Kun elämä tuntuu selviytymiseltä, näistä voi olla apua – Pienet teot ovat pelastusrenkaita myrskyn keskellä

Kirjoittaja Noora Mustajoki on tietokirjailija, kustannustoimittaja, kirjastonjohtaja ja kundaliinijoogan opettajakouluttaja. Manuela Boscon kanssa tehty Yhteys luontoomme (Viisas elämä, 2024) on hänen tuorein teoksensa. Mustajoen aiemmat teokset liittyvät naiseuteen ja siihen, kuinka ikiaikainen joogan filosofia voi auttaa tavallisessa suomalaisessa arjessa.

Noora Mustajoki. Kuva: Ville Juurikkala

”Luonto on kuolettava alue”, kirjoittaa Nobel-veikkauksissakin vilahtanut unkarilaiskirjailija László Krasznahorkai.

Luonnossa on julmuutta, ahdistusta, pakenemista, arvaamattomuutta, kipua ja kuolemaa. Luonnossa on kauneutta, harmoniaa, tyyneyttä, lepoa ja tilaa.

Moni on tottunut ajattelemaan luontoa maisemana, ja vielä kauniina maisemana. Kun eristämme luonnon maisemakuvaan tai maalaukseen, kadotamme kuitenkin yhteyden.

Emme muista olevamme osa luontoa. Luonto on yhtä lailla sisällämme kuin missä tahansa maisemassa tai luonnonvoimassa.

Yhteys luontoomme -kirjaa kirjoittaessani yksi minua eniten puhutelleista teemoista oli vuorovesien jatkuva liike. Olen aiemminkin mieltänyt maailmaa (ja itseäni) syklien kautta, mutta kirjan myötä pääsin käsiksi hienovaraisempaan tasoon.

Elämässä on suuria syklejä, kuten vuodenaikojen vaihtelut, seitsemät tai yhdettoista vuodet, kokonainen elämä… ja meillä on lyhyempiä kiertoja, kuten kuukausittainen hormonaalinen vaihtelu, vuorokausi, aktiivisuuden ja passiivisuuden vuorottelu ja hengityksen sykli.

Minkä tahansa syklin sisällä tapahtuu kuitenkin aaltomaista liikettä. Sykli ei etene läheskään aika tasaisesti, vaan se on kuin vuoroveden nopeampaa ulostuloa ja hitaampaa vetäytymistä. Esimerkiksi vuodenajat etenevät välillä harppauksissa ja vetäytyvät sitten taas kypsymään. Liike ei kuitenkaan jää junnaamaan paikalleen, vaan esiintyy jatkuvasti erilaisena. Muutosta tapahtuu koko ajan.

Elämään kuuluu monenlaisia ahtaita kohtia, suuria tunteita ja vaikeuksia. Niitä ei kukaan pääse pakoon, vaikka some-tilillä muulta vaikuttaisi. Elämässä on luonnollista kohdata myös väsymystä ja kipua. Niiden kohtaaminenkin on aaltomaista. Kaikkea ei tarvitse – tai edes voi – selvittää kerralla, vaan elämä ohjaa meitä samantyylisten asioiden äärelle aina uudestaan. Sen hyväksyminen tuo suurta vapautta.

Kivuliaat kohdat ovat yleensä vetäytymisen vaiheita, laskuveden aikaa. Eikä niitä ole mahdollista ohittaa. Ollaksemme yhteydessä itseemme ja koko luomakuntaan meidän on sallittava kaikenlaiset tunteen, koko luonto sisällämme.

Elämän vaikeiden hetkien ja suurien tunteiden kohtaaminen on luonnollisesti – vaikeaa. Mikä sitten voisi auttaa?

Hengitä kivun läpi

Uskalla pysyä tässä. Hengitä kivun läpi. Antaudu. Antautuminen tarkoittaa myös vähemmän kauniiden asioiden mukaan ottamista, halaamista ja sisällyttämistä.

Antautumisen avulla aukeaa ymmärrys siitä, kuinka lojaali, luotettava, turvaa hehkuva, parantava ja huolta pitävä oma sydämemme on.

Kokeile tätä vaikealla hetkellä: istu paikallesi ja laita silmät kiinni, pyri antautumaan hengitykselle rentouttamalla palleanseutua, hartioita ja kasvoja.

Hengitä pitkään, syvään ja rauhallisesti nenän kautta sisään, ja yhtä rauhallisesti ulos.
Hengitä pitkään, syvään ja rauhallisesti suun kautta sisään – ja ulos.
Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, edelleen yhtä rauhassa.
Hengitä suun kautta rauhassa sisään ja nenän kautta rauhassa ulos.
Jatka tätä neliosaista hengityskiertoa niin kauan kuin tunnet sen olevan tarpeen.

Suo itsellesi hyviä rutiineja

Vaikeiden tunteiden keskellä voi tuntua hankalalta tarttua yhtään mihinkään ja elämä voi tuntua vain selviytymiseltä. Selviytymistaistelussa itsestä huolehtiminen unohtuu. Siksi hyvinvointiin kannattaa luoda rutiineja, joita et kyseenalaista tai ohita. Pienet teot voivat olla pelastusrenkaita myrskyn keskellä.

Luo itsellesi muutama (tai alkuun yksi) hyvää tekevä rutiini, joista pidät kiinni myös hankalina hetkinä – koska ne tekevät sinulle hyvää.

Esimerkkejä:

  • aloita jokainen aamu kolmen minuutin hengitysharjoituksella (vaikka yllä olevalla tai esimerkiksi vuorosierainhengityksellä)
  • ruokaile tietoisesti: huomaa ja kunnioita itseäsi aina kun aloitat ruokailun, hiljenny hetkeksi huomaamaan, kuinka pidät itseäsi elossa ja huolehdit ravinnontarpeestasi
  • pidä pieniä taukoja, kun vaihdat fokusta: työtehtävien väleissä, kun lähdet kotoa tai palaat kotiin – laita silmät hetkeksi kiinni ja huomaa, että olet tässä
  • keitä iltaisin kuppi teetä ja ota vastaan sen lämpö ja maku – suo se itsellesi.

