Ajatus kirjan kirjoittamisesta voi tuntua kiehtovalta ja houkuttelevalta, mutta myös niin suurelta, että aloittaminen on mahdotonta.
Aloita pienestä, aloita siitä kohdasta, joka juuri nyt kutsuu eniten.
Matka pitääkin pilkkoa ison haukkauksen sijaan pieniin palasiin, jolloin ne on helpompi mutustella. Tässä muutamia ideoita ensimmäisiksi askeliksi:
1. Ota uusi muistikirja. Käsin kirjoittaminen auttaa monia kytkeytymään luovaan puoleen itsessään. 2. Listaa tyhjälle aukeamalle satunnaisia idean hippusia. Mistä haluan kirjoittaa? Anna kaiken tulla vapaasti esiin. Mitä mielestäsi löytyy, mikä sinua kiehtoo? Keräile ajatuksia ja tukisanoja rauhassa silloin tällöin pidemmällä aikavälillä: useita päivien, jopa viikkojen ajan. 3. Jäsentele idean hippuset mindmapiksi. Mitkä niistä voisivat kuulua yhteen? Kaikkea ei tarvitse hyödyntää. Muista, että luovuus on yllättävien asioiden yhdistelemistä. Leikittele rohkeasti ajatuksilla. 4. Ihmettele löytöjäsi avoimin mielin. Ideoi: Jos näistä syntyisi kirja, millainen se voisi olla? Mikä tyylilaji sinua kiehtoo? Kenelle se olisi tarkoitettu? Mikä olisi kirjan punainen lanka, ydinviesti? 5. Tee alustava sisältörunko. Millaisia alateemoja ja lukuja kirjasi voisi sisältää? Millainen juoni tarinassa voisi olla? 6. Ala kerätä materiaalia eri otsikoiden ja alateemojen alle. Materiaali voi olla irrallisia ajatuksia, ideoita, tiedonmurusia… viipyile rauhassa tässä vaiheessa: se on ikään kuin aiheessa marinoitumista. Kirjasi teema tulee sinulle koko ajan tutummaksi. 7. Kun materiaalia on tarpeeksi, ala rohkeasti kirjoittaa ensimmäistä versiota. Aloita pienestä, aloita siitä kohdasta, joka juuri nyt kutsuu eniten. Muista: ensimmäinen versio saa olla ihan paska. Editointi on myöhemmin oma askeleensa, kerralla ei tarvitse kirjoittaa valmista (eikä voikaan).
Kuiskaa se itsellesi niin monta kertaa, että jossain vaiheessa keho ymmärtää ja hengähtää syvään.
Mussa ei ole mitään väärää
Sanoita se teoilla kohti kehoa ja sen jokaista pientä elämää sykkivää solua. Anna sen juurtua itkulla naurulla liikkeellä tanssilla siveltimen vedoilla, niissä hetkissä itselleen avautumisella, kun kaikki sinussa tahtoo piiloutua.
Sanotaan, että mahdollisuus syntyä tänne on yksi neljästäsadasta triljoonasta. Anna sen lempeästi laskeutua tajuntaan ja kysy, millä todennäköisyydellä silloin yksikään elämä voisi olla viallista?
Sussa on kaikki oikeanlaista
Päälleliimattujen kauniiden sanojen toistelun sijaan juurru hiljalleen siihen osaan sinussa, joka tietää, että se on totta.
Vaikka jollekin voi olla
liikaa,
liian vähän,
itselle voi oppia olemaan aina se oikea ja sopivasti kaikkea.
Sillä tuo yksi ihmiselämä, mitä sinä täällä ilmennät, on aina
Kahdeksan merkkiä siitä, että luovuutesi ja elämänilosi ovat kadoksissa:
Elämä tuntuu tylsältä, vakavalta ja kaavamaiselta. Et muista, milloin olet tehnyt mitään hauskaa tai spontaania.
Sitkuttelet jatkuvasti. ”Sitku olen eläkkeellä, kokeilen maalaamista tai lähden reissuun tai kirjoitan sen kirjan…” (etkä sittenkään uskalla ryhtyä toimeen).
Kun luet hyvän kirjan, mietit, että tällaisen olisin itsekin halunnut kirjoittaa, mutta en osaa. (Tai jos luet huonon kirjan, mietit, että minä kirjoittaisin paremman, jos vain ehtisin.)
Tunnet olevasi elämässäsi jumissa: yrität päästä eteenpäin, mutta et oikein tiedä minne ja miten.
Asiat tuntuvat takkuilevan. Et meinaa löytää ongelmiin ratkaisuja.
Jokainen päivä tuntuu yhtä puuduttavalta kuin edellinenkin (tai vielä puuduttavammalta).
Vapaa-aika on joko jatkuvaa suorittamista tai nuutunutta sohvaperunana olemista, mutta harvemmin mitään siltä väliltä: rentoa tai innostavaa.
Tavoittelet kaikessa täydellisyyttä. Sinun on vaikea sietää epätäydellistä ja keskeneräistä. Energia menee näpertämiseen – tai sitten et epäonnistumisen pelon takia uskalla aloittaa sitä, mitä haluaisit.
Kun kaipaat elämääsi jotain uutta ja ihanaa (mutta et oikein tiedä mitä), Luovuuskartta-workshop on sinua varten. Katri Syvärisen ohjaama workshop (la 6.1.24 Zoomissa – tallenne saatavilla) on ihana aloitus uudelle vuodelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!
Kirjoittamisella on paljon hyvinvointivaikutuksia.
