Sivu 4 – Hidasta elämää

Rakastuin yhä uudelleen ihmisiin, joista vaistoni varoitti – Miksi jätin varoitusmerkit huomiotta?

Olen suurempi, parempi kuin luulinkaan.
En tiennyt, että minussa on niin paljon hyvää.
Walt Whitman

Miksi ihmeessä olin taas tällaisessa ihmissuhteessa? Alun hurjaakin hurjimman ja kiihkeääkin kiihkeän alkuilotulituksen jälkeen oltiin taas kuukauden kohdalla käännekohdassa. Maailmani alkoi hajota.

Minä olin odottanut elämääni kaikkien ongelmien ratkaisijaa ja tarpeiden täyttäjää, prinssiä valkoisella ratsulla. Ensin luulin, että nyt osuin täyspottiin, niin kuin usean kerran aiemminkin, mutta sitten asiat muuttuivat kertarysäyksellä. Vai oliko kyse siitä, että olin ollut sokea alusta lähtien? Tähän kysymykseen saisin vastauksen vasta vuosien syvällisen työskentelyn jälkeen.

Terapian, vertaistukiryhmien, opiskelun ja satojen, jos ei tuhansien, meditaatio- ja tiedostamisharjoitteiden tuloksena minun oli pakko myöntää, että kaikki merkit olivat kyllä alusta lähtien nähtävissä. Kehoni oli ilmoittanut jo ensitapaamisilla, että minun olisi hyvä juosta. Kehoni oli jännittynyt, vatsassa oli solmu ja ajatus ei kulkenut. Minä luulin, että kyse oli hääkelloista, mutta nyt tajusin, että ääni olikin ollut tajuntani hälytyssireeni.

Miksi ihmeessä sitten menin tällaisiin suhteisiin, joissa kaikki vaistoni jo alusta lähtien ilmoittivat, että niihin ei kannata mennä? Miksi en pystynyt kaikista merkeistä huolimatta tekemään täyskäännöstä? Miksi valitsin näin aina uudestaan ja uudestaan?

Hylätyksi tulemisen pelko kumpuaa traumasta

Minun kohdallani on kysymys traumataustasta kumpuavasta hylätyksi tulemisen pelosta. Niin kauan kuin muistan, olen pelännyt sitä, että minut hylätään. Jos muut saavat tietää, minkälaisissa oloissa asun ja minkälainen oikeasti olen – vääränlainen, liian sitä sun tätä ja arvoton – he eivät enää halua leikkiä tai olla minun kanssani.

Rakkauden, arvon ja hyväksynnän etsiminen itseni ulkopuolelta osoittautui kokopäivätyöksi. Keskeinen ihmetyksen aihe elämässäni oli se, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Osaisin mukautua oikein taitavasti. Olin reipas, miellyttäjä, pikkukovis. Myöhemmin kodin hengetär ja seksin papitar. Sinun ei olisi tarvinnut edes sanoa minulle, mitä ajattelet, koska olin omasta mielestäni hyvä vaistoamaan ihmisten ajatukset.

Minulla oli herkät tuntosarvet ja kaikkein parasta oli se, että osasin muuttua ystäväpiirissä kuin kameleontti. Vaihdoin musiikkityyliä, pukeutumista ja mielipiteitä sen mukaan, missä porukassa liikuin. Aika harvoin osasin edes sanoa itse, mitä mieltä olen asioista. Kun konflikteja alkoi tulla näköpiiriin, feidasin. Vaihdoin porukkaa. Osa minua ei uskaltanut päästää lähelleen.

Myöhemmin tämä päti myös parisuhteissa. Oli suhteita, joihin menin vain sen takia, että sain ihailua ja kehuja. Kun minulla oli joku, minä olin jotain. Takerruin ja samalla en uskaltanut aidosti näyttää herkkyyttäni.

Melkein kahdenkymmenen vuoden ajan päihteet veivät hetkittäin pois alemmuuden tunteen ja hylätyksi tulemisen pelot, mutta pinnan alla ne kaiversivat syviä uomiaan sieluuni. Raitistuttuani riippuvuus siirtyi entistä vahvemmin läheisriippuvuuteen. Päätään nostivat nyt myös perfektionisti ja suorittaja minussa. Elämä oli todella raskasta.

Toipumisen tie on itsensä rakastamisen tie

En tiedä missä olisin, jos en olisi löytänyt meditaatiota, mindfulnessia ja itsemyötätunnon taitoa. Niiden kautta minun oli mahdollisuus lähteä tiedostamaan nämä todella toksiset käyttäytymismallini, hankkia asiallista ja asiantuntevaa apua sekä harjoitella tekemään uusia viisaampia valintoja. Näiden valintojen pohjan on luonut tutkimusmatka omiin tarpeisiini ja rajoihini.

Minulla hylätyksi tulemisen pelosta irrottautuminen on ollut samalla tie vapauteen läheisriippuvuudesta. Hylätyksi tulemisen pelko oli elämässäni se moottori ja polttoaine, jota läheisriippuvuuden isompi toimintamallien kokonaisuus tarvitsi pyöriäkseen.

Tänään ymmärrän, että se, joka minut alun perin hylkäsi, on minä itse.

Päivittäin haluan vahvistaa tätä elämäni tärkeintä suhdetta. Se tapahtuu tiedostamalla, hyväksymällä ja olemalla lempeä itselleni. Se tapahtuu myös jakamalla oma kokemukseni ja toivomalla, että sinä hyödyt siitä.

Kuinka pojista kasvatetaan miehiä, jotka eivät lyö naisia? – Yksi tekijä korostuu ylitse muiden

Taannoin julkaistiin hätkähdyttävä tilastouutinen, joka keräsi huomiota laajasti, niin rivikansalaisten kuin päättäjien keskuudessa. Nytkis ry:n (Naisjärjestöt yhteistyössä) toteuttama tutkimus osoitti suuntaan, jonka mukaan jopa joka viides suomalainen mies hyväksyy naisiin kohdistuvan väkivallan ainakin jollain perusteella.

Tuloksissa korostui nuorten miesten osuus. He tuntuivat suhtautuvan aiheeseen keskimääräistä ylimalkaisemmin.

Ei mene etusivu uusiksi tästä tiedosta.

Tilastoja ja lukuja enemmän pohdituttaa syyt taustalla. Miksi etenkin nuorten miesten maailmankuva näyttäytyy tänä päivänä niin usein kylmältä ja toteavalta?

Puhutaan heistä poikina. Ei haukkuen tai vittuillen, vaan ennemmin välittäen.

Pojat tarvitsevat majakan, jota kohti suunnistaa

Pojat (joiden ikä alkaa usein myös kakkosella tai jopa kolmosella) hakevat elämäänsä majakkaa, jota kohti suunnistaa. Mentoria ja faijaa, joka sanoo, miten asiat ovat. Suoraselkäistä roolimallia, jonka viisauteen ja hyvyyteen voimme luottaa. Tällöin mahdollistuu osallistuminen johonkin, minkä voi kokea tärkeäksi osaksi omaa identiteettiä.

