Jokainen meistä kaipaa kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemusta. Yksi ihmissuhteiden hyvinvointia nakertavista asioista, on kuitenkin näiden puute. Kyseinen puute ei ole kuitenkaan mikään pikkujuttu, sillä se voi satuttaa pahasti. Joidenkin tutkimusten mukaan kokemus kuulluksi tulemattomuudesta on muun muassa yleisimpiä syitä erota parisuhteesta.
Tilanteita, joissa kuuntelemisen taitoa kaivataan, on lähes yhtä monia kuin on ihmissuhteitakin.
Parisuhteissa yksi tyypillisimmistä on esimerkiksi sellainen, että toinen pahoittaa mielensä, pettyy, on ärtynyt tai loukkaantunut jostain kumppanin sanomisesta tai tekemisestä, ja kaipaa ymmärrystä tunteelleen. Pahan olon tunne saattaisi mennä ohi nopeastikin, jos kumppani ottaisi sen vastaan ja sanoisi esimerkiksi: ”Ymmärrän tunteesi, olen pahoillani, jos loukkasin, en tarkoittanut.” Usein saattaa kuitenkin käydä niin, että tämä jää toteutumatta ja kumppani kokee toisen syyttävän itseään, ja alkaa puolustautumisen: ”Syytät minua aivan syyttä suotta asiasta, jota en tarkoittanut.”
Toinen kaipaa tunnustusta (validointia) tunteelleen, kun taas kumppani hakee tunnustusta omalle tarkoitukselleen, ja niin keskustelu onkin nopeasti solmussa.
Kumppani kuulee: ”Sinä toimit väärin”, vaikka toinen tarkoitti: ”Minulle tuli paha mieli.” Toinen ei pyytänyt välttämättä edes anteeksipyyntöä, saati oli vaatimassa mitään muuta kuin tilaa ja ymmärrystä kokemukselleen.
Puolustelun motiivi voi joskus olla tietoisessa manipuloinnissa, mutta ei suinkaan aina. Puolustautujalle saattaa vain olla kivuliasta vastaanottaa kokemus, että hän on toiminnallaan jotenkin pahoittanut toisen mielen. Tästä seuraa tarve todistella, että hänen toimintansa näyttäytyy järkevänä ja hyväntahtoisena. Niinpä hän saattaa esittää pitkät analyysit ja perustelut tarkoituksenaan: ”Sinun pitäisi ymmärtää toimintani logiikka.”
Kyse on rationaalisesta konfliktityylistä, jonka iso ongelma on siinä, että toisen tunne ei väisty logiikalla. Loogisesti perustellun toiminnan vaikutus toiseen, emotionaalista ymmärrystä kaipaavaan, on aivan sama kuin tarkoituksellisen manipuloinninkin.
Olennaisempaa kuin ymmärtää toiminnan tarkoitus, on ymmärtää toiminnan vaikutus.
Joskus kumppanin perustelut kiteytyvät vielä tokaisuun: ”Koska en tehnyt mitään väärää, sinulta oli todella hölmöä pahastua siitä tuolla tavoin.” Tilanne saattaa myös kärjistyä niin, että kumppani ryhtyy vastahyökkäykseen ja mielestään aiheettomista syytöksistä johtuvan kärsimyksensä korostamiseen – häntä onkin loppupelissä loukattu eniten. Hänestä tulee uhri, jolloin hänen ahdistuksensa anastaa kaiken tilan toisen alkuperäiseltä kokemukselta, joka jää huomiotta, kutistuu ja mitätöityy. Toinen saattaa lopulta kokea alkuperäisen harmituksensa lisäksi syyllisyyttä ja häpeää.
Kun toinen hakee ensisijaisesti emotionaalista ymmärrystä ja kumppani puolestaan loogista oikeudenmukaisuutta, ja kun tätä tapahtuu toistuvasti, seurauksena on kokemus siitä, ettei tule lainkaan kuulluksi. Kokemus, että omat tunteet olivat aiheettomia, vääränlaisia ja jopa lapsellisia.
Toistuva kokemus omien tunteiden ja kokemuksen mitätöinnistä nakertaa suhteen tunneturvaa. Kaikkein yksinäisimmältä saattaa tuntua juuri se, että vierellä on kumppani, mutta hän ei tunnu kuulevan.
Terveessä ja tunneturvallisessa suhteessa on tilaa, hyväntahtoista uteliaisuutta ja kiinnostusta kummankin tunnekokemuksille. Tilaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi myös hankaline tunteineen ja kokemuksineen, hankalina päivinä, vaikeina aikoina ja silloinkin, kun on väsynyt ja vähän kärttyisä.
Yksi parhaista hyvinvoivaa parisuhdetta ylläpitävistä tavoista, onkin opetella kuuntelemaan kumppaniaan aidosti ja kiinnostuneesti. Se on rakkaudellinen lahja.
Olemme tänäkin vuonna mukana I love me -messuilla – siispä tervetuloa tutustumaan Hidasta elämää -tuotteisiin, kuulemaan inspiroivia esityksiä ja juttelemaan Hidasta elämää -kirjoittajien ja tekijöiden kanssa!
Wellness Corner -lavan lähellä sijaitseva messuosastomme 7h130 on avoinna koko messujen ajan. Tule moikkaamaan Hidasta elämää -tiimiämme ja bongailemaan erikoistarjouksia, jotka on mahdollista hyödyntää vain paikan päällä. Olisi ihana nähdä sinua! 😍
Kaikki inspiroivat Hidasta elämää -messuesitykset löydät tästä:
Perjantai 16.10.
Ylivastuullisten naisten valtakunta
Miia Moisio
Wellness Corner klo 13.00-13.30
Miia Moisio
Tunnelukkoterapeutti Miia Moisio antaa keinoja liiasta huolehtimisesta ja muiden kannattelusta luopumiseen.
Jokainen voi oppia tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan ja tarpeitaan sekä vetämään rajoja. Myös huolehtijalla on lupa olla näkyvä, heikko ja tarvitseva ja antaa muiden kannatella itseään.
Miian uusin kirja Ylivastuullisten naisten valtakunta (Bazar/Hidasta elämää, 2026) antaa muutoksen eväitä naisille, jotka ovat tottuneet huolehtimaan kaikesta.
Miia on tavattavissa esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Kehuminen on aliarvostettu supervoima
Nina Lyytinen ja Sanna Wikström
Arena klo 14.00-14.30
Nina Lyytinen ja Sanna Wikström
Kehuminen kannustaa, levittää hyvää mieltä, osoittaa arvostusta ja nähdyksi tulemista, rakentaa yhteyttä sekä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se voi myös auttaa huomaamaan itsessä ja muissa enemmän hyvää.
Myös myönteinen itsekehu voi auttaa meitä huomaamaan omat vahvuutemme ja sen, missä olemme hyviä.
Mutta miksi kehut jäävät niin usein sanomatta tai miksi niitä saattaa olla vaikea ottaa vastaan? Miten voisi kehua toista niin, että se koskettaa syvälle? Miten voisi olla kiitollinen ja kannustava itselleen ilman, että kokee, että ”omakehu haisee”?
Kehumisen puolesta puhuvat Nina Lyytinen, joka on erikoispsykologi (PsL), tietokirjailija, kouluttaja ja Psykopodiaa-podcastin juontaja, sekä Sanna Wikström (FM), joka on Hidasta elämää -median perustaja, mindfulness-ohjaaja ja kirjailija.
Nina ja Sanna ovat tehneet yhdessä Kehukortit, joka on nostattava väline parisuhteeseen, ystävien kesken, töihin, perheille ja yhteisöihin, joissa kaivataan myönteisyyden voimaa.