Päästä irti

Ennen kuin mikään uusi voi alkaa, jotain vanhaa on lopetettava. Alku ei siis oikeastaan ala alusta, vaan lopusta. Se on syklisyyden luonne.

Uskalla päästää irti toimimattomasta, ja jotain uutta virtaa sen tilalle. Hengitä ulos, tanssi kehosi uuvuksiin, mene päiväunille, pyydä apua, irtaannu täydellisyydestä. Harjoittele anteeksiantoa.

Päästä irti myös salaisuuksista. Ne ovat häpeä ja syyllisyyden peittämiä vääristymiä, ajatustemme ja asenteidemme virheasentoja. Tunteet eivät tapa meitä, mutta salaisuuksien peitteleminen vie valtavasti energiaa.

Ole rohkea ja luota. Elämä tukee totuutta, vaikkei totuus aina ole kivuton.

Noora Mustajoen ja Manuela Boscon teos Yhteys luontoomme kuvaa henkistä ja fyysistä luomisprosessia kahdentoista vaiheen kautta. Prosessi muuttaa muotoaan jatkuvasti, kuten kuun vaiheet tai luonnonkierto ympärillämme. Luovuuden syklit avautuvat kirjassa voimallisesti, inspiroivasti ja maanläheisesti. Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄSTÄ.

Mies eheytyy kaltaistensa joukossa, ei naisen toiveesta tai käskystä

Me miehet vietämme liian vähän aikaa kaltaistemme keskuudessa. Karkeasti yleistäen, näin tuppaa käymään etenkin parisuhteessa eläville.

Meillä ukoilla on jos jonkinmoista traumaa ja kipupistettä. Kuten tiedämme, emme ole pääsääntöisesti järin hyviä niiden käsittelemisessä. Vetäydymme ennemmin kuin avaudumme. Menemme metsään ja kiskomme kannon juuriltaan sen sijaan, että istumme alas puhumaan terapeutille.

Toki käypä keinoja nekin.

Naiset katsovat vierestä päätään pyöritellen ja paremmin tietäen. Kuinka moni heistä onkaan pyrkinyt parantamaan kumppaniaan? Varovasti vihjaten tai riuskasti ohjaamalla, kuinka tulee toimia. Ajatellut toiveikkaana , että “kun minä näin teen ja toistuvasti jankkaan, hän lopulta ymmärtää ja muuttuu.”

Ja kun hän muuttuu, kaikki muuttuu.

Mutta perkele, kun ei muutu.

Mies kaipaa omiensa luo

Mies kaipaa toisinaan myös omiensa seuraa. Sitä yhteyttä, jossa lepää vertaistuellisuus ja veljeys. Yksi syy kollektiivisen miehen sisäiseen jumiin lienee se, että olemme tottuneet sisäsiistiin ja kesytettyyn versioon itsestämme. Pidämme sitä normina. Viikonloppu äijien kanssa kalskahtaa epäilyttävältä ja ”hallitukselta” täytyy siihenkin anoa erikseen lupa. Telmiminen ei ole suotavaa, koska se on pienten poikien hommaa. Ja tunteistakin tulisi kyetä puhua vain sovitulla tavalla.

Uskoakseni on perin yleinen parisuhteen kompastuskivi, että kaikki asiat pyritään ratkaisemaan suhteen sisällä. Ikään kuin sen ulkopuolelta ei löytyisi tarvittavia työkaluja. Ainakaan sellaisia, joita olisi suotavaa käyttää.

Meillä miehillä on yhteinen kokemus juurikin miehenä olemisesta. Siihen liittyvistä kivuista sekä sen mahdollistamista iloista. Miehiin kohdistetuista odotuksista ja velvoitteista. Ne ovat kokemuksia, joissa ymmärrämme toinen toisiamme. Mutta vain jos suostumme altistamaan itsemme kohtaamisille.

Sillä miehenä eheytyminen ei tapahdu pakenemalla, vaan kohtaamalla.

Mutta mistä ihmeestä miehen pitäisi eheytyä?

Miehen kollektiivinen häpeä 

Mies ei ole häpeänsä kanssa erillinen muista sukupuolista. Jokaisella meistä on jonkinlainen risti kannettavana.

Joissain asioissa meidän miesten on silti matkattava kaltaistemme luo, mikäli haluamme tulla nähdyksi ja kuulluksi tavalla, joka mahdollistaa eheytymisen siitä, mikä pitää meitä otteessaan. Se on usein häpeä, jonka juuret ovat kaivautuneet siihen harhaan, että olemme miehenä jotenkin erikoisia tai poikkeuksellisia. Että emme voi olla normaaleja, koska ajattelemme tai tunnemme näin.

Siitä häpeästä eheytyminen alkaa nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Sen sisäistämisestä, että muut tunnistavat kokemukseni ja siitä kumpuavan häpeän. En ole sen kanssa yksin.

Pojasta mieheksi kasvaminen tapahtuu ennen kaikkea muiden miesten silmien alla. Seurassa, jossa tulemme tunnustetuksi ja kunnioitetuksi omina itsenämme ja keskenämme tasavertaisina.

Tällaista riitinomaista tilaa tulisi vaalia. Se tapahtuu jo nyt useasti saunan lauteilla olut-tölkki kourassa. Yhtälailla se on ollut (ja on yhä) useamman miehen asettumista piiriin tavalla, joka mahdollistaa keskinäisen jakamisen. Tarinat, kokemukset, opetukset, vitsit ja pierut.

Kun saamme tuoda kipumme ja häpeämme näkyville, niistä tulee tunnistettavia. Kun yksityisen tuo näin julki, siitä tulee yhteistä. Kun sanoitat ääneen sen, jonka olet oppinut sairaudeksesi, saatkin huomata sen olevan kollektiivinen kokemus. Yksikään neuvo tai viisaus ei voi selättää sitä kokemusta, kun muut kaltaisesi näkevät ja tunnustavat todellisen olemassaolosi – sen kaikkine sävyineen.

Tällaisten ihmisten seura auttaa toipumaan erosta satuttavan suhteen jälkeen

Hermostoa ja sitä myötä koko kehomielisysteemiä rauhoittaa ja vakauttaa turvallisten ja luotettavien ihmisten läsnäolo.

