Kesälomaan kohdistuu usein kohtuuttomia odotuksia. Pitäisi ehtiä tavata ystäviä, viettää aikaa mökillä, matkustaa kotimaassa, juhlia polttareita, häitä ja synttäreitä, lukea pino kirjoja, tehdä viimein ne koti- tai pihatyöt, joita on siirtänyt kuukausikaupalla. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä palautuakin.
Moni saattaakin kesäloman päätteeksi olla uuden loman tarpeessa. Jotta loma aidosti elvyttäisi ja auttaisi lataamaan akkuja tulevaa syksyä varten, on siihen hyvä varautua ennalta.
Tässä 5 keinoa, joiden avulla voit välttää lomastressin ja auttaa kehoa ja mieltä palautumaan:
1. Varaa aikaa menojen, perheen, ystävien ja sukulaisten lisäksi myös itsellesi. Mikä on sinulle mieluista ja palauttavaa tekemistä? Minkä asian äärellä tunnet rentoutuvasi niin, että myös jälkikäteen olo on levännyt ja energisoitunut? Pidä huolta, että oma aika on loman prioriteettilistan kärjessä.
2. Vietä mahdollisimman paljon aikaa luonnossa. Luonto auttaa tutkitusti rauhoittumaan. Metsässä syke laskee ja mieli maadoittuu tähän hetkeen. Monelle meri- tai järvimaisema ajaa saman asian. Jos haluat olla varma loman palauttavasta vaikutuksesta, vietä mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa luonnon helmassa.
3. Elvytä kehoasi liikkumalla sinulle mieluisilla tavoilla. Muista, että liikunnan ei tarvitse olla raskasta suorittamista. Parhaiten palauttaa lempeä, matalasykkeinen liikunta. Keho tykkää myös monipuolisuudesta. Huomaa, mistä kohtaa kehosi tuntuu ehkä kireältä tai jäykältä. Miten voisit antaa erityishuomioita näille kehosi osille?
4. Herkuttele ravitsevalla ruualla. Jos johonkin on lomalla enemmän aikaa kuin arjessa, niin se on ruuanlaitto. Ravinnolla on suuri merkitys palautumiseen, energiatasoihin, terveyteen ja hyvään oloon. Yhdessä syöminen hellii myös sosiaalista puoltamme tehden ruokailusta merkityksellisen hetken. Nauti siis lomalla ravitsevasta, monipuolisesta ja värikkäästä ruuasta hyvässä seurassa.
5. Jätä aikaa tyhjälle tilalle. Kun kalenteri ei ole tupaten täynnä, jää aikaa myös spontaaniudelle ja luovuudelle. Tyhjyys auttaa tekemään tilaa myös tunteille ja tarpeille, jotka arjen tiimellyksessä on ehkä tullut sivuutettua. Mielen tukosten ja tunnetaakkojen karistaminen auttaa kehoasi hellittämään sisältä käsin.
Huom. Vaikka sinulla ei olisi lomaa tänä kesänä, voit soveltaa samoja periaatteita pienemmin myös ihan tavalliseen arkeen. Paras arki on sellaista, missä on ripaus lomantuntua mukana.
Moikka! Ihanaa, että olet täällä. Me ollaan Lotta Riekki ja Laura Kiviaho. Tervetuloa lukemaan meidän blogia parisuhteesta, rakkaudesta ja näiden tuomista oivalluksista. Mukana kulkee tietysti myös meidän koiruli Lyyli.
Päätettiin koota yhteen meidän mielestä 10 parasta asiaa rakkaudessa, jotka me koemme tärkeinä oivalluksina, ja jotka rikastuttavat meitä niin yksilöinä kuin pariskuntanakin. Yhteinen kokemuksemme on, että kaikki on mahdollista, kun saa vastaanottaa ja antaa rakkautta!
1.Rakkaus tuo turvaa
Me ihmiset haluamme ja tarvitsemme elämäämme rakkautta jo syntymästä lähtien. Se on ihmisen perustarve, ja joka täytyttyään, antaa meille mahtavat valmiudet maailmaan. Kun tuntee olevansa rakastettu ja on saanut rakkautta, näkee maailman optimistisin silmin. Rakkaus hyväksyy. Kun tunnemme olevamme hyväksyttyjä, näyttäytyy maailma, meille suurena mahdollisuutena, jossa on turvallista toteuttaa itseään.
2. Rakkauden energia on luovaa energiaa
Rakkaudesta kumpuavat luovuus ja mahdollisuudet. Meillä kotona on valinnut kauan jo ihana, suuri luova energia juuri rakkauden ansiosta. Olemme sen myötä nähneet monet asiat mahdollisuuksina ja tarttuneet niihin kiinni. Ideoimme ja mietimme seuraavaa upeaa luomusta ja projektia, jonka haluamme toteuttaa. Tämä kaikki rakkauden ansiosta.
3. Itsensä kohtaaminen on helpompaa rakkaudessa
Kun on rakkautta, on paljon helpompi lähteä tutkimusmatkalle omaan itseen. Yksi elämän tärkeimmistä asioista on kehittää itseään ihmisenä, jotta voi olla parempi niin itseään kuin kanssakulkijoita ja maailmaa kohtaan. Rakkaus keventää ja on suuri apu henkisellä polulla. Rakkaus tuo lempeyttä ja myötätuntoa, muuten niin mahdottoman vaikeilta tuntuviin asioihin. Rakkauden avulla pystyy tunnistamaan omia varjoja juuri sen takia, koska rakkaus toimii lempeänä peilinä.
4. Rakkaus lisää läsnäolon taitoa
Kun on rakkautta, on kaikki. Sen takia on vahva tunne siitä, että ei tarvitse hötkyillä mihinkään suuntaan tai haikailla tulevaisuuden tapahtumien perään. Rakkaus pitää ihanasti jalat maassa ja tuo läsnäolon arkeen. Sitä alkaa huomaamaan ympärillään mahdottoman määrän kauneutta, koska pystyy ja osaa olla läsnä – saa viettää päivät tyyneyden syleilyssä.
5. Rakkaus luo yhteenkuuluvuuden tunteita
Rakkaus tuo aina yhteen oli kyseessä sitten rakkaus ihmissuhteissa tai rakkauden kohteen jakaminen ja fiilistely yhdessä toisten kanssa. Oman keskinäisen rakkaussuhteemme lisäksi Lyylin rakastaminen ja hoivaaminen tuo meitä entisestään lähemmäs toisiamme. Tiedämme, että maailmassa ei ole ketään toista, joka tuntisi Lyyliä kohtaan samalla tavalla kuin me kaksi.