Nina ja Sanna ovat tavattavissa puheenvuoronsa jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Anna itsellesi mahdollisuus -työpaja
Eija Hinkkala
Työpaja-alue klo 15.00-16.00
Eija Hinkkala
Koenko lannistuneisuutta ja pienuutta asioiden edessä vai saanko muutettua ajatteluani ja asennettani sellaiseksi, että asiat innostavat ja vievät mukanaan?
Millaisia olisivat sellaiset ajatukset, jotka auttaisivat tarttumaan toimeen ja uusiin mahdollisuuksiin?
Millainen sisäinen puhe kannustaisi tekemään elämästä seikkailun, jossa olisi mahdollisuus oppia, kokea uusia asioita ja voida hyvin?
Anna itsellesi mahdollisuus -työpajassa tutkit estäviä ja lannistavia ajatusmalleja, ja opit ajatusjumpan avulla muuttamaan ajatteluasi niin, että annat itsellesi mahdollisuuden kasvuun ja onnistumisiin.
Eija Hinkkala on asennevalmentaja, kirjailija ja Hidasta elämää -sivuston pitkäaikainen kirjoittaja. Eijalta on ilmestynyt Anna itsellesi mahdollisuus -asennekortit, jotka auttavat uskomaan itseesi, luottamaan kykyihisi ja löytämään elämääsi uusia polkuja.
Eija on tavattavissa työpajan jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Kuuleeko universumi?
Eveliina Lauhio
Wellness Corner klo 16.00-16.30
Eveliina Lauhio
Manifestointi on kasvattanut nopeasti suosiotaan maailmalla ja myös Suomessa. Mutta onko manifestointi selfhelp-höttöä vai aidosti toimiva työkalu vaikeuksien keskellä?
Toimittaja ja väitöskirjatutkija Eveliina Lauhio lähestyy kiehtovaa ilmiötä uteliaasti kysymyksiä esittäen Sanna Wikströmin haastattelussa.
Miten unelmointi vaikuttaa toivon kokemukseen? Voiko epäilevällä mielellä esittää toiveita? Mitä voimme oppia julkkisten tavoista manifestoida? Eveliina on kirjoittanut aiheesta tietokirjan Kuuleeko universumi – Toivoa etsivän manifestointikirja (Bazar/Hidasta elämää, 2026).
Eveliina on tavattavissa haastattelun jälkeen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Lauantai 17.10.
Kohtaa sisäinen lapsesi
Karita Palomäki
Wellness Corner klo 13.00-13.30
Karita Palomäki
Kaikki tähän asti kokemamme asuu meissä. Myös se lapsi, joka joskus olimme, kulkee mukanamme. Jos tuo lapsi on jäänyt aikoinaan vaille hyväksyntää, rakkautta ja turvallisuutta, se voi näkyä aikuisena esimerkiksi itsetunnon heikkoutena, hylätyksi tulemisen pelkona ihmissuhteissa tai erilaisina kehollisina oireina, kuten kipuina ja uupumuksena. Tutustumalla sisäiseen lapseemme voimme purkaa näitä uskomuksia ja rakentaa sisäistä turvaa ja myötätuntoa, joka auttaa käsittelemään vaikeitakin tunteita ja kokemuksia.
Psykofyysinen fysioterapeutti, tietokirjailija Karita Palomäki on kirjoittanut aiheesta kirjan Kohtaa sisäinen lapsesi (Bazar/Hidasta elämää, 2026). Häntä haastattelee Sanna Wikström.
Karita on tavattavissa esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Kuinka oppia sietämään vaikeita tunteita?
Harri-Pekka Pietikäinen
Työpaja 15.00-16.00
Harri Pietikäinen
Tietokirjailija ja tunnetaitokouluttaja Harri-Pekka Pietikäisen hauska ja kehollinen työpaja opettaa pysähtymään vaikeiden tunteiden äärelle ja toimimaan kuohuttavissa tilanteissa tietoisemmin.
Kipeät tunteet kuuluvat elämään, ja joskus meihin sattuu ihan helvetisti. Epämiellyttävät tunteet pakottavat toimimaan, vaikka monesti hyödyllisempää olisi malttaa pysähtyä. Armollinen suhtautuminen kipeisiin tunteisiin sekä halu ymmärtää niiden juurisyitä lisää luottamusta itseemme ja elämään. Samalla toiminnastamme tulee tietoisempaa.
Usein vaikeat tunteemme kytkeytyvät ympäröivän yhteiskunnan kollektiivisiin kipuihin sekä sukupolvelta toiselle periytyviin tunnelukkoihin. Meidän ei kuitenkaan tarvitse ajelehtia tunteidemme armoilla. Tunteen ja reagoinnin välissä on nimittäin pieni tila, jossa vietetty aika voi muuttaa kokemuksemme elämästä.
Harri-Pekka on tavattavissa esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Pettymyksen voittamisen anatomia
Hippu Pintilä ja Reija Könönen
Wellness Corner klo 16.00-16.30
Reija Könönen ja Hippu Pintilä
Miten jokainen voi omaksua huippu-urheilijoiden ajattelumallin ja päästä pettymysten jälkeen ylös mielen montusta?
Urheilussa olennainen osa menestystä on kyky käsitellä pettymyksen tunteet nopeasti. Taitoa tarvitaan, jotta urheilijan itsevarmuus palautuu takaiskujen jälkeen ja hän löytää uudelleen voittamisen asenteen. Miten kuka tahansa meistä voi löytää voittajan mielialan, jonka avulla on mahdollista onnistua?
Urheilupsykologi Hippu Pintilä ja huippuosaamisen mallittaja Reija Könönen ovat haastatelleet Pettymyksen voittamisen anatomia -kirjaansa (Bazar/Hidasta elämää, 2026) useita huippu-urheilijoita Lotta Haralasta ja Emma Kimiläisestä Marko “Mörkö” Anttilaan.
Reija ja Hippu ovat tavattavissa esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Sunnuntai 18.10.
ADHD supervoimana
Juulia Järvdike
Arena klo 11.30-12.00
Juulia Järvdike
Psykologi ja tietokirjailija Juulia Järvdike on työskennellyt neuropsykiatristen diagnoosien parissa vuodesta 2010. Hänen työssään yhdistyvät psykologinen asiantuntemus, aivotutkimukseen pohjautuva ymmärrys sekä käytännönläheinen ote arjen haasteisiin. Juulia auttaa näkemään ADHD:n piirteet vahvuutena, hyödyntämään niitä ja myös löytämään keinoja muuttaa ADHD:n tuomia turhauttavia toimintatapoja.
Juulia tunnetaan myös ADHD-kuiskaaja-nimisestä Instagram-tilistään. Juulian suunnittelemat ADHD-supervoimakortit ilmestyivät keväällä 2026.
Juulia on tavattavissa esityksen jälkeen Hidasta elämää -messupisteellä.
Muita herkempi
Marika Rosenborg
Wellness Corner 13.00-13.30
Marika Rosenborg
Tunnehaavoittuvuus on persoonallisuuden piirre, joka aiheuttaa voimasta kritiikin ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Taustalla voi olla RSD eli Rejection Sensive Dysphoria, joka on hyvin yleinen ominaisuus ADHD-diagnoosin saaneilla. Myös muilla tavoin herkät ihmiset voivat tunnistaa tätä itsessään.
Toisten arvostelevat sanat tai ristiriidat ihmissuhteissa voivat tuntua sietämättömän kipeiltä. Miten raastavien ja elämää rajoittavien tunteiden kanssa voisi tulla paremmin toimeen? Terapeutti Marika Rosenborg antaa asiantuntijatietoa, myötätuntoa ja ymmärrystä tunnehaavoittuvuudesta kärsiville. Hänen uusin kirjansa on Muita herkempi: Miten elää tunnehaavoittuvuuden kanssa (Bazar/Hidasta elämää, 2026).
