Tuntemattomat tunteet kuormittavat – 5 vinkkiä siihen, kuinka uskallat kohdata tunteet silloinkin, kun se on epämiellyttävää

Tunteet ovat toisinaan raskaita, jopa pelottavia.

Monet muutokset herättävät meissä epämiellyttäviä tunteita, koska niihin liittyy lähes poikkeuksetta rajattu näkyvyys tulevaisuudesta. On helppo ymmärtää, miksi jotkut tarttuvat niiden edessä kuntosalin tankoon tai baarikaapin pulloon. Olen itse kokeillut molempia. Kun maailma tuntuu epämiellyttävältä, haluan tunteesta eroon.

Keitän kahvit, luen kirjaa, lähden lenkille, selaan somea, käyn shoppailemassa, katson suosikkisarjaani. Ihan mitä vaan, kunhan vain saan korviketta tunteilleni, serotoniinipuuskan joka muistuttaa, että elämä on taas hetken hallinnassani. Mikäli kaipaan kovempia aineita, rakennan itselleni tavoitteita töihin, vapaa-ajalle ja ihmissuhteisiin. Näin voin koko ajan pyrkiä jonnekin, jolloin ei tarvitse olla tässä ja nyt.

Intensiivinen tekeminen voi olla pakoväylä

Eräs ystäväni totesi taannoin, kuinka hän on aiemmin elämässään vältellyt tunteidensa kohtaamista lukemalla paljon. En ole koskaan ajatellut, että näinkin voisi olla. Lukeminen, joka mielletään suureksi hyveeksi, voi sekin muodostua pakoväyläksi. Tunnen piston sydämessäni.

Elämä tarjoaa valtavan määrän ärsykkeitä, joilla lääkitä itseään. Toisinaan pieni hengähdystauko voi olla oleellinen, jopa ratkaiseva tekijä oman hyvinvointini kannalta. Vaatii kuitenkin rohkeutta ja viisautta erottaa sellaiset tunteet, jotka janoavat tulla nähdyksi ja kuulluksi, jotta ne voivat virrata solana purona kehon läpi ja jatkaa matkaa.

Tuntemattomat tunteet kuormittavat

Kun pyöritän oman elämäni kelaa taaksepäin havaitsen, että isoissa elämänmuutoksissa, sellaisissa joita en lähtökohtaisesti ole kaivannut, olen aina turvautunut johonkin tavoitteelliseen tekemiseen: intensiiviseen kirjoittamiseen, valmentamiseen, urheilemiseen tai vaikka kotioluen keittämiseen.

Kun elämä kuormittaa kohtuuttomasti on hyvä saada ajatuksia suunnattua myös kuuman pisteen ulkopuolelle. Tiivis touhuaminen on nostanut hetkellisesti itseluottamusta, jonka myötä olen tuntenut taas kelpaavani.

Jotain on silti jäänyt maton alle möyryämään ja vielä vuosien jälkeen tuntuu, että pyörät pyörivät paikoillaan. Tietyt pelot ja tunteet aktivoituvat herkästi ja niihin reagoi pienen kiukuttelevan lapsen tavoin. Pelko herää ja suojelee elimistöä uhasta, joka saattaa olla todellinen tai sitten ei. Seurauksena syntyy kuormittavuutta ja somaattista oirehdintaa.

Tuntemattomien tunteiden myötä laiminlyön elämäni yhden tärkeimmän velvoitteen: omien tunteiden avoimen ja rehellisen kuuntelemisen.

Repäise laastari irti

Monesti kuulee puhuttavan laastarisuhteesta. Siitä, että uudella ihmissuhteella ikään kuin laastaroidaan edellisen jättämiä haavoja. Laastari voi olla myös jotain muuta kuin toinen ihminen. Kuten ystäväni totesi, se voi olla esimerkiksi pakonomainen tarve lukea, oppia ja järkeistää.

Tunne saattaa olla kuin tulppa, jonka voi vetää irti vasta kun sen suostuu tuntemaan.

Se että tekee asioita, joista saa paremman mielen, ei ole väärin. Laastarin alle jäänyt haava tarvitsee silti puhdistavaa ilmaa parantuakseen, tai se alkaa märkiä. Joskus on hyvä repäistä laastari irti ja huomata, että se musertavinkaan tunne ei ole loppupeleissä muuta kuin…. niin, tunne. Sellaisen läpi voi hengittää.

Pelottaako sinua jonkun tietyn tunteen kokeminen erityisesti? Kokeile, jos seuraavista olisi sinulle apua.

  1. Pysähdy

    Lopeta kaikki tekeminen ja touhuaminen, älä yritä viedä tunnetta pois. Keskity vain hengittämään rauhassa.

  2. Keskity vain tuntemaan

    Löydä rauhallinen tila, jossa voit keskittää huomion pelkästään itseesi. Älä mieti syytä tunteelle, keskity ainoastaan tuntemaan se, ei jännittämällä vaan pyrkien rentoutumaan.