6. Rakkaus on yhteinen seikkailu
Koska rakkaus tuo turvaa, tuntuu seikkaileminen mahdolliselta. Tulee tunne siltä, että maailma on meidän ja me voimme tehdä elämässä ihan mitä vain. Meidän taloudessa asuu kolme unelmoijaa; Lyyli unelmoi seuraavista päiväunista ja herkuista, me meidän tulevaisuuden haaveista. Se on ihanaa, kun janoaa päiviä, viikkoja ja vuosia yhdessä, koska tietää, että elämä on suuri seikkailu, kun meillä on toisemme ja rakkautta. Me olemme myös toistemme suurin seikkailu.
7. Rakkaus tuo elämälle merkityksen
Kuluneen vuoden aikana vallitseva maailmantilanne on horjuttanut ja muokannut eri tavoilla ihmisten elämää. Kun elämästä joutuu riisumaan kaiken ylimääräisen pois, jäävät jäljelle ne asiat, jotka oikeasti tekevät elämästä merkityksellisen. Rakkaus toisiin ihmisiin, luontoon, eläimiin, elämään ja maailmaan ovat muun muassa niitä. Rakkaus on parhaimmillaan jotain todella pysyvää ja säilyvää myös silloin, kun ympärillämme muut asiat muuttuvat. Se tuo lohtua.
8. Rakkaus tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia
Rakkaudella on voima suojella meitä ja samalla auttaa toipumaan elämän kolhuilta. Rakkaus rohkaisee ja saa kurkottelemaan tähtiä. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Oksitosiini, joka on yksi rakkaushormoneista, lisää mm. ihmisen luottamusta, empatiaa ja anteliaisuutta sekä vähentää stressiä ja pelkoa.
9. Rakkaus on vapautta
Kun rakastaa pyyteettömästi toista, toivoo hänelle pelkkää hyvää ja onnea myös ilman, että on itse aina osallisena siinä. Rakkaus on kaikkea muuta kuin toisen kahlitsemista tai persoonan rajoittamista. Silloin, kun saa rakastaa vapaasti – syntyy tilaa hengittää ja olla olemassa omassa rytmissä.
10. Rakkaus kuuluu kaikille ja on kaikkien oikeus
Rakkaus on universaali energia, joka asuu jokaisessa meissä. Ei ole olemassa ihmistä, jossa rakkautta ei olisi. Se kuuluu kaikille ja on näin ollen kaikkien oikeus; jokaisella on lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi. On tärkeää muistaa kehittää rakkautta itseään kohtaan, koska se on se rakkaus, jota heijastetaan maailmaan. Kun antaa oman rakkauden näkyä, inspiroi myös muita tekemään saman!
Muistatko kun lapsena, joku oli ihastunut sinun, hän töni, tökki ja nipisteli kun ei osannut oikein ilmaista mitkä olivat todelliset tunteet? Aikuisena kiusoittelemme toista kun haluamme herätellä kiinnostusta tai nauttia sähköstä ja eroottisesta energiasta välillämme.
Voit flirttailla katseilla, hymyillä, sanoilla, tekstiviesteillä, oman kumppanin tai satunnaisen ohikulkijan kanssa. Se voi olla spontaania tai hyvin suunniteltua.
Kun minä flirttailen, tunnen hehkuni ja olen sydän auki. Olen kosketuksissa omaan seksuaaliseen elinvoimaani ja omaan feminiiniseen ytimeeni. Sieltä käsin teot ja sanat virtaavat leikkisästi ja kepeästi.
Yleensä suomalaiset sanovat, että eivät ole hyviä flirttailemaan. Eikä ihme, eihän meitä ole opetettu siihen. Tässä muutama vinkki, miten sinusta voi tulla kesän kuumin flirttailija.
1. Avaudu aistillisuudellesi
Miten kohtaat elämän kun aamulla heräät? Sivele kehoasi sensuaalisesti, nauti pehmeistä lakanoista ja kauniista ympäristöstä makuuhuoneessasi. Anna auringon helliä itseäsi. Kenties kaivaudut hetkeksi kumppanisi kainaloon ja hengität hänen tuoksuaan.
Jatka päivääsi avoimin aistein: Mitä kaunista ja kiinnostavaa näet kohtaamisissasi ihmisissä? Kerro se heille ääneen. Se on hyvä alku flirttailulle.
2. Flirttaile itsesi kanssa
Se, minkälainen suhde sinulla on itseesi, heijastuu koko elämääsi ja kohtaamisiin muiden ihmisten kanssa.
Nautinto lähtee sinusta. Katso peiliin ja sano jotain rakastavaa tai hauskaa itsellesi: ”Tässä tulee kaupungin kuumin kissa”. Vinkkaa silmää ja lähetä lentosuukkoja peilikuvallesi. Turha vakavuus ja suorittaminen unohtuvat hetkessä ja nyt voit lähteä tutkimaan miten tämä kissa kohtaa muita kanssakulkijoita.
3. Anna itsellesi lupa leikkiä
Kun meistä tulee aikuisia, menetämme helposti leikkisän asenteen elämään. Elämä asettuu arkisiin uomiin ja muuttuu harmaaksi rutiiniksi. Flirtti on tapa tuoda eloa, kipinää ja uutta virtaa kohtaamisiin ja suhteisiin. Se värähtelee mahdollisuuksia ja luovuutta. Flirttailussa ei tarvitse olla päämääriä. Se saa olla leikkiä, jossa yhdistyvät jännittävällä tavalla viattomuus ja intohimo.
Flirttailu voi myös olla esileikkiä syvempään tai intiimiin kohtaamiseen. Annat tilaa haluillesi ja katsot mihin suuntaan ne haluavat sinua viedä.
4. Sinä asetat omat rajasi
Muistan nuoruudestani sanonnan: ” Jos antaa ymmärtää, pitää ymmärtää antaa”. Eli jos lähden flirttailemaan, niin homma täytyy hoitaa loppuun asti.
Minä olen pystynyt flirttailemaan vasta kun olen ollut täysin tietoinen siitä, että saan ja osaan sanoa koska tahansa ”ei”. Osaan asettaa rajani. Se, että flirttailet, ei ole lupaus seksistä tai mitään muustakaan. Se on kutsu yhteiseen leikkiin.
5. Elokuvatähden katse
Nyt pääset kokeilemaan elokuvatähtien viettelevien katseiden tehoa.
