Miten olla armollinen itselleen silloinkin, kun kaikki menee pieleen? – Aloita kysymällä itseltäsi nämä 5 kysymystä

Pohditaan sanaa lempeys. Se on varmasti puhekielessä sinulle tuttu ja monella saattaa olla jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, mitä tällä myötätuntoisella sanalla tarkoitetaan.

Haluan kuitenkin lempeästi haastaa sinua pohtimaan, mitä se sinulle merkitsee. Juuri sinun arjessasi ja juuri nyt tässä elämäntilanteessa, jossa olet.

Minulle lempeys on tietoinen valinta. Omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on päätös ja taito, jota voimme opetella.

Se on tapa suhtautua itseen ja muihin ihmisiin sekä tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja. Se on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet.

Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä ja ajatusta siitä, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.

Kun elän kroonisten sairauksien kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan. Sitä, että voin luottaa, että
toisenlaisiakin päiviä tulee. Eräänlaista lempeyttä elämää kohtaan.

Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista. Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää.

Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.

Lempeys on päätös ja taito, jota voimme opetella.

Miten löytää lempeys silloinkin, kun on vaikeaa?

Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin. Joskus ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä.

Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina. Psykoterapeutti Emilia Kujala muistuttaa teoksessaan Suorittajan mieli – Vapaudu ylikontrollista, kuinka kontrolliin taipuvaiselle suorittajalle myös armollisuudesta ja myötätunnosta voi tulla uusia vaatimuksia muiden joukossa.

Ja kuten Kujalakin toteaa, sillä hetkellä myötätuntoisin teko itselle olisi hyväksyä se tosiasia, ettei lempeys itseä kohtaan aina täydellisesti onnistu. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.

Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti ja kysyä itseltään: Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä?

Lempeyden löytäminen lähtee pienistä konkreettisista teoista. Voit ottaa ensimmäiset askeleet lempeyden äärelle kysymällä itseltäsi:

  1. Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt?
  2. Mitä kehoni kaipaa eniten juuri nyt?
  3. Mitä kaunista voisin sanoa itselleni?
  4. Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani?
  5. Minkä asian voisin jättää tekemättä?

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Narsistinen pyöritys nostaa uhrin tunnelukot pintaan

Narsismi on kuuma teema

Keskustelu narsismista käy kuumana, aihe on nyt todella noussut keskusteluun ja hyvä niin. Narsismia sanotaan muoti-ilmiöksi, mutta työssäni terapeuttina tapaan päivittäin ihmisiä, joille narsistisen häiriön läheisyydessä eläminen on arkea eikä muoti-ilmiötä. Tuosta todellisesta ilmiöstä olen kirjoittanut teokseni ”Toivon kirja narsistin haavoittamalle”.

Kuvaan kirjassani narsistisen ihmisen matkaan lähtemistä Tuhkimo-tarinana siitä huolimatta, että tarinan henkilöt voivat edustaa mitä sukupuolta tahansa. Tavallisin tarina, jonka itse kuulen, on se, että uhri on nainen ja narsistinen henkilö mies.

Suhde alkaa rakkauspommituksella

Suhde narsistin kanssa alkaa lähes poikkeuksetta rakkauspommituksella. Tämän pommituksen aikana narsistinen ihminen tulee toisen lähelle nopeasti, rajattomasti, suitsuttaen. Narsisti nostaa uhrinsa jalustalle, kutsuun häntä sielunkumppanikseen ja kietoo toisen tiukkaan, vaaleanpunaiseen sumupilveen. Kukapa meistä ei haluaisi tuntea olevansa täydellisen rakastettu ja löytäneensä sielunkumppanin?

Näissä tarinoissa alun rakkauspommitus alkaa muuttua: ilma ikään kuin alkaa viiletä. Suhteeseen alkaa hiipiä omituisuuksia, jotka uhri saattaa tuntea kehossaan epämääräisenä huonona olona: hermosto alkaa ylivirittyä, unet alkavat huonontua, keskittymiskyky heiketä ja olosta tulla levoton. Kummallinen ja selittämätön pelko ja epävarmuus hiipivät osaksi uhrin mielenmaisemaa.

Narsistille suhde on hyötysuhde

Hiipivä huono olo johtuu siitä, että narsistinen ihminen alkaa hyödyntää sitä, miksi sitoi toisen ihmisen itseensä niin nopeasti ja totaalisesti. Kun toinen on rakkaudesta heikko ja auki, pääsee häneen vaikuttamaan hyvin syvästi – ja pahasti.

Narsisti tarvitsee toista ihmistä hyötyäkseen hänestä jotenkin: tavallisimmin kiillottamaan kilpeään ja ylläpitämään narsistin valheellisen täydellistä minäkuvaa, hyötyäkseen toisesta taloudellisesti ja usein myös seksuaalisesti. Narsisti tekee tämän keinoja kaihtamatta, koska häntä eivät tavallisten kuolevaisten säännöt koske.

Samaan aikaan kun narsisti alkaa käyttää julmia keinojaan toiseen, heikentyy uhri, joka on rakastunut, mutta todella hämmentynyt. Narsistin uhrin mieli ei pysty ymmärtämään, mitä suhteessa tapahtuu. Yleensä olo on kummallisen sumuinen ja epätodellinen. Syy tähän on se valtava ristiriita, joka suhteessa on: ”mukamas-rakkaus” ja manipulointi kulkevat käsi kädessä. Kaksoisviestintä on näissä suhteissa hyvin voimakasta eikä uhri lopulta tiedä, kumpi viesti lopulta on totta. Uhri alkaa kysellä sitä, onko hän tulossa hulluksi ja miksi voi niin älyttömän huonosti. Samaan aikaan uhri ei osaa selittää sitä, mitä tuntee ja kokee. Oikeasti vain saman kokenut voi täysin ymmärtää sitä, mitä uhri yrittää kertoa.

Narsisti saa aikaan tunnelukko-osumia

Narsistin harjoittama peilinkääntötemppuilu saa suhteessa aikaan sen, että uhri alkaa voida huonosti, murenee pala palalta, heikkenee ja hänen vanhat tunnelukko-osumansa ja kiintymyssuhderistiriitansa saattavat herätä henkiin jostain alitajunnan uumenista. Narsistinen suhde siis lopulta uudelleen traumatisoi uhrin ja nostaa hänen tunnelukkonsa näkyviin. Tästä teemasta kerron kirjassani paljon.

Kaikessa kamaluudessa on kuitenkin oma viisautensa: kaikki mikä on pinnalla ja näkyvillä, on mahdollista hoivata ja parantaa. Jos tämä teksti kuulostaa tutulta ja tiedät, mistä puhun, hae ammattiapua. Älä yritä selvitä yksin kuten ehkä aina tähän asti olet tottunut tekemään.