  3. Kehollista

    Hahmota konkreettisesti missä kohdassa kehoasi tunne tuntuu. Voit keskittää mielikuvissasi lämpöä ja rakkautta juuri tuohon kohtaan. Vaikka epämiellyttävä tunne olisi kuinka voimakas, se ei voi sinua satuttaa. Ole läsnä itse tunteessa, älä harhaile sen syy-seuraus-poluille.

  4. Jaa kokemuksiasi

    Pyri siihen, että elämässäsi on ihmisiä, joille voit kertoa tunteistasi. Aina ei tarvitse pohtia niiden alkuperää, toisinaan riittää että vain perkaa sen, miltä tunne tuntuu.

  5. Kirjoita lempeästi

    Omista tunnekokemuksista kirjoittaminen kirkastaa. Oleellista on sävy millä kirjoittaa. Kiitä ja rohkaise itseäsi tuntemaan tuntemattomia tunteita. Se on oleellinen osa ihmisenä olemista.

Liikunnasta nauttiminen kuuluu kaikille — Mikä saa sinut liikkeelle?

Minä rakastan liikuntaa, kaikenlaista. Rakastan tehokasta sykettä nostattavaa treeniä ja rauhallisia päiväkävelyitä auringonpaisteessa. Rakastan pitkiä lenkkejä luonnon keskellä sekä rauhoittavia kehonhuoltohetkiä iltaan rauhoittuessa.

Usein liikunta yhdistetään terveyden edistämiseen tai laihduttamiseen. Moni ajattelee, että liikunta on pakollinen suoritus arjen keskellä. Toki liikunnalla on paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia, niin psyykkisiä kuin fyysisiä, mutta liikunta voi olla myös täysin nautinnollista ja oivalluksia tuottavaa, ilman ulkonäkökeskeisyyttä, ilman suorittamista tai kilpailuasetelmaa.

Nykypäivänä on trendikästä mitata terveyttä ulkoisilla mittareilla. Tiedon jano lisääntyy teknologian kehittyessä, ja tavalliset kuntoliikkujat tai vasta liikuntaharrastusta aloittelevat voivat halutessaan saada suhteellisen tarkkaa dataa tekemistään suorituksista. Voisiko suoritus kuitenkin olla tehokas ja tavoitteellinen ilman konkreettista todistetta?

Minä ajattelen, että kyllä voi. Minulle tärkein mittari on oma olo sekä elämykset, joita liikunnan parissa voi parhaimmillaan saada. Esimerkiksi ulkona liikkuessa eri vuodenaikojen tarjoamat maisemat tai kuntosalilla uusien lihasten löytäminen tuottaa itselleni iloa. Se, että voin liikunnan kautta kokea onnistuvani ja tekeväni itselleni hyvää on tärkein motivaattorini.

Tietenkään ulkoisten mittareiden seuraaminen ei suoraan tarkoita, ettei nauttisi tekemisestä tai keskittyisi vain esimerkiksi kellon tarjoamaan tietoon – mittaaminen voi myös tukea omia tuntemuksia ja auttaa oppimaan omasta kehostaan lisää. Kuitenkin, usein tavoitteet siirtyvät enemmän ulkoisiksi, kun täytyy suoriutua jonkun ulkoa määrätyn kaavan mukaan sen sijaan, että vain kuulostelisi omaa oloa ja luottaisi kehonsa viesteihin.

Lempeä lähestyminen voi auttaa löytämään liikunnan ilon

Uskon, että lempeämpi lähestyminen liikuntaa kohtaan auttaisi monia löytämään oman juttunsa. Jos säännöllisen liikunnan aloittaminen on haave, johon ei koe pystyvänsä, voi suorituskeskeinen lähestymistapa ahdistaa. Tai jos seuraa mittareita orjallisesti, voi alkuperäinen hyvä tarkoitus muuttua stressitekijäksi.

Liikuntaa on monenlaista, eikä tietynlainen treenirytmi tai -määrä sovi kaikille. Tärkeintä olisikin miettiä, millainen laji sinulle sopii. Mistä harrastuksesta tai tavoitteesta liikunnan parissa olet haaveillut, mikä on lähtötasosi? Kun lähdet rohkeasti kokeilemaan uusia lähestymistapoja liikuntaa kohtaan ja suhtaudut alkukankeuteen armollisesti, onnistuminen ja nautinto seuraavat perässä varmasti. Jos joku tapa ei toimi, aina voi kokeilla uutta, mutta lopettaa ei kannata. Liikunnasta nauttiminen kuuluu meille kaikille.

Mikä on sinun suhteesi liikuntaan?

”Sinä olet upea, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. ” – 5 voimakuvaa itsensä hyväksymisestä

Muistathan, olet upea juuri tuollaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttua miellyttääksesi muita❤️ Lisää voimakuvia löydät Instagramista @hidasta

 

Herkkä inhoaa ristiriitoja – Mikä avuksi, kun ikävä tilanne jää vaivaamaan?

