Sivu 3 – Hidasta elämää

Miksi samat haavakaavat, linttafiilikset ja arvottomuuden olot toistuvat? Mikä jeesaa?

Pohjimmiltaan monissa kipeissä kokemuksissa kyse on toistuvista tunteista. Jos emme esimerkiksi lapsena saaneet emotionaalista yhteyttä hoivaajaan, olemme taipuvaisia luomaan alitajuisesti kokemuksia, joissa kuvio käynnistyy uudelleen. Valitsemme huomaamattamme emotionaalisesti etäisiä tyyppejä elämämme kumppaneiksi. Tai jos meitä koulukiusattiin ja jäimme kipumme kanssa yksin, sama kuvio saattaa toistua aikuisena työpaikalla – ehkä pienemmässä mittakaavassa, mutta samoja vanhoja suruja ja episfiiliksiä esiin nostaen.

Mitä haavakaavat ovat?

Haavakaavat ovat toistuvia, kohtaamattomia tunteita – mörköjä ja haavoja, jotka nousevat yhä uudestaan esiin psyykessämme elämän tapahtumien myötä. Useimmiten meillä on ydinhaavatunteita – toisilla se voi olla suru, toisilla pelko, viha tai epäreiluuden olo tai kaikkia näitä – jotka triggeröityvät vaikeissa kokemuksissa.

Toistuvat haavakaavat tuottavat usein ajatusta ja tunnetta, että meissä on vikaa emmekä ole rakkauden arvoisia. Se on häpeää, jota varhaiset kiintymyshaavat ja tunteidemme kanssa yksin jääminen synnyttävät. Arvottomuuden mekaniikka on kollektiivista ja siirtyy sukupolvelta toiselle siellä, missä turvaa ja tunneyhteyttä puuttuu. Maassamme homma on tyypillinen, sillä sukupolvet ylittävä tunnetaakka sotien ajalta jyllää yhä systeemeissämme.

Arvottomuuden uskomukset eivät ole totta, vaikka saatamme pyyhältää koko elämämme niiden vallassa. Itsensä rakastaminen on sitä, että alamme erottaa muodostamamme uskomukset ja tunne-ja toimintakaavat siitä mitä meille tapahtui ja mitä olemme kokeneet. Lempeä tapa aloittaa (ja jatkaa) eheytymisen matkaa kohti itsearvostusta ja todellista luontoamme linttaavia uskomuksia purkaen on oppia hoivaamaan itseään ja asettamaan rajoja.

Kun emme tunnista, ettei haavakaavoissa ole kyse oikeasti huonoudesta vaan kohtaamattomista tunteista, luomme vahingossa esimerkiksi turvattomasti kiintyneiden etääntymis- ja jahtaamiskehiä ja toistuvia linttakokemuksia ihmissuhteissamme. Vaikka tunnistaisimme kuviot, toimiva tie läheisyyteen ja rakastetuksi tulemiseen saattaa olla vähän hukassa.

Miten toistuvat tunnemösselöt alkavat eheytyä?

Kipeisiin tunnehaavoihin ja ihmissuhdehaasteisiin auttavat tunnetaidot. Niiden myötä alamme hahmottaa, millaisia tunnekaavoja toistamme vahingossa – ei siksi, että olemme huonoja vaan koska hillotut tunteet eivät ole purkautuneet systeemistämme.

Eheytyminen on sitä, että opimme tunnistamaan ja kannattelemaan tunteitamme ja niihin liittyviä uskomuksia ja ajatuksia, jolloin ne voivat vapautua. Se tapahtuu, kun opimme sinnikkäästi hoivaamaan ja hellimään itseämme ja ymmärtämään tunteiden viestejä ja tarttumaan niihin. Se on sama asia kuin sisäinen vanhemmuus ja ylisukupolvisista taakoista vapautuminen.

Hommassa on kyse siitä, että aivoissamme, ajatus- ja toimintamalleissamme alkaa tapahtua muutosta kun bongaamme vanhoja muussaavia uskomuksia tunteistamme, tarpeistamme ja itsestämme. Se ei ole ydinfysiikkaa vaan oikeastaan mahtavan vapauttavaa voimautumista, jossa itselleen oppii olemaan lempeä tuki ja turva ja valitsemaan uutta hyvää. Se ei myöskään ole mikään pilvilinna vaan oikeasti myötätunnon ja itsensä kohtaamisen uusia taitoja, joita voi oppia.

Videolla lisää käytännön esimerkkeineen.

Kuva: Unsplash Rajesh Rajput

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Ota haltuun nämä viisi tärkeää taitoa – ja vapaudu riippuvuudesta

Muistan sen kuin eilisen, kun olin toistaiseksi viimeisen kerran riippuvuuteni syvimmissä syövereissä. Olin kokenut saman aiemminkin, mutta eri riippuvuuden kanssa. Silloin oli ollut kyse päihderiippuvuudesta.

Nyt olin hämilläni, koska olin ollut raittiina jo useamman vuoden. Tällä kertaa yliotteen minussa oli saanut läheisriippuvuus. Elämä tuntui kaoottiselta. Olin valjastanut elämäni muiden ihmisten tarpeiden täyttämiseen. Olin hukassa: en tunnistanut omia tunteitani, tarpeitani, saati osannut vetää rajoja.

Samalla tiesin, että en voi jatkaa näin. En ymmärtänyt, miten voin ikinä lähteä muuttamaan elämääni. Kaikki oli yhtä sekavaa vyyhtiä. Olin hälytystilassa. Yritin pakkomielteisesti järjen avulla ratkaista tätä sydäntä särkevää tunnepuolen ongelmaa.

Koska en osannut tehdä mitään muutakaan, hakeuduin vertaistukiryhmiin. Vähän myöhemmin elämääni tupsahtivat meditaatio ja mindfulness. Niiden vanavedessä hakeuduin myös terapiaan.

Kun sain rauhoitettua tarpeeksi kehoani ja mieltäni, aloin tajuta, että irti pääseminen ei olekaan rakettitiedettä. Tajusin, että yksinkertaisuudessaan kyse on uudenlaisten taitojen oppimisesta yksi hetki ja yksi päivä kerrallaan.

Halusin ottaa vastuun.

Kohti toipumista – kohti uusia taitoja

Toipumisessa on kysymys oppimisprosessista, joka ei tunnu aina mukavalta. Jos tuon epämukavuuden on valmis kohtaamaan, se alkaa pikkuhiljaa hellittää. Toisaalta tuo epämukavuus ei ole mitään verrattuna niihin pohjakokemuksiin, joita koin riippuvuuksieni kanssa.

Toipumisen taitoja on useita. Tässä niistä viisi oleellisinta, joita on hyvä lähteä treenaamaan saman tien, jos vapaampi, merkityksellisempi ja autenttisempi elämä kiinnostaa.

Tunnetaidot – Kyseessä on taito säädellä, kohdata ja käsitellä tunteita ilman, että turvautuu riippuvuuskäyttäytymiseen.

Tämä oli konkretian tasolla sitä, että kun huomasin riippuvuuden impulssin nousevan, riippuvuuteen johtavien ajatusten ja haluamisen energian hiipivän, pysähdyin ja annoin niihin liittyvien tunteiden tulla.

Jos tunteet tuntuivat liian vahvoilta, osasin ottaa tietoisesti niihin etäisyyttä pakkomielteisen pakenemisen sijaan. Tunteen tunteminen on itse asiassa tärkein tapa käsitellä sitä.

Rajojen asettamisen taidot – tämä on taitoa sanoa ”ei” raittiutta sabotoiville asioille ja toksisille ihmisille.

Itselläni tämä tarkoitti sitä, että sellaiset ihmiset, jotka jatkuvasti puhuivat pahaa toisten selän takana, mitätöivät ja arvostelivat minua ja muita sekä eivät olleet valmiita lähtemään kasvun tielle, saivat jäädä.

