Sivu 208 – Hidasta elämää

Terapiassa voi olla juuri sellainen kuin pohjimmiltaan on – Terapeutin tehtävä on olla se, joka ottaa kiinni, kun itse ei jaksa

Terapeutin on tarkoitus olla se vanhempi, joka joskus jätti haavan pieneen lapseen meissä. Lisäksi on tärkeää, että terapeutin kanssa voi olla juuri sellainen kuin pohjimmiltaan on.

” Terapeutti vain nyökytteli asioilleni. Olisin kaivannut vuorovaikutusta. Olisin voinut yhtä hyvin puhua seinille kuin hänelle.”

Moni meistä muistaa sketsiohjelman hahmon Ymmin muutaman vuoden takaa. Ymmi oli ymmärtäjä, joka toisteli sanoja aivan ja kerro lisää. Ymmi oli parodiahahmo terapeutista, mutta ikävä kyllä moni meistä on myös kohdannut tämänkaltaisen terapeutin. Terapeutin, jolla on paljon ymmimäisiä piirteitä.

Pyysin seuraajiltani kokemuksia terapeutteihin liittyen, koska kuulen asiakkailtani kokemuksia terapeuteista, jotka eivät ole heitä kohdanneet tai toimineet jollakin tasolla todella epäammattimaisesti. Halusin tietää, mitä ovat ne asiat, jotka määrittävät milloin terapeutti onnistuu ja milloin epäonnistuu asiakkaan näkökulmasta.

”Jos terapeutti vaan kuuntelee ja nyökkäilee, niin se on turhauttavaa. Olisin kaivannut keskustelua, hänen antamansa herättelyn avulla olisin löytänyt uusia puolia itsestäni ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiini ja elämäntilanteisiini.”

Terapeutin rooli on hyvin tärkeä asiakkaan elämässä. Terapeutin rooli on olla niin moni. Terapeutilta odotetaan tiedostomattomasti tai joskus jopa tietoisesti sitä mitä vaille on jäänyt.

Terapeutin tehtävänä on ensisijaisesti luoda turvallinen paikka kaikille asiakkaan tunteille, ajatuksille ja kokemuksille.

Terapeutin tehtävänä on olla se, joka ottaa kiinni, kun itse ei jaksa.

Terapeutin tehtävänä on olla se, joka rohkaisee jaksamaan, kun on aika jaksaa.

Terapeutti on se, joka asettaa rajat jos asiakkaalle rajojen asettaminen on haaste.

Terapeutti on se, joka kohdistaa hellästi valoa siihen kohtaan, joka on jo liian kauan ollut piilossa ja peiteltynä.

Terapeutin tehtävänä on olla kuuleva, läsnäoleva

Terapeutin vastuulla on luoda turvan ja luottamuksen lisäksi hyvin vuorovaikutuksellinen tila terapiahetkiin. Terapeutti kuuntelee, mutta odotamme myös, että terapeutti reagoi, on läsnä ja vastaa kysyttäessä tai antaa neuvoa pyydettäessä. Terapeutti voi omilla havainnoillaan ja kuulemallaan auttaa asiakasta löytämään vastaukset itsestään. Asiakas löytää vastaukset oppimalla oman taustansa, elämänarvonsa, ajatusvääristymänsä, tunteensa ja oman kehon sekä niiden yhteyden siihen.

”Kävin terapeutilla ja hän ei toisella kerralla muistanut mitä olin edellisellä kertonut asioistani. Lisäksi hän ilmaisi oman mielipiteensä minusta ihmisenä, joka oli tahditon ja se loukkasi minua. Ei ole mukavaa, jos terapeutti ei ole keskittynyt kuulemaan ja näkemään asiakasta.”

On totta, että varsinkin ensimmäisillä kerroilla terapeutti kuuntelee paljon. On tärkeää saada kokonaiskuvaa asiakkaan nykyisestä tilanteesta ja siihen johtaneista seikoista. Tämän tilan hahmottamiseksi tarvitaan paljon tietoa. Silti näilläkin kerroilla terapeutti on vuorovaikutuksellinen. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä ja tarkistaa kuulemaansa, ymmärsinkö oikein, kun sanoit näin… Tärkeää on, että terapeutti muistaa asiakkaan aiemmin kertomat asiat, jottei joka kerralla tarvitse aloittaa alusta asioiden kanssa.