Jos tunnistat itsessäsi erityisherkkyyden piirteitä, sinulle on suurella todennäköisyydellä tuttua myös aggressiivisten ihmisten ja ristiriitojen välttely. Toisten ihmisten epäystävälliset sanat menevät ihon alle ja jäävät vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa. Jonkin ikävän tilanteen jälkeen saatat miettiä tapahtunutta päivätolkulla ja moittia itseäsi siitä, ettet osannut puolustaa itseäsi.

Mikäli tämä kuulostaa tutulta, et ole yksin kokemuksesi kanssa. Keskusteluissani erityisherkkien kanssa tämä teema nousee esiin toistuvasti. Moni kokee ristiriitatilanteet äärimmäisen epämiellyttävinä ja harmittelee rohkeuden puutettaan, kun pitäisi ilmaista oma mielipiteensä ja vetää selkeät rajat. Moni herkkä kokee, että hankalat tilanteet tulevat niin puskista, etteivät he siinä hetkessä osaa toimia muuten, kuin antamalla periksi. Jälkikäteen mieleen kyllä nousevat kaikki ne sanat, jotka olisi voinut sanoa suojatakseen omia rajojaan.

Tämä taipumus on hyvä tunnistaa itsessä, jotta oppisi olemaan joustamatta liiaksi yli omien rajojen. Mukavan tunneilmapiirin ylläpitäminen, joustavuus ja yhteistyökyky ovat erityisherkälle ominaisia ja arvokkaita taitoja, mutta ne voivat koitua myös kompastuskiveksi liiallisuuksiin mennessään. Jos huomaa lankeavansa tähän ansaan usein, itseä ei kannata sättiä. Siihen, miksi toimimme kuten toimimme, on yleensä varsin hyvä syy.

Minusta on helpottava ajatus, että jokainen toimintatapamme on syntynyt hyvästä syystä. Emme me toimi ”väärin” siksi että meissä olisi jotain vikaa. Olemme saattaneet kehittää miellyttämisen, ainaisen joustamisen ja toisten ihmisten tarpeiden jatkuvan skannaamisen ominaisuudet huippuunsa sen tähden, että niin olemme pärjänneet lapsuutemme olosuhteissa. Sen sijaan, että tuomitsee itsensä, voi kiittää itseään siitä, että on kehittänyt niin hyvin toimineen strategian. Samalla voi todeta, että enää ei ole puolustuskyvytön lapsi, vaan voi kehittää uusia paremmin toimivia toimintamalleja.

Jämäkkyys ja rajojen vetämisen taito ovat asioita, joita voi harjoitella siinä missä muitakin taitoja. Uuden oppiminen edellyttää usein halukkuutta sietää epävarmuutta. Apuvälineitä henkilökohtaiseen kasvuun on tarjolla pilvin pimein tänä päivänä. Maailma on pullollaan kirjoja, joiden avulla voi perehtyä terveisiin rajoihin, kursseilla ja vertaistukiryhmissä voi harjoitella uutta jämäkkyyttä ja itseilmaisun jaloa taitoa. Joskus rinnalle tarvitaan terapeutti tai joku muu osaava tukihenkilö, jos muutos tuntuu kovin hankalalta. Lopulta on yksinkertaisesti löydettävä itsestään rohkeus ryhtyä toimimaan uudella tavalla.

Yksi helppo askel, jonka voi ottaa ihan heti, on mielikuvaharjoittelu ja etukäteen varautuminen. Mieti, miten haluaisit osata toimia hankalassa tilanteessa. Mitä voisit sanoa? Mistä olet valmis joustamaan ja mistä et? Kuinka voisit seistä itsesi tukena kun seuraavan kerran joku yrittää jyrätä ylitsesi? Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi toimimassa haluamallasi tavalla. Näe itsesi onnistumassa ja kannusta itseäsi mielessäsi. Mieli on kuin lihas, jonka voi treenata vahvemmaksi säännöllisellä harjoittelulla. Jonain päivänä huomaat, että osasit puolustaa itseäsi potematta siitä huonoa omaatuntoa. Muista silloin kehua ja kiittää itseäsi!

Kurkkaa uutuuskirja Helpotusta erityisherkän elämään:

Mikä on seksuaalisen ja vetovoimaisen rakkauden salaisuus?

Vetovoimaiseen, intohimoiseen rakkauteen, jossa erotiikka kukoistaa, liittyy aina mysteeri. Selittämätön voima ja kemia. Alkemia, jossa kahden ihmisen kohtaamisesta syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Onkohan  tämän mysteerin selvittäminen elämän mittainen matka?