Toisaalta aloin tunnistaa korkean riskin tilanteita, joissa riippuvuuskäyttäytyminen on todennäköistä. Aloin vähentää tai välttää noita tilanteita elämässäni.

Ihmissuhdetaidot – tämän taidon kautta on mahdollista tunnistaa ihmiset, jotka tukevat aidosti omaa raitistumista ja toipumista.

Suuntaisin vertaistukiryhmissä ja muissa elämäni konteksteissa katseeni niihin ihmisiin, jotka pelkän puhumisen sijaan myös osoittivat käytöksellään ja toiminnallaan olevansa toipumisen tiellä.

Aloin ympäröidä itseäni ihmisillä, jotka olivat sopivasti lempeitä ja osasivat haastaa minua juuri oikeissa paikoissa.

Tarvetaidot – Tämä on taito, jonka kehittyminen saattaa kestää. Se ei nimittäin ole mitenkään helppo rasti. Se auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan tarpeet ja täyttämään ne tarvittaessa. Tähän kuuluu myös kyky pyytää apua ja hakeutua yhteyteen muiden kanssa.

Lähdin liikenteeseen pienen pienin askelin. Päivittäinen ja hetkittäinen kysymyksiäni itselleni olivat, ”Mitä tarvitsen oikeasti juuri nyt?”, ”Mikä vie minua kohti toipumista tässä tilanteessa?” ja ”Mikä vie minua poispäin toimimisesta tässä tilanteessa.”. Näitä kysymyksiä toistamalla tarpeiden tunnistaminen ja sanoittaminen alkoivat pikkuhiljaa automatisoitua.

Ajattelun taidot – tässä taidossa kyse on haitallisten ajatusten, tulkintojen ja uskomuksien tunnistamisesta. Tämä on tärkeää, koska ne vievät syvemmälle ja syvemmälle riippuvuuden noidankehään.

Harjoittelin kyseenalaistamaan edellä mainittuja ajatuksia. Toisaalta aloin huomata ja vahvistaa toipumista tukevia ajatusmalleja.

Pitkän linjan opettajataustallani iloitsen siitä, että taidot ovat asioita, jota voimme oppia. Oppiminen on mahdollista jokaiselle. Yksinkertaistettuna riippuvuudessa on kysymys oppimisesta ja toipumisessa on kysymys poisoppimisesta.

Uuden oppiminen muuttaa aivoja. Voimme muuttaa niitä ainoastaan toimintamme ja ajattelumme kautta.

On kyse ikään kuin aivojen uudelleenkoodauksesta. Mitä enemmän toistamme näitä uusia taitoja, sitä enemmän ne automatisoivat ja niistä tulee meille oletusasetuksia elämänpolulla.

Tätä on toipuminen.

Herkkä tuntee vahvasti maailman ja mielen myllerrykset – Keskity näihin mielen hyvinvointia suojaaviin asioihin

Viime vuodet ovat olleet monin tavoin haastavia. Maailmassa tapahtuu asioita, jotka ovat henkilökohtaisen kontrollimme ulottumattomissa ja olo voi tuntua turvattomalta, vihaiselta, surulliselta ja avuttomalta.

Tavanomaista herkemmät tai erityisherkät ihmiset ovat usein erityisen kovilla, kun ympärillä tapahtuu asioita, jotka huolestuttavat ja kuormittavat. Vahva empatiakyky, oikeudentunto, syvällinen asioiden ja ärsykkeiden prosessointi ja tavallista suurempi kuormittumisalttius edellyttävät sitä, että muistamme ottaa välillä taukoa kaikesta ja pidämme huolta itsestämme.

Omaa hyvinvointia tukevien valintojen tekeminen auttaa säilyttämään toimintakyvyn, ja tukee tunnetta siitä, että voi edes jollain tavalla kontrolloida elämässä tapahtuvia asioita. Mieli, keho ja hermosto tarvitsevat lepoa ja palautumista sekä positiivisia virikkeitä. Iloitseminen ja hauskanpito on sallittua, ja erittäin tervehdyttävää, silloinkin kun ajat ovat haastavat.

Mielen hyvinvointia suojaavia tekijöitä, joihin voi itse vaikuttaa, ovat muun muassa:

Fyysisestä terveydestä huolehtiminen

Hyvä fyysinen kunto vaikuttaa mielialaan. Jo kymmenen minuutin treeni saa mielihyvähormonit liikkeelle. Myös se, mitä laitamme suuhumme, vaikuttaa paitsi fyysiseen, myös henkiseen suorituskykyyn. Erityisherkät ovat herkkiä verensokerin vaihtelulle, joten tasaisesta verensokerista huolehtiminen auttaa torjumaan väsymystä ja mielialan ailahteluja.

Jaksamista tukevat arjen rutiinit ja valinnat

Arkisia asioita, joiden avulla voi tukea omaa jaksamistaan ovat esimerkiksi riittävä taukojen pitäminen päivän mittaan, sopiva ruokarytmi, ajan ottaminen itselle, riittävä uni, mieluisat harrastukset ja huomion tietoinen vieminen positiivisiin asioihin. Uutisten ja sosiaalisen median seuraamisen vähentäminen on herkälle tärkeä mielenterveysteko.

Tunnetaidot

Erityisherkkyyteen kuuluu tunneherkkyys. Kun tunteet tuntuvat voimakkaasti ja asiat menevät ihon alle, tarvitaan tunnetaitoja. Tunteiden sivuuttaminen ja tukahduttaminen eivät ole terveyden kannalta hyviä ratkaisuja, vaan kannattaa löytää itselle sopivat tavat purkaa tunteita. Se voi olla kirjoittamista, kehon ravistelua ja venyttelyä, tunteen hyväksymistä ja sille juttelemista, mielialaa helpottavan musiikin kuuntelua, itsensä halaamista, vapauttavan itkun tirauttamista tai läheisen kanssa juttelua.

Hyvien ihmissuhteiden ylläpitäminen

Hyvät sosiaaliset suhteet ovat valtavan suuri voimavara ja keskeinen osa ihmisen hyvinvointia ja mielenterveyttä. Meillä on sisäsyntyinen tarve olla yhteydessä muihin ja tuntea kuuluvamme joukkoon. Emme tarvitse valtavaa ystäväpiiriä, yksikin hyvä ystävä riittää. Uskalla turvautua toisiin hankalina hetkinä.

Omien arvojen mukaan eläminen

Itseä vastaan tekeminen ei tee kenellekään hyvää. Kun on tietoinen omista arvoistaan, pystyy suunnittelemaan oman hyvän elämänsä raamit ja toimimaan linjassa itselle tärkeiden asioiden kanssa. Arvot tuovat elämään merkityksellisyyttä ja vakautta.

Viihtyisä elinympäristö

Elinympäristö ei ole mikään yhdentekevä asia. Erityisherkän eritoten kannattaa luoda ympäristöstään sellainen, että se tukee hyvinvointia, sillä herkkä on tavanomaista tietoisempi ympärillä olevista ärsykkeistä ja yksityiskohdista. Materiaalit, muodot, värit, tuoksut, valo ja äänimaailma vaikuttavat viihtyvyyteen. Yksi herkän ihmisen vahvuuksista onkin luoda mukavia tiloja. Kotiinsa voi luoda esimerkiksi oman sopen, missä on kaunista ja hyvä olla.

Liiku, lepää, tapaa ystäviä, nauti taide-elämyksistä, lue hyvää kirjaa, katso hyvän mielen elokuva, rapsuta lemmikkiä, kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaa, muistele onnellisia hetkiä, toimi itsellesi tärkeiden asioiden puolesta, halaa lähimmäistä, nauti luonnosta, tee lempiruokaasi. Tee mitä tahansa tervehdyttävää ja ilahduttavaa, mikä lisää voimavarojasi. Se ei ole pakenemista tai passiivisuutta, vaan sen varmistamista, että sinulla on voimia toimia ja tehdä hyviä asioita.