1. Olosi kevenee ja stressi vähenee. Kirjoittaminen voi tutkitusti lievittää stressiä ja keventää oloa. Intuitiivinen kirjoittaminen auttaa purkamaan vaikeita tunteita ja nostaa esiin piilossa olleita sisäisiä ristiriitoja. Kirjoita siitä, mitä aidosti koet, ja kysy itseltäsi, mitä päällimmäisten tunteiden takaa oikein löytyy. Se, mikä aiemmin painoi taakkana harteilla, voi siirtyä muistikirjan sivuille. 2. Mielesi selkiytyy. Ajatukset ovat mielessä usein epämääräistä sekasotkua. Kun annat sekasotkun ja sisäisen kokemuksesi virrata sanoina paperille, samean puuron seasta voi löytyä suuriakin oivalluksia. Fiilis on paljon kirkkaampi, kun pää ei enää ole täynnä puuroa. 3. Voit nähdä itsesi. Kirjoittaminen voi toimia peilinä siihen, kuka ja mikä oikeastaan olet. Se auttaa tunnistamaan rajoittavia uskomuksia ja ajatusmalleja. Kun ajatukset tulevat esiin paperille, sinun on helpompi huomata ja oivaltaa: ”Oho, onko minulla tällaisiakin uskomuksia?” Oivallus on tie kohti uusia, parempia uskomuksia. 4. Tunnistat elämässäsi toistuvia kaavoja. Millaisia kokemuksia olet vetänyt puoleesi? Millaisessa roolissa elämässäsi olet? Oman tarinansa auki kirjoittaminen auttaa katsomaan eri elämänvaiheita uusista näkökulmista – ja voi siksi olla hyvin hoitava kokemus. 5. Voit kirjoittaa uusiksi elämäntarinasi käänteitä. Jos esimerkiksi jäit lapsena jotain vaille, voit kirjoittaa tarinan, jossa päähenkilö saa kokea sen, mitä sinä olisit joskus tarvinnut ja kaivannut. Kaipauksessa voi myös nähdä jotain kaunista ja koskettavaa, joka saa tulla esiin sanoina ja lauseina. 6. Teet tilaa haaveille, unelmille ja kaikelle sille, mitä haluat maailmaan luoda. Kirjoittaminen auttaa tekemään sisäistä maailmaasi näkyväksi. Voit tutkia, mitä kaikkea sinusta löytyykään. Kun uskaltaudut tuomaan haaveita, toiveita, mielikuvituksesi tuotteita ja pelkoja esiin tarinoiden kautta, teet tilaa erilaisille puolille itsessäsi, ja sinun on helpompi hyväksyä niitä.
Muista, että kirjoittamisen ei tarvitse olla täydellisen onnistunut projekti, joka etenee suoraviivaisesti ensimmäisestä lauseesta lopputeksteihin. Matkalle voi mahtua vaikka minkälaista mutkaa, mutta se ei haittaa!
Kirjoittamiseen ja ylipäätään luovaan työskentelyyn liittyy valtavasti myyttejä. Yksi niistä on kärsivän taiteilijan myytti. Vuosisatoja on tiedetty kirjailijoita ja muita taiteilijoita, jotka ovat riutuneet ja raataneet, eläneet hirvittävän vaikeaa elämää ja ehkä myös menestyneet siinä sivussa.
Mutta ovatko he menestyneet kärsimyksensä ansiosta vai siitä huolimatta?
Myytti: Kärsimys on tie luovuuteen.
Moni luulee, että kärsimyksen täyteinen elämä on ainoa inspiraation lähde. Että vain riipaisevasta tuskasta syntyy jotain kaunista. Minusta se on myytti.
Totta on, että kun uskaltaa kokea monenlaisia tunteita, niistä voi ammentaa paljon myös luovaan työhön. Mutta kokeminen on eri asia kuin se, että takertuu kärsimykseen pysyvästi.
Voit tuntea surua, kiukkua, vihaa ja häpeää ja saada niistä oivalluksia ja voimaa – mutta sinun ei tarvitse uskotella itsellesi, että kärsimyksen täyteinen elämä on jotenkin arvokkaampi tai antoisampi kuin kevyt ja nautinnollinen. Monenlaisia tunteita tulee ja menee inspiraatioksi asti ilman, että niihin tarvitsee jäädä kiinni lopuksi ikää.
Kirjoittamista pidetään joskus tuskien taipaleena, tyhjän tiedoston äärellä tuskailuna ja vaikeana synnytysprosessina. Mutta tarvitseeko sen olla sitä? Ei välttämättä.
Totuus: Luovuus voi olla tie pois kärsimyksestä.
Suorittamisen täyteisessä maailmassa suhtaudumme moniin asioihin projekteina ja suunnitelmina, joissa täytyy edetä tismalleen oikein. Palkintona on täydellinen lopputulos, menestys ja muuta palkitsevaa. Olemme usein takertuneita osaamiseen ja oikein tekemiseen – suoraan sanottuna hemmetinmoiseen pätemiseen.
Olemme usein takertuneita osaamiseen ja oikein tekemiseen – suoraan sanottuna hemmetinmoiseen pätemiseen.
Ja juuri se estää meitä luomasta. Emme uskalla olla muuta kuin täydellisiä – tai sitten kuvittelemme, että emme kuitenkaan ole edes riittäviä, joten emme uskalla edes yrittää.
Mutta entä jos luova elämä itsessään olisikin tapa hoitaa itseään? Ilman että täytyy saada aikaan saavutuksia ja suorituksia? Entä jos luova elämä voisikin olla kevyttä, kaunista ja parantavaa?
Sen sijaan, että luovuus olisi kärsimystä, se voi olla tie pois kärsimyksestä. Miten niin? Se opettaa yhtä aikaa keskeneräisyyden hyväksymistä ja sen tunnistamista, mitä kaikkea sinussa on valmiina jo nyt. Luovuus on tilan tekemistä sille, mitä et vielä tiennytkään osaavasi.