Psykologia

Psykologisen teorian mukaan meitä vetää puoleensa sama kiintymyssuhdemalli, jonka opimme lapsuudessa huoltajiemme kanssa. Ehkä yritämme nykyisessä suhteissa myös kiihkeästi saada rakastetultamme sen, mistä jäimme paitsi lapsuudessa. Mutta koska olemme alitajuisesti valinneet huoltajiemme kaltaisen tyypin, voi olla haastavaa saada tätä korjaavaa kokemusta.

Kun ymmärrämme taustamme, rakkaussuhde on hieno mahdollisuus voimautumiseen ja yhteiseen kasvuun, jossa intohimo voi kukoistaa.

Karma

Jos uskot karmaan, voit ajatella, että olet jo ennen syntymääsi tehnyt sielunsopimuksen kumppanisi kanssa siitä, että tapaatte myös tässä elämässä, jatkatte yhteistä polkua tai saatatte loppuun keskeneräiset asiat välillänne. Vetovoima välillänne on suuri.
Meillä voi olla myös monia muunlaisia sielunkumppaneita: lapsia, vanhempia, sisaruksia, ystäviä.

Kaksoisliekki on sielunkumppani, jonka kanssa eroottinen vetovoima on usein hurja, koska hän on sinulle jollain tapaa polariteetti. Hän myös nostaa pintaan pahimmat varjosi ja haavasi – ja repii ne auki. Te olette tulleet tekemään ison kasvumatkan yhdessä, vaikka tämä ”romanssi” ei ole välttämättä kestävä.

Biologia

Vai onko eroottinen vetovoima ja rakkaus biologiaa? Eläin tai primitiivinen osa meissä haistaa suotuisat geenit toisessa ja aivoissamme tapahtuu joku outo kemiallinen reaktio. Meihin iskee kiihkeä halu, ja rakkaushormonit sekoittavat päämme.

Mitä mieltä olet, biologiaa, karmaa vai psykologiaa tai kenties kaikkea tätä?

Niin tai näin, rakkaus on ikuinen mysteeri. Nautitaan tästä hurmaavasta leikistä!

Kuva: Unsplash/ John Schnobrich

Keski-ikäisen naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea uutuus kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa käsitellään myös parisuhteita ja siellä on inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

Tunnetko olosi vääränlaiseksi? Riittämättömyys johtuu usein feminiinisen energian vähättelystä

Olen kymmenen vuoden aikana kohdannut työssäni kasvotusten satoja ja sähköisesti tuhansia ihmisiä, pääasiassa naisia. Erilaisista taustoista huolimatta yksi piirre on ollut lähes kaikille yhteinen: riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne. ”Minä en kelpaa.” ”Olen huonompi kuin muut.”

Miehet, jotka kertovat henkisistä haasteistaan, pitävät heikkouksinaan nimenomaan feminiinisiä piirteitään: tunteiden kokemista ja ilmaisua, herkkyyttä ja intuitiivisuutta. Riittämättömyys tai vääränlaisuuden tunne ei siis ole vain yksilöiden ongelma tai sattumaa vaan kollektiivinen merkki feminiinisen energian aliarvostuksesta.

Menestyminen vaatii tässä maailmassa usein maskuliinisten puolien valjastamista käyttöön. Perinteinen sankarin matka kuvaa yksilöllistä, suoraviivaista tavoitteiden asettamista, vastustajien sotaisaakin kohtaamista ja ongelmien voittamista.

Tälle kasvupolulle tasa-arvon edetessä moni nainenkin lähtee, mutta sille on moni myös uupunut. En tarkoita, etteivätkö naiset voisi pärjätä miehisessä maailmassa – totta kai voivat. Eri asia on, kuinka monelle se on mielekästä, tarkoituksenmukaista ja kestävää.

Tukeeko perinteinen sankariksi kasvamisen malli feminiinisen energian ilmentymistä? Ei välttämättä.

Maskuliinisessa maailmassa tietäminen on tärkeää, tunteet tukahdutetaan ja niiden merkitystä vähätellään niin miehillä kuin naisillakin. Järkeä arvostetaan, kun taas sydämen ääni saatetaan hiljentää jo nuorena – tai sitten intohimo tukehdutetaan kuoliaaksi suorittamalla.

Varsinkin naisille on pitkään opetettu oman valon piilottamista. Minulle sanottiin lapsena, että ei saa katsoa peiliin liikaa, muuten tulee itserakkaaksi. ”Et kai kuvittele, että olisit jotain!” Itsensä pienentäminen oli hyve. Kiltteydestä, vaatimattomuudesta ja helppoudesta sai kiitosta, mielipiteiden ja voimakkaiden tunteiden ilmaisemisesta ei. Minusta kelpasi vain se osa, joka ei herättänyt toisissa epämukavia tunteita.

Enää emme voi olla vain osasia itsestämme. Meidän täytyy alkaa olla kaikkea sitä, mitä olemme.

