Psykoterapian erikoispsykologi Satu Pihlaja vastaa Entä jos -podcastissa kysymykseen: Miksi jotkut tunteet koetaan vääriksi tai niin sanotusti epäkorrekteiksi?
”Kyllähän tämä sieltä lapsuudesta tietenkin alkaa. Meille opetetaan, että kun ollaan hyvällä tuulella ja iloisia, niin sitten meihin suhtaudutaan kannustavasti: ai ai, onpas ihana lapsia, onpas mukavaa. Ja sitten, jos on kiukkua, harmia tai muuta kurjaa fiilistä, moititaan ja ojennetaan, että älä itke tai älä kiukuttele ja että nyt ollaan kunnolla. Sitten sanotaan vielä, että ihmiset katsoo, eli annetaan ymmärtää, että on nolo juttu, jos lapsi reagoi tunteeseen.
Kun toistuvasti tulee palaute tunteen ilmaisusta vääränlaisena käytöksenä,alkaa kertyä ymmärrys maailmasta: tämä ei ole ok. Siinä vaiheessa lapsi kyllä oppii, että tämä ei ole nyt ok. Mutta vanhemmathan eivät tee tätä tahallaan, vaan he ovat myös itse oppineet tämän omista aiemmista kokemuksistaan.
Ympärillä olevat ihmiset menevät kiusaantuneeksi tai eivät halua olla lähellä, jos toinen reagoi jotenkin sosiaalisesti epäsopivalla tavalla. Esimerkiksi räjähtäviä tunteita voidaan pitää epäsopivana. Kun pienet lapset alkavat kiukutella bussissa tai kaupan karkkihyllyllä, se on näkyvä osa tunteesta, joka ei ikään kuin ole ok, vaikka tunne sinänsä olisi täysin ok.
Tavallaan tunnereaktion kuuluukin tulla, jos lapsella on jokin toive, mikä ei toteudu, niin hänen pitää turhautua, suuttua ja harmistua. Se on normaalia. Tunteen pitää tulla.
Mutta tunteen käsittely ei vielä pieneltä lapsella yksinään onnistu. Siihen tarvitsee sitä aikuisen apua ja empaattista ja ymmärtävää suhtautumista.”
Entä jos -podcastit ja muut audiosisällöt löydät maksuttomasta Hidasta elämää -sovelluksesta. Jos sinulla ei ole vielä sovellusta, voit ladata sen TÄSTÄ.
Entä jos on Sanna Wikströmin luotsaama podcast, jota voit kuunnella maksutta Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiossa.
Onko tuttu hommeli: jokin ei tunnu hyvältä tai oikealta, tai tuntuu jotenkin pahalta, mutta sivuutat olosi ja teet vaan? Ikään kuin omaan tunteeseesi ei olisi lupa tai se ei olisi validi. Silloin herkästi vääntyy mutkalle ja tekee kompromisseja siitä mikä olisi itselle hyväksi. Samalla luulee olevansa itsekäs, jos ei aina ensimmäisenä huomioi toisia.
Olen todellakin itse sivuuttanut omaa sisäistä tunnettani, koska olen mm. luullut saavani siten jonkin ihmissuhteen toimimaan, konfliktin ratkaistua, yhteyttä luotua tai ylläpidettyä tai ”päästäkseni eteenpäin”. Rajojamme ja olojamme sivuuttamalla haemme aina tosi luonnollisten tarpeidemme täyttymistä, eli taustalla on tavallaan hvyä tarkoitus. Tunnetta turvasta, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta, yhteenkuulumisesta, siitä että olemme ihan okei.
Itsensä sivuuttaminen on selviytymiskeino, johon sisältyy uskomus, että omat tunteet ja tarpeet eivät ole tärkeitä, ja saadakseen mitä tarvitsee ne pitää ohittaa. Se on siis läheisriippuvainen toimintamalli, jossa omien tarpeiden täyttyminen riippuu ulkoisesta. Tietysti saamme tarvita – ja tarvitsemmekin toisia – mutta riippuvuus vie meiltä elämänvoimaa. Paradoksaalisesti myös yksinpärjääminen ja muille avautumattomuus on selviytymiskeino – ja osa itsemme sivuuttamista.
Kun sivuuttaa itseään, oman arvon ja turvan tunne nakertuilee ja murustuu. Se pitää oloa itsestä vähän pienenä ja riittämättömänä. Itsensä ohittaminen on sitä, että vaikka jokin tuntuisi pahalta tai ei ihan oikealta, pyyhältää vain eteenpäin. Silloin pidä omaa oloaan kovin tärkeänä, eikä luota sisäiseen tunteeseensa. Ehkä ei ihan edes huomaa oloaan. Ajattelee vain,että “kyllähän mun nyt täytyy”. Ahdistuspäissään yrittää saada tilanteet rauhoittumaan hommelit haltuun, ja tehdä sitä mitä “pitää”.
Mutta kun sivuuttaa itseään ja tekee jotain mikä ei oikeasti oikein tunnu hyvältä (ja usein sen jollain tapaa tunnistaa), vahvistaa sitä alitajuista uskomusta, että mun pitää luopua itsestäni – tehdä kompromissi – saadakseni mitä tarvitsen. Se kuluttaa energiaa ja syö turvan kokemusta. Jatkamme sitä, koska uskomme,että jossain vaiheessa olo helpottuu. Samalla annamme voimamme pois.
Itsensä sivuuttamisen selviytymiskeino syntyy, kun on oppinut nielemään ja piilottamaan olonsa. On oppinut uskomaan, että pitää ponnistella tai sivuuttaa itseään, tai että omat tunteet tai tarpeet eivät ole tärkeitä. Se synnyttää tunnetta, etten kelpaa omana itsenäni. En ihan riitä, enkä ihan saa levätä ja olla vaan mä.
Oma voima ja sisäinen turva alkaa löytyä, kun opettelee toimimaan sen mukaan, miltä asiat omassa kehossa ja olossa tuntuvat. Oppii ottamaan koppia sisäisestä kokemuksestaan. Opettelee rajaamaan, pyytämään ja tarvitsemaan. Ei niin kovin syytä tai vastuuta muita olostaan, vaan on itselleen turvallisempi henkilö.