”Merkityksellisintä minulle on se, että luotan terapeuttiin, jolle uskon suurimmat, syvimmät ja arimmat kokemukseni ja asiani. Olen käynyt muutamalla eri terapeutilla ja koen, että olen aistinut heti terapiaan mennessä, että onko terapeutti sellainen ihminen, jolle kannattaa avautua vai ei. Häpeän tunne ja ns. synkkien salaisuuksien kantaminen on ollut jossain kohtaa elämääni erittäin raskasta. Minulle kävi niin hienosti, että pystyin vapautumaan niistä jo ensimmäisellä terapiakerralla, kun vain luotin ja sain sanottua kaiken ulos. Aistin terapeutissa aitoa empatiaa minua kohtaan. Ikinä en unohda sitä hetkeä. Se oli uskomatonta, ja olen ikuisesti kiitollinen terapeutilleni.”

Terapeutti ja asiakas luovat niin sanotun kiintymyssuhteen, joka voi olla parhaillaan korjaava ja eheyttävä suhde asiakkaan elämässä. Tärkeää on, että terapiasuhteessa asiakas saa kokea korjaavat kokemukset juuri niissä kohdin, missä on kokenut aiemmissa suhteissaan haasteita.

Terapeutin tehtävä ei ole olla tuomari tai moraalinvartija. Terapeutti toki nojaa lakiin ja on ilmoitusvelvollinen rikoksista tai jos kokee lapsen turvallisuuden olevan uhattuna jollakin tavalla. Terapeutin tehtävä on antaa asiakkaalle mahdollisimman paljon tietoa hänen asiaansa koskien sekä normalisoida asiakkaan tunteita ja ajatuksia.

”Terapeutti on hyvä, kun voin luottaa, että hän pitää asiani salassa, kannustaa ja rohkaisee minua sekä laittaa pohtimaan asioita eri näkökulmista. Pidän siitä kun terapeutti kysyy suoria kysymyksiä.”

Terapeutin omat uskomukset, vakaumukset ja kokemukset tulevat terapisuhteeseen. Ammattitaitoinen terapeutti ei kuitenkaan anna niiden vaikuttaa terapiasuhteeseen, vaan käsittelee nämä työnohjauksessa. Terapiassa terapeutti on ensisijaisesti ihminen toiselle ihmiselle.

Terapeutin vahvuus ystävään verrattuna on se, että hänellä on usean vuoden koulutus ihmisyyteen liittyen sekä samalla hän on käsitellyt oman elämänsä haavakohtia ammattilaisten kanssa. Lisäksi terapeutti on neutraali tai joissakin tapauksissa puolueeton.

”On ihanaa kun tulee kuulluksi terapeutin kautta ja tulee olo, että hän on puolellani.”

Terapeuttikin mokaa

Kuten normaaleissakin ihmissuhteissa, niin terapiasuhteissakin, terapeuttikin mokaa. Terapeutti saattaa olettaa tai kuulla jotakin, mikä ei pidä paikkaansa. Terapeuttikin myöhästyy, sairastuu ja joutuu perumaan aikoja. Tärkeää näissä tilanteissa on se, että terapeutti ottaa vastuunsa ja pahoittelee tapahtunutta.

”Minulla on kokemusta ryhmäterapiasta ja siellä yhdelle ihmiselle jäi välillä liian vähän aikaa. Alkuun koin, ettei terapeutilla ollut riittävää taitoa hoitaa isoa ryhmää. Lisäksi terapeutti ei puuttunut ryhmälaisten välisiin erimielisyyksiin.”

Terapiasuhde on sitoutumista suhteeseen molemmin puolin

Terapeutti sitoutuu terapiaan ja samaa terapeutti odottaa asiakkaalta.
Terapiasuhde on suhde, joka vaatii sitoutumista. Joskus, mutta hyvin harvoin asiat ratkeavat yhden- kolmen terapiakerran jälkeen. Moni kokemus vaatii pitkiäkin terapiajaksoja.