Satuttavien suhteiden jälkeen turvallisten ja luotettavien ihmisten läsnäolo on äärimmäisen tärkeä sekä samalla merkittävä keino auttaa itseä selviytymään ja lopulta toipumaan.

Heidän seura todella on parantavaa, koska silloin ei tarvitse tuntea suurta epävarmuutta tai pelkoa, joka on aina varsinkin pitkään jatkuessaan hyvin stressaavaa ja sitä myötä sairastuttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tuo vastapainoa kaikelle satuttavissa suhteissa koetulle kaltoinkohtelulle ja epätasapainolle hakeutumalla ja varjelemalla hänenlaisen kultakimpaleen seuraa joka:

Kuuntelee sinua tuomitsematta ja vähättelemättä.

Kunnioittaa toiveitasi ja rajojasi ja saa olosi turvalliseksi.

Tukee sinua päätöksissäsi ja valinnoissasi.

Iloitsee onnistumisistasi.

Antaa sinun surra ja toipua kaikessa rauhassa.

Saa sinut tuntemaan, että et ole yksin.

Antaa sinun olla luvan oma itsesi.

Häneltä voi ja saa pyytää apua.

Etsi hänen kaltaisiaan ja jos olet jo löytänyt, niin pidä kiinni kuin kalleimmasta aarteesta, koska sitä hän todella on!


Lisää tietoa epäterveistä ja narsistisista suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!


Katso täältä tulevat Zoom-luentoni loka- ja marraskuun lopulla, joissa autan sinua voimaantumaan satuttavan/narsistisen suhteen jälkeen ja opetan valitsemaan jatkossa terveitä ja hyvinvoivia suhteita!

Teitpä niin tai näin, väärin meni? – Toimi näin, jos saat epäreilua palautetta

Työkaveri kehottaa sinua olemaan työssäsi tarkempi ja välttämään virheitä. Kun olet tarkka, olet liian perfektionistinen. Sinua kielletään työskentelemästä sairauslomalla, mutta kun työt eivät sairauslomasi vuoksi etene, et hoida hyvin töitäsi.

Tuntuuko sinusta, että teet niin tai näin, aina menee jonkun mielestä väärin päin? Jos sinua tai jotakuta muuta moititaan epäreilusti aina – teitte sitten mitä tahansa, voi kyse olla kaksoisrangaistuksesta.

Kaksoisrangaistus on neljäs herruustekniikoista. Tätä vallankäytön muotoa on hyvin vaikea tunnistaa työyhteisön arjessa. Myös sen nostaminen esille on vaikeaa, sillä kaksoisrangaistuksia antava ei välttämättä tunnista omaa menetelmäänsä. Hän ehkä uskoo väitteisiinsä itse tai pönkittää omaa asemaansa, ja kyseenalaistaminen saa hänet lähinnä hurjistumaan.

Miten toimia tilanteessa?

Tukholman yliopiston tutkijat pohtivat 2000-luvun alussa tapoja vastustaa herruustekniikoita. Jos joku antaa sinulle kaksoisrangaistuksia, voit toimia tutkijoiden mukaan esimerkiksi seuraavin tavoin:

  1. Murra kaava ja tee kaava näkyväksi ystävällisesti mutta jämäkästi.
  2. Vaadi selkeitä ohjeita ja läpinäkyvyyttä.
  3. Tue itseäsi muistuttamalla, että tiedät miksi teet asiat, kuten teet. Tiedän, mikä on itselleni tärkeää.
  4. Jos joku vaatii sinua asettamaan etusijalle asioita, joita et haluaisi tehdä, voit pahoitella hänelle tilannetta ja selittää, mitkä ovat omat prioriteettisi.
  5. Tuo empatiaa tilanteeseen ja huomauta muille, että kaikki tekevät parhaansa niillä voimavaroilla, joita kullakin on työpaikalla ja muussa elämässä. Jos siis huomautettavaa on, voitte pyrkiä yhdessä parantamaan työn tekemisen edellytyksiä. Tässä tukee, jos työmäärää on sopivasti työaikaan nähden.

Mitä muuta voit tehdä?

Aina neuvot eivät auta, ja mikään puhe ei tuo muille työyhteisössä oivallusta kaksoisrangaistuksesta. Erityisen haastava tilanne on, jos kaksoisrangaistuksia antaa esihenkilösi tai joku muu hyvässä valta-asemassa oleva työpaikalla. Tällaisessa tilanteessa jo kaksoisrangaistuksen kyseenalaistaminen voi olla haastavaa.

Yritä päästää irti yhteistyösuhteista, joissa saat huonon olon. Vaihda esimerkiksi tiimiä, osastoa tai tarvittaessa vaikka työpaikkaa. Tässä blogikirjoituksessani olen myös listannut tahoja, joilta voit pyytää apua.

Lue seuraava blogikirjoitukseni

Seuraavassa blogikirjoituksessani kuvaan, millainen herruustekniikka on syyllisyyden ja häpeän tunteen aiheuttaminen. Saat keinoja haastaa tätä erittäin tavallista, mutta hyvin vaikeasti havaittavaa vallankäytön keinoa.

Olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani kolmea muuta herruustekniikkaa. Kirjoitukseni pääset lukemaan seuraavista linkeistä:

Herruustekniikka 1: Näkymättömäksi tekeminen.

Herruustekniikka 2: Naurettavaksi tekeminen.

Herruustekniikka 3: Tiedon pimittäminen.

Alun perin viisi erilaista herruustekniikkaa nimesi norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi muuta tekniikkaa.

Etäinen parisuhde? Näin voitte lähentyä uudestaan helposti ja kevyesti – syyttelemättä

Etäinen parisuhde

Ensinnäkin olisi helpottavaa ajatella, että parisuhde itsessään ei ole etäinen, vaan

  • koet(te) etäisyyttä tällä hetkellä
  • jotkut asiat eivät mene yksiin
  • aikataulut menevät ristiin tai ovat kiireisiä tai
  • koet(te) ujouden tunteita tulla/päästää lähelle.