Marikan voit tavata esityksen jälkeen Hidasta elämää -messuosastolla.
Tunteen viemää
Satu Pihlaja
Wellness Corner klo 16.00-16.30
Satu Pihlaja
Miksi rakastunut luovuttaa kaikki säästönsä huijarille? Miksi jätämme hakematta unelmiemme työpaikkaa?
Jos emme tunnista tunteiden vaikutusta toimintaamme, olemme helposti tunteidemme vietävissä. Monissa tilanteissa tunteet voivat ohjata meitä toivottuun suuntaan, mutta ne voivat myös johtaa harhaan.
Miten oppisimme tulkitsemaan tunteitamme fiksusti ja tekemään meitä paremmin palvelevia valintoja?
Psykologi Satu Pihlajan kirjauutuus Tunteen viemää – Tunnista tunteet valintojesi takana (Bazar/Hidasta elämää) tarjoaa keinoja tarkastella omia tunteita ja pohtia pienen etäisyyden päästä, mikä olisi viisain tapa toimia missäkin tilanteessa. Satu Pihlaja on erikoispsykologi, psykoterapeutti, FT ja itsensä johtamisen valmentaja.
Sadun voit tavata työpajan jälkeen Hidasta elämää -messuosastolla.
👉 Koko kolmipäiväisen I love me -messuohjelman löydät TÄÄLTÄ.
Vinhan kirjakauppa ja Hidasta elämää -media järjestävät yhteistyössä Hidasta elämää -festivaalin Ruovedellä 120-vuotiaan kirjakaupan ja sen puutarhan ihastuttavassa miljöössä 18.-20.6.2027. Festivaalilla kohtaavat kirjallisuus, musiikki, taide ja henkinen hyvinvointi. Hidasta elämää -festivaalin lipunmyynti on avattu edullisella early bird -hinnalla.
”Pimenevissä illoissa on hyvä odottaa keskikesän valoa ja ensi kesän festareita”, toteaa Hidasta elämää -median Pequ Nieminen ja jatkaa: ”Kohtaamiset kuin laajennetuilla puutarhajuhlilla, vaikuttavat musiikkinumerot ja mielen hyvinvointia tukevat esitykset tuntuvat ihan poikkeuksellisilta Vinhan puutarhan maagisessa tunnelmassa. Kiitos Vinhalle hyvästä kumppanuudesta ja mahdollisuudesta kokoontua Hidasta elämää -yhteisön kanssa jo neljättä kertaa Ruoveden idylliin.”
Vuoden 2027 festarit tuovat Ruovedelle jälleen ison joukon Hidasta elämää -kirjailijoita, yllätysvieraita ja huippuartisteja. Mukana ovat mm. somesta tuttu ADHD-kuiskaaja, psykologi Juulia Järvdike ja Wu Wei:stä kirjan kirjoittanut kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Denis Vinokur. Dominikaanisesta tasavallasta tapahtumaan saapuu maailmanmatkaaja, psykologi Freia Luminka. Lavalla nähdään myös terapeutti Miia Moisio, joka palkittiin Mielen Valovoima -tunnustuksella viime kesän tapahtumassa. Pequ Niemisen erikoishaastattelussa tutustutaan musiikkimoguli Asko Kalloseen, joka työuransa jälkeen keskittyy henkisen kasvun opettamiseen. Musiikista festavaaleilla vastaa mm. 20-vuotista uraansa juhliva iskelmän supertähti Suvi Teräsniska. Ohjelma täydentyy talven kuluessa ja julkistetaan kokonaisuudessaan aikatauluineen keväällä.
Early bird -lippuja voit ostaa nyt Vinhan kirjakaupasta, Tiketistä ja Helsingin kirjamessuilla Vinhan kirjakaupan osastolta 7 c 118.
I Love Me -messuilla saat jo maistiaisia festivaalien tunnelmasta – toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi vierailemaan Hidasta elämää -osastolla 7 h 130 ja nauttimaan Hidasta elämää -kirjailijoiden luennoista messulavoilla.
Kolmen päivän yhdistelmälippu nyt edullisesti 50€ täältä (+ Tiketin palvelumaksu). Festivaalin päivälippujen myynti käynnistyy tammikuun alusta ja samalla early bird -etu päättyy. Nappaa siis nyt täydellinen joululahja pukinkonttiin!
Tervetuloa nauttimaan huolettomista kesäpäivistä hitaasti Vinhaan!
Vinhan toiminnan sydämenä on perinteinen kivijalkakauppa, jonka ympärille on kehitetty idyllinen kulttuurikeskus ja matkailukohde. Vinhaon kirjakauppa, kustantamo, antikvariaatti, majoitus/residenssi, galleria, nettikauppa, kahvila kesäterasseineen ja paljon tapahtumia.
Hidasta elämää on Suomen suurin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin media, jonka sisällön tuottajina toimivat asiantuntijat ja bloggarit. Hidasta elämää on omalta osaltaan mahdollistamassa sitä, että kokonaisvaltainen – ja etenkin henkinen – hyvinvointi lisääntyy Suomessa.
Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä Ruoveden kunnan kanssa.
Kirjailija Satu Rämö on allerginen unelmakartoille. Siis niille kuvista, sanoista ja lehtileikkeistä askarrelluille kollaaseille, joiden avulla omia unelmia ja tavoitteita tehdään näkyviksi.
Viime vuosina unelmakarttojen askartelusta on tullut trendikästä. Niitä tehdään niin työpaikoilla kuin koululaisten iltapäiväkerhoissakin.
Jos työyhteisön kehittämispäivässä ehdotetaan ohjelmanumeroksi unelmakarttojen askartelua, Sadulle tulee tärkeä puhelu.
”Voin tulla kiinnostuneena katsomaan toisten unelmakarttoja. Ajatus siitä, että tarttuisin itse saksiin, naistenlehtiin ja liimapuikkoon, tuntuu minulle liialliselta”, Satu sanoo ja naurahtaa.
Häntä itseäänkin huvittaa topakka suhtautumisensa asiaan.
Entä jos paras unelmakartta ei näytä lainkaan unelmakartalta?
Kun asiaa ajattelee tarkemmin, Satu tekee kyllä eräänlaista unelmakarttaa, mutta omalla tavallaan. Hänen karttansa ei synny saksilla ja liimapuikolla, vaan tietokoneella.
”Excel-taulukko on minun unelmakarttani. Kirjaan sinne tavoitteeni ja aikatauluni. Siellä ne pysyvät tallessa.”
Järjestelmällisyyttä rakastava kirjailija käyttää Exceliä niin arkensa hallintaan kuin romaaniensa kirjoittamiseen. Taulukoihin päätyvät tarinoiden aikajanat, kirjoitusaikataulut ja työn etenemistä seuraava päiväkirja.
Satu painottaa, ettei hän suhtaudu huvittuneesti muiden unelmakarttoihin. Häntä huvittaa ajatus itsestään askartelemassa.
”Yhtä hyvin joku voisi pitää hupaisana sitä, että minulla on arkielämän langat Excelissä.”
Unelmoinnissa pelkkä toivominen ei riitä – tarvitaan myös toimintaa
Satu suhtautuu manifestointiin uteliaan skeptisesti. Häntä hieman ärsyttää jo itse sana, mutta ajatusten voimaa hän ei kiistä. Hänen mielestään ajatukset voivat saada ihmisen toimimaan.
”Ajatuksilla on väliä. Niiden avulla ihminen saa itsensä tekemään asioita. Pelkkä ajatus tai toivominen ei kuitenkaan yksinään riitä.”