Päästä irti pakonomaisesta saavuttamisesta. Uskalla olla hämmentynyt, epätietoinen, ihan pihalla. Uuden ajan kirjoittaja vaalii itsessään sitä, mikä ei ihan vielä ole näkyvillä, vaan vasta tulossa esiin. Kun rohkenet olla edes hitusen haavoittuva, huomaat, ettei siihen kuolekaan, vaan päinvastoin: heräät eloon.
Minä ajelehdin jälleen kohti uutta myrskyä. Vedän puoleeni rajuilmoja enkä tiedä miksi. Haluaisin nähdä tyyntä ja lämmetä auringon lempeistä säteistä.
Ne eivät ole sinua varten -sanoi myrskyni ja roiskaisi päälleni mustaa myrkkyään ja jatkoi jälleen mylvimistään.
Vaikenin, koska niin oli parasta. Ärsytettynä se heiluttaisi minua niin kovaa, että kaatuisin. Oli parempi olla hiljaa ja tyytyä osaansa.
Ehkä jokin vielä joskus muistaisi minunkin olemassaoloni. Lentäisi ylle ja nostaisi pois. Aluksi palelisin, mutta toipuisin pian pelastajani lämmöstä. Hän huomaisi kärsimykseni ja eheyttäisi hyvyydellään.
Sitä minä toivon ja sitä minä odotan.
Vastuukysymys
Kuka on vastuussa onnellisuudestamme? Kumppanimme, ystävämme vaiko vanhempamme? Ketä syyttävän sormen tulee osoittaa, kun voi huonosti, niin huonosti, ettei elämä muista enää edes merkitystään?
Ajaudun ja ajaudun, yhä uudestaan ja uudestaan. Olen päätynyt jälleen samanlaiseen huonoon ihmissuhteeseen, jossa minulla ei tunnu olevan minkäänlaista arvoa.
Olen yrittänyt tehdä parhaani. Ehkä tämä on kohtaloni, rangaistukseni jostain pahasta mitä olen tehnyt.
Pitkään kestäneissä huonoissa suhteissa odotetaan usein toisen muuttuvan, jotta suhde ja oma olo paranisi. Usko rakkauden ja järkiperäisten puheiden voimaan on loputon.
Rakkaus ei valitettavasti muuta ketään toista. Muutos voi tapahtua vain jos itse tuntee tarvetta muuttua ja on valmis työskentelemään sinnikkäästi muutoksen eteen.
Uhriutumista vältettäessä on marttyyrilta muistuttava rooli elämän ja onnellisuuden hallitsemattomuudesta jätettävä ja otettava vastuu tärkeimmästä: itsestä.
Koska emme voi muuttaa muita on muutos kohdistettava itseemme. Mitä voisikaan tehdä, jotta muuttaisi itse elämän keulan suunnan ja etenisi kohti kirkkaampia vesiä?
Miten alkaa ottamaan vastuuta omasta onnellisuudesta?
Rajat ovat tervettä rakkautta itseä kohtaan
Rajat ovat rakkautta, sanoo vanha tuttu sanonta. Ilman selkeitä rajoja on vaarassa joutua ajelehtimaan myrskyisissä ihmissuhteissa.
Mitä kiltimpi ihminen, sitä tärkeämpää on tiedostaa omat rajat, jotka suojelevat niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Miten minua saa kohdella ja miten ei? Mihin minun tulee puuttua myös omassa toiminnassani?
Jos ei tiedä rajojaan, ei välttämättä tunnista milloin huono kohtelu menee yli. Rajojen ollessa selkeät pitää osata myös tunnistaa, jos joku yrittää ylittää rajoja. Itseä on tärkeä kuunnella. Omia ajatuksia, tunteita ja kehon tuomia viestejä ei tule jättää huomiotta tai pyyhkäistä piiloon.
Tunnistaessa rajan ylittämisyrityksen on mahdollista pysäyttää huono kohtelu heti. Näin huono kohtelu ei saa lupaa jatkaa ja aiheuttaa suuria vaurioita.
Joskus omista rajoista tullaan tietoisiksi vasta silloin, kun ne ovat pahasti ylitetty ja maahan poljettu. Siksi rajat ovat tärkeä nimetä yksitellen ja aloittaa pohdinta: Mitä tekemällä ja mitä sanomalla näytän ensimmäisen, ehkä kaikista tärkeimmän rajani? Mikä auttaa minua itseä pitämään kiinni omista rajoistani?
Rajoista terveeseen itserakkauteen
Ollessamme tietoisia omista rajoista olemme asettaneet ympärillemme näkymättömän turvamuurin. Useimmille ihmisille rajoja ei tarvitse sanoa edes ääneen. Terveissä ihmissuhteissa on jopa itsestäänselvää miten haluamme itseä ja muita kohdeltavan.
Aina näin ei ole ja silloin näkymätön suojamuuri on nostettava esiin sanomalla minkälaista kohtelua sinun kanssa tekemisissä oleminen vaatii ja tarvitsee.
Toistuvasti rajoja koettelavalla tai rikkovalla ihmisellä ei ehkä ole aikomustakaan kunnioittaa rajojasi. Tällöin yksinkertainen suositus on ilmaista ja toistaa rajat selkeästi ja jos rajojen ylitys yhä jatkuu on suositeltavaa jatkaa matkaa, jotta suojaisi itseä joutumasta myrskyn silmään.
Arvostaessa ja rakastaessa omaa itseä ei anna muiden kohdella itseä huonosti. Itsestä on ensisijaisen tärkeä pitää huolta, kuin kalleimmasta aarteesta.
Mistä kauniista persoonapiirteestäsi sinä pidät tällä hetkellä itsessä kaikista eniten?