Itsensä sivuuttamisesta oppii pois, kun interoseptio eli kyky aistia kehon tuntemuksia, omia oloja ja tarpeita sisältä päin vahvistuu. Sen myötä voi opetella kysymään itseltään: “Mitä tämä olo mussa nyt tarvitsee, kuinka voin itseäni nyt jeesata?” Interoseptio on sisäisen turvan elementti joka alkaa syntyä, kun opimme rauhoittamaan hermostoamme ja vähän pysähtymään itsemme kanssa kuulolle. Kun oppii tunnustelemaan ja kuulemaan itseään “sisältäpäin”, ja harjoittelee olonsa huomioimista ja kunnioittamista eri tilanteissa, sisäinen turva ja lempeä riippumattomuus alkavat vahvistua.
Olennainen steppi on siis oppia laskeutumaan kehoon – ja alkaa kokea sisäisiä tuntemuksia, meidän joota ja ei:tä. Siihen tarvitaan, että aivot kytkeytyvät usein “onlineen”. Se vahvistaa turvaa, sydänvoimautumista, syvempää yhteyttä itseen. Allaolevalla videolla kerron hommasta lisää.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Olen valmentanut parikymmentä vuotta musiikkialalle pääosin lauluntekijöiksi opiskelevia aikuisia, joista useimmilla on taskussaan paperit ja työkokemusta jostain aivan muusta ammatista. Oma missioni on rohkaista ihmisiä elämään omannäköistään elämää ja toteuttamaan myös ammatillisia unelmiaan, joten arvostan valmennettavieni valintaa seurata omaa intohimoaan.
Itkuitta ja kivuitta matka ei kuitenkaan useimmilta taitu. Heidän mukanaan matkaavien pelkojen kirjo on moninainen, epäonnistumisen pelko ja siihen liittyvä häpeä niistä monien sitkein ja kenkuin seuralainen. ”Mitä kaikki muut sanovat, jos en pärjääkään?”
Ala on kilpailtu ja tuulinen, joten pärjääminen ei ole itsestään selvää. Ala on myös monien ihmisten aliarvostama, sitä pitäisi suorastaan hävetä. ”Menkää oikeisiin töihin.”
Eräs pitkän painiskelun jälkeen opiskelemaan uskaltautunut nelikymppinen mies kertoi kuulevansa päässään koko ajan syyllisyyttä ja häpeää nostattavan isänsä äänen: ”Kyllä miehellä pitää kunnon ammatti olla.”
Eräs toinen mies ei ollut rohjennut kertoa edes läheisilleen päässeensä unelmaopintoihinsa. Muihin opiskelijoihin ja heidän pelkoihinsa tutustumisen ja ensimmäisen asennevalmennuspäivän jälkeen hän kertoi uskaltaneensa sanoa kaupan kassalle opiskelevansa lauluntekijäksi. Hän itki sydäntä särkevästi kertoessaan tätä meille, niin kova juttu se hänelle oli. Itkimme koko porukka, niin koskettava se hetki meille oli.
Hän ei ole oman valmentajamatkani varrella valitettavasti ainoa, joka ei ole kehdannut kertoa unelmistaan ja opinnoistaan kenellekään. Heitä on aivan liian monia. Olen saanut kuulla melkoisen repertuaarin myös muiden kuin lauluntekijävalmennettavieni pelkojen ja häpeän taustalta löytyviä uskomuksia, joista yksi useasti toistuva on: ”Jos paljastaisin unelmani muille, eivätkä ne toteutuisikaan, niin ajattelen, että minulle naurettaisiin.”
Pelko ja häpeä yhdessä kaventavat ja rajoittavat elämää tukahduttaen pahimmillaan omat mahdollisuudet, unelmat ja niiden myötä myös innostuksen, ilon ja oman hyvinvoinnin.
Pelkoa ei pidä pakottaa pois, vahvuutta on myöntää pelkäävänsä, sillä vahvinkin meistä pelkää jotain. Pelon ei kuitenkaan saa koskaan antaa tehdä valintoja ja päätöksiä puolestamme. Pelkoajatuksia ja siten unelmiaan hidastavia ja estäviä uskomuksia voi korvata myönteisillä ajatuksilla, kuten luottamuksella, innostuksella ja intohimolla.
Tässä avuksesi muutamia kysymyksiä haitallisten ajatustesi ja uskomustesi tutkimiseen ja korvaamiseen unelmiasi edistävillä ajatuksilla.
Keiden ajattelet nauravan, jos unelmasi ei toteutuisikaan?
Minkälaisia todisteita sinulla on siitä, että he nauraisivat?
Keiden ihmisten suulla päässäsi kuuluvat äänet puhuvat?
Millä tavoin ne perustelevat valintasi vääräksi?
Minkälaista rohkaisua ja apua voisit saada, jos antaisit itsellesi luvan kertoa unelmistasi muille ihmisille?
Laadi itsellesi viiden kohdan perustelu sille, miksi ammatti- tai muu valintasi on juuri se oikea sinulle.
Miten voisit kiittää itseäsi viisaasta valinnasta?
Anna itsellesi mahdollisuus -asennekorttien avulla voit tutkia monia mahdollisuuksiasi rajoittavia ajatuksiasi ja uskomuksiasi ja korvata niitä innostusta, onnistumista ja hyvinvointiasi ravitsevilla.
Otsikon lause voi olla tajunnan räjäyttävä muiden miellyttämiseen ja liialliseen kiltteyteen taipuvaiselle. Kun itse luin sen erään terapeutin artikkelista aikanaan, ensireaktioni oli hätkähdys. Olin niin tottunut kameleonttina oloon; sopeuttamaan omaa rytmiäni, äänensävyäni, energiaani, käytöstäni, jopa koko persoonaani ja mielipiteitäni säilyttääkseni rauhallisen tunnelman tilanteessa kuin tilanteessa. Sopuisuus ja toisten rytmiin meneminen on hyvä taito esimerkiksi terapeuttisessa työskentelyssä, kun halutaan luoda tunneyhteyttä, turvallista tilaa ja luottamusta, mutta jatkuva muiden tunnetilojen skannaaminen ja niiden myötäily on uuvuttavaa.