Intohimoinen katse: Katso häntä syvälle silmiin kiinteällä katseella, silmääkään räpäyttämättä. Toista mielessäsi uudestaan ja uudestaan lausetta: ” Minä rakastan sinua, minä vihaan sinua” . Anna lauseen vaikuttaa katseeseesi ja hengitykseesi. Ilmassa on kiihkoa.
Kiusoitteleva katse: Katso häntä hetki silmiin, käännä pääsi ja katseesi poispäin katsoen alaspäin. Vilkaise kaksi kertaa nopeasti hänen silmiinsä ja pois. Hymyile itseksesi salaperäisesti. Anna tämän ujon tai viettelevän katseen vaikuttaa sinuun ja häneen.
Flirttailu on leikkiä elämän kanssa. Se luo elävän yhteyden toiseen ihmiseen. Flirttaillessa saat nauttia elämästä täysin siemauksin.
Kuva: Maria Markevich/ Shutterstock
Hehkuvan naisen salaisuuksia -kirja on saatavilla äänikirjana. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ!
Monissa parisuhteissa on alkamassa loma-aika. Loma nostaa parisuhteestakin pintaan erilaisia asioita kuin arki. Jotta loma tekisi hyvää myös parisuhteellekin, kokosin tähän kolme merkutyksellistä parisuhdetekoa lomalla huomioitavaksi.
Läsnäolo kumppanille
Arjessa laitteet, työ ja kotiaskareet voivat viedä aikaamme ja huomiotamme. Lomalla voimme ottaa irtiottoja somesta, laitteista ja työstä sekä arkisista velvotteista. Kallein asia, jota voimme toiselle ihmiselle antaa on läsnäolomme.
Läsnäolo parisuhteessa on sitä, että pysähdymme olemaan tässä ja nyt kumppanillemme. Kuulemme mitä hän sanoo. Katsomme häntä. Muistamme vielä illallakin mitä hän on tehnyt, sanonut, miltä näyttänyt jossain tietyssä tilanteessa.
Kirjassani Rakkaus on tekoja arjessa- parisuhteen voimakirja, jaan monia itsellenikin tärkeiksi tulleita arkisia parisuhdetekoja. Yksi läsnäoloon liittyvä harjoitus on jäänyt omaan parisuhdearkeeni eräältä parisuhdekurssilta.
Harjoituksella, joka alkaa lauseella Pidin siitä kun sinä… kerromme kumppanillemme asioita, joista olemme pitäneet päivän aikana. Tämä kertoo paljon siitä miten olemme olleet läsnä päivän aikana kumppanillemme.
Keskustelu toiveista ja odotuksista
Parisuhteessa saatamme alkaa luulemaan ja olettamaan asioita. Myös loma-aikana saatamme olettaa, että toivomme kumppanimme kanssa lomaltamme samoja asioita. Loman aluksi on todella tärkeää käydä lävitse mitä toiveita ja odotuksia kummallakin on yhteisen ajan ja oman ajan suhteen lomalla. Mitä lomalta odotetaan?
Yhdessä käymällä läpi toiveet ja odotukset vältymme pettymyksiltä ja siltä, että palaamme lomalta väsyneinä ja tyytymättöminä. Lomaltapaluu on aina parisuhteiden osalta kriittinen kohta. Kesä- ja joululomien jälkeen erotilastoihintulee piikki ja pariterapiavastaanotoille tungosta.
Loma ei ole ehkä vastannutkaan odotuksia. Tulee olo, että tässäkö tämä nyt oli. Paljon voimme tehdä jo ennen lomaa ja loman aikana. Lomalla on hyvä etsiä myös keinoja parisuhteessa lähentymisen tueksi. Läsnäolo ja seksuaalisuuden ylläpitäminen tai herätteleminen ovat tärjeitä tekoja.
Seksin päivittäminen tämän hetken tasolle
Seksi on paljon muutakuin genitaaliseksi ja orgasmi. Se on hyväilyjä, pidempiä suudelmia, viettelyä, virittäytymistä seksitaajuudelle. Millaista seksiä lomalta kumpikin odottamme? Voisimmeko loma-aikana ottaa puheeksi seksin aivan uudella tavalla tai päivittääksemme suhdettamme? Voisimmeko nyt lomalla keskittyä enemmän meihin ja päivittää seksitietoutta itsestämme ja kumppanistamme?
Saatamme jäädä parisuhteessamme toistamaan samaa totuttua kaavaa. Rutiinit ovat monessa hyvästä, mutta seksissä rutiinit harvoin ovat vuosi toisensa jälkeen inspiroivia ja halua lisääviä. Seksin on tarkoitus olla monipuolista, vaihtelevaa, leikkisää!
Onko seksi parisuhteessamme jämähtänyt? Onko siitä tullut suoritus-ja/tai orgasmikeskeistä? Mitä uutta ja erilaista voisimme kokeilla lomalla? Mikä sytyttää seksuaalisen halumme nykyään ja mikä sammuttaa?
Seksipuhe on sitä, että kumppanin kanssa puhutaan seksistä, siitä mikä on kiihottavaa, tyydyttävää, mielenkiintoista ja mikä ei ole se oma juttu. Seksipuheen kautta kannattaa parisuhteen seksiä päivittää usein. Kerran vuodessa ei ole tarpeeksi. Me muutumme koko ajan. Muutumme seksuaalisina ja toivomme seksiltä erilaisia asioita.
Loma- aika on mahtavaa aikaa kokeilla uudenlaista molempia monitasoisesti tyydyttävää seksiä!
Kuulin hiljattain hienon mielikuvan Puhe-Judo koulutuksessa liittyen haastaviin vuorovaikutustilanteisiin. Kouluttaja ja entinen Karhun neuvottelutyhmän jäsen Totti Karpela käytti esimerkkiä, mikä kiteyttää miten saada tilanne toimimaan omalla panoksella. Nojaan itse tähän mielikuvaan, kun toinen osapuoli on kiihtynyt.
Kyseessä on ajatus shampanjapullosta ja tässä tapauksessa sitä on ensin hölskytetty. Kun korkki avataan, niin sisältö kuohuu. Peukaloa voi toki yrittää tunkea pullon suulle tai paineella ulos tulevaa juomaa alkaa kaatamaan laseihin, mutta eihän se auta. Voima on niin kova, että shampanja lentää ulos pullosta. Helpoimmalla pääsee, kun antaa kuohujen kuohua ja vasta kun tilanne rauhoittuu, jäljelle jäänyt juoma kaadetaan laseihin.
