Moni kipuilee sen kanssa, ettei aivan uskalla olla oma itsensä. Erityisesti naiset kärsivät usein jonkinlaisesta itsensä pienentämisestä.
Mitä itsensä pienentäminen oikeastaan tarkoittaa? Itsensä pienentämisen tunnistat muun muassa näistä:
– Et uskalla kertoa mielipidettäsi silloin, kun sille olisi paikkansa – tai jos kerrot, pyydät sitä anteeksi.
– Vähättelet tarpeitasi (toisten tarpeet ovat aina tärkeämpiä).
– Pelkäät ottavasi liikaa tilaa itsellesi (”Taas olin kamalan kovaääninen!”).
– Piilottelet tunteitasi – tai tunteiden ilmaisemisen jälkeen morkkistelet.
– Kyseenalaistat jatkuvasti itseäsi tai elämääsi. Tuntuu että elät ja olet jotenkin väärin.
– Et tavoittele unelmiasi, jotta et vahingossakaan epäonnistuisi – tai menestyisi. Molemmat tuntuvat yhtä väärältä.
Vuosia jatkuneesta itsensä pienentämisestä voi lopulta seurata itsensä hylkääminen. Se tarkoittaa, että…
– Kyseenalaistat jatkuvasti, ovatko tunteesi sallittuja ja normaaleja.
– Hyväksyt ja kunnioitat toisten tarpeita, mutta et omiasi.
– Valitset aina sen, mitä kuvittelet, että sinun täytyy valita, mutta et koskaan sitä, mitä aidosti haluat. – Soimaat itseäsi usein siitä, mitä teet tai olet, niin hyvästä kuin pahasta.
– Et uskalla tarttua unelmiisi, koska et tunne olevasi niiden arvoinen.
– Koet olevasi vääränlainen.
Itsensä pienentäminen on periytynyt erityisesti naislinjoissa. Miesten hallitsemassa maailmassa itsensä pienentäminen on ollut naisille selviytymiskeino. Äidit ovat opettaneet tyttärilleen eteenpäin selviytymisen malliksi monia rajoittavia uskomuksia:
– Sinun pitää olla kiltti tyttö. Kiltti tyttö ei kiukuttele, vastustele tai tee itsestään numeroa. – Ei ole sopivaa ilmaista omia mielipiteitä. – Sinun pitää sopeutua ympäristön vaatimuksiin ja odotuksiin, jotta kelpaat.
Mutta emme voi olla omassa voimassamme niin kauan kun pyytelemme olemassaoloamme anteeksi. Siksi on tärkeää uskaltaa voimistua – myös suhteessa omaan perheeseen.
Sinullakin on lupa kasvaa itsesi kokoiseksi. Se ei tarkoita henkseleiden paukuttelua vaan turhista rajoituksista vapautumista, rohkeutta elää omalla tavallasi itseäsi ilmaisten.
Koetko olosi usein voimattomaksi, koska aistit niin vahvasti työkavereidesi tunnetiloja ja työyhteisön tunneilmapiirejä?
Jos vastaat ”kyllä”, on todennäköistä, että kannat liian paljon vastuuta siitä, miltä muista tuntuu töissä ja minkälainen työporukan tunneilmapiiri on.
Moni empaattinen ja toisten tunteista ylivastuullinen kokee työelämän raskaaksi, koska hän kuormittuu niin paljon muiden tunteista ja työyhteisön tunneilmastosta.
Koska hän ei pelkästään aisti toisissa nousevia ja ympärillään leijailevia tunne-energioita, vaan ottaa myös niiden helpottamisen tehtäväkseen, hänestä tulee työpaikan automaattinen ilmapuntari ja ilmapiirin puhdistaja.
Hän kuulostelee herkeämättä tiimikavereitaan, esihenkilöitään ja muita työyhteisön jäseniä. Hän muokkaa itseään aistimansa mukaan niin, että asiat etenisivät sujuvasti ja jokaisen kokemus olisi mahdollisimman siedettävä.
Hän on usein tunnollinen ja käyttää paljon energiaa työnsä, työkavereidensa ja työyhteisönsä tilanteen ja tehtävien miettimiseen. Hän uskoo, että mikäli hän ylittää itsensä ja auttaa muita tekemään samoin, hänen panoksensa huomataan.
Hän ei tee itsestään numeroa, vaan odottaa, että hänen työnsä tulokset tuovat hänelle hänen ansaitsemansa arvostuksen. Usein hän kuitenkin päätyy vain tekemään lisää ja kantamaan enemmän vastuuta ilman tunnustusta, palkankorotuksia tai ylennyksiä. Ne tuntuvat menevän aina muille.
Jatkuva valmiustila kuormittaa ylivastuullista
Empatian yli vetävän on vaikeaa säädellä sitä, miten paljon hän kantaa näkymätöntä vastuuta työyhteisön tunneilmapiiristä ja asioiden sujumisesta.
Hän on jatkuvassa valmiustilassa reagoimaan siihen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän uskoo, että hänen täytyy laittaa aina toisten tunteet ja tarpeet omiensa edelle, jotta hän olisi arvokas ja lunastaisi paikkansa. Kaava toistuu, olipa hän tiimiläisen, esihenkilön, kollegan tai johtajan roolissa.
Keskittyessään niin voimakkaasti muiden kokemusten parantamiseen hän sivuuttaa sen, mitä hän itse tarvitsisi voidakseen hyvin työelämässä.
Mikäli ylivastuullisen kuormitus syvenee väsymykseksi tai uupumukseksi, hän voi kokea, ettei kyvyistään huolimatta uskalla edetä isompiin saappaisiin tai seuraavaan vaiheeseen, koska ”miten jaksaisin kantaa vielä enemmän vastuuta ja tunnetaakkoja, kun olen jo nyt ihan poikki?”
Miksi jotkut kantavat liikaa vastuuta?
Monet työyhteisöt ovat empaattisesti epätasapainossa. Jotkut laittavat kaiken energiansa toisten tunteiden aistimiseen ja taipuvat niiden mukaan. Toisille taas ei vaikuta olevan tärkeää, miltä muista tuntuu, vaan he laittavat aina omat tarpeensa muiden edelle. Toki myös välimuotoja löytyy.
Voimakkaasti empaattinen näkee työyhteisössä olevat katvealueet, joissa kukaan ei kanna vastuuta yhteisön ilmapiiristä ja tunnetason hyvinvoinnista.
Toisten tunteista ylivastuullisena hän velvoittaa itsensä ottamaan vastuun näiden vastuutyhjiöiden täyttämisestä. Hän virittäytyy aistimaan yhteisön tunnetaajuuksia ja yrittää vastata muiden täyttymättömiin tunnetason tarpeisiin parhaansa mukaan.