Tokikaan majakan seuraaminen ei ole sukupuolisidonnaista. Me kaikki kaipaamme sitä, että saamme olla osa itseämme suurempaa kokonaisuutta. Se kysyy usein kiintopistettä. Jotain, mitä kohti kulkea ja minkä puolesta taistella. Nuorilla kaipaus moiseen on luonnollisesti usein keskimääräistä kiihkeämpi. Varsinkin, jos oma arvomaailma hakee vielä uomiaan.

Kun katsotaan tämän päivän suosittuja julkisia nuorten miesten esikuvia, monet heistä ovat tylyjä, kriittisiä, aggressiivisia ja toteavia. Kuva maailmasta näyttäytyy mustavalkoisena. Asiat ovat tietyllä tolalla, ja jos olet eri mieltä, sinusta keksitään ei niin mairittelevia kuvauksia. Yksilöä kehotetaan kukoistamaan silläkin uhalla, että ympäristö ottaa osumaa.

Miksi pojat seuraavat majakkaa, jonka valon osoittama väylä kulkee monilta osin kohti kollektiivista karikkoa?

Yksi syy on se, että lupaus autonomiasta koukuttaa. Vastaukset tuovat selkeyttä (vaikka se selkeys olisi osin harhaa). Toinen syy on siinä, että muut pysyvät vaiti tai vakan alla piilossa.

Enemmän kysymyksiä, vähemmän vastauksia

On äärimmäisen tärkeää, että pojilla on tarpeeksi miehen malleja. Niiden kautta on mahdollista peilata omaa olemista miehenä ja hahmottaa oman elämän suuntaa. Ei lieassa roikkuen, vaan itsenäisesti (ja muiden miesten avustuksella) suunnistaen.

On itsestään selvää, että saadun mallin tulisi korostaa sitä, että kaikenlainen väkivalta on lähtökohtaisesti aina väärin. Piste. Asian voi laajentaa monimutkaiseksi, mutta ydin pysyy samana.

Monessa muussa asiassa pojille soisi annettavan enemmän kysymyksiä pohdittavaksi kuin vastauksia annettavaksi. Maaperää, josta käsin pojat saisivat kasvaa itse sellaiseksi mieheksi kuin ovat. Ei niinkään sitä, että joku ylempi auktoriteetti tai taho antaisi vastauksia ja määrittäisi, mitä miehenä (tai naisena) oleminen on.

Mieheksi kasvaminen tapahtuu toisten miesten silmien alla

Kuulin vuosikymmeniä sitten ajatuksen, joka on puhutellut sittemmin monesti. Sen sanoitti minulle eräs vanha pastori. Hän totesi, että ”jos lapsella tai nuorella on elämässään yksi kiinnostuksen kohde, johon hän purkaa energiaa, sekä yksi perheen ulkopuolinen aikuinen ihminen, joka tukee häntä siinä, tuo nuori menee läpi mistä vain.”

Luulen, että tuo ajatus osuu nyt korostetusti poikiin ja nuoriin miehiin.

Pojasta mieheksi kasvaminen tapahtuu monen mutkan kautta, mutta ennen kaikkea muiden miesten silmien alla.

Meidän miesten on valittava tietoisemmin ja näkyvämmin, minkälaista esimerkkiä sanoin ja teoin ruokimme. Pojat katsovat vierestä ja ottavat mallia. He suuntaavat majakan valon mukaisesti. Tiedämme omasta kokemuksesta käsin, että joiltain osin valo ohjasi meitä harhaan. Sukupolvien jatkumoa ei tarvitse kaikilta osin toistaa. Voimme tarvittaessa korjata valon kulmaa.

Varmistaa osaltamme, että pojat pääsevät perille, eivätkä jää ajelehtimaan valmiiden vastausten ulapalle.

Miehet, me pystymme tarjoamaan pojille terveempiä ja kestävämpiä esikuvia sekä roolimalleja.

5 voima-ajatusta vaikeuksien keskelle – ”Kun asiat ovat solmussa…”

Voimalauseita vaikeisiin hetkiin.

Tässä Tsemppikorteista 5 ajatusta niihin hetkiin, kun on hankalaa tai tuntuu, että kaikki on solmussa.

Kun asiat ovat solmussa, lepää. Väsynyt mieli näkee esteet ja mahdottomuudet. Levännyt mieli auttaa sinua näkemään mahdollisuudet.

2. Älä luovuta vaikeuksien keskellä. Tämänhetkinen tilanne ei ole loppuelämän tarina.

3. Älä takerru tunteeseen. Tunne värittää tulkintaa todellisuudesta: Ahdistuneena ja stressaantuneena kaikki on kaaosta. Levänneenä kaikki on mallillaan. Mutta kaikki on pysynyt ennallaan.

4. Tämäkin menee ajallaan ohi. Ihanalla hetkellä elämän ohikiitävyys harmittaa. Kipeällä hetkellä elämän ohikiitävyys helpottaa.

5. Väsyneille ajatuksille ei kannata antaa valtaa. Väsynyt mieli tekee lannistavia tulkintoja, mutta virkeä mieli kuiskaa sinulle, että pystyt kyllä.

Lisää kannustavia ajatuksia löydät Tsemppikorteista:

Narsisti testaa valtaansa uhriinsa rikkomalla tämän rajoja

Narsistiseen suhteeseen lähtee kaksi rajatonta ihmistä

Narsistiseen suhteeseen lähtee yleensä kaksi rajatonta ihmistä. Se jonka on vaikea asettaa toiselle rajoja sekä se, jonka sisällä on rajaton oikeus rikkoa toisen rajoja.

Narsistilla on oma oikeutuksensa toimia rajattomasti ja häikäilemättömästi. Hänellä ei ole empatiakykyä, jolla säädellä sitä, miten toista ihmistä voi kohdella.

Uhri sitä vastoin on usein hyvin empaattinen ihminen, jolle rajojen asettaminen on vaikeaa. He ovat ehkä jo lapsuudessaan tottuneet uhraamaan omat toiveensa, tarpeensa ja rajansa ja kantaneet paljon vastuuta muista ihmisistä.

Narsisti testaa valtaansa

Otsikon teksti viittaa meemiin, joka tuli vastaani Instagramissa (@taitava.vuorovaikuttaja). Siinä sanottiin näin: ”Jos joku jatkuvasti ylittää rajasi, hän ei testaa sinua. Hän testaa valtaansa sinuun.”

Minun mielestäni tuossa tekstissä on erittäin hyvin kuvattuna se, mitä narsistisessa suhteessa tapahtuu. Narsisti tarvitsee lähelleen ihmisiä, joilla ei ole rajoja. Narsisti tarvitsee niitä, joiden avulla hän saa pidettyä hauraan minäkuvansa kasassa ja joita hän saa rajattomasti hyödyntää omiin tarkoitusperiinsä. Hänen tavoitteensa on saada toiseen täydellinen valta.