Enää emme voi olla vain osasia itsestämme. Meidän täytyy alkaa olla kaikkea sitä, mitä olemme. Tarvitaan tilaa feminiiniselle energialle: myötätunnolle, empatialle, inhimilliselle viisaudelle – mutta myös terveille tavoille ilmaista vihaa ja kiukkua. Meidän tulee kytkeytyä takaisin luontoon ja sen sykliseen luonteeseen, joka on feminiinisen energian erityispiirre. Vain silloin voimaannumme – ja parannamme oman osamme suuresta kokonaisuudesta.

Tärkeä malli monille naisille voisi olla sankarittaren matka, jota muun muassa Maureen Murdock kuvaa kirjassaan The Heroine’s Journey. Murdockin mukaan naiset, jotka tavoittelevat ja saavuttavat menestystä maskuliinisten mallien mukaan, kokevat usein lopulta olonsa tyhjiksi, väsyneiksi ja jopa petetyiksi. Kova työ voi tuoda saavutuksia, mutta samalla se edellyttää, että nainen uhraa kehonsa ja sielunsa. Murdock uskoo, että perinteinen saavuttamisen malli ohjaa meitä kieltämään feminiiniset piirteemme. Silloin ei voi tuntea itseään kokonaiseksi.

Sankarittaren matka alkaa Murdockin mukaan usein siitä, että nainen joutuu eroon luontaisesta feminiinisyydestään, koska se on vuosisatojen ajan koettu maskuliinisuutta huonommaksi. Nainen identifioituu maskuliiniseen energiaan ja haluaa saavuttaa menestystä maskuliinisen maailman mittareilla. Henkisesti se kuitenkin tarkoittaa monelle sitä, että jokin osa itsestä kuolee. Elämä alkaa (usein kriisien kautta) houkutella naista palaamaan takaisin kohti feminiinisyyden ydintä ja korjaamaan itsessään haavoittuneita osia. Lopulta feminiinisyys ja maskuliinisuus voivat löytää terveen tasapainon.

Vallitseva uupumusaalto ei poistu satunnaisilla lepohetkillä vaan valtavalla asennemuutoksella, jossa alamme kunnioittaa luonnollisia tarpeitamme.

Oma tarinani on malliesimerkki itseni kieltämisestä ja hajottamisesta. Suoraviivainen suorittaminen tuotti hetken aikaa tuloksia mutta johti uupumukseen, josta toipuminen kesti vuosia. Vasta sen myötä oivalsin, että jatkuvan suoritusflow’n sijaan minun oli opittava kunnioittamaan elämän voiman syklistä luonnetta. Siitä kukaan ei ollut puhunut itsensä kehittämisen maailmassa mitään – valmentajat olivat aina miehiä. Keskittyminen, motivaatio ja itseluottamus olivat tärkeämpiä teemoja kuin lepo, antautuminen ja irtipäästäminen, joista sittemmin tuli elämäni tärkeimpiä läksyjä.

Vallitseva uupumusaalto ei poistu satunnaisilla lepohetkillä vaan valtavalla asennemuutoksella, jossa alamme kunnioittaa luonnollisia tarpeitamme. Silloin lepo ei enää ole syyllisyyden aihe vaan luontainen tapa vaalia elämän voimaa.

Uskon, että meitä kaikkia kutsutaan luontaisesti kohti kasvua, omia sankarin tai sankarittaren matkojamme. Kestävää kasvua ei kuitenkaan tapahdu siellä, missä tunnet olosi vääränlaiseksi, etkä koe kuuluvasi joukkoon ilman oikeanlaisia saavutuksia. Kaunein kasvutarina muotoutuu ammentamalla voimaa sekä feminiinisistä ja maskuliinisista piirteistä – ei niin, että kiellät itsessäsi feminiinisen puolen kokonaan.

Lue lisää aiheesta Katri Syvärisen uutuuskirjasta Sinun tarinasi voima.

Näin myrkyllinen parisuhde alkaa ja etenee – 6 traumasuhteen tyypillistä vaihetta

Edellisessä kirjoituksessa avasin traumakiintymyssuhdetta ja sitä mitä se on. Lyhyenä tiivistyksenä, kyseessä on suhde jossa olemme vaikka tiedämme että se ei ole meille hyväksi. Traumakiintymyksessä meistä tulee ylilojaaleja kumppanille, joka ei kohtele hyvin ja tasaveroisesti. 

Kun on ”sisällä” traumasuhteessa, todellisuudentaju usein hämärtyy. Ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. 

Jos suhteen kehää lähtee purkamaan, alkaa hyvinkin tulla näkyväksi että siinä todella on jokin kaava joka toistaa itseään, pienin variaatioin. Suosittelen myös kirjoittamaan ja piirtämään suhteen aikajanan auki, se tekee myös usein paljon näkyväksi. 