Kun asiakas kokee, että terapeutti on hänelle se sopivin on tärkeää, että terapeuttikin kokee olevansa se sopivin asiakkaalle hänen asiansa huomioiden. On tärkeää tuntea myös omat ammatilliset rajansa. Lisäksi terapeutti sitoutuu asiakkaaseen varaamalla kalenteristaan aikoja ja siihen, että kantaa sydämessään asiakasta ja tämän asiaa. Sitoutuminen on tärkeää olla molemminpuolista aivan kuten vuorovaikutuksenkin.

Terapeutti voi parhaimmillaan olla todella korjaava kiintymyssuhdekokemus ja pahimmillaan terapeutti voi syventää jo olemassaolevia haavoja.

Terapiassa suhde on aina vastavuoroinen, mutta niin, että asiakas on kuitenkin suhteen keskiössä aivan kuin lapsuudessa lapsi on vanhemman kanssa.

9 lohduttavaa ajatusta sinulle, joka olet uuvuksissa – ”Yksin ei kannata jäädä pyörittelemään raskaita ajatuksia”

Mitä ajatuksia tämä runo sinussa herättää? 💖 Kysyimme tämän kysymyksen teiltä lukijoiltamme Instagramissa ja Facebookissa.

Näin ihania ja lohdullisia ajatuksia te jaoitte:

1. Kun asian sanoo ääneen, niin sen näkee eri tavalla. Jos vain pohtii asioita oman päänsä sisällä, ne tuppaa pahenemaan. Puhuminen avaa asioille uuden tai uusia näkökulmia. Ei kannata jäädä yksin pyörittelemään ajatuksia, vaan yrittää löytää joku, jonka kanssa jakaa nämä huolet.

2. Sinulla on oikeus väsyä, oikeus kertoa se, sinulla on oikeus lepohetkiin.

3. Näe pieni ihminen myös itsessäsi ja huolehdi siitä.

4. Olen hiljalleen tajunnut, että tietyille ihmisille en koskaan ole tarpeeksi ja on turha enää ”taistella”, jotta saisin jonkun pitämään minusta. On parempi viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joille kelpaan omanlaisenani.

5. Kun hyväksyy asian, ettei toista ihmistä voi muuttaa, saa rauhan ja alkaa keskittymään niihin asioihin, mihin itse voi vaikuttaa.

6. Kun jättää stressin pois ja antaa anteeksi, saavuttaa rauhan omassa elämässä. Ja alkaa elää.

7. Usein huomaa taistelevansa ns. turhia taisteluita, joskus on vaan parempi päästää irti.

8. Rehellisyys itseä ja muita kohtaan vaikeina hetkinä on parempi ratkaisu kuin itsensä tukahduttaminen. Puhumalla mieli vapautuu ja alat ihmisenä kukkimaan, aidosti, hyväksyntää etsimättä. Sinä riität.

9. ”Saat sen mistä luovut.” On hyvä ja viisas neuvo.

Lisää Susanna Jussilan runoja löydät Sielun sopukoita -päiväkirjasta:

Isän kaipuu voi näyttäytyä jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena – Seksistä tuli keino hakea hyväksyntää

Kirjoittaja: Niina Juutilainen

Istun nojatuolissani kotona ja olen isojen asioiden äärellä. Elämääni ohjanneiden perustavanlaatuisten traumojen äärellä. Alan kirjoittaa tätä tekstiä tärisevin käsin. Tunnen jo aloittaessani, että tämä kirjoitus riisuu minut täysin alastomaksi.

En kirjoita tätä saadakseni sääliä tai tällä kertaa edes hyväksyntää. Kirjoitan täyttääkseni yhtä syvimmistä tarpeistani, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Tarvitsen siihen toista ihmistä – sinua, joka luet tätä kirjoitusta. Kirjoitan tuodakseni syvimmät traumani esille, käsiteltäviksi ja anteeksiannettaviksi. Ettei minun tarvitsisi enää elää niiden vallassa ja niistä käsin.

Isättömyys, seksi, seksuaalisuus, hylkäämiskokemukset suhteessa miehiin ovat pyörineet mielessäni toistuvasti lähipäivinä. Ne ovat kuljettaneet minua kipeisiin muistoihin läpi lapsuuden ja nuoruuden aina aikuisuuteen saakka.