Kaipaatko myönteistä näkökulmaa ja tukea herkkyyden kanssa elämiseen? Tutustu kirjaan Helpotusta erityisherkän elämään.

Sinulla on lupa levätä NYT – ei vasta SITKU

On eräs keskustelu, joka on jäänyt mieleeni. Kävin sen vuosia sitten psykoterapeuttini kanssa.

Hän kysyi, mitä sillä kyseisellä hetkellä eniten tarvitsin.

Vastasin, että viikon loma olisi kiva.

Psykoterapeutti oli hetken hiljaa. Sitten hän kysyi, miten ajattelin viikon loman auttavan.

Kysymys sekoitti pakkani täysin.

Yritin tietenkin soperrella jotain siitä, että kai loma sentään jotain auttaisi. Sittenhän voisi levätä. Sitten voisi vihdoinkin rentoutua.

Terapeutti nyökytteli – ja esitti sitten muutaman tiukan vastakysymyksen:

”Antaisitko itsellesi luvan levätä?”

”Pystyisitkö rentoutumaan?”

”Lepäisitkö oikeasti?”

Ensimmäistä kertaa tajusin (ja myönsin), että en antaisi. En pystyisi. En lepäisi.

Vaikka en tekisi töitä, keksisin sen seitsemäntoista muuta asiaa, jotka pitää tai on suorastaan pakko tehdä. Syvällä sisimmässäni en antaisi itselleni lupaa levätä vaan vähintäänkin touhuilisin kaikkea näennäisen hyödyllistä vältelläkseni hankalia tunteita. Tai jos hetken lepäisinkin, tuntisin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten olisi edistämässä jotakin asiaa – vaikka sitten oikeaoppista palautumista.

Milloin voi levätä, jos ei edes silloin, kun siihen on mahdollisuus?

Keskustelu psykoterapeuttini kanssa muutti käsitykseni levosta, elämästä ja varsinkin itsestäni. Milloin voin levätä, jos en edes silloin, kun siihen olisi oikeasti edes pieni mahdollisuus?

Se oli ensimmäinen kerta, kun olin kasvokkain sisäisen suorittajani kanssa. Sen, joka pyörähti aina paikalle sättimään laiskuudesta, kun hetkeksi oikaisin sohvalle lukemaan kirjaa.

Silloin ymmärsin, ettei edes kauan kaipaamani loma auta mitään, jos on jatkuvassa suorittamisen tilassa ja kokee, että lepo pitää myös silloin ansaita tai että siitä kuuluu tuntea syyllisyyttä. Jos ei ole koskaan antanut itselleen lupaa levätä, ei se muutu kuin taikaiskusta viikonloppuna, joulunpyhinä, kesälomalla tai edes eläkkeellä.

Meistä moni haikailee levon ja loman perään. Eikä se ole mikään ihme tässä kiihtyvässä maailman menossa. Asiaa ei auta se, että suorituskulttuuri on saanut meidät uskomaan, että lepo pitää ansaita. Sen ajatusvääristymän on kuitenkin muututtava.

Lepo on perustarve

Lepoa ei ansaita suorittamalla. Lepo kuuluu elämään. Muistetaan siis tänäänkin, että lepääminen on yksi parhaista keinoista kapinoida suorituskeskeistä maailmaa vastaan.

Nyt. Ei vasta eläkkeellä tai haudassa.

Suosittelen aloittamaan sillä, että kohtaat sisäisen suorittajasi silmästä silmään kysyen itseltäsi:

Mitä teet silloin, kun sinulla olisi – edes pieni – mahdollisuus levätä?

Ole rehellinen. Vastaus voi nimittäin muuttaa elämäsi suunnan. Niin se teki minullakin.

5 syytä miksi rentoutuminen on elämäsi tärkein asia – Kun pusket liikaa, et ole lopulta enää oma itsesi

Tärkeintä elämässä on rentoutuminen. Parikymppisenä käytin tätä sloganina vitsillä ja nelikymppisenä olen tajunnut, että sehän onkin juuri eikä melkein niin. Annahan, kun avaan hieman. Synnymme ihmiskehoisina ja ensi hetkistämme alamme kerryttää kokemuksia ja tunteita, jotka läpäisevät olemuksemme: kehomme ja mielemme. Emme aina ymmärrä puoliakaan tunne- ja kokemuspankistamme.

Aikuisuuteen tullessa siihenastinen ihmisyyden matkamme on jo viitoittanut meille paljon sitä, missä olemme vahvoilla ja mitä pelätä tai väistää. Kasvu jatkuu ja uudet oivallukset, onnistumiset tai pettymykset latovat kokemuspankkiin uutta aineistoa. Se, joka todella olet, lepää tyynenä sen kaiken sisällä. Ja nyt astuu kuvaan mainitsemani rentoutumisen tärkeys: kyky laskeutua syvästi itseesi, ja tietoisesti päästää irti muiden tai itsesi itsellesi luomista lokeroista. Kenen annat määritellä itsesi? Kenen toiveita pyrit leukaperät kireinä täyttämään? Kaiken tuntemisen ja kokemisen alla on suora yhteys autenttiseen itseesi, siihen rentoutuneeseen, vapaaseen sinuun, joka on kaiken pätemisen, säätämisen ja leukojen kiristelyn alla.

Rentoutuessasí luot yhteyden itseesi

Kun puhun rentoutumisesta, en tarkoita mitään-tekemättömyyttä tai vastuiden ja velvoitteiden väistelyä. Tarkoitan rentoutumista kaiken keskellä, elävässä ja kuulevassa yhteydessä itseesi. Konkreettisesti se on omaan apinamieleen havahtumista: mitä nämä pään läpi virtaavat ajatukset juuri nyt ovat, millä on todellista merkitystä ja mistä voi laskea irti? Hengitys on mukanasi aina ja siten hermoston säätely, rauhoittaminen ja rentouttaminen ovat lopulta vain joidenkin hengenvetojen päässä.

Rentoutuminen on yhteyden kutsumista omaan autenttiseen itseesi, omaan kehoosi ilman tarvetta fiksata itseäsi vaan olla suorassa yhteydessä siihen, joka jo olet.

Kannamme epäilemättä sinnittäjänaisten kollektiivista perimää. On täytynyt selvitä paljosta ja kannatella paljon. On vallankumouksellista kutsua itseään rentoutumaan. Kaiken keskellä, juuri tässä, kun elämä tapahtuu; meilit kilisevät, aikataulut sykkivät ja elämä völlyy eteenpäin päivästä toiseen. Kaikkien meidän DNA:ssa tykyttää yhä sisupussi-siiriä ja valpasta valmaa, joille rentoutuminen on tarkoittanut luovuttamista, periksi antamista ja pahimmillaan jotain katastrofia. Vallankumouksellinen ajatus on, että rentoutuminen ei viekään pohjaa tekemiseltä, onnistumiselta ja aikaansaamiselta, vaan se onkin työkalu vertaansa vailla.

Itseesi rentoutuneena

1) avaudut kuulemaan, mitä oikeasti haluat ja mitä et. Kun puskee ja ponnistaa nonstop tämän kuuleminen on aivan mahdotonta.

2) ehdit huomata mahdollisuuksia, jotka viritettynä kuin viulunkieli jäävät huomaamatta

3) sykkeesi laskee, hengityksesi tasaantuu, tunteiden säätely tulee mahdolliseksi, stressikierroksesi laskevat ja asioiden painopisteet muuttuvat: mikä on oikeasti merkityksellistä?

4) pystyt viemään huomion myönteisempiin asioihin, säilyttämään huumorin ja löytämään arjen pulmiisi parempia ja luovempia ratkaisuja kuin korkkiruuville kiertyneenä omissa tai muiden vaatimuksissa

5) olet lopulta keskittymiskykyisempi ja tehokkaampi

Lupa lakata puskemasta

Asiakasvastaanotollani toisinaan havainnoin, että etenkin Pohjoismaissa, vahvan suorituskulttuurin kehdossa, elää yhä ajatus, että viikonloppuisin ja lomalla sitten rentoudutaan. Sinne asti pusketaan, painetaan eikä anneta periksi vaan sinnitetään. Purraan hammasta eikä luovuteta. Jos on juostu maraton ja ollaan ”hyvästä syystä” kanttuvei, saa relata.