Alla tyypillisiä vaiheita, joita traumakemia suhteisiin usein kuuluu

  1. Rakkauspommitus/ jalustalle nosto – ”sä olet mun sielunkumppani ja kaksoisliekki, en oo koskaan tavannut ketään näin erityistä” – tässä vaiheessa saat valtavasti, intensiivisesti ja nopeasti huumaavaa huomiota, vaikka ette käytännössä usein juuri edes tunne. Rakkauspommitus imartelee varsinkin heikkoa itsetuntoa ja ilman rajoja lähdemme siihen itse usein mukaan. Tämä on niin mieletön rakkaus! Realiteetit saattaa kuitenkin olla, että toinen on vielä suhteessa, juuri eronnut tai mitä hyvänsä. Varoitusmerkkejä emme halua nähdä, tai puhumme nekin vain merkeiksi siitä miten erityistä tämä rakkaus on.
  2. Luottamuksen ja riippuvuuden luominen – Tässä vaiheessa saattaa tulla kosinta, nopea yhteenmuutto tai asuntolaina, kunhan kaikin tavoin välille muodostuu jonkinlainen riippuvuus ja toinen osapuoli usein vie suhdetta eteenpäin kuin höyryjuna. Aluksi tämä on tietysti valtavan imartelevaa! Eikä siinä mitään, ei ole olemassa mitään ”oikeaa aikaa” edetä, mutta kovalla kyydillä eteneminen voi kuitenkin viestiä kiireestä luoda riippuvuutta välille.
  3. Kritiikki/Valheet/Pettäminen/tms. Tämä on se vaihe jossa rakkauden erityisyyden kupla puhkeaa. Ja voi että miten vaikeaa sitä on hyväksyä tai suostua uskomaan! Ehkä kumppani jää kiinni valheista, pettämisestä tai alkaa saamaan yllättäviä ja toistuvia raivokohtauksia, toistuvaa haukkumista, tms. 
  4. Sumutus eli ns. gaslighting. Sumutus ilmiössä harhautetaan huomio pois omasta vastuusta esimerkiksi syyttämällä toista juuri niistä asioita joita on itse tehnyt. Sumutus on toisen kokemuksen kieltämistä, mitätöimistä ja väheksymistä. ”Oletko hullu?” ”Olet aivan liian herkkä” ” Sä vaan kuvittelet” ”Sä olet vaan niin traumaattinen” ovat esimerkkejä sumutuksesta. 
  5. Itsen epäily / jumiutunut ahdistus. Sumutus johtaa usein tilaan, jossa se jolle on valehdeltu/se jolle on raivottu alkaa epäillä itseään. Olinko mä sittenkin liian vaativa? Olinko mä jotenkin provosoiva. Itseään epäilevä on usein herkästi taipuvainen syyllistymään ja alistumaan. On enää vaikea tietää mikä on totta, entä jos mä olen vaan itse hullu?
  6. Oman erottelukyvyn heikkeneminen ja omien rajojen heikentyminen. Oma erottelukyky alkaa heiketä ja rajat ylittyä. Toleranssi huonolle kohtelulle alkaa kasvaa ja normalisoitua. Silti sisällä tuntuu pahalta. On vaikea hyväksyä suhteen realiteetteja. Voi olla että suhteessa on jo esim. taloudellista riippuvuutta, yhteisiä lapsia tai muita sitovia tekijöitä jotka hankaloittavat tilanteen näkemistä. Mieli elättelee toiveita, ehkä me saamme tämän vielä toimimaan? Usein isojen loukkaamisten jälkeen kumppani aloittaa uuden rakkauspommituksen ja lupailun, kenties myös korostaa sitä miten paljon toinen tarvitsee häntä. 

Millaisia kaavoja kenties itse tunnistat?

Vaikka kehän näkeminen voi olla hyvin vaativaa ja nostaa esiin kipua, on kehän tunnistaminen valtavan tärkeä osa siitä irtaantumista.

Seuraavassa kirjoituksessa kirjoitan lisää siitä, miten toipua traumakiintymyssuhteesta.

Kurkkaa Ymmärrä itseäsi -kortit:

Muistutus kaikille herkästi väsyville: Kuormittuminen ei tee sinusta heikkoa

Muistutus kaikille

herkästi väsyville,

aiemmin uupuneille,

itseään piiskaaville,

aina vähän enemmän vaativille,

isojen muutosten keskellä myllertäville,

meille herkille ja vahvoille.

Vaikka kehosi kuormittuisi herkästi, se ei tee sinusta heikkoa. Vaikka et jaksaisi tehdä päivässä kuin yhden asian, ja senkin vähän sinnepäin, se ei tee kehostasi huonompaa, eikä sinusta huonompaa ihmistä.

Vaikka et jaksaisi samaa tahtia, kuin ystävä tai kumppani, tai se aina virtaa täynnä oleva tuttu, joka näyttää saavan jatkuvasti jotain aikaan, kehossasi ei silti ole mitään väärin.

On ihan okei väsyä helposti ja muistaa, että se mikä ei välttämättä näy ulospäin, on kaikkein vakain ja vahvin: kehosi, joka sykkii elämää puolestasi joka hetki.

