Hidasta elämää

Ovatko ADHD-ihmiset muita älykkäämpiä? – Vastaus ei ole aivan niin yksinkertainen kuin voisi luulla

Ovatko ADHD-piirteiset ihmiset älykkäämpiä? Tätä kysytään minulta yllättävän usein. Joskus kysymyksen takana on toive: somessa ADHD:stä puhutaan paljon supervoimana, joten ehkä ADHD tarkoittaakin tavallista suurempaa älykkyyttä? Eikö kaikilla menestyneillä ihmisillä ole nykyään ADHD? Joskus kysymys tulee aivan toisesta suunnasta – huolesta. Voiko ADHD-diagnoosi tarkoittaa, että olen jotenkin vähemmän älykäs kuin muut?

Tutkimusten perusteella vastaus kumpaankin on: ei.

ADHD ei tee ihmisestä älykkäämpää – eikä tyhmempää

Lupaan, että tein parhaani, mutta tutkimuksissa ei ole löytynyt näyttöä siitä, että ADHD-ihmiset olisivat keskimääräistä älykkäämpiä. Itse asiassa tutkimuksissa ADHD-ryhmien älykkyystestien tulokset ovat olleet keskimäärin hieman muita matalampia. Yhdessä laajassa tutkimuskatsauksessa ero oli noin yhdeksän älykkyysosamääräpistettä. Mutta tässä tulee tärkeä MUTTA: Näiden lukujen takana on huomattava määrä erilaisia ”häiriötekijöitä”.

Diagnoosi edellyttää ongelmia

Osa löydöistä voivat selittyä itse diagnoosilla. Jotta ADHD-diagnoosi voidaan asettaa, on oireista oltava haittaa. Tämä voi monessa tapauksessa merkitä vaikeksia suunnitella, priorisoida ja hallita kokonaisuuksia. Eli olisiko niin, että ihmiset joilla on alhaisempi älykkyys, saisivat enemmän ADHD-diagnooseja kun taas ADHD-yksilöt joilla on korkea älykkyys, jäävät herkästi diagnostisoimatta? Koska tutkimukset pääosin on tehty lapsilla ja nuorilla, suuri joukko huippuälykkäitä ADHD-yksilöitä ovat jääneet ryhmän ulkopuolelle. Tuolloin itse diagnoosi määrittää osan tuloksista.

ADHD vaikeuttaa mittaamista

Toinen tekijä voi olla se, että ADHD-oireet heikentävät älykkyystestin tuloksia. Koska laajoissa testipatteristoissa vaaditaan ongelmanratkaisun lisäksi keskittymiskykyä, pitkäjänteisyyttä ja työmuistia, ADHD-piirteisen tulokset voivat jäädä alle hänen optimaalisen kapasiteetin. Mitä me tuolloin oikeasti mittaamme? Sitä kuinka älykäs joku on, vai sitä kuinka kauan he jaksavat istua tylsän tehtävän parissa?

Toinen mittaukseen liittyvä ongelma syntyy siitä, että tutkimuksista usein poissuljetaan yksilöt, joilla on hyvin matala älykkyys. Toisaalta siitä ei poisteta heitä, joilla älykkyys on hyvin korkea. Kun tälläistä ryhmää verrataan normaalipopulaatioon, saattaa vaikuttaa että juuri tässä ryhmässä ihmiset olisivat älykkäämpiä. Täydellistä tutkimusta älykkyydestä ja ADHD:stä ei kertakaikkiaan voida tehdä.

Eli tiedämmekö oikeastaan mitään?

Tiedämme, että ADHD:tä on hyvin älykkäillä, keskitasoisesti suoriutuvilla ja heikommin suoriutuvilla ihmisillä – aivan kuten muussakin väestössä. Tiedämme ettei ADHD ilmene tyhjiössä eikä sitä voida tutkia samoin kuin fyysisiä sairauksia tai yksiselitteisiä ilmiöitä. Lisäksi tiedämme, että maailmassa on miljoonia älykkäitä ihmisiä, joille ADHD on sekä vahvuus että kirous. Älykkyyttä tärkeämpää on kuitenkin se, miten omaa älykkyyttämme käytämme – huolimatta miten korkea tai matala se on.

ADHD ei tee kenestäkään automaattisesti tavallista älykkäämpää – mutta jokaisella on omat vahvuutensa, joita voi opetella tunnistamaan ja hyödyntämään paremmin.

ADHD-supervoimakortit auttavat pysähtymään niiden ominaisuuksien äärelle, jotka voivat olla juuri sinulle voimavaroja. Korttien avulla voit tutkia omaa tapaasi ajatella, toimia ja innostua sekä löytää sanoja niille vahvuuksille, jotka jäävät helposti haasteiden varjoon.

👉 Tutustu ADHD-supervoimakortteihin Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.

”Jos rakastat minua, teet näin” ei ole raja – yksi asia erottaa terveen rajan vaatimuksesta

Aito rakkaus ja aito arvostus on ehdotonta. Kaikki arvostuksen ja tykättävyyden ehdot heikentävät ihmissuhteita – suhteet jäävät pinnallisiksi. Omat rajansa on kuitenkin tärkeä tuntea ja osata selittää muille, joskus jopa hyvinkin selvästi.

Mikä sitten on ehtojen ja rajojen ilmaisemisen ero?

”Muutu tai muuten…” ei ole terve raja

Ehdollistaminen on sitä, että toiselle esitetään ehto, jonka tarkoituksena on saada hänet muuttumaan, käyttäytymään ja toimimaan ehdollistajan haluamalla tavalla. ”Muutu tai muuten”. Ehdollistamiseen liittyy selkeä seuraus; palkkio tai rangaistus.

Rajat puolestaan kertovat omista (terveistä) tarpeista, siitä miten rajojen ilmaisija toimii, jos jokin tietty rajoja rikkova asia tapahtuu. Tullaan siis kuitenkin siihen, että rajojen asettamiseenkin liittyy usein seuraus, eli tietynlainen ehdollistaminen. Jos omia rajoja rikotaan räikeästi tai toistuvasti, saattaa seuraus olla suhteen loppuminen.

Tässä kohtaa raja ja kontrollointi eroavat toisistaan

Ehkä ratkaisevinta on, että ehdollistamisen motiivi on painostaa toinen tottelemaan. ”Sinun täytyy toimia ja käyttäytyä haluamallani tavalla, jotta ansaitset arvostukseni ja rakkauteni. Ehdollistamiseen liittyy usein uhkailu, painostus ja kontrollointi. Tavallaan eräänlainen ”valetäydellisyyden” vaade. Toisen täytyy olla ehdollistajan mielikuvien mukainen, hänelle kelpaavasti täydellinen.

Rajojen asettamisen motiivi kumpuaa puolestaan omien arvojen, oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden terveestä suojelusta. ”En voi jatkaa suhdettamme, jos kohtelet minua toistuvasti rumasti ja satuttavasti.” Rajojen asettaja ei määrää, mitä toisen pitää tehdä, mutta kylläkin päättää, mitä itse tekee, jos toinen ei hänen rajojaan kunnioita.

Raja ei kerro, mitä toisen pitää tehdä

Jokaisella on oikeus päättää ja ilmaista, minkälaista kohtelua on valmis vastaanottamaan. Rajat eivät tarkoita sitä, että toisen pitäisi ansaita arvostus ja rakkaus olemalla täydellinen. Ne ilmaisevat vain sen, että tietynlainen kohtelu tekee suhteesta mahdottoman.

Rajanveto ei ole välttämättä helppoa, esimerkiksi vaikkapa parisuhteen alussa, kun haluaa antaa itsestään toiselle mahdollisimman mukavan ja mutkattoman vaikutelman. Kuitenkin niin parisuhteessa kuin muissakin ihmissuhteissa yhteiselämä on huomattavasti helpompaa, kun osapuolilla on selkeä ymmärrys omista ja toistensa rajoista.