Mitä enemmän hankalia tunteita työyhteisössä on, sitä enemmän hän vaatii itseään helpottamaan niitä. Hän kokee, että hänen täytyy ratkaista työyhteisön epäkohdat, välinpitämättömyydet ja pahoinvointi. Silloinkin, kun hänellä ei ole ollut niiden syntymisessä osaa eikä arpaa.
Liika vastuun kantaminen toisten tunteista ja tunneilmapiireistä on ylivastuullisen keino yrittää tehdä työpaikan tunnemaastosta turvallinen kaikille. Hän on todennäköisesti oppinut toimimaan näin jo lapsena. Silloin hänen ainoa keinonsa vaikuttaa tunneilmapiirin ailahteluihin on ollut tehdä itsestään mahdollisimman helppo ja toisten hankalia tunnetiloja tasaava.
Koska hän on joutunut ottamaan vastuuta toisten tunteista tavalla, joka ei ole hänelle kuulunut, hän virittäytyy aikuisenakin liikaa toisten tunteisiin. Näin hän yrittää ehkäistä, ratkaista ja poistaa työyhteisössä olevia hankalia tunne-energioita ennen kuin tilanne räjähtää käsiin.
Hän antaa itselleen tehtävän, jossa hänen on mahdotonta onnistua yksin – erityisesti, jos vallan käyttäminen ja vastuun kantaminen ihmisten kokemuksista ovat organisaation johdossa ja kulttuurissa pahasti epätasapainossa.
Miten johdat sekä empaattisesti että jämäkästi
Tunteiden johtamisesta puhutaan koko ajan enemmän. Mitä vaikuttavammin jotkut asiat voidaan hoitaa teknologian avulla, sitä enemmän korostuvat samalla myös ne, joita ei voida.
Siksi omien ja muiden tunteiden johtaminen voi olla jopa tärkein taitosi nyt ja jatkossa, olipa virallinen roolisi mikä tahansa.
Koska pystyt aistimaan toisten tunteita kuin ne olisivat omiasi, sinulla on sisäänrakennettuna kyky tarjota muille toimivaa tunnetason tukea ja luoda tunneilmapiirejä, jotka ovat turvallisia, kannustavia ja tuloksekkaita.
Empatian yli vetävänä olet ”harjoitellut” tunneilmapiireihin vaikuttamista ja niiden johtamista koko ikäsi sitä tajuamattasi – ylikuntoon asti. Tämän takia se on kuormittanut sinua paljon enemmän kuin on tarpeellista.
Jotta voit samaan aikaan sekä saada hienoja tuloksia että voida hyvin yhdessä niiden kanssa, joihin vaikutat, on ratkaisevan tärkeää, että olet empaattinen myös itseäsi kohtaan.
Olemalla hereillä ja antamalla arvoa sille, mitä sinussa tapahtuu, voit johtaa omia tunteitasi ja tarpeitasi niin, että jaksat ja nautit työstäsi. Samalla näytät esimerkkiä muille ihmisestä, joka johtaa sekä itseään että muita empaattisesti ja jämäkästi, hyvinvoinnista ja rajoista huolehtien.
Näin saat empatiakykysi käyttöösi ilman, että sinun tarvitsee pelätä väsymistä tai loppuun palamista. Silloin astut rohkeasti todelliseen johtajuuteesi ja sinusta tulee pidättelemätön.
Jos haluat tutustua empatiakykyysi syvemmin ja käyttää sitä työssäsi niin, että sinä itse ja ihmiset, joihin vaikutat, voitte hyvin, kutsun sinut mukaan verkkokurssilleni: Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi.
Tunnelukot ovat kuin tulkintasilmälasit, jotka asetetaan ihmisen nenälle lapsuudessa ja nuoruudessa. Tunnelukot syntyvät tarpeiden tyydyttämättä jättämisen aiheuttamien tunteiden seurauksena.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että lapsella on tarve olla turvassa, mutta hänet hylätään henkisesti ja/tai fyysisesti monta kertaa. Lapselle aiheutuu tästä vaikeita tunteita, joita hän ei pysty käsittelemään. Hänen maailmaansa alkaa värittää esimerkiksi uskomus siitä, että hänessä on jotain sellaista vikaa, että hänet hylätään eikä läheisten ihmisten pysyvyyteen voi luottaa vaan hän alkaa pelätä hylkäämistä.
Lapsi oppii sopeutumaan omaan kasvuympäristöönsä
Lapsi ”keksii” aina keinon, jolla hän pystyy, kaikesta huolimatta, selviytymään mahdollisimman hyvin omassa kasvuympäristössään. Puhutaan lapsuuden sopeutumiskäyttäytymisen tavasta.
Joku lapsi heittäytyy kiltiksi toisten auttajaksi, toinen heittää kasvoilleen pellen ja hauskuuttajan naamion, kolmas pyrkii muuntautumaan näkymättömäksi ja niin edelleen. Ikävää sopeutumiskäyttäytymisessä on se, että ne siirtyvät käyttäytymisen tavoiksi aikuisuuteen asti ja aiheuttavat usein ongelmia ihmissuhteissa. Erityisesti nämä tavat näkyvät parisuhteissa – parisuhde oikeastaan paljastaa oman sopeutumiskäyttäytymisen tavan. Rajattomuus voi liittyä osaltaan juuri tähän sopeutumiskäyttäytymiseen.
Rajat ovat tärkeitä, ja niitä moni meistä harjoittelee joka päivä. Kun ihminen toimii niin, että kuuntelee omia rajojaan, pitää niistä kiinni ja osaa ilmaista ne rakentavasti ulospäin, on hän omassa voimassaan ja voi aika hyvin. Rajattomuus voi syntyä monellakin tavalla, mutta tässä haluan lyhyesti valottaa rajattomuutta kahden tunnelukon: alistumisen ja uhrautumisen tunnelukon kautta. Rajattomuus voi liittyä moneen muuhunkin tunnelukkoon.
Alistumisen tunnelukon omaava ihminen antaa ihmisten ja asioiden kävellä ylitseen
Alistumisen tunnelukon omaava ihminen on alistuvainen. Ulospäin tunnelukko ei suinkaan aina näyttäydy alistumisena vaan se voi näkyä myös alistumista/alistamista vastaan taisteluna. Ihminen on ikään kuin allergisoitunut alistamiselle. Alistuvaisuuteen taipuvaiselle ihmiselle on opetettu, esimerkiksi mallioppimisen kautta, ettei rajoja saa olla vaan pitää asettautua kynnysmatoksi, jonka yli saa kävellä mennen, tullen.