Itse parisuhde ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan olosuhteissa korjattavaa. Mieli tulkitsee helposti asiat vaikeamman kautta. Saatat kokea koko suhteen olevan vaakalaudalla, vaikka itse asiassa aikatauluissanne on korjattavaa. Tämän vuoksi onkin hyvä pohtia järki edellä, mikä oikeastaan tekee sinulle etäisen olon parisuhteessasi?

1 KESKUSTELKAA

Miten kumpikin teistä kokee tämänhetkisen tilanteen? Onko kummallakin kokemus etäisyydestä? Mitä läheinen parisuhde tarkoittaa kummallekin teistä? Koettakaa pitää keskustelu mahdollisimman ystävällisenä ja neutraalina. Jos se ei onnistu, koettakaa ilmaista aitoja tunteita. Ärsytys on usein pintatunne, jonka alla voi asua vaikkapa surua tai hylkäämisen pelkoa.

Kun puhutte aidoista tarpeistanne ja tunteistanne, pääsette heti toisianne lähemmäs. Syyttelyn kierre lakkaa, ja ymmärrys lisääntyy.

2 KOSKETTAKAA

Keho kaipaa usein lähelle, vaikka mieli skannailisikin esteitä tai kiertelisi muissa asioissa. Kosketusta ei tietenkään kannata tehdä tai ottaa vastaan väkisin, koskaan. Etäisyyden keskellä voit silti haastaa itseäsi hieman: haluatko oikeasti pysyä etäällä, vai onko sinulla halu koskettaa ja tulla kosketetuksi? Jos on, miten haluaisit, että se tapahtuu? Mikä tuntuisi mukavalta, paineettomalta ja rennolta.

Kerro kumppanillesi, että kaipaat häntä, ja kerro (tai näytä) minkälainen kosketus tuntuisi sinusta mukavalta, turvalliselta ja kiinnostavalta.

3 TEHKÄÄ HARJOITUS

Pysähtykää tekemään harjoituksia, jotka vahvistavat läheisyyttä ja luottamusta suhteessa. Löydät paljon harjoituksia esimerkiksi parisuhdekirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi. Harjoitukset ovat helpottavan lempeä tapa avata keskustelua teemoista, joista on muuten vaikeaa jutella.

Läheinen parisuhde

Etäinen parisuhde voi muuttua läheiseksi parisuhteeksi, jos muutama peruspalikka on kohdallaan, kuten esimerkiksi turva, luottamus, halu onnistua ja arvostus. Turvaa voi lisätä, luottamusta vahvistaa, arvostusta kasvattaa esimerkiksi kiitollisuuden avulla.

Halu onnistuakin voi vaihdella. Joskus saattaa tuntua, että antaa mennä, en jaksa yrittääkään enää. Toisinaan taas tuntuu, että suhteessa on niin paljon hyvää. On hyvä tiedostaa, miten kokemus suhteen läheisyydestä ja halu onnistua siinä vaihtelee – riippuuko se elämän stressitasoista, eroottisen läheisyyden laadusta tai määrästä, onnistuneista keskusteluista, yhteisten unelmien eteen työskentelystä vai arjen jaetuista hyvistä hetkistä.

P.S. Tämä on SADAS blogitekstini Hidasta elämää -sivustolle! Kiitos kaikille lukijoilleni upeasta palautteesta ja lämpimästä kannustuksesta – se tekee työstäni merkityksellistä! ✨🌺💖🙏✨


Löydät Mitran suositut kirjat Meidän vuosi – Lempeä matka parille ja Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi TÄSTÄ LINKISTÄ!

Narsistin tarinassa hänen uhrinsa on mustasukkainen hullu

Narsisti keksii uhrista valheita, joihin itse uskoo

Aika jännä. Narsistien uhrit tuntuvat olevan kaikki mustasukkaisia hulluja. Uhrit ovat paitsi mustasukkaisia hulluja, myös narsisteja, hyväksikäyttäjiä, valehtelijoita ja lapsista vieraannuttajia.

Paitsi että eivät ole. Nuo ovat narsistin keksimiä juttuja, joilla hän saa sekä uhrin että muut ihmiset katsomaan uhria eikä häntä itseään. Narsistit ovat erittäin taitavia silmänkääntötempuissaan. He todella saavat käännettyä asiat täysin totuudenvastaisiksi.

Narsistin syyttävä sormi kertoo hänestä itsestään

Narsistisia piirteitä omaava ihminen projisoi, eli suomeksi sanottuna kaataa, itsessään olevat ikävät piirteet uhrinsa kannettavaksi. Tämän hän tekee siksi, ettei hän yksinkertaisesti kykene näkemään ja sietämään itsessään olevia heikkouksia tai ”huonoja” puolia.

Yksi narsistisen suhteen ikävimpiä seuraamuksia on se, että uhri, alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin narsisti häntä syyttää. Uhri epäilee itseään, ei osaa erottaa totuutta valheesta vaan elää kummallisessa maailmassa, jossa kaikki sekoittuu kaikkeen.

Narsistin kanssa suhteessa olleen on tosi tärkeä pysähtyä jokaisen syytöksen ääreen ja tehdä yksi juttu: antaa jokainen syytös narsistille takaisin. Tämän voi tehdä ääneen tai itsekseen. Sanoitus voi olla vaikka näin: ”Minä en ota tuota kantaakseni” tai: ”Sinä et omia vastuitasi kaada minun niskaani”. Ja muistaa tämä: kun narsisti syyttää sinua jostain, hän puhuu AINA ITSESTÄÄN.

Miksi narsistisessa suhteessa on mustasukkaisuutta?

Kun narsisti syyttää uhria pettämisestä, hän on itse ollut uskoton (usko tai älä, mutta näin todella on!). Kun hän syyttää uhria valehtelusta, on hän itse valehdellut. Kun hän syyttää uhria vieraannuttamisesta, on hän yrittänyt kääntää lasten päät uhria vastaan tai hylännyt omat lapsensa. Kun hän syyttää uhria hyväksikäytöstä, on hän itse käyttänyt uhria hyväksi.

Ja kun hän sanoo uhrille ja muille, että tämä mustasukkainen hullu, mikä on totuus? Kuka on mustasukkainen ja miksi?