Satu vertaa ajatuksen ja toiminnan suhdetta tulitikkuun. Ajatus voi sytyttää liekin, mutta tulitikku ei yksinään kauaa lämmitä, ellei tulta pidä yllä. Tuli vaatii toimintaa.
Sama käytännönläheisyys näkyy siinä, miten Satu suhtautuu omiin tavoitteisiinsa.
”Jos haluan saavuttaa jotain, mietin aina, että onko se järkevää ja onko se mahdollista. Jos on, alan tehdä ihan helvetisti töitä tavoitteeni eteen.”
Suuriakin unelmia voi tavoitella askel kerrallaan
Töitä Satu onkin tehnyt. Hän on rakentanut kirjailijanuraansa määrätietoisesti vuosien ajan. Hildur-dekkarisarjan kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,5 miljoonaa kappaletta, ja sarjan oikeudet on myyty jo 30 maahan. Sarjan uusin osa, Dísa, ilmestyi juuri.
Satu ei kuitenkaan usko, että menestys olisi yksin omasta ahkeruudesta kiinni. Sattumalla, ajoituksella ja toisilla ihmisillä on myös osansa.
Kirjoitustyössään Satu pyrkii välttämään liiallista pohdiskelua, joka saa hänet helposti jumiin. Hän rauhoittuu ryhtymällä toimeen ja pilkkomalla suuret urakat pieniin osiin.
Satu vertaa tätä appelsiinin syömiseen. Kokonaista hedelmää ei kannata yrittää ahmaista kerralla, vaan se pitää ensin kuoria ja pilkkoa paloiksi.
”Kirjoitan romaanin sana kerrallaan ja lenkkipolulla otan aina vain seuraavan askeleen enkä mieti, kuinka pitkä matka vielä on jäljellä kotiin.”
Jokaisella on oma tapansa unelmoida
Yksi leikkaa lehdistä kuvia ja liimaa niitä kartongille, toinen kirjaa tavoitteensa Exceliin. Kumpikin tapa voi auttaa tekemään unelmista konkreettisempia.
Entä sinä – mikä voisi olla seuraava pieni askeleesi kohti unelmaasi?
Päivällä mietin, että tarvitsisin blogiin yhteiskuvan Sadun kanssa. Illalla ihmettelin Akateemisen Kirjakaupan väenpaljoutta, kunnes muistin: tänäänhän on Dísa-kirjan julkkareiden etkot. Ja siellä oli Satukin. Oliko tämä nyt sitä manifestointia?
Mitä ihminen uskaltaa unelmoida? Mistä toivo syntyy? Miten omat uskomukset rajaavat tai kannattelevat? Kuinka paljon asenne vaikuttaa toimintaan ja missä menee oman vaikutusvallan raja? Miten manifestointi toimii?
Minun on aina ollut vaikea sietää epäonnistumista. Ei ehkä edes sitä hetkeä, jolloin jokin menee pieleen, vaan kaikkea sitä, mitä alan sen jälkeen ajatella itsestäni. Miksi en pystynyt parempaan, miksi en jaksanut enemmän, miksi en huomannut aikaisemmin ja tehnyt toisin?
Viime kesänä pidemmällä sairauslomalla uupumuksen vuoksi jouduin ajattelemaan näitä kysymyksiä enemmän kuin olisin halunnut. Jälkikäteen elämästä on helppo löytää risteyksiä, joissa kuvittelee tehneensä väärän valinnan, vaikka todellisuudessa teemme päätöksemme aina niillä voimilla ja sillä ymmärryksellä, jotka meillä juuri silloin on.
Silti epäonnistumisen tunne ei tottele järkeä. Se kuiskailee varsinkin iltaisin, ettei kyse ollutkaan yksittäisistä asioista, joita en pystynyt tekemään tai joissa en onnistunut. Se saa minut uskomaan, etten itse ollut riittävän hyvä.
Olen miettinyt paljon sitä, miten paljon armollisemmin osaan suhtautua muiden ihmisten heikkouteen. Jos minulle tärkeä ihminen kertoisi, ettei enää jaksa, en kysyisi, miksei hän yrittänyt enemmän. En ajattelisi hänen epäonnistuneen ihmisenä, vaan muistuttaisin, ettei kenenkään arvo katoa silloin, kun voimat loppuvat. Itselleni samojen sanojen sanominen on ollut paljon vaikeampaa, tai ainakin niiden aito ymmärtäminen ja saman armollisuuden antaminen itselleni.
Kun tuntee itsensä riittämättömäksi, tekee helposti juuri sen, mikä lisää yksinäisyyttä: vetäytyy ja yrittää piilottaa sen, ettei pärjääkään. On pelottavaa päästää toinen lähelle silloin, kun oma käsitys itsestä on kaikkein haurain.
Mitä jos hänkin näkee minussa kaiken sen, minkä itse näen?
Meidän ei kuulu selvitä kaikesta yksin
Viime kevään ja kesän aikana jouduin kuitenkin vähitellen ymmärtämään, ettei kaikkein vaikeimmista hetkistä ehkä ole tarkoituskaan selvitä yksin. Joskus tarvitsemme jonkun, joka ei säikähdä keskeneräisyyttämme eikä vaadi meitä olemaan vahvempia kuin sillä hetkellä olemme. Se joku voi olla rakas ystävä, kumppani tai perheenjäsen, mutta myös terapeutti tai joskus jopa täysin tuntematon ihminen, joka vain jakaa kanssamme pienen hetken epävarmuutta ja maailman painoa.
Kesän aikana huomasin vähitellen, että elämässä alkoi vihdoinkin olla enemmän valoa kuin harmaan eri sävyjä. Olen yrittänyt opetella, ettei omaa arvoa tarvitse ansaita pärjäämällä eikä epäonnistuminen tee kenestäkään huonoa tai riittämätöntä ihmistä.
Ehkä vahvuutta ei lopulta ole se, ettei koskaan putoa, vaan se, että pudottuaan uskaltaa ojentaa kätensä ja luottaa siihen, että joku tarttuu siihen. Toinen ihminen ei voi nousta puolestamme, mutta hän voi pysyä vierellä niin kauan, että uskallamme jälleen luottaa omiin jalkoihimme.
Minä nousin itse, mutta en yksin.
Ehkä juuri siinä on jotain paljon kauniimpaa kuin yksin pärjäämisessä.
Mitkä hyvinvointiin liittyvät aiheet kiinnostavat sinua eniten? Mistä kaipaisit lisää tietoa, ymmärrystä tai vertaistukea omaan elämääsi? Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia sisältöjä Hidasta elämää -sivustolla julkaistaan jatkossa. Vastaa lukijakyselyyn TÄÄLLÄ.
Hidasta elämää haluaa tarjota sinulle ajatuksia, oivalluksia ja vertaistukea elämän erilaisiin tilanteisiin. Haluamme käsitellä asioita, jotka koskettavat juuri sinun arkeasi, ihmissuhteitasi ja hyvinvointiasi.
Siksi haluaisimme kuulla, mikä sinulle on tärkeää.
Mistä aiheista haluaisit lukea enemmän? Millaisiin elämän haasteisiin kaipaisit tukea tai uusia näkökulmia?
Vastaamalla lukijakyselyymme autat meitä ymmärtämään paremmin lukijoidemme toiveita ja tarpeita. Vastausten perusteella kehitämme Hidasta elämää -sisältöjä entistä kiinnostavammiksi ja hyödyllisemmiksi.
🎁 Vastaa kyselyyn ja voit voittaa 100 € lahjakortin!
Kyselyyn vastaaminen vie noin 5–8 minuuttia, ja kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme 100 euron lahjakorttia Hidasta elämää -puotiin.
