Sivu 295 – Hidasta elämää

Kun löydät unelmatyösi, virtaa energiasi vahvana ja vapaana – saat elämältä onnea, terveyttä, menestystä ja pitkän iän

Ajattelemme helposti, että meillä on täällä maan päällä samaan aikaan monta erillistä elämää, työelämä, perhe-elämä, vapaa-ajan elämä, rakkauselämä, salainen elämä. Meillä on kuitenkin vain yksi ja ainoa elämä. ELÄMÄ.

Monet ovat tyytymättömiä työhönsä, puhumattakaan että kokisivat olevansa unelmatyössään? Pähkähullua viettää puolet valveillaoloajastaan kärvistellen jonkun itselleen merkityksettömän parissa. Jonkun, joka saa jopa voimaan pahoin ja jota pitää paskana pakkopullana.

Johtuuko moinen hulluus tuosta ”erilliselämäajattelusta”? Vai mikä hankaa? Usko omien unelmien saavuttamattomuudesta? Jonkun muun unelmien, odotusten ja vaateiden täyttäminen? Itsen ja elämän aliarvostaminen? Egon kyltymättömät vaateet titteleistä, tilpehööreistä ja tilien katteista? Epäonnistumisen pelko? Häpeän pelko? Riittämättömyyden tunne? Kaikkien mahdollisten ja mahdottomien mielikuviteltujen riskien pelko?

Eikö suurin riski riskeistä ole tyytyä tyytymättömyyteen?

Työ kutistaa, jos sitä ei rakasta. Elämä jää vajaaksi ja pinnalliseksi, jos pitää työtään vain urana ja tärkeänä siksi, mitä sen avulla saa. Työ orjuuttaa ja sairastuttaa, jos sitä pitää pakkopullana.

Japanilaisten mukaan meillä jokaisella on oma ikigai, syy olemassaoloomme. Sen tavoittelu ja löytäminen tuo elämään merkitystä sekä onnea ja sen myötä terveyttä, menestystä ja pitkää ikää.

Kuulut onnekkaisiin, jos matkaat asenteella, joka tuo elämääsi arvokasta sisältöä joka päivä. Jos olet tiedostanut, miten vähän merkitystä yhteiskunnallisella asemalla on omalle hyvinvoinnillesi, kunhan vain saat tehdä päivästä päivään työtä, joka täyttää sinut innostuksella, intohimolla ja rakkaudella. Kun näihin lisätään vielä mahdollisuus synnyttää toisille ihmisille ja maailmalle jotain arvokasta ja hyödyllistä, ollaan jo Sun Jutussa – kutsumukseksi kutsutussa.

Tokihan kohtaat kutsumuksellisessakin työssä vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja rankkoja päiviä, mutta et lannistu niiden edessä. Näet ne riemukkaina mahdollisuuksinasi. Mahdollisuuksina oppia ja muuttua. Kun teet oikeita asioita oikeista syistä, energiasi virtaa vahvana ja vapaana.

Sinulla on oikeus löytää oma unelmatyösi!

Harvalla meistä on ”synnynnäinen” yksi ja ainoa, vahva ja kirkas kutsumus. Juttu, jota tietää halunneensa aina toteuttaa.

Elämä on useimmille kutsumuksen etsimistä, löytämistä ja kirkastamista. Ihanaa ja rikasta, kunhan löytämisestä ei tee pakkomiellettä. Kun suostuu matkallaan kaipuun kauneudelle, etsimisen epävarmuudelle sekä epävarmuuden sisältämille mahdollisuuksille.

Kutsumus ei löytyessäänkään ole mikään kiveen hakattu ikuinen totuus. Se voi hyvinkin vaihtua iän ja eri elämänvaiheiden myötä. Itselleni on käynyt niin jo useammankin kerran. Meillä voi olla myös useampia kutsumuksia samaan aikaan. Syitä olla, tehdä ja elää.

Tärkeintä oman kutsumuksen löytämisessä on lähteä etsimään sitä!

Oman jutun löytäminen vaatii usein kärsivällistä itseen tutustumista. Tässä pohdittavaa, joka auttaa sinua oman kutsumuksesi etsinnässä.

Mitä rakastan?
Mikä polttelee ja syyhyää? Mistä innostun uudelleen ja uudelleen? Mikä vie mukanaan, niin että muu unohtuu? Mistä nautin ja mitä arvostan? Mitä olen valmis tekemään joka päivä? Mikä saa silmäni säkenöimään ja sydämeni hypähtelemään?

Missä olen hyvä?
Mitä osaan? Mitkä ovat vahvuuteni? Missä pääsen käyttämään kykyjäni. Missä opin ja haluan oppia? Missä voin pistää itseni peliin?

Miten voin palvella?
Miten voin toteuttaa itseäni niin, että voi olla hyödyksi muille ja maailmalle? Ketkä tarvitsevat osaamistani?

”Kaiken tekemisen tarkoituksena tulee olla muuttaa maailmaa, tehdä siitä parempi paikka.”
– Peter Senge –

Keitä ovat rinnallakulkijani?
Keiden kanssa voisin toimia yhdessä? Kuka tai ketkä voisivat olla ajatuskumppaneitani? Kuka olisi mentorini? Mistä löytäisin sytyttävän ja innostavan valmentajan ja vaikka valmennusporukan?

Yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen avunanto tuovat turvaa ja lisäävät hyvinvointia.

Kun olet löytänyt oman kutsumuksesi, sinun täytyy vain uskaltaa vaalia valintaasi!