Mikä järkevä syy sinulla on suojata itseäsi tulevaisuudessa mustilta tuulilta ja kohdistaa voimasi etsimään ja löytämään yhä enemmän lämpöä hehkuvia hetkiä?
Kiitos, että luit kirjoitukseni! Toivon sen antavan sinulle toivoa, voimaa ja tahtoa tavoitella hyvää ja sinulle parasta mahdollista tulevaisuutta.
Tietoa narsismista, narsismin vaikutuksista lähisuhteisiin, vertaistarinoita ja terapeuttisia keinoja vaikeista kokemuksista toipumiseen löydät esikoiskirjastani Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä
Olen moneen kertaan maininnut videoillani ja kirjoituksissani sanaparin emotionaalinen etäisyys.
Emotionaalinen etäisyys tuntuu varsinkin läheisissä suhteissa haastavalta kohdata. Olemme kuitenkin ihmisinä olentoja jotka kaipaavat yhteyttä. Tunneyhteys onkin yksi keskeinen teema turvallisessa vuorovaikutuksessa. Emotionaalinen etäisyys on usein ymmärrettävää seurausta siitä, että emme ole itse saaneet tulla jonkin herkän ja kenties vaativankin asian kanssa turvassa nähdyksi ja hyväksytyksi. Tällöin on täytynyt itsekin katkaista yhteyttä tiettyihin puoliin itsessään, enemmän tai vähemmän.
Ajattelen, että itsetuntemus ja eheytyminen on paljolti sitä, että uskaltautuu olemaan kokonainen ja myös kontaktissa niihin puoliin itseään, jotka on täytynyt laittaa syrjään. Itsetuntemuksen lisääntyminen ja eheytyminen lisäävät kykyämme olla emotionaalisesti saatavilla, niin itsellemme kuin toisillekin.
Erityisesti ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen suhdedynamiikassa ja vuorovaikutuksessa tulee herkästi ristiriitoja ja turvattomuutta. Ristiriitaisesti kiintynyt pelkää yhteyden menettämistä ja ahdistuu herkästi toisen etäisyydestä. Välttelevästi kiintynyt taas menee helposti lukkoon, omiin tunteisiin voi olla vaikeus olla itsekään yhdessä. Tällöin ristiriitaisen toiveet tuntuvat helposti vaatimuksilta, jotka taas vetävät enemmän lukkoon. Ja kehä on valmis. Onneksi tätä kehää on mahdollista purkaa.
Hyvä uutinen on se, että emotionaalista saatavilla oloa on mahdollista harjoitella, niin itsensä kanssa kuin suhteessakin.
Mitä emotionaaliseen saatavilla oloon oikeen kuuluu?
Pystyt jakamaan omaa haavoittuvaisuuttasi
Pystyt kohtaamaan kumppanin, joka kokee emotionaalista kipua, mitätöimättä tai ratkomatta hänen tunteitaan
Olet aidosti läsnä ja kiinnostunut siitä mitä sinussa, toisessa ja välillänne olevassa vuorovaikutuksessa tapahtuu
Syvemmille keskusteluille ja vaativillekin aiheille tehdään tilaa – niitä ei vältellä
Tunteisiin ja tarpeisiin hyväksyvä suhteutuminen – niin itseään kuin toistakin kohtaan
Vastaavuus, eli et jätä kumppania täysin vaille vastetta tai ignooraa häntä tärkeiden asioiden äärellä. Kiintymyssuhdenäkökulmasta toiselle on ahdistavinta jäädä täysin vaille vastetta. Jos tarvitset ensin aikaa prosessoida asiaa, kerro siitä!
Temperamenttipiirteet ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin emme juurikaan voi vaikuttaa. Kun hyväksyt lapsesi sellaisena kuin hän on, hänen on se itsekin helpompi tehdä. Jos koet, että lapsesi temperamentti aiheuttaa haastavia tilanteita, kannattaa asiasta jutella hänen kanssaan. Introverttia lasta tulisi rohkaista lempeästi, jotta hän ei liikaa vahvistaisi välttelykäyttäytymistään. Ekstroverttia voi muistuttaa siitä, että osa ihmisistä kaipaa maltillisempaa lähestymistä. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija
Vastakohdat täydentävät toisiaan. Ikiaikainen klisee. Mutta totta se on. Kaikkia meitä kaivataan, sillä erilaisuudessa tosissaan on voimaa. Toisistaan poikkeavat tavat toimia saavat lisäksi miettimään omaakin käytöstään.
Itse olen ikävuosien mukana vahvistuva vetäytyvä introvertti. Tunnistan haasteeni ja otan vahvuuteni kiitollisena vastaan. Olen myös onnistunut haastamaan itseäni, sillä satun asumaan saman katon alla vilkkaan ekstrovertin kanssa. Uskon, että puolin ja toisin on välillä haasteita.
Kärjistäen introvertti on sisäänpäinkääntynyt, hiljainen, itseään tutkiskeleva ja varautunut. Hän väsyy helposti ja tuntee tilanteissa jännitystä. Joidenkin tutkimusten mukaan introvertti pärjää paremmin koulussa (kyllä, kympin tyttö allekirjoittaa) ja on vähemmän altis vaikutteille (jep, kiltti suorittaja).
Ekstrovertilla on usein vaikeuksia keskittyä asioihin ja hän on monesti impulssiivinen. Hän kiihtyy nollasta sataan ja yhtä nopeasti takaisin. Kun minä vielä illalla mutustelen aamiaisella käytyä keskustelua ja vellon tunteissa pidempään, ekstrovertti on unohtanut koko asian jo ajat sitten.