Olen käsitellyt, itkenyt, hävennyt ja hyväksynyt. Yrittänyt kirjoittaa niitä pois itsestäni jo useamman päivän ajan. Havainnut miten ne näkyvät ja elävät minussa vielä tänä päivänäkin. Intuitioni kertoo, että nyt on tullut aika kohdata ne ja sitä kautta vapautua niistä.

Isättömyys elämässäni

Tajusin ensimmäistä kertaa viime syksynä Sisäinen lapsi -minussa päivässä, kuinka syvästi isättömyys on vaikuttanut minuun. Se on elämäni ensimmäinen ja syvin hylkäämiskokemus ja on ollut muiden kokemusten kanssa yhdessä merkittävä tekijä rakkaudettomuuden, arvottomuuden ja olemattoman itsetuntoni kehitykselle.

Riistävä ulkopuolisuuden, huonommuuden ja muista ihmisistä erillisyyden tunne on toiminut pohjavireenä kaikille ajatuksilleni, tunteilleni ja toiminnoilleni. Noiden tunteiden tuoma lähes sietämätön kipu ja sen kivun pakeneminen on ohjannut minua elämässäni.

Sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mukaan, isän kaipuu voi näyttäytyä esimerkiksi jäytävänä puutteen tai huonommuuden tunteena. Olen varma siitä, että jokaisen ihmisen perustarpeisiin kuuluu tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on, saada kokemus siitä, että on arvokas.

”Isä on tyttärelle peili, josta peilataan, onko rakastettava ja ihailtava. Peilin puuttuessa tai näyttäessä sinusta ei ole mihinkään – asennetta, tytär ei opi luottamaan itseensä.” – Saara Kinnunen

Isättömyys vaikuttaa siis ihan oikeasti ja ilman muuta minäkuvaan. Kuinka helpottavaa on löytää selkeät syyt, koko elämää piinanneen tuskan taustalla! Olen kyllä aikuisiällä tutustunut isääni Kadonneen jäljillä -ohjelman kautta, joka on sinänsä oma lukunsa. Tuo kokemus oli minulle äärettömän tarpeellinen, vaikkakin sen seurauksena tuo hylkäämiskokemus toistui.

Haavoitettu seksuaalisuus

Isättömyyden lisäksi koin lapsena törkeää seksuaalisten rajojeni rikkomista. Minun – viattoman lapsen – koskemattomuutta loukkaavia tekoja, omassa kotonani. Tällaiset kokemukset vaikuttavat väistämättä lapsen kehitykseen kaikilla mahdollisilla tasoilla. Mahdollisia oireita ja vaikutuksia on alan asiantuntijoiden mukaan monenlaisia. Omalla kohdallanikin vaikutukset ovat moninaisia ja on tässäkin asiassa haastavaa eritellä mikä on loppujen lopuksi johtunut mistäkin.

Noiden rajojen rikkominen on johtanut muun muassa siihen, että en ole tunnistanut minkäänlaisia rajoja. En tiedä missä minä lopun ja toinen ihminen alkaa. En tiedä mikä on hyväksyttävää käytöstä esimerkiksi parisuhteissa minua kohtaan ja mikä ei ole.

Isättömyyden ja edellä mainittujen kokemusten johdosta kuvittelin, että seksi ja seksuaalisuus liittyvät jokaisen naisen ja miehen väliseen kanssakäymiseen. Kasvaminen normaaliin seksuaalisuuteen tai mielenterveyden näkökulmasta normaaliin aikuisuuteen oli täysin mahdotonta näiden tapahtumien myötä. Saatan tänä päivänäkin alitajuisesti ajatella jonkun vieraan miehen lähestyessä minua ja etenkin ollessa mukava, että hän on varmasti mukava, koska haluaa harrastaa seksiä kanssani. Tunnistan kyllä heti, että ajatus on haitallisten uskomusteni tulos.