Jos aihe kiinnostaa tai koskettaa, tutustu kirjaani Toivon kirja narsistin haavoittamalle. Kirja on saatavilla sekä painettuna että äänikirjana.

Suomi on täynnä osa-aikaisia isiä, joiden rakkaus lapsiaan kohtaan on täyspäiväistä

Meitä isiä on moneen eri lähtöön. Yhteinen nimittäjä meille on se, että rakastamme lapsiamme syvästi riippumatta siitä, kuinka paljon fyysistä aikaa vietämme heidän lähellään.

Yhteiskunnan muuttuminen näkyy tässä ajassa muun muassa ydinperheihanteen kyseenalaistamisena. Siinä, että ihmiset voivat olla onnellisia monenlaisissa eri perhemalleissa. Useita eronneita isiä yhdistää maininta, että he kokevat eron jälkeen olevansa läsnäolevampia vanhempia lapsilleen.

Outoa, eikö asian luulisi olevan toisinpäin?

Toimimattomassa parisuhteessa, jossa on myös lapsia, on usein läsnä toimintamalleja, joihin ennemmin ajaudutaan kuin että niitä toteutettaisiin tietoisesti. Etenkin lasten ollessa pieniä, vanhemmuuden painopiste on usein vahvemmin äidin puolella. Isän rooli jää arjessa usein vähemmän näkyväksi, mikä osaltaan edistää luisumista merkityksettömyyteen. Siihen hiipivään tunteeseen, ettei ihan löydä omaa paikkaansa yksikössä, jossa muilla tuntuisi olevan merkittävä rooli.

Valitettavan harvalla isällä on tällaisessa tilanteessa viisautta tai voimia nousta omaan voimaansa ja selkeyttää sitä roolia. Minulla ei ainakaan ollut, ollessani vastaavassa tilanteessa (pariinkin otteeseen). Sitäkin enemmän meillä on taipumusta ajautua omiin oloihimme ja ottaa etäisyyttä, mikä näkyy väistämättä velttoutena tai vastuunpakoiluna.

Jossain vaiheessa kaikkien mitta on täynnä.

—

Eron myötä saatamme alistua kohtuuttomille järjestelyille lapsen huoltajuuden suhteen, koska emme usko pystyvämme pitämään puoliamme. Pahimmillaan teemme itsestämme kynnysmaton, josta raavitaan kuukausittainen elatusmaksu sekä äidin tarvittavat vapaapäivät vanhemmuudesta.

Toki emme mekään kykene aina tarvittavaan vastuuseen ja kasvamaan saappaisiin, joita eron jälkeisessä vanhemmuudessa vaaditaan. On surullista todistaa tapauksia, jossa isä on syystä tai toisesta jäänyt pois lapsensa elämästä.

Parhaassa tapauksessa eron mahdollistama uusi tilanne synnyttää halun ottaa vastuuta, muodostaa uudenlaisia prioriteetteja, sopia asioista ja tehdä kompromisseja. Kun suuntaamme katseen pois omaan napaamme surkuttelusta, voimme mahdollistaa lapsillemme optimaalisen ja rakkaudentäyteisen kasvuympäristön.

Varsin usein tällainen selkärangan suoristuminen hehkuu myös ympäristöön, jonka myötä mitä ilmeisimmin sinkkumarkkinoille ehtinyt isä näyttäytyy uudessa valossa myös potentiaalisille kumppaniehdokkaille.

Ja kuinka paljon kiteytyykään niihin hetkiin, kun olemme keskenään lastemme kanssa ja huomaamme, että läsnäolomme on 100% kaivattu ja tarvittu. Silloin saamme ikään kuin kutsun kasvaa siihen isyyteen, mihin emme välttämättä suhteen kipupisteisiin keskittyessämme kyenneet.

—

Olisi perin naiivia väittää, että kaikilla eronneilla isillä on yhtälainen vaikutusmahdollisuus huoltajuuteensa. Olen omalla kohdallani onnekas, koska minulla on. Tiedän tapauksia, joissa isä kokee pohjatonta surua ja tuskaa siitä, ettei hänellä ole mahdollisuutta olla fyysisesti läsnä lastensa kanssa. Kokemus lasten vierottamisesta on ollut hyvin voimakas.

Vanhemmuus on yksi elämän voimakkaimmista kokemuksista, joka synnyttää niin suuren kaipuun rakastaa, että sen tukahduttaminen on usein yhtä kuin kokonaisen elämän liekin tukahduttaminen. Väitän, että yksikään isä ei ole tässä poikkeus.

Hyvä veli, mikä ikinä tarinasi ja tilanteesi onkaan, olet kaikista vaihtoehdoista paras isä lapsellesi tai lapsillesi. Sinulla on merkitystä.

Jos koet tilanteesi tukalaksi, hahmota ensin asiat, joihin pystyt juuri nyt vaikuttamaan. Niitä on aina. Älä yritä nielaista koko kakkua, vaan etene pala kerrallaan. Asiat vievät aikansa, etkä pysty vaikuttamaan kaikkeen juuri nyt.

Ennen kaikkea, älä jää yksin. Hakeudu ihmisten lähelle, ole avoin kokemuksistasi.

—

Meille, joilla on etuoikeus ikävöidä lapsiamme, koska tiedämme heidän palaavan pian taas luoksemme, tekee hyvää katsoa välillä peruutuspeiliin. Nähdä se matka, jonka olemme isänä kulkeneet. Se ei ole ollut aina suora ja tasainen, emme luoja paratkoon mekään ole olleet (kysykää exiltänne, jos ette muuten usko).

Kun kaksi lastani lähtevät luotani toiseen kotiinsa (vältän sanomasta “takaisin äidilleen”), huomaan ensimmäisen vuorokauden menevän enemmän tai vähemmän sumussa. Adaptoituminen fyysisestä isän roolista oman elämän herraksi vie hetken. Sen ajan siivoan ja järjestelen tavaroita sekä kalenteriani.

Raahatessani jälleen kerran pehmoleluja ja Aku Ankkoja olohuoneen sohvalta ja lattialta takaisin lastenhuoneeseen, muistan sen, kuinka onnellinen saan olla.

Se tuo hetkelliseen ikävään kahoisan suloisen reunustan.

Narsisti manipuloi syyllistämällä – keinoja suojautumiseen

Narsisti syyllistää läheistään muun muassa: liian herkäksi, ylireagoijaksi, turhasta syyttelijäksi, kohtuuttomaksi, empatiakyvyttömäksi ja väkivaltaiseksi. Eli sellaiseksi, jota hän itse todellisuudessa on.

Syyllistäminen on manipulointia, jota toiset hyvinkin tiedostavat tekevänsä ja toiset taas eivät niinkään.

Manipuloinnin tarkoitusperä narsistilla on kuitenkin aina sama: ajaa omaa etua ja saada toinen taipumaan omaan tahtoon olipa se sitten mikä tahansa.