Jos et tunne omia tarpeitasi, toinenkaan ei voi niitä arvata

Olen kuullut monen sanovan, ettei ole koskaan selvittänyt itselleen, mitä oikeastaan tahtoo, kaipaa ja tarvitsee, mutta saattaa silti odottaa, että vaikkapa kumppanilla olisi niin maagisia kykyjä, että hän kyllä tietäisi. Siitäpä sitten väärinymmärryksiä ja sotkua syntyy.

Ehkä rajojen asettamista helpottaa ajatus siitä, että omiin aitoihin arvoihin pohjaavat rajat ovat rakkautta ja rehellisyyttä paitsi itseä myös muita kohtaan.

Kun yrittää olla helppo, voi kadottaa itsensä

Rajoja ei tokikaan pidä esittää vaatien ja uhkaillen, paremminkin ystävällisesti, mutta kyllin lujasti, sillä rajaton päätyy suhteissaan helposti kameleontiksi, käyttäytyen siten, miten arvelee kulloinkin miellyttävänsä kumppaniaan tai muita ihmisiään.

Miellyttäjän minäsuhde on häilyvä ja siten pitkälti myös muilta saadusta arvostuksesta riippuvainen. Kun yrittää olla kaikille kaikkea ja uhraa omat tarpeensa ja toiveensa, niin kannettavaksi kertyy ajan mittaan kiukunsukuisia tunteita, kuten kaunaa, katkeruutta, pettymyksiä ja vihaa. Jos sitten joskus uskaltaakin sanoa EI, saa vielä syyllisyydestäkin seuralaisen. Miellyttämistä seuraa helposti myös uhriutuminen ja marttyyrius.

Hyvä raja ei etäännytä – se voi tehdä suhteesta aidomman

Rajojen asettamista voi helpottaa lisäksi ymmärrys siitä, että jos ei ilmaise rehellistä mielipidettään tai taipuu lähes kaikkeen, ei herätä luottamusta muissa ihmisissä. Vain se, että on sitä, mitä on, eikä teeskentele olevansa jotain muuta, tuo luottamusta, syvyyttä ja yhteenkuuluvuutta ihmissuhteisiin.

Erot löytyvät motiivien lisäksi siis myös toisilleen vastakkaisista vaikutuksista; ehdot heikentävät, terveet rajat puolestaan vahvistavat ihmissuhteita.

Jos täydellisyys olisi ihmisten välisen syvän yhteyden ehto, maailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä, josta kukaan voisi tykätä ja jota kukaan voisi arvostaa ja rakastaa.

Jos omien rajojen tunnistaminen, rehellinen vuorovaikutus ja aidompien ihmissuhteiden rakentaminen puhuttelevat sinua, voit syventyä aiheeseen lisää Eija Hinkkalan kirjassa Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi.

Kirja auttaa pohtimaan, miten voisit kohdata, kuulla ja ymmärtää paremmin niin itseäsi kuin muita ja rakentaa suhteita, joissa on enemmän aitoutta, turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Tutustu lisää TÄÄLLÄ.

Suuren menetyksen jälkeen elämä ei palaa ennalleen – ensin muuttuu sisäinen maailma, sitten kaikki muu

Kun elämässä tapahtuu jotakin merkittävää ja pysäyttävää, jokin meissä ja elämässämme muuttuu pysyvästi. Kun läheinen kuolee, sairastuu, itse sairastumme tai tapahtuu jotakin muuta tavallisen elämän järjestystä järkyttävää, kestää vuosia, että jokin uusi asettuu.

Kun kohtaamme elämässämme kärsimystä muutumme

Kärsimyksen kohdattuamme me muutumme. Kestää vuosia, että jokin uusi minuus asettuu meihin. Jokin on syvästi muuttunut elämässämme ja tämä uusi asettuu meissä ajallaan. Vuosien saatossa alkaa muuttua myös elämämme ulkoisesti. Emme ole enää sama henkilö. Elämämme ei ole tragedian jälkeen enää sama. Ne ihmiset, joita tapahtunut myös koskettaa, eivät ole enää samat.

Kärsimyksen jälkeinen välitila

Yli 8,5 vuotta sitten kun tyttäreni kuoli koko elämäni heilahti eikä enää koskaan palannut siihen mitä se oli ennen. Onneksi ei ja ikävä kyllä ei. Kuolema, suru, ikävä, muutos, kriisi, kärsimys, jämähtyneisyys, saamattomuus, liikkellelähdön vaikeus ottivat tilaa. Minuun asettautui välitila.

Tarpeeksi kun vuosia kuluu ja tarpeeksi antaa tunteiden virrata sekä pysyä paikallaan, jokin alkaa muuttua itsessämme sisäisesti. Sen jälkeen se mikä itsessä on sisällä muuttunut, alkaa tulla ulos ja näyttäytyä myös ulkopuolella itsestämme. Välitila alkaa muovautua uudeksi muuttuneeksi elämäksi.

Ensin muuttuu sisäinen maailma ja sitten ulkoinen

Ihmissuhteemme muuttuvat. Ystäväpiiri täsmentyy. Suhteet muihin läheisiin muuttuvat. Koemme niissäkin kriisejä ja hyvässä tilanteessa löydämme niissä uutta yhteyttä. Jokainen lähipiiriimme kuuluva hakee myöskin omaa muuttunutta olemustaan, koska usein se mikä tapahtuu meille koskettaa myös heitä.

Työmme saattaa muuttua, koti muuttua ja elinympäristömme muuttua, koska olemme osa suurempaa systeemiä. Koko systeemi muuttuu, kun yksi ihminen kuolee, sairastuu tai kokee jotakin mikä aiheuttaa syvää kärsimystä.

Kärsimyksen jälkeen ilo ja elävyys alkavat kutsua

Kun sisällemme ovat taas usein pimeänkin kärsimyksen jälkeisen välivaiheen jälkeen syttyneet värit, kauneus, nautinto, ilo ja elävyys alkavat tuntua kutsuvilta. Alamme pikkuhiljaa tahtoa nähdä näitä samoja ympärillä olevissa tiloissa, kokemuksissa ja ihmisissä. Luomme näitä tiloja itse ja etsimme ne, joiden kanssa voimme kokea näitä tunteita ja uudenlaista elävyyttä, jotta muuttunut itse voi löytää uuden paikkansa välivaiheen pimeyden jälkeen.

Paolo Coelhon sanat: Yö on on synkin juuri ennen auringonnousua, tekivät minuun vaikutuksen reilu kahdeksan vuotta sitten. Kirjoitin nämä sanat sinulle, joka tarvitset niitä juuri nyt. Luota sinäkin noihin sanoihin. Minäkin luotin. Välivaihe menee ohitse ja uusi elämä kärsimyksen jälkeen tulee kyllä. Se ottaa vain aikansa.

Lisää kärsimyksen jälkeisestä elämästä ja uudenlaisesta näkökulmasta kärsimykseen elämässämme kirjoitan tulevassa kirjassani Mennyt meissä – Sukupolvien näkymätön perintö, joka ilmestyy huhtikuussa 2027.

Missä kaikki hyvät miehet ovat?

Tämä on kysymys, joka tulee usein vastaan duunissani. Videolla latelen asiasta suoria sanoja (jotka eivät toki välttämättä kaikkien mieliä ylentele).

Hyvät miehet ovat siellä, missä me naiset kasvamme omaan sydänvoimaamme. Emme myöskään tarvitsee montaa ”hyvää miestä”, vaan sen itsellemme sopivan, kanssamme kasvuhaluisen.