Monet tilanteet vaativat meiltä itsehillintää, toisten huomioimista ja sosiaalista pelisilmää. Jotta ihmissuhteet toimivat, on meidän otettava toistemme tunteet huomioon. Töissä meidän täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla ja olla tietyssä roolissa, jotta asiat sujuvat. En puhu nyt siitä, vaan miellyttämiseen ja liialliseen kiltteyteen taipuvaisen ihmisen refleksinomaisesta toimintamallista, joka saa luopumaan omista rajoista rauhan ylläpitämisen nimissä. On luonnollista haluta tulla hyväksytyksi ja pidetyksi. Osalle se kuitenkin on niin voimakas tarve, että toisten hyväksynnän saaminen ja ristiriitojen välttely alkaa tehdä hallaa omalle hyvinvoinnille.
Mitä sitten olisi hyvä tehdä, jos huomaa toistuvasti uhraavansa omat tarpeensa, nielevänsä mielipiteensä ja tukahduttavansa todelliset tunteensa? Tässä joitain asioita, joista on apua opetellessa irti liiallisesta miellyttämisestä:
Harjoittele rajojen asettamista. Mieti mitä itse haluat, tarvitset ja arvostat sen sijaan, että taivut aina toisten tahtoon. Opettele ilmaisemaan tahtosi.
Hae apua torjutuksi tai hylätyksi tulemisen pelon lievittämiseksi. Jos miellyttämisen taustalla on traumaa ja haasteita kiintymyssuhteissa, on hyvä kääntyä asiansa osaavan terapeutin puoleen.
Harjoittele hankalienkin tunteiden kanssa olemista turvallisesti. Taipumus pyrkiä leivittämään muiden tunteita tai paeta omia hankalia tunteitaan ei aina ole hyvä juttu. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, ja kun sietää vaikeitakin hetkiä, ei tule niin helposti antaneeksi periksi itselle tärkeissä asioissa.
Opettele sanoittamaan omat tunteesi ja tarpeesi. Ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita, joten ne täytyy osata ilmaista. Tämä on iso juttu sellaiselle, joka on tottunut asettamaan toisten tarpeet omiensa edelle. Sinulla on aivan yhtäläinen oikeus tarpeisiisi kuin kenellä tahansa muulla.
Tee enemmän niitä asioita, joita aidosti haluat tehdä. Itselle mieluisien juttujen tekeminen lisää iloa ja itseluottamusta. On ihan ok tehdä toiselle mieliksi ja lähteä mukaan johonkin sellaiseen, mikä ei itseä kiinnosta, mutta on myös sallittua kieltäytyä kun siltä tuntuu.
Opettele kieltäytymään sellaisista asioista, jotka tekevät hallaa itsellesi. Jos aina suostuu sellaiseen, mikä ei tunnu hyvältä tai oikealta miellyttääkseen jotakuta toista tai ylläpitääkseen sopua ja rauhaa, se voi johtaa katkeruuteen ja uupumukseen.
Opettele sietämään pettymysten tuottamista. Jos on vaikeaa sietää toisten mielipahaa, tulee suostuneeksi sellaiseenkin, mikä ei sovi itselle. Hyväksy se, että huono omatunto on seuralaisena jonkin aikaa kun opettelee uusia rajoja ja toimintamalleja. Kun pidät mielessä, että et tee sitä kiusataksesi muita, vaan huolehtiaksesi itsestäsi, toisten pettymykset on helpompi sietää.
Jos tarvitset konkreettista apua päästäksesi eroon liiallisesta miellyttämisestä kurkkaa uutuuskirja Nyt riittää – rajat kiltteydelle
Jossain mielesi perukoilla hän tietää omistavansa ihan liikaa kenkiä, joita ei käytä koskaan. Hän saa meiliin mainoksen ostoskeskuksen hullunhauskoista shoppailupäivistä ja ennen kuin hän huomaakaan, hän selaa alennuksia. Parilla klikkauksella hän on ostanut itselleen ”pakko saada” -ajatuksella uudet juhlakengät, koska ”ne nyt sai 70% alennuksella, eikä sellaisesta voi kieltäytyä”. Hän käyttää kenkiä kerran ja sitten ne hautautuvat muiden löytöjen lailla jonnekin vaatekaappisi uumeniin. Hän ei uskalla kertoa sinulle, että on ostanut tavaroita, koska pelkää, että suutut hänelle tai pidät häntä tyhmänä.
Hän menee työpäivän jälkeen ruokakauppaan väsyneenä. Hän pystyy vastustamaan kiusausta aina kassalle asti. ”Kas uutta sinistä perinnesuklaata korvapuustihippusilla. Pakkohan sitä on maistaa.” Kotiin päästyään hän istuu sohvalle ja syö yhdeltä istumalta puoli levyä. Hän häpeää ja inhoaa itseään. Tätä tapahtuu liian usein.
Pikkujoulut töissä. Hän ei haluaisi mennä, mutta kokee sen velvollisuutena. Häntä hermostuttaa ennen lähtöä ja hän ottaa pari siideriä, jotta rauhoittuisi. Juhlissa hän juo boolia ihan liikaa ja flirttailee naimisissa olevalle kollegalle. Osa illasta on pimeän peitossa, koska hänellä meni muisti. Tätä on alkanut tapahtua useammin ja useammin. Häntä hävettää ja ahdistaa mennä töihin maanantaina. Bilemokailuille naureskellaan kahvihuoneessa ja hän nauraa mukana, vaikka ei tiedä, miksi. Hän ei haluaisi juoda niin paljoa. Sinulle hän vähättelee juomistaan.