Mitä oikeudentuntoisemmasta, kiltistä ja muita huomioonottavasta ihmisestä on kyse sitä pahemmalta syyllistäminen tuntuu.

Jos saa syytöksiä esimerkiksi siitä, ettei ole osannut ottaa toista huomioon tai rakastaa tarpeeksi, on se kuin isku sydämeen, ja tähän narsisti itse asiassa aina tähtääkin.

Mitä paremmin tunnet itsesi sitä paremmin pystyt suojautumaan manipuloinnilta.

Narsisti värittää tyypillisesti todella synkkää tarinaa läheisestään, koska mitä murtuneempi toinen on sitä helpompi häntä on hallita ja kontrolloida.

Toki hän valitsee joukosta myös suosikkinsa, joita kohtelee enemmän kuin hyvin, mutta tämäkin näytös kestää vain sen aikaa, kun hän saa täyden palvonnan ja tuen jokaisessa asiassa ja jokaisessa hetkessä.

Jos koet olevasi jatkuvien pienten ja suurten syytösten kohteena ja tunnet, ettei toinen ole tyytyväinen mihinkään mitä teet sekä haluat selkeyttä ajatuksiisi suosittelen kysymään itseltä nämä seuraavat viisi kysymystä:

  1. Kokevatko muutkin minut samalla tavalla kuin hän ja jos eivät; mistä se kertoo?
  2. Yritänkö tehdä parhaani, mutta mikään ei silti tunnu riittävän hänelle?
  3. Pyörivätkö keskustelut lopulta aina sen ympärillä mitä minä tein väärin?
  4.  Kokeeko hän itse koskaan tehneensä mitään väärää?
  5. Ottaako hän vastuuta itse omasta toiminnastaan?

Ajatuksiani edellisiin kohtiin:

1. Jos kukaan muu kuin hän ei toista sinulle samoja syytöksiä kuin, hän on todellakin aika miettiä, kannattaako hänen seurassaan enää olla.

Sinulla on oikeus valita seurasi, ja jos joku kokee läsnäolosi toistuvasti huonoksi, kannustan arvostamaan itseäsi ja poistumaan. Löydät kyllä varmasti helpompiakin ihmissuhteita.

2. Silloin kun mikään ei koskaan riitä, olemme keskellä täydellisyydentavoittelua sekä liian suuria vaatimuksia joiden johdosta mikään ihmissuhde ei tule toimimaan hyvin.

3. Jos vastasit kolmanteen kohtaan ”kyllä” sanon ihan vain lyhyesti ja hyvin suoraan, ettei suhde tule toimimaan, jos toinen pyörittelee asioita ja tapahtumia pelkästään sen ympärillä mitä sinä taas teit ”väärin”.

4. Jos vastasit tähän ”ei”, sanon jälleen ihan suoraan, ettei suhde tule toimimaan, elleivät molemmat osaa katsoa rehellisesti omaa toimintaa ja uskalla tarkastella omia virheitä ja epäonnistumisia.

5. Jos vastasit tähänkin ”ei”, on suhde hataralla pohjalla, koska näin siitä puuttuu aito tasavertaisuus ja kumppanin tukeminen, sekä oman itsen tunteminen sekä kehittäminen.

Lopuksi: Älä siis turhaa kanna syyllisyyttä asioista, joiden alkuperä narsistisessa ihmissuhteessa on narsistin horjuvassa minäkuvassa sekä hyvin heikossa itsetunnossa.

Anna kehomielisysteemillesi lepoa kaikesta negatiivisesta tarinasta jota hän sinusta sinulle kertoo ja pyri ottamaan etäisyyttä häneen ihan joka päivä, edes pienen hetken ajan.

Etäisyys auttaa näkemään asioita selkeämmin.

Lisää tietoa myös manipuloinnista, sekä keinoja suojautumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta (2024).

 

 

Hengitys on helpoin tapa hoitaa itseä – Tämän rentouttavan harjoituksen voit tehdä missä tahansa

Elämä kuormittaa meistä yhä useampaa. Työtaakka, jatkuva epäonnistumisen pelko, epävarmuus omasta pärjäämisestä, ruuhkavuodet lasten tai iäkkäiden vanhempien hoivaajana sekä toisten odotukset harteilla saattavat huomaamatta murentaa omaa jaksamista, kunnes lopulta seinä tulee vastaan.

Miltä sinun kehossasi ja mielessäsi tuntuu juuri nyt? Milloin viimeksi olet sallinut kehollesi ja mielellesi pienen tauon tai hetken palautumiselle? Puurratko ja elätkö jatkuvassa kiireessä ja paineessa kaivaen maata jalkojesi alta? Tuntuuko, että henkinen seinä on jo kiinni nenässä ja että kohta prakaat? Miltä kehossasi tuntuu varsinkin niinä päivinä, jolloin olet puurtanut tai yrittänyt puurtaa kuuntelematta kehosi ja mielesi viestejä saati omia tarpeitasi huonosti nukutun yön jälkeen?

Miten tuoda arjessa omaan kehoon rentoutta ja mieleen tyyneyttä?

Vastaus on yksinkertainen: pysähdy itsesi äärelle. Tiedän, arjen monitouhotuksen keskellä aivan liian usein helpommin sanottu kuin tehty.

Oletko huomannut, että mieli ei rauhoitu ennen kuin hermosto ja keho ovat rauhoittuneet?

Pysähtyminen itsen äärelle korjaa ja rauhoittaa hermostoa, kehoa ja mieltä, jolloin palautuminen mahdollistuu. Mikäli palautumista ei tapahdu, alkaa kehosi tuottaa stressihormoneja, kognitiiviset toiminnot heikentyvät, elimistön vastustuskyky heikkenee ja unenlaatu huonontuu.

Oikeastaan itsen äärelle pysähtyminen tarkoittaa tietoisuustaitojen harjoittamista: ensiksikin lempeää ja myötätuntoista suhtautumista itseen, toiseksi lepoa ja hyviä yöunia sekä kolmanneksi rauhoittavaa hengitystä. Hengittäminen toimii loistavana ankkurina kun on tarve rauhoittaa hermostoa, kehoa ja mieltä.

Niin kauan kuin olet hengissä, sinulla on aikaa käytettävänäsi itsesi hoitamiseen ihan vaikka vain keskittymällä omaan hengitykseesi.

Tämän maailman helpoimman harjoituksen voit tehdä missä tahansa

Oman hengityksen tiedostaminen on helpoin tietoisuusharjoitus, jonka voit tehdä missä ja milloin vaan. Hengittäminen on osittain tahdonalaista. Tiedostamalla hengityksesi voit vaikuttaa rauhan ja tyytyväisyyden tunteisiin, jolloin negatiiviset ja synkät ajatukset kaikkoavat ja hyvä uni on saavutettavissa.