Narsisti, koska hän sysää asiat toisen kannettavaksi, on usein itse hyvin mustasukkainen siksi, että hän on itse ollut uskoton. Narsistilla on parisuhteensa ulkopuolella aina myös toinen elämä. On varajärjestelmää, viestittelyä muiden kanssa, pornoriippuvuutta ja pettämisiä. Uhri ei välttämättä tiedä tuosta, mutta usein alitajuisesti aavistaa. Usein tietääkin.

Uhri todellakin saattaa olla mustasukkainen ja jokainen narsistisen suhteen kokenut tietää, miksi. Hyvin moni narsistin uhri on antanut narsistille monta uutta mahdollisuutta olla uskollinen ja on joutunut pettymään lukuisia kertoja, on haavoilla ja tietenkin usein myös mustasukkainen, ihan syystä.

Narsistin jäädessä kiinni pettämisestä, tapahtuu sekunneissa syyn kaataminen uhrin päälle. Narsisti oikeuttaa tekonsa tavalla tai toisella, saattaa alkaa mököttää ja osoittaa mieltään, saattaapa jopa hävitä uhrin elämästä, jotta ei joutuisi kohtaamaan sitä tosiasiaa, että jäisi kiinni uskottomuudestaan. Ei hän kadu pettämisiään vaan hän vartioi mainettaan ja pitää kiinni säröttömästä minäkuvastaan.

Vastuu ja totuus jäävät uhrin käteen

Narsisti sysää omat vastuunsa uhrin kannettavaksi. Näihin asioihin lukeutuu häpeä. On tosi ikävää kuulla itsestä levitettyjä valheita, tuntea häpeää, jota ei kuuluisi joutua kantamaan, on kurjaa tuntea avuttomuutta siitä, ettei välttämättä koskaan saa tilaisuutta oikoa niitä valheita, joita itsestä on kerrottu. Narsistisen suhteen jälkeen uhri on monella tavalla satutettu. Satuttavuutta lisää vielä se, että uhri joutuu kulkemaan läpi sen tunnehelvetin, joka tulee siitä, mitä valheita hänestä kerrotaan.

Ajan saatossa uhri oppii yhden hyvän taidon: hän oppii näkemään totuuden, tietää sisällään, mikä on totta ja mikä ei, eikä todella välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Uhrin miellyttämisen ja hyväksynnän haun tarpeet vähenevät ja tilalle tulee sisäistä varmuutta ja itsekunnioitusta.

Jos edellä kuvattu teema kiinnostaa, kurkkaa kirjani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

7 kysymystä helpottamaan itsekriittisyyttä ja vahvistamaan uskoa kykyihisi

Omaa itseä vähättelevät ajatukset sekä milloin mistäkin mollaava minäpuhe lienee peruskauraa meistä useille. ”Minusta tuntuu, että olen osaamaton, saamaton ja ihan surkea eikä minusta ole mihinkään. Ei kannata edes yrittää, en kuitenkaan onnistu.”

Varhaiset vuorovaikutussuhteemme vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisia uskomuksia me itsestämme sisäistämme. Useat haitalliset uskomuksemme ovatkin varhaisiin kokemuksiimme ja lapsen tulkintoihin perustuvia muunnelmia siitä, ettemme olisi tarpeeksi hyviä, riittäviä, hyväksyttyjä ja rakkauden arvoisia.

Kaikista niistä uskomuksista, joita meillä on itsestämme, muodostuu minäkäsitys. Vaikka minäkäsitys, ei ole totta, se vaikuttaa kuitenkin elämäämme kaikista uskomuksistamme eniten. Se määrittelee, miten arvokkaana ja rakastettavana, kykenevänä tai kykenemättömänä me itseämme pidämme. Myös sen, miten pärjäämme itsemme ja muiden ihmisten kanssa, pitkälti myös kaiken tekemisemme ja tekemättä jättämisemme.

Kielteinen minäkäsitys pienentää, se estää meitä olemasta enemmän. Kielteisyyden lähtökohta on, että emme ole tarpeeksi ja meillä ei ole tarpeeksi, meidän pitäisi olla enemmän sellaisia, tällaisia ja muunlaisia ja meillä pitäisi olla enemmän sitä, tätä ja tuota.

On tärkeää havaita, mitä ja miten itselleen puhuu, sillä ajatukset ja sanat, joilla puhuttelemme itseämme vaikuttavat vahvasti tunteisiimme ja hyvinvointiimme. Arvosteleva ja mollaava minäpuhe heikentää itsetuntoa, hidastaa kasvua ja rajoittaa omien upeiden mahdollisuuksien näkemistä ja niihin tarttumista.

Kun kriittisyyden korvaa itseä arvostavalla ja kiittävällä minäpuheella, seuraukset voivat olla uskomattomia. Terveeseen luottamukseen nojaava uskomus omasta riittävyydestä, kyvykkyydestä ja kasvumahdollisuuksista edistää unelmien, onnistumisten ja hyvän ja omanlaisen elämän toteutumista.

Tässä avuksesi joitakin kysymyksiä mollaavien ajatustesi ja minäpuheesi korvaamiseksi ja minäkäsityksesi parantamiseksi.

  • Millaisia tunteita ja millaisen olon mollaavat ajatukset saavat aikaan?
  • Millä tavalla ja miten paljon ajatukset vaikuttavat tekemiseesi, elämääsi ja unelmiesi tavoitteluun?
  • Missä asioissa olet hyvä?
  • Millaisia tunteita vahvuuksiesi ajattelu herättää?
  • Miten voisit vahvistaa ajatuksia kaikesta osaamisestasi?
  • Millaisilla sanoilla voisit kiittää itseäsi kaikesta osaamisestasi ja hyvistä ominaisuuksistasi?
  • Millaisilla ajatuksilla rohkaisisit itseäsi tarttumaan edessäsi aukeaviin mahdollisuuksiin?

Anna itsellesi mahdollisuus -asennekorttien avulla voit tutustua rajoittaviin ajatusmalleihisi ja niiden korvaamiseen unelmiasi ja hyvinvointiasi edistävillä ajatuksilla.

Miksi olo ei joskus muutu, vaikka kuinka terapoituu, hoivaa, avaa ja eheyttelee itseään?