Narsisti luikertelee toisen ihmisen mieleen rakkauspommituksella

Narsistinen suhde alkaa poikkeuksetta aina rakkauspommituksella, jonka aikana narsisti pääsee taitavasti luikertelemaan uhrinsa mielen sopukoihin ja kaikkein herkimpiin kohtiin. Näitä herkkiä kipukohtia narsisti hyödyntää suhteen myöhemmässä vaiheessa saadakseen uhrista vallan.

Narsisti tarvitsee niitä ihmisiä, joille käy kaikki eikä hänelle aseteta rajoja. Narsisti nimittää rajoja asettavia ihmisiä vaativiksi ja hankaliksi. Ja sitähän nämä ihmiset hänelle tietysti ovatkin. Sellainen ”palvelija” on hankala, joka ei mukisematta tottele.

Narsisti hajottaa ja hallitsee

Narsisti musertaa toisen ihmisen rajoja monella tavalla: hän osaa manipuloida ja vehkeillä niin taitavasti, että uhri luopuu vähä kerrassaan rajoistaan ja hänen elämänsä pyörii lopulta pelkästään narsistin ympärillä. Uhri saattaa suhteen jälkeen huomata, että häneltä on viety rahat, seksuaaliset rajat, itsetunto, ystävät, perheenjäsenet ja työpaikka. Ja tuonkin saa narsisti käännettyä niin, että uhri on itse syypää kaikkeen siihen, mitä suhteessa tapahtuu.

Syyllisyys on valtava koukku. Se saa ihmisen luikertelemaan kuin mato ongenkoukussa. Syyllisyydellä on meihin valtava valta, se vie ihmisen henkisesti usein aika polvilleen.

Joku osa uhrissa tietää, että kaikki on ihan pähkähullua. Toinen osa sanoo, että hän on tehnyt suhteen eteen liian vähän, sanonut liikaa ja ollut liian hankala. Tämä selittää usein sen, miksi narsistisista suhteista on niin vaikea rimpuilla irti. Uhri ei tiedä, kumpaa osaa itsessään uskoisi. Tämän vuoksi tarvitaan niitä ihmisiä, jotka auttavat uhrin irti koukusta.

Narsistin uhri oppii lopulta omat rajansa

Narsistisista suhteista toipuminen on rajojen, omien ääriviivojen piirtämistä. Moni uhri epäilee itseään narsistiksi silloin, kun hän asettaa rajojaan tosi pontevasti, usein jopa huutamalla.

Omista rajoistaan luopunut uhri saa tilaisuuden opetella rajoja ja saa sisäistä lupaa niiden asettamiseen. Uhri voi saada rajojen asettamisen työkalun, joka tuo sisäistä turvaa, voimaa ja kokemusta siitä, että hän osaa ja pystyy hallitsemaan omaa elämäänsä.

Jos narsismiteema kiinnostaa sinua, tutustu kirjaani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

Saatat olla rohkea, vaikka et itse sitä huomaa – Tällaista on aito rohkeus

Oletko koskaan miettinyt, mitä on aito rohkeus? Sain eräältä ihmiseltä jokin aika sitten palautteen, että olen ollut hänen mielestään rohkea ja ottanut oman paikkani yhteisössä. Olin kiitollinen ihanasta palautteesta, mutta samaan aikaan myös hämmennyin siitä. En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen rohkeana tyyppinä. Palaute pysäytti kuitenkin pohtimaan asiaa tarkemmin: minkälainen käsitys minulla on itsestäni? Ja mitä oikeastaan ajattelen teemasta rohkeus?

Miksi joku toinen näkee toimintasi rohkeana tai pitää sinua rohkeana? Kyse on pohjimmiltaan jokaisen ainutlaatuisesta tavasta katsoa asioita, nähdä maailmaa ja sen ilmiöitä sekä tavasta suhtautua itseen ja muihin. Peilaat itseäsi muihin omien kokemusten värittämien linssien läpi. Vertailet päivittäin itseäsi muihin sekä tiedostamattasi eli alitajuisesti, mutta myös tietoisella mielelläsi.

Rohkeus ei välttämättä ole pelottomuutta, vaan toimintaa pelosta huolimatta. Rohkeus on mielestäni sitä, että pystyy toimimaan ja ilmaisemaan itseään, vaikka tuntisikin olonsa epävarmaksi.

Rohkeus on sitä, että asettuu itsensä puolelle, vaikka sisäinen lapsi haluaisi kuinka liiallisesti miellyttää tai syyllisyys yrittäisi saada sinua joustamaan omista rajoistasi. Yksi tapa tarkastella rohkeutta on siis rajojen asettamisen näkökulmasta. Häilyvät tai olemattomat rajat tekevät sinusta lopulta masentuneen, uupuneen ja katkeran ihmisen. Olet valuttanut elinvoimasi muille unohtaen itsesi. Tuolloin saatat tuntea sisäisesti olevasi hukassa, etkä enää tiedä mitä todella haluat. Olet ikäänkuin kadottanut yhteyden sisimpääsi.

Rohkeus on sekä toimintaa että olemista. ”Ole rohkeasti oma itsesi” on sanonta, jolla pyritään kannustamaan tai nostamaan muita. Rohkeus voi näkyä esimerkiksi toimintakyvyn säilyttämisenä haastavissa tai yllättäen muuttuvissa tilanteissa. Rohkeus on kykyä kohdata ja käsitellä vaikeita tunteita sekä ristiriitoja.

Rohkeus on luottamusta ja ennen kaikkea itseluottamusta. Tiedät selviytyväsi ja pärjääväsi elämässä, tuli vastaan mitä hyvänsä.

Yleisesti rohkeina pidetään ihmisiä, jotka uskaltavat ulkoisesti tarkasteltuna tehdä rohkeita tai jopa äärimmäisiä tekoja. Rohkeina pidetään ihmisiä, jotka uskaltavat näkyä tai puhua totuuttaan. Rohkeutta vaaditaan myös ammateissa, joissa asettaa itsensä alttiiksi vaaralle tai johtaa muita.

Saatat löytää itsestäsi rohkeuden eri rooleissa eli sen määrä sisälläsi ei aina ole vakio, vaan se ilmenee eri tavoin eri tilanteissa. Saatat esimerkiksi olla rohkea tuttujen ihmisten seurassa, mutta tuntea olosi hyvin epävarmaksi tuntemattomien keskellä. Uhkarohkeus taas on yleensä silkkaa tyhmyyttä, hulluutta tai piittaamattomuutta.
Mielestäni aito rohkeus on pohjimmiltaan itsensä ja omien kokemustensa (menneisyys, tunteet ja ajatukset) hyväksymistä. Itsensä hyväksyntä taas on syvää sisäistä tietoisuutta, että riittää sellaisena kuin juuri nyt on, ilman tarvetta todistella sitä muille. Hyväksyntä luo luottamusta ja rauhaa, joista rohkea toiminta kumpuaa. Kaikki lähtee siitä, että sallit itsesi OLLA, ilman tarvetta muokata, taipua, joustaa liikaa tai ansaita arvoa tekemisellä tai saavutuksilla.

Omaa paikkaa maailmassa ei koskaan tarvitse lunastaa suorittamisen tai muiden hyväksynnän kautta, vaan riität aina omana itsenäsi.