Kutsumani rentoutuminen ei ole tätä uroteoista palautumista, eikä lonkanvetoa ja arjen vastuiden ohittamista. Se on vapaan ja rennon yhteyden kutsumista eläväksi itseesi, kaiken kanssa. Kun yhteys syntyy, jotain tippuu luonnostaan. Nähh, ehkä tämä luottamustoimi kaiken päälle ei olekaan juuri nyt hyväksi kokonaisuudelle. Ja kas, jos alkaisinkin vaalimaan lounastaukojani ja jokaista mikrotaukoani päivän aikana syvän ja rakkaudellisen yhteyden mahdollisuutena itseeni.

Kaikki se, mitä ponnistelet, puristat ja kiristät, on jännittämistä ja Yritystäsi Olla Joku, olla hyvä työntekijä, hyvä vanhempi, hyvä tytär, poika, hyvä ystävä, hyvä ihminen. Rentoutumista puolestaan on olla se, joka jo olet. Rentoutuminen tarkoittaa itsessäsi lepäämistä autenttisesti.

Rentoudu voimaasi

Ohjaan ja autan ihmisiä rentoutumaan omaan voimaansa eli löytämään yhteyttä itseensä, sisäiseen ohjaukseensa ja lahjoihinsa. Rakastan todistaa sitä, mitä silloin tapahtuu. ”Maalasin ekan kerran lapsuuden jälkeen” – ”Suljin puhelimen, enkä edes ole kaivannut sitä” – ”Olen alkanut nähdä unia” – ”Uskalsin antaa aikaa päätöksen kypsymiselle, ei olekaan enää kiire löytää uutta työpaikkaa / parisuhdetta / asuntoa”.

Omaan voimaan rentoutumisen aika ei ole ”sitten kun” vaan se on tänään. Se ei ala ”sitten joskus, kun on vähemmän hässäkkää” vaan se alkaa yhtä hyvin hässäkässä. Parempaa aikaa ei tule. Entä jos tärkeintä elämässäsi olisikin rentoutuminen? Ota se kaiken keskellä elämäsi tärkeimmäksi asiaksi. Pysähdy päivittäin itsesi äärelle.

Saat rentoutua itseesi ja tulla näkyviin sinä, joka olet.

Mistä kateus voi johtua ja miksi muiden puolesta voi olla vaikea iloita?

Olet hyvinkin kuullut väittämän, että ihmissuhteiden laatu mitataan silloin, kun toinen kohtaa haasteita elämässään. Kun toisella menee huonosti näemme, ketkä jäävät vierelle tukemaan ja ketkä katoavat ympäriltä. Usein näin. Väitän myös, että vähintään yhtä varmasti ihmissuhteiden laatu mitataan niissä hetkissä, kun toisella menee tosi hyvin. Tapahtuu onnistuminen tai äkillinen menestys. Kuka kykenee silloin iloitsemaan toisen puolesta, kuka taas muuttuu kateudesta vihreäksi ja pyrkii ehkä painamaan onnea saanutta alas.

Väitän myös, että vähintään yhtä varmasti ihmissuhteiden laatu mitataan niissä hetkissä, kun toisella menee tosi hyvin.

Voidaan puhua myötäilosta tai myötäinnosta. Nämä ovat keskeisiä asioita osana toimivaa vuorovaikutusta eli kuinka myötäelämme läheisen ihmisen onnen hetkiä. Samalla kyse on myös vuorovaikutuksen tärkeimmästä työkalusta eli empatiasta, mikä usein mielletään tapahtuvan vain haastavina aikoina. Empatia kuuluu myös iloisiin hetkiin. Kyse on esimerkiksi siitä, miten toinen kykenee ottamaan vastaan toisen onnea tämän löytäessä uuden kumppanin tai saadessa ylennyksen.

Mikäli ilo otetaan vastaan vaisusti naama nurinpäin tai pahimmillaan toisen iloa aletaan vähätellä, tämä johtaa helposti siihen, että iloa ei haluta enää jakaa. Onni ja onnellisuus ovat siis haavoittuvaisia asioita ja meillä voi olla pelko siitä, miten niihin reagoidaan. Toisinaan yksilö saattaa tietyssä seurassa lakata kertomasta omista onnen aiheistaan tai vähätellä niitä, jotta ei joutuisi kokemaan alas painamista tai ilon sivuuttamista. Eihän se tunnu kivalta, jos kerrot uudesta työ- tai opiskelupaikasta ja toinen vaihtaa heti aihetta tai kertoo kuulleensa jotakin negatiivista suunnasta, johon olet matkalla.

Vaikka emme ehkä usein tiedosta sitä, niin neuvottelemme huomaamatta jatkuvasti vallasta eri tilanteissa ystävyys- ja perhesuhteissa sekä työpaikoilla.

Mistä tässä voi olla sitten kyse. Syitä voi olla monia ja yksi mahdollinen selitys on vallan tasapaino. Tämä on keskeinen käsite vuorovaikutuksessa ja liittyy yksilöiden asemaan ihmissuhteissa. Vaikka emme ehkä usein tiedosta, niin neuvottelemme huomaamatta jatkuvasti vallasta eri tilanteissa ystävyys- ja perhesuhteissa sekä työpaikoilla. Esimerkiksi jossain tilanteessa yksi osapuoli voi olla päättäväisempi, mutta toisessa tilanteessa taas vallan tasapaino voi siirtyä toiseen suuntaan. Vallan tasapaino ei ole staattinen tilanne, vaan voi vaihdella tilanteen, keskustelun aiheen ja osapuolten välillä.

Tasapaino syntyy, kun kummankin osapuolen roolit, tarpeet ja tavoitteet ovat tasapainossa, jolloin ei ole selvää valta-asemaa toisesta osapuolesta yli toisen. Jos taas valta on epätasapainossa, se voi johtaa alistettuun/alistuneeseen asemaan, mikä voi heikentää vuorovaikutusta. Yksi esimerkki tästä on yhteinen yritys pudottaa painoa työkaverin kanssa. Alussa tilanne on tasa-arvoinen, mutta jos kuukausien mittaan vain toinen onnistuu, voi dynamiikka muuttua. Se, joka ei onnistu, saattaa kokea asemansa muuttuvan suhteessa toiseen: aiemmin samankaltaiset lähtökohdat eivät enää olekaan tasavertaiset. Tämä voi herättää kateutta ja jopa yrityksiä palauttaa entinen tasapaino – esimerkiksi vähättelemällä toisen onnistumista tai houkuttelemalla häntä takaisin vanhoihin tapoihin. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtaista, vaan kyse on alitajuisesta tavasta yrittää palauttaa menetettyä tasapainoa ihmissuhteessa

Kaikki maailman onni ja iloiset asiat eivät kuulu vain minulle. Myös muilla on oikeus menestyä ja kokea onnen hetkiä ja se ei ole minulta pois.

Yksilön onnistuminen voi horjuttaa vallan tasapainoa monella tavalla, jos toisen itsetunto ei ole riittävän tukevalla pohjalla ja aiheuttaa siten kateutta. Näin kateus voi synnyttää pyrkimyksen vähätellä toisen onnea. Jos kateellinen henkilö ei koe itseään yhtä arvostetuksi kuin toinen, hän saattaa yrittää alentaa toista saadakseen itsensä tuntemaa olonsa paremmaksi tai tasavertaisemmaksi.