Vastaa kyselyyn viimeistään sunnuntaina 25.10.2026. Lahjakortit arvotaan 26.10.2026.
Herkät ja tunnehaavoittuvat ihmiset kohtaavat elämässään vaikeita tilanteita ja joskus heidän käytöstään voidaan myös tulkita väärin. Kokemus kerryttää uskomusta omasta huonommuudesta ja voi harhauttaa vääriin johtopäätöksiin.
Tässä tekstissä tarkoitan tunnehaavoittuvuudella sitä, että esimerkiksi kritiikki tai torjutuksi tulemisen kokemus voi herättää erityisen voimakkaan tunteen, joka jää painamaan pitkäksi aikaa.
Kun voimakas reaktio tulkitaan väärin
ADHD:n yhteydessä esiintyvällä RSD:llä (rejection sensitive dysphoria) tarkoitetaan voimakasta herkkyyttä koetulle torjunnalle tai arvostelulle. Esimerkiksi kriittiseksi koettu huomautus voi herättää hyvin voimakkaan tunnereaktion. Ulkopuolinen voi tulkita reaktion väärin ja leimata ihmisen vaikkapa narsistiksi. Pelkkä voimakas tunnereaktio ei kuitenkaan kerro, että ihmisellä olisi narsistinen persoonallisuushäiriö.
On toki mahdollista, että samalla ihmisellä voi olla sekä ADHD että narsistinen persoonallisuushäiriö. Myöskään se, että ihminen kuvaa itseään erityisherkäksi, ei yksin kerro hänen empatiakyvystään tai tavastaan kohdella muita. Aito empatia ja sensitiivisyys tulevat tulevat näkyviin siinä, miten hän toimii toisia kohtaan.
Haavoittuvalla eli herkkänahkaisella narsistilla viitataan tietynlaiseen narsistiseen persoonallisuutyyppiin, joka reagoi hypersensitiivisyydestä käsin ja on yliherkkä kritiikille. Tämä johtuu siitä, että ulkoapäin annettu kritiikki on uhka omalle minuudelle.
Sekä RSD:hen liittyvässä tunnehaavoittuvuudessa että haavoittuvassa narsismissa kritiikki voi herättää voimakkaita tunteita. Samankaltainen tunne ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen toimisi tilanteessa samalla tavalla.
Haavoittuva narsisti heittäytyy häpeää nostattavissa tilanteissa uhrimoodiin ja alkaa käyttäytyä passiivisaggressiivisesti. Hän turvautuu sumutukseen ja muihin manipuloinnin keinoihin välttyäkseen tilanteessa oman vastuun kantamiselta tai vaikeiden tunteiden kohtaamiselta. Hän on kyvytön kohtaamaan ja käsittelemään tilannetta vastuullisesti. Narsismiin ei kuulu aidon empatian osoittaminen, oikeudenmukainen toiminta tai myötätuntoinen suhtautuminen toiseen. Niiden esittäminen voi kuitenkin olla narsistille keino päästä omiin tarkoitusperiin.
Kun vertailu alkaa satuttaa
RSD on vahvaa tunnehaavoittuvuutta, joka aiheuttaa monille siitä kärsivistä myös vertailusta syntyvää kipua:
Miksi minun on vaikea kestää tilanteita, jotka muille näyttävät olevan normaaleja vuorovaikutustilanteita?
Miksi työkaveri kykenee ottamaan kritiikkiä vastaan ilman että se pilaa hänen viikkoaan?
Miksi pelkään niin tolkuttomasti muiden taholta tulevaa tuomitsemista että mieluiten valitsen yksinäisyyden kuin ihmissuhteet?
Miksi minussa räpsähtää päälle niin helposti miellyttäminen ja muiden myötäily, vaikka oikeasti olisinkin eri mieltä?
Myös huijarisyndrooma on monille meille RSD-piirteisille tuttua. Oma osaaminen ja asiantuntijuus on henkilön itsensä liian voimakkaan kriittisen tarkastelun alaisena, vaikka kaikki tosiasiat olisivat kokemusta vastaan.
Edes kokemusta oman ammattitaidon kyseenalaistamista ei tarvita, usein riittää jo se että joku toinen saa hyvää palautetta tai huomiota samasta työstä, mitä itse tekee. Vertailu tekee pahaa kaikille ihmisille, mutta tunnehaavoittuvalle se on myrkkyä.
Olet saanut valmiiksi ison urakan. Monen vuoden projekti on tullut valmiiksi. Odotat kokevasi valtavaa tyytyväisyyttä ja ylpeyden tunnetta. Olethan sen ansainnut, kun olet nähnyt asian eteen niin paljon vaivaa.
Tunnetta ei kuitenkaan kuulu. Tunnet pettymystä, kiukkua ja turhautumista. Kaikesta huolimatta oletkin tyytymätön itseesi. Tilaamasi tyytyväisyys jää saapumatta.
Tunneristiriita
Mikäli ero odotetun ja todellisen tunteen välillä on suuri, olosi voi olla aika ristiriitainen. Vuosien opintoputken tai vaikka tiiviin projektityöskentelyn jälkeen odotit tyytyväisyyttä, ja oletkin lähinnä pettynyt itseesi. Sinusta tuntuu melkein päinvastaiselta kuin ”pitäisi”. Ristiriitaa lisää, mikäli muut ihmiset odottavat sinun myös kokevan tiettyjä tunteita. Haluaisit täyttää myös heidän odotuksensa, mutta eihän se onnistu. Pitääkö siis esittää tyytyväistä ja häpeillen piilottaa todelliset tunteensa?
Moni yrittää pakottaa ”oikeaa” tunnetilaa. Jos oikein yritän ja tsemppaan, niin varmasti voin olla tyytyväinen, ainakin lopputulokseen. Liiallista painetta tunteet kuitenkin pakenevat ja tyytyväisyyden häivähdystäkään ei pysty tavoittamaan. Mitä jos vuosien projektin lopputulos onkin vain tunne siitä, että nyt pitäisi jo aloittaa seuraava?
Hyväksy ja salli
Utelias asenne on hyvä suhtautumistapa omiin tunteisiin. Älä yritä työntää ”väärää” tunnetta pois, vaan uppoudu kokemaan se. Kysy siltä, mistä se on peräisin ja mitä se haluaa sinulle kertoa. Ehkä se sanoo, että otit projektin aivan liian vakavasti ja uhrasit sille yöunesikin. Voi olla tarpeen tunnustaa itselleen, että jotain meni pieleen, jotta siitäkin puolesta voi päästää irti. Ehkä koit jotakin sellaista, joka avasi vanhoja haavoja ja tarvitset niiden hoivaamista.
Tunteiden sallimista ja kohtaamista voi harrastaa vaikka kirjoittamalla niistä. Kuvaile, mitä tunnet ja kirjoita paperille kaikki ajatukset, jotka tulevat mieleesi. Kun saat tunteet ja ajatukset paperille, voit katsoa niitä ikään kuin käsivarren mitan päästä.
Voit valita, millä tavoin suhtaudut tunteisiisi. Kielteinenkään tunne ei tarkoita sitä, että olisit tehnyt jotakin väärin tai huonosti. Jouduit ehkä ohittamaan jonkin ikävän tunteen kiireessä ja aikapaineessa, ja nyt tuo tunne pyrkii pintaan. Ole lempeä omille tunteillesi. Anna niille tilaa tulla esille, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Sen jälkeen onkin usein mahdollista päästää irti tunteesta ja tehdä tilaa seuraavalle tunteelle. Sekään ei välttämättä ole se, mitä tilasit.