Minulta kysytään toisinaan, miksi olo ei muutu vaikka on työstänyt itseään paljon, tekee sisäistä turvaa vahvistavia ja hermostoa rauhoittavia juttuja ja hoivaa itseään. Mikä on pielessä – vai onko mikään?

Jos voimme huonosti, olemme ahdistuneita tai pelokkaita, pelkkä 10 minuutin mediteeraus ei muuta isossa kuvassa kenenkään oloa dramaattisesti. Joskus eheytyminen, itsemme työstäminen ja halu voida paremmin nousevat juuri niistä haavoista joissa olemme jääneet yksin tunteidemme ja sisäisyytemme kanssa. Tuntuu, ettei mikään muutu ja teemme jotain väärin vaikka olisimme miten työskennelleet itsemme kanssa. 

Mikään maailman tieto tai mentaalisesti asioiden työstäminen ei transformoi tai muuta oloamme – tarvitsemme oikeasti hyvää, kohtaavaa apua tunnetasolla ja työkaluja itsemme kanssa lempeämmin olemiseen, jotta turvamme voi vahvistua ja haavamme eheytyä. Joskus itsemme eheyttäminen on suorittamista, jossa vain yritämme päästä pois siitä mitä koemme – mutta eheytyminen tapahtuu syvän kohtaamisen kautta. 

Videolla avaan, miksi pitkistä terapioista huolimatta hommelit eivät aina muutu ja miksi sisäisen turvan vahvistuminen saattaa aluksi huonontaa oloa sen sijaan, että meihin landaa ihana zen. Avaan myös syytä sille, miksi ihanan, syvän rauhan, oivallusten, selkeyden, rakkaudellisten olojen ja kohtaamisen jälkeen joku ihme shitti iskee tuulettimeen ja tulee “tapakakkia”.  Entä MIKÄ alkaa muuttaa oloa syvästi?

Kuva: Unsplash


Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Teekupin äärelle pysähtyminen antaa mahdollisuuden syvempään kokemukseen

Sain kutsun teeseremoniaan ja muistin jotain tärkeää.

Meillä on tapana syödä ja juoda tyydyttääksemme nälkämme ja janomme. Usein hotkaisemme ruoan puhelimen ääressä kiireessä, jotta pääsemme nälän tunteesta. Teen seremoniallinen nauttiminen muistutti toisenlaisesta, aina saatavilla olevasta näkökulmasta.

Kun hidastat ja nautit kupin teetä meditatiivisesti, voit kokea kutsun teen maailmaan. Sen sijaan että joisit teen omaan elimistöösi, voit seurata teen kutsua toiseen suuntaan, teen maailmaan.

Kun pysähdymme lämpimän teekupin äärelle, pääsemme kokemaan teen olemuksen kaikilla aisteilla. Kun tee saapuu lämmittämään suutasi, teekupista tulee portaali: voit saapua teelehdeksi intialaisten vuorten rinteille.

Nyt olet yhtä teen kanssa. Tunnet muut teen lehdet veljinä ja sisarina, jotka kasvavat ja värisevät tuulessa vierelläsi. Tiedostat, mitä tarkoittaa olla osa teepuiden ekosysteemiä, ja saatat jopa tuntea matojen hellävaraisen kutittelun juurissasi. Ymmärrät, kuinka antelias teeperhe tarjoaa lahjojaan ihmisille jokaisella sadollaan, palvellen jatkuvasti miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.

Kun lähestyt ruokailua ja juomista portaalina, pääset olemaan erottamaton osa luontoa. Ota kutsu vastaan ja muista, miltä tuntuu olla kaura, lammas tai viiniköynnös. Sen sijaan että ruoka vain vierailisi kehossasi ja mielessäsi, seuraa kutsua ruoan ja juoman maailmoihin.

Tutustu Riston kirjaan Kaikki valo maailmassa TÄÄLLÄ.

Kolme yleisintä syytä miksi palaamme satuttaviin suhteisiin yhä uudelleen

Irtaantuminen ja lopullinen eroaminen satuttavista/narsistisista suhteista on vähintäänkin työlästä ja usein monen yrityksen lopputulema.

Eron työstäminen yhdessä tai yhteisymmärryksessä satuttavan kumppanin kanssa on mahdotonta mm. siksi, ettei satuttava osapuoli näe osuuttansa mihinkään toksisiin tekoihinsa ja hän syyttää näistä yleensä kumppaniaan.

Tässä kolme yleistä syytä miksi palaamme joskus jopa useita useita kertoja satuttaviin suhteisiin ennen kuin pääsemme lopullisesti irtaantumaan:

1. Kun eron todellisuus alkaa näkyä konkreettisesti muuttaa satuttava kumppani toimintaansa juuri sellaiseksi mitä hänen kumppaninsa on häneltä odottanut, pyytänyt ja toivonut ikuisia aikoja.

Alkaa lupauksien tulva, muutosten vannominen ja juuri sellainen käyttäytyminen jota satuttava kumppani pystyi olemaan ja tekemään suhteen alussa, kun kaikki vielä vaikutti normaalilta.

Näin toivo paremmasta herää ja kutsuhuuto takaisin vanhaan tuttuun vetää puoleensa.

On niin paljon helpompi asettua tutuille ja (valheellisen) turvallisille uomilleen kuin lähteä luomaan uutta tyhjästä ja mahdollisesti vielä ihan yksin.

2. Epänormaalista on tullut normaalia.

Kaikkeen tottuu, jopa väkivaltaan, tutkitusti.

Totumme vuoristorataan joka satuttavissa suhteissa aina vallitsee. Totumme kaaokseen ja sen jälkeiseen hyvittelyyn ja rauhaan. Totumme siihen, että anteeksipyytämällä, vaikka itsellä ei ollut mitään osaa tai arpaa koko asiaan saa aikaan rauhan.

Ja tottumisen lisäksi tämä kaikki on myös hyvin addiktoivaa.

3. Väsymys, uupuminen ja itsetunnon- ja luottamuksen murskaantuminen

Jo pelkästään edellämainittujen kohtien perusteella voi pystyä ymmärtämään kuinka kovassa paineessa ja ympäristössä ja kuinka kovan kohtelun alla satuttavan ihmisen kumppani on.