Alistuja nieleskelee asioita, joustaa, ei sano vastaan, on sopeutuvainen mukautuja. Mutta kerää samalla sisäänsä kiukkua, joka saattaa purkautua hyvinkin pontevasti. Tunnelukko helpottuu sillä, että ihminen opettelee jämäkkää vastuullista aikuisuutta eli opettelee ensinnäkin tunnistamaan omia tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan ja oppii ilmaisemaan ne rakentavasti ja rohkeasti.
Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen huolehtimaan rajattomasti muista
Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen uhraamaan omat tarpeensa eli laittamaan ne sivuun ja huolehtimaan muiden tarpeista. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmille tämä on välttämätöntä, mutta siltikään ei tarvitse elää niin, että unohtaa itsensä ihan kokonaan. Uhrautuja on ylivastuullinen toisten auttaja ja kannattelija, joka suorittaa ja huolehtii asioista usein uupumukseen saakka.
Usein uhrautumisen tunnelukon omaava ihminen löytää kumppanin, joka ei osaa ottaa vastuuta. Hän myös saattaa vahingossa opettaa vastuuttomuutta lapsilleen, koska rientää aina apuun, vaikkei häntä tarvittaisi ja antaa tahtomattaan sellaista viestiä lähiympäristölleen, että hän osaa ja pystyy, muut eivät. Rajattomuuttahan edellä esitettykin on.
Kun on rajaton, saattaa vahingossa rikkoa myös muiden rajoja omiensa lisäksi. Uhrautumisen tunnelukko saattaa sekin tehdä ihmisen vihaiseksi ja ärtyneeksi ja toisia syytteleväksi. Tunnelukko avautuu, kun ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, pitämään niitä tärkeinä ja myös huolehtimaan niistä.
Viha on sisäinen rajavartija
Viha (kiukku, ärtymys) on tärkeä tunne – se vartioi rajojamme ja kertoo siitä, että rajat on jo ylitetty ehkä kauan aikaa sitten. Viha kertoo kyllä muustakin: ahtaalla olosta ja pettymyksistäkin. Mutta aina kun viha näyttäytyy, voi kysyä sitä, rikkoutuivatko rajat. Usein olemme muuten ihan itse niitä, jotka rajojamme eniten rikkovat.
Aina tulee uusi uusi päivä ja uusi mahdollisuus oppia itsestä jotain uutta ja aloittaa vähän kuin puhtaalta pöydältä. Voisiko tänään olla se päivä, kun alat opetella pitämään omia rajojasi tärkeinä?
Jos haluat tietää tunnelukoista enemmänkin, tutustu kirjaani Masennus ja tunnelukot. Kirja voi olla hyödyllinen, vaikket kärsisikään masennuksesta.
Joskus elämä, työ, ihmissuhteet ja pimeät vuodenajat voivat kuormittaa meitä, maailmantilanteesta puhumattakaan. Silloin ei ole ihme, jos seksuaaliset halusi ovat kateissa.
Haluan kannustaa sinua hoitamaan tietoisesti seksuaalisuuttasi ja seksuaalista nautintoasi, vaikka tuntisit että libidosi olisi kateissa. Seksuaalisuus ja nautinto ovat syvässä yhteydessä elinvoimaan, innostukseen ja luovuuteen. Kokonaisvaltainen ja terve seksuaalisuus saa sinut säteilemään ja tuntemaan, että olet täysin elossa ja oman elämäsi ohjaksissa. Emme halua kadottaa tätä elinvoimaa. Ja muista, sinä et tarvitse seksiin partneria. Sooloseksi voi olla erittäin nautinnollista, joskus jopa parempaa kuin partnerin kanssa, joka ei tarpeeksi tunne tai huomioi, sitä mistä sinä nautit.
Seksi vapauttaa nautinnollisia hormoneja kuten dopamiinia, noradrenaliinia, testosteronia ja oksitosiinia. Nämä hyvänolon hormonit rentouttavat ja vahvistavat immuunijärjestelmääsi. Kun nautintosi kehittyy kohti kliimaksia, kehosi työntää ulos kortisolia, stressihormonia, joka aiheuttaa painonnousua, ikääntymistä ja erilaisia terveyshaasteita. Ja minä ainakin otan mielummin dopamiini ryöpyn seksistä kuin sometykkäyksistä.
Seksiin liittyvät toiminnot kehon, mielen ja energian tasoilla surkastuvat kuin mitkä tahansa lihakset, jos emme treenaa niitä. Tee säännöllisiä kehollisia nautintoharjoituksia, pidä eroottinen tuli, mielesi ja halusi aktiivisena ja anna itsesi puhjeta kukkaan uudella tasolla
Tässä parhaat vinkkini siihen, miten pidät yllä seksuaalista haluasi
Yksi isoista myyteistä on, että seksi ”tapahtuu ihan itsestään”. Ideaalitapauksessa näin voisi olla, mutta ikävä kyllä, alamme pienestä pitäen vastaanottamaan negatiivisia viestejä ja oppeja seksuaalisuudesta, nautinnosta ja kehostamme. Kirjoita ylös, minkälaisia huonoja tai vääristyneitä uskomuksia olet oppinut seksuaalisuudesta tai omasta seksuaalisuudestasi. Mistä ne ovat tulleet? Käännä uskomukset päinvastaiseksi ja positiiviseksi.
Harrasta sooloseksiä. Opeta kehollesi ja hermostollesi oman kosketuksesi avulla, että olet kaunis, ansaitset nautintoa ja että seksuaalisuutesi on sinua varten. Opettele minkälainen kosketus kiihottaa sinua ja missä ovat herkullisimmat erogeeniset alueesi.
Pidä huolta kehostasi kaikin mahdollisin tavoin. Liiku, syö hyvin ja nuku riittävästi. Käytä seksissä mahdollisimman luonnollisia liukuvoiteita ja nautinnollisia hierontaöljyjä.
Opettele itseilmaisua. Tanssin, laula ja puhu sydämestäsi käsin. Vapauta itsesi turhista häpeän kahleista.
Nauti yhteydestä luontoon kävelyllä, rannoilla, puutarhassa, metsässä. Pysähdy tuntemaan, että nautinnollinen elinvoima virtaa lävitsesi, kun olet luonnossa.
Parisuhteeseen liittyvät ongelmat vaikuttavat aina seksuaaliseen halukkuuteen. Selvitä parisuhteeseesi liittyvät haasteet. Hae apua pariterapiasta tai seksuaaliterapiasta. Ruoki kipinää parisuhteessasi nautinnollisilla yllätyksillä.
Stimuloi eroottista mielikuvitustasi kirjoilla ja elokuvilla. Keksi ja kehittele seksuaalisia fantasioita. Kirjoita eroottisia runoja. Jaa kaikkia näitä kumppanisi kanssa.