Olemme tottuneita peilaamaan ja vertailemaan itseämme muihin, mutta samalla tulemme tehneeksi myös virheellisiä tulkintoja itsestämme ja pystyvyydestämme. Tämän takia on hyvä pysähtyä tarkastelemaan ja kysymään: mitä oikeastaan itsestäni ajattelen, uskon ja tunnen? Onko se kaikki totta?! Miten voisin muuttaa uskomuksiani positiivisemmiksi ja tuntea paremmin pystyvyyteni?

Muut ympärilläsi eivät suinkaan aina reagoi siihen mitä teet, vaan miten teet. Kun tunnet luottamusta ja rohkeutta, muut tunnistavat alitajuisesti sisäisen voimasi ja kunnioittavat sitä. Meidän ei siis todellisuudessa tarvitse ”kerjätä” huomiota tai yrittää miellyttää muita. Pääasia, että tunnet sydämessäsi valitsevasi ja tekeväsi oikein. Oikeat valinnat tuovat sisäistä rauhaa ja tilaa hengittää.

Rohkeus kasvaa tekojen ansiosta, jonka vuoksi itseään on hyvä haastaa aivan arkisen tuntuisissa tilanteissa. Jos olet aiemmin ollut vaiti esimerkiksi kokouksissa, kokeile seuraavan kerran avata suusi ja kertoa näkemyksesi. Jos olet aiemmin mykistynyt, kun toinen on loukannut sinua, kokeile kertoa tunteistasi hänelle rehellisesti sekä siitä, mikä hänen toiminnassaan sinua loukkaa.

Voit haastaa itseäsi kehollisesti johonkin uuteen ja siten kasvattaa kapasiteettiasi epämukavuusalueelle. Voit päättää oppia jonkun uuden taidon ja siten vahvistaa itseluottamusta sekä nähdä mahdollisuutesi uudessa valossa. Voit päättää tehdä ison elämänmuutoksen tai ottaa pienen askeleen kohti uutta. Pääasia, että teet tietoisen päätöksen, sillä silloin energiasi kohdistuu siihen suuntaan.

Rohkeus on päätöksen tekemistä, vaikka ei vielä tiedä mihin se johtaa sekä päätöksessä pysymistä, vaikka takeita onnistumisesta ei ole. Rohkeus on uuden oppimista ja oivaltamista. Rohkeus on itsensä puolelle asettumista, terveiden rajojen määrittelemistä sekä niissä pysymistä. Se on myös turhista sisäisistä rajoitteista luopumista eli oman tarinan kirjoittamista uudelleen. Rohkeus on mahdollisuuksien näkemistä ja niihin tarttumista. Rohkeus on lempeä ja itsemyötätuntoinen asenne.

Rohkeus on elämälle antautumista, luottamista ja heittäytymistä.

Ahdistaako tai masentaako psykoterapeuttia, Emilia Kujala?

Psykoterapeutti Emilia Kujala kävi Sanna Wikströmin vieraana Entä jos -podcastissa. Voit kuunnella koko podcastin maksutta lataamalla Hidasta elämää -sovelluksen TÄÄLTÄ. Jos sinulla on jo sovellus, voit kuunnella jakson TÄÄLTÄ.

Tässä lyhyt pätkä keskustelusta, jossa puhuttiin myös Emilian uuden Ulkopuolisuudesta-kirjan (Otava, 2024) teemasta eli ulkopuolisuuden kokemuksesta.

Sanna: Suomessa ei ole kovin yleistä, että psykoterapeutti laittaa itseänsä likoon persoonana ja jakaa henkilökohtaisia kokemuksia: miksi olet päättänyt tehdä niin?

Emilia: ”Olen joskus selittänyt tuota semmoisella ilmiöllä kuin häpeä: olen niin herkkä häpeämään, että en kestäisi paljastumisen pelkoa, mikä voisi tulla siitä, että pitäisin jotain asioita piilossa ja sitten ne onnistuttaisi kaivamaan esiin.

Mutta tärkein syy liittyy mielenterveyteen ja mielenterveyden tabuihin. Olen kokenut, että edelleenkin meidän maassa mielenterveyshaasteet on aika isokin tabu. Se näkyy esimerkiksi siinä, että vaikka me nykyään puhutaan mielenterveydestä enemmän ja ihmiset on avoimempia puhumaan mielenterveyden ongelmista, mutta niistä puhutaan usein vähän jälkikäteen. Silloin kun ne on selätetty tai ainakin halutaan kertoa sitä vaikeuksista voittoon -tarinaa.

Ja kuitenkin me tiedetään, että mielenterveyden pulmat on usein sellaisia kroonisia sairauksia siinä, missä monet muutkin, kuten fyysiset sairaudet, ja myös meillä ammattilaisilla on mielenterveys. Se kaiken aikaa elää ja muuttuu. Tulee tilanteita, missä voidaan paremmin, tulee tilanteita, missä voidaan huonommin. Ja olen jotenkin halunnut tehdä sitä näkyväksi.

Olen myös kokenut, että kun olen tehnyt nyt useamman vuoden ajan julkista työtä psykoterapeuttina, olen kokenut, että se on minun velvollisuuteni tässä asemassa myös puhua omakohtaisesti niistä ilmiöistä. En jäisi vain sinne norsunluutorniin. Ikään kuin minua tämä ei koske tai minä olen näiden yläpuolella, minä olen näille immuuni tai minä olen nämä ongelmat selättänyt Sillä tavalla tulee ehkä tahtomattaan vähän sitten uusintaneeksi niitä mielenterveyden tabuja.

Ehkä semmoinen viimeisin jonkinlainen vahvistus tähän rooliin on tullut siitä, kun olen työskennellyt toisten mielenterveyden ammattilaisten kanssa psykoterapeuttina, ja olen tunnistanut sen, että itse asiassa tosi moni ammattilainen pelkää ihan hirveästi sen paljastumista, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Se voi olla isoin pelko, mitä on, ja jotenkin ajattelen, että senkin takia on tosi tärkeää näyttää, että me mielenterveyden ammattilaiset ollaan ihmisiä siinä, missä muutkin. Eihän me sanota lääkärillekään, että hei, että sä on mikään lääkäri, jos sulla on sydänvaivaa, tai fysioterapeutille ei sanota, että sä oot huono fysioterapeutti, kun sulla on selkä kipeä.”

Sanna: Se on ihan totta, että jos ulkopuolisena katsoo ammattikuntaa, niin saattaa tulla helposti mielikuva, että ne on jotenkin yli-ihmisiä, jotka ovat käyneet niin kovan myllyn läpi, että niiden ei koskaan tarvitse olla ahdistuneita.

Emilia: ”Kyllä. Ja sitten kuitenkin jos ajatellaan, miten meidän mieli toimii, niin se toimii niin, että me kaikki ihmiset ollaan joskus ahdistuneita. Oli meillä kuinka paljon tietoa ja osaamista tai terapiassa istuttuja tunteja takana. Se ei poista sitä. Se varmasti voi edesauttaa sitä, että voi tulla toimeen niiden ongelmien kanssa vähän helpommin tai voi olla matalampi kynnys vaikkapa hakea apua niihin pulmiin.