Kuulin ilmaisun ylisukupolvinen siunaus ystävältäni ja se tuntui heti jo sanana rikkaudelta. Elämässämme saatamme kärsiä ylisukupolvisista kirouksista, taakoista. Jotkin toistuvat kaavat liikkuvat suvussamme perheestä ja ihmisestä toiseen. Tutkimme ehkä niitä ja löydämme jotain selittäviä tekijöitä terapian ja erilaisten menetelmien kuten perhekonstellaation kautta.
Saamme aina suvultamme, vanhemmiltamme ja iso- sekä esi-vanhemmiltamme myös hyviä asioita, siunauksia. Emme peri vain taakkoja vaan perimme myös jotakin hyvää ja arvokasta. Perimme voimaa, vahvuutta sitkeyttä, turvaa, rakkautta, osaamista, yhteyttä, hartautta, sosiaalisia taitoja.
Intiassa ollessani matkalla näin kuinka kädentaidot, mutapainantatekniikka kankaanpainannassa, leimasinkaiverrukstekniikka, saven poltto ja lasitustekniikka ja kankaiden värjäystekniikka siirtyivät runsaana tieto- ja taito- pääomana sukupolvelta toiselle. Vaikka vanhemmillamme, suvullamme olisi mitä puutteita rakkauden osoittamisessa, silti jokaisesta perheestä ja suvusta jälkipolvet saavat jotakin hyvää. On se sitten kädentaitoja ja ammatti tai jotakin muuta, aina perimme jotakin hyvääkin.
Erään kerran perhekonstellaatio-ohjaajakoulutusryhmässämme eräs sanoitti näin: ”Karjalaakin voi muistaa muutenkin kuin vain kärsimyksen kautta. Karjala on muutakin kuinkärsimys. Karjala on runsautta ja yhteyttä.” Näin on sukumme näkyvän perinnön ja siunauksien laita. Kaikki perimämme ei ole vain taakkaa vaan perimme aina jotain hyvääkin. Voimme muistaa sukuamme näiden kaikkien hyvin saatujen perintöominaisuuksien kautta, jotka jatkavat eloaan meissä ja elämässä meistä eteenpäin.
Sukumme antaa meille ylisukupolvisia siunauksia. Mitä hyvää ja siunattua sinä olet saanut suvulta ja perhesysteemiltäsi?
Oletko joskus ihmetellyt, miksi joillakin tuntuu käyvän jatkuvasti hyvä tuuri? He löytävät kivan työn, tapaavat kiinnostavia ihmisiä ja pääsevät tekemään asioita, joista itse olet vain haaveillut. Samaan aikaan sinusta saattaa tuntua, että joudut tekemään valtavasti töitä pienimpienkin onnistumisten eteen. Onko kyse sattumasta, elämänasenteesta vai jostakin muusta?
Toimittaja ja väitöskirjatutkija Eveliina Lauhio on pohtinut tätä kysymystä paljon. Hän tutkii manifestointia eli sitä, miten ihmiset pyrkivät toteuttamaan toiveitaan ja unelmiaan esimerkiksi ajattelun, mielikuvien ja tavoitteellisen toiminnan avulla.
Lauhio kertoo kirjassaan isästään Seposta, jota ystävät ovat kutsuneet Hannu Hanheksi, koska hänelle tuntuu sattuvan jatkuvasti pieniä onnenpotkuja.
Kerran Seppo lähti metsään poimimaan mustikoita ja kadotti marjanpoimurinsa. Pian hän kuitenkin löysi jonkun toisen hukkaaman poimurin, joka oli kaiken lisäksi täynnä marjoja.
Hän löytää myös parkkipaikan oven edestä, ja muutenkin asiat tuntuvat järjestyvän hänen edukseen.
Lauhion mukaan myös hänen isänsä suhtautumisessa elämään on jotain olennaista: hän on aina ajatellut, että asiat järjestyvät ja hänelle käy hyvin.
Lauhio itse tunnistaa itsessään aivan toisenlaisen taipumuksen.
Hän kertoo olevansa luonteeltaan huolestuja, jonka mieli huomaa helposti uhkia ja asioita, jotka voivat mennä pieleen. Hän toivoisi perineensä isältään enemmän tämän luottavaista elämänasennetta.
Mutta voiko se, mitä odotamme elämältä, todella vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu?
Jos odotat pahinta, mitä kaikkea jää huomaamatta?
Oletetaan, että eteesi tulee mahdollisuus hakea uutta kiinnostavaa työpaikkaa. Työtehtävä houkuttelee, mutta ensimmäinen ajatuksesi on, ettet kuitenkaan tulisi valituksi.
Niinpä jätät hakematta.
Tai ehkä tapaat ihmisen, johon haluaisit tutustua paremmin. Mielessäsi käy kuitenkin heti ajatus, ettei hän voi olla kiinnostunut sinusta. Siksi et tee aloitetta, eikä koskaan selviä, mitä olisi voinut tapahtua.
Tällaisissa tilanteissa kyse ei ole siitä, että kielteinen ajatus itsessään saisi jotain pahaa tapahtumaan. Omat odotuksemme sen sijaan voivat vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia ylipäätään huomaamme ja mihin uskallamme tarttua.
Lauhio pohtii kirjassaan myös sitä, suojaako pessimismi pettymyksiltä.
Jos ei odota elämältä kovin paljon, ei ehkä petykään yhtä helposti. Mutta samalla saattaa jättää tavoittelematta asioita, joita oikeasti haluaisi.
Voisiko siis olla niin, että joskus petymme juuri siksi, ettemme uskaltaneet edes yrittää?
Oletko oppinut uskomaan, että sinulle voi tapahtua hyviä asioita?
Kaikki eivät lähde tavoittelemaan unelmiaan samanlaisista lähtökohdista.
Lauhio kertoo kirjassaan näyttelijä Laura Malmivaarasta, joka kokee saaneensa lapsuudenkodistaan vahvan uskon omiin mahdollisuuksiinsa.
Malmivaaralle oli jo pienenä tehty selväksi, että hänestä voisi halutessaan tulla vaikka astronautti tai Miss Universum. Hän kasvoi ajatukseen, että maailma on täynnä mahdollisuuksia, joista hän voi itse valita.
Tällainen luottamus ei kuitenkaan ole kaikille itsestäänselvyys.
Jos olet kasvanut ympäristössä, jossa korostettiin varovaisuutta, epäonnistumisen mahdollisuutta tai sitä, ettei kannata kuvitella itsestään liikoja, olet saattanut omaksua hyvin erilaisen suhtautumisen tulevaisuuteen.
Silloin omiin mahdollisuuksiin uskominen voi vaatia aikuisena paljon tietoista harjoittelua.
Kyse ei välttämättä ole siitä, ettei sinulla olisi kykyjä tai mahdollisuuksia. Et ehkä ole vain koskaan oppinut ajattelemaan, että jokin hyvä voisi olla mahdollista myös sinulle.
Voiko omaa onneaan muuttaa?
Manifestoinnista puhuttaessa törmää helposti ajatukseen, että ihminen voisi ajatustensa avulla vetää puoleensa haluamiaan asioita.
Lauhio suhtautuu tähän ajatukseen kuitenkin myös kriittisesti. Hänen mukaansa elämässä vaikuttavat monet asiat, joita emme pysty hallitsemaan. Kaikki tapahtumat eivät ole seurausta omista valinnoistamme tai ajatuksistamme.
Silti hän pitää tärkeänä sitä, millaisia mahdollisuuksia osaamme nähdä ja millaisiin asioihin uskallamme tarttua.
Kirjaansa varten Lauhio haastatteli lukuisia tunnettuja suomalaisia, muun muassa Satu Rämöä, Meeri Koutaniemeä, Remu Aaltosta, Pirkko Lahtea ja Seela Sellaa.