Tällainen hyvä mies voi löytyä sieltä, missä me naiset alamme luopua isoiksi kasvaneiden poikien kannattelusta, toisten ihmisten kasvutyön tekemisestä, muruihin tyytymisestä, miellyttämisestä, uskaltamattomuudesta puhua ja selvittää asioita, rajattomuudesta ja itsemme sivuuttamisesta. Sieltä, missä löydämme oman rytmimme tämän kreisin, kollektiivisen maskuliinipuskemisen, suorittamisen ja pärjäämisen tilalle. Löydämme hänet sieltä, missä arvoamme ja naiseuden täyteyttämme ei määritä yksikään mies (tai kukaan muukaan). Se EI tarkoita että pitäisi olla täydellinen ja valmis, tai ei saisi olla epävarma ja ihan mitä kaikkea ihmisyyteen kuuluu. Vaan nimen omaan, että saa olla.

Kun naiset kasvavat, miehetkin inspiroituvat kasvamaan. Mutta omasta tahdostaan, ei pakosta. Ja kaikkihan eivät suinkaan inspaannu, eikä tarvitsekaan. Mitä teemme ITSE?

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Piilohärnääjä tökkii ja kalastelee reaktiota – Toimi näin, jos sinua ärsytetään

”Esihenkilö piinaa ja savustaa taktisesti yhtä kerrallaan, ettei kiusattu vain saisi tukea tai ymmärrystä, sekä vaihtaa kohteitaan. Hän tökkii minua juuri niihin kohtiin, joista tietää minun ärsyyntyvän tai saattavan jopa räjähtää. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi epäselvät muistiot ja osallistumisoikeuksien poistaminen. Näistä asioista ääntä pitämällä ja niitä kritisoimalla olen pelannut hänen pussiinsa, ja jopa työsuojelu alkoi nähdä minut häirikkönä.

Sitäkin on tapahtunut, että kesken näennäisesti miellyttävän kokouksen esihenkilö on lähettänyt minulle meilitse viestin, joka menee ihon alle. Kerran paukautin läppärini kiinni ja karjahdin poistuvani kokouksesta. Näytin varmasti kaikkien kokouksessa mukana olleiden silmissä kajahtaneelta, ja jopa lähimmät työkaverini, jota tiesivät kiusaamisesta, ihmettelivät käytöstäni.”

Tämä tarina on kirjastani Piilokiusaajat ympärilläsi (Bazar 2026, Hidasta elämää -kirjasarja). Kirjaa varten on kerrottu satoja tarinoita satuttavasta käytöksestä työyhteisöissä.

Tarinansa kertoneen kokemus muistuttaa reaktiivista kaltoinkohtelua, joka on englanniksi reactive abuse. Se tarkoittaa ärsyttämistä ja tökkimistä, jolla pyritään saamaan aikaan jonkinlainen reaktio toisessa.

Kun manipulointia tai muuta väkivaltaa on kestänyt pitkään ja kohde reagoi siihen voimakkaasti, hyödyntää härnääjä reaktiota todisteena siitä, että väkivallan kohde on todella niin ”hankala”, ”ylireagoiva” tai ”epävakaa” kuin hän on väittänytkin muille. Käytännössä piilohärnääjä esittää siis itsensä todellisena uhrina ja väittää kiusaamisen kohteen olevan syyllinen koko tilanteeseen.

Jos härnäävä manipulointi kestää pitkään, kiusattu voi alkaa epäillä omaa muistiaan ja kokemuksiaan. Se voi vaikeuttaa avun hakemista ja toipumista.

Voi myös olla, että hyökkäyksen kohteeksi joutunut aletaan nähdä työyhteisössä häirikkönä, epävakaana tai kiusaajana, kuten esimerkkitarinassa tapahtui.

Piilokettuilu tai -härnääminen voi olla myös kevyttä ja tahatonta. Esimerkiksi vitsin varjolla piikittely saattaa mennä helposti rajan yli, mikäli joku joutuu useammin härnäilyn kohteeksi kuin muut.

Saman vitsin toistaminen yhä uudelleen voi myös alkaa ärsyttämään, vaikka aluksi se olisi naurattanutkin. Läheisen työkaverin kanssa on mahdollista hiukan kiusoitella, mutta on tärkeää välillä varmistaa, että kaikki jaksavat mukana.

Mitä voit tehdä, jos sinua piilohärnätään?

Jos olet piilohärnäämisen tai muun kiusaamisen kohteena, on erittäin tärkeää, ettet provosoidu. Älä myöskään lankea piilohärnäämiseen itse, vaikka se houkuttaisi, jotta saisit todisteita kiusaamisesta.

Jos ystävällisyys on vaikeaa, tilannetta voi ajatella vaikkapa pelinä, jota ei voi voittaa ikävästi käyttäytymällä. Jos tilanteessa provosoituu, huonontaa silloin asemaansa.

Jos mahdollista, sano myös ystävällisesti, jämäkästi ja rauhallisesti, ettei tilanteessa ole aihetta kriisiin ja tästä kyllä selvitään. Kuvaan tässä aiemmassa kirjoituksessani, miten toimia piilopaisuttelijan kanssa. Tutustu myös siihen, sillä piilohärnääjä on sukulaissielu piilopaisuttelijan kanssa ja piilokiusaaja saattaa muistuttaa näitä molempia.

Vaatimus on todella vaikea, mutta se on tärkeä. Koska ehdotukseni rauhallisuudesta ja ystävällisyydestä on todella haastava vaatimus kenelle tahansa, joka kohtaa henkistä väkivaltaa työyhteisössään, saat tästä kirjoituksestani vinkkejä, mistä löydät tukea itsellesi.

Lisää tukea saat kirjastani Piilokiusaajat ympärilläsi – Tunnista työpaikan myrkyttäjät.

Ahdistus voi olla portinvartija syvempiin tunteisiin – mitä sen takaa löytyy?

Ahdistus on tosi ahdistava tunne! Tuskin tarvitsee perustella, if you know, you know.

Halusin aikanani käsitellä jatkuvaa ahdistusta terapiassa, ja toivoin että se katoaisi elämästäni… Noh. Sanotaanko vaikka näin, että söpö ajatus. Ahdistus on nimittäin usein ns. suojaava tunne. Sen takana on haavoittuvaisempia tunteita. Ja niiden takana on joitakin tarpeita.

Ja jos taustalla on tunnelukkoja tai kiintymyshaavoja, silloin taustalla on myös jotakin alitajuisia uskomuksia itsestä ja elämästä.

Kuten…

”Mä olen jotenkin viallinen ja riittämätön”

”Ei mua voi tällaisena rakastaa”

”Mä oon epäonnistunut jo täysin”

”Mut kuitenkin hylätään”

”Mut kuitenkin jyrätään”.

Ahdistus on siis enemmänkin portinvartijatunne – jollekin syvemmälle.

Ja jos ahdistuksen kanssa solmii vähän uudenlaisen suhteen… niin voi oppia oikeastaan aika hemmetin arvokkaita juttuja. Kuten kuulemaan itseään syvemmin ja pääsemään kontaktiin sellaisiin tarpeisiin ja toiveisiin, jotka on täytynyt ehkä kätkeä itseltäänkin.

Omissa muutosprosesseissani olen oppinut myös sen, että joskus ahdistus luo tietynlaista muutospainetta. Ilman sitä jäisin paikalleni. Ilman sitä en olisi pakotettu katsomaan syvemmin itseeni. Tällaista ahdistusta kutsun timanttihiomoksi. Se koskee, oi tsiisus se koskee – mutta se myös hioo.

Joten mitä jos ahdistusta voisikin katsoa uudenlaisin silmin – sillä sen taakse kätkeytyy jotakin tärkeää?

Mitä ahdistuksen takaa löytyy?