Hengityksen tiedostaminen tarkoittaa sen tiedostamista, mitä omassa hermostossa, kehossa ja mielessä tapahtuu. Kun hermosto rauhoittuu, keho rauhoittuu ja lopulta mielikin rauhoittuu. Syvä ja rauhallinen hengittäminen hoitaa niin hermostoa, kehoa kuin mieltä.

Tiedosta hengityksesi hetken ajan. Jos tuntuu hyvältä sulje silmät. Hengitätkö suun vai nenän kautta? Suosittelen hengittämään nenän kautta, jolloin hengitysilma on suodattunut, lämmintä ja kosteaa. Suu on syömistä ja puhumista varten.

Tiedosta, hengitätkö nopeasti vai hitaasti, hengitätkö rinnan ja keuhkojen yläosalla vai vatsalla ja pallealla. Hengittämällä syvään ja pallealla, hapen määrä elimistössä lisääntyy, lepohermosto herää, aineenvaihdunta aktivoituu samalla kun pallea hieroo sisäelimiä.

Tunne kuinka vatsa ja kylkikaaret laajenevat sisäänhengityksellä, uloshengityksellä tunne vatsan pieneneminen ja kylkikaarien asettuminen paikoilleen. Hengittäessä tunne, kuinka rintalasta pehmenee. Jatka hengittämistä syvään sisään ja uloshengitystä pitkään ja rauhallisesti.

Miltä tuntuisi, jos hengittäisit sisään kahteen laskien ja ulos neljään laskien rauhallisesti omassa tahdissasi? Kokeile muutaman minuutin ajan. Huomaa, kuinka jokainen pitkä uloshengitys saa kehon ja mielen yhä rennommaksi. Mikäli sinusta tuntuu hyvältä ja tarpeellisesta, voit sanoa mielessä sisään hengittäessä päästän ja ulos hengittäessä irti.

Hengitys rauhoittaa hermoston

Säätelemällä omaa hengitystäsi, pystyt säätelemään hermostoasi. Kun stressi vaivaa, niin uloshengitys tuppaa lyhenemään ja hengitys tapahtuu rinnan ja keuhkojen yläosalla. Kun hermosto rauhoittuu, hengitystä tuskin huomaa ja se on äänetöntä. Hengityksen saa rahoitettua ja palautuminen mahdollistuu hengittämällä sisään ja ulos yhtä pitkään, esimerkiksi neljään laskien.

Huomaa hengittämällä hetken kauneus, opi tietoisesti palautumaan arjessa ja elämään mielenrauhassa, omassa voimassasi ja ilossa.

Artikkelikuva Joshua Abner, Pexels

Tutustu työhöni täältä

Kolkuttaako omatuntosi, jos et ole aina valmis auttamaan? – Jokaisen vastuunkantajan olisi tärkeä ymmärtää tämä

Tämä lempeä muistutus on itselleni hyvin tärkeä ja aina ajankohtainen: Kun huolehdin itsestäni, pystyn antamaan enemmän myös muille.

Kroonistuneiden sairauksien myötä tästä on tullut entistäkin tärkeämpi asia muistaa, ja herkkyyden kannalta en olisi koskaan saanut ajatellakaan toisin.

En ole kuitenkaan aina ymmärtänyt asiaa näin, ja osittain sen takia sairastuin. Olen helposti laittanut toiset ihmiset ja toisten tunteet etusijalle. Kantanut vastuuta ja huolta sellaisista asioista, joihin ei olisi ollut tarvetta käyttää omia voimia. Etenkin työelämässä.

Vuosien ajan olen ohjautunut elämään ulkoapäin, unohtanut omat tarpeeni ja sisäisen ääneni sekä elänyt ensin muita varten ja sitten vasta itselleni. Olen tehnyt niitä asioita, joita minulta on odotettu tai mitkä ovat arvostettuja ja näyttävät muiden silmissä hyviltä sen sijaan, että olisin elänyt aidosti omien arvojeni mukaisesti tai huolehtinut omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnistani.

Joskus muistan ajatelleeni, että sellainen elämä on itsekästä, että minun kuuluu olla aina avuksi, saatavilla tai tavoitettavissa. Nykyään ymmärrän, miten virheellisiä ja vahingollisia nämä ajatukset ovat olleet. Silti tarvitsen tämän muistutuksen aina aika ajoin.

Sairauksieni ja erityisherkkyyden myötä omat voimavarani ovat kovin rajalliset ja mikäli en huolehdi niistä, uuvun ja ylikuormitun nopeasti. Silloin menetän myös mahdollisuuden olla läsnä toisille. Joten mielestäni ei ole mitään väärää, jos laittaa etusijalle itsensä ja oman terveytensä. Vähintäänkin usein, jos aina ei ole mahdollista.

Silloin, kun huolehtii itsestään, huolehtii samalla muista. Ja kun on lempeä itseään kohtaan, välittää huomaamattaan lempeyttä myös ympärilleen. Itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä, vaan tervettä itserakkautta, josta hyötyvät lopulta kaikki muutkin. Miten voisit tänään huolehtia itsestäsi?

Kun huolehdin itsestäni, pystyn antamaan enemmän myös muille.

Mitä on terve itserakkaus?

Monesti itserakkauteen liitetään lempeyden ja itsensä puolella olemisen tavoin ajatus, että se on itsekästä ja sama asia kuin itsekkyys. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Tarkoitan sillä tervettä omanarvon tuntemista: itsesi arvostamista, hyväksymistä, välittämistä ja rakastamista. Itsesi puolella olemista ja lempeyttä itseäsi kohtaan. Kiitollisuutta siitä, että sinä olet sinä. Sitä, että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Itsesi rakastamiseen liittyy myös itsesi kuuntelemista ja itseäsi vastaan tulemista. Sitä, että ojennat välillä auttavan kätesi tai annat välittävän halauksen itsellesi. Terve itserakkaus on myös sitä, että teet töitä itsesi kanssa, kehität itseäsi ja teet hyvää itsellesi.

Se on itselle kauniisti ja kannustavasti puhumista. Sitä, että kohtelet itseäsi vähintään yhtä hyvin kuin parhaita ystäviäsi. Sitä, että uskot itseesi ja siihen, että sinä ansaitset vain parasta. Itserakkaus ei ole itsekästä, vaan tervettä omanarvon tuntemista.

Itsesi rakastamiseen kuuluu olennaisesti itsestäsi, rajoistasi ja hyvinvoinnistasi huolehtimista, itsesi toteuttamista ja unelmiesi arvostusta sekä rohkeutta elää omannäköistä elämää ja olla juuri se, joka aidosti olet. Siihen liittyy positiivinen suhtautuminen itseen ja omaan kehoosi sekä niiden lempeää kuulemista ja arvostamista.