Heidän näkemyksensä manifestoinnista poikkeavat toisistaan paljonkin.
Esimerkiksi kirjailija Satu Rämölle unelmakartta tarkoittaa Excel-taulukkoa. Unelmien toteuttaminen on hänelle ennen kaikkea suunnittelua ja konkreettista tekemistä.
Remu Aaltonen puolestaan pitää pelkoa yhtenä suurimmista esteistä unelmien toteutumiselle. Hänen mukaansa vastoinkäymisiin ei pidä jäädä jumiin, vaan niiden jälkeen on uskallettava jatkaa eteenpäin.
Lauhio itse nostaa tärkeiksi ominaisuuksiksi uteliaisuuden ja joustavuuden.
Uteliaisuus auttaa huomaamaan vaihtoehtoja, joita ei ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi. Joustavuus puolestaan mahdollistaa sen, ettei koko unelma romahda, vaikka asiat eivät etenisi suunnitelmien mukaan.
Entä jos olet yrittänyt kaikkesi, eikä mitään silti tapahdu?
Tässä kohtaa manifestointiin liittyy ristiriita, jonka Lauhio tuntee omasta elämästään.
Hän kertoo olevansa taitava manifestoimaan matkoja. Hän on saattanut toivoa pääsevänsä tietynlaiseen matkakohteeseen, ja pian hänen sähköpostiinsa on tullut toimittajan työn kautta kutsu juuri sopivalle matkalle.
Sen sijaan yhtä suurta onnistumista hän ei ole kokenut rakkauden suhteen.
Lauhio kertoo toivoneensa kumppania jo pitkään. Toive ei kuitenkaan ole toteutunut samalla tavalla kuin matkoihin liittyvät haaveet.
Hän pohtii, voisiko taustalla olla omia rajoittavia uskomuksia. Toisaalta hän huomauttaa, että rakkauteen tarvitaan yleensä kaksi ihmistä, kun taas matkalle voi lähteä yksin.
Tämä nostaa esiin kysymyksen, johon manifestoinnista puhuttaessa ei aina saa yksinkertaista vastausta:
Jos ajatuksillamme on vaikutusta siihen, mitä elämässämme tapahtuu, miksi kaikkein tärkeimmät toiveemme eivät silti aina toteudu?
Jospa tärkeintä ei olekaan saada kaikkea, mitä toivoo?
Manifestoinnista saatetaan puhua ikään kuin kyse olisi menetelmästä, jonka avulla ihminen voisi saada elämältä juuri haluamansa asiat.
Lauhion kirja tarjoaa aiheeseen myös toisenlaisen näkökulman.
Ehkä unelmoinnin arvo ei ole pelkästään siinä, toteutuvatko toiveet lopulta vai eivät.
Unelmat voivat auttaa tunnistamaan, mitä oikeastaan haluamme. Ne voivat antaa rohkeutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja auttaa säilyttämään toivon silloinkin, kun elämä ei etene suunnitelmien mukaan.
Kaikkea ei voi hallita, vaikka kuinka yrittäisi ajatella myönteisesti, mutta ehkä tulevaisuuteen voi opetella asennoitumaan uteliaammin.
Sen sijaan, että miettisi aina ensimmäiseksi, mikä voi mennä pieleen, voisimme joskus ajatella myös: Entä jos tämä voisikin onnistua?
Miksi jotkut unelmat tuntuvat toteutuvan kuin itsestään, kun taas toisten eteen joutuu ponnistelemaan kaikkensa, eikä siltikään tunnu onnistuvan? Voiko omaa ajatteluaan muuttamalla vaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia elämässä avautuu?
Lauhio haastattelee kirjassaan lukuisia tunnettuja suomalaisia ja tarkastelee heidän kokemustensa kautta unelmointia, toivoa, sattumaa sekä sitä, mihin voimme itse elämässämme vaikuttaa. Mukana on myös hänen omia yllättäviä ja ristiriitaisia kokemuksiaan manifestoinnista.
Kuuleeko universumi tarjoaa kiinnostavaa pohdittavaa jokaiselle, joka on joskus miettinyt, miksi elämä ei anna sitä, mitä kaikkein eniten toivoo. Tutustu lisää TÄÄLLÄ.
Joku asia painaa mieltä, ja soitat ystävälle. Kerrot tilanteesta kaiken mahdollisen, ja ystävä kyselee vielä yksityiskohtia. Käytte yhdessä läpi, mitä se ja se ehkä tarkoittivat sanoillaan, mitä kaikkea seuraavaksi voisi tapahtua ja mitä teet, jos pahin mahdollinen vaihtoehto toteutuu.
Kun puhelu päättyy, olet käsitellyt asiaa tunnin, mutta et tunne oloasi yhtään rauhallisemmaksi. Oikeastaan päinvastoin. Nyt mielessä pyörii vielä enemmän huolestuttavia asioita.
Usein sanotaan, että puhuminen auttaa. Ja parhaimmillaan se todella auttaakin. Kaikenlainen puhuminen ei kuitenkaan lievitä ahdistusta, vaan tietynlaiset keskustelut voivat jopa ruokkia sitä.
Milloin puhuminen muuttuu vatvomiseksi?
Kun jokin asia ahdistaa, siihen yrittää ymmärrettävästi löytää ratkaisun. Siksi asiaa tekee mieli ajatella ja puhua siitä yhä uudelleen.
Ratkaisuyrityksistä voi muodostua ongelma silloin, kun keskustelu ei enää auta jäsentämään tilannetta vaan jää pyörimään erilaisten kauhuskenaarioiden ympärillä.
Saatatte esimerkiksi pohtia:
Entä jos hän ei vastaa siksi, että hän on suuttunut?
Entä jos menetän työpaikkani?
Entä jos oire tarkoittaakin jotain vakavaa?
Entä jos valitsenkin nyt väärin ja kadun sitä loppuelämäni?
Hyvää tarkoittava ystävä saattaa lähteä mukaan pohdintaan: “Niin, entä jos käykin noin? Mitä sitten tekisit?”
Yksi huoli synnyttää helposti seuraavan. Ahdistus saa lisää vettä myllyynsä, mutta tilanne ei välttämättä selkiydy lainkaan.
Myös uudessa Kun ahdistaa -kirjassa puhutaan tällaisesta vatvomisesta ja ”yhteismärehtimisestä”. Ongelmaa vahvistavassa keskustelussa huomio pysyy siinä, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Tällainen ei-rakentava keskustelu ei auta ihmistä ymmärtämään omaa kokemustaan tai pääsemään eteenpäin.
Myös jatkuva vakuuttelu voi ylläpitää ahdistusta
Ahdistuneena haluaisi usein kuulla, että kaikki kyllä järjestyy.
“Eihän tässä ole mitään hätää, eihän?”
“Ethän usko, että hän aikoo jättää minut?”
“Eihän tässä voi olla kyse mistään vakavasta?”
“Ei tietenkään, kaikki menee varmasti hyvin” on vastaus, joka saattaa rauhoittaa hetkeksi.
Mutta tällainen hetkellisen helpotuksen etsintä voi vahvistaa tarvetta pyytää vastaavanlaisia vakuutteluja yhä uudelleen.
Kun ahdistaa -kirjassa tätä kuvataan vakuuttelun hakemisena. Jos olo helpottuu vasta kun toinen ihminen vakuuttelee, että kaikki on hyvin, kokemus siitä, että pystyy itse sietämään epävarmuutta ja selviämään vaikeasta tunteesta, jää kokonaan saamatta.
Ahdistuksen kannalta ratkaisevaa ei siis ole se, puhutaanko asiasta vai ei. Olennaista on se, mitä puhumisella tehdään.