”Se jonka elämässä on miksi, kestää miltei minkä tahansa miten.”
– Nietszsche –

Tässä pizzassa paistat vain pohjan ja lisäät täytteet päälle tuoreina

Teksti: Hanna-Leena Turpeinen

Kevätpizza on tervetullut ja raikas tuulahdus tavanomaisten pizzojen joukkoon. Herkkuhetken jälkeen olosi on kevyt ja yhtä pirteä kuin pizzapäällisissä käyttämäsi värit. Valmistat käytännössä uunissa ainoastaan pizzapohjan ja lisäät täytteet valmiin pohjan päälle tuoreina. Näin pizzan värit säilyvät kutsuvan raikkaina ja mikä parasta, tuoreiden raaka-aineiden ansiosta pizzan ravintoarvot pysyvät huipussaan.

KEVÄTPIZZA

(Ohjeesta tulee 1 pellillinen / tai 2 kpl pyöreitä pizzoja)

PIZZAPOHJA

1 ps Farina Pizza-ja piirakkapohjaseosta

0,5 ps kuivahiivaa

2,25 dl vettä

1 rkl kookosöljyä

VAIHE 1) Kuumenna vesi noin 42 asteiseksi

VAIHE 2) Sekoita veden joukkoon kaikki loput aineet ja anna taikinan tekeytyä liinan alla jääkaapissa noin 30 minuuttia

VAIHE 3) Kauli valmis taikina gluteenittomia jauhoja apuna käyttäen haluamaasi pizzapohjan muotoon

VAIHE 4) Paista pizzapohja 225 asteessa, noin 10-15 minuuttia kunnes se on kypsä

AVOKADOKASTIKE

2 kypsää avokadoa

puolikas luomu tomaatti

puolikas puristettu sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

0,5 tl suolaa

ripaus mustapippuria

VAIHE 1) Halkaise avokadot, poista kivet ja lusikoi hedelmäliha leikkuulaudan päälle. Muusaa hedelmät haarukkaa apuna käyttäen leikkuulaudan pintaa vasten. Silppua tomaatti ja valkosipulin kynsi hienoksi silpuksi. Yhdistä kastikkeen kaikki aineet yhteen. Maista ja lisäile makuja tarvittaessa.

VAIHE 2) Voitele jäähtynyt pizzapohja avokadokastikkeella ja lisää täytteet kastikkeen päälle.

TÄYTEIDEA

Avokadokastiketta

1 nippu tuoretta oreganoa

1 paketti kirsikkatomaatteja

tuoreita retiisejä

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Vuohelan Herkun kanssa. Kaikki Vuohelan herkun tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Löydät tuotteet ruokakauppojen hyllyiltä tai voit tilata niitä myös suoraan Vuohelan Herkun -verkkokaupasta.

Olet kaiken hyvän arvoinen jo nyt – Vaikka kaikki olisi ihan pielessä ja kesken

Uskomuksissa on kyse siitä, että luulemme tiettyjen asioiden johtavan johonkin tiettyyn. ”Jos olen ahkera ja paahdan, saan ylennyksen. Jos laihdun, fiilis itsestäni paranee. Kun rakastun, elämäni muuttuu.” Voimaantuminen on omien uskomusten uudelleen tarkastelua ja niistä vapautumista. Vapautuminen johtaa siihen, että alkaa kokea toivomiaan asioita jo nyt.

Saatamme uskoa, että tiettyjen ruokien nauttiminen on hyvästä, toisten pahasta. Tai että tietynlaisten ajatusten ajatteleminen johtaa hyvään, tai että tietynlaisten vaatteiden käyttäminen on avain elämänlaatuun, tai että tietty rahamäärä tilillä takaa mielenrauhan. Kun teemme niin kuin ”kuuluukin”, ihmettelemme, mikä hitsi siinä on, että silti olo on uupunut tai tuntuu tyhjältä.

Uskomukset ovat egon tulkintoja siitä, mikä on totta ja oikein. Uskomukset siitä, mikä tuottaisi iloa tai onnea voivat olla aivan ristiriidassa sen kanssa, mitä sydämesi haluaisi. Ne eivät johda välttämättä ollenkaan sinne, mistä haaveilet. Saatat jumittaa uskomuksessa siitä, että onni tulee sitten kun rakastut, laihdut, lihot, muutat, saat kivemman työn – ja blokkaat itseäsi kokemasta onnea tuottavia asioita tässä ja nyt.

Joskus syön liikaa, joskus liian vähän. Välillä nukun huonosti, mieli on maassa, reagoin tunteella. Toisinaan joogaan, hengittelen ja hengaan ulkoilmassa. Joskus makaan sängyssä koko päivän saamatta mitään aikaan. Toisinaan olen pois tolaltani ja surun murtama. Välillä pelkään ja koen epävarmuutta. Mikään näistä ei määrittele, minkä verran voin jatkuvasti kokea syvää, rakkaudellista ja myötätuntoista yhteyttä itseeni, ellen usko niin.

Jos uskon, että vihaisuus, tolaltaan oleminen tai laiskottelu tarkoittavat, etten saa samalla kokea levollisuutta, en varmasti koekaan. Mutta jos katselen kaikkea inhimillisyyttäni ja elämää myötätuntoisesti, ymmärrän, että saan kokea mitä koen ja muistaa samalla yhteyden ytimeni rakkauteen.

Olen vapaa toteuttamaan sydäntäni enkä takerru elämän lillukanvarsiin. Olen joka tapauksessa hyvän arvoinen heti nyt, vaikka minulla olisi suolisolmu etikkasipseistä, suklaaövereistä ja mielipahasta. Kehotan kuulostelemaan, mikä sinua ohjaa, motivoi, inspiroi ja johtaa. Maailma on täynnä tulokulmia siihen, mikä voisi edesauttaa hyvinvointiamme ja terveyttämme. Mikä sinusta tuntuu hyvältä? Luota omaan sisäiseen tietoosi sen suhteen, mikä sinua kulloinkin ravitsee.

Kun on orientaatio voida hyvin, nauttia elämästä ja hyväksyä itsensä, ei ole kiinni missään tietyissä metodeissa, ajatusmalleissa, talismaaneissa tai lähestymistavoissa. Silloin kuuntelee itseään hetki hetkeltä: mikä juuri nyt tekisi hyvää? Kun on itsekunnioittavassa tilassa, ohjautuu automaattisesti sisältä käsin tasapainoon. Ei tee jotakin sen perusteella, millaisia merkityksiä itse tai joku muu on asioille antanut.