Tällainen toiminta voi antaa hetkellistä tyydytystä ihmisessä, joka ei kykene myötäiloitsemaan toisen puolesta, mutta pidemmällä tähtäimellä pahentaa vain omaa oloa ja heikkoa itsetuntoa. Ja onhan se nyt raskasta tuntea kateutta. Paradoksaalisesti tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että toisten onnistumisista iloitseminen toimii usein sosiaalisena vallan tasapainottajana. Eli kateuden tunne saattaa vähentyä, kun siitäkin huolimatta myötäiloitsemme. Myös Social Exchange Theory edottaa samaa. Tämä vaatii sitä empatiaa.

Laajempi kasvukohta tämäkin, mutta jos tunnistit itsesi, niin vaikka seuraavasta ajatuksesta voisi lähteä liikkeelle: Kaikki maailman onni ja iloiset asiat eivät kuulu vain minulle. Myös muilla on oikeus menestyä ja kokea onnen hetkiä ja se ei ole minulta pois. Seuraavan kerran, kun toinen onnistuu jossain, kokeile tietoisesti iloita hänen puolestaan – vaikka se tuntuisikin vaikealta. Huomaat ehkä, että se tekee hyvää myös sinulle itsellesi.

Tutustu myös Kristiina Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

Itsesi puolella oleminen ei ole muilta pois – Nämä 8 askelta itsesi hyväksi voit ottaa jo tänään

Ensin voit pysähtyä pohtimaan, missä kohtaa matkaa itse menet tällä hetkellä. Oletko vasta suunnittelemassa itsesi puolella olemista vai oletko jo kulkenut polkuasi tovin verran omin avuin? Missä asioissa voisit olla enemmän itsesi puolella ja missä tilanteissa se jo onnistuu?

Itseni puolella oleminen on mielestäni ensisijaisesti lempeyttä itseä kohtaan eli itsemyötätuntoa. Myötätuntokeskeiseen psykoterapiaan erikoistunut työterveyspsykologi Ronnie Grandell kirjoittaa tietokirjassaan Itsemyötätunto, että itsemyötätunto koostuu kahdesta keskeisestä osasta: kyvystä huomata pahaa oloa itsessään ja kyvystä lievittää tätä pahaa oloa erilaisin keinoin.

Kun harjoitellaan itsensä puolella olemista, itsemyötätunto on hyvä paikka aloittaa, sillä se on taito, jota voimme harjoitella. Ja harjoittelemalla minäpystyvyyden tunne, eli käsitys omista kyvyistämme, lisääntyy, mikä taas vahvistaa muita tunteita, kuten toivoa ja kiitollisuutta. Itsensä puolella oleminenkin on siis taito, jota voimme opetella ja kehittää.

Kun muistelen, mistä minun matkani tietoisesti alkoi, löydän itseni joogamatolta. Erään uudenvuoden joogaharjoituksen yhteydessä päätin asettaa uuden vuoden intentioksi eli eräänlaiseksi syvemmäksi tarkoitukseksi ja lempeäksi tavoitteeksi itseni valitsemisen. Samoihin aikoihin minulle vahvistui oma voimalauseeni: kävi miten kävi – olen itseni puolella.

Kun harjoitellaan itsensä puolella olemista, itsemyötätunto on hyvä paikka aloittaa, sillä se on taito, jota voimme harjoitella.

Miksi ja miten olla itsensä puolella?

Itsensä valitseminen ei ole itsekkyyttä, omahyväisyyttä tai muiden huomiotta jättämistä. Se ei ole välinpitämättömyyttä muita ihmisiä kohtaan eikä pelkkää itsensä ajattelua.

Minulle se tarkoittaa sitä, että keskityn kuuntelemaan omaa kehoani ja sen viestejä sekä valitsen tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestäni hyvältä ja jotka ovat itselleni tärkeitä sekä merkityksellisiä.

Itseni puolella oleminen on lempeyden lisäksi itseni laittamista etusijalle omassa elämässäni. Se on suuria ja pieniä arjen valintoja sekä tekoja, jotka tukevat omaa jaksamistani, herkkyyttäni ja hyvinvointiani. Tämän intention tietoinen asettaminen oli tärkeä muistutus nimenomaan myötätunnosta itseäni kohtaan.

Väsynyt kehoni saa nykyään enemmän irti siitä, että teen vähän vähemmän. Valitsen kuunnella kehoani enkä pakota itseäni mihinkään. Toipuvana ylisuorittajana minulle on tärkeää valita hellittäminen suorittamisen sijaan ja kulkea omia voimavarojani kunnioittaen. Sama mahdollisuus on sinullakin.

Valintoja tekemällä meillä on valtava voima omissa käsissämme ja niillä valinnoillamme vaikutamme suoraan siihen, miten hyvin voimme. Omat valinnat vievät meitä parhaimmillaan kohti omaa voimaa – ja lempeyttä. Ehkä voisit kysyä itseltäsi, missä asioissa sinä voisit tänään valita itsesi?

Itsensä valitseminen ei ole itsekkyyttä, omahyväisyyttä tai muiden huomiotta jättämistä.

Lempeä muistutus

Lempeästi myös muistutan, että itsesi puolella oleminen on kaikkea muuta kuin itsekkyyttä! Se on lempeyttä ja tervettä rakkautta itseäsi kohtaan. Se on itsesi kuuntelua ja arvostamista. Se on rajojen asettamista ja ein sanomista. Se on itsestäsi huolen pitämistä ja hyvän sallimista.

Itsensä puolella olemisessa ei myöskään ole kyse siitä, että ajattelee oman elämänsä ja itsensä olevan tärkeämpiä kuin muiden, vaan sitä, että pitää myös niitä tärkeinä ja huomion arvoisina. Sen sijaa, että unohtaisi omat toiveensa, tarpeensa ja arvonsa ottaakin itseään kädestä kiinni tai nostaa sen reippaasti ilmaan, kun tarve on. Sitä on itsensä puolella oleminen.

Näiden askeleiden avulla löydät itsesi puolelle:

Tee päätös siitä, että aiot jatkossa olla itsesi puolella. Muista, että lempeys itseä kohtaan on valinta!
Ota uteliaan tutkiva rooli itseäsi kohtaan. Seuraa arjessa, missä hetkissä sinulla on hankala olla itsesi kanssa. Huomaatko, miten puhut itsellesi silloin? Missä hetkissä huomaat suorittavasi?
Pohdi, miten pystyisit olemaan näissä tilanteissa itsesi puolella. Mikä olisi se itsemyötätuntoinen teko tässä hetkessä? Mitä sinä tarvitset ja mikä palvelisi sinua parhaiten?
Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilanteessasi? Miten lohduttaisit tai rohkaisisit häntä? Mitä kannustaisit hänen tekemään seuraavaksi? Tee samoin itsellesi.
Opettele sanomaan ei ja asettamaan rajoja. Ja muista, jos joku ei pidä siitä, että asetat rajoja, hän on todennäköisesti hyöty nyt siitä, kun niitä ei aiemmin ollut.
Mieti, mikä on auttanut sinua aiemmin elämässäsi vaikeina hetkinä. Kirjoita itsellesi muistiin 3–5 asiaa, jotka helpottavat oloasi. Tiukan paikan tullen tarkista listasta ja tee sen mukaisesti.
Tunnista ja hyväksy kaikki tunteesi ja suhtaudu niihin uteliaasti. Älä yritä muuttaa, kontrolloida tai pakottaa niitä. Sinä opettelet ja kehityt kokemus kerrallaan.
Hyväksy epätäydellisyytesi ja se, ettei kaikkeen voi vaikuttaa. Anna elämän tapahtua – uskalla luottaa prosessiin ja edetä omaan tahtiin.

Näistä askeleista ei tarvitse ottaa stressiä eikä suorituspaineita. Harjoittelu on sinua itseäsi varten. Saat olla itsellesi ihana. Tehdä itsellesi ihania asioita. Joten lempeästi muistutan sinua pysähtymään ja miettimään, mitä hyvää ja rakastavaa voisit tänään tehdä itsellesi.