Mutta se, että meillä voisi olla joku kuvitteellinen rokote, joka tekee meistä immuunin näille asioille, siihen en oikein usko. Joku on joskus kysynyt, että enkö pelkää puhua omista asioista. Olen puhunut vaikka omasta masennustaustastani tai syömishäiriöstä, jota sairastin teini-iässä pitkään tai pakkooireista tai tämän tyyppisistä asioista. Etenkin pelkään, että ne jollain tavalla paljastuvat sellaisessa väärässä valossa, että joskus vaikka, jos haen jotain työpaikkaa tai haluan tutustua johonkin vapaa-ajalla – johonkin kiinnostavaan ihmiseen – että se häiritsee sitä.

Minulla on ollut tapana sanoa, että jos se jotakin ihmistä häiritsee työssä tai vapaa-ajalla, minä en halua tuntea sellaista ihmistä, minä en halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä.”

Millaista ulkopuolisuutta Emilia on kokenut?

Milloin hän ensi kerran huomasi olevansa ulkopuolinen?

Millaisia todisteita ihminen voi löytää omasta ulkopuolisuudestaan?

Kuuntele koko Entä jos -podcast ja muut jaksot maksutta Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

Jos sinulla on jo sovellus, voit kuunnella jakson suoraan TÄSTÄ.

Omannäköisen elämän suurin este voi olla itse kuviteltu pelko – Näin pelko hellittää

Asuuko pelko sisimmässäsi, pohditko koskaan, mikä sen tehtävä ja merkitys on? Pelko on normaali reaktio uhkaavassa ja pelottavassa tilanteessa. Pelon tunteen tehtävä on pitää meidät hengissä ja turvassa. Pelko saa meidät reagoimaan eri tavalla eri tilanteissa, pakenemaan tai puolustautumaan ja taistelemaan. Pelko voi myös jäädyttää ja jähmettää, jolloin pakeneminen tai taisteleminen ei onnistu. Pelko voi saada ihmisen niin ikään sulkeutumaan kuoreensa ja vetäytymään.

Villi peto ei ehkä koe meitä houkuttelevana, jos esitämme kuollutta. Tilanne, jossa peto kävisi kimppuumme on kuitenkin harvinainen. Ennemminkin ympärillämme pörisevä arkinen maailma tuottaa taukoamattoman uutis- ja somevirran kautta pelkoa ja ahdistusta kiinnittämällä rajattomasti huomiomme ikäviin ja negatiivisiin tapahtumiin ja luomalla huolestuttavia uhkakuvia ja uskomuksia ilman niiden syvempää pohdintaa. Olet varmasti huomannut?

Tässä blogikirjoituksessa kerron sinulle, kuinka voit oppia kohtaamaan pelkosi ja ahdistuksen tunteesi, jotta voisit elää elämääsi omassa voimassasi ja paremmassa yhteydessä todelliseen itseesi. Muista kuitenkin, että jos pelko on aiheellinen ja vaara todellinen, kuten hengen ja terveyden uhkaaminen, niin silloin pakene ja etsi apua. Mikäli pelko on syntynyt uskomuksista eikä todellista henkeä uhkaavaa vaaraa ole, niin ala silloin etenemään kohti omaa pelkoa.

Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme: elämästä yllätysten saartamana on tullut normaalia. Ensin meidät pysäytti ja halvaannutti koronapandemia ja nyt mieltämme jäytävät jatkuvat huolestuttavat uutiset ja kylmä ilmapiiri heti kotirappusten ulkopuolella. Myös luonnonvarojen ehtyminen, huoli taloudellisesta toimeentulosta, lasten ja nuorten tulevaisuudesta, synkistää entisestään ajatteluamme ja värjää helposti mielen murheelliseksi.

Yllätykset, epävarmuus, kaoottisuus ja taukoamattomat muutokset saattavat tehdä elämästä raskasta ja ahdistavaa. Voi tuntua siltä, ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä tai tunti kerrallaan tai haluaisi vain hautautua peiton sisään loppuelämäksi. Tulevaisuus tuntuu toivottamalta ja vyöryvän niskaan sellaisella vauhdilla ilman, että asialle voi itse tehdä mitään. Vaikutusmahdollisuudet tuntuvat valuvan kuin hiekka sormien välistä. Voiko pelkoa, ahdistusta, epämääräisyyden ja epätietoisuuden tunnetta mitenkään helpottaa, miten ottaa jälleen ohjat omiin käsiin ja johtaa omaa elämää niin, ettei anna pelolle valtaa nakertaa omaa elämää?

Pelon tunnetta vahvistaa mieli, joka tuppaa tuottamaan ennusteita ja katastrofiajatuksia pitämällä näin meidät turvassa kavalalta maailmalta. Kuitenkin vetäytymällä aidosta itsestäni, toisista ja maailmasta asiat eivät muutu sen paremmiksi. Päin vastoin, pelko on suurin este oman elämän täydestä elämisestä, omien tarpeiden, toiveiden ja unelmien toteuttamisessa. Kun pelko irrottaa meidät omasta voimastamme ja elämän energian virrasta, annamme oman voimamme pelon käsiin.

Pelkoa ei kannata torjua vaan se kannattaa kohdata. Ainoastaan kohtaamalla omat pelkomme löydämme itsemme. Näyttämällä kuka todella olen, tulemalla esiin niin itselleni kuin muille, voitan pelkoni tai ainakin osaan hallita sitä.

Uteliaisuus itseä ja toista kohtaan, kuunteleminen, myötätunto ja näkökulman vaihtamisen taito kasvattavat henkistä sopeutumiskykyä, helpottavat kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ja ovat avain onnellisempaan elämään ja pelon kohtaamiseen omasta voimasta käsin.

Tutkimalla omia ajatuksia etäämmältä, kohtaamalla ja kuuntelemalla toista ihmistä senkin uhalla, että tietäisi itse olevansa oikeassa, saa sinut kuka ties huomaamaan, että mielen tuottamat ajatukset ovat vain ajatuksia eivät koko totuus, joka usein on käsityskykyämme tai tietämystämme suurempi. Omien epämiellyttävien pelon tunteiden myötätuntoinen käsitteleminen saa pelon otteen meistä lopulta heltiämään.

Tulemalla aktiiviseksi toimijaksi omassa elämässä, tulemalla esiin piilosta, kertomalla omista ajatuksista, tunteista, toiveista ja tarpeista, kohtaamalla itsensä ja toiset läsnäolevasti, saa tunneyhteyden ja elämänenergian vahvistumaan ja virtaamaan esteettä – elämän merkityksellisyys ja elämän lahja todellistuvat.

Sydämellisyys, myötätunto, kuunteleminen ja joustava näkökulman vaihtamisen taito ovat jokaiselle opeteltavissa olevia taitoja, jotka kuljettavat läpi koko elämän ja tukeutumalla niihin tietää olevansa turvassa. Silloin tietää, että itseensä voi myös jokaisessa eteen tulevassa tilanteessa luottaa. Sinä olet itsellesi kaikkein läheisin ja kallein, tärkeintä ei ole se, mitä toiset sanovat sinulle vaan mitä itse sanot maailmalle.