Ruoki tietoisesti aistinautintoja. Katsele, kuuntele, kosketa, maista ja haista asioita, jotka tuntuvat nautinnollista. Anna itsesi pysähtyä hetkeen ja uppoutua näihin kokemuksiin.
Oletko sinä se tyyppi, joka tulet tilaan ja tunnet soluissasi saakka, että ilmassa leijuu tunteita tai tunnelmia? Oletko sinä se tyyppi, joka tunnistaa jokaisen sanan värin ja miten sanat liikuttavat tunneväreitä mukanaan? Oletko sinä se tyyppi, joka on ukkosenjohdattimina, kun muut puhuvat tunnereaktiostaan käsin – tai ovat puhumatta? Oletko sinä se tyyppi, joka on kaiken tämän jäljiltä aivan puhki (ja vieläpä koet riittämättömyyttä!)?
Moni meistä aistii herkästi toisten tunteet, ja ne alkavat helposti sekoittua omiin tunteisiin. Joskus on vaikea erottaa, kumpi kuormittaa enemmän: muiden tunteet vai omat tunteet. Jos imet helposti muiden tunteita ja ne uuvuttavat sinua, kokeile näitä:
Nimeä tunne: Mistä tunteesta on kyse?
Kun huomaat jonkin tunteen, joka on vasta ilmassa tai jonka olet jo ehtinyt imemään itseesi, nimeä tunne: onko se epävarmuus, kateus, syyllisyys, pelko, häpeä vai jotain muuta? Tunteen nimeäminen auttaa katkaisemaan tunnereaktion eli kehollisen kokemuksen ja lisäksi se auttaa jäsentämään abstraktia tunnekokemusta.
Kun tunteelle on antanut nimen, on helpompi kysyä: onko tämä minun omani vai jonkun muun?
Hengitä tunnetta ulos – älä sisään
Kun huomaat tunnetilan, tee näin: Kun hengität ulos, päästä irti tunteesta. Anna sen mennä uloshengityksen mukana. Jos sinua helpottaa, voit kuvitella uloshengitettvälle tunteelle tai tuntemukselle värin tai muodon. Tai voi halutessasi sanoa mielessäsi sille: “Heippa!”
Tällainen pieni huomaamaton hengitysharjoitus auttaa sinua pysäyttämään tunteen, joka usein elävöittää kokemustamme niin voimakkaasti, että se alkaa myös syöttää mieleemme lannistavia ajatuksia, jotka syventävät tunnekokemusta.
Lähetä muille hyvän hippuja huomaamatta
Silloin kun tunneilmapiiri on raskas, ei ehkä ensimmäinen ajatus ole lähettää muille hyviä ajatuksia, mutta se kannattaa! Kun toivomme hyvää muille, teemme samalla rajan tunnekokemuksen kanssa, joka meinaa tarttua meihin. Hyvä ikään kuin katkaisee raskaiden tunteiden ketjun.
Tee siis näin: Kun huomaat, että ilmassa leijuu raskautta ja alat reagoida siihen, sano muille läsnäolijolle hiljaa mielessäsi: “Toivon, että olet onnellinen.” Sitten sano sama itsellesi: “Toivon, että olen onnellinen.”
Jos imet helposti muiden tunteita ja ne uuvuttavat sinua, kannattaa vahvistaa omaa tunneyhteyttä ja erottelukykyä meditoimalla. Hetki itselle -äänipalvelusta löydät yli 100 meditaatiota, jotaka auttavat vahvistumaan sisäisesti. Tutustu palveluun tarvemmin TÄÄLLÄ.
Jos toivot, että toisten tunteet eivät vaikuttaisi sinuun niin kuormittavasti, voi hyvin olla, että menet liikaa mukaan muiden tunteisiin oman jaksamisesi kustannuksella.
Mikäli aistit voimakkaasti toisten tunteita ja otat vastuuta niiden helpottamisesta, toimit mallin mukaan, jonka olen nimennyt överiempatiaksi.
Olet todennäköisesti ollut monta kertaa tilanteessa, josta selviytyminen on vaatinut sinua keskittymään siihen, mitä tunteita muissa nousee ja sopeuttamaan itseäsi niiden mukaisesti.
Jos muovaat itseäsi jatkuvasti toisten tunteiden mukaan, et ennätä tuntea tarpeeksi omia tunteitasi. SIlloin et voi huomata, mitä sinä näissä suhteissa ja tilanteissa tarvitset ja mikä tuntuu sinulle totuudelliselta tavalta toimia.
Tämä johtaa väsymyksen ja turhautumisen kierteeseen, jossa odotat enemmän huomiota tunteillesi ja tarpeillesi ja koet tulevasi jatkuvasti ohitetuksi, kun näin ei tapahdu.
Tunnetason rajat tuovat turvaa suhteisiimme
On inhimillistä ja normaalia haluta turvallisia yhteyksiä, joissa meidänkin tunteemme tulevat tunnustetuiksi ja hyväksytyiksi.
Kun olemme lapsia ja nuoria, turvalliset yhteydet ovat meille jopa välttämättömiä, jotta voimme kasvaa itsestämme ja muista tasapainoisesti huolehtiviksi ja tunnetason rajamme selkeästi tunnistaviksi aikuisiksi.
Jos koitamme saada suhteemme toimimaan keskittymällä aistimaan muiden tunteita ja tarpeita ja vastaamaan niihin niin, että toinen olisi aina tyytyväinen, yritämme usein käsitellä lapsuutemme haastavien suhteiden meihin jättämiä yhteydettömyyden kokemuksia.
Meillä on todennäköisesti ollut elämässämme ihminen tai ihmisiä, joiden kanssa olisimme tarvinneet kokea – ja joiden olisi roolinsa puolesta pitänyt pystyä tarjoamaan meille – turvallisia tunneyhteyksiä, mutta jotka eivät siihen kyenneet.
Siksi olemme kokeneet tulleemme hylätyiksi ja alkaneet uskomaan, että meidän tunnetason tarpeillamme ei ole merkitystä.
Kun vedämme kykymme aistia toisten tunteita yli myös aikuisuuden suhteissamme, toivomme edelleen alitajuisesti saavamme toimivan yhteyden siihen tunnetasolla saavuttamattomaan ihmiseen, jolla oli tärkeä rooli lapsuudessamme.
Uskomme, että jos viimein onnistumme saamaan yhteyden etäiseen henkilöön, jonka energia muistuttaa lapsuutemme haastavaa suhdetta, hankalien kokemustemme jäänteenä meissä oleva kipu helpottaa.
Tästä mahdottoman onnistumisen hakemisesta voi syntyä kierre, jossa kohtaamme tunnetasolla saavuttamattomia, oman hankalan olonsa kanssa kamppailevia henkilöitä kerta toisensa jälkeen.