Sama ajatus pätee ihmisen kanssa, joka on kiihtynyt. Pointtina ei ole saada tilannetta rauhoittumaan heti kärkeen järkipuheella ja faktoilla. Kiihtynyt ihminen yleensä kuuntelee, kun hän itse on ensin tullut kuulluksi. Antaa tunteiden kuohuta ensin ulos. Vasta tämän jälkeen on mahdollista päästä eteenpäin ja seuraavassa vaiheessa usein tarvitaan kykyä laittaa oma ego syrjään. Kuulijalta tarvitaan vastaan tulemista asiassa. Jos vastapuoli on henkisesti kovin kuohuissaan, niin aina edes puoliväliin tuleminen ei riitä. On mentävä sinne, missä toinen on. Sen lisäksi, että oma ego on kyettävä laittamaan syrjään, tarvitaan myös empatiaa.
”Oletko valmis maksamaan sen hinnan, että saat toisen rauhoittumaan”
– Totti Karpela
Kyse on siitä, että on itse valmis maksamaan sen hinnan, että toinen rauhoittuu. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahoittelee asiasta, mihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka puhelinoperaattorin asiakaspalvelija. Vihainen asiakas soittaa, verkko ei toimi ja työt jää tekemättä. Armoton huuto asiakaspalvelijan suuntaan, joka edustaa hänelle koko puhelinoperaattoria ja kaikkea sen toimintaa.
Ei juurikaan auta, jos puhelimeen vastannut ensitöikseen kertoo soittajalla, että tämä ei ole hänen vikansa tai alkaa muutoin puolustautumaan. ”Olen pahoillani” auttaa asiassa usein paremmin. Tällä päästään asiassa eteenpäin, mutta se vaatii sen tietyn hinnan maksamista, jotta ei jäädä jumiin juupas/eipäs -tilanteeseen. Ottaa vastuun koko edustamansa organisaation puolesta.
Tietyissä tilanteissa myös kiihtyneen kehuminen ajaa samaa asiaa. Tärkeä on kyetä sanomaan asioita, joita ei ehkä välttämättä haluaisi sanoa. Kyse ei ole kiihtyneen voittamisesta vaan pelin tai enemmänkin kauniin tanssin oikeanlaisista askelkuviosta. Lopulta kaikki voittaa.
Tutustu Kristiinan sekä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskä luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin täällä. Kortit auttavat kääntämään riidan oppimiskokemukseksi.
Havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, kuinka yksinäistä puurtamista tämä elämä on ollut. Ei ole löytynyt elämänkumppania, vaan on pitänyt pärjätä aika yksin. Tajusin olevani sinkku, sitä olin tainnut olla jo jonkin aikaa. Mutta mitä sana ”sinkku” edes tarkoittaa?
Sinkkuuden ympärille kiertyy suuri vyyhti oletuksia ja odotuksia. Häpeää ja toivoa, suorittamista ja luovuttamista. Ihmisenä olemista, ihmisen kaipuuta ja suurta kuulumattomuutta. Kasvukipuja, hylkäämistä ja hylätyksi tulemista. Hauraita unelmia ja hyvin konkreettisia pettymyksiä. Tunteiden vyöryjä ja hetkiä, kun on turta tuntemaan enää mitään. Loputtomia mahdollisuuksia ja loputtomasti sulkeutuvia ovia.
Silti sinkkuuteen liittyy ennen kaikkea paljon rakkautta. Sillä eikö lopulta tarkoitus ole löytää rakkautta elämäänsä, kumppanuutta? Ja jos ei ole, niin mikä sitten on? Onko ihmisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, saada tuntea itsensä erityiseksi ja rakastetuksi, kadonnut mihinkään? Onko sellainen toive kadonnut maailmasta, että saisi olla jollekin se yksi, joka valitaan, ei vain yksi monista? Että saisi kuulua jonnekin koko sydämellään, saisi kuulua jollekin.
Onko ”sinkkuudesta” tullut jonkinlainen suojapanssari, jonka taakse voi kätkeä todellisen haavoittuvuutensa ja rakkauden kaipuunsa? Pitääkö sinkun olla tänä päivänä jotenkin kova? Eikö herkkyydelle ja haavoittuvuudelle ole enää tilaa?
Toisen ihmisen kohtaamisen tiellä vaikuttaa nykyisin olevan monia esteitä, enkä ihmettele, että ne voivat kovettaa sinkun sydämen. Deittisovellukset ovat väylä ihmisten luo, mutta samalla sovellusten muokkaama deittailukulttuuri ei suinkaan rohkaise valitsemaan, vaan oikeastaan siihen, että koskaan ei tarvitse valita ketään. Sinkkuuden ympärillä näyttää kaiken kaikkiaan pyörivän aika paljon bisnestä. On viihdettä, palveluita, sovelluksia ja tuotteita. Enkä ole aina niin varma, ovatko ne rakkauden vai yksinäisyyteni puolella. Tämän lisäksi kuulen aika ajoin ihmisten puheissa pohjattoman vapauden ihailua. Koskaan ei pitäisi joutua valitsemaan mitään, ei pysähtyä, vaan kaikki vaihtoehdot elämässä pitäisi saada pitää avoimina.
Jos joku alkaisi yhtäkkiä tämän kaiken keskellä puhua rakkaudesta, menisikö jotain rikki?
Eikö ole uuvuttavaa törmätä puhelimen näytöllä lukemattomiin ihmisiin, koittaa aina jotenkin orientoitua uuteen ihmiseen, puhumattakaan siitä, että oikeasti tapaa uusia ihmisiä ja yrittää tutustua heihin? Se on hengästyttävää ja niin sen kuuluu ollakin! Emme ole kertakäyttöisiä. Jokainen ihminen on kokonainen ihmiselämä, valtava ihme. Sen edessä kuuluu hengästyä! Emme kestä sitä, että meidän pitäisi kohdella toisiamme huonosti. Emme kestä huonoa kohtelua itse. Eikä kuulukaan.
Ymmärrän hyvin, miksi sinkusta voi tulla tässä maailmassa kova, jopa turta. Ei ole helppoa pysyä haavoittuvaisena, kun on jo saanut liikaa haavoja. Sinkun suurin haaste tänä päivänä onkin säilyttää oma haavoittuvuutensa, pysyä auki rakkaudelle siitä huolimatta, että kaikki tuntuu olevan niin kovaa. Todellisuudessa ympärillämme on paljon sykkiviä sydämiä. Paljon pehmeää, paljon rakkautta, joka on jostain syystä kätketty tuhansien muurien taakse. Ethän unohda muurien takana sykkivää rakkautta koskaan.
”Sinkun suurin haaste tänä päivänä onkin säilyttää oma haavoittuvuutensa, pysyä auki rakkaudelle siitä huolimatta, että kaikki tuntuu olevan niin kovaa.”