Haluan lempeästi muistuttaa sinua myös siitä, että sinulla ja minulla, meillä kaikilla, on oikeus olla itsemme puolella vuoden jokaisena päivänä. Ei vain syntymäpäivänä tai jouluna, vaan jokaisena päivänä. Meillä on lupa pitää itsestämme huolta ja laittaa itsemme etusijalle. Meillä on lupa hemmotella itseämme ilman ansaitsemista – riittää, että olet ihminen ja ihan vain sinä.

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Mentaalimyllyttämisestä voimautumiseen – toimii ihmissuhteissa, työelämässä ja vähän kaikessa

Miksei se vastaa? Ahdistaa. Mihin tämä maailma on menossa. Pelottaa. Minkä takia minä joudun aina tekemään kaiken? Ottaa pannuun. Miksi en voi olla normaali, onko pakko olla näin herkkä, onko tämä kellekään muulle yhtä vaikeaa? Mentaalimylly jauhaa.

Kuumotamme, huolehdimme, pelkäämme, naristelemme mielessämme, odotamme kuumeisesti, pohdimme mitä toinen meistä oikein ajattelee, raksutamme mitä pitäisi tehdä, miksi tunnemme mitä tunnemme ja yritämme rakentaa hommeleita päässäämme parempaan järjestykseen tai varautua johonkin. Riitelemme mielessämme, keksimme hyviä vastauksia, jurnutamme hommeleita. Teemme kaikkea tätä, paitsi tunnemme tunteemme, jolloin oikeasti voimaudumme niistä.

Mentaalimyllyttäminen on selviytymiskeino, jonka avulla pakenemme kehon ikäviä tuntemuksia – eli tunteitamme – niitä ajattelemaan, ratkomaan ja pyörittämään. Turvattomassa kiintymystyylissä on esimerkiksi kyse siitä, että suhteessa toisiin meissä herää jatkuvasti pelko ja yritämme väistää tuota tunnetta.’

Avain eheytymiseen on sisäisen turvan ja tunnetaitojen oppiminen jolloin voimme kannatella pelkojamme, kuulla mitä tarvitsemme ja oppia toimimaan ihan toisin – eli vapaudumme pelkojen ohjauksesta. Tyypillinen esimerkki turvattomassa kiintymyksessä on väistää pelkojaan juuri mielen myllerrykseen. ”Miksei se soita? Olenko tehnyt jotain väärin? Nytkö se jättää minut? Ei huvita homma enää yhtään. Mitä jos se löytääkin jonkun toisen, jos haluan omaa aikaa?”

Mitä tahansa voi mentaalimyllyttää ja ylianalysoida. Kehonsa tilaa, maailman tapahtumia, työelämää, ihmissuhteitaan, kaikkea mikä on pielessä. Emme usein ole oppineet tunnetaitoja eli tunnistamaan, kun pelottaa tai ahdistaa – ja tuntemaan ja kannattelemaan tunteitamme eli vain tuntemaan niitä kehossamme, rauhoittamaan ja hoivaamaan itseämme ja voimautumaan tunteistamme.

Sen sijaan olemme usein jääneet tunteidemme kanssa yksin jo varhaisissa vaiheissamme ja tunteet tuntuvat vaarallisilta, pelottavilta ja yksinäisiltä. Ajattelemme tunteitamme, puhumme niistä ja reagoimme niiden kautta, mutta tunteiden tuntemisen, kannattelun ja tarvetaitojen oppiminen vasta levollistaa elämän.

Meitä ei rauhoita se, että yritämme fiksata asioita päässämme niitä myllyttämällä ja niistä jauhamalla, vaikka se perin ymmärrettävä malli onkin. Usein pysymme vain ahdistuneina, pelokkaina, voimattomina tai kiukkuisina – ja vedämme jatkuvasti puoleemme kokemuksia joissa nuo tunteet toistuvat.

Levollisuus elämässä, syvä yhteys itseen ja toisiin ja oman kiintymystyylin turvallistuminen alkavat tapahtua, kun opimme olemaan tunteidemme kanssa. Homma ei ole rakettitiedettä vaan uusia syvästi hyvinvoimisen elämää mullistavia taitoja, joita voi oppia aika vikkelästikin.

Videolla lisää mentaalimyllyttämisen selviytymiskeinosta ja siitä, mikä hommelia käytännössä alkaa helpottaa.

Kuva: Unsplash Carolina Heza

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Manipuloija houkuttaa ja koukuttaa ystäväksi – Liian nopeasti syvenevä ystävyys voi aiheuttaa hämmennystä

Tutustut uuteen ihmiseen. Hän on sinua kohtaan todella ystävällinen, ja alkaakin pian kutsua sinua ystäväkseen. Hän haluaa tavata, lähteä kanssasi johonkin ihanaan kahvilaan tai elokuviin. Jonkin ajan kuluttua uusi ystäväsi haluaa sinulta jotakin. Hän pyytää apuasi, tai ehkä haluaa päästä mukanasi piireihin, joissa liikut. Hän saattaa soitella pitkiä puheluita, ja odottaa sinun kuuntelevan, koska ystäväthän tukevat toisiaan. Tässä blogissa kerron manipuloinnin muodosta, jossa toinen tekeytyy sinulle läheiseksi, ja saa sillä tavoin sinut toimimaan haluamallaan tavalla.

Ystävällisyyttä on vaikea torjua

Kehuihin ja kohteliaisuuksiin on vaikea suhtautua kovin kielteisesti. Siksi ne ovat ystäväksi tekeytyjän väline päästä lähelle. En väitä, etteikö kaveeraaja oikeasti pitäisi sinusta ja haluaisi aidosti tutustua. Hän on kuitenkin löytänyt tavan päästä ystäväksesi pikakaistaa pitkin. Saatat jopa saada jonkin yllättävän lahjan tai erityisen palveluksen. Ehkä uusi ystävä on leiponut sinulle, tai tarjoutuu järjestämään sinulle syntymäpäiväjuhlat. Hän saattaa haluta kanssasi matkalle, vaikkapa laivaristelylle. On vaikea kieltäytyä lupaavista tarjouksista. Saatat kuitenkin tuntea olosi hämmentyneeksi, jos löydät itsesi uuden tuttavuuden kanssa risteilymatkalta, kun oikeastaan olisit kaivannut vanhan ystäväsi seuraa tai halunnut viettää viikonloppua rauhassa kotona.

Haasteena on sekin, että hetken päästä sinultakin odotetaan samanlaista ystävällisyyttä. Ehkäpä et koe tuntevasi uutta tuttavaa niin hyvin, että veisit hänet syntymäpäivänä ravintolaan tai pyytäisit läheisten ystävien kanssa suunnitellulle reissulle mukaan. On hyvä tunnistaa, että nopeasti kehittyvissä ystävyyssuhteissa on samoja haasteita kuin parisuhteissakin. Tutustumiselle ja oman kiintymyksen kehittymiselle on hyvä antaa sille tarvittava aika. Useimmat meistä muodostavat todella läheisiä ystävyyksiä vuosien, ei viikkojen kuluessa. Silti ystävällisyys saattaa koukuttaa nopeasti.

Yksityiset asiat

Eräs tyypillinen piirre kaveeraamisessa on yksityisten asioiden utelu. Tyypillisesti se alkaa niin, että uusi tuttavuutesi kertoo sinulle hyvin henkilökohtaisista, ehkäpä tramaattisistakin elämänkokemuksistaan. Sinusta olisi vaikeaa toimia muuten, kuin kuunnella ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi. On hyvä muistaa, että jos tarina on todella yliampuva, se ei välttämättä ole tosi. Voit myös kysyä itseltäsi, miksiköhän tämä henkilö haluaa kertoa näitä asioita juuri sinulle. Todennäköisesti hän herättää sinussa tunteen, että nyt on sinun vuorosi vastavuoroisesti avautua omista ongelmistasi. Jos se tuntuu yhtään kiusalliselta, älä tee niin. Tietoja saatetaan nimittäin hyödyntää johonkin.