Yritämme muodostaa heihin vakaita tunneyhteyksiä hinnalla millä hyvänsä. Samalla hylkäämme itsemme ja ohitamme omat tunteemme ja tarpeemme. Haemme tunnustusta tunnekokemuksillemme ihmisiltä, jotka eivät voi sitä meille antaa.
Kunnes opettelemme vetämään selkeät tunnetason rajat sen välille, mikä kuuluu meidän vastuullemme ja mikä ei.
Miltä sinusta tuntuu?
Koska suhteet, joissa vedämme empatian erityisen överiksi, ovat yhtä energeettistä vuoristorataa, on hyvä olla hereillä sille, miltä sinusta tuntuu.
Kun yhteytesi itseesi alkaa kadota, esitä itsellesi ainakin seuraavat kysymykset:
Olenko virittäytynyt enemmän toisen tunne-energioihin kuin omiini?
Haenko häneltä tunnustusta omasta arvostani?
Annanko toiselle energiaani rajattomasti?
Tunnistanko tunnetason rajani?
Voinko hidastaa energiani avaamista toiselle ja tarkastella tilannetta rauhassa, olipa kyseessä parisuhde, työkaveri, esihenkilö tai jokin muu tuttavuus?
Miltä minusta tuntuu? Mitä minä tarvitsen?
Voimakkaasti empaattiselle, jonka selviytymiskeinona on ollut keskittyä ensisijaisesti muihin, tilan tekeminen itselle voi tuntua isolta riskiltä. Silti se kannattaa.
On äärimmäisen vapauttavaa antaa itsensä olla olematta jatkuvasti virittäytyneenä muiden tunteisiin ja ottamatta niiden muuttamista ”paremmiksi” omalle vastuulle.
Kun kasvamme ulos yli vedetystä vastuusta toisten tunteista, voimme muodostaa yhteyksiä ja suhteita uudelta pohjalta, jota eivät enää määrittele lapsuuden kuormittavat kiintymysmallit ja selviytymiskeinot.
Sen sijaan, että kasvu tapahtuisi suhteissa toistuvan kivun ja niistä palautumisen kautta, ne syntyvätkin myönteisemmistä aineksista. Näitä ovat esimerkiksi vastavuoroisen jakamisen ja vapaasti virtaavan rakkauden kulttuuri, jossa kaikki ottavat vastuun tunteistaan ja tarpeistaan ja tukevat toisiaan.
Jotta voimme valita suhteita, joissa tulemme nähdyiksi, kuulluiksi ja hyväksytyiksi kaikkine tunteinemme, tarpeinemme ja ominaisuuksinemme, meidän täytyy sallia itsemme tulla näkyväksi myös itsellemme. Siksi on tärkeää, että ohjaamme valokeilan myös omiin tarpeisiimme ja vastaamme niihin myös itse.
Jos haluat oppia tunnistamaan tunnetason tarpeesi ja rajasi paremmin, tule mukaan suositulle verkkokurssille: Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi!
Kun toinen loukkaa eli kun koemme tulevamme loukatuksi, meillä on useampi mahdollinen tapa reagoida, joista kaksi voivat olla vahingollisia joko itsellemme tai muille.
Samalla mitalla takaisin
Kun meihin sattuu, nopein reaktio voi olla hyökkäävä puolustus. Kun toinen hyökkää, hyökkäämme takaisin. Annamme samalla mitalla, jotta vaaka saadaan tasaan. Useissa yhteyksissä olemme oppineet korrekteiksi, jolloin annamme sitten samalla mitalla takaisin selän takana. Läheisissä suhteissa reaktio saattaa kuitenkin päästä valloilleen. Samoin netissä.
Tunteeseen reagoiminen saattaa hetkellisesti helpottaa oloa mutta jäädä kuitenkin kalvamaan mieleen ja kehoon. Se myös vahingoittaa ihmissuhteita.
”Ei tunnu missään”
Moni sanoo, ettei välitä. Tai että jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä. Ja kuitenkin sanojen takana, syvällä sisimmässä, loukkaus tuntuu. Loukkaus ei ole loukkaus, jos se ei tunnu.
Sisään painetut kokemukset ja tunteet alkavat kertyä ja painaa. Jos niitä ei edes myönnä itselleen, yhteys omiin tunteisiin ja itseen katkeaa.
Oman tunteen kommunikointi
Kun toinen loukkaa, kannattaa se sanoa ääneen. Ei huutaa vastasolvauksia vaan sanoa vaikka että ”minusta tuntuu pahalta tuo, mitä sanoit”. Kun kertoo omista tunteistaan, toinen ei voi sanoa, että se on väärin. Jos mahdollista, voi jatkaa: ”Minua loukkasi tuo, mitä sanoit, koska se osui kipeään kohtaan. Sellaiseen kohtaan, jonka kanssa olen kipuillut pitkään.”
Kun kuulet itsesi kertovan, miltä sinusta tuntuu, sinä itsekin alat kuulla, että kokemuksesi on totta. Se on tärkeä. Se tulee keskusteltavaksi ja ymmärrettäväksi. Parhaassa tapauksessa ääneen sanottua kokemusta voi pohtia yhdessä toisen ihmisen kanssa, kun se on tuotu esiin.
Moni vanhempi pohtii voiko lapsen kanssa puhua toisen vanhemman narsistisesta toiminnasta. Kannustan puhumaan, kunhan asiasta puhutaan aina lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden.
Narsismia ei tarvitse nostaa terminä esiin, mutta tapahtumista voi puhua rohkeasti sellaisena, kuin aikuinen ja lapsi ovat tapahtumat kokeneet.
Vaikka lapsi ei olisi vielä kysynyt tai puhunut vaikeista tapahtumista, on hän melko varmasti jo tehnyt paljon omia havaintojaan.
On oikeastaan turha edes ajatella, ettei lapsi huomaisi tai tiedostaisi tai vaikuttuisi jollain tapaa narsistisen vanhemman toiminnasta. Lapset ovat itse sanoittaneet, perheväkivalta/lähisuhdeväkivalta tutkimuksissa yllättävänkin tarkasti sen mitä kotona tapahtuu, vaikka vanhemmat ovat esimerkiksi luulleet lasten nukkuvan.
Aikuisen sanottaessa tapahtuneita lapsi oppii paremmin kuvaamaan omia kokemuksia, ajatuksia ja tunteita, josta luonnollisesti on hänelle hyötyä myös tulevaisuudessa.
Lapsen jäädessä yksin vaikeiden tapahtumien, ajatusten ja tunteiden kanssa, on hyvin mahdollista, että lapsen mielikuvitus alkaa luomaan omia päätelmiä tapahtumien kulusta, sekä syistä ja seurauksista.