Seksi hyväksynnän haun välineenä

Ensimmäinen kokemukseni pojan kanssa 13-vuotiaana ei sisältänyt seksiä. Ainoastaan suutelua, kauniita sanoja ja lempeitä lupauksia ja toki pojan toivoa seksistä. Halusin kuitenkin tutustua ja odottaa. Minäkuvani oli täysin vääristynyt jo tuolloin – koin itseni rumaksi, arvottomaksi ja kelpaamattomaksi.

Olin joka tapauksessa tuona iltana täynnä ihastumisen hurmion huumaa ja ajattelin, että ehkä olenkin ihan kaunis ja riittävä, ehkä kelpaankin, koska tämä komea poika on kiinnittänyt minuun huomiota! Ilta päättyi, ja poika lupasi soittaa seuraavana päivänä. Hän totta tosiaan soitti, jo samana iltana. Hän soitti ja pyysi minua poistamaan puhelinnumeronsa, sanoi syyksi ”koska olet niin ruma”. Lamaannuin niin, etten saanut sanotuksia mitään muuta kuin ”Okei.”

Syvä häpeä omasta rumuudestani, huonoudestani ja kelpaamattomuudestani kietoi minut usvaansa niin että tunsin tukehtuvani siihen paikkaan. Tunnen sen sisälläni tänäkin päivänä. Häpeän, joka ei olisi tässäkään tapauksessa kuulunut minulle. En voinut kertoa kenellekään, koska häpesin niin paljon.

Siitä eteenpäin en enää vahingossakaan kieltäytynyt seksistä. Siitä alkoi vuosia kestänyt seksin käyttäminen hyväksynnän haun välineenä. Testasin omaa kelpaavuuttani useilla irtosuhteilla. Hain sillä hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä. Kuvittelin seksin olevan yhtä kuin kiintymys, hyväksyntä, rakkaus, läheisyys ja arvostus. Uhrasin kauniin ja viattoman ruumiini täyttääkseni sisimpäni haavat, tunteet, tarpeet ja toiveet. Tahrasin sieluni ja kasvatin tiedostamattani itsessäni häpeää, jota yritin samaan aikaan niin kovasti paeta.

Luopuminen ja anteeksianto

Tänään, tässä hetkessä ja tässä tuolissa, ymmärrän miksi nämä tunteet ja ajatukset ovat nousseet toistuvasti mieleeni ja kehooni.

On tullut aika luopua tuosta häpeästä, joka ei kuulu minulle. Olen elänyt koko elämäni ajatus – ja kokemusmaailmassa, jossa toisten ihmisten ajatukset, tunteet ja toiminta kertovat minusta asioita. Ne ovat määrittäneet minulle minua. Jos joku ei pidä minusta, halua olla minun kanssani tai käyttäytyy ikävästi minua kohtaan. Se on aina ollut viesti minulle minun huonoudestani ja siitä, että minä olen viallinen yksilö, koska näin tapahtuu.

Tällä konseptilla olen kirjoittanut itselleni tarinaa itsestäni ja sen mukaiseksi olen itselleni tullut. Nyt on tullut aika kirjoittaa toisenlainen tarina. On tullut anteeksiannon ja vapautumisen aika. On tullut aika kasvaa ulos asioista, jotka opin haavoittuneilta ihmisiltä. Antaa anteeksi ensin itselleen ja sitten heille.

Lapsuutta ja menneisyyden kokemuksia on mahdotonta muuttaa. Mutta nykyisyyttä ja loppuelämää voi muuttaa aina. Minulla on mahdollisuus vapautua, katkaista tanssini menneisyyden haamujen kanssa ja ryhtyä tanssimaan itseni kanssa tässä ja nyt. Ja tästä eteenpäin.

Kiitos

Haluan kiittää sinua – kuka ikinä olet ja luet tätä tekstiä – siitä, että luit sen. Lukemalla sinä autoit aitoa minua tulemaan nähdyksi ja kuulluksi. Kiitos, että jaat sen jokaiselle ihmiselle, jolla on vähänkään samankaltaisia kokemuksia ja, jotka voisivat kirjoitukseni kautta saada kokemuksen siitä, että he eivät ole viallisia.