Ensinnäkin ystäväksesi tekeytyjä voi yksityisten asioidesi tuntemuksella oppia vetämään oikeista naruista, jotta saa sinut toimimaan haluamallaan tavalla. Mikäli kaveeraaja kuuluu vaikkapa samaan työyhteisöön, hän saattaa vetää sinut lähelleen kertomalla salaisuuksia, joita ei saa kertoa muille. Niinpä teillä onkin nyt kahdenkeskinen salaisuus, ja ehkäpä jaatte muitakin luottamuksellisia asioita. Saatat kuitenkin huomata, että hän onkin kertonut jonkin sinua koskevan yksityiskohdan eteenpäin ja mustamaalaa sinua muiden silmissä. Tätä voi olla vaikeaa ottaa puheeksi, koska manipuloija osaa loukkaantua verisesti siitä, että rohkenet edes epäillä hänen luotettavuuttaan.

Olethan ystäväni

Ystävyyteen vetoaminen on pohjimmiltaan arvoihin vetoamista. Meillä on vahvasti mielessämme käsitys, että ystäviä kuuluu auttaa. Tavallisesti saatat ihan vapaaehtoisesti joustaa ja venyä ystävyyden nimissä. Ystävää tuetaan vaikeina aikoina, häntä kuunnellaan, hänelle tarjotaan yösija tai lainataan rahaa, kun on tiukka paikka. Ei välttämättä ole helppoa jättää apua tarvitsevaa ilman tukea, vaikka hän olisikin melko uusi tuttavuus. Tätä manipuloija saattaa hyödyntää.

Opi tunnistamaan omat rajasi. Toisen ystävällisyys ei velvoita sinua mihinkään. Voit myös kertoa, että sinua hämmentää hyvin yksityisten asioiden puhuminen, tai yhteiselle matkalle lähtö, kun olette tunteneet vasta vähän aikaa. Älä ole liian sovinnainen, vaan kuulostele, mikä sinusta tuntuu hyvältä sen sijaan, miten kuuluisi toimia. Aseta rohkeasti raja ja kerro vain niistä asioista, joista todella tuntuu mukavalta puhua vielä tuntemattomalle henkilölle. Tylyksi ei tarvitse ryhtyä, voit kertoa ystävällisesti omista tunteistasi. On varmasti hyvä merkki, jos uusi tuttavuus kunnioittaa sinun tahtiasi tutustua. Joskus käy ihan hyvin, ja uudesta tuttavuudesta tulee ajan kuluessa hyvä ja läheinen ystävä.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen itsellesi TÄÄLTÄ.

Entä jos eläisit kuin ensimmäistä päivää? – Näin saat arjen keskelle ripauksen elämän taikaa

Ystäväni kaatui vastikään liukkaalla kadulla ja löi takaraivonsa katukiveyksen reunaan. Isku oli kova, mutta hän selvisi onnekkaasti siitä säikähdyksellä. Onnettomuuden jälkeen ystäväni kuitenkin havahtui, kuinka itsestäänselvänä olikaan elämäänsä pitänyt.

Tämä havahdus tapahtuu useimmille onnettomuuden tai kriisin kohdanneelle isommin tai pienemmin. Miten itsestään selvää uusi aamu onkaan ollut. Vastoinkäyminen nyrjäyttää hetkeksi maailman. Onnettomuutta seuraava aamu alkoi ystävällenikin hänen kuvauksensa mukaisesti loppuelämänsä ensimmäisenä aamuna. Hänen vilpitön ilonsa elossa olemisestaan ja terveydestään muistutti mieleeni äitini sanat – klassikko-slogan ”eletään kuin viimeistä päivää” on hänen suussaan nimittäin kääntynyt kysymykseksi, ”mitä jos elettäisiinkin kuin ensimmäistä päivää?” Ajatus on aina ihastuttanut minua, ja olen tainnut puoliksi tiedostamattani imeä sen osaksi elämänfilosofiaani. Viimeisen päivän elämisen tuodessa mielleyhtymiä valmiiksi tekemisestä, intensiivistä kokemisesta ja bucket listin kohtien ylitse vetämisestä, ensimmäisen aamun ajatus antaakin elämän taian laskeutua kaiken ylle. Kaiken ylle leijuu rauha. On vain nyt. Ihkauutena ja ihmeellisenä.

Ja jos nyt todella olisi elämäsi ensimmäinen päivä…

…kuinka suhtautuisit juuri nyt tähän hetkeen? Siihen mitä näet ympärilläsi? Kotiisi, työhösi, läheisiisi? Elämäsi paikkoihin, ihmisiin ja kokemuksiin? Kaiken epäilemättä läpäisisi uteliaisuus ja ihmetys. Mitä ihmettä tämä kaikki on? Miten ihmeellistä, että voin näin monin aistein kokea ja havainnoida maailmaa. Miten kiitollista, että minulla on keho, jonka miljoonat yksityiskohdat mahdollistavat liikkumiseni ja ilmaisuni. Miten samalla tavalla luonto ympärilläni rakentuu lukemattomista aivan käsittämättömän ihmeellisistä yksityiskohdista. Entäpä sitten elämän taianomainen tanssi yhteydessä muihin? Miten suunnaton mysteeri, että voimme tulla yhteen ja kokea yhteyttä, välittämistä ja lämpöä toisiamme kohtaan.

Valitettavasti emme tyypillisesti pidä yllä aktiivista ”uuden aamun” tilaa kauan ennen kuin olemme huomaamattamme taas jo kiinni tutuissa kaavoissa ja rutiineissa. Mutta on mahdollista ottaa tavaksi tarkistaa kompassiaan säännöllisesti arjessaan. Viekö sinua eteenpäin uteliaisuus, ihmetys ja ilo vaiko kyynisyys, skeptisyys ja kaiken nähnyt olettaminen?

Ensimmäisen päivän eläminen on ihmeessä elämistä

Leukemiaan 22-vuotiaana sairastunut Suleika Jaouad, joka sittemmin kirjoitti tarinastaan bestsellerin Between Two Kingdoms – A memoir of a Life Interrupted , on haastatteluissaan niinikään kannustanut ihmisiä elämään kuin ensimmäistä päiväänsä. Viimeistä päivää eläessä saattaisimme nimittäin ryhtyä ryöstelemään pankkeja ja syömään ikävät jätski-överit, hän huomauttaa. Ensimmäisen päivän eläminen tarkoittaa puolestaan ihmeessä elämistä. Kun tulee syvästi kosketuksiin elämän arvaamattomuuden ja epävarmuuden kanssa ja antautuu ensimmäisen päivän ihmeelle, tulee mahdolliseksi viedä fokus elämän pieniin iloihin. On vain nyt ja kaikki muu elää mielessäsi.

Kuinka kiitollista olisikaan, ettemme kaikki tarvitsisi vakavaa sairastumista tai osumaa jäiseen katuun muistaaksemme, missä ihmeessä elämme jatkuvasti. Ihme ei ole kullanhohtoista ja etäistä vaan tässä ja nyt, säröistä, sotkuista, rikkonaista ja monenkirjavaa. Se on elämämiemme luonto. Jaouad on TED-puheenvuoroissaan viisaasti muistuttanut, että ei ole myöskään mitään on-off tilaa terveyden ja sairauden välillä. Sen sijaan olemme jatkuvassa muutoksen tilassa ja meidän kaikkien elämät ”keskeytyvät” jatkuvasti kaikella, myös ei-niin-mukavalla tai ei-toivotulla. Säröissä, sotkuissa, montuissa ja mutkissa on kaikessa jokatapauksessa elämän ensimmäisen päivän ihme läsnä.