Hyvä keskustelu ei ruoki pelkoja, vaan auttaa jäsentämään tilannetta
Miltä sitten kuulostaa keskustelu, joka oikeasti auttaa?
Sen sijaan, että yrität ystävän kanssa ratkaista kaikki mahdolliset tulevaisuuden katastrofit, keskustelussa voidaan keskittyä siihen, mitä oikeastaan tapahtuu juuri nyt.
Esimerkiksi näin:
“On täysin ymmärrettävää, että tämä tuntuu todella kuormittavalta.”
“Mikä tässä tilanteessa pelottaa sinua kaikkein eniten?”
“Mikä on nyt oikeasti totta ja mikä tällä hetkellä omaa tulkintaasi?”
“Mitä voisit tehdä seuraavaksi?”
Tällainen keskustelu tekee muutakin kuin tarjoaa lohdutusta. Se auttaa erottamaan toisistaan tilanteen, tunteen, ajatuksen ja reaktion. Samalla epämääräinen uhka muuttuu hieman selkeämmäksi.
Kirjassa jäsentelevän puhumisen kerrotaan auttavan juuri siksi, että se lisää ymmärrystä, vähentää yksinjäämisen kokemusta ja auttaa suuntaamaan huomion avuttomuuden sijasta toimintaan, eli siihen, mitä tilanteessa voisi tehdä seuraavaksi.
Joskus tärkein kysymys on: mitä tarvitsen nyt?
Ahdistus ja huoli houkuttelevat kysymään kysymyksiä, kuten:
Mitä jos?
Miksi näin tapahtui?
Entä jos käy vielä pahemmin?
Mutta oikeasti kannattaisi ehkä kysyä hyvin yksinkertainen kysymys, joka ei kurottele kohti mennyttä tai tulevaa:
Mitä tarvitsen juuri nyt?
Tarvitsenko kuuntelijaa?
Tarvitsenko apua tilanteen jäsentämiseen?
Tarvitsenko jonkun konkreettisen asian, jonka voin tehdä asian hyväksi nyt?
Vai tarvitsenko huolista vapaan hetken, jolloin minun ei tarvitse yrittää ratkaista tätä asiaa?
Kaikkea ahdistusta ei voi puhua pois, eikä kaikkiin kysymyksiin löydy heti vastauksia.
Keskustelusta voi olla apua silloinkin, kun se ei ratkaise ongelmaa tai pyyhkäise pois huoliasi. Saatat silti huomata, että hengitys kulkeekin taas vähän vapaammin ja seuraava askel on selkeänä mielessä.
Huomaatko, että jäät helposti pyörittelemään samoja huolia tai kaipaat keinoja erottaa toisistaan ajatukset, tunteet ja sen, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu? Kun ahdistaa – täytettävä kirja auttaa pysähtymään oman kokemuksen äärelle ja jäsentämään tilannetta hyödyllisellä tavalla.
Kirjan harjoitusten avulla opettelet tunnistamaan, mikä ahdistusta juuri sinulla ruokkii, mitä kehosi ja tunteesi yrittävät kertoa ja millaiset keinot voisivat helpottaa oloa. Mukana on kirjoitus- ja havainnointiharjoituksia sekä kuunneltavia mindfulness-harjoituksia.
Kello on kolme yöllä ja heräät havahtuen ikävään tunteeseen. Mieli hakeutuu epämiellyttäviin ajatuksiin ja huoli herää. Olenko saamassa potkut? Onko lapsellani kaikki hyvin? Selviänkö sittenkään opinnoistani tai rahaongelmistani?
Aiheellinen ja hyödyllinen ovat kaksi eri asiaa
Miksi ADHD-psykologi puhuu jälleen ahdistuksesta? No koska ahdistus on selkeästi yleisempää neurokirjon ihmisillä ja tavallisin syy hakeutua terapiaan. Ja koska huoliajatteluun voi vaikuttaa jo pienten oivallusten kautta.
Kun ihminen kertoo minulle huolistaan, hän usein perustelee ne ensin. Ikään kuin lupa huolehtia pitäisi ansaita. Ja yleensä perustelut ovat hyvät. Aikuinen lapsi käyttäytyy oudosti, työpaikalla on käyty yt-neuvotteluja ja oma parisuhde on muuttanut muotoaan. Huoli on siis aiheellinen. Sille on siis syy.
Huolehtiminen tuntuu jopa vastuulliselta. Se tuntuu valmistautumiselta, ennakoinnilta ja antaa valheellisen kuvan siitä, että meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Juuri siksi siitä on niin vaikea päästää irti: mieli tulkitsee sen ongelmanratkaisuksi.
Suurin osa huoliajattelusta ei kuitenkaan vie meitä lähemmäs ratkaisua. Se on oikeastaan vain samojen lauseiden toistoa hieman eri järjestyksessä. Alussa saatamme jopa keksiä ratkaisuja, kuten päätös puskurirahaston säästämisestä, mutta seuraavilla kierroksilla mieli keskittyy itse huoleen ja ”entä jos” ajatuksiin. Ei siksi että olisit rikki, vaan koska ongelmien ennakointi on aivojen tehtävä. Hän, joka luolassaan onnistui varautumaan pitkään talveen tai petojen hyökkäyksiin, selvisi hengissä.
Mitä huolien toteutumisesta tiedetään
Eräs tutkimus ahdistuksesta herätti huomioni kuluvalla viikolla. LaFreniere ja Newman seurasivat vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessaan 29:ää ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää ihmistä. Osallistujat kirjasivat huolensa ylös kymmenen päivän ajan ja seurasivat sitten, mitä niille todella tapahtui.
Ennusteista 91,4 prosenttia ei toteutunut seurannan aikana. Itseasiassa suurimmalla osalla huolenaiheista ei toteutunut yksikään. Luku ei tietenkään kerro huoliesi todennäköisyyttä, mutta se kertoo jotain siitä, millainen huoli ilmiönä on: se esittää ennusteita, joiden tarkkuus on erittäin heikko.
Ja siksi väitän, että vaikka voit vakuuttaa itsesi siitä, että huolesi on aiheellinen, niin ajan käyttö huolissaan oloon on enemmän tai vähemmän ajanhukkaa.
Oivallus on ensimmäinen askel
Huoli on merkki siitä, että jokin on sinulle tärkeää. Mutta huoli ei ole sama asia kuin huolenpito. Huolenpito on tekoja. Huoli on ajattelua, joka heikentää mielialaasi.
Moni ihminen kokee helpotusta jo tietäessään, että on ihan okei olla huolestumatta. Se ei kerro mitään siitä, miten empaattinen tai rakastava ihminen olet. Kun huoliajatteluaan alkaa rajoittamaan, vapautuu aikaa ja energiaa läsnäoloon ja elämästä nauttimiseen – sekä ongelmien aitoon ratkaisemiseen.
Kun huoliajatus tulee mieleesi, kysy itseltäsi yksi kysymys: onko jotain konkreettista, mitä voin tehdä asialle? Jos voit, niin tee se tai päätä aika, jolloin teet asian. Mitä konkreettisempi olet suunnitelmassasi, sitä helpompi aivojen on luottaa sen toimivuuteen. Epämääräinen aikomus jää herkästi vain pyörimään päähäsi, koska mieli ei osaa kuitata sitä tehdyksi.
Jos sen sijaan et voi juuri nyt tehdä asialle mitään, kyseessä ei ole ratkaistava ongelma, vaan tunne. Ja tämä tunne on siedettävä. Tunne ei katoa ajattelemalla enemmän, vaan itseasiassa vähemmän. kun siirrät huomiosi asioihin, jotka ovat hyvin, mielesi kevenee. Kokeile vaikka.
Vähemmän päänsisäistä kamppailua, enemmän toimivia keinoja