Kun ekstrovertti on menossa pää edellä seuraavaan seikkailuun, introvertti vasta harkitsee ja pohtii. Itse punnitsen pieniäkin päätöksiä pieteetillä. Mieheni ei ole kuulemma tavannut koskaan ketään, joka harkitsee oikeanlaisen ostoskorin sisältöä niin pitkään. Enkä minä taas tunne ketään toista, jonka keskittymiskykyä voisi toisinaan mitata nanosekunttikellolla.
Introvertti nauttii yksinolosta. Sosiaalisten tapaamisten jälkeen voimat saattavat olla hukassa. Toki introverttikin kaipaa ystävien seuraa, mutta hallitummin.
Tosiasia taitaa olla kuitenkin se, että jos introvertti asuisi toisen introvertin kanssa, pari ei välttämättä poistuisi koskaan kotoa, vaan möllöttäisi mukavasti omissa oloissaan puhelimet äänettömällä ja keräilisi voimia siihen, kunnes tapahtuu.
Kaksi ekstroverttia yhdessä olisi taas toistensa päälle puhuva ikiliikkuja, aina menossa ja tekemässä impulssiivisia päätöksiä, joiden hätäisyyttä harmiteltaisiin vasta jälkikäteen. Jos maltettaisiin silloinkaan.
Todellisuudessa kaikki eivät tietenkään ole näin joko tai -tyyppejä. Tutkimusteorian mukaan ambivertti on sekoitus molempia ääripäitä ja meistä suurin osa on juuri tällaisia sekasoppia.
Minua kiehtoo ihmisten erilaisuus ja se, miten omintakeiset persoonat tukevat toisiaan ja näkevät ja kokevat maailmaa eri tavalla. Erilaisuudesta tahdoin kirjoittaa myös Hidasta elämää- kirjaperheen ensimmäisessä lastenromaanissa Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit.
Tarinassa seikkailee vilkas ja tauotta puliseva Milla-Maria Makakiapina sekä omissa oloissaan viihtyvä Galle Gibbonapina. Toista jatkuva pälpätys ahdistaa. Toista taas koettelee hiljaisuus ja rauha.
Parhaimmillaan erilaiset persoonat täydentävät toisiaan auttamalla avartamaan omia näkemyksiään ja suhtautumistaan maailmaan. Minä samaistun Oliver Orangin uuteen ystävään Galle Gibbonapinaan, joka opettaa viidankonväelle hiljaisuusharjoituksia.
Joskus hiljaisuus ja yksinolo on parasta puuhaa. Voi vain kuunnella puiden huminaa ja mietiskellä, millainen oikein haluaa olla.
– Galle Gibbonapina, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit
P.S. Tutkimusten mukaan introvertilla ja ekstrovertilla veri virtaa aivoissa eri reittejä pitkin. Introverteilla ärsykkeet joutuvat kulkemaan pidemmän matkan aivojen hermoradoissa kuin ekstroverteilla. Kuinka loogiselta tämäkin kuulostaa!
Hidasta elämää -kirjaperheen lasten satukirjan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit avulla voi käsitellä lapsen kanssa herkkyyden vahvuuksia sekä haasteita, ihmisten erilaisuutta, erityispiirteitä ja asioita, jotka ovat lapsen mielestä pelottavia. Kirja on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle satukirjalle Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. Lämminhenkiset satukirjat on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Teen töitä ihmisten parissa ja saan paljon palautetta, josta suuri osa on rakentavaa. Hyvä niin, sillä kehittyäkseen tarvitsee vinkkejä, neuvoja ja uusia näkökulmia. Kuitenkin, tänään, tätä kirjoittaessani olen saanut useita kehuja ja kiitoksia. Vau, miten upealta se tuntuu — tätä oloa haluan jakaa muillekin! Miksi kauniit sanat, kiitokset ja kukoitus jäävät murheiden ja haasteiden vallatessa taka-alalle? Tästä kokemuksesta voimaantuneena voin ainakin itse sanoa, että positiivisuus lisää positiivisuutta. Itsevarmassa ja iloisessa olotilassa haluaa jakaa samaa oloa muillekin. Omat pikkuongelmat jäävät toissijaiseksi, kun huomaa, miten kehuilla voi vaikuttaa itseensä ja muihin.
Kun huomaat ajattelevasi jostakusta myönteiseen sävyyn, sano se myös ääneen. Juuri sinun antamasi, pieneltäkin tuntuva, kehu voi kohentaa toisen mielialaa merkittävästi. En usko, että kukaan pahastuu hyvästä palautteesta. Vaikka ongelmatilanteista avoimesti puhuminen on tärkeää, sitäkin tärkeämpää on muistaa kertoa, mitä hyvää toisessa on. Usein myös ihmissuhteissa eteen tulevat haasteet olisi helpompi ratkoa ja selättää, kun muistetaan, mitä hyvää toisessa on ja mitä ovat ne asiat, joiden vuoksi toisesta haluaa pitää kiinni.
Jokainen ansaitsee kehuja ja kannustusta — millaisessa ympäristössä sinä elät?
Joskus ajatukset saattavat kääntyä nurinkurin ja kehu jätetään sanomatta, koska oma olo tunnetaan epävarmaksi toisen rinnalla. Tällaisessa tilanteessa olisi rohkeaa kertoa tuntemuksista ääneen, jolloin voi huomata, että oma ajatusmöykky on ollut aivan turha ja itseä sekä toista alentava. Toisen kehuminen nostattaa myös luottamusta itseen: vaikka minulla ei ole tuota taitoa, ominaisuutta tai hienoa vaatekappaletta, voin silti olla iloinen toisen puolesta ja kertoa sen ääneen.
Jos ympäristösi ei kannusta sinua eteenpäin vaan lannistaa pysäyttäen haaveilusi, kannattaa tilanteelle pyrkiä tekemään jotain. Jos mitään ei muuta, mikään ei tule muuttumaan. Muutos ei suoraan tarkoita ihmissuhteen päättämistä, vaan tilannetta voi muuttaa myös puhumalla ja omista tarpeista ja toiveista kertomalla. Vaatii rohkeutta pyytää kehuja ja kannustusta, mutta samalla näytät, että sinä haluat luoda kannustavan ja tsemppaavan ilmapiirin myös muita kohtaan.