Lapset hakevat syitä usein itsestä käsin ja voivat siten herkästi syyttää itseään esimerkiksi vanhempien välisistä riidoista. Tämä voi aiheuttaa lapsessa suurta ahdistusta ja epävarmuutta.
16 keinoa lapsen tukemiseen
Ensinnäkin: pysy rauhallisena, vain rauhallinen voi rauhoittaa.
Valitse keskusteluun rauhallinen ja mukava hetki.
Älä painosta lasta puhumaan.
Jos lapsella on vaikea puhua, anna hänelle tilaisuuksia puhua ja anna lapsen valita hetki.
Vahvista lapsen turvallisuuden tunnetta kaikin keinoin. Kerro, että hän on turvassa kanssasi.
Kerro faktat tapahtuneesta. Valitse sanasi huomioiden lapsen ikä- ja kehitystaso.
Vältä haukkumasta lapsen toista vanhempaa, kerro maailmassa olevan paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja.
Jos lapsi tai sinä olet kokenut vääryyttä lapsen nähden kerro, että tapahtunut oli värin eikä niin saa kodella ketään.
Perustele miksi tapahtunut oli väärin ja miten asia olisi mennyt, jos se olisi mennyt hyvin ja oikein.
Pahoittele tapahtunutta ja kerro, että teet kaikkesi, ettei tilanne toistu.
Kerro oma näkökulmasi asiaan ja perustele mielipiteesi.
Kerro, ettei tapahtunut ollut lapsen syytä.
Kysy keskustelun jälkeen lapsen omaa mielipidettä asiaan ja ota vastaan myös kritiikki. Näin tuet lapsen oman ajattelun kehittymistä.
Kuuntele, ole läsnä ja anna lapsen näyttää vaikeatkin tunteensa.
Kerro lapselle, että hän on turvassa ja häntä rakastetaan ja hän on riittävä omana itsenään.
Kannusta ja tue lasta ja kerro, että sinulle voi aina kertoa mitä tahansa.
Luota itseesi vanhempana. Sinä tunnet parhaiten lapsesi ja tiedät mitä hän pystyy vastaanottamaan.
Luota kykyysi sanoittaa tapahtuneet, jolloin annat hyvin mahdollisesti lapsellekin sanat siihen, mitä hänkin on kokenut ja nähnyt.
Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita, sekä terapeuttista apua ja tukea vaikeista kokemuksista selviytymisen tueksi kirjassani: Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä
Tunnekuorma voi periytyä vanhemmilta lapsille monista syistä.
Monia koskettava ilmiö on äitihaava. Sillä tarkoitetaan erityisesti äideiltä tyttäreille siirtyviä kipukohtia, haastavia tunnetottumuksia ja rajoittavia uskomuksia.
Epätasa-arvoisessa maailmassa naiset ovat pitkään kokeneet arvottomuutta ja riittämättömyyttä. He ovat joutuneet tukahduttamaan tunteitaan, tarpeitaan ja unelmiaan, koska naisten asema on ollut miehiin verrattuna alisteinen. Heillä ei ole ollut mahdollisuuksia toteuttaa ja ilmaista itseään kuin rajallisesti.
Äitihaava kuvaa, miten naiset usein tiedostamattaan siirtävät tyttärille sitä kipua, jota eivät ole itse osanneet käsitellä.
Äitihaava voi ilmentyä muun muassa seuraavina kipukohtina:
1. Tunnetason yhteys tyttäreen jää syntymättä.
Äiti ei todennäköisesti ole itse lapsena saanut oppia tunnetaitoihin tai lupaa tunteiden ilmaisuun. Hän on joutunut ohittamaan sisäisen kokemuksensa ja kasvattamaan vahvan suojakuoren selviytyäkseen.
Erilaisten tunteiden kohtaaminen voi siksi olla äidille vaikeaa, jopa mahdotonta. Siksi hänen on vaikea kohdata tyttärensä erilaisia tunteita. Tytär saattaa kokea, että äitiin on vaikea saada aitoa tunnetason yhteyttä. Suhde jää etäiseksi ja asialliseksi, jopa viileäksi.
2. Äidin on vaikea ottaa vastaan mitään, mitä hän todella tarvitsisi.
Suojakuoren ja arvottomuuden tunteen vuoksi äidin on vaikea vastaanottaa mitään hyvää. Hän ei ole tottunut siihen ajatukseen, että ansaitsisi tukea, hyväksyntää tai nautintoa. Suojakuoren sisällä on emotionaalinen tyhjiö, joka on syntynyt vaille jäämisen kokemuksesta lapsena.
Äiti on kuitenkin tarvitseva: hänessä elää vahvasti se pieni tyttö, jonka tarpeet eivät tulleet huomioiduksi. Hän kaipaa tyttäreltään emotionaalista ravintoa, jota hän ei omalta äidiltään saanut. Siksi hän saattaa loputtomiin pyytää tyttäreltä tukea, mutta suojakuorensa taakse hän ei silti pysty aidosti vastaanottamaan sitä, mitä tytär yrittää hänelle antaa. Tyttären voimat ehtyvät, mutta äidin tyhjiö ei kuitenkaan täyty.
3. Unelmien tukahduttaminen tekee katkeraksi.
Sitä mukaa kun kulttuuri muuttuu ja normit vapautuvat, uudet asiat tulevat mahdolliseksi naisille. Se, mitä tytär elämässään uskaltaa ja mikä hänelle on mahdollista, saattaa alitajuisesti heijastella äidille unelmia, joita hän itse ei uskaltanut unelmoida, sekä mahdollisuuksia, jotka hänelle eivät avautuneet. Tytär ei suostu enää ahtautumaan niihin normeihin, joita edelliselle polvelle on opetettu.
Tämä voi herättää äidissä kiukkua tai katkeruutta. Hänen voi olla vaikeaa kannustaa tytärtään aidosti. Vaikka hän järjellä ajatellen haluaa tyttärelleen hyvää, haudatut tunnekerrokset tulevat todennäköisesti läpi vähintäänkin rivien väleissä kyseenalaistamisena tai mitätöintinä.
Arjen puuhat imaisevat helposti mukanaan. Väsyttää, kiukuttaa ja turhauttaa. Elämä voi olla viikonlopusta toiseen selviytymistä, pitkien lomien ja vapauden tunteen odottelua. Vapauden tunne ei kuitenkaan välttämättä tulekaan tai se on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Vuosia jatkuessaan suorituskeskeinen arki vie helposti mukanaan, ja arjen kauneutta voi olla vaikea havaita.
Elämä koostuu kuitenkin pääosin arjesta, arkisista puuhista ja niiden ihmettelystä. Jos jokainen hetki on suorittamista, voi moni kaunis arjen hetki jäädä huomaamatta.