Jos tämä ei veisi voimia, kuluttaisi, uuvuttaisi ja tuhoaisi luottamusta itseen ja omiin kykyihin selviytyä elämässä olisi se suoranainen ihme.

Jokainen satuttava suhde jättää merkittävän negatiivisia jäkiä sen kokijalle ja jokainen satuttavassa suhteessa ollut pohtii usein kyysmystä:

”Mitä jos hän sittenkin on tällä kertaa muuttunut?”


Lisää tietoa ja ymmärrystä satuttavista ja narsistisista suhteista, sekä keinoja toipumiseen löydät kirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

Katso täältä tulevat Zoom-luentoni loka- ja marraskuun lopulla, joissa autan sinua voimaantumaan satuttavan/narsistisen suhteen jälkeen ja opetan valitsemaan jatkossa terveitä ja hyvinvoivia suhteita!

Oletko jäänyt koukkuun kehuihin? – Näistä merkeistä tunnistat, että hyväksynnän hakeminen on mennyt överiksi

Miellyttäminen voi muuttua pakonomaiseksi tarpeeksi hakea muiden hyväksyntää. Milloin miellyttämisestä on tullut riippuvuus? Ja mitä sille voi tehdä?

Kirjoittaja Johanna Pohjola on tietokirjailija, ratkaisukeskeinen valmentaja ja mindfulness-ohjaaja. Hänen intohimojaan ovat ihmisyys, totuudellisuus ja tarpeettoman häpeän vähentäminen. Hän on erikoistunut liialliseen miellyttämiseen ja ohjaa työpajoja siitä toipumiseksi.


Olet ihana. Tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Seurassasi tuntuu tosi hyvältä. Olet tosi kiva. Tällaiset kommentit saivat minut aiemmin onneni kukkuloille. Ne olivat koukuttavia ja jopa päihdyttäviä. Ne toivat minulle tunteen, että olen hyväksytty ja turvassa.

Muiden ihmisten hyväksyntä ja pidetyksi tuleminen oli pitkään ykköspäihteeni. Jahtasin muiden suopeutta ihmiskohtaamisissa lähes pakonomaisesti, aivan kuin alkoholisti tai huumeriippuvainen seuraavaa annostaan.

Kemiallisten päihteiden tavoin hyväksyntä vapauttaa aivoissa dopamiinia, mistä seuraa mielihyvää. Kun sain hyväksyvän kommentin, eleen tai ilmeen, oloni helpottui hetkellisesti.

Hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen on ihmisen ehdoton ja perustavanlaatuinen ydintarve. Lapsina tarvitsemme lähi-ihmistemme hyväksyntää, jotta selviäisimme hengissä. Myös aikuisina lauman ulkopuolelle jääminen tuottaa psyykkistä kipua ja rinnastuu alitajunnassamme kuolemaan.

Hyväksynnän tarpeessa ei siis ole mitään väärää. Sen tavoittelu voi kuitenkin mennä liialliseksi, jolloin siitä tulee raskasta ja uuvuttavaa.

Mistä pakonomaisen hyväksynnän hakemisen sitten tunnistaa?

Hyväksynnän tarve hallitsee suhteita

Englanninkielisissä populaaripsykologisissa teksteissä puhutaan hyväksyntäriippuvuudesta, approval addiction. Riippuvuuksissa päihde pyörittää arkea ja ajatuksia. Hyväksyntäriippuvainen saattaa vatvoa ja murehtia kohtuuttomasti sitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat. Etenkin ne, joiden hän kokee vieroksuvan itseään.

”Jos juhlissa kaikki tykkäävät minusta paitsi yksi ihminen, kiinnitän huomiota häneen sen sijaan, että nauttisin niistä muista ihmisistä”, haastateltavani kertoo teoksessani Vapaaksi miellyttämisestä – toipumiskirja hyväksynnän hakijoille.

Dopamiini saa haluamaan lisää. Pakonomaiselle hyväksynnän hakijalle ei yleensä riitä, että tärkeimmät ja läheisimmät ihmiset hyväksyvät hänet. Hyväksyntäpalkintoja on pikemminkin saatava lähes aina ja kaikilta, eritoten uusilta ihmisiltä. Muiden miellyttäminen on tässä yleinen pikakeino.

Taustalla on yleensä kivuliaita hylätyksi tai torjutuksi tulemisen kokemuksia sekä vaikeus tuntea tuskallisia tunteita. Miellyttämällä manipuloimme toisilta turvaa, jota emme kykene antamaan itsellemme. Myös täydellisyydentavoittelu ja suorittaminen voivat olla hyväksyntäriippuvuuden oireita.

Riippuvuuksissa kohde jyrää lopulta kaiken muun edelle. Pakonomainen hyväksynnän tarve ohittaa muut tärkeät tarpeet, kuten aitouden, totuuden ja integriteetin eli sisäisen eheyden tarpeet. Omia tarpeita voi olla vaikea edes tunnistaa.

Palkinnon arvaamattomuus koukuttaa

Psykologi Harriet Braikerin mukaan muiden hyväksyntä koukuttaa, koska suopeita sanoja tai muita vastaavia palkintoja ei ole tarjolla jatkuvasti. Logiikka on sama kuin rahapeliriippuvuudessa, jossa voitot ovat satunnaisia ja epäsäännöllisiä. Sellainen addiktoi enemmän kuin varmuus, Braiker perustelee teoksessaan The Disease to Please.

Hyväksyntäriippuvuudesta toipuminen alkaa sisäisen turvan vahvistamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi itsetuntemuksen lisäämistä, tunteisiin suostumista, epämukavuuden sietämistä ja omien tarpeiden kuuntelemista.

Nykyään ylistävät kommentit saavat minut valppaaksi. Ne varoittavat minua siitä, että olen saattanut esimerkiksi kuunnella kohtaamisessa huomattavasti enemmän kuin puhua. Se oli aiempi luottokeinoni hakea hyväksyntää, mistä seurasi epätasapainoisia ihmissuhteita.

Nautin edelleen muiden hyväksynnästä, mutta en tarvitse sitä kroonisesti kaikilta kaiken aikaa. Arvostan eniten sitä hyväksyntää, jonka saan olemalla totta ja rehellinen. Käytännössä se on ainoa todellinen hyväksyntä, sillä sen saa aito minä eikä helppo ja harmiton suojakuoreni.