Elämä ei tietenkään ole pelkkää positiivista pilvissä leijailua, ja eteen tulee ajanjaksoja, jolloin jo itsensä tsemppaaminen voi olla haastavaa. Kannustan sinua kuitenkin tsemppaamaan ja tukemaan, heittämään pieniä kehuja ilmoille aina, kun sinulla on siihen voimavaroja. Huomaat ehkä, että omakin olo kohenee toisen ilosta.
Saatko sinä usein kehuja? Muistatko toisinaan kehua ympärilläsi olevia?
Kun sattuu, kun tulee kasvokkain kivun ja pelkojensa kanssa, astuu oman haavoittuvuutensa äärelle. Se tekee kipeää, mutta tuo kipu kantaa lahjaa sisällään.
Ne ovat vaikeita hetkiä, elämän karkeat reunat, jotka hiovat meistä pois omaa karkeuttamme. Terävät kokemukset, jotka tekevät säröjä niihin kuoriin, joita olemme rakentaneet herkkyytemme suojaksi.
Kipu joka ei tule kohdatuksi ja nähdyksi, eikä saa tilaa olla, ei vapaudu, vaan jää sisälle painoksi, teräväksi sirpaleeksi. Kipua voi painaa pois ja sitä voi yrittää turruttaa, mutta vain sen kohtaaminen vapauttaa meidät siitä ja tuo meitä lähemmäksi itseämme.
Sitä kysyy joskus itseltään; Miksi pitää sattua, miksi niin paljon? Miksi elämä taittelee niin terävillä vedoilla ihmisyyden silkkipaperia?
Miksi muuten, kuin että oppisimme päästämään irti. Että antaisimme tulla pintaan, sen, jonka kuuluu tulla. Asiat, joita olemme kantaneet kauan sisällämme painona. Jotta antaisimme niiden mennä menojaan. Jotta vapautuisimme elämään tätä hetkeä.
Jokaisella kivulla on merkityksensä. Sen eteen voi rakentaa kuoren, tai sen voi kohdata ja tulla sen kautta itsensä äärelle. Se on vaikeaa, rohjeta särkyä, mutta juuri niistä, terävimmistä reunoista ja karkeimmista hetkistä, me saamme myös pehmeytemme ja syvyytemme.
Kun kipu tulee kohdatuksi, se särkyy ja sen sirpaleet sulavat.
Se sattuu, kun meistä palaa jotakin pois, mutta mikään sellainen ei voi palaa pois, joka olisi aitoa itseämme. Totuus ei koskaan riko mitään todellista.
Me emme voi menettää rakkautta, se on aina ollut ja tulee aina olemaan meissä. Rakkaudettomuuden pelkomme, arvottomuutemme harhan ja epäuskon omiin kykyihimme… Ne me voimme menettää, kun rohkenemme tuntea ja olla läsnä itsellemme.
Se mikä meistä palaa pois, sen kuuluu palaa. Ja kun se palaa, tilalle astuu keveys, vapaus ja ilo.
Kipu, joka saa tulla, olla ja mennä omaan aikaansa, kuin arka eläin, muuttuu vapautuessaan vahvuudeksi, viisaudeksi ja kauneudeksi.
Rajaton yksilö aiheuttaa toisissa ihmisissä epäluottamuksen tunteita. On hyvä ymmärtää, että rajattomuus aiheuttaa samaa tunnetta myös rajattomassa yksilössä itsessään. Kun koskaan ei voi itsekään tietää, että milloin vetää maton omien jalkojen alta, olo on turvaton oman itsensä kanssa. Aika haastava tilanne elää ja olla, jos edes henkilö itse ei varmista omaa selustaa. Kun yhteys omiin tunteisiin on heikko, niin voi seurata häilyvät rajat.
Rajojen asettamisen opettelu ei ole mitään avaruustiedettä, mutta vaatii järjestelmällisyyttä. Palataan siihen seuraavassa tekstissä, nyt käyn läpi kolme erilaista rajattomuuden muotoa, mistä saatat ehkä tunnistaa itsesi. Nämä seuraavat esiin nousseet kolme muotoa myös usein sekoittuvat keskenään eri tilanteissa. On olemassa muitakin teorioita asian suhteen, mutta tässä yksi.
Koskaan ei voi tietää, milloin vetää maton omien jalkojen alta.
Ensimmäisenä on tyyppi, missä rajoja ei ole ollenkaan. Tämän takana on usein ajatus siitä, että muiden tekeminen onnelliseksi määrittää omien rajojen asettamista. Omien rajojen asettaminen on itsekästä ja olen paha ihminen, jos asetan rajat. Mukana on usein oletus siitä, että muut tietävät miten minua tulee kohdella vaikka tilannehan menee juuri toisin päin: rajat näyttävät sen, miten minua tulee kohdella. Näin ollen muut eivät tiedä kuka olen, enkä oikein itsekkään tiedä.
Toinen rajattomuuden muoto on se, että rajat ovat erilaiset eri tilanteissa. Taustalla tarve miellyttää ja nyt tulee tärkeä kohta: tämä aiheuttaa erityisen paljon draamaa ihmisen ympärillä. Olet varmasti kuullut jonkun lähipiirin kuuluvan ihmettelevän toistuvaksi, että miksi ihmeessä hän vetää niin paljon haastavia vuorovaikutustilanteita puoleensa. Syy voi mahdollisesti olla epäselvissä rajoissa. Tällainen yksilö on helposti liikaa mukana muiden elämässä ja auttamassa yli oman jaksamisen. Yksilö ei näyttäydy ehjänä kokonaisuutena ja muiden on haastava tietää, että miten tämän seurassa tulisi olla.