Olen jo vuosia sitten päättänyt, että ulkoilen joka päivä. Menen luontoon ihmettelemään sen ääniä, värejä ja kauneutta. Olen jo vuosia sitten myös huomannut, kuinka se maadoittaa minut hetkeen, sen päivän iloisiin ja kauniisiin asioihin. Vaikka elämän palaset olisivat pois paikoiltaan, suru tai ahdistus viikoissa läsnä, hetki luonnossa palauttaa minut siihen hyvään, mitä minulla elämässä juuri silloin on. Huomaan, että ei ole hätää.
Suomen henkeäsalpaavan puhdas ja kaunis luonto pysäyttää miettimään, mistä kaikesta voikaan olla kiitollinen. Puiden ja kasvien seassa ei tarvitse ajatella tekemättä jääneitä asioita tai huomisen aikatauluja. Voi hengittää ja juurruttaa itsensä hetkeksi osaksi tuota kauneutta.
Vesisateen rankka ropina, hitaasti taivaalta leijailevat pienet lumihiutaletähdet sekä auringon heijastamat valot ja varjot pysäyttävät kiireen keskellä tähän hetkeen aistimaan arjen rauhaa, joka ympärillämme vallitsee jatkuvasti, vaikka omassa kuplassamme emme sitä aina havaitse.
Metsän lukuisiin vihreän sävyihin huomion kiinnittäminen auttaa havaitsemaan myös arjen kauniit sävyt, pienet onnellisuuden hetket. Lumen valkea keveys keventää myös omaa olotilaa. Kauniit vuosien saatossa muovautuneet yksityiskohdat maastossa muistuttavat luonnon voimasta. Vuodenaikojen mukanaan tuomat ympäristön muutokset muuttavat myös arkista elämäämme, elämme pohjimmiltamme aina luonnon rytmissä.
Kun eniten tuntuu, että et ehdi tai jaksa ottaa aikaa itsellesi, lähde ulos ja käännä katseesi ympäristöön — käännä huomiosi pois itsestäsi ja elämästäsi. Ehkä huomaat, että hengitys helpottuu hetkeksi. Ehkä havaitset, että siinä hetkessä kehon valtaa kiitollisuus, onni tai vaikka vain pieni, mutta sitäkin tärkeämpi ilon pilkahdus.
Koetko, että on sinun tehtäväsi olla jatkuvasti virittyneenä toisten tunteisiin ja tunneilmapiireihin ja helpottaa, harmonisoida ja ”ratkaista” niitä?
Jos aistit vahvasti toisten tunteita ja se saa sinut tuntemaan itsesi voimattomaksi, on mahdollista, että vedät empatian överiksi. Silloin olet jatkuvassa valmiustilassa reagoimaan siihen, mitä tunteita muissa nousee.
Tämä koskee erityisesti toisten vaikeita ja raskaita tunteita, jotka heittävät sinutkin pois tasapainosta.
Silloin sopeutat ilmaisuasi ja toimintaasi niin, että muiden hankala olo helpottaisi ja tunneilmapiiri tasaantuisi. Kun toimit näin, otat vastuullesi muiden raskaita tunteita ja niiden ”parantamista” tavalla, joka ei sinulle kuulu.
Kun sinun ja muiden tunteiden välillä ei tunnu olevan mitään rajoja ja tulet tempaistuksi mukaan toisten tunteisiin ilman, että voit tehdä sille mitään, elämä voi olla raskasta. Tässä jatkuvassa tunne-energian ristitulessa totaalinen eristäytyminen muusta maailmasta voi vaikuttaa ainoalta mahdolliselta ratkaisulta.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse kääntää voimakasta empatiakykyäsi pois päältä tai sulkeutua neljän seinän sisään, jotta voisit voida hyvin ja sinulla jäisi energiaa myös itsellesi.
Turvassa empaattisessa kehossasi
Toisten hankalien tunteiden ja ympäröivien tunneilmapiirien jatkuva helpottaminen on selviytymiskeino, jonka olet omaksunut todennäköisesti jo lapsuudessasi.
Jos olet joutunut olemaan koko ajan hereillä sille, mitä tunteita toisissa nousee ja sopeuttamaan toimintaasi niiden mukaisesti, on ymmärrettävää, että sinun on vaikeaa erottaa toisten tunteita omistasi.
Tunne-energeettiset rajasi ovat hämärtyneet tai niitä ei ole päässyt muodostumaan ollenkaan. Siksi sinulla ei saata olla riittävästi tilaa tuntea omia tunteitasi. Ehkä jopa pelkäät tuntea, miltä sinusta tuntuu, koska se veisi sinut pois siitä valmiustilasta, jossa sinun täytyy olla muiden tunteiden helpottamista varten.
Jotta voit harjoitella tunnistamaan, missä tunnetason rajasi menevät, on tärkeää, että siirryt jatkuvassa valmiudessa olemisesta enemmän omaan keholliseen keskukseesi.
Se auttaa sinua vahvistamaan kokemusta, että olet turvassa ja rauhassa empaattisessa kehossasi.
Samalla otat vastuun omasta hyvinvoinnistasi ja kasvustasi tavalla, joka auttaa sinua tasapainottamaan sitä, miten käytät empatiakykyäsi ja vastaat sen kautta aistimaasi tietoon muiden tunteista.
Voit alkaa vanhemmaksi itsellesi
Kun otamme vastuun hyvinvoinnistamme ja kasvustamme, ryhdymme vanhemmaksi sisäiselle lapsellemme. Se tarkoittaa, että tuemme sisäisen lapsemme kypsymistä kohti aikuisuutta tunnetasolla.
Sisäinen lapsemme on se osa meistä, joka on jäänyt jumiin lapsuutemme vaikeisiin kokemuksiin. Koska emme ole saaneet tunteidemme kokemiseen riittävästi turvallista tukea ja tilaa, kasvumme tunnetasolla eheäksi aikuiseksi on jäänyt kesken.
Näihin ohitetuksi ja hylätyksi tulemisen kokemuksiin liittyvät, läpi elämättömät tunne-energiat pitävät meitä kiinni överiempaattisen toiminnan kierteessä.
Överiempaattisina yritämme ratkaista täyttymättömiä tunnetason tarpeitamme ja vahvistaa yhteyttä itseemme korjaamalla ja parantamalla toisten tunnehaavoja. Ryhdymme siis hoivaamaan toisten sisäisiä lapsia, jotta tulisimme itse nähdyiksi, kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Näin yritämme tehdä aikuisiän suhteissamme toisista niitä aikuisia, joita olisimme tarvinneet, kun olimme lapsia.