Itserakkaus on tietoisuutta omista tunteista, ajatuksista ja hankaluuksista sekä itsesi ymmärrystä ja hyväksyvää läsnäoloa. Kun rakastat itseäsi, suuntaat myös sisäisen puheesi kohti hyväksyntää ja lempeyttä sekä suojelet itseäsi asioilta, jotka vahingoittavat sinua.

Itserakkaus ei ole itsekästä, vaan tervettä omanarvon tuntemista.

Huomaathan, että terve itserakkaus ei ole:

  • itsekästä
  • välinpitämättömyyttä
  • itsesi korostamista
  • paremmuuden ajattelua
  • muiden vähättelyä
  • itsekeskeisessä maailmassa elämistä.

Sinulla on kaikki oikeus tuntea rakkautta myös itseäsi kohtaan – se ei ole keneltäkään pois. Kun välität itses­täsi ja pidät itsestäsi huolta, sinulla on myös enemmän annettavaa muille. Rakasta rohkeasti ja rakastu itseesi joka päivä lisää!

Kasvata itserakkautta vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mitä ajatuksia itsesi rakastaminen sinussa herättää?
  2. Miksi itsesi rakastaminen on vaikeaa tai helppoa?
  3. Mitä keinoja sinulla on lisätä rakkautta itseäsi kohtaan?

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Luottaisinko vaikealla hetkellä itseeni – vai elämään? Parhaimmillaan löydät voimaa molemmista

Kun elämä kolhii, mistä löydät voimaa?

Elämän voima on elämän energiaa, joka virtaa koko suuren kokonaisuuden läpi kaikissa luonnon elementeissä jatkuvana kiertokulkuna. Sen on tarkoitus virrata myös meissä ihmisissä. Se tuo jaksamista, hyvinvointia, luovuutta ja elämäniloa.

Oma voima on sinun ainutlaatuista käyttövoimaasi. Siinä ympäristöstä tuleva elämän voima yhdistyy yksilölliseen energiaasi: vahvuuksiin, intohimoihin ja aitoon itseilmaisuun. Oma voima on vastuun ottamista elämästään sekä itsensä ja arvojensa kunnioittamista.

Jotta voit hyödyntää sekä elämän voimaa että omaa voimaasi tasapainoisesti, tarvitset kaksi kannattelevaa uskomusta.

Haasteiden äärellä, kun haluat löytää hyväksymisen ja antautumisen tunteen, voit tukeutua perinteiseen henkisen kasvun oppiin:

1. Elämä ei ole minua vastaan vaan minun puolellani.
Voin valita, että kaikki se, minkä elämässäni koen, jollain tavalla palvelee kasvuani. Mitä opin tästä? Mitä voin ammentaa haasteistani?

Tämä ajatus auttaa minua jatkuvasti. Mutta on hetkiä, jolloin siinä on jotain liiankin antautuvaa – se vie minua pois omasta voimastani. Aivan kuin jossain tuolla olisi elämä, joka tekee mitä haluaa, ja minä olen sen armoilla. Silloin kun haluat tukea omaa toimintakykyäsi, tarvitset kannattelevaa uskomusta, joka muistuttaa omasta voimastasi:

2. Elämä saa alkunsa myös minusta.
Ajatukseni, tunteeni ja tekoni luovat koko ajan elämääni, ja suunnan voin itse valita. Olen osa suurta kokonaisuutta, ja minä voin vaikuttaa elämään ympärilleni.

Käytä näitä uskomuksia elämässäsi tasapuolisesti. Olennaista on löytää tasapaino oman voimansa ja elämään luottamisen välillä. Silloin vuoroin kuuntelet itseäsi ja ympäristöä, vuoroin toimit aktiivisesti saamasi ohjauksen mukaan.

Tutustu myös Katrin Elämä kantaa -korttipakkaan, josta saat luottamuksen tunnetta elämän vaikeisiin hetkiin.

Kotitekoinen mysli on terveellisempää ja edullisempaa kuin kaupan mysli

Himoitsetko rapean rouskuvaa mysliä?

Mysli on ihana lisä esimerkiksi jogurtin tai puuron päällä, mutta harmillisesti useimmat kaupan myslit ovat ravintosisällöltään sama asia kuin ripottelisit keksimuruja annokseesi.

Ravitsemuksellisesti ja terveyden näkökulmasta keksien päivittäinen syöminen ei taida olla kovin järkevää. Siksi tuunasinkin myslin, joka maistuu keksiltä, mutta se on sokeriton ja hoitaa muutenkin kehoasi ravinnerikkaiden raaka-aineiden ansiosta.

Mysliresepti:

10 dl kaurahiutaleita

3-4 kukkurallista ruokalusikallista makeuttamatonta pähkinävoita

1 dl makeutusaineetonta ja sokeritonta mehukeittoa/ tai smoothia

4 tl kanelia

4 tl kardemummaa

0,5-1 tl suolaa

6-10 rkl luomuhunajaa (oman makeanhampaan mukaan)

VAIHE 1: Kaada kaikki ainekset leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle
VAIHE 2: Puristele ainekset yhteen, siten, että seoksesta muodostuu puristelemalla pieniä suupaloja
VAIHE 3: Paahda seosta uunissa, 200 asteessa, noin 25 min
VAIHE 4: Anna jäähtyä ja lisää joukkoon kuivattuja hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, siemeniä jne.. oman maun mukaan

Rajanvetoa helpottavia ajatuksia satuttavissa ja narsistisissa suhteissa olleille

Pidin vasta Zoom-luennon: ”Opi jämäkäksi rajojen vetäjäksi”, joka oli kohdistettu satuttavassa ja narsistisessa suhteessa olleille.

Poimin tähän kirjoitukseen viisi ajatusta luennoltani, jotka voivat helpottaa rajanvetoa ja rajoista kiinni pitämistä.

1. Olen vastuussa omasta terveydestä, hyvinvoinnista, onnellisuudestani ja tunteistani ja toinen omistaan.

En voi, eikä minun pidä odottaa muiden pitävän huolta rajoistani puolestani. Päävastuu omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on aina omissa käsissämme.

2. Rajanveto on hyvä mittari ihmissuhteiden laadulle ja kestävyydelle.

Välittääkö toinen minusta niin paljon, ettei hylkää tai moiti, kun ilmaisen rajani?

Satuttava ja narsistinen ihminen ei kestä eikä hyväksy rajoja, mutta terveissä ihmissuhteissa rajat eivät ole vaaraksi.

3. Olen rakastettava ja minua tulee kohdella arvostavasti.

Olen arvokas ja mitä enemmän tunnen näin ihmissuhteissa, sitä helpompi minun on vetää rajoja.