Ajatukseni tai tunteeni eivät ole totuus kaikesta, varsinkaan minusta. Mitä tiukemmin uskoo ajatuksiaan ja itse kehittelemiään asioiden syy-seurausshteita: ”taaskaan en osannut sanoa ei, nytkin on tili miinuksella, toikin katsoi mua oudosti eli olen huono ja epäonnistunut”, sitä voimallisemmin on niiden sitoma.

Tunteiden, ajatusten ja tilanteiden myötätuntoisesti kohtaaminen avaa oivalluksia siitä, millaisin uskomuksin rajaa elämäänsä. Kun päästää irti tarpeesta tuomita sisäisiä ominaisuuksia ja tunteita – eli kun kuulostelee itseään uteliaasti ja hyväksyvästi – vastustus hiipuu. On paljon helpompaa tehdä itselleen ja hyvinvoinnilleen rakentavia valintoja, kun ei puske itseään seinää vasten. Avautuu vastaanottamaan hyvää, ihan tällaisenaan. ”Saan olla tämän kokoinen kuin nyt ja samalla voida hyvin. Mikä kaikki toisikaan minulle rakkauden tunteita, vaikka en ole parisuhteessa josta haaveilen? Kuinka voisin toteuttaa intohimojani jo nyt, vaikka en olekaan unelmaduunissani?”. Kun ei ole ripustanut asioita mihinkään sitten kuniin, tai kun ei vaadi itseltään hyvän ansaitsemista, voi jo nyt vastaanottaa fiiliksiä ja asioita joista haaveilee. Silloin sydän on auki ja voimissaan.

Kuva: Unsplash/Octavio Fossatti

Sokerittomastikin voi herkutella! Tämä ihana maidoton mansikkapirtelö tuo kesän tullessaan

Vaikkei kesä oikein meinaa tulla millään on kesäherkut mielestäni jo sallittuja! Olen viimeisilläni raskaana, niin jotain raikasta herkkua tekee kokoajan mieli, mutta borrelioosia hillitsevä sokeriton ja maidoton ruokavalio on tuonut siihen pieniä lisähaasteita. Tämä ihana maidoton ja sokeriton mansikkapirtelö onkin ollut minulle ehdottomasti tämän kevään pelastus. Jos tällä ei saa kesäistä mieltä itselleen, niin ei sitten millään. Suosittelen 🙂

Maidoton mansikkapirtelö

150 g kotimaisia pakastemansikoita

½ luomubanaani

3 – 4 dl kasvimaitoa (vesikin käy)

1-2 rkl manteleita

1 dl kookoskermaa tai jokin muu vispautuva kasvikerma (kaura- tai soijakerma)

1 rkl chiasiemeniä tai 1-2 rkl psylliumia sakeutukseen

Halutessasi lisämakeutusta esim. Hunajalla, kookos sokerilla tai stevialla

Sekoita kaikki ainekset blenderissä huolellisesti kuohkeaksi pirtelöksi.
Tarkista maku ja makeuta halutessasi hunajalla, kookos sokerilla tai stevialla
Anna chian/psylliumin reagoida nesteen kanssa hetki jääkaapissa (n., 10 min)
Nauti

Vapautus kaikille mahdottomille naisille

Kirjoittaja Katja Kallio (s. 1968) on kiitetty, tarkkavaistoinen ihmismielen kuvaaja. Hän kirjoittaa epäsovinnaisten naisten elämästä ja paikasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Yön kantaja on hänen kuudes romaaninsa.

Noin vuosi sitten sain tietää, että Hämeenlinnan vankilamuseosta saattaisi löytyä valokuva Amanda Aaltosesta, Yön kantaja -romaanini todellisesta esikuvasta. Lähteissäni Hämeenlinnaan kuulin nuoremman tyttäreni kysyvän vanhemmalta: ”Kuka se Amanda Aaltonen oikein on?” Vanhempi tytär (teini) ei nostanut edes katsettaan puhelimesta vastatessaan: ”Se on äidin uuden kirjan päähenkilö jota se rakastaa enemmän kuin meitä.”

Amanda oli vuonna 1864 syntynyt turkulainen irtolaistyttö, joka oli syntynyt sota sisällään. Hän oli levoton, karttoi työntekoa ja reissasi ja istui sen vuoksi vankilassa. Älykäs hän oli ja kirjoitti kauniilla käsialalla vaikka oli lähes kouluja käymätön. Hän kertoi lentäneensä kuumailmapallolentäjän rakastajattarena Pariisiin, ja päätyi 27-vuotiaana loppuelämäkseen naisten mielisairaalaan Seilin saarelle. Tekaistu diagnoosi oli Insania epileptica menstrualis, epileptinen kuukautishulluus. Amanda kuoli Seilillä 54-vuotiaana.

Valokuvaa ei Hämeenlinnasta löytynyt. Paljoa muutakaan tietoa Amandasta ei ole, mitä nyt yksi sairaalaraportti, kaksi omakätistä kirjettä sekä lista hänen tavaroistaan: seitsemäntoista hametta, kolme kultasormusta, kultaiset korvakorut sekä 70 markkaa rahaa. Merkillinen omaisuus irtolaistytölle! Vähäiset tiedot herättivätkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Oliko kuumailmapallolento totta? Amandan toinen tärykalvo oli puhjennut, varsin tavallinen vaiva ilmailijoilla. Minä olen suhtautunut tähän mahtavaan vapauden metaforaan totena. Tässä piilee kaunokirjallisuuden voima: sinne minne historiantutkimus ei yletä, kaunokirjallisuus ojentaa pitkän kapean kätensä.

Amandan tarina kysyy eksistentiaalisen kysymyksen: keitä me olemme, jos olemme paikassa jossa emme halua olla, ihmisten kanssa joiden kanssa emme halua olla?

Kaikki ovat kokeneet lyhyesti tällaisen minuuden hälvenemisen, hajottavan kaksituntisen työkkärin infotilaisuudessa tai sairaalatutkimuksissa, ja kiiruhtaneet sitten helpottuneina takaisin omaan elämäänsä. Kirjoittaessani tein erilaisia identiteettikokeita. Asuin kaksi viikkoa Seilillä Amandan sellissä ja seurasin miten irtaannuin kotiminästäni. Kotona testasin mitä tapahtuu jos vain lähden kauppaan vaatteissa joita vihaan ja jotka eivät sovi minulle lainkaan. Ei tarvita paljoakaan kun jo eksymme sisäisesti. Kutsun fyysiseksi kirjoittamiseksi tätä metodia, kokemuksen hakemista kehon kautta. Samasta syystä lensin lopulta itsekin kuumailmapallolla, vaikka kärsin korkean paikan kammosta.

Olen omistanut Yön kantajan mahdottomille naisille, menneille ja nykyisille. Kaikille joita odotukset ja muotit kiristävät kuin pikkuruisten isoisoäitiemme takit. Tietenkään en rakasta Amandaa enempää kuin tyttäriäni, mutta näen hänen kauneutensa, hänen haaskuun heitetyn elämänsä arvon. Jokainen teksti, jonka aikalaiset kirjoittivat Amandasta, pyrki todistamaan että hän oli hullu, mahdoton ja arvoton. Nyt Yön kantajan myötä on kirjoitettu tekstien tulva, joka ylistää hänen elämänsä kauneutta ja arvoa. Tämä on empatian voitto! Kun me ymmärrämme minkä tahansa ihmiselämän kauneuden, olemme itsekin tiukemmin säikein kiinni elämän kudoksessa. Filosofi Martin Heidegger kutsui ”olemisen unohdukseksi” sitä miten historian ja yhteiskunnan voimat hallitsevat ihmistä niin ettei hänen omalla elämismaailmallaan ole enää mitään arvoa. Tämä on kirjallisuuden olemassaolon syy: se suojelee meitä ja elämismaailmaamme olemisen unohdukselta.

Meditaatio mielen hiljentämisen, tasapainon ja rauhan lähteenä

Teksti: Virpi Raipala-Cormier

Kirjoittaja on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.

Meditaatio tasapainottaa ja rauhoittaa mieltä ja kohottaa terveydentilaa mm. munuaisia hoitavan vaikutuksensa kautta. Munuaiset ovat perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ihmisen fyysisen ja psyykkisen voiman tyyssija ja munuaiset vahvistuvat hiljaisuudessa. Meditaatio vie onnistuessaan aivot alfa-aaltotilaan eli syvän rentoutumisen tilaan. Tästä syystä meditaatio voi olla tärkeä hoito mm. stressissä ja siihen liittyvissä ongelmissa, kuten sydämen ja korkean verenpaineen ongelmissa, vatsahaavoissa, jännittyneisyydessä, unettomuudessa sekä ihottumissa ja hiusten lähdössä. Meditaation tutkituista terveyshyödyistä voit googlata lisää: Benefits of meditation.

Levollinen mieli meditaation avulla

Meditoi eli hiljennä mielesi säännöllisesti, mielellään kaksi kertaa päivässä. Parhaat ajat ovat aamulla esim. peseytymisen ja aamiaisen välissä ja illalla ennen syömistä, jolloin on vielä virkeä. Valitse itsellesi parhaiten sopivat ajankohdat niin, että saat ne kuulumaan päivittäiseen rytmiisi, kuten ruoka-ajatkin. Kerrallaan voi meditoida niin paljon kuin haluaa; 5–15 minuuttia on jo aluksi hyvä aika. Meditaation kestoa kannattaa lisätä vähitellen.

Mielen hiljentämisen onnistumista voi auttaa muilla harjoituksilla, kuten tekemällä sitä ennen joogaliikkeitä tai esim. tai chitä. Voi myös laulaa, kuunnella rauhallista musiikkia ja tehdä mielikuvaharjoitusta. Kehon viilentäminen esim. ottamalla viileä suihku, ja hiljentyminen aina samassa paikassa ja samaan aikaan voivat myös olla avuksi. Mieltä kohottavan kirjallisuuden lukeminen nostaa olotilaa ja kasvisruokavalio rauhoittaa ajan mittaan myös mieltä. Tolstoi sanoi aikoinaan: Niin kauan kuin on teurastamoja niin kauan on sotia.

Meditaatiota syventävät myös muut, henkilökohtaisesti opetettavat harjoitukset, kuten energiakeskusten puhdistaminen, hengitysharjoitukset (pranayama) sekä henkilökohtaiset asanat eli joogaliikkeet.

Myönteistä ajattelua ja elämää suojelevaa ja kunnioittavaa asennetta voi myös harjoitella. Mieltä kohottava henkinen ja hengellinen kirjallisuus auttaa asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen, niin ettei murehdi turhia eikä kiirehdi liikaa. Jooga-elämäntavan yama- ja niyama -ohjeet sisältyivät jo Patanjalin antamaan kahdeksan askeleen joogaan. Näiden ikivanhojen periaatteiden avulla ihminen voi kehittää itseään henkisesti riippumatta kulttuurista tai uskonnollisesta vakaumuksesta.

Harjoittele meditoimaan näin

Istu rauhallisessa paikassa tuolilla, lattialla jalat ristissä, lootusasennossa tai polviesi päällä selkä mahdollisimman suorassa. Sulje silmäsi ja vedä pari kertaa syvään henkeä ja täytä kehosi eri osat uudistavalla elämän energialla eli ”pranalla” ja rauhalla. Kuvittele olevasi luonnonrauhassa aivan yksin, anna tyyneyden levitä sisääsi ja ajattele: olen rauhallinen, rauha on kanssani, kaikki on rakkautta.

Voit myös toistaa mielessäsi myönteistä vahvistuslausetta, sinulle läheistä rukousta tai meditaatio-opettajan antamaa sanskritinkielistä mantraa. Mantran äänneasun värähtely ja myönteinen, kohottava ajatus tekevät meditaatiosta rauhoittavan ja mieltä lataavan kokemuksen. Koe kuinka oma mielesi laajenee äärettömään Valoon ja Rakkauden turvaan ja tunne kuinka ”Rakkauden hengähdys” hellii kaikkein syvintä sisimpääsi. Mantrana voit käyttää myös suomalaista lausetta: ”Olen Rakkauden energiaa”; hengittäessäsi sisään ajattele ”olen” ja ulos ”Rakkauden energiaa”. Hengität siis Rakkautta sisääsi ja annat oman rakkautesi laajentua äärettömän Rakkauden yhteyteen.

Kun mieleesi tulee muita ajatuksia ja ajatuksesi karkaavat, anna niiden mennä pois kuin lentävät linnut, ja suuntaa ajatuksesi jälleen Rakkauden yhteyteen. Rakkaus-sana voi tuntua kovin naiivilta, mutta kannattaa muistaa, että se on yksi hoitavimmista ja positiivisimmista sanoista mitä löytyy!

Parhaat tyydytystä ja mielenrauhaa antavat tulokset yleensä saat, jos harjoittelet hiljentymistä säännöllisesti ja jos saat henkilökohtaista ohjausta.

Virpi

Perustaessani Frantsilan Luomuyrttitilan, Hyvän Olon keskuksen ja Kasvisravintola Kehäkukan 35 vuotta sitten mieheni kanssa, tavoitteemme oli edistää luonnonmukaista elämää sen kaikessa moninaisuudessaan; luomuyrttiviljelyä, kasvisravintoa, luontaishoitoja, joogaa ja meditaatiota. Ajattelimme, että jokainen meistä voi vaikuttaa positiivisesti niin, että fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä tasolla sisäinen rauha ja onnellisuus heijastuisi maailman rauhaan ja elämän kunnioittamisen. Meditaatio on yksi työkalu onnellisuuden kasvattamiseen ja kiireen kesyttämiseen. Minulla se on ollut päivittäisenä ystävänä jo 45 vuotta. Suosittelen lämpimästi

ps. Tutustu pieneen asanaoppaaseen Luonnonkaunis kirjastani (WSOY 2004)

Sen sijaan että vaadit itseltäsi liikaa, ole itsellesi armollinen

Sen sijaan, että vaadit itseltäsi liikaa, harjoittele armollisuutta.
Sen sijaan, että väheksyt itseäsi, harjoittele tuntemaan oma arvosi.

Sen sijaan, että etsit kaikkien hyväksyntää, harjoittele arvostamaan heidän rakkautta, jotka ovat oikeasti läheisiäsi.
Sen sijaan, että sinun pitäisi heti osata, salli itsesi harjoitella ja kompuroida.

Sen sijaan, että koittaisit pitää itsesi väkisin kasassa, anna sinun murtua.
Sen sijaan, että selittelisit muille, miksi olet sellainen kuin olet, ole vaan mitä olet.

Sen sijaan, että piilotat sitä, että koskee, anna kipusi tuntua.
Sen sijaan, että pyrit täydellisyyteen, pyri inhimillisyyteen.
Sen sijaan, että koitat pärjätä itse, uskalla pyytää tukea.

Sen sijaan, että koitat pysyä mielen vaatimuksissa, harjoittele joustavuutta.
Sen sijaan, että tekisit vielä vähän lisää, ota sittenkin tauko.

Sen sijaan, että suunnittelet liikaa, kysy, mikä toisi nyt sinua lähemmäs itseäsi.
Sen sijaan, että tilaat salaatin jos haluat jäätelöä, tilaa kerrankin jäätelöä.

Sen sijaan, että yrität puskea väkisin, anna vaan olla.
Ihan oikeasti. Anna vaan olla.

Kurkkaa Ole itsellesi armollinen -kortit:

Rakastatko rankkaa miestä?

Hän kääntää selkänsä, vetäytyy, raivoaa, kiukuttelee. Kun ilmaiset merkkejä siitä, että olet saanut tarpeeksesi, hän tuleekin lähemmäs, viettelee, koskettaa, saa sinut nauramaan. Harvoin vedät pultteja ja päätät, että pidä tunkkis. Ei kannata lähteä ovet paukkuen kiitämään – sehän vain pahentaisi asioita ja rikkoisi sitä, mitä vaivoin on rakennettu.

Kuuntelet, neuvottelet, ymmärrät. Hänellähän on ollut tosi rankkaa. Kunhan vain kärsivällisesti rakastat ja rakennat, hän varmaankin eheytyy ja avautuu. Hänestä kuoriutuu esiin se vahva, näkemyksellinen, kypsä ja viisas mies, joka hän varmasti voisi olla. Ja osaahan hän olla tosi lempeä ja huomioiva.

Kunnes räjähtää taas.

Olet toiminut tai käyttäytynyt niin, että hänellä on aihetta epäillä uskollisuuttasi tai suoraselkäisyyttäsi. Olet niin helvetin keskusteleva, että se rasittaa häntä. Ei jaksa jauhaa. Olet ostanut kaupasta vääriä juttuja tai hoitanut senkin asian miten sattuu. Haluat kosketusta, mutta hän haluaa seksiä. Haluat yhteyttä, mutta hän tahtoo relata. Haluat tulla nähdyksi, kun hän haluaa, että asiat sujuvat iisisti. Miksi tämä on niin saatanan monimutkaista, hän tiuskii.

Miksei sydämesi lämpö, henkinen ymmärryksesi, viisautesi ja psykologinen tietämyksesi auta?

Olet hämmentynyt, surullinen, ihmeissäsi. Mikä mättää? Kuinka sinun pitäisi olla toisenlainen, toimia eri tavalla? Miksei sydämesi lämpö, henkinen ymmärryksesi, viisautesi ja psykologinen tietämyksesi auta? Ehkei ajoitus ole vielä oikea? Tapaat terapeutteja, hoitajia ja parantajia. Luet kirjoja, keskustelet ystäviesi kanssa. Keskityt, meditoit, hoidat itseäsi. Näytät mahdollisimman hyvältä, käherrät tukkaa ja ostat vaatteita joista miehesi toivottavasti pitää.

Tai sitten voimasi alkavat jo hiipua. Valitset hiljaisuuden, koska tiedät, että puheesi aiheuttaa raivomyrskyn. Optimoit, kalkuloit ja suunnittelet. ”Jos mä nyt teen näin, niin ehkä tää menee hyvin. Jos mä nyt panostan, niin ehkä se ei tsiigaile muita naisia niin paljon.” Joskus suunnittelet eroa. Mutta jokin saa sinut pysymään suhteessa. ”Kyllä tää tästä – mä en vain ihan vielä ole keksinyt sitä kaiken avaavaa koodia.”

Joskus suunnittelet eroa

Rakas nainen, rakastat aikuista poikaa, et miestä. Sinussa asuu arvostaan epävarma tyttö, kiltti selviytyjä, joka tekee mitä tahansa saadakseen vihdoin kokea miehen arvostusta. Et ole tehnyt mitään väärin, eikä sinussa ole mitään vikaa. Kiukutteleva poika peilaa sinulle sitä osaa itsessäsi, joka epäilee itseään syvän, tunnistamattoman häpeän vallassa. Kumppanisi heijastaa sinussa osaa, joka ei tullut nähdyksi, kannatelluksi, tuetuksi. Se osa sinussa on löytänyt pojasta itselleen vastakappaleen, vaikka haaveilee hyvän miehen rakkaudesta.

On kaksi vaihtoehtoa. Kohdata itsessään se kipu, joka tukematta jäämisestä ja turvattomuudesta on syntynyt. Tai jatkaa onnettomana pään seinään hakkaamista. Vaikka kuinka työstät itseäsi, se suurin juttu on vielä edessä: uskaltaa kypsyä itseään rakastavaksi naiseksi ja lakata muuttamasta ketään. Muuttua itse – ei siksi, että miehesi vihdoin näkisi sinut vaan siksi, ettei sinulla enää olisi tarvetta temppuilevalle pojalle. Minulle elämä näytti kipakoita merkkejä siitä, että vastassa oleva karjalan mänty kävisi aina vain kovemmaksi, eikä antaisi periksi. Vahingossa satutin itseäni fyysisesti jatkuvasti ja sairastelin koko ajan. Oloni oli surkea – vaikka ennen suhdettakin (kaikkia niitä) olin usein ollut tosi yksinäinen ja kaipasin hellyyttä niin kovasti. Koin valtavaa riittämättömyyttä.

Rankan miehen rakastaminen ei ehkä olekaan rakkautta, vaan yritystä löytää täytettä omaan yksinäisyyden ja hellyyden kaipuun kaivoomme

Juuri siksi, että meissä on maailman inhmillisin, kaikkia koskettava rakkauden ja turvan tarve, vedämme puoleemme kiukuttelevia poikia, ellemme vielä ole löytäneet itsestämme pyhää maskuliinista voimaa. Psykologiassa sitä sanotaan sisäiseksi isyydeksi ja johtajuudeksi. Se on perusvoimaamme: vihaa, turvaa ja päättäväisyyttä olla omalla puolellamme ja kohdella itseämme kunnioittavasti.

Sisäinen johtajuus on jatkuvaa päätöstä huolehtia lempeästi itsestään, vaikka kuinka tiukkaa tekisi. Se on valinta olla mieluummin yksin kuin tuhlata kallisarvoista elämänvoimaansa tarvitsevan pojan pohjattomaan kaivoon. Sisäinen johtajuus on ensisijaisesti oman kaivomme täyttämistä. Se on valinta opetella rakastamaan itseämme, menneisyyden kipeiden asioiden katsomista rehellisesti silmästä silmään, avun vastaanottamista, itselleen hyvän sallimista. Se on rankasta rakkaudesta parantavaan rakkauteen uskaltautumista.

Rankan miehen rakastaminen ei ehkä olekaan rakkautta, vaan yritystä löytää täytettä omaan yksinäisyyden ja hellyyden kaipuun kaivoomme. Täytettä etsii sieltä, mistä sitä on tottunut etsimään: poispäin kääntyvästä selästä, turvattomasta ilmapiiristä, sieltä, missä pitää aina suorittaa, tehdä vaikutus ja pysyä vahvana. Kunnes hiffaa, että totuus minusta ei ole toisen käsissä. Totuus minusta on olemassa sisälläni aina: minä olen arvokas, riittävä, kaunis ja ihana. Tällaisenani, keskeneräisenä. Minun ei tarvitse pärjätä yksin vahvana ja silti suurin voima löytyy itsestäni. Voimani on herkkää – ei litistävää tai kontrolloivaa vaan viisasta ja itseni rakastamisessa ehdotonta.

Rakkaus on sitä, että suuntaa rakentavuuden sinne, missä se ei valu arvostamattomana maahan. Rakkaus on sitä, että avautuu omalle potentiaalilleen

Rakkaus on sitä, että suuntaa rakentavuuden sinne, missä se ei valu arvostamattomana maahan. Rakkaus on sitä, että avautuu omalle potentiaalilleen. Rakkaus on sitä, että huolehtii hellästi itsestään – ei sitä, että pitää itsensä timminä ja kuosissa tekoripsiä räpsytellen saadakseen muilta hyväksyntää. Rakkaus on sitä, että sallii itselleen hyvinvointia ja syvää iloa. Rakkaus ei ole teko eikä minkään tietyn asian ymmärtämistä; se on sitä, että antaa itsensä säteillä oman sydämensä valossa.

Rakkaudessa oleva mies kunnioittaa rajojasi ja arvostaa leijonaemon voimaasi, kun sanot kipakasti ei, etkä koskaan suostu huonoon kohteluun

Hyvä mies näkee sinut ja säteilysi ja peloistaan huolimatta uskaltautuu sen ääreen – koska rakkaus kutsuu häntäkin. Hyvä mies kunnioittaa rajojasi ja arvostaa leijonaemon voimaasi, kun sanot kipakasti ei, etkä koskaan suostu huonoon kohteluun. Hän saapuu, kun olet itsellesi hyvä nainen. Yhteydessä pyhään feminiinisyyteesi, hellä äiti sille osalle itsestäsi, joka tuli satutetuksi ja sammutetuksi. Hyvä mies voi silloin olla kuka tahansa kannustava, sinut näkevä mies. Et pelkää olla yksin ja nauttia elämästäsi, koska hyvä mies löytyy sisältäsi. Hän, joka puolustaa totuutta sinusta.

Kurkkaa myös Annan kirja Sydänvoimaa muutokseen:

Anna anteeksi – Se auttaa päästämään irti tuskallisista tunteista

Parisuhteissa tulee vääjäämättä vastaan tilanteita, joissa toinen ärsyttää. Ärsytyksen tai erimielisyyksien ei siis pitäisi yllättää ketään.

Ärsyttäviin tilanteisiin voi kuitenkin varautua. Se vaatii toki nöyryyttä ja myötätuntoa, mutta myös kasvattaa niitä entisestään. Anteeksi voi nimittäin antaa jo etukäteen.

Kokeile: keskity vaikka joka aamu tai kerran viikossa siihen, että rauhallisessa ja hyvässä mielentilassa annat toiselle tietoisesti anteeksi, vaikka mitään erityistä anteeksiannettavaa ei ole. Ajattele toista ihmistä rakkaudella.

Sydän on ihmisyyden ydin. Sen ei välttämättä tarvitse avautua muille, mutta itselle sen pitää avautua. Sekoitamme elämämme pääasiassa sydänkeskukseen liittyvien asioiden vuoksi (se kontrolloi intohimoa ja tahdon suuntaa sekä auttaa pysymään omalla polulla).

Englannin myötätuntoa tarkoittava sana compassion tulee latinan verbistä compassiō, joka tarkoittaa yhdessä kärsimistä. Myötätunto on sen ymmärtämistä, että meillä kaikilla on kipumme.

Anteeksianto on sitä, ettei ota kantaakseen muiden ongelmia ja energioita. Se on oman ja toisten inhimillisyyden tunnistamista. Anteeksianto on eri asia kuin unohtaminen, anteeksianto tarkoittaa emotionaalisen latauksen vapauttamista eli irti päästämistä.

Anteeksiantamattomuus lukitsee menneeseen. Kun antaa anteeksi, ei ole enää tekosyitä kärsimykselle. Se on suurin lahja, jonka voit itsellesi, ja sitä kautta myös toiselle, antaa. Anna anteeksi! Se helpottaa yhteistä taivalta huomattavasti.

Tämän ja muita arkielämän joogaharjoituksia löydät Noora Lintukankaan kirjasta Viihdy omassa arjessasi – mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle.

Päivitä vanhat rottinkikalusteet kesäväreihin

KOTImaista ELÄMÄÄ -blogissa käsitellään tiloja, jotka vaikuttavat mielentilaan.

Ostimme perheellemme mökin, joka on rakennettu 80-luvulla. Kaupan mukana tuli kaikki irtaimisto, joka niin ikään oli peräisin 80- ja 90-luvuilta. Mökin ilmapiiriä voisi luonnehtia myös hässäkäksi, sillä sinne oli selvästi tuotu kaikki sellainen muualle kelpaamaton kama. Ehkä olet saattanut kuulla jostain, että ”ihan hyvä on vielä mökille, viedään sinne”.

Olen huomannut, että se fyysinen tila, jossa on ja elää, vaikuttaa tosi paljon siihen, millainen on mielentila. Jos ympäristö ei vaikuta omalta, se vähän kaihertaa sisäisesti.

Olen pitkin talvea roudannut roinaa ulos, ja toisaalta taas sortannut kestäviä luonnonmateriaalista tehtyjä huonekaluja, joita voi tuunata ja kunnostaa. Terassilta löytyi esimerkiksi nämä luonnonarmoilla olleet rottinkituolit – vankat mutta pinnoiltaan kulahtaneet.

Pesin ensin kalusteet kristallisoodalla eli kidesoodalla. Kun ne olivat kuivuneet, aloin pensselöimään. Varmasti nopeampi olisi ruiskuttaa, mutta minulla oli tarpeessa hidas viikonloppu, ja halusin tehdä asioita hitaasti. Käytin maalaamiseen ulkokalustemaalia, jota saa sävytettyä oman toiveen mukaan. Maalivärisävyjä löytyy paljon maalikauppojen seiniltä, mutta kassalta voi myös pyytää värisävykirjoja, joissa on valtava määrä värisävyjä.

Muutamien tuntien hitaan projektin (ja hyvien mietiskelysessioiden!) lopputuloksena syntyi uusi iltapäiväkahvipaikka:

Jos tämä muutos miellytti sinua, jaa se myös ystävillesi <3

Rakas haavoittuvuus – ”Haavoittuvuus paljastaa sydämeni intohimon”

Ilman haavoittuvuutta minua ei ole.
On vain tyhjä kuori vailla sisältöä.
Sillä kaikki tuon kuoren sisällä on haavoittuvaa.

Haavoittuvuus on elämistä. Alttiutta.
Totaalista rohkeutta kanssakäydä intiimisti todellisuuden kanssa.
Haavoittuvuus on innostumista, välittämistä, rakkautta, rohkeutta
ja vahvuutta. Jopa hurjuuttakin.

On haavoittuvaa koskettaa sitä, mitä haluaa.
Tiedostaa se, mitä sydämessään toivoo.
Myöntää se, mitä tarvitsee.
Syttyä siitä, mikä innostaa.

Minua ei ole, jos ei ole haavoittuvuutta.
On vain kuivaa paperia. Kun se kostuu, herään henkiin.

Haavoittuvuus paljastaa. Se tekee minusta muuttuvan ja alttiin.
Haavoittuvana alan kasvaa. Haavoittuvana hengitykseni syvenee.
Haavoittuvana olen myös herkkä. Rikki ja rikottavissa.
Mutta miten menisin rikki, jos olen nestemäinen, elävä, luonnostaan muuttuva olento?
Jotain jonka oma viisaus osoittaa, miksi on tärkeää haavoittua.
Jotain, joka parantaa itsensä itsessään.

Haavoittuvuus paljastaa sydämeni intohimon. Halun elää ja kokea.
Tuntea ja ottaa vastaan. Se haastaa elämän, itsensä, antamaan.
Haavoittuvana saatan rakastaa vailla vastarakkautta.
Haavoittuvana saan aina oman rakkauteni.
Haavoittuvuus myös antaa minulle sen, mitä tarvitsen.
Haavoittuvuus tuntuu rakastavan minua.

Haavoittuvuus avautuu avaamaan yhä enemmän itseään.
Mitä enemmän annan itseni olla haavoittuvainen, sitä haavoittuvaisemmaksi tulen.
Mitä enemmän elän, sitä enemmän elämä virtaa minussa ja kutsuu minua.
Olen tavoitettavissa, poissa piilosta, näkyvillä ja läpinäkyvä.
Tunnusteltavissa. Vaikutettavissa. Avoinna yhteydelle.
Kuin jotain, jota voit juoda ja maistaa. Jotain, jossa voit itsesi kastaa.

Kuinka laaja haavoittuvuus onkaan.
Se voi saada aikaan mitä tahansa.
Se liikuttaa piilossa koko maailmaa.
Muuntaa ja murtaa maailman.
Kuplii uusia asioita.
Vaalii, hoitaa ja kasvattaa, kuin todellinen äitimme.

Kehoni on haavoittuva, kun tunnen sen.
Eloisa, herkkä, vetinen ja lihaisa.
Sydämeni on tulinen, pehmeä ja syvästi ymmärtävä.
Olemukseni, sieluni, vastaanottava, rentoutunut, liikkuva, lempeä ja kirkas.

Kun minä olen haavoittuva, olen taas se meri, joka olen ikuisesti ollut.
Ja se ainutlaatuinen ihmismatka, jonka tarkoitus on lainehtia kuin vesi.
Rakas haavoittuvuus, sinä teet minusta todellisen.

Ooh, mikä omenaruusu

Teksti: Hanna-Leena Turpeinen

Rakastan kaikkia leivoksia, joissa on omenaa. Hassua kyllä, lempiomenaleivoksissani on mahdollisimman vähän taikinaa. Lämpimät, paahtuneet ja karamellipintaiset omenat, jossa maistuu suloisesti kanelin mausteisuus, on se juttu. Tällä kertaa omenat saivat kauniin ulkomuodon muuttumalla ihastuttaviksi ruusuleivoksiksi. Makeus tähän leivokseen tulee omenan oman makeuden lisäksi ainoastaan valitsemallasi määrällä pintaan ripoteltavaa kookossokeria. Voit siis helposti itse säännöstellä leivoksesi makeuden tällä tapaa.

OMENARUUSUT

(Ohjeesta tulee noin 8 leivosta)

1 ps Farina Pizza-ja piirakkapohjaseosta

0,5 ps kuivahiivaa

2,25 dl vettä

1 rkl kookosöljyä

VAIHE 1) Kuumenna vesi noin 42 asteiseksi.

VAIHE 2) Sekoita veden joukkoon kaikki loput aineet ja anna taikinan tekeytyä liinan alla jääkaapissa noin 30 minuuttia.

VAIHE 3) Kauli valmis taikina gluteenittomia jauhoja apuna käyttäen ohueksi isoksi levyksi.

OMENAT

2 punaista luomu omenaa

1,5 kpl sitruunaa, joista on puristettu mehu

puoli taikinakulhollista vettä

mango/ aprikoosi/ tai omenasosetta

kookossokeria

luomu kanelia

VAIHE 1) Purista sitruunan mehu taikinakulhoon ja lisää vettä joukkoon kulhon puoliväliin saakka.

VAIHE 2) Pese omenat. Halkaise ne kahtia ja poista siemenkodat. Viipaloi omenan puolikkaista ohuita viipaleita.

VAIHE 3) Kaada omenaviipaleet sitruuna-vesi seokseen siten, että ne peittyvät kokonaan nesteeseen. Kuumenna seosta mikrossa noin 7-8 minuuttia, kunnes omenaviipaleet ovat pehmenneet niin, että taipuvat katkeamatta.

VAIHE 4) Leikkaa taikinasta noin 5 cm paksuisia suikaleita. Voitele kunkin viipaleen yläreuna valitsemallasi hedelmäsoseella, ikään kuin ”liimaksi.” Asettele omenaviipaleet vierekkäin taikinaviipaleen yläreunaan, hedelmäsoseen päälle siten, että omenan kaari-osa jää taikinan ulkopuolelle. Ripauta halutessasi kookossokeria taikinasuikaleen pintaan. Kääri valmis taikinasuikale rullalle ja aseta muffinivuokaan.

VAIHE 5) Ripauttele ruusujen pintaan kanelia ja kookossokeria.

VAIHE 6) Paista uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 15 minuuttia.