Kaikissa näissä on kyse tilanteesta, jossa läheisesi haitallinen tapa on salakavalasti lipsunut käsistä. Se toiminta tai aine, joka toi joskus hänelle hyvää mieltä ja joka oli ”arjen luksusta” on alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän riippuvuutta.
Riippuvuuden neljä H-kirjainta
Mitkä riippuvuuden tunnusmerkit sitten ovat? Minä jaan ne neljään H-kirjaimeen: haluaminen, hyöty, haitat ja hallitsemattomuus.
Haluaminen – Haluaminen ilmenee kehon ja mielen energiana. Se on joskus seitinohutta levottomuutta ja joskus kokonaisvaltaisempi hermoston ylivirittyneisyyden kokemus. Ajatus kiertää monesti kehää riippuvuuden kohteen ympärillä. Dopamiini virtaa.
Hyödyt – Toiminta tai päihde täyttää jotain tarvetta. Se voi olla esimerkiksi tarve elinvoimaan, innostukseen, rentoutumiseen tai yhteenkuuluvuuteen. Nopea hyöty on se, että ikävät tunteet, kuten tylsistyminen tai ahdistus kaikkoavat, kun antaa itselleen luvan tarttua haluamisen kohteeseen.
Haitat – Nämä voivat olla esimerkiksi fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai taloudellisia haittoja. Painonnousu, luottotietojen menetys, valehtelu läheisille ja itselle, piilottelu, masennus, painnonnousu tai unihäiriöt ovat esimerkkejä haitoista. Riippuvuuden kieltomekanismin vuoksi riippuvaisen itsensä on vaikea huomata haittoja ja myöntää omaa riippuvuutta.
Hallitsemattomuus – Homma lähtee lapasesta. Tapahtuu ylilyöntejä. ”Mieluummin överit kuin vajarit”, läheisesi sanoo ja naurahtaa päälle. Hän voi olla kenties välillä ilman päihdettä tai haitallista toimintaa. Tällä hän haluaa osoittaa itselleen ja muille, sinut mukaan lukien, ettei ongelmaa ole.
Riippuvuudessa nämä kaikki neljä kohtaa täyttyvät. Tämä on hyvä huomata, koska on ihan ookoo nauttia elämästä. Kun kyse on elämästä nauttimisesta, viipyillään kahden ensimmäisen tunnusmerkin ympärillä.
Olet itse prioriteetti numero yksi
Jos olet huolissasi läheisesi käytöksestä ja haluat auttaa, on hyvä muistaa pari seikkaa. Ensinnäkin läheisesi ei ole tyhmä. Häneltä ei puutu selkärankaa, koska hän käyttäytyy riippuvaisesti. Kysymys ei ole itsekurista tai älykkyydestä.
Riippuvuuden taustalla ovat tunnemaailman asiat. Pinnan alla on kipua ja kyvyttömyyttä käsitellä haastavuutta rakentavasti. Siellä on täyttymättömiä tarpeita, joihin läheisesi hakee täyttymystä käyttäytymisensä tai päihteen kautta.
Jos haluat auttaa, hyvä kohta on olla läsnä myötätuntoisesti ilman syyttelyä ja vähättelyä. Auttajan on tärkeää osata sanoittaa omat tarpeensa ja huolensa suhteessa läheiseen. Yhtä lailla on tärkeää vetää rajat ja olla mahdollistamatta. Pitää huolta itsestä ensisijaisesti.
Tärkeintä kaikessa on hakea apua matalalla kynnyksellä. Puuttua kannattaa heti. Niin autat parhaiten läheistäsi ja itseäsi.
Syksyn merkittävä kulttuuritapahtuma Helsingin kirjamessut järjestetään 24.-27.10. Helsingin messukeskuksessa.
Kirjamessujen Vallisaari -lavalle astuu tänä vuonna seitsemän valovoimaista Hidasta elämää -kirjoittajaa haastateltavaksi henkisen hyvinvoinnin teemoista.
Lauantai 26.10.
13:00 – 13:30 Kuhiseva mieli – Nainen ja ADHD, Karita Palomäki
Sunnuntai 27.10.
14:30 – 15:00 Nyt riittää – Rajat kiltteydelle & Viha voimaksi, Suvi Bowellan, Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen
17:00 – 17:30 Varmistelusta vapauteen & Avaudu rakastamaan itseäsi, Marika Rosenborg ja Auli Malimaa
Hidasta elämää -kirjat ja valikoidut korttipakat löydät WSOY:n osastolta.
Täältä löydät lisätietoja Helsingin Kirjamessuista: https://kirjamessut.messukeskus.com/
Ihmisinä me yritämme olla kovasti rakkaudenarvoisia, hyviä ja kelpaavia muille ihmisille. Samoin yritämme oppia itsemme hyväksymistä ja rakastamista – ikään kuin se olisi jonkinlainen tehtävä, joka meidän pitäisi osata suorittaa. Ja usein koemme epäonnistuvamme tuossa tehtävässä. Emme kykene rakastamaan itseämme.
Mutta oikeasti rakkaus ei ole jotain, mitä meidän olisi kyettävä tekemään. Rakkaus ei ole seurausta tai palkinto jostain, mitä olemme tehneet. Se ei ole jotain, johon pitää yrittää ylettyä. Sitä ei tarvitse voittaa tai saavuttaa teoillamme.
Rakkautta ei tarvitse myöskään ansaita. Meidän ei tarvitse muuttua tai kehittyä paremmiksi – rakastettavimmiksi – ihmisiksi. Meidän ei tarvitse yrittää olla rakkauden arvoisia.
Minkään ei tarvitse muuttua ollaksemme rakkauden arvoisia. Minkään ei tarvitse muuttua rakastaaksemme itseämme. Ei yhtään minkään. Ei meidän itsemme eikä ympärillä olevien ihmisten tai olosuhteiden, joissa elämme.
Sillä Rakkaus on aina meissä. Se ei ikinä lopu tai pääty.