4. Jokainen ei on kyllä jollekin tärkeälle mitä tarvitsen.

Aion huolehtia terveesti itsekkäästi omasta ajankäytöstäni ja jättää tilaa itselleni, omille kivoille jutuille, sekä palautumiselle, jotta jaksan.

Ja lopuksi: Kun vedän rajoja ja pidän niistä kiinni ilmaisen ääneen asioita, joita tarvitsen elääkseni.

Muut eivät voi tietää tarpeitani ja toiveitani etukäteen ja jos he eivät kunnioita rajojani, en voi elää heidän rinnallaan, koska silloin en voi hyvin.

Tietoa ja erityisesti terapeuttisia keinoja toipumiseen satuttavista suhteista löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta (2024).

Miksi samat vinkit eivät toimi kaikille ADHD-ihmisille? – Oman neuroerityisyytensä tunnistaminen on avain toimivampaan (muttei täydelliseen) arkeen

Minulta monesti kysytään parhaimpia ja toimivimpia keinoja ja vinkkejä esimerkiksi ADHD:n haasteisiin. Tämä mietityttää minua, koska mitään yksiselitteisiä, kaikille sopivia keinoja ei ole olemassa. Silti itsestänikin tiedän, että kaipaisin moniin haasteisiini niitä ”quick fixejä” eli pikakeinoja oman arkeni tukemiseen.

Koko elämäni matkalla on lukemattomia yrityksiä ja erehdyksiä, joita olen pitänyt suurina epäonnistumisina. Olen syyllistänyt itseäni siitä, miksi en pysty tuohonkaan, vaikka suurin osa ihmisistä siihen pystyy, kun he ovat oppineet tämän tai tuon menetelmän tai arjenhallinnan keinon.

Aikanaan, yli 15 vuotta sitten käymäni NLP-koulutukset auttoivat minua onneksi sisäistämään, että nämä ”epäonnistumiset” on mahdollista nähdä palautteina jostakin, jota olen kokeillut tai tehnyt. Kun monissa asioissa opin uudelleen määrittelemään sanan epäonnistuminen, sain paljon kaivattua myötätuntoa itseäni kohtaan.

Tulen myöhemmin palaamaan tähän samaan aiheeseen kehonpainon kysymyksissä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn ADHD:n ja ylipäätään neuroerityisyyden näkökulmaan. Edellisessä kirjoituksessani pohdin ADHD-ihmiselle kovin tyypillistä vitkastelupiirrettä, tavoitteena oppia ymmärtämään sen taustoja. Olen itse oivaltanut, ettei tähänkään ole olemassa mitään tiettyjä kaikille soveltuvia keinoja, vaikka varmaan minullakin olisi joitain vinkkejä esittää. Silti kyseisessä tekstissäkään en halunnut tuoda konkreettisia ideoita, vaan ennemmin apua ja tukea pohdintakysymysten muodossa.

Monesti sellaiset kysymykset, jotka tukevat sinua ymmärtämään paremmin itseäsi (oli kyse sitten omista vahvuuksista tai tyypillisistä tavoista ajautua kuormitukseen), auttavat paremmin ja nopeammin löytämään juuri sinulle soveltuvia keinoja – ja juuri sinun näköiseesi elämään ja arkeen. Meillä jokaisella siis on ainutlaatuisen ihmisyytemme lisäksi myös ainutlaatuinen elämä ja arki, joka myös voi vaihdella päivästä toiseen. Sen vuoksi samat aluksi toimivilta tuntuvat keinot eivät välttämättä auta kuukaudesta toiseen.

Tämä jatkuvassa muutoksessa eläminen voi tuntua ajoittain jopa toivottomalta, varsinkin jos olet koettanut tehdä kaikkesi löytääksesi apua elämääsi ja arkeesi. Olet saattanut juosta ammattilaiselta toiselle (kuten minä), opiskella kymmeniä menetelmiä (kuten minä), innostua aina uusimmista ilmiöistä, auttaaksesi itseäsi (kuten minä). Jos tämä on sinulle tuttua, muista, ettei tässä ole mitään väärää – se vain kertoo siitä, miten olet halunnut monin keinoin yrittää helpottaa elämääsi!

Se, että on halua oppia tuntemaan itseänsä syvemmin, auttaa mielestäni paremmin löytämään myös yksilöllisiä itselle sopivia ratkaisuja elämän haasteisiin. Monesti tähän prosessiin tarvitsee muiden ihmisten tukea ja ennen kaikkea peilausta. Joskus paras apu tulee läheiseltä, joskus vertaisilta, joskus alan ammattilaiselta, kuten vaikkapa ratkaisukeskeisestä nepsyvalmennuksesta tai neuromoninaisuutta ymmärtävästä terapiasta.

Joskus tämä itsensä tunteminen edellyttää myös radikaalia rehellisyyttä, omien varjojenkin tiedostamista ja ennen kaikkea hyväksymistä. Tämäkin lopulta tarkoittaa jokaiselle eri asioita. Monille se on tiettyjen elämää rajoittavien, kenties ylisukupolvisten, uskomusten tiedostamista ja purkamista sekä konkreettisten toimintamallien ja käyttäytymisen syvällistä arviointia. Ja näiden seurauksena lopulta omien piirteiden hyväksymistä ja vastuun ottamista niistä.

Etsimmekö (jälleen kerran) lopullisia ratkaisuja ongelmiimme?

Yksi elämä ei riitä itsemme ”fiksaamiseen” täydellisiksi versioiksi itsestämme, eikä se edes liene elämän tarkoitus. Olisiko elämän tarkoitus ennemminkin opetella hyväksymään ihmisten välistä erilaisuutta, ja tämä sisältää myös omien synnynnäisten piirteiden hyväksymisen?

Voisiko elämän tarkoitus olla myös se, että myönnän ennen kaikkea itselleni olevani keskeneräinen, ja se on ihan ok?

Oman kokemukseni kautta keskeneräisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen on vapauttanut minulle energiaa hyväksyä ne vaikeimmat asiat, joita en voi itsessäni ja elämässäni muuttaa. Tämän avulla taas olen voinut suunnata voimavarojani paremmin niihin arjen asioihin, joissa minulla riittää intoa, kiinnostusta ja energiaa tehdä muutoksia. Tätä kautta olen myös alkanut paremmin oivaltaa sitä, että keskittymällä omiin vahvuuksiini (ei kuitenkaan niihin, joita muut minussa haluavat nähdä tai miten muut ihmiset määrittelevät minua usein itsensä kautta), saan myös toteutettua elämäntehtävääni parhaiten.

Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD -kirjassanikin esitän nämä seuraavat meditaatio-ohjaaja Sampo Mannisen kysymykset: Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Mikä on minun elämäntehtäväni?

