimatta olet mennyt näin nopeasti eteenpäin ja löytänyt uuden kumppanin!
Mieleni (vääristynyt) reaktio:
”Olen varsinainen, jos en nyt haudan, niin Jumalan edessä solmitun liiton häpäisijä.”
Itse en hämmennyksissäni ole aina osannut vastata möläyttelijöiden kysymyksiin mitään. Myöhemmin olen ajatellut, että möläyttelijöille niiden kysymysten esittäminen on saattanut olla ihan yhtä vaikeaa kuin minulle niiden kuuleminen. Möläyttelijä ei ole osannut kenties muuta sanoa. Hänellä ei ole ollut sillä hetkellä antaa enempää. Mutta hän välitti minusta, sillä hän yritti sanoa edes jotain.
P.S. Asioita, jotka auttoivat minua suruni hetkellä:
Postikortti, jossa oli enkelin kuvan ja kääntöpuolella teksti: ”Halauksia”. T: Mira
Ystävä joka toi spontaanisti liljoja ja noutosushi-aterian oven taakse.
Viesti ystävältä: ”Olen täällä, jos tarvitset minua.”