Meidän ei tarvitse yrittää oppia rakastamaan itseämme. Meidän ei tarvitse edes yrittää rakastaa tai kyetä rakastamaan, sillä me emme tee tai valmista rakkautta. Elämänvoimana rakkaus virtaa meissä aina, vaikka meillä on taipumus unohtaa tuo totuus.
Meistä jokainen on rakkauden arvoinen, koska rakkaus on jo meissä. Rakkaus on ytimemme, se on ydinolemuksemme. Rakkaus on, mitä me pohjimmiltamme olemme. Meidän tarvitsee vain avautua sille, jolloin rakkauden esteet haipuvat pois. Meidän tarvitsee vain antaa rakkaudelle lupa virrata.
Itsensä rakastaminen on rakkauden hyväksymistä. Rakkauden hyväksymistä osana itseämme. Sen hyväksymistä, että me olemme rakkautta. Sen hyväksymistä, että sinä olet rakkautta. Tässä ja nyt. Aina.
Rakkaus on rajaton. Niinpä emme voi rajata itseämme rakkauden ulkopuolelle, sillä rajattomana rakkaus ei voi jättää ketään ulkopuolelle. Vaikka itsellä olisi kuinka huono päivä ja tuntisi itsensä täysin epäonnistuneeksi, emme siltikään voi sulkea rakkautta pois itsestämme. Sillä rakkaus on suunnattomasti meitä suurempi voima, joka on ja pysyy.
Rakkaus ei kuitenkaan vaadi tai pakota meitä rakastamaan itseämme tai muita. Täysin lempeästi ja kärsivällisesti se vain odottaa, että jonain päivää olemme halukkaita rakastamaan. Olemme valmiita päästämään irti rakkauden pelosta ja halukkaita avautumaan rakkaudelle.
Saatamme tuntea rakkauden virtauksen meissä katsoessamme lapsemme iloa säteileviin silmiin, muistaessamme vastasyntyneen lapsen sylissämme tai rapsuttaessamme lemmikkieläimemme turkkia. Voimme antaa rakkaudelle luvan virrata myös nähdessämme ruskan värjäämiä lehtiä maassa, syventyessämme kynttilän liekkiin tai tuntiessamme teemukin lämmön käsiemme välissä.
Kun annamme rakkaudelle luvan virrata, tunnemme rakkauden täyttävän meidät. Kun rakastamme ja täytymme rakkaudella, tunnemme itsemme myös täysin rakastetuiksi. Rakkaus on kuin aurinko, joka säteille kaikkialle, joka ikiselle rikkaruohollekin.
Annatko tänään rakkaudelle luvan virrata? Annatko tänään itsellesi luvan rakastaa? Sillä itsensä rakastamiseen riittää, että rakastaa.
Lue lisää uudesta kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi, miten avautua rakkaudelle ja antaa sille lupa virrata.
Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ
Pohjois-Euroopan suurin ja energisin hyvinvointitapahtuma I love me -messut tarjoaa tietoa, elämyksiä ja inspiraatiota. 29.11.–1.12.2024 pidettävä tapahtuma kokoaa saman katon alle muodin, kauneuden ja hyvinvoinnin kiinnostavimmat brändit ja tuoreimmat trendit.
I love me tuo esiin, kuinka todellinen hyvinvointi muodostuu monesta erilaisesta tulokulmasta, ja kauneus on erikokoista, -näköistä ja -taustaista.
Tämän syksyn messuohjelmassa on mukana myös rakastettuja Hidasta elämää -kirjailijoitamme. Tule ohjelman lomassa moikkaamaan meitä messupisteellemme 7k128 sekä hypistelemään Hidasta elämää -kirjoja ja kortteja.
Tässä 6 toimituksemme valitsemaa messutärppiä I love me -viikonlopulle. Mitkä näistä esityksistä haluaisit nähdä ja kokea? Koko messuohjelman löydät täältä.
1. Benjamin
Benjamin tähdittää Shopping Nightia keikallaan I love me -messujen Arena-lavalla! Määrätietoisesti kohti kotimaisen pop-kentän kärkeä etenevän Benjaminin musiikki on itsevarmempaa, energisempää ja popimpaa kuin koskaan. Uransa suurimmasta radiomenestyksestä parhaillaan nauttiva Benjamin kannustaa musiikillaan elämään anteeksipyytelemätöntä ja rohkeasti omannäköistä elämää. Diskovivahteisella pop-musiikillaan hurmaava, poikkeuksellisen lavakarisman omaava artisti villitsee yleisönsä hersyvällä lavashow’llaan.
Benjamin esiintyy perjantaina 29.11. klo 18:00–19:00 Arena-lavalla.
2. Karita Palomäki: Nainen ja ADHD – Miksi naisten ADHD:ta on vaikea tunnistaa?
Tyttöjen ja naisten ADHD:ta ei tunnisteta yhtä hyvin kuin poikien – mistä tämä johtuu? Millaisia haasteita ADHD voi aiheuttaa arjessa? Entä missä siitä voisi olla hyötyä? Miten omien ADHD -piirteiden kanssa voi löytää tasapainon?
Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin perehtynyt fysioterapeutti Karita Palomäki pohtii Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja Sanna Wikströmin haastattelemana ADHD:n vaikutuksia elämään. Karita sai itse viisikymppisenä ADHD-/ADD-diagnoosin. Häneltä on ilmestynyt suosittu tietokirja Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Hidasta elämää/Bazar, 2024), jossa paneudutaan naisten kokemuksiin ADHD:sta.
Karita esiintyy sunnuntaina 1.12. klo 14:00–14:30 Health Hub -lavalla.
Miksi esillä oleminen mielletään niin syntiseksi? Jos teen itseni näkyväksi ja kuulluksi, päädynkö naurunalaiseksi? Puheessaan Sointu Borg rohkaisee kuulijoita painamaan kaasua ja raivaamaan oman polkunsa. Vaikka riittämättömyyden tunne kolkuttaisi takaraivossa, jokaisesta meistä löytyy esiin kaivamatonta potentiaalia. Terveet rajat ja oman itsetunnon suojeleminen tarjoavat omannäköisen arjen rakentamiseen erinomaiset rakennuspalikat
Sointu esiintyy sunnuntaina 1.12. klo: 13:00–13:45 Arena-lavalla.