Kun ahdistusta alkaa kuunnella pelkän karkottamisen sijaan, sen takaa voi vähitellen hahmottua tunteita, tarpeita ja kokemuksia, joille ei ole aiemmin löytynyt sanoja.

Tunnekarttakirjan täytettävät tehtävät auttavat tunnistamaan ja ymmärtämään omia tunteita sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Kirjan avulla voit etsiä itsellesi sopivia tapoja toimia vaikeiden tunteiden kanssa ja opetella suhtautumaan sekä tunteisiisi että itseesi myötätuntoisemmin. Tarkoituksena ei ole päästä kaikista hankalista tunteista eroon, vaan oppia ymmärtämään, mitä ne yrittävät sinulle kertoa.

Tutustu lisää TÄÄLLÄ.

Miksi lykkäät puhelua, päätöstä tai muutosta? Psykologi kertoo, mitä saatat oikeasti vältellä

Miksi en sano keskustelussa aitoa mielipidettäni? Minkä vuoksi en toteuta muutosta elämässäni, vaikka haluaisin? Miksi en soita verotoimistoon, vaikka pitäisi?

Säästän itseäni tunteilta

Ihmisellä on hieno kyky kuvitella, mitä tietystä toiminnasta tai valinnasta seuraa. Pystyt kokemaan mielikuvissasi sen, millainen tunne liittyy vaikkapa siihen verottajalle soittamiseen. Itse asiassa tuo tunne valtaa sinut jo tässä hetkessä, kun vasta ajattelet puhelua verotoimistoon. Kokeile vaikka!

Siksi toimeen tarttuminen voi joskus tuntua lähes mahdottomalta. Tunnejärjestelmämme ohjaa meitä yksinkertaisimmillaan kohti jotakin tai pois jostakin. Haluamme kulkea kohti miellyttäviä tunteita ja pois epämiellyttävistä tunteista. Tämä on aivan luonnollista ja ymmärrettävää, sillä kukapa haluaisi viettää aikaa kokien epämiellyttäviä tunteita.

Verottajalle soittaminen herättäisi minussa pelkoa siitä, että olen tehnyt jotakin väärin. Kokisin huonommuuden tunteita, kohtaisin oman kyvyttömyyden tunteeni, kun en ole osannut hoitaa veroasioitani kovinkaan hyvin. Tuntisin pelkoa siitä, että olen tehnyt virheen, joka tulee vielä minulle kalliiksi.

Samaan aikaan järki sanoo, että asia kannattaisi selvittää pikaisesti, jotta ainakin tietäisin, miten voin sen korjata. Saatan järkeillä, että verotoimiston virkailija on varmasti ihan ystävällinen ja haluaa auttaa minua. Hän varmasti selittää asian niin, että saan mahdollisen virheeni korjattua. Järki ei kuitenkaan auta, vaan lykkään taas soittamista hamaan tulevaisuuteen. Epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen ei tänäänkään houkuta.

Isot elämänvalinnat

Tunteiden kohtaaminen ei ole sen helpompaa silloin, kun kyse on koko elämään vaikuttavista valinnoista. Ensimmäistä kertaa olin suuren valinnan edessä, kun valitsin opiskelualaa. Olin kiinnostunut psykologiasta, mutta yliopistoon pyrkiminen epäilytti. Pelkäsin suurta pettymystä, jos en pääsisikään opiskelemaan.

Epävarmuuden tunteiden vallassa kävin tapaamassa ammatinvalintapsykologia. Hän ei suositellut minulle yliopistoon hakeutumista. Olinhan juuri tunnustanut hänelle, että lukiossa opiskelumotivaationi oli ollut vaihteleva. Opintojen ohjaaja esitteli aiempien vuosien tilastotieteen valintakoetehtäviä. Selviäisitköhän näistä, hän kysyi minulta haastaen. Epävarmuuteni vain lisääntyi.

Pari vuotta myöhemmin olin jo rohkaistunut. Ystäväni pyrki yliopistoon ja minulla oli edelleen vahva kiinnostus psykologian opiskeluun. Myönteinen tunne, innostus, voitti. Pääsin toisella yrityksellä sisään ja olen valintaani edelleen tyytyväinen. Jälkikäteen kammottaa ajatus, että olisin jäänyt epävarmuuden tunteideni vangiksi. Mitä jos olisin antanut epäonnistumisen pelon ja epävarmuuden viedä?

Lähesty rohkeasti tunnetta

Vaikka taipumuksenamme on säästää itseämme tunteilta, niitä voi oppia lähestymään. Kun vältät tarttumista siihen hankalaan tehtävään, tunnista, mitä tunnetta koet – ja mitä siis et haluaisi kokea. Tee jokin yksi pieni ensimmäinen askel tuohon tehtävään liittyen ja anna tunteen tuntua. Miltä se tuntuu ja missä tunnet sen kehossasi? Hyväksy tunne sellaisena kuin se on ja suhtaudu samalla itseesi suurella myötätunnolla.

Lisää tunteiden kohtaamisesta pääset lukemaan pian ilmestyvästä Tunteen viemää -kirjastani.

PS. Kirjan voi ennakkotilata TÄÄLLÄ.

10 piirrettä, joita narsisti usein etsii kumppaniehdokkaistaan

Narsisti ei etsi kumppania ja suhdetta, jossa tavoitteena kumppaneiden välillä olisi vastavuoroisuus, kunnioitus ja tasavertaisuus.

Hän toki hakee ja tarvitsee näitä itselleen, jatkuvasti, mutta toiselle hän ei ole näitä kykenevä tarjoamaan.

Narsisti etsii yleensä aina kumppania, josta olisi hyötyä hänen omalle itsetunnolle, asemalle ja kaikille tarpeille.

Tämä ei tarkoita, että jokainen narsistisesti käyttäytyvä ihminen etsisi juuri tällaisen kumppanin tai että näissä piirteissä olisi jotain väärää.

Päinvastoin monet näistä ominaisuuksista ovat terveessä parisuhteessa äärimmäisen arvokkaita.

1. Empaattisuus

Empaattinen ihminen huomioi herkästi toisten tunteita ja yrittää ymmärtää toista. Hän saattaa myös antaa paljon anteeksi ja etsiä vaikealle käytökselle selityksiä, joskus ehkä liiankin pitkään.

Narsisti ei siedä välinpitämätöntä kohtelua, vaikka hän ei itse pysty ottamaan muita huomioon.

2. Kiltteys ja joustavuus

Kompromissien tekeminen kuuluu terveeseen parisuhteeseen. Jos ihminen kuitenkin jatkuvasti joustaa omista rajoistaan rauhan säilyttämiseksi, narsisti usein oppii, että hän saa aina tahtonsa läpi.

Narsisti tulee yleensä aina käyttämään kumppaniaan jollain tapaa hyväksi, koska narsistille lähisuhteet ovat hyötysuhteita.

3. Heikot tai epäselvät rajat

Jos ihminen ei ole tottunut sanomaan ei, hän saattaa huomata vasta myöhemmin, kuinka paljon on suostunut asioihin, joita ei oikeastaan olisi halunnut.

Narsisti testaa usein kumppaninsa sietokykyä ja sitä kuinka paljon toinen kestää ja kuinka pitkälle tämän voi saada joustamaan.

4. Vahva vastuuntunto

Vastuuntuntoinen ihminen haluaa hoitaa asiat loppuun ja pitää lupauksensa.

Jos parisuhteessa syntyy ongelmia, vastuuntuntoinen ihminen saattaa ajatella:
”Mitä minä voisin tehdä tämän asian eteen?”

Silloin vaarana on, että vastuuta aletaan kantamaan myös narsistin teoista.

5. Hoivaavuus

Toisen auttaminen, tukeminen ja kannatteleminen voivat olla suuren hoivavietin omaavalle persoonalle tapa osoittaa rakkautta.