 Lue lisää aiheesta kirjasta Kotona kehossa

Tunnistatko omia varjopuoliasi? – Niissä on kasvun mahdollisuus

Olen lukenut jo vuosia sitten kirjan Varjominä – Löydä kätketty voimasi, ja se havahdutti jo silloin minua tämän asian ja omien varjojeni äärelle. Olen kuitenkin tullut huomanneeksi sen, että omien varjojen kanssa työskentely on jatkuva prosessi, kuin ainaista sipulin kuorien avaamista. Ystäväni kanssa tämä asia tuli taas pitkästä aikaa esiin, joten päätin taas itsekin tutkailla uudelleen tätä teosta.

Kirjan alkupuolella Deepak Chopra, yksi kolmesta kirjoittajasta, avaa varjojen taustoja ja sitä tarkoitusta, miksi jokainen meistä kantaa näitä varjoja itsessään. Chopran mukaan varjon luominen on prosessi; kukaan ei tietoisesti ryhdy aktivoimaan varjojaan, silti näin meille kaikille tapahtuu. Varjot eivät ole vain huono asia elämässämme. Varjominämme yhtenä tarkoituksena voi olla esimerkiksi se, että ymmärtäisimme ja hyväksyisimme kaikki elämämme värit ja sävyt. Sekä valon että varjon. Toista ei ole ilman toista.

Valoksi voimme kutsua niitä osia meistä, joista olemme tietoisia ja joihin ehkä olemme tyytyväisiä, koska ne tuovat esiin ”hyviä” puoliamme.  Varjot, nimensä mukaisesti, ovat ”pimeitä tai hämäriä” puoliamme, joita emme joko tunnista itsessämme lainkaan tai sitten jollakin tasolla tiedostamme, muttemme haluaisi kohdata. Saatamme vastustaa tai kieltää omia varjopuoliamme.

Chopran mukaan varjoa voimistavat seuraavat toimintastrategiat:

  • Salaisuuksien pitäminen itseltä ja toisilta
  • Syyllisyyden ja häpeän elätteleminen
  • Itsesi ja toisten tuomitseminen
  • Syyllisen tarvitseminen
  • Omien heikkouksien suvaitseminen samalla kun arvostelet toisia
  • Eron tekeminen itsesi ja toisten välille
  • Taistelu pahuuden pitämiseksi loitolla

Minä itse ainakin löysin itseäni jokaisesta kohdasta – jos en viime aikoina aktivoituneena, niin ainakin joskus elämässäni. Entä sinä?

Kun näitä omia varjoja, puutteellisuuksia, väärin kohtelua alkaa tunnistaa itsessään, tulee helposti epämukava olo. Mitä jos en väistäisikään tätä oloa, vaan toivottaisin sen tervetulleeksi? Mitä jos kohtaamalla tämä kehossa oleva ahdistus, saisinkin jotakin helpotusta vastineeksi?

Chopran mukaan, kun en enää pakene varjojani, voin tehdä tietoisen valinnan aloittaen jostakin näistä neljästä vaihtoehdosta:

  1. Lopeta projisoiminen (oma lisäys: eli toisten syyttely, tuomitseminen ja vastuuttaminen).
  2. Irrottaudu ja päästä irti (oma lisäys: tietoisesti ja se mikä on mahdollista armollisuuden ilmapiirissä).
  3. Luovu itsesi tuomitsemisesta (oma lisäys: näin vapautat häpeää ja syyllisyyttä itsestäsi).
  4. Paranna tunnekehoasi (oma lisäys: näin parannat itsessäsi kaikilla olemisen tasoilla olevaa syvää traumaa).

Vaikka teemme varmaan päivittäin itseämme ja muita haittaavia ja tukahduttavia valintoja, meillä on joka hetki mahdollisuus valita toisin. Nämä elämää edistävät valinnat ovat jokaisen ulottuvilla. Tämä elämänmittainen prosessimme on samalla kasvuprosessi, jossa emme todennäköisesti koskaan tule täysin valmiiksi, eikä ole tarkoituskaan tulla.

Tuomitsemattomuus (itsen ja toisten) on sekä valon että varjon hyväksymistä, armon kylvämistä, anteeksiantoa ja hetkessä mahdollisimman tietoisena elämistä. Tähän tarvitsemme myös turvan kokemusta, yksin ja yhdessä. Näiden kaikkien syiden vuoksi, juuri tähän maailman aikaan, tämä aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Voisimmeko me kaikki, sinä ja minä, alkaa kohdata omia varjojamme vähitellen, itselle sopivalla tavalla? Ehkä se voisi tuoda parantavaa voimaa koko maapallollemme?