4. Johanna Huhtamäki: Trauman jälkeinen kasvu
Silloinkin kun asiat ovat hyvin, elämä voi tuntua epävarmalta ja vaikeudet voivat yllättää. Kivun ja kärsimyksen ei kuitenkaan tarvitse olla ilon ja onnen vastakohtia. Miten vastoinkäymiset muovaavat ja kasvattavat meitä ihmisinä? Voivatko kaikkein tuskaisimmatkin kokemukset johtaa myös johonkin hyvään ja avata uusia mahdollisuuksia?
Johanna Huhtamäki pohtii puheenvuorossaan ihmisen posttraumaattista kasvua. Hän on positiivisen psykologian maisteri, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, DI ja väitöstutkija, jonka omat vaikeat kokemukset ovat johdattaneet tukimaan onnellisuutta, hyvää elämää ja mahdollisuutta kokea kasvua traumaattisten kokemusten jälkeen. Johannalta ilmestyy tänä syksynä Pimeydestä kajastava valo – Trauman jälkeinen kasvu -tietokirja (Hidasta elämää/Bazar, 2024).
Johanna esiintyy lauantaina 30.11. klo 13:30–14:00 Health Hub -lavalla.
5. Marika Rosenborg ja Eevi Vuoristo: Mikä johtaa liikaan kontrolliin? – Tunnetaitoja varmistelijalle
Kun asiat menevät eri lailla, kun oli suunnitellut tai ajatellut, tuntuu, että koko maailma romahtaa. Arki on kuitenkin täynnä pettymyksiä, muutoksia ja yllättäviä tilanteita, joihin emme voi varautua. Miksi haluamme kontrolloida niin vimmatusti aikatauluja, tapahtumia ja elämää? Miten tunnetaitojen harjoittaminen voi keventää elämää ja vapauttaa kuormittavasta varmistelusta?
Haastattelussa vieraina terapeutit Marika Rosenborg ja Eevi Vuoristo, jotka ovat tehneet yhdessä Tunnekarttakirja -tehtäväkirjan (Hidasta elämää/Bazar, 2023) ja Parisuhteen keskustelukortit. Lisäksi Marika on tehnyt Varmistelusta vapauteen -tietokirjan (Hidasta elämää/Bazar, 2024), Puhutaan tunteista -kortit sekä Eeviltä on ilmestynyt Ymmärrä tunteitasi -terapeuttiset tunnetaitokortit. Marikaa ja Eeviä haastattelee Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja Sanna Wikström.
Marika ja Eevi esiintyvät lauantaina 30.11. klo 14:30–15:00 Beauty and Wellness Corner -lavalla.
6. Auli Malimaa: Miksi itseään on niin vaikea rakastaa?
Ovatko sisäinen kriitikko ja loputtomat vaatimukset sinulle tuttuja? Mitä jos sinulla olisi lupa rakastaa itseäsi täydestä sydämestä jo nyt? Usein omat odotuksemme ja vaatimuksemme estävät meitä rakastamasta itseämme, jolloin koetamme kehittyä ja muuttua rakkautemme arvoisiksi. Itseään ei kuitenkaan tarvitse oppia rakastamaan, sillä rakkaus on jo meissä – nyt ja aina. Tule kuulemaan Hidasta elämää -kirjailija Auli Malimaan johdolla, miten avaudut rakastamaan itseäsi.
Puhuja Auli Malimaa on onnellisuusvalmentaja, vuorovaikutuskouluttaja ja tietokirjailija, jolta on ilmestynyt uusi tietokirja Avaudu rakastamaan itseäsi (Bazar, Hidasta elämää 2024).
Auli esiintyy perjantaina 29.11. klo 11:30–12:00 Health Hub -lavalla.
Omassa systeemissäni on ollut ohjelmointi siitä, että hyvää saa vastaanottaa vain tekemällä älyttömästi — ja tämä on ajanut aikanaan sekä uupumiseen että ylipäätään kaiken tekemiseen vaikeimman ja tuskaisimman tien kautta. Olen jollain tapaa alitajuisesti kokenut, että ”selviytymisen” kautta tulleet onnistumiset ovat ainoa tapa saada mitään.
Kun se hyvä, onnistuminen tai odotettu lopputulos jostain on sitten tullut, sitä on ollut äärimmäisen hankala ottaa vastaan.
Poisopettelu jatkuvan tekemisen ja puurtamisen limbosta on vienyt melkein kymmenen vuotta, ja toisinaan se on edelleen harjoitusta.
Harjoitusta pysäyttää itsensä ja omat ajatuskelat silloin, kun hommat meinaa lähteä lapasesta.
Harjoitusta sallia itselleen hyvää nyt, joka päivä.
Harjoitusta olla välittämättä siitä, miten ”kuuluisi” missäkin iässä elää ja miten muut elävät — ja edetä omaa tahtia sen mukaan mikä tuntuu oleelliselta,
sillä uuvahtaneen ihmisen paraneminen voi alkaa vain hidastamisesta.
Kun oman arvomaailman keskiöön on vuosien mittaan laskeutunut hitaus, lepo ja tekeminen sen kautta, on se tarkoittanut minulle myös sitoutumista siihen, että opettelen joka päivä elämään eri tavalla kuin nopea maailma ympärillä.
Hidastavalla ihmisellä voi olla edelleen tavoitteita, minullakin on, mutta niitä kohti ei tarvitse puskea pikajuoksua, niihin pääsee usein vähemmälläkin vaivalla, ja vähemmällä selviytymisellä.
Olen oivaltanut, että lopulta onnea ja tyytyväisyyttä tuo aivan tavalliset asiat,
kuten se, että saa herätä aamuisin omassa tahdissa.
Ottaa aikaa tärkeille asioille, ihmisille.
Valita omia lepopäiviä ja saunoa arkena, keskellä päivää.
Olla offline ja tehdä välillä jotain, mikä ei kehitä mihinkään.