Olisiko kauheaa myöntää, jos ei muille, niin ainakin hiljaa itselleen, että etsii elämäänsä ihan oikeaa rakkautta? Ehkä sellaista suurensuurtakin rakkautta, inhimillistä rakkautta, mutta silti niin suurta rakkautta, että se vähän pelottaakin? Tekisikö rakkauden etsimisen myöntäminen meistä vähän enemmän ihmisiä ja vähemmän teflonia? Tulisiko meistä nöyrempiä kohtaamaan itsemme ja toisemme?
Ehkä kovettumista on myös se, jos ei voi tunnustaa omaa yksinäisyyttään ja sen tuottamaa kipua. Tai että alkaa jotenkin jopa ihannoida yksin olemistaan ja itsenäisyyttään. Entä jos suostuisi siihen, että sattuu? Myöntäisi, että jonkun paikka elämässäni on tyhjä, eikä sitä voi täyttää yksikään ystävä, läheinen, rakas lemmikki tai minä itse. Se yksi erityinen paikka pysyy tyhjänä. Hänelle. Vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa muuta ihanaa, niin kauan kuin on sinkku, se yksi paikka on tyhjä, eikä muutu miksikään.
On mahdollista olla tyhjä ja täysi yhtä aikaa. Täynnä elämästä, silti tyhjänä täyttymättömistä unelmista. Itselleni sinkkuus on ollut luopumista. Luopumista siitä, että mikään ei ole tapahtunut aikataulussani. Mikään ei ole tapahtunut, niin kuin olisin toivonut. Olen päästänyt irti aika lailla kaikesta siitä, mistä olisin halunnut pitää kiinni. Se on ollut toisaalta vapauttavaa, toisaalta täynnä kaipausta.
Mutta vaikka kaikki muu onkin ollut epäselvää, rakkaus ei ole koskaan sumentunut minulta. Aina uudestaan olen päättänyt uskoa rakkauteen. Siihen, että kaiken tämän takana on rakkautta. Että edessäpäin on rakkautta. Kaikkialla on koko ajan ollutkin rakkautta.
Rakkautta ei voi pakottaa elämäänsä, mutta silloin, kun se lennähtää paikalle, sitä voi vaalia, kohdella hellästi ja kunnioittavasti. Kun molemmat ovat valmiita rakastamaan, kun on sopiva aika ja paikka, oli se sitten netissä, kaupassa tai missä vain, niin uskallatko silloin rakastaa vai pakenetko itsenäisyytesi taakse, takaisin tuttuun yksinäisyyteen?
Rakkaus on suuri ja tuntematon, mutta silti haluan kulkea sen viitoittaman tien.
Ennen lomalle lähtöä pitää hoitaa tuhat ja yksi asiaa, että pääsee rauhassa lomailemaan. Tekemisen vauhti kiihtyy. Varo, ettet siirrä tuota tekemisen rytmiä loman suorittamiseen.
Sen sijaan, että lähtisit uupuneena lomalle, laskeudu tänä kesänä lomarytmiin aktiivisesti. Älä odota, että tilanne muuttuu itsekseen vaan rauhoita keho, hermosto, tunteet ja ajatukset sekä niiden mahdollinen ylivirittyneisyys.
Pieni jarruttelu kannattaa aloittaa jo lomaa edeltävällä viikolla. Näin totutat systeemiäsi rauhallisempaan tahtiin. Nämä pienet tietoiset hetket myös lataavat elinvoima-akkuasi.
Kun olo tuntuu kiireiseltä, pysähdy hetkeksi ja tunnustele missä päin kehoa kiire tuntuu. Miltä se tuntuu? Millaisia kehotuntemuksia se tuo? Millaisia ajatuksia se herättää? Tunteelle ei tarvitse tehdä mitään, pelkkä huomaaminen tekee hyvää.
Kun pää kihisee ajatuksista, pysähdy ja puhalla mielikuvissa pois liiat ajatukset. Voit kuvitella miten päästät ne uloshengityksen mukana vapaiksi ja teet tilaa mieleen. Sitten jatka sitä mitä ikinä olitkaan tekemässä
Pysähdy hengittämään tietoisesti. Kolmen sisään ja uloshengityksen ajan huomaa, miten hengityksen rytmi keinuttaa kehoa rauhoittavasti.
Työpäivän jälkeen keho voi olla ylikierroksilla kaikesta suorittamisesta. Tee pieni aistilenkki – se voi kestää vain viisi minuuttia. Se voi olla vaikka kävely autolle tai ulos työpaikalta. Kävele niin, että keskityt tuntemaan jalat maata vasten askel askeleelta. Kävele hitaasti. Anna ajatusten levätä ja huomion pysyä jaloissa.
Kirjoita itsellesi lista töistä, joista aloitat sitten kun loma loppuu. Mitkä hommat on hoidettava ensimmäisenä. Sitten voit päästää työasiat huoletta pois mielestäsi ja tiedät, että ne ovat sinua odottamassa kun palaat eikä mitään tärkeää unohdu.
Kirjoita salasanat ylös ja anna mielesi unohtaa kaikki se, mitä se ei lomalla tarvitse. Näin mieli voi laskeutua lomalla ihan eri moodiin, ajatella eri ajatuksia tai olla ajattelematta mitään.
Loman ensi aamuina tee asiat aluksi tietoisen hitaasti ja keskittyen. Herätessäsi pysähdy hetkeksi ja tunnustele miltä patja tuntuu kehon alla, miltä tyyny pään alla. Keitä aamukahvi tai -tee keskittyneesti ja hitaasti. Huomaa jokainen toimenpide. Keskity suihkussa tuntemaan vesi ihollasi.
Alkuärsytyksen jälkeen huomaat putoavasi takaisin itseesi ja omaan luontaiseen rytmiisi.
Mieti, mitä ihan oikeasti haluaisit lomalla tehdä ja tee se.
Muistuta itseäsi siitä, että elät elämääsi NYT. Sitä ei voi siirtää eikä säilöä, se on nautittava tuoreeltaan. Ihanaa kesää!
Tunteitaan ei voi valita. Mutta ne eivät monestikaan ole sellaisia, joita valitsisi. Jos yrittää ohittaa, kiertää, peittää tai kieltää tunteen, se ei katoa. Ohitetut tunteet eivät katoa, vaan menevät ikään kuin nostelemaan painoja ja vahvistumaan.
Illan tullen kun hiljaisuus laskeutuu muuten, tunteiden (ja niitä seuraavien ajatusten) älämölö kasvaa. Ja sitten uni ei tule, mikä saa voimavarat entisestään ehtymään.