Jos suhteessa on epätasavertainen asetelma, jossa toinen tarvitsee ja vaatii jatkuvasti apua, mutta ei kykene tai halua antaa sitä itse, alkaa parisuhteen tasavertaisuus kadota ja sitä narsisti tavoitteleekin.

6. Alhainen itsetunto

Jos ihminen epäilee omaa arvoaan, hän saattaa hyväksyä kohtelua, jota hän ei hyväksyisi, jos uskoisi ansaitsevansa parempaa.

Hän voi myös ajatella, että suhteen ongelmat johtuvat siitä, ettei hän itse ole tarpeeksi hyvä tai riittävä.

Tällainen sopii narsistille hyvin, koska hän tulee syyttämään kumppaniaan lopulta jopa omista teoistaan sekä toimimaan erittäin rajattomasti monessa asiassa.

7. Tarve tulla rakastetuksi

Ihminen, jolla on voimakas tarve saada toiselta rakkautta, hyväksyntää ja vahvistusta, voi olla erityisen herkkä voimakkaalle ihastumiselle ja idealisoinnille.

Alun valtava huomio ja ihailu voivat tuntua siltä, että on vihdoin tullut nähdyksi juuri sellaisena kuin on.

Narsisti tarjoilee kaikkea hyvää sekä ihanaa suhteen alussa, jotta saisi sidottua toisen mahdollisimman nopeasti. Lopulta, kun sitoutuminen on tapahtunut muuttuu päivä yöksi ja kaltoinkohtelu alkaa.

8. Konfliktien välttely

Rauhaa rakastava ihminen tekee usein kaikkensa, jotta riidoilta vältyttäisiin.

Hän voi vaieta, antaa periksi tai yrittää rauhoittaa toista silloinkin, kun hänen pitäisi puolustaa omia rajojaan.

Näin konfliktien välttelystä tulee narsistille ”ase”, jota hän käyttää häikäilemättä hyväkseen.

9. Usko ihmisen muuttumiseen

Empaattinen ihminen näkee helposti toisen potentiaalin:

”Ei hän oikeasti ole tällainen.”
”Hänellä on vain vaikea vaihe.”
”Kun hän ymmärtää, miten paljon tämä satuttaa minua, hän muuttuu.”

Narsisti myös ylläpitää toivoa antaen niin sanottuja leivänmurusia, eli juuri sen verran hyvää kohtelua, että toinen uskoo hänen kykyynsä muuttua ja jää.

10. Vahva sitoutuminen

Kyky sitoutua suhteeseen vaikeinakin aikoina on terveessä parisuhteessa arvokas ominaisuus.

Narsisti käyttää tätä kuitenkin häikäilemättä hyväkseen ja tietää varsin hyvin: mitä enemmän olet sijoittanut/panostanut suhteeseen, sitä vaikeampaa lähteminen on.

Lopuksi muistathan tämän:

On tärkeä tietää, etteivät nämä piirteet tee kenestäkään ”helppoa uhria” tai millään tavalla huonoa tai kyvytöntä ihmistä.

Empatia, rakkaus, lojaalius, hoivaavuus ja halu nähdä ihmisissä hyvää eivät ole heikkouksia, mutta ne ovat ominaisuuksia, joita narsisti käyttää usein häikäilemättä hyväkseen.

Sinun ei tarvitse muuttua kylmäksi, epäluuloiseksi tai välinpitämättömäksi suojellaksesi itseäsi.

Meidän jokaisen olisi kuitenkin tärkeä oppia tunnistamaan, kuka ansaitsee pääsyn lähellemme ja elämäämme ja missä kohdassa omat rajat alkavat.

Lisää tietoa narsismista sekä terapeuttisia keinoja irtaantua ja toipua löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta.

Mitä enemmän pusket, sitä raskaammaksi eteneminen voi muuttua – wu wei haastaa tutun tavan suorittaa

Pyöräilemään opetellessa jokainen liike vaatii aluksi keskittymistä. Puristamme ohjaustankoa, haemme tasapainoa ja mietimme, mitä jaloilla pitäisi tehdä. Kun pyörällä ajamisen taito kehittyy, jokaista liikettä ei tarvitse enää ajatella erikseen. Pyörä kulkee, ja tasapaino löytyy kuin itsestään.

Elämässä olemme silti usein kuin vasta-alkaja polkupyörän selässä: puristamme, kontrolloimme ja yritämme liiankin kovaa. Saatamme ajatella, että vain jatkuva ponnistelu vie eteenpäin.

Entä jos eteneminen ei aina vaadikaan lisää voimaa?

Tätä kysymystä pohtii Hidasta elämää -podcastin vieraana Denis Vinokur, joka on työskennellyt kiinalaisen lääketieteen ja akupunktion parissa yli 25 vuotta. Hänen marraskuussa 2026 ilmestyvä kirjansa Wu wei – Hellittämisen taito tuo vanhan taolaisen ajatuksen tämän päivän kiireiseen arkeen.

Wu wei on tekemistä ilman turhaa ponnistelua

Wu wei käännetään joskus tekemättömyydeksi. Siksi sen voi helposti ymmärtää väärin. Pitäisikö vain jäädä odottamaan, luopua kaikista tavoitteista ja antaa asioiden mennnä, niin kuin ne menevät? Siitä ei ole kyse.

Wu wei tarkoittaa pikemminkin toimintaa ilman jatkuvaa puristamista. Kaikkea ei tarvitse yrittää saada väkisin haluamaansa muotoon. Olennaista on huomata, mitä tilanteessa tapahtuu, ja toimia sen mukaan.

Pyöräily on siksi hyvä vertaus. Kun osaamme ajaa, emme mieti jokaista liikettä erikseen. Etenemiseen ei tarvitse käyttää tarpeettomasti voimaa, vaikka olemme koko ajan aktiivisia.

Sama ajatus voi näkyä työssä, luovassa tekemisessä ja ihmissuhteissa. Joskus on tarpeen toimia päättäväisesti. Toisinaan kannattaa odottaa hetki, kuunnella tai huomata, että alkuperäinen suunnitelma ei enää olekaan hyvä.

Wu wei ei siis tarkoita toimettomuutta. Se kutsuu huomaamaan, milloin tekemiseen tulee mukaan enemmän pakottamista kuin tilanne oikeastaan vaatisi.

Suorittamisesta voi tulla hyväksynnän mittari

Hellittäminen ei ole helppoa kulttuurissa, jossa kova työnteko yhdistetään ahkeruuteen ja kunnollisuuteen. Hidasta elämää -podcastissa Vinokur nostaa esiin kiinnostavan havainnon. Nykyään liiasta työnteosta tai uupumuksen rajalla olemisesta saatetaan kertoa pieni ylpeyden häivähdys äänessä. Uupumiseen asti työskentely voi näyttäytyä jopa jonkinlaisena saavutuksena.

Taustalla ei silloin välttämättä ole vain liian täysi kalenteri, vaan tekeminen voi kietoutua käsitykseen omasta arvosta. Emme enää pyri vain saamaan työtä valmiiksi, vaan yritämme samalla osoittaa olevamme riittävän ahkeria, hyviä tai hyväksyttäviä.

Silloin lepoakin voi alkaa suorittaa. Harrastuksesta tulee projekti, hyvinvoinnista optimointia ja henkisestä harjoituksesta taas yksi asia, jossa pitäisi onnistua.

Wu wei haastaa kysymään: mitä tapahtuisi, jos omaa arvoa ei tarvitsisi todistaa jatkuvalla tekemisellä?

Hellittämisestä ei pidä tehdä uutta suoritusta

Wu weihin ei ole yhtä kaavaa, eikä sitä voi opetella suorittamalla jotain tiettyä määrää harjoituksia. Sen ajatusta voi kuitenkin kokeilla omassa arjessa.