Ja hyvin kontrastisesti — mitä hitaampaan elämään sitoudun, sitä enemmän tuntuu, että viimein riitän.
Projektio on psykologinen käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen. Voi olla helpompaa nähdä toisessa ihmisessä ongelma kuin kohdata se omassa itsessä. Projisointi voi liittyä vuorovaikutukseen, tunteisiin tai toimintaan. Me kaikki projisoimme toisinaan, ja se on inhimillistä.
Omien projektioiden tunnistaminen lisää mielen joustavuutta
Projektio on tiedostamatonta toimintaa, mutta siitä voi tulla tietoiseksi tutkimilla omaa mieltään ja ihmissuhteitaan. Omien projektioiden tunnistaminen vahvistaa mielen joustavuutta, koska olet valmis käsittelemään omia kasvunpaikkojasi. On tärkeää huomata sekin, jos joutuu toisen ihmisen projisoinnin kohteeksi. Tilanne kannattaa silloinkin käydä ensin läpi oman vastuun osalta, ettei tuloksena olisi turhauttava syyttelykierre.
Voi olla vaikeaa huomata, kuinka projektio ilmenee. Psykologi Katja Myllyviita kommentoi asiaa Helsingin Sanomien haastattelussa 23.2.2024. Hän muistuttaa, ettei varoitusmerkkien (red flagien) näkeminen toisessa ihmisessä aina kerro siitä, että olisi jotain varottavaa, vaan voi olla, että näemme toisessa sen mitä pelkäämme tunnistaa itsessämme. Sijoittamalla toiseen oman negatiivisen piirteen tai tunteen vältymme näkemästä sitä, eikä meidän tarvitse kohdata ja käsitellä piirrettä itsessämme.
Teetkö herkästi tulkintoja muiden käytöksestä?
Jos huomaat tekeväsi herkästi tulkintoja muiden ihmisten käytöksestä, kannattaa se hyödyntää oppimiskokemuksena. Jos vaikka teet havainnon, ettäkaverisi on ärtyisä, passiivinen tai kriittinen, voit pohtia, ovatko nämä asioita, joista omassa käyttäytymisessäsi haluaisit päästä eroon. Voi myös olla, että sinua kiukuttaa jokin sellainen asia toisessa, jonka kiellät itsessäsi tai itseltäsi. Jos taas tuntuu, että toinen syyttää sinua perusteettomasti, voit pyrkiä rakentavaan keskusteluyhteyteen hänen kanssaan. Voit kysyä, mitä toinen tarvitsee tai kertoa, että haluaisit kuulla lisää hänen ajatuksistaan. Myönteinen kiinnostus ja toisen kuunteleminen herättävät luottamusta, ja voitte oppia toisistanne uusia asioita.
Jos keskustelukumppanisi ei kykene avoimeen, suoraan ja arvostavaan keskusteluun, ei kohtaaminen todennäköisesti tuota mitään hyvää. Hyökkäykseen, syyllistämiseen, puolusteluun tai ilkeilyyn turvaaminen ovat esimerkkejä käytöksestä, joka hajottaa ennemmin kuin rakentaa. Teet itsellesi palveluksen jättäytymällä tällaisen keskustelun ulkopuolelle.
Osallistuin vuonna 2016 psykoanalyytikko Pertti Simulan koulutukseen, josta mieleeni jäi lause: Kaikki mitä näen toisessa, on jollain tavoin itsessäni. Olen palannut siihen monesti kuluneiden vuosien aikana. Lause muistuttaa siitä, että olemme lajitovereina samankaltaisia, mutta myös siitä, että olemme peilejä toisillemme. Voimme saada tavattoman paljon tietoa itsestämme vuorovaikutussuhteidemme kautta. Turvallisissa suhteissa näitä oivalluksia on kiinnostava jakaa yhdessä.
Korjaavaa palautetta on ehkä välillä paikallaan antaa, mutta rakkaudellinen, vahvistava palaute on kaikkein tärkeintä, jotta voimme kukoistaa ja kehittyä. Milloin sinä viimeksi sanoit toiselle ihmisille jotain sellaista, joka sai hänen loistamaan?
Luottamattomuudella ja riskien havainnoinnilla on elämässä oma kiistämätön paikkansa. Sillon, kun olemme kokeneet kovia, tämä mekanismi voi kumminkin käydä ylikierroksilla ja raivata tietä siellä, missä kaunis pöpelikkö voisi ennemmin sulostuttaa elämäämme.
Näemme mörköjä siellä, missä niitä ei joko ole – tai missä epävarman lisäksi on jotain vielä painavampaa, aitoa hyvää asiaa.
Rakkauteen luottamattomuus on kummankin osapuolen tappio. Niin sen, joka sinua rakastaa, kuin sinun itsesi. Mutta kun ei luota, ei luota! Oletko löytänyt itsesi joskus kyseisestä tilanteesta? Sellaisesta, jossa oikeastaan haluaisit voida luottaa, mutta et tiedä, miten.
Loin tämän tekstin tarkastellakseni viittä luottamukseen liittyvää havaintoa, joista saattaa olla apua:
1. Luottamattomuus ei välttämättä ole lopullista
Luottamattomuus ei ole päätepysäkki, josta ei pääse enää koskaan minnekään. Pysäyttävää se kyllä on, vaikeaakin. Usein luottamattomuuden kanssa eletään vuosikausia jos ei sitten koko loppuelämää. Vasta kun tarve luottaa uudestaan kasvaa menettämisenpelon (tai muun trauman) yli, olemme valmiita menemään eteenpäin.
Jotkut eivät koskaan saavuta tuota tilannetta, koska motivaatio ei ole riittävä. Tietoisuus odottavasta palkinnosta tai sen menettämisestä, mikäli emme opettele jälleen luottamaan, ei ole kirkas.