Päivän aikana voi huomata tunteet ja antaa niille nimen – tai riittää, että huomaa, onko tunne esim hankala. Esim näin:
– Kas, riittämättömyys. Tunnen kehossani, että se puristaa kurkkua ja rintalastaa.
– Kas, häpeä. Tunnen kehossani, että häpeä kuristaa kurkkua, painaa sydäntä lyttyyn ja on vaikea hengittää.
– Kas, pelko. Tunnen kehossani, että se on ylivirittynyt kuin jokainen solu sinkoilisi päämäärättömästi kaikkialle. Rintakehää puristaa.
– Kas, ahdistuneisuus. Kuin kehon päällä istuisi satakiloinen muurahainen: iso mutta levoton.
Tällaiset pienet hetket päivän aikana antavat tilaa tunteelle, jolloin sillä on tilaa myös pehmetä ja kadota. Muista siis antaa riittävästi aikaa ja huomiotasi kaikenlaisille tunteille – ja anna sitten niiden mennä. Se on ainoa tapa siihen, etteivät ne rajoita sinun elämääsi ja kulje raskaana taakkana sisuksissasi.
PS. Jos kaipaat tehokkaita ja tutkittuja keinoja ahdistuksen tunteen ymmärtämiseen, purkamiseen ja helpottamiseen, kurkkaa itsenäisesti verkossa tehtävä Kun tuntuu pahalta -workshop-sarja. Se on suunniteltu omahoidoksi terveille ihmisille, joilta ahdistus on alkanut ottaa tilaa mielenmaisemasta.
Ehkä koet, että jäät välillä jumiin raskaaseen olotilaan ja omat välineesi eteenpäin pääsemiseksi ovat loppuneet. Workshop-sarja antaa välineitä ymmärtää ja käsitellä kokemustasi myös jatkossa.
Kehon kuuntelusta puhutaan nykyään yhä enemmän, mutta monille meistä se tuottaa vaikeuksia. Saatamme sekoittaa kehon viestit mielihaluihin tai ulkoapäin tuleviin ohjeistuksiin. Myös kiireinen arki kuormituksineen ja jatkuvine aivotöineen ajaa meitä helposti kauemmas kehomme sisäisistä signaaleista.
Miten siis oppia kuuntelemaan omaa kehoaan ja kunnioittamaan sen viestejä? Tässä neljä keinoa, jotka voivat auttaa sinua virittäytymään kehosi taajuudelle:
1. Huolehdi ensin kehosi fyysisistä perustarpeista. Jos keho on stressistä kireänä, mieli huonoista yöunista matalalla ja energiatasot epäsäännöllisestä syömisestä sekaisin, on vaikea laskeutua sisimpänsä äärelle ja tunnistaa, mitä on oikeasti vailla.
Ylikuormittuneen kehon signaalit saattavat johtaa harhaan ja saada sinut toimimaan tavoilla, jotka vievät entistä kauemmaksi hyvästä olosta. Stressaavan elämäntilanteen keskellä onkin tärkeintä pyrkiä pitämään huolta fyysisistä perustarpeistaan: riittävästä unesta, säännöllisestä ja monipuolisesta ravinnosta ja elvyttävästä liikkeestä.
Kun fyysiset perustarpeet tulevat kohdatuksi, kehosi ei enää tarvitse huutaa. Palautuneesta olotilasta käsin on paljon helpompaa tunnistaa kehon hienovaraisemmat viestit.
2. Hengitä hetki tietoisesti. Huomion tietoinen keskittäminen hengitykseen on oiva ankkuri, jonka avulla voi laskeutua mielen ajatushyrrästä keholliseen kokemiseen, tähän hetkeen. Jo muutamankin minuutin pysähtyminen oman hengityksen äärelle auttaa kehoa ja mieltä rentoutumaan.
Kun olet ensin tunnustellut hengitysaaltojasi ja niiden aikaansaamaa liikettä sisälläsi, sinun on helpompi lähteä skannailemaan myös muita sisäisiä tuntemuksia. Mitä kaikkea voit huomata? Missä päin kehoa tuntemuksesi sijaitsevat? Antamalla tilaa sisäisille tuntemuksille ja aistimuksille, annat tilaa kehosi viesteille tulla kuulluksi. Mitä kehosi kertoo?
3. Mene luontoon. Luonnon keskellä aistit terästäytyvät ja mieli maadoittuu tähän hetkeen. Kuin huomaamatta alamme hengittää vähän syvempään ja rauhallisemmin. Tuntiessamme, miten maa kannattelee askeleitamme ja raikas ilma täyttää keuhkomme uudella hapella ja energialla, muistamme todellisen luontomme. Me olemme yhtä.
4. Joogaa tai meditoi. Jos haluat lähteä tutustumaan syvemmin omaan kehoosi ja sen sisäiseen viisauteen, muun muassa jooga ja meditaatio toimivat loistavina apuvälineinä. Alkuun ohjatut harjoitukset ovat hyviä ja auttavat löytämään juuri sinulle sopivan suuntauksen, mutta esimerkiksi meditointi onnistuu omin päinkin. Riittää, että löydät itsellesi mukavan ja tukevan asennon ja tuot huomion käsillä olevaan hetkeen. Voit käyttää apuna hengitystä tai ulkoisia aisteja. Mitä näet? Kuulet? Tunnet? Haistat? Maistat?
Myös lempeä liike kuten rauhallinen kävely, luova tanssi tai kehon tarpeista lähtevä venyttely voi toimia meditaation tavoin. Kun pidät huomion kehollisissa tuntemuksissasi ja annat liikkeen nousta sisältä käsin, vahvistat samalla yhteyttä omaan kehoosi.
Puhumme kuolemanpelostamme. Pelkäämme sitä elämämme aikana. Voiko kuoleman pelko estää meitä elämästä elämäämme sellaisena kuin se on? Vai pelkäämmekö elää, koska elämä on pelottavaa? Kumpaa pelkäämme enemmän elää vai kuolla?
Kuoleman läheisyys voi muuttaa suhdetta kuolemaan
Itse pelkäsin kuolemaa yhdeksän vuotiaasta asti seuraavat 30 vuotta. Kun tyttäreni kuoli syliini, kuolema muutti muotoaan. Silloin sain kokea kuoleman läheisyyden vahvana ja pelko kuolemaa kohtaan muuttui. Koen nyt, että elämän ja kuoleman erottaa kevyt harso ja molemmat ovat läsnä toisilleen.