Rajat näyttävät sen, miten minua tulee kohdella.
Kolmas muoto on tilanne, missä rajat on neuvoteltavissa. Tällainen henkilö sanoo usein ”kyllä” vaikka pitäisi sanoa ”ei”. Muiden on haastava jälleen luottaa, koskaan ei voi olla varma, että mitä rajaton vastaa. Sen lisäksi, että myös itse on haastava luottaa omaan tekemiseen niin tämä aiheuttaa kauttaaltaan turvatonta oloa. Samalla yksilö voi tuntea ulkopuolisuuden tunnetta.
Mielestäni mitä enemmän rajattomuuden maailmaan uppoutuu, sitä enemmän ymmärtää, kuinka surullista ja rumaa rajattomuus on. Karrikoiden rajaton usein haluaa miellyttää muita, mutta itseasiassa aiheuttaa vain enemmänkin hämmennystä ympärilleen sekä itselleen. Jos on tottunut elämään näin, niin omien rajojen asettaminen ei tapahdu ihan hetkessä. Asia ei myöskään ole niin monimutkaista, etteikö sitä kannattaisi lähteä kehittämään omassa tekemisessä.
Seuraavassa tekstissä lisää siihen liittyen, miten omia rajoja voi lähteä kehittämään ja samalla vuorovaikutustilanteet ympärillä selkeytyvät, draaman määrä vähenee, muiden luottamus itseä kohtaa kasvaa. Samalla oma olo on turvallisempi.
Toisen ihmisen kohtaaminen on aina ollut minulle kokonaisvaltainen, suorastaan hengästyttävä kokemus. Valtavan suuri aistimusten ja kokemusten kudelma silloinkin, kun tutustuminen on päättynyt lyhyeen. On ollut ihmeellistä tutkia ihmisyyttä toisen ihmisen muodossa. Ihmetellä hänen ihmettään edessäni ja tunnustella, kohtaisimmeko jollain samalla taajuudella, saman tien varrella. Löytäisimmekö yhteisen kielen.
Jos sinäkin olet herkkä aistimaan toista ihmistä, ehkä olet myös huomannut, että kun sinkkuna pitää sydämensä avoimena, jossain vaiheessa alkaa tuntua työläältä avata ja sulkea sydän aina vuoron perään.
Mitä tehdä, kun toivoo löytävänsä rakkautta, mutta huomaakin sydämensä vain haavoittuvan kerta toisensa jälkeen? Kun vuodet vierivät, eikä oma itsetutkiskelu ja yksinäisyys enää jalostu sen hienommaksi? Kun unelmat haurastuvat hennoiksi langoiksi, joista yhä pitelee kiinni. Kestääkö herkkä sydän?
Tässä muutama itselleni toiminut vinkki siihen, miten suojata herkkää sydäntä niin, ettei se päätyisi aina riepoteltavaksi, mutta samalla kuitenkin niin, että sen uskaltaisi pitää auki, jotta rakkauden olisi mahdollista päästä sisään.
1. Kuuntele sydäntäsi
Jos kuuntelet rehellisesti intuitiotasi ja sydämesi ääntä, mitä ne kertovat sinulle? Ansaitseeko ihan jokainen aina mahdollisuuden? Tarvitseeko kaikkia ja kaikkea loputtomasti koittaa ymmärtää?
Voi olla hyvä tunnustella, onko deittikumppanin seurassa vilpittömästi hyvä olla. Virtaako välillänne hyväntahtoisuutta, ehkä lempeyttäkin? Onko olo turvallinen? Jos alusta asti ilmassa on selittämätön tunne, että kaikki ei oikein ole kohdillaan, kannattaako silloin jatkaa tutustumista? Tai jos toivotte elämältä täysin eri asioita, onko pidemmän päälle yhteinen elämä kuinka mahdollinen?
Joskus ihmisiä tapaillessa oma suunta saattaa alkaa sumentua, varsinkin jos tuntuu, että kumppanin etsintä on kestänyt jo pitkään, eikä vastakaikua omille haaveille ole kuulunut. On helppoa ajoittain hukata itsensä, kun sinkkukilometrit painavat jo takana, eikä jaksaisi enää uskoa omiin haaveisiinsa, kun eivät ne ole mihinkään vieneet.
Vaikka tuntuisi, että ympärillä on kaikenlaista hälinää, muista se, minkä tiedät sydämessäsi todeksi ja tärkeimmäksi. Ehkä sydämesi on nimenomaan kuljettanut sinua koko ajan oikeaan suuntaan, vielä vain eteenpäin sinne, minne sinun kuuluukin päätyä.
Anna unelmasi johdattaa sinua ja valaista polkuasi, kunnes se risteää jonkun toisen kanssa, joka unelmoi samoin.
2. Lepää
Joskus parasta etsimistä on olla vain, antaa elämän virrata ja kuljettaa. Ilman tarkempia aikatauluja ja suunnitelmia. Katsoa, minne elämä luonnostaan vie silloin, kun sitä ei itse puske jonnekin, ja tarttua tilaisuuksiin, kun niitä ilmenee.
Levätä voi myös kohtaamisissa toiseen ihmiseen tutustuttaessa. Voitko lähestyä toista ihmistä vähän levollisemmin, ehkä rennomminkin? Joskus hyväntahtoinen huumori voi keventää tunnelmaa, jos siihen löytyy yhteinen sävel. Ehkä voit antaa asioille aikaa kehittyä omassa tahdissaan. Yhtä hyvin joskus voi olla paikallaan hellittää, jos alkaa tuntua siltä, että kaikki on vain ikävää, vaikeaa ja pakottamista.