Joskus kuitenkin löydämme itsemme tilanteesta, jossa luottamattomuuus alkaa vaivata jo itseämmekin. Haluaisimme oppia luottamaan, antaa vielä kerran mahdollisuuden rakkaudelle. Silloin on aika alkaa luoda uutta raidetta. Se ei ole se sama vanha, joka joskus petti ja hajosi, vaan jokin ihan uusi. Jonkin täytyy olla uudella tapaa.
2. Luottaminen on aina riski
Siitä ajatuksesta, että toisille luottaminen olisi jotenkin pedattua ja varmaa, on hyvä päästää irti. Mitä vaan voi tapahtua! Kenelle vain.
Luottaminen on aina tietynlainen riski, valinta katsoa rohkeasti (ja silti hyvään uskoen), kuinka käy. Ei tietää, vaan katsoa.
Luottamus vaatii sopivaa päätöksentekoa, riskinottoa:
Okei, en ihan täysin luota, että kaikki päättyy kuten toivon, mutta uskon nyt, mitä sanot. Haluan uskoa. Valitsen uskoa.
Ja vaikka joku muu olisi joskus satuttanut minua, annan luottamukselle vielä kerran mahdollisuuden.
Koska sinä et ole he. Ja koska minä en halua luulla tietäväni kaikkea valmiiksi ja siten rajata onnistumisen kokemusta pois.
3. Luota itseesi ja hyväksy vaihtoehdot
Kun hyväksymme senkin mahdollisuuden, että kaikki menee eri tavalla kuin toivoisimme. Ja kun näemme, että selviäisimme silti ja eläisimme eteenpäin. Silloin luottamusta ei tarvitse rakentaa hätäpäissään ja palavasta tarpeesta. Pakosta onnistua. Tärkeintä on luoda hyvä elämä itsellemme. Sellainen, joka kantaa, vaikka joku ihminen (tai asia) ei olisikaan jäädäkseen.
Hyvästä elämästä ja onnellisuudesta käsin luottamus ja sopiva riskinotto on helpompaa. Kaikki ei riipu jostain ulkoisesta, se on vain mahdollista bonusta. Silloin luottamus myös useammin kannattaa. On parempi tavoitella kiehtovia asioita, kuin varalta jättää kokeilematta – ja jos joku osoittautuu huonoksi, on parempi luopua siitä, kuin jäädä toivomaan siltä jotain muuta. (On olemassa asioita ja ihmisiä, joihin yksinkertaisesti ei kannata luottaa!)
Kun voimme henkisesti hyvin ja seisomme jaloillamme, luottamuksen ei tarvitse olla tyhmää tai sokeaa. Se voi olla rohkeaa ja rakkaudellista ja parhaimmillaan toimia kuin työkaluna uusien alueiden valloittamisessa. Myös silloin, kun saman asian tiimoilta on joskus tullut takkiin. Siinä piilee elämän kauneus: parantavan kokemuksen mahdollisuus ja uudenlainen ympyrän sulkeutuminen.
4. Näe ja tunne aito asia ”merkkien takana”
Me kaikki koemme asiat omilla tavoillamme. Toiselle rakkautta on viestailla päivät pääksytysten, toisille vastaava käytös voi tuntua ahdistavalta ja liialliselta. Toiselle rakkautta on ostaa lahjoja ja muistaa kaikki merkkipäivät, toiselle koskettaa, halata ja olla läsnä. Toisen ihmisen ”rakkauden kieli” voi olla erilaista kuin omamme, ja silloin helposti tulkitsemme, ettei tämä rakastaisi meitä – ollen usein harmillisen väärässä.
Virhetulkintojen ja jatkuvan luottamattomuuden sijaan ravitsevampaa olisi opetella uskomaan siihen rakkauden tuntemukseen, jonka intuitiivisesti vaistoamme. Ja myös muistaa se silloin, kun epävarmuus iskee.
Jos vaadimme, että kaikki menee tuntemallamme tavalla, valitettavan usein menetämme aidon hyvän – ja usein myös ainutkertaisen – asian. Sinä et osannut rakastaa minua minun tavallani, joten sinä et rakastanut minua ollenkaan, on yleinen ja kovin surullinen syytös. Surullinen siksi, että usein rakkautta on ollut, varsin aitoakin, ja se ei meille kelpaa. Jäämme yksin ja niin myös toinen.
Voisiko sittenkin olla myös niin, että me emme osaa rakastaa toista sellaisena, kuin tämä on?
5. Menneisyyden kipu puhuu
Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole menossa pettämään ja juonimaan selän takana heti kun silmä välttää tai heistä ei hetkeen kuulu. Kaikki ihmiset eivät myöskään hylkää meitä – koskaan! Kun kohtaamme epäluottamusta, usein kysessä on oma epävarmuutemme, omat traumamme ja kipumme, jotka juontuvat kauas menneisyyteen. Siksi toinen ihminen ei koskaan voi korjata meitä yksin, ilman omaa päätöstämme luottaa ja tulla vastaan. On myös itsestämme kiinni alkaa tehdä positiivisempia ja luottavaisempia tulkintoja.
Joskus olemme kahden vaiheilla. Voisinko vain luottaa ja heittäytyä? Vai pitääkö minun aina olla varuillaan ja pelätä pahinta? Tulkita merkkejä, ilmeitä, viestejä? Kaiken hajoamista?
Niinä arvokkaina hetkinä, kun aavistelemme, ettei syytä olla luottamatta ehkä sittenkään olisi, luomme orastavaa tietoisuutta siitä todellisuudesta, joka odottaa meitä jo kulman takana. Jossa kaikki on parempaa, rohkeampaa ja heittäytyvämpää kuin ennen. Siellä tunnemme oman arvomme emmekä ole enää vaarassa tippua tyhjyyteen.
Niin, mihin ihmeen tyhjyyteen?
Sinä selviät kaikesta ja sinulla tulee aina olemaan Sinut. Eikä se ole mikään alakuloinen tsemppaus, vaan inspiroiva totuus. Sinulla tulee olemaan aina kaikki mitä tarvitset!
Rakkaudella, Riikka
Alapuolelta löydät lisää intuitiivisesta energiahoidosta sekä muista palveluistani.