Olen monesti jatkanut huomion ja ajan antamista ihmiselle, joka on jo kertaalleen näyttänyt, ettei hän halua jakaa arvon, turvan ja rakkauden taajuuksia kanssani. Koska minun on ollut niin vaikeaa hyväksyä, että tämäkään suhde ei mene niin kuin olisin toivonut, olen jatkanut sitä, vaikka arvon ja turvan tuntoni ovat horjuneet.
Kun olen kääntänyt huomioni itseeni ja kuunnellut sisäisen lapseni tarpeita, olen voinut jatkaa kasvuani tunnetasolla siitä, mihin se aikoinaan pysähtyi. Nyt aikuisiällä, sisäinen lapseni on viimein voinut kokea sivuuttamansa hankalat tunteet ja vapauttaa niiden lataukset kehostani turvallisella tuellani.
Näin minulle on avautunut tilaa ilmaista myös sitä vilpitöntä iloa, leikkisyyttä ja luovuuden virtaa, joka on meidän jokaisen sisäiselle lapselle ominaista.
Jos haluat irtautua överiempatiasta, kutsun sinut mukaan Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi -verkkokurssilleni.
Saat kurssilla testatusti toimivat työkalut ja tuen, joilla löydät kehollisen keskuksesi, teet tilaa kaikille tunteillesi ja koet turvaa itsessäsi, vaikka ympärilläsi myllertäisi. Kurssi alkaa 13.3. ja kestää neljä viikkoa.
Sinä olet minussa. Sinä olet nähnyt ja kokenut kaiken. Sinä opit mikä on rakkautta, mistä löytyy turvaa ja keneen voi tukeutua. Sinä rakensit tavat selviytyä tästä elämästä parhaalla mahdollisella tavalla.
Minä aikuinen olen välillä hämmentynyt kun kohtaan sinut itsessäni. en aina ymmärrä miten sinä olet asiat, tapahtumat, muut ihmiset ottanut. Se mikä minulle aikuisena järjellä ajateltuna olisi jotenkin ymmärrettävää, sitä se ei sinulle ollut. En aina ymmärrä tätä ristiriitaa. Anna anteeksi se, että ajattelen aikuisen järjellä, enkä ota huomioon, että lapsi kokee asiat aivan toisin.
Herkistyn kun ajattelen sinua. Näen suuret silmäsi, jotka katsoivat maailmaa uteliaina ja ihmetellen. Silitän mielessäni hiuksiasi. Otan sinut ajatuksissani syliini. Halaan. Minä tahdon nähdä ja tuntea asiat, ihmiset, kokemukset sinun silmilläsi.
Minä tahdon nähdä ja kuulla sinut
Olet paljon kantaja. Näen herkkyytesi ja sielusi kauneuden. Näen viisautesi. Lapsella on enemmän viisautta kuin aikuisena käsitänkään. Olet paljon kokenut, paljon nähnyt ja tuntenut.
Tunnen pelkosi ja turvattomuutesi. Näen kyyneleesi. Näen sen miten olet tuntenut yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta vaikka ympärilläsi on aina ollut ihmisiä.
Näen ja tunnen miten sinua on satutettu. Näen ja tunnen miten sinua on rakastettu. Ei aina tavoilla, jotka olisivat vastanneet sinun tarpeisiisi. Olet ollut herkkyytesi kanssa yksin. Olet piilottanut kyyneleesi. Nieleskellyt kurkkuusi nousevaa palaa. Olet tärissyt hiljaa, sisäisesti. Näen miten olet pyrkinyt peittämään kyyneleesi.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää
Olet viisas. Olet reagoinut juuri niin kuin on kuulunut. Olet reagoinut ympäristöön, tilanteisiin ja muihin ihmisiin, sanoihin ja hiljaisuuten juuri niin kuin on kuulunut. Sinä pieni lapsi et ole tehnyt mitään väärin.
Välillä tunnistan kuinka sinä, minussa elävä sisäinen lapseni, minä pienenä, tulet esiin. Ilmaiset tunteesi, vaillejäämisesi, turvattomuutesi. Huudat, vetäydyt, olet hiljaa, otat etäisyyttä, epäilet, luotat, turvaudut. Anteeksi kun en aina huomaa sinua ja anna sinulle sitä mitä tarvitset. Anna anteeksi, että jätän sinut huomiotta.
En osaa olla aina sinua varten. Antaa sinulle turvaa, rakkautta, aikuista jota vaille olet jäänyt. Joskus minä oletan, että on olemassa joku muu aikuinen joka hoitaa sinua. Oletan, että joku toinen aikuinen on vastuussa sinusta minussa. Nyt ymmärrän, että minä olen sinusta, sisäisestä lapsestani vastuussa. Minä voin antaa sinulle turvaa, lohdutusta, ympäristön, ihmisen, aikuisen, jota olisit tarvinnut.
On välillä vaikeaa olla turvallinen aikuinen
Välillä tunnen vaativuuden, vastuun painon. Nämä lamauttavat minut enkä osaa silloin olla sinulle, pienelle lapselle minussa, se mitä tarvitsisit, aikuinen. Turvallinen aikuinen. Silloin sinun ei tarvitsisi kokea turvattomuutta, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta. Välillä myös mietin osaanko tunnistaa tarpeitasi.
Tarvitsetko halauksen?
Yhteyttä?
Aikaa?
Tarvitsetko joutenoloa, pysähtymistä?
Hiljaisuudessa ja levollisuudessa kuulen sinut selvimmin. Väsyneenä, rasittuneena, stressaantuneena ja kiireessä äänesi on vaativa. Silloin ohitan sinut. Anteeksi. Minulla on aikuisena kaikkea tärkeämpää.
Minä olen nyt vastuussa sinusta, hyvinvoinnistasi. Välillä keskityn hoitamaan vain muita. Silloin unohdan sinut. Silloin ärsyynnyn jos vaadit. Kiitos kun jaksat ilmestyä. Kiitos kun vaadit huomiotani.
Haluaisin muistaa sinut useammin kaikessa mitä teen tai kun vain olen. Sinä olet minulle rakas. Sinä olet minulle tärkeä. Sinä pieni ihana lapsi minussa.
Lupaan olla sinun puolellasi
Otan sinua nyt kädestä kiinni. Silitän poskeasi. Katson syvälle silmiisi. Lupaan rakastaa sinua. Lupaan olla sinulle turva. Olla lähellä kun pelottaa. Lupaan pitää puoliasi. Kuulla sinua ja nähdä sinut.
Sinä viisas, ihana pieni ihminen. Minä rakastan sinua kaikella rakkaudellani. Pidän kädestäsi hellästi. Silittelen sinua sylissäni. Minä olen sinun vanhempasi, aikuisesi. Sinun turvasi. Kannan sinua minussa hellyydellä. Minä näen sinut.