Voit pysähtyä kysymään:

Missä asiassa yritän juuri nyt hallita lopputulosta liikaa?
Mitä teen siksi, että pelkään muuten olevani riittämätön?
Voisinko käyttää tässä hieman vähemmän voimaa ja katsoa, mitä silloin tapahtuu?

Kyse ei ole tavoitteista luopumisesta. Tavoitteita voi olla, mutta jos huomio on koko ajan lopputuloksessa, itse tekemisestä tulee helposti kireää. Kaikkea alkaa arvioida sen mukaan, kuinka nopeasti pääsee perille.

Muutos voi alkaa pienestä. Hengität ennen kuin vastaat. Kuuntelet toista yrittämättä heti ratkaista hänen asiaansa. Annat suunnitelman muuttua, jos tilanne muuttuu. Pidät päivän aikana hetken, jolloin et yritä saada mitään aikaan.

Vinokur puhuu podcastissa myös yinin ja yangin tasapainosta. Aktiivinen, näkyvä ja aikaansaava yang tarvitsee rinnalleen yiniä: hiljaisuutta, taukoja ja vastaanottamista. Uni on tärkeää, mutta sekään ei välttämättä yksin tasapainota päivää, joka on täynnä jatkuvaa tekemistä. Pieni yin-hetki keskellä päivää voi olla esimerkiksi kävely tai rauhallinen hetki ikkunan ääressä.

Elämä ei tapahdu sinulle vaan sinun kauttasi

Wu weihin liittyy myös ajatus yhteydestä ympäröivään maailmaan. Emme elä irrallamme muista ihmisistä, luonnosta tai tilanteista, jotka muuttuvat jatkuvasti.

Siksi hellittäminen voi tarkoittaa sitä, että lakkaa hetkeksi puskemasta asioita väkisin tiettyyn suuntaan ja katsoo hetken aikaa, mitä tilanteessa oikeastaan tapahtuu.

Ehkä kaikkea ei tarvitse saada hallintaan tänään. Riittäisikö, että rentouttaa vähän otetta ohjaustangosta ja antaa jo opitun taidon tehdä osan työstä.

Haluatko kuulla, miten wu wei voi auttaa hellittämään kontrollista, suorittamisesta ja jatkuvasta yrittämisestä?

🎧 Kuuntele Denis Vinokurin vierailu Hidasta elämää -podcastissa ilmaiseksi Spotifyssa. Hostina Pequ Nieminen. Kuuntele täältä.

📖 Denis Vinokurin kirja Wu Wei – Hellittämisen taito (Bazar/Hidasta elämää) julkaistaan marraskuussa 2026. Kirja kuuluu Hidasta viisautta -sarjaan.

Kun yksi keskustelu jää vaivaamaan päiviksi – Terapeutti Marika Rosenborg kertoo, miksi pikkujuttu voi saada tunteet kuohumaan

Kriittinen palaute voi olla yhdelle nopeasti unohtuva asia. Toiselle se on kuin maanjäristys, joka ravistelee kehoa ja mieltä monta päivää. Terapeutti Marika Rosenborg kertoo Hidasta elämää -podcastissa, miksi pienikin tilanne voi käynnistää voimakkaan tunnereaktion ja mitä silloin voi tehdä.

”Jos sä oot tunnehaavoittuva, sun ei tarvitse kysyä. Sä oot elänyt sen tiedon kanssa aina.”

Näin terapeutti ja tietokirjailija Marika Rosenborg vastaa, kun Sanna Wikström kysyy häneltä, mistä tunnehaavoittuvuuden tunnistaa.

Kokemus voi olla tuttu esimerkiksi näistä:

Lähetät tärkeälle ihmiselle viestin, mutta vastausta ei kuulu. Järjellä tiedät, että hän voi olla kiireinen. Silti jokin sisälläsi ehtii jo päätellä, että olet tehnyt jotain väärää.

Esihenkilö antaa sinulle korjaavaa palautetta. Muutaman lauseen keskustelu on nopeasti ohi, mutta omassa mielessäsi palaat siihen vielä illalla – ehkä seuraavanakin päivänä.

Tai huomaat tarkkailevasi muiden tunnelmia niin herkästi, että yrität jo etukäteen estää ketään pettymistä, suuttumista tai arvostelemasta sinua.

Jos tällaiset tilanteet tuntuvat tutuilta, taustalla voi olla voimakas torjunta- ja arvosteluherkkyys.

Uudessa Hidasta elämää -podcastin jaksossa Marika puhuu avoimesti tunnehaavoittuvuudesta ja RSD:stä (rejection sensitive dysphoria) – ilmiöstä, jota hän käsittelee myös uudessa Muita herkempi -kirjassaan. Voit kuunnella jakson ilmaiseksi Spotifyssa TÄSTÄ.

Pikkujuttu voi tuntua järisyttävältä

RSD:llä tarkoitetaan poikkeuksellisen voimakasta herkkyyttä torjunnalle, kritiikille ja epäonnistumisen kokemuksille.

Kyse ei välttämättä ole siitä, että ihminen todella olisi tullut torjutuksi. Joskus jo epäselvä ilme, muuttunut äänensävy tai vastaamaton viesti voi käynnistää voimakkaan tunnereaktion.

Tunne voi olla häpeää, ahdistusta, vihaa tai musertavaa pettymystä.

Marika kuvaa podcastissa, kuinka fyysiseltä tällainen kokemus voi tuntua. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa mitään, vaikka sisäisesti ihminen käy läpi valtavaa tunnemyrskyä.

Reaktio ei myöskään aina näytä ulospäin herkkyydeltä. Se voi näkyä esimerkiksi niin, että ihminen

yrittää miellyttää muita viimeiseen asti
vaatii itseltään lähes täydellisyyttä
vetäytyy ennen kuin kukaan ehtii torjua
puolustautuu voimakkaasti
tarkkailee jatkuvasti muiden tunnetiloja.

Podcastissa Marika kertoo myös omasta tavastaan selvitä voimakkaista tunteista: hän oppi pitkään ylisäätelemään ja piilottamaan niitä.

Ulospäin saattoi näyttää siltä, että kaikki oli hyvin. Sisäinen kokemus oli täysin toinen.

Miksi reagoin näin voimakkaasti?

Marika kertoo etsineensä vuosien ajan vastausta siihen, miksi hänen tunteensa ja reaktionsa olivat niin voimakkaita.

Hän oli käynyt terapiassa ja tehnyt paljon töitä itsensä kanssa. Silti jokin olennainen pala tuntui puuttuvan.

Vasta viisikymppisenä hän alkoi saada kokemuksilleen uudenlaisen selityksen.

Yksi tärkeä osa kokonaisuutta löytyi RSD:n ja ADHD:n yhteydestä, josta hän puhuu podcastissa myös oman kokemuksensa kautta.

ADHD:hen liittyy monilla ihmisillä tunnesäätelyn vaikeuksia: tunne voi syttyä nopeasti, nousta voimakkaaksi ja vaatia pitkän ajan tasaantuakseen. Lisäksi vuosien aikana saatu kielteinen palaute esimerkiksi hajamielisyydestä, unohtelusta tai impulsiivisuudesta voi tehdä arvostelulle ja torjutuksi tulemisen kokemuksille entistä herkemmäksi.

RSD ei kuitenkaan ole virallinen diagnoosi eikä ADHD:n diagnostinen oire. Kaikilla ADHD-ihmisillä sitä ei ole, ja voimakasta torjuntaherkkyyttä voi esiintyä myös ilman ADHD:ta.