Koen, että jokaisen ihmisen, neurotyypistä riippumatta, olisi hyvä pysähtyä aika ajoin näiden kysymysten äärelle. Lisäisin tähän vielä muutaman tärkeän kysymyksen, jotka välillä tahtovat nykyajassa unohtua:

Millä tavoin voisin olla maailmalle (yhteisölle) hyödyksi niin, että se auttaa myös minua voimaan hyvin? Mikä minulle voisi olla tällä tasolla tärkeää ja merkityksellistä? Pohdi myös: Jos kehoni osaisi puhua, mitä se näihin kysymyksiin vastaisi? Miten kehoni kertoo minulle sen, mikä on minulle hyväksi?

Mitä jos pohtimalla ensin näitä kysymyksiä, itsesi hyväksymisen kautta, löytäisit parhaiten sisälläsi olevaa viisautta ja juuri sinulle oikeaa totuutta ja sen pohjalta tulevia ratkaisuja? Sekä pieniin että isoihin asioihin <3

Artikkelikuva: Karita Palomäki

Tutustu Karitan kirjaan Kuhiseva mieli – Nainen ja ADHD, joka oli yleisön valitseman Adlibris-tietokirjapalkinnon voittaja 2024:

Sohvalle jämähtäminen jäykistää kehoa ja mieltä – 4 helppoa tapaa saada iloa ja liikettä niveliin

Mainosyhteistyössä Terveyskaista.

Nykyään moni meistä viettää suurimman osan ajastaan sohvalla – töiden jälkeen Netflix-maratonin tai pelien parissa. Liikkumattomuus on kuin noidankehä, joka vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Pitkään istuminen voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinten ongelmia, kuten jäykkyyttä ja kipuja. Lisäksi se vaikuttaa mielialaan ja energiatasoihin.

Suomessa nivelsairaudet ja nivelongelmat ovat yleisiä erityisesti ikääntyneellä väestöllä. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, kuten nivelrikko ja selkävaivat, voivat tehdä arjesta tuskallista ja vaikuttaa elämänlaatuun. Suomessa arvioidaan, että jopa joka kolmas yli 40-vuotias kärsii jollain tavalla nivelvaivoista, jotka voivat rajoittaa liikkumista ja vaikuttaa päivittäisiin askareisiin. Liikkumattomuus voi puolestaan pahentaa ongelmia, sillä kehon jäykkyys ja heikentynyt lihaskunto tekevät liikkumisesta entistä vaikeampaa.

Pienillä, hauskoilla ja kevyillä liikkumisen tavoilla voit katkaista liikkumattomuuden kehän, tukea niveliä ja parantaa liikkuvuutta. Tässä neljä helppoa tapaa, joiden avulla saat itsesi liikkeelle, nauraen ja hyvällä fiiliksellä.

1. Keppijumppaa harjan varrella

Madalla kynnystä lisätä vetreyttä kehoon ja mieleen ja kokeile jotain kevyempää mutta hauskaa. Ota käsiisi harjan tai mopin varsi, ja tee muutama kiertoliike, jalkojen nostoa ja kevyitä venytyksiä. Tämä aktivoi lihaksia ja parantaa liikkuvuutta ilman suuria ponnisteluja.

Keppijumppa on loistava tapa päästä liikkeelle heti aamulla tai työpäivän jälkeen, ja sen voi helposti yhdistää vaikka suosikkitelevisio-ohjelman katseluun!

2. Tanssahtele lempibiisin tahtiin

Mikä olisikaan parempaa kuin nostaa fiilis kattoon tanssilla? Laita lempimusiikkisi soimaan ja tanssi vaikka keittiössä. Ei tarvitse olla tanssimestari – tärkeintä on pitää hauskaa ja liikkua! Rytmi vie mennessään, ja huomaat kuinka keho alkaa liikkua kuin itsestään. Tanssi lisää verenkiertoa, vapauttaa endorfiineja ja tekee olon heti pirteämmäksi. Testaa: Kokeile, miten mieli ja keho reagoivat nuoruutesi hittibiiseihin!

3. Pieni kotitreeni rentouttaa ja auttaa liikkeelle

Välillä kaikkein helpoin tapa päästä liikkeelle on tehdä muutama yksinkertainen harjoitus suoraan kotona. Kokeile esimerkiksi muutamaa kyykkyä, punnerrusta tai istumaannousua. Voit tehdä treenin ihan rauhassa ja lisätä liikkeisiin hauskoja pieniä haasteita: ”Tällä kertaa teen kyykyt niin, että joka toistolla nostan jalan ylös!” Pieni kotitreeni voi olla myös erinomainen tapa yhdistää liikkuminen ja rentoutuminen.

4. Hypähtele ja hypi

Tämä vinkki on niille, jotka pystyvät tekemään hyppyjä tai hypähtelemään ilman kipuja.

Aikuinen unohtaa helposti, miten paljon leikkisyyttä hyppely tuo keholle ja mielelle. Hyppely vahvistaa monella tapaa niveliä, luustoa, lihaksia ja jänteitä. Voit myös hypähdellä tanssiessasi (kohta 2).

Kokeile hyppiä pieniä hyppyjä paikallaan. Jos se tuntuu hyvältä, hypähtele korkeammalle tai eteenpäin. Kesällä voit kokeilla hypähdellä vesilammikoiden yli – tai mikä onkaan se hetki, jolloin lapsena hypähdit, mutta aikuisena olet sen unohtanut?

Paranna liikkuvuutta – ennaltaehkäise ja lievitä nivelkipuja tehokkaasti

Liikkuminen ei ole aina niin helppoa kuin kuulostaa. Tuki- ja liikuntaelinten hyvinvointi on tärkeää, jotta saamme liikkua vaivattomasti ja ilman kipuja. NivelTeho-kapselit ja NivelTeho Nivelvoide voivat olla juuri se apu, jota tarvitset.

Terveyskaistan NivelTeho-kapselit ovat auttaneet suomalaisia jo 18 vuoden ajan. Terveellisten elintapojen tueksi kehitetyssä NivelTehossa on nivelten tarvitsemia rakennusaineita, kuten kondroitiinisulfaattia sekä glukosamiinia. Lisäksi se sisältää MSM:ää, inkivääriä, C-vitamiinia ja kuparia. Kymmenen vuotta sitten NivelTeho valittiin vuoden terveystuotteeksi ja on siitä asti säilyttänyt asemansa käyttäjiensä rakastamana terveystuotteena.

Tänä vuonna Vuoden 2025 Hoitotuotteeksi valittiin NivelTeho Nivelvoide! NivelTeho Nivelvoide on kylmävoide kipeille ja turvonneille nivelille. Se lievittää kipua ja tulehdusta paikallisesti erityisesti pienissä nivelissä sekä vähentää nivelten turvotusta. Voide sopii nivelvaivoista kärsiville, oireileville ja kivuliaille nivelille. Ainesosina ovat kylmävaikutteiset mentoli ja eukalyptusöljy sekä nivelten hyvinvoinnille tärkeät ravinteet kondroitiinisulfaatti, glukosamiinisulfaatti ja MSM. Voiteen sisältämä mentoli laskee ihon lämpötilaa hallitusti, joten se synnyttää iholle miellyttävän viileän tunteen. Lisäksi verenkierto lisääntyy ja lihakset rentoutuvat mentolin vaikutuksesta.