Kun pelkäämme elää saatamme jättää tekemättä asioita, koska meitä pelottaa vaikka se mitä muut ajattelevat. Tai saatamme tehdä asioita kuin automaattiohjauksella. Ajattelemme, että sitten kun. Sitku-elämä on elämän tuhlaamista. Se on elämistä tulevaisuudessa eikä nykyisyydessä, jossa elämämme eletään. Elämä tapahtuu nyt kun.
Vältämmekö elämästä, koska elämä tekee kipeää?
Usein pelkäämme enemmän elää kuin kuolla. Elää itsemme näköisesti. Elää sydämemme auki, ottaen vastaan elämä kaikkine sävyineen. Elää vaikka pelottaa. Elää yhteydessä itseemme. Elää yhteydessä toisiimme. Elää, liittyä, aistia. EPelkäämme elää elämäämme rohkeudesta ja rakkaudesta käsin.
Elämä ei ole hellä. Elämä satuttaa. Elämä tuntuu. Meidät ihmiset on luotu välttämään kipua. Vältämmekö elämää, koska se tekee kipeää? Saako kipu meidät pelkäämään elämää enemmän kuin kuolemaa?
Elämä laittaa rähmällään. Elämä haastaa. Kyllähän se piru vie kysyy rohkeutta!
Onko meillä rohkeutta elää elämää sellaisenaan? Ottaa vastaan elämä kokonaisena; kipeänä, ihanana?
Minna Canth on kirjoittanut: ”Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”
Mitä se tarkottaisi sinun elämässäsi? Voisitko uskaltaa elää täydestä sielustasi ja sinun näköisesti tässä ja nyt?
Erityisherkkää lasta on helpompi ymmärtää, jos on itsekin erityisherkkä. Mutta toisenlaisellakin temperamentilla varustettu vanhempi pärjää kyllä, kunhan on tietoinen erityisherkkyyteen liittyvistä asioista. Tärkeää on muistaa, että erityisherkkä lapsi näkee maailman toisin silmin, arvosta siis sitä. Lapsesi tarvitsee todennäköisesti myös enemmän aikaa asioiden prosessointiin. Erityisherkkä lapsi tuntee tunteet voimakkaasti ja kehollisesti, jonka lisäksi hänellä voi olla erilaisia aistiherkkyyksiä. Älä oleta lapsestasi asioita, vaan kysy ja keskustele hänen kanssaan. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija
Olen itse ollut aina erityisherkkä. Tarvitsen paljon omaa tilaa, väsyn ja kuormitun helposti tohinasta. Toisinaan suljen itseni huoneeseen, johon on muilta asukkailta pääsy kielletty. En sentään enää tee Ei saa tulla! -lappua oveen niin kuin teinit tekevät.
Pahoitan helposti mieleni, jos joku toinen pahoittaa tai sanoo minulle pahasti. Menen pois tolaltani. Olen ääniherkkä ja rakastan hiljaisuutta. Olen mielelläni paljon kotona. Kun on ollut paljon menoja, toipuminen on toisinaan takkuista.
Olen siis erityisherkkä. Aistin ihmisistä ja tilanteista helposti energioita. Uskon olevani myötätuntoinen ja hyvä kuuntelemaan. Toisinaan osaan antaa sopivasti neuvojakin. Näen maisemissa paljon sävyjä. Osaan valita, mitä kustakin maisemasta poimin. Olen tunnollinen ja tarkka ja luotettava ystävä. Suhtaudun asioihin intohimoisesti. Minulla on vahva intuitio.
Arviolta jopa 15-20 % meistä ihmisistä on erityisherkkiä. Sen tunnistaminen itsessä ja läheisissä on tärkeää. Muuten saattaa tulla kummallisia väärinkäsityksiä. Selvitänpä niistä samalla alla muutaman.
Vetäytyminen ei tarkoita sitä, että olisi tyly tai epäkohtelias. Erityisherkkä ei vain aina pysty sosiaalisiin ponnistuksiin.
Se, ettei ole aktiivisesti yhteydessä ystäviin, ei tarkoita sitä, ettei pitäisi enää ystävistä.
Väsymys ei ole laiskuutta tai sairaus. Erityisherkkä kaipaa tohinan vastapainoksi lepoa.
Jos erityisherkkä haluaa olla yksin, se ei tarkoita sitä, ettei hän rakastaisi läheisiä tai seuraa. Oma tila aikaansaa sen, että hetken päästä tilaan mahtuu muitakin.
Erityisherkkä ei katoa omaan maailmaansa sen takia, ettei hän tahtoisi kuunnella sinua. Toisinaan hänelle kaikki äänet ovat vain liikaa.
Erityisherkkä ei pahoita mieltään ollakseen dramaattinen, hän vain aistii ja kokee asioita vahvoilla tunteilla.
Erityisherkkä kaipaa muita enemmän omaa aikaa. Mutta me kuulemme ja näemme asioita muita herkemmin.
-Pilvi Perhonen
P.S. Meidän herkkisten tulee pitää yhtä. Ja auttaa muita ymmärtämään meitä.
Koti, jossa asuu aidosti välittävä rakkaus ei jätä sijaa väkivallan uhasta tulevalle pelon tunteelle. Rakkaus ja hyvinvoiva parisuhde tarvitsevat hengissä pysyäkseen paljon itsestä ja toisesta syntyvää turvallisuuden tunnetta. Omassa kodissa pitää pystyä hengittämään vapaasti ja kyetä olla seesteisin, sekä iloisin ja rauhallisin mielin.
Terveessä ja hyvinvoivassa parisuhteessa vallitsee hyväksyvä, kannustava ja rento ilmapiiri. Parisuhteen sääntöjä luodaan yhdessä ja niistä saa ja voi keskustella avoimesti.
Parisuhteen ei tule olla arvaamaton ja pelottava, liiaksi kontrolloiva ja toista väheksyvä tai alistava. Terve itsekkyys on tärkeä voimavara, joka auttaa tietämään ja sisäistämään, ettei jatkuvaa vakavaa henkistä pahoinvointia tuottavaa ihmistä lähellä voi kukaan vaatia olemaan.
Vastuu omasta hyvinvoinnista on ymmärrettävä ja uskallettava ottaa itselle ja sen eteen voi ja pitääkin joutua tekemään hieman töitä.
Valitettavasti lähisuhdeväkivallan voi sanoa olevan yksi maamme vakavista kansansairauksista, niin paljon sitä maassamme tutkitustikin yhä esiintyy.
Jos parisuhteessa on väkivaltaa, esimerkiksi: henkistä, fyysistä, seksuaalista, taloudellista tai uskonnollista, sen tiedetään ajan saatossa vain kasvavan.