Artikkelikuva Pexels Mart Production

Tutustu työhöni täältä

Kun ystäväsuhde päättyy, toinen voi tuntea itsensä hylätyksi – Ystäväkin ansaitsee erokeskustelun

Emme mielestäni puhu tarpeeksi siitä miten ystäväsuhteen katkeaminen sattuu ja aiheuttaa surua aivan kuten parisuhteenkin päättyminen.

Ystäväsuhteissa harvoin on tapana käydä suhteen päättymiskeskusteluja. Ne usein vain hiipuvat tai päättyvät kuin seinään. Jätetään vastaamatta viesteihin. Jätetään kutsumatta menoihin. Jätetään olematta yhteyksissä. Jätetään käymättä keskustelua, että mitä meille tapahtuu ja nyt tahdon päättää tämän ihmissuhteen, tämän ystäväsuhteen.

Ystäväsuhteiden päättymiset ovat vaikuttaneet meihin

Nämä erokokemukset jättävät meille jälkiä hylkäämisestä ja näkyvät myös seuraavissa tai olemassa olevissa ystäväsuhteissamme. On vaikea olla lähellä, vaikea luottaa, vaikea mennä kohti, koska ei tiedä milloin itse tekee samoin tai tulee kohdelluksi samoin.

Ystäväsuhteessa on tärkeää oppia menemään läpi konfliktin

Se hetki tai ne hetket kun ystäväsuhteessa aletaan tuntemaan ärsyyntymistä, pettymyksiä, vaillejäämistä, kateutta, mustasukkaisuutta, konflikteja ovat arvokkaita hetkiä. Ne ovat hetkiä, jolloin voimme opetella menemään kohti toista. Ottaa riski ja sanoa, että huomaan tuntevani etäisyyden välillämme. Huomaan ärsyyntyväni tästä tai tästä. Silloin tulemme näkyväksi ja silloin voimme tulla nähdyksi.

Näistä keskusteluista ja kohtaamisista voisimme saada todella korjaavia kokemuksia kiintymyssuhdetraumoihimme. Saada eheyttäviä kokemuksia ystäväsuhdetraumoihimme, joita meillä on. Olemme tulleet jätetyiksi, petetyiksi, ohitetuiksi. Olemme jättäneet, pettäneet, unohtaneet, lipuneet pois.

Erokeskustelut ystäväsuhteissakin ovat tärkeitä

Sydämeeni sattuu kirjoittaessani tätä. Kehossani tuntuu kahdenlainen kipu. Se kipu, jossa minä olen tullut unohdetuksi, minun luotani on hiljaa liuettu pois sanomatta, kertomatta miksi.

Se kipu kun minä olen ottanut etäisyyttä ja olen jättänyt käymättä kipeitä keskusteluita. Hiljaa sielussani muistan heitä kaikkia. Heitä, jotka satuttivat ja heitä, joita minä satutin.

Toivon, että meillä kaikilla on rohkeutta käydä näitä vaikeita keskusteluja ystäväsuhteissamme. Että meillä olis rohkeutta keskustellen päättää ystäväsuhteemme. Me kaikki ansaitsemme erokeskustelut myös ystäväsuhteissa.

Ystävyys voi olla monitasoinen suhde, jossa kohdataan syvemmin kuin parisuhteessa

Usein ajattelemme, että parisuhde on ystäväsuhdetta tärkeämpi. Silti monet ystäväsuhteet voivat kestävät pidempään kuin parisuhteet. Ystäväsuhde voi olla monitasoisesti syvempi ja kohtaavampi kuin parisuhde. Ystäväsuhde on siis myös rakkaussuhde. Jos huomasit, en käyttänyt sanaa ystävyys, vaan ystäväsuhde.

Ystäväsuhde muodostuu, rikastuu ja syvenee samoin kuin mikä muukin rakkaussuhde. Olemalla rehellinen, uskaltautumalla mennä kohti. Ystäväsuhde syvenee kun näytämme itsestämme kaikenlaisia tunteita: pettymystä, kateutta, mustasukkaisuutta, tyytymättömyyttä, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä.

Tarpeet ja rakkaudenkielet kertovat miten ystäväsuhteessa on hyvä toimia

Uskallus sanoittaa omia tarpeita ystävälle ystäväsuhteeseen liittyen, antaa molemmille suhteeseen liittyvän arvopohjan. Näin ymmärrämme mistä tarpeista käsin ystävämme toivoo ystäväsuhteemme perustuksen rakentuvan. Ystäväsuhteessa on myös olemassa rakkaudenkielet. Miten tahdomme tulla ystävänä rakastetuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi. Miten koemme olevamme tärkeitä ystävällemme. Rakkaudenkieli voi olla eri ystävällä kuin itsellämme.

Ystäväsuhde rakentuu kunnioituksesta, tahdosta kehittää ja kehittyä ystävänä, itsetuntemuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä itsestä ystävänä. Ystäväsuhde on läsnäoloa, kuuntelemista ja vaikeiden tunteiden kohtaamista. Turvassa ystäväsuhteessa voi saada kokemuksen kannattelusta ja uskaltautua kannateltuna olemiseen. Parhaimmillaan ystäväsuhde on tasa-arvoinen suhde, jossa molemmat antavat ja vastaanottavat. Ystäväsuhde kasvaa kun emme pidä ystäväämme itsestäänselvyytenä.

Ystäväsuhde opettaa meitä ihmisenä

Ystäväsuhteeseen kuuluvat myös konfliktit. Koska ystäväsuhde on myös rakkaussuhde, se opettaa meitä myös ihmisenä. Parhaimmillaan ystäväsuhteessa voimme kohdata ystävyyksiin liittyvät varjomme, epävarmuutemme ja haavamme. Ystäväsuhde on myös syvä ja tärkeä ihmissuhde, jossa voimme kohdata kipumme ja silti tuntea olevamme turvassa.

Voimme opetella luomaan yhdessä ystävämme kanssa ystäväsuhteen, jossa molempien hermosto voi harjoitella yhteissäätelyä ja rauhoittua. Jossa syvä potentiaalimme herää eloon ja molemmat kannustamme toisiamme elämään oman elämäntehtävämme mukaisesti elävää elämää.

Voimme luoda ja sitä kautta saada ystäväsuhteen, jossa voimme olla kokonaisia molemmat aivan sellaisina kuin olemme.

Manuela Bosco: ”Herkkyys on valtava voima ja lahja, jota voi jalostaa”

Manuela Boscon kuva: Nikola Tomevski

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa taidemaalari, kundaliinijoogaopettaja, entinen huippu-urheilija ja näyttelijä sekä neljän lapsen äiti Manuela Bosco kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Manuelalta on juuri ilmestynyt kirja Yhteys luontoomme (Viisas elämä, 2024) yhdessä Noora Mustajoen kanssa.