Ethän anna ihmisten kuluttaa itseäsi puhki. Jos ikäviä kohtaamisia, epämääräisyyksiä ja pettymyksiä kertyy niin monta peräkkäin, että sydäntä särkee, pitäisikö pitää pieni tauko ja keskittyä niihin asioihin, jotka tuovat itselle hyvää mieltä? Voi olla hyvä idea tietoisesti ympäröidä itsensä niillä läheisillä ihmisillä, joiden kanssa on hyvä olla. Tehdä itselle mieluisia asioita ja pitää itsestä hyvää huolta.
On myös hyvä muistaa, että rakkautta ei voi pakottaa, ei survoa omiin aikatauluihin, haaveisiin tai vaatimuksiin. Ehkä rakkautta voisikin lähestyä levosta käsin silloinkin, kun sitä todella toivoo ja kaipaa.
3. Salli inhimillisyys itsellesi ja toisille
Kun toisilleen vieraat ihmiset kohtaavat, kaikki on mahdollista ja kommelluksiakin voi sattua. Mokasiko toinen jotain tai mokasitko itse? Sen ei tarvitse olla maailmanloppu. Ole itsellesi armollinen ja anna armoa vähän toisellekin.
Ajattelen, että talsimme kaikki täällä yhdessä elämää rinnakkain ja aika usein myös kompuroimme, joskus vedämme kuperkeikkaa ja löydämme itsemme tai toisemme noloista tilanteista. Aika inhimillistä, eikö vain?
Onko jyrkille vastakkainasetteluille tarvetta silloinkaan, kun joudumme pettymään toisiimme? Toinen ihminen ei voi koskaan olla tilattava tuote, jonka pitäisi automaattisesti täyttää kaikki toiveemme. Hän on kokonainen ihmiselämä ja kulkee oman historiansa kanssa, vajavaisuuksineen ja vahvuuksineen. Niin kuin me kaikki.
Joskus deittimaailmassa emme aina vain kohtaa, emme edes hyvistä aikomuksista huolimatta. Vaikka kohtaamiset olisivat joskus ikäviäkin, silti kaikkien osapuolien takana on aina jollain tapaa ihmisyyttä. Olemme eri vaiheissa, eri kohdassa omaa tarinaa.
Ehkä jonain päivänä kohtaat jonkun samassa risteyksessä ja lähdettekin samaan suuntaan.
4. Älä unohda rakkautta
Vaikka maailma tuntuisi kuinka kovalta ja siltä, että rakkaus on ehtynyt, se ei ole totta. Valitsen ajatella näin joka päivä. Koen rakkauden mahdollisuuden olevan läsnä joka hetki ja uskon sen virtaavan ihmisten välillä juuri nytkin.
Voin päästää rakkauden läpi, jos lasken muurini. Ehkä saan myös osumaa, mutta se on sen arvoista, jos samasta väylästä rakkauden on mahdollista päästä sisään.
Voin myös valita toisin. Voin vetää muurit ylös ja sulkea itseni. Silloin olisin suojassa, mutta en voisi kokea rakkautta.
5. Tee sopu itsesi ja maailman kanssa
Joskus lupaavastikin alkanut tarina saattaa jäädä auki, ikään kuin leijumaan ilmaan. Kuin joku painaisi stop-nappulaa elokuvassa, eikä rauhoittavaa loppua koskaan tulisi. Entä jos antaisit asioiden vain olla niin? Ehkä jokin erilainen ymmärrys aukeaa vasta myöhemmin, kenties vuosien saatossa.
Voi tuntua hankalalta jatkaa eteenpäin epämääräisten käänteiden jälkeen, mutta pystyisitkö jatkamaan kuitenkin? Entä jos edessäpäin on vielä sopivampaa rakkautta, joka ei jätä sinua roikkumaan typertyneiden kysymysten kanssa? Entä jos käy vielä hyvin?
Ihmiset toimivat välillä hämmästyttävän julmasti toisiaan kohtaan, eikä sitä ole aina helppoa, eikä tarpeenkaan ymmärtää. Minua on silti auttanut tehdä jonkinlainen sopu itseni ja maailman kanssa. Vaikka asiat jäisivät ratkaisemattomaan tilaan, vaikka minua olisi kohdeltu suorastaan inhottavasti, voin silti päättää, että virtaan sovussa maailman virrassa.
En anna ainutkertaisen elämäni valua katkeruuden jokeen. Uskon yhä ihmisten hyvyyteen, kauneuteen ja rakkauteen. Moni on koittanut horjuttaa tuota maailmankuvaa, mutta vielä koskaan en ole siitä luopunut.
Vaikka mitä kamalaa tai erikoista olisi tapahtunut, muista, että olet yhä kykenevä ja arvokas näkemään ja kokemaan hyvää, antamaan hyvää ja vastaanottamaan hyvää.
Jokainen päivä on ihmeellinen mahdollisuus rakastaa.
Uuvuttaako rakkauden etsintä ja pinnallinen deittikulttuuri? Olen luonut nämä rakkauden etsijän keskustelukortit kaikille, jotka yhä uskovat rakkauteen ja ihmisten hyvyyteen. Keskustelukorttien avulla voit avata aidon yhteyden toisen kanssa ja puhua oikeasti tärkeistä asioista. Keskustelukortit sopivat myös yksin käytettäviksi, jos haluat vahvistaa suhdetta itseesi. Korttipakka sisältää 60 ajatuksia herättävää tekstiä ja yli 120 kysymystä. Tutustu täältä.
Sydämellä, Maaria
Artikkelikuva: Pexels.com.
Psst. Tykkäsitkö tästä blogikirjoituksesta? Löydät lisää ajatuksiani somessa täällä.