Väkivalta alkaa yleensä aina pienistä teoista tai sanoista, kunnes lopulta normaaliuden raja on hälvennyt eikä selkeää rajaa oikein enää ole sille, mikä parisuhteessa on normaalia ja mikä ei. Oikean ja väärän raja hämärtyy.
Väkivallan tekijä syyttää yleensä teoistaan väkivallan kokijaa, jonka seurauksena kokija voi kokea suurta syyllisyyttä ja häpeää. Häpeä on edullinen seuralainen väkivallan tekijälle sen vuoksi, että se kykenee tavallisesti vaientamaan kokijan.
On hyvä tietää, että häpeän suurin heikkous on se, että me puhumme siitä ääneen. Silloin sillä on tapana murtua.
Väkivalta ei koskaan ole sen kokijan syytä. Jotta tiedostaisimme milloin parisuhde, itsen tai ystävän, on oikeasti vaarallinen, on seuraava lista tärkeä painaa mieleen. Ihan meidän jokaisen.
Milloin parisuhteessa on vakavan vaaran merkkejä?
Jos vastaat seuraaviin kysymyksiin, edes yhteen kyllä, on parisuhteessa vakavan vaaran merkkejä. Tällöin on tärkeä huomioida, ettet jää yksin selvittämään ja ratkaisemaan ongelmia.
Lähteenä on käytetty Love ry yhdistyksen nettisivuilta löytyvää materiaalia. Kysymyksiä ja ohjeistusta on muokattu.
Tuntuuko sinusta, että olet vaarassa?
Rajoitetaanko tai estetäänkö sinua olemasta yhteydessä ystäviin ja sukulaisiin?
Määritteleekö kumppanisi ketä saat tavata ja ketä et?
Kontrolloidaanko sinua (esim .liikkumista, tekemistä) hyvin tiheään joko puhelimen tai viestien välityksellä?
Koetko, että velvollisuutesi on soittaa ja ilmoittaa useita kertoja päivässä, missä olet ja kenen kanssa ja mitä olet tekemässä?
Pelkäätkö seurauksia, mitä tapahtuu, ellet soita? Eikö keskustelu aiheesta ole onnistunut lukuisten yritystesi jälkeen?
Katsotaanko puhelintasi, tietokonettasi, pankkitiliäsi tai laskujasi ilman lupaa?
Etkö saa päättää omasta rahankäytöstäsi?
Kun annat kumppanillesi negatiivista tai hienovaraisesti sanoitettua palautetta asiallisesti, kääntääkö hän syyn lopulta kuitenkin aina sinuun, jopa täysin absurdilla tavalla ja uhkailee seurauksilla?
Suututaanko sinulle, jos sairastut?
Etkö uskalla tai eikö sinulla ole lupa kieltäytyä seksistä?
Lyödäänkö sinua tai uhkaillaanko sinua lyömisellä?
Paiskooko tai rikkooko kumppanisi riitojen yhteydessä tavaroita tai asuntoa?
Uhkaileeko hän fyysisellä väkivallalla, ks. Fyysisen väkivallan tunnusmerkit?
Tarttuuko hän sinuun riidan yhteydessä?
Lyökö tai satuttaako hän kotieläimiä?
Uhkaileeko hän satuttaa lapsia henkisesti tai fyysisesti?
Satuttaako hän lapsia fyysisesti tai henkisesti?
Kosketteleeko kumppanisi lapsia sopimattomasti?
Onko hän sairaalloisen mustasukkainen (esim. myös musiikista tai elokuvista, jota kuuntelet/katsot ?
Mitä tehdä?
Välittömässä vaarassa soita:112 ja hakeudu turvaan, esimerkiksi luotettavien ystävien tai sukulaisten luokse tai turvakotiin. Älä kerro väkivallan tekijälle missä olet, voit kertoa lyhyesti viestillä, että olet/olette lasten kanssa turvassa.
Jos sinusta tuntuu, että sinä tai lapsesi ja kotieläimet ovat vaarassa, suhtaudu tunteeseen vakavasti!
Hanki tilanteesta näyttöä, videoimalla, nauhoittamalla ääntä tai ottamalla kuvia erityisesti vakavista väkivallan jäljistä. Puheluiden ja keskusteluiden nauhoittaminen, joihin myös itse osallistut, ei ole kiellettyä.
Mieti toimintasuunnitelma/turvasuunnitelma valmiiksi ja toimi sen mukaan. Käy mielessäsi läpi toimintasuunnitelma myös pahin tapaus– skenaarion varalta, jos kaikki suunniteltu menee pieleen. Mieti, miten voit lieventää vaikutuksia, jos pahin tapahtuu.
Älä jää odottamaan parisuhteen tilanteen parantumista.
Ei-toivotut yhteydenotot
Kun tai jos ei-toivottuja yhteydenottoja on yhteydenottokieltojesi jälkeen tullut jonkin aikaa, viimeistään kahden viikon jälkeen ala toimenpiteisiin. Ole yhteydessä esimerkiksi paikalliseen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, poliisiin, tai yleiseen hätänumeroon: 112.
Tee samoin, jos henkilö ilmaantuu kutsumatta kotiisi tai tulee väkisin sisään kotiin tai työpaikalle (tai työpaikan ulkopuolelle). Muista myös, että puhelimeen ei tarvitse aina vastata ja tarkista puhelinnumero ennen kuin vastaat.
Kun olet yhteydessä viranomaisiin, sinun ei tarvitse vähätellä kokemaasi uhkaa. Usko kokemaasi tunteeseen siitä, että olet vaarassa ja tarvitset ja haluat apua.
Jos toinen uhkailee itsemurhalla, joka on yksi henkisen väkivallan piirteistä, on hyvä tietää, ettei toisen toiminta tai mahdollinen itsemurha ole sinun vastuullasi. Voit soittaa hätänumeroon (112) ja kertoa tilanteen, sekä huolesi. Näin olet tehnyt sen mitä voit ja tarvitsee.
Älä syyttele tai vähättele itseäsi ja kokemaasi vaaran tunnetta. Meidän tulee itse ottaa päävastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, siitä miten voimme. Tuota vastuuta ei tule luovuttaa kenenkään muun käsiin.
Jos olet kokenut tai koet edelleen pelkoa tai väkivaltaa parisuhteessasi ja haluaisit keskustella siitä, ota rohkeasti yhteyttä ammattiauttajiin.
Älä turhaan epäröi hakea itsellesi apua ja tukea, siihen sinulla on täysi oikeus.