Onko sinulla taipumusta miellyttämiseen? Tutustu Johannan kirjoittamaan kirjaan:

Narsisti nimittää uhriaan narsistiksi – mutta lopulta totuus paljastuu

Narsisti-sanaa käytetään väärin – ja oikein

Narsisti-sanaa käytetään nykyään hankalista eksistä tai muuten vaan haastavista ihmisistä aika helposti. Narsistiksi nimittäminen on loukkaavaa ja satuttavaa ja sillä voi saada ihmisen tosi ikävään henkiseen kuoppaan itsensä kanssa. Tuon sanan käyttö lyömäaseena on julmaa ja väärin.

Mutta.

Narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin totta. Vahvoja narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on paljon ja he ehtivät elämänsä aikana satuttaa hyvin montaa ihmistä. Prosentuaalisesti narsistista persoonallisuushäiriötä esiintyy noin prosentilla väestöstä, mutta on hyvä muistaa, ettei läheskään kaikkia narsistisia persoonia diagnosoida. Narsistiset ihmiset eivät läheskään aina hakeudu avun piiriin, koska eivät tunnista omaa haavaisuuttaan. Tuota tiedostamatonta haavaa lähtee uhri usein alitajuisesti hoivaamaan ja pelastamaan (kuten saattoi lapsuudessaan yrittää pelastaa esimerkiksi omaa vanhempaansa).

Narsistin uhri on poikkeuksetta ihminen, jolla on ylikorostunut vastuullisuus ja empaattisuus. Ja narsistilla päinvastoin. Tätä perusasetelmaa suhteessa kipuillaan usein tiedostamattomasti. Uhri yrittää opettaa toiselle vastuullisuutta ja myötätuntoa, jaksaa yrittää itsensä tuossa hommassa uuvuksiin ja pettyy lukemattomia kertoja.

Narsisti nimittää uhriaan narsistiksi

Hyvin moni narsistisia piirteitä omaavan ihmisen uhri joutuu sen kohteeksi, että häntä itseään nimitetään narsistiksi eli narsisti kääntää itsessään olevan piirteen toisen kannettavaksi samaan tapaan kuin hän kääntää kaiken muunkin itsessään olevan ikävän. Narsistinen ihminen ei pysty kohtaamaan itsessään olevia ikäviä puolia ja ”ratkaisee” tämän heittämällä kaiken toisten kasvoille. Tuo on alkukantainen selviytymiskeino, jolla narsistinen ihminen yrittää pärjätä itsensä kanssa. Narsistin minäkuva on niin heikko, että hän suojelee sitä keinoja kaihtamatta.

Narsistiksi nimittäminen sattuu erityisen paljon uhriin, joka on muutenkin herkkä katsomaan itseään peiliin, kokee muutenkin huonommuutta ja joka vaatii itseltään paljon.

Uhri yrittää saada ihmiset näkemään totuutta

Narsistien uhrien kokemukset ovat hämmästyttävän samanlaisia. On hyvä muistaa, että narsistinen ilmiö ei ole vain muotijuttu vaan todellinen tosiasia niille, jotka ovat kokeneet ihmissuhteen, jossa kaiken kaltoinkohtelun ja väkivallan jälkeen mustamaalataan ja häpäistään muiden ihmisten silmissä.

Narsistin uhri, joka on muutenkin satutettu, joutuu hyvin usein käymään läpi myös sen tunnehelvetin, etteivät ihmiset ymmärrä ja usko hänen kokemuksiaan. On tosi ikävää uupumuksen keskellä yrittää saada lähellä olleet ihmiset näkemään totuus ja sietää sitä, että itsestä uskotaan keksittyjä ja valheellisia tarinoita.

Mihin narsistin sormi osoittaa, sinne katseet kääntyvät

Moni uhri tietää, ettei narsistin jäljiltä mikään puhe auta, jos joku on sitä mieltä, että hän oli tarinan pahis – se mustasukkainen hullu, epäilevä ja omistushaluinen sekopää. Et ehkä tiedä, että narsistinen ihminen peittelee tuolla puheella esimerkiksi uskottomuuttaan. Hän osoittaa sormella toista, jotta ihmisten silmät kääntyisivät pois hänestä itsestään.

Kun katseet osuvat uhriin, on uhrilla yleensä tosi vaikeaa. Hän ei enää tiedä, ketä uskoisi. Sitä mitä muiden katseet kertovat vai sitä totuutta, joka hänen sisällään on. Uhria sumutetaan suhteessa alusta loppuun asti niin, ettei hän enää tiedä, mikä on totuus hänestä itsestään ja kaikesta tapahtuneesta. On yleensä viisainta luopua totuuden kertomisesta ja nostaa kädet pystyyn ”häviämisen” merkiksi. Jos ihmiset eivät näe totuutta, et voi sitä heihin kaataa.

Lopulta totuus paljastuu

Aika on usein armollinen. Kun kaikkeen tapahtuneeseen saa riittävää etäisyyttä ja aikaa kuluu, alkaa uhri nähdä kaiken sen, mitä suhteessa todella tapahtui.

Parasta on se, että uhri pääsee parhaimmillaan työstämään omia kipujaan, vahvistuu tosi paljon, löytää omat rajansa, tunteensa ja tarpeensa ja alkaa pitää niitä tärkeinä.

Ja kaiken sen jälkeen, kun hänestä on puhuttu vaikka mitä tarinoita, oppii luopumaan tarpeestaan saada hyväksyntää kaikilta ihmisiltä. Totuus paljastuu lopulta, vaikka siihen menisi aikaa. Ja jos ja kun totuus tulee julki, uhri on jo niin pitkällä itsensä ja oman totuudellisuutensa kanssa, ettei totuuden paljastumisella ole hänelle oikeastaan enää merkitystä.

Näistä ja muista narsistiseen suhteeseen liittyvistä teemoista olen kirjoittanut teoksessani Toivon kirja narsistin haavoittamalle. 

3 KORTTIPAKKAA yht. 49€!  
PUOTIIN
close-image