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Herkkyys ilmenee jokaisessa omalla ainutlaatuisella tavallaan – myös erityisherkkä voi katsoa kauhuelokuvia ja nauttia adrenaliiniryöpyistä

”Sä olet tuollainen herkkis, niin sä et varmasti kestäisi sitä…”

Moni meistä herkäksi (tai saati sitten sitten erityisherkäksi) tunnustautuneista on varmasti kuullut jonkin samantyyppisen toteamuksen. Etenkin erityisherkkyydestä puhuttaessa tuntuvat monet ilmiöön tutustumattomat pitävän tilaa jonkinlaisena yleisenä haurautena ja heikkoutena, jossa yksikin risahdus saattaa olla liikaa erityisherkän herkälle mielelle tai hipiälle.

On totta, että erityisherkkyyttä on yhtä montaa laatua kuin on erityisherkkiäkin. Joillakin ominaisuus ilmenee herkkyytenä esimerkiksi kovalle kielenkäytölle, synkille uutisille tai väkivaltaviihteelle. Itse kuitenkin rakastan kauhuelokuvia, eikä minua saa yleensä tolaltaan synkkä todellisuuskaan.

Itselleni erityisherkkyys merkitsee ennen kaikkea taipumusta hermoston kuormittumiseen, jolloin minun täytyy muistaa kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Suomeksi sanottuna, tarvitsen keskimääräistä enemmän palautumisaikaa etenkin vilkkaan ja intensiivisen päivän jälkeen. Minulle on tärkeää ottaa säännöllisesti ärsykkeettömiä hetkiä, jolloin aistini lepäävät ja akut saavat latautua.

Erityisherkkyys merkitsee minulle myös rikasta sisäistä maailmaa. Minulla on luova mieli ja voimakas mielikuvitus ja ajatuksillani on taipumus matkustella pitkiä päänsisäisiä matkoja. Vaikka itse olen (varsinkin kodin ulkopuolella) hyvin rauhallinen persoona, enkä viihdy suurissa väkijoukoissa ja huomion keskipisteenä, niin rakastan taidetta, joka herättää suuria tunteita.

Erityisherkkänä nautin, kun saan kotisohvalta käsin milloin kyynelehtiä, milloin nauraa katketakseni tai pelätä henkeni edestä. Eläydyn voimakkaasti musiikkiin, elokuviin ja tv-sarjoihin ja minusta on hienoa, että pääsen niiden kautta osaksi erilaisia todellisuuksia. Koenkin, että nautin esimerkiksi kauhuelokuvista niin paljon juuri erityisherkkyyteni takia.

Haluankin heittää ilmoille toivomuksen, että erityisherkkiä ei leimattaisi vain yhdeksi samanmielisten herkkisten joukoksi, koska meitä on todella moneen lähtöön. Sen sijaan, että jäätäisiin ihmettelemään erityisherkkyys-sanaa, luodaan mieluummin maailmaa, jossa meitä kaikkia yhdistää ennen kaikkea se, että olemme niin ihanan erilaisia.

Läsnäolo ja rauhallinen hengitys ovat kuin pehmeä halaus, joka lämmittää silloinkin, kun maailma näyttää kylmältä – 6 voimakuvaa Sinulle

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reagoitko vastoinkäymisiin vetäytymällä kuoreesi vai avaamalla sydäntäsi?

Vaikeuksien äärellä voit reagoida kahdella tavalla.

Ihmistasolla lähestymme elämää usein pelosta ja erillisyydestä: vastustamalla, sulkeutumalla, eristäytymällä, vetäytymällä kuoreen, kieltäytymällä kokemuksesta. Tällöin vaikea kokemus saa sinut supistumaan, se luo sinulle uusia rajoittavia uskomuksia.

”Sen kerran kun yritin, pieleen meni. Turha on enää yrittää.”
”Rakkaus tuottaa vain kipua, en aio enää koskaan rakastua.”

Kun valitset kohdata haasteet sielun tasolla, elämän opetukset eivät pienennä ja rajoita sinua, päinvastoin. Sielun tasolla vaikeuksien on tarkoitus vahvistaa, kasvattaa ja vapauttaa. Voit lähestyä vaikeuksia antautumalla, avautumalla, kohtaamalla tunteesi, ottamalla kokemuksen vastaan. Kun valitset tuntemisen, teet sydämeesi joka kerta lisää tilaa – ennen kaikkea itseäsi varten.

”Tämä ei mennyt ihan niin kuin ajattelin, mutta opin paljon.”
”Rakkauden menettäminen teki kipeää, mutta olen kiitollinen siitä rakkaudesta, jonka sain kokea. Tiedän, että voin rakastaa vielä uudelleen.”

Mitkä elämänkokemukset ovat saaneet sinut supistumaan? Entä mitkä elämänkokemukset ovat saaneet sinut avautumaan ja laajentumaan?

Lisää sydäntä avaavia ajatuksia ja oivalluttavia tehtäviä Katri Syvärisen uutuuskirjassa Sinun tarinasi voima. Tilaa omasi!

 

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image