”Kiva ajatus, pitää joskus kokeilla”

Stop! Kivat ajatukset, joita tekee mieli ”joskus” kokeilla ovat tuhoon tuomittuja. Etenkin tässä tapauksessa, jossa laskeudumme sen ajatuksen varaan, ettemme tiedä, montako näitä mahdollisuuksia enää tulee. Hetki on nyt! Elä ihmeessä kuin ensimmäistä aamuasi tarkoittaa aivan jetsulleen juuri nyt, aivan juuri tässä ja nyt kun luet nämä sanat. Voit tulla uteliaan ihmetyksen tilaan kanssani juuri täksi hetkeksi. Tässä olemme, minä kirjoittamassa ja sinä lukemassa, kykeneväisinä tuottamaan ja vastaanottamaan näitä ihmeellisiä merkkejä, jotka välittävät ajatukseni sinulle. Se ei ole itsestään selvää, vaan ihmeellistä.

Antaudu ihmetykselle ja nauti tästä loppuelämäsi ensimmäisestä päivästä, mitä ikinä se sinulle tarjoileekin.

Miten olla armollinen itselleen silloinkin, kun kaikki menee pieleen? – Aloita kysymällä itseltäsi nämä 5 kysymystä

Pohditaan sanaa lempeys. Se on varmasti puhekielessä sinulle tuttu ja monella saattaa olla jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, mitä tällä myötätuntoisella sanalla tarkoitetaan.

Haluan kuitenkin lempeästi haastaa sinua pohtimaan, mitä se sinulle merkitsee. Juuri sinun arjessasi ja juuri nyt tässä elämäntilanteessa, jossa olet.

Minulle lempeys on tietoinen valinta. Omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on päätös ja taito, jota voimme opetella.

Se on tapa suhtautua itseen ja muihin ihmisiin sekä tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja. Se on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet.

Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä ja ajatusta siitä, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.

Kun elän kroonisten sairauksien kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan. Sitä, että voin luottaa, että
toisenlaisiakin päiviä tulee. Eräänlaista lempeyttä elämää kohtaan.

Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista. Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää.

Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.

Lempeys on päätös ja taito, jota voimme opetella.

Miten löytää lempeys silloinkin, kun on vaikeaa?

Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin. Joskus ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä.

Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina. Psykoterapeutti Emilia Kujala muistuttaa teoksessaan Suorittajan mieli – Vapaudu ylikontrollista, kuinka kontrolliin taipuvaiselle suorittajalle myös armollisuudesta ja myötätunnosta voi tulla uusia vaatimuksia muiden joukossa.

Ja kuten Kujalakin toteaa, sillä hetkellä myötätuntoisin teko itselle olisi hyväksyä se tosiasia, ettei lempeys itseä kohtaan aina täydellisesti onnistu. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.

Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti ja kysyä itseltään: Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä?

Lempeyden löytäminen lähtee pienistä konkreettisista teoista. Voit ottaa ensimmäiset askeleet lempeyden äärelle kysymällä itseltäsi:

Mitä minä kaipaan eniten juuri nyt?
Mitä kehoni kaipaa eniten juuri nyt?
Mitä kaunista voisin sanoa itselleni?
Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani?
Minkä asian voisin jättää tekemättä?

Tämä on ote kirjastani Matka itsesi puolelle.

Narsistinen pyöritys nostaa uhrin tunnelukot pintaan

Narsismi on kuuma teema

Keskustelu narsismista käy kuumana, aihe on nyt todella noussut keskusteluun ja hyvä niin. Narsismia sanotaan muoti-ilmiöksi, mutta työssäni terapeuttina tapaan päivittäin ihmisiä, joille narsistisen häiriön läheisyydessä eläminen on arkea eikä muoti-ilmiötä. Tuosta todellisesta ilmiöstä olen kirjoittanut teokseni ”Toivon kirja narsistin haavoittamalle”.

Kuvaan kirjassani narsistisen ihmisen matkaan lähtemistä Tuhkimo-tarinana siitä huolimatta, että tarinan henkilöt voivat edustaa mitä sukupuolta tahansa. Tavallisin tarina, jonka itse kuulen, on se, että uhri on nainen ja narsistinen henkilö mies.

Suhde alkaa rakkauspommituksella

Suhde narsistin kanssa alkaa lähes poikkeuksetta rakkauspommituksella. Tämän pommituksen aikana narsistinen ihminen tulee toisen lähelle nopeasti, rajattomasti, suitsuttaen. Narsisti nostaa uhrinsa jalustalle, kutsuun häntä sielunkumppanikseen ja kietoo toisen tiukkaan, vaaleanpunaiseen sumupilveen. Kukapa meistä ei haluaisi tuntea olevansa täydellisen rakastettu ja löytäneensä sielunkumppanin?

Näissä tarinoissa alun rakkauspommitus alkaa muuttua: ilma ikään kuin alkaa viiletä. Suhteeseen alkaa hiipiä omituisuuksia, jotka uhri saattaa tuntea kehossaan epämääräisenä huonona olona: hermosto alkaa ylivirittyä, unet alkavat huonontua, keskittymiskyky heiketä ja olosta tulla levoton. Kummallinen ja selittämätön pelko ja epävarmuus hiipivät osaksi uhrin mielenmaisemaa.

Narsistille suhde on hyötysuhde

Hiipivä huono olo johtuu siitä, että narsistinen ihminen alkaa hyödyntää sitä, miksi sitoi toisen ihmisen itseensä niin nopeasti ja totaalisesti. Kun toinen on rakkaudesta heikko ja auki, pääsee häneen vaikuttamaan hyvin syvästi – ja pahasti.

Narsisti tarvitsee toista ihmistä hyötyäkseen hänestä jotenkin: tavallisimmin kiillottamaan kilpeään ja ylläpitämään narsistin valheellisen täydellistä minäkuvaa, hyötyäkseen toisesta taloudellisesti ja usein myös seksuaalisesti. Narsisti tekee tämän keinoja kaihtamatta, koska häntä eivät tavallisten kuolevaisten säännöt koske.

Samaan aikaan kun narsisti alkaa käyttää julmia keinojaan toiseen, heikentyy uhri, joka on rakastunut, mutta todella hämmentynyt. Narsistin uhrin mieli ei pysty ymmärtämään, mitä suhteessa tapahtuu. Yleensä olo on kummallisen sumuinen ja epätodellinen. Syy tähän on se valtava ristiriita, joka suhteessa on: ”mukamas-rakkaus” ja manipulointi kulkevat käsi kädessä. Kaksoisviestintä on näissä suhteissa hyvin voimakasta eikä uhri lopulta tiedä, kumpi viesti lopulta on totta. Uhri alkaa kysellä sitä, onko hän tulossa hulluksi ja miksi voi niin älyttömän huonosti. Samaan aikaan uhri ei osaa selittää sitä, mitä tuntee ja kokee. Oikeasti vain saman kokenut voi täysin ymmärtää sitä, mitä uhri yrittää kertoa.

Narsisti saa aikaan tunnelukko-osumia

Narsistin harjoittama peilinkääntötemppuilu saa suhteessa aikaan sen, että uhri alkaa voida huonosti, murenee pala palalta, heikkenee ja hänen vanhat tunnelukko-osumansa ja kiintymyssuhderistiriitansa saattavat herätä henkiin jostain alitajunnan uumenista. Narsistinen suhde siis lopulta uudelleen traumatisoi uhrin ja nostaa hänen tunnelukkonsa näkyviin. Tästä teemasta kerron kirjassani paljon.

Kaikessa kamaluudessa on kuitenkin oma viisautensa: kaikki mikä on pinnalla ja näkyvillä, on mahdollista hoivata ja parantaa. Jos tämä teksti kuulostaa tutulta ja tiedät, mistä puhun, hae ammattiapua. Älä yritä selvitä yksin kuten ehkä aina tähän asti olet tottunut tekemään.

Jos aihe kiinnostaa tai koskettaa, tutustu kirjaani Toivon kirja narsistin haavoittamalle. Kirja on saatavilla sekä painettuna että äänikirjana.