Kun lisäät kevyttä liikuntaa päivääsi ja käytät NivelTeho-tuotteita tukemaan hyvinvointiasi, huomaat, kuinka sekä keho että mieli kiittävät. Pienillä, mutta tehokkailla muutoksilla arjessasi liikkuminen voi taas olla hauskaa ja vaivatonta.

Voit kokeilla NivelTehoa tai muita Terveyskaistan kotimaisia tuotteita -20 % tutustumishintaan koodilla TERVE20 tästä.

Teetkö aina parhaasi, vaikka et jaksaisi? – 7 lempeää vinkkiä kasvattaa itseluottamusta ilman suorittamista

Hyvän elämänlaadun saavuttamisessa ja itsesi puolella olemisessa on tärkeää, että luotat itseesi – tapahtui mitä tahansa. Se auttaa sinua lisäämään luottamusta itseäsi kohtaan ja kykyysi selviytyä sekä luottamaan muihin ihmisiin.

Olen itse oppinut matkallani, että tuli vastaan mitä tahansa ja millaisia esteitä vain, tai vaikka valitsemani polku osoittautuisikin umpikujaksi, minua lohduttaa ja kannattelee voimalauseeni: kävi miten kävi – olen itseni puolella.

Mitä itseluottamus tarkoittaa?

Itseluottamus on jotain, mikä kasvaa jokaisen pienenkin onnistumisen myötä. Saatat esimerkiksi luottaa itseesi lempiharrastuksesi parissa, kun sinulle on kertynyt tarpeeksi kokemusta. Mikäli taas olet epäonnistunut useamman kerran uudessa lajissa, itseluottamuksesi ei ole sen suhteen kohdallaan.

Itseluottamus saattaa vaihdella päivittäin ja sekin on hyvä tiedostaa. Väsyneenä et ehkä luota niin paljon itseesi kuin virkeänä. Saatat luottaa itseesi esimerkiksi työasioissa, mutta et senkään vertaa ihmissuhteissa. Itseluottamuskin on onneksi asia, jota voi kehittää.

Ja mikä parasta, voit tehdä asioita, vaikka et luottaisi itseesi. Pelkoja voi voittaa niitä kohtaamalla – astumalla rohkeasti epämukavuusalueelle.

Kävi miten kävi – olen itseni puolella.

Epämukavuusalue vs. mukavuusalue

Siitä huolimatta, että epämukavuusalue voi olla juuri se paikka, jossa itseluottamuksesi saa mahdollisuuden kasvuun, haluan lempeästi muistuttaa, ettei sinun tarvitse jatkuvasti olla epämukavuusalueella.

Ennen sairastumistani vietin nimittäin suurimman osan ajastani juuri siellä. Se on toki alue, jossa oppiminen ja kehitys tapahtuvat, mutten ymmärtänyt, ettei sinne saa jäädä liian pitkäksi aikaa kerralla. Kasvua ei nimittäin tapahdu ilman lepoa.

Jos mietitään kasvun kaavaa, niin yhtä tärkeää itseluottamuksen kasvattamisen rinnalla ovat pysähtyminen ja palautuminen. Ja ennen ne puuttuivat omasta arjestani lähes täysin. Nyt tekee kipeää ajatella sitä väsynyttä itseäni, joka yritti koko ajan parhaansa ja ylitti voimavaransa jatkuvasti.

Enkä tainnut edes kunnolla pysähtyä nauttimaan saavutuksistani. Yritin piilottaa pahan oloni kirjaimellisesti juoksemalla. Kun treenasin kovaa, keskityin suorittamiseen ja reippaana olemiseen, enkä muistanut koko ajan tyhjää tunnetta sisälläni.

En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi pelkästään jäädä lepäilemään tyytyväisenä mukavuusalueelle. Jos unohdamme kokonaan itsemme lempeän haastamisen, mukavuusalue huomaamatta pienenee ja helpoista asioista saattaa tulla entistä haastavampia. Itseluottamuksemmekin pienenee, joten ethän anna näiden kahden alueen välisen kynnyksen kasvaa liian suureksi.

Jos mietitään kasvun kaavaa, niin yhtä tärkeää itseluottamuksen kasvattamisen rinnalla ovat pysähtyminen ja palautuminen.

Itseluottamuksen rakentaminen

Kun vihdoin itse pääsin pois epämukavuusaluekierteestäni, minua pelotti: kuka minä olen, jos en koko ajan suorita?

Rakentamani vääristynyt itseluottamus mureni. Jouduin kohtaamaan kaikki tukahdutetut tunteeni, pelkoni ja menneisyyteni haamut. Jouduin pakkolepoon, kunnes jalat alkoivat sananmukaisesti kantaa ja aloin vähitellen luottamaan tähän uuteen Lempeämpään minään.

Aloitin itseluottamuksen rakentamisen askel kerrallaan. Toipumisen myötä olen opetellut tervettä epämukavuusalueella vierailua ja lopulta ihmeitäkin on alkanut tapahtua. Mukavuusalueesta on puolestaan tullut minulle tärkeä voimaantumispaikka, hetki, jolloin huolehdin itsestäni. Levon merkitys ei varmasti enää koskaan unohdu ja nyt tiedän, että itseluottamukseni löytyy kynnyksen molemmilta puolilta.

Hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi ja löytääksesi tiesi itsesi puolelle on tärkeää, että luotat omiin kykyihisi ja uskot itseesi. Nämä ovat ratkaisevassa roolissa tavoitellessasi omannäköistä ja lempeämpää elämää.

Seitsemän vinkkiä, miten kasvattaa itseluottamusta:

  1. Tutustu itseesi.
  2. Muistuta itseäsi päivittäin siitä, että sinä riität ja olet tarpeeksi hyvä juuri sellaisena kuin olet. Aloita hyväksymällä itsesi.
  3. Tee lista asioista, joissa olet hyvä ja huomaa ne hetket, kun onnistut – kiitä ja palkitse itseäsi silloin.
  4. Hyväksy heikkoutesi ja uskalla epäonnistua.
  5. Vieraile epämukavuusalueella ja kasvata omaa mukavuusaluetta.
  6. Keskity vähemmän kielteiseen ajatteluun ja huomioi omat voimavarasi.
  7. Älä vertaile itseäsi muihin tai mieti liikaa muiden mielipiteitä.

Hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi ja löytääksesi tiesi itsesi puolelle on tärkeää, että luotat omiin kykyihisi ja uskot itseesi.

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image