Rakkaus

Rakkaus on kaikki. Kaiken pohja. Vertauskuvallisesti elämän syli. Meidän ja elämän ydinluonto. Kaiken ylä- ja alapuolella, kaikkein suurimpana ja perimmäisenä, kaikkialla ja koko ajan. Totuus elämästä.

Luonto

Luojan mestariteos. Henkilökohtaisesti luonto on minulle äärimmäisen tärkeä, suurin parantaja. Niin sisällä kuin ulkona, luonto on meidän ydin. Se on valo ja varjo, päivä ja yö. Luonto pitää sisällään kaiken. Luonto on myös alati jatkuvaa muutosta, transformaatiota.

Kasvu

Kannattaa valita kasvu. On monenlaista kasvua, mutta jos valitsee kasvaa, niin usein se on riisuutumista siitä, mikä ei ole totta. Kasvaminen on luonnon ydin, rakkauteen päin kulkemista. Usein lyhyellä perspektiivillä kasvaminen on epämiellyttävää, pitkässä juoksussa erittäin miellyttävää. Alkuun vaikeaa, sitten helppoa.

Sielu

Ajattelen, että sielu on meidän ikuinen osa, joka tietää. Sielu on koti ja kompassi, kirkkaus ja suunta. Sielu on meidän ydin.

Uskon, että kuolema on vain muutos toiseen ulottuvuuteen, toiseen tietoisuuteen. Olemme yhteydessä maailman sieluun tai luojaan, sielu on meidän ikuinen osa, joka jatkaa matkaansa niin sanotun kuoleman jälkeen.

Kun olemme yhteydessä sieluun, olemme kotona, tunnemme ydinluontomme. Rakkaus, tieto ja informaatio, suunta ja valinnat. Sielu puhuu meille koko ajan, jos vain kuuntelemme.

Sielu voi myös jäädä paikkoihin kiinni, ja voimme kutsua sielua kotiimme, tähän fyysiseen aikaan ja paikkaan. Sielu on kaikki ja silti hyvin uniikki. Sielu on jumalallisuus meissä.

Mitä sielullisempaa elämää kykenemme elämään tässä maallisessa kehossa, sitä helpompi meidän on elää omalta tuntuvaa ja autenttista elämää.

Syklisyys

Elämän luonne. Syklisyys on läsnä kaikkialla elämässä ja organismeissa. Syklisyyden muistaminen ja tuominen takaisin yhteiskuntaan ja kulttuuriin on ensiarvoisen oleellista. Syklisyyden ynmmärtäminen, kunnioittaminen, arvostaminen ja hyödyntäminen parantaisi huomattavasti ihmisen elämänlaatua.

Yhteys

Elämän tärkein asia. Ilman yhteyttä olemme eksyksissä, poissa elämän voimasta. Todellisuudessa, joka ei ole pohjimmiltaan totta vaan harhaa. Yhteys on aina parantavaa. Se on myös meidän ydinluonto, yksi sen laaduista.

Herkkyys

Uskon, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan herkkä. Ainoastaan välinpitämättömyys, yhteyden katkeaminen, pakottaa meidät käyttämään suojakeinoja. Ne ilmenevät usein suojamuureina tai välinpitämättömyytenä, jotta emme tuntisi sitä kipua, jota emme mahdollisesti ole valmiita tuntemaan. Herkkyys on välinpitämättömyyden vastakohta.

Elämän matkan yksi kaikkein oleellisimmista asioista on kyky aistia, tuntea ja tunnistaa elämän eri vivahteita. Herkkyyden kanssa eläminen vaatii kovasti opettelua, jotta kyky tuntea ei nielaise itseä mukana. Se on valtava voima ja valtava lahja, jota voi harjoittaa ja jalostaa. Se liittyy riisuutumiseen, vaatii antautumista, uskallusta, toimintaa ja halua tuntea syvemmin ja laajemmin.

Voima

Voima on myös perusluontomme. Kykenemme toimimaan tässä maailmassa, kun olemme yhteydessä omaan voimaamme, tunteisiimme, omaan kehoomme ja sen alueista erityisesti napaan.

Tarvitsemme juuriamme ja voimaamme, jotta voimme ilmentää myös hienovaraisempia asioita elämässä, jotka usein ovat henkisempiä tai vähemmän primitiivisiä.

Voimaa on niin montaa eri laatua kuin on ihmistäkin. Se on aina hyvin yksilöllinen pirtelö. Elämä antaa meille elinvoimaa koko ajan, ja jos olemme siihen yhteydessä, se on loputon voimavara.

Kiire

Kiire on nykyelämän suurin harha ja harhauttaja. Koen, että kiireeseen voi suurimmalta osin itse vaikuttaa. Se vaatii priorisointia, erottelukykyä ja syvää ymmärrystä siitä, että kiire voi harhauttaa siten, että se estää pysähtymästä itsen äärelle. Kiire voi olla alitajuinen keino luoda itselleen semmoinen tempo, ettei joudu kohtaamaan itseä, pysähtymään ja katsomaan oman elämän asioita silmästä silmään.

Aika on arvokkain resurssimme, ja se mihin aikaa käyttää, kysyy syvää arvojen tutkimusta. Pitää olla hyvin perillä siitä, mikä on omassa elämässä kaikkein tärkeintä ja millä tavalla sitä arjessa ilmentää. Onko arki ristiriidassa todellisten arvojen kanssa vai näkyykö arjessa asioiden todellinen tärkeysjärjstys, se mikä on meille kaikkein rakkainta?

Kiire liittyy myös omanarvontuntoon. Usein kiireellä kompensoidaan jotain. Pyritään nostamaan omaa arvoa esimerkiksi kovalla tekemisellä tai suorittamisella, johon liittyy usein kiire.

Kaaos

Paradoksi. Kaaos on luontainen tila ennen kuin siitä tulee järjestys. Kaaos liittyy elämän luonteeseen, luontoon, kosmiseen kaaokseen ja samalla järjestykseen.

Useimmilla meistä on tarve selkeyteen, kirkkauteen, suuntaan, levollisuuteen tai rauhaan. Mieli aiheuttaa voimakkaan sekasorron, kun se ei ole yhteydessä kehoon tai sieluun. Kun yhteys on poikki, mielellä on koko ajan erilaisia palloja ilmassa, ja se on yksi kaaos. Mieli pyrkii järjestelemään palloja neuroottisesti lokeroihin mutta ei koskaan saavuta muuta kuin hetkellistä rauhaa.

Jotta elämässä voi tuntea selkeyttä, kirkkautta ja ykseyttä, mielen täytyy olla yhteydessä kokonaisuuteemme, kehoomme ja syvään tietoon. Siitäkin huolimatta elämässä on läsnä kaaosta. Kaaos on yksi elämän muutosprosessin vaihe, kun tapahtuu uudelleen järjestelyä. Ilman kaaosta emme voi järjestäytyä uudelleen.