Kun yksi keskustelu pyörii mielessä päiväkausia

Yksi podcastin kiinnostavista aiheista on vatvominen. Kun ihminen kokee tulleensa loukatuksi, torjutuksi tai arvostelluksi, mieli saattaa yrittää ratkaista tilannetta palaamalla siihen yhä uudelleen:

Miksi hän sanoi noin?

Olisiko minun pitänyt vastata jotenkin toisin?

Ajatteleeko hän nyt minusta pahaa?

Teinkö jotain väärin?

Ajatteleminen voi tuntua yritykseltä saada tilanteeseen selvyys. Samalla se voi pitää kipeän tunnetilan aktiivisena tuntikausia tai jopa useita päiviä.

Podcastissa Marika ja Sanna pohtivat, miksi juuri epävarmuus voi olla tunnehaavoittuvalle ihmiselle niin vaikeaa ja miksi toisten ihmisten reaktioita alkaa helposti yrittää hallita jo ennen kuin mitään on edes tapahtunut.

Entä kun lempeä puhe itselle ei auta?

Voimakkaiden tunteiden kanssa neuvotaan usein pysähtymään, hyväksymään tunne ja puhumaan itselle rauhoittavasti ja myötätuntoisesti. Mutta mitä tehdä silloin, kun tunne vyöryy päälle niin voimakkaana, ettei tällainen itsensä rauhoittelu tunnu riittävän?

Marika toimii itse näin:

”Mä oon ottanut aika napakan suhtautumisen. Mä juttelen sille tunteelle, että mä en todellakaan tee, mitä sä haluat.”

Tunne saa siis tulla, mutta sen ei tarvitse päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tämä on myös yksi podcast-jakson tärkeimmistä näkökulmista: emme voi aina valita ensimmäistä tunnereaktiotamme, mutta voimme opetella vaikuttamaan siihen, mitä teemme sen jälkeen.

Tunnehaavoittuvuus ei vapauta vastuusta siitä, miten kohtelemme muita. Toisaalta itseään ei tarvitse myöskään hävetä siksi, että jokin osuu omaan hermostoon paljon voimakkaammin kuin johonkin toiseen.

Entä jos et tunnista tätä itsessäsi?

Jakso ei ole tarkoitettu vain heille, jotka tunnistavat itsessään voimakasta herkkyyttä torjunnalle ja arvostelulle.

Lähelläsi voi olla kumppani, lapsi, ystävä tai työkaveri, jolle kritiikki ja torjutuksi tulemisen kokemus tuntuvat huomattavasti voimakkaammilta kuin sinulle.

Silloin hänen reaktionsa voi näyttää liioittelulta, puolustautumiselta tai ylireagoinnilta. Kun ymmärtää, mitä pinnan alla tapahtuu, samaa tilannetta voi alkaa katsoa eri tavalla.

Kuuntele Hidasta elämää -podcastin jakso, jossa Sanna Wikström ja Marika Rosenborg keskustelevat siitä, miltä tunnehaavoittuvuus tuntuu, miksi torjunnan pelko voi alkaa ohjata elämää ja miten voimakkaiden tunteiden kanssa voi opetella toimimaan niin, etteivät ne vie mukanaan.

▶ Kuuntele jakso: Muita herkempi – tunnehaavoittuvuus ja RSD | Marika Rosenborg

Marika Rosenborg

Marika Rosenborg (s. 1969) on helsinkiläinen terapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut ihmissuhteisiin, eroihin ja tunnetaitoihin. Hän on auttanut eroryhmissään ja vastaanotollaan tuhansia ihmisiä ja toiminut Hidasta elämää -asiantuntijana yli kymmenen vuoden ajan.

Muita herkempi – Miten elää tunnehaavoittuvuuden kanssa (Bazar/Hidasta elämää, 2026) on Rosenborgin seitsemäs tietokirja.

Epäonnistuminen ei kerro, mihin pystyt – mutta yksi tulkinta voi ratkaista, uskallatko yrittää uudelleen

Jos tavoittelet jotain itsellesi merkityksellistä, epäonnistut todennäköisesti joskus.

Se ei ole pessimistinen ennustus vaan elämän tosiasia.

Silti moni meistä välttelee joidenkin itselle tärkeiden asioiden tekemistä epäonnistumisen pelossa. Pelkäämme sitä, mitä ajattelemme epäonnistumisen tarkoittavan. Kuvittelemme sen tarkoittavan, että emme riitä. Että emme ole tarpeeksi lahjakkaita. Että epäonnistuminen todistaisi jotakin meistä ihmisinä.

Mutta epäonnistuminen on tapahtuma. Merkityksen sille annamme me.

Sama tapahtuma voi johtaa kahteen täysin erilaiseen suuntaan

Kaksi ihmistä voi kokea täsmälleen saman epäonnistumisen. Toinen ajattelee: ”Tämä todisti, etten pysty tähän.” Toinen ajattelee: ”En osannut vielä.” Tapahtuma on sama. Tulevaisuus voi olla täysin erilainen.

Huippu-urheilijat tietävät tämän hyvin. He eivät rakenna identiteettiään yhden kilpailun, yhden suorituksen tai yhden tappion varaan. Epäonnistuminen ei kerro, keitä he ovat. Se kertoo vain, mitä tällä kertaa tapahtui.

Sama ajattelutapa auttaa meitä kaikkia.

Mitä epäonnistuminen todella kertoo sinusta?

Kun epäonnistut, pysähdy hetkeksi kysymään itseltäsi: Mitä tämä todella merkitsee?

Todistaako se, etten osaa jotakin? Vai kertooko se siitä, että uskalsin yrittää jotakin, jossa onnistuminen ei ollut varmaa? Tulkinta voi muuttaa kaiken.

Jos tulkitsemme epäonnistumisen todisteeksi omasta huonoudestamme, alamme varoa uusia yrityksiä. Mutta jos näemme sen osana oppimista, uskallamme yrittää uudelleen.

Onko tämä piste vai pilkku?

Lopulta elämässä ei ratkaise se, epäonnistummeko. Ratkaisevaa on, annammeko yhden epäonnistumisen määritellä koko tarinamme.

Epäonnistuminen voi olla piste. Tai se voi olla pilkku.

Sinä päätät, kumpi siitä tulee.

Epäonnistuminen tai pettymys voi helposti alkaa tuntua todisteelta siitä, ettet osaa, pysty tai riitä. Mutta entä jos siitä voisi oppia suhtautumaan itseensä ja omiin tavoitteisiinsa aivan toisella tavalla?

Pettymyksen voittamisen anatomia -kirjassa huippuosaamisen mallittaja Reija Könönen ja urheilupsykologi Hippu Pintilä avaavat huippu-urheilijoiden ajattelutapoja ja keinoja, joiden avulla pettymyksestä voi päästä eteenpäin menettämättä uskoa itseensä.

Kirja auttaa ymmärtämään, miten epäonnistumisia voi käsitellä niin, etteivät ne ala määrittää omaa arvoa ja miten löytää rohkeutta yrittää uudelleen.

👉 Tutustu Pettymyksen voittamisen anatomia -kirjaan ja ota käyttöön uusia keinoja nousta takaiskuista TÄÄLLÄ.

Kun pomo pyysi tapaamiseen, Marika pelkäsi saavansa potkut – miksi mieli alkaa helposti odottaa pahinta?

Puhelimeen kilahtaa lyhyt viesti esihenkilöltä: Voidaanko jutella? Et tiedä, mistä on kyse, mutta hetkessä olet rakentanut päässäsi tarinan: Olen tehnyt jonkun virheen. Minuun ollaan tyytymättömiä. Ehkä minut irtisanotaan.

Jos tunnistat tämän, kyse ei välttämättä ole siitä, että olisit vain taipuvainen ajattelemaan kielteisesti. Joskus aivan neutraali tilanne käynnistää hermostossa hälytyksen.