Kauniin tyttäreni pienet viattomat kasvot ovat nousseet mieleeni monta kertaa, tätä kirjoittaessani. Nuo puhtaat, tahrimattomat, valoisat kasvot. Haluan kiittää ex-miestäni, lasteni isää ja ystävääni. Ihmistä, jota olen monet kerrat arvostellut vanhemmuudessa ja monessa muussa asiassa, omasta huonommuuden tunteestani käsin.

Olen kiitollinen, koska minun tyttärelläni on isä. Tuolla kauniilla tytöllä on isä, joka todella ihailee häntä, arvostaa häntä ja rakastaa häntä, juuri sellaisena kuin hän on. Tuo ihailu näkyy isän silmistä, kun he kohtaavat ja loistaa peilin lailla tytön silmistä valaisten muun ympäristön. Isänsä rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän johdosta, tyttäreni ei tarvitse tulevaisuudessa hakea hyväksyntää epätervein keinoin miehiltä. Hän tuntee oman arvonsa ja kauneutensa, kiitos isänsä.

Haluan kiittää myös itseäni, tästä rohkeudesta tulla näkyväksi aitona minuna. Haluan kiitoksen siivittämänä kertoa sisäiselle lapselleni: Minä näen sinut! Sinä et ole viallinen! Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi ja tarpeitasi! Sinä olet rakkauden arvoinen, ihan vaan koska olet sinä!

Kiitos.

TOIMITUKSEN VINKKI: Rajojen vahvistaminen ja itsearvostuksen kasvattaminen auttavat pitämään itsestä huolta

Kiltin voimakortit toimivat rohkaisijana, ajatusten herättäjänä ja lempeänä muistuttajana siitä, että sinun tehtäväsi ei ole miellyttää muita ja jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi arvostavasti.

Kiltin voimakortit -korttipakka sisältää yhteensä 45 korttia ja 3 erilaista korttityyppiä: Vaaleanpunaiset VINKKI-kortit auttavat tunnistamaan omia totuttuja tapoja ja saamaan uutta perspektiiviä. Oranssit TSEMPPI-kortit rohkaisevat ja tarjoavat myönteisiä ajatuksia. Vihreät TEHTÄVÄ-kortit auttavat vahvistamaan itsetuntemustasi ja pitämään itsestäsi huolta.

Tutustu Kiltin voimakortteihin TÄÄLLÄ.

Mitä surijalle uskaltaa sanoa? – Joskus hiljaisuus on paras lohtu

Läheisen kokeman surun keskellä on monesti vaikeaa löytää sopivia sanoja. Tuntuu että jotain pitäisi sanoa, vaikka joskus hiljaisuuskin on lohtu itsessään.

Surijan läheiselle ei ole olemassa sääntökirjaa ja jokainen tilanne on erilainen. Surun hetkellä itselleni se yltiöpositiivisin ilopilleri on käynyt kaikista raskaimmaksi. Kaikesta ei nimittäin tarvitse löytää saman tien positiivista kulmaa. Negatiivisia asioita kartteleva positiivari saattaa pahimmassa tapauksessa saada surun, pelon tai ahdistuksen käännettyä syyllisyydeksi surijaa kohtaan tai vähäteltyä surua.

Ensi kesänä olet jo uusissa naimisissa, älä enää eroasi mieti!

Tämä menetys avaa portin ihan uuteen, ota tilanne siksi kiitollisena vastaan.

Siitä seuraa ihan varmasti jotain hyvää!

Itse olen surun hetkillä hakeutunut myötätuntoisten ihmisten seuraan, sellaisten jotka ovat osanneet vain olla läsnä. Sellaisten, jotka eivät ole etsineet kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, johon sitä ei sillä hetkellä ole ollut.

Omassa surussani olen törmännyt kuitenkin myös erilaisiin möläyttelijöihin. Ihmisiin, jotka ovat tokaisseet asioita, joita olen itse päättänyt olla toistamatta, kun kohtaan toisen surijan, sillä oma mieli saattaa surun keskellä ottaa huolimattomasti lausutut sanat turhankin vakavana vastaan.

Keräsin Suuria hetkiä -kirjaani möläytyksistä sellaisia, jotka ovat painuneet omien surujen keskellä mieleen kuin superhyperpikaliima.

Möläytys nro 1:

Vieläkö sinä suret!?