Kaaos kuuluu myös luovuuden ja kasvun yhteen oleellisimpaan vaiheeseen. Jos kaaos on krooninen, elämä on yhtä kaaosta. Silloin on hyvä kysyä, pitäisikö ehkä pysähtyä ja kuunnella, priorisoida. Millä tavalla en kuule ja näe sitä, mikä on oleellisinta tässä elämässä? Oleellisen löytäminen vaatii myös rohkeutta luopua siitä, mikä ei ole oleellista. Se on usein ihmiselle haastavaa.

Äitiys

Ajattelen, että äitiys on henkilöhtaisella tasolla elämäni eniten muutosta ja kasvua vaativa rooli. Äidin rakkaus on suurin ja syvin motiivi pyrkiä kasvuun. Koen, että äidinrakkaus on syvin rakkauden muoto.

Suuri äiti, Gaia tai luonto on samalla tavalla luontoäiti, luoja ja synnyttäjä, joka on ehdoitta meidän palveluksessamme. Myös sen rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on uskomattoman voimakas ja valtava. Vastavuoroisuus ja kunnioitus tätä meidän suurta äitiä kohtaan vahvistuu sitä kautta, kun suhde omaan ytimeemme vahvistuu. Sitä kautta usein vahvistuu myös suhde fyysiseen ja meitä ympäröivään luontoon.

Naiseus

Maailman ihaninta ja samalla ehkä kulttuurisesti erittäin vaativaa. Terve femiini naiseus on vastaanottavuutta, parantavaa, luovaa, synnyttävää ja tuhoavaa voimaa. Se vaatii myös tasapainon maskuliinin kanssa. Femiini ja maskuliini täydentävät toisiaan, ja kaikissa sukupuolissa on molempia. Kun tasapaino on olemassa, naiseutta voi ilmentää ehyellä tavalla.

Maskuliini on meissä oleva puun runko, turva ja selkäranka. Femiini ovat oksat, lehdet ja kukat puun ympärillä. Tarvitaan nämä polariteetit ja niille tasapaino, jotta hedelmä voi kypsyä ja syntyä. Maskuliinin meissä on oltava terve, jotta feminiini voi kukoistaa. Tämä pätee myös luovuuteen: et pysty luomaan ilman turvaa ja itseluottamusta. Ensimmäinen epäily kaataa kaiken. Turvattomassa tilassa ei voi luoda uutta.

Elämän tarkoitus

Toivon, että kun täältä lähden, olisin saanut rakastaa ja kyennyt rakastamaan ihmisiä ja elämää, jota olen elänyt. Ajattelen, että elämän tarkoitus on palvella oman dharman tai tarkoituksen mukaisesti tätä maailmaa. Meillä jokaisella on oma polku, jonka kulkeminen tuo meille sielullisesti valtavaa tyydytystä ja iloa, kun kykenemme ilmentämään omassa elämässämme sitä kutsua, joka meissä on.

Manuelan Yhteys luontoomme -kirja kuvaa henkistä ja fyysistä luomisprosessia kahdentoista vaiheen kautta. Prosessi muuttaa muotoaan jatkuvasti, kuten kuun vaiheet tai luonnonkierto ympärillämme. Luovuuden syklit avautuvat kirjassa voimallisesti, inspiroivasti ja maanläheisesti.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

”Joskus, kun kaikki tuntuu hajoavan, saattavat asiat oikeasti olla loksahtamassa paikoilleen” – 5 voimakuvaa sinulle

Nämä voimakuvat ovat poimittu ajatellen sinua, joka olet tummien tunteiden ja ajatusten otteessa. Se mitä tunnet tällä hetkellä on kuitenkin ohi menevää. Niin kuin kaikki tunteet. Ja muistathan, että ilman pimeyttä emme koskaan näkisi tähtiä.

Ei tarvitse tietää MIKÄ painaa, ahdistaa, pelottaa tai kärvistää päästäkseen eteenpäin lempeämmin

Huolehtiminen ja asioiden ratkominen eivät oikeasti suojaa meitä hankalalta ololta tai kiuvulta. Mutta miten ymmärrettävää on pähkiä menemään, yrittää hahmottaa mistä paha olo johtuu ja pyrkiä ratkomaan sitä ajatuksissaan. Mutta tunne ei ole päässä vaan kehossa, ja sillä on viesti. Vasta kun laskeutuu kehoonsa, tunteidensa kanssa pääsee eteenpäin.

⁠
Kun me opimme pysähtymään ja TUNTEMAAN olomme eikä vain haluamaan siitä pois, tunteen viesti voi alkaa kuulua. Voimme voimautua toimimaan itsemme hyväksi.

Olemme kulttuurissamme usein niin ohjelmoituja pyrkimään tunteistamme poispäin, koska olemme jääneet tunteiden kanssa alunperin usein yksin.

Luulemme olevamme tunteiden vuoksi huonoja ja kuolevan. Mutta jos oikeasti tunnemme tunteemme kehossa, emmekä vain pyyhällä menemään paskalla ololla, alamme voimautua.

⁠
Koen, että kaikki omat läpimurtoni, kasvuni ja oivallukseni syvimmin nousevat sieltä, missä suostun tuntemaan mitä tunnen. Joskus hommeli kestää kauan ja prosessoin pitkään jotakin päälläolevaa fiilistä, ja joskus tunne hujahtaa systeemin läpi ihan nopeasti. ⁠Aina muutun, kasvan ja alan kukoistaa uudella tavalla.

⁠
Emme voi elää sydämemme mukaan tai toteuttaa unelmiamme tai kokea syvästi arvoamme tai elämän virtaavuutta, jos emme opi olemaan sydämelle eli myös tunteillemme läsnä. Sieltä nousee voimamme. Ei tunteita tarvitse fiksata vaan kuunnella. Pelkokin tarvitsee kaikkein eniten meitä, ei hienoja ratkaisujamme.

Kun emme suostu tuntemaan (koska luulemme huonon olon tarkoittavan, että me olemme huonoja ja olo pitää äkkiä fiksata), yritämme saada lääkettä eli arvomme todistamista muilta ihmisiltä, ulkoisista asioista, ”kivoista jutuista” ja tapahtumista. Luulemme, että jos saamme jotain mitä mielemme haluaa, se todistaisi arvomme. Jännästi lakkaamme haluamasta niin kamalasti, kun meillä on meidät – yhteys itseemme.

Alamme oivaltaa arvoamme kun uskallamme tuntea ja olla itsemme puolella. SE rauhoittaa ja vapauttaa energioita liikkeelle. Aina asioille ei tarvitse edes tehdä niin paljon – ne selkeytyvät ihan vain sillä, että pysähdymme itsemme ääreen.

Ja joskus nimen omaan pitää tehdä: rajata, ilmaista sydäntotuuttaan, käydä vaikeita keskusteluja tai lakata vihdoin keskustelemasta. Voima on oikeasti meissä, ei missään ulkopuolellamme. ⁠

Ja jos tunteiden kohtaamiseen ja pysähtymiseen ja pelkoon ja voimansa löytämiseen tarvitsee apua ja oppia, sitä saa ottaa vastaan. Ja jotta voi tuntea tunteitaan ja olla itselleen läsnä (joka ei enää tarkoita yksinäisyyttä) tarvitaan sisäistä turvaa.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.