Nytkö saan potkut?

Terapeutti ja kirjailija Marika Rosenborg kertoo kirjassaan Muita herkempi – Miten elää tunnehaavoittuvuuden kanssa (Bazar/Hidasta elämää, 2026) työskennelleensä vuosia tuntiopettajana, kun tiimin uusi esihenkilö pyysi häntä tapaamiseen.

Rosenborg ei ollut päässyt vastaamaan tämän puheluun, joten esihenkilö pyysi tapaamista lyhyellä viestillä. Siitä ei selvinnyt, mitä asiaa hänellä oli.

Ajatukset lähtivät nopeasti lentoon. Rosenborg alkoi pelätä tehneensä jonkin virheen. Hän mietti jopa, joutuisiko lähtemään itselleen mieluisasta työstä. Tapaamisen sopiminen alkoi tuntua niin vaikealta, että hän pitkitti sitä ja vältteli koko asiaa.

Lopulta kohtaamista ei voinut enää siirtää. Rosenborg käveli jännittyneenä sovittuun tapaamiseen Sellon kauppakeskukseen.

Vastassa ei kuitenkaan ollut pettynyt tai vihainen esihenkilö. Tilanne olikin se, että Rosenborgin ohjaamilta ryhmiltä oli saatu niin hyvää palautetta, että hänelle haluttiin antaa palkankorotus.

Tapaus jäi mieleen, koska uhka oli tuntunut niin todelliselta – ja silti tulkinta oli ollut aivan väärä.

Tunne voi syntyä kuin tyhjästä

Tunnehaavoittuvalla ihmisellä sosiaaliseen uhkaan reagoiva järjestelmä voi olla erityisen herkkä. Silloin arvostelun, torjunnan tai hylkäämisen mahdollisuus ei tunnu pelkästään epämiellyttävältä ajatukselta, vaan nopeasti käynnistyvältä oikealta vaaratilanteelta.

Kokemuksen taustalla voi olla RSD eli Rejection Sensitive Dysphoria. Sillä tarkoitetaan poikkeuksellisen voimakasta emotionaalista kipua tilanteissa, joissa ihminen kokee tai pelkää tulevansa torjunnan, hylkäämisen tai arvostelun kohteeksi. RSD ei ole diagnoosi, ja sitä koskeva tutkimustieto täydentyy edelleen. Piirre tunnistetaan erityisesti ADHD:n yhteydessä.

RSD-reaktio ei välttämättä näytä ulospäin miltään. Ihminen voi vaikuttaa aivan rauhalliselta samalla, kun hänen sisällään tapahtuu jotakin, mitä Rosenborg kuvaa sisäiseksi maanjäristykseksi.

Tunne voi herätä, kun ystävä ei vastaa viestiin, esihenkilö pyytää keskustelemaan, oma ehdotus ei saa kokouksessa kannatusta tai tuttu ihminen valitsee lounasravintolassa toisen pöydän. Pelkkä katse, äänensävy tai vastauksen puuttuminen voi riittää.

Turvatutka etsii vaaroja joka puolelta

Tunnehaavoittuva mieli tarkkailee herkästi merkkejä siitä, mitä muut ajattelevat. Eräs Muita herkempi -kirjaan kokemuksensa kertonut nainen kuvaa, kuinka hänen mielessään aktivoituu ihmisten seurassa kokonainen ”assistenttiparvi”. Se alkaa tutkia muiden ilmeitä ja käyttäytymistä etsien vihjeitä siitä, kuinka häneen suhtaudutaan.

Tällainen tarkkaavaisuus voi olla myös vahvuus. Se auttaa aistimaan tunnelmaa ja huomaamaan pieniä vivahteita. Jos turvatutka on kuitenkin virittynyt odottamaan torjuntaa, epäselvät tilanteet alkavat helposti näyttää kielteisiltä.

Vastaamaton viesti muuttuu merkiksi siitä, ettei toinen halua olla yhteydessä. Neutraali palaute kuulostaa moitteelta. Toisen ihmisen väsynyt ilme alkaa tuntua arvostelulta.

Joskus tulkinta osuukin oikeaan: joku torjuu, kohtelee epäoikeudenmukaisesti tai ei osoita arvostustaan. Tunnehaavoittuvuuden tunnistamisen tarkoitus ei ole opettaa epäilemään jokaista omaa kokemusta.

Tärkeää on oppia erottamaan toisistaan tapahtuma, siitä tehty tulkinta ja kehossa herännyt reaktio.

Väkisin tsemppaaminen ei auta

Kun esihenkilön viesti herättää pelon potkuista, pelko on todellinen, vaikka potkuja ei olisi tulossa. Sydän hakkaa, vatsaa puristaa. Mieli valmistautuu puolustautumaan, pakenemaan tai lamaantumaan.

Siksi tunnehaavoittuvaa ihmistä ei yleensä auta kehotus olla ajattelematta asiaa tai ottaa vain rennommin. ”Reipastuminen” ei sammuta hermoston hälytystä.

Rosenborgin mukaan muutos alkaa siitä, että ihminen tunnistaa oman reagointinsa ja suhtautuu siihen tuomitsemisen sijaan uteliaasti:

Mitä minussa tapahtui juuri nyt? Mitä tiedän varmasti – ja mitä olen vasta tulkinnut? Mitä pelkään tämän tilanteen kertovan minusta tai asemastani toisen silmissä?

Tavoitteena ei ole pyyhkiä tai pakottaa tunnetta pois. Ensin voi antaa kehon rauhoittua ja pidättäytyä ensireaktiosta: vetäytymisestä, puolustautumisesta, selittelystä tai ennenaikaisesta anteeksipyynnöstä. Sen jälkeen on helpompi tunnistaa, mitä tilanteessa todella tapahtuu.

Näin uudenlainen kokemus pääsee syntymään. Vaikeaksi tulkittu tapaaminen voikin sisältää hyviä uutisia. Vastaamaton viesti ei ehkä kerro suhteesta mitään. Eriävä mielipide ei välttämättä johda hylkäämiseen.

Jokainen tällainen kokemus opettaa hermostolle vähitellen, ettei hälytys aina merkitse vaaraa.

Toimi näin, kun turvatutka hälyttää

Tunnehaavoittuvuuden tai RSD:n tunnistaminen voi olla suuri helpotus ihmiselle, joka on pitkään ihmetellyt omien reaktioidensa voimakkuutta. Se auttaa ymmärtämään, miksi pieni arvostelun mahdollisuus voi vallata koko mielen ja miksi tilanteesta irrottautuminen vie joskus useita päiviä.

Vaikka selitys löytyisi, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omiin toimintatapoihin voisi vaikuttaa. Päinvastoin: vasta kun näkymätön suodatin tulee näkyväksi, sen läpi syntyviä tulkintoja voi alkaa tarkastella.

Entäpä jos seuraavassa epäilyttävässä tilanteessa ei tarvitsekaan päättää heti, että nyt toinen varmasti ajattelee näin? Kokeile sen sijaan pysähtyä ja todeta tilanne:

Tunne kertoo, että pelkään torjuntaa. Se ei vielä kerro, että minut on torjuttu.

Marika Rosenborg käsittelee kirjassaan Muita herkempi tunnehaavoittuvuutta, RSD-piirrettä ja niitä tapoja, joilla torjunnan ja arvostelun pelko voi vaikuttaa ihmissuhteisiin, työhön ja käsitykseen omasta itsestä.

Omakohtaisten kokemusten, asiakastarinoiden ja harjoitusten avulla kirja auttaa tunnistamaan liian herkästi hälyttävän turvatutkan ja löytämään keinoja elää sen kanssa rennommin ja huolettomammin.

Tutustu Muita herkempi -kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄÄLLÄ.