Sivu 296 – Hidasta elämää

5 H:ta, jotka tuovat kepeyttä suorittajan elämään – Hellitä!

Sinun on oltava juurtunut nykyhetkeen jakaaksesi syvintä ja parasta itsestäsi. Sinulla on vain tämä hetki. Käytä sitä parhaaksi eduksesi, lastesi ja itsesi takia. Pysähdy ja kysy, mitä Sinulle kuuluu? Suurin lahja jonka voit lapsellesi antaa, olet sinä itse.

1. Hengitä

Opin joogaohjaajaltani, että hengitys on silta kehon ja mielen välillä. Kun hengität tietoisesti, mieli ja keho rauhoittuvat. Kokeile hengittää syvään. Sisäänhengityksellä tunne kuinka vatsa nousee, uloshengityksellä puhalla rauhallisesti kielteiset ajatukset pois kehostasi.

Tietoinen hengittäminen on ankkurisi tähän hetkeen.

Hengittäminen tuo sinut tähän hetkeen läsnä olevaksi lapsesi kanssa. Se syventää yhteyttä välillänne. Hengittäessäsi syvään, saat seitsemän kertaa enemmän happea kuin hengittäessäsi pinnallisesti.

2. Hellitä

Hyvän ihmisen mittari on se, kuinka kiire on. Mitä enemmän puhut kiireestä, sitä menestyneempi ja parempi olet. Vai onko sittenkään näin?

Puhu kiireen sijaan hidastamisesta. Se mihin kohdistat ajatuksesi, ohjaa käyttäytymistäsi. Huolehdithan myös itsestäsi. Avun pyytäminen on suuri askel kohti onnellisempaa vanhemmuutta.

3. Hulluttele

Ihminen ei lopeta leikkimistä koska vanhenee, vaan vanhenee koska lopettaa leikkimisen. Hypi vesilätäköissä, ilmeile kumppanillesi ja tanssi lastesi kanssa. Päästä irti, päästä sisäinen lapsesi valloilleen. Hulluttele, anna mennä! Tee enemmän sellaisia asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

4. Hyväksy itsesi

Olet riittävä juuri tuollaisena. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia tai täydellisiä lapsia, mutta matkan varrella on olemassa paljon täydellisiä hetkiä. Muista: Lapsillesi sinä olet täydellinen! Mielen hyvinvoinnin kannalta olennaisia ovat joustavuus, kohtuullisuus ja inhimillisyys. Ota nämä huomioon myös arvioidessasi itseäsi.

”Uskallusta on olla myös aivan tavallinen, keskeneräinen ihminen.” – Maaret Kallio

5. Halaa

Halaus on sanaton tapa ilmaista kiintymystä. Kiireen keskellä hetki läsnä olevaa halausta antaa lapsellesi muistutuksen siitä, että välität. Halaus tekee hyvää myös sinulle. Halatessa vapautuu oksitosiinia, joka täyttää sinut onnellisuudella. Tutkimusten mukaan ihminen voi paremmin, kun halaa riittävästi. Arvokkaimmat timantit kaulasi ympärillä ovat lapsesi kädet.

Rosa Auffermann
Asiantuntija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry

Jos maailmankaikkeus katoaisi nyt

”Universumin romahtaminen on luultua todennäköisempää”, väitti uutinen puhelimessasi. ”Ehkä maailmankaikkeus ei laajenekaan ikuisesti, vaan tiivistyy pieneksi ja lakkaa joskus olemasta”, kerroit silloin keittiössä ja kysyit, miltä se minusta tuntuisi. Silloin oivalsin…

Se leikki kanssani, kun olin pieni ja yksin. Kun odotin unta pimeässä makuuhuoneessa ja keräsin käteni ja jalkani mahdollisimman lähelle kehoani, etteivät sänkyni alla vaanivat leijonat ja tiikerit vain nappaisi niitä. Silloin se vei minut elämäni hauskimpaan huvipuistoon.

Nuorena se laittoi minut koristautumaan, etsimään seuraa. Se oli kanssani, kun rakastuin ja kun minut jätettiin. Se seurasi, kun kiinnitin huoneeni ilmoitustaululle kortin jossa luki: If you love something, set it free. If it comes back to you, it’s yours forever, but if it doesn’t, it never was. Siis: Jos rakastat jotakin, päästä se vapaaksi. Jos se tulee takaisin luoksesi, se on sinun ikuisesti, jos ei, ei se koskaan ollutkaan.

Se vahvisti itsensä ystävyydessä ja näyttäytyi mitä moninaisimmissa hetkissä ja tunteen osoituksissa. Se katsoi seikkailujani maailmassa ja kaikkia niitä keitä tapasin. Lentokoneesta toiseen, se pysytteli kannoillani ja kiipesi vuorelle kanssani, kun aurinko oli kirkas ja lumihanki syvä.

Se näki myös asettumiseni aloilleen. Se tiesi jo ennen minua, mihin taloon muuttaisin ja kenen kanssa. Että löytäisin pienen vihreän talon joen rannalta, jossa olisi hyvä olla. Talvella se rätisi takassa ja vinkui viimassa, kesällä nosti marjat pensaisiin pihallani.

Se oli ollut paikalla silloinkin, kun kuulin äänesi ensimmäisen kerran ja tajusin, kenen kanssa jakaisin elämäni. Se tuntui vahvassa kädessäsi, hurmiona, hellyytenä, kiukkuna ja rehellisesti jaettuna arkena.

Se antoi minun nähdä osia itsestäni neljänä ihan uutena ihmisenä. Se puhui minulle, kun he opettelivat puhumaan, ja käveli vierellä, kun he opettelivat kävelemään. Se toi kirkkaat ja omintakeiset sanat heidän suustaan, jotta minäkin tajuaisin olevani heidän laillaan taikaa.

Se antoi minun nähdä ja kuulla paljon. Ihmisten silmissä, sanoissa ja teoissa. Tähdissä, maassa ja taivaassa. Hetkissä, jolloin tunsin itseni miljonääriksi, vaikka taskuni olivat tyhjät, se säteili. Yllättävä, ystävällinen tarjous sai sen hymyilemään armollisesti ja seuraamaan, kuinka kaikki tapahtui.

Se sieti kaikki ne kerrat kun puhuin liikaa tai en sanonut, mitä oikeasti halusin. Se tiesi, milloin hymyni oli pingoitettu, enkä kertonut koko tarinaa. Se riemuitsi myös silloin kun kohtasin sattumalta kauan sitten kadonneen ja tulin ravituksi sisältä. Silloin se katsoi katseestani. Sinunkin silmistäsi se katsoi ja sai sydämemme pomppimaan sanattoman yhteisymmärryksen tahtiin.

Se näytti minulle pieniä ihmeitä ja suuria suunnitelmia, ja iloitsi kun minä iloitsin. Kun olin harmissani, ei se siitä harmistunut.

Se katsoi myös kun etsin, löysin ja etsin. Kun uskoin, toivoin ja rakastin, mutta mitä?

Luotin siihen aina tietämättä tarkalleen mihin luotin.

Se kuuli myös kysymyksen, jonka esitit oikeaan aikaan: Jos maailmankaikkeus romahtaisi nyt, miltä sinusta tuntuisi? Se näki hämmennyksen minussa ja riemuitsi, kun tajusin: Olisin ok…

Olisin ok? Miten pieni, suuri ja kaikenkattavuudessaan kapinallinen ajatus. Olisin ok! Ja jos minä olisin ok, niin olisi kaikki minussa. Kaikki se mitä luulin että täytyy tehdä. Kaikki se mikä ei ehkä koskaan tule tehtyä, vaikka haluaisinkin. Kaikki se minkä olen saanut ja se mitä en ole saanut. Virheenikin? Se kaikki olisi ok.

Jos maailmankaikkeus katoaisi, olisin ok, sillä olen tehnyt sen, minkä olen oikeaksi kokenut. Elänyt niin, että olen samalla katsonut sitä silmiin. En ollut tajunnut, mutta niin se on koko ajan ollut. Kaikessa mitä olen tehnyt, ollut ja toivonut, olen katsonut ikuisuutta silmiin.

Kuinka ihmeellinen se on! Se on läpäisee kaikki ajat, tilat ja ulottuvuudet. Se hiipii hienovaraisesti ja huutaa kaikkialla. Se räjäyttää tajunnan, murtaa auki sydämen ja elävöittää sielun. Täydellisellä hyväksynnällään se voittaa puolelleen. Kaiken aikaa se katsoo erillisyyden läpi ja kirjoittaa yhteistä tarinaa.

Sitä ei vangita sanoihin, hetkiin eikä mielipiteisiin, sillä sitä ei voi omistaa.

Se omistaa minut.

En tahdokaan tuhatta asiaa. Vain sen yhden, joka pitää sisällään kaiken.

Kuva: Lari Laasjärvi Photography

Minkä pitäisi olla toisin, jotta voisit nauttia elämästäsi tässä hetkessä?

Marttyyri. Kukaan ei mielellään myönnä olevansa sellainen. Mutta väkisinkin silloin tällöin mieleen hiipii ajatuksia, kuten helppohan tuon on… kyllä minäkin, jos… oliko pakko pilata mun päivä?

Olosuhteita on helppo syyttää. Jos minulla olisi toisenlainen pomo, puoliso, perhe tai tilanne, jos minua arvostettaisiin, voisin kukoistaa!

Mutta elämä on nyt. Jos arjestaan ei nauti tällä hetkellä, ei siitä todennäköisesti tule nauttimaan myöhemminkään. Minkä pitäisi olla toisin?

Kenties itsearvostuksen?

~ ~ ~ ~

Kirjoitin viimeksi vapauden olevan sitä, että antaa kaikille muillekin vapauden; vapauden ajatella minusta mitä tahansa.

Muilla(kin) ihmisillä on oikeus tunteisiin, mielipiteisiin ja niiden ilmaisuun, etkä voi kontrolloida sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai kuinka he sinulle puhuvat. (Voit toki käyttäytyä ystävällisesti ja arvokkaasti, ottaen vastuun omista sanoistasi ja teoistasi. Se vaikuttaa automaattisesti myös siihen kuinka ympärillä olevat ihmiset sinut kokevat ja kuinka he sinuun suhtautuvat.)

Jonkun muun ääneen lausumat kärsimättömät reaktiot, kuten vaikka toi nyt oli älyttömästi sanottu!, ootsä ihan idiootti?!, eihän tolleen voi kukaan ajatella! ovat toisen ihmisen mielen tuotoksia. Ne tulevat sinua kohti, mutta sinun ei tarvitse ottaa näitä iskuja vastaan.

Usein ihmiset kuitenkin nappaavat iskun sijaan koko ruoskan käteensä ja jatkavat itsensä piinaamista: olen niin huono, olen niin huono, aivan epäonnistunut, miten mä saatoin, tällanen mä olen…

Jos luovutat vallan hyvinvoinnistasi jatkuvasti muille, et ole koskaan onnellinen.

Mitä jos toteaisit hiljaa mielessäsi, tai jopa ihan ääneen: ”kiitos mielipiteestäsi, hyvää päivänjatkoa”.

Matka on pitkä, mutta se tapahtuu askel kerrallaan, harjoittelemalla.

Se oli jonkun muun mielipide. Mutta sinä päätät, mitä mieltä itse olet.

~ ~ ~ ~

Tämän ja muita arkielämän joogaharjoituksia löydät kirjasta Viihdy omassa arjessasi – mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle.

Kaikki hyvä mitä annat, palaa takaisin – Koko elämämme merkitys syntyy siitä, että voimme olla toisille avuksi

Olen saanut valmentajana myötäelää uskomattomia kasvutarinoita. Nähdä, miten tähdet syttyvät valmennettavan silmiin, kun hän oivaltaa olevansa sydämensä viitoittamalla tiellä. Kun aluksi arka ja hauras, lähes olematon luottamus omaan osaamiseen ja tekemiseen vahvistuu vauhdilla. Kun itsenjohtamistaidot kasvavat. Kun innostus, ilo ja varmuus valtaavat mielen, sielun, sydämen ja kehon jokaisen solusopukan.

Kaunein ja koskettavin kiitos, mitä voin työstäni saada. Kiitos, joka pistää nieleskelemään onnen ja kiitollisuuden kyyneliä jonkin itseäni isomman edessä. Jonkin, jossa olen kuitenkin voinut olla hyödyksi, voinut auttaa.

Toisessa intohimotyössäni, sanoittamisessa, en pääse seuraamaan kasvutarinoita. En myöskään kokemaan tekemiseni vaikutuksia ”lähituntumassa”, koska en itse esiinny. Musiikin ja sanojen voima on kuitenkin meille kaikille tuttua, myös isosti tutkittua ja tunnustettua. Siksi koen voivani parantaa maailmaa sanoittajanakin. Sanoituksilla on sanomansa, joka voi tsempata, lohduttaa ja voimaannuttaa. Tuoda iloa ja viihdyttää. Tarjota näkökulmia ja rohkaisua muutokseen vaikkapa jossain elämän vaikeassa vaiheessa.

Rakastan valmentamista ja sanoittamista ihan itsessään ja itsenään. Mutta rakastaisinko yhtä paljon, jos tekisin vain ja ainoastaan itselleni – itseni iloksi? En usko. Jotain hyvin olennaista ja tärkeää puuttuisi. Meihin ihmisiin istutettu perustarve tehdä hyvää muille.

Elämällämme, tekemisellämme ja itsellämme on väliä, kun voimme olla hyödyksi.

1. Synnytä hyvän kierre

Kun tiedät mikä sinua kiinnostaa, mistä sytyt ja minkä tekemisestä nautit on tärkeää miettiä, miten tekemisesi voi olla hyödyksi muille. Miten sinä voit auttaa ja palvella. Parantaa maailmaa.

Voit hyvin auttaessasi. Hyvinvoivana haluat hyvää muille. Syntyy itse itseään vahvistava hyvän kierre.

2. Luota kykyihisi

Sinulla on takuuvarmasti osaamista ja kykyjä, jotka ovat, tai voisivat olla suureksi hyödyksi kanssaihmisillesi. Kykyjä, joita et ehkä itse ole tiedostanut, tai joita et osaa arvostaa riittävästi.

Pysähtyminen ja katseen avartaminen ja syventäminen saattavat riittää huomataksesi oman tekemisesi merkityksen. Itsellesi ja muille. Myös jollekin itseäsi suuremmalle.

3. Huolehdi itsesikin toteutumisesta

Koska auttaminen innostaa ja siitä saa hyvän olon, on hyvä tiedostaa itsen ja omien tarpeiden unohtamisen vaara. Altistuminen toisten hyväksikäytölle. Sortuminen miellyttämiseen, uhrautumiseen ja uhriutumiseen. Uupuminen.

On tärkeää pitää hyväntekeminen muille itsen toteutumiseen nähden keskinäisessä terveessä balanssissa. Kumpaakaan hyvää ei pidä yli- eikä alimitoittaa.

4. Saat, mitä annat

Kaikki se hyvä, mitä teet hyvällä energialla toisille, tulee sinulle takaisin. Se ei aina tule siinä siunaamassa eikä juuri siltä ihmiseltä, jota olet auttanut, mutta se tulee. Joskus, jossain muussa muodossa, jollain muulla tavalla. Luota siihen!

Kun hyvä tulee, vastaanota se ilolla ja kiittäen. Ansaitset sen!

“En tiedä, mikä on kohtalonne, mutta sen tiedän, että ne teistä tulevat todella onnelliseksi, jotka etsitte ja löydätte tavan palvella muita.”
– Mahatma Gandhi –

Näillä ohjeilla päivität puurosi ateriaksi

Voisiko aamupuuron keitto- ja koristeluhetki toimia meditatiivisena harjoituksena ja lopputuloksena olla kulhollinen terveellistä ja kaunista ruokaa? Anni Kravin kirja Hyvää kaunista – Suolaiset ja makeat puurot, kasvimaidot, smoothiekulhot + välipalat(WSOY 2017) kertoo, miten viet puuron tekemisen uudelle tasolle ja minkälaisia puuroversioita syntyy myös päivän muille aterioille.

Suomalaiset ovat puurokansaa ja usein jo vauvasta saakka päivän päättää iltapuuro. Puuron tekoon voi nykyään käyttää lukemattomia eri viljoja tai sen voi tehdä myös viljattomana esimerkiksi kvinoasta. Kirjan ohjeilla valmistuu herkullinen makea aamu- ja välipalapuuro tai lounaaksi suolainen lämmin puuro. Puuroista saa runsaiden lisukkeiden avulla erittäin täyttäviä ja myös todella terveellisiä. Erilaiset siemenet, pähkinät, marjat ja muut lisukkeet tuovat makeisiin puuroihin kaivatun lisän ja suolaisissa puuroissa esimerkiksi kasvikset, pavut, avokado, tofu ja sienet tekevät puurosta jo ihan kokonaisen aterian.

Hyvää kaunista -kirja hurmaa visuaalisuudellaan ja kehottaa panostamaan ruoan ulkonäköön ja esillepanoon. Kraville tärkeät asiat, taide ja valokuvaus, ovat selkeästi toimineet inspiraationa kirjaa tehtäessä. Ja onhan se totta, että rakkaudella tehty ja kauniisti esille laitettu ruoka ravitsee paremmin kuin sekalainen kasa kasviksia. Aina ei ole aikaa valmistella ruokaa niin hyvin kuin haluaisi, mutta aikaa voi säästää tekemällä esimerkiksi tuorepuuron valmiiksi illalla jääkaappiin ja aamulla vain laittaa lisukkeet päälle. Itse olen lähes poikkeuksetta jo usean vuoden ajan aloittanut aamun puurolla, joko perinteisellä keitetyllä ja lämpimällä tai kylmällä tuorepuurolla, jotka valmistan johonkin kasvimaitoon. Vaihtoehtoja on niin monia, että kyllästyminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista ja koska myös minun mielestä puuro ilman lisukkeita on vähän tylsää, panostan lisukkeisiin erityisen paljon. Kaurahiutaleet toimivat mielestäni tuorepuurossa parhaiten rakenteen ja maun vuoksi ja tässä kirjan Päärynä-Lakritsi-Bircher -tuorepuurossa ne maustetaan ihanasti lakritsijuurella ja vaniljaisella hamppumaidolla.

PÄÄRYNÄ-LAKRITSI-BIRCHER (1 kulhollinen)

1 iso tuore päärynä, pestynä ja ilman siemenkotaa
35g (1dl) kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
½ tl lakritsijuurijauhetta
2dl vanilja-hamppumaitoa (ohje kirjassa)

+ LISUKKEET

1 kuivattu viikuna
1 rkl tuoreita mustikoita
1 rkl tuoreita vadelmia
1 rkl tuoreita tyrnimarjoja tai karpaloita
1 tl mustaa tahinia (ohje kirjassa)
muutama viipale tuoretta päärynää

Raasta päärynä karkeasti ja siirrä palat lasipurkkiin puuron nauttimista edeltävänä iltana. Sekoita kaurahiutaleet, chiansiemenet ja lakritsijauhe kulhossa. Lisää seos sitten päärynäpalojen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Lisää vanilja-hamppumaito ja sekoita hyvin. Peitä ja anna tekeytyä jääkaapin viileydessä yön yli. Kaada aamulla puuro tarjoilukulhoon. Lisää pinnalle paloiteltu viikuna, marjat, lusikallinen tahinia ja muutama päärynäviipale.

P.S. Annin suunnittelemista kulhoruoista ja muista herkuista pääset nauttimaan Kampin kauppakeskuksen viidennen kerroksen Korttelissa sijaitsevassa DATE + KALE –ravintolassa.

Kaunista kaarta hauikseen kasviproteiinista – ihastu kikhernepihveihin

Kokeile näitä vallan ihastuttavia pihvejä, jotka tuovat vaihteluksi proteiinin lautaselle kasvikunnan tuotteella. Ihastut takuulla! Saanko esitellä keveät kikhernepihvit. Ohje on helppo, sillä taikinamassa pyörähtää kätevästi tehosekoittimessa. Maistele taikinaa ennen pihvien muotoilua ja paistamista, näin saat juuri sellaisia pihvejä, jotka hyväilevät makumaailmaasi. Halutessasi lisäproteiinia ja herkullista suutuntumaa annokseen, kruunaa se pehmeäksi keitetyllä uppomunalla.

KEVEÄT KIKHERNEPIHVIT

(Ohjeesta tulee noin 9 isoa pihviä)

Noin 800g – 1kg säilyke kikherneitä

keskikokoinen bataatti (n.500g)

2 luomu kananmunaa

2 ruukkua korianteria

noin 25g tuoretta inkivääriä

1 luomu sitruunan mehu

1 tl suolaa

2 tl luomu kanelia

1 rkl juustokuminaa

2 valkosipulin kynttä

1 chili palko

VAIHE 1) Kuori ja pilko bataatti pieniksi lohkoiksi. Paahda lohkot uunissa, 200 asteessa, noin 10-15 minuuttia kunnes ne ovat pehmenneet. Muusaa kypsät bataatit.

VAIHE 1) Huuhtele kikherneet siivilässä juoksevan veden alla.

VAIHE 2) Kuori ja pilko inkivääri ja valkosipulinkynnet. Silppua chili sekä korianteri. Lisää kaikki aineet bataattia lukuun ottamatta tehosekoittimeen. Sekoita sykäyksinä huolellisesti, kunnes saat pihvitaikinasta tasaisen massan.

VAIHE 3) Kumoa taikina kulhoon ja lisää joukkoon muusattu bataatti. Sekoita ja tarkista maut. Lisäile mausteita tarvittaessa.

VAIHE 4) Leivo pihvit kämmenten välissä ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Rullaa lätty tötterölle ja hurmaa kardemumma-kookoskermalla

Teksti: Hanna-Leena Turpeinen

Oih, lätyt. Lämpimien lättyjen tuoksua on kertakaikkiaan mahdotonta vastustaa. Niiden hurmaava tuoksu saa joka kerta veden herahtamaan kielelle. Aivan kuin lätty muuttaisi harmaimmankin päivän aurinkoiseksi pelkästään yhdellä puraisulla. Tämä lättytaikina valmistuu hetkessä. Yhdistät vain kaikki aineet, sekoitat, odotat hetken ja paistat. Rullaa lätty tötterölle ja nauti marjojen sekä pehmeän kardemumma-kookoskerman kera.

LÄTTYTAIKINA

(ohjeesta tulee noin 4 isoa lättyä)

1 ps Farina lättyjauhoseosta

2 kananmunaa

0,5L vettä

1 tl kardemummaa

VAIHE 1) Yhdistä kaikki aineet ja vatkaa voimakkaasti vispilää apuna käyttäen. Anna taikinan turvota noin 30 minuuttia.

VAIHE 2) Kuumenna paistinpannu keskilämmölle. Voitele pannun pinta kookosöljyllä. Kaada taikinaa pannulle ja paista lätty rapeapintaiseksi molemmin puolin.

KARDEMUMMA-KOOKOSKERMA

1 paketti (n. 225g) jähmeää kookoskermaa (varmista, että kookoskerma on tarpeeksi tiivistä puristamalla pakettia. Kerman tulee olla aivan tiivis rakenteeltaan)

1 tl kardemummaa

2 tl luomu hunajaa (tai oman maun mukaan)

1 luomu sitruuna

VAIHE 1) Pidä kookoskermapakkausta jääkaapissa muutaman tunnin ajan ennen vaahdon valmistamista.

VAIHE 2) Raasta sitruunan keltainen kuoriosa. Yhdistä kaikki aineet jähmeän kookoskerman joukkoon ja sekoita huolellisesti. Maista ja lisäile makuja tai makeutta tarvittaessa.

VAIHE 3) Lusikoi valmista kookoskermaa lätylle ja rullaa tötterölle.

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Vuohelan Herkun kanssa. Kaikki Vuohelan herkun tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Löydät tuotteet ruokakauppojen hyllyiltä tai voit tilata niitä myös suoraan Vuohelan Herkun -verkkokaupasta.

Näin saat amarylliksen kukkimaan uudelleen entistä kauniimpana – älä heitä sitä roskiin!

KOTImaista ELÄMÄÄ -blogissa käsitellään tiloja, jotka vaikuttavat mielentilaan.

Vuonna 2013 esikoiseni valitsi joulukukaksi pinkin amarylliksen omaan huoneeseensa. Hän tykästyi kukkaan niin, että toivoi, ettei sitä heitettäisi roskiin. Nyt amaryllis kukkii meillä jo neljättä vuotta!

Jos sinulla on ikkunalaudalla amaryllis pelkkine lehtineen, näin voit saada sen uudelleen kukkimaan:

Kun kukinto on lakastunut, leikkaa varsi, ja jätä kasvi lehtineen ruukkuun. Kastele sitä normaalisti kevään ja kesän yli. Kesällä voit laittaa amarylliksen myös maahan, jos haluat. Kukkaa voi lannoittaa, niin se kerää sipuliinsa elinvoimaa.
Syyskuussa vähennä kastelua, ja lokakuussa anna kasvin kuivua ja kuivahtaa kokonaan (ja nosta sisään, jos se on ollut ulkona). Kuivahtamisessa saattaa kestää pitkäänkin.
Kun lehdet ovat täysin kuivahtaneet, leikkaa ne pois. Laita ruukku viileään (yli +10 astetta) ja pimeään. Kellarin ja komeron puutteessa laitoin ruukun parvekkeen oven eteen, jossa vähän vetää, ja laitoin ruukulle paperipussista hupun, johon tein muutaman reiän.
Oma kukkani on päässyt lepäämään vasta joulukuun alussa, koska sillä on ollut niin paljon elinvoimaa, että lehdet eivät ole millään meinanneet lakastua. Amaryllis tarvitsee noin kahden kuukauden lepoajan.
Tyttäreni syntymäpäivä helmikuun alussa on ollut hyvä muistutus kaivaa ruukku valoon ja alkaa kastella sipulia.
Huhtikuussa amaryllis kukkii tosi kauniisti – se ei siis Suomen oloissa ole joulukukka. Meille siitä on tullut odotettu kevään ilo. Neljäntenä vuotena meidän amarylliksemme teki kaksi vartta, ja nyt meillä on tuplamäärä kauniita kukkia – paras kiitos hyvästä hoidosta.

Amarylliksen talvehtiminen vaatii vähän vaivaa – niin kuin huomaat. Mutta kuten on kaiken laita: kun vähän näkee vaivaa ja käyttää aikaa johonkin asiaan, siitä tulee paljon merkityksellisempi. Silloin asiat ja tavarat eivät ole kertakäyttökamaa, vaan ihania luomuksia, joiden olemassaolo on kiinni siitä, että SINÄ haluat antaa omaa aikaasi ja energiaasi juuri niille asioille.

Rakas, kaunis amarylliksemme pääsi myös kirjakuvauksiin mukaan <3

Tiedätkö, mitä maustetta voi käyttää apuna niin kipuun, painonhallintaan kuin tulehduksiinkin?

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.

Kurkuma: vuoden rohdoskasvi ja tehokas antioksidantti

Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto valitsi kurkuman vuoden 2010 rohdoskasviksi, eikä syyttä. Kurkumaa on käytetty tuhansia vuosia intialaisessa ayurveda-lääkintäperinteessä puhdistavana, ruoansulatusta parantavana, kuumetta laskevana, tulehduksia lievittävänä ja maksaa hoitavana kasvina. Kiinassakin kurkumaa on käytetty maksan ja sapen vaivojen lääkitsemiseen, mutta Euroopassa se on lähinnä ruoan lisäaine ja mauste.

Inkiväärin sukuisen kurkumakasvin juuresta saadaan voimakkaan keltaista, aromaattista maustejauhetta, jota käytetään myös curry-mausteseoksessa. Kurkuma saa keltaisen värinsä sen sisältämästä kurkumiinista, joka on tärkein kurkuman sisältämä antioksidantti. Antioksidantit suojaavat ja korjaavat elimistöä sekä sammuttavat tulehduksia, ja antioksidanttina kurkumiini onkin erittäin voimakas: sen ORAC-arvo on jopa 16-kertainen mustikkaan verrattuna.

Intia on kurkuman suurin tuottaja, mutta sitä viljellään myös mm. Aasiassa ja Afrikassa. Suomessa kurkuma lakastuu talveksi, mutta sen juurakko voi talvehtia kellariolosuhteissa.

Kurkumaa on käytetty hyvinvoinnin tukena ja jopa sairauksien hoidossa

Kurkumaa on käytetty perinteisesti tulehduksien hoitoon ja kipuun sekä nivelten ja lihaksien hyvinvointiin. Lisäksi sen on todettu poistavan rasvaa sisäelimistä edistäen mm. maksan hyvinvointia ja siten painonhallintaa.

Ylimääräinen vararengas ei ole vain esteettinen vaiva; tutkijat ovat löytäneet ylipainoisilla esiintyvästä rasvasta haitallisen valkuaisaineen, joka synnyttää elimistöön tulehdustilan. Kroonistuessaan tulehdustila voi aiheuttaa jopa diabetesta, ja seurauksena voi olla myös sydäntauti. Tähän tulehdustilaan on tuotu helpotusta kurkumiinilla, joka myös tukahduttaa rasvakudoksen kasvua helpottaen painonpudotusta.

Kurkumiinin vaikutuksia veren kolesterolitasoon, sydän- ja verisuonisairauksiin, masennukseen ja Alzheimerin tautiin on tutkittu paljon. Viime vuosikymmeninä kurkuman on havaittu laukaisevan syöpäsoluissa luonnollista apoptoosia eli solukuolemaa, joka on terveen elimistön tapa päästä eroon vaarallisista syöpäsoluista.

Usein kaikki maustekurkuman hyödyt eivät imeydy elimistöön

Vaikka kurkumaa voi hankkia kotikeittiöönsä helposti, sen vaikutusten hyödyntämistä hankaloittaa heikko imeytyvyys: kurkumiini ei liukene veteen, eikä se imeydy helposti ruoansulatuksessakaan. Kurkumiinin imeytymistä voi parantaa syömällä kurkumaa yhdessä rasvan ja mustapippurin kera, mutta parhaat tehot siitä saa irti nauttimalla kurkumiinia lisäravinteena, jossa sen terveysvaikutteiset ainesosat eli kurkuminoidit on saatu tehokkaasti hyödynnettävään muotoon kurkumakasvia uuttamalla.

Biomedin Vahva Kurkumiini -valmisteen BCM 95 -kurkumiiniuute on maailman johtava ja eniten tutkittu kurkumiinivalmiste. Lisäravinteessa on panostettu sen erityisen tehokkaaseen imeytyvyyteen sekä pitkävaikutteisuuteen.

Lue lisää kurkumasta ja lataa itsellesi ilmainen opas

-> 50 + 1 helppoa vinkkiä kurkuman käyttöön <-

Lähteet: Biomed, fytonomi Birgit Stenroos, erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola, antioksidantit.com, terveysinfo.fi, terveyskirjat.fi

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Runo onnellisuudesta

Miksi elämä on onnellinen ja minä en?
Miksi en halua olla onnellinen?

Totta puhuen, se pirulainen vaanii minua nytkin kokoajan.
Ilkikurisesti hymyillen se odottaa tilaisuuttaan viedä murheellisuuteni.

Etsin sitä kaikkialta. Mutta kun kohtaamme, kohtelen sitä kuin vihollista.

Jos päästän hetkeksikin irti, se valtaa minut.
Salakavalasti se hiipii luokseni murheena, yksinäisyytenä, kipuna ja pelkona.
Se saapuu paketoituna vihaisuuteen, iloisuuteen, rauhaan ja kyyneliin.
Siltä ei voi paeta kuin pakenemalla itseään.

Ruoho koskettaa minua sillä, kun todella seison sen päällä.
Saan sen lahjana kukilta, riippumatta siitä, iloitsenko tuoksusta, vai irvistänkö sille. Se on molemmissa.
Se kiiltää rakkaani huulilla, kun ne lähestyvät minua.
Tunnen sen humalaisen hengityksessä, kun hän pyytää multa tupakkaa.
Pääsen siltä pakoon vain pakenemalla elämää.

Mutta että olisin sen arvoinen. Iso pala, eikö?
Niin harva suostuu sen syleiltäväksi, että näytän hullulta, jos teen niin.
Ja mikä minä olen olemaan niin erityinen?

Mutta onnellisuus haluaa minut.
Kaiken minussa.
Kaikin tavoin.
Kaikkialla.
Silloinkin.
Siitäkin huolimatta.
Etenkin siksi.

Se sanoo; anna olla ja päästä irti.
Onnellista mun kanssa.

Hengitä, aisti, laskeudu.
Ota vastaan, palvele ja ole

onnellinen

Oletko sinä vapaa?

Istuin pienessä kahvilassa, enkä voinut välttyä kuulemasta naapuripöydän keskustelua. Pariskunta pohti vapauden käsitettä ja valinnan vaikeutta nyky-yhteiskunnassa.

Koska ”kaikki” on mahdollista, pitää kaikkea yrittää tehdä, sillä muuten ei elä täyttä elämää.

Moni alkaa kuitenkin jo väsyä: olisi jopa parempi ettei kaikki olisi mahdollista. Päätöksenteko olisi helpompaa.

”Ihmiset eivät yleensä ottaen kaipaa niin paljon valintojen tekemistä. Eivät he halua hammaslääkärillä kuulla, millä eri tavoin hampaan voisi hoitaa, vaan saada kivun karkotettua ja jättää päätöksenteon asiantuntijalle”, mies perusteli.

Olin vähällä osallistua keskusteluun ja sanoa: totta, mutten usko vaihtoehtojen määrän pienenevän. Päinvastoin. Meillä on kokoajan enemmän – lähes kaikkea.

~ ~ ~ ~

Vauhti on tällä hetkellä hurja, ja moni uupuu sen pyörteisiin. Länsimainen varallisuus luo vapautta, mutta korostaa myös sen ikivanhaa vastaparia, vastuuta.

Ja minusta tuntuu, että harva meistä todella ymmärtää, mitä vastuu tarkoittaa.

Vapaus on oman itsen toteuttamista. Mutta silloin on tiedettävä, ”mitä minä olen”. Parhaimmillaan ihminen kunnioittaa omia valintojaan, kunnioittaa itseään. Silloin vapauden keskellä tehdyt valinnat ovat myös vastuullisia.

Tehdäkseen vastuullisia valintoja, ihmisen on oltava sitoutunut itseensä ja omaan hyvinvointiinsa.

Vastuu tarkoittaa siis sitoutumista. Mutta eikö sitoutuminen taas kuulosta suorastaan vapauden vastakohdalta?

~ ~ ~ ~

Sitoutuminen tarkoittaa sen tunnistamista, mikä tekee itselle hyvää ja mikä ei. Kun ihminen tietää tämän, osaa hän vastata ”kyllä” tai ”ei”.

Jos olet sitoutunut omaan syvään sisimpääsi, totuuteen, olet maailman vapain. Vain hyvin harva meistä kykenee siihen.

Vapaus on vapauden antamista myös muille. Se tarkoittaa, etten yritä kontrolloida sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Sillä vapauteen kuuluu olennaisesti se, että suo sen myös muille.

Sanomme usein ”kyllä” miellyttääksemme muita tai välttääksemme ongelmat. Totuudessa eläminen tarkoittaa myös sellaisen tärkeän asian oppimista kuin ”ein” sanominen.

EI on suorastaan pyhä silloin kun sanot ”ei” joillekin ulkoisen maailman asioille sanoaksesi ”kyllä” itsellesi. Tämä ei ole helppoa. Olen harjoitellut tätä pitkään, mutta minulle se tarkoittaa edelleen usein epämukavuusalueella käymistä ja rohkeuden keräämistä päästääkseni irti muiden mielipiteistä.

~ ~ ~ ~

Todelliset rajat eivät vangitse sinua sisäänsä, eivätkä tarkoita, että sinun on suljettava sydämesi. Rajat eivät ole ”ei” muiden olemassaololle vaan ”kyllä” sinulle, omalle äänellesi.

Henkisen opettajan Jeff Fosterin sanoin: Se ei ole hyökkäys muita vastaan, vaikka saattaa muista tuntua siltä. Et voi kontrolloida heidän tunteitaan, tietenkään. Mutta voit arvostaa omiasi. Et voi muuttaa muiden ajatuksia, mutta voit antaa omillesi luvan olla.

Kun ”ei” kumpuaa ”kyllän” sanomisesta olemassaololle, se ei ole väkivaltainen. Se sisältää syvän totuuden ja siksi sitoutunutta ja itsestään vastuun ottavaa ihmistä kunnioitetaan.

Vapauden keskellä itsensä tunteminen siis korostuu. Kuka minä olen? Mikä minun polkuni on?

Todelliset rajat eivät rajoita rakkautta, vaan suojelevat sitä. Silloin elämä kukoistaa vapaasti, rajoittamattomassa läsnäolossa.

Valheeseen ja sanomattomien asioiden painoon perustuva elämä tukahduttaa lopulta sinut ja kaikki ympärilläsi. Se on kaukana vapaudesta.

Näin pääset eroon passiivis-aggressiivisesta käytöksestä työpaikalla

Esittelin ystävälleni aikaansaannostani, josta olin ylpeä. Ystäväni katseli sitä ja tokaisi: ”Onhan se ihan hyvä, mutta ei nyt mitenkään niin erikoinen. Ei siinä ole minulle mitään uutta.”

En vastannut mitään. Asia jäi kuitenkin painamaan minua. Aloin vaivihkaa kasata sisälleni kiukkua häntä kohtaan ja lopulta olin hänelle niin vihainen, etten halunnut vähään aikaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Mitä tapahtui?

Olin loukkaantunut ja tunsin itseni mitätöidyksi, mutta en tunnistanut omia tunteitani.

Nämä tunnistamattomat tunteeni kääntyi passiiviseksi aggressioksi ja sen myötä toiminnaksi, jota en itsekään olisi halunnut. Sen sijaan, että olisin kohdannut loukkaantumiseni, kieriskelin kiukussa ja otin etäisyyttä ystävääni.

Tunteet haluavat aina tulla nähdyiksi. Jos ihminen ei tunnista ja hyväksy itsessään olevaa ensisijaista tunnetta, se pyrkii esiin kiertoteitse.

Tällainen passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen on hyvin yleistä myös työpaikoilla. Jos työpaikalla on paljon epämiellyttäviä tunteita, joita ei tunnisteta ja käsitellä, ne ohjaavat käyttäytymistämme tiedostamattamme. Tukahdutetut tunteet purkautuvat epäsuorasti. Epäilyt, turhautumiset, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, epävarmuus, pelko ja viha, joita ei ole nähty, purskahtelevat esiin kielteisenä asennoitumisena, katkeroitumisena, piikittelynä, sarkasmina, vähättelynä ja mitätöintinä sekä närkästyneisyytenä ja mielensäpahoittamisena. Myös yleinen paheksunta, pahantuulisuus, ylimielisyys, viivyttely ja juoruilu tai ääretön miellyttäminen tai sosiaalinen vetäytyminen voivat olla seurausta vaikeiden tunteiden tukahduttamisesta. Sisäänpäin kääntynyt viha aiheuttaa myös masennusta.

Organisaatioille tällainen on tuhoisaa ja tulee kalliiksi. Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen hidastaa päätöksentekoa, heikentää riskien tunnistamista ja ennaltaehkäisyä, jumiuttaa päätösten täytäntöönpanoa ja lisää byrokratiaa. Tällainen käyttäytyminen myös tarttuu helposti ja heikentää yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta ja kommunikointia sekä luo keskinäistä vihamielisyyttä ja turhautuneisuutta. Epämääräinen pinnanalainen konflikti on merkittävä stressitekijä ja luo työyhteisöön ahdistuneisuutta. Kaikki työyhteisössä kärsivät.

Mitä siis tehdä? Avaimena passiivis-aggressiivisen käyttäytymisen välttämiseen on omaan tunnemaailmaan tutustuminen: omien tunteidensa tunnistaminen ja niiden hyväksyminen.

Vain ottamalla vastaan omat tunteemme pystymme kontrolloimaan niiden tuottamia reaktioita. Tiedostamalla ja hyväksymällä esimerkiksi turhautumiseni tai pelkoni, voin ottaa näiden tunteiden taustalla olevan asian asiallisesti puheeksi työtiimini tai esimieheni kanssa. Ja kun tunne tulee nähdyksi sellaisena kuin se on, sen ei enää tarvitse pyrkiä näkyviin muita reittejä.

On jokaisen työntekijän vastuulla tunnistaa omat tunteensa ja käsitellä ne. Mutta myös esimiestyöskentelyllä voidaan vaikuttaa passiivis-aggressiiviseen käytökseen. Esimies toimii esimerkkinä ja luo omalla käyttäytymisellään työyhteisön kulttuuria. Jos esimies itse ei tunnista ja hyväksy omia vaikeita tunteitaan ja toimii passiivis-aggressiivisesti, tällainen toimintamalli pesiytyy tiimin toimintakulttuuriin helposti laajemminkin. Esimies voi myös puuttua passiivis-aggressiiviseen käytökseen ja osoittaa, ettei sellaista hyväksytä. Hyvä esimies pystyy avaamaan ja käsittelemään yhdessä tällaisen käytöksen taustalla olevia tunteita ja johdattamaan yhteisönsä rakentavampiin toimintamalleihin.